EUROOPAN UNIONI EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN UNIONI EUROOPAN PARLAMENTTI NEUVOSTO Strasbourg, 21. toukokuuta 2013 (OR. en) 2010/0374 (COD) LEX 1338 PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 STATIS 106 ECON 1090 UEM 345 CODEC 3081 EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS EUROOPAN KANSANTALOUDEN TILINPITO- JA ALUETILINPITOJÄRJESTELMÄSTÄ EUROOPAN UNIONISSA (EKT 2010) (LIITE A LUKU 9) PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1

LUKU 9 TARJONTA- JA KÄYTTÖTAULUKOT JA PANOS-TUOTOSKEHIKKO JOHDANTO 9.01 Tässä luvussa luodaan katsaus tarjonta- ja käyttötaulukoihin ja panos-tuotoskehikkoon. 9.02 Panos-tuotoskehikon ytimen muodostavat tarjonta- ja käyttötaulukot käyvin hinnoin ja edeltävän vuoden hinnoin. Kehikkoa täydentävät analyyttisemmät symmetriset panostuotostaulukot, jotka johdetaan tarjonta- ja käyttötaulukoista käyttäen olettamuksia tai lisätietoja. Tarjonta- ja käyttötaulukoita sekä symmetrisiä panos-tuotostaulukoita voidaan laajentaa ja muuntaa erityistarkoituksia kuten rahamääräistä tai fyysistä tuottavuustilinpitoa, työvoimatilinpitoa, neljännesvuositilinpitoa, aluetilinpitoa ja ympäristötilinpitoa varten. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 1

9.03 Tarjonta- ja käyttötaulukot ovat matriiseja, joissa kuvataan tuotostyypin ja toimialan mukaan luokiteltujen tuotteisiin kohdistuvien taloustoimien arvoa kansantaloudessa. Nämä taulukot kuvaavat a) tuotantokustannusten ja tuotannossa syntyvien tulojen rakennetta; b) kansantaloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden virtoja; c) tavaroiden ja palveluiden virtoja kotimaan talouden ja ulkomaiden välillä; jotta analyysi toimisi eurooppalaisessa yhteydessä, on erotettava toisistaan EU:n sisäiset virrat ja virrat EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. 9.04 Tarjontataulukko kuvaa tavaroiden ja palveluiden tarjontaa tuotteen ja tuottavan toimialan mukaan ja erittelee tarjonnan kotimaisiin toimialoihin ja tuontiin. Kaavio tarjontataulukosta esitetään taulukossa 9.1. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 2

Taulukko 9.1 Kaavio tarjontataulukosta Tarjonta Tuottavat toimialat Ulkomaat Yhteensä Tuote Tuotoksen arvo Tuonnin arvo Tarjonta yhteensä tuotteittain Yhteensä Toimialan tuotos yhteensä Tuonti yhteensä Tarjonta yhteensä 9.05 Käyttötaulukossa esitetään tavaroiden ja palveluiden käyttö luokiteltuna tuotteen ja käyttötyypin mukaan. Sarakkeissa esitetyt käyttöluokat ovat seuraavat: a) välituotekäyttö toimialoittain; b) kulutusmenot: kotitaloudet, julkisyhteisöt ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (KPVTY); c) pääoman bruttomuodostus; sekä d) vienti. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 3

Taulukon toimialoittaista välituotekäyttöä kuvaavissa sarakkeissa esitetään bruttoarvonlisäyksen komponentit seuraavasti: a) Palkansaajakorvaukset; b) Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot; c) Nettosekatulo, nettotoimintaylijäämä ja kiinteän pääoman kuluminen. Kaavio käyttötaulukosta esitetään taulukossa 9.2. Taulukko 9.2 Kaavio käyttötaulukosta Käyttö Toimialat Kulutus Pääoman bruttomuodostus Tuote Ulkomaat Yhteensä Vienti Käyttö yhteensä Yhteensä Välituotekäyttö Kulutus Pääoman bruttomuodostus Arvonlisäyksen komponentit Palkansaajakorvaukset Muut verot miinus tukipalkkiot Nettotoimintaylijäämä Kiinteän pääoman kuluminen PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 4

9.06 Tarjonta- ja käyttötaulukoissa pätevät seuraavat identiteetit: a) kunkin toimialan osalta tuotos on yhtä kuin välituotekäyttö plus bruttoarvonlisäys. b) kunkin tuotteen osalta tarjonta vastaa kaiken käytön summaa, mikä esitetään tasapainotetuilla riveillä tarjonta- ja käyttökehikossa. Identiteetti on voimassa ainoastaan, kun tarjonta ja käyttö on arvotettu samalla perustalla eli molemmat ostajanhinnoin tai molemmat perushinnoin (ks. kohdat 9.30 9.33). Näin ollen jokaisen tuotteen osalta: Tarjonta ostajanhinnoin on yhtä kuin Tuotteen tuotos perushinnoin plus tuonti perushinnoin plus kaupan ja kuljetuksen lisät plus tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot mikä on yhtä kuin tuotteen käyttö ostajanhinnoin, mikä on yhtä kuin tuotteen Välituotekysyntä plus kulutusmenot PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 5

plus pääoman bruttomuodostus plus vienti. Koko kansantalouden tasolla välituotekysyntä yhteensä on yhtä kuin välituotekäyttö yhteensä; kaupan ja kuljetuksen lisien summa on nolla koko kansantaloudessa, koska ne ovat yhtä suuret kuin lisiä tuottavien toimialojen tuotos, joten tämä identiteetti voidaan ilmoittaa seuraavasti: tuotos + tuonti + tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot = Välituotekäyttö + kulutusmenot + pääoman bruttomuodostus + vienti mistä seuraa, että tuotos välituotekäyttö + tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot = kulutusmenot + pääoman bruttomuodostus + vienti miinus tuonti mikä osoittaa tuotanto- ja menolähestymistavan vastaavuuden BKT:n mittaamisessa. c) bruttoarvonlisäys tuotoksen ja välituotekäytön välisenä erotuksena toimialan mukaan. Se on sama kuin syntyneiden tulojen summa. Näin ollen bruttoarvonlisäys on yhtä kuin palkansaajakorvausten, kiinteän pääoman kulumisen, nettotoimintaylijäämän/sekatulon sekä muiden tuotantoverojen miinus tuotantotukipalkkioiden summa. Tämä mahdollistaa sen, että BKT:n mittaamisen käytetyn tulolähestymistavan johdonmukaisuus suhteessa tuotantolähestymistapaan voidaan tarkistaa. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 6

9.07 Tarjonta- ja käyttötaulukot muodostavat keskeiset puitteet toimialaa koskeville analyyseille, kuten tuotosta, arvonlisäystä, palkansaajakorvauksia, työllisyyttä, toimintaylijäämää/sekatuloa, tuotantoveroja (miinus tuotantotukipalkkiot), kiinteän pääoman bruttomuodostusta sekä kiinteän pääoman ja pääomakannan kulumista koskeville analyyseille. 9.08 Tarjonta- ja käyttötaulukot sisältävät seuraavien tilien virrat: a) tavaroiden ja palveluiden tili; b) tuotantotili; c) tulonmuodostustili. Nämä tilit osoittavat tulonmuodostuksen sekä tavaroiden ja palvelujen tarjonnan ja käytön institutionaalisen sektorin mukaan. Tarjonta- ja käyttötaulukot voivat täydentää näitä tietoja kuvaamalla toimialakohtaisen erittelyn sekä volyymin ja hinnan muutokset. Institutionaalisen sektorin mukaiset tiedot sektoritileissä ja toimialakohtaiset tiedot tarjonta- ja käyttötaulukoissa voidaan yhdistää ristiintaulukoinnin avulla kuten jäljempänä taulukossa 9.3. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 7

Taulukko 9.3 Tarjonta- ja käyttötaulukot sektoritileihin liittävä taulukko Toimialat (NACE) Yhteensä Ala S.11 Yritykset Välituotekäyttö Bruttoarvonlisäys Palkansaajakorvaukset Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot Kiinteän pääoman kuluminen Nettotoimintaylijäämä/sekatulo Tuotanto Kiinteän pääoman bruttomuodostus Kiinteä pääomakanta Työllisyys PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 8

