Ohjeita erityisryhmien turvalliseen ajoharrastamiseen Leena Rimpiläinen 2017
Ohjeita erityisryhmien turvalliseen ajoharrastamiseen Jos nyt ei ihan näin, mutta melkein..."kaikki, paitsi ajaminen, on turhaa". Hevosella tai ponilla ajaminen ja niillä ajeluttaminen ovat ehdottomasti hyvä vaihtoehto harrastaa hevosia. Ajaminen on vaihtelua hevoselle ja ihmiselle ja joillekin jopa ainoa mahdollisuus päästä liikkumaan luontoon, metsään tai pelloille. Haluan tuoda esiin ajamisen mahdollisuudet vaihtoehtona ratsastamiselle. Suomessa paravaljakkoajoa ei ole vielä toteutettu kilpailuina. Ei myöskään SO-lajina. Toivottavasti se antaa tulevaisuudessa myös mahdollisuuden kilpailla eri ajamisen lajeissa, mm. valjakkoajossa ja poniravitoiminnassakin. Ajamisen ja ajelutuksen erot Ajaminen tarkoittaa sitä, että opetamme ajamista, ohjasotteita ja hevosen tai ponin hallintaa, kuten ratsastamistakin. Ajamisen tekniikkaa opettaa henkilö, joka on saanut siihen koulutusta; vrt. ratsastuksenohjaaja - ajo-ohjaaja.
Ajelutus tarkoittaa sitä, että ajelutamme ihmisiä erilaisilla vaunuilla ja kärryillä erilaisissa ympäristöissä, niihin soveltuvalla ajokalustolla ja ajotehtävään koulutetuilla hevosilla. Ajelutuksia toteutettaessa ajurin tulee hallita hevonen niin, että ajelutettavat voivat turvallisesti olla kyydissä. Turvallisuus Hevonen ja poni Oli kyse sitten ajo-opetuksesta tai ajelutuksesta, osallisten turvallisuus tulee suunnitella huolella. Siihen kuuluvat tehtävään koulutetut hevoset ja ponit, sopivat, ehjät ja käyttötarkoituksenmukaiset varusteet niille. Toimintaympäristö on oltava sellainen, että mahdolliset vaaratekijät ja turvallisuusriskit ovat kartoitettu jo etukäteen ja suunniteltu toimintaohjeet erilaisten muutosten ja sattumien varalle. Ajo-opetuksessa on huolehdittava siitä, että ajurilla on turvakypärä ja käsineet, mielellään hanskat. Ohjaajalla tulee olla myös turvakypärä ja hanskat. Turvaliivin käyttö on suositeltavaa. Ajelutuksessa voidaan myös käyttää kypärää kyydissä olevilla, erityisesti silloin, kun liikutaan alueilla, missä on autoja, polkupyöriä tai jalankulkijoita, muita eläimiä tai on liukas talvikeli. Ajurilla, joka ajopalvelua järjestää on aina oltava turvavarusteet myös itsellään. Ajoharrastukseen soveltuvan hevosen, ponin (miksei aasinkin) on oltava fyysisesti ja psyykkisesti työtehtäviensä tasolla. Sen tulee olla koulutettu ajohevonen tai -poni. Asiakkaiden kanssa ei testata onnistuuko hevosella ajaminen vai ei. Hevosen tai ponin luonne tulee olla miellyttävä ja ihmisistä pitävä, jotta sitä on mielekästä kouluttaa erityisryhmien ajotehtäviin. Edellä mainitun lisäksi rohkeus ja aktiivisuus ovat hyviä ominaisuuksia. Rakenne ja liikkeet ovat tärkeitä ominaisuuksia ja ne myös ovat ominaisuuksia, joilla koulutustaso saadaan riittävän korkeaksi.
Ajamista ohjaavalla henkilöllä tulee olla hyvät hevostaidot ja ajamisen tekniikan hallinta, eri ajopeleillä. Samoin ajelutuksia tekevällä henkilöllä tulee olla hyvät hevostaidot ja ajohevosen hallinta eri tilanteissa ja paikoissa. Heidän tulee tietää ja tuntea hevosen tai ponin ominaisuudet ja mahdolliset reaktiot eri tilanteissa. Valjaat, kärryt, vaunut, reet Ravivaljaat Silavaljaat Ravivaljaita käytetään yhdessä kevyiden ravikärryjen kanssa. Kärryt voivat olla harjoituskärryt, joissa on leveä tasainen kahdenistuttava penkki. Aisat ovat kiinni selustimen aisalenkissä ja kärryn kääntösäde on suuri. Tämä on huomioitava, kun ajetaan teillä tai muilla kapeilla alueilla. Käännettäessä hevosta aisanpää ei saa osua hevosen kaulaan. Näillä kärryillä ja valjailla on turvallista ajaa vain tasaisella maalla, ne eivät sovi epätasaisille metsäteille tai -poluille. Koska aisat ovat kiinni selustimessa, kaikki pomput ja kuopat joko painavat hevosta mahan alta tai säkäalueen takaa. Kärryjä ja valjaita on saatavina sekä hevosille ja poneille. Silavaljaita käytetään perinteisten työ- ja lavakärryjen, kiesien sekä joidenkin ajeluvaunujen kanssa. Valjaisiin kuuluu erimallisia länkiä ja selustimia, kulttuurista ja perinteestä riippuen. Kärryt tai vaunut voivat olla kaksi- tai nelipyöräiset. Nämä soveltuvat paremmin ajelutukseen kuin ajamisen harjoitteluun. Ajettaessa jarruttomilla vaunuilla tai kärryillä tulee valjaissa olla mäkivyöt.
