Standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi Määräykset ja ohjeet
2.2 dnro 7/120/2006 2 (25) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 4 2 Tavoitteet 6 3 Kansainvälinen viitekehys ja alan itsesääntely 7 4 Normiperusta 8 5 Markkinoinnin keskeiset periaatteet 9 5.1 Yleistä 9 5.2 Hyvä tapa markkinoinnissa 10 5.3 Markkinoinnissa yleisesti noudatettavia menettelytapoja 10 5.4 Totuudenvastainen ja harhaanjohtava markkinointi ja sen oikaiseminen 13 5.5 Rahoituspalvelun ja -välineen tasapuolinen kuvaaminen ja riskien esittäminen 13 5.6 Kenen palvelua tai tuotetta markkinoidaan 14 5.7 Väittämät ja vertailut 14 5.8 Historiallisen tuottokehityksen esittäminen 15 5.9 Tuottoennusteet 16 5.10 Terminologia ja tuotenimikkeet 16 6 Eräiden rahoitusvälineiden markkinoinnissa huomioitavia erityispiirteitä 17 6.1 Luottojen markkinointi 17
2.2 dnro 7/120/2006 3 (25) 6.2 Kilpailevan rahoitusvälineen tarjoaminen maksujenvälitystilanteessa17 6.3 Lain edellyttämään esitteeseen viittaaminen 18 6.4 Yhdistelmätuotteet 18 6.5 Joukkovelkakirjojen markkinointi 19 6.6 Sijoitusrahastot 20 7 Määritelmät 22 8 Lisätiedot 24 9 Kumotut ohjeet ja kannanotot 25
2.2 dnro 7/120/2006 4 (25) 1 SOVELTAMINEN (1) Tätä standardia sovelletaan seuraa viin rahoitustarkastuksesta annetun lain (587/ 2003) 5 :n tarkoittamiin valvottaviin: luottolaitokset sijoituspalveluyritykset rahastoyhtiöt panttilainauslaitokset ulkomaisten luottolaitosten Suomessa sijaitsevat sivukonttorit ulkomaisten sijoituspalveluyritysten Suomessa sijaitsevat sivuliikkeet ulkomaisten rahastoyhtiöiden Suomessa sijaitsevat sivuliikkeet (2) Standardia sovelletaan myös ulkomaisen rahastoyhtiön tai muun ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen rajan yli tapahtuvaan markkinointiin Suomessa. (3) Standardia ei sovelleta ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen tai ulkomaisen luottolaitoksen rajan yli tapahtuvaan markkinointiin Suomessa. (4) Arvopaperien markkinointia koskevia standardin säännöksiä sovelletaan kaikkiin arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluviin arvopaperien liikkeeseenlaskijoihin ja tarjoajiin sekä muihin, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa. (5) Standardia ei sovelleta arvopaperien tai sijoituspalvelujen markkinointiin ammattimaisille tai kokeneille sijoittajille eikä luottolaitospalvelujen ja - tuotteiden markkinointiin muille kuin kuluttajille tai kuluttajiin rinnastettaville pienyrityksille. (6) Jos rahoituspalvelun tai -välineen markkinoinnissa käytetään asiamiestä, vastaa rahoituspalvelun tai -välineen tarjoaja tai liikkeeseenlaskija siitä, että asiamies noudattaa tätä standardia.
2.2 dnro 7/120/2006 5 (25) (7) Arvopaperien tarjoamista ja listalleottoa koskevassa standardissa 5.2a käsitellään markkinointiaineistoa, joka laaditaan arvopaperien tarjoamisen ja julkisen kaupankäynnin kohteeksi hakemisen yhteydessä.
2.2 dnro 7/120/2006 6 (25) 2 TAVOITTEET (1) Teknologinen kehitys, rahoitusvälineiden ja -palvelujen monipuolistuminen sekä kansainvälistyminen ovat muuttaneet rahoitusmarkkinoilla toimivien toimintaympäristöä ja markkinointikeinojen valikoimaa. (2) Standardilla ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edis- tai -välineiden myyntiä tää rahoituspalvelujen (markkinointi). (3) Standardin tavoitteena on edesauttaa sitä, että jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä rahoituspalvelun ja välineen markkinoija tunnistaa oman vastuullisuutensa markkinoinnissa edistää asiakkaille tarjottavan markkinointimateriaalin ja muun markkinointi-informaation laatua edistää asiallisten markkinointitapojen kehittymistä (4) Standardin tavoitteena on myös, että sen periaatteita voidaan soveltaa uudentyyppisten rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa. (5) Rahoitustarkastuksen markkinointia koskevan valvonnan painottuminen yhä enemmän jälkikäteisvalvontaan korostaa myös tarvetta tuoda kootusti esiin markkinoinnissa suositeltavia periaatteita.
