Mmoottorilento on ainoa ilmailulaji, jossa kerhojen ohella on

Moottorilento paljon mahdollisuuksia briefing Kurssille pääsee 16-vuotias. Lupakirjan saa 17-vuotiaana. Harrastus on monipuolisia valmiuksia antava ja tarjoaa kilpailuhenkistä tekemistä. Matkalle voi lähteä omalla koneellaan. Moottorilentokurssi on ensiaskel ammattilentäjäksi. Aloittamisvaiheessa tarvitaan ilmailulääkärin tarkastus Mmoottorilento on ainoa ilmailulaji, jossa kerhojen ohella on tarjolla myös kaupallista koulutusta. Nykyisten määräysten mukaan yksityislentäjän PPL-lupakirjaa (Private Pilot License) varten on käytävä läpi laaja mutta mielenkiintoinen teoriakoulutus. Osaaminen testataan ilmailuviranomaisen järjestämissä kokeissa. Lentämistä koulutukseen sisältyy vähintään 45 lentotuntia. Kaikkiaan kyseessä on melko vaativa kokonaisuus, joka edellyttää hyvää motivaatiota. Toisaalta se myös palkitsee suorittajansa. Lisäksi PPL voi olla ensi askel lentäjän ammattiin. Moottorilentäjä voi lennellä vain omaksi ilokseen osallistuen vaikkapa erilaisiin fly in -kokoontumisiin. Toki itse lentämällä voi korvata muita matkustusmuotoja, mutta PPL-lupakirjan haltija on varsin riippuvainen sään oikuista. Jos aikoo matkailla omalla koneella, eteen tulee mittarilentämisen mahdollistavan IFR-kelpuutuksen hankkiminen. Jatko-opiskelu on toki mielekäs tapa saada harrastukseenkin lisää haasteita. Kilpailuhenkiset voivat suuntautua tarkkuus- tai taitolennon pariin. Kummassakin voi edetä MM-tasolle asti. Moottorilentoa pidetään usein kalliina harrastuksena. Kerhossa lentäen pystyy kuitenkin pitämään kustannukset kohtuullisina. Moottorilentäjälle on tarjolla koulutuksen jälkeen myös mahdollisuus harrastaa purjekonehinaajana tai laskuvarjohyppypilottina. Tällöin kuluista vastaa kerho. Myös yhteiskuntaa palveleva etsintä- ja pelastuslentäminen (SAR) sekä metsäpalovalvontalennot tarjoavat mahdollisuuden lentää muita auttaen. Moottorilentäjän on läpäistävä ilmailulääkärin suorittama tarkastus. Se on voimassa viisi vuotta alle 40-vuotiailla, 40-50-vuotiaalla kaksi vuotta ja yli viisikymppisille tarkastus on vuosittainen. Lupakirjaan liittyvän kelpuutuksen voimassaolo edellyttää 20 lentotuntia edeltävien 12 kuukauden aikana sekä kertauskoululentoa. Vaihtoehtona on tarkastuslento, mikäli tuntivaatimus ei täyty. KUVA LASSI TOLVANEN

NILS ROSTEDT TERO LÄHDESMÄKI HANNU HALLA-AHO KAI MÖNKKÖNEN Vuonna 1919 perustettu ry SIL on urheilu- ja harrasteilmailun valtakunnallinen keskusjärjestö Suomessa. Jäsenkerhoja on yli 200 ja jäseniä noin 10 000. Kerhot ovat jakaantuneet melko tasaisesti ympäri maata Hangosta Ivaloon ja Vaasasta Joensuuhun. ILMAILU-lehteä Ilmailuliitto on julkaissut jo vuodesta 1937 alkaen. Lehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa ja se käsittelee liiton omien harrastealojen lisäksi liikenne- ja sotilasilmailuun sekä lentoturvallisuuteen liittyviä aiheita. Jäsenet saavat lehden kotiinkannettuna jäsenetuna. ILMAILUN irtonumeroita on saatavana hyvin varustetuista Lehtipisteistä. Lehti on myös tilattavissa. Ilmailuliitto tarjoaa jäsenilleen useita konkreettisia jäsenetuja. Erityisesti kannattaa huomioida ryhmätapaturmavakuutus, joka on voimassa myös ilmailulajeja harrastettaessa. Myös Nesteen polttoainealennukset ovat osoittautuneet suosituiksi. SIL Shop