PORVOONJOEN VESISTÖALUE VESISTÖTARKKAILU VUOSINA

Vastaanottaja Lahti Aqua Oy Hollolan kunta / vesilaitos Orimattilan kaupunki / vesihuoltolaitos Nastolan kunta / vesihuoltolaitos Pukkilan kunta Asiakirjatyyppi Vuosiraportti Päivämäärä 23.7.215 / 25.9.215 Viite 15119386 PORVOONJOEN VESISTÖALUE VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214

PORVOONJOEN VESISTÖALUE VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 Päivämäärä 23.7.215 / 25.9.215 Laatija Sari Tammisto, Paula Jäntti Tarkastajat Anna Hakala, Riikka Johansson Hyväksyjä Outi Salonen Kuvaus Pitkän aikavälin, 27 214, vesistötarkkailun yhteenvetoraportti 25.9.215 korjaukset: teksti kohdassa 6.1 mereen päätyvät ainekuormat, taulukkonumerointi taulukosta 16 alkaen sekä päivitetty liitteet 5 ja 13 Viite 15119386 Ramboll Finland Oy Ramboll Analytics Niemenkatu 73 1514 LAHTI T +358 2 755 611 www.ramboll.fi

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 1.1 Toimivien jätevedenpuhdistamoiden ympäristöluvat 1 1.2 Jätevedenpuhdistamon toiminta päättynyt vuosina 27 214 1 2 VESISTÖALUE JA TARKKAILUN TOTEUTUMINEN 2 3 SÄÄOLOT JA VIRTAAMAT 2 3.1 Sää 2 3.2 Virtaama 4 4 LAIMENNUS- JA HUUTELUVEDEN JOHTAMINEN 6 5 JÄTEVESIKUORMITUS 8 6 PORVOONJOEN AINEKUORMAT 11 6.1 Porvoonjoen pitoisuudet ja ainevirtaama vuonna 214 11 6.2 Porvoonjoen ainevirtaama 27 214 12 7 PÄÄUOMAN VEDEN LAATU 13 7.1 Veden yleinen laatu pääuomassa 27 214 13 7.2 Hygieeninen laatu 27 214 18 7.3 Ravinteet ja rehevyys 27 214 23 7.3.1 Typpi vuonna 214 23 7.3.1.1 Typpi vuosina 27 214 24 7.3.2 Fosfori vuonna 214 26 7.3.3 Fosforin ja fosfaattifosforin pitoisuus vuosina 27 214 27 7.3.4 Klorofylli-a 3 7.4 Porvoonjoki 11,5 31 8 PORVOONJOEN SIVU-UOMIEN VEDENLAATU 27 214 32 8.1 Hahmajoki 32 8.2 Vähäjoki 32 8.3 Pikkujoki (Vähäjoki, Lillån) 32 9 NASTOLAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU PALOJOESSA 32 9.1 Palojoen vesistötarkkailun tulokset 27 214 33 9.1.1 Hygieeninen laatu 33 9.1.1.1 Hygienisoinnin koeajo 34 9.1.2 Veden yleinen laatu Palojoessa 34 9.1.3 Ravinteet, rehevyys ja levätuotanto 37 9.2 Palojoen ainevirtaamat 42 1 HAITALLISTEN JA VAARALLISTEN AINEIDEN TARKKAILU 43 1.1 Puhdistamot 43 1.1.1 Nastolan vesihuoltolaitos 43 1.1.2 Orimattilan kaupungin vesilaitos 43 1.1.3 Lahden puhdistamot 43 1.2 Vesistön haitalliset ja vaaralliset aineet 44 1.3 Ahvenen elohopea 44 11 PIILEVÄTARKKAILU 28-214 45 12 KALA- JA POHJAELÄINTARKKAILU 46 13 YHTEENVETO 46 13.1 Hydrologia ja kuormitus 46 13.2 Veden laatu ja ekologinen tila 47

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 LIITTEET Liite 1. Havaintopaikat Porvoonjoessa (liitekartta 1) Liite 2. Porvoon- ja Palojoen analyysivalikoimat Liite 3. Porvoonjoen ja Palojoen näytteenottosuunnitelma vuosille 212 215 Liite 4. Porvoonjoen vesistöalueen puhdistamoiden vesistökuormitus 24-214. Liite 5. Pääuoman vesistötarkkailun tulokset ja tunnusluvut 214 Liite 6. Sameus Porvoonjoessa vuosina 27 214 Liite 7. Kiintoaine Porvoonjoessa vuosina 27 214 Liite 8. Kemiallinen hapenkulutus, CODMn, Porvoonjoessa vuosina 27 214 Liite 9. Sähkönjohtavuus Porvoonjoessa vuosina 27 214 Liite 1. Nitraatti-, nitriitti- ja ammoniumtypen pitoisuuksien tunnusluvut Porvoonjoessa 27 214 Liite 11. Porvoonjoki 11.5:n vedenlaatu 214 Liite 12. Porvoonjoki 11.5:n, Henttalankosken veden laatu vuosina 27-214 Henttalankosken veden laatu vuosina 27-214 Liite 13. Palojoen vesistötarkkailun tulokset ja tunnusluvut 214 Liite 14. Nastolan jätevedenpuhdistamon hygienisoinnin koeajo heinä-lokakuussa 214. Liite 15. Vaarallisten ja haitallisten aineiden tutkimus, ahvenen elohopea

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 JAKELU 1. Aqua Palvelu Oy / Hannu Mustonen, hannu.mustonen@lahtiaqua.fi (alkuperäinen+pdf) 2. Lahti Aqua Oy /Jouni Lillman, jouni.lillman@lahtiaqua.fi (kopio+pdf) 3. Aqua Palvelu Oy / Janne Mäki-Petäjä, janne.maki-petaja@lahtiaqua.fi (pdf) 4. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / kirjaamo.uusimaa@ely-keskus.fi (pdf) 5. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / Sirpa Penttilä sirpa.l.penttila@ely-keskus.fi (pdf) 6. Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / kirjaamo.hame@ely-keskus.fi (pdf) 7. Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / Olli Valo, olli.valo@ely-hame.fi (pdf) 8. Lahden seudun ympäristöpalvelut / Ismo Malin, ismo.malin@lahti.fi (pdf) 9. Nastolan kunta, vesihuoltolaitos / Risto Helander, risto.helander@nastola.fi (pdf) 1. Nastolan kunta, vesihuoltolaitos / Venla Avelin, venla.avelin@nastola.fi (pdf) 11. Askolan kunta, ympäristölautakunta / Tommi Maasilta, tommi.maasilta@askola.fi (pdf) 12. Hollolan kunta, vesihuoltolaitos / Juha-Pekka Ristola, juha-pekka.ristola@hollola.fi (pdf) 13. Orimattilan kaupunki /vesihuoltolaitos / Mikko Paajanen, mikko.paajanen@orimattila.fi (pdf) 14. Orimattilan kaupunki /vesihuoltolaitos / Jami Junkkari, jami.junkkari@orimattila.fi (pdf) 15. Orimattilan kaupunki, ympäristölautakunta / Kirsi Liukkonen-Hämälainen, kirsi.liukkonen-hamalainen@orimattila.fi (pdf) 16. Pukkilan kunta, ympäristölautakunta / Tommi Maasilta, tommi.maasilta@pukkila.fi (pdf) 17. Porvoon kaupunki, ympäristölautakunta / Arto Lankinen, arto.lankinen@porvoo.fi (pdf) 18. Suomen ympäristökeskus, YT-yksikkö / kirjaamo.syke@ymparisto.fi (pdf) 19. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien ja ilmansuojeluyhdistys ry / Tero Myllyvirta, tero.myllyvirta@vesi-ilma.fi (pdf)

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 1 1 JOHDANTO Tässä vesistötarkkailun yhteenvedossa tarkastellaan Porvoonjoen tarkkailutuloksia vuosilta 27 214. Yhteenvetoraportti on tarkkailuohjelman mukainen ns. pitkän aikavälin raportti. Veden laatutietojen lisäksi raporttiin on koottu piilevätutkimusten tulokset sekä hyödynnetty kalataloudellisen tarkkailun tuloksia. Ahvenen elohopea tutkimus Porvoonjoen Myllykosken alapuolella toteutui kesäkuussa 215. Porvoonjoen yhteistarkkailussa ovat mukana Lahti Aqua Oy, Orimattilan kaupungin vesilaitos ja Nastolan kunnan vesihuoltolaitos. Tarkkailun toteutuksesta vastasi Ramboll Finland Oy. Porvoonjoen vesistötarkkailussa noudatettiin vuosille 212 215 laadittua velvoitetarkkailuohjelmaa (Ramboll Finland Oy 211). Tarkkailuohjelman ovat päätöksellään hyväksyneet Uudenmaan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (UUDELY/29/7./21, 8.2.212 ja HameELY/262/7./21, 16.5.212). Tarkkailu keskittyy virtaamapainotteisesti alueen jätevedenpuhdistamoiden ylä- ja alapuolisen vesistön kemiallisen laadun seurantaan. 1.1 Toimivien jätevedenpuhdistamoiden ympäristöluvat Itä-Suomen aluehallintovirasto myönsi 21.2.211 Lahti Aqua Oy:lle ympäristöluvan Kariniemen ja Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamoiden toimintaan. Ympäristölupa on voimassa toistaiseksi. Lahti Aqua Oy:llä on jätevesien johtamislupa Porvoonjokeen (KHO 3.3.214, taltionro 632, drnot 369, 3712, 3747 ja 3769/1/12), joka edellyttää myös laimennusveden johtamista Porvoonjokeen siten että Porvoonjoen taustavirtaama Ali-Juhakkalassa on aina vähintään 1 m 3 /s ilman Lahti Aqua Oy:n jätevesivirtaamaa. Lahti Aqua Oy:n laimennusveden oton tarkkailu perustuu Korkeimman hallinto-oikeuden 27.1.1986 antamaan päätökseen n:o 4198 ja Itä- Suomen vesioikeuden vahvistamaan päätökseen n:o 13/Va II/86 (1.2.1986). Luvan saajan on tarkkailtava veden ottamisen vaikutusta Vesijärvessä ja Vääksynjoessa. Seuraava lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus on jätettävä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 31.12.219 mennessä (päätös nro 27/211/1, diaarinumero ISAVI/23/4.8/21). Hollolan Herralan jätevedenpuhdistamo on lakkautettu syyskesällä 211 ja vesistötarkkailu Hahmajoessa päättyi vuoden 213 lopussa. Nastolan kunnan Vesihuoltolaitos jätti 2.1.212 ympäristönsuojelulain mukaisen hakemuksen Nastolan jätevedenpuhdistamon ympäristölupapäätöksen lupamääräysten tarkistamista varten (ESAVI/3/4.8/212). Aluehallintovirasto antoi päätöksen 12.9.213 (ESAA- VI/3/4.8/212), mutta päätöksestä valitettiin, joten se ei ole lainvoimainen. Orimattilan kaupungin vesilaitokselle on myönnetty Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimesta uusi ympäristölupa (ESAVI/35/4.9/212) Vääräkosken puhdistamolle 3.6.214. Lupa on saanut lainvoiman, koska siitä ei valitettu. Pukkilan Naarkosken jätevedenpuhdistamolla vuosi 212 oli viimeinen kokonainen toimintavuosi. Toiminta päättyi toukokuussa 213 ja vesistötarkkailu Pukkilan yläpuolen pisteeltä PJ4.3 vuoden 213 lopussa. 1.2 Jätevedenpuhdistamon toiminta päättynyt vuosina 27 214 Puhdistamojen toiminta päättynyt / siirtoviemäri otettu käyttöön Salpakangas 26 ->siirtoviemäri Ali-Juhakkalaan Lahdessa Tuuliharja (Neste) 27 -> siirtoviemäri Orimattilaan Monninkylä 27 ->siirtoviemäri Porvooseen Askola 27 ->siirtoviemäri Porvooseen Kerkkoo 27 ->siirtoviemäri Porvooseen Herrala 211 ->siirtoviemäri Ali-Juhakkalaan Lahdessa Pukkila 212 ->siirtoviemäri Mäntsälään

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 2 2 VESISTÖALUE JA TARKKAILUN TOTEUTUMINEN Porvoonjoen (18.41) kokonaispituus on 143 km ja valuma-alueen pinta-ala 1 271 km 2. Suurimmat sivujoet ovat Porvoonjokeen Orimattilassa yhtyvät Palojoki ja Puujoki sekä Mallusjärvestä (5,3 km 2 ) laskeva Vähäjoki. Lahdessa jokeen laskee Vartio-oja, Orimattilassa Virenoja, Pukkilassa Järvenoja, Askolassa Torpinjoki ja Piurunjoki sekä Porvoossa Pikkujoki. Pääuoman korkeusero Lahden ja Porvoon välillä on 68 m (,7 m/km). Porvoonjoen vuosien 1963-1988 keskivirtaama Askolan Vakkolassa oli 11,7 m 3 /s, alivirtaama,6 m 3 /s ja ylivirtaama 23 m 3 /s. Porvoonjoen pääuomassa näytepisteitä oli vuonna 27 yhteensä 13 kpl ja vuonna 214 enää 1 kpl. Sivu-uomat, myös Palojoki mukaan lukien vuonna 27 tarkkailussa oli yhteensä 25 näytepistettä. Sivu-uomista tarkkailu jatkuu nykyisin vain Palojoessa. Palojoessa Nastolan puhdistamon vesistötarkkailupisteitä on neljä ja viides jokisuulla. Kunkin havaintopaikan tunnus ilmoittaa etäisyyden jokisuulle. Sivujokien kohdalla etäisyys on mitattu pääuoman liittymästä. Havaintopaikat ja jäteveden purkupaikat on esitetty liitekartassa (liite 1). Tarkkailuohjelmaa uusittaessa ja tarkistettaessa vuosina 27 ja 211 oleellisimmat havaintopaikkoja koskevat muutokset liittyivät puhdistamoiden toiminnan muuttumiseen. Vähäjoen tarkkailu Hollolassa päättyi vuonna 212 ja Hahmajoen tarkkailu vuoden 213 lopussa, kun alueen jätevedet johdettiin siirtoviemäriä pitkin Ali-Juhakkalan puhdistamolle Lahteen. Aiempi Vähäjoen alapuolinen piste Porvoonjoen pääuomassa (PJ1.4) siirrettiin ylemmäs Nostavalle (PJ12.), jotta tarkkailutiedon määrä alueelta pysyisi riittävänä. Ruhan näytepisteen tarkkailu (PJ49.4) päättyi, koska sieltä saatava lisätieto oli vähäistä. Pukkilan yläpuolen (PJ4.3) tarkkailu päättyi vuoden 213 lopussa, kun Pukkilan jätevedet alettiin toukokuussa johtaa Mäntsälään. Porvoon- ja Palojoen näytteiden analyysivalikoima ja määritysmenetelmät vuosilta 212 215 on esitetty liitteessä 2. Analyysivalikoima on jaettu laajaan ja suppeaan pakettiin, minkä lisäksi Porvoonjoen suulta (PJ4.5) ja Palojoen Heinämaalta määritetään klorofylli (liite 2). Tarkkailutulokset vuodelta 214 on Porvoonjoen pääuoman osalta esitetty liitteessä 5. Liitteeseen 11 on koottu Uudenmaan ELY-keskuksen vesistötarkkailutuloksia Porvoonjoen alaosalta pisteeltä PJ11.5. Liitteessä 1 on Palojoen tulokset myös Palojoen suun osalta. Näytteet on otettu Limnos -tyyppisellä vesinoutimella tai matalilla havaintopaikoilla suoraan pulloon. Kuormituslaskelmien lähtötietoina on käytetty Lahti Aqua Oy:n mittaamia ja toimittamia virtaamatietoja Patomäenkoskesta ja Suomen ympäristökeskuksen vesivarayksikön tietoja Vakkolasta. Askolan Vakkolan mittausasema on reaaliaikainen pinnankorkeusmittari, joka antaa purkautumiskäyrän avulla virtaamatiedot. Patomäenkosken virtaamamittarin tiedot puuttuvat 1.12.213 31.3.214 laitevian takia. 3 SÄÄOLOT JA VIRTAAMAT 3.1 Sää Tarkkailualueen säätilaa on kuvattu ilmatieteen laitoksen Lahden Launeen ja Porvoon Harabackan sääasemien tietojen perusteella. Porvoossa ja Lahdessa sateisimmat vuodet olivat 28 ja 212. Vuosi 212 oli myös kylmin (taulukko 1 ja 2). Kuivinta oli vuosina 29 ja 214. Launeen havaintoasemalla vuosi 29 oli lähes yhtä viileä kuin vuosi 212, mutta Porvoossa kesän 29 korkeat lämpötilat nostivat vuoden keskilämpötilaa mukavasti. Ajankohtaan nähden poikkeuksellisen sateisia kuukausia olivat tammikuut vuosina 27 ja 212, kesäkuu 28, heinäkuu 29 ja elokuut 213 ja 214. Sateisuus laski kuukauden keskilämpötilaa. Syksyistä märimpiä olivat loka-marraskuu 28 ja 212, jolloin myös virtaamat nousivat korkeiksi. Syksy 28 oli leuto ja talvesta tuli vähäluminen. Elokuussa 211 Lahden Launeella satoi vain 44 mm, kun Porvoon Harabackassa vettä tuli 119 mm. Syyskuussa sateisuusero tasoittui. Kesän ja syksy 211 olivat lämpimiä.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 3 Kuivimpia kuukausia olivat tyypillisesti maalis- ja huhtikuut, jolloin sademäärä Harabackassa oli jopa alle 1 mm (29 ja 214). Kesistä kuivin oli 21. Viime vuosikymmenen aikana Suomessa termisen kevään alkaminen on varhaistunut. Samalla kevätulvat ovat muuttuneet pitkäaikaisemmiksi, mutta tulvahuiput ovat laantuneet. Taulukko 1. Keskilämpötilat ja sadesummat Lahden Launeella 27 214 (lähde: Ilmatieteen laitos). Laune 27 Laune 28 Laune 29 Laune 21 Lämpötila, C Laune 211 Laune 212 Laune 213 Laune 214 Laune 27-214 Tammi -3,5-1,4-5,5-14,2-6,4-6,7-6,5-8,9-6,6-6,8 Helmi -12,1 -,9-6,2-1,2-13 -9,6-3,1 -,7-7, -7,3 Maalis 1,9-1,9-2,4-3,3-2,4 -,8-7,6,7-2, -2,9 Huhti 4,8 5,6 3,8 4,3 5,5 3, 2,3 4,7 4,2 2,8 Touko 1,5 1,1 11,2 11,4 1,4 11, 13,3 1,3 11, 9,9 Kesä 14,8 13,8 13,6 14,5 16,7 13,4 17,1 12,8 14,6 14,6 Heinä 16,7 16,2 16,7 22 2,1 17,6 16,9 19,2 18,2 16,6 Elo 16,4 14,1 15,1 16,8 16 14,6 15,5 16,1 15,6 14,6 Syys 9,5 8,8 11,4 1,6 11,9 1,5 1,7 1,5 1,5 9,1 Loka 5,6 6,8 2,1 3,4 6,2 4,6 5,2 4,5 4,8 4,2 Marras -,7 1,1 1,3-2,6 3,5 2,1 2,2 1,3 1, -,8 Joulu,9 -,7-7,6-1,9,8-8,3,2-2,4-3,5-4,8 1971-2 Keskim. 5,4 6, 4,5 3,5 5,8 4,3 5,5 5,7 5,1 4,1 Laune 27 Laune 28 Laune 29 Laune 21 Sademäärä, mm Laune 211 Laune 212 Laune 213 Laune 214 Laune 2-21 Tammi 49 7 37 22 52 66 34 36 46 44 Helmi 19 55 23 46 22 37 3 22 32 33 Maalis 24 54 27 48 27 41 5 22 31 35 Huhti 27 36 15 34 28 48 25 13 28 32 Touko 44 19 56 59 3 39 32 79 45 36 Kesä 5 11 43 31 53 98 86 13 71 56 Heinä 132 5 112 11 46 62 58 23 62 75 Elo 86 1 48 43 44 74 118 74 73 82 Syys 83 26 27 52 84 138 49 29 61 65 Loka 45 11 48 31 63 75 93 24 61 64 Marras 34 77 56 67 37 72 73 32 56 61 Joulu 47 52 4 34 93 65 51 67 56 51 1971-2 Yhteensä 641 748 532 478 579 815 652 522 621 634