2.2 dnro 7/120/2006 7 (25) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS JA ALAN ITSESÄÄNTELY (1) Standardin säännösten taustalla ovat seuraavat kansainväliset direktiivit ja suositukset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttami- (MiFID) sesta ja neuvoston direktiiivin 93/22/ETY kumoamisesta European Regime of Investor Protection, the Harmonization of conduct of business rules CESR /01-014d (Henkilökohtainen suoramarkkinointi erityisesti puhelimitse tai ovelta ovelle tapahtuvana) Suomen Pankkiyhdistys: Hyvän pankkitavan säännöt, 2004
2.2 dnro 7/120/2006 8 (25) 4 NORMIPERUSTA Voimaan: 1. 10.2006 (1) Markkinointia koskevassa kansallisessa sääntelyssä on otettu huomioon neuvoston direktiivi sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 93/22/ETY EYVL N:o L 141, 11.6.1993, s. 27 neuvoston direktiivi 85/611/ETY arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (31985L0611), EYVL N:o L 375, 31.12.1985, s. 3 (2) Aihepiiriä koskeva sääntely perustuu seuraaviin säännöksiin: arvopaperimarkkinalaki (495/1989) 2 ja 4 luku laki luottolaitostoiminnasta (1607/1993) 10 luku laki sijoituspalveluyrityksistä (579/1996) 46 sijoitusrahastolaki (48/1999) 13 ja 20 luku kuluttajansuojalaki (38/1978) 2 ja 7 luku velkakirjalaki (622/1947) 34 (3) Rahoitustarkastuksen tehtävänä on ohjata rahoitusmarkkinoilla toimivia noudattamaan toiminnassaan hyviä menettelytapoja. Rahoitustarkastuksen yleinen ohjeidenanto-oikeus sisältyy tähän velvollisuuteen.
2.2 dnro 7/120/2006 9 (25) 5 ESKEISET MARKKINOINNIN K PERIAATTEET 5.1 Yleistä Voimaan: 1. 10.2006 (1) Markkinoinnin käsite ei ole rahoitusmarkkinalainsäädännössä kaikilta osin yhteneväinen. Markkinointia koskevat säännökset on esitetty osin eri tavoin sen mukaan, onko kyse rahoituspalvelun tarjoajasta, tarjottavasta rahoituspalvelusta tai -välineestä. (4) Arvopaperien markkinointia koskeva yleissäännös on arvopaperimarkkinalaissa (2 luvun 1 ). Arvopaperimarkkinalaissa säännellään myös arvopaperi- 10.2006 en tarjoamisen ja julkisen kaupankäynnin kohteeksi hakemisen yhteydessä laadittavan markkinointiaineiston toimittamisesta Rahoitustarkastukselle (AML 2 luvun 4 c ). (2) Luottolaitoslaki (82 ) sääntelee luottolaitosten harjoittamaa markk inointia ja sen sisältöä. Se pitää sisällään kuitenkin myös tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvia asioita. Luottolaitokset ovat lisäksi ns. hyvän pankkitavan kautta itse ohjeistaneet luottolaitospalvelujen markkinointia. (3) Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 46 :ssä ja luottolaitoslain 82a :ssä on erityiset säännökset sijoittajien korvausrahastosuojaa ja talletussuojaa koskevasta markkinoinnista. Voimaan: 1. (5) Sijoitusrahastojen markkinointia säännellään arvopaperimarkkinalain lisäksi sijoitusrahastolain 13 ja 20 luvussa. (6) Rahoitusvälineiden ja -palvelujen markkinointia säännellään lisäksi kuluttajansuojalaissa, jonka 2 luvussa on yleiset markkinointia koskevat säännök-
2.2 dnro 7/120/2006 10 (25) set, 6 a luvussa rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä koskevat säännökset ja 7 luvussa kulutusluottojen markkinointia koskevat säännökset. Voimaan: 1. 10.2006 (7) Vakuutusten markkinointia (esim. sijoitussidonnaiset vakuutukset) sään- nellään vakuutuslainsäädännössä ja kuluttajansuojalaissa. 5.2 Hyvä tapa markkinoinnissa (8) Rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa ylläpitää ja edistää rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta, avoimuutta, puolueettomuutta ja eri markkinaosapuolten tasa-arvoisuutta. (9) Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin pyrkii varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, et- tä tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen, eikä pyri sekoittamaan kaupallisia väittämiä tosiseikkoihin ei kiirehdi eikä painosta asiakasta päätöksen tekemiseen ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoituspalveluun ja -välineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä viittaa markkinoinnissa lainsäädännön edellyttämään esitemateriaalii n ja siihen mistä se on saatavissa. (10) Standardi ei sovellu ns. yrityskuvamarkkinointiin (imagomarkkinointi), jossa ei markkinoida tiettyä rahoituspalvelua tai -välinettä, vaan pyritään lu omaan kulloinkin haluttu kuva palveluntarjoajasta tai liikkeeseenlaskijasta. Yrityskuvamarkkinoinnissakin on kuitenkin noudatettava hyvää tapaa. 5.3 Markkinoinnissa yleisesti noudatettavia menettely- tapoja (11) Markkinointitoimenpiteiden tavoitteena on herättää potentiaalisten asiakkaiden tai sijoittajien kiinnostus ja siten edistää rahoituspalvelujen ja - välineiden myyntiä. Markkinointia on s iten kaikkinainen myynnin edistäminen. (12) Markkinoinnin kohteena voi olla esimerkiksi sijoituspalvelu (esim. omaisuudenhoito- tai arvopaperinvälityspalvelu), luottolaitospalvelu (esim. maksu-