tuottaa lennokkisarjoja ja myy rakennussarjoja, tarvikkeita sekä lennokkimoottoreita. SIL-Shop myy myös ilmailukirjallisuutta, karttoja sekä muuta lentämiseen kuuluvaa materiaalia. Myymälä myös kustantaa ilmailuaiheisia oppikirjoja. Ilmailuliitto on kansainvälisen ilmailuliiton FAI:n (Féderation Aéronautique Internationale) jäsenjärjestö Suomessa. Liitto muun muassa myöntää urheiluilmailun kansainväliset kilpailulisenssit, tarkkailee ja rekisteröi ennätyksiä ja lähettää joukkueita kansainvälisiin kilpailuihin. SIL on Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n jäsen. Ilmailuliitto järjestää kotimaisten SM-kisojen lisäksi myös erilaisia kansainvälisiä kilpailuja. Ilmailuliiton opettajakoulutus on keskitetty Suomen Urheiluilmailuopistoon Räyskälään, jossa koulutetaan eri lajien lennonopettajia vuosittain järjestettävillä kursseilla sekä laskuvarjokerhojen hyppymestareita. Kun sinä haluat toteuttaa oman lentämisen unelmasi, ota yhteys lähimpään kerhoosi. Malmin lentoasema, 00700 Helsinki (09) 3509 340 sil@ilmailuliitto.fi www.ilmailuliitto.fi Lähin kerhosi: laji ikä terveysvaatimus hinta Laskuvarjourheilu 15 terveydentilavakuutus 320 950 Kuumailmapallot 17 ilmailulääkärintarkastus 2 160 2 500 Moottorilento 17 ilmailulääkärintarkastus 7 000 14 000 Purjelento 16 ilmailulääkärintarkastus 1 000 2 500 Moottoripurjelento 17 ilmailulääkärintarkastus 2 500 7 000 Varjoliito 15 terveydentilavakuutus 1 200 1 500 Riippuliito 15 terveydentilavakuutus noin 1 200 Lennokit ei vaadita ei vaadita kympeistä tuhansiin Ultrakevyet 17 ilmailulääkärintarkastus 3 000 4 000 Nousuvarjot ei vaadita ei vaadita kympeistä ylöspäin

Purjelentoa moottorilla tai ilman briefing Kurssille pääsee samana vuonna, kun täyttää 15. Lentäminen aloitetaan heti. Kerhot tarjoavat kaluston käyttöösi. Harrastus on jatkuvaa oppimista, jossa sosiaalinen puoli on myös tärkeä. Lentokaudella purjelento täyttää vapaa-ajan. Se on läpi elämän kestävä harrastus. Moottoripurjekoneet yhdistävät moottori- ja purjelentämisen. Purjelentäjä etenee taivaalla sään ehdoilla. Siksi lajissa on yhtä paljon kyse luonnon havainnoinnista kuin varsinaisesta lentämisestä. Pysyyhän purjekone ilmassa vain nostavien lämpimien ilmavirtausten eli termiikkien nostamana. Yhteistyö luonnonvoimien kanssa onkin osa lajin viehätystä. Purjelentoa voi harrastaa omaksi ilokseen tekemällä matkalentoja tai vain pyörimällä oman kentän lähistöllä. Kun nostossa on kerätty korkeutta, purjelentäjä suuntaa eteenpäin muuttaen korkeuden nopeudeksi liitämällä. Useiden satojen kilometrien päivämatkat ovat rutiinia - pisin Suomessa lennetty matka on yli tuhat kilometriä. Monet kuitenkin hakeutuvat kilpailemaan toisten lentäjien kanssa paremmuudesta. Annettu reitti on lennettävä läpi mahdollisimman nopeasti. Joskus sää ei ole suosiollinen ja lento päättyy maastolaskuun. Tämä on kuitenkin osa lajia ja kone noudetaan pellolta perävaunulla. Normaalisti purjekone nousee taivaalle moottorikoneen hinaamana tai vaijerin päässä vinssin vetämänä. Nykyisin yhä suurempi osa uusista koneista on varustettu purjelennon ajaksi rungon sisään piilotettavalla moottorin ja potkurin yhdistelmällä. Se voi olla tarkoitettu lentoonlähtöön tai pelkästään mahdollistamaan kotiinpaluu nostojen mahdollisesti loppuessa. Näin vältytään