EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 15.6.2016 COM(2016) 402 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE urheilijoille tarkoitetuista elintarvikkeista FI FI
1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Sisällysluettelo Johdanto... 3 Urheiluelintarvikkeiden markkinat... 4 2.1. Markkinoilla olevat tuotteet, markkinoiden koko, arvo ja hinnat... 4 2.2. Markkinoiden rakenne, jakelukanavat... 5 2.3. Urheiluelintarvikkeiden markkinointi... 5 Kuluttajien tietämys ja kulutustottumukset... 6 Yleiskatsaus urheiluelintarvikkeisiin 20. heinäkuuta 2016 saakka sovellettavasta lainsäädännöstä 7 4.1. Erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokitellut urheiluelintarvikkeet... 7 4.2. Tavanomaiseen kulutukseen tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokitellut urheiluelintarvikkeet, joihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä... 8 FSG-asetuksen tuomat muutokset... 9 Tiivistelmä urheiluelintarvikkeisiin liittyvistä kysymyksistä 20. heinäkuuta 2016 jälkeen... 9 6.1. Elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät näkökohdat... 10 6.2. Kuluttajasuojaan liittyvät näkökohdat... 10 6.3. Koostumusta koskevat näkökohdat... 11 6.4. Kansallisen viranomaisten edellyttämiin ilmoituksiin liittyvät näkökohdat... 12 6.5. Muut näkökohdat... 13 Tiivistelmä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja muiden tahojen kannoista... 13 Päätelmät... 14 2
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE urheilijoille tarkoitetuista elintarvikkeista 1. JOHDANTO Tämän kertomuksen tarkoituksena on täyttää vaatimus, joka on asetettu komissiolle imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista ruoista, erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista elintarvikkeista ja painonhallintaan tarkoitetuista ruokavalionkorvikkeista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston (EU) N:o 609/2013 1, jäljempänä FSG-asetus', 13 artiklassa. Kyseisen artiklan mukaan komissio toimittaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen urheilijoille tarkoitettuja elintarvikkeita, jäljempänä 'urheiluelintarvikkeet', koskevien säännösten mahdollisesta tarpeellisuudesta. Kertomuksen tarve liittyy siihen, että FSG-asetuksella kumotaan 20. heinäkuuta 2016 alkaen lainsäädäntöpuitteet 2, jotka koskevat erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita. Nämä puitteet perustuvat vuonna 1989 annettuun neuvoston direktiiviin 3, jota täydennettiin uudelleenlaaditulla direktiivillä 2009/39/EY. Urheiluelintarvikkeet voidaan nykyisin luokitella joko 1) erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi direktiivin 2009/39/EY mukaisesti tai 2) tavanomaiseen käyttöön tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi, joihin sovelletaan asiaa koskevia elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä. Urheiluelintarvikkeet eivät kuulu FSG-asetuksen soveltamisalaan, koska asetuksessa keskitytään elintarvikkeisiin, jotka on tarkoitettu tietyille muita herkemmille kuluttajaryhmille. Koska urheiluelintarvikkeita ei enää voida luokitella erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi, näihin elintarvikkeisiin sovelletaan 20. heinäkuuta 2016 alkaen ainoastaan elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä. Tässä kertomuksessa käsitellään sitä, millaisia seurauksia tästä urheiluelintarvikkeiden aseman muutoksesta voi olla. Kertomus perustuu markkinatutkimukseen, jonka Food Chain Evaluation Consortium (FCEC) suoritti tammikuun 2015 ja kesäkuun 2015 välisenä aikana, jäljempänä 'FCEC-tutkimus' 4. Kyseinen tutkimus sisältää yksityiskohtaisempaa tietoa tässä kertomuksessa esitetyistä tuloksista. Tämän kertomuksen laatimisen yhteydessä järjestettiin kansallisten viranomaisten ja asiasta kiinnostuneiden tahojen kuuleminen. Euroopan komissio kuuli Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista (EFSA), jolta saatiin urheiluelintarvikkeita koskevaa tieteellistä ja teknistä tukea 5. EFSA kokosi 1 2 3 4 5 EUVL L 181, 29.6.2013, s. 35. EUVL L 124, 20.5.2009, s. 21. Neuvoston direktiivi 89/398/ETY erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, EYVL L 186, 30.6.1989, s. 27. Study on food intended for Sportspeople Final Report Food Chain Evaluation Consortium (FCEC) - http://ec.europa.eu/food/safety/labelling_nutrition/special_groups_food/sportspeople/index_en.htm. EFSA, Technical report on Scientific and technical assistance on food intended for sportspeople, approved on 24.09.2015, http://www.efsa.europa.eu/en/supporting/pub/871e. 3
ravitsemus- ja terveysväitteitä koskevan tieteellisen ohjeistuksen sekä aikuisille tarkoitetut ravintovertailuarvot, joilla on merkitystä urheilijoille, ja ilmoitti komissiolle, että sen ohjeistus edelleenkään poikkea suosituksista, jotka esitettiin vuonna 2001 annetussa elintarvikealan tiedekomitean (SFC) raportissa sellaisten elintarvikkeiden koostumuksesta ja eritelmistä, jotka on tarkoitettu erityisesti urheilijoille korvaamaan erittäin voimakkaan lihasponnistuksen aiheuttamaa kulutusta 6. 2. URHEILUELINTARVIKKEIDEN MARKKINAT Urheiluelintarvikkeita ei ole määritetty EU:n lainsäädännössä. Tämän kertomuksen tarkoituksia varten, ottaen huomioon myös FCEC-tutkimuksen yhteydessä suoritettu analyysi, käytetään seuraavia määritelmiä: urheiluelintarvikkeet: kaikki elintarvikkeet, jotka on tarkoitettu urheilijoille, riippumatta siitä, minkä EU:n lainsäädännön mukaan ne saatetaan markkinoille; urheilijat: henkilöt, jotka urheilevat vähintään kerran viikossa 7 ; elämäntapakäyttäjät: henkilöt, jotka urheilevat vähemmän kuin kerran viikossa tai eivät urheile ollenkaan 8. 