Lähimmäinen 4/2009 KRISTILLINEN ALKOHOLISTI - JA NARKOMAANITYÖ Joulun sanoma kuuluu kaikille!
Lähestymme Rauhanruhtinaan aikaa Joulu tulee taas väistämättä. Toiset odottavat tätä aikaa innolla, ja toisille se on täynnä ahdistusta. Läheskään kaikki ihmiset eivät saa viettää joulua rauhan oloissa ja hyvin useilta puuttuu sisäinen rauha. Mahtaako monikaan meistä muistaa, että Jeesusta, jonka syntymäjuhlaa me jouluna vietämme, on myös Rauhanruhtinas. Voisiko Jeesuksesta jouluna itse asiassa sopivampaa nimeä löytääkään, kuin Rauhanruhtinas. Me laulamme tutussa joululaulussa: En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Rauha näyttääkin olevan yksi tavoitelluimmista, mutta samalla vaikeimmin saavutettavista aarteista. Enemmän kuin mitään muuta, me kaipaamme rauhaa, niin ulkoista kuin sisäistä. Sotia ja levottomuuksia maailmassa on ollut niin kauan kuin ihminen on täällä elänyt ja luultavasti yhtä kauan on ihmisen sisällä myllertänyt. Kummassakaan asiassa ei olla menty parempaan suuntaan. Ei tarvitse paljoa kärjistää, jos sanon, että elämme parhaillaan aikaa, jossa todella ehjiä ihmisiä on yhä vähemmän. Tänä päivänä ihmistä kiusaavat neuroosit, psykoosit, masennukset, toivottomuus, näköalattomuus jne. Näitä voisi luetella vaikka kuinka paljon ja kaikki niistä murentavat ihmisen rauhaa sisältä päin. Me suomalaiset olemme vielä saavuttaneet yhden sellaisen ykkössijan kansojen keskuudessa, josta ei voi olla oikein ylpeä. Me nimittäin nukumme öisin vähemmän kuin mikään muu kansa. Olemme unettomuuden mestareita ja joka vuosi popsimme miljoonia pillereitä saadaksemme edes muutaman tunnin kemiallista unta. Eräs tunnettu saarnamies on aikoinaan sanonut: Suuret ihmisjoukot elävät hiljaisessa epätoivossa. Ongelman sydän on siis sydämen ongelma. Rauha ei sittenkään ole niinkään ulkoisista tekijöistä johtuva, vaan se kumpuaa ihmisen sisältä. Tämä sisältä kumpuavaa rauha tuo ihmisen elämään tasapainon, joka kestää, vaikka ulkopuolella kuohuisivat minkälaiset tyrskyt. Miten Rauhanruhtinas sitten pystyy vaikuttaman siihen, että ihmisellä olisi rauha? Tämä on mahdollista ensinnäkin sovitustyön ansiosta. Golgatan risti oli tuo silta ylitse synnin aiheuttaman pimeyden kuilun. Synnissä rypevä ihminen pääsi takaisin luojansa yhteyteen. Tämän oivalluksen lausui aikoinaan isä Augustinus. Jeesuksella on myös voima ja valta antaa meille rauha oman itsemme kanssa. Hänellä on ratkaisu meidän sisäisiin ristiriitoihimme. On ihmeellistä, miten sielunvihollinen onnistuu niin usein saamaan ihmisen sisimpään aikaan voimakkaan sisällissodan. Monasti apua tuskaan on haettu pitkään, jopa vuosikymmeniä. Kun sitten lopulta käännytään Jeesuksen puoleen, joka lausuu nuo tutut sanat: Vaikene, ole hiljaa. Pyhän Hengen voimalla Hän lopettaa tuon sisällä vellovan sisällissodan, jota käydään ihmisen lihallisen ja hengellisen luonteen välillä. Kun meillä on rauha itsemme ja Jumalan välillä Hän haluaa vielä eheyttää suhteemme toisiin ihmisiin. Vain Kristuksen antaman rakkauden kautta me opimme välittämään oikealla tavalla veljistämme ja sisaristamme. Itse joudun päivittäin opettelemaan näitä kristinopin alkeita. Ei tahdo aina muistaa, että Rauhanruhtinas on minunkin Herrani ja Vapahtajani. Toivon sydämestäni, että Hän antaa sinulle ja minulle Joulun, josta ei puutu sisäinen lepo ja rauha. Jukka Nieminen Toiminnanjohtaja 2 Lähimmäinen 4/2009
Tässä lehdessä s.4 Konnunsuolla tehtiin historiaa s.5 Ari Rautavirran välitestamentti s. 6-7 Joulutarinoita s. 8 Tampereen Ankkurin joulu s. 9. Kaappisen joulu s.10. Ison Kirjan etäopiskelua s. 11. Kari innostui opiskelemaan s.12-13.petrin tarina III osa s.14. Vapaaehtoistyötä sydämellä s.15. Lapin köörileirillä käytiin kasteella s.16. Jyväskylässä jatkohoitoa vangeille s. 17. Mika Nissinen s. 18.-19. Arja Nieminen s. 20.-21. Mainoksia s. 22.23 Yhteystiedot Kan ry:n hallitus ja henkilökunta sekä lehden tekijät haluavat toivottaa Hyvää joulua kaikille Lähimmäisen lukijoille. Joulun aika 3
Konnunsuolla tehtiin päihdetyön historiaa Konnunsuon vankilan lopettaminen ja koko vankilakompleksin myyminen eniten tarjoavalle on ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksen jo moneen otteeseen. Se, että siellä on toiminut pian viisi vuotta kristillinen päihdekuntoutusosasto, ei ole kiinnostanut juuri muita kuin asiaan vihkiytyneitä ja päihdetyötä tekeviä tahoja yleensä. Marraskuun lopussa osaston ohjausryhmä kokoontui viimeisen kerran ja alusta lähtien sitä vetänyt Ari Rautavirta pistää pillit pussiin jouluun mennessä ja aloittaa muuton Riihimäelle, jossa on tarkoitus avata Kan osasto ensi vuoden alkupuolella. Viralliset paperit on määrä allekirjoittaa joulukuussa. Konnunsuon osasto oli koko vankilahistoriassa ensimmäinen kerta, kun päihdekuntoutusta ja elämänhallintaa kiven sisällä opetti ulkopuolinen henkilö. Vaasan vankilassa on myös kristillinen osasto, joka on toiminut jo toistakymmentä vuotta. Se toimii kuitenkin pääosin vankilan oman henkilökunnan voimin. Konnunsuon osastoa voisi ehkä luonnehtia myös kansanomaisemmaksi ja joustavammaksi, jonne vangin on helpompi mennä. Idean isä, Konnunsuon vankilan entinen johtaja Tauno Mäkelä oli luonnollisesti paikalla viimeisessä palaverissa. Hän sanoi uskoneensa alusta lähtien siihen, että tällainen kristillinen osasto suljetun vankilan sisällä sopeutuu sinne hyvin. Hän ei myöskään hämmästellyt juuri valmistuneiden tutkimusten tuloksia siitä, kuinka osaston läpikäyneillä miehillä oli vapautumisen jälkeen mennyt. Heillä on nimittäin mennyt yllättävän hyvin. Yli puolella miehistä ei ole vähintään vuoteen tullut minkäänlaista merkintää viranomaisten rekistereihin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että rikolliseen elämään ei ole palattu. Omassa puheenvuorossaan Mäkelä muistutti, että sinä aikana, jolloin hän oli vankeinhoidon palveluksessa, järjestettiin jopa kymmeniä erilaisia toimintaohjelmia, joiden avulla pyrittiin eroon päihteistä ja uusintarikollisuudesta. Häntä vastaan ei ole tähän mennessä tullut ensimmäistäkään kaveria, joka olisi päässeet kiinni uuteen elämään. Sen sijaan heitä, jotka ovat tehneet uskonratkaisun ja aloittaneet uudestaan, on tullut vastaan jo lukuisia. -Tämä ohjelma on näyttänyt tehonsa ja olen iloinen siitä. On myös hienoa, että pääsette jatkamaan tätä työtä Riihimäen vankilaan ja toivon samanlaista onnistumista siellä. Uskoakseni Konnunsuo oli se paikka, jossa tällainen työ piti aloittaa ja olen ymmärtänyt, että kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä näihin vuosiin, muotoili Tauno Mäkelä. Kan ry:n hallituksen pitkäaikainen jäsen ja vankilatyön veteraani Pauli Särkkä piti upeana sitä, että projektina alkanut toiminta on jäänyt elämään myös sen jälkeen. Useimmiten projektit päättyvät sen jälkeen kun ulkopuolinen rahoitus loppuu. Alunperin osasto käynnistettiin RAY:n rahoittamana kolmiivuotisena projektina. Vankilan johtaja Lea Lehtonen piti nyt päättyvää Kannin aikaa myös vankilan kannalta hyvänä ja hedelmällisenä ajanjaksona. -Olen jo moneen otteeseen eri tilaisuuksissa jakanut kehuja ja kiitoksia tälle osastolle, joten nyt teen sen lyhyesti. Ari sujahti meille kuin kuuma veitsi voihin, eikä Konnunsuon vakilanmiljöö ilmakuvassa Lea Lehtonen ojentaa Konnunsuo mukin Kan ry:n hallituksen puheenjohtajalle Raimo Leppälälle kertaakaan tullut eteen mitään isompia ongelmia. Homma on mennyt tosi hyvin ja on haikea heittää jäähyväiset, kiteytti Lehtonen. Hän lisäsi vielä olevansa äärettömän iloinen siitä, että tällainen arvokas työ voi jatkua Riihimäellä. Hän toivoi kaiken sujuvan Riihimäellä yhtä hyvin ja mutkattomasti kuin Konnunsuolla. Kan ry:n vankilaosaston ohjausryhmä 4 Lähimmäinen 4/2009
Ari Rautavirta lähtee pois Konnunsuolta haikein mielin Muutto Riihimäelle ei liikaa jännitä Marraskuun alussa Ari Rautavirta istuu jo tutuksi käyneessä työhuoneessa Konnunsuon vankilan hallintorakennuksen kellarikerroksessa. Pian on aika heittää hyvästit tutulle paikalle ja työtovereille. Heti tammikuun alussa on edessä muutto Riihimäen vankilaan, jossa samanlainen työ jatkuu. Tarkka alkamisajankohta ei vielä ole tiedossa, mutta ensimmäinen ryhmä pyritään kokoamaan alkukevääseen mennessä. Mitä on jäänyt käteen? On aika hiukan muistella menneitä vuosia. Ari hakee pitkään sanaa, joka kuvaisi parhaiten sitä tunnetta, mikä oli päällimmäisenä kun vankilan portit hänelle ja Kan osastolle aukenivat vuonna 2005. Toiminnan rahoittajana toimi RAY, joka myönsi kolmen vuoden määrärahat ja myöhemmin vielä yhden vuoden toiminnan tuloksellisuuden vuoksi. Kulunut vuosi on rahoitettu yhdistyksen omista varoista. -Taisi siinä vaiheessa aika paljon jännittää. Oltiinhan astumassa suureen tuntemattomaan. Melko painostavalta tämä ilmapiiri tuntui ja ihmisetkin olivat aika varauksellisia. Tuumittiin, että mahtaakohan siitä mitään tulla, muistelee Ari Rautavirta. Ihmeen nopeasti homma alkoi kuitenkin asettumaan uomiinsa. Parin viikon tutustumisjakson jälkeen Ari sai omat avaimet ja kulkukortin, joilla hän pääsi melkein jokaisesta ovesta sisään ja ulos. Pian sen jälkeen kun ensimmäinen ryhmä saatiin kootuksi päihteettömälle asumisosastolle, alkoi suhtautuminen muuttua. Mitään