HAJAJÄTEVESINEUVONTAA ESPOOSSA 2012 13.9.2012 Hajajätevesineuvoja, Sanna Laakso
Hajajätevesineuvonta Espoossa 2012 Johdanto Espoon haja-asutuksen kiinteistökohtainen jätevesineuvonta toteutettiin yhteistyössä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n ja Espoon kaupungin kanssa kesällä 2012 osana laajempaa hanketta. Hankkeessa annettiin jätevesineuvontaa myös Vantaan, Nurmijärven ja Tuusulan alueilla. Kunnan oman rahoituksen lisäksi neuvontaan saatiin valtionapua Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus). Neuvontaa annettiin sekä vakituisesti asuttujen että vapaa-ajan kiinteistöjen omistajille. Neuvontakäynneillä käytiin yksityiskohtaisesti läpi kiinteistön jätevesijärjestelmä ja sen kunto ja neuvottiin järjestelmän ylläpidossa sekä käyttö- ja huoltotoimenpiteissä. Lisäksi kiinteistölle jätettiin kirjallinen arvio järjestelmän uusimistarpeesta ja puutteista uuden lainsäädännön (YSL 196/2011 ja VNa 209/2011) ja kunnan määräysten vaatimusten mukaisiksi ja tarvittaessa muuta kirjallista materiaalia (jätevesiopas, käyttö- ja huolto-ohjeita, selvityslomake jätevesijärjestelmästä ja ohje jätevesijärjestelmän uusimisen etenemisestä). Neuvonta kohdennettiin kolmen Espoon pohjoisosassa sijaitsevan järven valuma-alueille: Sahajärven, Luukinjärven ja Espoon Pitkäjärven pohjoispuolella sijaitsevalle Vanhakartanolle. Sahajärven alue kuuluu vesilaitoksen lähisuoja-alueeseen ja Luukinjärven alue on osittain I-luokan pohjavesialuetta ja entistä vesilaitoksen lähisuoja-aluetta. Neuvonnan toteutuminen Jätevesineuvoja ehdotti kirjeitse neuvonta-aikaa yhteensä 133 kiinteistölle. Tavoitteena oli 100 neuvontakäyntiä, ja käyntejä toteutuikin yhteensä 116 eli 87 % varatuista käyntiajoista. Kokonaan tavoittamatta jäi yhdentoista kiinteistön omistajat. Nämä kiinteistöt olivat varattuna neuvontaaikana tyhjillään eikä omistajan puhelinnumeroa ollut saatavilla. Vain yhden kiinteistön omistaja kieltäytyi kokonaan neuvonnasta ja lopuille annettiin neuvontaan puhelimitse. Puhelinneuvontaa saaneiden asukkaiden jätevesijärjestelmät olivat yleensä käydyn keskustelun perusteella uuden asetuksen vaatimusten mukaiset ja niinpä kiinteistökäyntiä ei koettu tarpeelliseksi. Puhelimitse annettiin kuitenkin järjestelmien käyttöön ja huoltoon liittyviä ohjeita sekä tietoa asetuksen dokumentointivaatimuksista. Kunnan valitsemien kiinteistöjen lisäksi tehtiin 13 ylimääräistä käyntiä. Osassa kiinteistötietojen osoitteista olikin samassa osoitteessa kokonaan erillinen toisen perheen käytössä oleva asuinrakennus. Myös neuvontakäyntien yhteydessä tuli muutama uusi 2