2.1. Markkinoilla olevat tuotteet, markkinoiden koko, arvo ja hinnat Erilaiset asiasta kiinnostuneet tahot ja tieteelliset elimet ovat vuosien aikana ottaneet käyttöön erilaisia urheiluelintarvikkeiden luokituksia omia tarkoituksiaan varten 9. FCEC-tutkimuksessa otettiin huomioon nämä luokitukset sekä nykyiset markkinat 10, 11 ja tämän perusteella määritettiin seuraavat kolme urheiluelintarvikkeiden luokkaa: 1) urheilujuomat; 2) (proteiinipohjaiset) lihasta vahvistavat, kasvattavat ja harjoituksen jälkeen käytettävät palautustuotteet ja 3) energiaa antavat ja suoritusta parantavat tuotteet sekä urheilijoiden jatkuvaan käyttöön tarkoitetut lisäravinteet. Urheiluelintarvikkeiden ja -juomien EU:n laajuisten markkinoiden arvo oli 3,07 miljardia euroa (vähittäismyyntiarvo) vuonna 2014 12. 13 Urheiluelintarvikkeiden markkinat EU:ssa ovat kasvaneet 11,2 prosenttia vuosina 2009 2014, mikä vastaa 2,2 prosentin yhdistettyä vuotuista kasvuastetta. Kasvu perustuu pääasiassa 6 7 8 9 10 11 12 13 SFC:n kertomuksessa todettiin, että urheilijoiden ravinnossa perusvaatimuksena on tasapainoinen ruokavalio. Lisäksi siinä selitettiin, että kun otetaan huomioon intensiiviseen lihasharjoitteluun liittyvät tekijät ( ) yksittäiset henkilöt voivat hyötyä tietyistä elintarvikkeista ja ainesosista suuremmassa määrin kuin koko väestölle tarkoitetuissa ravitsemussuosituksissa suositetaan, ja annettiin joitakin ohjeita urheilijoille tarkoitettujen elintarvikkeiden luonteesta ja koostumuksesta. (28.2.2001 http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out64_en.pdf). Kuluttajatutkimuksen tarkoituksia varten urheilijoiden määritelmä sisälsi vaatimuksen siitä, että henkilö on nauttinut urheiluelintarvikkeita vähintään kerran edellisen vuoden aikana, FCEC Study, osa 3.3.1. FCEC-tutkimus, osa 3.3.1. FCEC-tutkimus, osa 3.1.1.1. FCEC-tutkimus, osa 3.1.1.2, taulukko 3.1. Tietyt tuotteet ovat rajatapauksia. Urheilijat voivat käyttää näitä tuotteita ja niistä voi saada sen käsityksen, että niistä olisi hyötyä urheilijoille. Kuitenkin koska kyseiset tuotteet on tarkoitettu koko väestölle, niitä ei katsottu urheiluelintarvikkeiksi, kun markkinoita analysoitiin FCEC-tutkimuksen yhteydessä (osa 3.1.1.3). FCEC-tutkimus Euromonitorin tietojen perusteella, osa 3.2.1.1. Jäsenvaltioiden suurimmat markkinat olivat 1) Yhdistynyt kuningaskunta (732 milj. euroa), 2) Espanja (491 milj. euroa), 3) Saksa (452 milj. euroa), 4) Italia ( 358 mil. euroa), 5) Ruotsi (185 milj. euroa), 6) Alankomaat (153 milj. euroa) ja 7) Ranska (128 milj. euroa), FCEC-tutkimus Euromonitorin tietojen perusteella, osa 3.2.1.1. 4
proteiinipohjaisiin tuotteisiin, joiden osalta lisäys kyseisenä aikana oli 68 prosenttia. Energiaa antavat tuotteet ja suoritusta parantavat tuotteet lisääntyivät 54 prosentilla kun taas urheilujuomat vähenivät 8 prosentilla 14. Markkinoilla olevien urheiluelintarvikkeiden määrän voidaan EU:n tason innovointivauhdin perusteella arvioida olevan jossakin 20 000:n ja 30 000 välillä 15. Suurin osa tuotteista kuuluu proteiinipohjaisiin urheiluelintarvikkeisiin 16. Markkina-arvona tarkasteltuna EU:ssa 61 prosenttia kaikista urheiluelintarvikkeista kuuluu urheilujuomiin, 26 prosenttia proteiinipohjaisiin tuotteisiin ja 13 prosenttia energiaa antaviin tuotteisiin ja suoritusta parantaviin tuotteisiin 17. Urheiluelintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat melko samanlaisia jakelukanavasta riippumatta. Kuitenkin tukkuhinta, jolla valmistaja myy tuotteet eri jakelukanaville, voi vaihdella huomattavastikin. Kalleimpaan luokkaan kuuluvat selvästi (proteiinipohjaiset) lihasta vahvistavat, lihasta kasvattavat ja harjoituksen jälkeen käytettävät palautustuotteet. Näiden jälkeen kalleimpia ovat suoritusta parantavat tuotteet sekä urheilijoiden jatkuvaan käyttöön tarkoitetut lisäravinteet. Edullisin urheiluelintarvikkeiden luokka on urheilujuomat 18. 2.2. Markkinoiden rakenne, jakelukanavat Urheilujuomien markkinoita hallitsevat suuret monikansalliset yritykset. Pkyritykset 19 keskittyvät kokonaan tai pääasiassa urheiluelintarvikkeisiin 20. Elämäntapakäyttäjistä 61,2 prosenttia ja urheilijoista 44,3 prosenttia piti supermarketteja ja tavarataloja kaikkein tärkeimpänä urheiluelintarvikkeiden jakelukanavana. Toisella sijalla ovat urheilusupermarketit. Verkossa toimivat kanavat ja internet eivät vielä ole merkittäviä kanavia urheiluelintarvikkeiden hankinnassa, mutta niiden käyttö on elämäntapakäyttäjien keskuudessa urheilijoita yleisempää 21. Muihin urheiluelintarvikkeiden jakelukanaviin kuuluvat erikoistuneet kaupat, apteekit ja kuntokeskukset 22. 2.3. Urheiluelintarvikkeiden markkinointi Tuotteessa olevien merkintöjen todettiin olevan yksi tämän alan tärkeimmistä markkinointimenetelmistä 23. Merkinnöissä olevat tiedot voivat olla 1) myyntinimike: selkeä kuvaus tuotteen tarkoituksesta (esim. "energiapatukka"); 2) tavaramerkki ja pakkaukset (esim. urheilijoiden kuvat); 3) selkeät ohjeet käytöstä (esim. "käytetään harjoituksen aikana tai sen jälkeen"); 4) koostumus ja ainesosat; 5) tiedot kuten 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 FCEC-tutkimus, osa 3.2.1.1. Parhaimmaksi havaittu tapa arvioida markkinoilla olevien urheilijoille tarkoitettujen elintarvikkeiden määrää on tarkastella innovaatioita. Haastateltujen alan edustajien mukaan uusien tuotteiden (innovointien) osuus EU:ssa vuosittain markkinoilla olevista tuotteista on 8 12 prosenttia (FCECtutkimus, osa 3.1.1.4). FCEC-tutkimus, osa 3.1.1.4. FCEC-tutkimus, osa 3.1.1.5, taulukko 3.4. FCEC-tutkimus, osa 3.1.3. Komission suositus, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36). FCEC-tutkimus, osa 3.2.1.4, taulukko 3.13. FCEC-tutkimus, osa 3.3.2., kuva 3-7. FCEC-tutkimus, osa 3.3.2. Muita urheiluelintarvikkeisiin liittyviä markkinointimenetelmiä ovat urheilutapahtumien sponsorointi, tunnettujen urheilijoiden tuki, mainonta alan lehdissä, valtavirran tiedotusvälineet, suusanallinen WOMmarkkinointi, e-markkinointi tai Internet-viestintä, FCEC-tutkimus, osa 3.3.3. 5
