LAPSUUTENI KEHITYSMAASSA. Kouluttajan opas

LAPSUUTENI KEHITYSMAASSA Kouluttajan opas

JOHDANTO SISÄLLYS JOHDANTO 2-3 LASTEN TARINOITA, FAKTAA JA KESKUSTELUA - KÄYTÄNNÖN VIHJEITÄ ESITELMÄN PITÄMISEEN VINKKAA TOIMITTAJAA! - KEHITYSKYSYMYSTEN ESILLETUOMINEN PAIKALLISMEDIOISSA LASTEN TARINOITA JA MAATIETOA Thaimaa, 6-7 Etelä-Afrikka, 8-9 Kolumbia, 10-11 Kiina, 12-13 Etiopia, 14-17 Intia, 18-19 Nepal, 20-23 4 5 6-23 HAASTEITA JA EDISTYSASKELIA 24-25 LOPPUSANAT 26-27 Lapsen oikeuksien sopimuksen täyttäessä 20 vuotta olemme Interpedia ry:ssä toteuttaneet Ulkoministeriön tiedotustuella kehityskasvatusprojektin, joka keskittyy kehityskysymyksiin erityisesti lasten kannalta. Interpedia tekee kehitysyhteistyötä kahdeksassa maassa ja sen tukemat ohjelmat keskittyvät nimenomaan lasten oikeuksien parantamiseen. Yhteistyö voi olla muun muassa koulutustukea, perhetukea ja lastenkotien toiminnan tukemista toisin sanoen kaikkea, millä voidaan tukea kehitysmaiden lasten oikeutta lapsuuteen ja koulutukseen. Lapsen oikeuksien sopimus on osoitus siitä, kuinka lasten hyvinvointiin halutaan panostaa joka puolella maailmaa. Miksi lasten oikeudet eivät silti toteudu jokaisessa sopimuksen kirjoittaneessa valtiossa ja kuinka lasten asemaa voisi parantaa? Muun muassa näihin kysymyksiin olemme pureutuneet kehityskasvatusprojektissamme, jonka tarkoituksena on levittää tietämystä kehitysmaiden oloista 2

Fakta! Vuosi 2009 on Lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) juhlavuosi. Sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 ja se on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla pitäisi olla ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään katsomatta (LOS 2. artikla). Lapsen oikeuksien sopimus on maailman toiseksi laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus ja sen ulkopuolella on vain kaksi maata, Somalia ja Yhdysvallat. Sopimuksen noudattamista valvoo komitea, jolle maat raportoivat säännöllisesti lasten oikeuksien toteutumisesta. ja niiden vaikutuksesta lasten oikeuksien toteutumiseen. LAPSEN TARINA TODELLISUUS PÄHKINÄNKUORESSA Interpedian kehitysyhteistyössä tarinoilla on tärkeä rooli. Yhden lapsen tarina voi kertoa todellisuudesta enemmän kuin mikään muu. Tarinoista voimme tunnistaa työn onnistumiset sekä ongelmakohdat, joihin on puututtava tulevaisuutta suunniteltaessa. Tuottamamme kehityskasvatusmateriaali koostuu Lapsuuteni kehitysmaassa vihkosesta sekä PowerPointesityksestä. Vihkosen pääpaino on Interpedian kehitysyhteistyöohjelmiin osallistuneiden lasten ja jo aikuiseksi kasvaneiden tarinoissa. Nämä muistuttavat muutoksen mahdollisuudesta sekä siitä, kuinka lasten oikeuksien toteutumista voidaan kehitysyhteistyön avulla parantaa. Tarinoista voimme myös huomata, kuinka kehitysmaissa asuvien lasten elämä on monilta osin samanlaista kuin meillä Suomessa. Haasteet perheen yhteenkuuluvuuteen, taloustilanteeseen tai sairauksiin liittyen ovat arkipäivää niin meillä kuin muuallakin, mutta kehitysmaissa ne vaikuttavat lasten elämään huomattavasti vahvemmin. Tarinoista käy kuitenkin ilmi, kuinka lasten haaveet voivat toteutua lukuisista haasteista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Taustavoimana on kivenkova toivo paremmasta huomisesta. Lapsuuteni kehitysmaassa on suunnattu erityisesti aktiivisille Interpedian jäsenille ja vapaaehtoisille, jotka ovat kiinnostuneita pitämään esitelmiä lähipiirissään; kouluissa, harrastusryhmissä, vanhempainyhdistyksissä. Pyrkimyksenä on myös tavoittaa suomalaisten lasten vanhempia ja kasvattajia ja tätä kautta levittää tietämystä kehityskysymyksistä, kehitysmaiden oloista ja lasten asemasta. Tieto ja ymmärrys lisäävät myös suvaitsevaisuutta. 3

KÄYTÄNNÖN VIHJEITÄ ESITELMÄN PITÄMISEEN LASTEN TARINOITA, FAKTAA JA KESKUSTELUA MATERIAALIT Kehityskasvatusmateriaalin avulla voit koulutustilaisuuden vetäjänä keskittyä yhteen tai useampaan maahan oman mielenkiintosi ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Lapsuuteni kehitysmaassa -vihkosessa on lasten tarinoita ja perustietoa Interpedian kahdeksasta kumppanimaasta sekä poimintoja maiden kehityskysymyksistä, jotka vaikuttavat lasten oikeuksien toteutumiseen. Lopussa tuodaan esille keskustelun pohjaksi monille kumppanimaille yhteisiä haasteita ja kerrotaan, millaisin tavoin niihin on pyritty vaikuttamaan Interpediassa. Lapsuuteni kehitysmaassa -vihkosen tueksi koulutustilaisuuden vetäjä saa Power- Point-esityksen. PowerPoint-esitys koostuu kuvista ja faktoista Interpedian kumppanimaista ja se tukee varsinaista esitystä. Materiaalia koostaessamme olemme panostaneet siihen, että sen pohjalta tehtävä esitys olisi mahdollisimman monipuolinen ja helposti seurattava. Esityksen voi myös räätälöidä yleisön mukaan: passiiviselle yleisölle voit pitää tietoiskumaisen ja aktiiviselle keskustelumuotoisen esityksen. ESITYKSEN KULKU Koulutustilaisuuden rakenne voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: 1) PowerPoint-esityksen voi laittaa päälle jo tilaisuuden alkua odotellessa 2) Esityksen voi aloittaa lyhyellä johdannolla esimerkiksi lasten oikeuksista ja sopimuksen (LOS) juhlavuodesta 3) Esitys jatkuu lapsen tarinalla 4) Tämän jälkeen aloitetaan Power- Point-esitys halutusta kohdasta, jossa käydään läpi maan perustiedot ja keskeisimpiä kehityskysymyksiä 5) Yhteenvetona Lapsuuteni kehitysmaassa -vihkosen ja PowerPoint-esityksen viimeinen osio, joka tarjoaa aineksia keskustelulle. Esityksessä voi halutessaan vaihtaa kohdan 3) ja 4) paikkaa, jos maan kehityskysymysten käsittely ennen lapsen tarinaa tuntuu mielekkäältä. Faktalaatikoiden maakohtaiset perustiedot on tarkoitettu vain taustatiedoksi perspektiiviä antamaan ja niitä ei näin ollen ole tarkoitus käydä tarkasti läpi. Esityksen kannalta tärkeimpiä ovat lapsen asemaan, kehityksen haasteisiin ja koulutukseen liittyvät faktat. Esityksen oheismateriaalina voi käyttää Interpedian maapaketteja, joissa on erilaisia esineitä ja kirjoja kohdemaista. Tämä koulutusmateriaali on suunnattu pääasiassa aikuisyleisölle, mutta karsittuna esityksen voi pitää myös lapsille. Tällöin voi apuna käyttää myös lapsille suunnattua Interpedian Kurkistus kuuteen kulttuuriin vihkosta, jota on saatavilla ilmaiseksi Interpedian toimistolta. TUKEA ESIINTYMISEEN Koulutustilaisuuden alussa voit kertoa oman tarinasi, eli miksi olet kiinnostunut kehitysyhteistyöstä ja lasten oikeuksista ja miksi haluat kertoa niistä myös muille. Tämä tekee esiteltävän aiheen helpommin lähestyttäväksi. Voit myös kertoa rohkeasti, ettet ole alan asiantuntija ja koulutuksessa on enemmänkin tarkoitus pohtia yhdessä kehityskysymyksiä ja lasten asemaa esiteltävässä maassa. Muista, että olet tärkeällä asialla ja vapaaehtoispanoksella tehtävää esitystäsi arvostaa varmasti myös yleisösi. MUISTATHAN: MUUTOS ON MAHDOLLISTA Materiaaleissa esille tulevien faktojen valossa kehitysmaista voi helposti saada kuvan ongelmapesäkkeinä, jotka painivat samojen ongelmien parissa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kehitystä tapahtuu usealla eri osa-alueella missä hitaammin, missä nopeammin. Hyvänä esimerkkinä muutoksen mahdollisuudesta toimii 1900 luvun alkupuolen Suomi, jolloin köyhissä perheissä lasten työnteko ja puutteellinen ravinto olivat arkipäivää. Viime vuosikymmeninä sen sijaan on esimerkiksi Kolumbiassa lapsikuolleisuus vähentynyt merkittävästi. Kiinassa taas köyhyys on vähentynyt, koulutustaso on noussut ja lukutaitoisuus lisääntynyt huomattavasti. Thaimaassa lukutaitoisten määrä on noussut jo 93 prosenttiin ja tänä päivänä jopa 80 % intialaisista lapsista rokotetaan yleisimpiä tarttuvia tauteja vastaan. Puutteellisten olojen keskellä on yhteisöllisyys tärkeä voimavara: perhesiteet ovat vahvat, lapsia pitää silmällä koko paikallisyhteisö ja isovanhemmista halutaan pitää huolta heidän kuolemaansa saakka. Oman vivahteensa tuo rikas kulttuuri ja elämä voi olla monin tavoin onnellista. Myös tämä puoli on hyvä muistaa kehityskysymysten pohdinnassa. 4

