Porojen paikantaminen GPS/GSM pantojen avulla. Visioista käytännön työkaluksi? Harri Norberg ja Virpi Keränen

LIITE 1: Yhteenveto GPS/GSM teknologiasta ja kenttäkokeista Porojen paikantaminen GPS/GSM pantojen avulla Visioista käytännön työkaluksi? Harri Norberg ja Virpi Keränen Kainuun Etu Oy Teknologisten innovaatioiden mahdollisuudet Ylä Kainuun ja Koillismaan poro petotilanteessa

1. Yleistä GPS ja GPS/GSM paikannusteknologiasta GPS satelliitteja (Global Positioning System) on käytetty hyväksi oman sijainnin ja eri kohteiden paikantamisessa jo 1980 luvulta lähtien. Nykyisin käytössä olevat satelliitit ovat toisen sukupolven satelliitteja ja järjestelmä valmistui täyteen toimintakuntoon vuonna 1995. Toimintakuntoisen järjestelmän muodostaa vähintään 24 satelliittia, joista yhtä aikaa voi olla horisontin yläpuolella 12. Alun perin GPS järjestelmä oli vain Yhdysvaltojen puolustusministeriön käytössä, mutta vuonna 1984 USA:n presidentti Ronald Reagan vapautti Navstar GPS:n siviilikäyttöön. Senkin jälkeen USA:n puolustusministeriö heikensi tahallisesti siviilikäyttäjien GPS paikannustarkkuutta aina 1.5.2000 asti (Wikipedia). GPS laitteita on käytetty mitä moninaisimpiin paikannustarkoituksiin. Ensimmäisiä suuren yleisön käyttöön tulleita laitteita 1990 luvulla olivat ns. tavalliset GPS laitteet, gepsit, joilla voidaan paikantaa oma sijainti maastossa. GPS:n avulla voidaan myös tallentaa gepsiin esim. auton sijainti marjareissulla, jotta löytää myöhemmin takaisin autolle samoiltuaan metsissä marjojen perässä. GPS paikantimet ovat kehittyneet huimasti ja niihin sisältyy nykyään monia sijainnin määrittämistä ja navigointia helpottavia ominaisuuksia. Viimeisimmän läpimurron markkinoilla ovat tehneet autonavigaattorit, joiden avulla kuljettaja paitsi näkee koko ajan oman sijaintinsa kartalla, voi myös navigoida haluamaansa kohteeseen. Kun GPS laitteen kokoonpanoon lisätään mikropiirin ja muun elektroniikan lisäksi GSM yksikkö (Global System for Mobile Communications), saadaan laitekokonaisuus, joka voi välittää seurannassa olevan kohteen paikkatietoa GSM verkon välityksellä käyttäjälle. Uusia GPS/GSM paikannussovelluksia kehitetään koko ajan. Yhtenä käyttäjäryhmänä ovat mm. urheilutapahtumat, joissa esim. suunnistajan sijainti voidaan päivittää kartalle yleisön nähtäväksi. Myös kuljetus ja henkilöseurannoissa hyödynnetään GPS/ GSM tekniikkaa. Seurannassa olevassa kohteessa oleva laite laskee paikkakoordinaatit GPS satelliittien signaalien perusteella ja välittää tiedon sijainnistaan käyttäjälle GSM verkon välityksellä. Tässä raportissa keskitytään porojen paikannuksessa käytettäviin GPS/GSM laitteisiin ja niihin liittyviin paikannussovelluksiin (mobiilit ja internetissä toimivat portaalit) sekä niiden käyttömahdollisuuksiin porotalouden näkökulmasta. GPS/GSM paikannuspäätelaitteen yleinen kokoonpanoperiaate on esitetty kuvassa 1. Virtalähde akut/paristot; miten sähkönsyöttö toteutetaan parhaiten ja varmimmin MP; mikropiiri GPS ja MP voivat olla integroidut. GPSyksikkö GSMyksikkö Lisäksi tulevat sidoselektroniikka ja mekaniikka (sis. laitekotelointi). Kuva 1. GPS/GSM päätelaitteen rakenne pääperiaatteissaan. Komponentit voidaan paketoida monella tavalla ja kiinnittää porolle soveltuvaan pantaan. 2

2. GPS/GSM pannat porojen seurannassa GPS/GSM pantoja on näihin päiviin asti käytetty pääsääntöisesti tutkimuksen työkaluna selvitettäessä mm. eläinten liikkeitä, ravinnonkäyttöä ja alueenvalintaa. Porot eivät ole ainoa eläinryhmä, joiden parissa tekniikkaa on hyödynnetty, vaan seurantaa on tehty ja tehdään parhaillaankin Suomessa mm. petoeläimillä (karhu, susi, ilves, ahma) ja hirvillä. Porojen lisäksi Suomessa on seurattu myös metsäpeuroja GPS/GSM pantojen avulla (Tuomivaara ym. 2008). Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on käyttänyt GPS/GSM pantoja tutkimuksen apuvälineenä paitsi suurpedoilla myös poroilla. GPS pantoja kokeiltiin poroilla jo 1990 luvun puolivälissä, mutta niissä ei tuolloin ollut GSM yksikköä, vaan tieto pantaa kantaneen poron liikkeistä saatiin joko radiotaajuudella vastaanotinaseman välityksellä (vaatii pääsyn poron lähietäisyydelle radiosignaalin vastaanottamista varten) tai vasta sitten kun panta oli otettu pois eläimen kaulasta. Ensimmäiset pannat olivat isoja ja kömpelöitä ja painoivat jopa puolitoista kiloa. Vaadinten seurantaan soveltuvat kevyemmät (500 700 grammaa) GPS pannat tulivat tutkimuksenkin käyttöön vasta vuosituhannen vaihteessa ja aluksi niiden toimivuudessa oli suuria pantakohtaisia eroja (Kumpula ym. 2007). Kuvassa 2 on saksalaisen Vectronicin pantaa kantava vaadin Ivalon paliskunnassa vuonna 2001. Ensimmäiset GPS/GSMpannat otettiin käyttöön poroilla Suomessa RKTL:n hankkeessa Oraniemen paliskunnassa Sodankylässä vuonna 2002 (Kumpula ym. 2008). Kuva 2. GPS pantavaadin Ivalon paliskunnassa vuonna 2001 (RKTL; Kumpula ym. 2007). Tässä GPS pantamallissa ei vielä ollut GSM yksikköä, vaan tieto purettiin käytännössä pannan omalta muistilta suoraan tietokoneelle, kunhan panta oli ensin saatu pois poron kaulasta. Pannan yläosassa on GPS yksikkö ja elektroniikka, alaosassa paristot. Nykyiset GPS/GSM pannat ovat aika pitkälle samalla tavalla toteutettuja, mutta eri valmistajien malleissa on myös eroja. 3

Pantojen yleistymisen esteenä tutkimuksen ulkopuolelle, so. elinkeinon käyttöön, on pääsääntöisesti pidetty pantojen korkeaa hintaa. Yhtenä esteenä voidaan pitää myös vähäistä käytettävissä olevaa tietoa eri pantamalleista ja niiden ominaisuuksista. Kuten tästä raportista selviää, poroelinkeinon käyttöön soveltuvat pannat ja seurantasovellukset ovat parhaillaan kovan kehitystyön alla, mutta täysin toiminnallisesti valmista pakettia ei vielä tämän esiselvityshankkeen kuluessa löytynyt. Eri GPS/GSM pantamalleja ja niihin liittyviä seurantasovelluksia on parhaillaan käytössä, tai paremminkin kokeiltavana, poroilla Suomen lisäksi myös Ruotsissa ja Norjassa. Nämä kokeilut ovat käynnistyneet Suomessa ja Ruotsissa vuonna 2007, mutta tätä vaihetta on edeltänyt jo vuosien kehitystyö. Hallan paliskunnassa Hyrynsalmella keväällä ja kesällä 2009 toteutettu kokeilu on vahvasti kiinni ajassaan, sillä GPS/GSM pantojen kehitys porotalouden tarpeisiin voidaan katsoa vasta päässeen käyntiin. Porojen paikannuksen helpottumisella uuden teknologian avulla uskotaan saatavan hyötyjä mm. porotalouden kannattavuuteen porojen etsintään käytetyn ajan ja ajokilometrien (kustannusten) vähentymisenä, kesämerkintään ja teuraserotuksiin kokoamisen tehostumisena (työn optimointi) sekä myös mahdollisuutena reagoida porojen poikkeuksellisiin liikkeisiin, jotka voivat viestiä erilaisista häiriötekijöistä porojen käyttämillä laidunalueilla. Myös paimennuksen intensiteettiä on mahdollista lisätä. Yksi tärkeä näkökulma uuden tekniikan käyttöönotossa on myös nuorten kiinnostuksen lisääminen. Petojen aiheuttama häiriö ja porotalouden kestämättömälle tasolle nousseet petovahingot Ylä Kainuussa olivat yksi tämän hankkeen lähtökohdista. Ottamalla käyttöön uutta teknologiaa hyödyntäviä innovatiivisia työmenetelmiä voisi olla mahdollista vähentää petovahinkoja vähintäänkin ehkäisemällä lisävahinkojen syntyä alueella, jossa vahinkoja on jo todettu. Vaikka GPS/GSM pantoja ei kustannussyistä pystytä laittamaan kaikille alueen poroille, voidaan olettaa riittävällä otannalla merkityn pantaporomäärän helpottavan petovahinkojen entistä tarkempaa löytämistä paliskuntien laajoilta laidunalueilta. Pantaergonomia Pantojen käytön helppouden ja toimintavarmuuden lisäksi yhtenä tarkasteltavana pantojen ominaisuutena oli niiden soveltuvuus poroille pitkäaikaiseen käyttöön. Pantaergonomiaan kuuluu pannan muotoilu, käytetyt materiaalit, paino ja painon jakautuminen. Myös soljen rakenteeseen eli pannan kiinnityksen helppouteen ja lujuuteen voidaan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota. GPS/GSM pannan tulisi luonnollisesti olla kevyt, istua hyvin poron kaulaan ja olla pintamateriaaleiltaan sellainen, että se ei leikkaa poron karvaa niskapuolelta eikä myöskään kerää lunta/jäätä talven vaihtelevissa sääolosuhteissa. Toistaiseksi pantoja on kehitetty lähinnä vaatimille, sillä hirvailla syksyn kiiman yhteydessä turpoava kaula asettaa rajoituksensa pantojen käytölle. Härkien ja matkailuporojen kohdalla sen sijaan panta on mahdollista toteuttaa samalla periaatteella kuin vaadinten pannat. Myös poron kasvun myötä joustavia pantoja on suunnitteilla. Joustavia ja kasvun myötä lisää pituutta antavia pantarakenteita on käytetty Suomessa RKTL:n vasahävikkitutkimuksessa (Norberg ym. 2005), jossa jopa parin vuorokauden ikäisten vasojen kaulaan laitettiin kaulan kasvun myötä laajentuvaan pantaan kiinnitetty kuolevuusradiolähetin. Raavaille (täysikasvuisille) poroille tarkoitetut pannat ovat kuitenkin rakenteeltaan ja painoltaan täysin erilaisia verrattuna vasoilla käytettyihin pantoihin. Siten myös tähän puoleen poropantojen kehittelyssä on syytä kiinnittää huomiota jatkossa. Hyväkään pannan elektroniikan toimintavarmuus ei auta, mikäli pannassa itsessään on ergonomisia puutteita. Kokonaisuus (elektroniikan toimivuus, virtalähteen kesto, seurantasovellusten käyttöliittymät ja pantaergonomia) ratkaisee käytettävyyden ja tuotteen markkinat. 4