"energiapitoinen", "glukoosin lähde"; 6) tiedot, jotka antavat ymmärtää, että tuotteen tietyillä ominaisuuksilla on hyödyllisiä vaikutuksia urheilijoiden terveyteen. Urheilijat ja elämäntapakäyttäjät katsoivat, että merkinnöissä on merkitystä seuraavilla tiedoilla: ainesosat (tärkein tieto), odotetut tulokset ja vaikutukset sekä käyttöohjeet, sivuvaikutukset, varoitukset mahdollisesta yliannostuksesta sekä luonnollisten ainesosien ja menettelyjen käyttö valmistuksessa 24. Mainitussa kahdessa kuluttajaryhmässä tärkeysjärjestys on kuitenkin hieman erilainen. Urheilijat ovat enemmän kiinnostuneita odotetuista tuloksista tai vaikutuksista, kun taas elämäntapakäyttäjät ovat kiinnostuneempia sivuvaikutuksista tai luonnollisten ainesosien käytöstä 25. 3. KULUTTAJIEN TIETÄMYS JA KULUTUSTOTTUMUKSET Urheilijoilla ja elämäntapakäyttäjillä on hyvin erilainen tietämys urheiluun liittyvistä ravitsemuksellisista tarpeista sekä tuotteista ja niiden ominaisuuksista 26. Mitä yleisempi urheiluelintarvikkeiden käyttötarkoitus on, sitä laajempaa on käyttö eri kuluttajaryhmissä 27. Urheilijat käyttävät enemmän urheiluelintarvikkeita urheilua kuin muuta toimintaa 28 varten, ja he ovat valmiita maksamaan tuotteista enemmän kuin elämäntapakäyttäjät 29. Tilanne on päinvastainen niiden tuotteiden osalta, jotka eivät liity urheiluun tai liikuntaan 30. Urheilijat käyttävät urheiluelintarvikkeita elämäntapakäyttäjiä harvemmin muun fyysisen ponnistuksen kuin urheilun yhteydessä 31. Molemmat kuluttajaryhmät ilmoittivat urheiluelintarvikkeiden käytön pääasialliseksi syyksi energian lisäämisen ja palautumisen helpottamisen 32. Syyt näiden tuotteiden käyttöön eivät välttämättä vastaa tuotteiden tarkoitettua käyttötarkoitusta. Tämä koskee erityisesti elämäntapakäyttäjiä 33. Tiedot urheiluelintarvikkeiden erityisistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista ja niiden hyödyllisistä vaikutuksesta urheilijoiden terveyteen voidaan ilmoittaa joko direktiivin 2009/39/EY 9 artiklan mukaisesti pakollisena vaatimuksena, jos 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 Ainesosien luettelo 28 %, odotetut tulokset/vaikutukset 19 %, käyttöohjeet 18 %, sivuvaikutukset 14 %, varoitukset mahdollisesta yliannostuksesta 13 % ja luonnollisten ainesosien/menetelmien käyttö valmistuksessa 9 %, FCEC-tutkimus, osa 3.3.3, kuva 3-8. FCEC-tutkimus, osa 3.3.3., kuva 3-9. FCEC-tutkimus, osa 3.3.1. FCEC-tutkimus, osa 3.3.1.1. Urheilijoista 68 % käyttää urheiluelintarvikkeita urheilun yhteydessä, elämäntapakäyttäjistä vain 15,6 %. FCEC-tutkimus, osa 3.3.1.1, kuva 3-3. FCEC-tutkimus, osa 3.3.1.2. Elämäntapakäyttäjistä 57,7 % käyttää urheiluelintarvikkeita muussa kuin urheilun tai liikunnan yhteydessä. Vastaava osuus urheilijoista on 16,1 %. FCEC-tutkimus, osa 3.3.1.1, kuva 3-3. Urheilijoista 15,9 % ilmoitti, että he käyttävät urheiluelintarvikkeita muun fyysisen ponnistuksen kuin urheilun yhteydessä, elämäntapakäyttäjillä vastaava osuus on 26,7 %. FCEC-tutkimus, osa 3.3.1.1, kuva 3-3. FCEC-tutkimus, liitteet, kuluttajatutkimus, osa 6.5, kuva 6-9. Elämäntapakäyttäjät kuluttavat hyvinvointia ja terveyttä varten 20 % suoritusta parantavista tuotteista ja 14,6 % proteiinipohjaisista tuotteista. Maku on ilmoitettu tärkeimmäksi syyksi urheilujuomatuotteiden kulutuksessa (elämäntapakäyttäjät 24 % ja urheilijat 9,4 %. Nämä luvut osoittavat perustelluiksi alan toimijoiden pyrkimykset uusien makujen kehittämiseksi). Energiapatukoiden osalta makumieltymukset on ilmoittanut pääasialliseksi käytön syyksi 11,5 % elämäntapakäyttäjistä mutta ainoastaan 4,8 % urheilijoista, jotka käyttävät näitä tuotteita energian lisäämiseen (27 %) ja palautumiseen (24 %). FCEC-tutkimus, liitteet, kuluttajatutkimus, osa 6.5, kuva 6-9. 6
4. urheiluelintarvikkeet luokitellaan erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi, tai hyväksyttynä väitteenä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 34 mukaisesti, jos urheiluelintarvikkeet luokitellaan tavanomaiseen kulutukseen tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi ja niihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä. Kuluttajilla ei yleensä ole keinoja tunnistaa, minkä lainsäädännön mukaisesti tiedot annetaan, eikä tietää, onko väite hyväksytty asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetyn menettelyn mukaisesti 35. Kuluttajatutkimuksen tulokset osoittavat, että kuluttajien luottamus väitteisiin, joita ei ole hyväksytty, ei ole alhaisempi kuin luottamus hyväksyttyihin väitteisiin 36. Vaikka kuluttajatutkimuksen perusteella pääteltiin, että tiedot urheiluelintarvikkeiden odotetuista tuloksista 37 tai vaikutuksista ovat tärkeitä urheilijoille, voidaan kuitenkin kyseenalaistaa se, millainen vaikutus väitteellä on urheiluelintarvikkeita ostettaessa 38. YLEISKATSAUS URHEILUELINTARVIKKEISIIN 20. HEINÄKUUTA 2016 SAAKKA SOVELLETTAVASTA LAINSÄÄDÄNNÖSTÄ Elintarvikkeiden on noudatettava