neuvontapyyntö. Käyntiaikoja vaihdettiin paljon vielä viime hetkilläkin, etenkin heinäkuussa. Neuvonnasta tiedotettiin kunnan sivuilla (7.5.2012) ja paikallislehdille lähetetyillä lehdistötiedotteilla. Kohdealueet Neuvonnan kohteeksi valittiin kolme aluetta Espoon pohjoisosasta (liite 1.). Valituille alueille ei ole lähivuosina suunnitteilla kunnallistekniikkaa eikä vireillä vesiosuuskuntahankkeita. Kohdealueet sijaitsivat Luukissa, Siikajärvellä ja Vanhakartanossa. Kaikki neuvonta-alueet sijaitsivat järvien (Sahajärvi, Luukinjärvi ja Pitkäjärvi) valuma-alueilla, mutta kaikki kohdealueiden kiinteistöt eivät kuitenkaan sijainneet päivitettävinä olevien ympäristönsuojelumääräysten mukaisella rantaalueella (200 metriä keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta). Vanhakartano sijaitsee Pitkäjärven pohjoispuolella. Alue on harvaan asuttua ja maatalousvaltaista. Neuvonta-alueen läpi Pitkäjärveen laskee Vanhankartanonpuro. Osa kiinteistöistä sijaitsi rantaalueella, jossa luultavasti tullaan noudattamaan hajajätevesiasetuksen vähimmäispuhdistustasoa korkeampaa ohjeellista puhdistustasoa pilaantumiselle herkille alueille. Vain kaksi kiinteistöä sijaitsi aivan rannassa. Hieman alle kymmenelle kiinteistölle alueella tuli kunnan vesijohto, jonka asukkaat olivat omakustanteisesti hankkineet. Yhden kiinteistön kaivovesi oli pilaantunut todennäköisesti läheltä kulkevan Kehä III:n rakennustöiden yhteydessä. Alueen ympärillä on vesihuoltoverkosto, mutta neuvontaan valitulle alueelle ei ole suunnitteilla viemäröintiä harvan asutuksen vuoksi. Käyntejä alueella tehtiin yhteensä 41. Sahajärven ympäristön neuvontakohteet sijaitsivat Dämmanin vesilaitoksen lähisuoja-alueella, jossa jätevesien imeytys on kielletty. Laitos lakkautetaan todennäköisesti vuonna 2015. Neuvontaalue sijaitsee Nuuksion kansallispuiston eteläpuolella. Tämä alue oli myös harvaan asuttua ja osin viljeltyä. Uudenpellon alue Sahajärven eteläpuolella oli savista vanhaa suoaluetta. Alueen maaperä vaikeutti jätevesijärjestelmien toteuttamista. Toteutuneita neuvontakäyntejä alueella oli yhteensä 55. Luukin alueen kiinteistöt sijaitsivat Luukinjärven valuma-alueella ja osa tärkeillä pohjavesialueilla. Alue on myös entinen vesilaitoksen lähisuoja-alue. Alueella on kesäsiirtola, ulkoilumaja ja leirintäalue, joiden jätevesien asianmukaisen käsittelyn opastaminen päätettiin jättää kunnan hoidettavaksi. Kaikkiin kunnalta saatuihin kiinteistöihin ei lähetetty kirjettä, sillä tavoitteena olleet 100 käyntiä olivat jo toteutuneet. Alueella oli useita saunarakennuksia, jotka oli rakennettu järven päälle. Muutamalle kiinteistölle tuli kunnan vesi, koska lähellä sijaitseva huoltoasema oli pilannut kaivoveden. Alueen pohjoisosassa viemäriverkosto kulki noin 100 metrin päässä muutamasta neuvottavasta kiinteistöstä. Neuvontakäyntejä alueella tehtiin 20. 3