KUMMIN HENKILÖHAASTATTELU - Miksi henkilö on lähtenyt kummiksi ja mitä on sen kautta oppinut JÄRJESTÖN TAI KEHITYSMAAKAUPAN MYYMÄT TUOTTEET - Mistä tuotteet ovat peräisin ja mihin niistä kertyneet varat käytetään - Tuotteen tarina, eli kuinka ketkä tuotteita tekevät kehitysmaissa, millaisista materiaaleista ja kuinka ne päätyvät Suomeen myytäviksi VINKKAA TOIMITTAJAA! Kehityskysymysten esilletuominen paikallismedioissa Erityisesti valtakunnallisissa medioissa uutisointi kehitysmaista keskittyy usein sotiin luonnonkatastrofeihin sekä humanitäärisiin kriiseihin ja kehityskysymyksiä käsitellään pääosin poliitikkojen ja vallanpitäjien kautta. Kehitysmaat saattavat näin ollen näyttäytyä loputtomien ongelmien suona, johon yksittäisen ihmisen on mahdotonta vaikuttaa. Kehitysmaiden ongelmista uutisoiminen on tärkeää ja välttämätöntä, mutta tämä jättää varjoonsa kaiken sen kehityksen, mitä kehitysmaissa sananmukaisesti myös tapahtuu. Myös tavallisilla kansalaisilla voi olla kehityskysymyksistä sanansa sanottavana ja heidän kauttansa moni vaikeakin aihe voi olla helpommin lähestyttävissä. Paikallismedioissa kehitysmaista uutisoidaan varsin vähän, mutta niistä voi löytyä hyvinkin paljon kiinnostusta yksittäisen ihmisen tai järjestön esittämälle juttuaiheelle. Omaa juttua voi olla vaikea saada julkaistuksi sellaisenaan, ellei kyseessä ole esimerkiksi matkakertomus. Paikallismedian toimitus voi kuitenkin tarttua esimerkiksi seuraavanlaisiin, paikallisen näkökulman sisältäviin juttuaiheisiin: KOULUN TAI TYÖYHTEISÖN KERÄYS KEHITYSMAIDEN HYVÄKSI - Minkälaista hanketta varten varoja kerätään, miksi keräys on päätetty laittaa pystyyn ja mistä auttamisenhalu kumpuaa KEHITYSMAASTA SUOMEEN MUUTTA- NEEN TARINA - Vaativa aihe, sillä moni tänne muuttanut ei välttämättä halua käydä läpi mahdollisesti hyvin raskastakin historiaa. Tällaista henkilöä voi kuitenkin kannustaa kertomaan tarinansa, joka voi avartaa Suomessa syntyneiden ja täällä kasvaneiden kehitysmaakuvaa PAIKALLISEN NÄKÖKULMA KEHITYS- APUUN - Köydenveto kehitysavun laskemisesta tai nostamisesta on ikuisuusaihe valtakunnan mediassa. Mutta löytyisikö tähän jokin uusi näkökulma, jonka paikallismediassa toisi esille poliitikon sijaan aivan tavallinen kansalainen? Jutussa haastateltavana voisi olla esimerkiksi kehitysmaissa pidemmän aikaa asunut henkilö Jutun uutisarvoa lisää ajankohtaisuus sekä uusi, tuore näkökulma. Esimerkiksi juttu kehitysmaakaupasta itsessään ei välttämättä herätä toimituskunnan mielenkiintoa, mutta muutokset myynnin tai vapaaehtoistyöntekijöiden suhteen voivat tarjota aihetta uutiselle. 5

THAIMAA 1. Lasten oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle (LOS, artikla 2): VUORISTOKYLÄSTÄ KOULUTIELLE Rattanachai on maanviljelijäperheen ensimmäinen koulua käyvä lapsi Rattanachai on Hmong-heimoon kuuluva 14-vuotias poika joka asuu perheensä kanssa vaikeakulkuisessa vuoristossa Thaimaan pohjoisosassa. Rattanachai on päässyt kouluun, hän asuu Hallelujah Dormitory nimisessä koulukodissa ja käy muutaman kerran vuodessa kotonaan. Rattanachain perheeseen kuuluu isä, äiti, vanhempi veli ja kaksoissisko. Hänen isänsä on sokea ja joutuu kerjäämään ansaitakseen elantonsa. Äiti viljelee maata. Kummallakaan vanhemmista ei ole tarkkaa tietoa iästään, eikä heillä ole minkäänlaisia virallisia henkilöpapereita. Perhe viljelee maata, joka ei ole heidän omaansa, mutta epävirallisesti heidän käytössään. Päästyään Hallelujah Dormitory asuntolaan Rattanachai pystyy nyt käymään koulua yläasteen ensimmäisellä luokalla. Asuntola on erityisesti Hmong-heimon lapsille tarkoitettu ja siellä panostetaan kouluopetuksen lisäksi terveelliseen ruokavalioon ja sosiaalisten taitojen opetteluun. Opetuksen tavoitteena on tarjota lapsille yhtäläiset valmiudet tulla thaimaalaisen yhteiskunnan jäseniksi, mutta heitä tuetaan arvostamaan myös omaa etnistä alkuperäänsä. Aiemmin myös Rattanachain vanhempi veli kävi koulua, mutta hän joutui jättämään sen kesken ja auttaa nyt vanhempiaan maanviljelyssä. Hän yrittää kerätä rahaa päästäkseen takaisin kouluun. Rattanachai saa isän mukaan käydä koulua niin pitkään kuin haluaa. Myös hänen kaksoissiskonsa pääsisi kouluun, jos vain olisi rahaa. Isä sanookin vierailijalle: En näe vierasta, mutta pyydän, että lapseni pääsisivät kouluun. 6