2.2 dnro 7/120/2006 11 (25) jenvälitys) tai jokin rahoitusväline (esim. osakkeet, rahasto-osuudet, asunto- tai kulutusluotot, pankkitilit tai luottokortit). Sitova (14) Esimerkiksi Internet on väline, jolla voidaan sekä saavuttaa nopeasti suuren yleisön huomio että tarjota samalla tietoa yksilöllisesti kuten henkilökohtaisessa viestinnässä. Toisaalta esimerkiksi lehti-, radio- tai televisiomainoksen tietomäärä on rajattu ja tieto välittyy samansisältöisenä kaikille. (13) Markkinointitoimenpiteet voivat vaihdella suuresti mm. laajuudeltaan, toteutustavaltaan ja kohderyhmältään. Mm. valitun markkinointikanavan ominaisuudet rajaavat ja muotoilevat kulloinkin annettavan tiedon määrää ja laa- tua. (15) Rahoituspalvelun tai -välineen markkinoijan on pyrittävä varmistumaan siitä, että Internetsivut on muotoiltu rakenteeltaan siten, että rahoituspalvelu- ja ja -välineitä koskevat tiedot ja riskivaroitukset on niissä tuotu esille selkeästi ja mahdollisimman yhtenäisenä kokonaisuutena. (16) Standardin soveltamisessa tuleekin aina ottaa huomioon kulloisenkin markkinointitoimenpiteen erityispiirteet. Rahoituspalvelusta tai -välineestä annettava kuva ei saa kuitenkaan olla harhaanjohtava esimerkiksi valitun viestintävälineen erityispiirteiden tai käytettävän aineiston suppeuden vuoksi. (17) Yksittäisen mainoksen (esim. lehdessä tai TV:ssä) ei tarvitse sisältää kaikkia päätöksenteossa tarvittavia tietoja. (18) Tiedonantovelvollisuutta on käsitelty erikseen arvopaperien tarjoamista ja listalleottoa koskevassa standardissa 5.2a ja rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevassa standardissa 2.1. (19) Asiakkaan tai sijoittajan pitää kuitenkin markkinointiaineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusvälineestä tai -palvelusta on kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. (20) Markkinoinnissa tulee keskittyä rahoituspalvelun tai -välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. (21) Ole nnaista vaikutusta asiakkaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla muun muassa seuraavilla seikoilla: rahoituspalvelun tai -välineen tuotto-odotuksilla ja niiden laskentaperusteilla rahoituspalveluun tai -välineeseen liittyvillä olennaisilla/todellisilla riskeillä asiakkaalta perittävillä kuluilla ja niiden laskentaperusteilla,
2.2 dnro 7/120/2006 12 (25) rahoitusvälineen likviditeetillä rahoituspalvelun tai -välineen ennenaikaisen irtisanomisen seuraamuksilla mahdollisten takaus-, yhteisvastuu- tai muiden sijoitusta turvaavien järjestelyjen olemassaololla. (22) Rahoituspalveluihin ja -välineisiin liittyvän markkinoinnin tulee olla selke- ää ja asiallista. Markkinoinnilla ei saa luoda mielikuvien avulla tai muutoin perusteettomia tuotto-odotuksia tai perusteetonta vaikutelmaa tuotteen tai palvelun edullisuudesta tai palveluntarjoajan luotettavuudesta. (23) Rahoituspalvelun tai -välineen markkinoinnin kaupallista tarkoitusta ei saa peitellä tai hämärtää esimerkiksi muotoilemalla Internetsivut tai asiakaslehden artikkeli puolueettoman tutkimuksen tai informaation muotoon. Suoramarkkinointi (24) Suoramarkkinointi hyödyntää henkilökohtaisen kontaktin tehoa markki- suoramarkkinointi tapahtuu koti- tai postimyyntinä. Suoramarkkinointia voi noinnissa, vaikka markkinointi voikin kohdistua laajaan yleisöön. Perinteinen olla myös tekstiviesti, sähköposti ja faksi. (25) Henkilökohtaisen suoramarkkinoinnin, kuten puhelimitse tapahtuvan markkinoinnin alussa, tarjoajan tulee esitellä itsensä ja yrityksensä ja tiedustella, haluaako osapuoli jatkaa keskustelua. Mikäli osapuoli on edelleen kiint, on hänelle kerrottava markkinoitavan palvelun tai tuotteen pääpiir- nostunu teet. Tarjoajan tulisi pidättyä lähestymästä asiakasta epäasiallisina vuorokau- den aikoina, esim. myöhään illalla tai aikaisin aamulla, sunnuntaisin tai muina juhlapyhinä. (26) Henkilökohtaisessa suoramarkkinoinnissa tulee aina kertoa tilanteen markkinointiluonteesta. Arpajaiset ja kylkiäiset (27) Arpajaisten tai kylkiäisten käyttö on lähtökohtaisesti sallittua rahoituspalvelun tai -välineen markkinoinnissa. (28) Arpajaiset tai kylkiäiset eivät kuitenkaan saa olla markkinoinnissa hallit- sevassa asemassa niin, että ne hämärtävät rahoituspalvelun tai -välineen kannalta olennaisten seikkojen merkityksen.