Toimialat (NACE) Yhteensä S.12 Rahoituslaitokset Välituotekäyttö... Työllisyys S.13 Julkisyhteisöt S.14 Kotitaloudet S. 142 Itsenäiset ammatinharjoittajat Omistusasuntopalvelut S. 15 KPVTY Sektorit yhteensä Välituotekäyttö... Työllisyys PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 9

9.09 Taulukossa 9.4 esitetään symmetrinen panos-tuotostaulukko matriisina, joka osoittaa, miten tarjonta vastaa käyttöä hyödyntäen panoksen tuote kertaa tuote- tai toimiala kertaa toimiala -luokitusta sekä välituotekäytön ja loppukäytön yksityiskohtaisia taloustoimia. Symmetrisen panos-tuotostaulukon ja käyttötaulukon välillä on yksi tärkeä käsitteellinen ero: käyttötaulukoissa kirjaukset osoittavat, miten toimialat käyttävät tuotteita välituotekäytössä kun taas symmetrisissä panos-tuotostaulukoissa on kaksi vaihtoehtoista esitystapaa: a) kirjaukset osoittavat, miten tuotteita käytetään välituotekäytössä tuotteiden valmistamiseen tai b) kirjaukset osoittavat, miten toimialan tuotoksia käytetään muiden toimialojen välituotekäytössä toimialoittaisen tuotoksen luomiseen. Näin ollen symmetrisessä panos-tuotostaulukossa käytetään joko tuote- tai toimialaluokitusta sekä riveillä että sarakkeissa. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 10

Taulukko 9.4 Kaavio symmetrisestä panos-tuotostaulukosta, tuotteiden osalta Tuotetut tuotteet Kulutus Pääoman bruttomuodostus Ulkomaat Yhteensä Käytetyt tuotteet Välituotekäyttö Kotitalouksien, KPVTY:iden ja julkisyhteisöjen kulutus Pääoman bruttomuodostus Vienti Yhteensä Bruttoarvonlisäyksen komponentit Ulkomaat Yhteensä 9.10 Tuottajayksiköiltä saatavista tilastotiedoista suurin osa koskee tuotettuja tai myytyjä tuotteita. Ostettuja tai käytettyjä tuotteita koskevat tiedot ovat tavallisesti vähemmän yksityiskohtaisia. Tarjonta- ja käyttötaulukkojen esitystapa on suunniteltu sopivaksi tämän tyyppisille tilastotiedoille (toisin sanoen toimialojen käyttämät tuotteet). PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 11

9.11 Sitä vastoin sellaisia tuote kertaa tuote- tai toimiala kertaa toimiala -luonteisia tietoja, joita symmetrisessä panos-tuotostaulukossa tarvitaan, ei useinkaan ole saatavilla. Esimerkiksi toimialoja koskevissa kyselyissä saadaan usein tietoja tuotannossa käytettyjen tuotteiden lajista sekä tuotetuista ja myydyistä tuotteista. Tiettyjen tuotteiden valmistukseen käytetyistä panoksista ei yleensä ole saatavilla tietoja. 9.12 Tarjonta- ja käyttötaulukkojen muotoon järjestetyt tiedot tarjoavat lähtökohdan analyyttisemman muotoisen symmetrisen panos-tuotostaulukon rakentamiselle. Toimiala kertaa tuote -tiedot tarjonta- ja käyttötaulukoissa voidaan muuntaa symmetrisiksi taulukoiksi lisäämällä lisätietoja panosrakenteista tai olettamalla identtisiä panosrakenteita tai markkinaosuuksia tuote- tai toimialakohtaisesti. 9.13 Tarjonta- ja käyttötaulukoissa ja panos-tuotoskehikossa yhdistyy kolme eri tehtävää: kuvaus tilastoväline analyysiväline. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 12

KUVAUS 9.14 Tarjonta- ja käyttötaulukot antavat järjestelmällisen kuvauksen tulonmuodostuksesta ja tuotteen tarjonnasta sekä käytöstä toimialakohtaisesti. Yksittäisten toimialojen tuotantoprosessien panosten ja tuotosten kehityssuunnat esitetään kansantalouden kehyksessä eli muiden kotimaisten toimialojen tuotantoprosesseihin sekä ulkomaihin ja kulutusmenoihin liittyen. Yksi tarjonta- ja käyttötaulukoiden tärkeä tehtävä on osoittaa muutokset talouden rakenteessa, esimerkiksi muutokset eri toimialojen merkityksessä, muutokset käytetyissä panoksissa ja tuotetuissa tuotoksissa sekä muutokset kulutusmenojen, pääoman bruttomuodostuksen, tuonnin ja viennin koostumuksessa. Tällaiset muutokset voivat kuvastaa globalisaation, ulkoistamisen, innovaatioiden sekä työvoimakustannusten, verojen, öljynhintojen ja valuuttakurssien muutosten kaltaisia kehityssuuntia Edeltävän vuoden hintaisia tarjonta- ja käyttötaulukoita käytetään BKT:n volyymin kasvua koskevien tilastojen laadintaan, jotta voidaan kuvata talouden rakenteen nimellisiä ja määrällisiä muutoksia. Ne tarjoavat myös puitteet, joissa voidaan esittää kansalliset hintamuutokset ja työvoimakustannusten muutokset. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 13

TILASTOVÄLINE 9.15 Kun käytetään tuotantoa, menoja ja tuloja koskevia tietoja tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimisessa ja sovitetaan yhteen epäjohdonmukaiset estimaatit, saadaan luotettava ja tasapainoinen kansantalouden tilinpito, johon sisältyvät estimaatit keskeisistä kokonaissuureista, kuten BKT:stä käyvin hinnoin ja edeltävän vuoden hinnoin. 9.16 Mitattaessa markkinahintaista BKT:tä voidaan käyttää kolmea perustoimintatapaa: tuotantolähestymistapaa, menolähestymistapaa sekä tulolähestymistapaa. Näitä kolmea eri lähestymistapaa käytetään tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimisessa seuraavasti: a) Tuotantolähestymistavan mukaan markkinahintainen BKT on yhtä kuin tuotos perushintaan miinus välituotekäyttö ostajanhintaan plus tuoteverot (miinus tuotetukipalkkiot). b) Menolähestymistavan mukaan markkinahintainen BKT on yhtä kuin loppukäyttöluokkien summa miinus tuonti: kulutusmenot plus pääoman bruttomuodostus plus vienti miinus tuonti. c) Tulolähestymistavan mukaan markkinahintainen BKT on yhtä kuin palkansaajakorvausten, kiinteän pääoman kulumisen, muiden tuotantoverojen miinus tuotantotukipalkkioiden, nettotoimintaylijäämän/sekatulon sekä tuoteverojen miinus tuotetukipalkkioiden summa. Yksi yhtenäinen markkinahintainen BKT-estimaatti saadaan, kun tarjonta- ja käyttötaulukot ovat tasapainossa. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 14