asetuksen (EY) N:o 178/2002 säännöksiä (ns. yleinen elintarvikelainsäädäntö) 39. Kuitenkin koska urheiluelintarvikkeet voidaan luokitella joko 1) erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi direktiivin 2009/39/EY mukaisesti 20. heinäkuuta 2016 saakka, jolloin tämä direktiivi kumotaan tai 2) tavanomaiseen käyttöön tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi, jolloin sovelletaan asiaa koskevia elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä, elintarvikkeiden käsittely vaihtelee eri jäsenvaltioissa. Jotkin jäsenvaltiot edellyttävät ilmoitusta urheiluelintarvikkeista, jotka on luokiteltu erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi, direktiivin 2009/39/EY mukaisesti, ja ne ovat lisäksi antaneet muita erityissääntöjä (esim. määritelmä, koostumus, merkinnät). Urheiluelintarvikkeet, joita ei ole luokiteltu erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi ja joihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä, saattavat edellyttää ilmoitusta kansallisella tasolla vahvistettuja elintarvikkeita ja ravintolisiä koskevan lainsäädännön mukaisesti 40. 4.1. Erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokitellut urheiluelintarvikkeet Urheiluelintarvikkeet voidaan luokitella "erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi", jos ne vastaavat direktiivissä 2009/39/EY säädettyä määritelmää. Kyseiset elintarvikkeet määritellään elintarvikkeiksi, 1) joilla on erityinen koostumus tai valmistusprosessi, 2) jotka voidaan selvästi erottaa tavanomaiseen kulutukseen tarkoitetuista elintarvikkeista, 3) jotka soveltuvat ilmoitettuihin ravitsemuksellisiin tarkoituksiin ja 4) joita pidetään kaupan siten, että tällainen soveltuvuus ilmoitetaan. Direktiivin 2009/39/EY 3 artiklassa säädetään yleisestä vaatimuksesta, jonka mukaan valmisteiden luonteen ja koostumuksen on oltava sellaiset, että ne ovat sopivia sen 34 35 36 37 38 39 40 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9). FCEC-tutkimus, osa 3.3.3. FCEC-tutkimus, osa 3.3.3, FCEC-tutkimus, liitteet, kuluttajatutkimus, osa 6.10, taulukko 6.3. FCEC-tutkimus, osa 3.3.3, kuva 3-9. FCEC-tutkimus, liitteet, kuluttajatutkimus, osa 6.11, taulukko 6.4. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1). FCEC-tutkimus, osa 3.4.1.1. 7
erityisen ravitsemuksellisen tavoitteen kannalta, johon ne on tarkoitettu. Direktiivin 2009/39/EY 4 artiklan mukaan sen kattamiin erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden ryhmiin sovellettavat erityiset säännökset annetaan erityisdirektiiveillä. Näihin ryhmiin kuuluvat muun muassa "elintarvikkeet, jotka on tarkoitettu erityisesti urheilijoille korvaamaan erittäin voimakkaan lihasponnistuksen aiheuttamaa kulutusta". Käsite erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista luotiin vuonna 1989, ja sen jälkeen urheiluelintarvikkeita varten ei ole annettu erityisiä sääntöjä. Tämän seurauksena kun kyseiset tuotteet luokitellaan erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi, tuotteiden on noudatettava yksinomaan direktiivin 2009/39/EY yleisempiä sääntöjä. Direktiivin 2009/39/EY 9 artiklan mukaan erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden osalta on noudatettava merkintävaatimuksia, joista säädetään myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa direktiivissä 2000/13/EY 41 (direktiivi 2000/13/EY on korvattu elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetulla asetuksella (EU) N:o 1169/2011 42 ). Lisäksi direktiivi 2009/39/EY sisältää kyseisiä tuotteita varten joitakin erityisiä merkintöjä ja koostumusta koskevia vaatimuksia, joita käsitellään yksityiskohtaisemmin tämän kertomuksen 6 luvussa. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat vastuussa sen varmistamisesta, että erityisravinnoksi tarkoitetut elintarvikkeet vastaavat direktiivin 2009/39/EY säännöksiä. 4.2. Tavanomaiseen kulutukseen tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokitellut urheiluelintarvikkeet, joihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä Jos urheiluelintarvikkeita ei luokitella erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi, on mahdollisesti noudatettava vaatimuksia, jotka sisältyvät joihinkin seuraavista horisontaalisen elintarvikelainsäädännön säädöksistä: 1) asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä; 2) asetus (EY) N:o 1925/2006 vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 43 (ns. "ravitsemuksellisesti täydennetyt elintarvikkeet"); 3) asetus (EY) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille; 4) direktiivi 2002/46/EY ravintolisistä 44 ja 5) asetus (EY) N:o 258/97 uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 45 (asetus kumotaan 1. 41 42 43 44 45 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/13/EY, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2000, myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1925/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin (EUVL L 404, 30.12.2006, s. 26). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/46/EY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2002, ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EUVL L 183, 12.7.2002, s. 51). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97, annettu 27 päivänä tammikuuta 1997, uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista (EYVL L 43, 14.2.1997, s. 1). 8