Jätevesien käsittelyn tilanne Jätevesijärjestelmät luokiteltiin viiteen eri luokkaan: riittävä käsittely, vähäisiä korjauksia vaativa, riittämätön käsittely, ikävapautus ja vähäinen vesimäärä. Noin 30 % arvioiduista jätevesijärjestelmistä täyttää uuden lainsäädännön vaatimukset siirtymäajan päättyessä 15.3.2016 ja 15 %:lla uusiin vaatimuksiin arvioitiin päästävän pienillä korjauksilla (kuva 1). 15 % Riittävä käsittely 8 % 29 % Vähäisiä korjauksia Riittämätön käsittely Ikävapautus 33 % 15 % Vähäinen vesimäärä Vapaa-ajan asuntoja 36 % n = 116 Kuva 1. Jätevesijärjestelmien taso kaikissa Espoon kohdekiinteistöissä suhteessa uuteen jätevesilainsäädäntöön ja kunnan määräyksiin. Vapaa-ajankiinteistöjä oli 36 % kaikista arvioiduista kiinteistöistä. Kaikista arvioiduista jätevesijärjestelmistä riittäviksi (=vihreä) suhteessa jätevesiasetukseen ja kunnan määräyksiin arvioitiin olevan siis 29 % järjestelmistä. Riittävän käsittelyn määritelmän täyttävät järjestelmätyypit olivat usein suhteellisen uusia (1990->) ja erillisviemäröintiin perustuvia tai sellaisia, joissa kaikki vedet johdettiin umpisäiliöön. Myös neljä pienpuhdistamoa sai vihreän arvion. Harmaiden vesien riittäväksi käsittelyksi katsottiin järjestelmä, jossa vedet johdetaan kaksiosaisen saostuskaivon kautta jonkinlaiseen maaperäkäsittelyyn tai harmaavesisuotimeen. Järjestelmän arvioimista riittäväksi eivät alentaneet pienet puutteet, joiden ei oleellisesti katsottu alentavan puhdistustehoa. Tällaisia vähäisiä puutteita olivat täyttymisenhälyttimen puuttuminen, pienet vauriot säiliöiden kansissa (ei aiheuta vaaraa) ja ilmastusrakenteiden tuuletushatuissa, 4
dokumentoinnin puuttuminen ja vähäiset puutteet järjestelmien käytössä (esim. harmaiden vesien saostussäiliöiden liian harva tyhjennys). Myös ikävapautetut, jotka täyttivät uuden asetuksen, luokiteltiin arvioinnissa pelkästään riittäviksi. Vähäisillä korjauksilla (=keltainen) uuden lainsäädännön vaatimuksiin arvioitiin päästävän 15 %:lla kiinteistöistä. Keltaisen arvion saaneiden järjestelmien ei katsottu vaativan toimenpidelupaa, mutta puutteiden katsottiin olennaisesti vaikuttavan järjestelmän toimivuuteen ja puhdistustulokseen, siten ettei vaadittaviin puhdistustasoihin oletettavasti päästä. Keltaiseen luokitteluun johtivat esimerkiksi puuttuvat tai vioittuneet T-haarat, kentissä selkeästi havaittavissa olevat imeytymisongelmat, säiliöiden huono kunto tai tukkeutunut purkupaikka. Jätevesien käsittely oli riittämätöntä 33 %:lla kiinteistöistä. Näiden järjestelmien saattaminen toimintakuntoon vaatii toimenpidelupaa ja pätevän suunnittelijan tekemän suunnitelman. Tyypillisesti tällaisilla kiinteistöillä kaikkien jätevesien käsittely perustui pelkästään saostuskaivoihin tai saostuskaivoihin ja jonkinlaiseen maahanimeytykseen. Myös kolmen vanhan pienpuhdistamon puhdistustulos arvioitiin riittämättömäksi. Harmaan arvion eli automaattisen ikävapautuksen piiriin kuuluvia kiinteistöjä oli 9 kappaletta (8 %). Ikävapautuksen saaneista vain kahdella kaikkien jätevesien käsittely perustui pelkästään saostuskaivoihin. Yleisimmät puutteet ikävapautetuilla kiinteistöillä johtuivat lähinnä järjestelmien korkeasta iästä: säiliöiden ei oletettu olevan enää tiiviitä (vuosikymmeniä vanhoja betonirenkaita) tai muuten asetuksen täyttäviä (vanhat