9.17 Tarjonta- ja käyttötaulukot ovat käyttökelpoisia erityisesti estimoitaessa markkinahintaista BKT:tä tuotanto- ja menolähestymistavan mukaisesti. Keskeisiä tietolähteitä tässä ovat yrityksiin kohdistuvat kyselytutkimukset sekä hallinnolliset tiedot, kuten ALV-rekisterit ja valmisteverot. Tarjonta- ja käyttötaulukoita käytetään yhdistämään tuotanto- ja menolähestymistavalla saadut tiedot laskemalla ja tasapainottamalla tarjonta ja käyttö tuotetasolla. Tässä menetelmässä tietyn tuotteen tarjonta lasketaan ja jaetaan eri käyttöjen mukaan, kuten kotitalouksien kulutusmenot, välituotekäyttö ja vienti. Tulomenetelmä ei tarjoa samaa luotettavaa tasapainotusta, koska toimintaylijäämä ja sekatulo estimoidaan yleensä residuaalina kahden muun lähestymistavan tietojen perusteella. Tulomenetelmä parantaa kuitenkin tasapainotusta, kun voidaan estimoida tuotannontekijäkorvauksen komponenttien rakenne. Tarjonta- ja käyttötaulukoiden johdonmukaisuus suhteessa sektoritileihin voidaan tarkistaa linkkitaulukoiden kautta (ks. taulukko 9.3). Tämän avulla on helpompi estimoida markkinahintainen BKT vertaamalla yritysten tuloslaskelmista saatuja tietoja vastaaviin toimialakohtaisiin estimaatteihin. 9.18 Tarjonta- ja käyttötaulukoilla on erilaisia tilastollisia tarkoituksia: a) tietolähteiden aukkojen ja epäjohdonmukaisuuksien paljastaminen; b) estimaattien tekeminen jäännöserien perusteella, esimerkiksi estimoimalla tiettyjen tuotteiden kulutus jäännöseränä sen jälkeen, kun tuotteiden muut käyttötarkoitukset on kohdennettu; PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 15

c) estimaattien tekeminen ekstrapoloimalla lukuja perusajanjaksolta myöhemmille ajanjaksoille, joilta ei ole saatavilla niin luotettavia tietoja; esimerkiksi vuosittaiset luvut voidaan estimoida poikkileikkausvuotta koskevien yksityiskohtaisten tarjontaja käyttölukujen perusteella ja myöhemmät neljännesvuosittaiset luvut voidaan estimoida ekstrapoloimalla viiteajanjaksosta; d) tarjonta- ja käyttötaulukkojen lukujen ja johdettujen lukujen (kuten esim. tuotantotilien lukujen) johdonmukaisuuden, uskottavuuden ja täydellisyyden tarkistaminen ja parantaminen; tämän vuoksi tasapainottaminen ei rajoitu käypähintaisiin tarjonta- ja käyttötaulukoihin: 1) Käyttämällä apuna taulukon 9.3 kaltaisia taulukoita, jotka osoittavat yhteydet sektoritileihin, voidaan tehdä suora vertailu tarjonta- ja käyttöjärjestelmästä saatujen tuotanto-, meno- ja tuloestimaattien sekä sektoritileissä käytettyjen riippumattomien lähteiden välillä. Yhteensovittaminen tässä vaiheessa takaa sen, että tarjonnan ja käytön tasapainottamisen jälkeen saavutetaan johdonmukaisuus tarjonta- ja käyttötaulukkojen ja sektoritilien välillä. 2) Kun symmetriset panos-tuotostaulukot johdetaan tarjonta- ja käyttötaulukoista, saattaa tarjonta- ja käyttötaulukoissa paljastua epäjohdonmukaisuuksia ja heikkouksia. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 16

3) Laatimalla tarjonta- ja käyttötaulukot käypiin hintoihin ja volyymina ilmaistuna kahdelle tai useammalle vuodelle volyymien, arvojen ja hintojen muutosarviot voidaan tasapainottaa samanaikaisesti: verrattuna tarjonta- ja käyttötaulukkojen laatimiseen ja tasapainottamiseen yhdeltä vuodelta erikseen ja vain käypinä hintoina tämä tehostaa huomattavasti tarjonta- ja käyttökehikkoa. e) indeksilukujen ja hinta- ja volyymimittaimien painottaminen ja laskeminen, esim. BKT:stä deflatoimalla loppukäyttö tuotekohtaisesti tai BKT:stä soveltamalla kaksoisdeflatointimenetelmää toimialakohtaisesti. Deflatointi tehdään taloustoimien aggregoinnin alimmalla mahdollisella tasolla, joka on johdonmukainen hintamuutosten luotettavien estimaattien kanssa, seuraavista syistä: 1) yleisesti ottaen hinta- ja volyymi-indikaattorit ovat edustavampia alemmalla aggregointitasolla; 2) laadun muutosta voidaan mitata paremmin alemmalla aggregointitasolla, esim. muutokset tuoteryhmän tarjonnan tai käytön koostumuksessa voidaan ottaa huomioon; PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 17

3) hintatilastoista saatavat hintaindeksit ovat usein Laspeyres-tyypin indeksejä; Niiden käyttämistä teoreettisesti soveliaampien Paasche-tyypin indeksien sijaan ei vastusteta niin voimakkaasti, jos käyttö tapahtuu alemmalla aggregointitasolla. Tuotteen tarjonnan ja käytön tasapainottaminen on helpompaa, kun eriteltyjen tuotteiden lukumäärä on suurempi ja lähdetiedot ovat käytettävissä tällä tarkkuustasolla. Tasapainotettujen tulosten laatu on parempi; tämä pätee erityisesti silloin, jos tiedoissa on puutteita. ANALYYSIVÄLINE 9.19 Yhtenä panos-tuotostaulukkojen merkittävänä vahvuutena analyysien kannalta on se, että niiden avulla on mahdollista mitata ensimmäisen asteen vaikutusten esimerkiksi energiahintojen tai työvoimakustannusten muutosten lisäksi myös toisen asteen ja epäsuorempia vaikutuksia. Esimerkiksi energian hintojen huomattava nousu ei vaikuta ainoastaan niihin toimialoihin, jotka käyttävät energiaa intensiivisesti, vaan myös niihin toimialoihin, jotka käyttävät energiaintensiivisten tuottajien tuotoksia. Tällaiset epäsuorat vaikutukset voivat olla erittäin relevantteja, koska ne toisinaan ovat merkittävämpiä kuin suorat vaikutukset. TARJONTA- JA KÄYTTÖTAULUKOT YKSITYISKOHTAISEMMIN Luokitukset 9.20 Tarjonta-, käyttö- ja panos-tuotostaulukoissa toimialoille käytetään NACE-luokitusta ja tuotteille CPA-luokitusta; nämä luokitukset on yhdistetty toisiinsa täydellisesti: jokaisella aggregointitasolla CPA:sta nähdään NACEn toimialojen päätuotteet. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 18

9.21 Tarjonta- ja käyttötaulukoissa tuoteluokitus on vähintään yhtä yksityiskohtainen kuin toimialaluokitus, esim. CPA:n kolminumerotaso ja NACEn kaksinumerotaso. 9.22 Toimiala- ja tuoteluokitukset voivat perustua kolmeen erityyppiseen kriteeriin: tarjontakriteeriin, kysyntäkriteeriin ja kokoon. Tuottavuusanalyysissä tuotteet ja niiden tuottajat on periaatteessa luokiteltu tuotantoprosessin tyypin mukaan. Kysyntäanalyysissä tuotteet on luokiteltu tarkoituksen (esimerkiksi luksustuotteet on ryhmitelty yhteen) tai myyntitavan (kuten myymälän tyypin) perusteella. Panos-tuotosanalyysissä käytetään samaa tuote- tai toimialaluokitusta tarjontaa ja kysyntää varten. Luokitus on määritelty niin, että minkään luokan koko ei ole liian pieni tai liian suuri osa kansantaloutta. Kansainvälisissä luokituksissa tämä merkitsee sitä, että useimpien luokkien määrällinen merkittävyys on huomattava useimmissa maissa. 9.23 Kansantalouden tilinpidon toimiala- ja tuoteluokitukset perustuvat välttämättä tällaisten kriteereiden sekoitukseen ja myös historiallisiin perinteisiin. Ne on määritelty pääasiassa tuottajien näkökulmasta, eivätkä ne näin ollen sovellu niin hyvin tarjonnan ja kysynnän analysointiin. Toimialoja ja tuotteita koskevien kansantalouden tilinpidon tietojen laatijoilla ja käyttäjillä pitäisi olla hyvä käsitys siitä, mitä kuhunkin ryhmään sisältyy tai ei sisälly, ja niiden vaikutuksista. Esimerkiksi kiinteistöpalvelujen toimialaan sisältyvät omistusasuntopalvelut ja vakuutustoimialaan eivät sisälly sosiaaliturvarahastot. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 19

