2 KARVETIN KLUBITALO Julkaisija: Karvetin klubitalo Painopaikka: Hallintoyksikkö Osoite: Karvetin klubitalo Karvetinkatu 1 21110 Naantali Yhteystiedot: Toimisto- ja hallintoyksikkö Puh: 02-4306850 Fax: 02-4306850 Yhteystiedot ja sisältö...2 Pääkirjoitus... 3-4 Runo...5 Torilla... 6-7 Karaoke... 8-9 Kesäsranta 3-4.2.2005...10 Runo...11 Kuvakavalkaadi... 12-13 Palautetta Porista...14 Opiskelijoiden kokemuksia...15 Ilta kaupungilla... 16-17 Päivän leikit... 18-19 Päätös pitää!... 20-21 Runo...22 Runo...23 Toimintakalenteri...24 Päätoimittaja: P. Eloranta Sähköposti: karvetin.klubitalo@dnainternet.net Tämän lehden kirjoitukset eivät välttämättä edusta Karvetin klubitalon virallista mielipidettä. Karvetin klubitalo sitoutuu noudattamaan työssään Fountain House-ideologiaa ja I.C.C.D-standardeja. Kristiina Merisaari Matti Miettinen Esa H. Ilona Kinnari Jari W. Sirpa Erkki S.
KARVETIN KLUBITALO 3 Joel D. Corcoran ICCD:n johtaja J oka neljännellä perheellä maailmassa on kokemusta psyykkisistä sairauksista. Maailman terveysjärjestö, WHO, arvioi että 450 miljoonaa ihmistä kärsii jostakin neurologisesta tai psyykkisestä häiriöstä. Psyykkisen sairauden vaikutukset voivat haitata pahasti sairastuneen ihmisen suhteita hänen perheeseensä, ystäviinsä ja työtovereihinsa. Kuitenkaan me emme nyt puhu näiden sairauksien inhimillisistä seurauksista. Klubitalojen kansainvälisessä kehittämiskeskuksessa (ICCD) meillä on toivon ääni ja kustannustehokas ratkaisu, joka ei ainoastaan helpota psyykkisesti sairaiden ihmisten pääsyä mielenterveyspalvelujen piiriin vaan se myös täydentää ja vahvistaa näitä palveluita. ICCD työskentelee yhdessä klubitalojen kanssa auttamalla klubitalojen jäseniä hankkimaan edullisia asuntoja, koulutusta ja työpaikkoja niin että jäsenistä voi tulla tuottavia kansalaisia, naapureita ja ystäviä. Olemme ylpeitä voidessamme kertoa, että maailmassa on tällä hetkellä 31 maassa 400 klubitaloa, joissa on 55.000 jäsentä. Kuitenkin toisin kuin rintasyöpä ja HIV, jotka myös ovat hyvin vakavia sairauksia, mielenterveyden sairauksista ei keskustella avoimesti eikä niitä nähdä yhteiskunnallisena kysymyksenä. Psyykkisistä sairauksista kärsiviä ihmisiä edelleen leimataan ja syrjitään. Syynä tähän on pääasiallisesti pelko, tietämättömyys ja laadukkaiden mielenterveyspalveluiden puute. Tässä tarvitsemme teidän apuanne. Yhdessä voimme auttaa miljoonia eri puolilla maailmaa asuvia ihmisiä, jotka kärsivät psyykkisistä sairauksista. Nyt kun ICCD saavuttaa 10 vuoden iän meille on selvää, että meidän tulee tuoda maailmanlaajuisesti esiin psyykkiset sairaudet, joista on vaiettu. Me emme voi tehdä tätä yksin ja emme myöskään ajattele, että klubitalot olisivat
4 KARVETIN KLUBITALO ainoa ratkaisu: yhteistyötä sairaanhoidon, yksittäisten ihmisten, hallitusten ja yritysten välillä tarvitaan. Siksi olemme määritelleet neljä painopistealuetta: Yleinen tietoisuus. Lisätä yleistä tietoa mielenterveysongelmista ja lisätä tietoa klubitalojen tarpeesta. Yhteistyöverkostojen luominen. Kehittää yhteistyötä akateemisten laitosten, terveydenhoidon, kansalaisjärjestöjen, yritysten ja hallitusten kanssa, mikä helpottaa meitä tavoitteidemme saavuttamisessa. Uusien klubitalojen perustaminen. Työskennellä uusien vahvojen klubitalojen kehittämiseksi strategisesti valittuihin maihin ja kaupunkeihin, joissa voimme maksimoida näkyvyyden ja tuen uusien talojen perustamiseksi. Laadun takaaminen. Lisätä kapasiteettiamme tarjoamalla tutkimusta, koulutusta, konsulttiapua, työntekijöiden valinnassa, neuvontaa ja käytännön apua kohdata kasvava kysyntä, jota uusilla ja jo olemassa olevilla klubitaloilla on. Keskittämällä rajoitetut voimavaramme näihin avainalueisiin uskomme, että voimme luoda psyykkisesti sairaille ihmisille enemmän ja parempia palveluita, joiden avulla heistä tulee arvostettuja yhteiskunnan jäseniä. Joel D. Corcoran ICCD:n johtaja
