4/2011 Lounais-Suomen Partiopiiri

4/2011 Lounais-Suomen Partiopiiri

Kohti Ruotsin jamboreeta Valmistelut kesän jamboreeta varten ovat Suomenkin osalta olleet käynnissä jo kolme vuotta, ja vieläkin riittää tehtävää. IST:eistä ja leirilippukunnanjohtajista vastaava Suomen joukkueen varajohtaja Päivi Pekkala kertoo kuulumisiaan leiriä odotellessa sivuilla 6 8. Tunnelmia partioparaatista Repolainen kokosi paraatiyhteenvetoon sivuille 10 14 palkintojen ja ansiomerkkien saajia sekä tietenkin runsaasti kuvia paikan päältä. Löydätkö joukosta itsesi tai kenties lippukuntasi? GLOBAALIN KULUTTAJAN OPPIKIRJA lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille Netistä apua ideapulaan Tulevaisuuden Jos tuntuu siltä, etteivät pelkät partio-ohjelman suoritukset aina riitä, apu saattaa löytyä muiden järjestöjen kehittelemistä peleistä ja materiaaleista. Samoajajaosto testasi muutamia netistä löytyviä materiaaleja, kommentteja niistä sivuilla 18 19. tekijät Voimmeko sulkea silmät? Yhden ihmisen valinnat eivät vielä paljon vaikuta, mutta kun yksi ihminen kertoo epäkohdista perheelleen ja ystävilleen ja saa heidätkin toimimaan, vaikutus kasvaa hetkessä huimasti. Omaa vaikutusvaltaansa ei siis kannata aliarvioida. Pohtikaapa myös luokassanne, mitä tapahtuisi, jos kukaan ei välittäisi. Mitä jos kukaan ei piittaisi ilmastonmuutoksesta tai siitä, että luonnonvarat Repu loppuvat? Olisiko parempi, että kukaan ei Repun vapaaehtoiset kasvattavat tietoisuutta Reilusta kaupasta pitämällä Reilua kahvilaa esimerkiksi Maailma Kylässä -festareilla Helsingissä. kertoisi, millaisia ongelmia kulutuksemme aiheuttaa? Tieto lisää tuskaa, mutta tietoa ei voi juosta karkuun. Maapallo ei kaipaa ihmisten syyllisyyttä tai ahdistusta vaan aktii visia kansalaisia, luovia ja rohkeita ratkaisuja sekä uskoa tulevaisuuteen. Yhteistyö kannattaa Koulumenestys, ulkonäkö, kaverit, seurustelu, perhesuhteet, tulevaisuus pitäisikö kaikkien näiden päälle huolehtia vielä maa- Repostelu Repostelussa sivulla 23 paneudutaan tällä kertaa siihen, miksi partio tuntuu välillä olevan vain kokousta kokouksen perään. Jo seikkailijaikäisetkin kokoustavat enemmän kuin retkeilevät, mutta ilmiö on valitettavan tuttu varsinkin vanhemmille partiolaisille. TULEVAISUUDEN TEKIJÄT 29 Kansi Paraati kokosi keväiseen Turkuun kaikkiaan 3822 partiolaista. Joukosta erottuivat ainakin Henrikin Tapulitytöt, joiden mukana marssimassa oli myös lippukunnan oma maskotti Heta-tyttö. Kuva: Sanni Löflund, Pyhän Laurin Ritarit Repolainen 4/2011 (21.) 3.6.2011 Lounais-Suomen Partiopiirin jäsen lehti ISSN 1797-9390 Päätoimittaja Laura Rantanen Toimitussihteeri ja taittaja Olli Raimo Toimitus Petri Hakosalo Jaana Ketola Ville Laasonen Maija-Liisa Laukkanen Saara Leino Sanni Löflund Sari Mantere Tuuli Seppälä Johannes Vahtoranta Niko Vähäsarja Painopaikka Forssa Print 2011 Toimituksen yhteystiedot Repolainen Lounais-Suomen Partiopiiri ry Läntinen Pitkäkatu 13 20100 Turku puh. 050 312 9428 repolainen@partio.fi www.lounaissuomenpartiopiiri.fi 2

Kesän kynnyksell ä Kirjoittaja on Repolaisen päätoimittaja. Laura Rantanen, Rauman Partiotytöt Tämän Repolaisen numeron ilmestyessä ainakin koululaisten osalta kesäloma on juuri aluillaan. Vietitpä kesääsi sitten Ruotsissa jamboreella, matkapurjehduksella tai jossakin aivan muualla, on luvassa varmasti kasapäin uusia kokemuksia ja tuttavuuksia sekä toivon mukaan myös mahdollisimman paljon lämpimiä hellepäiviä. Varsinkin nuorempana oman kesälomani kohokohtiin kuului joka vuosi vähintään yksi partioleiri. Viime vuosina ne ovat kuitenkin jääneet vähemmälle kesätöiden vuoksi esimerkiksi Kilke jäi minulta kokematta, koska en onnistunut saamaan lomaa leirin ajaksi. Tänä vuonna taas kesäisiin partiotapahtumiin osallistumistani rajoittaa se, että kesätyöpaikka löytyi Pariisista. Suosittelenkin sen vuoksi ottamaan kaiken ilon irti niistä kesistä, kun on vielä mahdollisuus nauttia rennommasta lomailusta! Suurella osalla lippukunnista löytyy varmasti tänäkin kesänä kalenterista esimerkiksi oma lippukuntaleiri, pidempi purjehdus tai vaellus. Haluaisinkin muistuttaa, että jos arvelette, että tapahtumanne voisi kiinnostaa myös muualla piirissä, ottakaa rohkeasti yhteyttä toimitusjaostoon ja tarjotkaa siitä juttua Repolaiseen. Lomien jälkeen ilmestyvässä lehdessä on vielä tilaa myös piirimme alueen lippukuntien omille kesäkuulumisille. Iloista kesää kaikille! Kiitämmekö tarpeeksi usein? Kirjoittaja on kevätparaatin komentaja ja piirihallituksen jäsen. Ida Michelsson, Henrikin Tapulitytöt Paraatin jälkeen olo on huojentunut ja onnellinen. Paraati onnistui hyvin, vaikka yläkerran ukko ei ollut sään suhteen armollinen. Se ei haitannut menoa, vaan paraatiin osallistui 3818 iloista ja reipasta marssijaa 94 lippukunnasta. Paraati on iso ponnistus joka vuosi ja komentaja pidettiin jännityksessä loppuun asti. Laskelmien mukaan paraatia varten tehtiin yli 6000 tuntia valmisteluja. Kiitoksen ansaitsevat monet. Kiitokset kuuluvat lippukuntien johtajille, jotka harjoittivat joukkojaan marssiperinteen saloihin. Kiitos Jykälle, joka perehdytti komentajan tehtäväänsä. Kiitos kuuluu muulle paraatitoimikunnalle, kaikille toimitsijoille, tuomareille ja toimistonväelle. Kiitoksen ansaitsee myös Lasse Lindberg, joka keräsi lippukunnastaan Kairankiertajistä lauluryhmän ja tuli esiintymään sekä kenttäjuhlaan että VPK:n taloon. Tämänvuotinen paraati juhlisti vapaaehtoistyön teemavuotta. Teemavuoden yhtenä tavoitteena on kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästä merkittävästä työstä. Iloitsin monen partiojohtajan saavan kiitoksen tekemästään työstään partiotoiminnan hyväksi. Vielä kerran onnittelut ansiomerkin saajille! Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt, onko tämä kiitos riittävä. Usein mitalin myöntämiseen vaaditaan usean vuoden panosta. Minusta on tärkeää muistaa, että jokainen meistä voi kiittää ja kehua partiokaveriaan, kun se on tarpeellista. Uskon, että tällainen kiittäminen ja kannustaminen kantaa pidemmälle kuin kerran neljässä vuodessa jaettava mitali ja antaa uutta intoa tekemiseen. Kiitos sinulle Salainen Ihailija, joka annoit palautetta Napakettupäivästä. Se teki minut hyvin onnelliseksi. Olen usein miettinyt myös yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välillä olevaa paradoksia. Haluamme korostaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Miksi me kuitenkin kiitämme yksittäisiä partiojohtajia, vaikka hommia on tehty porukalla? Työelämässä on siirrytty palkitsemaan erilaisia tiimejä. Voisimmeko mekin alkaa kiittää ryhmiä, jaostoja tai vartioita? 3

