Eliel Warénin fennomania versoi suomalaisesta

Duodecim-seura 125 vuotta Jaakko Ignatius Jäsen n:o 11 Eliel Jonathan Warén (1854 1928) Mallisuomennoksen tekijä Eliel Warénin fennomania versoi suomalaisesta Savosta syvimmillään. Hänen isänisänsä oli talonisäntä Iisakki Varis Rautalammin Istunmäen kylästä. Tämän poika Johannes (Johan) oli saanut Warén nimen koulunkäynnin aloitettuaan. Rautalammilta oli kotoisin myös Eliel Warénin äiti. Elielin isän äidinkieli oli siis alun perin suomi, ja lisäksi hän oli käynyt koulunsa Kuopion lukiossa 1840 luvulla eli aikana, jolloin kaupunki oli suomalaisuusaatteen varsinainen keskus. Snellman oli muuttanut Kuopioon yläalkeiskoulun rehtoriksi 1843 ja julkaisi siellä Saima lehteään. Kuopiossa toimi noihin aikoihin ensin piirilääkärinä ja sitten suomen kielen opettajana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustaja Mårten Lindfors, ja lukion rehtorina Adolf Iwar Arwidssonilta kansallismieliset aatteensa omaksunut Fabian Collan. Tätä varmasti myös Eliel Warénille välitettyä aateperintöä heijastelee isä Johanin jo lukiolaisena 1845 laatima kirjoitus: Toivottava olisi, että se Suomessa jo usein ja kyllä kauan ikävöity riemu päivä valkeneis, jona valistettuin maamiestemme valitus kielemme halvasta arvosta jo yhteisesti ja erinomattain oppivalta nuoruudelta kanssakärsivällisyydellä varteen otettaisiin. Sillä että tämä valitus on hyvin perustettu, näyttää ei ainoastaan kansamme oma tila ja tarvis, mutta myöskin Suomen kielen erinomainen kauneus, rikkaus ja taipuvaisuus, joissa ei mikään muu kieli tätä voita, ja joidenka tähden Suomen kieli, jos kohta ei olis oma äitinkielemmekään, on meidän rakkautemme ja harjoituksemme varsin ansaitseva (Waris 1939, s. 172). Samaa Kuopion koulua kävi aikanaan myös Eliel Warén. Koko hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ajan perhe asui suomenkielisillä seuduilla. Isä toimi pappina Reisjärvellä ja Suonenjoella ja päätyi lopulta Keuruun kirkkoherraksi, pitäjään, jota 1800 luvulla pidettiin suomen kieleltään kansakunnan»puhtaimpana» ja jonne helsinkiläinen fennomaanisivistyneistö lähetti lapsiaan kesäisin oppimaan»oikeata» suomea. Eliel Warén olikin Duodecim 2006;122:2567 72 2567

Kuvassa 25-vuotias filosofian kandidaatti Eliel Warén. Kuvan takana on omistuskirjoitus»matti Äyräpäälle 1879 Eliel Warén». Duodecim-seuran kokoelmat. perustajatusinan varsinainen suomen kielen taitaja, ja hän sai perustamiskokouksessa tehtäväksi valmistaa ensimmäisen mallikäännöksen pienestä Laënnecin kirjoittamasta auskultaatio ja perkussio oppaasta. Käännöksen hän sitten luki ääneen seuran toisessa kokouksessa. Warénin sisaruksia oli yhdeksän poikaa ja yksi tytär, ja pojista peräti seitsemän opiskeli 1800 luvun lopulla Helsingin yliopistossa, ensimmäisenä heistä Eliel vuodesta 1873 alkaen. Warénin veljekset olivat varsin näkyviä helsinkiläisessä ylioppilasyhteisössä eikä vähiten musikaalisuutensa ansiosta. Kuusi heistä lauloi vuonna 1882 perustetussa Ylioppilaskunnan Laulajissa, joka oli Suomen ensimmäinen puhtaasti suomenkielinen kuoro. YL:n synnyssä on joskus nähty analogia Duodecim seuran perustamiseen esimerkkinä siitä, miten suomenmielisten valtapyrkimysten osana tuohon aikaan niin luonnontiede, lääketiede kuin musiikkikin haluttiin vallata suomen kielelle (Ruutu 1939, s. 261). Warénin veljeksistä toinenkin, Aron (1867 1933), ryhtyi lääkäriksi ja liittyi myös sittemmin Duodecimiin. Koko Warénin veljessarja