pienpuhdistamot). Myös harmaiden vesien varsinaisen käsittelyn puuttuminen kokonaan oli yleistä. Vain yhdeltä ikävapautetulta löytyi selvitys jätevesijärjestelmästä. Ikävapautettujen kiinteistöjen järjestelmistä oli usein vaikein saada luotettavaa tietoa, joko kiinteistön haltijan huonon kunnon tai järjestelmien iän takia. Jätevesimäärän arvioitiin olevan 15 %:lla kiinteistöistä niin vähäistä, että vedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan. Kaikki vähäisen vesimäärän kiinteistöt olivat vapaa-ajan asuntoja. Kaikkiaan vapaa-ajan asuntoja oli 36 % arvioiduista kiinteistöistä. Yli puolet vapaa-ajan asunnoista oli siis korkeasti varusteltuja. 5
Vanhakartano Vapaa-ajan asuntoja 7 % n = 41 5 % Sahajärvi Vapaa-ajan asuntoja 38 % n = 55 10 % 37 % 24 % 23 % 29 % 9 % 4 % 19 % 40 % 5 % 20 % Luukinjärvi Vapaa-ajan asuntoja 35 % n = 20 10 % 35 % 30 % Riittävä käsittely Vähäisiä korjauksia Riittämätön käsittely Ikävapautus Vähäinen vesimäärä Kuva 2. Jätevesijärjestelmien taso alueittain suhteessa uuteen jätevesilainsäädäntöön ja Espoon määräyksiin. Vanhakartanossa oli vähiten vapaa-ajan asuntoja (7 %) ja eniten riittäviä käsittelyjä (37 %) neuvonnan kohteena olleista alueista (kuva 2). Noin 20 % alueen kiinteistöistä arvioitiin selviän vähäisillä korjauksilla ja noin 30 %:lla alueen kiinteistöistä jätevesien käsittely oli riittämätöntä. Ikävapautuksen piiriin kuului 10 % ja vähäiseksi vedenkäyttö arvioitiin 5 %:lla kiinteistöistä. Sahajärven alueella arvioitiin eniten vapaa-ajan asuntoja (38 %) ja vedenkäytön arvioitiinkin olevan vähäistä 24 %:lla kiinteistöistä. Jätevedenkäsittelyn arvioitiin olevan riittävää 23 %:lla kiinteistöistä ja 4 %:lla päästävän vähäisillä korjauksilla riittävään käsittelyyn. Sahajärvellä oli eniten 6
riittämättömiä käsittelyjä (40 %). Näistä kuitenkin noin puolet todennäköisesti täyttää uuden asetuksen vaatimukset (pienillä korjauksilla tai ilman), jos Dämmanin vesilaitoksen lähisuoja-alue poistuu 2015. Näillä kiinteistöillä oli usein harmaille vesille jonkinlainen imeytys. Ikävapautettuja alueella oli noin 10 %. Luukinjärvellä oli hieman vähemmän vapaa-ajan kiinteistöjä (35 %) kuin Sahajärvellä. Riittävää käsittely oli 30 % (6 kpl) kiinteistöistä, vähäisillä korjauksilla selviäviä 35 % (7 kpl) ja riittämätöntä käsittely oli 20 %:lla (4 kpl). Ikävapautuksen sai yksi arvioiduista kiinteistöistä. Vedenkäyttö oli vähäistä kahdella (10 %) arvioiduista kiinteistöllä. Tyypilliset järjestelmät ja puutteet Ennen 70-lukua rakennettuja jätevesijärjestelmiä oli 38 kappaletta eli 34 % kaikista järjestelmistä, joista ikä tiedettiin (kuva 3). Viiden järjestelmän valmistumisvuotta ei tiedetty eikä pystytty arvioimaan, joten nämä kiinteistöt jätettiin pois tarkastelusta. Vanhojen järjestelmien lukumäärää nostaa se, että näistä järjestelmistä 16 oli vapaa-ajan asunnoilla (15 kpl vähävetisiä). Neljä ennen 70-lukua rakennettua järjestelmää kuului ikävapautuksen piiriin ja punaisen arvion sai 18 kiinteistöä. Lähes puolet kaikista punaisen arvion (yhteensä 38 kpl, kuva 1) saaneista järjestelmistä oli siis rakennettu ennen 70-lukua. 