KARVETIN KLUBITALO 5 LUMI Jos sieluni tänään soisi minä lumesta kirjoittaisin kuinka valkeaan vaippaansa se on kietonut kaupungin. Hanget soi vastaan se työntää työlään ja raskaan kuin unta se ollut ois. Yön hetkinä hiljaisina valkeus valtaa alaa se alta murheen kasvaa ja viivoiksi sukeutuu. Minun kenkäni raskaat siniset viivat piirtää varjosta niille astun ja alan sanaa siirtää. Minä tahdon olla lumihiutalees kaikkein kevein ja pyöriä taivasalla tanssin vapauden. Ja kynä kättä kutsuu ja käsi kynään tarttuu on ajatus tammenkirkas se unta ei halaja. Ja jäljet lumeen jää kuin lapsuusmaassa kerran siellä valo tähden ohjas ja lumi ja pakkanen. Tie aukeaa kahteen suuntaan mutt tämä hetki suurin se aamuun avartuu ja keinuu, ikuisuus. Olen valmis päivään uuteen olen valmis taisteluun hanki hohtakoon ja voima virratkoon. Jo hyppään viivoiltani syliin valkean vaipan hanki auetkoon nyt sisarteni luo. Ilona Kinnari
6 KARVETIN KLUBITALO räänä lauantai-iltapäivänä Etelä-Korean Masanissa E työtoverini, filippiiniläinen radiosähköttäjä Joe soitti hyttiini ja ilmoitti lähtevänsä kaupungille. Kysyin, sopisiko että lähtisin mukaan, ja kävihän se päinsä, ja kyllähän se sopi minullekin.. Oltiin melko lähellä kaupungin keskustaa, joten päätimme lähteä kävellen; olihan kaunis kesäpäivä, ei kuitenkaan liian kuuma. Kävelymatka oli piristävä ja hauska, ja näimmehän vähän kaupunkia samalla, paremmin kuin taksin ikkunasta. Joen ehdotuksesta mentiin aluksi paikalliselle ruokatorille, ja minulle se olikin varsin eksoottinen nähtävyys. Torilla oli mm. valtavia akvaarioita ja niissä erilaisia eksoottisia kaloja ja minulle tutuista kalalajeista ainakin karppeja. Asiakas valitsi altaasta mieleisensä kalan, ja myyjä pyydysti sen haaviinsa ja suomusti ja perkasi sen asiakkaan nähden. Kala oli siis taatusti tuoretta. Yhtä tuoreita olivat myös elävät, ruoaksi myytävät koirat, jotka tempoilivat remmeissään myyntikojun ulkopuolella. Meikäläisestähän koiran syöminen tuntuu vastenmieliseltä tai peräti mahdottomalta, mutta esihistoriallisella ajalla on mm. luulöytöjen perusteella ollut toisin, ja olihan vielä muutama sukupolvi sitten hevosen lihan syöminen vastaavanlainen tabu. Minä olen kyllä syönyt koiraa meklarin ravintolassa tarjoaman lounaan yhteydessä, eikä se väkevästi maustettuna ollut mitenkään kovin ihmeellistä. Kaukoidässä missä väkiluku on suuri, on totuttu käyttämään kaikki mahdollinen ravinnoksi, ja niinpä Masanin torillakin myytiin ruoaksi myös käärmettä sekä eläviä kilpikonnia ja sammakoita. Joen mielestä oli raakaa, että sammakot olivat muovisessa astiassa, joka oli peitetty verkolla, jotta sammakot eivät olisi päässeet loikkaamaan vapauteen; Filippiineillä torilla ruoaksi myytävät sammakot täytyy kuulemma pitämään häkeissä, mikä ei muka ollut yhtä raakaa. Kävelimme torilla melko pitkän aikaa, mutta emme kuitenkaan ostaneet mitään lukuun ottamatta katukeittiökojussa nauttimaamme melkoisen hyvää ja tulisesti maustettua nuudelikeittoa. Kaupungilta emme kuitenkaan lähteneet kaupungilta
KARVETIN KLUBITALO 7 tyhjin käsin, vaan Joe osti pienen, kahden hengen teltan. Hänellä oli näet Filippiineillä pieni maapalsta, ja hänellä oli tapana nukkua palstalla käydessään vaimonsa kanssa teltassa, ja heidän nykyinen telttansa alkoi jo käydä vanhaksi. Minä puolestani ostin eteläkorealaisen kitaran, joka oli hintaansa nähden sangen korkeatasoinen. Soitinhan ennen sairastumistani kitaraa omasta ja myös toisten mielestä melkoisen hyvinkin. Kitarasta olikin laivalla paljon iloa, kun yksi ja toinen miehistä soitti kitaraa ainakin jonkin verran. Kokki taas oli entinen ammattimuusikko, joka oli ennen kokiksi ryhtymistään soittanut kitaraa Manilan yökerhoissa ja ravintoloissa. Hänen kanssaan soittaessa onnistuivat myös vaikeat, mm. brasilialaiset samba- ja bossanova kappaleet. Jätinkin korealaisen kitarani laivatovereille lahjaksi, kun aikanani lähdin sieltä kotiin. Esa H. Turku - Englanti Hard disc operation - Rankka tiskausoperaatio. Waste of time - Kaikkien aikojen vyötärö. Season s greetings - Meripojan terveiset. Press space bar - Lehdistön avaruusbaari. Press space bar to continue - Lehdistö avaruusbaariin jatkoille. You ve got me under pressure - Sä sait mun pressun alle. Fly like an eagle - Kärpänen pitää kotkasta. You kan count on me - Voit laskea päälleni. Oh dear - Voi peura. Just in case - Vain salkussa. Passports, please - Jättäkää urheilu väliin, olkaa hyvä. I m going to make You mine - Menen tekemään sinulle kaivoksen. How come - Tule tänne, koira. Fat free - Läskiä ilmaiseksi. Escort service - Escortin huolto. Can You hear me - Kannussa sinä, täällä minä. I m just asking - Olen vain persekuningas. I saw my honey to day - Sahaan hunajaani tänään. As You wish - Persettäkö tahdot?