oli kirjallisesti hyvin lahjakas; osasta tuli ammattikirjoittajia, ja he olivat merkittävä osa oman aikansa fennomaaniverkostoa jo ylioppilaskunnassa. Kolme heistä osallistui myöhemminkin päivänpolitiikkaan ja kuului Päivälehden piiriin. Veljeksistä Filip ja Paavo Warén olivat toimittajina Päivälehdessä ja Helsingin Sanomissa ja Axel Warén kirjoitti mm. teokset Keurun Pitäjän Historia, Suomen torppariolot ja artikkeleita esimerkiksi Päivälehteen ja Valvojaan. Eliel Warén puolestaan tuli tunnetuksi Savo Karjalaisen osakunnan lehden toimittajana. Hän sai tässä tehtävässään radikaalin kuvainkaatajan maineen lehden julkaistessa vuonna 1878 papistoa ja kirkkoa parodioivan runon Kainin historia. Toimittajalta vaadittiin selitystä, ja Warén vastasi vetoamalla vapaamielisyyden periaatteeseen. Hänen mukaansa jokaisella täytyi olla oikeus esittää käsityksensä, vaikka se olisi jonkin aikaisemmin hyväksytyn dogmin vastainen, ja arvostelun vapaus oli välttämätön ihmiskunnan edistymiselle. Vaatimus Raamatun kertomuksen kunnioittamisesta oli kohtuuton, kun ajatteli niitä»luonnon järjestyksen mukaan mahdottomuuksia», joihin sen uskominen veisi.»osakunnassamme löytyy lapsekasta konservatismin henkeä, jota johdonmukaisesti seuraamalla me voittaisimme yksin kiinalaisetkin ennallaan olossa ja tuhannenkin vuoden perästä ajattelisimme juuri samalla tavoin kaikista principi kysymyksistä kuin nytkin. Kaikkea vaan tätä eivät Jumalan puolustajat kuitenkaan huoli ajatella, vaan he päinvastoin, luullen olevansa sen valtuutettuja asianajajia, ryhtyvät toimeensa samalla arvelemattomalla urhoollisuudella millä muinoin Manchan urhea ritari Don Quixote puolusti vaeltavan ritariston ja jättiläistarujen alenevia osakkeita» (Ruutu 1939, s. 271). Warén tunnustautui näin modernin luonnontieteellisen ajattelun kannattajaksi, ja yhdessä luonnontieteilijä Aukusti Juhana Melan kanssa (joka valittiin Duodecimin»maallikkojäseneksi» jo 1882) hän olikin näkyvimpiä darvinistis positivistisen suunnan edustajia Savo Karjalaisessa osakunnassa (Lappalainen 1959, s. 224 5). Duodecimilaisten joukossa tuskin olikaan näi 2568 J. Ignatius

den ajatusten suhteen eri mieltä olevia: kun seuran kokouksessa maaliskuussa 1883 käsiteltiin osallistumista keräykseen Darwinin muistopatsaan hyväksi, päätös oli yksimielinen (pöytäkirja 30.3.1883). Ylioppilaspolitiikkaan Warén osallistui varsin näkyvästi fennomaanitunnusten alla. Hän toimi kevätlukukaudesta 1880 alkaen Suomalaisen Nuijan puheenjohtajana Matti Äyräpään ja Lauri Kivekkään jälkeen, kun ensin valituksi tullut A. J. Mela oli kieltäytynyt. Warén kannatti selkeästi maltillista, Kivekkään kielipoliittisia äärimmäisyyksiä vastustavaa linjaa, jonka johtohahmoina Savo Karjalaisessa osakunnassa ja laajemminkin toimivat juuri Mela ja Äyräpää (Ruutu 1857 1877). Duodecimin perustamiskokouksen 18.11.1881 osallistujia mietittäessä Eliel Warén on varmasti ollut kutsuttavien listalla ensimmäisten joukossa. Kun Matti Äyräpää muisteli vuosia myöhemmin seuran alkuvaiheita, hän kertoi miten Warénin tekemää käännöstä Laënnecin käsikirjasta kuunneltiin 25.11.1881»kuin kauneinta runoa» (Duodecim 2/1922). Valitettavasti sitä ei ole säilynyt jälkipolville. Warénin kääntäjänkyvyt olivat hyvin tunnetut laajemminkin. Punainen Risti tilasi häneltä jo 1885 käännöksen ns. samariitti eli ensiapukursseilla käytettävästä noin 100 sivuisesta ensiapuoppaasta. Hän käänsi 1887 89 myös osaksi mukaillen pääosan Uhrströmin