Fakta! Thaimaa ei varmasti ole ainoa maa, jossa syrjäseuduilla asuvat vähemmistöt eivät pääse helposti kunnon terveys- ja koulutuspalvelujen piiriin. Monet alueen lapsista kärsivät myös puutteellisesta ja yksipuolisesta ravinnosta sekä olemattomasta terveydenhuollosta. Alueen oloja tuntevat ovat myös huomanneet, miten alttiita kylistä kaupunkeihin muuttavat nuoret ovat kaikenlaiselle hyväksikäytölle. Kouluun pääsy olisi erityisen tärkeää juuri näille lapsille ja nuorille. Thaimaassa tyttöjen ja poikien osallistuminen koulutukseen on kehitysmaiden mittapuussa poikkeuksellisen tasa-arvoista. Köyhissä perheissä valinta on kuitenkin selvä: jos rahaa on vain yhden kouluttamiseen, kouluun lähtee poika. Interpedia tukee Hallelujah Dormitory -koulukotia, joka tarjoaa koulutuksen 7-18 vuotiaille Hmong- heimon lapsille ja nuorille. Vaikeakulkuisen vuoriston lapset tarvitsevat turvallisen asuinpaikan kouluviikkojen ajaksi, koska matka kotikylästä kouluun on mahdoton päivittäin kuljettavaksi. Ulkopuolista apua tarvitaan muun muassa lastenkodin toiminnan ylläpitämiseen ja myös laajentamiseen, jotta siellä voisi asua ja opiskella yhä useampi vuoristoalueen lapsi Taustatietoa: Thaimaa PERUSTIEDOT Asukasluku 65 miljoonaa, pääkaupunki Bangkokissa 8,2 miljoonaa asukasta Yli 85 % väestöstä kuuluu thaikansoihin, suurin etninen vähemmistö kiinalaiset (14 %), myös malesialaisia muslimeja ja vuoristoheimoja Suurin osa väestöstä asuu maaseudulla, n. 20 % kaupungeissa ja yli puolet heistä Bangkokissa Väestöstä noin 95 % on buddhalaisia, lisäksi muslimeja, luonnonuskontoihin uskovia, kristittyjä ja hinduja Talouskasvu ollut voimakasta, teollisuus noussut maataloutta tärkeämmäksi Matkailu merkittävä tulonlähde miljoonille ihmisille LAPSET Lapsia pidetään kalleutena, heitä kasvatetaan varsinkin pieninä suojellen ja hemmotellen Lapsen asema riippuu merkittävästi hänen perheensä yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta ja asuinpaikasta Perhe- ja sukulaisuussiteet ovat lujat ja perheenjäsenten välinen lojaalisuus tärkeää Isovanhempia, vanhempia ja vanhempia sisaruksia tulee kunnioittaa Vanhempien sisarusten on pidettävä huolta nuoremmistaan Lapset huolehtivat vanhemmistaan heidän ikääntyessä Yli miljoona lapsityöläistä KOULUTUS Yleinen oppivelvollisuus, mutta käytännössä vain osa lapsista käy koulua Koulunkäynti aloitetaan 7-vuotiaana, ensimmäiset kuusi luokka-astetta ovat pakollisia Yliopisto-opiskelijoita edelleen vain 3 % koko väestöstä Kaikissa maaseudun kylissä ei ole kouluja, lapsen apua tarvitaan kodin töissä eikä koulunkäyntiä pidetä tärkeänä Slummialueilla monilta lapsilta puuttuu myös kouluun ilmoittautumisessa tarvittava syntymätodistus Kouluja vaivaa opettajapula, opettajien huono koulutustaso ja suuret luokkakoot Lukutaitoisten osuus väestöstä on kasvanut kuitenkin nopeasti, tällä hetkellä 93 % Tytöistä ja pojista lähes yhtä suuri osa käy koulua, sillä tytöillä yhtäläinen vastuu perheensä ja vanhempiensa toimeentulosta KEHITYKSEN HAASTEITA Ajoittaiset tulvat ja kuivuus Maatalousmaata menetetään jatkuvasti kasvavan Bangkokin alle Nopea kaupungistuminen erityisesti Bangkokissa, mikä on aiheuttanut slummiutumista Puutteelliset koulutus- ja terveyspalvelut Raskas byrokratia, poliittinen epävarmuus, korruptio sekä liikenne- ja ympäristöongelmat Turismin aiheuttama rakentaminen, vedenkulutus, likavedet, roskat ja kuluminen rasittavat luontoa Myös paljon seksiturismia, mikä on merkinnyt lapsiprostituution lisääntymistä ja aidsin leviämistä 7

ETELÄ-AFRIKKA 2. Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta (LOS/artikla 18) TÄYSIPAINOINEN LAPSUUS KÖYHISSÄKIN OLOISSA Eteläafrikkalaisen Patrickin arkipäivä on kuin kenen tahansa pikkupojan Patrick on viisivuotias esikoululainen Etelä-Afrikan Mabopanesta. Hän asuu neljän huoneen asunnossa yhdessä äitinsä, isoisänsä, isoveljensä ja kahden isosiskonsa kanssa. Perheen ainoat tulot ovat isoisän pieni eläke ja lapsilisät. Arkielämän perustarpeiden, kuten sähkön, hankinta on työn takana. Patrick herää arkiaamuisin puoli seitsemältä, syö ruoka-apuna saatua puuroa perheensä kanssa ja kävelee 20 minuutin koulumatkan yhdessä veljensä kanssa. Poika harjoittelee koulunkäyntiä 40 oppilaan luokassa alkuiltapäivään asti, jonka jälkeen hän leikkii naapuruston lasten kanssa. Pimeän laskeuduttua kuuden aikoihin on Patrickin aika palata kotiin, sillä hänen äitinsä on hyvin tarkka kotiintuloajoista. Patrick on nopeaälyinen ja yhteistyökykyinen ja hänen äitinsä suhtautuu kannustavasti koulunkäyntiin. Jos Patrick saisi toteuttaa toiveensa, hän haluaisi oman kodin perheelleen, television ja TV-pelejä, ja isona hän haluaisi lääkäriksi. 8

Fakta! Etelä-Afrikka on vastakohtien maa, jossa upeiden golfkenttien ja modernien moottoriteiden katveessa suuri osa väestöstä elää alkeellisissa hökkelikylissä. Köyhyyden aiheuttamat sairaudet ja levottomuudet vaikuttavat oleellisesti hökkelikylien lasten elämään ja moni karkaa kotoaan väkivallan tai muunlaisen hyväksikäytön takia. Lisäksi AIDS, yksi Etelä-Afrikan suurimmista vitsauksista, koskettaa usein juuri pienten lasten vanhempia. Lääkärin urasta haaveilevan Patrickin perhe on saanut tukea Interpedian Mabopane ohjelman kautta, jota koordinoi paikan päällä kansalaisjärjestö SA Cares for Life. Järjestö on vuosien kokemuksella todennut alueperustaisen ja yhteisökeskeisen tukiohjelman tehokkaaksi ja toimivaksi tavaksi rakentaa maan lapsille valoisampaa tulevaisuutta. Järjestön sosiaalityöntekijät rohkaisevat työttömyyden ja sairauden lannistamia perheitä yrittämään uudelleen ja lisäksi perheet saavat ruoka-apua sekä tukea lasten koulunkäyntiin. Taustatietoa: Etelä-Afrikka PERUSTIEDOT Asukasluku 47 miljoonaa Kolme pääkaupunkia: Kapkaupunki (lakiasäätävä), Pretoria (hallinnollinen) ja Bloemfontein (juridinen) 11 virallista kieltä: englanti, afrikaans ja 9 afrikkalaista kieltä. 68 % väestöstä on protestantteja, lisäksi muslimeja ja hinduja. Väestöstä 28,5 % harjoittaa perinteisiä uskontoja Saharan eteläpuolisen Afrikan taloudellinen veturi ja vahva tiennäyttäjä Palveluala suurin työllistäjä LAPSET Lapsen tulevaisuus riippuu pitkälti perheen yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta asemasta Ero rikkaiden ja köyhien lasten välillä on suuri, tuloerot vaikuttavat lasten terveyteen, koulutukseen ja koko tulevaisuuteen Lapsikuolleisuus on saatu vähentymään puoleen vuodesta 1994 Paljon AIDS -orpoja Monet elävät turvattomassa ympäristössä Turvattomat kotiolot ajavat lapsia kadulle, katulapset vaarassa ajautua prostituution ja rikollisuuden pariin KOULUTUS Demokratiaan siirtymisen jälkeen koulut ovat olleet avoimia kaikille etnisille ryhmille Kahtiajako näkyy silti edelleen: kaikki valkoihoiset aikuiset osaavat lukea, mustaihoisista aikuisista 35 55 % on lukutaidottomia Kaupunkien kouluissa huumeet, aseet, ryöstöt ja väkivalta ovat yleisiä ongelmia Maaseutukouluissa oppilaat joutuvat kävelemään jopa 10 kilometrin koulumatkan, ja tämä sekä puutteellinen ravinto väsyttävät oppilaita KEHITYKSEN HAASTEITA 13 vuotta kestäneestä demokratiasta huolimatta yhteiskunta on edelleen kahtiajakautunut Merkittävä osa kaupunkien mustaihoisista asuu hökkelikylissä Turvattomuus ja rikollisuus ovat suurkaupunkien arkipäivää Yli 10% väestöstä (noin kuusi miljoonaa ihmistä) on saanut HIV-tartunnan, aidsiin kuolee koulutettua väestöä, kuten opettajia, ja monet lapset jäävät orvoksi Työttömyys jopa 24 % Suurimmassa osassa maata pulaa vedestä Monet sairaudet johtuvat likaisesta vedestä ja terveyspalvelujen puutteesta 9