9.24 Yhden toimialan paikallisilla toimialayksiköillä voi olla erilaisia tuotantoprosesseja. Tämä voi kuvastaa merkittäviä eroavaisuuksia vertikaalisessa integraatiossa, kun aputoiminnot, kuten siivous-, kuljetus-, hallinto- ja kanttiinipalvelut ja markkinointi on ulkoistettu, koneet vuokrattu ja työvoima hankittu väliaikaista työvoimaa välittävien toimistojen kautta. Se voi myös kuvastaa eroavaisuuksia laillisten ja laittomien tuottajien tai eri alueilla toimivien tuottajien välillä. 9.25 Eri toimialojen ja tuotteiden muuttuvan taloudellisen merkityksen, tuotantoprosessien muuttumisen ja uusien tuotteiden ilmaantumisen vuoksi toimiala- ja tuoteluokituksia päivitetään säännöllisesti. On kuitenkin pidettävä tasapainossa talouden muutosten ajan tasalla pysyminen ja tarve tietojen vertailukelpoisuuteen eri ajankohtina yhdistettynä tietojen tuottajille ja käyttäjille tällaisista suurista muutoksista aiheutuviin kustannuksiin. 9.26 Tarjonta- ja käyttötaulukoiden tuoteluokitus on yleensä yksityiskohtaisempi kuin toimialaluokitus. Tähän on neljä pääasiallista syytä: a) Tuotteista on usein saatavilla paljon yksityiskohtaisempia tietoja kuin toimialoista. b) Jollekin toimialalle ominaiseen tuotokseen saatetaan soveltaa merkittävästi erilaisia verojärjestelmiä ja hintoja, esimerkiksi kun esiintyy hintasyrjintää. Laadinnalle ja analyysille on etua siitä, että eri tuotteet erotetaan toisistaan. c) Jotta mahdollistetaan korkealaatuinen deflatointi ja volyymimittausten estimointi, tuoteryhmät ovat homogeenisia ja liitetty tiiviisti saatavilla oleviin hintadeflaattoreihin. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 20

d) Läpinäkyvän laadintaprosessin varmistamiseksi tarvitaan erillisiä tuotteita, jotta saadaan esiin tärkeitä kansallisen tilinpidon erityispiirteitä, kuten omistusasuntopalvelut, vakuutukset sekä julkisyhteisöjen yksikköjen tuottamat markkinatuotokset ja markkinattomat tuotokset. 9.27 Erottelua markkinatuotokseen, tuotokseen omaan loppukäyttöön ja markkinattomaan tuotokseen on käytettävä ainoastaan toimialakohtaiseen kokonaistuotokseen; erottelua ei tarvita jokaiselle tuoteryhmälle. 9.28 Markkinatuottajien, omaan loppukäyttöön tuottajien ja markkinattomien tuottajien välistä erottelua käytetään toimialasta, jos sillä tällaisia erityyppisiä tuottajia esiintyy. Yleensä tätä erottelua käytetään sen vuoksi ainoastaan hyvin harvojen toimialojen, esim. terveydenhuollon ja koulutuksen, alaryhmittelyyn. 9.29 Analysoitaessa jäsenvaltioiden taloutta eurooppalaisesta näkökulmasta tai johdettaessa koko EU:ta koskevia tarjonta- ja käyttötaulukkoja tuonti ja vienti jaetaan seuraaviin alaryhmiin: a) EU:n sisäiset virrat, joissa erotetaan toisistaan virrat Euroopan rahaliiton sisällä ja muiden jäsenvaltioiden kanssa b) tuonti ja vienti EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 21

Arvotusperiaatteet 9.30 Tarjontataulukossa tavaroiden ja palveluiden virrat arvotetaan perushintaan. Käyttötaulukossa tavaroiden ja palveluiden virrat arvotetaan ostajanhintaan. Jotta tarjontaja käyttötaulukkojen arvotus olisi yhdenmukaista, taulukko 9.5 näyttää myös muunnoksen perushintaisesta tarjonnasta ostajanhintaiseen tarjontaan. Koska tarjonta vastaa käyttöä tuotteiden osalta, voimassa on kaksi identiteettiä: a) tarjonta ostajanhintaan on yhtä kuin käyttö ostajanhintaan; b) tarjonta perushintaan on yhtä kuin käyttö perushintaan. 9.31 Bruttoarvonlisäys kirjataan perushintaisena. Se on perushintaan arvotettu tuotos, josta on vähennetty ostajanhintaan arvotettu välituotekäyttö. 9.32 Bruttoarvonlisäys tuotannontekijähintaan ei ole EKT:ssa käytetty käsite. Se voidaan johtaa perushintaisesta arvonlisäyksestä vähentämällä muut tuotantoverot (miinus tuotantotukipalkkiot). 9.33 Muuntaminen perushintaisesta tarjonnasta ostajanhintaan merkitsee: a) kaupan lisien uudelleen jakamista; b) kuljetuksen lisien uudelleen jakamista; PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 22

c) tuoteverojen lisäämistä (lukuun ottamatta vähennyskelpoista ALV:a) d) tuotetukipalkkioiden vähentämistä. Samanlaista muuntamista sovelletaan, kun ostajanhintainen käyttö muunnetaan perushintaiseksi käytöksi; tällöin on kuitenkin vähennettävä tuoteverot ja lisättävät tuotetukipalkkiot. Taulukoissa 9.8 ja 9.9 esitetään muuntaminen yksityiskohtaisemmin. Näillä taulukoilla on myös analyyttisiä tarkoituksia, esim. hintojen analyysi ja tuotteiden veroasteessa tapahtuneiden muutosten seurausten analyysi. 9.34 Näin ollen tasapainotusprosessin tuloksena saadaan seuraavat taulukot: a) tarjonta- ja käyttötaulukot 9.5 ja 9.6, jotka näyttävät tuotekohtaisen tarjonnan ja käytön ostajanhintaisten loppusummien tasapainotuksen lopputulokset; b) kaupan ja kuljetuksen lisiä koskeva taulukko (taulukko 9.7) sekä tuoteveroja (miinus tuotetukipalkkioita) koskeva taulukko (taulukko 9.8). PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 23

Taulukko 9.5 Tarjontataulukko perushintaan ja muunnos ostajanhintaiseksi Tarjonta Toimialat (NACE) 1 2 3 4 Ulkomaat Tarjonta yhteensä perushintaan Kaupan ja kuljetuksen lisät Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot Tarjonta yhteensä ostajanhintaan Tuotteet (CPA) 1 2 Tuotos tuotteittain ja toimialoittain Tuonti tuotteittain (CIF) Tarjonta yhteensä tuotteittain 3 4 Yhteensä Tuotos yhteensä toimialoittain 0 Markkinatuotos Tuotos omaan loppukäyttöön Markkinaton tuotos 0 0 0 0 0 PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 24

Taulukko 9.6 Käyttötaulukko ostajanhintaan Käyttö Toimialat (NACE) 1 2 3 4 Kulutus Pääoman bruttomuodostus Ulkomaat Yhteensä Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 Välituotekäyttö tuotteittain Kulutusmenot tuotteittain a) kotitaloudet b) KPVTY c) julkisyhteisöt Pääoman bruttomuodostus tuotteittain ja a) kiinteän pääoman bruttomuodostuksen mukaan b) arvoesineiden muutosten mukaan Vienti tuotteittain (FOB) Käyttö yhteensä tuotteittain... c) varastojen muutosten mukaan Yhteensä Välituotekäyttö yhteensä toimialoittain Kulutus yhteensä Pääoman bruttomuodostus yhteensä Vienti yhteensä Tuotteiden käyttö yhteensä Palkansaajakorvaukset Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot Bruttoarvonlisäyksen komponentit toimialoittain Kiinteän pääoman kuluminen Nettotoimintaylijäämä Sekatulo Yhteensä Panokset yhteensä toimialoittain Lisätiedot Kiinteän pääoman bruttomuodostus Kiinteä pääomakanta Työllisyys PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 25