2.2 dnro 7/120/2006 13 (25) 5.4 Totuudenvastainen ja harhaanjohtava markkinointi ja sen oikaiseminen Sitova Annettu 22. 8.2006 Voimaan: 1. 10.2006 Sitova (29) Rahoituspalvelun tai -välineen markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä käyttää hyvän tavan vastaista tai muu- ten sopimatonta menettelyä. 1 (30) Totuudenvastaisen tiedon antamisella tarkoitetaan jonkin rahoitusvälinet- rahoituspalvelun tarjoajaa tai rahoitusmarkkinoita kos- tä, rahoituspalvelua, kevan seikan selostamista tai muunlaista esittämistä virheellisellä tai vääristävällä tavalla. (31) Harhaanjohtava tieto voi itsessään olla totuudenmukainen, mutta se voi esimerkiksi puutteellisuutensa, esittämistapansa tai -muotonsa takia antaa vastaanottajalle virheellisen käsityksen. (32) Tiedon totuudenvastaisuutta arvioidaan objektiivisesti. Tiedon harhaanjohtavuutta puolestaan arvioidaan markkinoinnin kohteena olevan henkilön näkökulmasta. (33) Arvopaperien markkinoinnissa annettu tieto, jonka harhaanjohtavuus tai totuudenvastaisuus käy ilmi tiedon esittämisen jälkeen ja jolla saattaa olla olennaista merkitystä sijoittajalle, on viivytyksettä oikaistava tai täydennettä- tavalla. vä riittävällä 2 (34) Rahoitustarkastus suosittaa, että myös muiden rahoitusvälineiden ja - palvelujen markkinoinnissa noudatetaan edellisessä kappaleessa kuvattua menettelyä. 5.5 Rahoituspalvelun ja -välineen tasapuolinen kuvaaminen ja riskien esittäminen (35) Rahoituspalvelun ja -välineen ominaisuuksien esittelyssä tulee kuvata mahdollisimman tasapuolisesti markkinoitavan palvelun ja välineen ominaisuudet ja pääasiallinen sisältö sekä riskit ja mahdolliset kulut. Riskit on tuota- esiin selkeästi. Annettavia tietoja ei saa piilottaa tai peittää esimerkiksi va annetun tiedon muotoilulla tai sanonnoilla. (36) Esimerkiksi markkinointimateriaalin muotoileminen siten, että otsikoissa ja muuten huomiota herättävästi esitetään tuotteen edut, kun taas tiedot ris- keistä sijoitetaan pienellä tekstillä vaikeasti havaittavaan kohtaan, on vastoin 1 Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 82. 2 Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1.
2.2 dnro 7/120/2006 14 (25) tasapuolisen kuvaamisen periaatetta. Markkinointi voi olla myös harhaanjohtavaa, jos markkinointimateriaalista saa pikaisen silmäyksen perusteella olennaisesti eri kuvan kuin tutustumalla huolellisesti koko materiaaliin. Samoin esimerkiksi tuoton enimmäismäärän korostaminen ilman tuotonlaskemisperusteen kertomista voi olla harhaanjohtavaa. 5.6 Kenen palvelua tai tuotetta markkinoidaan (37) Markkinointiaineistossa ei saa antaa sellaista kuvaa, että rahoituspalvelun tai -välineen käyttö on riskitöntä. Riskittömyyteen viittaavat väittämät tai sanonnat, joita ei perustella, ovat harhaanjohtavia. Harhaanjohtavaa on myös vetoaminen rahoitusvälineen turvallisuuteen, ellei samalla selkeästi tuoda esil- myös takaisinmakle markkinoitavaan tuotteeseen liittyviä nimenomaisia riskejä. Turvallisuuteen liittyvät väittämät tulee perustella. Jos markkinoinnissa korostetaan tuotteen pääomaturvaa, samassa yhteydessä tulee aina selvittää suun liittyvä riskit. (38) Rahoitusvälineiden ja -palvelujen markkinoinnissa tulee aina selvästi käydä ilmi, kuka on rahoituspalvelun tai -välineen tarjoaja tai liikkeeseenlaski- ja, esimerkiksi minkä rahastoyhtiön sijoitusrahastoa tai luottolaitoksen palveluja markkinoidaan. Erityisesti tämä tulee muistaa, kun markkinoinnissa käy- tetään asiamiehiä, esimerkiksi kun asiamies markkinoi samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden tuotteita. (39) Markkinoinnissa on otettava huomioon, että rahoitusmarkkinalainsäädännössä säädetään erikseen tiettyjen termien käyttämisestä muun muassa rahoituspalvelun tai -välineen tarjoajan toiminimessä. 5.7 Väittämät ja vertailut (40) Markkinoinnissa käytetään usein tehokeinona väittämiä tai vertailuja muihin vastaaviin tuotteisiin. Väittämät ja vertailut tulee pystyä näyttämään toteen. Haastattelujen sekä henkilöiden mielipiteiden ja kommenttien esittäminen voi olla myös osa markkinointimateriaalia, jolloin niitä koskee myös toteennäyttövelvoite. (41) Jos rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa käytetään vertailu- ja, esim. vertailua osakekurssien kehitystä kuvaavaan indeksiin, tulee vertai- pääsääntöisesti olla yleisesti tunnettu sekä pääosiltaan vertailukel- lukohteen poinen markkinoitavan tuotteen tai palvelun kanssa. Jos vertailukohde ja ver- tailun kannalta olennaiset seikat eivät ole yleisesti tunnettuja, markkinoinnissa tulee selvittää, mistä vertailukohde koostuu.