Reportit Suomen mestaruudet ratkottiin Yyterissä Partiotaitojen oranssin ja vihreän sarjan kevätmestaruuskilpailu Dyyni 11 järjestettiin Porissa 21.5. Oranssin sarjan voitti Uljas Littoisten Pirtapiioista. Aurinkoinen kevätsää suosi kisoja, joissa oli kaiken kaikkiaan 43 kisavartiota kahdeksasta eri partiopiiristä. Vartiot pääsivät lähtötehtävässä rakentamaan laivan, Yyterin sannoilla testattiin vartioiden merimerkkien tuntemusta, ruokarastilla vartiot keittivät kasviskeittoa ja leipoivat kakkoa, A-pukilla ylitettiin ojaa, lisäksi muun muassa pystytettiin Niger-telttaa, kuultiin lapsen ohjeita ja suunnistettiin. Kisajärjestelyt sujuivat hienosti ja kaikki meni putkeen, edes aikataulu ei aiheuttanut murheita, vaikka sitä hiukan jännitettiinkin, kilpailunjohtaja Mikko Kousa (PoTu) kertoo. Mulla oli paras mahdollinen kisatiimi ja haluan kiittää kisojen onnistumisesta jokaista kisojen toteuttajaa ja osallistujaa. Kaikki meni tänään putkeen. Tarkempia tuloksia, kuvia ja kuulumisia on kisojen nettisivuilla: dyyni11.blogspot.com. Kuvat: Mikko Kousa. Turun Partiovaruste on vuoden hiihtokoulu Turun Partiovarusteen Hirvensalon hiihtokeskuksessa toimiva hiihtokoulu on nimetty vuoden 2011 hiihtokouluksi. Suomen Hiihtokeskusyhdistys julisti vuoden hiihtokeskusvalinnat Sappeella 13.5. Ennätyksellinen kausi toi Turun Hirvensalossa toimivaan hiihtokouluun 2100 oppilasta, joka on hiihtokeskusyhdistyksen mukaan pienen, saarella sijaitsevan kaupunkikeskuksen osalta osoitus innovatiivisesta toimeen tarttumisesta. Yhdistyksen mukaan Turussa on perinteinen haaste hiihtokoulun ja seuratoiminnan välisen työnjaon osalta hoidettu mallikkaasti ja korkea asiakastyytyväisyys kuvaa toiminnan onnistumisen tasoa. Vuoden hiihtokeskukseksi valittiin Pelkosenniemellä sijaitseva Pyhätunturi. Partiovarusteen hiihtokoulu tarjoaa opetusta laskettelusta lautailuun ja telemarkista soveltavaan alppihiihtoon kaikenikäisille laskijoille. 4

Sudarit tutustuivat partiolehtiin Teksti ja kuva: Laura Rantanen, Rauman Partiotytöt Jokikylän Poikien sudenpentulauma Valkohait vieraili maaliskuussa Turun partiotoimistossa tutustumassa Repolaisen ja muiden partiolehtien tekoon muutaman toimitusjaoston jäsenen opastuksella. Syksyllä seikkailijoiksi siirtyvät pojat saivat tehtäväkseen muun muassa etsiä lehdistä omasta mielestään mielenkiintoisimpia juttuja ja testattavakseen Repolaisessa (2/2011) sudarisivulla julkaistun pelin. Testattua tuli myös se, että piiloa voi pelata toimistossakin. Peli sai suurimmalta osalta Valkohaista hyväksyvän tuomion, tosin siihen olisi kaipailtu muun muassa ufo-nappulaa, jotta paikat vaihtuisi arvalla. Sanni Löflund seurasi vierestä, kun Valkohaiden testiryhmä arvosteli peliä. Repolaisen maskotti on Into Repolaisen toimitus on nimennyt maskottikettunsa lukijoiden ehdotusten perusteella. Ketun nimeksi valittiin Into. Valituksi tullutta nimeä ehdotti Susanna Koivisto Littoisten Pirtapiioista. Kaikkiaan ehdotuksia tuli toistakymmentä. Kiitokset ehdotuksista. Susannan mukaan Into on lyhyt, ytimekäs ja partiohenkinen nimi, joka on täynnä innostusta. Tähän ajatukseen on varmasti kaikkien helppo yhtyä. Reportoi uutisista ja tapahtumista Reportit on ajankohtaisten tai alueellisten pikkuraporttien palsta. Lähetä omat partiouutisesi osoitteeseen repolainen@partio.fi. 5

6

Kaikki työ konkretisoituu kun lähden kohti Ruotsia Teksti ja kuvat: Sanni Löflund, Pyhän Laurin Ritarit Kesällä 1400 suomalaista matkaa kohti Ruotsia ja 21. Jamboreeta. Vaikka leirin alkuun on vielä kaksi kuukautta ovat lähes kaikki matkavalmistelut jo tehtynä. Suomen joukkueen varajohtaja Päivi Pekkala vastaa leiriläisiin ja IST:eihin liittyvistä asioista. Leiriä hän odottaa innolla. Repolainen Suomen joukkueen johtoryhmä on työskennellyt tulevan leirin eteen jo kolme vuotta. Päivi Pekkala odottaa leiriä innolla, vielä on kuitenkin tekemistä. Rekrytointi on sujunut hyvin, vielä kaivattaisiin leirilippukunnanjohtajia. Muutenkin valmistelut ovat sujuneet hyvin. Suomalaisten on helppo lähestyä Ruotsin leiriorganisaatiota. Lisähelpotusta on tuonut joukkueenjohtaja Johan Aaltonen, joka puhuu ruotsia äidinkielenään. Organisaatiolta saa kyllä vastauksia, jos löytää oikean ihmisen jolta kysyä. Tällä hetkellä Päiviä työllistävät leirilippukuntien kysymykset. Kysymyksiin vastaaminen helpottuu kun tietoa alkaa tulla yhä enemmän. Pääasiassa kyselyt kuitenkin liittyvät suomenjoukkueen vastuulla oleviin asioihin joista tiedottaminenkin on helpompaa. Ruotsin leiriorganisaatio vastaa vain itse leiristä. kaikki muu, kuten kuljetukset ja ennakkotapaamiset ovat Suomen joukkueen vastuulla. Suomen joukkueen varajohtajaksi Päivi päätyi osin vahingossa. Hän mietti heti Englannin jamboreen jälkeen, mitä seuraavalla jamboreella haluasi tehdä. Leirilippukunnanjohtajien ja IST:ien kanssa työskenteleminen tuntui hänestä mielenkiintoiselta. Lyhenne IST tulee sanoista International Service Team. IST:einä toimivat kaikki yli 18-vuotiaat leiriläiset. Englannista hyviä kokemuksia Englannin Jamboreella 2007 Päivi oli leirilippukunnan johtajana. Muut pestit eivät edes käyneet mielessä. Leiri on loistava paikka tavata ihmisiä erilaisista kulttuureista. Omasta lippukunnastani ei lähtenyt leirille muita johtajia, mutta leiriläisiä oli helppo houkutella mukaan. Lippukunnanjohtajana pääsi kokemaan leirin kokonaisuudessaan. Myös leiriläisten kokemat elämykset oli hienoa kokea leiriläisten kanssa. Päiville jäi Englannista vain positiivisia kokemuksia. Edes ruuasta ei ole paljoa negatiivista sanottavaa. Tosin Päivi tunnustaa, ettei syönyt leirillä yhtään kolmioleipää, eikä aio tehdä sitä nytkään. Ruotsista on luvattu, että ruoka olisi terveellisempää kuin neljä vuotta sitten. Päivillä on jo sisäpiirintietoa siitä, miten ruokailu leirillä tulee toimimaan. Ruoka valmistetaan vartioissa ja ainekset hankitaan itse kaupasta. Kaikkien ei ole pakko tehdä samaa ruokaa, vaan tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja. Myös ohjelman puolella on luvassa iso- 7