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 4 Taulukko 2 Keskilämpötilat ja sadesummat Porvoon Harabackassa 27-214. Harabackan sääasema on perustettu syksyllä 26. (lähde: Ilmatieteen laitos) Lämpötila, ºC Harabacka 27 Harabacka 28 Harabacka 29 Harabacka 21 Harabacka 211 Harabacka 212 Harabacka 213 Harabacka 214 Keskiarvo Tammi -2,5 -,3-4,1-12,7-5,5-5,1-5,9-7,9-5,5 Helmi -1,2,2-5,3-9,3-11,9-8,5-2,6 -,4-6, Maalis 2,7 -,7 1,7-2,7-1,6 -,4-6,9 1,5 -,8 Huhti 5,3 6, 4,1 4,5 5,5 3,6 2,7 5,4 4,6 Touko 1,8 1,6 11,3 11,8 1,6 1,9 13,1 1,8 11,2 Kesä 15,4 14,2 14 14,8 17,1 13,7 17,8 13,4 15,1 Heinä 17,3 17, 17 22,3 2,7 17,9 17,9 19,9 18,8 Elo 17,3 15, 16 17,6 16,7 15,2 16,9 17,4 16,5 Syys 1,9 9,8 12,8 11,5 12,8 11,9 11,6 11,8 11,6 Loka 6,3 8,3 3,1 5,1 7,7 5,6 6,6 5,6 6, Marras,1 2,6 2,4-1,6 4,2 3,2 3,6 2,1 2,1 Joulu 1,6,3-5,8-9,2 2,2-6,9 1,3-1,4-2,2 Keskim. 6,3 6,9 5,6 4,3 6,5 5,1 6,3 6,5 6, Sademäärä, mm Harabacka 27 Harabacka 28 Harabacka 29 Harabacka 21 Harabacka 211 Harabacka 212 Harabacka 213 Harabacka 214 Keskiarvo Tammi 93 64 36 23 59 91 32 4 55 Helmi 15 49 18 44 26 56 3 24 33 Maalis 28 42 23 56 19 35 11 26 3 Huhti 35 61 9 52 21 56 34 8 34 Touko 47 8 17 71 3 68 37 73 44 Kesä 53 132 45 32 33 87 49 78 63 Heinä 86 36 112 21 53 48 36 17 51 Elo 85 99 7 49 119 45 127 98 86 Syys 91 31 41 59 12 154 16 57 69 Loka 48 146 99 33 72 82 74 41 74 Marras 63 12 84 76 3 82 111 48 77 Joulu 65 49 59 68 151 64 48 81 73 Yhteensä 79 835 611 583 715 869 64 59 57 3.2 Virtaama Vuoden 214 keskivirtaama Vakkolassa oli 7,9 m 3 /s, mikä on tarkastelujakson pienimpiä Vakkolassa talven alivirtaama oli noin 2,9 m 3 /s huhtikuun lopussa. Kevättulva ajoittui maalishuhtikuulle eikä selvää ylivirtaamapiikkiä todettu. Lyhyinä jaksoina virtaama nousi 13 15 m 3 /s tasolle. Toukokuun sateet nostivat virtaaman 15. pv tulvalukemiin. Kesä- ja heinäkuussa virtaama oli keskimääräinen tai hieman suurempi. Keski- ja loppukesällä Vakkolankosken virtaama oli pienimmillään 2, 2,5 m 3 /s. Syksy oli vähäsateinen ja leuto, ja virtaama alkoi nousta vasta joulukuussa (kuvat 1 ja 2). Patomäenkosken virtaamamittarin laiterikon takia mittaustieto puuttuu kokonaan 1.12.213-31.3.214. Huhti-toukokuussa Patomäen virtaama oli 5-1 m3/s. Joen luontainen virtaama jäi kesäsyyskuussa alimmillaan 1 m 3 /s. Vesimäärä alkoi nousta vasta joulukuussa, jolloin virtaama nousi ajoittain tasolle 4, 4,4 m 3 /s.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 5 Kuva 1. Porvoonjoen virtaamien kuukausikeskiarvot (m 3 /s) Vakkolankoskessa Kuva 2. Porvoonjoen Patomäen- ja Vakkolankosken keskivirtaamat vuonna 214 ja näytteenottopäivät (pisteet).

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 6 Tarkastelujaksolla 27 214 virtaama-aineiston perusteella talvitulvat ovat yleistyneet ja kevätylivalumat pienentyneet (taulukko 3). Vetisimpiä jaksoja olivat joulukuu 27 - huhtikuu 28, joulukuu 211- tammikuu 212 sekä vuodenvaihde 213 214. Vuodet 29 ja 21 olivat virtaamien perusteella kuivia, joskin huhtikuussa 21 kevätylivaluma oli jakson suurin. Taulukko 3. Virtaaman kuukausikeskiarvot (m 3 /s) Vakkolankoskessa. Kuukausi 27 28 29 21 211 212 213 214 ka 27-214 4 LAIMENNUS- JA HUUTELUVEDEN JOHTAMINEN ka 1985-1994 ka 1993-21 tammikuu 17, 2,2 7,6 1,9 1,3 14,6 7,6 15,8 1,8 6,5 6,6 helmikuu 3,2 21,4 3,2 1,3 1,1 4,1 4,1 5,1 5,5 9,6 5,5 maaliskuu 16, 17,4 2,3 1,9,9 8,3 2,9 13,5 7,9 14,3 7,8 huhtikuu 14,5 33,4 27,6 52,4 42,3 43,8 3,1 9,8 31,7 32,8 35,4 toukokuu 7,3 4,9 8,2 17,7 4,6 15, 6,6 9,8 9,3 17, 14,4 kesäkuu 3,4 6, 3,7 5, 3,1 4,9 2,7 8,2 4,6 7,5 6,6 heinäkuu 3,9 4,7 5,1 1,4 2,8 4,7 2,6 5,3 3,8 4,7 5,6 elokuu 6,6 3,5 2,6 1,7 2,2 4,5 6,9 3, 3,9 7,9 5,6 syyskuu 15,5 3,8 3,8 1,9 4,3 16,9 4,2 2,4 6,6 1,9 5,7 lokakuu 14,7 13,2 8,9 2, 11,3 33,8 1,4 3,4 12,2 13,9 8,6 marraskuu 15,9 26,7 14,1 5,6 7,3 24,5 26,9 6,1 15,9 15,8 12,7 joulukuu 23,9 26,8 7,7 2,1 34,2 6,7 17,5 12,7 16,4 9,7 9, keskiarvo 11,8 15,2 7,9 7,9 9,6 15,2 1,2 7,9 1,7 12,5 1,2 Lahti Aqua Oy:n nykyisen jätevesien johtamisluvan mukaan Porvoonjoen virtaama Ali- Juhakkalassa tulee olla ilman Lahden kaupungin jätevesiä vähintään 1 m 3 /s. Lisäksi Porvoonjoen happipitoisuus Lahden Ala-Okeroisten ja Orimattilan Virenojan Myllykulman välillä tulee olla vähintään 4 mg/l (7 havaintopaikkaa). Molemmat ehdot täytetään johtamalla tarvittaessa laimennusvettä Vesijärvestä Porvoonjokeen, minkä lisäksi Porvoonjoessa on myös ilmastuspatoja, jotka hapettavat vettä. Vesijärvestä Porvoonjokeen johdetun laimennusveden tarve laski 2-luvulla. Virtaama Porvoonjoen Patomäenkoskessa oli luontaisesti lähes riittävä ja ilmastuspadot pitivät happipitoisuuden vaaditulla tasolla. Lahti Aqua Oy otti Vesijärvestä Porvoojokeen laimennusvettä ja Kariniemen purkutunnelin huuhteluvettä yhteensä 3 18 887 m 3 vuonna 214, mikä oli suurin 2 luvulla Vesijärvestä otettu vesimäärä (kuva 3). Huuhteluveden osuus oli 5 % otetusta vesimäärästä. Tunneli huuhdeltiin noin kerran kuukaudessa maalis - lokakuussa. Laimennusvettä otettiin kesä - lokakuussa 214. Suurin tarve laimennusvedelle oli alivirtaamakaudella heinä-elokuussa, jolloin sitä kului 7-8 m 3 /d. Syyskuussa 214 laimennusvettä ei Nikulan tasausaltaan saneerauksen takia voitu Porvoonjokeen johtaa. Laimennusveden johtaminen jatkui lokakuussa saneerauksen päätyttyä.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 7 1 m3/a Laimennus- ja huuhteluveden määrä 3 5 3 2 5 2 1 5 1 5 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 1 m3/a 1 381 2 34 1 955 2 16 2 76 375 926 391 166 241 93 46 116 117 319 Kuva 3 Vesijärvestä Porvoonjokeen johdetut vesimäärät vuosina 2 214. Lahti Aqua Oy:n mittausten mukaan alle 4 mg/l happipitoisuuksia ei todettu Ala-Okeroisten ja Virenojan Myllykulman välisellä Porvoonjoella lainkaan vuonna 214. Alhaisin todettu pitoisuus oli 4,6 mg/l elokuun 14. päivä. Ala-Okeroisten ja Myllykulman välisen Porvoonjoen happitilanne on vuoden 27 jälkeen pysynyt lupaehdon edellyttämällä tasolla yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta. Huonoimmat happitilanteet todettiin vuosina 29 211: v. 213: 6, 7, mg/l kesä-heinäkuun vaihteessa. v. 212: 5, 6, mg/l heinä- ja elokuun alussa. v. 211: 3,9 mg/l heinäkuun lopussa. v. 21: 2,6 mg/l heinä-elokuussa. v. 29: 3,6 mg/l 22. kesäkuuta; muutamia 5, mg/l happipitoisuuksia muulloin. v. 28: 5,2 5,4 mg/l heinäkuun lopulla. v. 27: 5,8 6,1 mg/l elokuun lopulla.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 8 5 JÄTEVESIKUORMITUS Lahdessa Kariniemen ja Ali-Juhakkalan puhdistamoiden jätevesimäärä väheni vuoteen 213 verrattuna (taulukko 4). Lahden puhdistamoiden keskimääräinen jätevesivirtaama, 31 155 m 3 /d, oli 11 % pienempi kuin edellisenä vuonna (34 92 m 3 /d v. 213). Jätevesivirtaaman vähenemä oli sekä Ali-Juhakkalassa että Kariniemessä samaa suuruusluokkaa. Vesistöön johdettu biologisen hapenkulutuksen (BOD 7, 2 kg/d) ja kokonaistypen (61 kg/d) kuormitus olivat samansuuruisia kuin vuonna 213. Kokonaisfosforin kuormitus, 7,1 kg/d, oli 19 % pienempi kuin edellisenä vuonna (8,8 kg/d v. 213). Biologinen hapenkulutus oli poikkeavan suuri vuonna 212 Ali-Juhakkalan puhdistamolla. Kokonaistypen vesistökuormitus on voimakkaasti noussut kummallakin Lahden puhdistamolla. Typpikuormitus oli 127 kg/d vuonna 211, mutta määrä on sittemmin laskenut (liite 4). Orimattilan Vääräkosken jätevesivirtaama, 2 432 m 3 /d, oli 13 % pienempi kuin edellisenä vuonna (213 285 m 3 /d). BOD 7 -kuorma väheni oli 56 %, typpikuorma 15 % ja fosforikuorma 37 % vuoteen 213 verrattuna. Päiväkuormat olivat BOD 7 2,8 kg/d, kokonaistyppi 44 kg/d ja fosfori,7 kg/d. Vuodesta 211 Orimattilan fosforin vesistökuormitus on lievästi kasvanut (liite 4). Nastolasta Palojokeen johdettujen puhdistettujen jätevesien määrä, 2 86 m 3 /d, oli 15 % vähemmän kuin vuonna 213 (3 288 m 3 /d), BOD 7 :n vesistökuorma oli 7,8 kg/d, missä vähenemä oli 8 %. Kokonaisfosforia johdettiin vesistöön,53 kg/d, mikä oli 14 % enemmän kuin edellisvuonna. Kokonaistypen vesistökuorma, 25 kg/d, oli 17 % pienempi kuin vuonna 213 (3 kg/d). Vuonna 21 Palojokeen kohdistui normaalia suurempi BOD 7 -, fosfori- ja typpikuormitus (liite 4). Pukkilan Naarkosken puhdistamon toiminta päättyi huhtikuussa 213. Hollolan Herralan puhdistamon jätevedet ohjattiin Ali-Juhakkalan puhdistamolle vuoden 211 lopulta alkaen ja Porvoon Kerkkoon puhdistamon toiminta päättyi vuoden 21 aikana. Näiden pienempien jäteveden puhdistamoiden toiminnan päättyminen ei ole havaittavissa jätevesimäärissä tai puhdistamoiden vesistökuormissa. Vuonna 214 kaikilta puhdistamoilta Porvoonjokeen johdettu jätevesimäärä, 36 39 m 3 /d (13,3 milj. m 3 /v) oli 11 % edellisvuotta pienempi. Vuoden 214 jätevesimäärästä Lahden osuus oli 85 %, Nastolan 8 % ja Orimattilan 7 %, osuudet ovat samat kuin edellisenä vuonna. Ainekuormien osuudet olivat likimain verrattavissa osuuksiin jätevesimäärästä. Vuoden 212 vesistökuormitus oli tarkastelujakson suurin kaikkien parametrien osalta. Puhdistamoiden yhteenlaskettu biologisen hapenkulutuksen vesistökuorma, 211 kg/d, vastaa vuosituhannen alun keskimääräistä tilannetta (kuva 4). Fosforin vesistökuormitus väheni 2 % ja typen 6 % vuoteen 213 verrattuna. Tarkastelujaksolla 27 214 keskimääräinen puhdistamoiden vesistökuorma oli 9,7 kg/d fosforia ja 62 kg/d typpeä. Puhdistusprosentti oli kaikilla puhdistamoilla BOD 7 :lle 98 99 %. Myös kiintoaineen ja fosforin reduktiot olivat melko samansuuruisia kaikilla puhdistamoilla (yli 98 %). Nastolan puhdistamo saavutti kaikkien parametrien osalta hyvän puhdistustuloksen. Eniten vaihtelua puhdistamoiden välillä oli COD Cr :n ja kokonaistypen puhdistustulosten osalta (kuva 4). Puhdistamot täyttivät niille asetetut lupaehdot vuonna 214. Tarkastelujakson 27 214 aikana puhdistamot pääsääntöisesti saavuttivat ympäristöluvan mukaiset vaatimukset. Nastolan puhdistamon saneerauksen aikana lupaehtojen täyttymisessä oli puutteita (kappale 9).

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 9 Taulukko 4. Porvoonjokeen kohdistuva vuorokautinen jätevesikuormitus keskimäärin vuosina 24-214. Aineisto on kuvaajina liitteessä 4. Vuosi Karinie mi Herrala Ali- Juhakkala Nastola kk Vääräkoski Naarkoski Kerkkoo Yhteensä kg/d Jätevesimäärä m 3 /d 24 14 23218 11533 354 291 148 54 43896 25 79 253 1115 3152 2394 139 52 39159 26 73 19571 13845 3274 2385 131 56 4223 27 69 21229 15451 3577 2677 147 53 4371 28 89 21543 16741 3595 396 163 51 45278 29 65 18147 12738 3254 2589 13 55 36978 21 75 18426 12446 3225 312 174 56 37523 211 52 17844 12859 2982 3178 166 3782 212 21825 1972 3238 3339 239 48361 213 1886 16113 3288 285 4111 214 1671 14444 286 2432 36392 Bod 7 ATU kg/d 24,74 131 158 9,2 9,8,8,58 323 25,67 16 75 9,6 5,9,9,54 211 26,45 81 118 9,1 5,9 1,1,66 23 27,53 1 85 11, 6, 1,3,72 27 28,89 19 117 11,5 5,9 1,9,4 247 29,74 12 74 12,8 5,6 1,,78 196 21 1,5 13 72 21,7 11,7 4,3,92 214 211 1,7 79 77 8,6 9,9 4,5 18 212 92 154 11,6 7,8 4, 269 213 97 17 8,5 6,4 218 214 115 85 7,8 2,8 211 Kokonaisfosfori kg/d 24,6 3,7 5,7,41 1,1,5,5 12,1 25,5 3,8 3,7,45,54,7,5 1, 26,4 2,6 4,7,52,54,7,5 9,6 27,3 2,4 5,2,33,59,6,4 9, 28,4 3,1 5,5,43,48,18,3 9,7 29,4 3,3 3,5,48,47,5,3 7,9 21,15 5,1 3,2 1,27,64,19,6 1,6 211,11 4,4 3,,45 1,15,31 9,4 212 3,9 5,2,44 1,38,28 11,2 213 4,8 4,1,46 1,15 1,5 214 3,3 3,8,53,73 8,4 Kokonaistyppi kg/d 24 3,8 36 333 13 48 5,7 2,6 948 25 2,5 22 238 57 34 5,1 2,6 683 26 4, 144 161 23 26 6, 2,6 497 27 2,1 173 195 35 31 4, 2,5 455 28 3,8 29 216 41 48 6,1 2,5 526 29 4, 214 216 3 61 5,6 3,6 533 21 3,2 212 185 78 64 8,9 3,5 556 211,9 276 164 3 55 8,4 534 212 365 286 36 53 9,2 749 213 343 31 3 52 726 214 294 316 25 44 679

