ETELÄ-SUOMEN KALASTUSVAKUUTUSYHDISTYS Mariankatu 18 A 10, 48100 Kotka. Puh. 0500 253 261. Y-tunnus 0223380-1 www.merikala.fi Sähköposti: etunimi.sukunimi@kymp.net Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle Viite: Kirjallinen lausuntopyyntö 19.10.2016 Asia: Lausunto hallituksen esityksestä kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetun lain muuttamiseksi HE 179 2016 vp Olemme tutustuneet hallituksen esitykseen kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetun lain muuttamisesta ja lausumme siitä seuraavaa. Laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta on säädetty vuonna 2012 ja sitä on ryhdytty soveltamaan 1.1.2014. Kokemuksia uudesta laista on siten kertynyt vasta kahdelta kalenterivuodelta. Kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetun lain lähtökohtana oli Euroopan komission päätös C 21/2010 Suomi 11.1.2012, jossa edellytettiin muutoksia Suomen kalastusvakuutusjärjestelmään. Nyt käsiteltävä hallituksen esitys on puhtaasti kotimainen hanke, jonka tavoitteena sanotaan olevan pääministeri Sipilän hallitusohjelman edellyttämien säästöjen saavuttaminen. Hallitusohjelmassa todetaan, että veteen liittyvien elinkeinojen ja osaamisen avulla (sininen biotalous) lisätään kestävää kasvua ja huolehditaan suomalaiseen elämänmuotoon kuuluvien metsästyksen ja kalastuksen mahdollisuuksista. Suomen hallitusohjelman kärkihankkeen nro 4 Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun tavoitteena ovat mm. vesi ja kalavaroihin perustuvan liiketoiminnan kasvun sekä kala ja vesivarojen kotimaisen käytön ja viennin edistäminen. Mielestämme leikkaaminen kalastusvakuutuksesta on jyrkässä ristiriidassa hallitusohjelman sisällön kanssa. Pidämme siksi hallitusohjelman säästötavoitteisiin vetoamista harhaanjohtavana ja epäasianmukaisena. Hallitusohjelman sinistä biotaloutta koskeva kärkihanke 4 uhkaa jäädä kalastuksen osalta sanahelinäksi. Toteamme, että laissa kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta (998/2012) kalastajien vakuutusturvaa heikennettiin huomattavasti enemmän kuin mitä Euroopan komissio oli edellyttänyt. Viime vuonna maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten tavoitteena oli koko järjestelmän lakkauttaminen, mutta ministeri Tiilikainen keskeytti hankkeen.
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan kokonaisbudjetti on 2,5 miljardia euroa. Kalastusvakuutukselle esitettyjen säästöjen osuus tästä on 0,02 promillea. Pidämme kalastusvakuutusta vääränä säästökohteena. Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) Suomen ohjelman varojen jakauma sisältää kansallista rahaa yhteensä 66,5 miljoonaa euroa vuosina 2014 2020. Puolen miljoonan euron säästötavoite on löydettävissä joko tästä kohteesta tai lomauttamalla virkamiehiä. Maa- ja metsätalousministeriö pyysi kesällä lausuntoja luonnoksesta nyt käsittelyssä olevaksi lakiesitykseksi. Yksikään lausunnonantaja ei puoltanut esitystä. Valtiovarainministeriö totesi, että sovitut budjettisäästöt pitää toteuttaa mutta että ne voidaan kohdistaa myös muulla tavalla. Maa- ja metsätalousministeriö ei pyytänyt lausuntoa maakuntien liitoilta, mutta Varsinais-Suomen Liitto (yhdessä Varsinais-Suomen kansanedustajien kanssa) ja Kymenlaakson Liitto ovat käsitelleet asiaa lausuntokierroksen jälkeen. Maakuntien liittojen lausunnoissa arvostellaan lakiesitystä ja katsotaan, että hallitusohjelman edellyttämät säästöt tulee kohdistaa samalla valtion talousarvion momentilla (30.40.62) olevaan Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimintaohjelman määrärahan kansalliseen osuuteen. Varsinais-Suomen Liiton ja Varsinais-Suomen kansanedustajien yhteinen lausunto on tämän lausunnon liitteenä. Laki kalastusvakuutusyhdistyksistä Ennen vuoden 2012 