8 KARVETIN KLUBITALO K erran lähdin Tokiossa viettämään iltaa erään työtoverin, filippiiniläisen radiosähköttäjän Josen eli Joen kanssa, silläkin uhalla, että tiesimme Tokion erittäin kalliiksi paikaksi. Menimme taksilla kaupungille, umpimähkään erääseen baariin, jossa oli meneillään karaokeilta. Tulin näin tutustuneeksi tuohon uuteen ihmeeseen sen synnyinseudulla, ihmeeseen joka silloin vielä oli Suomessa kokonaan tuntematon. Baarin japanilaiset asiakkaat lauloivat sikäläisiä huippuiskelmiä, ja minä istuin Joen kanssa kuuntelemassa. Seurana meillä oli pari naista, japanilainen Yoshiko ja eräs filippiiniläisnainen joka oli vuosia asunut Tokiossa ja joka toimi tulkkinamme. - Yoshiko opetti minulle myös erään taidon, puikoilla syömisen, jonka olen kuitenkin jo unohtanut. Söimme Yoshikon kanssa erilaisia äyriäisiä ja muita mereneläviä, jotka ovat Japanissa erityisen suosittuja. Yhtäkkiä Joe sanoi, että hänkin voisi laulaa yhden laulun, ja hän lauloi amerikkalaisen iskelmän "My way", ja minä jatkoin John Lennonin kappaleella "Imagine". Saamamme aplodit olivat valtaisat, ja kun japanilaiset jatkoivat iskelmillään, alkoi baarissa pieni mekkala, kun ihmiset vaativat, että antaisivat mikrofonin "niille amerikkalaisille". - Japanilaisten mielestä kaikki erinäköiset ihmiset ovat amerikkalaisia. Istuimme baarissa vielä jonkin aikaa, kun tytöt ehdottivat että menisimme jatkoille yhteen toiseen paikkaan. Menimme hissillä yhden läheisen kerrostalon yläkerrokseen, ja siellä oli jonkinlainen salakapakka, jossa oli oikein mukavat huonekalut ja täysi tarjoilu. Asiakkaitakin paikassa näytti olevan, aina tungokseen asti. Viihdyimme tuossa paikassa jonkin aikaa, ja sitten Joe ehdotti, että lähtisimme laivalle. Tytöt lähtivät muitta mutkitta mukaamme, ja perille löytämisessä oli omat hankaluutensa, vaikka olimme jo hyvissä ajoin päivällä pyytäneet erästä ahtaajien työnjohtajaa kirjoittamaan paperille laivan osoitteen japaniksi. Jouduimme silti poikkeamaan satamakonttorin päivystyskopilla kysymään tietä, mutta lopultakin löysimme perille.
KARVETIN KLUBITALO 9 Tuo oli oikein lämmin kesäilta, ja se on jäänyt hyvin mieluisana muistiini siitäkin huolimatta että rahaa kului monen illan edestä. Karaoken lisäksi ilta oli unohtumaton siksikin että Yoshiko tuli filippiiniläisen ystävättärensä kanssa mukaamme laivalle, mikä tuolloin, kymmenen vuotta sitten alkoi olla maailmalla jo varsin harvinaista, ehkä kehitysmaita lukuun ottamatta. Huono puoli asiassa on se, että Yoshiko ei ole jälkeen päin pitänyt mitään yhteyttä tulkin välityksellä, vaikka tuona kesäiltana niin lupailtiin puolin ja toisin. Näinhän usein käy: Lupauksista huolimatta maailmalla syntyneet suhteet tuppaavat unohtumaan ajallisen ja paikallisen välimatkan kasvaessa. Esa H.
10 KARVETIN KLUBITALO K utsuimme Porilaiset ystävät katkaisemaan talven pitkää ja pimeää arkea Naantalin Luonnonmaalle Kesärantaan. Iloksemme saimme pitkästä aikaa hivenen lunta maahan. Ilmat olivatkin suosiolliset ulkoilulle. Lähdimme pienellä poppoolla torstai-aamuna Karvetista valmistelemaan lounasta Kesärantaan. Porilaiset olivat ilmoittaneet tulevansa noin yhdentoista aikaan Karvettiin bussilla ja he voisivat ottaa mukaan myös meikäläisiäkin. Puolenpäivän aikaan olimmekin kaikki koolla kohtuullisen nälkäisinä odotellen leirin ensimmäistä lounasta. Meitä oli kaikkiaan koolla viitisenkymmentä. Toivottelimme toisemme tervetulleeksi ja nautimme lounaan. Sitten olikin ulkoilun aika. Meillä oli onneksemme kaksi toimintaterapeutti opiskelijaa harjoittelujaksolla ja heitä olimmekin pyytäneet järjestämään pienen luontopolun kysymyksineen. Ulkoilijat olivat ilmeisen tyytyväisiä reittiin ja ilahtuivat tarjolla olevasta iltapäiväkahvista. Niin olikin vuorossa sauna Kesärannan uusituissa saunatiloissa. Sieltä tulikin takaisin punaposkisia ja raikkaalta tuoksuvia saunojia. Hetken huilattuamme menimme kynttiläpolkua pitkin rantaan jossa savun tuoksussa nautimme kuumaa makkaraa ja mehua. Kun väki oli jälleen kerran ravittu siirryimme sisätiloihin porilaisten järjestämän illanvieton pariin. Onneksi porilaiset järjestävät ensivuonna vastaavan tapahtuman jotta kakkosetkin saavat ajanpuutteen vuoksi saamatta jääneen hieronnan. Kahdeksan aikaan lähdimme kotiin ja toivotimme porilaisille rauhallista iltaa. Seuraavana aamuna saimme iloksemme tulla valmiiseen aamiaispöytään kuin hotelissa konsanaan. Aamiaisen jälkeen lähdimme osalla porukasta reippaalle kävelylle tutustumaan vastapäiseen Porhonkallion lomakeskukseen. Ilma oli mitä parhain ja pieni auringonpaistekin meille suotiin. Seuraavaksi suuntasimme lounaalle jonka jälkeen olikin aika päätellä mukavia arjenkatkaisupäiviä ja suunnata kotia kohti viikonlopun viettoon. Lopuksi kiitos porilaisille ja karvettilaisille näistä päivistä. Tästä täytyy tulla perinne. Krisse
KARVETIN KLUBITALO 11 tiivistetään tekstiä tavoitellaan tavuja murjaistaan murretta maistellaan mietteitä mutustellaan muistelmia opitaan osoitteita arvaillaan arvoituksia epäillään esimerkkejä herätellään huutomerkkejä ihmetellään imperatiiveja jankutetaan janoista jossitellaan juurista kumautetaan kirjaimia kiistellään kielestä kehitellään kuvakieltä leikitään lauseilla lingotaan lisäyksiä mukautetaan muttia miellytetään muistioita nitistetään nimiä niuhotellaan nominatiiveista ohitetaan otsikoita osoitetaan ongelmia parannellaan parnassoa pihistetään postpositioita roihutaan riveillä rakastellaan ristikoissa sivuutetaan sijoja saavutetaan sanoja tuupataan tuloja tuhotaan tilejä uskotaan upotuksiin uhrataan uupumusta varotaan vapaata mittaa viitsitään vitsailla vaietaan vartaloista vingutetaan vastauksia yletään yhdyssanoiksi yllytetään yöajoihin öljytään yöklassista öykkäröidään ääkkösistä sinkautetaan sitaatit siivilöidään salasanat lopetetaan loppuun suljetaan suu suppuun Ilona Kinnari
12 KARVETIN KLUBITALO
KARVETIN KLUBITALO 13 Klubin väkeä vas. Virva, Hannu, Anna-Liisa, Aili, Raija, Arttu Anna-Liisa. Kolme ensimmäistä johtajaa, Mika, Hannele ja Matti. Klubin ensimmäisen auton luovutus. Jyrki ja Teppo Lumikko. Ensimmäinen eurooppakonferenssimatka Englantiin. Vas. Mika, Mirja, Leena, Jaakko, Ilona ja Raija.