3. Kainuun kokeilussa käytetyt pantamallit, ohjelmistot ja GSM verkko operaattorit Kokeilun lähtökohtana oli testata muutamia porotalouskäyttöön soveltuvia GPS/GSM pantamalleja ja niihin liittyviä seurantaohjelmistoja, jotta saataisiin käsitys tämän hetkisestä tilanteesta pantakehityksen suhteen. Lähtökohtana oli myös hankkeen saaman huomion ja näkyvyyden kautta tuoda esille Ylä Kainuun ja Koillismaan vaikeaa poro petotilannetta ja edistää paikannusteknologian kehitystä porotalouden hyödyksi. Käytännössä päädyttiin kolmeen eri pantamalliin: Oulunsalossa toimivan Tracker Oy:n eri kehitysversioihin (prototyyppeihin), ruotsalaisen Followit Lindesberg Ab:n malliin Tellus Domestic ja suomalaisen yksityisen valmistajan Pasi Koivumaan prototyyppiin. Näistä pannoista selkeimmin kaupallistettu on Followitin pantamalli, joka on ollut porokäytössä Ruotsissa ainakin kahdessa saamenkylässä (Vilhelmina Norra ja Vapsten) vuodesta 2007 alkaen. Tellus Domestic on kehitelty yhteistyössä Followitin, Vilhelmina Norran saamenkylän ja Ruotsin maatalousyliopiston kanssa. Trackerin valmistamat GPS pannat ovat puolestaan olleet käytössä Suomessa jo useassa projektissa, joiden yhteydessä niiden kehittelyä on edelleen jatkettu. Näidenkin pantojen käyttöönotto ajoittuu vuoteen 2007. Trackerin teknologiaa on käytetty jo aiemmin vuodesta 2006 alkaen myös Kainuun metsäpeurojen seurannassa (Tuomivaara ym. 2008), ja nykyisten poropantojen voidaan katsoa olevan jatkumoa tälle työlle. Pasi Koivumaan rakentama prototyyppi otettiin ensi kertaa kokeiluun tämän projektin aikana. Koivumaan panta poikkeaa muista pannoista lähinnä virtalähteen osalta, sillä pannassa on ainoana kokeilussa olevista pannoista akut, jotka saavat virtansa aurinkopaneeleista. Trackerin ja Followitin pantojen virtalähteenä ovat litiumparistot. Perustiedot kokeilussa olleista pannoista on esitetty Taulukossa 1. Kuvassa 3a d on kuvat testatuista seurantapannoista. Taulukko 1. Perustiedot Kainuussa käytetyistä GPS/GSM pantamalleista. Perustiedot Tracker proto Tracker Boazu Tellus Domestic Koivumaa proto Valmistaja Tracker Oy, Oulunsalo, Suomi Tracker Oy, Oulunsalo, Suomi Followit Lindesberg AB, Ruotsi Pasi Koivumaa, Kolari, Suomi Paino pantoineen 750 grammaa 728 grammaa 656 grammaa 870 grammaa Pantamateriaali PVC muovi / Keinonahka / Musta nahka Ruskea nahka pressukangas musta muovi Heijastinnauha ON ON ON EI (kenno korvaa?) Virtalähde 2 kpl 3,6 V 13000 mah Litium LSH20 1 kpl 3,6 V 13000 mah Litium LSH20 3 kpl 3,6 V 5500 mah Litium LSH14 Aurinkokennot + 2 kpl erikoisakkuja Paristonvaihto onnistuu aidalla onnistuu aidalla onnistuu aidalla (ei vaihdeta) Paristonvaihtoväli* max. 2 vuotta 1 vuosi 1 2 vuotta (?) (akkuja ei vaihdeta) Lukumäärä 2 kpl 1 kpl 4 kpl 1 kpl * Paristonvaihtoväli on laskettu kahdella paikannuksella vuorokautta kohden Kuva 3a d. Vasemmalta Trackerin proto, Tracker Boazu, Followitin Tellus Domestic ja Pasi Koivumaan prototyyppi. Trackerilla on jo uudempi pantamalli (ks. kappale 5). 5

Ohjelmistot Pantaporojen seurannassa käytettiin kahta erilaista internetportaaliohjelmaa ja kahta eri maastopaikannussovellusta. Edelliset toimivat nimensä mukaisesti internetin välityksellä ja vaativat siten tietokoneen nettiyhteyksillä. Jälkimmäiset puolestaan kulkevat mukana mobiilisti matkapuhelimessa, mutta vaativat toimiakseen liittymään datapaketin. Toimiakseen maastopaikannusohjelmien pitää pystyä kirjautumaan palveluntarjoajan verkkoon, joten maastossakin käytettäessä ne vaativat GSM kenttää. Tässä testissä ei voitu kokeilla kaikkia markkinoilla saatavissa olevia ohjelmistoja, mutta listaamme tiedossamme olevat muiden valmistajien ohjelmat tämän kappaleen lopussa. Internetportaaliohjelmistoina käytimme Trackerin Locator ohjelmaa ja Followitin Natrix ohjelmaa. Locator on Trackerin mukaan pääsääntöisesti tarkoitettu seurannassa olevien kohteiden paikkatiedon lokiksi eli se kokoaa ja ylläpitää seurannassa olevien kohteiden paikannukset historiaksi, jonka voi tallentaa halutulta aikajaksolta Excel taulukon muotoon (esim. siirrettäväksi paikkatieto ohjelmiin, joissa voidaan analysoida tarkemmin porojen liikkeitä). Ohjelmassa voidaan valita näytettäväksi kartalla yksi tai useampia poroja kerrallaan valitulla aikavälillä. Käytimme Locatoria tässä kokeilussa lähes päivittäin kolmen Trackerin pantaa kantavan vaatimen (Poro 1, Poro 2 ja Poro 3) paikannusten tarkasteluun. Ohjelma toimi kokeilussa nopeasti ja luotettavasti ja oli toiminnoiltaan helppo hallita. Ainoastaan karttapohjan heikko resoluutio heikensi sen käytettävyyttä ja usein koordinaatit piti siirtää internetissä Kansalaisen Karttapaikkaan (www.karttapaikka.fi) tarkemman sijainnin näkemiseksi. Nykyinen karttapohja on kuitenkin vain välivaihe, sillä Trackerin toimitusjohtaja Samuli Vanhalan mukaan syksyllä 2009 on tulossa täysin uusi portaaliohjelmisto, johon tulevat tarkemmat maastokartat. Uudet maastokartat yhdistettynä Locatorin käytettävyyteen tulee todennäköisesti muodostamaan kokonaisuuden, joka palvelee hyvin käyttäjiään. Followit Natrixissa oli kokeilun yhteydessä karttapohjan suhteen sama ongelma kuin Tracker Locatorissakin, eli pelkästään internetportaalin kartan perusteella poron tarkan sijainnin määrittäminen yhdellä silmäyksellä ei ollut helppoa. Natrix vaikutti kokeilun perusteella hieman liian monimutkaiselta porotalouskäyttöön ja sen latautuminen oli useiden ohjelmakomponenttien vuoksi myös hitaampaa kuin Locatorin. Ohjelman toimintanopeuteen vaikuttaa luonnollisesti käytetty internetin yhteysnopeus. Myös Followitin portaaliohjelmasta on tulossa osastopäällikkö Zacharias Soudahin kanssa 24.6. käydyn puhelinkeskustelun mukaan käyttäjäystävällisempi versio jo syksyn 2009 aikana. Kuvissa 4 ja 5 on esimerkki Trackerin Locatorin ja kuvissa 6 ja 7 Followit Natrixin käyttöliittymästä ja karttanäkymästä. Karttoja voi lähentää ja loitontaa. Kuvassa 7 on esitetty yhden Followitin GPS pannan (Poro 6) matka huoltoon Skellefteåån 7. 15.5.2009. Panta lopetti paikannusten lähettämisen 29.4., mutta aktivoitui uudelleen heti lähdettyään matkaan Hyrynsalmelta. Paikkatieto tallentuu aina kunkin palveluntarjoajan (valmistajan) palvelimelle, josta se on internetin kautta käyttäjätunnuksen ja salasanan takaa haettavissa tarkasteltavaksi. Panta voidaan siis ohjelmoida lähettämään sijaintinsa palvelimelle esim. kahdesti päivässä, jolloin nämä sijainnit tallentuvat automaattisesti palvelimelle. Tämän lisäksi voidaan lähettää myös suoria kyselyitä matkapuhelimen tekstiviestillä, jolloin pannan ollessa seuraavan kerran hereillä, paikannus tulee suoraan käyttäjän matkapuhelimeen. Tämä ei vaikuta palvelimelle tallentuviin paikannuksiin. Trackerin pantojen osalta asetuksena oli kaksi paikannusta per päivä, mutta Followitin pantojen asetuksena oli peräti 12 paikannusta vuorokaudessa. Mitä vähemmän paikannuskertoja vuorokaudessa halutaan saada, sitä pidempään paristot kestävät. Kaksi paikannusta vuorokaudessa, esim. aamu ja iltakahdeksalta, tuntuisi alustavasti olevan sopiva määrä porojen liikkeiden seuraamiseksi laajassa mitassa. Maastopaikannussovelluksina käytimme kokeilussa oululaisen Infokartta Oy:n EasyGO mobiilikarttaohjelmaa ja Tracker Oy:n Tracker Hunteria. Molemmilla pystyi paikantamaan MPTP protokollaan (Mobile Phone Telematics Protocol) perustuvilla tekstiviestikyselyillä pannan sijainnin maastossa liikuttaessa. Kun paikannuspyyntö on lähetetty tekstiviestinä GPS/GSM pannan puhelinnumeroon, se jää viestikes 6