Kotilääkäri kirjasta. Warén aloitti käytännön lääkärintyön jo opiskeluaikanaan toimiessaan pariin otteeseen Konrad Relanderin sijaisena Kymissä. Valmistuttuaan hän palasi kotiseuduilleen, ensin Viitasaarelle ja sitten Keuruulle. Molempiin perustettiin hänen aikanaan sairastupa eli kunnansairaalan varhainen edeltäjä. Esikuvana oli naapuripitäjä Ruovesi, jossa vastaava laitos oli aloittanut toimintansa v. 1881 ja jonne v. 1886 oli valmistunut Suomen ensimmäinen kunnansairaalaksi suunniteltu rakennus. Viitasaaren sairastuvan aikaansaamiseksi perustettiin ompeluseura ja järjestettiin arpajaiset. Sairastupa toimi yhdessä paikkakunnan apteekkarin järjestämässä huoneessa, ja paikkaluku oli aluksi kaksi (Warén 1886). Keuruulle rakennettiin maamme järjestyksessä toinen varsinainen kunnansairaala. Se Eliel Warénin poika Matti maalasi 21-vuotiaana vuonna 1912 värikylläisen muotokuvan isästään. Yksityiskokoelma, Helsinki. aloitti toimintansa vuoden 1889 alusta, ja siinä oli kymmenen vuodepaikkaa. Keuruun sairaalan pohjakassaksi kunta luovutti ns. koiraverorahat. Myös Keuruun sairaalan hyväksi tohtorinna Elina Warén perusti ompeluseuran, ja sekin järjesti kesällä 1889 arpajaiset, joista tuli jälkikäteen arvioiden varsinainen kulttuuritapahtuma. Warénit värväsivät nimittäin tilaisuuteen mukaan paikallisia kesävieraita, joita olikin kosolti, sillä mm. kenraali Järnefeltin perhe vietti noihin aikoihin kesiään Keuruulla. Tilaisuudesta Keski Suomi lehden päätoimittaja Eero Erkko kirjoitti 13.8.1889 seuraavan uutisen:»arpajaiset Keuruulla tämän kuun 10. päivänä sairashuoneen hyväksi pidettiin kauniilla ilmalla kauppias E. Damstetin talossa. Rakennuksilla ympäröity piha onkin erittäin sovelias tällaisiin tarkoituksiin kun se muodostaa suuren valoisan salin viheriöine nurmipermantoineen. Jäsen nro 11: Eliel Jonathan Warén 2569

Warénin perhe»aamiaisilla» vuonna 1923. Valkoiseen takkiin pukeutunut piirilääkäri on varmaankin tullut pöytään suoraan vastaanotoltaan. Vasemmalta: Matti Warén, Eliel Warén, Elina Warén, Anni Warén ja Aune Meurman. Kuva: Eliel Warénin perikunnan kokoelmat. Torvisoittokunnan soitettua marssin piti kirkkoherra Pihlman avajaispuheen toivottaen siunausta juhlalle. Seurasi sitten vaihdellen soittoa ja sekaäänistä laulua, jolla aikaa myötiin arpalippuja. Lyhyessä ajassa olivatkin ne loppuunmyydyt. Illan loistokohta oli kuitenkin seuranäytelmä, Amalia ystävämme, jota harvoin teatterissakaan saa nähdä niin hyvin näyteltävän kuin se täällä nyt sujui.» Arpajaiset tuottivat hieman yli 800 markkaa sairastalon kassaan. Suomen sairaalaklinikoiden hyväksi on vuoden 1889 jälkeen järjestetty jos jonkinlaisia megatapahtumia, mutta Keuruun sairastuvan aikaansaamiseksi pidetyn tilaisuuden esiintyjäjoukko hakee ainakin kulttuurihistoriallisesti vertaistaan. Näytelmässä esiintyivät nimittäin mm. kirjailija Arvid Järnefelt ja neiti Aino Järnefelt, myöhemmin säveltäjämestarimme Sibeliuksen puoliso. Kulissit olivat maalanneet Keuruulla kesäänsä viettäneet taiteilijakuuluisuudet Eero Järnefelt, Akseli Gallen Kallela ja Louis Sparre (Nieminen 1999). Vuonna 1892 Warénista tuli Jyväskylän piirilääkäri, ja tätä virkaa hän asettautui hoitamaan Saarijärvelle. Sinnekin valmistui hänen aikanaan uusi kunnansairaala ja hänen omien piirustustensa mukaan kuten edellinenkin. Saarijärven piirustuksista tuli malli monelle myöhemmällekin sairaalalle (Karvonen 1928). Vuodesta 1906 hän toimi Salon piirilääkärinä