HAASTEENA AKTIIVISET SENIORIT MYÖS MARGINAALISSA! Diak Länsi 29.11.2007 Rehtori, dosentti Jorma Niemelä
1. Ihmisarvoinen vanhuus kuuluu jokaiselle. Siihen kuuluu oikeus olla osallisena ympäröivästä yhteisöstä ja yhteiskunnasta sen tärkeänä ja arvostettuna jäsenenä. Vanhukset voivat rakentaa hyvinvointia sekä itselleen että muille omalla toiminnallaan. Heillä on paljon annettavaa myös nuoremmille sukupolville.
2. Ihmissuhteet ja osallisuus elämään ovat hyvän elämän perusedellytyksiä. Vanhuksille tulee taata mahdollisuuksia osallisuuden toteutumiseen. Oikeus ihmissuhteisiin ja kohtaamiseen tulee taata myös fyysisten tai muiden esteiden vuoksi kodin tai laitosten seinien sisälle jääville vanhuksille. Yhteisöllisyyttä ja vertaistukea voidaan lisätä mm. vapaaehtoistyön organisoinnin kautta. Tässä järjestöillä ja seurakunnilla tulee olla entistä vahvempi rooli. Yhteisöt ja ryhmät tarvitsevat tiloja toimiakseen. Kaupunkien ja kuntien tiloja tulee saada joustavammin ja edullisemmin kuntalaisten käyttöön. Palvelutalojen yhteisten tilojen rahoitus tulee ratkaista. Myös seurakuntien tulisi antaa tilojaan yhteisöjen käyttöön.
3. Perheenjäsenten välistä yhteyttä on tuettava. Pitkät välimatkat ja työelämän kiire estävät lapsia osallistumasta omien vanhempiensa hoitoon. Yhteiskunnan ratkaisuilla tulee tukea perheiden ja läheisten mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja hoivaan silloin, kun he itse sitä toivovat. Huolehditaan siitä, että omaistaan hoitavilla ihmisillä on oikeus tehdä lyhennettyä työaikaa tai jäädä määräajaksi pois työstä läheisen vanhuksen hoitamiseksi. Omaisen hoitovapaan tulee kattaa lyhytaikaiset hoidon järjestelytilanteet, siirtymisen lyhennettyyn työaikaan sekä määräaikaisen työstä poisjäämisen omaisen saattohoitovaiheessa. Omaishoidontuen maksaminen tulee siirtää kunnilta Kansaneläkelaitokselle, jotta tuen saajien yhdenvertaisuus toteutuisi. Taataan laitoshoidossa olevalle vanhukselle oikeus vaihtaa asuinkuntaansa varsinkin silloin, kun se on omaissuhteiden kannalta tärkeää.
4. Ikääntyvän väestön aseman ja hyvän hoidon järjestäminen on yhteiskunnassamme enemmän arvovalinta kuin taloudellinen kysymys. Kulttuurimme korkeimpiin ihanteisiin ja arvoihin kuuluu, että yhteisön heikoimmista jäsenistä pidetään erityistä huolta. Vanhuksille tulee taata ihmisarvoinen hoito siinä elämänvaiheessa, kun omat voimavarat alkavat ehtyä.
5. Julkisen sektorin tulee taata hyvä, tasavertainen ja arvostava hoito sitä tarvitsevalle riippumatta asuinpaikasta, taloudellisesta tilanteesta tai avuntarpeen syistä. Erityistä huolta tulee kantaa marginaalissa elävistä vanhuksista. Hoitohenkilökunnan riittävä määrä tulee taata sekä laitoksissa että kotiin tuotettavissa palveluissa. Näin työntekijöillä on mahdollisuus vastata vanhusten erilaisiin tarpeisiin. Työntekijöiden vanhusosaamista sekä valmiuksia auttaa päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä, kaltoinkohdeltuja sekä eri kulttuuritaustoista tulevia vanhuksia tulee lisätä. Vanhusten uskonnolliset tarpeet tulee ottaa huomioon, kuuluivat he sitten ev.lut. kirkkoon tai johonkin muuhun uskontokuntaan. Myös seurakuntien työntekijöiden vanhusosaamista ja ikääntyneiden erityistarpeiden huomioimista on lisättävä.
Julkista sektoria on tehostettu yhteisöllisyyden kustannuksella Professori Leena Eräsaari, HS 19.11.2007 Lamasta lähtien julkisella sektorilla on tehty niin paljon kuin on kyetty yhteisöllisyyden karsimiseksi. Päiväkodeista, kouluista, yliopistoista, terveyskeskuksista ja vanhustenhuollosta on viety yhteisöllisyyden perusedellytykset. Yhteisöllisyydellä on kolme perusedellytystä. 1. Ensimmäinen on se, että ihmiset ovat läsnä ja heillä on aikaa toisilleen. 2. Yhteisön toinen perusedellytys ihmisten ajan lisäksi on paikka. Kun ihmiset tulevat yhteen, se vaatii jonkinlaisen fyysisen tilan. 3. Kolmas yhteisöllisyyden peruspilari on pysyvyys, muuttumattomuus tai rutiinimaisuus.
Mitä siis haluan sanoa? Teemme herkästi jaon aktiivisiin senioreihin ja hoidettaviin/huollettaviin kysymys on kuitenkin janasta. Meillä on paljon marginaalissa eläviä vanhuksia, joille kuuluu osallisuus ja yhteisöllisyys miten edesautamme niiden syntymistä? Voimmeko kuvitella aktiivisen, marginaalissa elävän vanhuksen? Emme, koska hän ei ole enää niin paljon marginaalissa!