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 1 Typpikuormituksen ensimmäinen huomattava tasomuutos vuonna 21 johtui Porvoon Hermanninsaaren puhdistamon käyttöönotosta, jolloin vesistökuormitus siirtyi Porvoonjoesta mereen. Vuosina 26 211 Porvoonjokivarren pieniä puhdistamoja suljettiin ja jätevedet ohjattiin isoimmille puhdistamoille. Selviä vesistövaikutuksia puhdistamoiden sulkemisella ei ole ollut havaittavissa (taulukko 5). Lahden puhdistamoiden typpikuormitus laski selvästi parantuneen tekniikan ansiosta vuosina 26 211, mutta sittemmin typpikuormitus vesistöön on uudelleen noussut. Nastolan puhdistamon kunnostukset vuosina 27 ja 21 vähensivät vesistökuormitusta (kuva 5). Puhdistamoiden tulokuorma on lisääntynyt jatkuvasti. Taulukko 5. Puhdistamoilta vesistöön kohdistuva vuosikuormitus vesistöalueittain v.214 ja vuosittain 27 214. Vesistön osa-alue BOD 7 Kok. P Kok. N Virtaama Q Puhdistamo kg O 2 /a kg/a kg/a m 3 /a 18.4 Lahti, Kariniemi 42 42 1 23 17 184 6 99 327 Lahti, Ali-Juhakkala 31 62 1 386 115 494 5 272 75 Orimattila, Vääräkoski 1 34 265 15 99 887 527 18.4 yhteensä 74 138 2 855 238 668 12 258 929 18.8 Nastola, kk 2 83 193 9 131 1 24 96 Yht. v. 214 76 969 3 48 247 799 13 283 25 Yht. v. 213 79 77 3 839 264 925 14 969 12 Yht. v. 212 98 584 4 11 274 519 17 699 958 Yht. v. 211 65 213 3 424 194 979 13 534 778 Yht. v. 21 81 822 3 866 22 78 13 695 826 Yht. v. 29 71 74 2 875 194 691 13 497 3 Yht. v. 28 9 19 3 558 191 923 16 526 36 Yht. v. 27 71 679 3 179 153 3 14 645 Kuva 4. Yhdyskuntajätevesien puhdistamoilta Porvoonjokeen kohdistuvan kuormituksen kehitys. Vertailuvuoden 1989 arvoksi on asetettu 1.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 11 6 PORVOONJOEN AINEKUORMAT 6.1 Porvoonjoen pitoisuudet ja ainevirtaama vuonna 214 Vesistön ainekuormia laskettaessa ei ole huomioitu ravinteiden sedimentaatiota tai hajoamista. Fosfori sedimentoituu helposti suvantojen lietteeseen, mistä se voi sopivissa oloissa lähteä liikkeelle. Ammoniumtyppi hapettuu ja päätyy lopulta typpenä ilmakehään. Näytekertakohtaiset ainekuormat olivat vuonna 214 suurimmat maaliskuussa kevätylivaluman aikaan ja joulukuussa talvitulvien aikaan. Kiintoaineen kuormasta valtaosa tuli kevään ylivaluman aikaan. Kokonais- ja nitraattitypen ainekuormat olivat loppusyksyn tulvien aikaan jopa suuremmat kuin kevätylivirtaaman aikaan. Myös COD Mn :n (humuksen) ja fosforin osuus loppusyksyn ainevirtaamassa oli huomattava. Tammikuussa 214 talvitulvat nostivat ainekuormia marraskuuta vastaavalle tasolle. Heinä-syyskuun 214 ainekuormat olivat pieniä vähäisestä virtaamasta ja pienistä ainepitoisuuksista johtuen. Jaksolle osui myös 38 vuorokauden hellejakso, mikä vähensi virtaamia. (taulukko 6). Porvoonjoki kuljetti mereen vuonna 214 päivässä keskimäärin 26 572 kg kiintoainesta (75 4 kg v. 213), 12 kg fosforia (24 kg v. 213) ja 2 648 kg typpeä (3 8 kg v. 213). Vuosittainen kiintoainekuorma oli 9 699 kg/a, fosforikuorma oli 43 6 kg/a ja typpikuorma 966 5 kg/a v. 214 (vrt taulukko 7). Taulukko 6. Havaintopaikkojen PJ4,5 (Jokisuu) ja PJ91, (Lahden alapuoli) virtaamat, pitoisuudet ja ainekuormat näytteenottopäivinä. Jokisuun virtaama on arvioitu pinta-alan suhteen Vakkolasta mitatuista virtaamista. Patomäenkosken virtaamamittarin toimintaongelmien takia ajalla 1.1. 31.3.214 Patomäen lasketut kuormitusluvut ovat suuntaa antavia. Hav.paikka PJ91, Lahden alapuoli Pvm Q Kiintoaine COD N NO3-N NH4-N P Kiintoaine COD N NO3-N NH4-N P m3/s mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 21.1. 4,8 12 18 6 45 66 72 4 946 7 418 2 473 1 855 272 3 11.2. 3,7 15 11 75 45 15 16 4 795 3 516 2 398 1 439 48 51 11.3. 4, 24 16 42 3 14 29 82 944 5 53 1 452 1 37 48 1 8.4. 7,2 38 12 42 23 68 93 23 738 7 496 2 624 1 437 42 58 7.5. 6,9 15 13 4 3 51 74 8 955 7 761 2 388 1 791 3 44 4.6. 1,2 14 16 45 31 23 1 1 5 1 714 482 332 25 11 15.7. 1,1 12 15 46 33 2 11 1 13 1 413 433 311 19 1 4.8. 2,3 7,2 9,7 38 25 16 94 1 431 1 928 755 497 32 19 15.9. 1, 6 9,6 42 22 42 86 498 796 348 182 3 7 22.1. 1,7 6,4 1 3 25 31 82 951 1 486 446 372 46 12 11.11. 2,8 26 13 48 32 68 1 6 29 3 145 1 161 774 16 24 1.12. 3,5 31 13 43 37 66 98 9 482 3 976 1 315 1 132 2 3 Keskiarvo 3,4 35,2 13 4592 315 291 113 12222 3848 1356 93 86 33 Hav.paikka PJ4,5 Porvoonjokisuu Pvm Q Kiintoaine COD N NO3-N NH4-N P Kiintoaine COD N NO3-N NH4-N P m3/s mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 21.1. 1, 11, 18, 33 24 11 98 9 533 15 599 2 86 2 8 95 85 12.2. 2,9 12, 1, 54 41 31 84 2 986 2 488 1 344 1 2 77 21 11.3. 23,3 73, 16, 34 25 11 23 146 895 32 196 6 842 5 31 221 462,8 8.4. 9, 28 11 28 14 61 11 21 652 8 56 2 165 1 83 47 85 7.5. 5,9 18 12 21 14 14 88 9 129 6 86 1 65 71 7 45 4.6. 6, 13 14 3 22 25 93 6 694 7 29 1 545 1 133 12,9 48 15.7. 3,6 15 17 2 11 13 13 4 679 5 32 624 343 4,1 41 4.8. 2,7 9 12 27 19 11 79 2 178 2 81 632 445 2,6 18 15.9. 1,8 8 1 24 13 13 89 1 164 1 452 363 197 2, 13 22.1. 6,2 22 13 4 23 36 15 11 747 6 941 2 136 1 228 19,2 8 11.11. 12, 44 16 46 33 35 21 45 55 16 547 4 757 3 413 36 217 1.12. 2,5 32 14 42 32 86 18 56 76 24 89 7 443 5 671 152 319 Keskiarvo 8,6 23,8 14 3325 2258 69 128 26572 1829 2648 1863 56 12

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 12 6.2 Porvoonjoen ainevirtaama 27 214 Patomäenkosken ainevirtaamasta Lahden puhdistamojen yhteenlasketun fosforikuorman osuus oli 22 % ja typpikuorman 45 % (taulukko 5). Patomäenkosken ainevirtaaman laskennassa vuonna 214 on virtaamatietojen virheellisyydestä (virtausmittari huollossa ajalla 1.1.- 31.3.214) johtuen epäluotettavuutta, jonka suuruutta ja merkitystä ei ole arvioitu. Lahden puhdistamokuorman osuus jokisuun (PJ4.5) fosforin ainevirtaamasta oli 6 % ja typen ainevirtaamasta 23 %. Keskimääräinen fosforikuorma mereen on tarkastelujaksolla ollut 71 tn/vuosi ja typpikuorma 1327 tn/vuosi (taulukko 7). Vuonna 214 Porvoonjoen suulle (PJ4.5) lasketusta ainevirtaamasta kaikkien tarkkailussa mukana olevien puhdistamojen fosforikuorman osuus oli 6,9 % ja typpikuorman osuus 26 % (taulukko 7). Puhdistamokuormien osuus Porvoonjoen ainevirtaamasta oli hieman korkeampi kuin vuonna 213. Yleensä puhdistamoilta tuleva fosforikuorma vastaa noin 5 % osuutta Porvoonjoen suun fosforivirtaamasta. Typen osuus vaihtelee enemmän, mutta tavallisimmin puhdistamojen typpikuorman osuus jää alle 2 % jokisuun typen ainekuormasta. Vuoden 28 fosforikuorma Porvoonjoesta mereen oli tarkastelujakson suurin. Tuolloin myös typpeä kulki Porvoojoessa keskimääräistä enemmän, mutta suurin typpikuormitus todettiin vuonna 211. Vuoden 211 korkea keskimääräinen typpipitoisuus selittyy huhtikuussa mitatuilla poikkeuksellisen korkeilla pitoisuuksilla (ks kappale 7.3). Vuosi 28 oli tarkastelujakson lämpimin ja sateisin sekä Porvoon että Lahden alueella. Erityisesti leuto talvi ja syksy lisäsivät valumia, mikä nosti vesistön kiintoaine- ja fosforipitoisuuden tarkastelujakson korkeimmaksi. Vuonna 212 näytteenottopäivien keskimääräinen virtaama oli liki yhtä suuri kuin vuonna 28. Fosforin ja typen ainevirtaama Porvoonjoen suulla jäi erityisesti fosforin osalta pienemmäksi kuin vuonna 28. Taulukko 7. Porvoonjoen ainevirtaamien ja puhdistamokuormituksen vertailu Lahden alapuolella ja jokisuulla (PJ4.5) Ainevirtaama PJ 91. Lahden alapuoli Lahden puhdistamot Osuus ainevirtaamasta, % Vuosi P, tn/a N, tn/a P, tn/a N, tn/a P N 27 12,9 615 2,8 134 12 % 18 % 28 26, 848 3,1 155 12 % 18 % 29 24,1 682 2,5 157 1 % 23 % 21 16, 793 3, 145 19 % 18 % 211 22,8 1273 2,7 161 12 % 13 % 212 27,5 97 3,3 239 12 % 25 % 213 24,9 818 3,3 235 13 % 29 % 214 12, 495 2,6 223 22 % 45 % Ainevirtaama PJ 4.5 Porvoonjokisuu Kaikki puhdistamot Osuus ainevirtaamasta, % Vuosi P, tn/a N, tn/a P, tn/a N, tn/a P N 27 86 1716 3,2 153 3 % 3 % 28 122 1542 3,6 192 3 % 12 % 29 41,4 967 2,9 195 7 % 2 % 21 15,8 642 3,9 23 24 % 32 % 211 77, 1885 3,4 195 4,4 % 1 % 212 97,1 152 4,1 275 4,2 % 18 % 213 87,7 1395 3,8 265 4,3 % 19 % 214 43,6 966 3, 248 6,9 % 26 %

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 13 7 PÄÄUOMAN VEDEN LAATU 7.1 Veden yleinen laatu pääuomassa 27 214 Porvoonjoki oli yleisesti samea, kiintoaine- ja humuspitoinen. Joen latvoilla vesi on kirkkaampaa kuin alaosalla: sameuden ja kiintoaineen pitoisuudet nousevat tyypillisesti alavirtaa kohti. Sateisuus lisää Porvoonjoen sameutta ja kiintoainepitoisuutta nopeasti. Lahden alapuolella (PJ91.) veden sameus voi lisääntyneen vesimäärän takia vähentyä. Elokuun 28 tulvan aikaan Vähäjoesta tuli Porvoonjoen pääuomaan varsin sameaa vettä, mikä näkyi vielä Lahden ylä- ja alapuolen havaintopaikoilla (PJ98.3 ja PJ91.). Lahden alueella sameus oli 14 NTU, mutta Orimattilasta alaspäin sameus väheni alle 3 NTU (liite 9). Tyypillisesti sameus lisääntyy kevät- ja syystulvien aikaan, kuten esimerkiksi marraskuussa 213. Kirkkainta vesi on talven ja kesän alivirtaaman aikaan, kun valumia vesistöön on vähän. Tämä on hyvin todettavissa joen keskiosan pisteillä vuosina 29 211. Porvoonjoen suulla (PJ4.5) vesi on sameinta ja kiintoainespitoisinta keväällä maaliskuussa ja syksyllä yleensä syyslokakuussa (liite 6). Vähäjoesta huhti- ja elokuussa 28 tuleva kuormitus näkyi vielä Lahden alueella kohonneena kiintoainepitoisuutena (14 16 mg/l). Kevättulva 28 näkyi myös Orimattilan alapuolella, mutta siellä kohonneen sameuden ja kiintoainepitoisuuden syynä voi olla myös Palojoen kautta tuleva kuormitus. Elokuun 28 tulvan aikaan Orimattilasta alaspäin kiintoainepitoisuus oli jo alle 2 mg/l (liite 7). Lahden yläpuolella (PJ98.3) on usein todettavissa hieman suurempia kiintoainepitoisuuksia kuin Lahden alapuolella (PJ91.), mikä viittaa mahdolliseen kiintoaineen sedimentaatioon tai laimentavien vesien vaikutukseen. Orimattilan kohdalla kevät- ja syystulvien aiheuttamat kiintoainepiikit ovat selvempiä kuin Pukkilan alapuolella. Porvoonjoen suulla (PJ4.5) kiintoainepitoisuus korreloi hyvin sameuden kanssa. Kiintoainepitoisuudet olivat korkeimmat kevään ja syksyn ylivirtaaman aikaan. Sateisimpina vuosina kiintoainepitoisuus nousi 5 mg/l, kun kuivempina vuosina suurin pitoisuus jäi yleensä tasolle 3 mg/l (liite 7). Happitilanne Porvoonjoen pääuomassa oli yleisesti hyvä (taulukko 8). Poikkeuksellisen huono happitilanne Luhdanjoessa (Lahden yläpuoli) oli elokuussa 213 ja syys-lokakuussa 212 huuhtoumien takia. Lahden alapuolen Patomäenkoskesta (PJ91.) heikoin happitilanne oli heinäkuussa 21 (vrt kappale 4). Lahden alapuolisessa Porvoonjoessa happea oli yleensä 1-11 mg/l, ja todetut minimipitoisuudet olivat 6 mg/l -tasolla. Taulukko 8. Veden happipitoisuuden keskiarvo, minimi ja maksimi vuosittain Porvoonjoen vesistötarkkailun näytepisteillä Happipitoisuus, mg/l PJ 115.7 PJ 1.4 PJ 12. PJ 98.3 PJ 91. PJ 77.5 PJ 64.5 PJ 62.5 PJ 4.3 PJ 35.5 PJ 25. PJ 4.5 27, ka 9,1 9 9,5 9,2 9,2 9,5 1,1 9,4 14 1,2 1,4 min 5,5 6 6,1 6,3 6,1 6,6 7,2 5,8 6,6 6,9 5,4 max 11,5 11 11,7 11,5 11,9 12,6 12,5 12,2 13,5 13, 13,8 28, ka 1,9 1 9,9 9,6 1,3 11, 11,1 11,1 11,1 11,7 11, min 7,9 9 8,6 6,2 7,4 7,4 7,3 7,6 7,6 8,1 6,4 max 12,7 11 11,5 11,7 11,7 13,6 13,4 12,9 14,1 13,5 13,8 29, ka 11,6 11 1,8 9,7 1, 11,4 11,8 11,1 11, 11,6 11,1 min 8,7 9 8,3 6,4 4,9 7,3 8,3 7,5 7,6 8,1 7, max 13,3 12 13,1 12,1 12,5 13,8 13,6 13,1 13,9 14, 13,7 21, ka 1,7 1 9,9 8,1 9,4 1,5 11,2 1, 1,7 1,7 1,1 min 8,2 8 6,6 3,8 3,3 5,9 7,2 5,7 7,7 7,3 7,1 max 12,6 12 12,3 11,1 12,1 12,6 13,4 12,9 13,3 13,3 12,5 211, ka 9,8 1 9,8 8,1 8,4 9,9 1,1 9,6 1,3 1,3 9,8 min 7,4 8 7,1 4,5 4,1 7,2 6,9 5,9 7,1 7,3 5,8 max 12,4 13 12,7 12,1 12, 11,2 13,4 13,4 13,4 13,7 14,2 212, ka 9,5 8,2 8,4 8,4 8,9 1,4 1,7 9,9 1,8 1,7 1,6 min 5, 2,9 3,6 4,9 6, 7,7 7,9 6,9 6,9 7,9 6,1 max 11,9 11,2 11,3 11,7 11,3 12,9 13,2 12,8 13,7 13,2 13,3 213, ka 8,6 6,4 8,9 8,8 9,1 1,1 1,7 1, 1,9 1,6 11, min 4,3 1,8 3,5 5,5 5,8 6,4 8,1 7,9 8,3 8, 7,5 max 11,9 1,3 11,6 11,2 11,9 12,9 13,2 12,4 13,5 13,7 13,7 214, ka 1,1 8,8 1,4 9,9 9,1 1,3 1,4 11,4 1,6 11,1 min 7,3 5,2 7,3 6,7 5,2 7,3 7,1 8,2 7,5 7,5 max 12,3 11,5 12,3 12, 11,8 12,5 12,9 14 13,3 14,2

mg/l VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 14 Lahden yläpuolella kohonneita biologisen hapenkulutuksen arvoja, eli BOD 7 -pitoisuuksia, todettiin syyskuussa 28, heinäkuussa 29 ja joulukuussa 212. Ajankohdat olivat normaalia sateisempia ja syksy 212 oli pitkään lauha. Lahden kohdalla voimakkaimmat biologisen hapenkulutuksen arvot nousivat voimakkaimmin vuosina 29 211. Niihin, ja helmikuussa 214 todettuun poikkeavan korkeaan pitoisuuteen, 12 mg/l, liittyi myös voimakas ravinnepitoisuuksien nousu ja hygieenisen laadun heikkeneminen. Yleensä PJ91. BOD 7 -arvo oli 4-6 mg/l. Porvoonjoen suulle siirryttäessä BOD7-arvot laskivat. Jokisuulla korkeimmat pitoisuudet, 4 5 mg/l, todettiin maaliskuussa 29, tammikuussa 21, helmi ja huhtikuussa 211, toukokuussa 212 ja kesäkuussa 213. Pitoisuusnousut ovat osittain samanaikaisia kuin Lahden alapuolella todetut kohonneet BOD-arvot (kuva 5). 14 BOD7 12 1 8 6 4 2 PJ98.3 PJ91. PJ4.5 Kuva 5. Biologisen hapenkulutuksen arvot Lahden ylä- ja alapuolella, PJ98.3 ja PJ91. sekä Porvoonjoen suulla, PJ4.5 v. 27 214. Määritysrajan alittavat arvot on ilmoitettu puolikkaana: <3 mg/l -> 1,5 mg/l ja <2 mg/l -> 1 mg/l. Humuspitoisuutta kuvaavan, COD Mn :n eli kemiallisen hapenkulutuksen, vaihtelu on Porvoonjoella yleensä samanaikaista ja -suuruista. Kuivempina vuosina, 21 ja 211, COD Mn - pitoisuudet olivat keskimäärin tasolla 11 12 mg/l, ja pienimmillään 7-8 mg/l. Vuonna 21 COD Mn nousi selvästi Lahden alapuolella. Sateisimpina vuosina 27, 212 ja 213, keskimääräiset COD Mn -pitoisuudet olivat tasolla 15 16 mg/l. Humushuuhtouma oli voimakasta joen yläjuoksulla heinäkuussa 29 Vähäjoesta tulevan kuormituksen takia. Lokakuun 21, elokuun 213 sekä marraskuun 213 humuspiikit olivat nähtävissä kaikilla pääuoman näytepisteillä (liite 8).

