KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 2.6.2014 COM(2014) 313 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2009/948/YOS täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa FI FI

SISÄLLYSLUETTELO KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2009/948/YOS täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa 1. Johdanto... 3 1.1. Puitepäätöksen tavoite ja soveltamisala... 3 1.2. Perusoikeuksien turvaaminen... 4 1.3. Puitepäätöksen ydinkohdat... 4 1.4. Täytäntöönpanotilanne ja täytäntöönpanon puutteista johtuvat seuraukset... 5 2. Arviointi puitepäätöksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa... 6 2.1. Komissiolle toimitettujen täytäntöönpanosäädösten alustava arviointi... 6 2.2. Puitepäätöksen keskeisten säännösten arviointi... 6 2.2.1. Toimivaltaiset viranomaiset... 6 2.2.2. Kielijärjestely... 7 2.2.3. Tapausta koskeva tietojenvaihto... 7 2.2.4. Suoria neuvotteluita ja yhteisymmärrykseen pääsemistä koskeva menettely... 9 2.2.4.1. Suorissa neuvotteluissa noudatettava menettely... 9 2.2.4.2. Suorien neuvotteluiden lopputulos ja yhteisymmärrykseen pääseminen 10 ja 11 artiklan nojalla... 10 3. Päätelmät... 11 2

1. JOHDANTO 1.1. Puitepäätöksen tavoite ja soveltamisala Molemminpuoliseen luottamukseen perustuvalla, todellisella oikeuden alueella kansalaiset voivat oikeutetusti luottaa siihen, että olot ovat vaarattomat ja turvalliset ja että heitä suojellaan rikollisuudelta kaikkialla Euroopan unionin alueella. Toisaalta he voivat olla myös varmoja, että heidän perusoikeuksiaan kunnioitetaan, mikäli he joutuvat osallistumaan rikosoikeudellisiin menettelyihin vastaajan asemassa. Euroopan unioni on ottanut käyttöön monia välineitä tehostaakseen rajatylittävän rikollisuuden torjumista. Rikollinen toiminta voi sijoittua usean jäsenvaltion alueelle: Rikoksen suunnittelu voivat esimerkiksi tapahtua yhdessä jäsenvaltiossa ja toteutus toisessa. Rikolliset saatetaan pidättää kolmannessa jäsenvaltiossa ja rikollisin keinoin hankitut varat voidaan siirtää neljänteen jäsenvaltioon. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa monella jäsenvaltiolla voi olla valtuudet käynnistää rikostutkinta ja oikeudellinen menettely epäiltyjä vastaan. Tämä voi puolestaan horjuttaa paitsi rikollisoikeudellisten menettelyiden yhteensovittamista ja tehokkuutta, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä perusoikeuskirja, vahvistettua rikosoikeuden perusperiaatetta, jonka mukaan henkilöä ei voida syyttää ja rangaista kahdesti samasta rikoksesta. 1 Euroopan unioni hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2009 puitepäätöksen 2009/948/YOS rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta 2. Sen tarkoituksena on ehkäistä samoja tosiseikkoja ja samaa henkilöä koskevia tarpeettomia rinnakkaisia rikosoikeudellisia menettelyjä Euroopan unionissa. On Euroopan oikeusalueen rikosoikeuden tehokkuuden kannalta toivottavaa, että rikollisoikeudelliset menettelyt tapahtuvat sopivimmassa jäsenvaltiossa, esimerkiksi valtiossa, jossa valtaosa rikoksista on tapahtunut, jossa rikos on aiheuttanut eniten vahinkoa tai jossa epäillyillä, syytetyillä tai uhreilla on merkittäviä etuja. Oikeudenkäyttöalue on valittava avoimella ja puolueettomalla tavalla kansalaisten oikeusvarmuuden turvaamiseksi ja oikeudellisen yhteistyön parantamiseksi rikosasioissa sellaisten viranomaisten välillä, joilla voi olla rinnakkaisia toimivaltuuksia. Puitepäätös on Euroopan unionin lainsäädännön ensimmäinen merkittävä askel toimivaltaristiriitojen ehkäisemiseksi. 3 Rikollisuuden ylittäessä yhä useammin jäsenvaltioiden rajoja puitepäätös tuo lisäarvoa kehittämällä Euroopan oikeusalueen toimintaa. Näin ollen se myös edistää rikosoikeudenkäytön tehokkuutta jäsenvaltioissa. 1 2 3 EU:n perusoikeuskirjan 50 artikla ( Ne bis in idem -periaate): Kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta: Ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti. Aloitteen puitepäätöksen tekemiseksi tekivät Tšekin tasavalta, Puolan tasavalta, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta. Euroopan neuvoston vuonna 1972 tehty yleissopimus oikeudenkäynnin siirtämisestä tuli voimaan vain 13:ssa EU:n jäsenvaltiossa. 3