maastolaskuilta. Varsinaiset TMG-moottoripurjekoneet (Touring Motor Glider) ovat eräänlaisia purjekoneen siivillä varustettuja moottorikoneita. Niillä lennetään paljon pelkästään moottorin voimalla, mutta siipi mahdollistaa myös termiikkilentämisen. Purjelentäjiä koulutetaan Ilmailuliiton jäsenyhdistyksissä eri puolilla Suomea. Monilla paikkakunnilla teorian voi opiskella talvella kansalaisopistossa ja varsinainen lentäminen tapahtuu kesällä. Teoriaopintojen laajuus on 36 tuntia. Toinen vaihtoehto on kolmisen viikkoa kestävä leirikurssi, jolla lentäminen ja teoria etenevät yhdessä. Uusinta uutta on teoriaopintojen suorittaminen internetissä verkkokurssina. Koulutukseen kuuluu 50 lentoa, joista vähintään 10 pitää olla jo yksinlentoja. Kurssille pääsee sinä vuonna kun täyttää 15 ja lupakirjan saa täytettyään 16. Kuvat KAI MÖNKKÖNEN

Laskuvarjohyppy tempaa mukaansa briefing Kurssille pääsee 15-vuotias holhoojan suostumuksella. Se on vauhdikas jokamiehen extreme-laji. Nopeasti taivaalle -kurssi kestää muutamia päiviä, tandemilla pääsee vapaaseen päivässä. Vaatimuksina on terveydentilavakuutus. Harrastuksen positiivisena vaarana on, että se muodostuu elämäntavaksi. Laskuvarjourheilu antaa mahdollisuuden kokea lentämisen ilman apuvälineitä. Vapaapudotuksessa liikutaan kolmiulotteisesti muuttamalla oman kehon ja raajojen asentoa ilmavirrassa. Putoamisen tunnetta ei ole, vaan hyppääjä kokee lentävänsä suhteessa muihin taivaalla oleviin hyppääjiin. Vapaapudotuksessa piileekin lajin viehätys. Kerhojen antama laskuvarjohyppykoulutus perustuu tarkkoihin määräyksiin. Kurssi kestää muutamia päiviä ja teorian lisäksi on käytännön harjoittelua kuten oikean alastuloasennon opettelua. Perinteisellä laskuvarjohyppykurssilla varjo aukeaa ensimmäisillä hypyillä automaattisesti pakkolaukaisumenetelmän avulla. Pian siirrytään vapaapudotushyppyihin, joissa vapaan pituus kasvaa vähitellen. Nopeutetulla vapaapudotushyppy- eli NOVA-kurssilla oppilas aukaisee itse varjon. Tällöin ensimmäinen hyppy tehdään 3-4 kilometristä. Laskuvarjourheilussa on useita alalajeja. Tarkkuushyppäämisessä pyritään osumaan kolme senttiä halkaisijaltaan olevaan maaliin, kupumuodostelmahypyillä lennetään avattujen varjojen varassa. Uutuuslaji on canopy piloting eli kuvunkäsittely, jossa hyppääjä kerää vauhtia lentäen vaakasuoraan lähellä maata merkkiviirien välissä. Vapaapudotuslajeja ovat kuviohyppy, freestyle ja freeflying. Kaikissa laskuvarjourheilun lajeissa myös kilpaillaan. Nopein tapa tutustua lajiin on osallistua tandemhyppykurssille. Teoriakoulutuksen jälkeen oppilas kiinnitetään kokeneeseen tandemhyppymestariin valjailla. Hyppymestari vastaa varjon avaamisesta ja ohjailusta. Lajin kustannukset riippuvat tietysti siitä, paljonko hyppää. Kalustoinvestoinnit tulevat vastaan kun koko koulutusohjelma on suoritettu (perinteisessä pakkolaukaisukoulutuksessa nykyään yleensä 30+ hyppyä). Koulutuksen aikana saa hypätä kerhon varusteilla. Hyppääminen ei onnistu ilman kerhoyhteisöä ja sen omistamaa lentokonetta, joten laskuvarjourheilu on erittäin sosiaalinen harrastus. Ilmailulajeista laskuvarjohypyssä on mukana eniten naisia. Harrastajakunnassa on myös paljon nuoria. Kuvat HANNU HALLA-AHO

