Yhteinen ympäristö Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen EVIJÄRVI KAUHAVA LAPPAJÄRVI VIMPELI LAPUA ALAJÄRVI 1
Tämä opas on tuotettu Aisapari ry:n Yhteinen ympäristö ja kestävä kehitys teoiksi -hankkeessa. Lisätietoja: www.aisapari.net www.maaseutu.fi/ymparisto http://www.ymparisto.fi/tehoplus www.mavi.fi http://perinnebiotooppi.blogspot.fi/ www.thermopolis.fi www.sll.fi LYHTEINEN YMPÄRISTÖ ympäristön, jossa liikkumalla ruumis vahvistuu ja mieli lepää. Ihmisen toiminta on yksi tapa, mutta omassa arjessa jokainen voi tehdä pieniä ja isompiakin tekoja. Luonto ja luonnonvarat tuottavat meille niin hengitysilman, ravinnon kuin viihtyisän vaikuttaa kuitenkin luontoon voimakkaasti, ja siitä on myös huolehdittava. Suojelu Tämä opas esittelee joitakin tapoja huolehtia lähiluonnosta maaseudulla. Osa on sellaisia, joihin viljelijät tai yhdistykset voivat saada tukea Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Osa on taas sellaisia, joita jokainen voi tehdä omassa puutarhassaan tai pihallaan. Välillisesti luonnon monimuotoisuutta voi edestää myös esimerkiksi siirtymällä uusiutuviin energiamuotoihin. Sähkön pientuotanto on nousussa, ja lämmön tuotantoon varsinkin puulla meillä on maaseudulla jo totuttu. Seuraavaksi otetaan haltuun tuuli, aurinko ja biokaasu. Erityisesti biokaasun tuotannolla on paikallisesti positiivisia ympäristövaikutuksia. Pidetään yhdessä huolta ympäristöstämme! Se on perusta monien meidän elinkeinoillemme, ja jokaiselle meistä tavalla tai toisella voiman ja elämänilon lähde. 2 3
Luonnon monimuotoisuus Monimuotoisuus ylläpitää luonnon ja elämän kirjoa, joka on elinehto myös ihmisille. Luonto toimii kokonaisuutena, joka sisältää kaiken elollisen luonnon vaihtelun. Monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin kuuluu lajien sisäinen perinnöllinen muuntelu, maapallon eliölajien runsaus ja elinympäristöjen kirjo. Monimuotoisuuden määrään tietyssä paikassa vaikuttavat lajien välinen kilpailu, geneettinen monimuotoisuus ja elinympäristön laatu. Monimuotoisuus jakautuukin epätasaisesti ja vaihtelee luontaisesti. Ihmisen aiheuttamat muutokset lajistossa ja ympäristössä ovat niin suuria ja nopeita, ettei luonnon sietokyky aina riitä sopeutumiseen. Artikkelin kirjoittaja, Aana Vainio, on luonto- ja ympäristöalan asiantuntija, joka työskentelee tällä hetkellä tutkijana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa. Myös artikkelin kuvat ovat hänen ottamiaan. Monimuotoinen luonto on valtava luonnonvara. Ihmisen luonnosta saamia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Monimuotoisuus tasoittaa lämpötilan vaihteluja, vaimentaa tuulia, hillitsee tulvia ja muita sään ääri-ilmiöitä. Ekosysteemipalveluja ovat myös esimerkiksi virkistysmahdollisuudet, kasvien pölytys ja ravinteiden kierto luonnossa. Myös puhdasta vettä, ilmaa, ravintoa, rakennusmateriaaleja ja vaikkapa lukuisia lääkeaineita saadaan luonnosta. Ekosysteemipalvelujen tuottaminen keinotekoisesti olisi äärimmäisen kallista ja osittain täysin mahdotontakin. Monimuotoisuus auttaa elinympäristöjä ja eliöstöä mukautumaan, uusiutumaan ja tarvittaessa sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Mitä enemmän lajeja eliöyhteisössä on, sitä paremmin lajisto sietää ympäristön luontaisia muutoksia. Kun luontaisia elinympäristöjä tuhoutuu, samalla katoaa eliölajeja, maaperä köyhtyy, eroosio ja ilmastonmuutos voimistuvat. Kun ympäristö muuttuu ja lajisto köyhtyy, eläimiä ja kasveja saattaa jopa kuolla sukupuuttoon. Enemmän kuin kolmasosa arvioiduista eläinlajeista on uhanalaisia. Kaikkia eliölajeja ei voida arvioida, koska niiden esiintymistä ja elinkiertoa ei tunneta tarpeeksi hyvin. Eliölajit tarvitsevat toisiaan. Kun joku lajeista vähenee tai häviää, kaikkien muidenkin lajien tasapaino järkkyy. Perinnemaisemana hoidettava niitty niitetään kukinnan jälkeen elokuussa. Niittojätteen poiskorjaamisella estetään rehevöityminen. Luonnonniityn voi perustaa myös vaikkapa puutarhan nurkkaan. Kurejoki, Alajärvi. 4 5