Kertomuksen tarkoituksena on arvioida alustavasti komissiolle tähän mennessä toimitettuja kansallisia lakeja, joilla puitepäätös saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lissabonin sopimuksen viisivuotinen siirtymäkausi päättyy 1. joulukuuta 2014, mistä alkaen unionin tuomioistuimen tuomiovaltaa ja komission täytäntöönpanovaltaa sovelletaan täysimääräisesti Lissabonin sopimusta edeltävään säännöstöön rikosoikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön alalla. 1.2. Perusoikeuksien turvaaminen Puitepäätös kunnioittaa perusoikeuksia ja on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa määrättyjen periaatteiden ja perusoikeuskirjan periaatteiden mukainen. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä perusoikeuskirjasta tuli oikeudellisesti sitova ja kaksinkertaista syyttämistä ja rankaisemista koskeva kielto on vahvistunut. Perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistetaan ne bis in idem -periaate, jota jäsenvaltioiden on perusoikeuskirjan 51 artiklan nojalla kunnioitettava, noudatettava ja edistettävä pannessaan täytäntöön EU:n lainsäädäntöä. Ne bis in idem -periaate sisältyy Schengenin sopimuksen soveltamista koskevan yleissopimuksen 54 58 artiklaan unionin tuomioistuimen useissa asioissa tekemän tulkinnan mukaan. 4 1.3. Puitepäätöksen ydinkohdat Puitepäätöksessä määritellään menettely, jota noudattaen EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat toisiinsa yhteyttä, jos niillä on perusteltu syy olettaa, että rinnakkaisia oikeudellisia menettelyjä on vireillä toisessa jäsenvaltiossa. Tällöin viranomaisen on varmistettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, onko toisessa valtiossa vireillä rinnakkaisia oikeudellisia menettelyjä. Toisen jäsenvaltion viranomaisen on vastattava tiedusteluun ilman aiheetonta viivytystä tai yhteyttä ottaneen viranomaisen antamaan määräaikaan mennessä. Tällä toimenpiteellä luodaan samalla puitteet, joissa nämä viranomaiset voivat käydä suoria neuvotteluita rinnakkaisten menettelyiden tultua ilmi päästäkseen yksimielisyyteen siitä, mikä jäsenvaltio on parhaassa asemassa jatkaakseen rikosasian käsittelyä. Neuvotteluiden tuloksena menettelyt olisi suositeltavaa keskittää yhteen jäsenvaltioon esimerkiksi rikosoikeudellisten menettelyiden siirron avulla. Yksimielisyyteen pääsemiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat perusteet, joihin voivat kuulua myös Eurojustin vuosikertomuksessa 2003 julkaistuissa suuntaviivoissa esitetyt perusteet, sekä otettava huomioon esimerkiksi rikoksen pääasiallinen tapahtumapaikka, paikka jossa suurin osa vahingosta on aiheutunut, epäillyn tai syytetyn olinpaikka ja mahdollisuus varmistaa hänen luovuttamisensa muille lainkäyttöalueille, epäiltyjen tai syytettyjen kansalaisuus tai asuinpaikka, epäiltyjen tai syytettyjen merkittävät edut, asianomistajien ja todistajien merkittävät edut sekä todisteiden hyväksyttävyys tai mahdollinen viivästyminen. Jos sopimukseen ei päästä, asia annetaan tarvittaessa Eurojustin käsiteltäväksi, mikäli se kuuluu Eurojustin toimivaltaan. Koska Eurojust soveltuu erityisen hyvin 4 Katso muun muassa unionin tuomioistuimen asiat C-187/01 ja C-385/01 Gözütok ja Brügge, C-436/04 Van Esbroeck, C-367/05 Kraaijenbrink, C-150/05 Van Straaten, C-297/07 Klaus Bourquain, C-261/09 Gaetano Mantello. 4