2000-luvulla rakennettuja järjestelmiä oli yhteensä 26, joista 16 oli rakennettu uuden lainsäädännön voimaantulon jälkeen eli vuoden 2004 jälkeen. 40 38 35 30 kpl 25 20 15 10 10 16 21 10 16 5 0 <1970 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-2003 >2004 Kuva 3. Jätevesijärjestelmien ikäjakauma. 7
Erillisviemäröinti oli suhteellisen monella kiinteistöllä (55 %). Vähävetisiä kiinteistöjä ei laskettu mukaan erillisviemäröityihin (kuva 4). Niissä ei välttämättä ollut ollenkaan viemäreitä (5 kpl). Saostussäiliöt olivat noin 60 %:lla kiinteistöistä ja noin 17 %:lla kiinteistöistä se oli ainoa käsittely jätevesille. Umpisäiliö oli noin puolella kiinteistöistä ja noin 15 %:lla (17 kpl) se oli ainoa järjestelmä. Yksinkertainen maaperäkäsittely (imeytyskaivo tai putki, kivipesä ja epämääräinen imeytyskenttä tai -ojasto, josta ei tarkkoja tietoja) löytyi noin 24 %:lta kiinteistöistä. Usein yksinkertainen maaperäkäsittely oli vanhemmissa harmaiden vesien käsittelyjärjestelmissä, joissa esikäsittelynä oli saostuskaivo. Kunnollisia maaperäkäsittelyitä kaikille vesille oli vähän. Maahanimeyttämöitä oli 16 %:lla kiinteistöistä. Imeytyskenttä kaikille vesille löytyi vain yhdeltä kiinteistöltä. Maasuodattamoita oli 5 % (6 kpl), joista kaksi oli kaikille vesille. Pienpuhdistamoita oli 10 % (12 kpl), joista suurin osa Vanhakartanossa (10 kpl). Kaksi vanhaa 70-luvulta olevaa pienpuhdistamoa oli edelleen käytössä. Nämä arvioitiin riittämättömiksi käsittelyiksi, koska ainakaan fosforinpoiston osalta niissä ei päästä uuden asetuksen vaatimuksiin. Vain yksi pienpuhdistamo oli harmaille vesille. Käsittelemättöminä jätevedet johdettiin maahan vain pienellä osalla kiinteistöistä (5 %). Näistä kaikki paitsi yksi oli vähäisen vesimäärän piirissä. Yhdellä korkeasti varustellulla kiinteistöllä harmaille vesille ei ollut minkäänlaista käsittelyä, ei edes esikäsittelynä saostuskaivoja (kuva 4). 70 60 53 59 55 50 % 40 30 24 20 10 16 5 10 5 0 Kuva 4. Jätevesijärjestelmätyyppien osuudet arvioiduista järjestelmistä. 8
Jäteveden varsinaisessa käsittelyssä oli puutteita noin 40 %:lla kiinteistöistä (kuva 5, liite 2). Varsinainen käsittely puuttui usein kokonaan tai se oli vääräntyyppinen (esim. imeytys vesilaitoksen lähisuoja-alueella). Säiliöiden kunnossa arvioitiin olevan toiseksi eniten puutteita, noin 40 %:lla kiinteistöistä. Säiliöiden kunto ei vaikuttanut arvioinnin luokitteluun alentavasti, ellei ollut selkeästi osoitettavissa olevaa vuotoa tai muuten silminnähtäviä vaurioita. Säiliöiden kunnossa merkittiin kuitenkin puute, jos niiden tiiviyttä ei ollut tarkistettu uuden asetuksen ohjeiden mukaisesti. Ylitäytönhälytin puuttui noin 60 %:sta umpisäiliöistä ja hälyttimen puuttuminen olikin kolmanneksi