Morfologia-kurssin luentomateriaaleja Juho H arme 27. syyskuuta 2016 Sis alt o 1 luento 8: Sijat funktionaalisen morfologian kannalta 2. 2 1.1 Datiivin merkityksi a ja k aytt o a........................ 2 1.1.1 Tuttuja merkityksi a.......................... 2 1.1.2 Datiivi semanttisena subjektina.................... 3 1.1.3 Datiivi verbin t aydennyksen a..................... 4 1.1.4 Datiivi adjektiivien t aydennyksen a.................. 4 1.1.5 Lis a a merkityksi a............................ 5 1
1 luento 8: Sijat funktionaalisen morfologian kannalta 2. ˆ Takaisin sivun yl alaitaan ˆ Lataa PDF ˆ Tutki luentokalvoja ˆ Tutki tuntiteht avi a 1.1 Datiivin merkityksi a ja k aytt o a Vaikka genetiivi on ven aj an sijoista ehk a monik aytt oisin, my os datiivilla on erityisesti prepositioiden yhteydess a koko joukko merkityksi a. Seljakin (2006: 6365) erottaa itse asiassa kaikkiaan yhdeks an eri merkitysryp ast a, joista seuraavassa tarkastellaan huomionarvoisimpia ja v ahemm an itsest a anselvi a. 1.1.1 Tuttuja merkityksi a Ensinn akin voidaan todeta, ett a niin kuin k ayt ann oss a kaikilla ven aj an sijoilla, my os datiivilla on koko joukko paikallismerkityksi a, jotka suomessa ilmaistaisiin varsinaisilla paikallissijoilla (inessiivill a, elatiivilla, adessiivilla ym.). Pohdi vaikkapa seuraavia esimerkkej a: (1) Çîîïàðê íàõîäèòñÿ ê þãó îò öåíòðà. (2)... â ÿðîñòè ïîäíèìàåòñÿ è èä¼ò ê îêíó. (3) Ñåíüêà ñíîâà ïîäîø¼ë ê êðîâàòêå, ïîãëàäèë ìàëü èêó ïî ãîëîâå. Perusmerkitys paikassa on siis ê-preposition avulla ilmaistava l ahestyminen jotakin kohti. Kuitenkin esimerkki 3 esitt a a my os toisen paikkaan liittyv an merkityksen: liike pintaa pitkin. T am a toteutetaan ïî-prepositiolla (4) Ïîëçóò ïî ïîëþ äâà áîéöà, âäðóã ðÿäîì âçðûâ (5) Ëþäè êàê ìóðàâüè áåãàþò ïî òðàññå ñêëàä-ìàãàçèí-ñêëàä, âûâîçÿ âñ¼, òî åù¼ íå ñòîèò íà ïîëêàõ Toinen varmasti tuttu merkitys on vastaanottajan ilmaiseminen: (6) Âîçìîæíî òàêæå, òî ìåíåå îáðàçîâàííûå ðîäèòåëè èçî âñåõ ñèë ñòðåìÿòñÿ äàòü äåòÿì âûñøåå îáðàçîâàíèå (7) Ðó êó âñ¼-òàêè áëàãîïîëó íî âåðíóëè õîçÿéêå My os ajan ilmaiseminen on funktio, jonka ilmaisuun suurin osa sijoista osallistuu, eik a datiivi tee poikkeusta. Ensimm ainen ajallinen merkitys suomentuu usein menness ailmauksilla: (8) Ê ñåðåäèíå ñëåäóþùåé íåäåëè êàðòî êè áûëè àêêóðàòíî ðàñïðåäåëåíû íà øåñòü ñòîïîê. 2
(9) ß ïî ðàáîòå òîæå ïðàêòè åñêè âåñü äåíü ó êîìïà, òàê ê âå åðó ó ìåíÿ ãîëîâà êðóæèòüñÿ íà èíàåò. (10) Áëèæå ê âå åðó ìû ñíîâà îòïðàâèëèñü â ëàãåðü Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei ven aj ass a ole samalla tavalla k ayt oss a ilmauksia iltap aiv all a ja aamup aiv all a kuin suomessa. Ê-prepositio ja datiivi ovat usein avuksi ilmaistaessa vastaavia ajankohtia, kuten seuraavista kaunokirjallisista k a ann osesimerkeist a k ay ilmi 1 : (11) Iltap aiv all a en en a a muista aamun uutisia Îáû íî ê âå åðó ÿ óæå