lakia kalastusvahinkojen vakuutusjärjestelmä perustui vuonna 1958 säädettyyn lakiin kalastusvakuutusyhdistyksistä (331/1958). Lain mukaan vakuutuksenottajina ja edunsaajina olivat kalastajat, joiden vakinainen asuinpaikka on Suomessa, sekä sellaiset yritykset, jotka harjoittivat kalastusta Suomessa pysyvästi sijaitsevasta toimipaikasta käsin. Kalastusvakuutusyhdistykset myönsivät hakemuksesta vakuutuksen vakuutusedellytykset täyttäville kalastajille. Kalastusvakuutusyhdistyksen oli vakuutussopimuksessa sitouduttava korvaamaan vakuutettuja kalastusvälineitä kohdanneet vahingot. Vakuutuksen piiriin kuuluivat muun muassa pyydykset, Suomessa rekisteröidyt kalastusalukset sekä jäällä käytettävät kulku- ja kuljetusvälineet. Olennainen osa järjestelmää oli kalastusvakuutusyhdistyksen oikeus saada valtionavustusta. Kalastusvakuutusyhdistyksille maksettiin vuosittain valtion avustuksena tietty osuus niistä vahingonkorvauksista, jotka yhdistys oli suorittanut vakuutuksenottajille. Euroopan unionin edellyttämät muutokset Euroopan komissio hyväksyi Suomen kalastusvakuutusjärjestelmän 11.1.2012 päätöksellään (C 21/2010 Suomi). Komissio edellytti kuitenkin, että Suomi tekee järjestelmään seuraavat muutokset: A. Yli 12-metriset, avomerikalastukseen tarkoitetut alukset eivät kuulu vakuutuksen piiriin.
B. Vain Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä tapahtuneet vahingot ovat korvauskelpoisia. C. Vakuutussuoja kattaa ainoastaan ne vahingot, jotka aiheutuvat Suomen poikkeuksellisista ilmasto-olosuhteista ja rannikkoalueilla vallitsevista erityisolosuhteista (esim. jää, lumi, voimakkaat myrskyt ja karit matalissa vesissä) sekä hylkeistä että merimetsoista, ja jotka kohdistuvat aluksiin, kalastusvälineisiin, kuljetusvälineisiin ja talvikalastuksessa käytettävään välineistöön. Komission päätös noudatteli samoja linjauksia, jotka esitettiin komissaari Franz Fischlerin kirjeessä ulkoministeri Erkki Tuomiojalle 11.5.2000, sillä erolla, että nyt järjestelmästä esitettiin rajattavaksi pois yli 12 metrin pituiset kalastusalukset ja Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella tapahtuvat vahingot. Molemmat lisärajoitukset tulivat päätökseen Suomen aloitteesta. Laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta Komission päätökseen sisältyneiden muutosten lisäksi laissa kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta säädettiin, että: 1) Kalastusvakuutus rajataan koskemaan vain kalastajia, joiden kalastustoiminnan liikevaihto ylittää arvonlisäverolain mukaisen tulorajan. Tämä raja oli lakia säädettäessä 8 500 euroa mutta se nousi 10 000 euroon 1.1.2016. 2) Vakuutustuki rajataan koskemaan vain kalastajia, jotka on merkitty kalastusalusrekisteriin. 3) Vakuutustuki rajataan koskemaan vain sellaisia vahinkoja, joissa tuen määrä on vähintään 100 euroa. Korvausraja merkitsi, että alle 250 euron suuruiset vahingot jäivät järjestelmän ulkopuolelle. 4) Kalastusvakuutusyhdistysten vapautus tulo- ja omaisuusverosta poistetaan. 5) Valtionapurahastojen tuotto tulee kokonaisuudessaan palauttaa valtiolle, ellei sitä ole käytetty tiettyihin erikseen määriteltyihin tarkoituksiin. 6) Kalastusvakuutustoimintaan liittyvät hallinto- ja valvontatehtävät siirretään maa- ja metsätalousministeriöstä ELY-keskukselle. Ministeriön ajatuksena lakia valmisteltaessa oli, että lakimuutos houkuttelisi vakuutusalan kaupallisia toimijoita kalastusvakuutuksen pariin. Käytännössä uuden lain mukaisiksi kalastusvakuutuslaitoksiksi hakeutuivat kuitenkin vain jo edellisen lain aikana toimineet kuusi alueellista kalastusvakuutusyhdistystä. Nykytilan arviointi Nykytilan arvioinnissa todetaan, että kalastusvakuutuksen aiheuttamat kustannukset valtiolle ovat olleet vuosina 2014 ja 2015 noin miljoona euroa.