ja muutoksia Englantiin verrattuna. Tarjolla on muun muassa niin sanottuja spontaaneja aktiviteetteja, joita saatetaan laittaa pystyyn esimerkiksi jonottajien viihdykkeeksi. Alue tutuksi Eri maiden joukkueille on tarjottu kolme mahdollisuutta tutustua leirialueeseen. Koska Suomesta Ruotsiin matkustaminen on halpaa ja nopeaa, on Suomen joukkue hyödyntänyt kaikki kolme tutustumiskertaa. Päivin mukaan leiripaikka näyttää tyhjänä yllättävän pieneltä. Kun sitä katsoo, on vaikea uskoa, että kesällä siellä majoittuu 38 000 partiolaista. Leiripaikka on pelto, jolla normaalisti laiduntaa myös lehmiä. Leirin alta lehmät kuitenkin siirretään pois. Maasto on hiekkapohjainen ja kaikki vesi menee siitä suoraan läpi. Toivottavasti kaatosateilta kuitenkin vältytään. Päivin mielestä olosuhteiden pohtiminen ennakkoon on turhaa. Asiat menevät niin kuin menevät, ja kun ei hirveästi mieti asioita etukäteen, yllättyy yleensä iloisesti. Toki leiriin valmistauduttaessa on hyvä miettiä myös mahdollisia ongelmia. Olisi kauheaa, jos jotain oikeasti pahaa sattuisi. Toisaalta olisi aivan yhtä kamalaa, jos leiriläiset eivät saisi ruokaa. Nyt hankitaan Suomen joukkue koostuu kuudesta eri osa-alueesta huollosta, taloudesta, kuljetuksesta, ohjelmasta, viestinnästä ja NHQ:sta. Näiden osa-alueiden vastaavat henkilöt muodostavat yhdessä joukkueenjohtajan ja varajohtajan kanssa johtoryhmän. Vaikka ennen leiriä konkreettinen toiminta on vähissä, on johtoryhmällä riittänyt ohjelmaa. Olemme järjestäneet tapaamisia IST:eille ja leirilippukunnanjohtajille. Lisäksi leirilippukunnat ovat tavanneet. Tällä hetkellä ollaan hankintojen teossa vauhdissa. Päivin vastuulla ovat leirilippukunnat ja IST:it. Hänen tiiminsä koostuu välittäjistä ja tukistajista, jotka auttavat suomalaisia leiriläisiä saamaan parhaan mahdollisen leirikokemuksen. Meillä on hyvä tiimi kasassa ja uskon, että kaikki menee hyvin. Ei partiota ilman kansainvälisyyttä Päivi korostaa kansainvälisyyden olevan kiinteä osa partiota. Leiri on loistava paikka tavata ihmisiä erilaisista kulttuureista. Englannin jamboreella Päivi pääsi näkemään läheltä kuinka nuoret solmivat leirillä suhteita. Lippukunnassamme oli 36 leiriläistä joista noin 30 tyttöjä ja heistä kahdellakymmenellä oli jonkinlainen leiri-ihastus, Päivi naurahtaa. Päivi toivoo, että leirillä luodut ystävyyssuhteet kestäisivät vielä leirin jälkeenkin. Hän toivoo myös, että suomalaiset nauttisivat leirin kansainvälisestä tunnelmasta ja tutustuisivat rohkeasti partiolaisiin eri maista. Seuraavaksi takaisin lippukuntaan Vuoden 2015 jamboreeta Päivi ei ole vielä miettinyt. Toisaalta erilaisessa kulttuurissa järjestetty leiri olisi mielenkiintoinen kokemus, mutta jo nyt leiri kestää kaksi viikkoa. Onneksi Japanin jamboreeseen on vielä runsaasti aikaa. Päivin kotilippukunta on Ilpoisten vuorenkäviät Turusta. Lippukunnassaan hän on toiminut lähes kaikissa mahdollisissa pesteissä muun muassa lippukunnanjohtajana. Seuraavaksi voisikin olla vuorossa paluu lippukuntaan. Jatko on auki, nyt keskityn vain Jamboreen odottamiseen ja toivon, että kaikki sujuu hyvin. 8

Pennut Jipun marjaretki Teksti ja kuva: Tuuli Seppälä, Luvian Loukke Pikkukettu Jipun äiti lähetti ketunpojan hakemaan syötävää, olihan illalla vieraisille tulossa Mäyrä perheineen. Jippu lähti reippaasti matkaan. Hänellä kuitenkin oli yksi ongelma. Jippu ei ollut kunnon kettu. Toisin kuin veljensä ja sisarensa, hän ei tahtonut huijata tai olla muutenkaan ovela. Tänään minä kyllä näytän, Jippu mutisi. Tänään minä huijaan tai toimin vilpillisesti. Hetken kuljettua Jippu kohtasi karhunpentu Elmon. Olen menossa poimimaan marjoja, Elmo sanoi. Tuletko mukaan? Jippu lähti karhun seuraksi. He poimivat ahkerasti marjoja. Korit alkoivat olla jo melkein täysiä, kun puskista säntäsi säikähtynyt jänis. Ohi porhaltaessaan se töytäisi vahingossa Jipun korin kumoon. Marjat levisivät maahan ja katosivat varvikkoon. Voi, tuumi Jippu, nyt en voikaan viedä äidille marjoja. Elmo ei nähnyt, mitä tapahtui, vaan jatkoi marjojen poimimista. Jospa veisin osan Elmon marjoista ja sanoisin, että Jänis kaatoi hänen korinsa, aprikoi Jippu. Mutta ei, ei se käy päinsä, hän sitten totesi, Elmolle tulisi paha mieli. Murheissaan Jippu lähti pois. Hän ei sanonut mitään Elmolle ja jätti marjansakin niille sijoilleen. Tovin kuljettuaan Jippu kuuli rapinaa. Pusikon pimennossa kuopsutteli kana. Tuostapa saan äidille oivan tuliaisen, Jippu totesi tyytyväisenä. Se jäi väijymään kanaa ennen kuin loikkasi sen kimppuun. Apua! Apua! Älä tee minulle pahaa! Kanarouva kaakatti. Minulla on iso liuta poikasia kotona. Nyt olen eksyksissä, enkä löydä takaisin kanalaan. Jippu katsoi kanaa ja muisteli, kuinka hyvää isän tuoma kanapaisti oli ollut. Sen kävi kuitenkin äidittömiä kananpoikasia sääliksi, joten Jippu päätti saattaa kanan takaisin maatilalle. Kun kana ja Jippu lähestyivät maatilaa, viljelijä huomasi heidät. Kettu-mokoma taas kanavarkaissa! hän huudahti ja syöksyi Jipun kimppuun. Kana lähti kiljahdellen pakoon ja Jippu teljettiin häkkiin. Isäntä lähti hakemaan kivääriä lopettaakseen ketun. Kana ei kuitenkaan ollut aivan niin tyhmä eläin, kuin usein annetaan ymmärtää. Se räpisteli reippaasti eteenpäin ja huhuili metsän eläimiä avuksi. Ystäväänsä etsivä Elmo kuuli kanan pyynnöt ja säntäsi kohti maatilaa. Joitain muitakin eläimiä liittyi seuraan ja pihamaalle tultaessa oli koolla varsin sekalainen seurakunta. Näppärä näätä keskittyi avaamaan häkin lukkoa ja valpas fasaani piti vahtia. Isäntä saapui paikalle tuiman näköisenä, mutta hämmentyi tyystin nähdessään niin isom joukon eläimiä. Varoituslaukaus hajoitti vapauttajien joukon. Näätä oli juuri saanut auki häkin oven ja Jippu pakeni muiden mukana. Päästyään metsään turvaan, Jipun mieleen muistui äidin antama tehtävä. Äiti odotti kotona tarjottavaa vieraille, eikä hänellä ollut mitään vietävää. Poimitaan yhdessä riittävästi marjoja, ehdotti Elmo. Minä tulen auttamaan, sanoi jänis varovaisella äänellä. Mitä useampi tassupari, sitä nopeammin marjat ovat koossa, järkeili näätä ja liittyi joukkoon. Tuotapikaa Jipun kori oli täynnä meheviä marjoja. Kyllä äiti nyt ilostuu, tuumi Jippu, ja minullekin jäi hyvä mieli, kun kaikki olivat kilttejä eikä minun tarvinnut huijata ketään. 9

Paraati näkyi ja kuului Teksti: Jessi Lindgren, Toivon Erätytöt Kuvat: Jussi Elo, Turun Metsänkävijät, Sanni Löflund, Pyhän Laurin Ritarit ja Olli Raimo Lounais-Suomen partiopiirin kevätparaati järjestettiin 15.5., jolloin oli myös kansallinen liputuspäivä, kaatuneiden muistopäivä. Tämänvuotisen paraatin erityisenä teemana oli Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi. Paraatiin osallistui kaiken kaikkiaan 3818 partiolaista 94 eri lippukunnasta. Paraatissa kävi myös VIPvieraita ulkomailta asti, sillä partion maailmanjärjestön Euroopan puheenjohtajisto kokoontui Turussa paraativiikonloppuna. Euroopan partiokomitean puheenjohtaja Craig Turpie ja Euroopan aluejohtaja David McKee olivat katsomassa partioparaatia. Partiolaiset kokoontuivat paraatijuhlaan Turun Tuomiokirkolle klo 14. Tuomiokirkon portailla pidettiin perinteisesti juhlapuhe ja partiohartaus. Juhlapuhuheen piti piirinjohtaja Aleksi Heikkilä. Paraatijuhlassa kuultiin myös lauluesitys Huivita se mistä tykkäät, jaettiin Mannerheim-soljet partioharrastuksessaan ansioituneille nuorille partiojohtajille ja tietenkin laulettiin perinteisesti Suvivirsi. Lippukunnat kisailivat paraatin aikana muun muassa osallistumis-, ryhti- ja partiohuutokilpailussa. Ohimarssi tapahtui Linnankadulla kaupungintalon puistikon kohdalla Turun Metsänkävijäin soittokunnan tahdittamana. Ohimarssin ottivat vastaan piirinjohtaja Aleksi Heikkilä, paraatinkomentaja Ida Michelsson sekä paraatin kutsuvieraat. 10