kukseen odottamaan hetkeä, jolloin panta etukäteen ohjelmoidun aikataulun mukaisesti herää/aktivoituu (Trackerin pannoissa aikaväli oli neljä tuntia, Pasi Koivumaan pannassa 12 tuntia) noin viiden minuutin ajaksi. Tällöin pannan GSM moduuli tarkistaa saapuneet tekstiviestit ja mikäli sille on tullut paikannuspyyntö, se lähettää GPS yksikön laskemat koordinaatit numeroon, josta pyyntö lähetettiin. Saapuneen tekstiviestin sisältämän paikkatiedon voi avata sekä EasyGO:lla että Tracker Hunterilla, jotka näyttävät paikannetun kohteen sijainnin eritasoisilla maastokartoilla. Molemmista löytyy sekä seutu, tieettä maastotason kartat. EasyGO:n käyttöliittymä on selkeä ja sen kartat soveltuivat porojen paikantamiseen erinomaisesti (Kuva 4). Tracker Hunter on suunniteltu erityisesti metsästyskäyttöön/jahtikoirien seurantaan, mutta soveltuu hyvin myös muiden seurattavien kohteiden paikantamiseen maastossa. Sen käyttöliittymä on kuitenkin hieman monimutkaisempi ja maastokartat eivät ole aivan yhtä selkeät kuin EasyGO:ssa. Followitin pantojen seurantaan puolestaan ei ole käytettävissä toistaiseksi muuta ohjelmaa kuin internetportaali, jota toki voi käyttää myös matkapuhelimen kautta, mikäli puhelimessa on internetyhteys. Mobiilipaikannusohjelman puuttuminen heikentää Followitin pantojen käytettävyyttä maastoolosuhteissa. Ruotsalaiset poromiehet ovat toisaalta käyttäneet sujuvasti Natrixia, esim. aamulla ennen porotöihin lähtöä. Ruotsin poronhoitoalueella GSM verkko ei ole yhtä kattava kuin Suomessa. Porojen paikantaminen onnistuu mobiiliohjelmilla kännykkää käyttäen hyvin ja sijainnit voi tarkistaa niin kotisohvalta kuin maastossakin. Silti, paikannus kertoo vain poron senhetkisen sijainnin ja kuten tämän lyhyen kokeilun yhteydessä todettiin, yksittäisen poron löytäminen peitteisessä maastossa tunninkin vanhan paikannuksen perusteella on vaikeaa. Tilanne kesämerkinnän aikaan porojen kokoontuessa luontaisesti isommiksi tokiksi aukeammille alueille oli kokeilun perusteella aivan toinen kuin toukokuussa ja kesäkuun alussa, jolloin pantaporot liikkuivat vielä joko yksinään vasansa kanssa tai pienemmissä parttioissa. Näistä toiminnallisista havainnoista lisää kappaleessa 5. Muista kotimaisista paikannuslaitevalmistajista myös Kempeleessä toimivalla Ultracomilla, jonka tuote koira GPS puolella on Ultrapoint, on omat paikannussovelluksensa. Kännykkäsovellus on nimeltään DoGPS, josta on useita eri versioita ja internetissä on mahdollisuus käyttää DoGPS NET ohjelmistoa. Salossa toimivalla GeoSentric Oyj:llä on puolestaan tuotemerkki TWIG, jonka paikannuspäätelaitteita voi niin ikään seurata sekä kännykällä että internetissä TWIG Web Finderilla. Molemmat käyttävät MPTP protokollaa ja molempien internetohjelmat toimivat myös paikkatiedon tallennuspaikkana. GeoSentricillä on käynnissä poropannan kehitysprojekti yhteistyössä norjalaisten poromiesten kanssa. Hanke on kuitenkin varsin alussa, emmekä saaneet vielä GeoSentricin poro GPS pantaa kokeiltavaksi tähän hankkeeseen. Lisäksi markkinoille on tulossa myös uusi tuote SamFinder Oy:ltä, jolla niin ikään löytyy omat seurantasovelluksensa nettiin ja kännykkään (What a map). Ulkomaisista sovelluksista voisi tässä yhteydessä mainita Norjan luonnontutkimuslaitoksen (NINA) oman seurantasovelluksen internetportaalissa www.dyreposisjoner.no. NINA käyttää pääsääntöisesti saksalaisia Vectronicin pantoja, joita se on välittänyt myös norjalaisten poromiesten käyttöön. GSM verkko operaattorit Kokeilussa haluttiin vertailla myös eri verkko operaattoreiden eroja viestien välityksessä. Kokeilussa käytettiin DNA:n ja Soneran verkoissa toimivia SIM kortteja. DNA:lla on hyvä verkkopeitto Kainuun alueella, jonka vuoksi se valittiin yhdeksi palveluntarjoajaksi. Sonera on myös tunnettu kattavasta verkkopeitostaan, mutta lähtöoletuksena oli, että DNA olisi hieman varmempi viestinvälityksessä kokeilun kohdealueella. DNA:n SIM kortit asennettiin Trackerin protomalliin (Poro 3) ja kaikkiin Followitin Tellus Domestic pantoihin (Porot 4 7). Pasi Koivumaan protopannassa (Poro 0), toisessa Trackerin vanhemmassa protossa (Poro 2) ja uudessa Trackerin Boazussa (Poro 1) oli Soneran liittymät. Pantojen ja verkko operaattoreiden toiminnasta lisää kappaleessa 4. 7

Kuva 4. Kännykässä Infokartan EasyGO mobiilikarttaohjelma ja kannettavalla Trackerin Locator portaaliohjelma. Kännykässä oli kokeiltavana myös Tracker Hunter karttaohjelma, jolla porojen liikkeitä voi seurata kuten EasyGO:llakin. Kuva 5. Poro 2:n sijainti tarhalla 24.3.2009 tiedotustilaisuuden aikana. Karttakuva on Trackerin Locatorista. Mittakaavaa voi muuttaa työkalurivin painikkeilla. 8

Kuva 6. Karttakuva Followitin pantaa kantavan Poro 5:n sijainneista aikavälillä 24.3. 16.6.2009. Followitilla on oma portaalisovelluksensa (Followit Natrix), jonka karttaosasta yllä oleva kuva on. Karttaa voidaan lähentää ja loitontaa. Kuva 7. Karttakuva huoltoon lähetetyn Followitin pannan (Poro 6) reitistä Hyrynsalmelta Helsingin, Turun, Tukholman, Jönköpingin ja Uumajan kautta Skellefteåån aikavälillä 7. 15.5.2009. 9

4. Pantojen toiminta käytännössä Kuten tämän hankeraportin yhteydessä on mainittu, liittyi pantojen käyttöönottoon monia ongelmia, jotka kuitenkin saatiin pääosin ratkaistua hankehenkilöstön ja laitevalmistajien yhteistyöllä. Esimerkiksi suomalaisen verkko operaattorin SIM korttien aktivoituminen oli ennakoitua vaikeampaa Ruotsissa. Pantojen paikantaminen niiden tehtaalla suoritetun ohjelmoinnin ja SIM korttien asentamisen (oli helppoa Suomessa) jälkeen toimi varsin hyvin. Trackerin pannat lähettivät kahta paikannusta vuorokaudessa palvelimelle ja lisäksi hankehenkilöstö haki paikannuksia kännykkäohjelmistojen avulla. Trackerin pannat olivat varsinaisessa maastokäytössä porojen kaulassa 55 89 vrk (30.6.2009 mennessä) ja niistä saatiin likimain odotettu määrä paikannuksia. Trackerin vanhemmat protomallit jättivät muutaman paikannuksen välistä, mutta Trackerin uusi Boazu malli toimi luotettavasti (Taulukko 2). Ruotsalaisen Followitin pannoista vain yksi toimi moitteetta koko kokeilun ajan kun taas kolme pantaa jouduttiin palauttamaan valmistajalle huoltoon, koska ne eivät joko toimineet lainkaan tai niihin tuli heti alkuvaiheen jälkeen toimintaongelmia. Followitin pantojen toiminnasta tarkemmin seuraavalla sivulla. Voidaan myös todeta, että pannat toimivat lähes yhtä hyvin sekä Soneran että DNA:n verkoissa kohdealueella. Suunniteltaessa GPS/GSM pantojen käyttöä on kuitenkin syytä aina ensin tarkastella alueen verkko operaattorien peiton kattavuus alueella, jolla porot liikkuvat, sillä operaattorien peittokattavuudet vaihtelevat alueittain. Poroja maastossa seuranneen poroisäntä Ari Junttilan mukaan DNA toimii Hyrynsalmen alueella yleisesti paremmin Soneraan verrattuna. Aktivoitumissykleihin tähdätyt kännykkäpaikannuspyynnöt eivät menneet aina välittömästi perille pantaan. Tällöin poro ei todennäköisesti ollut verkon alueella. Myös kännyköiden mobiiliohjelmat vaativat kirjautumisen palveluntarjoajan palvelimelle poroja paikannettaessa, joten kännykän on tällöin oltava verkon kuuluvuusalueella. Taulukko 2. Pantojen käyttöaika ja paikannushistorian perustietoja. Perustiedot Poro 1 Poro 2 Poro 3 Poro 5 Valmistaja Tracker Oy Tracker Oy Tracker Oy Followit Ab Malli Tracker Boazu vanhempi proto vanhempi proto Tellus Domestic Operaattori Sonera Sonera DNA DNA Seuranta alkoi 7.5.2009 3.4.2009 10.4.2009 24.3.2009 Seuranta päättyi 30.6.2009 30.6.2009 30.6.2009 30.6.2009 Vuorokausia 55 89 82 99 Paikannuksia 108 162 157 1158 Paikannuksia/vrk 1,96 (98 %) 1,82 (91 %) 1,91 (96 %) 11,70 (98 %) Pasi Koivumaan pannan lähettämä paikkatieto ei tallentunut erikseen palvelimelle, vaan paikannuksia otettiin suoraan kännykällä maastopaikannusohjelmien kautta. Siten varsinaista paikannushistoriaa eli lokia ei tallentunut muualle kuin kännykkään mobiiliohjelman paikannusviestilistaan. Panta otettiin käyttöön 24.3., mutta jo noin viikon kuluttua se pysähtyi todennäköisesti yli 25 C:een pakkasyön vuoksi (GSM moduuli pysäyttää suojamekanismina toimintansa 25 C:ssa; tämän vuoksi porotalouskäyttöön tarkoitetuissa GPS/GSM laitteissa tulisikin käyttää GSM moduuleita, joiden varolämpötila on 40 C tai alle; mahdollinen ongelma pakkaskeston kanssa oli Pasin tiedossa, mutta tiukan aikataulun vuoksi parempia komponentteja/elektroniikkaa ei ehditty saada käyttöön ensimmäiseen protopantaan). Koska pantaa kantava poro oli edelleen tarhassa, panta voitiin käynnistää uudestaan. Panta kuitenkin lakkasi toimimasta jälleen huhtikuun puolivälissä (paikannuspäätelaite ei reagoinut paikannuspyyntöihin, vaikka tekstiviesti meni perille). Panta toimitettiin huoltoon ja korjattu versio laitettiin vaatimen kaulaan Ari Junttilan tarhalla 19.5. Panta toimi moitteetta seuraavat kolme viikkoa 11.6. asti, jonka jälkeen siihen ei enää saatu yhteyttä (tekstiviesti ei mennyt perille). Syytä yhteyden katoamiseen on vaikea arvioida. Syynä voi olla laitehäiriö. Teoriassa poro olisi voinut myös kuolla alueella, jolla ei ole GSM verkkoa. Vaatimen tilanteesta saatiin kuitenkin varmistus 22.6., jolloin poroisäntä Ari Junttila oli maastossa seuraamassa poroja ja havaitsi ko. poron tokassa elossa. Panta otetaan pois vaatimelta kesämerkinnän yhteydessä. 10