Vanhan järjestelmän viimeisinä vuosina kustannukset olivat 1,0 1,5 miljoonaa euroa. Vuoden 2012 kalastusvakuutuslaki kurjisti kalastusvakuutusyhdistysten asemaa enemmän kuin mitä se on tähän mennessä tuonut valtiolle säästöjä. Kahden vuoden tarkastelujakso on kuitenkin liian lyhyt lopullisten johtopäätösten tekoa varten. Vasta vuoden 2017 jälkeen voidaan arvioida, mille tasolle kustannukset asettuvat. On myös odotettavissa, että kustannukset pienenevät luonnollisen poistuman vuoksi. Rannikkokalastajien määrän väheneminen todetaan perustelutekstissä, mutta sen ilmiselvästä yhteydestä tuleviin korvausmääriin ei sanota mitään. Perustelutekstissä todetaan aivan oikein, että toimijakohtaiset kiintiöt vaikuttanevat korvausmääriä pienentävästi, kun kalastajien ei tarvitse kilpailla siitä, kuka ehtii kalastaa suurimman osuuden kokonaiskiintiöstä, mutta tämänkään asian yhteydestä tuleviin korvaustasoihin ei sanota mitään. Huomionarvoista on, että hylkeiden osuus korvatuista vahingoista vuosina 2014 15 oli 456.244 euroa ja merimetsojen 6.113 euroa. Yli puolet hyljevahingoista oli sellaisia, joissa valtion osuus oli vain 40 prosenttia. Mielestämme hyljevahingot tulee korvata täysimääräisesti suurpetovahinkojen tavoin joko tämän lain tai riistavahinkolain nojalla. Hallituksen esityksessä halutaan poistaa kokonaan vakuutustuki avomerikalastukselta. Perusteluna esitetään, että avomerikalastuksessa ongelmat eivät ole näin moninaisia ja sen kannattavuus on kehittynyt pääosin paremmin kuin rannikkokalastuksessa. Parempi kannattavuus tarkoittaa perustelutekstin mukaan sitä, että tilinpäätökset ovat olleet keskimäärin voitollisia. Samalla tekstissä todetaan, että avomerikalastuksen parempi kannattavuus johtuu paljolti edullisesta polttoaineesta. Lainsäädännön perustaminen tietyllä ajanhetkellä vallitsevaan polttoaineen hintaan ei edusta kovin hyvää lainvalmistelua. Vuoden 2012 uudistuksessa asetettua tuen korkeaa tulorajaa perusteltiin sillä, että tuki halutaan kohdistaa niille yrityksille, joiden toiminta on ammattimaista ja elinkeinon harjoittamisen tarkoituksessa tapahtuvaa. Nyt esityksen valmistelijat näyttävät katsovan, että avomerikalastajien toiminta on liian ammattimaista ja että heiltä siksi pitää poistaa pyydysten vakuutusturva. Tavoitteet ja vaihtoehtojen vertailu Emme hyväksy avomeripyydysten poistamista vakuutustuen piiristä. Myös esitetyt tukiprosenttien leikkaukset ovat liian suuria. Hyväksymme 90 prosentin tuen pudottamisen 75 prosenttiin alle 5.000 euron suuruisten vahinkojen osalta, jos samalla kaikki hylje- ja merimetsovahingot korvataan täysimääräisesti pyydyslajista riippumatta. Siltä osin kuin vahinkojen suuruus ylittää 5.000 euroa esitämme, että korvaustaso pidetään nykyisellään 90 prosentissa.
