1 KESKI-SUOMEN SYVTTÄJÄNVIRASTO PÄÄTÖS 10/1208 syyttämättä jättämisestä Asianro PL 8 26.10.2010 R 10/971 40101 Jyväskylä Puhelin 010 362 6703 Fax 010 362 6720 Syyttämättä jätetty MATIKAINEN-KALLSTRÖM MARJO TUULEVI 03.02.1965 Asianomistajat VÄISÄNEN KARI PEKKA JUHANI AATSALO-SALLlNEN JOHANNA MAARIA OY SUOMEN TIETOTOIMISTO-FINSKA NOTISBYRA AB Tutkitut tai epäillyt rikokset ja lainkohdat VÄÄRÄ ILMIANTO 3.2.1998 HELSINKI 2400/R/0000069/09 Rikoslaki 15 luku 6 TÖRKEÄ PETOS 3.2.1998 HELSINKI 2400/R/0000069/09 Rikoslaki 36 luku 2 1 Tapahtumatiedot TAUSTAA Matikainen-Kallström on asianomistajana Helsingin käräjäoikeuden rikosasiassa R 08/8412 vaatinut Johanna Aatsalo-Salliselle ja Kari Väisäselle rangaistusta kahdesta ei vastoin parempaa tietoa tehdystä julkisesta herjauksesta tuolloin voimassa olleiden rikoslain säännösten perusteella. Tätä edeltävästi Matikainen-Kallström oli tehnyt poliisille asiaa koskevan rikosilmoituksen ja tullut asiassa asianomistajana esitutkinnassa kuulustelluksi. Matikainen-Kallström on sanotun rikoasian kanssa samassa oikeudenkäynnissä käsitellyssä riita-asiassa vaatinut Aatsalo-Salliselta, Väisäseltä ja Oy Suomen Tietotoimisto - Finska Notisbyrå Ab:lta (STT) kärsimyksestä 33.637 euroa (200.000 markkaa) sekä oikeudenkäyntikulut korkoineen. Oikeudenkäynnin kohteena ovat ensi sijassa olleet STT:n 21.1.1998 ja
2 24.1.1998 julkaisemien, Aatsalo-Sallisen ja Väisäsen laatimien uutisien totuudenmukaisuus. Uutisissa oli kyse pääasiassa hiihtäjä Jari Räsäsen tekemiksi väitetyistä kasvuhormonihankinnoista ja -käytöstä vuosina 1996-97 sekä Suomen Hiihtoliitto ry:n ja/tai sen johtavien henkilöiden osuudesta hormoniasiaan. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 15.7.1999 Aatsalo-Sallisen, Väisäsen ja STT:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Matikainen-Kallströmille kärsimyksestä 5.045 euroa (30.000 markkaa) sekä oikeudenkäyntikulut 5.913 euroa (35.161 markkaa) korkoineen. Matikainen-Kallström valitti Helsingin hovioikeuteen vaatien käräjäoikeudessa esittämiään summia korvattavaksi. Myös vastaajat valittivat hovioikeuteen ja hovioikeus hylkäsi kaikki Matikainen-Kallströmin vaatimukset tuomiolla 30.10.2000. Matikainen-Kallström ei hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon. RIKOSEPÄILY Lahden maastohiihdon MM-kilpailuissa vuonna 2001 tapahtuneiden suomalaisten hiihtäjien doping-käryjen jälkeen edellä sanotussa oikeudenkäynnissä käsitellyssä asiassa tehtiin lisätutkintaa mm. sen selvittämiseksi, oliko joku asianosainen kenties väärin perustein ajanut vaatimuksiaan. Tutkinnan seurauksena kilpailujen aikainen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö sai syytteen ja tuomittiin sakkorangaistukseen sen vuoksi, että hänen katsottiin syyllistyneen petoksen yritykseen sanotussa oikeudenkäynnissä ajamalla vaatimuksiaan väärin perustein. Kari-Pekka Kyrön julkisuudessa vuonna 2008 antamien lausumien vuoksi asian tutkintaa jatkettiin. Tätä edeltävästi oli julkisuudessa esitetty tieto, että Matikainen-Kallströmin pöydällä harjoitusleirin aikana vuonna 1988 olisi ollut urheilussa kiellettyä ainetta eli EPO-hormonia sisältänyt pullo. Lisätutkinnassa kuultiin asiaan liittyen kahta todistajaa tammikuussa 2009. Lisäksi jo aiemmin alustavassa puhuttelussa toukokuussa ja esitutkintakuulustelussa marraskuussa 2008 oli Kari-Pekka Kyrö kertonut myös Matikainen-Kallströmiin liittyviä asioita. Helmikuussa 2009 kirjatun rikosilmoituksen mukaan katsottiin olevan syytä epäillä Matikainen-Kallströmin ajaneen vaatimuksiaan oikeudenkäynnissä väärin perustein ja näin olevan syytä epäillä häntä törkeästä petoksesta. Lisäksi katsottiin olevan syytä epäillä Matikainen-Kallströmin rikosilmoituksellaan ja esiintymisellään oikeudenkäynnissä syyllistyneen väärään ilmiantoon. Päätös Asiassa ei ole näyttöä rikoksesta tai todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.