KOLUMBIA 3. Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta. Heillä on oikeus saada tukea tehtäväänsä. Valtion on turvattava päivähoitoja lastensuojelupalvelut (LOS/artikla 18) Kovan onnen lapset KOLUMBIALAINEN ISOÄITI ON KIITOLLINEN SAATUAAN LAPSENLAPSENSA PÄIVÄKOTIIN Teresa on isoäiti, jolla on hoidossaan hänen poikansa kaksi lasta: 5-vuotias Natalia ja 2-vuotias Dana. Kapinoiva poika ei opiskellut, lähti aikaisin kotoa ja vietti aikaansa kadulla. Tuolloin hän tutustui nuoreen tyttöön, josta tuli pojan lasten äiti. Koska molemmat olivat hyvin nuoria, he eivät osanneet huolehtia lapsistaan ja riitelivät paljon. Tuolloin Teresa ansaitsi elantonsa myymällä vihanneksia kadulla ja hänen täytyi usein kesken työpäivän hakea lapsenlapsensa ja huolehtia heistä. Lasten vanhemmat eivät käyneet töissä, ja lopulta Teresan poika yritti hankkia elantonsa kyseenalaisin keinoin. Eräänä päivänä Teresa sai kuulla poikansa kuolleen ryöstön keskellä. Tämän jälkeen myös lasten äiti sortui hankaluuksiin ja laiminlöi lapsiaan. Teresa turvautui Kolumbian lastensuojeluviranomaisiin ja sai lasten huoltajuuden. Saatuaan lapset päiväkotiin, Teresa on voinut työskennellä normaalisti. Nyt hän iloitsee nähdessään lapsenlastensa kehittyvän ja pääsevän eteenpäin päiväkodin avulla. 10

Fakta! Kolumbiassa nopea kaupungistuminen on johtanut useilla alueilla slummiutumiseen ja tämän myötä sosiaalisiin ongelmiin. Köyhyyden ja sairauksien lisäksi monet kolumbialaiset lapset elävät turvattomassa ympäristössä ja vaikka perheellä on keskeinen sija kolumbialaisten elämässä, etenkin nuoret pariskunnat eivät välttämättä kykene huolehtimaan lapsistaan omista ongelmistaan johtuen. Teresan tarina on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka kolumbialaiset asettavat usein perheen ja suvun edun oman etunsa edelle. Kolumbiassa suku huolehtii yhdessä jäsenistään, hoitaa lapsia ja sairaita sekä tarvittaessa tukee köyhempiä sukulaisia taloudellisesti. Teresan lapsenlapset ovat päässeet Interpedian tukemaan Hogar Infantil San Pablon päiväkotiin, jonka kautta noin 400 köyhien perheiden lasta saa hoivaa, huolenpitoa ja mahdollisesti päivän ainoan lämpimän aterian. Päiväkodin yhteydessä toimii monitoimikeskus, joka tarjoaa perheille terveydenhuoltopalveluita ja koulutustilaisuuksia. Taustatietoa: Kolumbia PERUSTIEDOT Asukasluku 45 miljoonaa, pääkaupunki Bogotássa 6,8 miljoonaa Kaksi kolmasosaa asuu kaupungeissa 25 % väestöstä saa elantonsa maataloudesta Noin puolet työikäisistä toimii talouden epävirallisella sektorilla, työtehtävinään muun muassa katukauppa, jätteen lajittelu, kokaiinipensaan viljely ja huumekauppa 90 % kuuluu roomalais-katoliseen kirkkoon, paljon vaikutteita myös alkuperäisuskonnoista ja Afrikasta tuotujen orjien uskomuksista LAPSET Lapsen elämää määrittää hänen perheensä tausta: osa elää yltäkylläisyydessä, suurin osa köyhyydessä Perheissä saattaa olla jopa kymmenen lasta, köyhissä perheissä lapset ovat vanhuuden turva Tyttöjen ja poikien kasvatus eroaa selvästi toisistaan, tyttöjen elämä on paljon suojatumpaa ja heidät kasvatetaan äideiksi ja vaimoiksi Maaseudulla lapset usein elävät aseellisen konfliktin keskellä ja tottuvat jo pienestä lähtien väkivaltaisuuksiin 6 000 7 000 alaikäistä lasta taistelemassa puolisotilaallisissa tai vastarintaliikkeen joukoissa ja noin 3 000 asepalveluksessa Yli 3 miljoonaa lasta tekee osa- tai kokopäivätöitä Lapsityövoimaa käytetään kaivoksissa ja banaani ja kukkaplantaaseilla, kaupungeissa kaupustelijoina ja palvelujen tarjoajina KOULUTUS Ilmainen peruskoulutus, yli 90 % kolumbialaisista lapsista aloittaa koulunkäynnin Keskimäärin koulua käydään kolmesta neljään vuotta Koulupuvut ja kirjat maksullisia, köyhillä perheillä ei yleensä varaa kouluttaa kaikkia lapsiaan Jopa 92 % väestöstä on lukutaitoisia, afrikkalais- ja alkuperäisestä väestöstä vain noin 60 % Valtion koulujen taso huono, kouluja on vähän ja opettajista pulaa Yliopisto-opetus lisääntynyt nopeasti, mutta lukukausimaksut ovat korkeat KEHITYKSEN HAASTEITA Maaseudun köyhyys ja väkivaltaisuudet, sieppaukset ja aseelliset konfliktit Nopea kaupungistuminen ja puutteellinen infrastruktuuri, mikä aiheuttaa slummiutumista ja sosiaalisia ongelmia Huumekaupan aiheuttamat väkivaltaisuudet Puhtaan veden ja terveyspalveluiden puute Maaseudulla terveyskeskuksia on vähän ja hoitomaksut köyhille perheille liian suuria Ihon väriin perustuva arvojärjestys, valkoihoiset ja mestitsiväestö parhaimmassa asemassa Alkuperäiskansojen edustajat edelleen heikoimmassa asemassa 11

KIINA 4. Lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada erityistä suojelua ja tukea (LOS/artikla 20) Turvaa ja rakkautta perhekodista VASTOINKÄYMISTEN JÄLKEEN KÖYHÄN MAANVILJELIJÄPERHEEN POIKA KATSOO NYT LUOTTAVAISIN SILMIN TULEVAISUUTEEN He Shun Hongin vanhemmat ja isovanhemmat olivat köyhiä maanviljelijöitä, jotka elivät pienen maapläntin antimilla. Pojan ollessa nelivuotias hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin, mikä oli äidille kova paikka. Äiti karkasi anopin helmoista ja otti tyttärensä mukaan. He Shun Hong jäi isoäidin hoidettavaksi, joka jatkoi parhaansa mukaan maapläntin viljelemistä ja yritti samalla huolehtia pienestä pojanpojastaan. Leskeys ja raskas työ heikensivät kuitenkin isoäidin terveyttä ja lopulta hän joutui luopumaan lapsenlapsestaan. Vajaa viisivuotias He Shun Hong lähetettiin vastikään perustettuun Toivon Sateenkaaren Perhekotiin, Lijiangiin. Siellä He Shun Hongilla oli aluksi suuria sopeutumisvaikeuksia. Naxi vähemmistöön kuuluvana poika ei ymmärtänyt perhekotivanhempiaan eikä uusia sisaruksiaan, sillä hän osasi puhua ainoastaan äidinkielenään oppimaansa naxi-kieltä. Aloitettuaan koulun He Shun Hong oppi kuitenkin nopeasti puhumaan perhekodissa käytettyä mandariinikiinaa. Myös pojan itsepäisyys aiheutti aluksi päänvaivaa perhekodin vanhemmille ja he saivatkin tehdä kovasti töitä, jotta hän pääsisi irti huonoista tavoistaan. Isoäiti oli todennäköisesti hellitellyt kovia kokenutta poikaa ja He Shun Hong oli tottunut saamaan tahtonsa läpi. Hän ei osannut aluksi huomioida muita perhekodin lapsia ja oli vihainen ja katkera äidilleen. Perhekodin aikuisten huolenpidon ja kärsivällisyyden ansiosta viha laantui. Ajan myötä He Shun Hong oppi pyytämään anteeksi tehtyään väärin ja antamaan anteeksi äidilleen. Nyt He Shun Hong käy peruskoulun kuudetta luokkaa ja haaveilee lentäjän urasta. Vapaa-ajalla hänen suurimmat intohimonsa ovat jalkaja koripallo. Kunnianhimoinen ja älykäs poika suunnittelee menevänsä yliopistoon ja toteuttavansa kaikki unelmansa. 12