Pasi Koivumaan suunnittelema GPS/GSM poropannan prototyyppi sisältää toimintavarmuuteen liittyvistä ongelmista huolimatta monia innovaatioita, jotka osaltaan vievät poropantojen kehitystyötä eteenpäin. Aurinkopaneeleilla lataantuvat akut voivat olla ratkaisu paristonvaihto ongelmaan, sillä vaihtotyön lisäksi vuosittain vaihdettavista paristoista kertyy muutaman kymmenen euron lisälasku pantaa kohti. Virran riittävyys ei ollutkaan ongelma tässä pantamallissa, sillä paikannustekstiviestien akkuvarauksesta kertova luku oli lähes koko ajan 100 prosentissa. Keväästä syksyyn tämä virtaratkaisu on todennäköisesti riittävä, mutta järjestelmä vaatisi ehdottomasti talven yli kattavan seurannan ja toimintatestauksen. Myös laitteen paikannustietojen loppumisen syyt pitää selvittää. Pasi etsi aktiivisesti ennen projektin alkua pantaansa toimintavarmaa elektroniikkaa ja hänen mukaan laite oli vielä prototyyppi, jonka osalta tullaan edelleen jatkamaan kehitystyötä. Pantaergonomian osalta pantamallissa oli hyvää se, että suuri osa painosta (noin 300 grammaa) sijoittui poron niskapuolelle ja panta oli niskan kohdalta hyvin pehmustettu. Pannan pysymisen oikein päin varmistivat pannan alapuolelle sijoitetut akut, jotka painoivat hieman enemmän kuin yläpuolelle sijoitettu elektroniikkaosa. Heinäkuussa 2009 Pasilla oli jo valmis prototyyppi myös satelliittivälitteisestä poropannasta, joka toimii sielläkin, missä GSM ei toimi. Suurimmat ongelmat liittyivät tässä kokeilussa ruotsalaisen Followit Ab:n pantoihin. Vaikka panta oli kokeilun kevein ja on ollut jo muutaman vuoden porotalouskäytössä Ruotsissa, kokeiluun saatujen pantojen toimintavarmuudessa oli suuria puutteita. Neljästä kokeilussa olleesta Tellus Domestic pannasta yhtä ei saatu käyntiin lainkaan ja yksi lopetti toiminnan jo ennen 24.3. tiedotustilaisuutta. Kaksi pannoista (Poro 5 ja Poro 6) kuitenkin toimivat moitteetta alkuvaiheen, kunnes näistäkin toisen (Poro 6) paikannukset alkoivat hiipua huhtikuun lopulla (ja lakkasivat kokonaan 29.4.). Onneksi Poro 6 oli edelleen tarhassa ja panta voitiin ottaa pois lähetettäväksi valmistajalle kahden aiemman (Poro 4 ja Poro 7) seuraksi. Yllättäen huoltoon lähetetty panta alkoikin kuitenkin jälleen toimia ja siten sen matkareitti tallentui paikannushistoriaan (Kuva 7). Vain Poro 5 suoriutui moitteetta koko kokeilun ajan antaen keskimäärin 11,7 paikannusta vuorokaudessa (Taulukko 2). Panta oli ohjelmoitu ottamaan paikannus joka toinen tunti eli odotusarvo oli 12 paikannusta/vrk. Ongelmat pantojen toiminnassa liittyivät valmistajan mukaan GSM moduuliin, joka vaihdetaan viallisissa pannoissa uudempaan malliin. Sinänsä on mielenkiintoista, että yksi pannoista toimi kuitenkin moitteetta koko kokeilun ajan. Vastaavia kokemuksia tämän pantamallin toimintavarmuudesta saatiin kuulla myös ruotsalaisten poromiesten ja tutkijoiden kautta. Followitin Tellus Domestic pantamallissa on potentiaalia kehittyä toimivaksi tuotteeksi, kunhan ongelmat toimintavarmuudessa saadaan ratkaistua. Myös erillinen mobiiliseurantaohjelma pitäisi saada tukemaan internetportaaliohjelmaa. Tellus Domestic oli testin kevein ja sen pantaergonomia oli hyvä. Virrankulutuksen osalta missään pantamallissa ei vielä päästy lyhyen kokeiluajan vuoksi lähellekään pantojen paristojen kapasiteetin loppumista. Trackerin mukaan sen protopantojen kahden D koon litiumpariston varauksen pitäisi riittää kahdella paikannuksella vuorokautta kohden lähes kahdeksi vuodeksi. Uusimman mallin (Poro 1) akkuvarauksesta kertova lukema vaihteli seuranta aikana välillä 0,92 1,00 tarkoittaen paristojen antamaa jännitettä suhteessa viitearvoon. Poro 2:n jännite vaihteli välillä 0,87 1,00 ja Poro 3:n vastaavasti 0,79 1,00 välillä. Kaikkien testipantojen kohdalla arvot olivat vielä kokeilun loppuvaiheessakin pääsääntöisesti yli 90 %. Followitin mukaan Tellus Domesticin paristopakkaus riittää noin vuodeksi kahden tunnin välein otettavilla paikannuksilla, jotka ladataan kaksi kertaa vuorokaudessa palvelimelle. Voisi kuitenkin olettaa, että kahdella paikannuksella vuorokautta kohden myös Followitin panta kestäisi käytössä noin kaksi vuotta ennen paristonvaihtoa. Pasi Koivumaan aurinkopaneelipannan osalta olisi teoreettisesti mahdollista, että akkuja ei tarvitsisi vaihtaa kenties koko pannan käyttöaikana, tai ainakaan useaan vuoteen, sillä laskennallisesti jo kuukauden latausaika kevään ja syksyn välillä riittäisi varaamaan akkuihin muiden kokeilussa olleiden mallien paristojen kapasiteettia vastaavan määrän virtaa. Akkujen kapasiteetti on toisaalta noin puolet pienempi kuin vastaavankokoisten litiumparistojen. Virtaratkaisuihin tulee edelleen kiinnittää huomiota poropaikannuslaitteiden kehitystyössä. Tavoitteena tulisi olla, että yhdet paristot/akut kestävät mahdollisimman pitkään, jolloin myös käyttökustannukset pysyvät riittävän alhaisina porotalouden näkökulmasta (ks. lisää Taulukko 3). 11

5. Poropantojen käyttökustannukset Merkittävä tieto porojen paikannustekniikan käyttöönoton kannalta on paikannuksen kokonaiskustannukset poroa kohden. Pannan hinta muodostaa luonnollisesti suurimman yksittäisen kustannuserän, mutta on usealle vuodelle jakautuva investointi. Vuosittain/kuukausittain muodostuu lisäksi kuluja mm. verkko operaattoreiden puhelinliittymistä, portaali ja mobiilikarttaohjelmien lisenssimaksuista, yksittäisten pantojen portaaliseurannasta sekä paristonvaihdosta. Selvitimme Kainuun kokeilussa käytettyjen poropantojen kulurakenteen muodostumista. Hintatiedot ovat viimeisimmät valmistajilta saadut vastaten tilannetta heinäkuun alussa 2009. On hyvä huomioida, että hinnat voivat muuttua markkinatilanteen mukaan. Myös portaaleihin liittyvät pantakohtaiset kulut saattavat tulevaisuudessa olla edullisemmat, mikäli pantoja otetaan käyttöön enemmän. Kainuun kokeilussa käytettyjen poropantojen kulurakenne on esitetty Taulukossa 3. Hinnat ovat ilman arvonlisäveroa (Alv 0 %). Tracker Boazun hinta koskee uusinta pantaversiota (ks. kappale 7). Puhelinoperaattoreiden hinnat ovat esimerkinomaisia eivätkä liity mihinkään pantamalliin (liittymät toimivat riippumatta pantavalmistajasta). Halvimmillaan poropantaan tulevaan liittymään saa tekstiviestipaketteja (50 tekstiviestiä/kk) hintaan 1,56 /kk (Alv 0 %), jonka lisäksi tulee liittymän kuukausimaksu. Tämäkin voi olla käytännössä riittävä määrä tekstiviestejä porojen seuraamiseen kuukausitasolla. Tällöin GPS/GSM pantakohtaiset tiedonsiirtokulut ovat pienemmät kuin on esitetty Taulukossa 3. Taulukkoon on laskettu käyttäjän puhelimeen tekstiviestejä 100 150 kappaletta, mutta jos pantoihin on asetettu automaattinen seuranta, joka lähettää esim. kaksi paikannusta päivässä suoraan käyttäjän matkapuhelimeen tekstiviesteillä, ei käyttäjän puhelimelle välttämättä tule tekstiviestikuluja lainkaan. Myöskään internetportaalien käyttö ei ole välttämätöntä, mikäli tyytyy käyttämään vain matkapuhelinsovelluksia (mobiiliseurantaohjelmat) GPS pantaporojen paikantamisessa. Taulukko 3. Pantojen hankinta ja käyttökustannukset (1.7.2009 mukaisesti; Alv 0 %). Valmistaja Tracker Oy Tracker Oy Followit Ab Pasi Koivumaa Malli Tracker Boazu prototyyppi Tellus Domestic prototyyppi Pannan hinta yksittäin 950 10 100 kpl: 890 yli 100 kpl 830 hintaa ei syytä määritellä tässä, koska prototyyppi yksittäin n. 850 yli 20 kpl 10 % yli 100 kpl 20 % hintaa ei syytä määritellä tässä, koska prototyyppi Paikannuspalvelun (portaalin) avaus Portaalikäyttömaksu /paikanninlaite Muut portaalimaksut (internetseuranta) Mobiiliseurantaohjelmat (kännykkä) 1) EasyGO on Infokartta Oy:n tuote; ks. www.easygo.fi Käyttäjän kännykän liittymä+tekstiviestit (100 150 tekstiviestiä/kk) +datapaketti (20 25 Mt) (+liittymän avausmaksu) Pantakohtaiset tiedonsiirtokulut (tekstiviestit) 3 6 /panta/kk 36 72 /panta/vuosi (käyttäjäkohtainen) 200 /avaus 3,50 /kk 42 /vuosi ohjelmasta lähetetyt /vastaanotetut viestit 0,11 / tekstiviesti Tracker Hunter 199 (sis. 300 karttatiiltä, seuraavat 300 tiiltä 13 ) Esim. Minun Sonera 1,63 + 3,69 (150 SMS) + 3,20 = 8,52 /kk (+käyttäjän omat puhelut) www.sonera.fi Samat kuin kännykässä, lo. datapakettia (maks.): 5,32 /kk/panta (sis. 150 tekstiviestiä) (käyttäjäkohtainen) 200 /avaus 3,50 /kk 42 /vuosi ohjelmasta lähetetyt /vastaanotetut viestit 0,11 / tekstiviesti Tracker Hunter 199 (sis. 300 karttatiiltä, seuraavat 300 tiiltä 13 ) Esim. KPO Puhti / DNA 0,00 + 3,20 (100 SMS) + 3,20 = 6,40 /kk (+käyttäjän omat puhelut) www.kpo.fi ja www.dna.fi Samat kuin kännykässä, lo. datapakettia (maks.): 3,20 /kk/panta (sis. 100 tekstiviestiä) 26 /panta; pienempi jos ostaa useita pantoja hinta riippuu palveluista; yksitt. pannat 5 6 /kk, isoilla määrillä vähemmän ei tiedossa/eritelty ei erillistä mobiiliseurantaohjelmaa (mutta portaalia voi käyttää kännykän nettiyhteydellä) Esim. Elisa Oiva 1,63 + 2,45 (100 SMS) + 3,28 = 7,36 /kk (+käyttäjän omat puhelut) www.elisa.fi Samat kuin kännykässä, lo. datapakettia (maks.): 4,08 /kk/panta (sis. 100 tekstiviestiä) ei käytetty portaalia eikä siten lokia ei käytetty portaalia ei käytetty portaalia EasyGO Hunter 1) 188 (sis. maastokarttaa 2500 km2 ja peruskarttaa 100 km2; seuraavat 10,95 Esim. Saunalahti Ykkönen 0,54 + 0,057 /kpl (x100 SMS)+ 3,28 = 9,48 /kk (+puhelut) www.saunalahti.fi Esim. Saunalahti Tekstari 6,52 /kk (1000 SMS); tai Saunalahti Ykkönen: 6,20 /kk (100 SMS) Paristonvaihto 19 / vuosi 38 /joka toinen v. 39 /joka toinen v. ei paristonvaihtoa Paristojen hinnat eri tilausmäärillä (Cellpac, www.cellpac.net); paristoilla 10 v. säilytysaika (purk. 1%/v.) 3,6 V Lithium LSH20 yksittäin 23,54 /kpl; 40 kpl ltk: 18,11 /kpl; 120 kpl ltk 16,50 /kpl 3,6 V Lithium LSH20 yksittäin 23,54 /kpl; 40 kpl ltk: 18,11 /kpl; 120 kpl ltk 16,50 /kpl 3,6 V Lithium LSH14 yksittäin 16,83 /kpl; 60 kpl ltk: 13,00 /kpl; 180 kpl ltk 12,25 /kpl Akkujen (2 kpl) hinta yht. 80 100 sisältyy pannan hintaan. Erikoisakut; kestävät pakkasta. 12