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 15 Veden ph:n muutokset Porvoonjoessa ovat pieniä. Vuosina 27 211 ph-arvot olivat,1-,2 ph-yksikköä suurempia kuin vuosina 212 ja 213. Joen latvalla ph-luku jää yleensä alle ph 7,2:n. Lahden alapuolisilla näytepisteillä keskimääräinen ph-arvo oli ph 7,1 7,4 (kuva 6). 7,6 Yläosa 7,4 7,2 7, 6,8 6,6 27 28 29 21 211 212 213 214 PJ 115.7 PJ 12 PJ 98.3 PJ 91. PJ 77.5 7,6 Alaosa 7,4 7,2 7, 6,8 6,6 27 28 29 21 211 212 213 214 PJ 91. PJ 64.5 PJ 62.5 PJ 35.5 PJ 4.5 Kuva 6. Porvoonjoen pääuoman ph-arvot vuosikeskiarvoina 27 214.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 16 Veden väri tummui alajuoksua kohti. Selvin muutoskohta veden värissä on Orimattilan ja Pukkilan välillä (PJ62.5 ja PJ4.3). Vuonna 213 vesi oli keskimäärin tumminta, kun yli 2 mg Pt/l väriarvoja todettiin lähes kaikilta näytepisteiltä. Vuosina 27 ja 28 väriarvot olivat myös koholla. Kirkkainta vesi oli vuosina 21 ja 211, jolloin yli 1 mg Pt/l oli harvakseltaan ja vain joen alaosalla (taulukko 9). Veden väri korreloi hyvin veden COD Mn -pitoisuuksien kanssa. Taulukko 9. Veden väriluvun keskiarvo, minimi ja maksimi vuosittain Porvoonjoen vesistötarkkailun näytepisteillä Väriluku, mg Pt/l PJ 115.7 PJ 12. PJ 98.3 PJ 91. PJ 77.5 PJ 64.5 PJ 62.5 PJ 4.3 PJ 35.5 PJ 25. PJ 4.5 27, ka 115 14 88 13 121 148 145 168 193 155 min 88 75 63 62 63 63 1 1 1 1 max 13 13 1 15 2 3 25 33 4 23 28, ka 117 11 16 13 111 16 143 136 154 186 min 5 7 65 55 7 5 4 4 4 7 max 15 15 15 15 15 15 25 25 3 4 29, ka 75 64 64 75 71 8 98 96 16 121 min 4 45 5 5 45 4 65 6 6 65 max 1 8 8 9 1 14 16 16 2 24 21, ka 65 65 73 71 7 73 84 85 88 115 min 3 4 55 55 45 45 45 45 4 4 max 1 1 9 9 1 1 11 12 14 24 211, ka 61 58 66 76 65 63 69 75 88 88 min 35 3 45 65 45 4 4 35 4 4 max 9 8 9 9 9 9 9 12 14 14 212, ka 111 93 98 19 19 18 129 132 142 155 min 65 55 65 6 6 55 65 65 8 8 max 18 15 15 15 15 15 2 2 2 23 213, ka 143 16 13 125 138 14 215 193 193 218 225 min 1 1 7 8 7 8 7 8 8 8 8 max 2 2 18 18 2 23 5 4 4 5 5 214, ka 85 83 73 7 73 81 98 11 118 12 min 6 65 55 5 45 5 55 5 5 6 max 14 12 1 1 12 14 21 21 24 24

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 17 Sähkönjohtavuuden arvoissa näkyi selvästi lumensulamis- ja sadevesien laimentava vaikutus, mutta myös kuormituksen ja kuivuuden johtokykyä lisäävä vaikutus (liite 11). Vuosina 27 214 sähkönjohtavuuden vaihteluväli joen yläjuoksulta alas oli seuraava: PJ98.3 7,9 21 ms/m PJ91. 9,4 53 ms/m PJ62.5 9,3 51 ms/m PJ35.5 8,7 48 ms/m PJ4.5 8,4 49 ms/m; poikkeava arvo 99 ms/m 1 maaliskuussa 213 Syksy 27 ja talvi 28 olivat leutoja ja sateisia, mikä laimensi koko joen alueella. Sähkönjohtavuus vaihteli välillä 1 2 ms/m. Vähäsateisina vuosina 21 ja 211 laimentavia vesiä oli vähän. Tuolloin Lahden puhdistamoiden jätevesien sekä muu valuma-alueelta tuleva kuormitus nosti sähkönjohtavuutta aina 4 5 ms/m -tasolle (liite 11). Vuoden 214 sähkönjohtavuuden arvot eri näytepisteillä olivat melko tyypillisiä pitkän aikavälin mittaustuloksiin verrattuna. Luhdanjoen Kukonkosken alueella johtokyky oli noin 15 ms/m, Lahden Orimattilan alueella tasolla 25 3 ms/m ja joen alaosalla alle 25 ms/m. Korkeimmat sähkönjohtavuuden arvot todettiin helmikuussa talven alivirtaaman aikaan tai heinä-elokuussa kesän alivirtaaman aikaan. Laimeinta vesi oli kevään ylivirtaaman aikaan maaliskuussa (kuva 7). Kuva 7. Porvoonjoen pääuoman sähkönjohtavuus keskimäärin ja vaihteluväli (min-maks) v. 214. 1 Tulos on tarkistettu. Sähkönjohtavuuden arvolle ei löydetty selitystä muista tutkituista muuttujista.

pmy/1 ml mpn/1 ml VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 18 7.2 Hygieeninen laatu 27 214 Lahden yläpuolisella Porvoonjoella enterokokki- ja Escherichia coli bakteereja esiintyi tyypillisesti eniten kesällä. Enterokokkien suhteellinen osuus oli suurempi kuin E. coli bakteerien, mikä osoittaa selvää ympäristöperäistä kuormitusta. Voimakkaimmat ulosteperäisen kuormituksen piikit olivat elokuussa 28 ja heinäkuussa 29. Tuolloin enterokokkeja oli yli 6 pmy/1 ml ja E. coli- bakteereja yli 2 mpn/1 ml (kuva 8). Lievemmin kohonneita enterokokki- ja Escherichia coli bakteerien pitoisuuksia todettiin melko usein vuosina 211 ja 214. Vuonna 214 E. coli bakteereja oli eniten, 15 mpn/1 ml, maalikuussa, mutta enterokokkikuormitus oli voimakkainta kesällä (kuva 8). Vuosina 28-21 syys-kesäkuussa bakteeripitoisuudet olivat tyypillisesti pieniä, mutta sittemmin kohonneita pitoisuuksia on todettu kevät ylivalumien aikaan ja vuoden vaihteiden tienoilla. Joulukuusta 21 huhtikuuhun 211 Porvoonjoen pääuoman heikentynyt hygieeninen laatu oli todettavissa jokisuulle saakka. 5 Escherichia coli 4 73 mpn/1 ml 13 mpn/1 ml 3 2 1 PJ98.3 PJ91. Lin. (PJ91.) Enterokokit 4 69 pmy/1 ml 3 2 1 PJ98.3 PJ91. Lin. (PJ91.) Kuva 8. Porvoonjoen Enterokokki ja Escherichia coli bakteerien pitoisuudet v. 27 214 Lahden ylä- ja alapuolella.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 19 Lahden puhdistamoiden alapuolella Porvoonjoessa (PJ91.) E.coli bakteereja ja enterokokkeja todetaan tyypillisesti eniten talvikuukausina. Vuosina 27 214 Patomäenkoskesta on otettu yhteensä 96 bakteerinäytettä. Niiden suurimmat todetut pitoisuudet ovat taulukossa 1. Taulukko 1. Suurimmat todetut bakteeripitoisuudet Patomäenkoskessa, PJ91. vuosina 27 214. Ajankohta Escherichia coli Enterokokit PJ91. mpn/1 ml pmy/1 ml helmikuu 214 13 22 helmikuu 212 39 39 tammikuu 211 33 69 maaliskuu 211 73 62 tammikuu 21 13 3 heinäkuu 29 14 15 Escherichia coli bakteerien pitoisuudet ovat tarkastelujaksolla nousseet. Useimmiten, 64 % havainnoista, E.coli bakteereja oli 1-25 mpn/1 ml. Vain 2 % näytteistä E.coli pitoisuus alitti raja-arvon 1 mpn/1 ml. Raja-arvo on VNa 177/28 mukainen sisämaan uimavesien yksittäisen valvontatutkimuksen toimenpideraja. Vastaava raja-arvo enterokokeille on 4 pmy/1 ml, mikä alittui 42 % näytteistä. Enterokokkien pitoisuustaso ei ole tarkastelujaksolla muuttunut. Tyypillisesti Lahden puhdistamoilta tuleva bakteerikuormitus näkyy vielä Viljamaalla (PJ77.5), mutta ennen Orimattilan puhdistamon purkupaikkaa (PJ64.5) bakteeripitoisuudet ehtivät jo selvästi laskea (kuva 9). Orimattilan alapuolelta (PJ62.5) bakteerinäytteet on otettu 48 kertaa vuosina 27 214. Likimain puolessa näytteitä E. coli -bakteereja oli alle 1 mpn/1 ml. Vastaavasti enterokokkien määrä alitti 4 pmy/1 ml 67 % näytteitä. Suurimmat todetut pitoisuudet ovat taulukossa 11. Orimattilan alapuolella (PJ62.5) E. coli -bakteerien pitoisuusnousu vuosina 27 214 oli vähäisempää kuin Lahden alapuolella. Enterokokkien pitoisuustasossa ei ollut muutosta (kuva 9). E. coli bakteerien pitoisuusnousun syynä voi olla Palojoen kautta tuleva kuormitus tai Orimattilan taajaman alueelta tuleva hajakuormitus tai Vääräkosken puhdistamon jätevesien vaikutus. Pukkilan alapuolella (PJ35.5) vesi oli hygieenisesti huonolaatuisinta marraskuussa 213 (taulukko 12). Escherichia coli bakteerien pitoisuudet olivat alle 1 mpn/1 ml 81 % otetuista näytteistä, ja vastaavasti enterokokkien määrä oli alle 4 pmy/1 ml 86 % näytteistä. Pitoisuuspiikkejä todettiin enemmän vuosina 29 213 kuin tarkastelujakson alkupuolella, mutta selvää muutostrendiä ei ole havaittavissa. Taulukko 11. Suurimmat todetut bakteeripitoisuudet Orimattilan alapuolella, PJ62.5 vuosina 27-214. Ajankohta Escherichia coli Enterokokit PJ62.5 mpn/1 ml pmy/1 ml joulukuu 213 46 8 marraskuu 213 65 12 huhtikuu 213 73 3 helmikuu 212 91 16 huhtikuu 211 98 43 helmikuu 211 65 12 huhtikuu 28 52 45

pmy/1 ml mpn/1 ml VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 2 Taulukko 12. Suurimmat todetut bakteeripitoisuudet Pukkilan alapuolella, PJ35.5 vuosina 27 214. Ajankohta Escherichia coli Enterokokit PJ35.5 mpn/1 ml pmy/1 ml marraskuu 213 77 14 maaliskuu 212 29 49 joulukuu 21 26 25 marraskuu 21 24 14 syyskuu 29 46 12 heinäkuu 29 19 32 1 Escherichia coli 8 6 4 2 PJ62.5 PJ35.5 Lin. (PJ62.5) 5 Enterokokit 4 3 2 1 PJ62.5 PJ35.5 Lin. (PJ62.5) Kuva 9. Enterokokki ja Escherichia coli bakteerien pitoisuudet v. 27 214 Orimattilan ja Pukkilan alapuolisilla näytepisteillä (PJ62.5 ja PJ35.5) Porvoonjoessa.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 21 Porvoonjoen suulla (PJ4.5) Escherichia coli -bakteerien pitoisuudet olivat vielä vuosina 27 28 melko usein koholla (taulukko 13). Sittemmin niiden pitoisuuspiikkejä on ollut harvemmin, ja ne ovat olleet pienempiä. Enterokokkien pitoisuuspiikit ovat yleensä samanaikaisia E.coli piikkien kanssa, mutta usein vain enterokokkeja esiintyy kohonneina pitoisuuksina (kuva 1). Lokakuussa 214 todetun bakteeripitoisuuksien nousun jälkeen myös jokisuun ravinneja kiintoainepitoisuudet nousivat. Enterokokkeja pidetään ulostesaastumisen indikaattorina, mutta niitä esiintyy myös muissa elinympäristöissä. On todennäköistä, että pisteelle PJ4.5 kohdistuva kuormitus on ennemmin ympäristöperäistä kuin suoraa ulostesaastutusta. Taulukko 13. Suurimmat todetut bakteeripitoisuudet Porvoonjoen suulla, PJ4.5 vuosina 27 214. Ajankohta Escherichia coli Enterokokit PJ4.5 mpn/1 ml pmy/1 ml lokakuu 214 24 11 huhtikuu 211 58 12 huhtikuu 28 17 19 tammikuu 28 14 22 joulukuu 27 52 6 marraskuu 27 14 44 elokuu 27 82 97

pmy/1 ml mpn/1 ml VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 22 Escherichia coli 6 82 mpn/1 ml 4 2 PJ4.5 Enterokokit 1 8 6 4 2 PJ4.5 Kuva 1. Porvoonjoen Escherichia coli -bakteerien pitoisuudet v. 27 214 Porvoonjoen suulla, PJ4.5

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 23 7.3 Ravinteet ja rehevyys 27 214 7.3.1 Typpi vuonna 214 Lahden yläpuolisessa Porvoonjoessa vuonna 214 kokonaistypen keskimääräinen pitoisuus jäi alle 2 µg/l ja suurimmat pitoisuudet todettiin syystulvien aikaan (kuva 11). Lahden kohdalla pitoisuus nousi tasolle 45 5 µg/l, mistä se hitaasti laski jokisuuta kohti. Maksimipitoisuus, 72 µg/l, todettiin Orimattilan yläpuolelta (PJ64.5) tammikuussa 214. Orimattilan alapuolella typpeä oli keskimäärin 437 µg/l. Vuonna 214 Porvoojoesta mereen päätyi keskimäärin 3325 µg/l typpeä, josta 68 % (2258 µg/l) oli nitraattityppeä. Nitraattitypen pitoisuusmuutokset seurasivat hyvin kokonaistypen pitoisuuksia. Noin 7 % typestä oli nitraattimuotoista (kuva 12). Ammoniumtypen osuus jäi yleensä 2-6 %:iin kokonaistypen pitoisuudesta. Ammoniumtyppeä Porvoonjoen pääuomassa todettiin eniten talvella. Lahden yläpuolella suurimmat pitoisuudet olivat 3 65 µg/l. Lahden alapuolella ammoniumtyppeä oli helmikuussa jopa 15 µg/l, mutta pitoisuus puolittui jo Viljamaalle (PJ77.5) siirryttäessä. Mereen päätyi vuonna 214 keskimäärin 69 µg/l ammoniumtyppeä. Kuva 11. Kokonaistypen keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 214. Kuva 12. Nitraattitypen keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 214.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 24 7.3.1.1 Typpi vuosina 27 214 Lahden yläpuolella kohonneet typen pitoisuudet ajoittuivat talvi- ja kevättulvien yhteyteen. Loppukesällä pitoisuudet olivat pienimmillään (kuva 13). Vuosina 27 21 sekä 213 214 kokonaistypen pitoisuudet Porvoonjoen yläosalla olivat melko vakaita. Suurimmat pitoisuusnousut todettiin marraskuun 21 ja toukokuun 212 välisenä aikana. Lähivaluma-alueelta huuhtouman mukana tuleva typpikuormitus oli voimakkainta huhtikuussa 211. Tuolloin jo ylimmällä näytepisteellä, Luhdanjoella (PJ115.7), typpeä oli 12 µg/l. Korkeita, 1 µg/l -tasolla, olevia typpipitoisuuksia todettiin kaikilta näytepisteilta Porvooseen asti. Typpi oli 9 % nitraattityppenä. Vaikka ammoniumtypen osuus oli prosentuaalisesti pieni, olivat vuoden 211 pitoisuuskeskiarvot tarkastelujakson korkeimmat (liite 12). Lahden alapuolella suurin pitoisuus, 13 µg/l, mitattiin kesäkuussa 211. Typpi oli peräisin joko puhdistamoilta tai lähivaluma-alueelta. Ali-Juhakkalan puhdistamolta lähtevän veden typpipitoisuus oli 2/4 vuosineljänneksellä 14 6 µg/l ja Kariniemen puhdistamolla 17 3 µg/l. Sen jälkeen kokonaistypen pitoisuus laski vuoteen 213 saakka. Orimattilan ja Pukkilan alapuolen havaintopaikoilla typen pitoisuusmuutokset olivat hyvin samanaikaisia ja samansuuruisia. Myös näillä paikoilla todettiin voimakas pitoisuusnousu heinäkuun 21 jälkeen. Maksimi, 11 µg/l, todettiin huhtikuussa 211. Vuosien 213 ja 214 pitoisuudet ovat hieman suurempia kuin tarkastelujakson alussa (kuva 14). Porvoonjoen suulla (PJ4.5.) typen pitoisuudet laskivat vuosina 27 28 (kuva 15). Yksittäinen pitoisuuspiikki, 77 µg/l, todettiin huhtikuussa 211. Vuoden 211 jälkeen jokisuulta on enää melko harvoin todettu yli 3 µg/l typpipitoisuuksia. Nitraattitypen keskimääräiset pitoisuudet Porvoonjoen latvalla ovat lievästi nousseet tarkastelujakson aikana (liite 12). Lahden kuormitusvaikutus näkyy pitoisuuksissa selvästi. Mereen päätyvän nitraattitypen pitoisuus oli korkein vuosina 21 ja 21. Mereen päätyvästä nitraattitypen määrästä 6 % on peräisin Lahdesta. Nitriittitypen pitoisuudet laskevat selvästi Lahdesta alaspäin siirryttäessä. Lahden alapuolella nitriittitypen pitoisuudet vaihtelevat vuodenaikojen ja virtaaman mukaisesti. Enimmillään nitriittityppeä on todettu 3 µg/l. Keskimäärin Porvoonjoesta päätyy mereen vain noin 2 % Lahdessa mitatusta nitriittitypestä. Porvoonjoen latvaosalla ammoniumtypen pitoisuudet ovat alle 1 µg/l, tyypillisimmin 3 5 µg/l. Lahden alapuolella vuosina 21 ja 211 keskipitoisuus nousi tasolle 11 µg/l. Muina vuosina keskipitoisuus on ollut noin 25 µg/l. Satunnaisesti Orimattilan, Pukkilan ja Askolan alapuolen näytepisteillä on todettu ammoniumtypen pitoisuusnousua yläpuoleen verrattuna. Keskimäärin 2 % Porvoonjoesta mereen päätyvästä ammoniumtypestä on peräisin Lahdesta.