avustamaan toimivaltaristiriitojen ratkaisussa, asian antaminen Eurojustin käsiteltäväksi olisi oltava tavanomainen toimenpide silloin, kun ei ole ollut mahdollista päästä yhteisymmärrykseen. 5 1.4. Täytäntöönpanotilanne ja täytäntöönpanon puutteista johtuvat seuraukset Tätä kirjoitettaessa komissio on saanut kansallisia täytäntöönpanotoimia koskevat ilmoitukset seuraavilta 15 jäsenvaltiolta: AT, BE, CY, CZ, DE, FI, HU, HR, LV, NL, PL, PT, RO, SI ja SK. Yli vuosi täytäntöönpanon määräajan päättymisen jälkeen seuraavat 13 jäsenvaltiota eivät ole ilmoittaneet toimista puitepäätöksen siirtämiseksi osaksi lainsäädäntöään: BG, DK, EE, EL, ES, FR, IE, IT, LT, LU, MT, SE ja UK. Seitsemän jäsenvaltiota ilmoitti komissiolle valmistelevansa kansallisia täytäntöönpanotoimia (BG, EL, ES, FR, LT, MT ja SE). Mikään näistä jäsenvaltioista ei kuitenkaan ollut hyväksynyt toimenpiteitä tai tehnyt komissiolle ilmoitusta huhtikuuhun 2014 mennessä. Puitepäätöksen täytäntöönpanotilannetta esittävä taulukko löytyy liitteestä. Jäsenvaltioiden on pantava puitepäätökset täytäntöön samalla tavoin kuin muutkin unionin säännöstön osat. Puitepäätökset velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättävät kansallisten viranomaisten valittaviksi täytäntöönpanon muodon ja keinot. Se, että osa jäsenvaltioista ei ole saattanut puitepäätöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään, on ongelma siksi, että ne jäsenvaltiot, jotka ovat panneet puitepäätökset asianmukaisesti täytäntöön, eivät voi hyödyntää niihin sisältyviä yhteistyösäännöksiä suhteissaan niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ole panneet puitepäätöksiä täytäntöön ajoissa. Vastavuoroisen tunnustamisen periaate, joka on oikeudellisen yhteistyön kulmakivi Euroopan oikeusalueella, jonka toimintaa tällä puitepäätöksellä pyritään helpottamaan, ei toimi, jos tarvittavia säädöksiä ei ole pantu asianmukaisella tavalla täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, joita asia koskee. Tästä seuraa, että myös ne jäsenvaltiot, jotka ovat panneet puitepäätöksen täytäntöön vaaditusti, joutuvat yhteistyössään täytäntöönpanon laiminlyöneen jäsenvaltion kanssa turvautumaan sattumanvaraiseen ja usein hitaaseen perinteisen keskinäisen rikosoikeusavun käytäntöön ilman takeita siitä, että bis in idem -asiat havaitaan asianmukaisesti heti rikosoikeudellisten menettelyiden alkuvaiheessa. Tällainen käytäntö lisää huomattavasti kaksoisrangaistavuuden riskiä. 5 Neuvoston päätös 2002/187/YOS, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Eurojust-yksikön perustamisesta sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2009/426/YOS, tehty 16 päivänä joulukuuta 2008, Eurojustin vahvistamisesta. Eurojustin vuosikertomuksessa 2012 todetaan, että Eurojust hyödyntää puutteellisesti valtuuksiaan antaa suosituksia positiivisten tai negatiivisten toimivaltaristiriitojen ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Ilmoitukset osoittavat, että valtaosa jäsenvaltioista toimi 12 artiklan (Yhteistyö Eurojustin kanssa) täytäntöönpanossa joustavasti vahvistaen periaatteessa, että jos viranomaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen sopivasta ratkaisusta, asia annetaan Eurojustin käsiteltäväksi. Vain yksi jäsenvaltio vahvisti Eurojustin vuonna 2003 laatimalle oppaalle Guidelines for deciding which jurisdiction should prosecute yksiselitteisen aseman täytäntöönpanotoimenpiteessään. 5