tammikuuta 2018 alkaen asetuksella (EU) 2015/2283 uuselintarvikkeista) 46. Verrattuna direktiiviin 2009/39/EY nämä säädökset eroavat siinä, mitä tietoja kuluttajille voidaan toimittaa ja miten tiedot toimitetaan, sekä kyseessä olevien tuotteiden koostumusten osalta. Näitä eroja analysoidaan yksityiskohtaisesti tämän kertomuksen luvussa 6. 5. FSG-ASETUKSEN TUOMAT MUUTOKSET Komissio antoi vuonna 2011 lainsäädäntöehdotuksen, jolla yksinkertaistetaan erityisravinnoksi tarkoitettuihin elintarvikkeisiin sovellettavaa lainsäädäntöä 47. Ehdotuksella pyrittiin poistamaan erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden käsite kumoamalla direktiivi 2009/39/EY sekä sen perusteella annetut erityisdirektiivit ja korvaamalla ne uudella lainsäädännöllä, joka kattaa ainoastaan elintarvikkeet, jotka on tarkoitettu tietyille muita herkemmille kuluttajaryhmille ja joiden osalta koostumusta ja tietojen antamista koskevat säännöt ovat siten perusteltuja. Tällä muutoksella on merkitystä erityisesti urheiluelintarvikkeiden kannalta, koska on usein vaikeaa ymmärtää, onko tiettyä elintarviketta pidettävä urheilijoille erityisravinnoksi tarkoitettuna elintarvikkeena vai tavanomaiseen kulutukseen tarkoitettuna elintarvikkeena, jota on vahvistettu tietyillä ravinteilla ja johon liittyy urheilijoille suunnattu terveysväite. Tämä johti myös lainsäädännön katvealueiden hyväksikäyttöön eli alan toimijat noudattivat joko direktiiviä 2009/39/EY tai muita elintarvikelainsäädännön horisontaalisia säännöksiä sen mukaan, mikä niille oli edullisinta (luku 4, kohta 4.2.) Komissio suoritti ehdotuksen laatimisen yhteydessä vaikutusten arvioinnin, jonka perusteella urheiluelintarvikkeet jätettiin sen soveltamisalan ulkopuolelle 48. Ehdotuksen mukaan urheiluelintarvikkeiden, jotka on tällä hetkellä saatettu markkinoille direktiivin 2009/39/EY mukaisesti, on vastattava EU:n elintarvikelainsäädännön asiaa koskevia horisontaalisia sääntöjä 20. heinäkuuta 2016 jälkeen, kun FSG-asetusta aletaan soveltaa. 6. TIIVISTELMÄ URHEILUELINTARVIKKEISIIN LIITTYVISTÄ KYSYMYKSISTÄ 20. HEINÄKUUTA 2016 JÄLKEEN Tässä luvussa esitetään yksityiskohtainen analyysi siitä, mitä vaikutuksia aiheutuu erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokiteltujen urheiluelintarvikkeiden osalta, kun niihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä 20. heinäkuuta 2016 jälkeen, jolloin (direktiivin 2009/39/EY kumoamisen jälkeen) ei ole erityistä lainsäädäntöä, ja onko tarpeen antaa erityistä lainsäädäntöä kyseisiä tuotteita varten. Tavanomaiseen kulutukseen tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokitelluille urheiluelintarvikkeille, joihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä, ei aiheudu muutoksia. 46 47 48 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2283, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, uuselintarvikkeista (EUVL L 327, 11.12.2015, s. 1). Euroopan komissio, 2011, Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista ruoista ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista elintarvikkeista, COM (2011) 353. Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, joka on liitetty asiakirjaan "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista ruoista ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista elintarvikkeista", http://ec.europa.eu/food/safety/docs/labelling_nutrition-special_groups_foodimpact_assessment_en.pdf. 9
6.1. Elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät näkökohdat Yleisen elintarvikeasetuksen 14 artiklassa säädetään, että markkinoille ei saa saattaa elintarvikkeita, jotka eivät ole turvallisia, ja määritetään se, milloin elintarviketta ei pidetä turvallisena. Asetuksen 17 artiklan mukaan elintarvikealan toimijoiden on huolehdittava siitä, että elintarvikkeet täyttävät asiaankuuluvat vaatimukset. Jäsenvaltioiden on pantava elintarvikelainsäädäntö täytäntöön. Näitä säännöksiä sovelletaan jo nyt urheiluelintarvikkeisiin samoin kuin kaikkiin elintarvikkeisiin. Näin ollen erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokiteltujen urheiluelintarvikkeiden osalta ei aiheudu yleisiin turvallisuusvaatimuksiin liittyviä muutoksia, kun niihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön horisontaalisia sääntöjä. 6.2. Kuluttajasuojaan liittyvät näkökohdat Tällä hetkellä erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokiteltujen urheiluelintarvikkeiden on noudatettava tietojen antamiseen liittyviä erityisiä lisävaatimuksia verrattuna urheiluelintarvikkeisiin, joita ei ole sellaisiksi luokiteltu. Tältä osin tilanteen kehittyminen 20. heinäkuuta 2016 jälkeen urheiluelintarvikkeiden osalta voidaan kuvata seuraavasti. Urheiluelintarvikkeiden erityisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia koskevat tiedot ja soveltuvuus Direktiivin 2009/39/EY 9 artiklan mukaan valmisteen myyntinimitykseen on liitettävä maininta sen erityisistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista, koostumusta koskevista erityistekijöistä sekä erityisistä valmistusmenetelmistä, joiden takia valmisteella on sen erityiset ravitsemukselliset ominaisuudet. Lisäksi direktiivissä 2009/39/EY edellytetään, että elintarvikkeisiin voidaan merkitä, että erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita pidetään kaupan siten, että soveltuvuus ilmoitettuihin ravitsemuksellisiin tarkoituksiin ilmaistaan. Direktiivin 2009/39/EY perusteella voidaan ilmoittaa, että tuotteesta saadaan ravitsemuksellisia ja terveyteen liittyviä hyötyjä, mutta tähän ei tarvita lupaa. Heinäkuun 20. päivän 2016 jälkeen urheiluelintarvikkeita koskevat kuluttajatiedot on annettava asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaisesti. Lisäksi kyseistä tuotteista vapaaehtoisesti annettavien tietojen, jotka täyttävät ravitsemus- ja terveysväitteiden määritelmän, on noudatettava asetusta (EY) N:o 1924/2006. Näin ollen urheiluelintarvikkeista voidaan käyttää ainoastaan kyseisen asetuksen nojalla sallittuja ravitsemus- ja terveysväitteitä. Tällä hetkellä on jo hyväksytty seitsemän terveysväitettä, jotka on suunnattu urheilijoille, ja joitakin muita, joilla voi olla heille merkitystä. 