Lausunto ns. Leikolan paperista. 28.5.2012 Electronic Frontier Finland ry riisto.effi.org
Electronic Frontier Finland ry (Effi) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto asiasta. Yleisellä tasolla järjestö toivoo, että tekijänoikeuslainsäädännössä luovuttaisiin yksittäisten pistemäisten korjausten tekemisestä ja katsottaisiin hetkeksi järjestelmän kokonaistilaa ja uskottavuutta kansalaisten silmissä. Tästä näkökulmasta nyt kiireellä tehtävä hyvitysmaksujärjestelmän uudistaminen on lähtökohtaisesti väärä tapa hoitaa asiat. Kyse on kuitenkin ns. poliittisesta realiteetista. Markus Leikola on tehnyt esityksessään myös hyvää työtä erityisesti siinä mielessä, että se on saanut suomalaisen tekijänoikeuskentän liikkeelle jokseenkin ennennäkemättömässä määrin. Tässä lausunnossa lähdetäänkin liikkeelle siitä, että tekijänoikeusjärjestöjen ja teollisuuden yhteishanke laittaa kuluttajat suoraan hyvitysmaksujärjestelmän maksumiehiksi tulee uudistuksen lähtökohdaksi - vastoin Leikolan arviota. 1. Maksun lähteestä Myös Effi ry kannattaa mallia, jossa direktiivin edellyttämä hyvitys teosten yksityisestä käytöstä korvataan yhdestä rahalähteestä monimutkaisen tilitysjärjestelmän sijaan. Kyseessä on niin pienestä rahaerästä, että sen keräämiseen ei kannata yksinkertaisesti rakentaa monimutkaista byrokratiaa. 1 Toisin kuin tekijänoikeusjärjestöt (teollisuudelle on sama, mistä rahat tulevat, kunhan se ei ole heidän taskustaan ), Effi kannattaa, että maksu tulisi suoraan budjettivaroista. Tällöin maksun progressiivisuus olisi helpoimmin toteutettavissa. Mikäli maksu halutaan kerätä erillisenä mediamaksun kaltaisena erikoisverona, järjestö esittää, että se sisällytettäisiin nyt käsittelyssä olevaan Ylen mediamaksuun. Tämä olisi todennäköisesti helpoin ja nopein keino tällaisen maksun luomiseen. Tällä ratkaisulla kuluttajien verorasite ei myöskään nousisi. Ylessä tästä ideasta ei varmastikaan pidetä, mutta Yle ei tule äänestämään vaaleissa. 2. Maksun määräytyminen ja tilittäminen 1 Vrt. Osmo Soininvaaran blogaus aiheesta: http://www.soininvaara.fi/2012/05/12/kasettimaksun-pojan-paluu-osa-ix/ 2
Leikolan paperissa esitetyt lähtökohdat maksujärjestelmän transparenssin lisäämiseksi ovat ehdottoman kannatettavia. Kansalaisilla tulee olla :n tarkkuudella tietoisuus siitä, mihin maksulla kerättävät rahat menevät. Tämä on täysin keskeistä järjestelmän hyväksynnälle kansalaisten näkökulmasta. Hyvitysmaksujärjestelmän hyväksyttävyyttä lisäisi myös merkittävästi yleiskorvausten siirtäminen pois hyvitysmaksujärjestelmästä. Nykyinen tilanne, jossa esimerkiksi TTVK ry saa merkittävää tukea järjestelmästä, on kestämätön. Tilityksien kohdentuminen nykyistä oikeudenmukaisemmin tulee myös varmistaa kehittämällä yksityisen käytön vapaaehtoista seurantaa. Tämän toteuttamiseksi osa kerättävistä rahoista tulee allokoida alkuun tarvittavan infrastruktuurin rakentamiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ohjelmistojen kirjoittamista, joilla kuluttajat voivat vapaaehtoisesti ja anonyymisti raportoida omasta median käytöstään. 2 Yksityisen käytön seurannan avulla voidaan myös jossain määrin objektiivisesti arvioida käytön määrää ja sen aiheuttamaa haittaa. Keskiarvoistamalla kuluttajatutkimuksia esimerkiksi kolmen vuoden ajalta (ts. tulokset v. 2012, 2013 ja 2014 määräisivät maksukertoimet vuodelle 2015) hyvitys reagoisi hitaasti ja ennustettavasti muuttuviin kuluttajatottumuksiin. Effi korostaa, että hyvitysmaksu ei saa olla mikään automaatti, josta saa aina rahaa riippumatta siitä, mitä kuluttajat tekevät. 3. Verkkotallennus ja tekijänoikeuslaki Yksi syy, miksi Leikolan paperi on herättänyt niin voimakkaita tunteita, on sen rohkeus nostaa pöydälle erittäin fundamentti kysymys verkkotallentamista. Teollisuus ei luonnollisesti kuollakseen halua 3, että hyvitysmaksu ulotettaisiin tälle uudelle alueelle, koska tästä muodostuisi vaarallinen ennakkotapaus EU:n sisälle. Vaikka väite siitä, että tekijänoikeusjärjestelmä olisi teknologianeutraali, onkin täysin fiktiota, lähtökohta on kuitenkin 2 Samalla Suomeen saadaan yksi erittäin arvokas avoin tietokanta tutkimuskäyttöön. Tarvittavat ohjelmistot tulee tuottaa avoimella lähdekoodilla esim. yliopistojen yhteishankkeena. Samalla luodaan myös malli, joka voidaan siirtää helposti muun EU:n käytettäväksi. 3 Kaksipistemalli jättää tekijänoikeuskysymykset erilliskysymykseksi eikä myöskään edellytä puuttumista globaalin tekijänoikeusjärjestelmän fundamentteihin, kuten Leikolan mallissa on esitetty. 3