2.2 dnro 7/120/2006 15 (25) (42) Vertailuun käytettävän ajanjakson tulee myös olla riittävän pitkä, vähinvuosina (vuotena) nykyhetkestä taaksepäin. Prosentuaalisessa vertailussa tään vuosi. Ajanjakso voi olla ilmaistu joko kalenterivuosina (-vuotena)tai tulee selkeyden vuoksi käyttää tasavuosia vuotuisen tuoton laskemisessa. (43) Vertailujen on perustuttava nimettyihin lähteisiin tai ilmoitettuihin olet- Ne tulee esittää tasapainoisella ja tasapuolisella tavalla. Esittäjän tamuksiin. tulee pyrkiä varmistamaan, että mitään vertailun kannalta olennaista tietoa ei jätetä esittämättä. 5.8 Historiallisen tuottokehityksen esittäminen (44) Rahoitusvälineiden historiallinen tuottokehitys esitetään usein aikasarjakuvauksena. Annettavien tietojen tulee olla oleellisia tarjottavan rahoitusvälineen kannalta. Tietojen lähde tulee kertoa. (45) Historiatiedon esittämisessä tulee kiinnittää huomiota siihen, että tuottoa rajaavien ehtojen vaikutus pystytään arvioimaan. (46) Pelkkä kohde-etuuden historiallisen arvonkehityksen kuvaaminen tietyltä ajanjaksolta ei ole riittävää, jos esimerkiksi indeksilainan tuotto määräytyy kuukausittaisten tai neljännesvuotuisten tuottoperiodien perusteella ja kohdeetuuden arvonkehityksen huomioimista on tuoton laskennassa jollakin tavalla rajoitettu. Tällaisissa tapauksissa historiallisen arvonkehityksen osalta kes- arvonmuutosten esit- keistä on myös kuukausittaisten tai neljännesvuotuisten täminen, jotta tuottorajausten merkitystä pystytään arvioimaan. (47) Ajanjakson tulee olla arvonkehityksen kuvauksessa tai muussa aikaan perustuvassa suhteellisessa ("arvo kaksinkertaistunut") tai prosentuaalisessa kuvauksessa niin pitkä, että sijoittaja tai asiakas saa selvän kuvan rahoitusvälineen arvon kehityksestä. Ajanjakson tulee olla kuitenkin vähintään vuoden pituinen. Prosentuaalisessa kuvauksessa tulee selkeyden vuoksi käyttää tasavuosia vuotuisen tuoton laskemisessa. Jakso voi olla kalenterivuosi(a) tai vuosi(a) nykyhetkestä taaksepäin. (48) Lyhyt aikakuvaus prosenttivertailuna voidaan katsoa harhaanjohtavaksi markkinoinniksi sitä helpommin, mitä lyhyempi aikajakso on. Uuden tuotteen kehityksestä voidaan kuitenkin esittää lyhytkin aikakuvaus, jos aloittamishetkestä on kulunut alle vuosi (ns. since launch -kuvaus). Vuositasolle muutettu (per annum) alle vuoden kehitys on harhaanjohtavaa. (49) Mikäli markkinointiaineistossa kerrotaan rahoitusvälineen tai sen kohdeetuuden historiallisesta arvonkehityksestä, samalla on mainittava, että se ei ole tae rahoitusvälineen tai sen kohde-etuuden tulevasta arvonkehityksestä.
2.2 dnro 7/120/2006 16 (25) Muutoinkaan perustelemattomia lupauksia rahoitusvälineen arvosta tulevaisuudessa ei tule lähtökohtaisesti antaa. Sitova (50) Yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on kerrottava lyhyesti sijoitusrahaston aiempi tuottokehitys ja siihen liittyvä varoitus, että sijoitusrahastoon tehdyn sijoituksen arvo voi nousta tai laskea ja ett ä sijoittaja voi sijoituksensa lunastae ssaan saada takaisin vähemmän kuin hän siihen alun perin sijoitti. 3 (51) Historiallisten tuottojen tulee lähtökohtaisesti perustua nettolukuihin. Jos ne kuitenkin perustuvat bruttolukuihin, on palkkiot, maksut ja muut veloitukset ilmoitettava samalla. (52) Jos tuotot esitetään useammalta vuodelta, ne tulee joko muuntaa vuotuiseksi tuotoksi tai esittää erillisinä vuosittaisina tuottoina. 5.9 Tuottoennusteet (53) Jos esitetään ennusteita tai arvioita rahoitusvälineiden arvon tulevasta kehityksestä, on niiden oltava objektiivisia ja perustuttava realistisiin tuotto- Ennusteen tai arvion toteutumisen edellytyksenä olevat olennaiset odotuksiin. seikat on huomioitava laskelmassa ja sen esittämistavassa. Tulevia tuottoja koskevissa ennusteissa ja arvioissa tulee aina kertoa, että kyseessä on ennustai te arvio. (54) Jokainen rahoitusvälinettä koskevaan markkinointimateriaaliin sisällytetty arvio, ennuste tai lupaus on perusteltava ja esitettävä selkeästi. Ne eivät saa antaa harhaanjohtavaa kuvaa asiakkaalle. 5.10 Terminologia ja tuotenimikkeet (55) Markkinoinnissa ei saa käyttää harhaanjohtavasti laissa määriteltyjä ter- mejä tai termejä, joilla on vakiintunut merkityssisältö. Keskeiset termit, joilla ei ole vakiintunutta merkityssisältöä, on määriteltävä. (56) Jos esimerkiksi käytetään termiä pääomaturva, osaketalletus tai kääntei- käydä ilmi, mitä termillä tarkoitetaan. Toi- nen indeksilaina tulee aineistosta saalta esim. tallettaa sanaa voi käyttää vain pankkitalletuksen yhteydessä. 3 VMA rahastoesitteestä ja yksinkertaistetusta rahastoesitteestä 2.4.2004/233 2 luvun 2 :n 2 kohta.