6. Poronhoitotyö ja petovahingot toiminnalliset näkökulmat Kokeilussa haluttiin erityisesti selvittää voitaisiinko porojen GPS/GSM pantoihin perustuvalla intensiiviseurannalla ehkäistä alueella tapahtuvia petovahinkoja. Valitettavasti hankejakso oli tähän tarkoitukseen liian lyhyt, josta ajasta alkuvaiheessa kului valitettavan paljon aikaa itse laitteiden käyttöönottoon ja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen. Oletuksena oli lähtökohtaisesti, että GPS/GSM laitteet ja seurantaohjelmistot ovat toiminnallisesti käyttövalmiit, jolloin hanke olisi päässyt pureutumaan niiden hyötyihin poronhoitotyön kannalta. Näin lyhyen hankejakson kuluessa ei voitu esim. osoittaa mitattavilla arvoilla kuinka paljon petovahinkoja pantaseurannan avulla voitaisiin ehkäistä tai paremmin paikallistaa. Kuten aiemmin on esitetty, pääsimme testaamaan seurantapantojen toimintaa myös tarha alueen ulkopuolella. Varsinainen maastoseuranta aika ajoittui porojen vasonta aikaan toukokuulle ja kesäkuulle, jonka aikana GPS vaadinten pääsääntöisesti käyttämällä alueella ei todettu merkittävässä määrin petoja tai petovahinkoja. Maaliskuun lopun ja kesäkuun puolivälin aikana Hyrynsalmen puolella löytyi 14 ilveksen ja kolme karhun tappamaa poroa (Kuva 8). Ilveksen tappamista poroista suurin osa löytyi maaliskuun lopun ja huhtikuun alun välillä, jolloin kokeilu ei ollut vielä päässyt käyntiin. Kun GPS pantavaatimia käytiin ensimmäisiä kertoja tarkastamassa maastossa 15.5., voitiin esim. todeta Poro 1:n vasansa kanssa, mutta jo seuraavalla käynnillä 19.5. vaadin todettiin ilman vasaa, kuten myös myöhemmillä maastokäynneillä. Kesäkuun alkupäivinä havaittiin Lietekyläntiellä Arin tarhalta länteen päin susi, jonka jälkiä Ari kävi myös seuraamassa läheisen metsäautotien varressa. Alueelta ei kuitenkaan löydetty petovahinkoja. Seuraaviin päiviin ajoittuneen GPS pantavaadinten nopean itään suuntautuneen liikkumisen syyt kuitenkin herättivät kysymyksiä. Mm. Followitin pantaa kantava Poro 5 oli vielä 3.6. aamuyön aikaan Kytömäen Kitkajärven eteläpuolella kolmisen kilometriä Puolangantiestä itään, mutta jo seuraavana päivänä se ylitti Suomussalmen pitäjänrajan Ristisuolle, jonka alueella oli muitakin GPS pantavaatimia. Siirtymä reilun kahden vuorokauden kuluessa oli yli 14 kilometriä linnuntietä. Pisin kahden tunnin siirtymä oli noin 3,5 km. Poro 5:n liikkeet on esitetty Kuvassa 6, josta näkyy nopea noin 12 kilometrin siirtymä tarha alueelta pohjoiseen. Lähtiessään tarhalta 14.5. se ei vielä ollut vasonut, mutta vasoi todennäköisesti alueella, jonne jäi parin viikon ajaksi ennen nopeaa siirtymistä itään päin kesäkuun alussa. Tuomivaara ym. (2008) tulkitsivat Kuhmossa GPS/GSM pannoilla varustettujen metsäpeuravaadinten liikkeitä pitkälti samalla tavalla kuin tässä hankkeessa. Heidän mukaansa esim. vasominen näkyy pantavaadinten liikkumisessa yleensä siten, että vaadin siirtyy nopeasti pitemmän matkan, jonka jälkeen paikannukset tulevat pieneltä alueelta. Vasan katoamisen voi puolestaan päätellä tapahtuneen, mikäli vaadin siirtyy nopeasti pois alueelta, jolla se liikkui vasansa kanssa. Pannoitetun vaatimen kuoleman puolestaan paljastavat samasta kohdasta toistuvasti tulevat paikannukset. Vaikka Hallan pantakokeilussakin vaadinten paikannukset näyttivät tulevan välillä pidemmän aikaa samasta paikkaa, osoitti lähempi tarkastelu pienemmässä karttamittakaavassa kuitenkin, että ne olivat siirtyneet paikannusten välillä vain muutamia kymmeniä metrejä. Tällöin voitiin varmistua siitä, että vaadin oli hengissä. Maastotarkastusten yhteydessä voitiin myös todeta, että muilla GPS vaatimilla (paitsi Poro 1) oli vielä vasa mukanaan. GPS/GSM pantoihin voidaan liittää myös kuolleisuustunnistus tekstiviestihälytyksellä, mikäli eläimen panta ei ole liikkunut lainkaan tiettyyn aikaan. Tätä ominaisuutta ei ehditty tämän hankkeen yhteydessä erikseen testata, mutta toiminto oli mahdollinen kaikissa hankkeen kokeiltavana olleissa pannoissa. Päähuomio kiinnitettiin porojen liikkeiden ja pantojen toiminnan seurantaan. Pantoihin on mahdollista liittää myös aluevalvonta (geofencing; hälytys mikäli panta ylittää tietyn rajatun alueen; ominaisuus, jota käytetään mm. vanhusten seurannassa). Mikäli pannan asetuksiin on määritelty maantieteelliset rajat, jota seurattava kohde, tässä tapauksessa poro, ei saisi ylittää, panta lähettää käyttäjälle ilmoituksen tekstiviestinä. Myöskään tätä ominaisuutta ei testattu vielä tämän hankkeen yhteydessä. 13

Hot Spot kartta Hankkeen lyhyt kesto ei antanut mahdollisuutta selvittää pantojen toiminnallista vaikutusta petovahinkojen ehkäisemiseen toden teolla, sillä alueella, jonne GPS pannoitetut vaatimet siirtyivät Lietekyläntien varresta tarhalta, ei juurikaan tehty peto tai petovahinkohavaintoja. Maaliskuun lopun ja kesäkuun alun välisenä aikana petovahinkoja tapahtui lähinnä Hyrynsalmen kirkonkylän kaakkoispuolella Pikkaraisen alueella (Kuva 8). 14 ilveksen tappamaksi kirjatusta porosta seitsemän oli siitosvaatimia ja kuusi siitosvasoja. Lisäksi löytyi yksi ilveksen tappama siitoshirvas Ristijärven puolelta ja kolme karhun tappamaksi kirjattua siitosvasaa Kytömäen alueelta. GPS pannoitetut vaatimet liikkuivat pääsääntöisesti kuvassa 8 merkityllä harmaalla alueella, jota rajasi lännessä Puolangantie ja idässä Emäjoki. Kuva 8. Hallan paliskunnan karttaan on merkitty x symbolilla maaliskuun lopun ja kesäkuun puolenvälin välisenä aikana Hyrynsalmen puolella syntyneet ilvesvahingot (13 kpl) ja vastaavasti k symbolilla karhun aiheuttamat vahingot (lähde: Hyrynsalmen maataloussihteeri Jouko Saarnia). Yksi ilvesvahinko tapahtui aivan Ari Junttilan porotarhan liepeillä 15.5. ja yksittäisestä sudesta tehtiin havainto Lietekyläntiellä noin 1,5 km itään tarhalta kesäkuun alussa. GPS pantavaatimet liikkuivat pääsääntöisesti alueella, jolla ei todettu petovahinkoja seuranta aikana. Kuukausittain riskialteimpien alueiden kartoitusta petovahinkotilastojen mukaisesti ei voitu toteuttaa tämän hankkeen yhteydessä, sillä hankkeessa haluttiin keskittyä teknologiatestaukseen ja kehitykseen sekä pantaseurannan toiminnallisiin mahdollisuuksiin. Aluekartoitus on tarkoitus toteuttaa myöhemmin Suomussalmen kunnan hallinnoiman Petoseutu hankkeen (alkanut 8.6.2009) puitteissa gradutyönä (lähde: Petoseutu hankkeen hankesuunnitelma / projektipäällikkö Päivi Kainulainen). Kesämerkintä Porot alkoivat kokoontua yhteen suuremmiksi tokiksi juhannuksen jälkeen ja kesäkuun viimeisellä viikolla GPS pantavaadinten paikannuksia kännykällä päivittäin seuraten Hallan poroisäntä Ari Junttila kävi maastossa katsomassa poroja kesämerkintää suunnitellen. GPS pantavaatimet olivat jakautuneet eri tokkiin (Poro 1 idässä, Poro 3 lännempänä ja Poro 2 ja Poro 5 Hyrynjärven länsipuolella). Pantavaatimet olivat 30 70 vaatimen tokissa, joten vain muutaman GPS pantavaatimen perusteella löytyi noin 150 vaadinta, mikä vastaa suurinta osaa paliskunnan länsiosan (itärajana Emäjoki) vaatimista. Tätä raporttia kirjoitettaessa ilmat alkoivat viikon kestäneen hellejakson jälkeen nopeasti viilentyä eikä vasanmerkintää ollut vielä aloitettu. Siten enempää tietoa pantavaadinten merkityksestä kesämerkintään ei saatu. 14