yleisin puute (34 %). Saostussäiliöistä 43 %:sta puuttui tai oli merkittävästi vioittuneet T-haarat. Järjestelmien käytössä ja huollossa oli huomauttamista 16 %:ssa kiinteistöistä. Tavallisimpia käytössä ja huollossa havaittuja puutteita olivat säiliöiden liian harva tyhjentäminen ja maakenttien putkistojen ja jakokaivon puhdistaminen. Myös pienpuhdistamoiden ylläpidossa ja huollossa oli usein suuriakin puutteita. Esimerkiksi yhdellä kiinteistöllä ei käyty koskaan itse tarkistamassa laitteen toimivuutta, vaan koko laitteen hoito oli jätetty huoltoyhtiön kaksi kertaa vuodessa tekemän tarkistuksen varaan. Purkupaikka oli huonossa kunnossa (vesi seisoi, lietettä, tukossa ym.) tai väärä (esim. suoraan vesistöön) noin joka kymmenennellä (13 kpl) kiinteistöllä. Harvemmin havaittuja puutteita oli jäteveden esikäsittelyssä (8 %) (saostussäiliöitä liian vähän tai puuttuivat kokonaan tai niiden vesitilavuus liian pieni kuormitukseen nähden), imeytymisessä (5 %), ilmastusrakenteissa (4 %) ja tehostetussa fosforinpoistossa (1 %). Selvitys jätevesijärjestelmästä löytyi vain kahdeltakymmeneltäkuudelta kiinteistöltä. Suurin osa kiinteistöjen omistajista oli joskus nähnyt selvityksen, koska niitä oli jaettu aikaisemmin kunnan puolesta kiinteistöille, mutta harvoilta se löytyi kuitenkaan täytettynä. 0 10 20 30 40 50 % Jäteveden varsinainen käsittely Säiliöiden kunto Ylitäytönhälytin umpisäiliössä T-haarat saostussäiliöissä Käyttö ja huolto Purkupaikka Jäteveden esikäsittely Imeytyminen Ilmastusrakenteet Muu Tehostettu fosforinpoisto 2 1 5 4 8 11 16 20 34 41 40 Kuva 5. Jätevesien käsittelyssä havaittujen puutteiden osuudet arvioiduista kiinteistöistä. 9
Vastaanotto ja palaute Kiinteistökohtainen neuvonta otettiin pääasiassa positiivisesti vastaan ja monet asiakkaat kertoivat kokeneensa käynnin hyödylliseksi ja hyväksi palveluksi kunnalta. Vain yksi henkilö kieltäytyi neuvonnasta. Myös useiden ensin ajan peruuttamassa olleiden kiinteistön omistajien kanssa saatiinkin puhelinkeskustelun jälkeen toteutettua käynti. Osalle neuvottavista käynnin tarkoitus ja se kenen toimesta sitä tehtiin, oli epäselvää. Kuitenkin kirjeen lukeneille henkilöille nämä asiat vaikuttivat olevan hyvinkin selkeitä. Kiitosta sai etenkin se, että yhdessä asukkaan kanssa käytiin läpi järjestelmä ja selvennettiin asetuksen vaatimuksia ja mitä se merkitsee kyseisen kiinteistön kohdalla sekä se, että ensin tullaan neuvomaan eikä tarkastamaan. Etenkin lainsäädännön vaatimukset olivat lähes aina epäselviä neuvottaville ja vain kaksi henkilöä oli hyvin perillä lainsäädännöstä. Lakia pidettiin vaikeaselkoisena ja epämääräisenä, mutta sen tarkoitus ymmärrettiin usein hyväksi. Koska monet kohdekiinteistöistä sijaitsivat aivan rannassa, oman lähiympäristön tilasta oltiin kiinnostuneita. Vuoden 2004 jälkeen rakennetuilla kiinteistöillä tai kiinteistöillä, joilla oli tehty suurempia korjaustöitä tämän jälkeen, päätettiin