sellaisia ongelmia, joita jotkut olivat pelänneet, ei ilmaantunut. Koko osasto rauhoittui ja sama rauhallisuus levisi osin myös muille osastoille. Apulaisjohtaja Jyrki Heinonen totesi muutama vuosi sitten, että heti alussa osastolla oli hyvä vaikutus koko vankilan ilmapiiriin. Ennen Kan osaston perustamista Suomessa oli Vaasassa toiminut jo jonkin aikaa samantyylinen kristilliseltä pohjalta lähtevä osasto. Se pyörii kuitenkin pääosin vankilan oman henkilökunnan voimin, kun taas Konnunsuon osastoa on pyörittänyt ulkoa tullut Kan ry:n palkkaama työntekijä. Kuluneiden vuosinen aikana on tapahtunut paljon onnistumisia, mutta aivan kaikki eivät sentään ole kaidalla tiellä pysyneet. Viimeisen tutkimuksen mukaan kuitenkin noin puolet kaikista niistä, jotka ovat läpikäyneet puoli vuotta kestävän kurssin Kan osastolla, ovat selvinneet ilman uusintarikoksia. Erityisellä lämmöllä Ari muistele ensimmäistä ryhmää. -Siihen näytti valikoituneen erityisen motivoituneita miehiä. Tässä ryhmässä on seurannan mukaan myös kaikkien eniten selviytyjiä, kertoo Ari. Miehet Kan osastolle on valittu kaikista Suomen vankiloista hakemuksen perusteella. Useimmat sinne tulleet ovat olleet valmiiksi uskossa, mutta se ei ole ollut ehdoton edellytys osastolle pääsyyn. Kaikki osastolle pyrkijät haastatellaan ja heidän motivaationsa punnitaan tarkasti. Tästä huolimatta kaikki eivät jaksa loppuun saakka, mutta keskeyttämiset ovat aika harvinaisia. Vajaan viiden vuoden aikana kolme miestä on itse päättänyt, ettei tämä ole hänen paikkansa. Kuuden kuukauden kuntoutusjakson aikana käydään päivittäin systemaattisesti läpi Raamattua, mutta opiskellaan toki myös paljon muita asioita. Koko jakson pohjana on ohjelma, joka pohjautuu ihmiskäsitykseen, jossa ihminen nähdään fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja hengellisenä kokonaisuutena. Vaikka Ari lähtee Konnunsuolta haikein mielin, on samalla mukana myös aimo annos toivoa ja intoa tulevan paikan suhteen. Hän katselee juuri tullutta vankeinhoitolaitoksen seurantaraporttia, jossa on mukana 42 vuodesta 2005 vuoteen 2008 Kan osaston läpikäyneet miehet. Heistä 25 ei ole vapautumisen jälkeen saanut minkäänlaista merkintää viranomaisten rekistereihin, eli käytännössä he ovat päässeet irti päihteistä ja rikoksista. Suomen vankilat ovat viimeisten vuosikymmenien aikana kehitelleet kymmeniä erilaisia kuntoutusohjelmia, joista yksikään ei ole päässyt tällaisiin tuloksiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kohti Riihimäkeä. Lahdessa järjestetään jälleen 21.12-09 perinteinen Kadunkansan joulujuhla. Timo Räihä juhlien isäntä,helluntaiseurakunnan evankelista, kaupuginvaltuutettu järjestää 21:sen kerran juhlat.hän on kerännyt joka vuosi tarvittavat ruuat lahjoituksena lahtelaisilta liikemiehiltä jotka näin ovat halunneet lahjoituksillaan osallistua juhlien järjästelyihin. Esimerkiksi viime vuonna kadunkansaa oli sali pullollaan, yli kolme sataa. Tänä vuonna odotetaan vielä enemmän. Juhlassa käyttävät puheen vuorot joululaulujen välissä Kan:ryn toiminnanjohtaja Jukka Nieminen, juhlien isäntä Timo Räihä sekä todistuspuheen vuoron Mika Hiltunen. Juhlat alkavat klo 18.00 Lahden helluntaiseurakunnassa Kiveriönkatu 1. Joulun aika 5
Erilainen aattoilta Aattoilta hämärtyy. Kaupunki on hiljainen, kotien ikkunoista loistaa kynttilät ja joulun valot tuikkivat parvekkeilla. Pihat ja kuuraiset puut ovat myös saaneet monenlaista tuiketta. Pimentyneessä illassa valkoinen, jo vähän kallistunut talo metsän reunassa hohtaa kutsuvasti joulun lämpöä. Ajamme pihaan ja kirpeä pakkanen nipistelee poskia, kun astuu ulos auton lämmöstä. Lumi narskuu jalkojen alla astellessa portaille, joiden pielissä ulkotulet loimuavat. Ovi avautuu ja lämmön muodostama höyrypilvi pöllähtää ulos. Talon isäntä, Mikko Vähä-Lassila toivottaa tulijat lämpimästi tervetulleiksi ja kehottelee joulupuurolle. On jouluaattoilta, kello lähestyy ilta-kuutta. Tuvassa käy aika huiske, kun puuroa jaetaan. Emäntä hätistelee lautasen käteensä saaneita eteenpäin, kamarit ovat jo täyttyneet aaton juhlavieraista. Kan -kodin jouluaatto Raision Kuninkojalla oli kokemus, joka ei jättänyt kylmäksi se lämmittää ja tuo aitoa joulun tuntua vielä vuosienkin jälkeen. Juhlavieraita haettiin autoilla Turusta, Raisiosta ja Naantalista yhteiseen joulun viettoon. Monet heistä olivat vailla omaa kotia; yömaja, asuntola tai pellistä ja muovikelmusta kyhätty maja eivät antaneet joululle sitä tunnelmaa, mikä nousi mieleen lapsuuden jouluja ajatellessa. Täällä hetki yhdessä toisten kanssa, joulupuuro, torttukahvit, jouluevankeliumi ja kauniit tutut joululaulut toivat mieleen lapsuuden joulut, kodin ja kuusijuhlat koulussa. Lähes joka joulu Raision kaupungin sosiaalitoimen osastopäällikkö Veikko Anttila toi juhlaan kaupungin tervehdyksen. Vaimo ja kaksi lasta kotona joutuivat sopeutumaan isän erikoiseen aattoillan viettoon. Usein myös Turun Helluntaiseurakunnan johtaja, pastori Taisto Toivola toi seurakunnan tervehdyksen juhlavieraille. Tärkein vieras juhlassa oli kuitenkin aina joulun Herra, Jeesus Kristus. Hänen läsnäolonsa oli kaikkien aistittavissa ja Hän ei kulje kenenkään ohi, Hän tuo todellisen joulumielen. Niin, muutamana jouluna rohkenimme vaimoni Anjan kanssa poiketa meidän kahden hengen perheen tutusta joulutraditiosta ja osallistua tähän puurojuhlaan, se oli elämys. Monet juhlavieraista olivat elämän kolhimia, kiivaasta tehokkuusyhteiskunnan vauhdista sivuun jääneitä, mutta ei se toki ollut sisäänpääsyn edellytys. Juhlaan olivat tervetulleita kaikki ja monet yksinäiset löysivätkin sieltä jouluaaton kohokohdan joulupuuro yhdessä muiden kanssa. Toivo Pohjolainen Pauli Särkkä muistelee Kaksi niin erilaista joulua Joulu kiven sisällä -En enää muista tarkkaan vuosilukua, mutta kauan siitä on aikaa. Taisin olla silloin nipin napin 18 vuotta täyttänyt ja menin istumaan ensimmäistä tuomiotani. Jouduin Vaasan kautta Pelsolle ja sinne suolle kaivamaan valtaojaa. Siellä haaveet kovasta linnanjätkästä alkoivat kadota ja monta kertaa tuli koti mieleen, aloittaa Pauli Särkkä. Ojan kaivaminen käsipelillä hyytävässä pakkasessa ei ollut kovin mieltä ylentävää. Mieleen taisi monta kertaa hiipiä, että tätäkö minä todella halusin. Joulu lähestyi ja Paulikin muistaa kirjoittaneensa kotiin ja pyytäneensä jonkinlaista joulupakettia. Joulunaluspäivinä työt vähitellen lopetettiin ja jäi omaa aikaa. Silloin yksi ja toinen pohti mielessään sitä, mahtaako kukaan muistaa millään tavalla. -Joulu tuli ja muistaakseni kaikki, minua lukuun ottamatta, saivat jonkinlaisen paketin, tai edes kortin tai kirjeen. Se oli kova paikka. Tunsin silloin, ettei minulla ole ketään, jota voisin kutsua lähimmäiseksi. Taisi siinä tippa melkein tulla silmään, muistelee Pauli. Myös jouluateria jäi elävästi mieleen sinä aattona. Normaalin ruuan lisäksi oli ylimääräisenä paksu läskinpala ja yksi omena. Aivan yksin ei sellissä tarvinnut lusia, sillä torakoita ja lutikoita oli kavereina riesaksi saakka. Joulu Raijan kanssa Tämä ei jäänyt Paulin ainoaksi linnajouluksi. Niitä tuli vielä jokunen, mutta ne eivät enää olleet yhtä ankeita kuin ensimmäinen. Niitä jouluja hän ei sen enempää halua muistella. Paremmin on mieleen jäänyt eräs joulu sen jälkeen kun hän oli tullut uskoon ja saanut perustaa oman perheen. -Sen jälkeen olen saanut viettää monta hyvää joulua. Parhaiten on kuitenkin jäänyt mieleen ensimmäinen yhteinen joulu Raijan kanssa. Lapsia meillä ei vielä silloin ollut. Joulu vuonna 1976 jäi kyllä lähtemättömästi mieleen. Meidät oli vihitty samana syksynä. Me leivoimme yhdessä joulutorttuja ja katselimme sitten kun ne kypsyivät uunissa, meidän ensimmäiset joulutorttumme. Koristelimme kuusen ja laitoimme muutenkin kodin joulukuntoon. Siinä unohtuivat menneet ikävät joulut ja muutkin katkerat vuodet. Jotenkin tuntuu, että silloin sain sisimpääni sellaisen valon, että se on sen jälkeen enemmän tai vähemmän kirkkaasti valaissut siellä tähän päivään asti, paljastaa Pauli. Hänelle tunne oli niin suuri ja vaikuttava, että sellaista Pauli soisi mahdollisimman monen muunkin kokevan. Kaikilla on mahdollisuus saada valo myös omaan sydämeen. Jeesus syntyi valon tuojaksi Betlehemiin, mutta Hän voi syttyä valoksi myös sydämiin. 6 Lähimmäinen 4/2009