Paraatissa jaetut ansiomerkit I luokan Mannerheim-solki Mikko Heinonen, Piikkiön Tammipartio Jussi Hurme, Turun Metsänkävijät Emilia Jaatinen, Halikon Siniset Markus Laakso, Liedon Eränkävijät Maria Nikkari, Kaarinan sädetytöt Sinikka Pesonen, Tornipääskyt Katariina Siivonen, Kolkankävijät Karoliina Vierjoki, Perttelin Piketit Elli Virtala, Raision KilliNallit Eveliina Ylitalo, Liedon Eränkävijät II luokan Mannerheim-solki Soili Aaltonen, Merimaskun Reimarit Elmeri Aho, Sauvojapojat Maria Erälinna, Kairankiertäjät Tanja Glad, Hakkistytöt Jesse Hannonen, Väinän Vartijat Emma Isokyykö, Auran Eräkurjet Siiri Jaakkola, Nousiaisten Henrikin Lpk Heini Jokinen, Piikkiön Tammipartio Valtteri Jokinen, Väinän Vartijat Olli Kairas, Kaarinan Ristiritarit Emilia Kinnunen, Maarian Kämmekät Kaisa Kipinoinen, Auran Eräkurjet Ida Koskinen, Maskun Hemmingin T&P Miko Koski-Tuuri, Turun Metsänkävijät Inna Kulla, Henrikin Tapulitytöt Emmi Lagerroos, Maskun Hemmingin T&P Tuulia Lahtinen, Teljän Partio Aino Laiho, Ahertajat Stiina Lehmus, Piikkiön Tammipartio Joel Lehtovirta, Halikon Siniset Väinö Leimu, Rymättylän Märssyvahdit Liisa Leino, Mikaelin Sinikellot Elias Lindholm, Turun Partio-Sissit Karoliina Lindstedt, Rajakivenkiertäjät Mari Lipponen, Naantalin Siniset Valtteri Luoma, Salon Leiriveikot Elina Merivirta, Merimaskun Reimarit Varpu Mikkonen, Kullaan Kuusipeurat Matias Mustikkamaa, Kaarinan Ristiritarit Neonilla Narjus, Auran Tytöt Matilda Nummelin, Tavastin Liljat Päivi Ojala, Rymättylän Märssyvahdit Emmi Pahikkala, Maskun Hemmingin T&P Mikko Paloniemi, Sauvojapojat Mari Rannikko, Kaarinan Sädetytöt Salla Rantala, Merimaskun Reimarit Sofia Rusi, Ruskon Maunun Partio 11

Jenna Ruusunen, Nousiaisten Henrikin Lpk Aliisa Saari, Uudenkaupungin Merihait Jussi Saari, Sauvojapojat Saana Saarinen, Maarian Kämmekät Olli Salminen, Myrskypojat Eveliina Salonen, Käppäräpartio Sanni Salonen, Rajakivenkiertäjät Tiina Santaharju, Käppäräpartio Pauliina Seulu, Henrikin Tapulitytöt Elisa Sillanpää, Littoisten Pirtapiiat Venla Silmunen, Piikkiön Tammipartio Elina Sirkiä, Nuotiotytöt Eeva-Stiina Suominen, Loimaan Saviset Salli Suominen, Rajakivenkiertäjät Jaakko Tolonen, Turun Partio-Sissit Sanna Tähkäpää, Maarian Kämmekät Elisabeth Ylitalo, Kullaan Kuusipeurat Petra Yrjölä, Kolkankävijät Hopeasusi nro 113 Kari Heinistö, Turun Metsänkävijät Suomen Partiolaisten Hopeinen ansioristi Seppo Lahtinen, Turun Metsänkävijät Suomen Partiolaisten Hopeinen ansiomitali Kalle-Pekka Mannila, Harjavallan Pirkat Sanna Santala, Henrikin Tapulitytöt Saila Sipilä, Rantakaarinat Satu Päivärinta, Ilpoisten Vuorenkävijät 12 Lounais-Suomen Partiopiirin Hopeinen ansiomitali Aleksi Heikkilä, Nousiaisten Henrikin Lpk Eva Aitasalo, Auran Tytöt Mari Holmroos, Littoisten Pirtapiiat Marikki Impivaara, Nuotiotytöt Jenni Jalava, Raision KilliNallit Susanna Kaitila, Raision KilliNallit Sini Keski-Korsu, Maarian Kämmekät Henriikka Laine, Auran Eräkurjet Markku Olshin, Harjavallan Pirkat Terhi Rajala, Porin Tulitikut Jukka Toivonen, Tavastin Liljat Taina Vastamaa, Ulvilan Erätytöt Outi Viili, Koroisten Sarpiot Suomen Partiolaisten Pronssinen ansiomitali Niina Etelätalo-Niemi, Ahlaisten Ankkurit Petteri Heinonen, Liedon Eränkävijät Inkeri Huiskala, Nuotiotytöt Kaisa Johto, Liedon Eränkävijät Eeva Kivilä, Kaarinan Sädetytöt Tanja Kuoppala, Ruskon Maunun Partio Riitta Kuosmanen, Siikaisten Karhunveikot Anna Leisvuori, Henrikin Tapulitytöt Kaisa Myrsky, RajakivenKiertäjät Anni Niittynen, Nuotiotytöt Markus Perälä, Kipinäpartio Kirsi-Marja Rytsälä, Nousiaisten Henrikin Lpk Antti Saarisalo, Rymättylän Märssyvahdit Christian Sandholm, Turun Partio-Sissit Heikki Veistinen, Turun Metsänkävijät

Lounais-Suomen Partiopiirin Pronssinen ansiomitali Anna-Riikka Aho, Tavastin Liljat Jussi Ahtiainen, Lokalahden Erälokit Elina Asikainen, Loimaan Saviset Henna Einola, Maarian Kämmekät Sini Ervelä, Hakkistytöt Mari Hannula, Kaarinan Korpiklaani Sonja Heino, Porin Tertut Tuire Huhdanmäki, Honkahukat Tarja Ihalin, Luvian Loukke Tuomas Jalava, Nuotiopojat Renita Johansson, Turun Metsänkävijät Sofia Jääskeläinen, Tornipääskyt Kirsi Kannisto, Suomusjärven Mesoliitit Kristian Karru, Sauvojapojat Elina Kataja, Jokilaakson Ravut Sari Korsimo, Kolkankävijät Henna Koskimäki, Piikkiön Tammipartio Jarno Laine, Turun Metsänkävijät Pauliina Laine, Loimaan Saviset Maija-Liisa Laukkanen, Raision KilliNallit Susanna Lehtinen, RajakivenKiertäjät Sini Lehto, Maarian Kämmekät Jenni Lehtonen, Halikon Siniset Antero Lähteenmäki, Ruskon Maunun Partio Sanna-Mari Mäkinen, Teljän Tuikkeet Juho Nykänen, Kairankiertäjät Saana Pulkkinen, Tornipääskyt Milla Ruohonen, Nuotiotytöt Teemu Ruuhi, Mellilän Menninkäiset Noora Rämö, Kaarinan Korpiklaani Heli Seppälä, Tavastin Liljat Niina Seppälä, Vehmaan Lustaset Helena Siivonen, Kolkankävijät Piia Sinervo, Koroisten Sarpiot Kalle Sipilä, Maskun Hemmingin T&P Riina Sipilä, Maskun Hemmingin T&P Heta Stauffer, Nuotiotytöt Alina Tähkäpää, Kairankiertäjät Susanna Utriainen, Koroisten Sarpiot Annika Vesterinen, Koroisten Sarpiot Ritva Ylinen, Karvian Majavapartio Pyhän Yrjön solki Jani Aarnio, Mustavuoren Sissit Kai Alajoki, Puhurin Pojat Niina Ala-Kantti, Honkahukat Olli Jääsaari, Turun Sinikotkat Antti Karhunen, Turun Metsänkävijät Anna-Emilia Koivisto, Henrikin Tapulitytöt Jenna Porvari, Koroisten Sarpiot Eini Saukkonen, Henrikin Tapulitytöt Patrik Solin, Turun Sinikotkat Taavi Tingander, Väinän Vartijat Mia Toivonen, Mikaelin Sinikellot Ilkka Tuomi, Jokikylän Pojat Reetta Tuomola, Väinän Vartijat Lounais-Suomen Partiopiirin Hopeinen ansioplaketti Anja Elo, Turun Metsänkävijät Raine Elo, Turun Metsänkävijät Anne Hummelin, Turun Mikaelin Siniset Satu Marku, Ahertajat Johanna Mikola, Turun Mikaelin Siniset Anna-Mari Sopenlehto, Turun Mikaelin Siniset Antti Toivonen, Hakkistytöt ja Sauvojapojat Pyhän Yrjön plaketti Keijo Nyström, Turun Metsänkävijät 13