Fakta! Kiinassa lastenkotiin tulleiden lasten vanhemmista yleensä ainakin toinen on kuollut. Köyhällä yksinhuoltajalla ei usein ole muuta mahdollisuutta kuin uuden perheen perustaminen, johon ei aina voi viedä mukanaan aikaisempia lapsia. Lasten vanhemmat ovat saattaneet myös menehtyä luonnonkatastrofissa, kuten maanjäristyksessä tai maanvyörymässä. Yhden lapsen politiikka ei näy lastenkodeissa, joissa suurin osa lapsista on poikia ja myös sisaruksia on paljon. Tämä selittyy sillä, että esimerkiksi etniset vähemmistöt ovat saaneet valtiolta luvan useampaan kuin yhteen lapseen, sillä lapsia katsotaan tarvittavan avuksi maanviljelykseen ja muihin askareisiin. He Shun Hongin uusi koti, Toivon Sateenkaaren Perhekoti, on Interpedia kummien tukema. Perhekodissa kummilapset saavat kokonaisvaltaisen kasvatuksen lisäksi mahdollisuuden koulunkäyntiin. Lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja ammattiin valmistumista tuetaan niin kauan, kunnes he ovat valmiita aloittamaan itsenäisen elämän. Taustatietoa: Kiina PERUSTIEDOT Asukasluku maailman suurin, n.1,33 miljardia. Pääkaupunki Pekingissä 16,3 miljoonaa asukasta Noin 60 % asuu maaseudulla, kaupunkiväestö kasvanut nopeasti Lähes puolet väestöstä saa elantonsa maataloudesta ja teollisuudesta 56 eri kansallisuutta, 92 % kuuluu han -kansaan Valtakielenä mandariinikiina, 53 vähemmistöryhmällä oma puhekielensä Virallisesti ateistinen maa, neljänä pääuskontona buddhalaisuus, taolaisuus, islamilaisuus ja kristinusko Noussut köyhästä maatalousyhteiskunnasta teollistuneeksi suurvallaksi LAPSET Lapsen tulevaisuus riippuu pitkälti hänen sukupuolestaan sekä vanhempien yhteiskunnallisesta asemasta ja varallisuudesta Varakkaiden lapset elävät yltäkylläisyydessä ja käyvät tasokkaita kouluja, pääosa lapsista elää köyhyydessä Perheen ja suvun merkitys suuri, myös isovanhemmat kuuluvat perheeseen Poika usein toivotumpi lapsi, sillä hänen velvollisuutenaan on huolehtia perheen taloudellisesta hyvinvoinnista ja pitää huolta ikääntyneistä vanhemmistaan Yhden lapsen politiikka on johtanut tyttölasten abortointiin ja hylkäämisiin Monet lapset joutuvat osallistumaan perheen elannon hankkimiseen, suurin osa työskentelee peltotöissä oman perheensä apuna Lapsia työskentelee myös kotiapulaisina, katukauppiaina, kantajina, tehdastyöläisinä ja prostituoituina KOULUTUS Koulujärjestelmä ja koulutustilanne on parantunut merkittävästi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, nykyään yli 90 % lapsista käy koulua Maaseudun koulutusolosuhteet yhä puutteelliset Koulutusjärjestelmän ongelmana myös koulutettujen ja pätevien opettajien puute Peruskoulu on ilmainen, mutta köyhimmille perheille koulutarvikkeet ja -ruoka ovat yhä liian kalliita KEHITYKSEN ONGELMIA Suuri väestömäärä ja nopea väestönkasvu aiheuttavat ongelmia sekä luonnolle että yhteiskunnalle Demokratiavaje ja ihmisoikeustilanne Suuret elintasoerot maaseudun ja kaupunkien välillä, kasvavat tuloerot Maan länsi- ja keskiosat ovat jääneet kehityksestä jälkeen Valtavat ympäristöongelmat; Kiina on nykyään maailman suurin saastuttaja Saastuneisuus, aavikoituminen ja viljelymaiden tuhoutuminen suuria ongelmia 13

ETIOPIA 5. Vammaisen lapsen pitää saada parasta mahdollista hoitoa ja apua (LOS/artikla 23) Kerjäläisestä yleiseksi syyttäjäksi LAPSENA SOKEUTUNEEN GELETAW MULUN TARINA ON OSOITUS SIITÄ, KUINKA JOKAISELLA LAPSELLA TULISI OLLA MAHDOLLISUUS KOULUNKÄYNTIIN. Geletaw Mulu syntyi maanviljelijän perheeseen pienessä kylässä Etiopian keskiylängöillä. Yhdeksänvuotiaana Geletaw sai vakavan silmäsairauden ja hänen isänsä päätti viedä poikansa lääkärille Addis Abebaan. Lääkärin luona kävi kuitenkin ilmi, ettei isällä ole varaa kalliisiin hoitoihin ja lopulta Geletaw sokeutui. Isä jätti hänet Addis Abebaan sukulaistensa luo, koska uskoi pojan pärjäävän kaupungissa paremmin. Siellä Geletaw joutui elättämään itsensä kerjäämällä. Pojan elämässä tapahtui merkittävä käänne hänen kuullessaan etiopialaisesta järjestöstä, joka tarjosi koulutusta näkövammaisille lapsille. Geletaw onnistui suostuttelemaan ohikulkijan viemään hänet koululle, joka hyväksyi Geletawin oppilaakseen. Lahjakkaaksi osoittautunut poika oppi lukemaan ja kirjoittamaan kolmessa kuukaudessa. Vuoden kuluttua Geletawin isä tuli pääkaupunkiin katsomaan poikaansa ja hämmästyi, kun kuuli hänen olevan jo kolmannella luokalla. Geletaw asui yhä kaukaisten sukulaistensa luona ja jakoi saamansa stipendin heidän kanssaan. Silti hänet pakotettiin edelleen kerjäämään, mikä vaikeutti koulunkäyntiä. Kun tämä tuli koulun tietoon, pääsi Geletaw kolmen muun näkövammaisen kanssa yhteiseen vuokra-asuntoon. Oppimistulokset paranivat heti. Geletaw jatkoi opintojaan toisella asteella. Hyvän menestyksen myötä itseluottamus kasvoi ja koulun jälkeen nuori mies pääsi Mekelen yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Opintojen ohella hän oli myös mukana perustamassa yliopiston vammaisten opiskelijoiden yhdistystä ja omisti kesälomansa näkövammaisten lasten opettamiselle ja ohjaamiselle. Asianajajan ammatista pitkään haaveillut Geletaw valmistui kesällä 2008 ja valmistujaisjuhlissa kyyneliin liikuttunut isä totesi: Minulle tämä on ihme jo siksi, etten koskaan tiennyt, että sokeatkin voivat opiskella. Nykyisin Geletaw työskentelee yleisenä syyttäjänä kauppa- ja teollisuusministeriössä ja on edelleen yhteydessä vanhaan kouluunsa. Millainen ikinä oletkin, näkövammainen tai muuten fyysisesti vammainen, voit kohdata todellisuuden ja sen haasteet päättäväisesti ja muuttaa omaa ja muiden tilannetta, on Geletaw lausunut rohkaisevasti. 14