Jumalan antama lahja sisälsi uuden elämän Onkos täällä kilttejä lapsia? kysyi valkopartainen joulupukki ensitöikseen, kun astui pienen kotimme matalaan tupaan. Peloissani piilouduin keittiön pöydän alle turvaan. Muut ikäiseni serkut huusivat yhdessä kuorossa: On täällä kilttejä lapsia! toivottaen näin pukin tervetulleeksi. Minä en ollut lainkaan varma, olinko ollut riittävän kiltti lapsi. Joulua odotellessamme kuulin nimittäin aina puhetta siitä, kuinka Korvatunturin pienet tonttu-ukot vakoilevat lapsia ja pitävät kirjaa siitä, ketkä ovat kilttejä ja ketkä tuhmia. Kiltit lapset saisivat palkakseen hienoja lahjoja, ja tuhmille joulupukki toisi pelkästään risuja, mikä minun mielestäni tarkoitti selkäsaunaa. Olisi noloa saada jouluaattona piiskaa! Pieni sydämeni jyskytti niin kovaa, että pelkäsin pukin kuulevan sen. En halunnut paljastua, pidätin hengitystäni. Pienen jutustelun jälkeen joulupukki alkoi jakaa säkistään lahjoja. Kuulin serkkujeni nimiä mainittavan, ja lapset syöksyivät ottamaan vastaan omaa lahjaansa. Minä puolestani pelkäsin saavani risuja. Sitten kuulin, kuinka pukki murahti karhealla äänellä: Kari! Onkos täällä Kari -nimistä poikaa? Kurkistin varovasti pöytäliinan raosta ja näin, että joulupukki piti kädessään kaunista lahjapakettia. Ihme oli tapahtunut, lahja oli minulle! Silloin uskaltauduin hiipimään pöydän alta noutaakseni lahjani. Elämässäni tuli myöhemmin aika, jolloin en enää saanut lahjoja. Nuoreen elämääni hiipi synti alkoholin, huumeiden ja erilaisten rikosten muodossa. Vietin neljä joulua peräkkäin vankilassa. Kaltereiden taakse ei tullut pukkia eikä tonttuja lahjoista puhumattakaan. Tosin enää en olisi pelännyt joulupukkia enkä olisi piiloutunut, mutta jos joku sellainen olisi tullut minulta kysymään tuon saman kysymyksen, olisin oitis tunnustanut olleeni tuhma hyvin tuhma! En odottanut saavani lahjaa, en edes joulukorttia. Olin ansainnut mielestäni risut ja kunnon selkäsaunan. Olin rikollinen, hyvin syntinen ihminen. Syvästi elämääni pettyneenä ja masentuneena päätin lähteä tästä maailmasta oman käden kautta. Elämäni oli tullut päätepisteeseen 20-vuotiaana nuorukaisena. Mutta silloin, kun inhimillinen toivo loppui, syntyi elämäni horisonttiin pieni valo. Se tapahtui erään vankitoverin kautta! Uskoon tullut Olli kertoi minulle Jumalan lahjasta, jonka oli ottanut elämäänsä vastaan. Hän kertoi minulle Jeesuksesta, Jumalan suuresta lahjasta, jonka saaminen ei perustunut lainkaan ansioon, vaan pyyteettömään Jumalan armoon ja rakkauteen pientä ihmistä kohtaan. Tämä erikoinen lahjapaketti sisälsi täydellisen anteeksiantamuksen kaikista synneistäni, uuden elämän ja pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa. Kaiken huipuksi pääsisin kerran Jumalan taivaaseen, iankaikkiseen elämään. Tämä Jumalan lähettämä mies kertoi, että saisin nauttia Jumalan rakkaudesta, armosta ja siunauksista jo täällä ajassa. Tämän lahjan saaminen synnytti minussa toivon paremmasta huomisesta, ja mikä erikoisinta: saisin vastaanottaa sen täysin ansiotta, vaikka olinkin tehnyt elämässäni paljon syntiä! Minun ei tarvinnut pelätä lahjan antajaa, niin kuin lapsuuteni jouluina pukkia. Silloin tartuin Jumalan lahjaan ja aloin avata sitä varovasti. Hämmästykseni oli suuri, kun sain elää todeksi kaiken sen, mitä minulle Raamatussa luvattiin ja mitä koko loppuelämäni aikana tarvitsisin. Kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni unelmat olivat tosin romuttuneet, mutta Jumala antoi minulle uuden mahdollisuuden: sain ihanan puolison ja hänen kanssaan neljä suloista lasta. Jumala kutsui meidät molemmat valtakuntansa työhön ja johdatti meidät jopa 15 vuodeksi lähetyssaarnaajiksi ulkomaille. Jumala on pitänyt kiinni Sanansa lupauksista, mitään ei ole minulta ja perheeltäni puuttunut. Nyt ymmärrän sen, ettei lahjaa annetakaan ansiosta, vaan armosta! Sellainen on taivaan Isän lahja meille, Vapahtaja, Jeesus Kristus! Kari Honkanen Joulun aika 7
Tampereen Ankkurissa juhlitaan joulua perinteisesti Pispalan harjun korkeimmalla kohdalla sijaitsevassa Tampereen Ankkurissa aloitetaan ensimmäiset jouluvalmistelut jo joulukuun alussa. Vaikka Ankkuri onkin avohoitoyksikkö, jossa ei varsinaisesti asuta, on joulu ja sen vietto tärkeällä sijalla myös siellä. Henkilökunnan sydämellä on huolehtia siitä, että kaikki asiakkaat saavat viettää mahdollisimman hyvän joulun. -Kyllä heti kuun alussa aletaan pikku hiljaa tehdä ensimmäisiä valmisteluja. Myös asiakkaiden puheissa alkaa tulla esiin joulun odotus. Ennen lomille jäämistä varmasti kaksi viikkoa käsitellään sitä, missä kukin joulun viettää ja millä tavalla. Me koitamme täällä parhaamme mukaan hoitaa asiat niin, ettei kukaan joutuisi viettämään joulua yksin, selvittää Ankkurin vastaava työntekijä Anneli Forsberg. Avohoidossa käyviä asiakkaita on joulun tienoilla seitsemän, eikä heillä kaikilla ole automaattisesti luvassa mitään perinteistä perhejoulua. Useimmat kansalaiset taitavat huonossakin tilanteessa kaivata juuri tällaisia jouluja, ja luultavasti melkein kaikki vähänkään varttuneemmat muistelevat haikeina lapsuuden lumisia jouluja. Kuinka mahtaa lumen kanssa olla tänä vuonna? Sinne saakka eivät sääennusteet yllä. Ankkurissa puhutaan paljon joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä. Ohjaajana toimiva Timo Katto vakuuttaa, ettei heillä kaiken keskellä unohdeta joulun perimmäistä sanomaa. -Kyllä kaikki meidän asiakkaamme tietävät, miksi joulua pohjimmiltaan vietetään ja minusta tuntuu, että aika monet heistä haluaisivatkin viettää joulun ilman suurempaa hössötystä. Enemmänkin hiljentyen joulun ilosanomaan, kertoo Timo. Hän itse pitää joulua merkittävänä juhlana monellakin tavalla. Läheiset ja sukulaiset kokoontuvat yhteen, aletaan siirtyä jo kohti valoisampaa aikaa ja koitetaan muistaa eri tavoilla myös niitä ihmisiä, joita ei kovin usein muuten muisteta. Kaiken kaikkiaan Timosta joulu on yksi kaikkein vaikuttavammista tunnepitoisista juhlista vuoden kierrossa. Anneli aikoo viettää oman joululomansa rauhoittumalla. Aiemmin hän on järjestänyt isoja perhejouluja, joissa oli läsnä jopa 14 ihmistä. Ei hän nytkään yksin aio olla, mutta mitään isoja juhlia ei tänä vuonna järjestetä. Joulun tunnelman luomiseen Anneli aikoo panostaa myös kotona heti joulukuun alusta lähtien. Vaikka joulun valmistelu sinällään on ihan mukavaa, alkaa perimmäinen sanoma vuosi vuodelta tuntua Annelista yhä tärkeämmältä. Tänä vuonna joulunpyhät sattuvat viikonlopuksi, joten käytännössä joulunpyhät eivät kestä kuin viikonlopun. Ankkurin henkilökunta päivystää puhelimen päässä koko joulun. Tällainen juhla- aika on kokemuksen mukaan varsin riskialtista aikaa sellaisille ihmisille, jotka pyrkivät eroon aineista. Siksi on erittäin tärkeää, että on joku jolle soittaa, jos tilanne alkaa karata käsistä. Jouluateriaa syödään yhdessä aatonaattona viimeisen päälle. Homma hoituu pitkän kaavan mukaan, eli juhlaa ja syömistä kestää aamusta iltaan. Emäntä Mari Sydänheimo lupaa loihtia yhdessä muiden kanssa täydellisen jouluaterian. Tällä halutaan varmistaa, että jokainen saa syödä edes yhden kunnon juhla-aterian, jos sitä syystä tai toisesta ole muuten tarjolla. Loppuja ruokia ei jätetä Ankkuriin muhimaan, vaan jaetaan mukaan kaikille halukkaille. Jokaiselle asiakkaalle on luvassa myös joku peni lahja. Lopuksi koko Ankkurin henkilökunta haluaa toivottaa siunattua ja rauhaisaa joulua kaikille Lähimmäisen lukijoille. Tampereen Ankkurin sisäänkäynti Anneli Forsberg Timo Katto 8 Lähimmäinen 4/2009
Kaappinen jouluna Onni Kaappinen, entinen Kauppinen ym. on lapsellinen mies. Hänelle on rakkaan puolison myötävaikutuksella sallittu viisi lasta. Lapsenlapsia on kaksi ja OK on lapsirakas mies. Joulu on kaikkien lasten, lapsellisten ja lapsenmielisten suurta aikaa jota sävyttävät monet hyvät tavat, joista monessa perheessä on muodostunut suorastaan perinteitä. Niin kuin nyt esim. joulukuusen hakeminen omin käsin omasta metsästä. Koska OK on lapsirakas mies, hän otti tyttärentyttärensä mukaan joulukuusimetsään. Metsä on ihmeellinen paikka pienelle tytölle, jolla on paljon mielikuvitusta, varsinkin kun mukana on vanha vaari, jolla on vielä enemmän sitä samaa, nimittäin mielikuvitusta. OKlla oli lasten seurassa taipumus kaikenlaisten omaperäisten kertomusten sepittelemiseen ja niinpä nytkin vaarin suusta alkoi virtailla vanhan merirosvon muistelmia aarresaarella. Tuttu metsä muuttui tuota pikaa aarresaareksi ja koirien ym. jäljet tuntemattomien villieläinten jättämiksi. Jossain vaiheessa tuli sitten mieleen metsäretken varsinainen tarkoitus ja alettiin etsiä tosissaan sitä kauneinta joulukuusta. Olisko tämä, sanoi tyttö. Siinä ei ole oksat tasaisesti, sanoi OK Mitenkäs tämä, sanoi tyttö. Muuten hyvä, mutta liian pieni, sanoi OK Tuo ei olisi pieni, sanoi tyttö Se on liian suuri, sanoi OK Tuo olisi sopivan kokoinen, sanoi tyttö. Oksat on liian harvassa, sanoi OK. Jne. jne. jne. Kohta oli koko kuusimetsä katsastettu eikä yhtään sopivaa joulukuusta löytynyt niin sitten millään. Pappa, sinä olet liian ronkeli, sanoi tyttö. Nyt tuli pimeä, eikä meillä ole minkäänlaista joulukuusta. Ohoh, sano OK. Mistäs nyt nyhetään kun parta loppu? Talvinen päivä oli hämärtynyt aikalailla, mutta siitä huolimatta, tai ehkä siitä johtuen löytyi sopiva kuusikin ja niinpä se sitten kiikutettiin riemusaatossa pihapiiriin. OK: n riemu tosin sai pienen kolauksen kun hämärästä metsästä tuotu kuusi osoittautuikin valaistuksessa katsottuna sivuvääräksi, harvaoksaiseksi ja pienenlännäksi jaloon tarkoitukseensa. Kuusi sulateltiin saunassa ja vietiin juhlasaatossa olohuoneeseen Eikö sieltä metsästä nyt löytynyt yhtään tuon kummempaa kuusta ihmetteli rouva Ok Kuka täällä nyt niin virheetön sitten on tuumaili Ok. Laitetaan tuo väärä puoli nurkkaan päin. Eikö se ole liian matalakin tähän huoneeseen, ihmetteli rouva. Nostetaan sitä pikkasen ylemmäs, sanoi OK. Tässä kohtaa on selitettävä, että OK n perheessä joulukuuset eivät seisoneet jalan päällä. Ne ripustettiin roikkumaan kattoon. Tämä perinne johtui siitä että perheen lapset olivat joululeikeissään kaataneet kuusen muutaman kerran ja OK kekseliäänä miehenä oli silloin hoksannut ripustaa kuusen kattoon roikkumaan. Eipä kaatunut kuusi sen jälkeen. Lapset alkoivat nyt koristella kuusta ja OK pääsi rakkaan teekuppinsa pariin. Koska OK on vertauskuvallisiin mietteisiin taipuvainen mies, alkoivat päivän tapahtumat saada tuon vakaan miehen mielessä uusia piirteitä. Kyllä se on niin näissä elämän valinnoissa että aina etitään jotain muka parempaa. Jumala jo kuhtuu lapsena ja nuorena, mutta ihmisparka luuloo vuan jottain parempoo eissään olevan ja männöö onnensa ohi. Jumala on kuitennii hyvä ja myö kelevataan Hänelle vaikka oltasii syrjäviäriä, vähänläntiä ja harvaoksasin niinkun nyt tuokii kuus tuossa. Juhlapaikallepas se vua piäs häännii. Ok potkaisi jalallaan uutta vauhtia kiikkuunsa ja ryyppäsi mukistaan kuumaa saikkaa aatosten painikkeeksi. Hyvää Joulua kaikille epäkuranteille, vähänlännille, syrjäväärille ja harvaoksaisille juhlavieraille ym. sellaisille niin kuin myös paremmalle väelle toivottaa. Juhani Karvinen Joulun aika 9