Paraatikilpailujen tulokset Partiopiirin lippuvartiolippukunta Littoisten Pirtapiiat Partiohuutokilpailu Littoisten Pirtapiiat Ryhtikilpailu, isot poikalippukunnat 1. Kaarinan Ristiritarit 61,61 2. Turun Sinikotkat 58,98 3. Turun Metsänkävijät 58,67 Ryhtikilpailu, isot tyttölippukunnat 1. Littoisten Pirtapiiat 62,24 2. Henrikin Tapulitytöt 61,35 3. Hakkistytöt 61,13 Ryhtikilpailu, isot yhteislippukunnat 1. Piikkiön Tammipartio 60,15 2. Kolkankävijät 57,17 3. Ruskon Maunun-Partio 56,62 Ryhtikilpailu, keskikokoiset yhteislippukunnat 1. Alastaron Jyväset 58,44 2. Mellilän Menninkäiset 57,41 3. Kyrön Kiurut ja Kokot 55,29 Ryhtikilpailu, pienet poikalippukunnat 1. Puhurin Pojat 61,13 2. Turun Eränkävijät 58,88 14 3. Turun Mikaelin Siniset 58,64 Ryhtikilpailu, pienet tyttölippukunnat 1. Mikaelin Sinikellot 61,14 2. Laitilan Lumikit 60,50 3. Kaarinan Sädetytöt 58,13 Ryhtikilpailu, pienet yhteislippukunnat 1. Rymättylän Märssyvahdit 58,43 2. Turun Versot 58,00 3. Kakskerran Kaksoispiste 57,15 Karelia-malja, tyttölippukunnat 1. Toivon Erätytöt 78,79 2. Laitilan Lumikit 75,00 3. Henrikin Tapulitytöt 63,50 Karelia-malja, poikalippukunnat 1. Turun Metsänkävijät 56,69 2. Turun Mikaelin Siniset 56,41 3. Kaarinan Ristiritarit 56,12 Karelia-malja, yhteislippukunnat 1. Turun Versot 100,00 2. Marttilan Martit 80,77 3. Rymättylän Märssyvahdit 64,29 Arvostelutuomaristo: Lions Club Turku, Pansio

15

Kasvun kuulumisia Teksti: Isa Qvist, Saviseudun Peurat, Jenni Suomela, Vehmaan Lustaset, Niina Seppälä, Vehmaan Lustaset, Katja Jäntti, Auran Tytöt Kuvat: Isa Qvist, Saviseudun Peurat, Niina Seppälä, Vehmaan Lustaset, Jenni Suomela, Vehmaan Lustaset Taajamasuunnistusta Vehmaalla 16 Herkullinen nimikkokakku syntymäjuhlien tarjoiluissa pimät rastit oli sijoitettu niin, että niillä oli jokin yhteys lippukunnan historiaan tai toimintaan. Torilla kävi kolina, kun ryhmien tehtävänä oli koota trangia mahdollisimman nopeasti. Seurakuntatalon pihaan oli noussut telttakylä, jossa suunnistajat pääsivät tutustumaan Lustasten nimettyihin majoitteisiin ja pohtivat onko esim. Bertta puolijoukkuevai vaellusteltan nimi. Ehdottomasti suurimman suosion saavutti Lohikäärmeen Lento -niminen rasti Vinkkilän koululla. Keinutelineeseen oli solmittu polkupyörän sisäkumi. Näin muodostuneella jätti-ritsalla koetettiin ampua lohikäärme mahdollisimman keskelle maalialueena toiminutta maavaatetta. Lohikäärme oli vinkuva koiran purulelu ja siitä lähtevät äänitehosteet ammunnan aikana olivat iso osa rastin viehätystä. Kun kaikki rastit oli kierretty, ryhmä toisensa jälkeen saapui maaliin. Vuorossa oli virallista ohjelmaa Kuva-Tähden tunnelmallisessa salissa. Ohjelmassa oli onnitteluita, kevään aikana suoritettujen merkkien jakoa, syntymäpäiväkakun syöntiä Vehmaan Lustasten lippukunnanjohtaja piti juhlapuheen Yrjönpäiväjuhlassa. Vehmaan Lustaset juhlistivat 20-vuotista partiotaipalettaan 26.4.2011 Vehmaan keskustassa Vinkkilässä järjestämällä perinteisen Yrjönpäiväjuhlan lisäksi pitkästä aikaa taajamasuunnistuksen. Kunnassa, jonka väkiluku on alle 3000, ei oikeastaan voi puhua kaupunkisuunnistuksesta, vaikka se järjestetäänkin kunnan urbaaneimmassa miljöössä. Niinpä Vehmaan Lustaset ovatkin järjestäneet taajamasuunnistuksia, joissa partiomainen toiminta on tuotu toimintarastien muodossa keskelle kylää. Yli yön kestävää suunnistusta ei ole ollut, vaikka lippukunta on muutamaan otteeseen taajamaleireillytkin. Taajamasuunnistuksen myötä partio tuodaan ihmisten ilmoille, tehdään toimintaa tutuksi ja muistutetaan kuntalaisia lippukunnan olemassaolosta. Kiinnostusta strategisesti sijoitetut toimintarastit herättävät aina enemmän tai vähemmän. Tänä vuonna taajamasuunnistus oli kaikille avoin. Kokoontumispaikalle Vehmaan Kuva-Tähdelle oli kertynyt paljon ihmisiä paikalle, sudenpentujen vanhemmat ja sisarukset olivat lähteneet hyvin aktiivisesti liikkeelle ja vanhoja lippukuntalaisia oli saapunut myös muistelemaan lippukuntamme vaiheita. Perinteisesti lähtötehtävät ovat rakentelua, niinpä taajamasuunnistuskin alkoi kisamaskotin askartelulla. Maskotin valmistuttua ryhmät saivat kartat ja lähtivät etsimään muita rasteja. Juhlavuoden kunniaksi kylmillä rasteilla mitattiin osallistujien tietämystä Vehmaan Lustasista. Lämja kuvaesitys Vehmaan Lustasten historiasta. Yrjönpäiväjuhla ei tietenkään ole mitään ilman Pyhän Yrjön näytelmää. Perinteisen näytelmän korvasi tänä vuonna diaesitys Pyhästä Yrjöstä. Hyvin onnistunut juhlamme päättyi lopuksi yhteiseen ystävyyspiiriin. Taimilippukunnan kuulumisia Ihana elämöinti ja ajoittain korvia huumaava meteli täyttää maanantaisin Ypäjän kunnan Nuorisotila Haavin, jossa kokoontuu tuore lippukunta Saviseudun Peurat ry eli SaPe. Saviseudun alueella liikkuu paljon peuroja, teiden varsilla varoitetaan peuravaarasta, siitä se nimikin sai alkunsa. Huivimme on maitosuklaanruskea vaalealla reunalla aivan kuten peuran värityskin. Huivimerkkiä ja lippua