Luokkivaljaat Luokkivaljaisiin kuuluvat selustin, mäkivyöt, erimalliset länget ja luokki, joihin aisat rahkeilla kiinnitetään. Perinteisesti näitä käytetään erilaisten jalaksilla kulkevien rekien vetoon. Valjakkovaljaat Valjakkorintavaljaat soveltuvat painavampien vaunujen vetoon erilaisissa tilanteissa ja tehtävissä. Näitä valjaita voidaan käyttää kaksi- tai nelipyöräisten kärryjen, kiesien ja vaunujen vetoon, kun niissä on vetokarttu, johon vetoliinat kiinnitetään. Veto tapahtuu näiden vetoliinojen välityksellä leveällä rintaremmillä, längillä tai kaulureilla.
Alakuvassa maraton-kilpavaunut "kesärenkailla", joita suositellaan käytettäväksi ajoopetuksessa kesäkelillä, sulanmaan aikaan, kun taas talvella käytössä turvallisemmat ovat ilmakumirenkaat, kuten yläkuvassa. Ajajan ja avustajan varusteet Ajajalla tulee olla hyväksytty turvakypärä, ohjasotteiseen sopivat käsineet, turvaliivin käyttöä suositellaan. Muuten aina säänmukainen vaatetus. Ohjaavalla avustajalla tulee olla hyväksytty turvakypärä, hanskat, turvalliset ja ajokäyttöön soveltuvat jalkineet, joilla on helppo nousta vaunuun ja vaunusta pois. Turvaliivi käyttötarpeen ja ajopaikan mukaan.
Ajamisessa huomioitavat asiat Ajopaikka Ajamista voidaan tehdä sopivan kokoisella ratsastuskentällä, pohjan ollessa riittävän tiivis. Renkaiden ei tule upota pohjaan. Kentällä voi vaunusta riippuen ajaa eri askellajeissa ja tehdä pujotteluharjoituksia kartioilla jne. Tiellä ja metsäreiteillä voi myös ajaa, kun siihen on valmistauduttu; selvitetty tien käyttöoikeus, tutustuttu reittiin ja tiedetään ennakolta mahdollinen muu liikenne ja huomioidaan nämä. Ja hevonen on totutettu liikenteeseen, ääniin ja pysähdyksiin sekä käännöksiin. Ajurin avut ja hänen avustaminen Viestiminen ja kommunikointi koulutetun hevosen kanssa tapahtuu ohjasotteilla ja ääniavuilla. Avustajan pitää tuntea ja hallita hevonen, jolla ajetaan, jotta hän voi parhaalla mahdollisella tavalla ohjata ajuria käyttämään ja säätämään edellä mainittuja apuja oikein. Ohjasotteisiin voidaan hyödyntää erilaisia ohjia, joilla saadaan esim. käsien hallintaa helpotettua. Avustajan hevostaidot ja hevosen tunteminen lisää ajamisen turvallisuutta ratkaisevasti. Ohjaajan ollessa vaunussa kommunikointi ajurin kanssa tapahtuu joko puhumalla tai vieressä istumalla ja opastamalla kädestä pitäen. Myös lyhyillä tukiviittomilla voidaan kommunikoida. Siitä syystä lyhyillä, että hevosta on hallittava ja kuunneltava joka tilanteessa. Jos ajurilla on ongelmia käsitteiden kanssa, kuten oikea-vasen tai kirjaimet ovat tunnistamattomat, voidaan käyttää kentän kirjaimissa kuvia tai muutamaa värimerkkiä. Käytössä hyväksi havaitut ovat esim. värikalvosimet, jotka pujotetaan ajurin ranteisiin takin tai puseron hihan päälle. Kalvosimia tulee olla eri värisiä ja ne on tunnistettava ajurin kanssa ennen ajoharjoitusta. Ohjaajan kyky tunnistaa mahdollisuudet käyttää erilaisia menetelmiä ja välineitä ajoopetuksessa parantaa harrastamisen laatua ja ajurin motivaatiota. Ajamisen soveltuvuus erityisryhmille Ajaminen eri muodoissaan soveltuu useille erityistä tukea tai -avustamista tarvitseville henkilöille. Se sopii niin lapsille, nuorille, aikuisille kuin jo iäkkäämmille harrastajille. Ajelutukset ovat myös merkittävä tapa päästä liikkumaan paikkoihin, joihin ei ole muuten mahdollisuutta. Luontoretket metsään tai rannoille eväiden kanssa, lintuja ja muita eläimiä seuraten tuovat elämyksiä osallistujille.