Esitettyjen muutosten vaikutukset Muutosten vaikutukset on arvioitu hallituksen esityksessä hyvin ylimalkaisesti kalastuksen ja etenkin kalastusvakuutusyhdistysten osalta. Esitettyjen muutosten vaikutuksesta kalastajien vakuutusturva heikkenee entisestään ja avomerikalastajien pyydykset jäävät ilman vakuutusturvaa. Myös kalastusvakuutusyhdistysten asema heikkenee ja selviytyminen korvausvastuista vaikeutuu. Kalastusvakuutusyhdistykset ovat vastikään päivittäneet yhdistysjärjestyksensä ja vakuutusehtonsa vuoden 2012 lain mukaiseksi. Se on ollut työläs ja kallis prosessi, jossa on tarvittu Finanssivalvonnan ja Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksynnät. Ehdotettu lakimuutos merkitsisi, että sama prosessi jouduttaisiin käymään läpi uudestaan. Ministeriön ehdottaman korvausprosentin laskun käytännön vaikutuksia voi valaista esimerkillä. Oletetaan, että on sattunut 5.000 euron suuruinen rysävahinko. 60 prosentin korvausosuudella valtio maksaa vahingosta 3.000 euroa ja kalastaja ja vakuutusyhdistys korvaavat yhdessä 2.000 euroa. Oletetaan, että yhdistys ja kalastaja jakavat tämän vastuun tasan, jolloin molempien osuudeksi tulee 1.000 euroa. Nykytilanteeseen verrattuna valtion korvausosuus vähenee 30 prosenttia, kun taas kalastajan omavastuu kasvaa 300 400 prosenttia. Hallituksen esitys merkitsee toteutuessaan huomattavasti korkeampia vakuutusmaksuja ja omavastuita ja samalla heikennystä ammattikalastajien vakuutusturvaan. Pahimmassa skenaariossa nykyiset kalastusvakuutusyhdistykset purkautuvat ja niiden omaisuus jaetaan merkittävältä osalta Viroon ja Ruotsiin. Kalastusvakuutus on jo osallistunut säästötalkoisiin 2010-luvulla 250.000 eurolla/vuosi. Nyt maa- ja metsätalousministeriö haluaa ottaa jäljelle jääneestä tuesta puolet pois. Sellaista iskua järjestelmä tuskin kestää. Jos kalastusvakuutusyhdistykset päästetään purkautumaan, yli 80 vuoden aikana kerätyt pääomat menevät jakoon. Uutta mahdollisuutta vastaavien pääomien keräämiseen tuskin tulee. Isoja maksajia on jäänyt pois sellaisessa vaiheessa, että ne eivät pääse osallisiksi jaettavista summista. Suuri osa rahoista päätyisi Viroon ja pienempi osa Ruotsiin. Jako tulisi herättämään paljon kateutta ja katkeruutta kalastajien kesken. Kalastusvakuutusjärjestelmän kaatuessa kalastajat eivät saisi vakuutuksia pyydyksilleen mistään muualta. Hylkeiden tai myrskyjen rikkomat pyydykset jäisivät kalastajan vahingoksi. Elinkeinon harjoittaminen ei ole mahdollista, jos yksi voimakas myrsky riittää tuhoamaan koko kaluston. Uusien kalastajien on mahdotonta aloittaa liiketoimintaa, jos he eivät saa vakuutusta ympäristön aiheuttamien riskien varalta. Ilman kalastusvakuutusta kaupallisen kalastuksen toimintaedellytykset romahtaisivat. Kuluttajien olisi entistä vaikeampaa saada kotimaista lähikalaa. Kotimaiseen luonnonkalaan perustuva jalostuselinkeino joutuisi vaikeuksiin.