Iso Kirja tarjoaa mahdollisuutta etäopiskeluun myös vangeille Tänään yhä useammat ihmiset opiskelevat mitä erilaisempia aineita kotoa käsin. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Myös Raamattua voi opiskella kotoa, tai vaikkapa vankilasta käsin. Kun tähän vielä lisätään mahdollisuus hakea stipendiä, voidaan puhua jo houkuttelevasta tarjouksesta. Tähän mennessä tähän tarjoukseen on tarttunut seitsemän vapausrangaistusta suorittavaa vankia, mutta jos halukkaita löytyy lisää, saavat hekin varmasti haluamaansa opetusta. Global University on amerikkalaisten helluntailaisten perustama yliopisto, joka on eräänlainen etäyliopisto. Se on toiminut Suomessa 70 luvulta lähtien. Aikoinaan Amerikasta otettiin yhteyttä Kai Antturiin ja yhdessä Valter Luodon kanssa mm. he olivat silloisia puuhamiehiä yliopiston Suomeen tuomisessa. -Opetus siirtyi Isoon Kirjaan 90 luvulla ja tällä hetkellä opiskelussa on monenlaisia mahdollisuuksia. Meidän kautta voi suorittaa erilaisia alkeiskursseja, opetuslapseuttavia kursseja. Nämä ovat pienimuotoisia kursseja, jotka on tarkoitettu aivan uskonelämän alkutaipaleelle. Näitä on mm. sellaisia kuin Mitä kristityt uskovat, Sinun Raamattusi, Uusi elämä, Pyhä Henki ystäväsi. Näistä ei tule mitään opintoviikkoja ja ne ovat melkein ilmaisia. Jotkut vankilatyöntekijät käyttävät näitä työssään, aloittaa Suomen Global Universityn rehtori Taina Karhu. Tällä hetkellä kaksi tällaista kurssia on ilmaiseksi ladattavissa nettisivuilta osoitteesta. www.isokirja.fi/ Stipendejä johdanto-opiskeluun Jos opiskeluintoa riittää päästään seuraavaan vaiheeseen, josta saa jo opintoviikkoja. Opintoviikottomia kursseja ei toki ole pakko opiskella, vaan voi aloittaa suoraan johdantoopinnoista. Yhden opintoviikon laajuisia johdanto-opiskeluja on tällä hetkellä käännetty suomeksi 13. Nämä ovat juuri niitä kursseja, joita parhaillaankin kuusi seitsemästä henkilöstä opiskelee vankilassa. Yksi on jo edennyt seuraavan tason kursseihin. -Yleensä me olemme antaneet stipendejä juuri näihin kursseihin. Jos henkilölle annetaan täysi stipendi, se kattaa 12 opintoviikkoa. Valintansa mukaan hän voi suoritta esimerkiksi kuusi kurssia näitä johdantotason opiskeluja ja kuusi korkeamman tason kurssia, selvittää Karhu. Stipendejä voi hakea lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen Isoon Kirjaan ja osoittaa sen Suomen Global Universityn rehtorille. Siihen pitäisi liittää suositus esimerkiksi vankilapastorilta, vankilatyöntekijältä, tai joltain muulta ihmisen hyvin tuntevalta. -Stipendi on voitu tähän mennessä myöntää kaikille halukkaille, koska se on aika uusi, eikä hakijoita ole toistaiseksi ollut kovin montaa. Jo nyt olemme kuitenkin joutuneet miettimään stipendin laajuutta, eli annammeko sen heti täytenä 12 viikon stipendinä, vai aluksi vain kuuteen opintoviikkoon, kertoo Taina Karhu. Stipendi kattaa itse ostettavaa opiskeluopasta lukuun ottamatta kaikki kulut ja sen arvo koko pakettina on noin 400. Taina Karhun tietojen mukaan monet vangit ovat saaneet avustusta myös näiden oppaiden hankkimiseen seurakunnilta ja yksityisiltä. Vankilassa on mahdollisuus saada myös ns. opiskelurahaa, joten ilmeisesti opiskelut eivät ole koskaan kaatuneet rahan puutteeseen. Jatkokin mahdollista Tähän mennessä kukaan ei ole vielä suorittanut annettua stipendiä loppuun ja halunnut sen jälkeen vielä jatkaa opiskeluja. Tanja Karhu lupaa harkita stipendin jatkamista tästä eteenpäinkin, jos opiskelijalla riittää lukuhaluja. Stipendejä alettiin alunperin jakamaan Amerikasta tulleen rahan turvin. Oma stipendirahasto perustettiin vasta kuluvan vuoden aikana ja siihen on jo tähän mennessä saatu jonkin verran lahjoituksia. Rehtori Karhu näkeekin vapausrangaistusta suorittavien henkilöiden tulevaisuuden opiskelumahdollisuudet entistä paremmiksi ja kehottaa kaikkia asiasta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä. Ohessa vielä stipendirahaston numero, jos jollain lukijoista herää halu auttaa kiven sisällä istuvia vankeja Raamatun opiskelussa 476210-244408, viite (tärkeä) 13060503. 10 Lähimmäinen 4/2009
Kari innostui opiskelemaan Alunperin Kari sai kuulla kavereiltaan mahdollisuudesta opiskella Isossa Kirjassa Raamattua etäopiskeluna. Aloittaessaan opinnot hän oli Konnunsuolla Kan ry:n kristillisellä osastolla. Siellä opiskeltiin päivittäin myös Raamattua ja Kari kiinnostui aiheesta niin paljon, että hän halusi saada lisää opetusta. -Olen kova lukemaan ja opetusta siellä sai pari kolme tuntia arkipäivisin, jote minulla jäi aamupäivät, illat ja viikonloput aikaa lukea. Kun kerran sitä aikaa oli, päätin lukea jotain parempaa kirjallisuutta ja tässä tapauksessa Raamattua, selvittää Kari. Tätä haastattelua tehtäessä Kari istui viimeistä kuukauttaan Kylmäkosken vankilassa. Vapautumisen jälkeen hänen oli tarkoitus mennä ensin kuukaudeksi Tampereen Ankkurin tukiasuntoon ja sieltä pidemmäksi ajaksi Hauhon Kan-kotiin. Tämä kaikki edellytti vielä kuitenkin tiettyjen käytännön järjestelyjen onnistumista. Vankilaan Kari ei enää haluaisi palata ja tällä kertaa hän on tehnyt kaikkensa, ettei sinne todellakaan tarvitse mennä. -Olen aina ollut pohjimmiltaan utelias ihminen ja nyt haluan päästä selvyyteen siitä, mitä kristiusko oikeasti on. Konnunsuolla Rautavirran Arin opissa selvisi jo paljon asioita, mutta koska halusin tietää enemmän aloitin etäopiskelun Isossa Kirjassa. On tosi hienoa, että tällainen mahdollisuus on olemassa, painottaa Kari. Kari on sanojensa mukaan jo tähän mennessä oppinut ja oivaltanut paljon. Kun hän opiskeli Kristityn kasvua, se tuntui tosi vaikealta. Pikku hiljaa kaikki alkoi kuitenkin avautua ja tämän jakson jälkeen tulleet kurssit ovat olleet jo paljon helpompia. Kari on oivaltanut mm. sen, että kristittynä hän on tällä hetkellä vasta pieni lapsi, joka ottaa ensimmäisiä haparoivia askeliaan. Tällä hetkellä Karilla on takana neljä opintoviikkoa Global Universityn etäopiskeluissa. Haastatteluhetkellä elämäntilanne oli sellainen, että kaikki tarmo meni tulevien siviiliasioiden hoitamiseen. Suunnitelmiin kuuluu kuitenkin opiskelujen jatkaminen heti kun asiat ovat sillä mallilla, että niitä voi järkevästi jatkaa. Karin tavoitteena on suorittaa kaikki 12 opintoviikkoa ja katsoa sen jälkeen, miltä elämä näyttää. Kovin pitkälle meneviä suunnitelmia ei hän tässä vaiheessa uskalla lähteä tekemään. Opiskeluinnostus on siitä hauskaa hommaa, että kun sellainen iskee, ei yleensä tyydytä opiskelemaan pelkästään yhtä asiaa. Kari on tässäkin hyvä esimerkki. Hän suoritti tietokoneen A-ajokortin vähän ennen tätä haastattelua. Omien tietojensa mukaan hän on ensimmäinen vanki, joka on suorittanut tämän kortin tuomion aikana suljetussa laitoksessa. SEMINAARI KAN TYÖN PERUSTEISTA Larsmon lähetyskodissa (Os. Larsmontie 481) La 20.3.2010 klo 9.30 Seminaari on tarkoitettu Kan-työssä mukana oleville ja työstä kiinnostuneille. Koulutuksen tavoitteena on antaa käytännöllisiä työvälineitä päihteiden väärinkäyttäjien tai muutoin syrjäytyneiden ihmisten kohtaamiseen. Koulutuskonseptin opetus on yhteydessä KAN hoitoketjuajatteluun ja sen avulla pyritään vahvistamaan valmiuksia toimia vapaaehtoistyössä. KAN - työn päätavoite on ohjata avun piiriin hakeutuvia henkilöitä evankeliumin avulla ihmisarvoiseen elämään. Päivän ohjelma: 9.00 Aamukahvit 9.30 Päivien aloitus (Heikki Järvi) 10.00-10.30 Airi Heikkilä (sosiaalitoimi) 10.30-11.30 Kan-työn perusteet (Historia, periaatteet) (Tauko) 11.45-13.15 Yhdys - ja tukihenkilötoiminta 13.15-14.15 Ruokailu 14.15-15.45 Toimiva työyhteisö 17.00 Loppusolmu (Jukka Nieminen) Lähtökahvit Luennoitsijat: Juhani Karvinen ja Hannu Koivisto Kan ry:stä Ilmoittautuminen 12.3.2010 mennessä Erja Tapaniselle 040-195 2650 Joulun aika 11