Vanhat metsät ovat arvokkaita elinympäristöjä myös usealle uhanalaiselle eliölajille. Kosteikot ovat valtavan monimuotoisia elinympäristöjä, lisäksi ne parantavat veden laatua pidättämällä ravinteita. Pitujärvi, Tarvola, Lappajärvi. Suomessa arvioiduista eliölajeista yli 2000 lajia on uhanalaisia eli noin joka kymmenes laji. Yli 330 lajia on jo kokonaan hävinnyt Suomesta. Vaikka uhanalaistuminen jatkuu, luonnonsuojelulla ja elinympäristöjen hoitamisella saadaan parannetuksi useiden lajien elinvoimaisuutta ja turvataan arvokkaiden luontoarvojen säilyminen. Suomessa uhanalaisia lajeja tunnetaan eniten metsäelinympäristöistä. Metsien muutokset ovat syynä noin seitsemänsadan eliölajin uhanalaisuuteen ja metsien luontotyypeistäkin reilusti yli puolet on uhanalaisia. Toisaalta perinnebiotoopit ovat Suomessa kaikkein uhanalaisimpia luontotyyppejä. Avoimien elinympäristöjen umpeenkasvaminen lisää melkein kuudensadan eliölajin uhanalaisuutta. Alueiden sulkeutumisen syistä tärkeimpiä ovat maatalouden muutokset ja soiden metsittäminen. Monet eliölajit elävät Suomessa esiintymisensä äärirajoilla karuissa olosuhteissa. Maanotto, rakentaminen, rehevöityminen, alueiden pirstoutuminen, ilmastonmuutos pienetkin muutokset erityisesti soilla, rannoilla, kallioilla ja tunturipaljakoilla voivat olla tuhoisia karujen elinympäristöjen eliöstölle. Vesistöt ovat monimuotoisuuden kannalta tärkeitä. Vesistökunnostuksissa ihmisten tarpeet ja monimuotoisuus ovat toisinaan ristiriidassa. Esimerkiksi ruoppaus voi heikentää vesialueen tilaa linnuston tai kalaston kannalta. Pääsääntöisesti kunnostuksissa kuitenkin pyritään parantamaan vesistöjen ekologista tilaa ja ylläpitämään monimuotoista vesielinympäristöä luontotyyppejä ja eliölajeja suojelemalla. Perinneniityn peruskunnostuksessa niitettiin pois vadelmapensaikot ja maitohorsmakasvustot. Pajuja ja muuta pensaikkoa raivattiin. Lupiinit poistettiin juurineen. Niittykasvillisuus niitetään joka syksy. Poistettu kasvillisuus kuljetetaan muualle kompostoitavaksi tai poltettavaksi. Pappilanmäki, Lehtimäki. Perinneympäristön kukkiva niitty kuhisee elämää, mutta vaatii maatalouden muutosten myötä hoitamista niittämällä tai laiduntamalla. Pappilanmäki, Lehtimäki. Perinneympäristön niittyä uhkaavat myös vieraslajit, mm. lupiini. Lupiini voimakkaana kilpailijana valtaa elintilaa niityn luontaisilta kasveilta ja samalla rehevöittää maaperää. Pappilanmäki, Lehtimäki. 6 7
Järvien kunnostukset parantavat vesistöjen ekologista tilaa. Kunnostusten yhteydessä tehdään usein rakenteita, joiden avulla säädellään vedenpinnan korkeutta ja hidastetaan ravinteiden valumista alapuoliseen vesistöön. Paalijärvi, Alajärvi Talousmetsien hakkuissa jätetään säästöpuuryhmiä, joiden tarkoitus on lisätä elinympäristön monimuotoisuutta jatkossakin. Säästöpuuryhminä suositaan esimerkiksi haapoja ja muita lehtipuita. Alajärvi Taimikon ja hakkuuaukean välissä oleva säästöpuuryhmä mäntykankaalla. Säästöpuuryhmät jätetään myöhemmissäkin hakkuissa koskematta. Alajärvi Kansallispuistojen tehtävänä on suojella lajistoa ja erilaisia elinympäristöjä, mm. monimuotoisia metsätyyppejä. Salamajärven kansallispuisto, Kivijärvi 8 9 Vaihettumisvyöhyke suosta metsäksi. Kansallispuistossa metsä kasvaa luontaisesti eri puulajeja ja eri-ikäisiä puita. Varpukasvillisuus on etenkin linnustolle tärkeää. Salamajärven kansallispuisto, Kivijärvi