eläkkeelle siirtymiseensä asti. Saarijärven aikaan liittyy Warénin lääketieteellisestä innovatiivisuudesta kertova omatekoisen»empyema aspiraattorin» kehittäminen (Warén 1902, 1903). Perheen 12 vuotias esikoispoika (sittemmin lääkäri ja duodecimilainen hänkin) sai kesällä 1901 vahingonlaukauksesta luodin keuhkoihinsa ja jouduttiin jopa torakotomiaan, mutta leikkauksen jälkeen keuhkopussiontelo ei näyttänyt sulkeutuvan. Warén kehitti jatkuvan imusysteemin, jolla saatiinkin paraneminen aikaan. Hän pääsi kokeilemaan menetelmäänsä uudelleen talvella 1903, jolloin vuorostaan perheen 24 vuotias renkipoika sai keuhkokuumeen seurauksena keuhkon märkäpesäkkeen. Itse hän totesi jälkimmäisessä kirjoituksessaan menetelmän olleen»maalaisversio» jo aikaisemmin kuvatusta saksalaisen Trendelenburgin menetelmästä, mutta alkuperäisidea syntyi mitä ilmeisimmin oman pohdiskelun tuloksena ja ulkomaisesta esikuvasta tietämättä. 2570 J. Ignatius

Koko Warénin perhe oli sekä kirjallisesti että taiteellisesti lahjakas. Eliel Warén itse maalasi von Wright -veljesten tyylisiä pikkutarkkoja kuvia kasveista ja linnuista. Jouluksi ilmestyi lastenlasten iloksi käsin kirjoitettu ja piirretty»salon joulu. Tohtori Eliel Warénin perheen joululehti.» Kannen piirros Matti Warén. Eliel Warénin perikunnan kokoelmat. Jäsen nro 11: Eliel Jonathan Warén 2571

»Warénin ylioppilaskausi sattui tuohon merkilliseen fennomanian kevätpurkautumisen aikaan, jolloin jokainen askel suomenkielen edistymiskulussa voitettiin uhrautuvalla, sitkeällä työllä. Sen ajan parhailla suomalaisilla ylioppilailla oli jotenkin säännöllisesti kolme erikoisharrastusta: suomenkielen edistäminen ja oikeuksiinsaattaminen, kansan valistaminen sekä isänmaan luonnonhistorian ja henkisten aarteiden tutkiminen, keräileminen ja tunnetuksi tekeminen», kirjoitti J. J. Karvonen (1928) Eliel Warénin muistosanoissa. Eliel Warénin harrastuksiin kuuluivat nämä kaikki, luonnontieteiden alalta erityisesti puutarhanhoito ja ornitologia. Lintutieteen alalta hänellä oli yksi julkaisukin. Hän oli myös nopea ja taitava ampuja, ja Helsingin yliopiston eläinmuseon sekä Kuopion museon kokoelmiin kuuluu hänen täyttämiään lintuja. Leikikäs ja reipas olivat sanoja, joilla aikalaiset kuvasivat Warénia.»Karjalaissyntyisenä et sinä luonnollisesti voinut tyytyä jäämään ainaiseksi samalle paikkakunnalle», Gustaf Rudolf Idman (1924) totesi 70 vuotisonnittelussaan ja jatkoi:»olen varma, että Sinä kuulut noiden harvojen ihmisten joukkoon, jolla ei ole eikä voi olla ketään vihamiestä». * * * Lämmin kiitos Eliel Warénin pojantyttärelle Anneli Warén-Brandersille artikkelin kuvamateriaalista ja suurenmoisesta avusta artikkelin laadinnassa. Henkilötietoja Warén Eliel Jonathan, s. 28.11.1854 Pielisjärvellä, k. 24.3.1828 Salossa vähitellen edenneeseen sydämen toiminnan heikkenemiseen ja hypostaattiseen keuhkokuumeeseen (Karvonen 1928). Vanhemmat: Pielisjärven kappalainen, lopulta Keuruun kirkkoherra rovasti Johan(nes) Warén ja Adolfina Maria Aschan. Puoliso: 1888 Elina Amanda Ignatius, s. 1867 k. 1926, vanhemmat talousosaston senaattori, Tilastollisen Päätoimiston johtaja, filosofian tohtori Karl Emil Ferdinand Ignatius ja Amanda Kristina Bergman. Lapset: Erkki (Kaarlo Erkki Johannes) Warén-Waris, 1888 1939, LKT, Turun synnytyslaitoksen ylilääkäri, Duodecim seuran jäsen (n:o 365) vuodesta 1911, Turun Duodecim seuran perustajia ja myöhemmin puheenjohtaja; Matti Eliel Warén, 1891 1955, taidemaalari ja Kansallisteatterin päälavastaja; Harry Ilmari Waris, 1893 1973, Turun yliopiston kasvitieteen professori ja rehtori, sittemmin Helsingin yliopiston kasvitieteen professori; Paavo Gustaf Waris, 1897 1959, everstiluutnantti, pankinjohtaja; Toivo Ignatius Warén, 1903 1929, lääket. ylioppilas; kasvattitytär veljen Filip Warénin tytär Katri (Kalkkinen), 1898 1976. Opinnot: Ylioppilas Kuopio elementär läroverketistä eli Kuopion lyseosta 1873, kirjoittautui yliopistoon (Savo Karjal.) 