2.2 dnro 7/120/2006 17 (25) 6 ERÄIDEN RAHOITUSVÄLINEIDEN MARKKINOINNISSA HUOMIOITAVIA ERITYISPIIRTEITÄ 6.1 Luottojen markkinointi (1) Hyvän pankkitavan säännöt koskevat myös markkinointia. Asiakas saa pankista tietoja sen tarjoamista luottovaihtoehdoista, luoton keskeisistä ehdoista ja luottoon liittyvistä kustannuksista. (2) Luottolaitosten tulee markkinoida luottoja vastuullisesti siten, että asiak- kaiden liiallista velkaantumista pyritään välttämään. (3) Hyvän markkinointitavan mukaista on, että palveluntarjoaja keskittyy markkinoitavan tuotteen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin. Tämä peri- korostuu erityisesti markkinoitaessa erilaisia maksuaika-/luottokortteja, aate koska niiden erilaiset käyttömahdollisuudet ja ominaisuudet ovat monipuolis- tuneet. 6.2 Kilpailevan rahoitusvälineen tarjoaminen maksujenvälitystilanteessa (4) Markkinoinnissa tulee välttää menettelyä, jossa asiakkaan ollessa pankissa suorittamassa maksua, pankki pyrkii vaikuttamaan asiakkaan päätöksentekoon epäasiallisella tavalla.
2.2 dnro 7/120/2006 18 (25) (5) Tällaista menettelyä on esimerkiksi se, että asiakkaan ollessa maksamassa vakuutusmaksua tai tekemässä sijoitusta sijoitusrahastoon, asiakkaalle ryhdyesittelemään pankin konserniin tai ryhmään kuuluvan tai pankin yhteis- tään työkumppanina toimivan yhteisön vastaavia tuotteita. 6.3 Lain edellyttämään esitteeseen viittaaminen Sitova Sitova (6) Mikäli arvopaperista on tehty lain tarkoittama esite, tarjousasiakirja, yksinkertaistettu rahastoesite tai rahastoesite, tulee markkinointimateriaalista käydä ilmi, mistä esite on saatavissa. 4 (7) Muita kuin edellä lueteltuja laissa tarkoitettuja asiakirjoja ei tule nimetä samalla tavalla. Markkinointiaineisto ei saa olla sellaista, että se on sisältönsä tai esitystapansa perusteella sekoitettavissa sanottuihin lain tarkoittamiin esitteisiin. (8) Hyvän tavan vastaiseksi katsotaan se, että liikkeeseenlaskija annin kanss a samanaikaisesti muussa markkinoinnissaan käyttää liikkeeseenlaskun markki- nointiin sopimatonta markkinointimateriaalia, mikäli tarkoituksena voidaan katsoa olevan liikkeeseenlaskun markkinoinnista annettujen määräysten tai ohjeiden kiertäminen. (9) Arvopaperin tarjoamiseen liittyvää markkinointia on käsitelty lisäksi arvoien tarjoamista ja listalleottoa koskevassa standardissa paper 5.2a. 6.4 Yhdistelmätuotteet (10) Yhdistelmätuotteille on tyypillistä, että niihin sisältyy sijoittajan näkökulmasta kahden tai useamman rahoitusvälineen ominaisuuksia, mutta tuotetta markkinoidaan yhden rahoitusvälinetyypin nimissä. Yhdistelmätuotteita ovat mm. strukturoidut joukkovelkakirjalainat, ns. osaketalletukset ja sijoitussidonnaiset vakuutukset. (11) Yhdistelmätuotteiden markkinoinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota tuotteen tasapuoliseen kuvaamiseen. Tuotteeseen kuuluvat eri elementit on esitettävä selkeästi. Talletus, jonka tuotto on kytketty valitun kohde-etuuden kehitykseen (12) Ns. osaketalletusta tai muuta talletusta, jonka tuotto on kytketty valitun kohde-etuuden (esim. osakeindeksi tai -kori) kehitykseen, voi tuottoraken- 4 Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 4c ja Sijoitusrahastolain 92 ja 93
2.2 dnro 7/120/2006 19 (25) teen osalta verrata sekä perinteisiin määräaikaistalletuksiin että strukturoituun joukkovelkakirjalainaan. Voimaan: 1. 