Maatalous ylläpitää monia arvokkaita ja uhanalaisia luontotyyppejä. Maiseman- ja luonnonhoitoa maaseutuympäristössä Maaseudun ympäristön tila on kaikkien maaseudun toimijoiden vastuulla ja jokainen voi siihen vaikuttaa omalla toiminnallaan. Vieraslajien torjunnasta monivaikutteisen kosteikon perustamiseen, toimenpiteitä on moninaisia aivan kuin tarpeitakin. Maiseman- ja luonnonhoito on muutakin kuin suojelua. 1/10 osa Suomen maa-alasta on suojeltua, joten luonnon monimuotoisuuden kannalta on oleellista se, miten loppua 9/10 osaa hoidetaan. Monimuotoisuuden kannalta ovat oleellisia kaikenlaiset reunavyöhykkeet: peltojen, vesistöjen, metsien ja teidenkin reunoilla kasvillisuus ja eläimistö on monipuolisimmillaan. Siksi näitä reunavyöhykkeitä on hyvä hoitaa ja myös perustaa uusia sinne, missä niitä on vähemmän. Reuna- eli suojavyöhykkeet ovat tärkeitä myös vesistöjen kannalta: ne pidättävät pelloilta ja metsistä tulevia ravinteita, jotka muuten rehevöittäisivät vesistöjä. Vesistöjen varsille rakennetaan myös kosteikkoja. Kosteikot pidättävät ravinteiden lisäksi tulvavesiä ja toimivat lintujen levähdys- ja pesintäpaikkoina. Maatalous ylläpitää monia arvokkaita ja uhanalaisia luontotyyppejä. Maatalouden muutos uhkaa kuitenkin joitakin maatalousympäristöjä. Ns. perinnebiotooppeja ovat esimerkiksi rantaniityt, metsälaitumet ja hakamaat. Näitä uhkaa lähinnä laidunnuksen väheneminen. Perinnebiotooppien raivaukseen ja hoitoon voi hakea tukea maatalousrahastosta. 10 11
Esimerkkejä monimuotoisuuden edistämisestä maaseutuympäristössä Leader-rahoitusta myönnetään monenlaisiin ympäristöä parantaviin hankkeisiin. Pihassa ja puutarhassa Metsissä Viljelymaalla Estä vieraslajien leviäminen suosi paikallisia luonnonkasveja istutuksissa Perusta niitty nurmikon tilalle Nikkaroi hyönteishotelli ja linnunpönttö Istuta hedelmä- ja marjapuita Selvitä jatkuvan kasvatuksen mahdollisuudet metsässäsi Huolehdi riittävistä suojakaistoista vesistöjen varsilla Selvitä METSO-ohjelman mahdollisuudet omassa metsässäsi Taloudellisesti vähäarvoisten puiden ja vesakon arvostus osana metsäluontoa Erityisympäristötukien hyödyntäminen Reunavyöhykkeiden perustaminen Alkuperäisrotujen säilyttäminen ja kasvatus Perinnebiotooppien kunnostus ja hoito Leader- rahoituksen avulla on mm. perustettu monivaikutteisia kosteikkoja, parannettu jätevesijärjestelmiä ja investoitu uusiutuvaan energiaan. Sekä viljelijät että yhdistykset voivat saada tukea arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivaamiseen ja aitaamiseen sekä monivaikutteisten kosteikkojen perustamiseen. Myönnettävää rahoitusta kutsutaan ei-tuotannollisten investointientueksi. Omalla alueella toimivan Leader-ryhmän kanssa kannattaa keskustella siitä, miten maiseman- ja luonnonhoitoon liittyviä asioita voidaan viedä eteenpäin. Ota yhteyttä Aisapariin, yhteystiedot löytyvät sivulta www.aisapari.net Rahoitusta maiseman- ja luonnonhoitoon Kun halutaan lähteä tekemään maiseman- ja luonnonhoitoon liittyviä toimenpiteitä, kannattaa jo ennen varsinaisen suunnitelman tekemistä