49 50 Urheilijoille suunnattuja terveysväitteitä olisi tuettava tieteellisellä näytöllä, joka koskee nimenomaan tätä kohderyhmää eikä koko väestöä. Joitakin aineita varten ei ole hyväksytty väitteitä 51, jotka koskevat kyseessä olevan tuotteen hyödyllisiä 49 50 51 FCEC-tutkimus, osa 3.3.4.1. Parhaillaan keskustellaan urheilijoiden kannalta merkityksellisistä väitteistä, jotka koskevat kofeiinia. EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies, 2011, Scientific Opinion on a list of health claims pursuant to Article 13(1) (EC) No 1924/2006, EFSA Journal 2011;9(4):2054; EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies, 2015, Scientific Opinion on the safety of caffeine, EFSA Journal 2015:13(5):4102 FCEC-tutkimus, osa 3.3.4.1. 10
vaikutuksia urheilijoille, joskus jopa EFSA:n 52 puoltavista päätelmistä huolimatta, koska väitteestä ei ole katsottu olevan hyötyä koko väestölle terveyspolitiikan kannalta (esim. "korkea natriumpitoisuus"). Tiedot urheiluelintarvikkeiden myyntinimityksestä ja niiden käyttötarkoituksesta Direktiivissä 2009/39/EY edellytetään, että erityisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia koskevat tiedot ilmoitetaan. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien elintarvikkeiden on oltava tarkoitettu erityisravinnoksi ja ne on voitava selkeästi erottaa tavanomaiseen kulutukseen tarkoitetuista elintarvikkeista. Tämän perusteella elintarvikealan toimijat ovat nimittäneet tuotteita "urheiluelintarvikkeiksi" tai "urheilun yhteyteen sopivaksi tuotteeksi" ja antaneet ohjeita niiden asianmukaisesta käytöstä (esim. ennen harjoitusta, sen aikana tai sen jälkeen). Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 17 artiklan mukaan elintarvikkeen nimi kuuluu pakollisiin tietoihin ja sen on oltava elintarvikkeen virallinen nimi, jos se on määritetty EU:n tai kansallisella tasolla. Jos tällaista nimeä ei ole määritetty, elintarvikkeen nimen on oltava sen tavanomainen nimi, tai, jos tavanomaista nimeä ei ole tai tavanomaista nimeä ei käytetä, on annettava elintarviketta kuvaava nimi. Tätä säännöstä olisi sovellettava nimitykseen "urheiluelintarvike". Käyttöohjeiden osalta asetuksen 9 artiklan 1 kohdan f alakohdassa edellytetään pakollisena tietona käyttöohjetta, jos elintarvikkeen tarkoituksenmukainen käyttö ilman sitä on vaikeaa. Käyttöohjeet on asetuksen (EU) N:o 1169/2011 27 artiklan 1 kohdan l alakohdan mukaisesti laadittava sellaisiksi, että elintarviketta voidaan niiden avulla käyttää tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi voidaan antaa vapaaehtoisia elintarviketietoja asetuksen (EU) N:o 1169/2011 V luvun mukaisesti. 6.3. Koostumusta koskevat näkökohdat Kuten tämän kertomuksen luvun 4 kohdassa 4.1 selitettiin, erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden on tällä hetkellä noudatettava yleistä vaatimusta siitä, että niiden koostumus on sellainen, että ne ovat sopivia sen erityisen ravitsemuksellisen tavoitteen kannalta, johon ne on tarkoitettu. Direktiiviin 2009/39/EY perustuvissa lainsäädäntökehyksissä asetuksen (EY) N:o 953/2009 53 liitteessä luetellaan tiettyjä aineita, joita voidaan lisätä ravitsemuksellisessa tarkoituksessa erityisruokavaliovalmisteisiin, myös urheiluelintarvikkeisiin. Ei ole kuitenkaan annettu säännöksiä näiden aineiden arvoista, kun niitä lisätään. Kun otetaan huomioon, että erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokitelluille urheiluelintarvikkeille ei ole asetettu erityisiä koostumusta koskevia vaatimuksia, niiden koostumukseen sovelletaan ainoastaan edellä mainittuja vaatimuksia. Erityisravinnoksi tarkoitetuksi elintarvikkeeksi luokiteltu urheiluelintarvike katsotaan 20. heinäkuuta 2016 jälkeen elintarvikelainsäädännön horisontaalisten sääntöjen mukaan joko ravintolisäksi, jos se kuuluu direktiivissä 2002/46/EY esitetyn määritelmän piiriin, tai asetuksen (EY) N:o 1925/2006 mukaisesti ravitsemuksellisesti täydennetyksi elintarvikkeeksi. 52 53 EFSA Scientific and technical assistance on food intended for sportspeople, 29.09.2015, http://www.efsa.europa.eu/en/supporting/pub/871e. Komission asetus (EY) N:o 953/2009, annettu 13 päivänä lokakuuta 2009, erityisruokavaliovalmisteisiin ravitsemuksellisessa tarkoituksessa lisättävistä aineista (EUVL L 269, 14.10.2009, s. 9). 11