3 Perustelut VÄÄRÄ ILMIANTO Oikeudenkäynnin kohteena ollutta STT:n uutista ei viimeisimmänkään tutkinnan perusteella ole voitu osoittaa sellaisenaan paikkansa pitäväksi. Sekä henkilö- että asiakirjatodistelua kasvuhormonin ja suomalaisen maajoukkuehiihdon yhteydestä 1990-luvulla on esitettävissä, mutta ei kuitenkaan sen sisältöisenä kuin uutiset antoivat ymmärtää. Rikoslain 15 luvun 6 mukainen väärä ilmianto edellyttää tunnusmerkistönsä mukaisesti tekotapana väärän tiedon antamista. Tunnusmerkistö eroaa saman luvun 1-4 :issä säädetyistä eri perättömän lausuman muodoista siinä, ettei väärän ilmiannon tunnusmerkistössä mainita tekotapana lainkaan salaamista. Väärä ilmianto on itsenäinen tunnusmerkistö eikä sen mukainen totuusvelvollisuus lähtökohtaisesti määrity muualta lainsäädännöstä. Väärä ilmianto eroaa olennaisesti myös arvioinnin kohteena olevan petosrikoksen tunnusmerkistöstä, jonka olennainen tekotapatunnusmerkki on erehdyttäminen. Epäillyn kaltaisessa ns. prosessipetoksessa keskeistä on se, että riita-asian asianosaisen ja rikosasian asianomistajan totuusvelvollisuuden voidaan katsota edellyttävän melko laajaa oma-aloitteista asioiden esiin tuomista. Tulkitsen tunnusmerkistöjen eroja siten, että koska edellä mainitusti uutista ei ole totuudenmukaiseksi sellaisenaan osoitettu, ei asiassa sen vuoksi ole todennäköisiä syitä syytteen nostamiseksi väärästä ilmiannosta. TÖRKEÄ PETOS Syyteoikeudesta Edellä on kuvattu Matikainen-Kallströmin kärsimyskorvausvaatimuksen olleen aikanaan käräjä- ja hovioikeudessa 33.637 euroa (200.000 markkaa). Helsingin käräjäoikeuden tuomitsema määrä oli 5.045 euroa (30.000 markkaa). Käsitykseni mukaan vaadittu määrä täyttäisi tänäkin päivänä törkeän petoksen edellyttämän huomattavan taloudellisen hyödyn kriteerin ja tuomittu määrä täytti sen tuomitsemishetken oikeuskäytännön mukaisesti. Törkeään tekomuotoon liittyy lisäksi kokonaisarvio. Matikainen-Kallströmin tekemäksi epäiltyyn tekoon ei saatavissa olevan selvityksen perusteella liity mitään sellaisia seikkoja, joiden vuoksi sitä syyteharkinnassa olisi arvioitava muun kuin törkeän petoksen tai ainakin sen yrityksen tunnusmerkistön kannalta. Prosessipetoksessa rikoksen vanhentumisen on katsottava alkavan
4 aikaisintaan siitä, kun kukin oikeusaste on antanut ratkaisunsa. Mahdollisesti vanhentuminen alkaa vasta asian lainvoimaiseksi tulemishetkellä. Matikainen-Kallström ei hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon. Hänen tapauksessaan vanhentuminen on siten alkanut aikaisintaan 30.10.2000 ja viimeistään 2.1.2001. Törkeän petoksen tai sen yrityksen enimmäisrangaistus on yli kaksi vuotta vankeutta. Syyteoikeuden vanhentumisaika on rikoslain 8 luvun 1 2 momentin 2 kohdan mukaisesti siten 10 vuotta. Näin ollen Matikainen-Kallströmin epäillyn rikoksen syyteoikeus ei ole vanhentunut. Syytteen puolesta puhuvat seikat Matikainen-Kallström on ajanut vaatimuksiaan ensisijaisesti vuonna 1990 alkaneeseen Suomen Hiihtoliitto ry:n johtokunnan jäsenyyteen perustuen. Tuohon asemaan tulemista on edeltänyt hänen yleisesti tiedossa oleva menestyksekäs kilpahiihtouransa. Taustansa perusteella Matikainen-Kallströmilla voidaan siis olettaa olevan jopa keskimääräistä johtokunnan jäsentä parempi yleisen tason tietämys maajoukkuehiihtoon liittyvistä asioista. Matikainen-Kallström on perustellut vaatimuksiaan oikeudenkäynnissä tavalla, jonka johdosta hänen totuusvelvollisuutensa piiriin voidaan katsoa kuuluneen tietämys mahdollisesta dopingin käytöstä laajemmin kuin ahtaasti uutisten sanamuotojen mukaan tulkittaessa. Loukkauksen vahingollisuutta lisäävänä on esimerkiksi vedottu siihen, että Matikainen-Kallströmin vastuualueena hiihtoliitossa oli nuorisoliikunta, johon korostetusti kuuluu urheilun kasvatuksellisten päämäärien ja ja "puhtauden" korostaminen eli äärimmäisen