Riippu- ja varjoliito liidä linnun lailla briefing Kurssille pääsee holhoojan suostumuksella jo 15-vuotias. Harrastus on ympärivuotinen. Aloitukseen vaaditaan terveydentilavakuutus. Riippu- ja varjoliito ovat kansainvälisiä lajeja. Harrastaminen on edullista. Moottoroitu liidin antaa uusia mahdollisuuksia. Riippu- ja varjoliidossa hyödynnetään nostavia ilmavirtauksia samalla tavalla kuin purjelennossa. Startti tapahtuu hinaamalla autolla tai moottorikelkalla. Vuoristoisilla seuduilla voidaan hyödyntää luontaisia korkeuseroja lähtemällä lentoon vuoren jyrkänteiltä. Lajin harrastajat korostavat upeita elämyksiä, joita liitäminen tarjoaa. Liitäjä on itse ilmavirrassa ja kokee siten luonnon ympärillään paremmin kuin ohjaamon suojaama lentäjä. Riippuliitimessä on kiinteä siipirakenne, jonka painopisteeseen pilotti on ripustettu. Ohjaus tapahtuu lentäjän painoa siirtämällä. Varjoliidin puolestaan pysyy muodossaan ilmanpaineen avulla ja sitä ohjataan taivuttamalla ohjauspunosten avulla siiven takareunaa alaspäin. Tuoreempi tulokas varjoliito on ajanut suosiossa riippuliidon ohi. Varjoliidin on suhteellisen helposti kuljetettavissa, joten esimerkiksi ulkomaisiin lentopaikkoihin hakeutuminen on suosittua. Riippuliitimen suorituskyky on toisaalta parempi. Kummastakin lajista on myös moottoroitu versio, jolloin pilotti voi yksin operoida varsin vaatimattomiltakin starttipaikoilta. Erityisesti moottoroitu varjoliiton on kovassa nosteessa. Moottoroidun varjoliidon voi nykyään aloittaa jo PP2-koulutuksen loppuvaiheessa. Koulutus tapahtuu kerhoissa. Kysyntä erityisesti Etelä-Suomessa on kovaa ja kurssipaikat haluttuja. Kokemuksen karttuessa liitäjät suorittavat kelpoisuustodistuksen, jonka arvo kertoo, millaisia lentoja on lupa suorittaa (riippuliidossa Safe Pro 1-5 ja varjoliidossa Para Pro 1-5). Esimerkiksi itsenäisen lentäjän Safe Pro -kelpuutus edellyttää vähintään 40 lentoa. KuvaT AARNO ISOMÄKI JA KAI MÖNKKÖNEN

Ultrakoneiden suosio pysyy ja kasvaa briefing Kurssille pääsee 17-vuotias. Se on nopea ja edullinen tie moottoroituun lentoon. Harrastus sopii teknisestä puuhailusta pitävälle. Se edustaa uutta kevytilmailuajattelua. Ultrat mahdollistavat toiminnan lentopaikkojen ulkopuolella. Lupakirja on voimassa viisi vuotta kerrallaan. Ultrakevyiden lentokoneiden kehitys on ollut huimaa. Uusimmat tyypit eivät maallikon silmissä eroa mitenkään tyyppihyväksytyistä oikeista ilma-aluksista. Lajin suosio onkin kasvanut Suomessa huimasti samassa tahdissa kuin moottorilennon lupakirjavaatimukset ovat kiristyneet. Ultrat eroavat varsinaisista moottorikoneista suorituskyvyltään ja niiden enimmäispainoa on rajoitettu 450 kiloon. Alkuaikojen luotettavuusongelmat eivät vaivaa nykyisiä nelitahtimoottoreita. Ultrakoneet ovat suhteellisen edullisia hankkia, mikäli niitä verrataan uusiin, tyyppihyväksyttyihin lentokoneisiin. Ultralupakirjaan vaaditaan 60 tunnin teoriaopiskelun lisäksi vähintään 25 lentotuntia. Koulutusta saa kerhoissa eri puolilla maata. Monet ultrakevyet varustetaan kellukkeilla, jotka mahdollistavat aivan uusia elämyksiä lentäjälle. Suomen kymmenettuhannet järvet tarjoavat mainioita laskeutumispaikkoja lentokenttäverkoston ulkopuolella. Ilmatäytteisiä joustavia kellukkeita voi käyttää myös suksina talvilentotoiminnassa. Myös oman lentopaikan voi perustaa, jos tiedossa on sopiva peltoalue. Ultralentäjä pystyy toimimaan yksin, mutta kerhomuotoisessa toiminnassa turvallisuuskulttuuria on helpompi ylläpitää. Lentäminen rajoittuu hyviin sääolosuhteisiin, mutta useimmille se riittää aivan mainiosti. Mikä onkaan mukavampaa kuin lentää tyynessä kesäillassa suomalaisen maiseman yllä. Ja laskeutua sitten omalle järvelle, jonka rannalla sauna jo lämpiää. KUVAT TERO TUOMINEN