Ensimmäinen kerran kuukaudessa ilmestyvä Kuukauden Kasvu-vinkit kirje on lähetetty lippukuntiin toukokuun alussa. Seuraava ilmestyy 6.6. Saviseudun Peuroja Napakettu-leirillä. suunnittelemme vielä, hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Ensin on vuorossa sudenpennut Kotkat. Laumassa on kolmen tytön lisäksi liuta poikia, joten meno on myös sen mukaista. Aina välillä meillä vierailee pienenpieni Pac (lausutaan Pasi), joka heittelee roskia roskiksesta lattialle ja piiloutuu mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Nyttemmin Pac on hävinnyt teille tietymättömille, mutta Pacin serkku on kuvioissa mukana. Talven pakkasten paukkuessa lempileikiksi on muodostunut Venäläinen miranol eli polttopallo eli tuttavallisesti pers pallo. Pöllöt ryhmä kokoontuu sudenpentujen jälkeen, tässä ryhmässä on vain yksi poika ja yli kymmenkertainen määrä tyttöjä. Pienen paikkakunnan etuihin kuuluu että sisarukset pääsevät samaan ryhmään, sen vuoksi Pöllöt koostuu sekä sudenpennuista että seikkailijoista, mukana on myös apuakelana tarpoja. Varsinainen tarpojatoiminta alkaa vasta syksyllä, kun nykyisen tarpojan seuraksi siirtyy muutama nykyinen seikkailija ryhmään. Kevään aikana olemme tutustuneet partiotapojen ja -perinteiden lisäksi muun muassa miten internetissä käyttäydytään, suorittaneet useita merkkejä ja valloittaneet paikallisen ulkoilualueen ison pulkkamäen Rautarinteen laskiaisena. Yöretki suuntautui turvallisesti kololle, teimme yhdessä pizzaa Kotkien kanssa ja Pöllöt leipoivat sämpylöitä, luumukakkua, lusikkaleipiä ja suklaamuffinsseja pienryhmissä. Vielä kevään aikana pääsemme kunnostamaan uusia retkitiloja ja sen ympäristöä, kesällä on luvassa ensimmäinen oma leiri ja elokuussa vieraaksemme saapuu brittiläisiä partiolaisia. Olen erittäin kiitollinen että partiolaisten vanhemmat osallistuvat myös toimintaan, jokainen omalla tavallaan ja vapaaehtoisesti. Aikuisia tarvitaan toiminnan mahdollistamiseksi, tämä luo meille hyvän pohjan kasvaa vahvaksi lippukunnaksi, jolla on tarjota aktiivista ja mieluisaa toimintaa jokaiselle ikäkaudelle. Saviseudun Peurojen kuulumisia voit seurailla vaikkapa lippukunnan omalta facebook-sivulta tai lippukunnan kotisivuilta www.sape.nettisivu.org Lisäksi kerromme kirjoitamme joka kuukausi paikalliseen Ypäjäläinen-lehteen Mikä on Kasvu-projekti Oletko sinä tai lippukuntasi joskus miettinyt partion näkyvyyttä tiedotusvälineissä, paikkakunnan nuorten ja heidän vanhempiensa keskuudessa tai vaikkapa internetissä. Miten saadaan aikuisia, myös ei-partiolaisia, mukaan toimintaan? Onko partiotoiminta siellä, missä lapset ja nuoret ovat? Miten saada lisää jäseniä mukaan toimintaan? Voisiko yhteistyötä naapurilippukunnan kanssa lisätä Jos vastaus yhteenkin kysymykseen on kyllä, olethan tietoinen piirissä käynnissä olevasta Kasvu-projektista. Kasvu-projekti on Suomen Partiolaisten käynnistämä Toiminta kasvuksi -hanke, jossa Lounais-Suomen partiopiiri on mukana. Piirimme tavoitteena on saada 12 % alueen 7 22-vuotiaista mukaan partiotoimintaan ja samalla lisätä myös mukana olevien aikuisten määrää. Tavoitteena on myös lisätä partion tunnettavuutta, tehostaa piirin partiotyön maakunnallista kattavuutta sekä ennen kaikkea kannustaa, auttaa ja tukea lippukuntia. Projekti jatkuu piirissä aina vuoden 2012 loppuun asti. 17

Netistä sisältöä toimintaan Teksti: Maarit Pirinen, Rauman Partiotytöt, Ulla Värre, Karimo ja Matti Väätäinen, Jokikylän Pojat Tuntuuko välillä ettei partio-ohjelman aktiviteeteista löydy juuri sopivaa suoritusta, tai onko vartionne jo kolunnut läpi kaikki haasteet? Muiltakin järjestöiltä löytyy paljon erilaisia pelejä ja aktiviteetteja, jotka sopivat hyvin partiokokouksissa tai retkillä tehtäväksi. Niistä löytyy tietoa hyvin netistä. Osa on tarkoitettu netissä suoritettavaksi, osasta taas voi esim. tilata kotiin materiaalia. Eettistä kauppaa Samoajajaosto testasi paria sattumanvaraista Eettisen kaupan puolesta ry:n aktiviteettia, jotka löytyvät järjestön nettisivuilta. Ensimmäisenä testauksen kohteena oli netissä toimiva Reilut reitit -nettipeli, joka kokoaa hauskasti yhteen erilaisten Reilun Kaupan tuotteiden matkat tuottajilta ostajille. Sivustolla kerrotaan esimerkiksi t-paidan, banaanien ja jalkapallon tuotannosta aivan alusta aina suomalaisten kauppojen hyllyille asti. Niinkin tarkkaan, että näillä tiedoilla voi shopata oman Reilun kaupan jalkapallonsa. Esiteltävät tuotteet on valittu hyvin, tietoa tuotteista on paljon ja tuotteen matkaa voi seurata kivasti kartalta. Varsinaista pelattavaa on vähän, oikeastaan vain tuoteaiheiset tietovisat, kun muuten sivustolla voi lähinnä surffailla eri tuotteiden mukana niistä kertovilla sivuilla. Sivusto on melko raskas, joten nettitikulla ei välttämättä kannata yrittää. Ehkä pelisivuston parasta antia olivat menevät videot, joissa kuvattiin esimerkiksi työntekoa banaaniviljelmällä. Videot olivat kuitenkin englanninkielisiä, eli katselu ainakin pikkupartiolaisten kanssa voi vaatia tulkkausta. Banaanivideon rumpurytmit tempaavat kuitenkin mukaansa kulttuurirajojen yli. Reilut reitit -nettipeli kiinnostaa luultavasti vanhimpia sudenpentuja ja seikkailijoita. Tarpoja- ja samoajavartiotkin saavat siitä tukea Reiluun kauppaan tutustumiseen. Isolla joukolla saman tietokoneruudun tuijottaminen on hankalaa, joten valkokankaan puutteessa peli voisi kenties toimia leikkimielisenä kotitehtävänä. Aktiviteetti vaatii vetäjältä jonkin verran kekseliäisyyttä, jotta siitä saisi toiminnallisemman. Kivoina lisukkeina kokouksessa voisivat olla vaikka banaanit ja karttapallo. Sudareiden ja seikkailijoiden kanssa johtajan on syytä perehtyä vaikeaan aiheeseen etukäteen, jotta kysymyksiin vastaaminen onnistuu. Peli löytyy osoitteesta: http:// eetti.fi/reilutreitit. Globaalia kuluttamista Testasimme myös Globaalin kuluttajan oppikirjaa, josta löytyy kaksi versiota; toinen yläkouluille ja toinen ammattikouluille ja lukioille. Mielestämme aktiviteetit soveltuvatkin parhaiten vanhemmille tarpojille ja samoajille sekä myös tietysti vaeltajille ja aikuisille. Oppikirjat sisältävät useampia tehtäviä, ja ne tekemällä voi suorittaa Globaalin kuluttajan ajokortin. Suoritusohjeet olivat selkeät, mutta koska aktiviteetit on suunniteltu koulussa tehtäviksi, ovat ne partiokokoukseen turhan teoreettisia. Tehtäviä kan- Reilut reitit -nettipeli kokoaa hauskasti yhteen erilaisten Reilun Kaupan tuotteiden matkat tuottajilta ostajille. 18