14 KARVETIN KLUBITALO ounaan teon tohinassa Kim kertoi seuraavaa: L Naantalin leiri tuntui ihan hyvältä. Klubitalolta lähti paljon mukavia kavereita mukaan. Leirillä käytiin saunassa, ruokailtiin ja illalla oli ryhmäleikkejä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi isollekin miehelle. Rantaa käytiin katsomassa ja toivottiin avantoa mutta.. Nukuimme 4-hengen huoneissa. Samassa huoneessa nukkui Pauli, Juhana ja Antti. Kuulemme kuorsattiin äänekkäästi. Olisi mukavaa jos kesällä pääsisi samaan paikkaan, ranta oli upea! Kiitos Karvettilaisille! Riitan terveiset: Paikka oli ihana! Asunnot olivat ihania! Laituri ja ranta olivat ihania! Järjestely oli hyvä! Tilaa olisi ollut isommallekin porukalle. Tunnelma oli kaikkein parhain. Kaikki toimi yhteen. Kaikilla oli hyvä fiilis. Sain levätä ja huomasin, että muutkin pitivät lomaa. Toivottavasti pääsemme uudestaan kesällä.. Kiitos Karvetti! Ohjaajan kommentti: Valitettavasti itse en ollut mukana, mutta porukan kommentit ovat olleet todella positiivisia. Tuntui todelliselta klubitalohengeltä, kun Karvettilaiset kutsuivat meidät sinne ja takaisin tuli joukko virkistyneitä ja iloisia Sarastuslaisia. Loma ja Karvettilaisten seura olivat tehneet tosi hyvää. Seuraavaksi on meidän vuoro kutsua Kummitalomme Karvetti Poriin. Odotamme sitä jo innolla. Klubitalo Sarastus Eteläpuisto 10 A 4 28100 PORI
KARVETIN KLUBITALO 15 Opiskelijoiden käytännön harjoittelujakso Karvetin klubitalolla 31.1.-18.2.2005 18.2.2005 olmen viikon käytännön opiskelujaksomme alkaa olla K lopuillaan ja paluu teoriapainotteiseen kouluopiskeluun lähestyy. Kuluneet kolme viikkoa ovat olleet täynnä uusia asioita ja ihmisiä. Alussa klubitalon toimintaperiaatteet tuntuivat melko vierailta ja oudoilta, mutta hetken täällä oltuamme pääsimme sisään käytäntöihin ja huomasimme, että periaatteet toimivat käytännössä ja klubitoiminta todellakin on jäsenille hyvä ja kuntouttava päivänviettotapa. Oli mielenkiintoista huomata, miten eri jäsenillä on eri intressit klubitalolla käynnin suhteen; toiset käyvät tapaamassa ystäviä ja toisille tärkeämpää on työpainotteinen toiminta. Positiivista on myös se, että jokainen jäsen on niin sanotusti löytänyt oman paikkansa klubiyhteisöstä. Meistä kummallakaan ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta mielenterveyspuolelta, mikä teki harjoittelusta erityisen mielenkiintoisen. Viimeisetkin omat ennakkoluulojen rippeet ja stereotyyppiset käsitykset mielenterveydellisistä ongelmista karsiutuivat. Paras anti on luultavasti ollut se, että kaikki ihmiset kohdataan ihmisinä, eikä kukaan ole ylempiarvoinen. Myös kaikessa toteutuva vapaaehtoisuus on ihailtavaa; ketään ei pakoteta mihinkään ja jokainen saa olla oma itsensä. Toimintaterapiaopiskelijoina arvostamme juuri sitä. Haluamme kiittää koko klubitalon väkeä hyvistä keskusteluista, kokemusten jaosta ja perehdyttämisestä klubitalotoimintaan. Erityiskiitokset haluamme osoittaa Marjalle ja Mikalle, jotka suostuivat haastateltavaksemme ja havainnoitavaksemme. Aurinkoista kevättä kaikille! Toivottaen Kati Rämö ja Hanna Yli-Kerttula
16 KARVETIN KLUBITALO P arranajon ja suihkun jälkeen olo oli kuin Richard Gerellä. Tai niin no, mistä minä tiedän minkälaisia fiilinkejä hänellä on. Joka tapauksessa loihdin kasvoilleni valkokankaan hymyn ja lähdin ulos viettämään iltaa. Ainoa huono puoli oli siinä, että olin matkassa yksin. Mutta toisaalta joskus on hyvä selvittää ajatuksia ilman puhekumppania. On tehtävä tilejä menneisyyteen, joskaan sitä ei pidä harrastaa liian usein. Kompassini hyrrä osoitti kiinalaiseen ravintolaan. Pekingin ankka ui mielessäni. Näin Turun seudulla se kai on Kupittaan sorsa. Tutkin ikkunassa olevaa ruokalistaa pitkään. Ohitseni kulki satoja kasvoja. Silmäpareja jotka katsoivat liikkeiden valoja tehden osin herätteellisiä, osin tarpeellisia ostoksia. Tein päätökseni ruoan suhteen. Tilasin mustekalan renkaita ja häränlihaa ananaksella. Tarjoilijattaren hymy korjasi sieluni raunioita. Tunsin kuinka leka iski kallioon. Muurarin lasta siveli laastia uusille tiilille. Ne olivat Saharatiiliä. Olin kuin karavaani joka vaelsi aavikolla. Istuin pöytään ja odotin annostani. On hyvä, että tällaisia keitaita on olemssa sillä maailmassa on paljon janoisia. En kuitenkaan kaivannut viereeni nuubialaisia palvelijoita jotka löyhyttävät raikasta ilmaa palmunlehvillä. Olinhan täysin cool ja tyyni. Syötyäni annoksen poistuin omistamaani henkilönkuljetusvälineeseen. Tein aivolohkoissani päätöksen ettei ilta tähän jää. Mitä olisin kotonakaan tehnyt? Pelannut ristinollaa ajatusten virtojen kanssa ja hävinnyt joka pelin. Kun on yksin voivat seinät kaatua päälle. Yksin ollessa herkimmät vaistot astuvat esiin ja voivat muuttua haamuiksi joita ei saa kiinni. Kaistaviivat vilistivät allani ja kumijalat nielivät kilometrejä. Ajoin kioskille. Siellä käyvät veikkaamassa nuo rehelliset suomalaiset naiset ja miehet. Sinne suunnistin minäkin. Kaivoin kolikoita taskustani ja otin kupin kahvia. Sokeri suli juomaan niinkuin tämän talven lumi. Olisin pelannut tulosvetoa mutta minulle kerrottiin, että kaikki kohteet oli-
KARVETIN KLUBITALO 17 vat jo kiinni. Eivät heiluneet maaliverkot kynäni piirtojen mukaan, eikä punteissa painanut jättipotti. Silti olin illan voittaja. Olin uskaltautunut ulos vetämään rahapelin kammesta. Kammesta josta tuloksena on virkistynyt mieli. Tutkin kioskin hyllyjä kuin ekstrovertti jonka askelleet vaeltavat sinne ja tänne. Etsin muistoa itselleni ja löysin sen. Hyllyn reunalla istui suloinen pehmolelu. Pieni sametinpehmeä tiikeri. Ihastuin siihen ja kaappasin sen mukaani. Kassajonossa ristin sen Isakiksi. Yhdellä Iillä siitä tulee paljon kansainvälisempi hemmo. Asioilla on nimensä. Pehmoleluillakin pitää olla nimi, sillä eihän pakanoita sovi pitää. Nimi muistuttaa aina jostakin. Nyt muistan tiistai-illan retkeni Isakista joka istuu kuin heimopäällikkö olohuoneen nahkatuolilla. Toivon kaikille klubilaisille mukavia reissuja kaupungille. Shoppailulla on terapeuttisia vaikutuksia. Ei muuta kuin palttoo ylle ja liikkumaan sillä vain liike saa maailman pyörimään. Ellei maailma pyöri kuin hameenhelmat se pysähtyy paikoilleen ja seuraa ikuinen yö. Mutta kun yössä liikkuvat muukalaiset alkaa aurinko paistaa ja kevät saapuu pohjoiseen. Jari W. Epäjärjestyksellä on taipumus lisääntyä kunnes se täyttää sille varatun tilan. Tapahtuipa mitä tahansa, aina on joku, joka tiesi että niin tulisi käymään.
18 KARVETIN KLUBITALO H än katsoo minua ruskeilla silmillään. Valkea hännänpää heiluu. Pian kuuluu kipitys. Tassut painuvat lattian muovimattoon pehmeästi. Kirsu tarttuu keltaiseen tennispalloon. Vingahdukset tuovat esiin kysymyksen: Leikitäänkö palloleikkiä? Taputan häntä päähän ja vastaan myöntävästi. Tartun palloon ja heitän sen eteisen kaapinoveen. Pallo pomppii villisti. Koiraa sen liike ei hämää vaan salamannopeasti se metsästää ufon. Ylpeänä hän tuo pallon isännälle. Mutta ensin pitää vähän pantata. Ei saalista heti anneta. Se kuuluu leikkiin. Juostuani hauvan perässä saan viimein haluamani ja heitän uudelleen. Pelaamme pallon kanssa puolituntia. Kaikki murheeni ja pelkoni ovat haihtuneet. Tuntuu, että hän on tehokkaampi kuin mielialalääke. Olen myös ajatellut, että Taivaanisä antoi hänet minulle. Kuinka minä rakastankaan Nataa. Tuota nelijalkaista, turbovaihteella varustettua, karvakuonoa. Palkkioksi isännän mielenterveyden hoitamisesta hän saa pötkön makkaraa. Se maistuu. Ei sellaista päivää olekaan etteikö ruoka maittaisi. Neljällä puraisulla lihatuote on hävinnyt. Mutta mitä nyt? Peffa painuu kenttään. Vasen tassu nousee ylös ja tavoittelee kättäni. Ahaa, minä arvaan. Senkin ahmatti! Ei tipu enempää. Joku raja pitää olla syömiselläkin. Pitkä vaaleanpunainen kieli lipoo puolelta toiselle. Julmat kulmahampaat haluasivat lisää pureskeltavaa. En silti suostu anomukseen vaikka sydäntä vihloo. Katson nestekidenäyttöön ranteessani. Aikamittari repii jo puolta kahdeksaa. On iltalenkin aika. Ei muuta kuin otus vetohihnan päähän ja baanalle. Juuri satanut lumi on mieluisaa nuuskittavaa. Tapaamme tuttuja. Vaihdamme muutamia sanoja. Puhumme politiikasta, maailman polttopisteistä, tästä päivästä, huomisesta ja kadotetuista unelmista. Olen huomannut usein, että koiran kävelyttäminen on kuin savukkeen polttaminen. Kummassakin saa uusia ystäviä. Sosiaalisia kontakteja ja tavallaan ovia maailmaan
KARVETIN KLUBITALO 19 joita kaipaa jokainen ihminen. Siksi haluan seistä aloillani vaihtamassa ajatuksia mahdollisimman pitkään. Tahdon imeä savukkeestani taivaan ja imeä sen filtteriin asti. Kun olemme poistuneet omiin oloihimme jää vielä natsa hehkumaan. Se kipinöi lämpimiä muistoja. Saavumme kotiin. Nousemme portaa ylös ja avain kiertyy tuttuun kotikoloon. Keitän kahvit ja avaan television. Sitä on ajan henki. Nataa eivät uutiset kiinnosta. Se hyppää omalle sohvalleen ja painaa kuononsa tassujen väliin. Pian kuuluu tasainen tuhina. Suomenajokoira ei kauan pupujusseja laske kun silmäluomet painuvat kiinni. Kadehdin sen unenlahjoja. Itse valvon niin kauan, että teeveen ruudussa on lumisadetta. Ikkunasta hohtaa kuu.. Sen sirppi painuu pilvien suojaan aivan kuin minä lakanoiden väliin. Viimein gongi kumahtaa. Iso metallilevy värähtää kun Nukkumatti lyö siihen nahkaisella nuijalla. Itämaiseen korvaan sen ääni sanoo TamTam. En jaksa enempää ja uni saa minun päästäni kiinni tai suomen kielellä sanottuna saan unenpäästä kiinni. Tämän kaiken tarkoituksena oli kertoa kuinka tärkeää on ystävyys. Eläinkin on ystävä joka vaatii samaa kohtelua kuin kuka tahansa perheenjäsen. Pidetään huolta toisistamme niinkuin tähänkin asti ja uskotaan parempaan huomiseen. Ystävyydellä: Jari W. Aina silloin kun asiat näyttävät sujuvan paremmin, olet unohtanut jotakin.