Peten tarina III Elämä alkaa kantaa, mutta ei se helpolla päästä Viime juttu päättyi siihen, että Petri Mäkeläinen tuli uskoon ja hänen elämänsä muuttui kertalaakista. Rikokset ja rikollinen elämä jäivät ja edessä oli uusi tuntematon tie, jota Petri lähti taivaltamaan. Jos oli entinen tie mutkainen ja täynnä kuoppia, ei uusi tiekään ole ollut liian helppo kulkea. Monenlaista ongelmaa on tullut vastaan, eikä kaikesta ole aina selvitty ilman takaiskuja. Jumala on kuitenkin armollinen ja matka jatkuu. Tämä tarina tosin päättyy kolmanteen osaan. Kun Petri tuli uskoon, muuttui monta asiaa kerralla. Petrin yli kolmentoista vuotta kestänyt lähes päivittäinen päihteiden käyttö loppui samassa hetkessä ilman minkäänlaisia vieroitusoireita kun mies sai yksin Jumalan armosta tulla uskoon. Ennen niin päihteiden orjuuttama, sulkeutunut ja aggressiivinen mies alkoi kulkea pitkin raitteja ja kertoa Jeesuksesta julkisesti. -Neljä päivää tämän muutoksen jälkeen menin Tuusniemellä paikalliseen helluntaiseurakuntaan. Havahduin kesken kokousta siihen, että olin siellä seisomassa ja olin kertonut koko elämäntarinani. Pyysin, että minun puolestani rukoiltaisiin, koska olin ollut uskossa vasta neljä päivää. Kyllä siellä rukoiltiin, mutta kirkkokansa taisi hiukan hätkähtää tarinaani, koska kaikki kiersivät minut kaukaa. Oivalsin vasta paljon myöhemmin, että tarinani oli aika rankkaa kuultavaa, aloittaa Petri. Sen verran palavasti Petri Jeesuksesta kertoi, että jotkut paikalliset valtion kirkkoon kuuluvat syyttivät Jumalan pilkasta. Eihän kylällä saa julkisesti sellaisia huudella. Ei ainakaan sellainen ihminen kuin Petri, joka oli entinen huumekauppias. -Uskon koko sydämestäni, että Jumala oli suunnitellut kaiken viimeistä piirtoa myöten etukäteen. Jumala toimii ajallaan ja tavallaan, johon meidän ihmisten ymmärrys ei varmastikaan aina yllä, pohtii Petri. Joitain kuukausia uskoontulonsa jälkeen hän muutti takaisin Kuopioon ja löysi eräänä sunnuntaina itsensä Kuopion helluntaiseurakunnasta. Vastaanotto oli lämmin ja eniten hämmästytti se, kuinka moni Petrin entiseen elämään liittynyt henkilö oli samassa seurakunnassa. -Seurakuntayhteys on mielestäni 12 Lähimmäinen 4/2009 ensisijaisen tärkeää. Kuopion helluntaiseurakunnan sain kokea heti alusta alkaen kotinani jonne oli aina hyvä tulla toisinaan jopa odotti jo tulevia tilaisuuksia. Näiden kokemusten myötä erään köörileirin päätteeksi vuonna 2001 halusin seurata Jeesuksen esimerkkiä ja sain käydä uskovien kasteella. Se oli aivan valtava kokemus, kuvaa Petri. Kipeitä asioita Pääseminen uuteen elämään on vaikeaa ja vei paljon aikaa. Petri alkoi alusta alkaen käydä läpi kipeitä asioita. Hän teki sen kuitenkin viisaasti Jumalan aikataululla. Alkutaipaleelta hänellä on jäänyt mieleen lukuisat valvotut yöt ja monet katkerat itkut. Kuinka paljon hän olikaan ennättänyt tehdä pahaa ja kuinka hän koskaan voi pyytää kaikilta anteeksi pahoja tekojaan. Kaikkein vaikeinta oli antaa anteeksi itselleen. -Tässä minua helpotti se oivallus, että olin saanut syntini anteeksi Jeesuksen kautta ja Jumalalle kelpasin sellaisena kuin olen. Minun ei siis tarvinnut välittää mitä muut ajattelivat ja tiesin myös sen, että jos nyt tulee lähtö, niin pääsen varmasti perille, kertoo Petri. Myös ihmissuhteet, jotka aiemmin olivat keskittyneet pelkästään aineiden ympärille, alkoivat pikku hiljaa tervehtyä. Uuden elämänsä alkutaipaleella Petri kävin säännöllisesti esimerkiksi köörileireillä, joita järjestetään entisille päihteiden käyttäjille. Hän muistaa käyneensä ainakin viidellä kuudella leirillä Kuopiossa peräjälkeen. - Muistan hyvin elävästi sen, kuinka leirien vapaa-ajalla entiseen elämääni liittyneet ihmiset tulivat luokseni kysellen mitä minulle oli tapahtunut kun olin niin erinäköinen. Sain kertoa useita kertoja uskoontulohetkestäni ja siitä kaikesta mitä Jumala oli muuttanut elämässäni, sanoo Petri. Eheytymistä edesauttoi osaltaan myös Krito- kurssi, jossa läpikäytiin 12 askeleen toipumisohjelma. Krito-ohjelman läpikäytyään Petri suoritti myös Krito-ohjaaja koulutuksen, josta on ollut paljon hyötyä nykyistä työnkuvaa ajatellen. Tällä hetkellä Petri vetää Krito-kurssia Jyväskylän Kan-kodilla asiakkaille, joista monilla on takanaan ainakin osittain samanlainen elämä kuin Petrillä itsellään. Se kaikki mitä maailma on sisimpään jättänyt, ei ainakaan oman kokemukseni mukaan korjaannu uskoontulohetkellä, vaan vasta tämän jälkeen alkaa se vapaaehtoinen eheytyminen yhdessä Jumalan kanssa. Vaikeita aikoja Petrin tullessa uskoon elettiin vuotta 2000. Vuonna 2002 Hän koki siihen
astisen elämänsä suurimman kriisin. Tästä tilanteesta ei kuitenkaan ole tarpeellista kirjoittaa tämän jutun yhteydessä. Petri haluaa kuitenkin kertoa rehellisesti sen, ettei uskoontulo ole avain joka poistaa elämästä kaikki koettelemukset tai vastoinkäymiset, vaan se on sitä, ettei kriisien tai koettelemusten kanssa tarvitse kertaakaan olla yksin. Jeesus on Sanansa mukaan kaikissa ahjoissa läsnä. Tärkeää on myös ymmärtää, ettemme uskoontulon jälkeen saa siipiä selkäämme niin että meistä olisi tullut täydelliset ja eheät. Jokaiselle päivälle ja hetkelle meille on annettu mahdollisuus kääntyä kolmiyhteisen Jumalan puoleen tai vaihtoehtoisesti mennä oman tahtomme mukaan. Tuossa kipeässä elämäntilanteessani oli luonnollista palata menneeseen ja koettaa päihteillä saada pois ne todella kipeät asiat joita tuolloin elettiin. Tosiasia kuitenkin on se, etten koskaan tuon lankeemuksen aikana saanut Jumalan rakkauden ääntä hiljentymään sisimmässäni, ja niinpä sitä myötä parannuksen teko ja takaisin elämäntielle tuleminen alkoi, muistelee Petri. Näihin aikoihin hän tapasi nykyisen vaimonsa raamattukurssilla ja heistä tuli uusioperhe. Läpi harmaan kiven Menneet vuodet ovat opettaneet Petrille paljon. Tänään hänellä on vaimonsa Helin kansa kolme yhteistä lasta. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Lisäksi perheeseen kuuluu esimurrosikäinen poika Joonas Helin aikaisemmasta avoliitosta. Tällä hetkellä kaikki ovat terveitä, mutta vielä jonkin aikaa sitten asiat eivät olleet näin hyvin. Ensimmäinen yhteinen tyttö Minna syntyi vuonna 2003. Petri oli mukana synnytyksessä ja sai omin silmin nähdä uuden elämän alun. Toinen tyttö Hanna-Maria syntyi reilut kaksi vuotta myöhemmin ja hänellä todettiin pian synnynnäinen sydänvika. Sydämessä oli kaksi reikää. -Kyllä silloin rukoiltiin ja samalla tutustuin kolmeen uskovaan työntekijään sillä osastolla, jossa tyttö oli. Myös he rukoilivat päivittäin tytön puolesta. Siitä eteenpäin elettiin elämää, johon kuului sydänsairas lapsi, muistelee Petri. Aika oli niin Helille kuin Petrille raskasta. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että tyttö leikataan ja sydän korjataan leikkauksella. Leikkaus oli tarkoitus tehdä Kuopiossa, jonne Oikaisu oli tulossa sydänspesialisti Helsingistä. Tätä leikkausta ei kuitenkaan koskaan tehty. -Olin töissä kun Heli soitti itkien ja kertoi juuri lähtevänsä pois sairaalasta. Reiät tytön sydämestä olivat kadonneet ja sydän oli täysin terve. Uskossa oleva ylilääkäri totesi, että eikö meillä ole suuri Jumala. Operaatiota suorittamaan tullut kirurgi ei osannut sanoa mitään. Perheen kuopus Miika Samuel syntyi alkuvuodesta ja perhe asuu tällä hetkellä Jyväskylässä. Ei elämä ole perhettä helpolla päästänyt. Kaikenlaista vaivaa ja riesaa on riittänyt välillä enemmänkin kuin omiksi tarpeiksi. -Kaikesta on kuitenkin tähän mennessä selvitty ja kun me riipumme Jeesuksessa kiinni selvitään vastakin. Kaikille teille, jotka lukevat tämän jutun haluaisin vielä sanoa. Tiedättekö, olen saanut Jumalalta kaiken mahdollisen; maailman parhaan vaimon sekä lapset, todellisen elämän joka on elämisen arvoista jokainen päivä, paljon uusia ystäviä, työpaikan ja todella paljon anteeksi. -Tätä kirjottaessa joulu lähestyy. Meille perheenä se ei ole sankkaa joululahjojen siivittelemää aikaa vaan sitä todellisuutta mikä meille on tärkeintä; Vietämme Jeesuksen syntymän juhla aikaa olemalla todellisesti läsnä kaikkien meille rakkaiden ihmisten parissa muistaen sen tosiasian, että ilman Jeesusta elämämme ei voisi olla näin. Teitä kaikkia rakkaudella siunaten Petri ja Heli perheineen. -Viekää kaikki huolenne rukouksin Jumalan eteen ja tehkää se sydämestänne. Mikään ei eheytä paremmin kuin kahden kesken Jumalan kanssa rukouksessa vietetty aika. Se on kaikkein tervehdyttävintä ja eheyttävintä, päättää Petri. Oikaisu Lähimmäinen lehdessä numero III/ 2009 olleeseen Peten tarina II olleeseen juttuun. Väliotsikon: Lähes syyttä vainottu alla olevasta tekstistä saattoi saada sellaisen käsityksen, että jakaessaan huumevalistusta eri paikkakunnilla Kari Korhonen olisi kertonut huumekauppiaista, tai entisistä kavereistaan nimeltä mainiten. Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. KK ei koskaan kertonut kenenkään nimiä. Hän halua painottaa, ettei hän koskaan ole halunnut menettää niiden ihmisten luottamusta, jotka ovat edelleen kiinni aineissa, tai jopa myyvät niitä. Lehden päätoimittaja Jukka Nieminen, jutun kirjoittaja Ilkka Partanen ja haastateltava Petri Mäkeläinen pahoittelevat jutussa ollutta virhettä ja siitä aiheutunutta haittaa KK:lle ja hänen perheelleen. Joulun aika 13