GLOBAALIN KULUTTAJAN OPPIKIRJA lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille Repu Tulevaisuuden tekijät Voimmeko sulkea silmät? Yhden ihmisen valinnat eivät vielä paljon vaikuta, mutta kun yksi ihminen kertoo epäkohdista perheelleen ja ystävilleen ja saa heidätkin toimimaan, vaikutus kasvaa hetkessä huimasti. Omaa vaikutusvaltaansa ei siis kannata aliarvioida. Pohtikaapa myös luokassanne, mitä tapahtuisi, jos kukaan ei välittäisi. Mitä jos kukaan ei piittaisi ilmastonmuutoksesta tai siitä, että luonnonvarat loppuvat? Olisiko parempi, että kukaan ei Repun vapaaehtoiset kasvattavat tietoisuutta Reilusta kaupasta pitämällä Reilua kahvilaa esimerkiksi Maailma Kylässä -festareilla Helsingissä. kertoisi, millaisia ongelmia kulutuksemme aiheuttaa? Tieto lisää tuskaa, mutta tietoa ei voi juosta karkuun. Maapallo ei kaipaa ihmisten syyllisyyttä tai ahdistusta vaan aktii visia kansalaisia, luovia ja rohkeita ratkaisuja sekä uskoa tulevaisuuteen. Yhteistyö kannattaa Koulumenestys, ulkonäkö, kaverit, seurustelu, perhesuhteet, tulevaisuus pitäisikö kaikkien näiden päälle huolehtia vielä maa- TULEVAISUUDEN TEKIJÄT 29 Tekemällä Globaalin kuluttajan oppikirjan tehtävät voi suorittaa Globaalin kuluttajan ajokortin. nattaa siis soveltaa ja toiminnallistaa. Soveltaminen vaatii vartionjohtajalta esivalmisteluja, mutta on varmasti sen arvoista. Aktiviteetit soveltuvat hyvin vaikka sadepäivän kokouksessa suoritettavaksi. Nettiä tehtävien teossa tarvitaan. Toki tehtäviä voi tehdä vaikka ennakkoon kotona, ja kokouksessa keskitytään keskustelemaan niiden aiheista, ja niistä syntyneistä ajatuksista. Joka tapauksessa Tehtävien purkuun kannattaa varata riittävästi aikaa sekä paneutua keskustelemaan niistä. Globaalin kuluttajan oppikirjan tehtävät ovat hyvin ajankohtaisia ja ne havainnollistavat hyvin arkipäiväisten valintojen ja kulutustottumusten merkitystä. Kirjat löytyvät sähköisinä osoitteesta: http://eetti.fi/kouluille. Ne voi myös tilata paperiversiona kotiin. 19

Kalenterien mestarimyyjät juhlivat Partiomuseossa Heli Sirkesalo, Piikkiön Tammipartio Kuvat Nils Grönberg Vuoden 2010 adventtikalenterikampanjan mestarimyyjiä palkittiin 12.3. Suomen partiomuseossa Turussa. Ilmassa oli kirkkaan kevätauringon lisäksi iloista partiojuhlan tuntua. Juhlaväkeä vanhempineen saapui paikalle koko piirimme laajalta alueelta Noormarkkua ja Someroa myöten. Alkupuheiden jälkeen jaettiin kunniakirjat ja pienet lahjat kättelyiden kera, sitten nautittiin täytekakkua, limpparia ja karkkeja. partiopiirin talousryhmän pj Milka Nousiainen ja varainhankintajaoston pj Heli Sirkesalo muistuttivat, että partiomainen varainhankinta ei ole pelkkää myymistä, vaan mahdollisuus oppia vastuunottoa ja tavoitteiden eteen ponnistelemista yksin ja yhdessä. Adventtikalenterin myyjä on myös koko järjestön käyntikortti. Monelle ei-partiolaiselle kalenterimyyjä saattaa olla ainoa henkilökohtainen kontakti partioon. Kalenterimyynnissä ansioituneita partiolaisia palkittiin kolmessa kategoriassa: yksilö- ja ryhmäsuorituksista sekä parhaasta myyntitempausideasta. Parhaan myyntitempausidean palkinnon sai tänä vuonna Kustavin Merikotkat. Palkitsemiset perustuvat lippukuntien kalenterikettujen (ent. kalenteriasiamies) piirille toimittamiin raportteihin. Partiolaisten adventtikalenteri on piirimme merkittävin vuosittainen varainhankintakampanja. Piirimme lippukunnat myivät vuonna 2010 yhteensä 44 593 adventtikalenteria, joiden tuotosta lippukunnat saivat kaikkiaan 107 000 euroa. Mestarimyyjien palkitsemistilaisuudessa oli aitoa partiojuhlan tuntua. 20

Kiitos Lounais-Suomen Partiopiirin adventtikalenterikampanjan mestarimyyjille! Lämmin kiitos myös kaikille Kalenteriketuille, joiden työ lippukunnissa adventtikalenterimyynnin koordinaattoreina on todella tärkeää jälleen tänäkin vuonna. Kalenterimyynti on kätevä tapa toteuttaa lippukunnan varainhankintaa, tehdä partiota tunnetuksi ja kokea yhdessä onnistumisen iloa! 21

Joulukuussa ja keväällä 2011 myönnetyt pj-valtakirjat Sari Ahosmäki, Louhen Tytöt Heidi Huotilainen, Käppäräpartio Pekka Hurme, Turun Metsänkävijät Virva Huuki-Saarinen, Salon Leiriveikot Emma Isokyykö, Auran Eräkurjet Jenna Jakonen, Littoisten Pirtapiiat Katri Kaaja, Liedon Eränkävijät Siiri Kivekäs, Auran Tytöt Karita Kivimäki, Karimo Ida Koskinen, Maskun Hemmingin Tyttäret ja Pojat Sonja Kujansuu, Pöytyän Pöllöt Mika Kuusisto, Auran Eräkurjet Emmi Lagerroos, Maskun Hemmingin Tyttäret ja Pojat Jan Laine, Ruoripojat Valtteri Lampi, Paraisten Merikotkat Vesa Lampi, Halikon Siniset Kristina Landén, Louhen Tytöt Maija-Liisa Laukkanen, Raision KilliNallit Eveliina Lehti, Meri-Porin Partio Väinö Leimu, Rymättylän Märssyvahdit Karoliina Lindstedt, RajakivenKiertäjät Anette Loukkola, Käppäräpartio Laura Lundell, RajakivenKiertäjät Valtteri Luoma, Salon Leiriveikot Marianne Malkaniemi, Kaarinan Sädetytöt Susanna Mantila, Kipinäpartio Elina Merenkivi, Narvin Tytöt Jaana Metsäranta, Rauman Partiotytöt Miia Multanen, Käppäräpartio Elisa Niemelä, Nuotiotytöt Mimmi Niiranen, Tuulihaukat Tomi Nikkanen, Porin Nuotiopojat Riikka Nummilahti, Kuusiston Linnanyrjänät Emmi Pahikkala, Maskun Hemmingin Tyttäret ja Pojat Laura Pikkusaari, Teljän Tuikkeet Jarkko Rantakytö, Jämijärven Miilunvartijat Sanni Salonen, RajakivenKiertäjät Elina Sirkiä, Nuotiotytöt Niki Suominen, Turun Metsänkävijät Toni Tamminen, Myrskypojat Anne-Mari Tyrmi, Vehmaan Lustaset Sanna Tähkäpää, Maarian Kämmekät Juho Vainio, Jokikylän Pojat Essi Virtanen, Kyrön Kiurut ja Kokot Anni Ylikoski, Ruskon Maunun-Partio Annika Öhman, Teljän Tuikkeet Onnea uusille partiojohtajille! 22