2. ARVIOINTI PUITEPÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA JÄSENVALTIOISSA 2.1. Komissiolle toimitettujen täytäntöönpanosäädösten alustava arviointi 6 Kertomuksessa keskitytään artikloihin, jotka ovat puitepäätöksen tavoitteiden kannalta keskeisimpiä. Jäsenvaltiot ovat yleensä ottaen valinneet puitepäätökseen täytäntöönpanoon eri menetelmiä ja lähestymistapoja. Osa jäsenvaltiosta päätti siirtää puitepäätöksen osaksi kansallista rikoslainsäädäntöään (AT, CZ, DE, FI, HR, HU, LV, PT, RO, SI ja SK), yksi jäsenvaltio siirsi sen osaksi hallinnollista säädöstä (CY) ja kaksi jäsenvaltiota siirsi puitepäätöksen osaksi sisäistä (hallinnollista) menettelyään (BE, NL). Koska kyseessä on vasta alustava arviointi, tässä vaiheessa ei ole mahdollista tehdä yleisiä päätelmiä täytäntöönpanon laadusta. Sitä paitsi monet jäsenvaltiot eivät ole vielä noudattaneet velvollisuuttaan saattaa puitepäätös osaksi kansallista lainsäädäntöään. Jäsenvaltiot eivät myöskään ole vielä saaneet kovinkaan paljon käytännön kokemusta tämän puitepäätöksen soveltamisesta. 2.2. Puitepäätöksen keskeisten säännösten arviointi 2.2.1. Toimivaltaiset viranomaiset Toimivaltaisten viranomaisten välisen suoran yhteydenpidon periaate, josta on säädetty 4 artiklassa, on keskeinen vaatimus. Jäsenvaltioiden on määritettävä 4 artiklan nojalla, mitkä kansalliset oikeusviranomaiset tai muut viranomaiset ovat tässä puitepäätöksessä tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia. Kukin jäsenvaltio voi kuitenkin nimetä täydentäväksi tahoksi yhden tai useampia keskusviranomaisia, jotka vastaavat pyyntöjen hallinnollisesta lähettämisestä ja vastaanottamisesta sekä toimivaltaisten viranomaisten avustamisesta, mikäli se on välttämätöntä niiden sisäisen organisaation vuoksi. Useimmat jäsenvaltiot ovat nimenneet puitepäätökseen perustuvista tehtävistä vastaaviksi toimivaltaisiksi viranomaisiksi oikeusviranomaisia, kuten tuomioistuimia (CZ, PL, RO, SK) tai syyttäjäviranomaisia (AT, BE, CZ, DE, FI, HR, NL, PL, RO, SK). Pieni osa jäsenvaltioista nimesi toimivaltaisiksi viranomaisiksi poliisiviranomaisia, kuten tutkinnasta vastaavia poliiseja (FI, CY 7, LV). Lisäksi joissain jäsenvaltioissa (CZ, LV 8, RO, SI) toimivaltaiset viranomaiset vaihtuvat menettelyn vaiheesta riippuen. Avustajana toimivan keskusviranomaisen nimesi vähemmistö jäsenvaltioista, muun muassa HU 9, FI, PT 10, RO ja jossain määrin myös CZ. 6 7 8 9 10 Jos täytäntöönpanotoimi ei sisällä erityisiä säännöksiä puitepäätöksen tietyistä osista, tässä kertomuksessa katsotaan, että kyseinen jäsenvaltio ei ole siirtänyt näitä osia osaksi lainsäädäntöään. Kypros nimesi toimivaltaiseksi viranomaiseksi poliisin ja tarkemmin ottaen eurooppalaisesta ja kansainvälisestä poliisiyhteistyöstä vastaavan osaston (European Union and International Police Cooperation Directorate, EU&IPCD). Latvia nimesi poliisin lisäksi yleisen syyttäjän viraston ja oikeusministeriön. Unkari nimesi 4 artiklan tarkoitusta varten vain ylimmän syyttäjän toimiston. Portugali nimesi 4 artiklan tarkoitusta varten vain yleisen syyttäjän toimiston. 6

Jäsenvaltioiden, jotka nimesivät keskusviranomaisen hoitamaan puitepäätöksen mukaisia tehtäviä, on huolehdittava siitä, että tällaiset viranomaiset toimivat ainoastaan täydentävänä viranomaisena ja että toimivaltaisten viranomaisten suoran yhteyden periaate toteutuu. 2.2.2. Kielijärjestely Toimivaltaisten viranomaisten tehokkaan yhteistyön varmistamiseksi tämän puitepäätöksen yhteydessä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava, mitä kieliä yhteydenottomenettelyssä on käytettävä. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava 14 artiklan nojalla, mitä unionin toimielinten virallisia kieliä yhteydenottomenettelyssä voidaan käyttää (2 luku). Toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi sopia käyttävänsä mitä tahansa kieltä suorissa neuvotteluissaan. Esimerkiksi Slovakia edellyttää slovakin kielen käyttämistä vain 2 luvun mukaisissa menettelyissä. Osa jäsenvaltioista hyväksyy oman virallisen kielensä lisäksi myös englannin kielen (CY, NL, HU ja SI) tai jonkin lähialueellaan käytetyn kielen (CZ, NL, FI) käyttämisen. Valtaosa jäsenvaltiosta suhtautuu kielijärjestelyyn jossain määrin joustavasti niin, että toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä vastavuoroisuuspohjalta myös muun kuin ilmoitetun kielen käyttämisen yhteydenottopyynnöissä (AT, PT), jos sen käytölle ei ole estettä (FI, RO), tai pitää yhteyttä (suullisesti) muulla kielellä, mikäli neuvottelun osapuolet ymmärtävät ja puhuvat kyseistä kieltä (NL, BE, SI). Valtaosa jäsenvaltioista ilmoitti pyyntöjä koskevan kielijärjestelynsä asianmukaisesti. Kolme jäsenvaltiota (DE, HR ja LV) ei ilmoittanut täytäntöön panemiaan kielijärjestelyjä. 