selvittää, onko suunnitteluun ja toteutukseen saatavissa rahoituksellista tukea. Lähteet: Maiseman- ja luonnonhoidon tuet viljelijöille ja yhdistyksille -esitys. Maarit Satomaa, YmpäristöAgro-hanke, ProAgria Oulu 2013 Käsi kädessä ympäristönhoito ja maaseudun kehittäminen. Mahdollisuudet maatalousympäristön hoitoon Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa. Maaseutuviraston opas 2010 Mitä maatalouden ympäristönhoito on? -esitys. Kimmo Härjämäki, Järki-hanke, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö www.sll.fi 12 13
Itäkylän Ukonniemi on vanha yhteislaidun, jossa viimeksi ovat laiduntaneet hevoset 1970-luvulla. Nyt niemessä on venelaituri ja venevalkamia. Se on kaunis alue, mutta on vaikea kuvitella, että tiheässä metsikössä olisi koskaan laidunnettu. Alue on yksi Etelä-Pohjanmaan kartoitetuista perinnebiotoopeista. Ihmisen toiminnasta n. 1,5 hehtaarin alueella kertoo myös vanha tervahauta, sekä Rantakankaan ensimmäisen asukkaan muistokivi. Kivi on pystytetty 1960-luvulla nyt vadelmaa kasvavan pellon laitaan. Paikalla voi kuvitella, miten hieno näkymä pienen mäen päältä on ollut järvelle. Nyt näkymän edessä on tiheä metsä. Vielä 1960-luvulla niemi oli kuitenkin avoin laidun, ja näkymä järvelle oli esteetön, kertoo Erkki Niemelä, joka kuluu alueen hoitotoimikuntaan. Alue on metsittynyt, vaikka sitä raivataan talkoilla lähes joka vuosi. Nyt alueen perusteellisempaa kunnostusta ollaan aloittamassa. Kunnostussuunnitelma on parhaillaan työn alla Pro Agria Etelä-Pohjanmaan maisemasuunnittelijoilla. Yhteistyö Pro Agrian kanssa on sujunut Niemelän mukaan hyvin. Hoitotoimikuntaa on kuunneltu, ja suunnitelmia on tehty yhteistyössä. Alueen hoidon onnistumisen kannalta onkin tärkeää, että omistajat ottavat suunnitelman omakseen. Kunnostussuunnitelma on herättänyt myös huolta, että kaunis virkistysalue raivataan pilalle. Niemelä kuitenkin kertoo, että puita poistetaan varovasti. Esimerkiksi metsäkonetta ei paikalle päästetä, ellei lunta ole tarpeeksi maan suojana. Tavoitteena on eri-ikäinen puusto, jonka välistä myös näkymä järvelle saataisiin taas esiin. Puuston harventaminen suorastaan villiinnyttää aluskasvillisuuden ja pajut kasvamaan. Alkukesästä niitetty alue kasvoikin taas heinäkuun puolessa välissä jo puolimetristä vadelmaa ja horsmaa. Hoitotoimikunnan tarkoituksena on saada ainakin osa alueesta aidattua lammaslaitumeksi jo ensi kesänä. Laidunnus onkin paras keino hoitaa tämän tyyppistä perinnemaisemaa. 14 15
Perinnemaisemien muuttuminen Perinnebiotoopit ja -maisemat ovat maataloudesta riippuvaisia ympäristöjä. Ne ovat syntyneet ihmistoiminnan ja luonnon sopeutuessa toisiinsa. Perinnebiotoopit ovat kasvistoltaan ja eläinlajistoltaan erityisiä, yleensä laidunnuksen tai niiton seurauksena syntyneitä alueita. Perinnemaisemat muodostuvat asuin- ja maatalousrakennusten sekä perinnebiotooppien ja luonnon mosaiikista. Aiemmin nämä maisemat ja biotoopit olivat itsestään selviä maaseudulla. Maatalouden koneellistuminen ja siirtyminen pienistä, omavaraisista perheviljelmistä teolliseen maatalouteen, on köyhdyttänyt lajistoa ja muuttanut maisemia. Pelto-ojat on korvattu salaojilla, eivätkä lehmät enää laidunna vähätuottoisilla metsätai rantalaitumilla. Laidunnusta kestävät kasvit ovat korvautuneet horsmalla, vadelmalla, pajulla ja lepällä, samalla kun peltoekosysteemi on köyhtynyt äärimmilleen. Maailma muuttuu ja maisemat sen mukana. Miksi perinnebiotooppeja tai maisemia pitäisi säilyttää? Perinnebiotoopeille