Kun paljon antaa niin enemmän saa Taimi Hautala- Vähä-Lassila on yksi monista jo vuosikymmeniä pyyteettömästi vapaaehtoistyötä tehneistä ihmisistä, jotka eivät koskaan pidä ääntä itsestään, mutta joita ilman ei esimerkiksi Kan työ tässä laajuudessa olisi mahdollista. Vajaa kaksi vuotta sitten leskeksi jäänyt Taimi tutustui Kan työhön aikoinaan edesmenneen miehensä veljen Mikko Vähä-Lassilan kautta. Mikko pyyteli aika usein auttelemaan erilaisissa hommissa. Erilaiset juhlapyhät olivat erityisesti toivomuksen kohteina. Taimi muistaakin viettäneensä melkein kaikki joulut, pääsiäiset ja juhannukset vanhalla Kannilla yhdessä miehensä Martin kanssa. Jo seitsemäntoista vuotta Tapio Hietala on kiertänyt Kan ry:n keräyslistan kanssa ympäri Kortesjärveä. Hän on tuttu näky myös joululehtien jakajana ja tuskin löytyy monta Kortesjärven kirkolla asuvaa, joka ei jossain vaiheessa ole ollut Tapion kanssa juttusilla. Näiden vuosien aikana hän on kerännyt Kan ry:lle niin huomattavan summan, että jos olisi edes muutama Tapion kaltainen kerääjä, ei yhdistyksen taloustilanne ehkä olisi aina niin tiukka, mitä se useimmiten tuppaa olemaan. Tapio ei itse ihan tarkkaan enää muista, kuinka hän listakeräyksen alunperin alkoi, mutta vuodesta 1993 hän on joka vuosi kerännyt markka-aikana tuhansia ja eroaikana vähintään satoja kulloistakin rahaa. Kun Tapiolta kysyy, mikä saa hänet vuosi vuoden jälkeen tekemään tällaista työtä, tulee vastaus hetkeäkään miettimättä: Jumalan rakkaus. -Jumala on antanut minulle viisautta -Asuimme siihen aikaan Hyvinkäällä, joten ei sieltä asti kannattanutkaan ihan päiväksi tai pariksi Raisioon saakka tulla. Kyllä sitä aina viivyttiin useampia päiviä, muistelee Taimi. Kun parikunta myöhemmin eläköityi Mikko houkutteli heidät muuttamaan lähemmäksi ja niin pariskunta muutti Raisioon. Päihdetyö ja vähäosaisten auttaminen oli kummallakin sydäntä lähellä myös Hyvinkäällä asuessa. Taimin mukaan Martti toi monta kertaa kadulta miehiä heille. Heitä ruokittiin ja majoitettiin joskus pidemmäksikin ajaksi. -Oikeastaan minä kasvoin kiinni ihmisten auttamiseen jo silloin ja nyt yksin ja eläkkeellä ollessa siitä on tullut hyvin tärkeä sisältö elämään, selvittää Taimi. Liian moni eläkkeelle jäävä ihminen tuntee työuran päättymisen jälkeen itsenä turhaksi ja tarpeettomaksi. Taimi ei kuulu niihin ihmisiin ja hän kannustaa muitakin ihmisiä vapaaehtoistöihin, niitä kyllä riittää. -On hienoa nähdä kun joku ihminen pääsee nousemaan tosi pohjalta, se antaa tosi paljon. Nämä onnistumiset antavat myös voimaa kohdata niitä ihmisiä, jotka eivät selviä, painottaa Taimi. Vuosikymmeniä kestäneen auttami- Kan työtä suurella sydämellä 14 Lähimmäinen 4/2009 ja ymmärrystä mennä aina oikeiden ihmisten luokse ja kaikki ovat aina olleet ystävällisiä minulle, kertoo Tapio. Hän liikkuu kylillä pääasiassa polupyörällä, jonka Kan ry:n silloinen johtaja Veikko Saarijärvi lahjoitti hänelle. Pyörä ei enää ole kovin hyvässä kunnossa ja muutenkin Tapio kaipaisi vähän parempaa pyörää. Toivon mukaan sellainen jostain vielä lähitulevaisuudessa löytyy. Tapio haluaa tässä yhteydessä kiittää vielä erityisesti Kortesjärven entistä kunnanjohtajaa Lasse Hokkasta, joka lokakuussa ajelutti häntä monta tuntikausia ympäri pitäjää. Sillä matkalla Tapio sai kerättyä listaan yli 40 nimeä ja rahaakin kertyi kolmatta sataa euroa. Tapio täytti lokakuun lopussa 62 vuotta. Hän toivoisi löytävänsä jatkajan listakeräystyöhön, mutta lupaa itse jatkaa kuitenkin vielä niin kauan kun rakkaus riittää ja jalka nousee. suransa aikana hän on ennättänyt tehdä melkein kaikkea mahdollista keittiötöistä sielun hoitoon. Hän kuului yhdessä miehensä kanssa Raision Kan- kodin luottohenkilöihin ja ja kuuluu niihin edelleen. Taimi ei ole koskaan valittanut työn raskautta. Hän kuitenkin myöntää, että joskus on ottanut koville. -Vaikka kuinka tietää, ettei toisten ihmisten murheita saisi ottaa henkilökohtaisesti, ei mahda mitään, että ne joskus seuraavat kotiin asti. Miehen kuoleman jälkeen olen tehnyt tätä entistä enemmän ja aion jatkaa niin kauan kuin voimia riittää. Mikko Vähä-Lassilan eläkkeelle siirtymisen ei Taimi sen kummemmin usko vaikuttavan hänen työpanokseensa. Sitä tarvittaneen myös jatkossa. Hän haluaa lopuksi sanoa muutaman sanan muille vapaaehtoistyöntekijöille ja niille, jotka harkitsevat tällaisen auttamistyön tekemistä. -Tällaista työtä kannattaa tehdä ihan oman itsensä vuoksi. Se antaa paljon. Siinä näkee ihmisten toipumisia, pääsemistä Jumalan yhteyteen. Emme me ihmisinä kovin paljoon kykene, mutta jos annamme itsemme Jumalan käyttöön, saattavat tuloksen olla todella upeita. Minä en edes voisi tehdä tätä työtä rahan vuoksi. Se ei antaisi sitä, mitä se nyt antaa, vakuuttaa Taimi. Lähimmäisen toimitus haluaa esittää lämpimät kiitokset Tapiolle hänen tekemästään työstä yhdistyksen hyväksi.
Köörileiri huipentui kasteeseen hyisessä Ukonjärvessä Köörileirit ovat kuuluneet jo pitkään oleellisena osana kristilliseen päihdetyöhön. Luultavasti lähes kaikki tätä kautta toipuneet ihmiset, ovat jossain vaiheessa osallistuneet aiakin yhdelle tällaiselle leirille. Leirit kestävät normaalisti parista päivästä viikkoon. Ne järjestetään yleensä jonkun seurakunnan leirikeskuksessa, joka luonnollisesti sijaitsee järven rannalla. Ohjelmaan kuuluu runsaasti sanaa, kovasti syömistä, yhdessäoloa, saunomista ja viihtymistä hyvässä seurassa. On köörileirillä varmasti aiemminkin käyty myös kasteella, mutta uskallan veikata, ettei kovin usein loka kuun lopussa, ei ainakaan Ivalon korkeudella. Kun tällaista ohjelmaa kerrankin oli tarjolla ei auttanut muu kuin suunnata auton keula kohti Ivaloa. Vaikka Keski-Suomesta ei ole linnuntietä Ivaloon matkaa tuhattakaan kilometriä, täytyy myöntää, että noin kahdentoista tunnin ajon jälkeen saapuminen paikallisen helluntaiseurakunnan omistamalle Ukontuvalle oli päivän ehdoton kohokohta. Perillä oli juuri meneillään iltakokous. Pikaisen iltapalan jälkeen pääsi ensin esittelemään itsensä ja sen jälkeen sai pikku hiljaa tutustua paikalla olijoihin. Rovaniemen Kan-kodista Meltaukselta oli väkeä autollinen ja muuten paikalla oli miehiä Ivalosta ja huoltojoukot Ivalon helluntaiseurakunnasta. Seuraavana päivänä oli luvassa leirin huipennus, eli Raamatullinen upotuskaste Inarin järveen kuuluvassa Ukonjärvessä. Kukaan ei ollut mitannut järven lämpötilaa, mutta tuskin se paljoa yli kolmeasteista oli. Pienemmät järvet olivat jo jäässä. Ennen uneen vaipumista mietin, miksi joku haluaa mennä kasteelle noin kylmään veteen. Toisaalta se kaste varmasti jää mieleen loppuiäksi. Oli tulevaisuus sitten minkälainen tahansa. Olin saanut tilaisuuden lyhyesti tavata seuraavana päivänä kasteelle Jari kasteen jälkeen menevän miehen ja seuraavana päivänä oli tarkoitus jutella vähän enemmän. Jari Ylitervon kanssa ennätettiin keskustella paremmin vasta kasteen jälkeen. Eipä ollut hyinen kaste millään tavalla järkyttänyt paljasjalkaista Lapin miestä, joka omien sanojensa mukaan oli kärsinyt alkoholiongelmista koko aikuisikänsä. Suurin piirtein kaikkia keinoja on yritetty käyttää ongelmasta eroon pääsemiseksi, mutta tähän mennessä ei mikään ollut tärpännyt. Jari teki uskonratkaisun vuonna 2007 silloin vielä Pellossa sijainneessa Kan-kodissa ja jonkin aikaa kaikki menikin mukavasti ja alkoholi pysyi poissa kuvioista. -Uskoontulo oli kyllä totaalisen hieno kokemus, mutta silloin en mennyt kasteelle ja myös seurakuntaelämä jäi vähän puolitiehen. En liittynyt mihinkään seurakuntaan Jari Ylitervo Oiva Liukkosen kastettavana ja usko alkoi pikku hiljaa hiipua. Tilalle tuli tietysti viina ja sen kanssa läträäminen jatkui lähes hengenmenoon saakka. Siitä kuitenkin selvisin ja päätin aloittaa uudelleen, selvitti Kari muutamaa tuntia kasteen jälkeen. Se oli Jarin päivä ja koko leiriväki kannusti häntä rohkaisten ja rukouksin kohti uutta ja parempaa elämää. Seuraavana päivänä leiri valitettavasti jo päättyi ja aamulla oli edessä lähtö pitkälle paluumatkalle. Aamupuuroa syödessä tarttui korvaan jotain, joka jäi pyörimään mieleen koko paluumatkan ajaksi. Yli seitsemänkymppinen kovan elämänkoulun käynyt mies katseli seinällä olevaa piirrosta, jossa oli meikäläisen mielestä ränsistynyt tönö. Ääneen hän totesi: Voi kun olisi tuollainen talo ja mieluiten järven rannalla. Pääsisi kesällä verkoille ja talvella voisi mennä riekkoja pyytämään. Siinäpä miettimistä meille etelän ihmisille. Mahtavatkohan kaikki elämän arvomme olla kohdallaan? Joulun aika 15