2.2.3. Tapausta koskeva tietojenvaihto (5 artikla Yhteydenottovelvollisuus, 6 artikla Vastausvelvollisuus, 7 artikla Viestintävälineet, 8 artikla Pyynnössä annettavat vähimmäistiedot, 9 artikla Vastauksessa annettavat vähimmäistiedot) Puitepäätöksen 5 artiklan 1 kohta velvoittaa jäsenvaltion ottamaan yhteyttä toiseen jäsenvaltioon, mikäli sillä on perusteltu syy olettaa, että toisessa jäsenvaltiossa on vireillä rinnakkaisia menettelyjä. Lähes kaikki jäsenvaltiot siirsivät tämän kohdan sanatarkasti täytäntöönpanotoimessaan (poikkeuksena 11 DE, HR, HU, LV, PL ja PT). Alankomaat ja Romania kuvasivat täytäntöönpanotoimessaan tarkasti, mikä voidaan katsoa perustelluksi syyksi. 12 Tässä yhteydessä on syytä mainita Euroopan oikeudellisen verkoston asema (5 artiklan 2 kohta). Verkosto perustettiin ensisijaisesti kehittämään toimivaltaisten viranomaisten välisiä suhteita tiedonvaihtoa varten. Verkosto on tehokas, 11 12 Jotkin jäsenvaltiot käyttivät hiukan eri sanamuotoa, esimerkiksi silloin kun se on perusteltua tai silloin kun on osoitettu, että rinnakkaisia menettelyitä on vireillä. Alankomaiden täytäntöönpanotoimen mukaan perusteltu syy on aina olemassa, mikäli epäilty ilmoittaa häneen kohdistuvan rinnakkaisia rikosoikeudellisia menettelyitä toisessa jäsenvaltiossa; mikäli toisen jäsenvaltion esittämästä oikeusapupyynnöstä käy ilmi, että tällainen menettely saattaa olla vireillä; mikäli poliisi- tai oikeusviranomaiset toimittavat tietoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että rinnakkaisia rikosoikeudellisia menettelyitä saattaa olla vireillä tai mikäli Alankomaissa tehdyssä rikostutkinnassa käy ilmi, että rinnakkaisia rikosoikeudellisia menettelyitä saattaa olla vireillä. 7

epämuodollinen ja nopea tiedonvaihtokanava, joka lisää usein tietämystä myös kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa samanaikaisesti vireillä olevista, samoja tai toisiinsa liittyviä tosiseikkoja koskevista rikosoikeudellisista menettelyistä. BE, FI, HR, HU, NL, PL, RO ja SK viittaavat täytäntöönpanotoimissaan Euroopan oikeudelliseen verkostoon, joka voi auttaa luomaan oikeusalan toimijoiden välille suoria yhteyksiä. Puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan viranomaisen, johon on otettu yhteyttä, on vastattava pyyntöön yhteyttä ottavan viranomaisen ilmoittamassa kohtuullisessa määräajassa tai ilman aiheetonta viivytystä. BE, CZ, FI, HR, HU, RO, PL ja SK ovat siirtäneet puitepäätöksen 6 artiklan osaksi kansallista lainsäädäntöään tai toimiaan lähes sanatarkasti. Poikkeuksen tästä tekevät ainoastaan Suomi, joka on tulkinnut ilmauksen ilman aiheetonta viivytystä tarkoittavan viipymättä, ja Latvia, joka on tulkinnut tämän tarkoittavan niin pian kuin mahdollista. Myös Alankomaiden ja Slovenian täytäntöönpanotoimet poikkeavat tämän kohdan suhteen: Alankomaat tulkitsi kohdan tarkoittavan kiireellisesti, kun taas Slovenia vaikuttaa panneen säännöksen täytäntöön päinvastaisessa järjestyksessä, sillä se edellyttää antamaan vastauksen viivytyksettä tai viimeistään pyytäjän asettaman määräajan kuluessa. Slovenia vaatii lisäksi omia viranomaisiaan asettamaan kohtuullisen määräajan yhteyttä ottaville viranomaisille. On tärkeää huomata, että AT, DE, LV, NL, PL, PT, RO ja SK eivät ole siirtäneet lainsäädäntöönsä puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdan virkettä, joka edellyttää jäsenvaltioita käsittelemään pyyntö kiireellisenä, mikäli epäilty on pidätetty. Alankomaat poikkeaa muiden maiden täytäntöönpanotoimista antamalla merkittävän aseman kansainvälisille oikeusapukeskuksille (International Centres for Legal Assistance, IRC). 