on tyypillistä runsas lajien kirjo, jota myös monimuotoisuudeksi kutsutaan. Muuttuessaan elinympäristöistä katoaa lajeja, ja vallan ottaa tyypillisesti yksi tai kaksi lajia, kuten horsma tai paju. Maisemat taas vaikuttavat meihin monella tavalla. Avoimet näkyvät ovat paitsi matkailuvaltti, ne ilahduttavat myös maaseudun vakinaisia asukkaita. Kauneutta ei pidä aliarvioida! Esimerkiksi Savonjoen varressa on 1990-luvulla maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi luokiteltu rantalaidun. Alunperin lammaslaitumena toimineella rannalla laidunsi luokittelun aikaan alle kymmenen lypsylehmän karja. Laidunnus loppui alueella 2000-luvun alkupuolella. Ranta on nopeasti pusikoitunut ja maisema alkanut kasvaa umpeen. Puuston raivaus ja laidunnuksen uudelleen aloittamisen palauttaisivat tämän kohteen entiseen arvoonsa. Samalla näkymät alueen poikki kulkevalta tieltä avautuisivat. Samat toimet sopisivat myös joen vastarannalle, jossa laidunnus on loppunut ja pusikoituminen alkanut jo 1980-luvulla. 16 17
Perinnebiotooppeja voi hoitaa myös niittämällä. Laidunnus olisi kuitenkin tehokkaampi hoitotapa. Niittämällä voi kuitenkin saada aikaan muutosta. Tästä esimerkkinä on Lehtimäen kotiseutumuseon piha-alue. Pappilanmäellä sijaitseva niitty on luetteloitu paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Sen käyttöhistoriasta ei ole varmaa tietoa, mutta se on osa vanhaa asuinpaikkaa. Museorakennusten edusta on käytännön syistä ajettu matalaksi nurmikoksi. Rakennusten sivuilla, puuston alla, on monipuolinen kasvillisuus. Piha-alueeseen liittyvä niitty on osin niitetty ja osin horsman valtaama. Paikan päällä oli helppo nähdä niiton tulokset. Vaikka horsma sinänsä on luontoon kuuluva ja syötäväksin kelpaava kasvi, se valtaa alaa muilta kasveilta ja köyhdyttää näin lajistoa. Niitetyllä alueella lajisto onkin huomattavasti monipuolisempi. Niitetyllä alueella lajisto on huomattavasti monipuolisempi. 18 19
Hajautettu energiantuotanto osana energiaviisasta asumista ja yrittämistä Suomi haluaa olla energiaviisauden kärkimaa, jossa energiatehokkuus ja vähäpäästöisyys ovat olennainen osa rakentamista ja asumista. Hajautettu, paikallinen energiantuotanto on keskeinen työväline tämän tavoitteen saavuttamiseen. Tämä tarjoaa yksilöille, yrityksille ja yhteisöille mahdollisuuden, johon tarttumalla saadaan aikaiseksi säästöjä ja uutta työtä. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvalla, paikallisella energialla edistää myös luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja hillitsee ilmastonmuutosta. Artikkelin kirjoittaja, Krista Laurila toimii projektipäällikkönä Thermopolis Oy:ssä, joka auttaa yrityksiä ja yhteisöjä energiatehokkuuden parantamisessa ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöön ottamisessa. Bioenergian käyttö luo alueelle työtä Tämä kävi ilmi Hellanmaan kylässä Lapualla, jossa niin asuntoja, yrityksiä kuin julkisia rakennuksia lämmitetään puuperäisillä polttoaineilla. Muun muassa kylän koulu lisärakennuksineen, entinen Säästöpankin rakennus, Veljekset Ala-Talkkarin ja Megakone Oy:n tehdasrakennukset sekä luontokuvaaja Benjam Pöntisen Willa Ukuli lämpiävät uusiutuvalla energialla. Puupolttoaineen toimittamisesta ja lämpökeskusten valvonnasta huolehtii paikallinen lämpöyrittäjä. Toimitusjohtaja Antti Ala-Talkkari ei ihmettele biopolttoaineiden suosiota. Maatilayrityksissä energiantarve on yleensä suuri ja lämpökeskuksen tarvitsemat rakenteet valmiina. Kun käyttää