myös tehdä neuvontaa. Näiden kohteiden neuvonta tuntui myös hyödylliseltä, sillä usein uusia järjestelmiä ei osattu hoitaa oikein ja niiden käytössä oli usein puutteita, jotka selvästi vaikuttavat puhdistustulokseen. Paljon kritiikkiä saivat lupapäätösten epäjohdonmukaisuus ja tiedon puute vaatimusten mukaisista jätevesijärjestelmistä ja niiden toteuttamisesta käytännössä (esim. suojaetäisyydet). Esimerkiksi vesilaitoksen lähisuoja-alueella vierekkäisille kiinteistöille oli haettu samana vuonna lupaa pienpuhdistamoille, mutta vain toinen oli saanut luvan ja toiselle kiinteistölle vaadittiin umpisäiliö. Toisessa esimerkkitapauksessa toiselta vapaa-ajan asunnolta oli kielletty kokonaan umpisäiliö ja toiseen, seuraavana vuonna haettuun lupaan, taas nimenomaan vaadittu se. Kiinteistöt sijaitsivat saman tien päässä suunnilleen yhtä kaukana järvenrannasta ja kummankin vedenkäyttö oli suunnilleen samalla tasolla (kuivakäymälä ja harmaita vesiä normaali määrä). Olisikin tärkeää saada päätökset yhdenmukaisiksi ja niiden perusteet mahdollisimman selkeiksi. Useat kiinteistön omistajat eivät missään nimessä halunneet pienpuhdistamoa itselleen niiden huonon maineen vuoksi ja siksi, että toimiakseen ne tarvitsevat jatkuvaa hoitoa ja paljon tietämystä niiden toiminnasta. Vain muutama oli kiinnostunut kuivakäymälästä vakituisesti asuttuun asuntoon. Muutamat neuvottavat uskoivat lainsäädännön vielä muuttuvan, eivätkä siksi halunneet vielä lähteä muuttamaan järjestelmää. Monet Dämmanin vesilaitoksen suoja-alueella asuvat aikoivat odottaa laitoksen lakkauttamisen lopullista päätöstä ennen järjestelmänsä uusimista, joten asian etenemisestä olisi hyvä tiedottaa mahdollisimman nopeasti alueen asukkaille. 10
Liitteet Liite 1. Neuvonnan kohdealueet.
Liitteet Liite 2. Jätevesien käsittelyssä havaittujen puutteiden määritelmät ja selitykset. Jäteveden esikäsittely: saostussäiliöiden tilavuus liian pieni tai puuttuivat kokonaan Jäteveden varsinainen käsittely: saostussäiliöiden jälkeinen käsittely puuttui kokonaan tai oli vääräntyyppinen Säiliöiden kunto: vuotavat säiliöt ja tiiviyttä ei tarkistettu uuden asetuksen ohjeidenmukaisesti tai puutteelliset kansirakenteet T-haarat: puuttuvat tai vioittuneet T-haarat kaikista tai osasta saostussäiliöitä Hälytin: umpisäiliöstä puuttuva täyttymisenhälytin Ilmastusrakenteet: puuttuvat tai tuuletuksen kannalta merkittävästi vioittuneet tuuletusrakenteet maasuodattamoissa tai -kentissä Tehostettu fosforinpoisto: vanhemmat maaperäkäsittelyt, jotka todennäköisesti täyttäisivät asetuksen vaatimukset muiden kuin fosforin osalta. Imeytyminen: maasuodattamoissa tai imeytyskentissä tai niiden imeytysputkistossa olevat tukokset Purkupaikka: paikan huono kunto tai soveltumattomuus purkuun Käyttö ja huolto: käyttö- ja huoltotoimenpiteissä puutteita, jotka voivat huonontaa järjestelmän toimintaa Muu: käymäläjätteiden kompostoinnissa suuria puutteita