Kaupan ja kuljetuksen lisät Taulukko 9.7 Kaupan ja kuljetuksen lisät tarjonta Kaupan ja kuljetuksen lisät tuotteiden tarjonnasta Tukkukauppa Vähittäiskauppa Kuljetus Kaupan ja kuljetuksen lisät Tuotteet (CPA) 1 2 Kaupan ja kuljetuksen lisät tarjonnasta yhteensä tuotteittain 3 4 Yhteensä Tukkukauppa yhteensä Vähittäiskauppa yhteensä Kuljetus yhteensä Lisät yhteensä tarjonnasta tuotteittain PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 26

Taulukko 9.7 Kaupan ja kuljetuksen lisät käyttö (jatkoa) Kaupan ja kuljetuksen lisät tuotteiden käytöstä Toimialat (NACE) 1 2 3 4 Kulutus Pääoman bruttomuodostus Vienti Kaupan ja kuljetuksen lisät Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 Kaupan ja kuljetuksen lisät välituotekäytöstä tuotteittain ja toimialoittain Kaupan ja kuljetuksen lisät kulutusmenoista tuotteittain ja toimialoittain a) kotitaloudet b) KPVTY c) julkisyhteisöt Kaupan ja kuljetuksen lisät pääoman bruttomuodostuksesta tuotteittain ja a) kiinteän pääoman bruttomuodostuksen mukaan b) arvoesineiden muutosten mukaan Kaupan ja kuljetuksen lisät viennistä Kaupan ja kuljetuksen lisät käytöstä yhteensä tuotteittain c) varastojen muutosten mukaan Yhteensä Kaupan ja kuljetuksen lisät välituotekäytöstä yhteensä toimialoittain Kaupan ja kuljetuksen lisät kulutuksesta yhteensä Kaupan ja kuljetuksen lisät pääoman bruttomuodostuksesta yhteensä Kaupan ja kuljetuksen lisät viennistä yhteensä Lisät yhteensä käytöstä tuotteittain PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 27

9.35 Osa tarjontataulukoiden muuntamista perushinnasta ostajanhintaan ja käyttötaulukoiden muuntamista ostajanhinnasta perushintaan on kaupan lisien uudelleen kohdentaminen. Arvottaminen perushintaan merkitsee, että kaupan lisät kirjataan osaksi tuotekauppaa, kun taas arvottaminen ostajanhintaan merkitsee, että kaupan lisät kohdennetaan niihin tuotteisiin, joihin ne liittyvät. Sama koskee kuljetuksen lisiä. 9.36 Kaupan lisien summa tuotteittain on yhtä suuri kuin kaupan lisien summa kaupan toimialoilla plus muiden toimialojen kaupan lisät. Sama koskee kuljetuksen lisiä. 9.37 Kuljetuksen lisä sisältää ostajan erikseen maksamat kuljetuskustannukset, jotka sisältyvät ostajanhintaisten tuotteiden käyttöön mutta eivät tuottajan perushintaiseen tuotokseen eivätkä tukku- tai vähittäiskaupan lisiin. Tällaisiin kuljetuksen lisiin sisältyvät erityisesti a) tavaroiden kuljetus paikasta, jossa ne on valmistettu, paikkaan, jossa ostaja ottaa ne vastaan, jos valmistaja maksaa kolmannelle osapuolelle kuljetuksesta ja edellyttäen, että maksu on laskutettu erikseen ostajalta; b) tavaroiden kuljetus tuottajan tai tukku- tai vähittäiskauppiaan järjestämänä siten, että ostajan on maksettava erikseen kuljetuskustannukset siinäkin tapauksessa, että valmistaja tai tukku- tai vähittäiskauppias itse hoitaa kuljetuksen. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 28

9.38 Mitään muita tavaroiden kuljetuskustannuksia ei kirjata kuljetuksen lisiksi, esim. a) jos valmistaja kuljettaa tavarat itse, tällaiset kuljetuskustannukset sisällytetään valmistajan tuotoksen perushintaan; tämä kuljetus luetaan aputoimintoihin, eikä yksittäisiä kuljetuskustannuksia yksilöidä kuljetuskustannuksiksi; b) jos valmistaja huolehtii tavaroiden kuljetuksesta ilman erillistä laskua kuljetuspalveluista, tällaiset kuljetuskustannukset sisällytetään valmistajan tuotoksen perushintaan; tällaiset kuljetuskustannukset yksilöidään sellaisiksi ja kirjataan osaksi valmistajan välituotekäyttöä; c) jos tukku- ja vähittäiskauppiaat huolehtivat, että tavarat siirretään paikasta, jossa ne ottavat tavarat vastaan, toiseen paikkaan, jossa toinen ostaja ottaa tavarat vastaan, aiheutuneet kustannukset sisällytetään kaupan lisiin, jos kuljetuksesta ei veloiteta erillistä maksua ostajalta; kuten valmistajankin tapauksessa tällaiset kustannukset luetaan tukku- ja vähittäiskauppiaiden aputoimintoihin tai välituotepalvelun ostoksi, ja ne sisältyvät kaupan lisiin mutta eivät kuljetuksen lisiin. d) jos kotitalous ostaa tavarat kulutustarkoitusta varten ja järjestää kolmannen osapuolen hoitamaan kuljetuksen, aiheutuneet kuljetuskustannukset kirjataan kuljetuspalveluiden kulutusmenoiksi eikä niitä sisällytetä kaupan tai kuljetuksen lisiin. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 29

9.39 Taulukko 9.7 antaa jossain määrin yksinkertaistetun kuvan kaupan ja kuljetuksen lisien matriisista, koska: a) käyttöjä muunnettaessa pitäisi erottaa toisistaan tukku- ja vähittäiskauppa, jotta niiden hintojen erot voitaisiin ottaa huomioon. Taulukkoja laadittaessa olisi pidettävä mielessä, että tukkukauppiaat myyvät esimerkiksi huonekaluja suoraan sekä kotitalouksille että toimialoille ja että vähittäiskauppiaat myyvät sekä kahviloiden ja ravintoloiden kaltaisille toimialoille että kotitalouksille. b) Laskettaessa ja analysoitaessa kotitalouksien kulutusmenoihin sisältyvien tuotteiden kaupan lisiä, kunkin tuoteryhmän tärkeimmät jakelukanavat voidaan myös erotella toisistaan, jotta erot niiden hinnoissa voitaisiin ottaa huomioon; erottelu tukku- ja vähittäiskauppaan ei ole riittävän yksityiskohtainen. Kotitaloudet voivat esimerkiksi ostaa tavaransa ja palvelunsa supermarketista, elintarvikekaupasta, kukkakaupasta, tavaratalosta, ulkomailta tai saada ne luontoismuotoisina tuloina. Joidenkin tuotteiden kohdalla sivumyynti on merkittävää, kuten savukkeiden myynti kahviloissa, ravintoloissa ja huoltoasemilla. Vähittäiskauppiaiden myyntiä oikaistaan, jotta saadaan kotitalouksille suuntautuvan myynnin arvo; esimerkiksi yrityksille, julkisyhteisöille ja turisteille suuntautuva myynti olisi vähennettävä. Tällaisia erotteluja voidaan tietysti ottaa käyttöön ainoastaan siinä tapauksessa, että käytettävissä olevista tietolähteistä saadaan riittävästi tietoa kunkin jakelukanavan tärkeyttä koskevia estimaatteja varten. Jo yhdenkin kauppiaan tai kuljettajan eri tuotteilla on yleensä eri lisät. Tiedot lisistä tuotetyypeittäin ovat soveliaimpia, ja niitä käytetään mahdollisuuksien mukaan. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 30

c) Kuljetuksen lisiä laskettaessa on hyödyllistä tehdä erottelu kuljetustyypin mukaan eli onko kyseessä rautatie-, ilma-, meri-, sisävesi- vai maantiekuljetus. Tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot 9.40 Tuotanto- ja tuontiverot koostuvat seuraavista: a) tuoteverot (D.21): 1) arvonlisäverot (ALV) (D.211); 2) tuontiverot ja -tullit ilman alv:a (D.212); 3) muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot (D.214); b) muut tuotantoverot (D.29). Samanlaisia ryhmiä erotellaan tukipalkkioiden osalta. 9.41 Tarjonta perushintaan sisältää muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot. Perushinnat muunnetaan ostajanhinnoiksi lisäämällä erilaiset tuoteverot ja vähentämällä tuotetukipalkkiot. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 31