µg/l µg/l VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 25 Typpi (N) 15 12 9 6 3 PJ98.3 PJ91. Kuva 13. Kokonaistypen pitoisuudet Porvoonjoen yläosan havaintopaikoilla PJ98.3 ja PJ91. vuosina 27 214. 15 Typpi (N) 12 9 6 3 PJ62.5 PJ35,5 Kuva 14. Kokonaistypen pitoisuudet Porvoonjoen keskiosan havaintopaikoilla PJ62.4 ja PJ35.5 vuosina 27 214.

µg/l VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 26 Typpi (N) 15 12 9 6 3 PJ4.5 Kuva 15. Kokonaistypen pitoisuudet Porvoonjoen suun havaintopaikalla PJ4.5 vuosina 27-214 7.3.2 Fosfori vuonna 214 Kokonaisfosforin pitoisuudet vaihtelivat koko Porvoonjoen vesistöalueella voimakkaasti sateisuuden mukaan. Vuonna 214 fosforin maksimipitoisuudet todettiin maaliskuussa. Kevätvalumien aikaan fosforia oli vesistöalueen latvaosissa Lahden yläpuolella, PJ 98.3:lla, 24 µg/l ja Lahden ja Pukkilan alapuolella 29 µg/l (kuva 16). Mereen Porvoonjoesta päätyi vuonna 214 fosforia kevättulvan aikaan 23 µg/l, mikä oli 1 µg/l enemmän kuin koko vuonna keskimäärin (13 µg/l). Vuonna 214 Porvoonjoen latvapisteillä ja Viljamaan alueella fosforipitoisuuden vaihtelut olivat vähäisiä. Liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet kasvoivat Lahden-Askolan välisellä alueella (kuva 17). Todennäköisesti hitaammin virtaavalla alaosalla fosfaattifosfori tuli sidotuksi tuottaviin leviin tai enin osa siitä ehti sedimentoitua. Noin 2 3 % pääuoman fosforista oli liukoisena fosfaattifosforina. Mereen päätyi vuonna 214 keskimäärin 27 µg/l liukoista fosfaattifosforia.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 27 Kuva 16. Kokonaisfosforin keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 214. Kuva 17. Liukoisen fosfaattifosforin keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 214. 7.3.3 Fosforin ja fosfaattifosforin pitoisuus vuosina 27 214 Pitkän aikavälin tarkastelussa on Lahden ylä- ja alapuolen fosforipitoisuuksien muutoksissa nähtävissä selvää samanaikaisuutta (kuva 19). Vain kesästä 21 kevättalveen 212 Lahden alapuolella fosforin pitoisuudet nousivat yläpuolta enemmän. Orimattilaan siirryttäessä fosforipitoisuudet laskevat, mutta Pukkilan alapuolella (PJ35.5) kevään ja syksyn ylivirtaamien aikaan fosforipitoisuudet kohoavat herkästi yli 25 µg/l. Pukkilan alapuolella vuonna 21 fosforipitoisuudet olivat keväällä poikkeuksellisen pieniä, mutta nousivat jyrkästi elokuussa (kuva 2). Porvoojoen suulla (PJ4.5) vuoden aikaisvaihtelu on samansuuntaista kuin Pukkilan näytepisteellä. Pitoisuustaso on kuitenkin hieman alhaisempi (kuva 21).

µg/l VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 28 Tarkastelujaksolla elokuussa 28 ja heinäkuussa 29 satoi keskimääräistä enemmän, jolloin huuhtoumafosforia kertyi vesistöihin. Kesä 21 oli sen sijaan kuiva, joten syy tarkkailussa havaittuun fosforipitoisuuden nousuun Lahden alapuolella on todennäköisesti puhdistamoiden päästöt. Ali-Juhakkalassa kolmannen vuosineljänneksen päästöpitoisuus oli,32 mg/l, kun muina vuosineljänneksinä fosforin päästöpitoisuus oli,21,28 mg/l. Kariniemessä kolmannen ja neljännen vuosineljänneksen päästöpitoisuus oli,37 mg/l, kun alkuvuodesta fosforia oli puhdistamon lähtevässä vedessä keskimäärin,18 mg/l tai,22 mg/l. Vuosien 27 214 fosforipitoisuuksissa ei ole todettavissa selvää muutostrendiä Lahden yläja alapuolen näytepisteillä. Fosforipitoisuuden keskiarvo Kukonkoskessa (PJ98.3) oli 68 µg/l ja laskeva muutostrendi oli erittäin pieni. Orimattilan ja Pukkilan alapuolella fosforipitoisuus sen sijaan on hieman noussut. Fosforin nousevaan trendiin vaikuttaa minimipitoisuuksien kasvu, ja marraskuulle 213 ja maaliskuulle 214 sattuneet voimakkaat kuormituspiikit. Vastaava kehitys on todettavissa myös jokisuulla (PJ 4.5). Orimattilan puhdistamon alapuolella (PJ62.5) fosforin pitoisuusvaihtelut ovat pienempiä kuin Pukkilan puhdistamon alapuolella (PJ35.5). Pukkilan alapuolella 2 25 µg/l fosforipitoisuuksia on todettu usein. Kummallakin näytepisteellä fosforin pitoisuus on lievästi noussut tarkastelujakson aikana. Erityisesti minimiarvot ovat kasvaneet. Marraskuussa 213 havaittiin poikkeavan korkeita fosforipitoisuuksia, Orimattilan puhdistamon alapuolelta mitattiin 34 µg/l ja Pukkilan alapuolelta 38 µg/l. Vastaava huuhtouman aiheuttama pitoisuuspiikki oli nähtävissä kaikilla Porvoonjoen näytepisteillä. 4 47 µg/l Fosfori (P) 3 2 1 PJ98.3 PJ91. Kuva 18. Kokonaisfosforin pitoisuudet Lahden ylä- ja alapuolen havaintopaikoilla. PJ98.3 on yläpuolinen havaintopaikka Kukonkosken alapuolella ja PJ91. Lahden alapuolinen havaintopaikka Patomäenkoskessa.

µg/l VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 29 4 Fosfori (P) 3 2 1 PJ62.5 PJ35,5 Kuva 19. Kokonaisfosforin pitoisuudet Orimattilan ja Pukkilan alapuolen havaintopaikoilla, PJ 62.5 ja PJ35.5. Porvoonjoen suulla (PJ4.5) todettiin tasolla 37 38 µg/l olevia fosforipitoisuuksia tammikuussa 27 ja 29 sekä kesinä 28 ja 29. Talvella 21 oli lievää pitoisuuden nousua, mutta sen jälkeen kesäkuusta 21 aina elokuulle 211, fosforipitoisuudet olivat pitkän aikaa keskimääräistä pienempiä. Vuosina 212 214 vaihtelu voimistui: todetut minimipitoisuudet olivat aiempaa pienempiä, mutta samanaikaisesti todettiin usein kohonneita pitoisuuksia. Kohonneita, yli 2 µg/l, pitoisuuksia todettiin syys- ja kevättulvien aikaan. Marraskuussa 213 kiintoainetta ja fosforia vesistöön kuljettanut huuhtouma oli todettavissa joen latvoilta Porvooseen saakka. Vuosina 27 214 Porvoonjokisuulla kokonaisfosforin keskiarvo oli 12 µg/l (n=96 kpl) ja fosfaattifosforin keskiarvo 28 µg/l (n=32 kpl). Keskiarvon alittavia kokonaisfosforin pitoisuuksia oli 63 % mittauksista. Kaikkiaan 11 näytteessä pitoisuus oli 2 3 µg/l. Liukoisen fosfaattifosforin pitoisuuden vaihteluväli oli 1 51 µg/l jokisuulla (PJ4.5). Korkeimmat liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet todettiin samoina aikoina, kun kokonaisfosfori oli koholla. Liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet Lahden puhdistamon yläpuolella ovat keskimäärin tasolla 1 3 µg/l. Lahdesta Porvoonjokea alaspäin mentäessä pitoisuustaso on 3 6 µg/l ja vain suuremmissa pitoisuuksissa on nähtävissä laskua jokisuulle siirryttäessä (taulukko 14).

µg/l VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 3 4 Fosfori (P) 3 2 1 PJ4.5 Kuva 2. Kokonaisfosforin pitoisuudet Porvoonjoen suun havaintopaikalla, PJ 4.5. Taulukko 14. Liukoisen fosfaattifosforin vuosittaiset keskiarvot, minimi- ja maksimipitoisuudet näytepisteittäin 27 214. Fosfaattifosfori, liukoinen, µg/l PJ 115.7 PJ 1.4 PJ 12. PJ 98.3 PJ 91. PJ 77.5 PJ 64.5 PJ 62.5 PJ 4.3 PJ 35.5 PJ 25. PJ 4.5 27, ka 2 14 12 4 33 24 42 39 35 38 29 min 6 9 5 21 21 18 18 15 18 17 13 max 47 24 24 95 66 63 8 69 56 72 45 28, ka 19 16 13 25 28 36 36 26 31 3 27 min 13 9 1 16 17 17 22 18 18 17 16 max 23 29 17 49 54 84 71 77 6 52 37 29, ka 14 11 1 28 31 28 31 27 27 23 3 min 8 6 5 15 12 14 16 16 22 17 19 max 19 17 16 53 65 53 58 38 36 34 42 21, ka 11 11 1 56 46 49 45 47 51 32 2 min 6 6 8 7 7 7 9 11 11 1 1 max 14 17 16 15 11 13 11 11 14 69 33 211, ka 3 2 18 56 52 48 42 5 42 35 29 min 21 13 13 26 32 32 1 28 29 27 25 max 41 25 23 11 9 66 64 78 5 46 4 212, ka 18 15 15 42 36 32 38 35 35 32 31 min 14 12 11 12 14 24 24 3 31 27 23 max 25 18 21 86 54 45 61 47 5 44 43 213, ka 19 18 17 25 33 32 38 32 33 34 33 min 16 11 15 16 2 17 2 2 21 21 21 max 22 23 22 33 55 45 53 44 44 45 51 214, ka 15 17 16 3 29 32 4 39 36 27 min 9 7 8 14 16 15 18 17 16 16 max 25 24 23 46 44 54 67 68 64 46 7.3.4 Klorofylli-a Levätuotannon määrä, klorofylli-a -pitoisuutena mitattuna, vaihteli Porvoonjoen suulla voimakkaasti (kuva 21). Vuosina 27 214klorofylli-a on määritetty 38 kertaa touko-syyskuussa. Mittausten keskiarvo oli 14,7 µg/l, mikä kuvaa rehevää vesistöä. Pitoisuuden vaihteluväli oli 1,7 47 µg/l. Suurimmat pitoisuudet on usein todettu heinäkuussa, mutta poikkeavan suurta levätuotantoa on todettu jo toukokuussa (v. 211). Kesinä 28 ja 29 klorofylli-a pitoisuus jäi keskimäärin alle 1 µg/l, mikä kuvaa keskirehevää vesistöä. Voimakkaimman levätuotannon kesänä vuonna 211 keskipitoisuus oli 23,5 µg/l, jolloin vesistö on luokiteltavissa reheväksi. Vesistön rehevyysluokittelu klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella on tarkoitettu järville ja altaille, ei virtavesille. Virtavesissä luokittelua on siten pidettävä suuntaa antavana ja huomattava, että levätuotanto voi olla peräisin kaukaakin havaintopaikan yläpuolelta.

11.6.7 11.1.7 11.2.8 11.6.8 11.1.8 11.2.9 11.6.9 11.1.9 11.2.1 11.6.1 11.1.1 11.2.11 11.6.11 11.1.11 11.2.12 11.6.12 11.1.12 11.2.13 11.6.13 11.1.13 11.2.14 11.6.14 VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 31 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Klorofylli-a, µg/l Kuva 21. Klorofylli-a pitoisuudet Porvoonjoen suun havaintopaikalla, PJ 4.5 vuosina 27 214. 7.4 Porvoonjoki 11,5 Uudenmaan ELY-keskus seuraa Strömsbergin yläpuolella Kerkkoossa sijaitsevan pisteen Porvoonjoki 11,5 tilaa 1-4 kertaa kuukaudessa otettavilla näytteillä (liite 11 ja 12). Näytepisteen vedenlaatutulokset on raportoitu yksittäisissä Porvoonjoen velvoitetarkkailuraporteissa. Veden laadun vuodenaikaisvaihtelun on todettu olevan huomattavaa. Fekaalisten enterokokkien määrä on laskenut, vaikka vuonna 212 enterokokkeja esiintyikin liki yhtä paljon kuin vuosina 27 29. Sähkönjohtavuudessa ja kemiallisen hapenkulutuksen määrässä on hyvin lievä nouseva trendi. Typen pitoisuuksissa nouseva trendi on selvä. Kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuudet ovat laskeneet tarkastelujakson aikana (taulukko 15). Taulukko 15. Porvoonjoki 11,5 keskimääräinen veden laatu vuosina 27 214 Enterokokit, kpl/1 ml Sähkönjohtavuus, ms/m COD, mg/l Kiintoaine, mg/l Typpi, µg/l Fosfori, µg/l Vuosi 27 453 18 15 64 2826 124 28 361 19 14 82 2743 166 29 447 2 15 61 294 127 21 138 23 12 41 3143 1 211 232 26 12 35 478 94 212 342 17 18 6 2948 142 213 171 2 16 51 3459 127 214 8 2 13 58 355 123

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 32 8 PORVOONJOEN SIVU-UOMIEN VEDENLAATU 27 214 8.1 Hahmajoki Hollolan Herralan jätevedenpuhdistamo lakkautettiin syyskesällä 211 ja vedet johdettiin Ali- Juhakkalan puhdistamolle. Vesistötarkkailu Hahmajoessa päättyi vuoden 213 lopussa. Toiminnan päättymisen vesistövaikutuksia tarkasteltiin yksityiskohtaisemmin vuoden 213 velvoitetarkkailuraportissa (Ramboll Finland Oy 214). Herralan puhdistamon toiminnan päättyminen vuonna 211 paransi Hahmajoen alaosan, ts. entisen puhdistamon alapuolen (Ha 1.2) veden hygieenistä laatua. Escherichia coli bakteerien pitoisuudet laskivat. Huomattavaa oli, ettei vuosina 212 213 Hahmajoen yläosalla (Ha 2.6) todettu kohonneita bakteeripitoisuuksia kuten vuonna 29 Kokonaisfosforin pitoisuudet olivat vuosina 212 213 Hahmajoen latvalla ja suulla hyvin samaa tasoa. Suurimmat pitoisuusnousut todettiin joen alaosalla vuosina 21 ja 211. Kiintoaineen pitoisuusnousu joen alaosalla (Ha 1.2) johtui enemmän sateisuudesta ja lähivalumaalueelta tulevasta huuhtoumasta kuin Herralan puhdistamosta: pitoisuusvaihtelut ovat jatkuneet puhdistamon toiminnan päätyttyä samanlaisena kuin puhdistamon vielä toimiessa. 8.2 Vähäjoki Hollolan Salpakankaan puhdistamon koko vesimäärä alettiin johtaa Lahteen Ali-Juhakkalan puhdistamolle kesäkuussa 26. Vähäjoen pienen virtaaman vuoksi Salpakankaan puhdistamolla oli aiemmin huomattava vaikutus joen veden laatuun. Vesistötarkkailu Vähäjoessa päättyi vuoden 212 lopussa. Jälkitarkkailun aikana (27 212) veden laadun vaihtelut olivat selvemmin vuodenaikojen vaihtelusta ja sateisuudesta riippuvia. Joen latvalle kohdistui ajoittain voimakasta hajakuormitusta. Vähäjoki on vähähumuksisempi kuin Hahmajoki, mutta ravinnepitoisuuksien perusteella rehevämpi (Ramboll Finland 213). 8.3 Pikkujoki (Vähäjoki, Lillån) Askolan Monninkylän puhdistamon vedet johdettiin Pikkujokeen joulukuuhun 27 saakka, jolloin siirtoviemäri Porvooseen otettiin käyttöön. Pikkujoen tarkkailua jatkettiin vuoden 29 loppuun asti voimassa olevan ohjelman mukaisesti. Pikkujoen valuma-alue on eroosioherkkää. Hajakuormituksen vaikutus Pikkujoen veden laatuun ilmeni erityisen voimakkaana sateisena vuonna 28 tai lokakuun 29 kuormituspiikkinä. Kun puhdistamo vielä oli toiminnassa, sen vaikutus ilmeni selvemmin kuivina kausina ja alivirtaaman aikaan bakteeripitoisuuksien ja ammoniumtypen pitoisuuksien nousuna. Monninkylän puhdistamon toiminnan loppumisen jälkeen niiden aiheuttamat kuormituspiikit ovat jääneet pois. Kokonaisfosforin pitoisuuteen tai hygieenisen laadun paranemiseen Monninkylän puhdistamon toiminnan päättymisellä ei kahden jälkiseurantavuoden aikana ollut havaittavaa vaikutusta. 9 NASTOLAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARK- KAILU PALOJOESSA Nastolan jätevedenpuhdistamon vesistövaikutuksia seurattiin neljällä havaintopaikalla kuusi kertaa vuodessa. Nastolan puhdistamon vesistötarkkailu painottuu kesään. Palojoen suulta, ennen kuin Palojoki yhtyy Porvoonjokeen, otetaan näytteet vielä joulukuussa, joten siellä näytteenottokertoja on seitsemän. Analyysivalikoima vaihtelee havaintopaikoittain (liite 3, liite 8). Nastolan puhdistamon laaja saneeraus mm. typenpoiston tehostamiseksi alkoi marraskuussa 29 ja valmistui kesäkuussa 21. Saneerauksen vuoksi puhdistamoa ajettiin ajoittain vain yhdellä linjalla, jolloin prosessi on ollut ylikuormitettuna. Saneerauksen yhteydessä allastilavuutta ei lisätty, mutta ilmastusjärjestelmät saneerattiin vastaamaan tulokuormituksen kasvua. Ilmastuksen prosessinohjausta kehitettiin typenpoiston osalta. Syksyllä 21 laitoksen

pmy/1 ml VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 33 uuden automaatiojärjestelmän kanssa oli ongelmia. Saneerausvuotta 21 lukuun ottamatta puhdistamon toiminta on 27 214 ollut tehokasta ja saavuttanut kaikki sille asetetut puhdistusvaatimukset. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antanut 12.1.25 ympäristölupapäätöksen (Dnro ISY- 24-Y-4) Nastolan jätevedenpuhdistamolle, joka on tullut lainvoimaiseksi Vaasan hallintooikeuden 29.12.26 antamalla päätöksellä nro 6/423/2. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut 12.9.213 uuden päätöksen (Dnro ESAVI/3/4.8/212) ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisesta, josta on kuitenkin valitettu, jolloin se ei ole vielä lainvoimainen. Valitetun lupapäätöksen mukaisesti vesistöön johdettavat jätevedet tulisi hygienisoida vuoden 214 alusta alkaen vähintään 1.5. 31.1. välisenä aikana. Vaikka hygienisointivaatimus ei ole lainvoimainen, Nastolan puhdistamolla aloitettiin vesistöön johdettavan jäteveden hygienisointiprosessin koeajot kesäkuussa 214. 9.1 Palojoen vesistötarkkailun tulokset 27 214 9.1.1 Hygieeninen laatu Nastolan puhdistamon vesistötarkkailussa on tutkittu enterokokkibakteerit koko tarkastelujakson ajan ja Escherichia coli - bakteerit vuodesta 212 alkaen. E. coli on lämminveristen suolistobakteeri, jonka esiintyminen vesistössä osoittaa ulosteperäistä kuormitusta. Enterokokkibakteereja esiintyy laajasti luonnossa. Niiden aiheuttama bakteerikuormitus voi olla seurausta rankkasateiden aiheuttamista huuhtoumista. Bakteerikuormituksen lähteenä voivat olla laiduntavat eläimet, kaatopaikka tai muu vastaava kuormituslähde jätevedenpuhdistamon lisäksi. Tyypillisesti puhdistamon purku-uomassa todettiin 15 3 pmy/1 ml olevia enterokokkipitoisuuksia talven ja kesän alivirtaaman aikaan. Suolistoperäisten enterokokkibakteerien pitoisuudet olivat elokuussa 27 hyvin korkeat kaikilla Palojoen näytepisteillä. Bakteerikuormituksen laajuudesta kertoo se, että vielä Heinämaalla, Pa14.4, enterokokkeja todettiin 44 pmy/1 ml (kuva 22). Helmikuussa 21 puhdistamokuormituksesta johtuva enterokokkibakteerien pitoisuusnousu oli todettavissa purku-uomassa ja sen alapuolisella näytepisteellä, Pa 22.4. Helmikuu 214 oli myös leuto, mikä selittää latvapisteillä todetut 23 25 pmy/1 ml olevat enterokokkipitoisuudet. Heinäkuussa 214 puhdistamolla oli käynnissä hygienisoinnin koeajo. Purkuuomasta todetut bakteerimäärät (enterokokkibakteerit ja E. coli) olivat pieniä yläpuoliseen vertailupisteeseen nähden (kuva 22 ja 23). 18 15 36 pmy/1 ml Enterokokit 12 9 6 3 Pa 22.6 yp Pa 22.5 pu Pa 22.4 ap Pa 14.4 Kuva 22. Suolistoperäisten Enterokokkibakteerien esiintyminen Palojoessa 27-214.