Kun kyse on täydennetyistä elintarvikkeista, asetuksen (EY) N:o 1925/2006 6 artiklan 6 kohdan mukaan vitamiinin tai kivennäisaineen on esiinnyttävä elintarvikkeessa vähintään merkittävänä määränä asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 esitetyn määritelmän mukaisesti. Urheiluelintarvikkeissa vitamiinia tai kivennäisaineita lisätään joskus "merkittäviä määriä" alhaisempia määriä sen varmistamiseksi, että tuote vastaa parhaiten elimistön tarpeita harjoitettaessa tietyntyyppistä urheilua. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon, että asetus (EY) N:o 1925/2006 tarjoaa mahdollisuuden myöntää perustelluissa tapauksissa poikkeuksen "merkittävän määrän" vaatimuksesta tiettyjen elintarvikeryhmien osalta. Näin ollen asetus (EY) N:o 1925/2006 tarjoaa asianmukaisen perustan, jonka mukaan tällä hetkellä erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokitellut urheiluelintarvikkeet voisivat edelleen sisältää merkittävää määrää alhaisemman määrän vitamiineja ja kivennäisaineita 20. heinäkuuta 2016 jälkeenkin. Mitä tulee muiden kuin vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämiseen, tähän mennessä ei ole yhdenmukaistettu vahvistettuja elintarvikkeita koskevia sääntöjä asetuksen (EY) N:o 1925/2006 ja ravintolisiä koskevia sääntöjä direktiivin 2002/46/EY mukaisesti. Näin ollen jäsenvaltioilla on mahdollisuus antaa tästä kansallisia sääntöjä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 34 36 artiklan 54 mukaisesti kuten kaikista muistakin elintarvikkeista, jotka nykyään luokitellaan ravintolisiksi tai vahvistetuiksi elintarvikkeiksi. Jos jäsenvaltiot aikovat antaa kyseisiä sääntöjä, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1925/2006 11 ja 12 artiklaa. Sama koskee myös vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääriä, joita ei myöskään ole yhdenmukaistettu. Kun aiemmin erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokiteltuihin urheiluelintarvikkeisiin aletaan 20. heinäkuuta 2016 jälkeen soveltaa horisontaalisia sääntöjä, kyseisiä kansallisia säännöksiä sovelletaan urheiluelintarvikkeisiin. 6.4. Kansallisen viranomaisten edellyttämiin ilmoituksiin liittyvät näkökohdat Direktiivin 2009/39/EY 11 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista, jotka eivät sisälly liitteessä I esitettyihin ryhmiin, on tehtävä ilmoitus. Liitteessä I luetellaan erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden ryhmät, joiden osalta on annettava erityissäännöksiä. Vaikka kyseisessä liitteessä mainitaan urheilijoille tarkoitetut elintarvikkeet, niiden osalta ei ole annettu erityissäännöksiä. Tämän vuoksi jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön erilaisia lähestymistapoja ilmoituksiin. Jotkin jäsenvaltiot edellyttävät ilmoituksia erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokitelluista urheiluelintarvikkeista ja jotkin eivät. Aiemmin erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokiteltujen urheiluelintarvikkeiden on 20. heinäkuuta 2016 jälkeen noudatettava ravintolisiä tai vahvistettuja elintarvikkeita koskevia horisontaalisia sääntöjä. Ravintolisien tai vahvistettujen elintarvikkeiden osalta jäsenvaltiot voivat edellyttää ilmoituksia valvontatarkoituksia varten. Se, edellytetäänkö aiemmin erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokiteltujen urheiluelintarvikkeiden osalta uutta ilmoitusta, riippuu kyseisten jäsenvaltioiden päätöksestä. Tämän suhteen on odotettavissa eroja. On kuitenkin huomattava, että direktiivin 2009/39/EY 54 EUVL L 326, 20.10.2015, s. 47. 12
yhteydessä ilmoittamista ei ole pidetty merkittävänä hallinnollisena taakkana alan toimijoille 55. 6.5. Muut näkökohdat Kaikilla urheiluelintarvikkeilla on 20. heinäkuuta 2016 jälkeen sama oikeudellinen asema. Tämän oletetaan edistävän kilpailua valmistajien kesken ja samaan aikaan vaikuttaisi positiivisesti kyseisen alan kilpailukykyyn. Tällä voi olla positiivinen vaikutus urheiluelintarvikkeiden hintaan. On kuitenkin mahdollista, että joitakin negatiivisia vaikutuksia kohdistuu sellaisen urheiluelintarvikkeiden erityisalan kilpailukykyyn, joka tällä hetkellä toimii direktiivin 2009/39/EY perusteella ja menettäisi erityisasemansa. Uusista merkinnöistä ja ilmoituksista (jos asetetaan vaatimuksia kyseisistä ilmoituksista) aiheutuvat kustannukset eivät ole merkittäviä, mutta joitakin lisäkustannuksia saattaa aiheutua siitä, että erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi nykyään luokiteltujen urheiluelintarvikkeiden koostumusta muutetaan, jotta noudatettaisiin asetuksen (EY) 1925/2006 vaatimuksia 565758. Lisäksi voidaan odottaa lisäkustannuksia niiden urheiluelintarvikkeiden osalta, jotka tällä hetkellä on saatettu markkinoille direktiivin 2009/39/EY mukaisesti, terveysväittämien hyväksymistä koskevien hakemusten vuoksi. Toimivaltaisten viranomaisten täytäntöönpanokäytännöissä ei odoteta muutoksia verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen 59. 7. TIIVISTELMÄ KANSALLISTEN TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN JA MUIDEN TAHOJEN KANNOISTA Suurin osa kansallisista toimivaltaisista viranomaisista uskoo, että elintarvikelainsäädännön nykyiset horisontaaliset säännöt ovat joko täysin sopivia tai erittäin sopivia urheiluelintarvikkeiden sääntelyyn 60. Kuusi kansallista toimivaltaista viranomaista on katsonut, että on tarpeen antaa erityisiä sääntöjä urheiluelintarvikkeita varten. 61 Alan toimijat ovat selkeästi jakautuneet sen kysymyksen osalta, tarvitaanko urheiluelintarvikkeita varten erityistä lainsäädäntöä vai olisiko elintarvikkeita säänneltävä elintarvikelainsäädännön horisontaalisilla säännöillä 62. 55 56 57 58 59 60 61 62 FCEC-tutkimus, osa 4.2.1.1. Alan toimijat ovat raportoineet kertaluonteisista merkintöjen uusimisesta johtuvista kustannuksista niiden urheiluelintarvikkeiden osalta, jotka aiemmin oli saatettu markkinoille erityisruokavaliovalmisteina. Lisäksi raportoitiin, että alan toimijat muuttavat tuotteidensa merkintöjä säännöllisesti, FCEC-tutkimus, osa 4.2.1.1. Koostumuksen muuttamisen tarve voisi myös perustua joihinkin kansallisiin säännöksiin, esimerkiksi ravintolisissä olevien vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääriin. Tämä vaikuttaa urheiluelintarvikkeisiin vasta, kun direktiivi 2009/39/EY kumotaan, FCEC-tutkimus, osa 4.2.1.1. Näillä kustannuksilla voisi olla suhteellisesti suurempi vaikutus pk-yrityksiin kuin suurempiin toimijoihin, FCEC-tutkimus, osa 4.2.2. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten keskuudessa suoritetun tutkimuksen perusteella 41 prosenttia niistä ei tässä tapauksessa odottanut muutoksia täytäntöönpanokäytäntöihin ja 18 prosenttia odotti ainoastaan pieniä muutoksia. Kahdeksan toimivaltaista viranomaista (36 prosenttia vastaajista) odottaa tässä tapauksessa kohtuullisia muutoksia ja yksi viranomainen suuria muutoksia, FCEC-tutkimus, osa 4.4.2.1. FCEC-tutkimus, osa 4.4.1.1. FCEC-tutkimus, osa 4.1.2.1. Nämä erot ovat nähtävissä läpi FCEC-tutkimuksen. 13