Tarjonta: verot miinus tukipalkkiot Taulukko 9.8 Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot Tuotteiden tarjonta: verot miinus tukipalkkiot Arvonlisävero Tuontivero Muut tuoteverot Tuontitukipalkkiot Muut tuotetukipalkkiot Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot yhteensä Tuotteet (CPA) 1 Verot miinus tukipalkkiot tarjonnasta yhteensä tuotteittain ja käytön mukaan 2 3 4 Yhteensä PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 32

Käyttö: verot miinus tukipalkkiot Taulukko 9.8 Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot (jatkoa) Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot yhteensä Tuotteen käyttö: verot miinus tukipalkkiot Toimialat (NACE) Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 Tuoteverot miinus -tukipalkkiot loppukäytöstä: Kulutus a) kotitaloudet b) KPVTY c) julkisyhteisöt Pääoman bruttomuodostus: d) kiinteän pääoman bruttomuodostus e) arvoesineiden muutos f) varastojen muutos Vienti 1 2 3 4. Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot välituotekäytöstä toimialoittain PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 33

9.42 Taulukko 9.8 "Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot" on yksinkertaistettu, koska: a) tuotteiden käytön osalta erilaisia tuoteverotyyppejä ei eritellä eikä tukipalkkioita esitetä erikseen; tuotteiden tarjonnan osalta eritellään kolme tuoteverotyyppiä ja kaksi tukityyppiä. Yleensä on hyödyllistä esittää kaikki tärkeimmät tuotevero- tai tuotetukipalkkiotyypit erikseen ja sen jälkeen kohdentaa yhteissumma eri tuoteryhmille; b) eri jakelukanaviin voidaan soveltaa erilaisia veroasteita ja tukipalkkioita; jakelukanavat olisi sen vuoksi myös eriteltävä silloin kun asianmukaiset ja riittävät tiedot ovat olemassa. 9.43 Tuoteverot ja -tukipalkkiot ovat maksettavaksi tulevia määriä ainoastaan, jos ne on todennettu esim. verotuksessa tai ilmoituksilla tai ne ovat tosiasiallisesti maksettuja määriä. Tarjonta- ja käyttötaulukkoja laadittaessa tuoteverot ja -tukipalkkiot arvioidaan tavallisesti tuotekohtaisesti soveltamalla virallisia vero- tai tukipalkkioasteita eri kysyntävirtoihin. Jälkikäteen erot olisi arvioitava suoritetun verotuksen tai todellisuudessa maksettujen määrien perusteella. a) Eräät tällaiset erot osoittavat, että alkuperäinen arvio tuoteveroista tarjonta- ja käyttötaulukoissa ei vastaa EKT:n määritelmiä: 1) siksi jos kyseessä on verovapautus, tuoteveroja koskevaa alkuperäistä arviota alennetaan; PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 34

2) siksi jos kyseessä on piilotalouden toiminta tai tuoteveron maksamisen kiertäminen (esim. verojen maksaminen on pakollista mutta verotusta ei todenneta), tuoteveroja koskevaa arviota alennetaan; b) Joissakin tapauksissa erot voivat myös merkitä sitä, että alkuperäinen tuoteverojen ja -tukipalkkioiden arvio on virheellinen, esim. koska jonkin tuotteen tuotos on aliarvioitu. Tällöin myös tavaroiden ja palveluiden virtoja koskevia arvioita voidaan muuttaa. 9.44 ALV voi olla vähennyskelpoinen, vähennyskelvoton tai sitä ei sovelleta: a) Vähennyskelpoista ALV:a sovelletaan suurimpaan osaan välituotekäyttöä ja kiinteän pääoman bruttomuodostusta sekä osaan varastojen muutoksia. b) Vähennyskelvotonta ALV:a sovelletaan usein kotitalouksien kulutusmenoihin, osaan kiinteän pääoman bruttomuodostusta, kuten uusiin omistusasuntoihin, osaan varastojen muutoksia sekä osaan välituotekäyttöä, esimerkiksi julkisyhteisöjen yksikköjen ja rahoituslaitosten välituotekäyttöön. c) ALV:a ei yleensä sovelleta: 1) vientiin EU:n ulkopuolisiin maihin; PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 35

2) sellaisten tavaroiden tai palveluiden myyntiin, joihin sovelletaan ALV:n nollakantaa niiden käytöstä riippumatta; ALV:n nollakanta tarkoittaa kuitenkin sitä, että ostoista maksettu ALV voidaan periä takaisin; näiden tuottajien välituotekäyttöä ja pääoman bruttomuodostusta oikaistaan näin ollen takaisin perityn ALV:n määrällä; 3) valmistajiin, jotka on vapautettu ALV-rekisteröinnistä (pienet yritykset, uskonnolliset järjestöt jne.); tällöin oikeutta hakea ALV:a takaisin ostoista on yleensä rajoitettu. 9.45 ALV kirjataan nettona: kaikki tarvikkeet arvotetaan perushintaan eli ilman laskutettua alv:a; välituote- ja loppukäyttö kirjataan ostajanhintaan eli ilman vähennyskelpoista ALV:a. Muita peruskäsitteitä 9.46 Tarjonta- ja käyttötaulukoissa käytetään kahta oikaisuerää tasapainottamaan tarjonta- ja käyttötaulukoissa tehty tuonnin arvottaminen ja institutionaalisten sektoreiden tileissä tehty arvottaminen. Jotta tarjontataulukoissa saman tuoteryhmän kotimaisen tuotannon arvottaminen olisi vertailukelpoinen, tuontitavarat arvotetaan CIF-arvoina. CIF-arvot sisältävät kotimaisten yksikköjen hoitamat kuljetus- ja vakuutuspalvelut, kuten omaan laskuun tapahtuvat kuljetukset tai erikoistuneiden kotimaisten kuljetusyritysten hoitamat kuljetukset. Jotta tuonnin ja viennin arvottaminen olisi johdonmukaista, arvoon olisi sisällytettävä palvelujen vienti. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 36

Institutionaalisen sektorin tileissä tavaroiden tuonti arvotetaan FOB-arvoina eli yhdenmukaisesti tavaroiden viennin arvottamisen kanssa. FOB-arvottamisen tapauksessa kotimaisten yksikköjen hoitamien kuljetus- ja vakuutuspalvelujen arvo, joka sisältyy palvelujen vientiin, on kuitenkin pienempi, koska se kattaa ainoastaan viejämaan sisällä tarjotut palvelut. Seurauksena erilaisten arvottamisperiaatteiden käytöstä on näin ollen se, että nettotuonti yhteensä on sama mutta sekä tuonti yhteensä että vienti yhteensä ovat suurempia CIF-arvottamisen osalta. Nämä kaksi arvottamisperiaatetta voidaan sovittaa yhteen tarjonta- ja käyttötaulukoissa ottamalla käyttöön oikaisuerät sekä tuontia että vientiä varten. Oikaisuerien pitäisi olla yhtä suuret kuin kotimaisten yksiköiden kuljetus- ja vakuutuspalvelujen arvo, joka sisältyy CIFarvoon mutta ei FOB-arvoon, eli kyseessä on kuljetus ja vakuutus vientimaan rajalta tuontimaan rajalle. Sen jälkeen kun tällaiset oikaisuerät on sisällytetty tarjonta- ja käyttötaulukoihin, ne eivät tarvitse mitään erityiskäsittelyä panos-tuotoslaskelmissa. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 37