mpn/1 ml VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 34 Lievä puhdistamoperäinen E. coli bakteeripitoisuuksien nousu todettiin helmikuussa 213. Vuotta myöhemmin, helmikuussa 214, E. coli bakteerien pitoisuudet olivat korkeimmat purku-uomassa, mutta myös yläpuolisen vertailupisteen E. coli bakteerien määrä oli kohonnut. Heinäkuussa 214 Palojoen latvalta tuleva ulosteperäinen kuormitus oli voimakasta, kun sekä enterokokkien että E. coli bakteerien määrät olivat kohonneet. Pitoisuusnousu jätevesien purku-uomassa oli vähäinen verrattuna yläpuoliseen vertailupisteeseen Pa22.6 (kuva 23). Puhdistamolla oli käynnissä hygienisoinnin koeajo. 18 Escherichia coli 15 12 9 6 3 Kuva 23. Escherichia coli -bakteerin esiintyminen Palojoessa 27 214. 9.1.1.1 Hygienisoinnin koeajo Nastolan puhdistamolla toteutettiin hygienisoinnin koeajo heinä-lokakuussa 214. Enterokokkien ja E. coli bakteerien pitoisuudet laskivat hygienisointiin käytetyn kemikaalin vaikutuksesta selvästi. Enterokokkibakteereista hygienisointi poisti 8 9 %, ja E. coli bakteereista 7-1 %, kun verrataan tilannetta ennen annostelua ja heti purkuputken päässä. Purkuuomasta, 7 m purkuputken päästä otetussa näytteessä todettiin kuitenkin bakteerikasvua (liite 14). Syy kasvuun voi olla purku-uoman kasvulle suotuisat olosuhteet. Muutamakin karannut tai heikosti kuollut bakteeri voi lisääntyä nopeasti otollisissa olosuhteissa. 9.1.2 Veden yleinen laatu Palojoessa Pa 22.6 yp Pa 22.5 pu Pa 22.4 ap Pa 14.4 Vuosina 29 21 Nastolan puhdistamoa saneerattiin, mikä osaltaan selittää Palojoen veden laadun muuttumista. Tuolloin purku-uoman ph oli lievästi emäksisempi, sähkönjohtavuus korkeampi ja hapen pitoisuus pienempi. Vuosi 211 oli vähävetinen, mikä korosti jätevesien vaikutusta. Voimakkain jätevesivaikutus ilmeni helmikuussa 211, jolloin sähkönjohtavuuden arvo oli kohonnut vielä jokisuulla (Pa.2) (vrt kuva 24 ja taulukko 16). Keskimääräinen sähkönjohtavuus Palojoessa oli 211 kuitenkin alhaisempi kuin esimerkiksi vuosina 27 tai 29. Sittemmin Palojoen sähkönjohtavuuden arvoissa on lievä laskeva trendi. Sameus ja veden väri olivat voimakkaimmat vuonna 213, kun humusta ja kiintoainesta oli runsaasti kaikilla näytepisteillä. Pitoisuudet nousivat erityisesti kevään ja syksyn ylivirtaamakausina vuonna 213. Yleisesti nämä arvot nousivat jokea alaspäin mentäessä. Palojoen happitilanne oli hyvä (taulukko 16).

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 35 Taulukko 16. Palojoen näytepisteiden yleisten vedenlaatumuuttujien keskipitoisuudet vuosina 27 214 Näytepiste /vuosi Sähkönjo htavuus. ms/m Happipit oisuus, mg/l kyllästys prosentti, % Sameus, Väriluku, Kiintoain CODMn, BOD 7, NTU mg Pt/l ph e, mg/l mg/l mg/l Pa 22.6 yläpuoli 27 137 7,4 22 9,9 84, 14, 28 37 7,4 23 1, 82,5 14,1 29 37 7,7 27 1,4 91,5 9,1 21 2 7,6 28 1,1 87,7 7,2 211 13 7,5 26 1,4 88,2 9,5 212 2 127 7,4 21 1,3 86,5 14 14,3 1,7 213 84 171 7,3 17 1,2 85,2 44 18,5 2,4 214 23 9 7,4 21 1,5 85,8 24 12,1 2,5 Pa 22.5 purku-uoma 27 8, 123 9,9 89,2 136 12,3 7,7 52 28 4 7,9 77 1,2 87,5 24 12,8 4,8 48 29 38 8, 123 9,8 92, 58 8, 4, 6 21 5 8, 12 9,6 86, 8 11,4 5,8 196 211 19 7,8 121 1,3 9,7 27 8,6 3,8 143 212 21 83 7,9 96 11,1 96,5 23 1,6 3,4 195 213 92 164 7,8 81 1,1 87,7 78 15,3 4,7 444 214 36 85 7,9 114 1, 85,2 48 9,7 4,1 154 Pa 22.4 alapuoli 27 172 7,7 66 9,7 85,4 15,8 28 39 7,7 56 1, 82,5 13,8 29 44 7,9 78 9,8 92,5 8,6 21 47 7,9 78 1,1 88,8 9,9 211 17 7,7 68 1,5 9,5 9,9 212 22 137 7,6 46 1,2 86,8 18 13,7 2, 213 9 184 7,4 34 1,2 86,5 5 18,3 3,3 214 3 83 7,7 48 1,6 88,2 36 11,5 3,6 Pa 14.4 alapuoli, Heinämaa 27 13 7,7 68 9,7 87,2 1,6 28 52 7,6 44 1,3 8, 14,3 29 28 7,8 58 1,6 94,5 7,1 21 21 7,7 64 1, 88,3 7,8 211 19 7,5 66 1,2 87,8 9,2 212 37 133 7,5 41 1, 85,2 21 13,7 1,4 213 141 281 7,3 29 1,2 84,8 67 19,3 3,1 214 4 1 7,6 45 1,6 88, 41 9,6 2,6 Pa.2, jokisuu 27 15 155 7,3 26 9,8 85,9 37 15 2,9 28 89 141 7,4 23 1,8 86,9 31 12 2,4 29 81 113 7,3 23 1,8 87,4 36 13 2,6 21 39 85 7,4 34 1,5 86, 14 8, 1,8 211 27 74 7,3 41 1, 84,8 16 9,3 2,5 212 64 143 7,3 22 1,5 85,4 19 15 1,3 213 154 228 7,3 19 1,4 86,9 55 17 2,2 214 59 13 7,4 27 1,5 87,9 31 1 1,7 Rauta liuk. µg/l

5.2.7 5.8.7 5.2.8 5.8.8 5.2.9 5.8.9 5.2.1 5.8.1 5.2.11 5.8.11 5.2.12 5.8.12 5.2.13 5.8.13 5.2.14 5.8.14 ms/m 14.2.7 14.8.7 14.2.8 14.8.8 14.2.9 14.8.9 14.2.1 14.8.1 14.2.11 14.8.11 14.2.12 14.8.12 14.2.13 14.8.13 14.2.14 14.8.14 ms/m VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 36 16 Sähkönjohtavuus 12 8 4 Pa 22.6 yp Pa 22.5 pu Pa 22.4 ap Pa 14.4 1 Sähkönjohtavuus Palojoen suulla, Pa.2 8 6 4 2 Kuva 24. Sähkönjohtavuus Palojoessa v. 27 214. Ylemmässä kuvassa Nastolan puhdistamon vesistötarkkailupisteet ja alemmassa Palojoen suu. Kuvien y-akselit ovat erilaiset

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 37 9.1.3 Ravinteet, rehevyys ja levätuotanto Nastolan puhdistamon purku-uoman vuosien 21 ja 211 kokonais- ja ammoniumtypen sekä kokonaisfosforin pitoisuudet ovat tarkastelujakson korkeimmat. Helmikuussa 21 purkuuomasta mitattiin korkein typpipitoisuus, 45 mg/l, ja fosforipitoisuus 1 mg/l. Palojen suulle (Pa.2) siirryttäessä pitoisuus oli laimentunut 1 mg/l typpeä ja,11 mg/l fosforia. Saneerauksen vaikutukset puhdistamon toiminnassa näkyivät käytännössä koko vuoden eikä puhdistamon toiminta tuolloin täysin täyttänyt lupamääräysten vaatimuksia. Lisäksi vuosi 21 oli vähävetinen, mikä heikensi laimenemisolosuhteita. Kuormittuneisuus näkyi jokisuulla saakka talvella 29 21 (kuva 25 ja 26, taulukko 17). Lokakuussa 213 todettiin jo joen latvapisteeltä Pa22.6 alkanut huuhtoumapiikki, joka nosti joen kiintoaine- ja fosforipitoisuutta voimakkaasti, ja typpipitoisuutta lievästi. Palojoessa oli syksyllä 213 kiintoainesta 1 2 mg/l ja fosforipitoisuus nousi latvapisteiden tasosta 22 29 µg/l Heinämaalla ja jokisuulla tasolle 4 5 µg/l. Kiintoainehuuhtouma heikensi myös joen hygieenistä laatua (kuva 25, taulukko 17). Syksyllä 214 typen pitoisuudet kohosivat puhdistamon purku-uomassa, mutta pitoisuus laski Heinämaalle siirryttäessä. Jokisuulta mitattiin kuitenkin marras- ja joulukuussa yli 7 mg/l olevia typen pitoisuuksia. Valtaosa typestä on leville käyttökelpoista nitraattityppeä. Palojoen latvapisteellä Pa22.6, sen osuus on noin 6 % kokonaistypestä. Nitraattitypen pitoisuudet vaihtelevat latvapisteellä sadoissa, jopa yli tuhannessa mikrogrammassa litraa kohti, kun ammoniumtyppeä on tyypillisesti 3 7 µg/l. Purku-uomassa nitraattitypen osuus nousee yli 8 %, mikä tarkoittaa 6 7 µg/l -pitoisuuksia. Vain voimakkaimpien puhdistamolta tulevien kuormituspiikkien jälkeen, kuten vuosina 29 21, purku-uoman ammoniumtypen pitoisuudet nousevat. Palojoessa purku-uoman alapuolella (Pa22.4) nitraattitypen osuus vaihtelee voimakkaasti riippuen kuinka ammoniumtyppi on ehtinyt hapettua. Nitriittityppeä todettiin merkittävissä määrin vuonna 21. Heinämaalla (Pa14.4) nitraattityppeä on tyypillisesti 2/3 kokonaistypestä. Ammoniumtypen pitoisuudet jäävät alle 5 µg/l poikkeusvuosia lukuun ottamatta. Typen ja sen fraktioiden pitoisuudet tyypillisesti laskivat Heinämaalta Palojoen suulle siirryttäessä, joskin esim. vuosi 214 oli poikkeus. Kokonaisfosforin ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet sen sijaan nousivat. Voimakkain nousu todettiin vuosina 27 ja 29. Fosforipitoisuuden nousu ei välttämättä Palojoen alaosalla ole sidoksissa kiintoaineeseen. Joen COD Mn -arvot olivat melko vakaita, välillä 11 13 mg/l. BOD 7 -arvo oli kohonnut vain purku-uomassa kun muualla pitoisuus pysyi alle 3 mg/l.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 38 Taulukko 17. Palojoen näytepisteiden ravinteiden ja klorofylli-a:n keskipitoisuudet vuosina 27 214 Kok. typpi, µg/l Nitraattit Nitriittity yppi, µg/l ppi, µg/l Ammoni umtyppi, µg/l Kok.fosfo ri µg/l Fosfori, liuk., µg/l Fosfaattif osfori, µg/l Fosfaattif osfori, liuk. µg/l Näytepiste /vuosi Klorofyllia, µg/l Pa 22.6 yläpuoli 27 1732 1168 14 72 142 46 12 32 5,5 28 1572 172 2 47 68 57 55 34 1,3 29 1417 883 2 83 79 43 59 26 2,9 21 1193 735 9 64 74 44 49 31 1,4 211 1517 992 8 51 63 4 44 28 1,3 212 15 95 8 34 7 23 32 18 1, 213 1798 1333 6 33 119 21 214 1377 757 7 122 84 24 Pa 22.5 purku-uoma 27 6867 18 175 28 656 189 116 29 817 1483 165 21 17767 8848 387 211 1133 234 182 212 89 7425 75 138 153 41 213 685 5467 49 76 183 22 214 85 665 79 138 288 18 Pa 22.4 alapuoli 27 3767 2995 48 116 25 59 19 35 1,3 28 356 288 49 88 12 5 68 31 9, 29 5183 38 97 875 151 54 12 31 7,9 21 1483 436 12 4791 36 12 162 69 12,8 211 5333 483 48 12 119 6 84 41 3,3 212 3667 2983 23 68 93 26 42 23 1,5 213 325 215 17 46 138 17 214 4117 25 29 124 148 2 Pa 14.4 alapuoli, Heinämaa 27 3317 93 74 28 294 55 19 29 2967 399 78 21 6983 3238 14 211 4583 45 9 212 32 26 19 55 9 4 213 367 283 12 49 166 21 2,9 214 2617 217 15 65 119 16 5,2 Pa.2, jokisuu 27 2329 1574 5 32 143 49 28 198 1387 14 34 124 27 29 2943 214 17 162 149 31 21 3271 2256 14 67 87 36 211 455 3813 11 49 14 49 212 2343 157 22 42 128 3 213 2971 2123 14 57 165 33 214 3371 2453 7 4 136 34

µg/l µg/l VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 39 35 Typpi (N) 3 25 2 15 1 5 Pa 22.6 yp Pa 22.5 pu Pa 22.4 ap Pa 14.4 Kuva 25. Palojoen näytepisteiden kokonaistypen pitoisuudet vuosina 27 214. 6 Fosfori (P) 1 µg/l 1 µg/l 5 4 3 2 1 Pa 22.6 yp Pa 22.5 pu Pa 22.4 ap Pa 14.4 Kuva 26. Palojoen näytepisteiden havaitut kokonaisfosforin pitoisuudet vuosina 27 214.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 4 Keskimääräisiin kokonaisravinnepitoisuuksiin perustuvat N/P-suhdeluvut osoittavat Palojoen voimakkaasti fosforirajoitteiseksi. Fosforirajoitteisessa vesistössä typpeä on runsaasti tuottavien levien käyttöön, mutta fosforista on puutetta. Joki on fosforirajoitteinen jo latvapisteellä (Pa22.6) ja ravinnesuhteen muutos alavirtaa kohti on hyvin pientä. Virtaavassa vedessä klorofylli-a kuvaa pikemminkin yläpuolisen vesistön kuin itse havaintopaikan tuotanto-olosuhteita. Palojoki on varsin samea, mikä heikentää valon tunkeutumista veteen, jolloin yhteyttämistä tapahtuu vain ohuessa vesikerroksessa. Klorofyllinä mitattuna perustuotanto oli karun vesistön tasolla kaikilla näytepisteillä. Vuosina 27 212 klorofylli-a:n pitoisuus mitattiin purku-uoman ylä- ja alapuoliselta näytepisteeltä. Klorofylli-a:n pitoisuudet olivat alapuolella selvästi korkeampia, mutta näytekertojen ja vuosien välinen vaihtelu oli huomattavaa. Voimakkaasti yleistäen latvapiste, Pa22.6, oli klorofylli-a-pitoisuuden perusteella karu vesistöalue, mutta purku-uoman alapuolinen, Pa22.4, oli rehevä vesistöalue. Vuosina 213 214 klorofylli-a on määritetty Heinämaan pisteeltä Pa14.4. Pitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 2,9 8,4 µg/l. Ääripäät todettiin kesällä 214. Keskiarvon 4, µg/l, perusteella Palojoki on Heinämaan kohdalla luokiteltavissa karuksi vesistöksi. Palojoen suulla havaitut typpipitoisuudet nousivat tarkastelujaksolla selvästi ja fosforin ja kiintoaineen pitoisuus lievästi (kuva 27). Trendiin vaikuttavat vuoden 211 kuivuus sekä kesäkuun 213 ja marraskuun sateisuus. Sähkönjohtavuus on hieman laskenut. COD Mn -arvo oli pienin vuonna 211, jolloin oli kuivaa. Sateiset jaksot nostavat humuskuormaa ja COD Mn -arvoa herkästi.