hyvä tavoite säädettävälle uudelle lainsäädännölle. Effi ry:lle onkin absoluuttinen kynnyskysymys, että nyt hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisen yhteydessä todetaan yksiselitteisesti, että kuluttajien erilaisissa Internet-palveluissa omaan käyttöönsä tekemät teoskopiot ovat täysin samoin yksityistä kopiointia kuin vastaavien kopioiden tekeminen kotilaitteistoilla. Toisin sanoen, piuhan pituudella ei tule olla merkitystä. Tämä on myös ainoa realistinen keino saada palveluiden rakentaminen käyntiin Suomessa. Tällä hetkellä on mahdotonta saada tarvittavia lisenssejä innovatiivisempien AV-palveluiden lailliseen tarjoamiseen Suomessa eikä tilanteeseen ole todellakaan tulossa muutosta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Suomalaisilla yrityksillä ei ole eikä tule olemaan tarvittavaa markkinavoimaa hankkia tarvittavia lisenssejä lähinnä USA:laisilta yrityksiltä. Monien sisältölajien osalta tämä ei olisi myöskään ylipäätänsä mahdollista, koska päällekkäiset oikeudet ovat hajaantuneet liian laajalle. Teollisuus ja järjestöt väittävät, että asia kyetään sopimaan kyllä muilla keinoilla. Kyseessä on hyvin kyynisestä valehtelusta, jolla pyritään pitämään uudet ja innovatiiviset yritykset poissa häiritsemästä markkinoita. Mitään lisenssejä ei onneksi kuitenkaan siis tarvittaisi, mikäli Suomessa seurattaisiin USA:n esimerkkiä ja todettaisiin verkossa olevien tallennuspalveluiden menevän yksityisen käytön piiriin (vrt. Capitol v MP3tunes). Leikolan esityksessä sivuutetaan tämä vaihtoehto näkemyksemme mukaan aivan liian kevyillä ja tarkoitushakuisilla perusteilla. USA:ssa tuomioistuimet ovat myös muutenkin ottaneet vakavasti väitteet tekijänoikeuslain teknologianeutraalisuudesta konkreettisena esimerkkinä sillä, että tiedostojärjestelmätasolla sama data tallennetaan vain kerran, ei saa olla oikeudellista merkitystä. Kyseessä on ainutlaatuisesta tilaisuudesta tehdä Suomesta lainsäädännöllisesti turvallinen maa tarjota näitä palveluita, joiden markkinat ovat nyt kiivaimmassa laajenemisvaiheessa. Jos hallitus on vakavissaan tavoittelemassa merkittävää siivua maailman pilvipalveluista, tässä olisi nyt se avain, jolla avattaisiin alan kehityksen estävät läpipääsemättömät oikeudelliset kahleet. Tämä olisi myös helposti toteutettavissa esimerkiksi seuraavasti: 4
Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta pilvipalveluiden turvaamiseksi 1 Tämän lain tarkoitus on selventää tekijänoikeuslain (404/1961) sisältö siten, että ns. pilvitallennuspalveluiden toiminta on Suomessa jatkossa tekijänoikeudellisesti yksityistä käyttöä. 2 Muutetaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun tekijänoikeuslain (404/1961) 12 :n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 821/2005, seuraavasti: Kappaleen valmistamisen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten saa myös antaa ulkopuolisen suoritettavaksi. Kappaleen valmistamisen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten saa myös antaa ulkopuolisen suoritettavaksi. Yksityistä käyttöä on myös kappaleiden tallentaminen käyttäjän hallitsemiin, mutta ulkopuolisten ylläpitämiin verkkopalveluihin. 2 Muutetaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun tekijänoikeuslain (404/1961) 12 :n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 821/2005, seuraavasti: Mitä 2 momentissa säädetään, ei koske sävellysteoksen, elokuvateoksen, käyttöesineen tai kuvanveistoksen kappaleen valmistamista eikä muun taideteoksen jäljentämistä taiteellisin menetelmin. Mitä 2 momentissa säädetään, ei koske käyttöesineen tai kuvanveistoksen kappaleen valmistamista eikä muun taideteoksen jäljentämistä taiteellisin menetelmin. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Electronic Frontier Finland ry:n puolesta, Ville Oksanen Varapuheenjohtaja FT (teknologiaoikeus), OTK 5