7. Uudet pantamallit, jotka eivät ehtineet kokeiluun Hankkeessa kartoitettiin lähinnä Suomen markkinoilla jo olevia tai sinne tulossa olevia pantamalleja. Lähimmässä yhteistyössä kolmen kokeiluun osallistuneen pantavalmistajan lisäksi oltiin Kempeleessä toimivan Ultracomin ja Salossa toimivan GeoSentricin kanssa. GeoSentricillä (ent. Benefon) on käynnissä poropannan kehittäminen yhteistyössä norjalaisten poromiesten kanssa, mutta tätä sovellusta ei ehditty saada Kainuun kokeiluun. Lisäksi selvitettiin Samfinder Oy:n kanssa uuden SamFinder seurantalaitteeseen perustuvan poropannan kehittämistä. Pisimmällä tuotekehityksessään on tällä hetkellä oulunsalolainen Tracker Oy, joka on vuoden 2009 aikana lanseerannut useita eri poropannan protomalleja. Viimeisin kehitysversio on entistäkin kevyempi ja uudella pantamateriaalilla varustettu Tracker Boazu. Hankkeessa oli kokeiltavana yksi Boazu panta, joka oli kuitenkin vielä Kuvassa 9 esitettyä mallia painavampi ja siinä oli uuteen malliin verrattuna erilainen pantamateriaali (Taulukko 1, Kuva 3b). Tracker Boazu Uudella pantamateriaalilla ja mekaniikalla varustettu Trackerin Boazu malli ei ehtinyt lyhyen kokeiluajan puitteissa vielä käyttöön Kainuussa, mutta sen kokeilua jatketaan muiden projektien yhteydessä. Uusi pantamateriaali on samaa materiaalia kuin koirapannoissakin eli polyuretaanilla päällystetty nylon. Poropanta on kaksi kertaa leveämpi (50 mm) koirapantaan verrattuna. Nylon antaa pannalle vetolujuuden ja liukas polyuretaanipinta likaa ja kosteutta hylkivän pehmeän pinnan. Panta toimii Trackerin mukaan hyvin myös talviolosuhteissa. Uusimman mallin mekaniikan paino paristoineen on 480 grammaa, jonka lisäksi tulee pantaosan paino. Ominaisuuksina on mahdollisuus vaihtaa paristo sekä SIM kortti omatoimisesti (paristo kolikolla avattavan vesitiiviin kannen alla, Kuva 9). Kun tämän mallin osalta päästään sarjatuotantoon, voidaan mekaniikkaa (kotelointia) edelleen keventää noin 50 grammaa. Tällöin pannan paino olisi kokonaisuudessaan (mekaniikka+pantaosa) noin 500 grammaa. Tracker Boazun hinta on tällä hetkellä yksittäisinä kappaleina hankittuna 950 (Alv 0 %), 10 100 kappaleen erissä 890 (Alv 0 %) ja yli sadan kappaleen erissä 830 (Alv 0 %). Laitteella on kahden vuoden takuu ja vaihtopariston hinnaksi Tracker on antanut 19 (Alv 0 %). Pelkän pantaosan hinta on yksittäin hankittuna 26,40 (Alv 0 %), mutta suuremmissa hankintaerissä päästään merkittäviin alennuksiin. Kuva 9a b. Trackerin uusin pantamalli Tracker Boazu. Pannan mekaniikka (tumma osa) painaa tässä mallissa 480 grammaa. Panta on polyuretaanipintainen nylon ja väri huomio oranssi heijastinnauhalla varustettuna. Paristo on kolikolla auki kierrettävän kannen alla. Trackerilla on tulossa syksyllä 2009 myös uusi portaaliohjelmisto, joka sisältää maastokartat (suullinen tiedonanto 18.6.2009, toimitusjohtaja Samuli Vanhala, Tracker Oy). Tämä on hyvä lisä täydentämään Trackerin poropaikannukseen soveltuvaa kokonaisuutta. Luotettava GPS/GSM panta yhdistettynä helppokäyttöiseen ja hyvillä kartoilla varustettuun internetportaaliin ja matkapuhelinsovellukseen avaa uusia mahdollisuuksia poroelinkeinon käyttöön. 15

Muut GPS/GSM laitteet Hanke pyrki selvittämään mahdollisuuksien mukaan myös uusien poropaikannusmarkkinoille tulossa olevien yhtiöiden tuotteita. Kuten aiemmin tässä raportissa on jo tuotu esille, hankehenkilöstö kävi selvittämässä poropaikannusteknologian mahdollisuuksia myös Kempeleessä toimivan Ultracomin ja Salossa toimivan GeoSentricin edustajien kanssa. Molemmilla yrityksillä on GPS/GSM tekniikkaan pohjautuvia seurantasovelluksia, joista voi kehittyä myös porotalouden käyttöön sopivat ratkaisut. Tällä hetkellä valmista poropantaratkaisua ei kuitenkaan vielä ollut saatavilla. Kainuun alueen Maxi Makasiinien hyllyille on puolestaan tulossa heinäkuun 2009 kuluessa uusi SamFinder seurantalaite, joka perustuu vastaavaan GPS/GSM paikannusteknologiaan. Myöskään SamFinderista ei ollut vielä saatavilla porokäyttöön sopivaa pantaratkaisua. Lisäksi Telespor AS kehittää Norjassa vapaana laiduntavien lampaiden, mutta myös porojen, seurantaan omaa järjestelmäänsä. Norjassa on poromiesten käytössä myös saksalaisen Vectronicin pantoja, joita seurataan Norjan luonnontutkimuslaitoksen (NINA) omalla portaaliohjelmalla. Tämän hankkeen yhteydessä Vectronicin pannat katsottiin kuitenkin liian kalliiksi, kun yhtenä hankkeen tavoitteista oli löytää porotalouden näkökulmasta edullinen pantaratkaisu. Hankkeen kokemusten perusteella voidaan todeta, että varsinaisen toimivan poropannan tuotteistaminen ei tapahdu hetkessä, vaikka johonkin muuhun paikannustarpeeseen kehitetty paikannuspäätelaite olisikin jo markkinoilla. Poropanta on oma erikoistuotteensa, johon kohdistuu erityisiä vaatimuksia niin pantaergonomian, toimintavarmuuden kuin virtalähteidenkin osalta. Poropannalle on myös annettava vähintään kahden vuoden takuu ja lisäksi sekä huolto että tukipalvelut on sisällytettävä tuotepakettiin seurantaohjelmistojen ohella. Muut esille tulleet ideat Hankkeessa pohdittiin myös erilaisia virtalähderatkaisumahdollisuuksia poropannan tarpeisiin. Yhtenä vaihtoehtona nousi esiin taipuisa aurinkopaneelikenno, joka voisi toimia jopa itse pantamateriaalina tai pelkkänä virtalähteenä pannan päälle integroituna (akkuun yhdistettynä). Markkinoilta on saatavissa rollto roll tekniikalla valmistettuja taipuisia aurinkopaneeleita, jotka käytännössä valmistetaan siten, että muovialustan päälle painetaan/asetetaan ohut piikerros. Näin tehty paneeli on valmistajan mukaan kevyt, kestävä ja täysin taipuisa. Kestävyyden osalta valmistaja lupaa, että se kestää kaikissa sääolosuhteissa (sade, tuuli ja kylmäolosuhteet) ja että paneelin päällä voi jopa kävellä (tiedot seuraavalta sivulta: www.siliconsolar.com/flexible solar panels 3v p 16159.html). Innovaationa tässä tekniikassa poropantakehittelyn suhteen oli, että paneeli itsessään toimisi pantaosana ja virtalähteenä ladaten poropannan akkuja, jolloin integroidulla ratkaisulla laitteen painoa ja kokoa voitaisiin pienentää. Hintaa taipuisasta aurinkopaneelista tehdylle pannalle voisi muodostua arviolta 30. Mikäli pienempi määrä paneelia riittää lataustarpeisiin ja se olisi osana muusta materiaalista tehtyä pantaa, on hinta vastaavasti pienempi. Muita ideoita olivat myös kineettiset (liikkeestä voiman ottavat) ja polttokennotekniikkaan (polttoaineena vety) perustuvat virtalähderatkaisut, mutta näiden toteutuksen realistisuudesta ei tehty erillistä selvitystyötä. Realistisimmat virtaratkaisut perustuvat edelleenkin litiumparistoihin, aurinkokennoilla latautuviin akkuihin tai mahdollisesti näiden jonkinasteisiin yhdistelmiin. Mikäli kevään ja kesän valoisa aika voitaisiin hyödyntää varaamalla auringon ilmaista energiaa akkuun, ja varmistaa virtalähteen riittävyys myös pimeän jakson ajalle paristolla, voitaisiin todennäköisesti ainakin lyhentää paristonvaihtoväliä. Eri tarpeisiin voisi myös olla eri pantaratkaisut. Mikäli porot otetaan talveksi tarhaukseen, ei pantaa ole järkevää pitää kovimpien talvipakkasten aikana lainkaan poron kaulassa, vaan se voitaisiin ottaa tällöin pois porolta ja pitää sisätiloissa sammutettuna. Panta otettaisiin tässä tapauksessa uudelleen käyttöön kun porot jälleen löysätään maastoon, tyypillisesti huhtikuussa ennen vasontaa. Poropannan eri käyttötarpeet olisikin kartoitettava laitevalmistajien tuotekehityksen tarpeisiin. Hankkeen yhteydessä käytyjen keskustelujen perusteella ei ole myöskään mahdotonta valmistaa jopa niin pieniä ja keveitä GPS/GSM tekniikkaan perustuvia laitteita, että ne voisivat olla tulevaisuudessa käytettävissä myös kesävasoille. 16