mg/l µg/l µg/l VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 41 12 Kokonaistyppi 1 8 6 4 2 5.2.7 5.2.8 5.2.9 5.2.1 5.2.11 5.2.12 5.2.13 5.2.14 5 Kokonaisfosfori 4 3 2 1 5.2.7 5.2.8 5.2.9 5.2.1 5.2.11 5.2.12 5.2.13 5.2.14 2 Kiintoaine 15 1 5 5.2.7 5.2.8 5.2.9 5.2.1 5.2.11 5.2.12 5.2.13 5.2.14 Kuva 27. Kokonaistyppi, -fosfori ja kiintoaine Palojoen suulla v. 27 214.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 42 9.2 Palojoen ainevirtaamat Heinämaalla Palojoen virtaamat vaihtelevat vuodenajoittain ja vuosien välillä huomattavasti. Siten myös ainekuormissa on suuria, 1 2 -kertaisia eroja. Tarkastelujakson suurin virtaama ja ainekuorma olivat vuonna 213. Palojoen osuus Porvoonjoen suulle lasketusta typpi- ja fosforikuormasta on vain 1 % (taulukko 18). Taulukon 18 ainekuormia tulee pitää suuntaa antavina, sillä vuoden virtaamatieto perustuu seitsemällä näytteenottokerralla mitattuun virtaamaan. Virtaama kertoo vuosien erilaisuudesta. Taulukko 18. COD Mn-, typpi- ja fosforipitoisuudet vuosikeskiarvoina sekä ainekuormat ja vuosikuorma Heinämaalla pisteellä Palojoki 14.4. Vertailussa Porvoonjoen (PJ) typpi- ja fosforikuormaan on käytetty tarkastelujakson 27 214 keskiarvoja. Pa 14.4 Pitoisuudet, vuosikeskiarvot Ainekuormat Vuosi Virtaama COD-Mn P µg/l N µg/l, COD-Mn P kg/a N kg/a l/s mg/l kg/a 27 258 11 74 3317 117 73 246 28 28 14 111 3417 997 69 188 29 1 7,1 78 2967 249 24 96 21 93 7,8 14 6983 174 15 76 211 54 9,2 9 4583 219 15 76 212 97 14 9 4583 542 28 162 213 494 19 166 367 423 39 43 214 15 1 119 2617 458 5 11 Pa ka. 83 173 PJ ka. 71 1327 Palojoen ainekuormien %-osuus Porvoonjoen ainekuormista 1,2 % 1,3 % Nastolan jäteveden puhdistamolta vesistöön johdettu fosforikuorma oli tarkastelujaksolla keskimäärin 2 kg/a ja typpikuorma 14 kg/a. Tarkastelujakson keskiarvona 24 % Palojoen fosforikuormasta ja 8 % typpikuomasta on puhdistamolta peräisin. Vuonna 213, kun Palojoen virtaama oli suurin, oli puhdistamokuorman osuus fosforin ainevirtaamasta 4 % ja 26 % typen ainevirtaamasta Heinämaalla (vrt. taulukot 18 ja 19). Vähävetisinä vuosina, kuten esimerkiksi vuonna 21, puhdistamolta vesistöön johdettu fosfori- ja typpikuorma olivat nelinkertaisia Palojoen ainevirtaamaan Heinämaan kohdalla verrattuna. Osa puhdistamolta vesistöön johdettavista ravinteista joko sedimentoituu, sitoutuu tuottaviin leviin ja kasveihin tai mineralisoituu. Puhdistamokuorman osuutta Heinämaan kohdalle arvioitaessa on huomattava, että Nastolan puhdistamoa saneerattiin vuonna 21. Lisäksi vesistökuorman arviointi perustuu vain kuuden näytteenottokerran aikana tehtyyn virtaamamittaukseen. Virtaamamittaus on puutteellinen koko vuoden vesitilanteen vaihteluun nähden. Taulukko 19. Nastola jätevedenpuhdistamon fosforin ja typen ainekuormat kg/a. Vuosikuorma on laskettu taulukon 4 tietojen mukaan. Vuosi P kg/a N kg/a 27 12 12775 28 156 155 29 175 1867 21 462 28637 211 163 11118 212 161 1367 213 17 1141 214 193 9131 Keskiarvo 2 13961

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 43 1 HAITALLISTEN JA VAARALLISTEN AINEIDEN TARK- KAILU Porvoonjoen vesistöalueen tarkkailuvelvolliset toteuttivat haitallisten ja vaarallisten aineiden kartoitusluonteisen selvityksen (jatkossa Hava-selvitys ) ensimmäisen vaiheen syksyllä 213 ja toisen, suppeamman vaiheen keväällä 214. Selvitys pohjautui Vaarallisten aineiden asetukseen (Valtioneuvoston asetus 122/26 ja sen muutos 868/21), joka koskee kaikkia ympäristöluvanvaraisia yhdyskuntajätevedenpuhdistamoita (>1 AVL, asukasvastineluku) sekä Ympäristöministeriön raporttiin 15/212 Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltamisesta. Näytteitä otettiin puhdistamoille tulevista ja lähtevistä vesistä sekä Palojoesta ja kolmesta Porvoonjoen näytepisteestä. Yksityiskohtaisemmat tulokset on esitetty erillisissä tarkkailuraporteissa (Ramboll Finland Oy 213b ja 214b). 1.1 Puhdistamot Vaarallisten aineiden asetuksen VNa 868/21 liitteen 1A aineita (päästökieltoaineet), joita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin, todettiin vähän. Pentakloorifenolia esiintyi kaikilla puhdistamoilla ja 1,2-dikloorietaania Ali-Juhakkalan ja Nastolan puhdistamoilla. Liitteen 1B aineita, elohopeaa tai kadmiumia, ei puhdistamoiden vesissä todettu määritysrajaa ylittävää pitoisuutta. 1.1.1 Nastolan vesihuoltolaitos Nastolan puhdistamolle tulevassa vedessä todettiin eniten asetuksen VNa 868/21 liitteen 1C, Euroopan yhteisön tasolla määritettyjä, vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita. Nastolan Hava-selvitys oli uuden ympäristöluvan (valitettu) takia laajempi kuin muilla puhdistamoilla. Todetut aineet olivat bromattuja difenyylieetterieitä (peräisin palontorjuntaaineista), atratsiinia (kasvinsuojeluaine) ja nonyylifenoleita (laaja käyttö, mm. side- ja koveteaine). Lyijyä ja nikkeliä oli tulevassa, mutta ei lähtevässä vedessä. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1D aineet ovat kansallisessa menettelyssä määritettyjä vesiympäristölle haitallisia aineita. Niistä Nastolan puhdistamon tulevassa ja lähtevässä vedessä todettiin resorsinolia ja ftalaatteja. 1.1.2 Orimattilan kaupungin vesilaitos Orimattilan puhdistamolta vesistöön johdettavassa vedessä ei todettu haitallisia eikä vaarallisia aineita määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia. 1.1.3 Lahden puhdistamot Asetuksen VNa 868/21 liitteen 1C ja 1D aineista Ali-Juhakkalan ja Kariniemen puhdistamolla todettiin lyijyä ja nikkeliä, tinayhdisteitä, bromattuja palonestoaineita, ftalaatteja ja nonyyli- ja oktyylifenoleita sekä resorsinolia. Kasvinsuojeluaineina käytettäviä MCPA:ta ja diuronia oli vähän. Diuronia käytetään myös maaleissa. Tiatsoleiden pitoisuudet kummallakin puhdistamolla olivat alle määritysrajan. Toukokuusta 215 alkaen Lahden puhdistamoiden puhdistetut jätevedet on johdettu Porvoonjokeen Nikulan tasausaltaan kautta. Hava-selvityksessä vuosina 213 ja 214 Nikulan altaasta lähtevästä vedestä todettiin samoja aineita ja yhdisteitä kuin Ali-Juhakkalan ja Kariniemen puhdistamoilta. Hämeen ELY-keskuksen päätöksen mukaisesti Nikulan altaasta tulee tutkia kerran kuukaudessa seuraavat aineet: pentakloorifenoli nikkeli bromatut difenyylieetterit diuroni MCPA simatsiini NP+NPEO Tarkkailu alkoi heinäkuussa 215.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 44 1.2 Vesistön haitalliset ja vaaralliset aineet Vesistönäytteet otettiin lähes samanaikaisesti puhdistamonäytteiden kanssa. Vesistönäytteistä ei todettu liitteen 1A aineita lainkaan. Metallien pitoisuudet vesistönäytteissä olivat pieniä, alle ympäristönlaatunormien, eikä niistä aiheudu riskiä vesistössä. Fenolisista yhdisteistä todettiin ainoastaan 4-kloorifenolia,2 µg/l Nastolan puhdistamon purkuojassa Palojoessa (Pa22.5). Monobutyylitinaa todettiin hieman kaikilta, ja dibutyylitinaa joiltakin vesistöpisteiltä Palo- ja Porvoonjoessa. Niille ei ole asetettu ympäristönlaatunormia. Tributyylitinan ympäristönlaatunormi on,2 µg/l, mutta sitä ei todettu määritysrajaa ylittävänä pitoisuutena vesistössä. Yhdisteitä, joita käytetään etupäässä torjunta-aineissa, on myös muissa kemikaaleissa. Torjunta-aineiksi tässä luokiteltuja kemikaaleja kuuluu VNa 868/21 liitteen 1C ja 1D aineisiin. Nastolan puhdistamon purku-uomasta todettiin eniten torjunta-aineiksi luokiteltuja aineita. Purku-uomasta todettiin atratsiinia ja sen hajoamistuotteita (DEA, DEDIA ja DIA), diuronia, heksatsinonia, MCPA:ta, mekoproppia, propikonatsolia, tebukonatsolia, terbutylatsiinia ja sen hajoamistuotetta terbutylatsiini desetyyliä. Purku-uomasta todettiin lisäksi boskalidia ja bromasiilia alle määritysrajan oleva pitoisuus. Dikloproppia purku-uomassa oli,2 µg/l. Dikloproppi on esimerkki aineesta, jota ei todettu Nastolan puhdistamon lähtevästä vedestä syyskuussa 213, mutta todettiin purku-uomasta. Torjunta-aineita sekä kuluttaja- ja teollisuuskemikaaleja sisältävän päästön lähteeksi epäiltiin läheistä käytöstä poistettua kaatopaikkaa. Lisätutkimus tehtiin keväällä 215 ja sittemmin kaatopaikalla on aloitettu kunnostustoimet vuotojen estämiseksi. Vesistönäytteistä VNa 868/21 liitteen 1C aineista todettiin torjunta-aineena käytettyä atratsiinia Orimattilan alapuolelta ja Porvoonjoen alaosalta. Vesistöpisteillä, Porvoonjoen PJ 4.5 -havaintopaikkaa lukuun ottamatta, todettiin liitteen 1D aineista ainoastaan pieniä pitoisuuksia torjunta-aine MCPA:ta. MCPA:n pitoisuus Porvoonjoessa oli selvästi alle ympäristönlaatunormin. Muita alle määritysrajan todettuja torjunta-aineita olivat bromasiili ja heksatsinoni. 1.3 Ahvenen elohopea Touko-kesäkuussa 215 Myllykulman Myllykosken alapuolelta pyydettiin katiskalla 15 ahventa (liite 15) Ahvenet painoivat keskimäärin 69 g (33 144 g) ja olivat pituudeltaan keskimäärin 179 mm (15 236 mm). Elohopean pitoisuus oli,13 mg/kg. Ympäristönlaatunormi ahvenen elohopeapitoisuudelle on,2 mg/kg (kangas- ja savimaiden joet, VNa 868/21, Liite 1C). Ravinnon raja-arvo on,5 mg/kg (muut kalat, hauella 1 mg/kg).

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 45 11 PIILEVÄTARKKAILU 28-214 Piilevät ovat kivien ja muiden rakenteiden päällä kasvavia, ns. epifyyttisiä leviä. Eri lajit ja lajien keskinäiset runsaussuhteet kuvaavat joen ekologista tilaa. Piileväaineisto on käsitelty kansainvälisellä piilevätietokanta-ajolla, Omnidia 4.2 ja sen uudemmalla versiolla 5.2., joka sisältää tietoja piilevien ympäristövaatimuksista useiden muuttujien suhteen. Piileväyhteisöä kuvataan useiden eri muuttujien mukaan. Muuttujia ovat mm. ph, saliniteetti, typen esiintymismuotojen käyttö, happipitoisuus, sabrobia eli orgaaninen kuormitus, ravinteisuus eli trofiaaste, kosteus ja kasvualusta. Tallennettujen havaintojen perusteelle Omnidia-ohjelma laskee piileväyhteisöjen diversiteetin ja tasaisuusindeksin. Vuosina 28, 211 ja 214 tehtyjen piilevätutkimusten tulokset on raportoitu erillisinä (Ambiotica 29 ja 212, Ecomonitor 214). Näytteet otettiin vuonna 28 Pikkujoesta, jälkitarkkailuna Monninkylän puhdistamon toiminnan päättymiselle 27. Nastolan puhdistamon purkuvesistöstä Palojoesta parhaimmaksi näytteenottopaikaksi osoittautui Heinämaa Pa14.4 (taulukko 2). Piilevänäytteet tulisi ottaa tasaisesta virtaamatilanteesta, kun vesipinnan vaihtelut ovat olleet vähintään kolme viikkoa pieniä. Vuonna 28 kaikilta kohteilta ei vielä löydetty parasta näytealaa, mikä yhdessä vesipinnan vaihtelun kanssa tuotti huonolaatuisia näytteitä. Vuonna 214 näytteenotto onnistui parhaiten näytealojen valinnan ja virtaamatilanteen suhteen. Taulukko 2. Piilevänäytteiden ottopaikat vuosina 28, 211 ja 214. Monninkylän läpivirtaavasta Pikkujoesta käytetään myös nimitystä Vähäjoki (Lillån) Nro Kuormittaja Vesistö Koskialue Vesistötarkkailupiste Näytteenottopvm 1. Lahden yp Porvoonjoki Kukonkoski PJ98.4 4.8.28 6.1.211 29.7.214 2. Lahden ap Porvoonjoki Myllykoski PJ91.1-77.5 5.8.28 6.1.211 29.7.214 3. Orimattilan ap Porvoonjoki Luumyllynkoski PJ62.5 5.8.28 7.1.211 29.7.214 4. Pukkilan ap Porvoonjoki Syväojankoski PJ35.5 5.8.28 7.1.211 3.7.214 5. Askolan ap Porvoonjoki Hiirkoski PJ25. 6.8.28 7.1.211 3.7.214 6. Askolan ap Porvoonjoki Henttalankoski PJ19.8-11.5 6.8.28 7.1.211 3.7.214 7. Askolan ap / PikkujoenPorvoonjoki Strömsberginkoski PJ11.5 6.8.28 7.1.211 31.7.214 8. Nastolan ap Palojoki Heinämaa Pa14.4 7.8.28 6.1.211 29.7.214 9. Nastolan yp Palojoki purku-uoman yläpuoli Pa22.6 4.8.28 - - 1. Monninkylä Pikkujoki Koskiranta Pi.2 7.8.28 - - 11. Monninkylä Pikkujoki Myllykoski Pi7.9 7.8.28 - - Piilevätutkimusten tulokset kolmelta vuodelta ovat melko samanlaisia, eikä merkittäviä muutoksia ole todettu. Osalla näytealoja taksonien määrät erosivat huomattavasti, mutta muutamilla paikoilla, kuten Myllykulma, Hiirkoski ja Heinämaa, taksonien lukumäärissä ei ilmennyt isoja muutoksia (taulukko 21). Taulukkoon 22 on koottu IPS-indeksit ja niiden mukainen ekologinen luokittelu. IPS-indeksi (index of pollution sensitivity) osoittaa ravinteiden ja orgaanisen kuormituksen vaikutusta jokiin. IPS-arvojen muutokset tarkastelujaksolla olivat useilla aloilla pieniä, ja yksittäisten indikaattorilajien esiintyminen on saattanut muuttaa näytealan luokitusta. Myllykosken ja Luumyllynkosken ekologinen luokitus muuttui selvemmin vuosina 211 ja 214. Niissä orgaanista kuormitusta osoittavien lajien osuus oli vuonna 214 vähentynyt. Piilevälajisto oli Porvoonjoen eri näytealoilla hyvin samankaltainen. Palojen Heinämaan näytealalla lajisto osoitti suurempaa orgaanisen kuormituksen tasoa ja rehevämpiä olosuhteita kuin Porvoonjoessa (Ecomonitor 214). Piilevätutkimuksen tulokset osoittivat rehevää vedenlaatua, runsasta orgaanista kuormitusta ja fosforipitoista vettä (Ecomonitor 214). Vesistöalue on piilevätutkimuksen perusteella ekologisesti välttävässä luokassa.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 46 Taulukko 21. Piilevätaksonien lukumäärät vuosina 28, 211 ja 214. Taksonien lukumäärä Paikka 28 211 214 Kukonkoski - 54 28 Myllykulma - 27 29 Luumyllynkoski - 34 22 Syväojankoski 21 5 22 Hiirkoski 32 33 26 Henttalankoski 29 49 3 Strömsberginkoski 25 37 2 Heinämaa, Palojoki - 37 37 IPS-luokat, eli ekologisten laatuluokkien luokkarajat päällysleville Suomen ympäristökeskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen luokitteluoppaan Pintavesien ekologisen luokittelun vertailuolot ja luokan määrittäminen, 15.1.28, mukaan. Erinomainen 17 2 Hyvä 15 17 Tyydyttävä 12 15 Välttävä 9-12 Taulukko 22. Palo- ja Porvoonjoen piilevien IPS-indeksit ja niiden mukainen ekologinen laatuluokitus. IPS on lyhenne sanoista Index of Pollution Sensitivity. IPS-arvo Ekol.luokka IPS-arvo Ekol.luokka IPS-arvo Ekol.luokka Paikka 28 28 211 211 214 214 Kukonkoski - 12,2 Tyydyttävä 1,3 Välttävä Myllykoski - 6,8 Heikko 11,3 Välttävä Luumyllynkoski - 7, Heikko 11,1 Välttävä Syväojankoski 12,5 Tyydyttävä 12,6 Tyydyttävä 11,4 Välttävä Hiirkoski 12,9 Tyydyttävä 9, Heikko 11,3 Välttävä Henttalankoski 13,2 Tyydyttävä 12,2 Tyydyttävä 12,8 Tyydyttävä Strömsberginkoski 14 Tyydyttävä 13,5 Tyydyttävä 11,2 Välttävä Heinämaa, Palojoki - 12, Tyydyttävä 9,4 Välttävä 12 KALA- JA POHJAELÄINTARKKAILU Porvoonjoen kalataloudellisessa yhteistarkkailussa vuosilta 27 29 ja 21 212 on todettavissa veden laadun paraneminen. Tarkkailuraporteissa todetaan kalojen ja pohjaeläinten elinolosuhteiden kohentuneen. Positiivisia havaintoja ovat kivisimppujen, sumukorrien, rapujen ja lohikalojen parempi viihtyminen joessa (Henriksson ym 21 ja 213 ). 13 YHTEENVETO 13.1 Hydrologia ja kuormitus Syksy 27 ja talvi 28 olivat poikkeuksellisen lauhoja ja sateisia eteläisessä Suomessa. Tammikuussa 212 oli myös normaalia suuremmat talvitulvat. Kesätulvia oli kesäkuussa 28, heinäkuussa 29 ja elokuussa 213 ja 214. Keväät ovat tarkastelujaksolla aikaistuneet ja olleet normaalia kuivempia. Vuodet 29 ja 21 olivat kuivia, joskin huhtikuussa 21 kevätylivaluma oli jakson suurin. Syksyistä märimpiä olivat loka-marraskuu 28 ja 212, jolloin myös virtaamat nousivat. Patomäenkosken virtaamatiedot puuttuvat laiterikon takia joulukuun 213 ja huhtikuun 214 väliseltä ajalta, kun rikkoutunut mittalaite uusittiin.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 47 Lahti Aqua Oy:llä on velvoite ylläpitää vähintään 1 m 3 /s virtaama Patomäenkoskessa, mikä toteutetaan johtamalla Porvoonjokeen laimennusvettä Lahden Vesijärvestä. Toinen velvoite on pitää Porvoonjoen happipitoisuus yli 4 mg/l Myllykulmalle asti. Tämä toteutetaan vettä hapettavien pohjapatojen ja lisäjuoksutuksen avulla. Tarkastelujaksolla 27 214 alle 4 mg/l happipitoisuuksia todettiin vain vuosina 29 211. Heikoin happitilanne oli heinäkuussa 21. Porvoonjoen vesistöalueella johdettiin jaksolla 27 214 jätevedenpuhdistamoilta vesistöön puhdistettua jätevettä keskimäärin 4 7 m 3 /d, jossa oli BOD-kuormaa 218 kg/d, fosforikuormaa 9,6 kg/d ja typpikuormaa 6 kg/d. Lahden puhdistamoiden osuus jätevesivirtaamasta oli 84 %, puhdistamoiden yhteenlasketusta BOD-kuormasta 9 % ja ravinnekuormasta 82 %. Nastolan kuormitusosuus jätevesimäärän ja BOD:n osalta oli hieman suurempi kuin Orimattilan. Keskimääräinen fosforikuorma Orimattilan Vääräkosken puhdistamolta oli,8 kg/d ja Nastolan puhdistamolta,7 kg/d. Vastaavasti typpikuorma oli 53 kg/d Orimattilasta ja 44 kg/d Nastolasta. Vuoden 212 vesistökuormituksen kasvu selittyy lisääntyneellä viemäröinnillä ja kohonneella tulokuormituksella. Vuosi oli myös sateinen, jolloin sekaviemäröinnin kautta hulevesiä kertyi puhdistamoille. Puhdistamot toimivat pääsääntöisesti hyvin ja saavuttivat niille asetetut lupa-arvot tarkastelujaksolla 27 214. Nastolan puhdistamolla oli saneerauksen aikana vaikeuksia lupaehtojen saavuttamisessa. Vuosina 26 213 pieniä puhdistamoja suljettiin (Salpakangas 26, Tuuliharja (Neste) ja Askola ja Monninkylä 27, Kerkkoo 21 Herrala 211, Pukkila 213) ja jätevedet ohjattiin isoimmille puhdistamoille. Lahden yläpuolella Herralan ja Salpakankaan puhdistamojen toiminnan päättyminen näkyy hienoisena vedenlaadun ja vesistön ekologisen tilan paranemisena. Myös Pikkujoen (Vähäjoen) alaosan tila parani Monninkylän puhdistamon toiminnan päätyttyä. Askolan, Pukkilan ja Kerkkoon puhdistamoiden toiminnan päättyminen ei selvästi erottunut Porvoonjoen pääuomassa. Pukkilan Syväojankosken pohjaeläimistö oli kuitenkin jo vuoden 21 selvityksessä elpynyt aiempaan nähden ja kalastus on hienoisesti elpynyt. Porvoonjoen alaosalla on pohjaeläimistö aiempaa monimuotoisempi. On hyvin ilmeistä, että hajakuormitus on edelleen niin voimakasta, ettei puhdistamokuormituksen loppuminen Porvoonjoen keski- ja alaosalla, erotu joen veden laadussa. Kuormituksen laadun muuttuminen voi selittää osittain ekologisen tilan paranemista. Porvoonjoen vesistöalueen puhdistamokuormien osuus Porvoonjokisuun fosforivirtaamasta oli keskimäärin 7 % ja typpivirtaamasta 18 %. Keskiarvoa nostavat vuoden 21 havainnot, jolloin luontainen virtaama oli pieni ja puhdistamokuormien osuus korostui. Puhdistamokuormitus erottui selvemmin Lahden puhdistamon alapuolella, Patomäenkoskessa. Patomäenkosken virtaamamittausten tulokset eivät ole loogisia Vakkolan virtaamatietoihin nähden vuonna 212 ja vuodenvaihteesta 213 214 virtaamatietoja ei ole. Porvoonjoen mereen kuljettama fosforikuorma vuosina 27 214 oli keskimäärin 71 tonnia ja typpikuorma 1 3 tonnia. vuonna 21 kuormitus oli pienin ja suurimmat ainekuormat todettiin vuonna 212. Tuolloin kevään ylivaluman lisäksi loka- ja marraskuun ainevirtaamat olivat huomattavat. Suurimmat talvitulvat, joulu-tammikuun tulvat, todettiin joulu-tammikuussa 27 28 ja tammikuussa 211. 13.2 Veden laatu ja ekologinen tila Porvoonjoki oli yleisesti samea, kiintoaine- ja humuspitoinen. Joen latvoilla vesi on kirkkaampaa kuin alaosalla: sameuden, kiintoaineen ja ravinteiden pitoisuudet nousevat tyypillisesti alavirtaa kohti. Kemiallisen hapenkulutuksen, COD Mn, arvot ovat yleensä vakaita, mutta bakteerien pitoisuudet vaihtelevat huomattavasti. Happamuuden vaihtelu sekä Porvoonjoessa että Palojoessa on vähäistä. Alivirtaamakausina Lahden jätevesien vaikutus on edelleen nähtävissä joen alaosalla saakka. Kuormitus ilmenee kohonneina sähkönjohtavuuden ja biologisen hapenkulutuksen arvoina. Hygieeninen laatu heikkenee ja ravinnepitoisuudet nousevat. Tarkastelujaksolla 27 214 selvää veden laadun muutosta parempaan ei ole todettavissa. Puhdistamoilta peräisin oleva kuormitus on pysynyt likimain samana, mutta talvitulvat heikentävät vedenlaatua. Porvoonjoen kalasto- ja pohjaeläinselvitysten mukaan eliöiden elinolosuhteet ovat parantuneet ja eliöstö on aiempaa monipuolisempi. Piilevätutkimusten perusteella puolestaan useimpien tarkkailuasemien ekologinen luokitus oli heikentynyt.