10.2006 (13) Talletuksen tuoton kuvauksessa tulee pyrkiä selkeästi sekä ilmaisemaan ne seikat, jotka vaikuttavat lopullisen tuoton muodostumiseen, että pyrkiä helpottamaan vertailua vastaavantyyppiseen ja -pituiseen strukturoituun joukkovelkakirjalainaan ja/tai vastaavanpituiseen määräaikaistalletukseen. (14) Kohde-etuudesta ja mahdollisista tuottoleikkureista tulee antaa vastaavat tiedot kuin strukturoidun joukkovelkakirjalainan kohdalla. Strukturoidut joukkovelkakirjalainat (15) Strukturoitujen joukkovelkakirjalainojen markkinoinnin yhteydessä on esitettävä selkeästi tuotonmääräytymiseen vaikuttavat tekijät, kuten erilaisten tuottoleikkureiden vaikutukset. Sijoitussidonnaiset vakuutukset (16) Mikäli Rahoitustarkastuksen valvottava toimii vakuutusyhtiön asiamiehe- vakuutuksia, sen tulee nou- nä ja markkinoi asiakkailleen sijoitussidonnaisia dattaa markkinoinnissa vakuutuslainsäädännön ja kuluttajansuojalain lisäksi tämän standardin yleisiä periaatteita. Markkinoinnissa on erityisesti tuotava selkeästi esiin kaikki asiakkaan maksettavaksi suoraan tai välillisesti tulevat kulut ja palkkiot. Asiakkaalle tulee myös selkeästi ilmaista, minkä vakuutusyhtiön kanssa sijoitussidonnainen vakuutus tehdään (ts. kuka on asiakkaan sopimuskumppani). 6.5 Joukkovelkakirjojen markkinointi Sitova (17) Kiinteäkorkoisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskun markkinoinnissa on aina ilmoitettava, onko emissiokurssi vaihtuva vai kiinteä. Lainoissa, joissa emissiokurssi on vaihtuva, nimelliskorkoa ei tule korostaa, vaan se on esitettävä samalla tavoin kuin muutkin lainan ehdot. Markkinoinnissa on selkeästi ilmoitettava, mikä on efektiivinen tuotto tai sen vaihteluväli tietyllä hetkellä ja että tuotto voi muuttua. Vaihtuvan emissiokurssin merkitys sijoittajan pääomalleen saamalle tuotolle tulee selkeästi ilmetä nimelliskoron yhteydessä. Merkintäpaikoissa on ilmoitettava sijoittajalle, mikä on efektiivinen tuotto sen hetkisen emissiokurssin mukaan. Mikäli lainan emissiokurssi riippuu sijoituksen suuruudesta, tästä on kerrottava markkinoinnissa. (18) Velkakirjalain 34 :n mukaan julkisyhteisöt ja kirjanpitovelvolliset voivat laskea liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja. Jos joukkovelkakirjalainan etuoikeus on liikkeeseenlaskijan muita sitoumuksia huonompi, velkakirja on nimettä-
2.2 dnro 7/120/2006 20 (25) vä debentuuriksi. (19) Markkinoinnissa tulee aina tuoda esiin debentuurin huonompi etuoikeus- asema. (20) Joukkovelkakirjalainan markkinoinnissa tulee aina kertoa, onko lainalla vakuus vai ei. Lisäksi tulee kertoa, mitä osaa lainasta mahdollinen vakuus koskee. Jos lainalle on asetettu vakuus, markkinoinnissa tulee myös kertoa, mikä asetettu vakuus on. (21) Jos joukkovelkakirjan ehdoissa käytetään alustavia ehtoja esimerkiksi tuoton määräytymiseen liittyen, on markkinoinnissa aina ilmoitettava ehtojen alustavuudesta. Esimerkiksi, jos kerrotaan alustava osallistumisaste tai tuottokerroin, on samassa yhteydessä kerrottava näiden vaihteluväli tai vähimmäistaso. (22) Markkinoitaessa osakeyhtiölain mukaista pääomalainaa tulee kertoa, miten menetellään, jos korkoa ei jonakin vuonna makseta tai pääomaa ei voida maksaa takaisin mahdollisen eräpäivän mukaisesti. Samoin tulee ilmoittaa pääomalainan huonommasta etuoikeudesta yhtiötä purettaessa. Markkinoinnissa tulee myös kertoa pääomalainan kohtelusta yhtiön sulautuessa tai jakautuessa. 6.6 Sijoitusrahastot (23) Sijoitusrahastojen markkinoinnissa tulee rahaston noudattama sijoituspotiikka kuvata käyttäen sellaisia ilmaisuja, joita kokematonkin sijoittaja pystyy li kohtuullisella perehtymisellä ymmärtämään. (24) Sijoitusrahastojen markkinoinnissa käytetään usein hyväksi markkinatutkimuksia ja esimarkkinointia. Mikäli sijoitusrahaston sääntöjä ei vielä ole hyväksytty, tulee puhelimitse tai muun viestintäkanavan kautta tapahtuvassa ennakkomarkkinoinnissa (premarketing) selvästi ilmaista, ettei sääntöjä vielä ole hyväksytty. Sellaista tietoa tai materiaalia ei pidä jakaa, joka voidaan käsittää sijoitusrahaston tuleviksi säännöiksi tai ennakkotiedoiksi tulevista säännöistä. Muutoin ennakkomarkkinointiin soveltuvat tämän standardin yleiset periaatteet.