Kuumailmapallo kerää katseet taivaalle briefing Kurssille pääsee 17-vuotiaana. Harrastus on ympärivuotinen. Aloitukseen vaaditaan ilmailulääkärintarkastus. Näyttävä laji, jossa tarvitaan avustaja kuumailmapallon maakäsittelyyn. Harrastukseen on mahdollista saada sponsori. Siinä missä muissa ilmailumuodoissa nostovoima kehitetään siipiprofiililla, kuumailmapallolentäjät turvautuvat ympäristöään lämpimämpään ilmaan, joka kohoaa ylöspäin. Kyseessä on vanhin lentämisen muoto. Pallo ajelehtii vapaasti ilmavirtausten mukana, mutta on silti ohjattavissa. Tuuli nimittäin puhaltaa eri suuntiin eri korkeuksissa. Kokenut lentäjä osaa hakeutua toivottavaan suuntaan vievän virtauksen kohdalle. Suomen ennätys pituuslennossa on 359 kilometriä. Kuumailmapalloilla lennettäessä ei ilmakehässä saa olla voimakkaita pystysuuntaisia virtauksia, joita auringon lämpö aiheuttaa. Siksi niillä operoidaan talvisin tai kesällä varhain aamulla ja iltaisin. Starttipaikka valitaan tuulta luotaamalla laskun tapahtuessa maastoon. Pallo mahtuu koreineen henkilöauton peräkärryyn. Taivaalla lipuva kuumailmapallo on vaikuttava näky ja sen ovat huomanneet myös mainostajat. Siksi useimmilla palloilla onkin sponsori tai yhteistyökumppani. Kuumailmapalloilla lennetään myös ammattimaisesti matkustajia kuljettaen. Pallolentäminen on vielä varsin suppean piirin harrastus, mutta lajin parissa on ryhdytty toimeen uusien lentäjien löytämiseksi. Lupakirjaan vaaditaan 16 lentotuntia. kuva TERO TUOMINEN

Lennokkiurheilu antaa haasteita kaikenikäisille briefing Kurssille pääsee ilman ikärajoja. Harrastus on ympärivuotinen. Lennokkiurheilun aloituskynnys on matala. Monipuolinen ja haastava laji. Harrastajille järjestetään monipuolista kilpailutoimintaa. Vaihtoehtoja riittää kauko-ohjattavista lennokeista vapaasti lentäviin. Lennokkiharrastus on kokenut huiman muutoksen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Markkinoille tulleet ARF-rakennussarjat (Almost Ready to Fly; melkein valmis lentämään) ovat tuoneet lajin pariin myös sellaisia, jotka eivät halua rakentaa lennokkiaan alusta alkaen. Tosin monille rakentaminen on edelleen se tärkein osa harrastusta, mutta ARF-lennokit palkitsevat ne, jotka haluavat päästä nopeasti lennättämään. Rakentamiselta ei kokonaan voi välttyä kukaan, sillä ennen pitkää on edessä vaurioita, joiden korjaaminen edellyttää ettei peukalo ole aivan keskellä kämmentä. Toinen lennokkiharrastuksen mullistus on sähkömoottorien tulo voimanlähteeksi perinteisten polttomoottorien rinnalle. Akkuteknologian kehitys mahdollistaa kevyemmät RC-lennokit ja mielekkäät lennätysajat. Yksi eduista on meluttomuus. Lennokit voidaan karkeasti jakaa vapaastilentäviin ja kauko-ohjattaviin (RC-lennokit). Kumpikin jakautuu lukuisiin alalajeihin, joten valinnanvaraa on. Esimerkiksi mallilennokkiharrastajat pyrkivät rakentamaan mahdollisimman paljon esikuvana olevaa lentokonetta muistuttavan lennokin. Suurten vapaastilentävien termiikkilennokkien harrastajat tavoittelevat mahdollisimman pitkiä lentoaikoja. Näiden lisäksi on kymmeniä muita vaihtoehtoja. Talvella voi harrastaa myös sisälennokeilla, joita tyypillisesti lennätetään urheiluhalleissa ja vastaavissa suurissa tiloissa. Sisälennokkejakin on useita eri alatyyppejä. Harrastaa voi yksikseen tai lennokkikerhoissa, joissa voi ohjatusti rakentaa oman lentolaitteensa. Koska ikärajoja ei ole, lennokit sopivat ilmailuharrastukseksi myös nuorille. KUVA JUHO KARPPINEN

Koneenrakennus on tärkeä osa harrastusta briefing Harrastus vaatii perusteellista paneutumista ja omistautumista, sillä projektit voivat vaatia vuosien työpainoksen. Tekniset taidot korostuvat ja samanhenkinen seura on taattu. Muut ilmailuharrastajat arvostajat teknisiä osaajia. TERO TUOMINEN JORMA SUCKSDORFF Experimental-rakentajalle ei ole tärkeintä lentäminen, vaan ilma-aluksen rakentaminen omin käsin. Kuten lennokeissakin, koneen voi rakentaa piirustuksista tai pitkälti valmiiksi kootusta teollisesti tuotetusta rakennussarjasta. Viimeksi mainitut ovat tuoneet harrastuksen pariin uutta väkeä. Lentäjältään paljon vaativia konetyyppejä on syytä välttää, mikäli ei ole valmiiksi kokenut ohjaaja. Tarjolla on kuitenkin aloittelevallekin lentäjälle sopivia koneita. Projektin valmistuttua käytössä on lentokone, josta taatusti tietää kaiken. Myös huolto sujuu omin käsin. Rakentajat kokoontuvat perinteisesti Jämille kesäpäivilleen vertailemaan, mitä talven aikana on autotalleissa tapahtunut. Moni experimental-harrastaja alkaa kuitenkin aikansa lenneltyään jo tähyillä seuraavaa projektia. Ei ole vaikea arvata, että lentokoneen rakentaminen on varsin haasteellista puuhaa ja siihen saattaa kulua aikaa paljonkin - etenkin jos muu elämäntilanne on kiireinen. Siksi ennen oman projektin aloittamista kannattaa tutustua muihin rakentajiin ja selvittää, mitä on odotettavissa. Experimental-harrastaja tarvitsee lentämistä varten konetyypistä riippuvan lupakirjan. Varsinaiseen rakennusprosessiinkin tarvitaan Ilmailuhallinnolta lupa sekä nimetty valvoja. Vuosittain myönnetään parisenkymmentä rakennuslupaa. Experimental-koneita on ilma-alusrekisterissä noin sata kappaletta.

Nousuvarjot lentävät ilman ikärajoja briefing Kurssille pääsee ilman ikärajoja. Harrastus on helppo ja edullinen tapa saada jalat irti maasta. Nousuvarjolla lentäminen on vauhdikas laji, jota voi harrastaa ympärivuotisesti. Koulutustoiminta on hyvin organisoitua. Alan harrastajille järjestetään kilpailuja. Perinteistä pyöreää laskuvarjoa muistuttava nousuvarjo on ainoa tapa saada jalat irti maasta ilman, että ilmailumääräykset asiaa rajoittavat. Lentolaite on koko ajan kiinni hinaavassa ajoneuvossa, joten lajia ei lasketa ilmailuksi. Harrastajat ovat kuitenkin kehittäneet oman perusteellisen koulutusjärjestelmän, joten turvallisuusasiat ovat kunnossa. Vetovarjot soveltuvat hyvin nopean ilmailuelämyksen tarjoamiseen vaikkapa kilpailemalla - myös ensikertalainen voi osallistua. Korkeutta kertyy 65-140 metriä köyden pituudesta riippuen. Myös lapsia voidaan lennättää. Niinpä kokemus voikin toimia ensimmäisenä askeleena ilmailuharrastukseen. Lennätyksen hinta on ryhmille tyypillisesti hieman yli toistasataa euroa ja I-tason lennättäjäkurssin hinnat noin sata euroa. Kuva JARI LEHTI