Jyväskylän Kan-kodilla hyvät valmiudet auttaa myös vankilataustaisia ihmisiä Kan- Jyväskylä on pieni kuntoutumisyksikkö Vaajakos-ken Kaunisharjussa keskellä omakoti- ja rivitaloasustusta. Sijainti tällaisella paikalla on joidenkin mielestä aika outo. Yleensä päihdekuntoutusyksiköt sijoitetaan metsän keskelle mahdollisimman kauas asutuksesta. Meille tämä toimintaympäristö tavallisten ihmisten keskellä on kuitenkin erinomainen. Eiväthän meidän asiakkaamme täältä lähdettyään asu metsän keskellä, vaan tavallisten ihmisten joukossa. Asiakaskuntamme koostuu, monenikäisistä ja erilaisista miehistä, tai vakituisessa parisuhteessa elävistä pariskunnista, joiden ongelmana ovat erilaiset riippuvuudet. Riippuvuuksiensa ja moniongelmaisuutensa takia jotkut ovat joutuneet täysin erilleen normaalista yhteiskunnasta. Suuri osa asiakkaistamme tulee vankiloista. Tänne tullaan joko rangaistuksen aikaiseen ulkopuoliseen kuntoutukseen, koevapauteen tai vankeuden jälkeen jatkohoitoon. On myös niitä, jotka ovat menossa vankilaan ja ovat hakeutuneet hoitoon siksi, etteivät enää jaksa juoda tai käyttää huumeita. He ovat täällä myös siksi, ettei tule hankittua lisää tuomiota. Monilla on tarkoitus jatkaa täällä alkanutta päihdekuntoutusta jossain vankilan sisällä toimivassa kuntoutusohjelmassa. Kaikkein eniten näitä asiakkaita näyttää kiinnostavan ensi vuoden vaihteessa Riihimäen vankilaan muuttava Konnunsuolla lähes viisi vuotta toiminut Kristillinen Kanosasto ja Vaasan vankilassa jo 12 vuotta toiminut kristillinen päihdekuntoutusosasto. Valtaosa Jyväskylän Kan- kodin asiakkaista on vankilataustaisia päihdeongelmaisia miehiä, jotka ovat saaneet kyllikseen entisestä elämästään ja haluavat päästä siitä pysyvästi eroon. Vankilatausta ei ole kuitenkaan mikään edellytys meidän kuntoutusohjelmaamme pääsemiseksi. Meille ovat tervetulleita kaikki riippuvuuksista kärsivät ja niistä eroon pyrkivät ihmiset. Kuntoutumisohjelmamme perustuu löysästi yhteisöhoitoon ja me käytämme siinä kognitiivisen,-ratkaisukeskeisen ja kristillisen päihdekuntoutuksen keinoja. Sielunhoito, kahdenkeskiset keskustelut. Ja hengelliset tilaisuudet ovat osa jokapäiväistä toimintaamme. Koko ohjelman perusta lähtee liikkeelle siitä periaatteesta ja käsityksestä, että ihminen on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen Jumalan luoma jakamaton kokonaisuus. Jos nelijalkaisen tuolin yksi jalka horjuu, on sillä aika vaikea istua, jos heiluu kolme jalkaa, ei sillä istuta ollenkaan. Ikävää on se, että tulijoita ja apua tarvitsevia on paljon, mutta iänikuisena esteenä on raha. Talousvaikeuksissa olevat kunnat leikkaavat aika usein juuri päihdehuollon rahoista, joten maksusitoumuksia on vaikea saada. Tosiasia kuitenkin on, että onnistunut kuntoutusjakso säästää yhteiskunnan rahaa tosi paljon. Vaikutukset näkyvät mm. terveydenhoidon, sosiaalitoimen ja poliisin toiminnoissa. On myös muistettava, että kuntoutunut kaveri hakeutuu yleensä takaisin työelämään ja hänestä tulee vastuullinen veroja maksava kansalainen. Me täällä Jyväskylän Kan- kodilla tunnustamme nöyrästi tarvitsevamme apua. Ennen kaikkea tarvitsemme rukousapua, muta myös taloudellinen apu on tärkeää. Monesti vankilasta vapautuneelle ei saada maksusitoumusta, koska katsotaan, ettei hänellä ole akuuttia päihdeongelmaa. On kuitenkin muistettava, että vankila itsestään sairastuttaa ihmisen ja uusintarikollisuuden kynnys on matala. Iloitsemme täällä siitä, että tänäkin vuonna moni asiakkaistamme on saanut kokonaan uuden elämän ja löytänyt tiensä normaaliin yhteiskuntaan. Moni on löytänyt myös elävän seurakuntayhteyden ja saanut sitä kautta elämäänsä tarvittavan tuen. Haluamme siunata kaikkia Lähimmäisen lukijoita ja toivottaa kaikille rauhaisaa joulun odotuksen aikaa. Mikäli haluat tukea juuri meidän kotimme toimintaa, voit tehdä lahjoituksen tilille POP 474310-29579 merkinnällä Kan-Jyväskylä. Meillä on myös jatkuvasti tarvista luotettavista henkilöistä, joita tarvitaan viikonloppupäivystyksiin. Jos kuulut johonkin seurakuntaan, sinulla olisi hyvä olla seurakunnan suositus. Sakari Pihlaja Jutun kirjoittaja vastaa Kan ry:ssä vankien kuntoutuksesta. Hänen vastuualueenaan on vankien rangaistusaikainen ulkopuolinen kuntoutus, koevapauden aikainen ja vapautumisen jälkeinen kuntoutus. Pihlaja on tehnyt yli 20 vuotta päihdetyötä ja hän on erikoistunut vankilataustaisten henkilöiden kuntoutukseen. 16 Lähimmäinen 4/2009
Menneet ovat menneitä, nyt katsotaan eteenpäin -Olen Mika Nissinen. Täytän joulukuussa 40. 2008 tammikuussa pääsin pois vankilasta. Olen saanut olla uskossa kuusi vuotta ja se on ollut parasta aikaa minun elämässäni, aloittaa Mika Nissinen kotonaan Iisalmessa loppusyksystä 2009. Vaikka Mikalla on takanaan pitkä tuomio, kaikesta näkee, ettei hän ole mikään lapsesta saakka rötöstellyt taparikollinen. Pitkän tuomion hän sai henkirikoksesta, jonka tekemisestä hän itse ei muista mitään. Paineet kasaantuivat Ennen tätä traagista tapahtumaa Mika oli elänyt kohtuullisen normaalia suomalaisen miehen elämää. Hän oli hiljattain eronnut, mutta samoin on laita niin monen muun miehen. Lähes puolet avioliitoista päätyy eroon. Hänellä oli vakituinen työpaikka ja hän käytti alkoholia normaaliuden rajoissa. Työt eivät siitä kärsineet, mutta avioeron jälkeen juominen oli koko ajan lisääntynyt. Mika on monta kertaa jälkeenpäin yrittänyt miettiä, miksi tämä tragedia tapahtui, mutta turhaan. Kova piti olla Mikan vanhemmat erosivat kun hän oli vielä nuori. Mika muutti isän kanssa Ruotsiin ja hän muistaa sieltä asti, että kova piti olla, jos tahtoi pärjätä. Tämä kovan kundin rooli seurasi siitä eteenpäin Mikaa myös hänen muuttaessaan takaisin Suomeen. Hänelle ei juuri ryppyilty. Mika ei koskaan ollut kenenkään tuupittavissa ja koulussa häntä otti päähän koulukiusaajat, jota olivat pienempien ja heikompien kimpussa. He saivat usein kyytiä Mikalta. Muuten hän oli siihen aikaan kiltti urheileva teini. Alkoholia hän maistoi ensimmäisen kerran 17 vuotiaana, eikä siitä tullut hänelle sen suurempaa ongelmaa. Ujo hän tunnustaa olleensa aina aikuisikään saakka. Raskaat syytteet Mikan tunnelmat eivät olleet kovin korkealla kun hän heräsi poliisiputkasta vihreä haalari päällä ja sai kuulla tappaneensa miehen. Tästä seurasi pitkä tuomio. Rangaistusvaatimus oli kymmen vuotta, mutta ensikertalaisena hänelle jäi istuttavaksi puolet siitä, eli viisi vuotta. Hän muistaa olleensa aika herkällä mielellä vankilan porttien kolahdettua kiinni selän takana. -Kyllä siinä aika nöyrällä paikalla oltiin. Viimeistään siinä vaiheessa hävisivät kaikki roolit muistelee Mika Vankilassa olevat niin sanotut kovat jätkät jättivät Mikan rauhaan. Pian hänen tulonsa jälkeen joku kysyi, josko löytyisi yhtään hepoa tai piriä. Kun Mika kysyi mitä ne mahtavat olla, hänet jätettiin kokonaan rauhaan. Herätyksen tilassa Heti vankilaan tultuaan Mika alkoi kiinnostua hengellisistä asioista. Hän uskoo nyt olleensa koko ajan jonkinlaisessa herätyksen tilassa ja teki muutaman kuukauden vankilassa istumisen jälkeen henkilökohtaisen uskonratkaisun Aika pian tämän jälkeen hän tutustui myös Kan miehiin, jotka kiersivät siihenkin aikaan Suomen vankiloissa. Lopulta Pauli Särkkä kysyi kiinnostaisiko tulla uudelle Konnunsuon vankilaan avattavalle kristilliselle osastolle. Mikaa kiinnosti ja hänestä tuli yksi osaston ensimmäisen ryhmän jäsenistä. Mahtava ryhmä Mika muistelee yhä lämmöllä aikaa Konnunsuolla. Hän kokee saaneensa sieltä tosi paljon rakennusaineita nykyistä elämäänsä varten. -Se oli hyvää aikaa. Uskoni vahvistui ja sain siellä vahvistuksen käydä kasteella, joka tapahtui toukokuussa 2005. Kaikkein parasta siinä ajassa taisi olla se, että sain lukea Raamattua useita tunteja päivässä. Jos jotain vankilassa oloajalta voisi ikävöidä, niin se olisi lukeminen omassa kammiossa, muistelee Mika. Pitkin uutta polkua Vankilan portit aukenivat aikanaan ja Mika lähti suunnistamaan uutta polkua pitkin. Hän oli aiemmin ollut ravintola-alalla ja toiminut mm. kokkina ja ravintolapäällikkönä. Tälle alalle hän ei enää halunnut palata. Siellä päihteet ja kaikki niihin liittyvä olivat liian lähellä. Ei tehnyt mieli lähteä leikkimään tulella. Mika hoiti yhdessä tukihenkilönsä Pauli Särkän kanssa siviiliasiat kuntoon jo vankeusaikana. Heti vapauduttuaan hän muutti Toivakkaan, jossa odotti asunto, työpaikka ja hyvä tukipiiri. Mika koki olevansa etuoikeutettu. Tällaista on tarjolla harvalle siviiliin palaavalle vangille. -Kun palasin siviiliin, minulla oli niistä kuuluisasta kolmesta aasta (auto, asunto ja akka) odottamassa jo kaksi ja se kolmaskin tuli kuvioihin odottamattoman nopeasti, kertoo Mika. Mika eli väkevää hengellistä elämää. Hengellisissä tilaisuuksissa hän kävi viis kertaa viikossa. Vaimon hankinta ei kuulunut lähiajan suunnitelmiin. Eräs nainen oli kuitenkin saanut ilmoituksen, että Mika on hänen tuleva aviomiehensä. Pauli Särkkä varoitteli, mutta minkäs teet kun lempi leimahtaa. Pariskunta alkoi seurustella ja päätti pian mennä naimisiin. Nyt tästä tapahtumasta on aikaa toista vuotta ja hyvin on pärjätty, vaikkei jokainen päivä ole helppo ollutkaan. Tämän lehden putkahtaessa postiluukusta Mika perheineen on jo muuttanut uuteen asuntoon. Tähän asti iso perhe, johon kuuluu isä, äiti, neljä lasta ja koiranpentu, nn asunut ahtaasti kerrostaloasunnossa. Nyt päästään muuttamaan tilavampaan omakotitaloon. Mika käy työharjoittelussa ja on lähdössä opiskelemaan. Myös vaimo opiskelee. Melkoisella vipinällä mennään kohti joulua ja kiitetään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä Hän on koko perheelle antanut. Joulun aika 17