Fakta! Etiopiassa vammaiset lapset ovat yksi heikoimmassa asemassa olevista ryhmistä. Vammaisille lapsille tarkoitettuja erityiskouluja ja luokkia on vähän jo siitäkin syystä, että vammaisten lasten mukaan ottaminen tavalliseen opetukseen tulee huomattavasti halvemmaksi. Vaikka vanhemmat olisivat valmiita viemään vammaisen lapsensa lähikouluun, ongelmia teettävät suuret luokkakoot ja koulussa liikkuminen. Interpedian kummit ovat tukeneet Geletawin käymää koulua, German Church School oppilaitosta, jo usean vuosikymmenen ajan. Kummiohjelmassa tuetaan muun muassa näkövammaisten lasten koulunkäyntiä ja tavoitteena on, että vammaiset lapset voisivat tulevaisuudessa olla tasa-arvoisia jäseniä yhteisössään. Taustatietoa: Etiopia PERUSTIEDOT Asukasluku 80 miljoonaa, pääkaupunki Addis Abebassa 3,6 miljoonaa Puolet väestöstä alle 18-vuotiaita 84% asuu maaseudulla Yli 80 eri kieltä, kuusi pääkieltä, virallinen kieli amhara Luonnonuskontoja, kristittyjä, muslimeja LAPSET Osallistuvat jo pieninä uskonnonharjoittamiseen ja työhön Tytöt nuorena naimisiin, jopa lapsena. Virallisesti alin avioitumisikä 18 v. Lapsikuolleisuus suurta, vain viisi lasta kuudesta elää yli 5-vuotiaaksi Aliravitsemus suuri ongelma Noin miljoona aids-orpoa Vammaiset lapset yksi heikoimmassa asemassa olevista ryhmistä KOULUTUS Peruskoulu ilmainen, mutta koulupuku ja oppikirjat maksullisia Lähes puolet lapsista ei pääse kouluun perheen köyhyyden takia Pitkät koulumatkat, moni ekaluokkalainen kävelee yli 10 kilometriä kouluun Koulutusta ei arvosteta, etenkään maaseudulla Tyttöjen koulutusta ei pidetä tärkeänä ja moni tyttö avioituu jo nuorena Vain noin joka kolmas etiopialainen osaa lukea Suuret erot maaseudun ja kaupunkien välillä; kaupungeissa lähes kaikki lapset käyvät koulua KEHITYKSEN HAASTEITA Lähes 40 % elää köyhyysrajan alapuolella Veden puute ja likaisuus, maan huono tuottavuus Kuivuus ja nälänhätä ja niistä johtuva pakolaisuus maan sisällä ja ulkomaille Nopea kaupungistuminen esimerkiksi Addis Abebassa, infrastruktuuri puutteellinen, slummiutuminen Terveyspalveluiden ja koulutuksen puutteet Hauras demokratia ja poliittinen epävakaus, vilppiepäilyjä ja mellakoita vaalien yhteydessä Rajaerimielisyydet Eritrean kanssa, sodan uhka Ruoan hinnan nousu 15

ETIOPIA 6. Lapsella on oikeus sosiaaliturvaan (LOS/artikla 24) 16

Aikaa opiskeluun ruoan hankkimisen sijaan KOULURUOKA VAIKUTTAA MERKITTÄVÄSTI OPINTOMENESTYKSEEN JA TUO LAPSET KADUILTA KOULUNPENKILLE Kun etiopialaisen Walilgnin vanhemmat kuolivat, ei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää syntymäkotinsa maaseudulla ja lähteä töihin veljensä perässä maan pääkaupunkiin Addis Abebaan. Siellä orpopoika työskenteli pientavaroiden kantajana ja nukkui veljensä vuokra-asunnossa. Hänen elämänsä sai uuden suunnan, kun Walilgnin naapuri kertoi kuulleensa Maedotin tarjoamasta vaihtoehtoisesta peruskoulutuksesta. Naapuri vei Walilgnin Maedotin koulutuskeskukseen, missä poika pääsi rekisteröitymään ja aloittamaan koulunkäynnin. Ongelmat eivät loppuneet tähän. Walilgn ajautui riitaan veljensä vaimon kanssa, joutui lähtemään tämän luota ja vuokrasi itselleen oman asunnon. Vuokra- ja ruokakulujen vuoksi hänen piti palata kokopäivätyöhön ja opinnot keskeytyivät. Jonkun ajan kuluttua Walilgn sai sovittua erimielisyydet veljensä kanssa, joka vei hänet takaisin kotiinsa. Tämän myötä Walilgn saattoi palata jälleen koulun penkille. Walilgn kertoo iloisena, kuinka hän sai Maedotilta monenlaista apua. Kun koulutuskeskuksessa kuultiin pojan ongelmista, yksi järjestön työntekijöistä toi hänelle lounaan joka päivä koulun jälkeen. Myöhemmin myös moni muu köyhä lapsi sai ruokaa järjestön työntekijöiden lahjoituksena. Kun järjestö aloitti kokonaisen kouluruokaprojektin, Walilgn pystyi opiskelemaan koko tarmollaan ja sai myös hyviä arvosanoja. Nyt hän on siirtymässä valtion kouluun. Tavoitteeni on menestyä opinnoissani ja kun kasvan isoksi, haluan auttaa köyhyydessä eläviä lapsia, kertoo Walilgn toiveikkaana. Nyt Walilgn on viidennellä luokalla valtion koulussa ja älykkäänä oppilaana hän on menestynyt koulujen välisissä kilpailuissa. Fakta! Addis Abeban köyhillä alueilla moni lapsi hankkii aikuisten ohella elantonsa kerjäämällä. Kerjäläislapset ovat vaarassa syrjäytyä: pojat ajautuvat helposti rikollisliigoihin ja tytöt prostituution pariin. Nälkäisillä ja epätoivoisen köyhillä tytöillä ei usein ole valinnanvaraa. Interpedian kumppanijärjestö Maedot on perustanut pääkaupungin Addis Abebaan kolme koulutuskeskusta, joissa noin 600 lasta saa sovelletun perusopetuksen lisäksi kouluruokaa, joka jää monelle lapselle päivän ainoaksi ateriaksi. Valtaosa lapsista on tullut kouluun ilman aamiaista ja nukkumaan he ovat käyneet vatsa tyhjänä. Hankkeen ensimmäiset vuodet ovat osoittaneet, että kouluruoka vaikuttaa oleellisesti koulumenestykseen ja keskittymiskykyyn. Kouluruokailun käynnistyttyä yhä harvempi lapsi on keskeyttänyt koulunsa ja kerjäävien lasten määrä lähiöissä on vähentynyt tuntuvasti. Yhden, päivittäisen aterian merkitys on siis suuri sekä lapsille, että koko lähialueen ilmapiirille. 17

INTIA 7. Lapsella on oikeus saada maksuttomasti perusopetusta (LOS/artikla 28) Garima ja Neha haaveina englanninopettajan ja lentoemännän ammatit PERHEIDEN PIENISTÄ TULOISTA HUOLIMATTA INTIALAISTYTÖT SAAVAT KÄYDÄ KOULUA 14 vuotiaat Garima ja Neha ovat perinteisistä intialaisperheistä, joissa tyttöjen isät käyvät töissä ja äidit ovat kokona huolehtimassa perheestä ja kodista. Kaverukset opiskelevat valtavassa, 5000 oppilaan koulussa ja Gariman luokalla oppilaita on lähes kuusikymmentä. Garima ja Neha ovat koulussa keskiverto-oppilaita, mutta mikä tärkeintä: tytöt nauttivat koulunkäynnistä. Molempien vanhemmat ymmärtävät koulutuksen merkityksen ja pitävät sitä erittäin tärkeänä. Vanhemmat ovatkin tarkkoina siitä, että tytöt eivät tee töitä, vaan keskittyvät opiskeluun. Vaikka perheiden tulot ovat pienet, vain muutamia kymmeniä euroja kuukaudessa, he toivovat lastensa jatkavan opiskeluja mahdollisimman pitkälle. Tytöille on samat lempiaineet ja molemmat pitävät erityisesti englanninkielen opiskelusta. Muita suosikkiaineita ovat muun muassa matematiikka, yhteiskuntaoppi ja musiikki. Lisäksi tytöt opiskelevat hindiä, sanskriittiä, atk:ta ja luonnontieteitä. Tyttöjen koulussa on kiinnitetty erityistä huomiota väkivallattomaan opetukseen. Intiassa ei ole mitenkään tavatonta, että oppilaat joutuvat kärsimään väkivallasta ja ruumiillisesta kurituksesta koulussa. Gariman ja Nehan koulussa on kuitenkin ymmärretty, että väkivalta johtaa poissaoloihin, koulun lopettamiseen ja opiskelumotivaation hiipumiseen. Iltaisin tytöt auttavat äitejään kotitöissä. Leikkimiseen ja haaveiluun on yleensä aikaa vain sunnuntaisin. Tytöistä hiljaisempi ja ujompi Garima haaveilee ikiomasta kodista sekä siitä, että hän voisi tulevaisuudessa auttaa vanhempiaan taloudellisesti. Garimaa puheliaampi Neha sen sijaan haluaisi nähdä kaikki Intian turistikohteet. Hänen unelmaammattinsa liittyykin matkustamiseen, sillä hän haluaa tulla lentoemännäksi. 18