çàáûâàþ óòðåííèå èçâåñòèÿ (12) Oli j att anyt lapun, ett a palaa iltap aiv all a, mutta ei sit a ole n akynyt. Îñòàâèë çàïèñêó, òî âåðíåòñÿ ê âå åðó, íî áîëüøå íå ïîÿâëÿëñÿ. Toinen ajallinen perusmerkitys on suomen instruktiivia vastaava: (13) Ïî ïîíåäåëüíèêàì è åòâåðãàì ïðèõîäèëà äîìðàáîòíèöà óáèðàòü åãî äîì Huom Ïî-prepositio merkityksess a `johonkin aikarajaan asti se mukaanlukien' saa viereens a datiivin sijasta akkusatiivin: ìàãàçèí ðàáîòàåò ñ ïîíåäåëüíèêà ïî ïÿòíèöó. 1.1.2 Datiivi semanttisena subjektina Datiivi on merkitt av a sija ven aj ass a my os siit a syyst a, ett a sill a on tiettyj a syntaksin kannalta t arkeit a teht avi a: ennen muuta kyky toimia lauseen semanttisena subjektina (ñóáúåêò erotuksena syntaktisesta termist a ïîäëåæàùåå). Semanttinen subjekti voi merkityksen puolesta olla esimerkiksi kokija (ks. esim. 14) tai agentti (esim. 15) (kattava katsaus erilaisten lauseiden erilaisista subjekteista suomessa ja ven aj ass a: Leinonen 1985: 1415): (14) Ìíå õîëîäíî/âåñåëî/æàðêî/õîðîøî/íåâàæíî. (15) òî íàì äåëàòü? (16) Äåäóøêå æàëü ñòóäåíòîâ. (17) Ìíå ïîêàçàëîñü, òî ñèòóàöèÿ óæå ïðîøëà. (18) Ìíå äóìàåòñÿ, òî âû îøèáàåòåñü. Usein n aiss a tapauksissa suomen kokija ilmaistaisiin adessiivilla (lla) tai ehk a hivenen vanhahtavasti genetiivill a: Minulla/minun on kylm a/jano/n alk a/s a ali. On kuitenkin tapauksia, jotka suomenkieliselle eiv at tule yht a intuitiivisesti, kuten ïðèñíèòüñÿ-verbi (`n ahd a unta jostakin'): (19) Îäíàæäû åé ïðèñíèëñÿ ñîí, òî Àíòîí Èâàíîâè ãîâîðèò åé êàêóþ-òî ïðîñòóþ îáûäåííóþ ôðàçó. (20) Êîãäà, ïîóæèíàâ, ÿ ë¼ã â ïîñòåëü, ìíå ïðèñíèëîñü, òî ÿ êèíîìåõàíèê. 1 Esimerkit per aisin Tampereen yliopiston ParFin-korpuksesta, teoksista Konkka: Hullun taivas ja Lehtolainen: Kuparisyd an. 3
1.1.3 Datiivi verbin t aydennyksen a On joukko verbej a, joiden t aydennyksen sija on datiivi. Verrattuna genetiivi a t aydennyksekseen ottaviin verbeihin datiiviverbien k aytt o on selke amp a a: vastaavaa horjuntaa akkusatiivin ja datiivin v alill a ei ole kuin akkusatiivin ja genetiivin v alill a. Kieltolauseissa datiivit aydennys ei my osk a an muutu genetiiviksi ei voida sanoa îí íå ïîìîãàë Àííû. Seljakinia (2006: 64) mukaillen voidaan erottella muun muassa seuraavia datiivin kanssa yhdistyvi a verbej a: ˆ vastaavuutta tai suhdetta johonkin ilmaisevat: çàâèäîâàòü, ïðîòèâîðå èòü, îòâåòñòâîâàòü, ñîîòâåòñòâîâàòü ˆ samanaikaista toimintaa: àêêîìïàíèðîâàòü, ïîäïåâàòü ˆ kuuluminen / alistuminen / vastustaminen: ñäàâàòüñÿ, ïîä èíèòüñÿ, ñîïðîòèâëÿòüñÿ (21)  ïåðâóþ î åðåäü ïðèä¼òñÿ ïîä èíèòüñÿ ïðèíöèïó ýêîëîãè íîñòè. (22) Ïîòîì, êîãäà ÿ ïîäðîñëà è ñòàëà ó èòüñÿ â ìóçûêàëüíîé øêîëå, òî àêêîìïàíèðîâàëà åé íà ðîÿëå íà íàøèõ äîìàøíèõ êîíöåðòàõ. (23) Âëàñòè ýòèõ ñòðàí äîëãî ñîïðîòèâëÿëèñü óïîìèíàíèþ ïðàâîçàùèòíîé ïðîáëåìàòèêè. N aihin voidaan lis at a ainakin ryhm a edist amist a tai positiivista vaikuttamista