Lapsenakaan alkanut usko ei suojaa elämän kolhuilta Arja Nieminen tulee avaamaan oven. Hän on juuri palannut töistä ja on valmiina haastatteluun, josta ei alunperin ollut kovin innostunut. Mitä hänellä muka olisi kerrottavaa, uskovaan kotiin syntynyt ja jo lapsena itse uskonratkaisun tehnyt nainen, joka ei ole joutunut rämpimään maailman mutkaisia ja mäkisiä polkuja. Ehkä juuri siinä piileekin tämän jutun juju. Ei ihmisen tarvitse rypeä katuojassa ja nousta sieltä ylös kertomaan, kuinka hän on saanut uuden elämän ja kuinka hänet on armahdettu. Kukaan ei selviä tästä elämästä kuivin jaloin ja syystä tai toisesta Jumala kohtelee joskus kovalla kädellä myös kaikkein uskollisimpiaan. Suurperheen kuopus Arja syntyi kuusilapsisen uskovan perheen kuopuksena viime vuosituhannen viimeisen vuosisadan puolivälin jälkeen Savon sydämessä Keiteleellä. Oma uskonratkaisu kypsyi jo seitsemän vuoden iässä ja siitä lähtien Arja on saanut kulkea uskon tietä, mutta oman elämänkoulunsa hänkin on saanut käydä, eikä tämä koulu ole aina ollut helppoa. Arja kävi kansakoulun ja keskikoulun omassa kylässä ja meni sen jälkeen paikalliseen Osuuskauppaan töihin. Pian tuli kuitenkin halu jatkaa eteenpäin ja vuorossa oli kauppaopisto Kuopiossa. Sen jälkeen Arja meni töihin oman paikkakunnan pankkiin ja tätä pankkineidin uraa kesti yli kymmenen vuotta. Nämä vuodet Arja vietti pääosin tavallista nuoren uskovan naisen elämää, mutta mahtui tähän aikaan muutakin. Siitä kuitenkin enemmän tuonnempana. Aika hyvä laulamaan Elettiin 80- luvun loppua kun Arja ensimmäisen kerran näki tulevan miehensä Jukka Niemisen. Tämä oli juuri saapunut lähetyskentiltä Afrikasta ja kiersi yhdessä Joonas Kelottijärven kanssa ympäri maata pitämässä hengellisiä kokouksia, joissa oli mukana paljon laulua. Hän muistaa tuosta ensitapaamisesta vielä hyvin sen, että Jukalla oli yllä norjalaismallinen villapaita, komea lauluääni ja noilla kahdella miehellä synkkasi keskenään tosi hyvin. -En minä silloin vielä tiennyt, että tuossa on minun tuleva mieheni. Jukka oli saanut tietää, että pankin tiskin takana istuva tyttö kuuluu helluntaiseurakuntaan. Jukka laittoi minut merkille ja ihmettelin, kun hän Keiteleellä viettämiensä päivien aikana keksi tikusta asiaa päästäkseen asioimaan pankissa, muistelee Arja hymyillen. Lapin taikaa Varatessaan matkaa Kelottimajoille talvella 1988 ei Arja tiennyt, että Jukka Nieminen majailee siellä. Se selvisi hänelle vasta vähän myöhemmin. Matkasta muodostui kaikin puolin oikein hyvä ja virkistävä. Kelottijärven Joonas teki kaikkensa saattaakseen Jukan ja Arjan yhteen, tai edes saman moottorikelkan kyytiin, mutta turhaan. Arja paineli omia latujaan yhdessä ystävättärensä kanssa. Kun tuli poislähdön aika Arja sentään suostui siihen, että Jukka saa soitella. Siitä alkoi melkoinen puhelinralli. Tapaaminen ei kovin usein järjestynyt. Siitä piti huolen 700 kilometrin välimatka. Jumala oli kuitenkin jo aiemmin ilmoittanut Arjalle, että Hän antaa Arjalle työtoverin. Mies ja työtoveri Arja oli tehnyt erilaisia vapaaehtoistöitä paikallisessa helluntaiseurakunnassa pienestä asti. Hän liittyi kuoroon jo 13- vuotiaana ja teki kaikkia mahdollisia käytännön töitä. -Tällaiset työt kuuluivat oleellisena osana elämääni. Muistan kuinka silloin ajattelin, etten koskaan halua elää mitään tavallista standardielämää ja näyttää siltä, että tämä on toteutunut, vakuuttaa Arja. Arja ja Jukka ostivat kihlat 8.8.88 Raumalla. Jukka on alunperin kotoisin Raumalta ja Arjaa naurattaa vieläkin kun hän muistelee kuinka heillä oli alkuaikoina joskus kommunikointiongelmia. Rauman murre ja savon murre ovat aika kaukana toisistaan. Pariskunta meni naimisiin samana vuonna ja muutti yhteen. Yhteistä leipää on syöty jo yli 20 vuotta ja eri asuinpaikkoja on takana kiitettävä määrä. Huolta on pidetty Jos ihmisellä on tässä maassa ollut paloa vapaiden suuntien hengelliseen työhön, on täytynyt olla valmis myös tulemaan tarkan markan budjetilla toimeen. Tämän saivat myös Arja ja Jukka huomata. Jukalla oli kutsu lähetystyöhön ja muutaman avioliittovuoden jälkeen Arja päätti irtisanoutua pankista ja he lähtivät yhdessä Larsmon lähetyskouluun. Nähtävästi Jumala ei kuitenkaan ollut tarkoittanut Niemisiä lähetyskentille. Heidän paikkansa oli kai sittenkin Suomessa. Niinpä Jukka aloittikin aika pian seurakuntatyöt Pietarsaaressa. Noihin vuosiin mahtuu paljon hyviä muistoja, mutta myös hyvin vaikeita kuukausia. 18 Lähimmäinen 4/2009
Totaalinen burn out Jukan lapsuus ja nuoruus eivät olleet kovin helppoa aikaa ja ilmeisesti joitain asioita oli jäänyt painamaan mieltä. Kun nämä asiat yhdistettiin koviin työpaineisiin. Oli tuloksena täydellinen loppuunpalaminen. Jukka kävi jo lähellä kuoleman portteja, mutta selvisi siitä Jumalan avulla Arjan hoidossa. Kun nämä ajat tulevat puheeksi Arja vakavoituu ja alkaa puhua hiljaisella äänellä. -Oli se rankkaa aikaa. Yleensä illalla joskus kymmenen pintaan sai vähän aikaa itselleen. Oli tavattoman kiitollinen olo, kun taas selvittiin yhdestä päivästä. Oli aikaa rukoilla ja kiittää Jumalaa siitä, aloittaa Arja. Jälkeenpäin hän huomasi, että Jumala oli valmistanut hänet tähänkin tilanteeseen jo etukäteen. Arja koki itse lähes yhtä pahan burn outin alle 30 vuotiaana ja tätä alhoa kesti noin kaksi vuotta. Elämä ei maittanut eikä mikään tuntunut miltään. Välillä jaksoi käydä töissä ja välillä ei. -Silloin Jumala riisui minut totaalisesti ja kun Hän sen jälkeen on halunnut käyttää minua jossakin, on se ollut silkkaa armoa, tiivistää Arja. Jumala valtuuttaa Arjan masennus poistui eräässä hengellisessä tilaisuudessa, jonne uskonsisar raahasi hänet puoliväkisin. Tilaisuudessa puhunut saarnamies oli saanut Jumalalta valtuutuksen vapauttaa Arja masennuksesta ja sen hän myös teki. Tällaisia valtuutuksia tarvitaan Jumalan työssä jatkuvasti. Niitä ei anneta kovin kevyin perustein. Jumala antaa ne kenelle parhaaksi näkee. -Silloin minä oivalsin, että kaikilla meillä on elämässä uudelleen aloittamisen mahdollisuus. Jumala voi vapauttaa kenet tahansa mistä tahansa kahleista. Minulla annettiin silloin mahdollisuus aloittaa uudestaan, vaikka olinkin ollut uskossa lapsesta lähtien. Tajusin, että kaikesta voi selvitä Jumalan avulla, painottaa Arja. Häntä harmittaa jatkuvasti se, kuinka kevytmielisesti burn outista ja masennuksesta puhutaan. Ilmeisesti läheskään kaikki ihmiset eivät tiedä, että vakava masennus hoitamattomana voi johtaa kuolemaan eikä siitä selvitä parin viikon sairauslomalla. Tänään on näin Kun tätä haastattelua tehtiin oli Jukka parhaillaan kahden viikon Lapin turneella. Arja kävi töissä, lenkkeili, tapasi ystäviään ja kävi kokouksissa. -Oikeastaan minulla on ollut jo muutama vuosi aikaa valmistautua nykyiseen tilanteeseen. Jukka haki aikoinaan Kan ry:n aluekoordinaattoriksi, mutta ei tullut silloin valituksi siihen. Itse en siihen aikaan ollut valmis päästämään häntä tien päälle. Tänä päivänä en halua kuitenkaan olla esteenä Jumalan suunnitelmille varsinkin kun näkee kuinka innostuneesti Jukka työtään tekee, vakuuttaa Arja. Hän haluaa lopuksi lähettää terveisiä erityisesti seurakuntiemme suojissa varttuville lapsille ja nuorille. -Kannattaa tehdä pieniä ja arkisia töitä, joita sinulle tarjotaan. Kukaan ei voi tietää mihin ne johtavat. Jumala kyllä muistaa ne kaikki. Jos me emme ole vähässä uskollisia, kuinka Jumala voi koskaan laittaa meitä paljon haltijoiksi, kiteyttää Arja Nieminen. Joulun aika 19
KOULUTUS- JA KONFERENSSIKESKUS PL 13, FI-42701, KEURUU, FINLAND Lyhytkurssit ja seminaarit Joulun vierasaika 23.-26.12. Nykyheprean 2. jatkokurssi 22.-24.1. Seurakunnan luontainen kehitys 2.-4.2. Yrittäjä- ja liikeväen seminaari 5.-7.2. Iloa ja itsetuntemusta väristä ja kuvasta 12.-14.2. sekä 19.-21.3. Radiotyön koulutus 12.-14.2. Kristitty, tunteet ja mielenterveys 19.-21.2. Tartu rukouksen voimaan 19.-21.2. Seurustelu- ja kihlaparit 26.-28.2. tanja.nasila@isokirja. puh. (014) 7514 492 Monimuotokoulutus yms. Kristillinen oppi 22.-24.1. Vanhan testamentin sanoma 22.-24.1. Järjestyksen valvojien kertauskurssi 6.2. Oppi pelastuksesta 12.-14.3. Kirkkohistoria I, 12.-14.3: helluntaista reformaatioon Järjestyksen valvojien peruskurssi: 1. osa 19.-21.3. ja 2. osa 26.-28.3. kristina.koskela@isokirja. puh. (014) 7514 475 RAAMATTU ELÄMÄÄN! www.isokirja. Tule syksyllä yllä Opistolle! Peruskurssi ssi English Line/Programme me Seurakuntatyön linja Team Action -linja Lähetyslinja Kansainväliset BA ja MTh -tutkinnot kysy y lisää koulutussihteeri@isokirja. eri@isokirja (014) 7514 491 vaihde (014) 7514 411 faksi (014) 7514 400 info@isokirja.fi LAPSI- JA NUORISOTYÖN KOULUTUKSIA KEVÄÄLLÄ 2010 29.-31.1. Lapsi- ja varhaisnuorisotyön Noste-päivät 16.-18.4. Leiriohjaajakoulutus 16.-18.4. Lapsityön turvaohjeistokoulutus tus nuorisosihteeri@isokirja. sokirrja. puh. (014) 7514 458 Tilaa jouluksi etäopiskelupaketti: opintosihteeri.gu@isokirja. osta lahjaksi! KRISTITYN VAELLUS John Bunyan Klassikko, jossa nykylukijaa varten myös lyhyt kirjailijan elämäkerta. Kuvituksena parhaiden taiteilijoiden piirroksia 1800-luvulta! Hinta 24,50 AMERIKANPITSIÄ JA PARSITUT LIPERIT Kyllikki Tukiainen Kiehtovaa, koskettavaa ja humorististakin ajankuvaa 1950-luvun Raumalta: uuden kappalaisen perheessä eletään yllätysten aikaa. Perustuu tositapahtumiin. Hinta 28 JOULU, LOISTEESI LUO Mehis Metsala Haluamme joka vuosi kokea tuttua joulutunnelmaa ja silti kaipaamme tuoreita kokemuksia. Näissä lauluissa on jotain tuttua ja jotain uutta. Instrumentaaliäänite. Hinta 18 osta lahjaksi! FRANCESCA Emma Pulkkinen Kauppiaaltasi tai www.paiva.fi Espanjalaissyntyinen Francesca Kekomäki on Mathilda Wreden kaltainen vankien ystävä, joka auttoi suomalaisia vankeja sekä vankilassa että heidän vapauduttuaan. Tositarina. Hinta 27 20 Lähimmäinen 4/2009