13 Saksa ei ole siirtänyt puitepäätöksen 6 artiklaa sanatarkasti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Sen sijaan kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 59 pykälässä varmistetaan ainoastaan yleisesti, että jos EU:n säännöt edellyttävät yhteistyötä, ne on huomioitava harkintavaltaa käytettäessä. BE, CZ, HR, HU, FI, NL, RO ja SI hyväksyvät minkä tahansa viestintämuodon, mukaan lukien sähköisen viestinnän, mikäli yhteydenpito voidaan tallentaa kirjallisesti. Slovenia korostaa, että valitun viestintävälineen avulla on voitava suojata henkilötiedot riittävällä tavalla. Seuraavat valtiot eivät ole ilmoittaneet hyväksymiään viestintävälineitä: AT, CY, DE, LV, PL, PT, RO ja SK. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole sisällyttäneet täytäntöönpanotoimeensa vaatimusta sellaisten viestintävälineiden käytöstä, joista voidaan esittää kirjallinen todiste, eivät täytä tietojenvaihtoa koskevan 2 luvun keskeistä vaatimusta. AT, BE, CZ, FI, HR, HU, LV, NL, RO, SI ja SK ovat siirtäneet pyynnössä ja vastauksessa annettavia vähimmäistietoja koskevan 8 ja 9 artiklan muotoilun (lähes) sanatarkasti kansallisiin täytäntöönpanotoimiinsa. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole siirtäneet 8 ja 9 artiklan vähimmäistietoja koskevaa vaatimusta osaksi kansallista lainsäädäntöään tai sisäisiä sitovia sääntöjään, eivät näin ollen täytä puitepäätöksen 13 Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöt lähetetään suoraan yleiselle syyttäjälle tai lähetetään eteenpäin IRC:stä. Jos yleinen syyttäjä vastaanottaa pyynnön suoraan, hänen on ilmoitettava siitä IRC:lle. 8

keskeistä vaatimusta, minkä vuoksi niitä kehotetaan tarkistamaan kansallisia täytäntöönpanotoimiaan ja yhdenmukaistamaan ne puitepäätöksen säännösten kanssa. 2.2.4. Suoria neuvotteluita ja yhteisymmärrykseen pääsemistä koskeva menettely (10 artikla Velvollisuus aloittaa suorat neuvottelut; 11 artikla Yhteisymmärrykseen pääsemiseksi noudatettava menettely; 12 artikla Yhteistyö Eurojustin kanssa) 2.2.4.1. Suorissa neuvotteluissa noudatettava menettely Valtaosa jäsenvaltioista siirsi menettelyä koskevan velvoitteen osaksi kansallista lainsäädäntöään tai toimiaan noudattaen puitepäätöksen 10 artiklan 1 kohtaa muistuttavaa sanamuotoa (AT, BE, CZ, FI, HR, HU, NL, PL, RO, SI, SK). Osa jäsenvaltioista sisällytti suoria neuvotteluita ja yhteisymmärrykseen pääsemistä koskevaan menettelyyn lisämenettelyitä tai -ohjeita. Esimerkiksi Alankomaiden täytäntöönpanotoimessa ehdotetaan, että IRC:t voivat avustaa jäsenvaltioiden välisessä yhteydenpidossa. Belgian täytäntöönpanotoimessa säädetään, että 10 artiklan täytäntöönpanoa varten on huomioitava kaikki asiaankuuluvat tekijät, mukaan lukien tosiseikat ja oikeuskysymykset. Belgian täytäntöönpanotoimessa säädetään lisäksi, että yleisen syyttäjän on tehtävä syyttämismenettelyssä rinnakkaistutkimuksen tai yhteisen tutkinnan yhteydessä yhteistyötä toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ja, mikäli mahdollista, asetettava yhteiset määräajat toimivaltaristiriitojen ehkäisemiseksi sekä syyttämisen, oikeudenkäynnin ja tuomion täytäntöönpanon tehostamiseksi. Belgian täytäntöönpanotoimi ei ole sanatarkka toisinto puitepäätöksen 10 artiklan tekstistä, mutta se kuvastaa puitepäätöksen henkeä. Belgia on mennyt puitepäätöstä pidemmällä velvoittamalla jäsenvaltiot käymään suoria neuvotteluita, mikäli henkilöä, josta on tehty eurooppalainen pidätysmääräys, syytetään Belgiassa samasta rikoksesta, jonka seurauksena eurooppalainen pidätysmääräys on annettu. 