2.2 dnro 7/120/2006 21 (25) Ulkomaisten yhteissijoitusyritysten markkinointi Sitova (25) Avoimen ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen markkinointi Suomessa edel- tai markkinointilupaa. lyttää sijoitusrahastolain mukaan joko notifiointia 5 (26) Sijoitusrahastodirektiivin mukaiset sijoitusrahastot ovat avoimia kaikille sijoittajille. Rahasto-osuudenomistajien piiriä ei voida sijoitusrahaston sään- rajoittaa ja siksi kaikille sijoittajille on myös pidettävä tarjolla yhden- nöissä mukaiset tiedot. Direktiivin mukainen sijoitusrahasto kerää aina varoja yleisöltä ja siten myös yleisölle markkinoinnin tunnusmerkit täyttyvät sen kohdalla varsin helposti. (27) Jos muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen avoimen ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen markkinointi suunnataan ainoastaan ammattimaisille sijoittajille, sijoitusrahastolakia ei sovelleta tällaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen Suomessa eikä markkinointilupaa tarvita. (28) Rahoitustarkastuksen näkemyksen mukaan ulkomaisen yhteissijoitusyri- Suomessa ei katsota sitä, että ns. täydenvaltakirjan tyksen markkinoinniksi omaisuudenhoitaja merkitsee yhteissijoitusyrityksen osuuksia asiakkaalleen tätä kuulematta eikä sitä, että arvopaperinvälittäjä merkitsee ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksia asiakkaansa nimenomaisesta aloitteesta. Näissä tilanteissa ei siis tarvitse notifioida kyseistä yhteissijoitusyritystä Suomeen tai hakea markkinointilupaa sijoitusrahastolain mukaisesti. (29) Jos yhteissijoitusyritys ei ole avoin (ns. suljettu rahasto), sen osuuksien markkinointiin sovelletaan sijoitusrahastolain sijaan arvopaperimarkkinalakia sekä sen esitevaatimuksia. 5 Sijoitusrahastolain 128 ja 129
2.2 dnro 7/120/2006 22 (25) 7 MÄÄRITELMÄT Ammattimainen sijoittaja Ammattimaisella sijoittajalla tarkoitetaan arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua ammattimaista sijoittajaa. Arvopaperi Arvopaperilla tarkoitetaan arvopaperia, johon sovelletaan arvopaperimarkkinalakia ja siihen rinnastettavaa ulkomaista arvopaperia. Näitä ovat mm. osakkeet, optio-oikeudet, joukkovelkakirjat, warrantit ja sijoitusrahastojen rahasto-osuudet. Kokenut sijoittaja Kokeneella sijoittajalla tarkoitetaan arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua kokenutta sijoittajaa. Markkinointi Markkinoinnilla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalveluiden tai rahoitusvälineiden myyntiä. Myynnin edistämiseksi katsotaan esimerkiksi mainonta tiedotusvälineissä, suoramainonta tai liikkeeseenlaskijoiden esittely arvopaperin markkinoinnin yhteydessä. Markkinointia on myös esimerkiksi omaan asiakaskuntaan, yksittäiseen asiakkaaseen tai tiettyyn kohderyhmään suunnattu myynnin edistämistoiminta. Rahoituspalvelu Rahoituspalvelulla tarkoitetaan kaikkia luottolaitostoiminnasta annetun lain ja sijoituspalveluyrityksistä annetun lain tai sijoitusrahastolain tarkoittamia toimiluvanvaraisia palveluja, joita voivat tarjota vain toimiluvan saaneet palveluntarjoajat. Rahoitusväline Rahoitusvälineellä tarkoitetaan tässä standardissa arvopapereita ja johdannaissopimuksia sekä luottolaitosten tarjoamia tuotteita kuten pankkikortteja,
2.2 dnro 7/120/2006 23 (25) luottokortteja, pankkitilejä, asunto- ja kulutusluottoja. Luottolaitosten osalta tämä tarkoittaa siis ns. pankkipalveluja eli esim. luottoja. Sijoitussidonnainen vakuutus Sijoitussidonnaisella vakuutuksella tarkoitetaan sellaista vakuutusta, jossa vakuutukseen liittyvät edut on vakuutussopimuksessa sidottu tiettyjen sijoitusten kehitykseen. Strukturoitu joukkovelkakirjalaina Strukturoidulla joukkovelkakirjalainalla tarkoitetaan mm. sellaisia joukkovelkakirjalainoja, joiden tuoton määrä tai pääoman takaisinmaksu on sidottu jonkin lainaehdoissa määritellyn kohde-etuuden arvon kehitykseen. Kohde- voi olla yksittäinen osake, osakekori, indeksi tai muu etuutena tuottoperuste.
2.2 dnro 7/120/2006 24 (25) 8 LISÄTIEDOT Standardista vastaavan henkilön yhteystiedot ovat Rahoitustarkastuksen Internet-sivuston Standardien vastuuhenkilöt -luettelossa. Lisätietoja antaa myös: MA: Menettelytavat, puh. 010 831 5336
2.2 dnro 7/120/2006 25 (25) 9 KUMOTUT OHJEET JA KANNANOTOT Tällä standardilla kumotaan seuraavat rahoitustarkastuksen ohjeet ja kannanotot: Ohje arvopaperien markkinoinnissa noudatettavasta menettelystä, Nro 201.2, 16.3.1999 Luottolaitoksen harjoittama markkinointi, Kannanotto K/25/99/LLO