KIINTEISTÖKOHTAINEN KOMPOSTOINTI JÄTEKUKKO OY:N TOIMIALUEELLA

KIINTEISTÖKOHTAINEN KOMPOSTOINTI JÄTEKUKKO OY:N TOIMIALUEELLA Neuvonnan vaikutus kompostoinnin yleisyyteen Opinnäytetyö Puutarhatalous Lepaa 9.11.2006 Tiina Ikonen Tiina Ikonen

TIIVISTELMÄ HÄMEENLINNA Puutarhatalous Tekijä Tiina Ikonen Vuosi 2006 Toimeksiantaja Työn nimi Työn säilytyspaikka Jätekukko Oy Kiinteistökohtainen kompostointi Jätekukko Oy:n toimialueella - Neuvonnan vaikutus kompostoinnin yleisyyteen HAMK, Lepaa TIIVISTELMÄ Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää erilaisilla neuvontamenetelmillä toteutetun kompostineuvonnan vaikutus kompostoinnin lisääntymiseen omakotitalouksissa. Vertailtavina neuvontamenetelminä olivat henkilökohtainen neuvonta ja ryhmäneuvonta. Neuvonnan vaikutusta selvitettiin kahden kyselytutkimuksen ja tehostetun neuvonnan avulla. Kyselyjen avulla kartoitettiin myös Jätekukko Oy:n toimialueen omakotiasukkaiden omatoimisen kompostoinnin määrää ja menetelmiä sekä kompostointineuvonnan tarvetta. Tuloksia käytetään aineistona kehitettäessä jäteyhtiön kompostointineuvontaa ja tiedotusta. Tuloksia voidaan käyttää myös suunniteltaessa alueellisia toimia biojätteiden vähentämiseksi kaatopaikoilta. Tulokset osoittivat kompostoinnin olevan omakotitaloalueella erittäin yleistä. Yli 60 prosenttia talouksista kompostoi sekä puutarha- että talousjätteet, yleensä kompostointi oli ympärivuotista. Tulokset osoittivat, että kotitaloudet toivovat selkeää kompostointiopasta ja kotiin kirjeitse lähetettävällä materiaalilla tavoitetaan kohderyhmä hyvin. Neuvontamenetelmistä henkilökohtainen kompostointineuvonta lisäsi kompostointiaktiivisuutta enemmän kuin ryhmäneuvonta. Tutkimuksessa ilmeni että henkilökohtainen neuvonta lisäsi eniten kompostointiaktiivisuutta, mutta tulevaisuudessa on panostettava myös muuhun kompostointineuvontaan. Kaatopaikoille joutuu edelleen huomattavia määriä biojätettä, vaikka erilaisilla hallinnollisilla ohjauskeinoilla biojätteen vientiä kaatopaikoille on rajoitettu. Asetettujen määrällisten tavoitteiden saavuttamiseksi kotitalouksille kohdennettavaa neuvontaa ja tiedotusta on huomattavasti kehitettävä ja lisättävä. Asiasanat Sivut kompostointi, neuvonta, biojäte 48 s. + liitteet

ABSTRACT HÄMEENLINNA Degree Programme in Horticulture Author Tiina Ikonen Year 2006 Commissioned by Subject of Bachelor s thesis Archives Jätekukko Oy Composting Relating to Family Houses in the Territory of Jätekukko Oy - The Effect of Counselling on Composting HAMK, University of Appliend Sciences, Lepaa ABSTRACT The purpose of this thesis is to find out how much the different methods of counselling increase the composting done by households. The comparison was made between personal and group counselling methods. The effect of counselling was studied by two inquiries and intensive counselling. The inquiries also examined the methods used in and the extent of composting done by single-family houses in Jätekukko Ltd s area as well as the need for guidance on composting. The results will be used in developing the companies methods on counselling of composting as well as in overall communications development. They also may be used in planning regional actions on decreasing the amount of biowaste on landfills. According to the results, composting is very common on single-family house areas. Over 60 % of households do compost both their garden and kitchen originated biowastes. In most cases, they compost all year-round. The results show that the households wish for an explicit guide book on composting. The target group is well reached by material sent home. Personal counselling was more efficient on increasing the composting than counselling given on group meetings. Although personal counselling was most efficient in increasing the activity on composting, it is also necessary to put emphasis on other means of counselling of composting in the future. Great amounts of biowaste still end up in the dump, though there are different administrative means limiting it. In order to reach the quantitative targets that are set, the counselling and guidance given to households need to be developed and increased considerably. Keywords Pages composting, counselling, guidance, biowaste 48 p. + appendices

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 JÄTEKUKKO OY... 3 3 KOTITALOUKSIEN BIOJÄTTEET... 5 3.1 Biojätteiden omatoiminen käsittely... 5 3.2 Biojätteiden käsittely Jätekukko Oy:n toimialueella... 6 3.3 Biojäte kaatopaikoilla... 6 3.4 Hallinnolliset ohjauskeinot... 7 3.4.1 Kansainvälisiä ja kansallisia ohjauskeinoja... 7 3.4.2 Jätelaki ja kunnalliset jätehuoltomääräykset... 8 4 KOMPOSTOINTI... 10 4.1 Kompostoitumiseen vaikuttavat tekijät... 10 4.2 Kompostoitumisen vaiheet... 11 5 KOMPOSTOINTINEUVONTA ON OSA JÄTENEUVONTAA... 13 5.1 Laki ja jäteneuvonta... 13 5.2 Neuvontamenetelmät... 13 5.3 Neuvojien kokemuksia... 14 6 TUTKIMUS NEUVONNAN VAIKUTUKSESTA KOMPOSTOINNIN YLEISYYTEEN... 15 6.1 Tutkimusalue... 15 6.2 Tutkimusryhmät ja kompostointineuvonta... 16 6.3 Kyselytutkimukset... 18 6.4 Kyselytutkimusten tulokset... 19 6.4.1 Vastausprosentti... 19 6.4.2 Vastaajien taustatiedot... 20 6.4.3 Kompostoinnin yleisyys... 21 6.4.4 Kompostointiajankohta... 23 6.4.5 Kompostointitavat... 24 6.4.6 Merkittävin syy kompostoimiseen ja siihen miksi ei kompostoida... 27 6.4.7 Kompostoinnissa esiintynyt merkittävin ongelma... 28 6.4.8 Oma tietämys kompostoinnista... 29 6.4.9 Kompostointiohjeiden lähteet... 30 6.4.10 Kompostointineuvonnan aiheet ja keinot... 30 6.4.11 Kompostointi vai biojätteen erilliskeräys... 32 6.4.12 Kompostoinnin aloittaminen... 33 6.4.13 Kompostointineuvonta... 34 6.4.14 Mitä muuta haluat kertoa tai kysyä kompostoinnista... 36 7 TULOSTEN TARKASTELUA... 37 7.1 Kompostointiohjeiden ja neuvonnan lähteet... 37 7.2 Neuvonnan vaikutus omaan tietämykseen kompostoinnista... 38 7.3 Kompostoinnin yleisyys tutkimusryhmittäin... 39

8 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 41 8.1 Kiinteistökohtainen kompostointi Jätekukko Oy:n toiminta-alueella... 41 8.2 Neuvontamenetelmien vaikutus kompostoinnin lisääntymiseen... 42 8.3 Kompostointineuvonnan kehittämisehdotuksia... 43 LÄHDELUETTELO... 46 LIITTEET Liite 1: Neuvojien kokemuksia kompostointineuvonnasta Liite 2: Saatekirje ja kyselylomake 2005 Liite 3: Saatekirje ja kyselylomake 2006 Liite 4: Vastaajien palaute neuvonnasta Liite 5: Mitä haluat kertoa tai kysyä kompostoinnista

1 JOHDANTO Kaatopaikoille sijoitetun biojätteen tuottamat haitalliset ympäristövaikutukset on tiedostettu maailmanlaajuisesti. Kansainvälisillä sopimuksilla, valtakunnallisella lainsäädännöllä ja paikallisilla määräyksillä pyritään ihmisten toimintaa ohjaamaan niin, että kuormittaisimme ympäristöä mahdollisimman vähän. Tulevaisuudessa kaatopaikoille sijoitettavan biojätteen määrää on vähennettävä. Tämä tarkoittaa biojätteen lajittelun, erilliskeräilyn ja kompostoinnin lisääntymistä kotitalouksissa. Kompostoinnin lisääntyminen tarkoittaa myös tutkimuksen ja neuvonnan lisääntymistä tällä sektorilla. Erilaisten kompostorien toimivuutta ja käytettävyyttä sekä kotitalouksien käyttökokemuksia kompostoreista on tutkittu Suomen oloissa Työtehoseuran toimesta (Korhonen, Alkula, Lyyra, Roos & Sillanpää 2003). Omakotitalojen kiinteistökohtaista kompostointia on kartoitettu mm. Pirkanmaan jätehuolto Oy:n toimialueella vuonna 2005 (Siukola 2005). Vertailua eri neuvontamenetelmien vaikutuksesta kompostoinnin lisääntymiseen kotitalouksissa ei aikaisemmin ole tehty. Jätekukko Oy:n toimialueen kunnissa biojätteen erilliskeräys on aloitettu vaiheittain vuodesta 2003 alkaen. Tällä hetkellä erilliskeräyksen piiriin kuuluu alueen viidentoista kunnan vähintään kymmenen asuinhuoneiston kiinteistöt. Taloudellisista ja ekologisista syistä biojätteen kompostointi syntypaikalla on erilliskeräilyä parempi ratkaisu ja etenkin hajaasutusalueella kotitalouksia kannustetaan kompostoimaan. (Kuntien jätestrategian yhteinen osa 2005). Alueen kotitalouksien puutarha- ja keittiöjätteen kompostointiaktiivisuutta ja kompostointimenetelmiä ei ole aikaisemmin tutkittu. Tämän opinnäytetyön teoriaosuudessa on tarkasteltu kotitalouksien näkökulmasta biojätteitä, kompostoinnin perusteita ja kompostointineuvontaa osana jäteneuvontaa. Tavoitteena on luoda yleiskäsitys kompostointineuvonnasta sekä biojätteiden määrästä, niiden käsittelystä alueella ja niistä hallinnollisista ohjauskeinoista joilla pyritään vähentämään biojätteen määrää ja sen sijoittamista kaatopaikoille. Tutkimusosan tavoitteena on selvittää erilaisilla neuvontamenetelmillä toteutetun kompostineuvonnan vaikutus kompostoinnin lisääntymiseen omakotitalouksissa. Vertailtavina neuvontamenetelminä olivat henkilökohtainen neuvonta ja ryhmäneuvonta. Tutkimuksessa kartoitettiin myös Jätekukko Oy:n toimialueen omakotiasukkaiden omatoimisen kompostoinnin yleisyyttä ja menetelmiä sekä kompostointineuvonnan tarvetta. Tutkimus toteutettiin kahden kyselytutkimuksen ja tehostetun neuvonnan avulla. Tutkimukseen valitut kunnat edustivat mahdollisimman kattavasti koko jätehuoltoyhtiön aluetta. Kolmesta valitusta kunnasta valittiin kolme selvästi ympäristöstään erotettavaa, jätehuolloltaan ja asukasrakenteeltaan 1

mahdollisimman samantyyppistä tutkimusaluetta. Näiltä alueilta poimittiin Jätekukko Oy:n asiakasrekisteristä satunnaisotannalla 900 omakotitaloutta, joille lähetettiin kirjekyselyt ennen ja jälkeen alueelle suunnatun tehostetun kompostointineuvonnan. Kyselyn vastaukset syötettiin tietokannaksi Excel-taulukko-ohjelmaan. Vastauksia ristiintaulukoimalla haettiin mahdollisia riippuvuussuhteita. Avovastaukset käsiteltiin käsin. Kyselyjen tuloksia vertaamalla voitiin tehdä johtopäätöksiä neuvontamuotojen vaikutuksesta kompostoinnin lisääntymiseen. Kyselyiden perusteella kartoitettiin myös kompostoinnin yleisyyttä ja menetelmiä alueella. Tutkimuksessa saatuja tuloksia käytetään tausta-aineistona kehitettäessä Jätekukko Oy:n kotitalouksille kohdennettavaa kompostointineuvontaa. Tuloksia voidaan käyttää myös suunniteltaessa alueellisia toimia biojätteiden määrän vähentämiseksi kaatopaikoilta. 2

2 JÄTEKUKKO OY Jätekukko Oy on jätehuoltoyhtiö, joka on aloittanut toimintansa vuonna 2001. Yhtiön omistavat seitsemäntoista kuntaa, suurimpana omistajana on Kuopion kaupunki. (Kuva 1.) Kuntien omistussuhteet jakautuvat asukasluvun mukaan, osakaskunnissa on yhteensä noin 180 000 asukasta. Vuoden 2007 alusta toiminta laajenee neljään uuteen kuntaan, jonka jälkeen asukaspohja on yli 210 000. Jätekukko Oy vastaa kuntien lakisääteisestä jätehuollon järjestämisestä. Alueella toimii yksi jätekeskus ja neljätoista jäteasemaa. Kuopion lounaispuolella sijaitsevaan jätekeskukseen kuljetetaan kaikki loppusijoitettavat jätteet. (Jätekukko Oy 2006b). Jätekeskukseen toimitettiin vuonna 2005 jätteitä 135 000 tonnia, tästä yli puolet (53 %) ohjattiin hyötykäyttöön (Jätekukko Oy 2006a). KUVA 1 Jätekukko Oy:n osakaskunnat 2005. Jätekukko hoitaa osakaskuntiensa puolesta jätteiden käsittely-, hyödyntämis- ja kehittämistehtävät sekä neuvonta- ja valistustehtävät. Yhtiöllä ei ole omaa kuljetuskalustoa, vaan se kilpailuttaa jätteenkuljetukset yksityisten kuljetusliikkeiden kesken. Jätehuollon valvonnasta vastaavat kuntien ympäristöviranomaiset. Toimintaa ohjaavat jätelaki ja kunnalliset jäte- 3

huoltomääräykset. Jätelain mukaisesti tavoitteena on ensisijaisesti ehkäistä jätteiden syntymistä, toiseksi ohjata lajitellut jätteet hyötykäyttöön materiaaliksi tai energiaksi. (Jätekukko Oy 2006b). Jätekukko Oy:n liikevaihto oli vuonna 2005 9,6 miljoonaa euroa ja osakepääoma 0,6 miljoonaa euroa (Jätekukko Oy 2006a). Kotitalouksien kompostointineuvonnan kysyntä on Jätekukko Oy:n toimiaikana ollut melko vähäistä. Kompostointineuvontaa on annettu lähinnä muun jäteneuvonnan yhteydessä. Kompostointineuvontaa halutaan kehittää menetelmiltään ja sisällöltään vastaamaan asiakkaiden tarpeita sekä lainsäädännön vaatimuksia ja tavoitteita. 4

3 KOTITALOUKSIEN BIOJÄTTEET Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntynyttä jätettä sekä ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntynyttä jätettä (Kansallinen strategia biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämisestä 2004). Kotitalouksien yhdyskuntajätteestä biojätettä ovat eloperäiset jätteet, kuten hedelmä- ja vihannesjätteet, perunan kuoret, ruoantähteet, kalan ruodot ja lihajätteet, teepussit, kahvin porot, keittiöpaperi sekä puutarhajätteet, kuten ruoho ja kasvien varret, lehdet ja kukat. Biojäte voi hajota aerobisesti tai anaerobisesti. Biohajoavalla jätteellä tarkoitetaan edellä kuvatun biojätteen lisäksi myös aerobisesti tai anaerobisesti hajoavia paperi-, kartonki- ja puujätteitä (Kansallinen strategia biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämisestä 2004). Kotitalouksien jätemäärät ovat kasvaneet vuosien 1997 2003 aikana lähes 10 %. Suomen kotitalouksissa syntyy kiinteitä yhdyskuntajätteitä noin 1,4 miljoona tonnia eli 270 kiloa henkeä kohti vuodessa. Tästä määrästä kaatopaikalle päätyy 0,9 miljoonaa tonnia eli lähes 65 prosenttia. (Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu 2006b). Biojätteen määrän arvioidaan olevan noin kolmasosa koko yhdyskuntajätemäärästä (Tuovinen 2002). Pääkaupunkiseudun kotitalouksien keskinäiset kokonaisjätemäärät vaihtelevat vuodessa jopa tuhat kiloa henkilöä kohden. YTV:n tekemän kotitaloustutkimuksen mukaan vähiten jätettä tuottaneilla kotitalouksilla syntyi 35 kiloa jätettä asukasta kohden vuodessa, eniten tuottaneilla jätemäärä on 1300 kiloa. Koko pääkaupunkiseudulla kotitalouksissa syntyy vuodessa keskimäärin 340 kiloa jätettä asukasta kohden. (YTV 2006.) Biohajoavan jätteen määrän arvioidaan bruttokansantuotteen reaalikasvun perusteella nousevan vuonna 1994 syntyneestä 2,1 miljoonasta tonnista 3,4 miljoonaan tonniin vuonna 2016. Valtakunnallisen jätesuunnitelmassa esitettyjen jätteen synnyn ehkäisytoimien toteutuessa biohajoavan yhdyskuntajätteen arvioidaan vuonna 2016 olevan 2,8 miljoonaa tonnia. Tästä määrästä kaatopaikoille saa sijoittaa tuolloin enintään 25 prosenttia. (Kansallinen strategia biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelystä 2004.) Kotitalouksien biojätteen käsittelyvaihtoehtoina ovat jätteen kompostointi kiinteistöllä, kuljettaminen muualle kompostoitavaksi tai päätyminen sekajätteen mukana kaatopaikalle. 3.1 Biojätteiden omatoiminen käsittely Tilastokeskus on tehnyt vuonna 1994 valtakunnallisen kotitaloustutkimuksen, jossa arvioitiin kotitalouksissa tapahtuvan kompostoinnin yleisyyttä. 5

Tutkimuksen mukaan kaikista kotitalouksista kompostoi 20 prosenttia. Pientaloissa kompostointi oli yleisempää (30 %) kuin kerros- tai rivitaloissa (10 %). Tutkimuksen mukaan ruokajätettä kompostoidaan lähes yhtä yleisesti taajamassa ja haja-asutusalueella. (Tilastokeskus 1996.) Siukolan (2005) Pirkanmaan Jätehuoltoyhtiön toimialueella tekemän tutkimuksen mukaan 40 prosenttia omakotitalouksista kompostoi ympärivuotisesti. Muissa paikallisissa ja alueellisissa tutkimuksissa kompostoinnin yleisyys on vaihdellut 41 56 prosentin välillä (Merilehto, Rytkönen & Tyni 2004). 3.2 Biojätteiden käsittely Jätekukko Oy:n toimialueella Jätekukko Oy:n toiminta-alueella biojätteen erilliskeräys on aloitettu alueen kunnissa vaiheittain, vuonna 2006 keräyksen piiriin kuuluu 15 kuntaa. Keräys on aloitettu Kuopiossa, Pieksänmaalla ja Pieksämäellä vuonna 2003, Juankoskella, Kaavilla, Nilsiässä, Siilinjärvellä ja Tuusniemellä vuonna 2005 ja Karttulassa, Konnevedellä, Maaningalla, Rautalammilla, Suonenjoella, Tervossa ja Vesannolla vuonna 2006. Liittymisvelvoite erilliskeräykseen koskee kiinteistöjä, joissa on vähintään kymmenen asuinhuoneistoa. Vapaaehtoisesti mukaan voivat tulla myös keräysalueella sijaitsevat pienemmät kiinteistöt. Erilliskeräys koskee myös liikekiinteistöjä, joilla biojätettä syntyy vähintään 100 l/viikossa. Kerätty biojäte käsitellään tällä hetkellä lähialueella jo olemassa olevissa käsittelylaitoksissa. (Jätekukko Oy 2006b.) Kunnan jätehuoltomääräykset säätelevät kiinteistön jäteastioiden tyhjennysvälin. Mikäli lajittelun lisäksi biojäte kompostoidaan tai erilliskerätään, on jäteastian tyhjennysväli mahdollista omakotitaloilla olla ympärivuotisesti neljä viikkoa. Tyhjennysvälien perusteella voidaan arvioida alueiden kompostoivien talouksien määrää. Kun tarkastellaan alueen omakotitalouksia joilla on oma jäteastia vuonna 2006, noin 40 prosentilla jäteastian tyhjennysväli on ympärivuotisesti neljä viikkoa (Hartikainen 2006). Tästä voidaan vetää johtopäätös, että ainakin 40 prosenttia omakotitalouksista kompostoi. Tosin myös niissä talouksissa, joissa tyhjennysväli on lyhempi, saatetaan kompostoida. Esityksessä kuntien uusiksi jätehuoltomääräyksiksi (2006) esitetään, että elintarvikejätteiden kompostoinnin aloittamisesta on ilmoitettava kirjallisesti jätehuoltoyhtiölle. Mikäli esitys hyväksytään kunnissa, ilmoitusten perusteella saadaan tulevaisuudessa tarkempaa tietoa alueen talouksien elintarvikejätteiden kompostointiaktiivisuudesta. 3.3 Biojäte kaatopaikoilla Orgaanisen aineksen hajoaminen kaatopaikoilla hapettomissa (anaerobisissa) olosuhteissa aiheuttaa ilmakehään metaanipäästöjä. Kaatopaikat ja jäteveden käsittely sekä karjatalous ovat Suomessa merkittävimmät ihmisen toimintaan liittyvät päästölähteet. (Pipatti 1997.) Metaani on voimakas kasvihuonekaasu. Suomen kaikista kasvihuonekaasuista sen osuus on noin 6 %. Kaatopaikat aiheuttavat noin puolet Suomen kaikista metaanipäästöistä eli Suomen kasvihuonekaasupäästöistä niiden osuus on noin 3 %. (Suomen ympäristökeskus 2006.) 6

Metaanipäästöjen lisäksi biojäte aiheuttaa kaatopaikoilla hajuhaittoja, houkuttelee haittaeläimiä sekä lisää jätteen vaatimaa tilantarvetta. Biojätteen hajoaminen aiheuttaa kaatopaikkarakenteisiin painaumia, jotka lisäävät esimerkiksi tiivistyskerroksen halkeiluriskiä. Kaatopaikkojen suotovesiin muodostuu ravinnekertymiä, jotka saattavat pilata pinta- ja pohjavesiä. Myös biojätteen erilliskeräys ja kuljetus aiheuttavat ympäristöhaittoja. (Lettenmeier 1994.) Kompostoimalla biojäte kiinteistöllä vältytään jätteen kuljetuksen ja kaatopaikkasijoituksen aiheuttamilta haitoilta. Lisäksi säästetään jätemaksuissa ja saadaan kompostoinnin lopputuotteena multaa käytettäväksi omassa puutarhassa. 3.4 Hallinnolliset ohjauskeinot Kaatopaikoille sijoitetun biojätteen tuottamat haitalliset ympäristövaikutukset on tiedostettu maailmanlaajuisesti. Kansainvälisillä sopimuksilla, valtakunnallisella lainsäädännöllä ja paikallisilla määräyksillä pyritään ihmisten toimintaa ohjaamaan niin, että kuormittaisimme ympäristöä mahdollisimman vähän. 3.4.1 Kansainvälisiä ja kansallisia ohjauskeinoja Euroopan Unionin direktiivit, säännökset ja strategiat vaikuttavat yhdyskuntien biohajoavan jätteen syntyyn, käsittelyyn ja sijoittamiseen kaatopaikoille. EU:n kaatopaikkadirektiivi (1999) on Suomessa pantu pääosin voimaan valtioneuvoston päätöksellä kaatopaikoista (1997). Päätös edellyttää, ettei kaatopaikoille saa sijoittaa vuodesta 2005 alkaen sellaista yhdyskuntajätettä, josta suurinta osaa biohajoavaa jätettä ei ole kerätty erilleen muusta jätteestä hyödyntämistä varten. EU:n kaatopaikkadirektiivin edellyttämä kansallinen strategia biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämisestä (2004) valmistui Suomen osalta vuoden 2004 lopulla. Strategian tavoitteena on kaatopaikkojen kasvihuonepäästöjen ja muiden ympäristö- ja terveyshaittojen vähentäminen sekä biohajoavan jätteen kierrätyksen ja muun hyödyntämisen edistäminen. Strategiassa käsitellään kaikkia biohajoavia jätteitä, mutta siinä kiinnitetään erityistä huomioita kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrän vähentämiseen. Vuonna 2006 kaatopaikoille voi sijoittaa biohajoavaa jätettä enintään 75 prosenttia, vuonna 2009 enintään 50 prosenttia ja vuonna 2016 enintään 35 prosenttia vuoden 1994 määrästä. Strategian tavoitteisiin pääseminen edellyttää toimia, joilla ehkäistään jätteen syntymistä ja lisätään kierrätystä. Keinona biohajoavan yhdyskuntajätteen määrän vähentämiseksi esitetään mm. kiinteistökohtaisen kompostoinnin edistäminen ja neuvonnan sekä valvonnan tehostaminen yhteistyönä kuntien, kuntien jätehuoltoyhtiöiden ja -laitosten sekä järjestöjen kanssa. (Kansallinen strategia biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämisestä 2004.) 7

EY:n jätelainsäädäntö edellyttää, että kullakin jäsenmaalla on jätehuoltosuunnitelma tai -suunnitelmia. Jätesuunnitelmassa on esitettävä jätteitä ja jätehuollon nykytilaa koskevat tiedot sekä asetetut kehittämistavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimet. Suomen valtakunnallista jätesuunnitelmaa on viimeksi tarkistettu vuonna 2001. Se on voimassa kunnes valtioneuvosto on hyväksynyt uuden valtakunnallisen suunnitelman. Ympäristöministeriö on asettanut työryhmän, joka parhaillaan valmistelee suunnitelmaa. Työryhmän tulee luovuttaa ehdotus uudeksi valtakunnalliseksi jätesuunnitelmaksi vuoden 2006 loppuun mennessä. (Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu 2006.) Alueelliset ympäristökeskukset ovat laatineet kukin alueellisen jätesuunnitelman. Niissä täydennetään valtakunnallisen suunnitelman ohjauskeinoja ja tavoitteita sekä esitetään toimenpideohjelma ja niiden vastuutahot. Pohjois-Savon edelliset alueelliset jätesuunnitelmat laadittiin vuosina 1996-1997, vuosina 2002-2003 valmisteltiin alueellisten jätesuunnitelmien seurannan ja tarkistamisen raportit (Koponen 2003). Jatkossa Itä-Suomen alueella lisätään jätehuoltoon liittyvää viranomaisten ja jätehuollon toimijoiden yhteistyötä. Itä-Suomen yhteisen alueellisen jätesuunnitelman laatiminen ja aikataulu päätetään vuonna 2007. (Pohjois-Savon ympäristökeskuksen verkkopalvelu 2006.) Ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Ympäristönsuojelulain yhtenä tavoitteena on ehkäistä jätteiden syntyä ja haitallisia vaikutuksia. (Ympäristönsuojelulaki 86/2000.) 3.4.2 Jätelaki ja kunnalliset jätehuoltomääräykset Hallinnollisista ohjauskeinoista jätelaki ja kunnalliset jätehuoltomääräykset ovat kaikkein lähimpänä yksittäistä kotitaloutta. Nykyinen jätelaki (1072/1993) tuli voimaan vuoden 1994 alussa. Jätelain ensisijaisena tavoitteena on jätteen synnyn ehkäisy. Mikäli jätteen synnyn ehkäisy ei ole mahdollista syntynyt jäte pitäisi ensisijaisesti hyödyntää materiaalina ja vasta toissijaisesti energiana. Syntyneelle jätteelle tulee järjestää turvallinen loppukäsittely. Kotitalouksien on, jätteen haltijana, liityttävä alueella järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Jätteet on toimitettava järjestetyn jätteenkuljetuksen piirissä olevaan jäteastiaan tai keräyspaikkaan lukuun ottamatta niitä jätteitä, jotka hyödynnetään tai käsitellään itse, esimerkiksi kompostoimalla. Jätteen hyödyntäminen ja käsittely tulee tapahtua jätelain, sen nojalla annettujen säännösten ja asianomaisten kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti. (Jätelaki 1072/1993.) Jätehuoltomääräykset ovat jätelain tai sen nojalla valtioneuvoston yleisten määräysten täytäntöönpanon täsmentämiseksi annettuja kuntien paikallisia yleisiä määräyksiä. Jätekukko Oy:n toimialueen kuntien jätestrategian yhteisessä osassa kaudelle 2005 2009 yhtenä kriittisenä menestystekijänä pidetään yhteisiä ja selkeitä sääntöjä ja käytäntöjä kaikissa toimialueen kunnissa. Strategiassa tavoitteeksi on asetettu Jätekukon toimintaa koske- 8

valta osalta yhtenäiset jätehuoltomääräykset. (Kuntien jätestrategian yhteinen osa, kausi 2005 2009.) Jätehuoltomääräykset on ajantasaistettu ja parhaillaan ne ovat hyväksyttävinä kunnissa (Hartikainen 2006). Esityksessä uusiksi jätehuoltomääräyksiksi (24.3.2006) kompostoinnin osalta määrätään seuraavaa (3 ): Biojätteiden ensisijainen käsittelymenetelmä kiinteistöllä on kompostointi. Kiinteistöllä saa kompostoida siellä syntyvää biojätettä sekä käymäläjätettä. Lannan ja lietteiden kompostointi on taajamassa kielletty. Elintarvikejätteen kompostointi on sallittu vain tarkoitukseen sopivassa jyrsijäsuojatussa kompostisäiliössä eri kompostorissa, jossa on kansi sekä pohja tai pohjaverkko. Talviaikaan käytettävän kompostorin tulee olla lämpöeristetty. Elintarvikejätteen kompostoinnin aloittamisesta on ilmoitettava kirjallisesti yhtiölle. Kompostointi-ilmoituksessa tulee mainita kompostinhoidosta vastaavan henkilön nimi ja yhteystiedot. Käymäläjätteen kompostoinnin tulee tapahtua sitä varten erikseen suunnitelluissa haittaeläimiltä suojatussa kompostorissa, josta valumavesien pääsy maaperään on estetty. Komposti on hoidettava siten, ettei siitä aiheudu eläin- ja hajuhaittoja, roskaantumista, vesien pilaantumista tai muuta haittaa terveydelle eikä ympäristölle. Kompostoijan on huolehdittava, että komposti on riittävän ilmava, kostea sekä sisältää sopivasti ravinteita ja että komposti saavuttaa sopivan lämpötilan. Kompostiin ei saa laittaa jätteitä, jotka eivät kompostoidu tai haittaavat kompostointia. Kompostoituneiden elintarvikkeiden tulee olla selvästi kompostoituneita ennen niiden poistamista säiliöstä. Komposti on sijoitettava siten, ettei siitä aiheudu haittaa naapurille eikä ympäristölle. Kompostia ei saa sijoittaa 15 metriä lähemmäksi kaivoa tai vesialuetta. Kompostori voidaan kuitenkin sijoittaa hyväksytyissä rakennuslupapiirustuksissa merkittyyn, jätehuollolle varattuun tilaan. 9

4 KOMPOSTOINTI Kompostointi tarkoittaa ihmisen ohjaamaa eloperäisen aineksen hajoamista hapellisissa olosuhteissa humukseksi. Hajoaminen tapahtuu pieneliöiden vaikutuksesta ja tällöin vapautuu kivennäisaineita, hiilidioksidia ja vettä. Eloperäisen aineen hajoamista hapettomissa olosuhteissa kutsutaan mätänemiseksi, mätäneminen tuottaa mm. metaania. (Lettenmeier 1994.) Kompostointikelpoista jätettä on kaikki puutarhassa ja keittiössä syntyvä eloperäinen jäte. Keittiössä kompostiin menevä talousjäte lajitellaan omaan astiaan. Kompostiin saa laittaa aineksia, jotka ovat eloperäisiä ja maatuvat (YTV 2004). - Hedelmien, juuresten ja vihannesten kuoret - Kahvin ja teen porot, suodatinpussit ja teepussit - Muu ruokajäte - Talouspaperi, lautasliinat - Viherkasvien kukkamullat ja kasvinjätteet - Kotieläinten häkkien siivousjätteet - Sanomalehden aukeama tai paperipussi - Luonnonkuidut hyvin pieninä määrinä (villa, puuvilla, pellava, silkki) - Puutarhajätteet, kuten ruoho, kasvit ja puiden lehdet Kompostiin ei saa laittaa aineksia, jotka eivät lahoa tai jotka voivat myrkyttää kompostin (YTV 2004). - Tuhka tai kalkki - Tupakantumpit, pölynimurin pölypussit - Muovipussit, -kassit, maitotölkit - Muovi, lasi, metalli - Keinokuitu-, nahka- tai kumituotteet - Ongelmajätteet Talousjätettä voidaan kompostoida jyrsijäsuojatussa kompostorissa. Lisäksi kuntien jätehuoltomääräykset yleensä edellyttävät, että ympärivuotisessa kompostoinnissa kompostorin on oltava lämpöeristetty. Puutarhajätettä voi kompostoida kompostoreissa tai avokompostissa. 4.1 Kompostoitumiseen vaikuttavat tekijät Kompostoituminen tapahtuu parhaiten, kun hajottajille varmistetaan sopivat olosuhteet kompostissa. Riittävä happi ja ravinnetaso sekä sopiva kosteus ja lämpö ovat pieneliön toimimisen kannalta oleellisimmat tekijät. Mikäli happea on liian vähän ja kosteutta liikaa, komposti haisee ja muuttuu tunkioksi. Haju houkuttelee kompostiin kärpäsiä. Komposti on sopivan kostea kun sitä nyrkissä puristettaessa irtoaa muutama tippa vettä. Sopivaa ilmavuutta ja kosteutta säädellään erityyppisillä jätteillä sekä kastelemalla ja sekoittamalla kompostia. Märkä talousjäte vaatii sekaan kuivaa seosainetta (oksahake, pihakarike, kutterinlastu, sahanpuru, turve, kuorike, 10

vanha komposti). Kuiva puutarhajäte vaatii puolestaan kastelua. (Biolan 2006.) Pieneliöt käyttävät hyväkseen jätteessä olevat ravinteet. Tärkeimmät ravinteet ovat typpi (N) ja hiili (C). Hiiltä pieneliöt käyttävät toimintojensa ylläpitämiseen ja typpeä solujen rakennusaineena. Hiilen ja typen keskinäisellä suhteella on myös vaikutusta kompostoitumiseen, suhde tulisi olla 25 35:1. (Rajala 2004.) Mikäli typpeä on runsaasti, osa siitä voi haihtua ammoniakkina ilmaan. Niukkatyppisessä kompostissa kompostoituminen on hidasta. Kompostin ravinnetasapainoa voidaan säädellä erityyppisillä jätteillä. Keittiöjätteessä ja vihreässä kasvijätteessä on runsaasti typpeä ja ne vaativat seurakseen hiilipitoista seosainetta. Kuiva puutarhajäte, esimerkiksi kuivat puunlehdet sisältävät runsaasti hiiltä, mutta vähän typpeä. Niiden sekaan kannattaa kompostin kokoamisvaiheessa laittaa typpipitoista jätettä tai kompostiherätteitä. (Biolan 2006.) Kompostoitumista voi tapahtua erittäin laajalla happamuusalueella (ph 3-11). Useimmat bakteerit viihtyvät parhaiten, kun ph on lähellä seitsemää, sienillä paras ph-taso on alle kuusi. Kompostoitumisen alussa happamuus laskee, mutta valmiissa kompostissa ph on yleensä tasoittunut lähelle seitsemää. (Alm ym. 1993.) Kompostissa pieneliöt tuottavat lämpöä, mikä ilmenee kompostin lämpötilan nousuna. Suomessa sääolosuhteet ovat talviaikaan niin kylmät, että kompostoituminen saattaa hidastua tai pysähtyä kokonaan. Kompostoitumista voidaan parantaa esimerkiksi riittävällä kompostorin lämpöeristeellä (paksuus vähintään 5 cm), lisäämällä kompostoriin säännöllisesti ja riittävästi jätettä sekä vuoraamalla kompostori lumella. Pakkaskauden uhatessa kompostorin jäätymistä voi ehkäistä laittamalla kompostoriin kuumavesikanistereita tai -pulloja, joihin vaihdetaan kuuma vesi päivittäin. Jäätymisestä ei kuitenkaan ole haittaa, mikäli jäte mahtuu kompostoriin. Keväällä komposti sulaa ja kompostoituminen käynnistyy uudelleen. Sulamista voidaan nopeuttaa laittamalla kompostoriin kuumavesiastioita, pitämällä kompostorin kantta auki tai kastelemalla kompostia kuumalla vedellä. Mikäli kantta pidetään auki, on huolehdittava etteivät haittaeläimet pääse kompostoriin. Talousjäte on luonnostaan hyvin märkää. Mikäli talousjätteen sekaan lisätään vettä, kannattaa samalla sekoittaa ja lisätä tarvittaessa myös kuivaa seosainetta. (Biolan 2006.) Toimivan kompostin tunnusmerkkejä ovat lämpötilan nousu vähintään 40 asteeseen sekä jätteen painuminen voimakkaasti kasaan. Tärkein kompostin hoitotyö on kompostin toimimisen tarkkailu. Tarvittaessa kompostia sekoitetaan tai käännetään sekä lisätään seosainetta tai kastellaan. (Biolan 2006.) 4.2 Kompostoitumisen vaiheet Teoksessaan Kotikompostointi Kratschmer (2001) jakaa kompostoitumisen viiteen eri vaiheeseen: esikompostoituminen, pääkompostoituminen, jälkikompostoituminen, muhiminen ja valmis kompostimulta. Eri vaihei- 11

den esiintyminen riippuu kompostoitavasta jätteestä ja kompostointitavasta. Vaiheet erottuvat selvimmin kompostista, joka täytetään kerralla. Vähitellen täytettävissä komposteissa vaiheet erottuvat kerroksittain. Esikompostoitumisen aikana kompostin lämpötilaa nousee 50 70 aseeseen. Bakteerit aloittavat jätteen hajottamisen helposti hajoavista aineksista, kuten sokereista ja valkuaisaineista. Lämpötilan kohotessa 40 asteen yläpuolelle sienet ja itiöitä muodostavat bakteerit aloittavat hajotustyönsä ja käyttävät hyväkseen jätteiden selluloosaa ja rasvaa. Yli 60 asteen lämpötiloissa hajotustyötä jatkavat sädesienet. Riittävän kauan kestävät korkeat lämpötilat tuhoavat kasvitautien aiheuttajia ja tuholaisia sekä rikkakasvien siemeniä. Esikompostoitumisvaihe kestää noin kuukauden. (Kratschmer 2001.) Pääkompostoitumisvaiheen alkaessa lämpötila on laskenut noin 30 asteeseen. Hajottajasienet aloittavat vaikeammin hajoavan aineksen hajottamisen. 4-6 viikon pääkompostoitumisvaiheen jälkeen jätteet ovat maatuneet jo niin, ettei esimerkiksi ruuantähteistä erota lähtöaineiden rakennetta. Jälkikompostoitumisvaiheessa kompostin valtaavat isommat hajottajaeliöt, kuten siirat, hyppyhäntäiset ja lierot. Eliöt hajottavat jätettä edelleen ja muutamia kuukausia kestävän jälkikompostoitumisen aikana kompostimassasta alkaa muodostua humusta. Sitä voidaan jo käyttää katteena puutarhassa. (Kratschmer 2001.) Kompostin lämpötilan asettuessa ympäristön lämpötilan tasolle alkaa muhimisvaihe. Muhimisvaiheessa kompostimassa muuttuu mureaksi ja tuoksuu humukselle. Valmista pitkän muhimisen tuloksena syntynyttä kompostimultaa voidaan käyttää kaikille kasveille. Koko kompostoitumisprosessi kestää Kratschmerin mukaan 400 vuorokautta tai kauemmin. 12

5 KOMPOSTOINTINEUVONTA ON OSA JÄTENEUVONTAA 5.1 Laki ja jäteneuvonta Jätelain (1072/1993) mukaan kunnan on huolehdittava jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöönpanemiseksi tarpeellisista neuvonta-, tiedotus- ja valistustehtävistä. Jäteasetus (1390/1993) määrittelee puolestaan Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisen ympäristökeskuksen tehtäväksi jätteitä ja jätehuoltoa koskevat tutkimus-, koulutus-, valistus-, neuvonta-, tiedotus-, tilastointi- ja seurantatehtävät, jotka palvelevat aluehallintoa. Jäteneuvonta tähtää jätelain mukaisesti jätteen synnyn ehkäisemiseen ja kaatopaikoille päätyvän jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen neuvonnan, tiedottamisen ja vaikuttamisen keinoin. Käytännössä neuvontatyö voi olla oppaiden ja esitteiden tuottamista, koulutus- ja neuvontapalveluja, kampanjointia, neuvonnan seurantaa ja vaikuttavuuden arviointia. Neuvonnan aihepiirejä ovat esimerkiksi jätteiden synnyn ehkäisy, kierrätys, lajittelu ja kompostointi. Jäteneuvonnan kohderyhmiä ovat kaikki jätteen tuottajat eli kotitaloudet, yritykset ja yhteisöt. (Lettenmeier 1994.) 5.2 Neuvontamenetelmät Kankaan ja Hellstedtin (1995, 6) mukaan neuvonta antaa asiakkaalle tilaisuuden pohtia, selvittää ja selkeyttää omaan elämäntilanteeseen liittyviä asioita. Neuvonta auttaa asiakasta tekemään itseään koskevia valintoja, ratkaisuja ja päätöksiä. Neuvontakeinot voidaan jakaa henkilökohtaiseen neuvontaan, ryhmäneuvontaan ja joukkoneuvontaan. Henkilökohtaisessa neuvonnassa asiakas ja neuvoja ovat kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi puhelimessa, kirjeitse, toimistossa tai kotikäynneillä annettu neuvonta on henkilökohtaista neuvontaa. Henkilökohtainen neuvonta vie paljon neuvojan aikaa, mutta on asiakkaan kannalta tehokasta. (Kangas & Hellstedt 1995, 48.) Ryhmän muodostavat ne ihmiset joilla on yhteiset tavoitteet ja jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Esimerkiksi kurssien, kerhojen, jäseniltojen ja retkien yhteydessä voidaan järjestää ryhmäneuvontaa. Ryhmäneuvonnalla tavoitetaan samanaikaisesti useita ihmisiä. Kangas & Hellstedt (1995, 50) pitävät ryhmäneuvonnan onnistumisen kannalta merkittävinä tekijöinä neuvontatilaisuuden vetäjän onnistumista ja osaamista, ajankäytön hallintaa sekä havainnollistamista. Joukkoneuvontaa ovat esimerkiksi näyttelyissä ja messuilla tapahtuvaa neuvonta. Neuvonta tavoittaa paljon ihmisiä. Joukkoneuvonnassa kohde on kuitenkin hyvin hajanainen ja tästä syystä neuvonnan tuloksia on hyvin vaikea arvioida (Kangas & Hellstedt 1995, 48.) 13

Henkilökohtainen puhelin- ja sähköpostineuvonta osoittautui yleisimmäksi neuvontakeinoksi kuntien ja jätehuoltoyhtiöiden jäteneuvojille vuonna 2001 tehdyssä kyselyssä. Seuraavaksi käytetyimmät menetelmät olivat esitteet, tiedotteet ja lehtiartikkelit sekä esitelmät. (Blinnikka 2002.) Pirkanmaan Jätehuoltoyhtiön alueella toteutetun asukaskyselyn perusteella toivotuin tapa saada kompostoinnista neuvontaa oli kirjeitse kotiin lähetettävä materiaali. Seuraavaksi yleisimmät tavat olivat internet ja lehdet. (Siukola 2005.) 5.3 Neuvojien kokemuksia Tähän opinnäytetyöhön liittyen haastateltiin puhelimella (20.8.2005) kuutta kompostointineuvontaa tekevää henkilöä, heistä kolme oli jäteyhtiön palveluksessa ja kolme järjestön palveluksessa. Heiltä kysyttiin annetun kompostineuvonnan määriä ja kokemuksia eri neuvontamenetelmistä. Haastateltavista kaksi oli antanut neuvontaa kompostoinnista alle kymmenelle henkilölle viimeisen puolentoista vuoden aikana. Kokemuksen puuttuessa heidät jätettiin seuraavan tarkastelun ulkopuolelle. Haastatteluista tehtiin yhteenveto, joka on tämän opinnäytetyön liitteenä (liite 1). Loput neljä haastateltavaa olivat antaneet kompostointineuvontaa 5-18 vuotta. Yksi haastateltava oli antanut kompostointineuvontaa 1.1.2004-30.6.2005 välisenä aikana yhteensä 1726 henkilölle, toinen haastateltava 870 henkilölle, kolmas 160 henkilölle ja neljäs 23 henkilölle. Haastateltavia pyydettiin valitsemaan kolmesta neuvontamuodosta parhaiten kompostointineuvontaa sopiva tapa. Vaihtoehdoista henkilökohtainen neuvonta, ryhmäneuvonta ja joukkoneuvonta kaikki neljä valitsivat ryhmäneuvonnan. Kaikkien haastateltavien mukaan hyvä ryhmäneuvonta sisältää teoriaosan, mutta mahdollistaa myös käytännön kompostointiin tutustumisen. Käytännön neuvonta voi tapahtua kurssilla tai mallikompostoreihin tutustumalla. Henkilökohtaisen neuvonnan keinoista kaksi haastateltavaa piti puhelinneuvontaa ja kaksi suoraa asiakaskontaktia (toimistoasiakas) parhaana. Kaikkien haastateltavien mukaan yleisimmät kompostointiin liittyvät kysymykset, jota heille on esitetty, ovat liittyneet kompostorin valintaan ja kompostoinnissa esiintyviin hajuhaittoihin. 14

6 TUTKIMUS NEUVONNAN VAIKUTUKSESTA KOMPOSTOINNIN YLEISYYTEEN Tämän tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli selvittää eri neuvontamenetelmillä annetun kompostointineuvonnan vaikutus kiinteistökohtaisen kompostoinnin yleisyyteen. Tutkimuksessa selvitettiin myös alueen kiinteistökohtaisen kompostoinnin yleisyyttä ja kompostointimenetelmiä, kompostoinnissa esiintyneitä ongelmia, sekä kompostointiohjeiden ja neuvonnan lähteitä sekä kompostointineuvonnan tarvetta, aiheita ja keinoja. Tutkimuksessa selvitettiin myös kuinka vastaaja toimisi, jos biojätteen lajittelu erilleen muista asuinkiinteistöjen jätteistä tulisi pakolliseksi. Tutkimukseen kerättiin aineisto kahden asukaskyselyjen avulla kaikkiaan 900 omakotitaloudelta. Kotitaloudet poimittiin Jätekukko Oy:n asiakasrekisteristä satunnaisotannalla. Tutkimus suoritettiin vuosina 2005 ja 2006. Ensimmäinen kysely lähetettiin kotitalouksille syyskuussa 2005. Kyselyn jälkeen rajatuilla alueilla annettiin kompostointineuvontaa erilaisilla neuvontamenetelmillä. Neuvonnan jälkeen lähetettiin uusi asukaskysely kesäkuussa 2006. Kyselyjen tuloksia vertaamalla voitiin tehdä johtopäätöksiä neuvontamuotojen vaikutuksesta kompostoinnin lisääntymiseen. 6.1 Tutkimusalue Tutkimus suoritettiin Kuopion, Pieksänmaan ja Maaningan alueilla. Kuntien valinnassa ratkaisevana tekijänä oli, että ne mahdollisimman kattavasti edustavat koko jätehuoltoyhtiön aluetta. Alueita, joissa on jo käynnissä tai käynnistymässä biojätteen erilliskeräys ei valittu mukaan, näin suljettiin pois biojätekeräyksen yhteydessä annettavan neuvonnan vaikutus tuloksiin. Maaninka edustaa tyypillistä alueen maalaiskuntaa ja oli tutkimuksessa verrannekunta, jossa neuvontaa ei järjestetty. Pieksänmaalta, Kuopiosta ja Maaningalta valittiin kolme selvästi ympäristöstään erotettavaa, jätehuolloltaan ja asukasrakenteeltaan mahdollisimman samantyyppistä tutkimusaluetta (Taulukko 1, sivu 18). Tutkimusalue 1. Yhteisenä tekijänä alueilta valituilla omakotitalouksilla on, että ne sijaitsevat taajamissa ja kaikilla on käytössä oma jäteastia. Valitut alueet ovat Pieksänmaalta Viljelyksen kaupunginosa, Kuopiosta Niiralan kaupunginosa ja Maaningalta taajaman alue. Tutkimusalue 2. Yhteisenä tekijänä alueilta valituilla omakotitalouksilla on, että ne sijaitsevat 10-20 kilometrin päässä taajamista ja noin puolella on oma jäteastia ja noin puolella yhteinen jäteastia (=kimppa-astia). Alueiksi valittiin Kuopiosta Kurkimäki, Pieksämäeltä Venetmäki ja Maaningalta Käärmelahti. 15

Tutkimusalue 3. Yhteisenä tekijänä alueilta valituilla omakotitalouksilla on, että ne sijaitsevat maaseudulla ja lähes kaikki käyttävät yhteisiä jäteastioita. Valitut alueet ovat Kuopiosta Länsirannan alue, Pieksämaalta Virtasalmi ja Maaningalta Tuovilanlahden ja Ahkiolahden alueet. Pieksänmaa ja Pieksämäki ovat eri kuntia. Tässä tutkimuksessa Pieksänmaan yhdeksi alueeksi valittiin kuitenkin Pieksämäen kaupungin Viljelyksen alue. Vaikka tässä tutkimuksessa jäljempänä puhutaan vain Pieksänmaan kunnasta, sen tutkimusaluetta 2 siis edustaa Pieksämäen kaupungin Viljelyksen alue. 6.2 Tutkimusryhmät ja kompostointineuvonta Tutkimukseen valittiin neuvontamenetelmistä henkilökohtainen neuvonta ja ryhmäneuvonta. Joukkoneuvontaa ei valittu mukaan, koska sen kohdentaminen juuri tietyn alueen asukkaille on vaikeaa. Valitut neuvontamuodot ovat yleisesti käytössä ja ne on todettu käytännön neuvonnassa toimiviksi. Kuopion ja Pieksänmaan tutkimusalueista muodostettiin kolme tutkimusryhmää (Taulukko 1). Maaningan alueet ovat verrannealueita. Ensimmäisen kyselytutkimuksen jälkeen tutkimusryhmissä annettiin kompostointineuvontaa valituilla neuvontamenetelmillä. Tutkimusryhmässä yksi annettiin henkilökohtaista neuvontaa (kirjeitse kotiin lähetettävä materiaali, puhelinneuvonta ja kotikäynnit), tutkimusryhmässä kaksi annettiin ryhmäneuvontaa (kurssit, luennot ja mallikompostorit) ja tutkimusryhmässä kolme annettiin ryhmäneuvontaa (infotilaisuudet kimpoille). Verrannealueilla neuvontaa ei annettu. Tutkimusryhmä 1. Henkilökohtainen neuvonta Viljelyksen ja Niiralan alueilla seuraavasti: - 29.8.2005 kyselyn mukana postitettiin kompostointiopas. - 30.9.2005 postitettiin Kompostointiohjeita kotitalouksille, kompostointiopas, lehtikompostin teko-ohjeet, tietoja myynnissä olevista kompostoreista sekä lämpöeristetyn ja eristämättömän kompostorin rakennusohjeet. Samassa yhteydessä tarjottiin myös puhelinneuvontaa ja neuvontakäyntejä kotikomposteille. Puhelinneuvonnan ja kotikäyntien kysyntä oli syys - joulukuussa 2005 vähäistä. Neuvontakontakteja oli alle 10. Vuonna 2006 kompostineuvontapuheluista ei enää eritelty mistä alueelta ne tulivat. Tutkimusryhmä 2. Ryhmäneuvonta Venetmäen alueella seuraavasti: kolme ryhmäneuvontatilaisuutta, kaksi mallikompostoria: - 9.10.2005 Venetmäki, luento, osallistujia 13 henkilöä - 6.11.2005 Venetmäki, käytännön kurssi, mallikompostorin hoito, osallistujia 3 henkilöä - 13.5.2006 Venetmäki, mallikompostorin hoito, käytännön kurssi, osallistujia 5 henkilöä Kurkimäen alueella seuraavasti: neljä ryhmäneuvontatilaisuutta, yksi mallikompostori 16

- 2.10.2005 Kurkimäki, käytännön kompostointikurssi, osallistujia 11 henkilöä - 6.10.2005 Valoharju, käytännön kompostointikurssi mallikompostorin käynnistäminen yhteydessä, osallistujia 28 henkilöä - 31.10.2005 Valoharju, kompostoinnista esikouluryhmälle, osallistujia 25 henkilöä - 16.5.2006 Kurkimäki, luento, osallistujia 8 henkilöä Tilaisuuksissa käytiin läpi kompostoinnin perusasiat ja jokaisessa tilaisuudessa pyrittiin tutustumaan myös käytännössä kompostointiin. Tilaisuuksissa jaettu materiaali oli sama, kuin tutkimusryhmän yksi talouksille kirjeitse lähetetty materiaali. Alueille perustettiin mallikompostorit, joita käytettiin myös havaintomateriaalina neuvontatilaisuuksissa. Pieksänmaan mallikompostorit, 2 kappaletta (Muheva 250 biokompostori) sijoitettiin yksityistalouksiin ja Kuopion mallikompostori (Cipax lämpökompostori) nuorisoseuran kiinteistölle Valoharjulle. Tutkimusryhmä 3. Ryhmäneuvonta Virtasalmen ja Länsirannan alueilla seuraavasti: - 30.9.2005 postitetulla kirjeellä tarjottiin kompostointi-infoja Kuopion alueen 67 kimpalle ja Pieksämaan alueella 49 kimpalle. Virtasalmella pidettiin kaksi tilaisuutta joissa käytiin läpi kompostoinnin periaatteet ja keskusteltiin kompostoinnista. - 4.11.2005 Virtasalmi, 3 henkilöä - 4.11.2005 Virtasalmi, 7 henkilöä. Länsirannan alueella yksikään kimppa ei ottanut yhteyttä saatuaan kirjeen. Keväällä 2006 oltiin yhteydessä muutamiin alueen kylätoimikuntiin, mutta yhtään tilaisuutta ei saatu järjestymään Kuopion alueelle. Verrannealue. Ei annettu neuvontaa Keväällä 2006 Kotikompostointi-helppo ympäristöteko neuvontalehtistä postitettiin jäteyhtiön toimesta asiakaslaskutuksen mukana kaikkiaan alueen 17 592 omakotitalouteen ja 3973 kesäasukkaalle. Neuvontalehtinen postitettiin tässä tutkimuksessa mukana oleville jätehuoltoyhtiön asiakkaille siinä määrin kun heillä on oma jäteastia. Kimppa-asiakkaille lehtinen meni vain laskun saajalle. Opas postitettiin siis myös Maaningan omakotitaloasiakkaille, joka tässä tutkimuksessa oli verrannekuntana, jossa muutoin ei tutkimuksen aikana annettu kompostointineuvontaa (Taulukko 1). 17

TAULUKKO 1 Kunta Kunnan alue Tutkimusalue Tutkimukseen valitut kunnat, tutkimusalueet, tutkimusryhmät ja neuvontamenetelmät Tutkimusryhmä Menetelmä, jolla kompostointineuvontaa annettiin tutkimuksen aikana Pieksänmaa Kuopio Viljelys Niirala Alue 1. (taajamat) Ryhmä 1. Henkilökohtainen neuvonta (kirjeitse kotiin lähetettävä materiaali, puhelinneuvonta ja kotikäynnit) Maaninka Taajama Ei annettu neuvontaa Pieksänmäki Kuopio Maaninka Venetmäki Kurkimäki Käärmelahti Alue 2. (10-20 km lähimpään taajamaan) Ryhmä 2. Ryhmäneuvonta (kurssit, luennot ja mallikompostorit) Ei annettu neuvontaa Pieksänmaa Kuopio Virtasalmi Länsiranta Alue 3 Ryhmä 3. (maaseutua) Ryhmäneuvonta (infotilaisuudet) Maaninka Tuovilanlahti ja Ahkiolahti. Ei annettu neuvontaa 6.3 Kyselytutkimukset Kyselytutkimusten lomakkeiden kysymysten sisältö suunniteltiin yhteistyössä Jätekukko Oy:n asiantuntijoiden kanssa. Kyselylomakkeet jaettiin kahteen eri osioon. Osion A kysymykset liittyivät kompostointiin ja osion B vastaajan taustatietoihin. Kyselyiden päätavoitteena oli selvittää kompostoinnin yleisyyttä alueella. Ensimmäisellä kyselyllä selvitettiin myös syitä siihen miksi kompostoidaan tai ei kompostoida, kompostoinnissa esiintyneitä ongelmia, kompostointiohjeiden ja neuvonnan lähteitä sekä kompostointineuvonnan tarvetta, aiheita ja keinoja. Kyselyssä selvitettiin myös kuinka vastaaja toimisi, jos biojätteen lajittelu erilleen muista asuinkiinteistöjen jätteistä tulisi pakolliseksi. Toisella kyselyllä selvitettiin kompostoinnin yleisyyden lisäksi mistä kohdejoukko oli saanut kompostointineuvontaa 1.9.2005 jälkeen ja mitä mieltä hän on saamastaan neuvonnasta. Ensimmäinen kyselylomake testattiin viidellä ja toinen kyselylomake kolmella kohdejoukon edustajalla, heiltä saatujen palautteiden pohjalta lomake muotoiltiin lopulliseen muotoonsa. Kyselylomakkeet ja saatekir- 18

jeet ovat tämän opinnäytetyön liitteinä (liitteet 2. ja 3.). Kyselylomakkeiden mukana postitettiin arvontakuponki, kaikkien kupongin palauttaneiden kesken arvottiin ensimmäisen kyselyn jälkeen lahjakortti ja toisen kyselyn jälkeen tuotepalkinto. Ensimmäinen kysely postitettiin 2.9.2005 ja kysely toivottiin palautettavaksi 15.9.2005 mennessä. Toinen kysely postitettiin 21.6.2006 ja toivottiin palautettavaksi 10.7.2006 mennessä. Vastausaika osoittautui lyhyeksi molemmissa kyselyissä. Ensimmäiseen tutkimukseen otettiin mukaan kaikki 31.9.2005 mennessä ja toiseen tutkimukseen kaikki 31.7.2006 mennessä palautuneet lomakkeet. Kyselyn vastaukset syötettiin tietokannaksi Excel-taulukko-ohjelmaan. Vastauksia ristiintaulukoimalla haettiin mahdollisia riippuvuussuhteita. Avovastaukset käsiteltiin käsin. 6.4 Kyselytutkimusten tulokset 6.4.1 Vastausprosentti Kyselylomakkeita lähetettiin molemmissa kyselytutkimuksissa 900 kappaletta, 100 kappaletta kunkin kunnan jokaiselle alueelle. Ensimmäisessä (2005) kyselytutkimuksessa kyselyjä palautui yhteensä 386 kappaletta ja vastausprosentti oli 43. Kuntien vastausprosentit olivat seuraavat: Kuopio 45 prosenttia, Pieksänmaa 35 prosenttia ja Maaninka 49 prosenttia. Kaksi vastauslomaketta jouduttiin hylkäämään puutteellisen täyttämisen vuoksi. Toisessa (2006) kyselytutkimuksessa kyselyjä palautui yhteensä 327 kappaletta ja vastausprosentti oli 36. Kuntien vastausprosentit olivat seuraavat: Kuopio 38 prosenttia, Pieksänmaa 34 prosenttia ja Maaninka 37 prosenttia. Taulukkoon 2 on koottu molempien kyselytutkimusten vastausprosentit alueittain. 19

TAULUKKO 2 Lomakkeiden määrät ja vastausprosentit alueittain Kunta Kunnan alue Vastausprosentti % Kyselytutkimus 2005 2006 %:a kaikista Vastaustaajista vasprosentti % %:a kaikista vastaajista Pieksänmaa Viljelys 38 10 31 9 Kuopio Niirala 53 14 48 15 Maaninka Taajama 62 16 47 14 Pieksämäki Venetmäki 37 10 38 12 Kuopio Kurkimäki 42 11 33 10 Maaninka Käärmelahti 40 10 26 8 Pieksänmaa Virtasalmi 30 8 32 10 Kuopio Länsiranta 40 10 34 10 Maaninka Tuovilanlahti ja Ahkiolahti 44 11 38 12 6.4.2 Vastaajien taustatiedot Ensimmäisessä kyselyssä vastaajista 51 prosenttia oli naisia ja 49 prosenttia miehiä. 68 prosenttia vastaajista oli 40-69 -vuotiaita. Keskimäärin taloudessa asui 2,7 henkilöä. 63 prosenttia talouksista oli aikuistalouksia ja 37 prosentissa talouksista oli alle 18 -vuotiaita lapsia. Toisessa kyselyssä vastaajista 47 prosenttia oli naisia ja 51 prosenttia miehiä, 2 prosenttia ei ilmoittanut sukupuoltaan. Vastaajista 69 prosenttia oli 40-69 -vuotiaita. Keskimäärin taloudessa asui 2,6 henkilöä. 69 prosenttia talouksista oli aikuistalouksia ja 31 prosentissa talouksista oli alle 18 - vuotiaita lapsia. Molempien kyselyjen ikäjakauma on esitetty kuvassa kaksi. 20

Ikä, n=704 Alle 30 v. 30-39 v. 40-49 v. 50-59 v. 2005 2006 60-69 v. 70 v. tai yli 0 5 10 15 20 25 30 % KUVA 2 Vastaajien ikäjakauma, kyselytutkimukset 2005 ja 2006 Toiseen kyselyyn vastanneista talouksista 58 prosenttia oli vastannut myös ensimmäiseen kyselyyn. 16 prosenttia ei ollut vastannut kyselyyn ja 16 prosenttia ilmoitti, että ei ollut saanut kyselyä. 10 prosentin tilannetta ei tiedetä, koska he eivät olleet vastanneet aihetta koskevaan kysymykseen. 6.4.3 Kompostoinnin yleisyys Ensimmäisessä kyselyssä vastaajista 61 prosenttia kompostoi ja 39 prosenttia ei kompostoinut. Aktiivisimpia kompostoijia olivat Pieksänmaalaiset, heistä 73 prosenttia kompostoi. Vastaava luku oli Kuopiossa 59 prosenttia ja Maaningalla 55 prosenttia. (Kuva 3.) Toiseen kyselyyn vastanneista 67 prosenttia kompostoi, kompostointiaktiivisuus oli noussut kuusi prosenttia. Aktiivisimpia kompostoijia olivat tämänkin kyselyn perusteella Pieksänmaanlaiset, heistä peräti 77 prosenttia ilmoitti kompostoivansa. Vastaava luku oli Kuopiossa 67 prosenttia ja Maaningalla 57 prosenttia. (Kuva 3.) Kyselyiden tulosten perusteella kompostointi oli lisääntynyt 1.9.2005 jälkeen kaikissa tutkimuksen piiriin kuuluneissa kunnissa. Lisäystä oli tapahtunut Kuopiossa kahdeksan, Pieksänmaalla neljä ja Maaningalla kaksi prosenttia. 21

Kompostointiaktiivisuus, n=713 90 80 70 60 73 77 59 67 55 57 % 50 40 30 20 10 2005 2006 0 Pieksänmaa Kuopio Maaninka KUVA 3 Vastaajatalouksien kompostointiaktiivisuus kunnittain, kyselytutkimukset 2005 ja 2006 Ensimmäisen kyselyn tulosten perusteella viisi prosenttia niistä vastaajista, jotka kompostoivat oli kompostoinut vähintään yhden vuoden ja 95 prosenttia kauemmin kuin yhden vuoden. Kauemmin kuin yhden vuoden kompostoneiden keskimääräinen kompostointikokemus oli 11,5 vuotta. Kompostointiaktiivisuus kasvoi iän lisääntyessä ja väheni 70 -vuotiaiden ja sitä vanhempien keskuudessa. 60-69 vuotiaista peräti 78 prosenttia kompostoi. Iän vaikutus kompostointiaktiivisuuteen on esitetty kuvassa 4. Kompostointi, n=382 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % 22 35 53 47 34 73 78 65 47 53 66 27 Alle 30 30-39 40-49 50-59 60-69 70 ja yli Vastaajan ikä, vuotta ei kompostoi kompostoi KUVA 4 Vastaajien ikä suhteessa kompostointiaktiivisuuteen, kyselytutkimus 2005 Talouden koon kasvaessa kompostointiaktiivisuus laski. Yksihenkisistä talouksista 69 prosenttia kompostoi. Yli neljän henkilön talouksista kompostoi 44 prosenttia. (Kuva 5.) 22