lämpöyrittäjän palveluja, toimintavarmuudesta ei tarvitse murehtia. Käytön vaivattomuutta tuetaan nykyaikaisella tekniikalla. Lämpökeskuksen seuranta ja säätötoimenpiteet onnistuvat joko tietokoneen tai puhelimen välityksellä, Ala-Talkkari analysoi. Suomen Metsäkeskuksen energia-asiantuntija Juha Viirimäki kannustaa lähienergian hyödyntämiseen. Metsiemme energiapotentiaalista hyödynnetään keskimäärin 70%. Koska tukea investointeihin on saatavissa, olisi hulluutta jättää mahdollisuus käyttämättä. Toimitusjohtaja Antti Ala-Talkkarille bioenergia on vakavasti otettava business, jonka avulla Veljekset Ala-Talkkari Oy on kasvanut yhdeksi Lapuan suurimmista työllistäjistä. Kuva: Krista Laurila, Thermopolis Oy Hakekuva: Merja Järvelä, Thermopolis Oy 20 21
Syöttötariffi tekee tuulivoimasta houkuttelevaa Tuulimyllyt ovat olennainen osa jalasjärveläistä maisemaa. Kivistön tilalla tuulivoimala on pyörinyt vuodesta 2003. Kiinnostus, koulutus ja ammatillinen osaaminen auttoivat käyttöönotossa. Tällä hetkellä tuulivoimarakentaminen on houkuttelevaa myös taloudellisesti, Hannu-Pekka Kivistö toteaa. Syöttötariffijärjestelmään hyväksytyt tuulivoimalat voivat saada korotettua tukea (105,3 /MWh) vuoden 2015 loppuun asti, minkä jälkeen tuki tippuu 83,5 /MWh. Maksimitukiaika on 12 vuotta. Suuret rakennukset ja viljan kuivaus ovat Kivistön tilan suurimmat energiasyöpöt. Tuulivoimaan siirtyminen on auttanut kustannussäästöjen aikaan saamisessa. Yli jäävä sähkö myydään verkkoon. - Suomi on harvaan asuttu maa, jossa on paljon asumatonta, tuulivoimalle soveltuvaa tilaa. Mahdollisuus uusiutuvan ja päästöttömän energian tuotantoon kannattaa hyödyntää, Kivistö kannustaa. Kivistön tilalla on säästetty energiakuluissa tuulivoimaan siirtymisen jälkeen. Yli jäävä sähkö myydään verkkoon. Kuva: Kivistön tilan kotiarkisto Biokaasulaitoksessa tehdään bisnestä sivuvirroilla Kun halsualainen Harri Riihimäki kyllästyi öljyn hinnannousuun, sikatilalle rakennettiin biokaasulaitos. Kaksi ekaa vuotta me sitten ihmeteltiin biokaasulaitoksen toimintaa. Vain kerran on tullut kiirus prosessin ylikuumenemisen takia, viljelijä nauraa. Riihimäen tilalla on tuotettu vuodesta 2003 alkaen biokaasua sian lietelannasta, yhdyskuntalietteestä, perunajätteistä, paperiteollisuuden massoista ja muista biohajoavista jätteistä. Näin muille tarpeettomat sivuvirrat saadaan hyötykäyttöön ja tilan ulkopuolelta tulevista jakeista perittävä porttimaksu tekee biokaasulaitoksen toiminnasta kannattavampaa, Riihimäki kertoo. Biokaasulaitoksen avulla on pystytty korvaamaan ostosähkön lisäksi noin 77 000 litraa polttoöljyä vuodessa. Vaikka rakentamisprosessissa oli katkoja, noin 250 000 euron investointi maksoi itsensä vajaassa kymmenessä vuodessa takaisin. Etelä-Pohjanmaan Energiatoimisto Thermopolis Oy auttaa asukkaita, yrityksiä ja yhteisöjä energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiamuotojen käytön edistämisessä. Lisätietoja: www.thermopolis.fi Seinäjoen seudun ilmastotyössä mukana olevat toimijat tutustuivat Harri Riihimäen tilan biokaasulaitokseen syksyn 2012 ilmastomatkalla. Kuva: Krista Laurila, Thermopolis Oy 22 23 Hannu-Pekka Kivistön mielestä satsaukset uusiutuvaan ja päästöttömään energiaan kannattavat. Kuva: Krista Laurila, Thermopolis Oy
Tätä metsää rakastan: naavapartakuusia suopursusoita kivikkorinteitä neulaspolkuja... Keloineen pahkoineen lahorastaineen. Tätä metsää rakastan. Tätä maata. (otteita Maaria Leinosen runosta, kuva Heli Hämäläinen) 24