Erityisten säännösten kannalla oleva yritysryhmä haluaisi varmistaa erityisen määritelmän avulla urheiluelintarvikkeiden koostumuksen ja tietovaatimukset, jotta kyseiset elintarvikkeet voitaisiin selkeästi erottaa tavanomaisista elintarvikkeista. Tämän ryhmän mukaan tuotteen laatua, kuten sen turvallisuutta ja soveltuvuutta kohderyhmälle, sekä asianmukaista tiedottamista urheiluelintarvikkeista, ei voida taata elintarvikelainsäädännön tämänhetkisillä horisontaalisilla säännöillä, erityisesti mitä tulee asetuksen (EY) N:o 1924/2006 ravitsemus- ja terveysväitteisiin. Tämän ryhmän ilmaiseman kannan mukaan tämä heikentäisi innovointia, koska uusien terveysväitteiden hyväksyminen voi olla alan toimijoille liian kallista 63. Toinen yritysryhmä katsoo toisaalta, että elintarvikelainsäädännön sovellettavat horisontaaliset säännöt ovat riittävät urheiluelintarvikkeisiin liittyvien eri näkökohtien (esim. elintarviketurvallisuus, koostumus ja tiedottaminen) sääntelyyn ja että erityisen lainsäädännön puuttuminen estää lainsäädännön katvealueiden hyväksikäyttöä. Niiden mukaan urheiluelintarvikkeita ei ole tarkoitettu muita herkemmille kuluttajaryhmille vaan ne on tarkoitettu laajasti väestölle, joka harjoittaa urheilua eri tarkoituksia varten (esim. ammattiurheilijat ammatillisia tarkoituksia ja elämäntapa- ja vapaa-ajan käyttäjät terveys- ja hyvinvointitarkoituksia varten). Tämä ryhmä katsoo, että erityissääntöjen antaminen, mukaan lukien urheiluelintarvikkeiden määritelmä, voisi johtaa kohtuuttomiin säännöksiin, jotka vaikuttaisivat negatiivisesti innovaatioihin 64. Ryhmä katsoo kuitenkin myös, että joitakin näkökohtia, jotka liittyvät erityisesti ravitsemus- ja terveysväitteisiin, ei riittävästi käsitellä elintarvikelainsäädännön horisontaalisilla säännöillä. Elintarvikealan toimijat yleisesti pitävät tärkeänä, että lainsäädännön, olipa se luonteeltaan horisontaalista tai erityistä, olisi riittävällä tavalla mahdollistettava tarvittavien tietojen antaminen urheiluelintarvikkeista niin, että erityistä huomiota kiinnitetään ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin ja aiottuun käyttötarkoitukseen. Lisäksi katsotaan, että tietyt kansallisella tasolla käyttöönotetut toimenpiteet, esimerkiksi ravintolisien tai vahvistettujen elintarvikkeiden osalta, voivat aiheuttaa esteitä sisämarkkinoille ja vaikuttaa negatiivisesti rajat ylittävään kauppaan EU:ssa 65. Lopuksi olisi mainittava, että elintarvikealan toimijat ovat tuoneet esiin dopingaineiden käytön. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä EU:n elintarvikelainsäädännölle ja kysymystä olisi tarkasteltava kansainvälisten ja vapaaehtoisten normien perusteella 66. 8. PÄÄTELMÄT On selvää, että urheilu on yleistynyt koko väestön keskuudessa. Näin ollen urheilua harrastavia ihmisiä ei voida pitää erityisenä muita herkempänä kuluttajaryhmänä vaan pikemminkin koko väestöä edustavana kohderyhmänä, jonka suojeluun riittää sopivantasoinen horisontaalinen lainsäädäntö. Kun otetaan huomioon se, että viime vuonna saatiin laadittua horisontaaliset elintarvikesäännöt, voimassa on asianmukaista lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että tällä hetkellä erityisravinnoksi tarkoitetuiksi elintarvikkeiksi luokitellut 63 64 65 66 FCEC-tutkimus, osa 4.2.3. FCEC-tutkimus, osa 4.2.3. FCEC-tutkimus, osa 4.1.2.2. Study on doping prevention, European Commission, 12.12.2014, http://bookshop.europa.eu/en/study-on-doping-prevention-pbnc0514065/ 14
urheiluelintarvikkeet voivat pysyä markkinoilla ja niitä voidaan käyttää. Elintarvikelainsäädännön horisontaaliset säännöt tarjoavat riittävät takuut näiden tuotteiden elintarviketurvallisuudesta, koostumuksesta, kuluttajille tarkoitetuista tiedoista ja oikeusvarmuudesta. Tämän tuloksena kaikkiin urheiluelintarvikkeisiin sovelletaan samoja oikeudellisia vaatimuksia ja lisäksi niitä koskevat säännöt yhdenmukaistetaan samassa määrin kuin muita horisontaalisten sääntöjen soveltamisalaan kuuluvia elintarvikkeita koskevat säännöt. Urheiluelintarvikkeisiin sovellettavan lainsäädännön yksinkertaistamisen ja selventämisen odotetaan parantavan oikeusvarmuutta ja vähentävän tämänhetkistä pirstaleisuutta, joka johtuu erilaisista lainsäädäntöpuitteista. Tästä analyysistä voidaan päätellä, että urheilijoille tarkoitettuja elintarvikkeita varten ei tarvita erityisiä säännöksiä. Tästä huolimatta urheiluelintarvikkeilla voi olla erityisiä ominaisuuksia ja tässä kertomuksessa esitetty analyysi osoittaa, että komission on mahdollisesti otettava tämä huomioon horisontaalisten sääntöjen soveltamisessa ja täytäntöönpanossa, jotta näitä ominaispiirteitä voidaan käsitellä asianmukaisesti. Komissio varmistaa horisontaalisen lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen ja valvoo tilannetta 20. heinäkuuta 2016 jälkeen. 15