9.47 Olemassa olevien tavaroiden siirto kirjataan käyttötaulukossa negatiivisena menona myyjälle ja positiivisena menona ostajalle. Kyseessä olevan tuoteryhmän osalta olemassa olevan tavaran siirto johtaa uudelleenluokitteluun käyttöpuolella. Ainoastaan taloustoimien kustannuksia ei käsitellä uudelleenluokitteluna: ne kirjataan esimerkiksi liike-elämän tai ammatillisten palvelujen käyttönä. Kuvaus- ja analyysitarpeita varten joidenkin tuoteryhmien osalta voi olla hyödyllistä osoittaa erikseen olemassa olevien tavaroiden siirtojen suhteellinen merkitys, esimerkiksi käytettyjen autojen merkitys sekä uusien että käytettyjen autojen markkinoilla tai kierrätyspaperin merkitys paperituotteiden tarjonnassa. 9.48 Tarjonta- ja käyttötaulukkojen ymmärrettävyyden kannalta on syytä muistaa eräitä EKT:ssa noudatettuja tilinpitokäytäntöjä: a) Toimiala koostuu ryhmästä toimialayksikköjä (TAY), jotka harjoittavat samaa tai saman tyyppistä toimintaa. Tärkeä ominaisuus tarjonta- ja käyttötaulukoissa on, että niissä kirjataan sivutoiminta erikseen. Tämä merkitsee sitä, että toimialayksikköjen ei tarvitse olla homogeenisia tuotantotoiminnassaan. Toimialayksikköjen käsitettä selvitetään tarkemmin luvussa 2. Täysin homogeenista tuotantoyksikköä käytetään symmetrisessä tuote kertaa tuote -panos-tuotostaulukossa. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 38

b) Jos pelkästään aputoimintoja suorittava toimipaikka on tilastollisesti havainnoitavissa eli sen tuotannosta on helposti saatavilla erilliset tilit tai jos se sijaitsee maantieteellisesti eri paikassa kuin toimipaikat, joita se palvelee, se kirjataan erillisenä yksikkönä ja kohdennetaan sen päätoimintaa vastaavaan toimialaluokitukseen sekä kansantalouden tilinpidossa että aluetilinpidossa. Jos sopivia perustietoja ei ole käytettävissä, aputoiminnan tuotos voidaan estimoida laskemalla yhteen kustannukset. Jos kumpikaan näistä kahdesta edellytyksestä ei täyty, kaikki aputoiminnan käyttämät panokset, kuten materiaalit, työvoima, kiinteän pääoman kuluminen jne., käsitellään sen päätoiminnan tai sivutoiminnan panoksina, jota ne tukevat. c) Saman laskenta-ajanjakson aikana ja samassa paikallisessa toimialayksikössä tuotettuja ja kulutettuja tavaroita ja palveluita ei eritellä erikseen. Niitä ei sen vuoksi kirjata osaksi kyseisen paikallisen toimialayksikön tuotosta tai välituotekäyttöä. d) Vähäinen jalostus, kunnossapito, huolto tai korjaus toisen paikallisen toimialayksikön puolesta on kirjattava nettona, toisin sanoen kyseessä olevien tavaroiden arvo pois luettuna. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 39

e) Kyseessä on tuonti ja vienti, kun tavaroiden omistus muuttuu kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden välillä. Tavaroiden fyysinen liikkuminen kansallisten rajojen yli ei itsessään merkitse näiden tavaroiden tuontia tai vientiä. Ulkomaille jalostettavaksi lähetettyjä tavaroita ei kirjata vienniksi ja tuonniksi. Sitä vastoin tavaroiden osto ulkomaisilta talousyksiköiltä ja jälleenmyynti ulkomaisille talousyksiköille niin, että tavarat eivät tule välityskauppiaan kansantalouteen, kirjataan vienniksi ja tuonniksi tuottajan ja lopullisen ostajan tileihin, ja tavaroiden nettovienti välityskaupassa ilmoitetaan välityskauppiaan kansantalouden tileissä. f) Kestävät tavarat voidaan vuokrata tai ne voivat olla käyttöleasingin kohteena. Tällöin ne kirjataan kiinteän pääoman muodostuksena ja kiinteän pääoman varantona omistajansa toimialalla; käyttäjän toimialalla välituotekäyttö kirjataan maksetun vuokran määräisenä. g) Henkilöt, jotka työskentelevät työvoimanvuokrausalan yritysten välityksellä, kirjataan näiden yritysten toimialan palkkaamiksi eikä sen toimialan, jolla he itse asiassa työskentelevät. Tämän seurauksena jälkimmäisellä toimialalla vuokrausyrityksille työvoiman toimittamisesta maksetut palkkiot kirjataan välituotekäytöksi eikä palkansaajakorvauksiksi. Ulkoistettua työvoimaa käsitellään tarjottuna palveluna. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 40

h) Työllisyys ja palkansaajakorvaukset ovat laajoja käsitteitä: 1) Työllisyys sosiaalisista syistä lasketaan myös työllisyydeksi; tämä pätee esim. vammaisten työhönsijoituksiin sekä pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työnhakijoiden työllisyysohjelmiin. Kyseiset henkilöt ovat siis työntekijöitä ja saavat palkansaajakorvausta eivätkä sosiaalisia tulonsiirtoja, vaikka heidän tuottavuutensa saattaa olla alempi kuin muiden työntekijöiden. 2) Työllisyyteen sisältyy myös tapauksia, joissa kyseisten henkilöiden ei odoteta työskentelevän laisinkaan, esim. erotetut henkilöt, jotka saavat tietyn aikaa palkkaa aiemmalta työnantajaltaan. Tämä käytäntö ei kuitenkaan vääristä työtunteina ilmaistua työllisyyttä, koska mitään työtunteja ei tosiasiassa tehdä. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 41

Lisätiedot 9.49 Käyttötaulukko 9.6 sisältää lisätietoja: kiinteän pääoman bruttomuodostus, kiinteä pääomakanta ja työllisyys toimialoittain. Erottelu palkansaajiin ja elinkeinonharjoittajiin tuo arvokasta lisätietoa. Tietoa kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta ja kiinteästä pääomakannasta toimialoittain tarvitaan, jotta voidaan johtaa kiinteän pääoman kulutus toimialoittain ja kirjata vähennyskelvottoman alv:n osuus kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Työllisyyden kuvaaminen toimialoittain on tärkeää laatimisen kannalta: työllisyyslukuja käytetään usein tuotosten, palkansaajakorvausten, välituotekäytön ja sekatulon arvon bruttoutukseen; keskeisiä tunnuslukuja, kuten tuotosta, palkansaajakorvauksia ja sekatuloa työvoimayksikköä kohden, esimerkiksi työskenneltyjä tunteja, voidaan verrata eri ajankohtina ja toimialoittain estimaattien paikkansapitävyyden tarkistamiseksi; on hyödyllistä varmistaa toimialakohtaisten arvojen ja toimialakohtaisten työllisyystietojen välinen johdonmukaisuus. Jos esimerkiksi työllisyystietoihin ei ole selvää yhteyttä, tasapainottamisen tulokseksi voidaan saada muutoksia toimialakohtaisissa arvoissa ilman että vastaavia muutoksia esiintyy työllisyysluvuissa. Toimialakohtaisten työllisyystietojen lisääminen on hyödyllistä myös työllisyyden ja tuottavuuden analysointia varten. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 42

TIETOLÄHTEET JA TASAPAINOTTAMINEN 9.50 Toimiala- ja tuotekohtaisen tuotoksen laatimista varten tärkeimmät tietolähteet ovat yleensä yrityksen taloudelliset katsaukset, tuotantokatsaukset ja vuosikertomukset tai suurten yritysten liikekirjanpito. Katsaukset ovat yleensä kattavia suurten yritysten osalta, kun taas pienempien yritysten osalta tehdään otoskatsaus. Joidenkin erityisten toimintojen osalta eri tietolähteet voivat olla relevantteja, esimerkiksi valvontaelimet, paikallis- ja keskushallinnon julkisyhteisöjen tilit tai sosiaaliturvarahastot. 9.51 Tällaisia tietoja käytetään ensimmäisen epätäydellisen tarjonta- ja käyttötaulukkosarjan valmisteluun. Ne tasapainotetaan eri vaiheissa. Kun tiedot tasapainotetaan manuaalisesti alhaisella aggregointitasolla, voidaan tehdä tärkeitä tarkistuksia, jotka kohdistuvat tietolähteiden virheisiin ja järjestelmävirheisiin, ja tehdä samalla muutoksia perustietoihin käsitteellisten eroavaisuuksien ja puuttuvien yksikköjen korjaamiseksi. Jos täsmäyttäminen tapahtuu ylemmällä aggregointitasolla, jolla käytetään automaattista tasapainotusprosessia tai erittäin tiukkaa vaiheittaista tasapainotusprosessia, useimmat näistä tarkistuksista puuttuvat, koska virheet kumoutuvat eikä niiden syitä voida jäljittää. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 43