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 48 Porvoonjoen latva-alueen veden laadun paranemisen yhtenä syynä on Hahmajoen ja erityisesti Vähäjoen kautta tulevan kuormituksen vähentyminen Salpakankaan ja Herralan puhdistamoiden toiminnan päätyttyä. Lahden yläpuolella (Luhdanjoella) veden laatu on vuosina 27 214 hieman parantunut. Escherichia coli -bakteerien määrät laskivat vuosina 29 213, mutta vuonna 214 laskeva trendi taittui. Enterokokkibakteerien keskimääräiset pitoisuudet ovat olleet pysyvämmin aiempaa alhaisempia. Sähkönjohtavuuden arvot Lahden yläpuolella (PJ98.3) ovat pysyneet melko vakaasti tasolla 15 ms/m. Sameus ja kiintoainepitoisuus ovat tarkastelujaksolla laskeneet, mutta COD Mn - arvo on pysynyt ennallaan. Kokonaistypen pitoisuus on keskimäärin 18 µg/l. Huhtikuun 211 kevättulvat nostivat Luhdanjoen typpipitoisuutta poikkeuksellisesti. Kiintoaineen ja fosforin pitoisuudet Porvoonjoen latvalla vaihtelevat yleensä samansuuntaisesti. Tarkastelujakson fosforipitoisuuden keskiarvo Kukonkoskessa (PJ98.3) oli 68 µg/l, ja laskeva muutostrendi oli hyvin pieni. Porvoonjoen pääuomassa Vähäjoen yhtymäkohdan jälkeen (Kukonkoski), pohjaeläimistön todettiin monipuolistuneen (Henriksson ym 213). Piilevätutkimuksessa Kukonkoski sijoittui vuonna 214 luokkaan välttävä, kun se vuonna 211 kuului luokkaan tyydyttävä. Sekä pohjaeläin- että piilevätutkimuksessa havaittiin Kukonkosken tilan seurannan haasteena virtaaman ja veden määrän suuri vaihtelu. Hahmajoella todettiin veden fosforin ja kiintoaineen pitoisuusvaihteluiden jatkuvan Herralan puhdistamon päätyttyä. Hahmajoen hygieeninen laatu parani vuosina 212 213 (Ramboll Finland Oy 214). Hahmajoen viimeisin kalataloudellinen tarkkailu on vuodelta 211, jolloin Herralan puhdistamon toiminta päättyi. Herralan puhdistamon alapuolisen tarkkailuaseman pohjaeläimistö oli vuonna 211 monimuotoisempi ja parempia ympäristöolosuhteita ilmentävä kuin vuonna 27. Alueelta tavataan myös rapuja (Henriksson ym. 213). Lahden alapuolella, Patomäenkosken (PJ91.) näytepisteellä, veden hygieeninen laatu heikkenee, ravinnepitoisuudet sekä sähkönjohtavuus nousevat. Hapenkulutuksen lisääntyminen on todettavissa, mutta merkitykseltään se on vähäinen. Talven ja kesän alivirtaaman aikaan Lahden jätevesien vaikutus on nähtävissä kohonneena sähkönjohtavuutena alajuoksulla asti. Talvella ja kesällä 211 luonnonvirtaama oli pieni, ja jätevesien takia sähkönjohtavuus oli Lahden alapuolisessa Porvoonjoessa 4 5 ms/m. Typen yhdisteet hajosivat jokea alaspäin mentäessä, ja kuormitusvaikutus jäi vähäiseksi. Lahden ylä- ja alapuolen fosforipitoisuudet vaihtelevat samanaikaisesti. Vain kesästä 21 kevättalveen 212 Lahden alapuolella fosforin pitoisuudet nousivat yläpuolta enemmän. Fosforin lievästi nousevaan trendiin Patomäenkoskessa vaikuttavat minimipitoisuuksien kasvu ja yksittäiset ylivalumien aikaiset voimakkaat kuormituspiikit. Lahden jätevesien vaikutus ulottuu selvästi Orimattilan Myllykoskelle asti. Piilevätutkimuksen mukainen ekologinen luokka oli vuonna 211 heikko ja vuonna 214 välttävä. Pohjaeläimistö Myllykoskessa on runsastunut ja monipuolistunut vuosien 27 ja 21 tarkkailujen välillä. Pohjaeläinindeksit osoittavat kuitenkin, että Myllykoski on edelleen ekologiselta laadultaan huonoimpia pääuoman vesialueita. Havainnot veden laadusta Lahden ja Orimattilan välillä ovat hyvin samansuuntaisia: veden laadun ja vesistön ekologisen tilan paraneminen on vähäistä. Myllykosken alapuolelta pyydetyistä ahvenista todettiin elohopeaa,13 mg/kg. Pitoisuus alitti ympäristönlaatunormin,,2 mg/kg. Palojoessa vähävetisinä vuosina, kuten 21, Nastolan puhdistamolta vesistöön johdettu fosfori- ja typpikuorma olivat nelinkertaisia Palojoen ainevirtaamaan Heinämaan kohdalla verrattuna. Tarkastelujakson keskiarvona 24 % Palojoen fosforikuormasta ja 8 % typpikuomasta on puhdistamolta peräisin. Palojoen osuus on kuitenkin vain reilun 1 % Porvoonjoen suulle lasketusta typen ja fosforin ainekuormasta. Nastolan puhdistamolla alkoivat kesäkuussa 214 jätevesien hygienisoinnin koeajot. Tulokset näyttävät lupaavilta, sillä bakteeripitoisuudet purku-uomassa ovat laskeneet kesän ja syksyn 214 näytteissä. Haitallisten ja vaarallisten aineiden selvityksessä vuosina 213 ja 214, todettiin, että Palojokeen todennäköisesti kohdistuu haitta-ainekuormitusta muualta kuin puhdistamon lähtevästä vedestä. Purku-uoma oli hava-selvityksen selvästi kuormittunein piste. Puhdistamon yläpuolisen vertailupisteen kautta tulee ajoittain huomattavaa kuormitusta, joka heikentää hygieenistä veden laatua ja lisää joen ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Vuosina 27

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 49 214 Palojoen suun typen pitoisuudessa on selvä nouseva trendi. Fosforin ja kiintoaineen nouseva trendi on heikompi. Palojoen latva-alueella toteutettu sähkökoekalastus ei tuottanut saalista ja jokisuusta saatiin nuotalla vain salakan ja särjen poikasia. Nastolan puhdistamon alapuolella ja Palojoen suulla pohjaeläimistö on runsastunut ja monipuolistunut ja lajistoon kuuluu veden laadun suhteen herkkiä lajeja. Puhdistamon yläpuolella vastaavaa positiivista kehitystä ei ole todettavissa. Pohjaeläimet olivat etupäässä äyriäisiä. Pääuomaan verrattuna Palojoessa mm. koskikorentolajisto on vaatimaton (Henriksson ym. 213). Myös piilevätutkimuksen perusteella Palojoki oli pääuomaa rehevämpi ja orgaaninen kuormitus vaikutti voimakkaammin. Piileviin perustuvan ekologisen luokituksen perusteella Palojoki olisi taantunut tyydyttävästä välttävään luokkaan. Porvoonjoen pääuomassa pohjaeläimistö ilmentää aiempaa parempia elinolosuhteita. Esimerkiksi lohikalojen ravintolähteenä tärkeä jokikatka (Gammarus pulex) on runsastunut ja laajentanut levinneisyysaluettaan. Huonoa veden laatua karttava silmupalkonen (Ithytrichia lamellaris) on runsastunut ja laji esiintyy nykyään koko joessa (Henriksson ym. 213). Piilevätutkimuksissa Myllykoski ja Luumyllynkoski sekä Hiirkoski nousivat vuoden 211 välttävästä ekologisesta luokasta vuonna 214 tyydyttävään ekologiseen luokkaan. Strömsberginkosken tila olisi piilevätutkimusten mukaan heikentynyt, mutta pysynyt edelleen tyydyttävänä ekologisessa luokittelussa. Veden laatuhavainnoista Porvoonjoen keski- ja alaosalla (Orimattila, Pukkila, Henttalankoski, jokisuu) on todettavissa lievä typen ja fosforin pitoisuusnousu. Kiintoaineen pitoisuustasossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Sähkönjohtavuudessa ei Orimattilan alapuolella todettu muutostrendiä, mutta Pukkilan alapuolen ja jokisuun näytepisteellä sähkönjohtavuus nousi tarkastelujaksolla. Sähkönjohtavuus nousee jätevesien vaikutuksesta herkemmin kuivina kausina, kuten vuosina 21 ja 211. Sateisuus lisää Porvoonjoen sameutta ja kiintoainepitoisuutta nopeasti. Huuhtoumien mukana vesistöön päätyy fosforia ja typpeä. Lauhojen syksyjen ja talvien myötä huuhtoumat ovat yleistyneet ja kevättulvan veroisia kuormituspiikkejä on todettu mm. kesäkuussa 213, loka-marraskuussa 213 ja helmi- ja lokakuussa 214. Vaikka vuodet 21 ja 211 olivat vähävirtaamaisia, nosti kevättulva huhtikuussa 211 vesistön ainepitoisuuksia voimakkaasti. Typen ja sen fraktioiden pitoisuudet olivat korkeat jo Luhdanjoella Lahden yläpuolella. Pitoisuudet nousivat joko kevättulvan jälkimaininkien seurauksena tai puhdistamopäästöjen takia kesäkuussa 211. Rankkasateiden aikaansaamia kesätulvia esiintyi kesäkuussa 28, heinäkuussa 29 sekä elokuussa 213 ja 214. Pitkäkestoisimmat syystulvat todettiin loka-joulukuussa 28 ja vesimäärältään suurimmat syys-marraskuussa 212. Voimakkaimmat talvitulvat olivat tammikuussa 27 sekä joulukuu 211 - tammikuu 212. Ajankohdat olivat leutoja ja sateisia, ja virtaama oli ajankohtaan nähden korkea. Lahdessa 23. päivänä heinäkuuta 215, korjaukset 25.9.215 RAMBOLL FINLAND OY Ramboll Analytics Outi Salonen yksikön päällikkö, FM Paula Jäntti limnologi, FM

VESISTÖTARKKAILU VUOSINA 27 214 5 Kirjallisuus: Ambiotica 29: Porvoonjoen päällyslevästön piilevätutkimus vuonna 28. Tutkimusraportti 23/29. Ambiotica 212: Porvoonjoen päällyslevästön piilevätutkimus vuonna 211. Tutkimusraportti 51/212. Ecomonitor 214: Porvoonjoen ja Palojoen vesistötarkkailu piilevämääritykset 214. Ramboll Finland Oy 211: Porvoonjoen vesistöalue, Vesistötarkkailun ohjelma 212-215. Ramboll Finland Oy 213: Porvoonjoen vesistöalue, Vesistötarkkailu vuonna 212. - Velvoitetarkkailun raportti. Ramboll Finland Oy 214: Porvoonjoen vesistöalue, Vesistötarkkailu vuonna 213. - Velvoitetarkkailun raportti. Ramboll Finland Oy 213b: Porvoonjoen yhteistarkkailu, Porvoonjoen ja siihen laskevien jätevedenpuhdistamoiden vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden tutkimus. - Tarkkailuraportti. 16.12.213 Ramboll Finland Oy 214b: Porvoonjoen yhteistarkkailu, Porvoonjoen ja siihen laskevien jätevedenpuhdistamoiden vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden tutkimus. - Tarkkailuraportti osa 2. 18.6.214 Henriksson, M., Myllyvirta, T., Vainio S. & Niemi, J. 213. Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 21 212. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. Tutkimusraportti. 19 s. Henriksson, M., Myllyvirta, T., Vainio S. & Niemi, J. 21. Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 27 29. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. Tutkimusraportti. 178 s.

LIITEKARTTA 1 1 (2)

KARINIEMI LIITEKARTTA 1 PORVOONJOKI 98.3 ALI-JUHAKKALA PORVOONJOKI 12.1 PORVOONJOKI 91. NASTOLA PALOJOKI 22.6 HAHMAJOKI 2.6 HAHMAJOKI 1.2 PALOJOKI 22.5 PALOJOKI 22.2 HERRALA PORVOONJOKI 77.5 PORVOONJOKI 115.7 PALOJOKI 14.4 W:\YHTEINEN\TARKKAILUT\Jäntti\Porvoonjoen vesistöpaikat\työkansio\porvoonjoen havaintopaikat_213_päivitys.dwg PORVOONJOKI 64.5 ORIMATTILA PORVOONJOKI 62.5 PALOJOKI.2 PORVOONJOKI 4.3 PUKKILA PORVOONJOKI 35.5 PORVOONJOKI 25. PORVOONJOKI 4.5 JÄTEVEDENPUHDISTAMOT HAVAINTOPAIKKA c Maanmittaustoimisto lupa nro 3/MML/12 1 2 km