20 KARVETIN KLUBITALO N umerossa 1/2005 kirjoitin tupakkalakosta jonka aloitin Zypan-lääkkeen avulla. Lupasin jatkossa kirjoittaa, miten menee. Menee. Ja hyvin! En ole mikään mainosmies enkä mainosta ko. lääkettä, mutta outoa on. Lopetin lääkkeen 1.2. ja odotin oikeastaan mielenkiinnolla mitä seuraa. Saanko oireita? Petynkö jälleen kerran? Oliko lääke sitä tavallista hyväuskoisten jymäytystä? Nyt on 17.2. En kiipeile pitkin seiniä. Asun vieläkin, ainakin toistaiseksi saman vaimon kanssa samassa asunnossa. Emme ole riidelleet, en hermoile yhtään. Paremminkin olen kuin viilipytty (tämän sanonnan olen joskus kuullut). Ilmeisesti olen vielä sisäsiisti ja lopettaminen lasketaan plussaksi, varsinkin kun vaimoni ei polta. Nyt en haise enää pahalle kun käyn parvekkeella (pari kolme kertaa illassa, se kai on se vanha tapa josta ei pääse eroon). Niitä tapoja on muitakin, käyn ulkona muiden kavereiden kanssa Rainassa, seuraan melkein mielenkiinnolla toisten tupakointia. Miltä se haisee? Miltä se maistuu? Se ehkä kuulostaa oudolta ja epäuskottavalta, mutta muistikuva, jonka saan mieleeni, on että yskisin, jos vetäisin savua keuhkoihini. Makua en vain muista. Ehkä onkin parempi niin. Alan uskoa, että tämä päätös pitää. Jyrki Grönlund (lääkärini) tietää äkkiväärän luonteeni ja on varma että kessuttelu on loppu minun kohdallani. Viimeisenä kokeena pitäisi oikeastaan vetää persuukset olalle. koska monet lakon tehneet ovat kaatuneet juuri siihen ja alkaneet polttamaan kännissä. Sen jälkeen tupakointi alkaa uudestaan. Sitten onkin kuulemani mukaan melkein mahdoton lopettaa. Tiedä häntä. Kokeilu ei herättänyt minkäänlaista kannatusta, päinvastoin. Rainassa, (missä vietän kaikki aamupäiväni, 08.00-13.00, toivottavasti niin kauan, että joku joskus huomaa korjata luut ulos) nousi heti protestiaalto. Tosin se oli vain kaikenvartija. Ei kokeilua. Jollain tapaa on aika turvallista, että on toinen äkkiväärä mukana tukemassa.
KARVETIN KLUBITALO 21 En puhu enää lakosta vaan lopettamisesta. Siinä on iso ero. Lakko on jotain mikä loppuu joskus. Lopettamisessa on jotain varmaa ja pitävää. Kun ajattelee, se on näin; lakko loppuu, mutta lopettaminen on kerrasta poikki. Olen ajatellut, kuinka paljon lupauksia olen tehnyt ja niitä rikkonut. Silloin olen pettänyt toisia. Päättäessäni jotain on asia jollain tavalla henkilökohtainen, jos rikon päätöksen, petän itseäni. Se tuntuu paljon pahemmalta. Ajatellessani näin on minun helpompi pitää päätökseni. Ei enää! En voi käskeä ketään tekemään kuten minä. Jokainen voi yrittää ilman apukeinoja. Jos kantti pitää, se onnistuu. Minulle antoi lääke sen avun, ehkä helpotuksen mitä tarvitsin. Kun olen sanonut lopettaneeni tupakan polton en ole ottanut siitä kunniaa itselleni vaan olen sanonut käyttäneeni lääkettä ja koko homma kävi uskomattoman helposti. Yksi asia on tullut kessujen tilalle ja se on jääkaappi iltaisin. Tai paremminkin sen sisältö. Pitkin iltaa tutkin jos löytäisin jotain pientä purtavaa. Minulla on ollut viime aikoina niin monta katkaisuhoitoa. (Lääkkeet, viina ja nyt tupakka). Ruokaa en voi enkä halua lopettaa tai jollain tavoin säännöstellä. Paino on noussut mutta keväällä on polveni taas kunnossa ja pääsen baanalle. Kyllä siinä kilot tippuu. Jos joku lukijoista lopettaa tupakoinnin samoin kuin minä, ilmoittakaa siitä minulle. Jos minun kirjoituksestani on jotain hyötyä, olen iloinen ja tyytyväinen. Kosken klubitalolle suuret kiitokset. Oli todella innostavaa saada palautetta. Tätä lehteähän luetaan muuallakin kuin Karvetissa! Nyt, kun viisarit alkavat vääjäämättä näyttää sitä aikaa, milloin minun on oltava kotona, on paras tarkastaa päivän tulos (minähän tätä lehteä taitan), lehti pitäisi saada pian valmiiksi. Kello on muuten 18.56. Vähää vaille valmis lehti. Puuttuu vain naisen (Krissen) sana onko kaikki painokelpoista (kopiointikelpoista, siinä on iso ero). Se viimeinen sana saa jäädä. Se mikä jutut lopettaa on piste! Piste vain kaikelle ja kotiin >.<! MM.