14 Puolan lainsäädännössä säädetään, että mikäli oikeuden toteutuminen sitä edellyttää tuomioistuimen tai valtakunnansyyttäjän on kuultava sen jäsenvaltion toimivaltaista tuomioistuinta tai muuta tahoa, jossa on vireillä rikosoikeudellisia menettelyitä saman henkilön samasta teosta, ja pyydettävä rikosoikeudellisten menettelyiden siirtämistä kokonaan joko Puolaan tai toiseen jäsenvaltioon. Kyproksen lainsäädännön mukaan tutkijoiden on pyydettävä tarvittaessa apua eurooppalaisesta ja kansainvälisestä poliisiyhteistyöstä vastaavalta osastolta, joka voi tarvittaessa pyytää apua ja/tai neuvontaa oikeusosastolta. Alustavana päätelmänä voidaan todeta, että puitepäätöksen 10 artiklan 2 kohta jossa jäsenvaltiot velvoitetaan ilmoittamaan toisilleen kaikista merkittävistä prosessuaalisista toimenpiteistä, joita ne ovat menettelyissä toteuttaneet on siirretty suoraan osaksi kansallista lainsäädäntöä tai täytäntöönpanotoimia seuraavissa jäsenvaltioissa: AT, BE, CZ, HR, HU, FI, NL, PL, RO, SI ja SK. 15 14 15 http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:32002f0584:fi:html Esimerkiksi Puolan lainsäädännössä säädetään, että menettelyyn liittyviä tietoja on toimitettava ehkäisevien toimenpiteiden osalta ja muita tietoja toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Alankomaiden täytäntöönpanotoimessa säädetään lisäksi, että yleisen syyttäjän on suositeltavaa päästä 9

Seuraavat jäsenvaltiot viittasivat kansallisen turvallisuuspoikkeuksen 16 käyttöön säätäessään velvoitteesta vastata muiden toimivaltaisten viranomaisten pyyntöihin: AT, BE, CZ, FI, HR, HU, NL, PL, RO, SI ja SK. Jotkin jäsenvaltiot ovat korostaneet, että niiden syyttäjäviranomaiset eivät ole velvollisia keskeyttämään tai käynnistämään menettelyitä neuvottelujen yhteydessä. Jos menettelyiden keskittämisestä yhteen jäsenvaltioon ei päästä yhteisymmärrykseen edes Eurojustin avulla, yleinen syyttäjä voi jatkaa rikosoikeudellisia menettelyitä minkä tahansa sen lainkäyttöalueelle kuuluvan rikoksen suhteen (BE, NL). Slovenia lisäsi, että suorien neuvotteluiden ei pidä vaikuttaa oikeudenkäyntiä edeltäviin rikosoikeudellisiin menettelyihin. 2.2.4.2. Suorien neuvotteluiden lopputulos ja yhteisymmärrykseen pääseminen 10 ja 11 artiklan nojalla Jäsenvaltiot ovat pitäneet seuraavia skenaarioita mahdollisina lopputuloksina suorille neuvotteluille, joissa pyritään määrittämään syyttämiselle ja/tai oikeudenkäynnille sopivin paikka: Tutkinta tai menettelyt keskitetään/siirrettään vastaajan syyttämisen rajaamiseksi vain yhteen jäsenvaltioon (AT, BE, HR, HU, FI, RO, SI ja NL). Puolassa rikosoikeudellisten menettelyiden siirtäminen kokonaan Puolaan tai toiseen jäsenvaltioon tehdään vain mikäli oikeuden toteutuminen sitä edellyttää. Rikosoikeudellinen menettely järjestetään muulla tarkoituksenmukaisella tavalla (FI). Tutkinta keskeytetään (NL, HR). Kroatia tarkensi, että kun rikosoikeudelliset menettelyt on viety päätökseen toisessa jäsenvaltiossa lainvoimaisella päätöksellä, syyttäjänvirasto keskeyttää rikosoikeudelliset menettelyt tai luopuu syytteistä ja ilmoittaa tästä tuomioistuimelle. Molemmissa jäsenvaltioissa suoritetaan rinnakkaista tutkintaa tiiviissä yhteistyössä (BE, NL). Perustetaan yhteinen tutkintaryhmä (BE, NL). Slovenia esitti yksityiskohtaisesti, mitkä olosuhteet suorien neuvotteluiden aikana olisi huomioitava yhteisymmärrykseen pääsemiseksi: kaikki tapaukseen liittyvät tosiseikat ja todisteet sekä kaikki yhteisymmärrykseen pääsemisen kannalta oleelliset seikat on tutkittava. Tällöin on erityisen tärkeää ottaa huomioon rikosoikeudellisten menettelyiden edut, käsittelyn kustannustehokkuus, todisteiden