kielteinen suhtautuminen dopingiin suorituskyvyn kohottajana. Edellä mainitut EPO-hormonipulloon liittyvät todistajat ovat Matikainen-Kallströmin aikaan kilpaa hiihtäneet Erja Kuivalainen ja Jaana Savolainen. Pullon on kertonut varsinaisesti nähneensä Kuivalainen marraskuussa 1988 maajoukkueleirillä Sodankylässä. Pullo oli ollut hänen ja Matikainen-Kallströmin yhteisen leirimajoitushuoneen Matikainen-Kallströmin vuoteen puolella olevan kirjoituspöydän päällä. Kuivalainen on muistanut pullosta sanan "Erythropoietin". Savolainen on kertonut Kuivalaisen kertoneen pulloon liittyvät havaintonsa muutama päivä leirin päättymisen jälkeen. Savolainen itse oli selvittänyt tutulta lääkäriltä, mikä aine oli kyseessä. Kari-Pekka Kyrön esitutkinnassa antamien lausumien mukaan Matikainen-Kallström on tyypillinen esimerkki veritankkausta käyttäneestä urheilijasta. Syytettä vastaan puhuvat seikat ja johtopäätökset
5 Matikainen-Kallström on kiistänyt erehdyttäneensä tuomioistuimia miltään osin. Lisäksi hän on kiistänyt puheena olevan EPO-hormonipullon liittyvän itseensä millään tavalla sekä kiistänyt Kyrön esittämät, dopingin käyttöön liittyvät lausumat. Esitutkinnassa ei ole tullut ilmi eikä kukaan ole edes väittänyt, että Matikainen-Kallström olisi aktiiviuransa päättymisen (1989) jälkeen ollut tekemisissä maajoukkuehiihtäjien valmentautumisen tai kilpailutoiminnan kanssa erityisen konkreettisella tasolla. Esitutkinnassa kertyneen asiantuntijatodistelun mukaan EPO-hormoni on tullut hiihtourheilussa kielletyksi aineeksi vuonna 1990 eli kaksi vuotta sen jälkeen, kun sitä on kerrottu edellä mainitusti havaitun. Olen tämän asian syyteharkinnassa laajemmin omaksunut kannan, että puheena olevaan oikeudenkäyntiin liittyvät ns. prosessipetosepäilyt pitää voida lähtökohtaisesti liittää puheen.a oleviin uutisiin sekä a) konkreettisesti että b) ajallisesti. Kohta a) tarkoittaa sitä, oikeudenkäynnissä ns. positiivisen totuusvelvollisuuden piiriin kuuluvilla seikoilla pitää olla merkitystä oikeudenkäynnin lopputulokseen. Puheena olevassa oikeudenkäynnissä tällaisia seikkoja ovat joko epäillyn osallisuus kiellettyjen aineiden käyttö.ön suomalaisessa maajoukkuehiihdossa tai vähintään tietoisuus tällaisesta toiminnasta. Kohta b) tarkoittaa käytännössä kohdan a) mukaisen osallisuuden tai tietoisuuden ajoittumista uutisen tarkoittamien vuosien 1996-98 läheisyyteen ja joka tapauksessa 1990-luvulle. Lisäksi kyseeseen voisivat tulla osallisuus tai tietoisuus oikeudenkäynnin aikana, kuten Kyröä koskeva Vantaan käräjäoikeuden päätös vuodelta 2004 osoittaa. Rikosepäily on perustunut olennaisilta osin edellä selostettuihin Kyrön väitteisiin ja EPO-hormonipulloa koskevaan todisteluun. Ajallisesti nämä liittyyvät käytännössä kokonaan Matikainen-Kallströmin vuonna 1989 päättyneeseen aktiiviuraan. Tilanteen ollessa tämä ei syyteharkinnassa ole tarpeen enemmälti arvioida kyseistä todistelua. Sen sijaan mitään konkreettista selvitystä ei ole Matikainen-Kallströmin osalta kertynyt edellä mainitut a) ja b) -kriteerit täyttävästä toiminnasta tai tietoisuudesta. Näin ollen ei ole todennäköisiä syitä syytteen nostamiseksi Matikainen-Kallströmiä vastaan.
6 Allekirjoitus Kihlakunnansyyttäjä Jakelu Syyttämättä jätetty Asianomistaja Poliisi
7 OHJEITA ASIANOSAISILLE ASIANOSAISTEN HUOMIOON OTETTAVAKSI 1. Tämä päätös ei vapauta mahdollisesta vahingonkorvausvelvollisuudesfa. 2. Kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, asianomistaja saa itse nostaa syytteenrikoksesta, ellei asia no mistala ole peruutta nut syyttä mispyyntö ä ns8 tai muute n luopunut syytteen nostamisesta. 3. Virallinen syyttäjä saa peruuttaa päåtöksensä]a nostaa syytteen, jos asiassa llrnenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennalsesrl puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin.