BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA VUOSIKERTOMUS 20 07

BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA VUOSIKERTOMUS 20 07

TIEDEKUNTAAN KUULUVAT LAITOKSET JA ASEMAT BIO JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS PL 56 (Biokeskus 1, Viikinkaari 9), 00014 Helsingin yliopisto www.helsinki.fi/biosci YMPÄRISTÖEKOLOGIAN LAITOS Niemenkatu 73, 15140 Lahti www.helsinki.fi/ecology KILPISJÄRVEN BIOLOGINEN ASEMA Käsivarrentie 14622, 99490 Kilpisjärvi Puhelin: (016) 320 2200 Telefax: (016) 320 2100 www.helsinki.fi/kilpis LAMMIN BIOLOGINEN ASEMA Pääjärventie 320, 16900 Lammi Puhelin: (03) 631 111 (aseman vaihde) Telefax: (03) 631 1166 www.helsinki.fi/lammi bio+lammi@mappi.helsinki.fi TVÄRMINNEN ELÄINTIETEELLINEN ASEMA J.A. Palménin tie 260, 10900 Hanko Puhelin: (019) 28011 Telefax: (019) 280122 http://luoto.tvarminne.helsinki.fi TvarminneZool@helsinki.fi BIOTIETEELLISEN TIEDEKUNNAN VUOSIKERTOMUS 2007 Toimittajat Suunnittelu ja taitto Valokuvat Kirsikka Mattila ja Jonna Katajisto Anita Tienhaara Veikko Somerpuro, Eero Roine sekä tiedekunnan laitosten ja asemien kuvamateriaali

Menestyksellinen vuosi 2007 Vuoden varrelta Ilmastonmuutosta koskevalle tiedolle on kova tilaus Miten käy pohjoisten populaatioiden Ympäristöpolitiikassa etsitään aitoa tieteidenvälisyyttä Ilmastonmuutoksen vaikutus kasveihin Aivotutkimusta molekyylitasolta eläviin aivoihin Bio ja ympäristötieteiden laitos Akvaattiset tieteet Ekologia ja evoluutiobiologia Ympäristötieteet Fysiologia Kasvibiologia Perinnöllisyystiede Yleinen mikrobiologia Biokemia Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma HEBIOT Ympäristöekologian laitos Tietoa tiedekunnasta 4 5 8 9 10 11 12 13 14 14 14 15 15 15 16 16 16 17 18 20

4 BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA Menestyksellinen vuosi 2007 Vuosi 2007 oli tuloksekas biotieteelliselle tiedekunnalle. Tutkijat menestyivät rahoitushauissa ja tiedekunnassa toimi useita tutkimuksen huippuyksiköitä ja akatemiaprofessoreita. Lisäksi tutkijat saivat kiitosta työstään kunnianosoitusten muodossa. Akatemiaprofessori Ilkka Hanskille myönnettiin Suomen tiedepalkinto ja professori Carl G. Gahmberg valittiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi. Myös tutkimuksen infrastruktuurien vahvistaminen jatkui. Esimerkiksi Lammin biologiselle asemalle valmistui kokeellisen ekologian käyttöön tarkoitettu 600 neliömetrin kokoinen tutkimushalli. Aktiivinen tutkimustoiminta ja menestyminen tutkimusrahoituksen hankinnassa heijastuivat tutkintojen määriin. Tohtorintutkintoja syntyi ennätykselliset 74, tavoitteen ollessa 51 tutkintoa. Maistereita valmistui 143, mikä lähes vastaa tavoitetta (145). Sekä valmistuneiden maistereiden että tohtoreiden määrät ovat selvästi aiempia vuosia suurempia. Opetuksen saralla vuoden 2007 toiminnassa oli merkittävää mainioiden tutkintotulosten lisäksi muun muassa se, että Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmasta valmistui ensimmäinen maisteri ja neurotieteen maisteriohjelman valmistelu eteni niin pitkälle, että ensimmäiset opiskelijat päätettiin hyväksyä vuonna 2008. Tiedekunta on panostanut opintojen etenemisen ja valmistuneiden työllistymisen edistämiseen käynnistämällä hankkeen, joka tuottaa tervetullutta tietoa opetuksen ja tutkintojen kehittämiseksi. Opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus on kasvussa. Yhteensä 41 tiedekunnan opiskelijaa opiskeli ulkomailla vuonna 2007 ja tiedekuntaan saapui 38 ulkomaalaista opiskelijaa. Lähtevien opiskelijoiden kohdalla määrä nousi edelliseen vuoteen verrattuna, mutta ongelma on edelleen halutuimpien eli englanninkielisten vaihtopaikkojen rajallinen määrä. Tilannetta helpottamaan tiedekunta käynnisti niin sanotun tuplatutkintoyhteistyön brittiläisen Cranfieldin yliopiston kanssa ja ensimmäinen tiedekunnan opiskelija lähti Cranfieldiin syksyllä. Kehitysmaihin suuntautuvassa opiskeluyhteistyössä tehtiin merkittävä avaus, kun tiedekunta sai rahoitusta Helsingin yliopiston ja madagaskarilaisen Antananarivon yliopiston yhteistyönä järjestettävän kurssin järjestelyihin. Tiedekunnan perinteinen sidosryhmätapaaminen syksyllä houkutteli lukuisan joukon tiedekunnan yhteistyökumppaneita keskustelemaan yliopiston laadunvarmistusjärjestelmästä ja Viikin kampuksen rakenteellisesta kehittämisestä. Tiedekunta pitää sidosryhmäsuhteiden ja yhteistyön kehittämistä erittäin tärkeänä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen muotona. Menestyksekkään vuoden 2007 ansiosta tiedekunnan tutkimus ja opetustoiminta sekä yhteiskunnallinen vuorovaikutus ovat vahvistuneet selvästi, ja tiedekunta on osoittanut olevansa johtavia bio ja ympäristötieteellisen tutkimuksen ja opetuksen keskuksia Suomessa ja kansainvälisesti. Jari Niemelä Dekaani

BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 5 Vuoden varrelta Tieteellisiä tunnustuksia, kuninkaallisia ja nobelisteja Biokemian professori Carl G. Gahmberg valittiin tammikuussa Ruotsin Kuninkaallisen Tiedeakatemian jäseneksi ja hän osallistui kemian Nobelpalkinnon saajan valintaan. Gahmberg johtaa leukosyyttiadheesiota tutkivaa ryhmää. Akatemiaprofessori Ilkka Hanskille myönnettiin Suomen tiedepalkinto tunnustuksena korkeatasoisesta ja kansainvälisesti merkittävästä tutkimustyöstä. Hanski johtaa metapopulaatiobiologian huippuyksikköä. Ympäristötieteiden professori Pekka Kauppi oli yksi vuoden 2007 Nobelin rauhanpalkinnon jakaneista Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) jäsenistä. Kauppi osallistui IPCC:n ilmastonmuutoksen hillintää käsittelevän työryhmän toimintaan. Ympäristönmuutoksen alalta kunniatohtoriksi vihittiin professori John P. Smol (Queensin yliopisto), joka on maailman johtavia paleolimnologeja. Hänen tutkimuksensa kohdistuvat muun muassa ilmastonmuutokseen, UVsäteilyn ympäristövaikutuksiin sekä vesistöjen tilaan. Akatemiaprofessori Kaarina Sivonen nimitettiin toukokuussa limnologian professoriksi biotieteelliseen tiedekuntaan. Sivonen on erikoistunut sinilevien tutkimukseen. Ne(u)rokasta tutkimusta Professori Kai Kailan tutkimusryhmä on mukana 2007 valitussa Suomen Akatemian Molekulaarisen ja integratiivisen neurotieteen huippuyksikössä 2008 2013, johon kuuluu tutkijoita myös Neurotieteen tutkimuskeskuksesta ja Biotekniikan instituutista. Yksikkö tutkii kasvutekijöiden, soluväliaineen ja hermosolujen sähköistä aktiivisuutta säätelevien ionikuljetusproteiinien välisiä vuorovaikutuksia. Neurobiologian laboratorio kutsuttiin 2007 mukaan pohjoismaiseen molekyylilääketieteen Water Imbalance Related Disorders (WIRED) huippuyksikköön. WIRED selvittää veden kulkua aivoissa ja munuaisissa. Kailan tutkimusryhmä osallistuu toimintaan tutkimalla ionien, kuten kloridin, kaliumin ja natriumin, liikkeitä aivoissa. Kunniatohtoreita ja uusi professori Ekologian ja evoluutiobiologian alalta filosofisen tiedekunnan promootiossa toukokuussa vihittiin kunniatohtoriksi professorit Mats Björklund (Uppsalan yliopisto) sekä Paul Ehrlich (Stanfordin yliopisto). Björklundin tutkimus kohdistuu luonnon monimuotoisuuden ja lajiutumisen evolutiivisiin kysymyksiin. Ehrlich on koevoluutiotutkimuksen pioneereja.

6 BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA Riskinhallintaa Itämerellä Akvaattiset tieteet, Meriturvallisuuden ja liikenteen tutkimuskeskus Merikotka ja WWF järjestivät heinäkuussa Riskipeliä meidän merellämme? Seminaari ympäristöriskien hallinnasta Suomenlahdella tilaisuuden purjealus Sedovilla, Kotkassa. Seminaarissa pohdittiin monitieteelliseltä kantilta niin öljyonnettomuuksien hallintaa kuin rehevöitymisen riskejä. Itämeren pelastamiseksi tehtiin myös kansainvälistä työtä Suomen ja Eestin EVAGULF, OILECO ja POOR FISH hankkeiden yhteisseminaarin voimin. Seminaarit ja työpajat kestävän kehityksen asialla Ympäristömuutoksen tutkimusyksikkö oli maaliskuussa mukana järjestämässä Suomen IsoBritannian suurlähetystön sekä British Councilin kanssa ilmastonmuutosseminaaria Putting a Cost on Carbon. Where to Post 2012? Helsingin yliopiston ympäristötutkimusyksikkö (HERC) järjesti toukokuussa seminaarin, jossa pohdittiin ympäristöystävällisen energian uusimpia suuntauksia ja kestävää energiapolitiikkaa. Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola kutsui lokakuussa kymmeniä eri tieteenaloja edustavia huippututkijoita pohtimaan ilmastonmuutosta. Kansainvälinen seminaari käynnisti tieteen työpajan Past, Present and Future Climate Change, jonka toisena veturina toimii Helsingin yliopiston aerosoli ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala. Luonnonvaraisten eliöiden kestävän käytön ja suojelun tutkijakoulu (LUOVA) järjesti lokakuussa LUOVApäivän, jonka aiheena oli eri eliöiden kyky sopeutua ihmisen aikaansaamiin ympäristönmuutoksiin. Päivän paneelissa tutkijat ja ympäristöhallinnon ammattilaiset ruotivat evoluution merkitystä käytännön luonnonsuojelussa. Iltatilaisuudessa puhui ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Helppolukuista tiedettä harrastajalle... Tomas Roslin & Kari Heliövaara: Suomen lantakuoriaiset Opas santiaisista lantiaisiin (Yliopistopaino Kustannus 2007). Oletko ikinä potkaissut lehmänläjää ja katsonut tarkkaan? Lannasta paljastuu uskomaton hyönteismaailman kirjo. Tämä teos kuuluu jokaisen luontoharrastajan hyllyyn tai vähintään ulkohuussiin. Ilkka Hanski: Viestejä saarilta miksi luonnon monimuotoisuus hupenee? (Gaudeamus 2007). Myös ekologiaan perehtymättömille avautuva kiehtova teos, joka kertoo mukaansatempaavasti luonnon monimuotoisuudesta ja siitä, miten uusia lajeja syntyy ja miksi entisiä häviää. Ukkolantiainen (Aphodius fossor) Metsäsittiäinen (Geotrupes stercorosus)... ja hieman edistyneemmälle lukijalle Ilkka Hanski: Kutistuva maailma elinympäristöjen häviämisen populaatioekologiset seuraukset (Gaudeamus 2007). Kirja kaikille, jotka haluavat perehtyä pintaa syvemmältä elinympäristöjen häviämisen ja pirstoutumisen populaatioekologisiin seurauksiin. Hanna Kokko: Modelling For Field Biologists and Other Interesting People (Cambridge University Press 2007). Jos haluat oppia ekologista mallinnusta, tämä on se kirja. Prosun Bhattacharya, Arun B. Mukherjee et al: Arsenic in Soil and Groundwater Environment: Biogeochemical interaction, health effects and remediation (Elsevier 2007). Yli 650sivuinen tietopaketti tarkastelee arseenia globaalina terveysongelmana.

BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 7 Tutkijakoulut verkostoitumisen taitajia Viikin biotieteiden tutkijakoulu starttasi syyskuussa uuden kansainvälistä tutkijakoulutusta tukevan verkoston (FinGerDevNet) saksalaisten tutkimusorganisaatioiden kanssa. Neurotieteen kansallinen tutkijakoulu sai uuden merkittävän yhteistyökumppanin Venäjältä. Samalla tutkijakoulu toimii esikuvana Venäjälle perustettavalle sisartutkijakoululleen. Helsingin biotekniikan ja molekyylibiologian tutkijakoulun sekä Viikin biotieteiden tutkijakoulun opiskelijat olivat mukana järjestämässä marraskuista kansallista opiskelijasymposiumia Science & Society tutkimuksen merkityksestä yhteiskunnassa. LUOVAtutkijakoulu kutsui tutkijat viettämään yhteistyöpäivää Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa toukokuussa. Laatua ja rakenteita Lokakuisessa tiedekunnan ja sidosryhmien perinteisessa tapaamisessa käsiteltiin yliopiston ja sektoritutkimuslaitosten yhteistyötä sekä rakenteellistä kehittämistä ja laadunhallintaa. Kehitystä ja kansainvälisyyttä perusopinnoissa Ensimmäinen tuplamaisteri lähti syksyllä suorittamaan maisterinopintojaan Cranfieldin yliopistoon IsoBritanniaan. Opintojensa jälkeen hän saa maisterintutkinnon molemmista yliopistoista. Tiedekunta sai rahoitusta CIMOn hallinnoimaan NorthSouthNorth yhteistyöohjelmaan valmistellakseen Madagaskarilla järjestettävää monikansallista kurssia sekä opiskelijavaihtoa saaren pääkaupungin Antananarivon yliopistoon. Opetuksen kehittämispäivät pidettiin kahdesti. Helmikuussa ideoitiin verkkoopetusta ja kansainvälisyyden kehittämistä. Lokakuisen tilaisuuden teemana oli "Kaikki hyvin opetuksessa ja koulutuksessa?" FM Eeva Eronen, FM Arja Kaipainen, FM Anna Kirjavainen, FM Emilia Kuuluvainen, FM Anni Nieminen ja MML, FM Anneli ViheräAarnio. Pro gradututkielman ohjaajia muistettiin kunniamaininnoilla. Vuoden 2007 osalta kunniamaininnalla palkitut olivat: FT, dos. Iiris Hovatta (KTL), FM Lotta Kangasniemi (Cancer Gene Therapy group) ja FT Kalle Ruokolainen (TY). Ehdotuksia saivat tehdä tiedekunnan nykyiset ja vasta valmistuneet opiskelijat, joiden pro gradu tutkielma on hyväksytty vuonna 2007. Symbioosi ry valitsi Vuoden opettajaksi 2006 osaavan ja innostavan kasvifysiologi Reetta Ahlforsin. Viikin tutkimusryhmäorganisaatio palkitsi FT Jing Lin kasvien puolustusgeenien säätelyä käsittelevän väitöskirjan. Li teki tutkimuksensa kasvien signaloinnin tutkimuksen huippuyksikössä ja väitteli perinnöllisyystieteestä. Ruotsille mallia tutkinnonuudistuksessa Lokakuussa noin 40 biologian alan opettajaa ja hallintovirkamiestä Ruotsin eri yliopistoista vieraili tutustumassa tiedekuntaamme ja Helsingin yliopistossa tehtyyn tutkinnonuudistustyöhön. Vieraita kiinnostivat muun muassa opiskelijavalinnat ja hakijoiden määrä sekä opinnäytetöiden arviointi. Ympäristötieteitä opiskelemaan! Biotieteellinen tiedekunta osallistui ensimmäistä kertaa ympäristötieteen valintakoeyhteistyöhön Jyväskylän yliopiston ja Kuopion yliopiston vastaavien tiedekuntien kanssa. Ympäristötieteen valintakoeyhteistyötä tukemaan perustettiin verkkosivut osoitteeseen www.ymparistotiede.info. Kannustusta opetukseen ja tutkielmiin Tiedekunta palkitsi vuonna 2007 tehdystä erinomaisesta pro gradu tutkielmasta seuraavat henkilöt:

8 BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA Ilmastonmuutosta koskevalle tiedolle on kova tilaus Ympäristömuutoksen professori Atte Korholan johtama ympäristömuutoksen tutkimusyksikkö (ECRU) on toiminut pian 10 vuotta. Poikkitieteelliseen tutkimusryhmään kuuluu rahoitustilanteesta riippuen 10 15 henkilöä. Korhola on viime vuosina toiminut eräänlaisena ilmastonmuutoksen matkasaarnaajana. Sternin (2006) ja IPCC:n raporttien julkistamisen jälkeen olen kiertänyt puhumassa ja luennoimassa ihan yhtä soittoa. Olen ajatellut, että toteutetaan nyt tätä yliopiston kolmatta tehtävää, kun kerran kysyntää riittää. Media ja yritysmaailman ihmiset ovat todella kiinnostuneita näistä asioista ja eri tahot haluavat tarttua haasteisiin tosissaan. Ilmastonmuutos on pohjimmiltaan luonnontieteellinen ilmiö, mutta siihen kytkeytyy taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia puolia. Ilmastonmuutoksen vaikuttavat tekijät eivät ole yksinkertaisia, joten yritämme löytää asioiden muodostamia ketjuja, syyyhteyksiä ilmiöiden takana. Nyt tieto on vielä hyvin fragmentaarista. Miten suuret mannerjäätiköt tulevat käyttäytymään? Miten oma Itämeremme, metsämme, suomme ja järvemme reagoivat? Mitkä ovat muutosten yhteiskunnalliset vaikutukset? Tarvitsemme paljon lisää tietoa. Tärkeät aikasarjat Tutkimustyömme tähtää siihen, että ilmastonmuutokseen saataisiin ajallista ja alueellista perspektiiviä. Pääasiallinen menetelmämme epäsuorien aikasarjojen tarkastelu. Olemme pyrkineet hankkimaan kaikki saatavilla olevat pitkän aikavälin julkaisemattomatkin sarjat. Joskus niitä on hankittu myös lehtiilmoituksilla, sillä monet ovat mitanneet ja kirjanneet luonto ja säähavaintoja sukupolvien ajan. Tietoa ilmastosta saadaan myös esimerkiksi meren ja järvenpohjan sedimenttejä sekä suoturpeita tutkimalla. Esimerkiksi vesistöjen pohjista löytyvät mikrolevät sekä surviaissääsken toukat ovat oivallisia ympäristömuutoksen mittareita: ne kertovat ilmasto ja elinolosuhteista satoja vuosia taaksepäin. Matemaattisten mallien avulla löydöksiä suhteutetaan nykypopulaatioihin. Lajisuhteissa tapahtuvat muutokset kertovat olosuhteiden muutoksista. Suot ovat keskeinen tutkimuksen kohde, sillä ne ovat maapallon hiilitilanteen kannalta tärkeitä pelureita. Yritämme ymmärtää kokonaisuutta, mistä hiiltä vapautuu ja mihin sitä sitoutuu. Kioton ilmastosopimuksessa on määritelty, että soiden ja metsien kaltaisten hiilinielujen vahvistaminen tulee koko ajan tärkeämmäksi. Yhteistyötä ja tulevaisuudennäkymiä Korhola nimeää Kilpisjärven biologisen aseman tärkeäksi yhteistyökumppaniksi. Kilpisjärvellä ja Enontekiön Lapissa on havainnoitu ilmastonmuutoksen merkkejä. Tätä kautta käytössämme on laajoja tietokantoja. Tärkeinä kotimaisina yhteistyötahoina Korhola mainitsee myös Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden, metsäekologian, geologian ja tietojenkäsittelytieteen laitokset sekä Geologian tutkimuskeskuksen. Oulun yliopiston matemaattisten tieteiden laitos on tuottanut malleja aikasarjojen tarkasteluun. Parhaillaan käynnissä on Suomen Akatemian rahoittama laaja CLIMEVOkonsortiohanke. Tulevaisuudessa on tarpeen lisätä alueellista ymmärtämystä, mennä yhä pienempiin yksiköihin ja tarkentaa ennusteita. Valtakunnallisella tasolla yritämme lisätä tietoa erilaisten luonnonjärjestelmien reagoimisesta ilmastonmuutokseen. Saamme jatkuvasti uutta tietoa siitä miten ympäristön tilan muutokset tapahtuvat.

BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 9 Miten käy pohjoisten populaatioiden? Ekologian ja evoluutiobiologian professori Esa Ranta kuuluu ryhmineen vuonna 2003 perustettuun Pohjoismaiseen EcoClimhuippuyksikköön. Mukana ovat myös professorit Nils Christian Stenseth (Oslo) ja Per Lundberg (Lund). Huippuyksikössä on vuosien ajan tutkittu ilmastonmuutoksen vaikutuksia ekologisiin systeemeihin. Ranta korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Eri alojen osaajien yhteistyö tuo synergiaetuja; huippuyksikössämme yhdistyvät populaatiogenetiikan ja populaatioekologian osaaminen sekä terrestinen ja akvaattinen tutkimusperinne. Ranta kertoo, että tutkimuksellinen painopiste on vuosi vuodelta suuntautunut yhä enemmän ilmastonmuutoksen populaatiotason vaikutusten tarkasteluun. Pitkien eläinkantoja ja säätilaa käsittelevien aikasarjojen avulla pyrimme tekemään johtopäätöksiä kannanvaihteluun vaikuttavista tekijöistä ja näkemään syyseuraussuhteita. Empiiriset aineistot kertovat muutoksista Tärkeitä kotimaisia yhteistyökumppaneita ovat Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), joilta saadaan empiiristä aineistoa. Keskusmuseolla on petolintujen rengastustietoja kymmenien vuosien ajalta ja RKTL on tuottanut koko maan kattavaa aineistoa riistaeläimistämme 1960luvulta lähtien. Rannan mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset eri eläinlajeihin ovat moninaisia ja vaikeasti ennustettavissa. Kuitenkin monet taigametsän talviin sopeutuneet eläimemme ovat hätää kärsimässä. Metsäkanalintujen syklinen kannanvaihtelu on kadonnut. Syy lienee siinä, että talvien talvisuus on vähentynyt. Saimaan norpan kohdalla tilanne näyttää ehkä uhkaavimmalta, sillä sen pesiminen edellyttää lumikinoksia. Jos pesimäkauden olosuhteet lämpenemisen myötä heikkenevät nykyistä tahtia, ei 250 norpan kanta ole kauan olemassa. Eläimillä on omat sopeutumiskeinonsa, esimerkiksi muualta tullut rusakko on muuttunut Suomessa vaaleammaksi. Nyt se saattaa jälleen palautua alkuperäiseen tummempaan väriinsä. On viitteitä, että rusakko olisi syrjäyttämässä talvisin valkean metsäjäniksen. Ihmistoiminnan seurauksena tapahtuva ilmastomuutos on niin nopea, että oletettavasti kaikki lajit eivät pysy perässä. Mittareita ja teoreettisia malleja Eläinten kannanvaihteluista kertovia tilastoja verrataan erilaisiin ympäristön tilasta kertoviin muuttujiin. Säätilamittarinamme käytämme muun muassa Itämeren jääpeitteen vuotuista laajuutta, joka kertoo säätilalukemia yksiselitteisemmin eri vuosien talvisuuden asteesta. Tarvitsemme tätä tietoa niiden eläinten kohdalla, joille talven yli selviäminen Suomessa on keskeistä. Kannanvaihtelu on havaittavissa empiirisen aineiston pohjalta, mutta syiden tunnistaminen ei ole yksinkertaista. Ranta kertoo, että hänen tutkimusryhmässään asioita lähestytään myös puhtaan teoreettisesti. Teemme teoreettisia malleja, joista saamme työvälineitä todellisten aikasarjojen tarkasteluun. Tilastoista saatetaan esimerkiksi huomata lintukannan väheneminen, mutta emme silti tiedä mikä häiriötekijä on aiheuttanut ilmiön. Teoreettisiin malleihin vertaamalla voimme ehkä päätellä mistä on kysymys.

10 BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA Ympäristöpolitiikassa etsitään aitoa tieteidenvälisyyttä Ympäristöpolitiikan tieteenalalla on Helsingin yliopistossa yksi professuuri, joka jakautuu valtiotieteellisen, biotieteellisen ja maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan kesken. Ympäristöpolitiikka ei voi vielä valita pääaineekseen, vaan se on integroitunut sosiaalipolitiikan ja ympäristönsuojelutieteen pääaineisiin. Kyseessä on suosittu sivuaine. Ympäristöpolitiikan professori (mvs) Ilmo Massa kertoo, että opetuksen yhteistyö tiedekuntien välillä on sujunut kitkattomasti ja tutkimuspuolelle on luotu toimiva jatkokoulutusympäristö, jonka juuret ulottuvat 1980luvun puoliväliin. Viimeisessä yhteiskuntapolitiikan laitoksen kansainvälisessä arviossa ympäristöpolitiikan ryhmä arvioitiin alallaan yhdeksi Euroopan parhaista. Biotieteellisen puolelle perustettu ympäristöpolitiikan yliopistolehtoraatti on tiedekunnalta rohkea veto, jota tuskin tarvitsee katua, Massa uskoo. Yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen tarvittaisiin kuitenkin lisää resursseja, mutta Massa katsoo haasteen koskevan koko yliopistoa. Missään tiedekunnassa eivät täyty alan systemaattisen opetuksen ehdot, näin ei ole edes sen jälkeen kun ympäristöpolitiikan ensimmäinen vakinainen professori Janne Hukkinen aloittaa elokuussa 2008. Vuoden 2007 kuulumiset Vuoden 2007 aikana valmistuivat Risto Haverisen ja Vilja Varhon väitöskirjat. Kaikkiaan tekeillä on 15 väitöskirjaa ja toistakymmentä gradua. Ympäristöpolitiikassa käynnistettiin myös Suomen Akatemian rahoittama, neljän tutkijan Urban Environmental Governance hanke, joka jatkuu vuoteen 2010. Hieman pienempi on vapaaajan asumisen ekotehokkuutta tarkasteleva VAPEThanke. Massa kertoo esittäneensä idean tieteidenvälisestä metodikurssista, joka toteutui yhteisponnistuksin syksyllä 2007. Tieteidenvälisyys ei saisi olla ideologiaa tai uskontoa, vaan siinä olisi käytettävä hyväksi aihetta koskevaa kansainvälistä keskustelua ja laajoja kokemuksia. Massa tunnetaan yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen pioneerina ja aktiivisena artikkeleiden ja kirjojen kirjoittajana. Työn alla on teos nimeltään Ympäristö yhteiskuntateorioissa, joka rakentaa tieteidenvälistä yhteistyötä luonnon ja yhteiskuntatieteiden välille. Viimeistelyvaiheessa on myös ympäristöhistoriallinen maailmantalouden pohjoistumista koskeva artikkeli. Neljä näkökulmaa ilmastonmuutokseen Ilmastonmuutos on noussut politiikan agendalle yhä vahvemmin. Tällä hetkellä harvat enää kiistävät ilmastonmuutosta. Viimeistään Al Goren vahva dokumentti Epämiellyttävä totuus on tuonut ilmiön kaikkien tietoisuuteen. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen piirissä voidaan tarkastella ilmastonmuutosta ainakin historian, politiikan, kulttuurin ja adaptaation näkökulmista. Ilman saastumisen ja ilmastopolitiikankin historia on suureksi osaksi selvittämättä. Paula Schönach on tarttunut aiheeseen väitöskirjassaan, jossa toisena ohjaajana on professori Markku Kulmala. Ilmastopolitiikan osalta käynnissä on muun muassa päästökauppaa ja ympäristöverotusta koskevat väitöskirjahankkeet sekä alkamassa on Susanna Kankaanpään suomalaisten kaupunkien ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva hanke. Massa tähdentää, että ympäristöpolitiikkatieteessä tarkastellaan ympäristökysymyksiä tieteidenvälisestä näkökulmasta. Myös yhteiskuntatieteellisessä ympäristötutkimuksessa on hyvä lähteä ympäristöongelmien luonnontieteellisestä taustasta, mutta edetä pohtimaan yhteiskuntapoliittisia ja taloudellisia ratkaisumalleja.

BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 11 Ilmastonmuutoksen vaikutus kasveihin Kasviekologi Sirkku Manninen on toiminut ympäristöbiologian yliopistonlehtorina vuodesta 2001. Hänen tutkimusryhmänsä on erikoistunut tutkimaan ilman epäpuhtauksien ja muiden stressitekijöiden vaikutuksia kasvillisuuteen viime aikoina erityisesti haapoihin. Tehty tutkimustyö on suorassa yhteydessä käytäntöön. Manninen mainitsee merkittävänä UNECE:n alaisen ICP Vegetation yhteistyöohjelman, jossa tutkitaan ilmansaasteiden vaikutuksia luonnonvaraisiin ja viljelykasveihin. Työryhmän tutkijoiden raporttien tulokset siirtyvät vähitellen EUdirektiiveihin. Minulle on tärkeää nähdä tutkimustyön tulosten siirtyvän hyötykäyttöön. Ilmatieteen laitoksen verkkosivut ovat hyvä esimerkki, siellä annetut otsonipitoisuuksien suositusarvot ovat peräisin eurooppalaisten tutkijoiden työstä. Haavat, koivut ja ketokasvit Manninen kertoo, että he tutkivat haapoja moninaisin kokein. Olemme testanneet esimerkiksi metsä ja hybridihaapojen reagoimista kohonneisiin otsonipitoisuuksiin. Kaasutuskokeiden perusteella näyttää siltä, että haavat ovat vähemmän herkkiä otsonille kuin koivut, ja hybridihaavat ovat vähemmän herkkiä kuin metsähaavat. Yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa on testattu eri sade ja typpilannoitusmäärien vaikutusta haapakloonien kasvuun ja kylmänkestävyyteen. Vesimäärällä ei juuri ollut vaikutuksia kylmänkestoon, mutta sen sijaan typellä oli. Kohonneet typpipitoisuudet lisäsivät haapojen kasvua ja alensivat kylmänkestävyyttä. Tällä hetkellä väitöstyöntekijä tutkii metsähaavan ja hybridihaavan kasvua ja lehtiominaisuuksia vaihtelevissa luonnonoloissa. Tutkimusten kohteina ovat eri etäisyyksillä moottoritiestä olevat istutushaavikot sekä kaupunki että maaseutumetsät. Manninen tutkimusryhmineen on tehnyt yhteistyössä Maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kanssa kaasutuskokeita niitty ja ketokasveille. Helsingin kaupunki on rahoittanut ketojen arviointia ja tutkimusta Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Sipoossa. Etenkään typensitojalajit, metsäapila ja niittynätkelmä, eivät kestä kohonneita otsonipitoisuuksia. Helsingin arvokedoilla on huomattavasti vähemmän ketokasvi ja perhoslajeja kuin maaseudun perinneniityillä. Kaupunki haluaa meiltä niittyjen hoitoohjeita, ettei lajien kirjo vähenisi entisestään. Pohjoisten kasvilajien tulevaisuus Kasvilajien kyky sopeutua ilmastomuutokseen on yhä osittain arvoitus. Manninen on huolestunein havupuiden selviytymisestä. Kesävihreät, nopeakasvuiset lehtipuut ja heinät pystynevät sopeutumaan paremmin kohonneisiin lämpötiloihin ja otsonipitoisuuksiin. Havupuut puolestaan hengittävät nykyään lähes läpi vuoden, eivätkä ne saa tarvitsemaansa talvilepoa. Niiden hiilivarastot ovat jatkuvassa käytössä. Oulussa tutkittiin vuonna 2007 päättyneessä kokeessa tunturikoivuja avokattokammiokasvihuoneissa, joiden käyttö saa lämpötilan nousemaan. Tunturikoivukloonien välillä löytyi selviä eroja kasvussa, toiset pärjäsivät paremmin kuin toiset. Vastaavaa geneettistä valintaa tulee tapahtumaan luonnossa monien muidenkin lajien kohdalla, Manninen sanoo.

12 BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA Aivotutkimusta molekyylitasolta eläviin aivoihin Professori Kai Kailan johtamassa neurobiologian ryhmässä tutkitaan pääasiassa hermosolujen välisen viestinnän sähköisiä ja molekulaarisia mekanismeja aivoissa. Tutkimuksellisia painopisteitä ovat myös lasten kehittyvät aivot ja erilaiset aivoperäiset sairaudet. Suurin volyymi on perustutkimuksessa, mutta yhteistyö klinikoiden kanssa on tiivistä. Tutkimusryhmässä on monipuolinen kokoonpano; sähköfysiologian, biofysiikan, kuvantamisen ja molekyylibiologian osaaminen kohtaavat toisensa. Kansainväliseen ryhmään kuuluu toisiaan täydentävästi uransa eri vaiheissa olevia tutkijoita. Yhteistyötä Viikissä ja kansainvälisesti Kaila kehuu, että Viikin kampus on mahdollistanut monia asioita henkilötasolla ja laitteistojen osalta. Yhteistyö lähilaboratorioiden kanssa on tiivistä. Monien projektien kohdalla tutkimusryhmien väliset rajat häipyvät. Jos täällä Viikissä ei saa mitään näkyvää aikaan, niin ei sitten missään. Alalla on kiinteä tutkijaverkosto ja esimerkiksi HYKSin kanssa tehdään paljon yhteistyötä. Tutkimme yhdessä lasten kehittyviä aivoja. Tutkimuksen kohteina ovat sekä normaaliaivot että erilaiset epileptiset sairaustilat, kuten kuumekouristukset. Tärkeä yhteistyökumppani on myös tunnettu berliiniläinen Charitésairaala. Yhteistyössä samaa tematiikkaa seurataan aina molekyylitasolta valmiisiin ihmisaivoihin asti. Avainkollegoitani Viikin kampuksella ovat esimerkiksi Biotieteen tutkimuskeskuksen Mart Saarma ja Claudio Rivera sekä Neurotieteen tutkimuskeskuksen Leonard Khiroug. HYKSissä tärkeä yhteistyökumppani on Sampsa Vanhatalo ja Berliinissä Sebastian Schuchmann. Kailan mukaan kehitettävää olisi ympäristö ja laboratoriopuolten välisessä yhteistyössä niiden välille tulisi luoda enemmän suoria tutkimuslinkkejä. Rajaaitoja on jo kaadettu, mutta käyttämättömiä mahdollisuuksia on vielä paljon. Ajankohtaisinta tutkimuspuolella Tutkimusryhmä kuluu vuonna 2008 aloittaneeseen Suomen Akatemian Molekulaarisen ja integratiivisen neurotieteen huippuyksikköön sekä pohjoismaiseen huippuyksikköön (WIRED). Akatemian huippuyksikkörahoitus ei ole prosentuaalisesti kovin suuri, mutta pitkäkestoisuutensa vuoksi se luo edellytyksiä riskitutkimukselle. Huippuyksikössä tarkastellaan koko organismin toimintaa. Tutkimus keskittyy erityisesti hermokasvutekijöihin, joihin perustuvat neurobiologiset mekanismit aivojen kehityksessä, muovautuvuudessa ja monien sairauksien synnyssä ja hoidossa. Hermokasvutekijöillä on ratkaiseva merkitys esimerkiksi Parkinsonin ja Alzheimerin taudin hoitomuotojen kehittelyssä. Ionien eli sähköisesti varautuneiden hiukkasten säätely liittyy kiinteästi hermosolujen kommunikaatioon ja rakenteeseen sekä energiaaineenvaihduntaan. Kailan ryhmä julkaisi arvostetussa Neuronlehdessä viime vuonna kaksi aihetta käsittelevää artikkelia. Tutkimustyön tuloksena on syntynyt uusi teoria kuumekouristusten molekulaarisesta mekanismista ja patofysiologiasta. Se julkaistiin vastikään Nature Medicine lehdessä. Sekä HYKSissä että Charitésairaalassa tehdään töitä teorian testaamiseksi ja siirtämiseksi käytäntöön. Painopiste kansainvälisellä tutkimuskentällä on siirtymässä koko organismin fysiologian tarkasteluun. Molekulaarinen tieto halutaan viedä eläviin aivoihin ja siksi sekä normaalien että muuntogeenisten eläinten aivojen kokonaisvaltaisen fysiologian ja anatomian asema on tullut uudestaan tärkeäksi, Kaila sanoo.

BIO JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS 13 BIO JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS Bio ja ympäristötieteiden laitos aloitti toimintansa vuoden 2004 alussa. Se antaa opetusta seuraavissa pääaineissa: akvaattiset tieteet, biokemia, ekologia ja evoluutiobiologia, fysiologia, kasvibiologia, perinnöllisyystiede, yleinen mikrobiologia ja ympäristötieteet. Tutkimuskohteet ulottuvat molekyyli ja solutasolta yksilöiden ja lajien kautta eliöyhteisöihin ja ekosysteemeihin. Eri organisaatiotasojen rakennetta, toimintaa ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa tutkitaan sekä laboratoriossa että maastossa. Kansainvälisesti korkeatasoinen tutkimus on etupäässä biologista perustutkimusta. Laitoksessa toimii lukuisia tutkimusryhmiä ja tutkimuksen huippuyksiköitä. Tutkimus on luonteeltaan kansainvälistä, laajaalaista ja tohtoreita valmistuu runsaasti. Bio ja ympäristötieteiden tutkimus tuottaa monipuolisia sovelluksia ja tuotekehitysideoita sekä luo muita yhteyksiä teollisuuteen, valtion tutkimuslaitoksiin, ministeriöihin ja kuntasektorille. Ekologinen tutkimus ja ympäristötutkimus tuottavat tietoa, jota voidaan käyttää poliittisessa päätöksenteossa, esimerkiksi koskien maan ja metsien käyttöä. Ilmastonmuutoksen, kaupunkiekologian ja ympäristönsuojelun tutkimuksen tulokset näkyvät yhteiskunnan päätöksenteossa. Terveydenhoito, lääketiede ja lääketeollisuus hyödyntävät jatkuvasti biotieteellistä tutkimusta. Lisäkoulutuksella voi erikoistua muun muassa sairaalabiokemistiksi, geneetikoksi tai mikrobiologiksi. Laitoksen henkilökunta osallistuu asiantuntijoina nuorten ja aikuisten koulutukseen eri oppilaitoksissa ja järjestää tutustumiskäyntejä koululaisille. Nykyinen organisaatio antaa mahdollisuuden luoda dynaaminen tutkimusympäristö ilman muodollisia rajoja. Tilaisuuden hyödyntäminen edellyttää uusia asenteita ja menettelytapoja, joista on hyötyä myös opetuksessa ja opetuksen kehittämisessä, kun resursseja voidaan kokonaisvaltaisemmin suunnata opiskelijoiden hyväksi. Pyrkimyksenä on antaa integroitu ja ymmärrettävä kuva biologian ja ympäristötieteiden eri alojen ja suuntausten välisistä yhteyksistä. Pääainetoimikunnat valmistelevat vastuuprofessoriensa johdolla opetusta ja henkilöstöä koskevat esitykset johtoryhmän käsiteltäviksi. Myös ensimmäisen vuoden perusopetuksen ja ruotsinkielisen opetuksen koordinointia varten on omat toimikuntansa. Opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä on apuna yliopistopedagogiikan lehtori. Laitos koordinoi myös Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa. Vuoden 2007 aikana keskeisiksi asioiksi nousivat koulutuksen ja opetuksen johtaminen ja laatujärjestelmän kehittäminen. Toimintaa kehitettiin ja parannettiin vastaamaan yhä laadukkaampia tavoitteita. Laatujärjestelmän kehittäminen koski kaikkea toimintaa ja siihen paneuduttiin paikoin jopa kunnianhimoisesti; monelta osin työ on kuitenkin vielä kesken. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin tätä työtä pystytään ylläpitämään ja saattamaan osaksi normaalia toimintaa kaikilla osaalueilla. Poikkeuksellisen suuren laitoksen opetussuunnittelutyö ja opetuksen kehittäminen sekä tutkintovaatimukset uudessa järjestelmässä ovat myös osoittautuneet haasteellisiksi. Alustava analyysi osoitti, että opetuksen virtaviivaistaminen ja kehittäminen vaativat uudelleenarviointia sekä yhteistyön ja tiedonkulun lisäämistä eri pääaineiden ja koulutusohjelmien välillä. Tässä työssä voimme onnistua vain yhdessä opiskelijoiden kanssa ja haastetta tulee riittämään useiksi vuosiksi. Kielo Haahtela Laitoksen johtaja

14 BIO JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS Akvaattiset tieteet Akvaattiset tieteet jakautuvat murto ja merivesiin suuntautuvaan hydrobiologiaan, sisävesiä tutkivaan limnologiaan sekä kalataloustieteeseen. Lisäksi pääaineessa toimii Ympäristömuutosten tutkimusyksikkö. Tavoitteena on vesiluonnon kokonaisvaltainen tarkastelu, vesiekosysteemien ymmärtäminen ja ihmisen toiminnan vaikutusten arvioiminen. Ajankohtaisia tutkimusaiheita ovat muun muassa Itämeren jään merkitys ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrossa talviaikaan sekä arktinen ilmastonmuutos. Lisäksi tutkitaan fotokemiallisen orgaanisen aineen hajoamista vesiekosysteemeissä, merisedimenttien typen kiertoa, bakteerilajistoja, bakteeriplanktonin kasvutehoon vaikuttavia tekijöitä ja subarktisten järvien siikamuotoja. Merkittävimmässä sisävesitutkimushankkeessa tutkittiin savisameuden ja selkärangattomien petojen vaikutusta järvien ravintoketjukunnostukseen. Kymmenvuotinen Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa hanke jatkui kolmatta vuotta. Lisäksi tutkittiin kaikuluotauksen soveltamista kalakantojen arviointiin ja menetelmiä kalojen ikien määrittämiseen. Käynnissä oli useita kalastusbiologiaan liittyviä EUprojekteja, joihin voi tutustua osoitteessa www.helsinki.fi/science/ fem/en/research.htm. Ekologia ja evoluutiobiologia Ekologian ja evoluutiobiologian pääaine käsittelee luonnonvaraisten eliöiden suhdetta ympäristöönsä yksilöistä populaatiohin, eliöyhteisöihin ja ekosysteemeihin. Eläinten levinnäisyyteen ja runsauteen vaikuttavia tekijöitä tutkitaan niin perinteisen maastotyön kuin genetiikan, molekyyliekologian ja mallintamisen menetelmin. Pääaineessa toimii useita kansainvälisesti tunnettuja tutkimusryhmiä. Metapopulaatiobiologian huippuyksikössä tutkitaan eliöiden liikkumista ja selviytymistä pirstoutuneessa elinympäristössä sekä kehitetään menetelmiä suojelualueiden suunnitteluun. Evoluutiota ja eläinten sopeutumista ympäristöstresseihin tutkitaan Evoluutiogenetiikan ja fysiologian huippuyksikköön kuuluvassa Ekologisen genetiikan tutkimusryhmässä. Pohjoismaiseen EcoClimhuippuyksikköön kuuluneessa Integratiivisen ekologian tutkimusryhmässä selvitetään ilmastonmuutoksen ekologisia vaikutuksia aikasarjojen ja mallintamisen avulla. Lisäksi pääaineessa tutkitaan sosiaalista käyttäytymistä ja seksuaalivalintaa sekä evolutiivisten ristiriitojen erikoispiirteitä ja lajiutumista. Mallilajeina käytetään muun muassa muurahaisia, lintuja ja kaloja. Ympäristötieteet Ympäristötieteiden opetuksessa ja tutkimuksessa käsitellään ympäristöongelmia ja niiden syitä sekä ennaltaehkäisyä, poistamista tai lieventämistä. Aiheina ovat muun muassa ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, tuotanto ja kulutus, elämää ylläpitävä luonnontalous ja sen häiriöt sekä ympäristökysymykset kaupungeissa. Opiskelussa tarkastellaan biologisia, taloudellisia, oikeudellisia ja teknologisia kysymyksiä, sosiaalista ja kulttuurista ympäristöä sekä ympäristöpolitiikkaa. Tutkimus ja opetusaiheet ovat usein yhteiskunta ja luonnontieteiden maastossa. Tieteidenvälinen koulutus antaa valmiudet toimia ympäristönsuojelun tutkimus, kehittämis ja johtotehtävissä. Alalta valmistuneet sijoittuvat julkisen sektorin, elinkeinoelämän tai järjestöjen palvelukseen kotimaassa sekä kansainvälisesti. Työtehtäviä on esimerkiksi asiantuntijalaitoksissa ja kansainvälisissä yrityksissä sekä järjestöissä.

BIO JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS 15 Fysiologia Fysiologia tutkii elintoimintoja aina molekyyleistä toimiviin organismeihin asti. Tutkimus painottuu vahvasti neurobiologiaan ja erityisesti aivojen kehitystä ohjaaviin mekanismeihin. Tutkimusryhmillä on tiivistä yhteistyötä Biotekniikan instituutin ja Neurotieteen tutkimuskeskuksen kanssa. Pääaineessa toimii huomattava osa kansallisesta Molekulaarisen ja integratiivisen neurotieteen huippuyksiköstä. Vertailevaa ja ekologista fysiologiaa edustaa aistinbiologian ryhmä. Pääaineen koulutuksen erikoistumislinjat ovat neurobiologia, kehitys ja lisääntymisbiologia sekä yleinen ja ekologinen fysiologia. Lisäksi on alkanut uusi neurotieteen maisteriohjelma. Jatkokoulutuksessa fysiologian pääaineen koordinoima Suomen neurotieteen tutkijakoulu (FGSN) ja kansainvälisen Marie Curie Action statuksen saanut CORTEXyhteistyöverkosto ovat tärkeässä roolissa. Kehitysbiologiaan erikoistuvat opiskelijat saavat yleensä tutkijankoulutuksensa Biotekniikan instituutin ja lääketieteen tutkimus ja opetuskeskus Biomedicumin kehitysbiologian tutkimusryhmissä. Kasvibiologia Pääaine kattaa kasvibiologian solu ja molekyylibiologiasta kasviekologiaan ja systematiikkaan. Erityisinä kehityskohteina ovat olleet kasvibiologian erikoistumislinjat. Ne tarjoavat mahdollisuuden monialaisiin kasvien ja sienten fysiologiaa, ekologiaa, evoluutiotutkimusta ja systematiikkaa sisältäviin opintoihin. Fysiologisen kasviekologian ja kasvien kehitysbiologian tutkimusta ja opetusta on tuettu laitehankinnoin Suomen Akatemian rahoituksella. Lajintuntemuksen palkittua oppimisympäristö Pinkkaa on kehitetty ja laajennettu. Kasvien stressifysiologian, ekofysiologian ja kehitysbiologian tutkimusryhmät kuuluvat Suomen Akatemian Kasvin signaloinnin huippuyksikköön (2006 2011). Ryhmät tutkivat kasvien sopeutumista stressiin, siihen liittyvää signalointia ja puunmuodostuksen säätelyä. Ryhmien jatkoopiskelijoita kuuluu Viikin eri tutkijakouluihin ja Kasvibiologian kansalliseen tutkijakouluun, jonka puitteissa järjestetään yliopistojen yhteistä opetusta. Perinnöllisyystiede Perinnöllisyystiede tutkii perinnöllisyyden lainalaisuuksia geenien ja genomien analyysistä aina populaatio ja lajitason tutkimuksiin. Keskeisiä aihealueita ovat genomiikka ja kasvigenetiikka, ihmisgenetiikka, geneettinen bioinformatiikka, kehitysgenetiikka ja mikrobigenetiikka. Tutkimustuloksia sovelletaan lääketieteessä, kasvien ja eläinten jalostuksessa sekä mikrobien valvonnassa. Pääaine vastaa sairaalageneetikkojen erikoistumiskoulutuksesta ja on mukana tutkijakoulujen toiminnassa sekä koordinoi Kasvien signaloinnin tutkimuksen huippuyksikköä. Genomiikan ja kasvigenetiikan alalla on saavutettu tuloksia kasvitauteja aiheuttavien bakteerien keskinäisen kommunikaation ja kasvien puolustusmekanismien toiminnan sekä vuorovaikutusten analyyseissä. Tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa kasvinsuojelutoimia ilmastonmuutoksen aiheuttamaa taudinaiheuttajakirjoa vastaan. Bioinformatiikassa verkkoalgoritmiin perustuva GTGohjelma on läpimurto proteiinien kaukaisten sukulaisuussuhteiden selvittämisessä. MultiGOohjelmisto tulee uudistamaan mikrosiruanalyysit. Uusia avauksia ovat suolistosyövän syntyyn vaikuttavien mekanismien tutkimus ja osallistuminen Parkinsonin tautia tutkivaan konsortioon.

16 BIO JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS Yleinen mikrobiologia Yleinen mikrobiologia jakaantuu lääketieteelliseen mikrobiologiaan, virologiaan ja mikrobiekologiaan. Lääketieteellinen mikrobiologia keskittyy taudinaiheuttajabakteerien genomiikkaan ja maitohappobakteerien tutkimukseen. Virologiassa tarkastellaan bakteereja sekä arkkieliöitä infektoivien virusten hienorakennetta ja evoluutiota. Mikrobiekologiassa paneudutaan taudinaiheuttajien ja maaperän bakteerien vuorovaikutuksiin kasvien kanssa. Maitohappobakteerien pintaproteiinien tutkimus liittyy terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämiseen. Lääketieteellisessä mikrobiologiassa on myös kehitetty menetelmiä vieraiden proteiinien erittämiseksi bakteerisolusta kasvatusliuokseen. Mikrobiekologiassa on tutkittu maaperän metaanintuottajia ja selvitetty puiden kasvua edistävien mikrobien käyttömahdollisuuksia saastuneen maaperän kunnostamisessa. Lisäksi on tutkittu kasvipatogeenisten bakteerien molekyylibiologiaa sekä koivun ja haavan sisäisiä bakteereja. Pääaineen tutkijoita on mukana Virologian huippuyksikössä ja Kasvimolekyylibiologian ja metsäpuiden biotekniikan huippuyksikössä sekä eurooppalaisessa EuroPathoGenomicsverkostossa. Biokemia Biokemia on elämää molekyylitasolla tutkiva tiede, johon monet muut tieteenalat kuten solubiologia, lääketiede, perinnöllisyystiede ja kehitysbiologia pohjautuvat. Biokemiassa pyritään ymmärtämään eri biologisten prosessien ja sairauksien taustalla olevia kemiallisia mekanismeja, joten biokemiallinen tutkimus on erittäin tärkeää uusien lääkkeiden ja terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittelyssä. Koulutusohjelma on suosittu ja opiskelijat edustavat Suomen parhaimmistoa. Tästä kertovat lyhyet valmistumisajat sekä väitöskirjojen määrä ja taso. Viikissä biokemiaa opetetaan myös maatalousmetsätieteellisessä ja eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja yhteistyö näiden tiedekuntien kanssa on tiivistymässä, mikä vahvistaa varmasti sekä alan opetusta että tutkimusta. Vuonna 2007 biokemia järjesti dosenteilleen yhteisen tilaisuuden, joka sai innostuneen vastaanoton. Vuoden varrella biokemian tutkijat julkaisivat alan huippulehdissä suuren määrän korkeatasoisia töitä, jotka herättivät merkittävää kansainvälistä huomiota. Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma HEBIOT Helsingin yliopiston, Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun perustama biotekniikan koulutusohjelma yhdistää perus ja soveltavat luonnontieteet, insinööritieteet sekä liiketaloustieteet. Ohjelma tuottaa biotekniikan osaajia monitieteisen tutkimuksen, bioteollisuuden ja palvelusektorin tarpeisiin sekä yrittäjiksi. HEBIOTin toiminta laajeni edelleen ja nyt ohjelmassa opiskelee noin 170 perustutkintoopiskelijaa, joista 80 on biotieteellisessä tiedekunnassa. Koulutusohjelman erilliseen englanninkieliseen MBI OTmaisteriohjelmaan hyväksyttiin kansainvälisiä opiskelijoita ensimmäisen kerran myös tutkinnon perusteella. Valintauudistus ja tehostettu markkinointi lisäsivät kansainvälisten opiskelijoiden määrää. Maisteriohjelma järjesti useita englanninkielisiä luento ja laboratoriokursseja yhteistyössä erillislaitosten kanssa. Ensimmäiset biotekniikan maisterit valmistuivat ohjelmasta vuoden 2007 aikana. Lisäksi ensimmäinen biotekniikan jatkoopiskelija väitteli tohtoriksi keväällä 2007.

YMPÄRISTÖEKOLOGIAN LAITOS 17 YMPÄRISTÖEKOLOGIAN LAITOS Laitoksella tehtävä tutkimus on ekosysteemilähtöistä, pääpaino on akvaattisessa ja maaperäekologiassa, ekotoksikologiassa, ympäristökemiassa ja ympäristömikrobiologiassa. Tärkeitä tutkittavia ympäristökysymyksiä ovat ihmisen aiheuttamat muutokset ja vauriot pinta ja pohjavesissä, maaperässä sekä bioremediaatioon ja jätehuoltoon liittyvät tekniikat. Vuoden 2007 aikana laitoksella oli käynnissä lähes 30 erilaista hanketta. Yksi niistä kuului EU:n komission alaiseen tutkimusohjelmaan, Suomen Akatemiasta ja Helsingin yliopiston tutkimusvaroista rahoitettiin kummastakin kahta hanketta. Säätiöt rahoittivat yhteensä 12 hanketta ja kuntien, yritysten, ministeriöiden ja muun täydentävän rahoituksen turvin pyöri yhdeksän hanketta. Ulkopuolisen tutkimusrahoituksen turvin laitoksella työskenteli yli 20 tutkijaa ja väitöskirjaansa tekevää jatkoopiskelijaa. Hankkeissa työskenteli myös perustutkintoopiskelijoita tutkimusapulaisina ja pro gradu työn tekijöinä. Laitoksella työskenteli myös vierailevia kotimaisia ja kansainvälisiä tutkijoita. Laitos oli mukana pohjoismaisessa huippututkimusohjelman hankkeessa (2003 2007), jossa tutkitaan vesiekosysteemin ja ilmankehän välistä kaasunvaihtoa. Kuluneen vuoden aikana laitos oli mukana toteuttamassa ja saattamassa käyttökuntoon EU:n tavoite 2 ohjelman rahoituksen saanutta Pilottutkimuskenttähanketta. Tutkimuskenttäalueelle on sijoitettu maaperäja sedimenttitutkimuksia varten 16 kappaletta kahden kuutiometrin kokoista teräslysimetriä monipuolisin mittaus ja tiedonkeruujärjestelmin. Tavoite 2 ohjelmasta saadun hankerahoituksen turvin kehitettiin laitoksen yhteyteen tutkimukseen ja tuotekehitykseen keskittyvää ympäristölaboratoriokokonaisuutta. Tällä Alma Lablaboratoriolla tulee olemaan käytettävissään hyvää kansainvälistä tasoa olevia laite ja osaamisresursseja. AlmaLab tulee toimimaan eikaupallisena laboratoriona, jossa tehdään tutkimukseen ja opetustyöhön liittyviä analyysejä. Yritysten kehityshankkeita voidaan toteuttaa osana opinnäytetöitä, jos niihin liittyy tutkimuksellisia elementtejä. Vuoden 2007 aikana laitos oli asiantuntijatahona PäijätHämeen Vesijärvisäätiön perustamistoiminnassa. Laitoksen tutkijat ja virkahenkilöt ovat tuottaneet vuoden aikana 20 kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa julkaistua artikkelia. Lisäksi on julkaistu useita yleistajuisempia artikkeleita eri lehdissä. Laitos on ollut mukana valtakunnallisessa, OPM:n rahoittamassa Ympäristötieteen ja tekniikan tutkijakoulussa (EnSTe). Professori Martin Romantschuk nimitettiin ympäristöbiotekniikan professorin virkaan uudelle viisivuotiskaudelle. Kaupunkitutkimuksen maisteriohjelma hanke (2005 2007) käynnistyi vuoden 2005 aikana. Ohjelma pyrki vastaamaan kaupungistumisen ja ympäristökysymysten osaamistarpeisiin Helsingin metropolialueella, erityisesti Lahden ja sen seutukuntien ympäristössä. 14 opiskelijaa valittiin ympäristöekologiselle linjalle ja 10 yhteiskuntapoliittiselle linjalle. Ympäristöekologian laitos osallistui aktiivisesti biotieteellisen tiedekunnan laatujärjestelmän kehittämiseen ja toimintakäsikirjan laatimiseen. Laitos oli haastattelukohteena Helsingin yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnissa. Timo Kairesalo Laitoksen johtaja

18 BIOLOGISET ASEMAT BIOLOGISET ASEMAT Helsingin yliopiston biologiset asemat, Kilpisjärven biologinen asema, Lammin biologinen asema sekä Tvärminnen eläintieteellinen asema, kuuluvat biotieteelliseen tiedekuntaan. Asemat toimivat biotieteiden ja muiden luonnonympäristöä tutkivien tieteiden kenttäopetuksen ja tutkimuksen tukikohtina, ja ne osallistuvat ympäristön tilan seurantaan. Kilpisjärvi mukaan ekologisten seurantaalueiden verkostoon Vuosi 2007 oli Kilpisjärven biologisen aseman 43. toimintavuosi sen virallisen perustamisen jälkeen vuonna 1964. Kuluneena vuonna Kilpisjärvestä muodostettiin virallinen pitkäaikainen ekologinen seurantaalue (LTER) osana koko maan kattavaa seurantaverkostoa. Toimintaansa jatkoi Helsingin yliopiston ja Enontekiön kunnan välinen yhteistyöryhmä, johon kuuluu keskeisiä toimijoita koko Lapin alueelta. Yhteistyöryhmä ja biotieteellinen tiedekunta edistivät asemalle sijoitettavan tutkimusprofessuurin perustamista. Helsingin yliopiston rahastot osti tutkimus, opetusja majoituskäyttöön Metsäntutkimuslaitokselta noin 1,5 hehtaarin suuruisen alan Kilpisjärven tutkimusalueesta sekä alueella olevat rakennukset. Helsingin yliopiston omistusoikeus kiinteistöön alkoi vuoden 2008 alussa. Kauppaan sisältyvä Kilpisjärven paras veneranta tulee helpottamaan vesitutkimuksia. Biologian opiskelijoiden ainejärjestö Symbioosi ry ryhtyi toimenpiteisiin Saanan alueen suojelemiseksi; Saanan luonnonystävät Luomus ry saatiin rekisteröidyksi (www.geocities.com/saananluonnonystavat). Yhdistys pyrkii osaltaan turvaamaan arvokkaan kansallismaiseman säilymisen ja luonnontutkimuksen jatkuvuuden. Lammin Biokylä vihittiin käyttöön Lammin biologisella asemalla toiminta on vilkasta ympäri vuoden. Kevät ja kesäaikana aseman valtaavat erilaisille kenttäkursseille osallistuvat opiskelijat. Tutkimusprojekteissa kenttäkausi jatkuu pidempään ja monet tutkijat työskentelevät asemalla myös talvisin. Asemalla on käynnissä niin Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita kuin myös alueellisten yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettavia kehityshankkeita. Yliopiston kurssi ja seminaaritoiminnan lisäksi asema toimii monien yliopiston ulkopuolisten seminaarien ja kokousten pitopaikkana. Tammikuussa otettiin käyttöön uusi tutkimushalli, johon on jo asettunut Viikissä pääpaikkaansa pitävä akatemiaprofessori Ilkka Hanskin johtama metapopulaatiobiologian tutkimusryhmä. Hanskin tutkimusryhmä on yksi Suomen Akatemian nimeämistä huippuyksiköistä. Vuoden aikana hallilla vieraili runsaasti alan tutkijoita ja projekti tulee vahvistamaan aseman tutkimustoimintaa. Toukokuussa vihittiin käyttöön samassa rakennuksessa sijaitseva Innopark Oy:n teknologiakylä. Koko 2000luvun on Lammilla suoritettu tilojen peruskorjauksia. Päärakennuksen kurssisiiven peruskorjaus valmistui helmikuun lopussa. Kurssilaiset ja semi... Biotieteellisen tiedekunnan kaikki biologiset asemat kuuluvat nyt Suomen pitkäaikaisen ekologisen tutkimuksen verkostoon (LongTerm Ecological Research, LTER). Verkosto ylläpitää kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusinfrastruktuuria pitkäaikaisen tutkimuksen ja koulutuksen järjestämiseksi. Kuvassa Kilpisjärven biologinen asema

BIOLOGISET ASEMAT 19 naarivieraat ottivat tyytyväisinä vastaan uusitut tilat, ja kurssi ja seminaaritoiminta jatkui normaaliin tapaan syksyyn saakka. Lokakuussa alettiin jo valmistautua seuraavaan rakennusurakkaan. Vuoden lopussa ryhdyttiin toteuttamaan viimeistä suurta kokonaisuutta, päärakennuksen sisääntuloaulan ja keittiötilojen remonttia. Vuoden lopussa remontti oli lähes valmis. Tvärminnen asema on yhteiskunnallisesti aktiivinen Tvärminnen eläintieteellinen asema on vuonna 1902 perustettu kenttäasema, jonka pääasiallinen tehtävä on toimia kenttätutkimuksen ja opetuksen tukikohtana. Asema sijaitsee Hankoniemellä, Suomenlahden suulla. Sijaintinsa ja perinteidensä mukaisesti aseman toiminta on suuntautunut rannikonläheiseen luonnonympäristöön. Asemasta onkin vuosien varrella tullut merkittävä Itämeren rannikkoalueiden tutkimus ja opetuskeskus. Päärakennus on aseman toiminnallinen keskus, jossa sijaitsee työhuoneita, moderniin merentutkimukseen varustetut laboratorio ja kasvatustilat ja keittiö ruokasaleineen. Omaa henkilökuntaa asemalla on noin 20 henkeä. Asemaa käyttävät Helsingin yliopiston kurssilaisten ja tutkijoiden lisäksi myös monet muut tutkimuslaitokset, kuten Merentutkimuslaitos, Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus. Asemalla järjestetään vuosittain lukuisia seminaareja, myös ulkomaalaisia vierailijoita käy merkittävässä määrin. Asema osallistui yhteiskunnalliseen toimintaan esimerkiksi useiden ympäristöasioita koskevien lausuntojen ja muistutusten muodossa. Viime vuonna hallintooikeus kumosi aseman tekemästä aloitteesta ympäristölupaviraston kannan, ja kysymys Tammisaaren saaristossa sijaitsevassa Danskogsfladassa tehdystä ruoppauksesta palautui uudelleen käsiteltäväksi. Yhteistyötä tehdään Hangon ja naapurikaupunki Tammisaaren suuntaan; kaupunkien johtoryhmät pitivät viime vuonna asemalla kaksi päivän mittaista kokousta. Tvärminnen eläintieteellinen asema on vuonna 1902 perustettu kenttäasema, jonka pääasiallisena tehtävän on toimia kenttätutkimuksen ja opetuksen tukikohtana. Vesitutkimusta Lammilla. Akatemiatutkija Anssi Vähätalo ja opiskelija Anna Maria Rajala ottavat vesinäytteitä Pääjärvellä sijaitsevalla koelautalla.

20 BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA TIETOA TIEDEKUNNASTA Vuoden 2004 alussa toimintansa aloittanut Helsingin yliopiston biotieteellinen tiedekunta lähiyksikköineen muodostaa Viikin biokeskuksessa Suomen näkyvimmän ja laajimman bio ja ympäristötieteen alan tutkimusta sekä opetusta harjoittavan kokonaisuuden. Kansainvälisesti korkeatasoisen tutkimuksen lisäksi tiedekunnassa koulutetaan asiantuntijoita yliopistojen, tutkimuslaitosten, valtionhallinnon, koulujen ja muiden oppilaitosten sekä yritysmaailman tarpeisiin. Tiedekunnassa tuotetun tiedon merkitys yhteiskunnassa on selkeästi kasvamassa. Alan sovellutukset ovat keskeisiä terveydenhuollossa ja lääketieteessä, luonnonvarojen kestävässä käytössä, ympäristöongelmien syiden ymmärtämisessä ja ratkaisujen etsimisessä, elintarviketuotannossa sekä monilla teollisuuden alueilla. Biotieteelliseen tiedekuntaan kuuluu kaksi ainelaitosta ja kolme biologista asemaa: bio ja ympäristötieteiden laitos, ympäristöekologian laitos, Kilpisjärven biologinen asema, Lammin biologinen asema ja Tvärminnen eläintieteellinen asema. Lisäksi tiedekunta koordinoi yliopiston eri tieteenalojen ympäristötutkijoiden verkostoa, Helsingin yliopiston ympäristötutkimusyksikköä (HERC). Halllinto Tiedekunnan toimintaa johtaa ja valvoo dekaani, professori Jari Niemelä. Lisäksi tutkimuksesta ja opetuksesta vastaavat varadekaanit, professori Tapio Palva sekä professori Juha Voipio. Tiedekunnan korkein päättävä elin on tiedekuntaneuvosto, johon kuuluvat dekaani, kahdeksan muuta professoria, viisi muista opettajista ja tutkijoista sekä henkilökunnasta valittua jäsentä sekä viisi opiskelijajäsentä. Suunnittelutyötä tehdään seuraavissa toimikunnissa: Opetuksen ja opintojen kehittämisen toimikunta on vuonna 2007 kehittänyt opetuksen ja opintojen palautejärjestelmää sekä ollut järjestämässä opetuksen kehiittämispäiviä. Suunnittelutoimikunta tukee tiedekuntaneuvoston ja dekaanin päätöksentekoa toimimalla strategisten asioiden keskustelu ja valmisteluelimenä. Vuoden 2007 alussa laajentunut toimikunta toimii myös tiedekuntatason yhteistyöelimenä. Tutkimuksen ja jatkotutkintojen kehittämisen toimikunnassa keskityttiin vuonna 2007 jatkotutkintoja ja niiden ohjausta koskeviin linjauksiin sekä käsiteltiin tutkimuksen ja jatkotutkintokoulutuksen laadunhallintaa. Valintalautakunta vastaa opiskelijavalintojen kehittämisestä sekä päättää sivuaine ja erillisopintooikeuksien myöntämisestä. Tiedekunnan kanslian tehtävänä on huolehtia tiedekuntaneuvoston ja dekaanin toimivaltaan kuuluvien asioiden valmistelusta, esittelystä, toimeenpanosta ja tiedottamisesta. Kanslia sijaitsee Viikissä Biokeskus 1:ssä ja on avoinna mape 12.00 15.00. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@helsinki.fi ja tiedekunnan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.helsinki.fi/bio.

BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 21 Opiskelu ja tutkimus Biotieteellisen tiedekunnan perustutkintoja ovat luonnontieteiden kandidaatin (LuK/MMK) ja filosofian maisterin (FM/ MMM) tutkinnot. Jatkotutkintoina tiedekunnassa voi suorittaa filosofian lisensiaatin (FL/MML) ja filosofian tohtorin (FT/ MMT) tutkinnot. Tiedekunnasta voi valmistua myös biologian aineenopettajaksi. Tutkintoopintojen lisäksi tiedekunta tarjoaa sivuaineopintoja muualla opiskeleville sekä erillisiä opintoja. Tiedekunnan pääaineet ovat: akvaattiset tieteet, biokemia, biotekniikka, ekologia ja evoluutiobiologia, fysiologia, kasvibiologia, perinnöllisyystiede, yleinen mikrobiologia, ympäristöekologia ja ympäristötieteet. Vuonna 2007 biotieteellisestä tiedekunnasta valmistui 143 maisteria ja ennätykselliset 74 tohtoria. Tutkijakoulut ovat merkittävänä tukena ja ympäristönä tiedekunnan opiskelijoiden jatkoopinnoissa. Tiedekunnan toimijoita on mukana seuraavissa tutkijakouluissa: Helsingin biotekniikan ja molekyylibiologian tutkijakoulu, GSBM (www.biocenter.helsinki.fi/biotechgs) Kasvibiologian kansallinen tutkijakoulu (www.helsinki.fi/bioscience/fgspb) Luonnonvaraisten eliöiden kestävän käytön ja suojelun tutkijakoulu, LUOVA (www.helsinki.fi/biosci/luova) Neurotieteen kansallinen tutkijakoulu, FGSN (www.helsinki.fi/fgsn) Viikin biotieteiden tutkijakoulu, VGSB (www.biocenter.helsinki.fi/viikkigs) Biotieteellisessä tiedekunnassa tehdään kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta. Tiedekunnan tutkijoita ja tutkimusryhmiä kuuluu seuraaviin Suomen Akatemian sekä pohjoismaisiin huippuyksiköihin: Evoluutiogenetiikan ja fysiologian huippuyksikkö (www.coe.fi) Kasvin signaloinnin tutkimuksen huippuyksikkö (www.helsinki.fi/bioscience/plantsignal) Metapopulaatiobiologian huippuyksikkö (www.helsinki.fi/science/metapop) Pohjoismainen molekyylilääketieteen Water Imbalance Related Disorders huippuyksikkö, WIRED (www.cmbn.no/wired) Pohjoismainen The dynamics of ecological systems under the influence of climatic variation huippuyksikkö, EcoClim (www.cees.no/ecoclim) Virologian huippuyksikkö (www.helsinki.fi/virres)