8. Erilaiset keinot porojen suojelemiseksi pedoilta Myös Ruotsissa on pohdittu toimenpiteitä petojen poro ja kotieläintaloudelle aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi ja lieventämiseksi. Vuonna 2006 aloitettiin petoeläinkantojen tilaa ja niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia kartoittava selvitys, joka vastasi Suomessa suden, karhun ja ilveksen osalta valmistuneita kannanhoitosuunnitelmia. Ruotsin petoeläinselvityksen yhteydessä on mm. pidetty asiantuntija ja sidosryhmäkeskusteluja sekä kartoitettu eri vaihtoehtoja ja kokemuksia petoeläinten porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi. Petojen aiheuttamien porovahinkojen vähentämisen keinoja pohtivassa raportissa (Mattisson ym. 2007) listattiin 12 petovahinkojen ehkäisyyn tähtäävää toimenpidettä, joista on kokemuksia joko Pohjoismaiden poronhoitoalueilta tai villipeurapopulaatioista: 1) Tehostettu porojen paimentaminen ja vartiointi vasonta ajan jälkeen kesällä, syksyllä ja talvella 2) Tehostettu porojen vartiointi vasonta aikana 3) Tarhavasotus 4) Ruokinta 5) Porojen siirrot alueille, joilla petoja vähemmän 6) Porojen suojakaulapanta (sähköiskun antava suojapanta soveltuu lähinnä ilvekseltä suojaamiseen) 7) Lähettimet poroille; ns. porolähetin (perinteiset VHF tai uudet GPS/GSM pannat) 8) Lähettimet pedoille (riistahallinnon suorittamat merkinnät) 9) Petojen ruokintapaikat 10) Petoeläinten lisääntymisen sääntely 11) Petojen siirrot 12) Valikoiva ja alueellinen metsästys Useilla näistä toimenpiteistä on vaikutusta porojen parempaan selviytymiseen ainakin lyhyellä aikavälillä, mutta edelleen puuttuu tieto eri toimenpiteiden kokonaistaloudellisista vaikutuksista, ts. onko toimenpide taloudellisesti kannattava suhteessa säästettyyn poromäärään. Kohtaan 7) liittyen raportissa todetaan, että vaikka VHF radiolähettimet tai GPS lähetinpannat itsessään eivät vaikuta petovahinkoja ehkäisevästi, niillä voi olla epäsuoria vaikutuksia petovahinkojen välttämiseen. Esimerkiksi lähettimien avulla porojen paikantaminen ja siten myös niiden kokoaminen helpottuvat ja nopeutuvat erityisesti sulanmaan aikana. Mikäli porot saataisiin koottua erotuksiin aikaisemmin, petovahinkojen riski voisi pienentyä. Erityisesti Ylä Kainuun ja Koillismaan alueilla, joilla susivahingot ovat olleet viime vuosina suuret, erotusten aikaistaminen voisi vähentää susien aiheuttamia porotappioita. Lisäksi lähettimiin voidaan asentaa kuolevuustoiminto, joka lähettää ilmoituksen kun eläin ei ole liikkunut tiettyyn aikaan. Näin kuolleet porot (petojen tappamat tai muista syistä kuolleet) voitaisiin löytää nopeasti ja luotettavasti. Parempi ja reaaliaikaisempi tieto porojen liikkeistä voi myös epäsuorasti vaikuttaa valvonnan ja paimentamisen tehostumiseen. GPS/GSM tekniikan käyttöön porotaloudessa liittyviä projekteja on parhaillaan meneillään Vilhelmina Norran ja Vapstenin saamenkylissä Ruotsissa. Vastaavia projekteja on käynnissä myös Suomessa Palojärven paliskunnassa Rovaniemen länsipuolella ja Käsivarren alueella. Ruotsissa panostetaan voimakkaasti petokantojen inventointiin, josta vastaavat yhteistoiminnassa Ruotsin luonnonhoitovirasto (Naturvårdsverket) ja lääninhallitukset (Länstyrelsen). Yleisenä periaatteena petoeläinten kanssa elämisessä on, että ensisijaisesti tuetaan petovahinkojen ehkäisyyn liittyviä toimenpiteitä (esim. sähköaidat lammaslaitumien ympärillä) ja vasta toissijaisesti korvataan vahingoista. Näin on haluttu aktiivisesti vaikuttaa kotieläintaloutta harjoittavien haluun vaikuttaa paremmin eläinten suojaamiseen ja siten petovahinkojen vähentämiseen. Nämä periaatteet toimivat kuitenkin pääsääntöisesti vain poronhoitoalueen eteläpuolella, jossa sijaitsee Ruotsin susikannan painopistealue (Skandinavian populaatio). Muiden suurpetojen (ilves, ahma ja karhu) kannat ovat Ruotsissa painottuneet maan pohjoisempaan osaan poronhoitoalueelle. Ongelmat ovat edelleen suuret myös Ruotsin poronhoitoalueella eikä muutamia petovahinkojen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä lukuun ottamatta tässä olla paljoa pidemmällä kuin Suomessakaan. Suurin ero on, että Ruotsissa on vuodesta 1996 lähtien toiminut Naturvårdsverketin ohjauksessa erityinen luonnonvaraisten eläinten (petoeläinten lisäksi myös esim. kurjet ja hanhet) aiheuttamiin vahinkoihin keskittynyt tutkimus ja informaatiokeskus Viltskadecenter 17

(www.viltskadecenter.se), joka aktiivisesti tutkii ja kehittää keinoja ehkäistä ihmisten ja eläinten välisiä konflikteja. Ruotsi käyttää siten huomattavasti enemmän resursseja ongelmien tutkimiseen, ratkaisemiseen ja vähentämiseen. Toisaalta myös petokorvausjärjestelmä poikkeaa suuresti Suomen järjestelmästä (saamenkylien alueella esiintyvien ja lisääntyvien ilveksen, ahman ja suden osalta korvaus näiden lukumäärien mukaan; karhun ja kotkan osalta korvaukset sidottu saamenkylän pinta alaan) ja korvauksiin käytettävä summa on Suomen korvaustasoon verrattuna suurempi. Toisaalta niin ahmojen, ilvesten kuin karhujen lukumäärä, ja siten vahinkomäärä, on Ruotsin poronhoitoalueella suurempi kuin Suomessa. Myös Norjassa toimii Bioforsk tutkimuslaitoksen (www.bioforsk.no) yhteydessä oma petoeläinvahinkoihin keskittyvä yksikkö Viltskadesenter (www.viltskadesenter.no), jonka viimeisimmässä porovahinkojen suuruutta ja ehkäisytoimia käsittelevässä raportissa (Eilertsen ym. 2008) on useita samansuuntaisia johtopäätöksiä kuin Ruotsin (Mattisson ym. 2007) ja Suomen (Kainulainen 2008) vastaavissa selvityksissä. Norjassa on myönnetty maakunnallista rahoitusta mm. seuraaviin petovahinkojen estoon liittyviin toimenpiteisiin: 1) erityisvalvonta vasonta aikana joko vasonta aitauksissa tai laitumella, 2) aitarakennelmat ja intensiivipaimennus vasonta ajan ulkopuolella, 3) lisäruokinta ja 4) porojen siirrot alueille, joilla on vähemmän petoja. Lisäksi hallinto on tukenut suoraan petoeläinkantoihin vaikuttavia toimenpiteitä: 1) vahinkoa aiheuttavien suojeltujen petoeläinten (sallittu) metsästys, 2) petojen pyyntiin liittyvät ohjeet, 3) petoeläinkantojen inventointi ja 4) palkkiot uusien petoeläinpoikueiden ja pesäpaikkojen ilmoittamisesta. Poromiehet ovat esittäneet toimenpiteiksi mm. lisäruokinnan ohjeistusta, raatojen etsinnän helpottamista, GPS laitteiden käyttöä porojen seurannassa sekä porokannan koon sopeuttamista laidunvaroihin. Petokantoihin liittyvät suositukset ovat vastaavasti 1) petomäärän vähentäminen ja erityistä vahinkoa aiheuttavien petojen metsästys, 2) petojen tasaisempi alueellinen jakautuminen (vyöhykejärjestelmän poisto) ja 3) petovapaat vasonta alueet. Yleisin rahoitettu käytäntö Norjassa on ollut vasontaaikainen valvonta, jolla on mahdollista vähentää varhaista vasahävikkiä, sillä lisääntyneen läsnäolon ja valvonnan tarkoitus on estää/pelottaa petoja tulemasta vasontatokkiin. Toisaalta tämä toimenpide lisää työmäärää ja kustannuksia edellyttäen yleensä myös lisäruokintaa. Joidenkin poromiesten mielestä toimenpiteen suurin hyöty on siinä, että petojen aiheuttama hävikki pystytään paremmin dokumentoimaan ja siten lisäämään korvausvaatimusten uskottavuutta. Myös paikallisista petokannoista saadaan enemmän tietoa alueen valvontaa tehostamalla (Eilertsen ym. 2008). Vasotusaitauksien käytöstä Norjassa tehdyssä selvityksessä (Hansen ym. 2008) todetaan osittain samoja asioita: tietyillä alueilla vasahävikkiä on voitu pienentää, mutta toimenpiteestä koituu myös kustannuksia työpanoksina ja lisäruokinnan sekä aitarakennelmien muodossa. Toisaalla säästetään, kun vasonta ajan valvonnasta ei muodostu yhtä paljon maastossa liikkumisesta koituvia kuluja ja vasat voidaan merkitä jo vasotusaidassa. Jälkimmäisellä vältetään kesän lämpimimpään aikaan ja räkän eli hyönteisten aiheuttaman kiusan huippuun ajoittuva vasanmerkintä ja vähennetään vasojen rasitusta ja stressiä. Mikäli alueen laitumet ovat kuluneet tai talven/kevään sääolosuhteet ovat porojen ravinnonsaannin kannalta vaikeat, voidaan tarhavasonnalla saavuttaa myös etuja vasojen kesäaikaiseen selviytymiseen ja teuraspainoihin (Tveraa ym. 2003, Fauchald ym. 2004; Hansenin ym. 2008 raportissa). Eilertsen ym. (2008) raportoivat myös kuolevuuslähettimien ja GPS seurantapantojen hyödyistä petojen ja porojen välistä ongelmaa ratkottaessa. Kuolevuuslähettimien avulla on saatu tärkeää tietoa porojen kuolinsyistä ja kuolleisuuden ajoittumisesta vastaavalla tavalla kuin Suomessakin (Norberg ym. 2005). Nämä tutkimukset on Norjassa katsottu tärkeiksi niin hallinnon kuin poroelinkeinon näkökulmasta. Nyt katseet ja toiveet on kuitenkin kohdistettu uusiin GPS paikannustekniikoihin, joiden avulla poronhoitoa ja porojen valvontaa voitaisiin tehostaa sekä mm. havaita nopeasti porojen liikkeiden perusteella tokassa tapahtuvat häiriöt. Näin voitaisiin epäsuorasti vähentää petovahinkoja lisäämällä alueen valvontaa. GPSpaikannusta jo käytännössä kokeilleille porotalousyrityksille tehdyissä kyselyissä tämä tekniikka on nähty yleisesti hyvin positiivisena asiana. Saamalla tarkemman ja reaaliaikaisen tiedon porojen sijainnista kuluu mm. porojen etsintään vähemmän aikaa etenkin sulanmaan aikana. Myös Norjan porotaloudessa on toivottu porojen paikantamiseen soveltuvien laitteiden ja järjestelmien kehittämistä, mm. paremman toimintavarmuuden ja pienempien kustannusten suhteen (Eilertsen ym. 2008). 18