Repostelu Pitääkö aina kokoustaa? Teksti: Lauri Luoto, Turun Sinikotkat Kuva: Hanna Alin, Partio-Puhurit Esitteissä ja mark ki nointi teksteissä par tiolaisten kerrotaan viettävän aikaansa retkillä, leireillä ja purjehduksilla. Käyvät he niilläkin, mutta ennen kaikkea partiolaiset tykkäävät kokouksista. Tilastojen mukaan seikkailijaikäinen partiolainen käy vuodessa 1,2 yöretkellä mutta 30 kertaa kokouksessa. Ennen kuin pääsee mukaan esitteissä luvattuihin seikkailuihin, kolon nurkat tulevat kovasti tutuiksi. Siinä voi olla vanhemmilla ja kavereilla ihmettelemistä, kun kymmenvuotias kertoo viikko toisensa jälkeen menevänsä kokoukseen kuin poliitikko tai virkamies konsanaan. Otatko solmion ja salkun kanssa? saattaisi vääräleuka huikata perään. Kokouksesta puhuminen on partiolaisille vanhaa perua ja alkujaan ihan perusteltua. Helankolainen vartio, joka kokoontui hämyisen kellarin pirttipöydän ääreen huutamaan vartiohuutoa ja tekemään partiokunniaa viirilleen, saattoi hyvin kutsua tilaisuutta kokoukseksi, onhan salaseuroillakin kokouksia. Mutta mikä kokous on nykymuotoinen aikuisen mahdollistajan vetämä ilta, jossa leikitään ja opetellaan partiotaitoja? Välillä viikoittaisille kokoontumisille onkin yritetty keksiä muita nimityksiä, kuten vartioharjoitus ja vartioilta. Kokous on kuitenkin sitkeästi vienyt voiton, kuten jälleen nykyisen partio-ohjelman materiaaleissa. Harjoitus kalskahtaa tässä yhteydessä hiukan armeijalta ja vartioilta tuo mieleen isäntien tupaillat. Kunnollisen korvaavan termin pitäisikin ehkä olla uudissana, joka ei herätä kenessäkään vääriä mielleyhtymiä. Näin asia ratkaistiin eräässä pirkanmaalaisessa lippukunnassa, jossa viikoittainen kokoontuminen on nimeltään kasaus. Sinänsä pienten partiolaisten voi olla hyväkin tottua kokouksiin, koska aikuiset partiolaiset niissä vasta käyvätkin. Tällä tasolla kokouksia on monenlaisia. On muun muassa Ei pystyja Ei ehdi -tyyppisiä kokouksia. Ei pysty -kokouksessa on tarkoitus päättää tai sopia jostain, mutta se ei onnistu. Usein tämä johtuu siitä, että joku avainhenkilö ei ole päässyt paikalle luultavimmin osallistuakseen johonkin toiseen kokoukseen. Nykyisissä hallinnollisesti monimutkaisissa lippukunnissa Ei pysty -kokous voi syntyä myös puuttuvasta toimivallasta. Projektikokous huomaa tarvitsevansa päätökselleen johtajaneuvoston luvan, johtajaneuvosto hallituksen ja hallitus vuosikokouksen. Syystä riippumatta Ei pysty -kokouksessa hörpitään kahvit, siu naillaan hetki tilannetta ja siirrytään sitten kotiin tai johonkin toiseen kokoukseen, joita kololla on käynnissä. Ei ehdi -kokouksen tarkoituksena on seurata projektin etenemistä sen pohjalta, mitä itse kukin on tehnyt edellisen kokouksen jälkeen. Mitä isompi partioprojekti on tekeillä, sitä aikaisemmin valmistelu aloitetaan, mutta hankkeen koosta riippumatta enin osa valmisteluista tehdään viimeisellä viikolla ja hyvin monet viimeisenä iltana. Matkalle mahtuu siis monta Ei ehdi -kokousta, jossa todetaan, että kukaan ei ole vielä ehtinyt tehdä sovittuja asioita. Yhdessä projektissa Ei ehdi -kokouksiin kyllästynyt ystäväni ehdotti, emmekö voisi lopettaa kokousten pitämisen ja kokoontua sen sijaan tekemään ne asiat, joiden etenemistä muuten seuraisimme. Näin toimittiin, ja hanke eteni poikkeuksellisen kivuttomasti. Pidemmälle menevä idea on jättää koko kokoontuminen vähän vähemmälle. Olin taannoin kesäleirillä, jota ei edeltänyt juuri yhtään kokousta. Asiat saatiin sovittua muutenkin, ja monia metsässä tapahtuvia asioita olisi muutenkin vaikea sopia pöydän ääressä. Vähän yllätyksiä tuli toki matkalla, mutta niitä oli paljon kiinnostavampaa ratkoa leiripaikalla kuin istua loputtomia kokouksia kololla. Varsinkin aikuisilla johtajilla partiolle käytettävissä oleva vapaa-aika on usein rajoitettua. Niukentamalla kokouksiin käytettyä aikaa saataisiin lisää tilaa itse toiminnalle. Tällöin saataisiin ehkä kehitettyä sitäkin, että seikkailijan kokous-retkisuhdeluku 30/1 vähän paranisi. 23

Ketä? Seikkailijana on kivaa ja vähän vaikeampaa kuin supeissa Teksti: Maikki Laukkanen ja Milja Lappalainen, Raision KilliNallit Kuva: Milja Lappalainen, Raision KilliNallit Raisiolainen seikkailija Heidi Sirén tykkää metsästä ja kumisaappaista. Partiohuivi on hänelle hurjan tärkeä esine, koska sitä käyttäessä tuntee olevansa mukana partiossa. 24 Ketä olet ja mistä tulet? Olen Heidi Sirén ja tulen Ihalasta, Raisiosta. Lippukuntani on Raision KilliNallit. Kauanko olet ollut partiossa? Olen ollut mukana 5 vuotta eli 7-vuotiaasta saakka. Mikä on parasta partiossa? Leirit ovat parasta. Kivointa ovat ryhmätehtävät ja suunnistukset. Mikä on tylsintä partiossa? Ei mikään. En kyllä tykkää kirkonrotasta. Kuinka mones paraati tämä sinulle on? Viides, olen ollut mukana joka vuosi sudenpennusta lähtien. Onko paraatissa kivaa? On. Minusta on mukava edustaa omaa lippukuntaa. Saako teidän lippukunnassa jonkun palkinnon paraatin jälkeen? Joo, jäätelön. Oletko itse ommellut kaikki merkit partiopaitaan ja huiviin? En ole. Äiti on ommellut suurimman osan ja itse ompelin muutaman. Olet nyt seikkailija, millainen seikkalijaryhmä teillä on? Tosi kiva, ehkä vähän kuriton. Mitä merkkejä tai suorituksia te olette suorittaneet? Oletteko käyneet retkillä tai kisoissa? Olemme suorittaneet leirikokki-, salapoliisi-, leipuri- ja nuotionteko-merkit. Joo, ollaan käyty myös retkillä ja kisoissa. Nekin on ollut mukavia, vaikka ei ole tullut palkintoja. Pidätkö sinä seikkailijaohjelmasta? Joo. Se on kivaa, kun esimerkiksi leivotaan ja on vähän vaikeampaa kuin sudenpennuissa. Mitä muuta sinä teet kuin harrastat partiota? Harrastan telinevoimistelua. Mikä on hauskinta koulussa? Kuvis ja liikunta. Mikä on tärkein tai rakkain partiotavarasi? Huivi. Sitä käytetään kokouksissa. Tulee sellainen olo, että ollaan partiossa.

Kui Kui partiossa retkeillään? Teksti: Sari Mantere Kuva: Tuuli Seppälä Partioon tuntuu oleellisesti kuuluvan retkeily. Jo partion pienimmät eli sudenpennut opetetaan retkeilyn saloihin. Heidi oli pukeutunut paraatipäivänä varsin tyylikkäästi. Valitse itsellesi mieluisampi vaihtoehto: Metsä vai meri? Metsä. Hedelmä vai salmiakki? Hedelmä. Puukko vai saha? Puukko. Kumisaappaat vai vaelluskengät? Kumisaappaat. Teltta vai mökki? Mökki. Uinti vai vaellus? Uinti. Retkiä tehdään lyhyitä ja pitkiä, päiväsaikaan tai yön yli kestäviä. Retkeillä voi niin partiokokouksissa kuin leireilläkin. Retkeilymaasto voi olla melkein missä tahansa, kaupungissa, maaseudulla, metsässä ja jopa merellä. Lounais-Suomen Partiopiirin retkeilyjaoston puheenjohtaja Paavo Kaija, miksi partiossa retkeillään? Noh, tietysti siksi, ettemme vieraantuisi luonnosta ja jotta saisimme puhtaita elämyksiä! Onko partiota ilman retkeilyä? Ei ole, mutta kaikki retket eivät ole viikon vaelluksia. On terveellistä välillä ihan vain käydä makkaranpaistolla lähimetsässä. Minkälainen on paras retki? Sellainen, josta jää hyvä maku, tunnelma tekee retken. Miten retkelle tulisi valmistautua? Riippuu tietysti retkestä, mutta puukko ja tulitikut mukaan ja säänmukainen varustus päälle. Aina pitää luonnossa muistaa, kuinka pieni ihminen on ja asennoitua luontoa kunnioittaen. Mikä on parasta retkeilyssä? Puhdas luonto ja sen ihmeet. Partio-ohjelma on pullollaan retkeilyyn liittyviä asioita. Opetellaan oikeaa pukeutumista, varusteiden pakkaamista, eväiden valmistusta, luonnossa kulkemista, majoitteiden, työkalujen ja ruuanlaittovälineiden käyttöä jne. jne. Retkeily liittyy niin sanottuihin perussuorituksiin, mutta löytyypä teeman alta taitomerkkejäkin. Retkeilyä ei ole rajattu tiettyihin ikäryhmiin, vaan kaikkien partiolaisten lapsista aikuisiin oletetaan osallistuvan tähän toimintaan. Retkeily ei kuitenkaan ole partiolaisten yksinoikeus, vaan kaikilla harrastukseen, ikään, sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan katsomatta on mahdollisuus hypätä retkeilijän saappaisiin. 25