saatavuus, perhe-elämän suojeleminen sekä neuvotteluhetkeen mennessä aiheutuneet tai aiheutuvat oikeudenkäyntiä edeltävien rikosoikeudellisten menettelyiden tai 16 toimivaltaisen viranomaisen kanssa yhteisymmärrykseen siitä, miten tiedonvaihto on kirjattava muistiin ja miten sitä on käytettävä rikosoikeudellisissa menettelyissä. Unkarin lainsäädännössä säädetään että, neuvotteluiden alkaessa syyttäjän toimiston on keskeytettävä tutkinta tai tuomioistuimen on keskeytettävä menettely tilanteesta riippuen. Yleisen syyttäjän on ilmoitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle rikosoikeudellisten menettelyiden keskeyttämisestä. Jos pyydetyt tiedot voivat haitata kansallisia turvallisuusetuja tai vaarantaa henkilöiden turvallisuuden, toimivaltaista viranomaista ei vaadita toimittamaan tällaisia tietoja. 10

rikosoikeudellisten menettelyiden kustannukset mutta ei määrätyn rangaistuksen pituutta. 17 3. PÄÄTELMÄT Puitepäätös on ensimmäinen merkittävä askel ne bis in idem -periaatteen rikkomisen ehkäisemiseksi ja jäsenvaltioiden epäasianmukaiseen toimivallan käyttöön liittyvän riskin välttämiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä. Puitepäätöksen täytäntöönpanon aste vaihtelee huomattavasti. Puitepäätös on tähän mennessä siirretty osaksi kansallista lainsäädäntöä 15 jäsenvaltiossa. Tämän tärkeän päätöksen täytäntöönpanon aste ei kuitenkaan ole vielä tyydyttävä, sillä 13 muuta jäsenvaltiota ei ole vielä saattanut sitä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Puitepäätöksen vain osittainen ja puutteellinen täytäntöönpano haittaa Euroopan oikeusalueen tehokasta toimintaa. Se voi joissain tapauksissa myös horjuttaa EU:n kansalaisten oikeutettuja odotuksia. Kansalliset täytäntöönpanosäännökset, jotka 12 jäsenvaltiota on toimittanut, vaikuttavat yleisesti ottaen tyydyttäviltä erityisesti tärkeimpien seikkojen kuten tiedonvaihtomekanismien ja neuvottelumenettelyn osalta (AT, BE, CY, CZ, FI, HR, HU, NL, PL, RO, SI, SK). Jäsenvaltioita kehotetaan toimittamaan tarkkoja tilastotietoja tapauksien siirtämisestä, sillä se mahdollistaisi puitepäätöksen täytäntöönpanon tehokkuuden arvioinnin käytännössä. Täytäntöönpanon viivästyminen on valitettavaa, sillä puitepäätös voisi tehostaa rikosoikeudenkäyttöä rajatylittävissä tapauksissa säästämällä toimivaltaisten viranomaisten aikaa sekä inhimillisiä ja taloudellisia resursseja rikosoikeudellisissa menettelyissä. Kaikkien jäsenvaltioiden on ehdottoman tärkeää ottaa tämä kertomus huomioon ja toimittaa kaikki tarpeelliset lisätiedot komissiolle perussopimuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Lisäksi komissio kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat ilmoittaneet valmistelevansa parhaillaan puitepäätöstä koskevaa lainsäädäntöä, hyväksymään nämä kansalliset toimenpiteet ja ilmoittamaan niistä mahdollisimman pian. Komissio kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä panneet puitepäätöstä täytäntöön täysimääräisesti, ryhtymään nopeasti toimeen. Lisäksi se pyytää niitä jäsenvaltioita, jotka ovat panneet puitepäätöksen täytäntöön virheellisesti, tarkistamaan kansallisia täytäntöönpanotoimiaan ja yhdenmukaistamaan ne puitepäätöksen säännösten kanssa. 17 Unkarissa osapuolten on neuvotteluiden aikana huomioitava kaikki merkittävät näkökohdat, joiden perusteella voidaan määrittää, minkä jäsenvaltion on jatkettava rikosoikeudellisia menettelyitä. Tällaisia merkittäviä näkökohtia ovat muun muassa rikosoikeudellisissa menettelyissä saavutettu vaihe, se, missä jäsenvaltiossa on saatavilla enemmän todisteita, se, liittyvätkö eri jäsenvaltioissa vireillä olevat rikosoikeudelliset menettelyt muihin samassa valtiossa vireillä oleviin rikosoikeudellisiin menettelyihin, sekä syytetyn pidätyspaikka tai syytetyn kansalaisuus. 11