ANALYYSIVÄLINEET JA LAAJENNUKSET 9.52 Analyysiä varten voidaan käyttää kolmentyyppisiä taulukoita: tarjonta- ja käyttötaulukot symmetriset panos-tuotostaulukot (toimiala kertaa toimiala) symmetriset panos-tuotostaulukot (tuote kertaa tuote). Symmetriset panos-tuotostaulukot voidaan johtaa tarjonta- ja käyttötaulukoista käyvin hinnoin ja edellisen vuoden hinnoin. 9.53 Käyttötaulukko 9.6 ei näytä, mikä osuus käytetyistä tavaroista ja palveluista on tuotettu kotimaassa tai mikä osuus tuotu. Tämä tieto on välttämätön niitä analyysejä varten, joissa tavaroiden ja palveluiden tarjonnan ja käytön välisellä yhteydellä on merkitystä kansantaloudessa. Esimerkkinä tästä voidaan mainita analyysi viennin tai kulutusmenojen muutosten vaikutuksesta tuontiin, kotimaiseen tuotantoon ja niihin liittyviin muuttujiin kuten työllisyyteen. Sen vuoksi panos-tuotoskehikon kannalta olisi hyödyllistä, jos tuoduille tavaroille ja kotimaassa tuotetuille tavaroille ja palveluille olisi erilliset käyttötaulukot. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 44

9.54 Tuontitavaroiden käyttötaulukko laaditaan käyttämällä kaikkia saatavissa olevia tietoja tuontitavaroiden käytöstä, esimerkiksi tuotteiden suurimmat tuontiyritykset voivat olla tiedossa ja tuottajilla voi olla tietoja tuonnin määrästä. Yleensä kuitenkin suorat tilastotiedot tuontitavaroiden käytöstä ovat niukkoja. Näitä tietoja on sen vuoksi tavallisesti täydennettävä olettamuksilla siitä, mihin käyttöön tuoteryhmä kohdennetaan. 9.55 Kotimaassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden käyttötaulukko voidaan sitten saada vähentämällä tuontituotteiden käyttötaulukko koko kansantalouden käyttötaulukosta. 9.56 Periaatteessa on neljä perusmallia, joilla tarjonta- ja käyttötaulukko voidaan muuntaa symmetriseksi panos-tuotostaulukoksi. Nämä mallit perustuvat joko teknologiaa tai kiinteitä myyntirakenteita koskeviin olettamuksiin. Useimmin käytetään tuoteteknologiaa koskevaa olettamusta: kukin tuote tuotetaan omalla erityisellä tavallaan riippumatta toimialasta, jolla se tuotetaan. Olettamusta käytetään usein tuote kertaa tuote -panostuotostaulukon johtamiseen. Toiseksi yleisimmässä mallissa käytetään tuotteen kiinteää myyntirakennetta koskevaa olettamusta (markkinaosuusolettamus): kullakin tuotteella on oma erityinen myyntirakenteensa riippumatta toimialasta, joka tuottaa sen; tätä käytetään usein toimiala kertaa toimiala -panos-tuotostaulukon johtamiseen. Näitä olettamuksia sekoittavat hybridimallit ovat myös mahdollisia. Joko toimialan teknologiaa tai kiinteää myyntirakennetta koskeviin olettamuksiin perustuvien mallien käytännön merkitys on vähäinen, koska niitä ei käytännössä juurikaan esiinny. Vaihtoehtoisia malleja ja muuntoprosesseja käsitellään tarjonta-, käyttö- ja panos-tuotostaulukoiden käyttöä koskevan Eurostatin oppaan (Eurostat Manual of Supply, Use and Input-output Tables) vuoden 2008 painoksen 1 luvussa 11. 1 Eurostat, Eurostat Manual of Supply, Use and Input-Output Tables (2008 edition), 2008, (saatavana osoitteesta: http://epp.eurostat.ec.europa.eu). PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 45

9.57 Kuhunkin tapaukseen parhaiten soveltuvan olettamuksen valinta ei ole helppoa. Se riippuu kansallisten toimialojen rakenteesta, esimerkiksi erikoistumisasteesta, sekä samaan tuoteryhmään kuuluvien tuotteiden tuottamiseen käytetyn kotimaisen teknologian homogeenisuudesta ja eikä suinkaan vähiten perustietojen tarkkuustasosta. Tuoteteknologiaolettamuksen yksinkertainen soveltaminen antaa tuloksia, joita ei voi hyväksyä, koska tuotetut panos-tuotoskertoimet ovat joskus epätodennäköisiä tai jopa mahdottomia (esimerkiksi negatiiviset kertoimet). Epätodennäköiset kertoimet voivat johtua mittausvirheistä ja sen toimialan tuoteyhdistelmän heterogeenisuudesta, jonka pääasiallinen tuote siirretty tuote on. Ongelma voidaan välttää tekemällä lisätietoihin perustuvia korjauksia tai käyttämällä mahdollisimman suuressa määrin asioista perillä olevien arviointeja. Toinen vaihtoehto on soveltaa vaihtoehtoista tuotteen kiinteän myyntirakenteen olettamusta. Käytännössä teknologiaa koskevien yhdistelmäolettamusten käyttäminen lisätietoihin yhdistettynä on osoittautunut käytännölliseksi symmetristen panos-tuotostaulukkojen laatimisessa. 9.58 Symmetriset panos-tuotostaulukot voidaan jakaa kahteen taulukkoon: a) matriisi, joka osoittaa tuonnin käytön; tämän taulukon muoto on sama kuin tarjontaja käyttötaulukkoja tukevan tuontitaulukon, paitsi että siinä käytetään symmetristä rakennetta, jossa molemmilla akseleilla on sama luokitus; PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 46

b) symmetrinen panos-tuotostaulukko kotimaista tuotosta varten. Viimeksi mainittua taulukkoa olisi käytettävä, kun lasketaan kumulatiivisia kertoimia eli Leontiefin käänteismatriisia. Leontiefin käänteismatriisi on identiteettimatriisin I ja välituotekäyttönä käytetyn kotimaisen tuotoksen matriisista saatujen teknisten panoskertoimien matriisin välisen eron käänteismatriisi. Leontiefin käänteismatriisi voidaan johtaa myös tuonnista. Silloin olisi oletettava, että tuonti on tuotettu samalla tavoin kuin kilpailevat kotimaiset tuotteet. 9.59 Tarjonta- ja käyttötaulukkoja ja symmetrisiä panos-tuotostaulukkoja voidaan käyttää myös taloudellisen analyysin välineinä. Kullakin taulukkotyypillä on omat etunsa. Symmetriset panos-tuotostaulukot ovat helposti saatavilla suorien mutta myös epäsuorien ja kumulatiivisten vaikutusten laskemista varten. Ne voivat myös olla hyvälaatuisia, jos taulukoiden johtamiseen tarjonta- ja käyttötaulukoista on käytetty asiantuntijatietoa ja erityyppistä tilastotietoa. 9.60 Toimiala kertaa toimiala -taulukot ovat hyödyllisiä tehtäessä toimialoihin liittyviä analyyseja, esimerkiksi verouudistusta sekä finanssi- ja rahapolitiikkaa koskevia analyyseja ja vaikutustenarviointeja; ne ovat myös lähempänä erilaisia tilastotietolähteitä. Tuote kertaa tuote -taulukot sopivat hyvin homogeenisiin tuotantoyksikköihin liittyviin analyyseihin, esimerkiksi tuottavuutta, kustannusrakenteen vertailua, työllisyysvaikutusta, energiapolitiikkaa ja ympäristöpolitiikkaa koskeviin analyyseihin. PE-CONS 77/12 ADD 9 REV 1 47