22 KARVETIN KLUBITALO Olen vain kasa enemmän tai vähemmän eläviä soluja. Ajatukset pyörivät päässäni, elämä menee koko ajan eteenpäin. Ihmettelen kuinka olen tässä juuri, enkä jossain muualla. Millaista olisi elämäni, jos olisin syntynyt johonkin muuhun aikaan ja paikkaan. Millaista olisi elämäni, jos olisin ratkaissut vaihtoehdot toisin. Ihmettelen mistä olemme tulleet ja minne menemme. Mikä on elämämme päämäärä ja tarkoitus. En tiedä mitä tahdon, jos saan jotain mitä olen tahtonut, niin kohta se ei tunnukaan enää miltään. En tiedä mitä tahdon, jotain sellaista jota en pysty saamaan täällä elämässä. Se on kai minun sieluni tai henkeni, joka kaipaa. Missä se ihmisessä on, - se kai on ja täyttää koko ihmisen, joka sitten ihmisen kuollessa nousee tuonne taivaan korkeuksiin. Haluaisin elää niin kauan että elämän arvoitus selviäisi, jos se yleensä selviää. Sirpa
KARVETIN KLUBITALO 23 Tuollaisen nimen tarinaani keksin Göteborgissa. Myllersi mieleni kaiken tuollaisen humun keskellä. Olisinko mokannut koskaan pahemmin? Itse mokasin rehvit Tuollainen ei olisi paikallaan, kun saa arvovaltaista seuraa. Mieleni myllertäessä, ei oikein tahdonvoimakaan auttanut. Fontain Housen seminaarini kulkuun itse osasin olla hetken elämäni tärkeimmän tapaamisen tiimoilta poissa. hyvän yön toivotus hotellin aulan ovessa, melkein jalat altani vei. Auttanut ei ruusun keralla vaatimaton anteeksipyyntöni. Kaikin puolin tuo seminaari kulkikin mukavasti. Seuralaiseni lohdutti minua. Illallistanssit oli mahtavat. Niin sanotusti melkein rakastuin. Matka oli yksi elämäni tärkeimpiä. Muisteltavaa on pitkään. Laajensi maailman näkemyksiäni värikkäällä tavalla. Pusu siellä toinen täällä. Kukkasia tytöille rintaan, halausten lopullisen määrän saan. Erkki S
24 KARVETIN KLUBITALO Ma 21.2. Viikkopalaveri 13.00 Ke 23.2. Klubikokous 13.30 Pe 25.2. Toimintatuokio 12.30 Aurinkohetki ja kuukauden synttärit 14.00 Su 27.2. Kahvila 10.00-14.00 Ma 28.2. Vesijumppa 12.30 Viikkopalaveri 13.00 Ti 1.3. Kirjasto 12.30 To 3.3. Naistenilta 15.00-18.00 Pe 4.3. Aurinkohetki 14.00 Su 6.3. Kahvila 10.00-14.00 Ma 7.3. Vesijumppa 12.30 Viikkopalaveri 13.00 Pe 11.3. Aurinkohetki 14.00 Su 13.3. Kahvila 10.00-14.00 Ma 14.3. Vesijumppa 12.30 Viikkopalaveri 13.00 Ti 15.3. Kirjasto 12.30 Ke 16.3. Ukin reissu 10.00 To 17.3. Yhteistyöryhmä 15.00 Pe 18.3. Aurinkohetki 14.00 Su 20.3. kahvila 10.00-14.00 Ma 21.3. Vesijumppa 12.30 Viikkopalaveri 13.00 Ti 22.3. Parturi 10.00- Ke 23.3. Hallituksen kokous 17.00 To 24.3. Aurinkohetki 14.00 Pe 25.3. Klubi suljettu Su 27.3. kahvila, muista kesäaika 10.00-14.00 Ma 29.3. Klubi suljettu Ti 29.3. Viikkopalaveri 14.00 Ke 30.3. Klubikokous 13.30 To 31.3. Verkoston vuosikokous, Helsinki