Fakta! Intiassa peruskoulu on kaikille ilmainen. Viime vuosina maahan on rakennettu valtavasti uusia kouluja, mutta yhä edelleen neljäsosa intialaisista lapsista ei edes aloita koulunkäyntiä. Heistä suurin osa on tyttöjä. Perheet eivät pidä tyttöjen koulutusta tärkeänä, sillä tytöt menevät yleensä nuorina naimisiin ja muuttavat miehensä kotiin. Lisäksi tyttöjen työpanosta tarvitaan kotitöissä ja viljelyksillä. Gariman ja Nehan koulunkäyntiä tukee intialainen sosiaalialan järjestö ja Interpedian yhteistyökumppani Delhi Council for Child Welfare (DCCW), joka on toiminut lasten oikeuksien parantamiseksi jo yli 50 vuoden ajan. Interpedia kummien tukemat, köyhien perheiden lapset asuvat kotonaan vanhempiensa tai sukulaistensa luona ja käyvät valtion kouluja. Taustatietoa: Intia PERUSTIEDOT Asukasluku 1,15 miljardia, pääkaupunki Delhissä 22 miljoonaa asukasta Noin 70 % asuu maaseudulla, kaupungit kasvavat nopeasti Noin puolet puhuu äidinkielenään hindiä, englannilla virallisen kielen asema Noin 80 % hinduja, muslimeja 12 %, myös kristittyjä ja parsilaisia Hindulaisuuteen kuuluva ja virallisesti purettu kastilaitos vaikuttaa edelleen, huonoimmassa asemassa kastittomat (n. 170 miljoonaa) Kahtia jakautunut maa: 72 % väestöstä saa elantonsa maataloudesta, toisaalta maa tunnetaan huipputeknologiasta ja ydinaseohjelmastaan LAPSET Lapsen tulevaisuus riippuu pitkälti hänen sukupuolestaan, vanhempien kastista ja varallisuudesta Poikalapsia arvostetaan huomattavasti enemmän kuin tyttöjä, joita pidetään taloudellisena taakkana suurten myötäjäisten ja menetetyn työpanoksen takia Tytöt kasvatetaan äideiksi ja vaimoiksi ja he osallistuvat kotitöihin jo pienestä pitäen Tytöt naitetaan varsin nuorina, lähes puolet intialaisista tytöistä on naimisissa alle 20-vuotiaana Monet lastensairaudet olisivat helposti estettävissä ja ne johtuvat usein likaisesta vedestä ja terveyspalvelujen puutteesta Rokotuskampanjoita tehostettu, nykyään jopa 80 % intialaisista lapsista rokotetaan yleisimpiä tarttuvia tauteja vastaan Monet lapset joutuvat osallistumaan perheen elannon hankkimiseen Arvioiden mukaan maailman eniten lapsityöläisiä; jopa 12 % alle 15-vuotiaista intialaisista on töissä KOULUTUS Peruskoulu kaikille ilmainen Viime vuosina maahan on rakennettu valtavasti uusia kouluja, mutta yhä edelleen neljäsosa intialaisista lapsista ei edes aloita koulunkäyntiä ja heistä suurin osa on tyttöjä Miehistä 24 % on lukutaidottomia, naisista jopa 46 % Valtion ylläpitämät koulut yleensä vaatimattomia, yksityiskouluihin varaa vain rikkailla Puute koulutetuista opettajista Koulunkäynnin keskeyttäminen on tavallista, yleisimpänä syynä köyhyys ja joskus myös opetuksen huono laatu, pitkät matkat tai ruumiillinen kuritus KEHITYKSEN HAASTEITA Maatalouden riippuvuus monsuunisateista: sateiden myöhästyminen aiheuttaa jopa nälänhätää, rankkasateet taas lisäävät tuhohyönteisten ja homesienten määrää sekä eroosiota Nopea kaupungistuminen on aiheuttanut slummiutumista Neljäsosa elää edelleen köyhyysrajan alapuolella, nopea väestönkasvu hidastaa köyhyyden vähentämistä Maaseudun ja kaupunkien köyhien perheiden yksipuolinen ravinto ja puutteellinen hygienia aiheuttavat aliravitsemusta ja sairauksia 19

NEPAL 8 Kurinpidon koulussa tulee kunnioittaa lapsen ihmisarvoa (LOS/artikla 28) Rajan eli Kuningas suunnittelee opettajan uraa NEPALILAISPOIKAA EI HUOLET PAINA KUNHAN HÄN VAIN SAA KÄYDÄ RAUHASSA KOULUA Neljätoistavuotias Rajan asuu pienessä kahden huoneen kodissa yhdessä isänsä, isovanhempiensa ja tätinsä kanssa. Koko perheen toimeentulo on riippuvainen heidän viljelemänsä pienen maapläntin antamasta sadosta. Useinkaan maa ei riitä antamaan toimeentuloa ja elantoa koko vuodeksi, joten perhe joutuu käyttämään kekseliäisyyttään tullakseen toimeen. Oman haasteensa aiheuttaa myös Rajanin isän vamma, mikä vaikeuttaa tämän puhetta ja kävelyä. Vammansa vuoksi isällä ei ole mahdollisuuksia saada töitä ja ilman kummitukea Rajanilla tuskin olisi mahdollisuuksia käydä koulua. Rajan käy kuudetta luokkaa pääkaupunki Katmandun lähellä sijaitsevassa Lalitpurin kylässä. Aikaisen lounaan jälkeen hän kiirehtii koulupuku päällä viidentoista minuutin kävelymatkan ennättääkseen kymmeneksi kouluun. Rajan muistaa jännittäneensä ensimmäisiä koulupäiviä: kotikylällä liikkui tarinoita ankarista opettajista, jotka hermostuessaan saattavat antaa tukkapöllyä. Rajanin helpotukseksi kaikki opettajat ovat olleet ystävällisiä ja kouluun on mukava mennä joka ikinen aamu. Rajanin äiti on muuttanut takaisin synnyinkotiinsa, mikä on tehnyt erityisesti isoäidistä varsin katkeran. Toki Rajankin on pahoillaan äidin lähdöstä, mutta hän on isänsä tavoin hyväksynyt sen. Rajan ei liiemmin murehdi. Ainoa asia, mistä hän hiukan valittaa, on koulusta annettavat kotitehtävät. Rajan, jonka nimi tarkoittaa kuningasta, tekee ne kuitenkin aina tunnollisesti - hän on päättänyt valmistua vielä joku päivä opettajaksi. 20

Fakta! Nepalissa koulutus on periaatteessa maksutonta, mutta käytännössä koulut joutuvat perimään perheiltä erilaisia maksuja. Usein jo koulukirjojen ja koulupuvun ostaminen tekee suuren loven vähävaraisen perheen tuloihin ja lisäksi kouluun laitettu lapsi on pois perheen tekemistä töistä. Siksi köyhälle perheelle lapsen laittaminen kouluun on aina taloudellinen uhraus. Keskeyttämisprosentti on myös suuri: 83 prosenttia lapsista aloittaa ensimmäisen luokan, mutta näistä lapsista vain 60 prosenttia selviää viidennelle luokalle asti. On arvioitu, että melkein 15 prosenttia lapsista jää pois koulusta opettajien väkivaltaisuuden vuoksi. Rajan on yksi niistä Nepalin maaseudulla asuvista sadoista lapsista, joiden koulunkäynnin Interpedian nepalilainen yhteistyökumppani Loo Niva on mahdollistanut suomalaisten kummien tuella. Ohjelman tavoitteena on parantaa lasten koulutustasoa, antaa köyhille lapsille mahdollisuus koulunkäyntiin ja vähentää koulun keskeyttämisiä. Loo Nivassa työskennellään myös hartiavoimin sen eteen, että yhteistyökouluissa opetusympäristö olisi viihtyisämpi, opetus laadukkaampaa ja fyysinen kuritus historiaa. 21

NEPAL 9. Lapsella ei saa teettää työtä (LOS/artikla 32) Viiden vuoden takainen lupaus toteutui osittain KOULUTUSKESKUKSESSA SUNITA SAA OLLA VIELÄ LAPSI Nepalilaisen Sunitan ollessa 8 vuotias, saapui hänen kotikyläänsä nainen, joka houkutteli tytön Kathmanduun hoitamaan hänen kahta lastaan. Nainen lupasi myös tarjota Sunitalle koulutuksen, mutta päivääkään hän ei koulua käynyt ennen kuin paikallisen kansalaisjärjestön edustaja kiinnitti huomiota tytön tilanteeseen. 13-vuotias Sunita työskentelee kotiapulaisena Kathmandussa jo viidettä vuotta. Sunita hoitaa työnantajiensa kahta lasta, tekee töitä heidän kaupassaan ja iltaisin edessä on vielä kotitöitä. Koko päivän kestävistä töistä hän saa palkaksi 5-10 rupiaa (5-10 senttiä) lounasrahaa. Vanhempiaan Sunita ei ole nähnyt kolmeen vuoteen eikä hän edes muista, miltä hänen veljensä ja siskonsa näyttävät. Sunitalla oli tapana kutsua työnantajiaan tädiksi ja sedäksi ja hän kertoi heidän kohtelevan häntä kohtuullisen hyvin. Lähellä sijaitsevan kansalaisjärjestön työntekijä oli asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa Sunitan vaatteet olivat hajoamispisteessä, hän oli usein nälkäinen eikä häntä todellakaan kohdeltu hyvin. Järjestön edustaja kertookin, että työnantajat kutsuvat itseään Sunitan sedäksi ja tädiksi, jotta ihmiset eivät kyseenalaistaisi hänen kohteluaan. Sunita oli kirjoilla koulussa, mutta työnantajat kielsivät häntä menemästä sinne. Järjestön edustalle he kertoivat, ettei tyttö halua käydä koulua. Työnantajan tultua jälleen raskaaksi kielsi hän Sunitalta koulunkäynnin seuraavan kolmen vuoden aikana, sillä lapsenhoito menee tämän edelle. Sunitan elämä otti uuden suunnan, kun järjestön edustaja tuli tapaamaan hänen työnantajiaan. Tämä sai työnantajat suostumaan siihen, että Sunita voisi opiskella kaksi tuntia päivässä järjestön pyörittämässä koulutuskeskuksessa. Vaikka kotitaloustyöt jatkuvatkin, Sunita on ikionnellinen säännöllisistä koulutunneista; saamansa opetuksen lisäksi koulutuskeskuksessa hän voi olla vielä lapsi ja leikkiä ystäviensä kanssa. Tulevaisuudessa Sunita haluaisi olla opettajana samanlaisessa, vaihtoehtoisessa koulutuskeskuksessa, kuin mitä hän itse vielä käy. 22

Fakta! Nepalissa lapset joutuvat usein jo nuoresta iästä alkaen tekemään raskasta työtä, joko auttamaan omassa perheessään tai työskentelemään kodin ulkopuolella. On arvioitu, että noin 30 000 lasta on kotiapulaisina Katmandussa. Lapsen palkkaaminen kotiapulaiseksi on lainvastaista, mutta erittäin yleistä ja yhteiskunnassa hyväksytty käytäntö. Kotiapulaisina työskentelevät lapset saavat vaatetuksen ja aterian päivässä, mikä ei köyhälle nepalilaiselle lapselle ole itsestäänselvyys. Interpedian kumppanijärjestö CWISH järjestää kotiapulaisina työskenteleville lapsille noin yhdeksän kuukautta kestäviä luku- ja kirjoitustaitoluokkia, jotka ovat johdatusta varsinaiseen koulunkäyntiin. Lasten kouluttamisen lisäksi CWISH pyrkii pureutumaan itse ongelman syihin ja on aktiivinen toimija lapsityönvastaisessa toiminnassa. Taustatietoa: Intia PERUSTIEDOT Asukasluku 29,5 miljoonaa, pääkaupunki Kathmandussa 500 000 86 % väestöstä asuu maaseudulla Sekä arjalaiseen että mongolirotuun kuuluvia heimoja Virallisena kielenä nepali, jota puhuu äidinkielenään noin 50 % väestöstä. 10 % väestöstä ei kuitenkaan ymmärrä maan virallista kieltä lainkaan Englantia käytetään yleisesti erityisesti Katmandun laakson alueella 76 % saa elantonsa maa- ja metsätaloudesta tai kalastuksesta LAPSET Köyhyys, aliravitsemus, sairaudet vaikeuttavat lasten elämää ja yli puolet alle 5-vuotiaista nepalilaisista kärsii aliravitsemuksesta Konfliktien aikana moni lapsi menettänyt vanhempansa, joutunut pakolaiseksi tai rekrytoitu lapsisotilaaksi Tytöt naitetaan varsin nuorena ja usein jo ennen murrosikää, 7 % naitetuista nepalilaistytöistä on alle 10-vuotiaita Tyttöjen kasvatus poikkeaa suuresti poikien kasvatuksesta; tyttöjen koulutukseen ja terveyteen ei panosteta ja tytöt ryhtyvät jo 3-vuotiaana auttamaan kotitöissä Monet nepalilaiset lapset joutuvat osallistumaan perheen elannon hankkimiseen: heitä on maataloustöissä, kotiapulaisina, katukauppiaina, tehdastyöläisinä ja prostituoituina Lähes puolet 5-14-vuotiaista lapsista käy töissä, jopa 12-tuntisia päiviä KOULUTUS Suurin osa lapsista käy valtion kouluja, vain pienellä eliitillä on varaa yksityiskouluihin Valtion koulut ovat yleensä vaatimattomia, joissakin kylissä ei ole edes koulurakennusta vaan opetus tapahtuu pihalla Jopa sadan oppilaan ryhmiä, kuri on kova ja opettaja saattaa rangaista oppilaita ruumiillisesti Luokalle jääminen ja koulun keskeyttäminen on tavallista Vaikka peruskoulu on ilmainen, perheet joutuvat maksamaan pakollisista koulupuvuista ja loppukokeiden osallistumismaksuista Puute koulutetuista opettajista KEHITYKSEN HAASTEITA Metsien hakkaaminen aiheuttaa eroosiota, mikä köyhdyttää ylänköalueiden maata ja lisää tulvia Kehittymätön teollisuus, heikko infrastruktuuri ja pienet kotimaiset markkinat Poliittiset levottomuudet hidastaneet kehitystä Puhtaan veden puute, aliravitsemus Vain neljäsosa nepalilaisnaisista osaa lukea, miehistä 60 % 23

HAASTEITA JA EDISTYSASKELIA Esityksen lopuksi voidaan nostaa keskusteluun tarinoista nousevia, lasten elämään liittyviä kehityskysymyksiä. Haasteen lukemalla esityksen vetäjä voi herätellä keskustelua siitä, miten tilanteeseen voitaisiin vaikuttaa. Edistysaskeleet ovat poimintoja Interpedian kehitysyhteistyöohjelmista ja hankkeista. Nämä voidaan siis esitellä esimerkkeinä konkreettisista keinoista, joilla lasten oikeuksien toteutumista voidaan kehitysmaissa vauhdittaa. HAASTE: Vähemmistökansoilla, vammaisilla ja useissa maissa myös tytöillä on heikommat mahdollisuudet päästä kouluun. 1. Lasten oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle (LOS/artikla 2) EDISTYSASKEL: Tuetaan vähemmistöjen ja vammaisten lasten koulutusta. Annetaan myös neuvontaa vanhemmille ja koulujen opettajille erilaisten oppimistarpeiden huomioimisesta. HAASTE: Kehitysmaiden köyhien lasten elämässä on monenlaista turvattomuutta ja esimerkiksi AIDS koskettaa usein juuri pienten lasten vanhempia. Myös muut köyhyyden aiheuttamat sairaudet ja levottomuudet vaikuttavat hökkelikylien perheisiin, ja näin ollen myös lasten elämään. 2. Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta (LOS/artikla 18) EDISTYSASKEL: Tuetaan vaikeassa asemassa olevia perheitä, sosiaalityöntekijöitä ja koko paikallisyhteisöä, jotta lapset voisivat kasvaa turvallisessa ja huolehtivassa ympäristössä. HAASTE: Vaikka monissa perheissä saman katon alla saattaa asua monta sukupolvea ja perheyhteisö on tiivis, ei tämä ole turvaverkkona kuitenkaan aukoton. Isovanhemmatkin saattavat edelleen käydä töissä, jolloin lapset jäävät ilman tarvittavaa huolenpitoa. 3 ja heillä on oikeus saada tukea tehtäväänsä. Valtion on turvattava päivähoito- ja lastensuojelupalvelut (LOS/artikla 18) EDISTYSASKEL: Tuetaan päiväkotitoimintaa slummialueella. 24