johonkin merkitsev at verbit: ñïîñîáñòâîâàòü, ñîäåéñòâîâàòü (24) Ñîäåéñòâîâàòü ïîëèòè åñêîìó ðàçâèòèþ è ïîëèòè åñêîé îðãàíèçàöèè ðàáî åãî êëàññà íàøà ãëàâíàÿ è îñíîâíàÿ çàäà à (25) Ñêîðåéøåå ïðåîäîëåíèå äàííîãî áàðüåðà áóäåò ñïîñîáñòâîâàòü ðàçâèòèþ áèçíåñà Kiinnit a huomiota datiivin rooliin verbeiss a çàïðåøàòü / ðàçðåøàòü (kielt a a / sallia): (26) Èíîãäà ÿ è ðàçðåøàþ ñåáå ïîäîáíûå íàäåæäû (27) Âïîñëåäñòâèè â ýòîò çàêîí áûëè âêëþ åíû ïîïðàâêè, çàïðåùàþùèå àìåðèêàíöàì óñûíîâëåíèå ðîññèéñêèõ äåòåé Kiellon/sallimisen kohteena oleva asia tai esine on siis akkusatiivissa ja se, jolla oikeus asiaan on tai jolta se vied a an, on datiivissa. 1.1.4 Datiivi adjektiivien t aydennyksen a Paitsi verbit, my os adjektiivit voivat saada datiivimuotoisen t aydennyksen. Huomaa, kuten edell a mainittiin, ett a t all oin k aytet a an yleens a lyhytt a muotoa. (28) Òàêèå èíòåëëèãåíòû ïîïðîñòó âðåäíû ãîñóäàðñòâó (29) Òâîÿ äóøà ïîäîáíà ̼ðòâîìó ìîðþ (30) üòå ïèñàë â Ôàóñòå: Òû ðàâåí òîìó, êîãî ïîíèìàåøü. 4
1.1.5 Lis a a merkityksi a Seuraavaan on koottu joukko tapauksia, joissa datiivin k aytt o ei v altt am att a ole yht a tuttua kuin edell a mainituissa tapauksissa. Yksi Seljakinin (2006: 65) k aytt amist a merkitysryhmist a voitaisiin ilmaista termill a toiminnan kohteen omistaja. N aiss a tapauksissa verbill a on akkusatiiviobjekti, mutta t am an lis aksi datiivilla ilmaistaan t am an objektin haltija tai isompi kokonaisuus, johon se kuuluu: (31)  åòâ¼ðòûé, ìîæåò áûòü, ðàç ïîæàâ õîçÿèíó ðóêó, ãîñòü ñòóïèë çà ïîðîã (32) Òàêîå áëàãîðîäñòâî âîñõèòèëî ìåíÿ, è ÿ åù¼ ñèëüíåé ïîæàë åìó ðóêó. Omistettava asia voi olla abstarktikin, kuten el am a esimerkin 33 j alkimm aisess a lauseessa. (33) Åãî äðóãó óáèéöà ïîâðåäèë ëåâûé áîê, íî âðà è ñïàñëè ìóæ èíå æèçíü Huomaa my os konkreettisempi omistettava, ruumiinosa, esimerkin 33 ensimm aisess a lauseessa. Katsotaan viel a er ait a po-preposition ilmaisemia merkityksi a. Yksi tavallisimmista on ilmaista jonkun tai jonkin toiminta-alaa tai m a aritett av a a ominaisuutta: åìïèîí ìèðà ïî ôèãóðíîìó êàòàíèþ, èññëåäîâàíèå ïî ëèíãâèñòèêå, îòëè íûé ïî êà åñòâó. Toinen tavallinen merkitys puolestaan ilmaisee syyt a tai perustetta: ñóäèòü ïî âíåøíîñòè, öåíèòü ïî óìó, óéòè ïî áîëåçíè (n aist a tarkemmin ks. Øåëÿêèí 2006: 65). Ïî-preposition erityisempiin merkityksiin kuuluu niin kutsuttu distributiivinen (ðàñïðåäåëèòåëüíûé) merkitys, jossa jokaiselle antamisen kohteelle annetaan yksi kappale annettavaa esinett a: (34) À ïîòîì â ãîñòè ïðèøëè äðóçüÿ, è ìàìà ïîñàäèëà âñåõ çà ñòîë è äàëà êàæäîìó ïî êóñêó î åíü êðàñèâîãî è âêóñíîãî ïèðîãà ñ âèøíÿìè. (35) Ðèòóàë ¾ïîñâÿùåíèÿ ïåðâîêóðñíèêîâ. Äèïëîìíèêè ðàçäàþò êàæäîìó ïî ãâîçäèêå. Leinonen, Marja. 1985. Impersonal Sentences in Finnish and Russian. Slavica Helsingiensia 3. Hki: University of Helsinki. Øåëÿêèí, Ì.À. 2006. Ñïðàâî íèê Ïî Ðóññêîé Ãðàììàòèêå. drofa. 5