Perinteisessä saamelaisessa poronhoidossa on aina eletty petojen kanssa (Sikku & Torp 2004). Yleisenä tavoitteena oli pitää petokannat metsästämällä sellaisella tasolla, että alueella voitiin hoitaa myös poroja. Talvella petojen havaitseminen oli helppoa jälkien perusteella ja petojen tappamat porot löytyivät myös helposti. Kuten nykyäänkin monissa tunturipaliskunnissa tehdään moottorikelkalla, hiihdettiin ennen vanhaan laiduntamaan asettuneen tokan ympärille valvontajälki, jota kierrettiin säännöllisesti tokan sisään pyrkivien petojen havaitsemiseksi. Susien osalta niiden tapa ulvoa helpotti susien sijainnin määrittämistä ja siten myös porojen valvontaa kun voitiin arvioida ovatko sudet tokan lähellä vai kauempana. Susille voitiin myös ulvoa, jolloin lauma yleensä vastasi takaisin ulvonnallaan. Tietoa susien liikkeistä välitettiin myös läheisille tokkakunnille, vaikka kommunikaatio ei ollutkaan yhtä helppoa kuin nykyään. Usein tieto susista tuli naapureille kuitenkin liian myöhään, sillä tieto välitettiin hiihtämällä ja yleensä vain mikäli oli muuta asiaa samalle suunnalle. Yhtenä tapana petovahinkojen välttämiseen oli pitää paimennuksen yhteydessä yölläkin leirissä sen verran ääntä, että pedot kuulivat ihmiset. Sama vaikutus oli myös nuotion ylläpitämisellä, jolloin pedot saattoivat paitsi kuulla ja haistaa myös nähdä ihmiset. Joidenkin harvojen haastateltujen poromiesten mielestä tuli saattoi toisaalta jopa houkutella petoja. Jos petoja havaittiin valvontareitiltä käsin, saatettiin ääntä pitää joikaamalla, lyömällä suksia latua vasten tai ampua laukauksia ilmaan. Vaikeinta petojen havaitseminen oli huonon sään vallitessa. Tällöinkin porojen kellot saattoivat ilmiantaa tokassa olevat pedot, jolloin alettiin huutaa ja meluta kaikin keinoin niiden karkottamiseksi. Sulanmaan aikaan ja vasonta aikana petojen havaitseminen ja niiden tekemien vahinkojen estäminen oli vaikeampaa. Vasonta alueella olevan karhun karkottaminen oli käytännössä mahdotonta etenkin metsäalueella, jossa se pystyi käyttämään metsän suojaa hyväkseen. Kesäaikaan yhtenä tapana välttää petovahinkoja oli laiduntaa poroja isojen järvien niemissä, jolloin porojen valvonta ja myös niiden suojaaminen pedoilta oli helpompaa. (Sikku & Torp 2004) Lisäksi mm. radiot ja tuulessa lepattavat muovipussit vasotusalueella ovat nykyään käytössä olevia keinoja petovahinkojen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Sallalainen poromies Jouni Kostamovaara on pitänyt eri kanaville viritettyjä radioita vasotusaitansa vahtina. Rokkikanava vaikuttaisi toimineen tehokkaammin karhun vierailua ehkäisevästi Lapin Radioon verrattuna kevään 2009 vasotuksessa (Mattila 2009). Muut potentiaaliset teknologiset innovaatiot Sähköpantakokeilu ilveksiltä suojaamiseen Ruotsissa Ruotsissa on Luulajan teknillisessä yliopistossa kehitetty projektin Development of Protection Garment for Reindeer (Lundin ym. 2006) yhteydessä yhteistyössä Sirgen samebyn (Jokkmokkin alue) kanssa porojen suojapantaa, joka suojaisi poroja erityisesti ilveksiltä, joiden tappotekniikkaan kuuluu saaliin pureminen kurkkuun. 10 senttiä leveään kovamuoviseen kaulapantaan voidaan liittää myös sähköyksikkö, jolloin pantaa pureva eläin saa ns. paimenpoikaa vastaavan (1300 V) sähköiskun. Mattissonin ym. (2007) raportin mukaan pantaratkaisu ei todennäköisesti suojaa muilta pedoilta kuin ilveksiltä, eikä välttämättä vähennä petovahinkojen kokonaismäärää, mutta voisi parhaimmassa tapauksessa toimia petojen saalistukseen suuntaamisessa pois arvokkaimmista siitoseläimistä. Pantaan on suunniteltu niskaosaa, joka suojaisi myös ahmojen hyökkäyksiltä. Mattissonin ym. (2007) mukaan pannalla on tuskin merkitystä ahman, karhun ja suden saalistuksen kannalta. Panta on jo tällä hetkellä tuotteistettu ja niitä on käytössä Ruotsissa (lukumäärästä ei ole valitettavasti tietoa). Pannan hintaluokka on 1500 kruunua eli noin 160 euroa. Pannan toimivuudesta ja tehosta ei ole vielä tässä vaiheessa arvioita. Koska Kainuun ja muun maamme eteläisen poronhoitoalueen osalta suurimmaksi ongelmaksi on susien ohella viime vuosina noussut ilvesvahingot, voitaisiin tällaista suojapantaratkaisua myös pitää potentiaalisena innovatiivisena ratkaisuna petovahinkojen ehkäisyyn. Pelkän suojapannan (ei sähköistetty) on todettu Norjassa tehdyissä seurannoissa vähentävän vapaana laiduntavien lampaiden kuolleisuutta alueilla, joilla esiintyy ilveksiä ja ahmoja (Bø 1993). Ruotsin Viltskadecenterin tuoreessa raportissa (Levin ym. 2008) mainitaan myös suojapanta yhtenä mahdollisuutena siitoseläinten suojeluun. Viltskadecenterin mukaan panta voisi olla muovia tai vahvaa nahkaa, joka tekisi kaulan ja niskan alueelle puremisen vaikeaksi petoeläimelle. 19

Loppusanat Uusien innovaatioiden synnyttämiseksi tarvitaan laajempaa jatkohanketta, jossa huomioon otetaan projektin ensisijaisten hyödynsaajien (poroelinkeinon harjoittajat) näkemykset kehittämistarpeista ja niistä teknisistä ratkaisuista, jotka ylipäänsä voisivat olla sovellettavissa perinteiseen poronhoitoon. Ruotsissa Sirgen saamenkylän telemetriaprojektissa on todettu uuden tekniikan soveltuvan hyvin osaksi perinteistä poronhoitoa. Tätä käsitystä tukee myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksen hanke Ylä Lapissa. Poronhoito on elinkeino, joka turvaa perinteisiin, mutta jolla on myös kyky omaksua uusia toimintamalleja uuden tekniikan ilmaantuessa (vertaa esimerkiksi ns. moottorikelkkavallankumous 1960 luvulta alkaen). Porotalouden turvaamiseksi Kainuun alueella tarvitaan kuitenkin innovaatioita, joiden soveltamisessa uusi tekniikka voi parhaimmillaankin muodostaa vain välineen. Innovaatioiden täytyy sisältää teknisten ratkaisujen lisäksi myös niiden hyödyntämistä laajemmin poronhoitotyössä sekä yhteiskunnallisesti sidosryhmäyhteistyön kautta. Valtionhallinnon ja riistahallinnon merkitystä ei voida ohittaa missään vaiheessa keskusteltaessa suurpetokantojen vaikutuksesta porotalouteen. 8. Lähteet Bø,T. 1993. Klavemerkning av lam som forbyggende tiltakk mot rovviltskader. Fylkesmannen I Nordland, Miljøvernavdelningen, Notat: 1 7. Eilertsen, S., Hind, L., Hansen, B. & Bjøru, R. 2008. Evaluering av forebyggende tiltak mot tap av rein til rovvilt. Bioforsk Report, Vol. 3, Nr. 130. 42 sivua + liitteet. Hansen, B., Hind, L. & Eilertsen, S. 2008. Kalving i gjerde som forebyggende tiltak mot tap av rein til rovdyr. Bioforsk Tema Vol. 3, Nr. 15. 4 sivua. Kainulainen, P. 2009. Maasuurpetojen kielteisten vaikutusten vähentämisen ja kompensoinnin mahdollisuudet Esiselvityshanke. Loppuraportti. Suomussalmen kunta. 55 sivua + liitteet. Kumpula, J., Colpaert, A. & Anttonen, M. 2007. Does forest harvesting and linear infrastructure change the usability value of pastureland for semi domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus)? Ann. Zool. Fennici 44: 161 178. Kumpula, J., Colpaert, A. & Tanskanen, A. 2008. Porojen laidunten valinta muuttuneessa metsä ja maisemarakenteessa Keski Lapissa. Suomen Riista 54: 69 82. Levin, M., Karlsson, J., Svensson, L., HansErs, M. & Ängsteg, I. 2008. Besiktning av rovdjursangripna tamdjur. Viltskadecenter 2008. Edita Sverige AB. 160 sivua. Lundin, J., Malmsköld, M., Sandberg, G., Svärdby, S., Vännström, J., Westberg, J. & Önnervall, M. 2006. Development of Protection Garment for Reindeer. Projektrapport. Luleå Tekniska Universitet. Mattila, M. 2009. Jouni Kostamovaara, suoramyyjä Sallan paliskunnasta. Poromies 76(3): 25 26. Norberg, H., Nieminen, M., Kumpula, J., Kojola, I. & Maijala, V. 2005. Poronvasojen kuolleisuus ja kuolinsyyt: yhteenveto telemetriatutkimuksista Suomen poronhoitoalueella vuosina 1997 2004. Kala ja riistaraportteja nro 355. 65 s. + 3 liitettä. Satokangas, H. 2009. Uutta tekniikkaa kokeillaan Palojärven paliskunnassa. Poromies 76(3): 30 31. Sikku, O.J. & Torp, E. 2004. Vargen är värst. Traditionell samisk kunskap om rovdjur. Jamtli förlag och författarna. Mediaprint i Uddevalla. 150 sivua. Tuomivaara, J., Pusenius, J. & Juntunen, A. 2008. Metsäpeurojen satellittipantaseurannasta arvokasta tietoa. Metsästäjä 57(5): 62 64. 20