1874, FK (fyysis matem. osasto) 1878, LK 1881, FM 1882, LL 1886. Virkaura: Opettajana Pietarin kork. kirkkokoulussa lukuvuoden 1876 77, vt. tehtaanlääkäri (Konrad Relanderin sijaisena) Kymin, Kuusankosken ja Inkeroisten tehtaissa 1883 ja 1885. Senaatin määräyksestä tarkastanut kaikilta Suomen luotseilta värinäön 1884. Viitasaaren kunnanlääkäri 1885 1886, Keuruun ja Multian kunnanlääkäri 1886, Kuortaneen vt. piirilääkäri viiteen otteeseen 1886 89, Keuruun kunnansairaalan lääkäri 1889 1892. Jyväskylän piirilääkäri (asuinpaikkana Saarijärvi) 1892 1906 ja samanaikaisesti Saarijärven reservikomppanian lääkäri 1892 1899 sekä Saarijärven kunnansairaalan lääkäri 1900 1906. Salon piirilääkäri 1906 1926. Rautatielääkäri Salossa 1921. Luottamustoimet: Jäsen (valtion)komiteassa sairas ja terveydenhoidon parantamiseksi maaseudulla 1890. Jäsenyydet: Duodecim seuran perustajajäsen 1881, kunniajäsen 1921. Finska Läkaresällskapet 1886 kuolemaansa asti, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Opintomatkat: Berliiniin (3 kk) 1891, Berliiniin ja Wieniin (3 kk) 1907, osallistunut yleiseen hygieniseen kongressiin Berliinissä 1910. Julkaisut: Ks. Suomen Lääkärit 1917. Mm. Iakttagelser under en ornitologisk resa i Viitasaari år 1875. Meddel af Soc. Pro Fauna et Flora Fennica. Useita artikkeleita Duodecimissa, Finska Läkaresällskapets Handlingarissa ja Terveydenhoitolehdessä. Julkaissut Kansanvalistusseuran kalenterissa 1890 Lääketieteellisiä havaintoja kullekin kuukaudelle, sama pienin muutoksin Kansanvalistusseuran kalenterissa 1899 ja kokonaan uusittuna 1910. Ohjeita Lavantaudin tuntemiseksi ja estämiseksi. Sanomalehtikirjoituksia. Käännöstyöt: Friedrich Esmarch: Ensimmäinen apu äkillisissä tapaturmissa 1885. Osaksi mukaillen Vilhelm Uhrström: Kotilääkäri vihot II VII 1887 1889. Kehittänyt»empyema aspiraattorin» empyeeman parantamiseksi ilman typistävää leikkausta. St tähd 3 l ritari 1900, SVR 1 lk R Eliel Warén on haudattu Halikon hautausmaalle. Kirjallisuutta Idman GF. Eliel Jonathan Warén 70-vuotias. Duodecim 1924;40:409 11. Karvonen JJ. Eliel Warén. Duodecim 1928;44:220 2. Kertomus Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin 40-vuotisjuhlasta 18.11.1921. Duodecim 1922:38(2) Liite. Nieminen P. 110 vuotta kunnallista sairaalatoimintaa Keuruulla. Kirjassa: Ars longa vita brevis. Keski-Suomen Lääkäriyhdistys 74 vuotta. Jyväskylä: Gummerus, 1999, s. 48 50. Lappalainen P. Aukusti Juhana Mela. Uranaukaisijan elämä. Turku 1959. Ruutu M. Savo-Karjalaisen osakunnan historia II. Porvoo: WSOY, 1839. W(arén) E(liel). Sairastupa Viitasaarella. Duodecim 1886;2:65 6. Warén E. Thoracotomian jälkeen avoimen pleuraontelon parantumista joudutettu pitkittävällä aspiratsionilla ulkoapäin. Duodecim 1902;18:25 8. Warén E. Empyema-onkalo parannettu pitkittyneellä aspiratsionilla. Duodecim 1903;19:279 85. Waris H. Savo-Karjalaisen osakunnan historia I. Porvoo: WSOY, 1839. JAAKKO IGNATIUS jaakko.ignatius@duodecim.fi 2572