Myös Itämeren tila heikkenisi, kun kalansaaliin mukana poistuva ravinnekuorma jäisi mereen. Tätä nykyä Suomessa syötävästä kalasta vain 20 % on kotimaista. Osuus on laskenut 2000-luvulla. Tätä trendiä hallitus haluaa nyt vahvistaa leikkaamalla puolet pois viimeisestä kalastuksen kansallisesta tukimuodosta. Mielestämme maa- ja metsätalousvaliokunnan tulee asettua määrätietoisesti puolustamaan Euroopan unionin hyväksymää kansallista kalastuksen tukimuotoa, joka on elintärkeä kaupallisen kalastuksen jatkumiselle. Nykyisen noin miljoonan euron tuen kerrannaisvaikutukset elinkeinokalatalouden arvoketjussa ovat merkittävät. Kuluerän sijaan tuki on nähtävä sijoituksena siniseen biotalouteen, työllisyyteen, suomalaiseen kansanterveyteen, Itämeren hoitoon sekä saaristo- ja rannikkoalueiden elävänä pysymiseen. 500 000 euron säästö voi muodostua yllättävän kalliiksi. Esitämme, että maa- ja metsätalousvaliokunta edellyttää, että maa- ja metsätalousministeriö asettaa työryhmän pohtimaan kalastusvakuutuksen kehittämistä ja toimintaedellytyksiä. Työryhmään tulee kutsua kalastusvakuutusyhdistykset, Suomen Ammattikalastajaliitto ja Kalatalouden Keskusliitto. Työryhmän tulee saada ehdotuksensa valmiiksi 30.6.2018 mennessä, jolloin käytettävissä on tiedot vuosien 2016 ja 2017 vahingoista. Pykäläkohtainen tarkastelu Mielestämme kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetun lain 5 :ään esitetyt muutokset tulee hylätä. Lain 7 tulee muuttaa näin kuuluvaksi: 7 Vakuutustuen määrä Vakuutustukea maksetaan määrä, joka vastaa 40 prosenttia vahingon todellisesta suuruudesta. Jos vahinko on aiheutunut rannikkoalukselle tai isorysälle, tukea maksetaan kuitenkin määrä, joka vastaa 75 prosenttia vahingon todellisesta suuruudesta. Jos vahingon suuruus ylittää 5.000 euroa, tukea maksetaan määrä, joka vastaa 90 prosenttia vahingon todellisesta suuruudesta. Jos vahinko on aiheutunut hylkeiden tai merimetsojen aiheuttamana, tukea maksetaan 100 prosenttia vahingon todellisesta suuruudesta. Vakuutustukea ei makseta siltä osin kuin kalastusvakuutuslaitoksen on mahdollista saada takautumisoikeuden perusteella korvausta kolmannelta taholta tai vakuutustuen määrä ylittäisi tuen saajalle maksettavan vakuutuskorvauksen. Jos vakuutuskorvausta alennetaan vakuutussopimuksen ehdoissa määrätyllä perusteella, tukea maksetaan kuitenkin enintään edellä mainittu osuus alennetun vakuutuskorvauksen määrästä. Jos vakuutuskorvaus evätään kokonaan vakuutustuen saajan toiminnasta johtuvalla perusteella, tukea ei makseta. Vakuutustukea ei makseta, jos sen määrä vahinkotapahtumaa kohden olisi enintään 100 euroa. Tätä määrää laskettaessa vahinkotapahtumana pidetään kaikkia saman kalastustapahtuman, pyyntimatkan, kalankuljetusmatkan tai pelastustehtävän aikana aiheutuneita vahinkoja. Jos vahingon tapahtumahetkeä on mahdotonta todentaa, vahinkotapahtumana pidetään saman kalastustapahtuman, pyyntimatkan, kalankuljetusmatkan tai pelastustehtävän aikana todettuja vahinkoja. Jos kysymys on
verkoille aiheutuneista vahingoista, edellä tarkoitettua määrää laskettaessa otetaan kuitenkin huomioon yhden kalenterivuoden aikana tapahtuneet vahingot. Muilta osin hyväksymme hallituksen esityksen. Kotkassa 26. lokakuuta 2016 Toimitusjohtaja Teemu Tast