KIRJALLINEN KYSYMYS 1021/2012 vp Sijaishuoltopaikkojen valvonta ja sijaishuoltopaikan valikoituminen Eduskunnan puhemiehelle Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Tällä hetkellä kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on noin 17 000. Lastensuojelusta ja sijaishuollosta on tullut samalla miljoonaluokan bisnestä. Sen sijaan sen valvontaan, millaista sijoituslasten ja - nuorten elämä ja arki on, ei ole panostettu riittävästi. Viime aikoina onkin raportoitu, kuinka sijoitetut lapset ja nuoret jäävät vaille asianmukaista tukea ja hoitoa. Muun muassa Lastensuojelun keskusliitto on ilmaissut huolensa siitä, kuinka sijoitetut pojat jäävät vaille riittävää tukea. Erityisen suurta huolta herättää se, että poikia ohjataan tyttöjä nuorempana ammatillisiin perhekoteihin ja laitoshoitoon. Poikien paha olo oireilee tyttöjä useammin ulospäin, ja ilmenee esimerkiksi heikkona koulumenestyksenä, oppimisvaikeuksina, rikoksina ja väkivaltaisena käyttäytymisenä. Pojat oireilevat toisin kuin tytöt, eikä poikien tarpeita osata naisvaltaisessa lastensuojelussa aina ottaa huomioon. Sijoitusta pohdittaessa aivan liian usein ajatellaan, että pojat tarvitsevat sijoituspaikkaa, jossa on tiukat säännöt ja tiukka kuri. Ajatellaan, että tällä pojan tilanne saadaan parantumaan, ja unohdetaan, että poika tarvitsee aivan yhtä paljon tukea ja erityistason osaamista ja hoitoa kuin tyttökin. Tyttöjen oireilu tunnistetaan helpommin esimerkiksi masennukseksi, ja silloin heille haetaan sijoituspaikkaa, jossa he saavat tarvitsemaansa psykiatrista apua ja tukea. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten sijaishuoltopaikkojen olosuhteita valvotaan, miten yllä kuvattua tilannetta aiotaan poikien osalta parantaa, jotta he saisivat sijaishuoltopaikassa tarvitsemaansa apua ja tukea ja mitkä tekijät ovat johtaneet siihen, että poikia sijoitetaan enemmän kodin ulkopuolelle kuin tyttöjä? Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2012 Hanna Mäntylä /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hanna Mäntylän /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1021/2012 vp: Miten sijaishuoltopaikkojen olosuhteita valvotaan, miten yllä kuvattua tilannetta aiotaan poikien osalta parantaa, jotta he saisivat sijaishuoltopaikassa tarvitsemaansa apua ja tukea ja mitkä tekijät ovat johtaneet siihen, että poikia sijoitetaan enemmän kodin ulkopuolelle kuin tyttöjä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sijaishuollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Lastensuojelun arjessa keskeinen rooli on lapsenasioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä. Lastensuojelulain (417/2007) 79 asettaa lapsen sijoittaneen kunnan tehtäväksi valvoa, että lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoituskunnan on lain 16 :n 2 ja 3 momentin mukaisesti järjestettävä. Sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat myös sijoituskunta ja aluehallintovirasto. Kuntien toimintaa valvovat aluehallintovirastot ja valtakunnallinen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Yksityisten lastensuojelun toimintayksikköjen tuottamien palvelujen laatua valvotaan yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (922/2011) mukaisesti. Yksityisten palveluntuottajien toimintaa valvovat sekä kunnat että aluehallintovirastot, ja palvelujentuottajien on laadittava toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi myös omavalvontasuunnitelma, joka kattaa kaikki palvelujen tuottajan tarjoamat sosiaalipalvelut. Ympärivuorokautiseen toimintaan tarvitaan aluehallintoviraston lupa, ja jos palvelujen tuottajalla on toimintayksikköjä useamman aluehallintoviraston alueella, toimintaan tarvitaan Valviran lupa. Valvontaa tehostetaan valtakunnallisen valvontaohjelman avulla. Lastensuojelun laatua pyritään parantamaan aktiivisesti niin tyttöjen kuin poikienkin osalta siten, että jokaisen lapsen yksilöllisiin tarpeisiin voitaisiin vastata mahdollisimman hyvin. Sijaishuoltoa kehitettäessä on viime aikoina korostettu kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten omien kokemusten ja näkemysten ottamista paremmin huomioon. Selvitysryhmä, jonka tehtävänä on selvittää lasten ja perheiden palvelujen toimivuutta, esittää ehdotukset tarvittavista kehittämistoimista 31.3.2013. Väliraportissaan 5.12.2012 selvitysryhmä piti erityisen tärkeinä juuri lasten, sijaisperheiden ja sijoitettujen lasten biologisten vanhempien kertomia kokemuksia lastensuojelusta. Palveluja on kehitettävä kokonaisuutena ja henkilöstön riittävyydestä on huolehdittava; lastensuojelua ei voida arvioida irrallaan muista palveluista. Selvitysryhmä ehdottaakin pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista uudistamisohjelmaa, jonka lähtökohtana on lapsiperheiden ja lasten tuen tarve. Työryhmän asettamisen lisäksi lastensuojeluun on lisätty voimavaroja sekä sosiaali- ja terveysministeriössä että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Lastensuojelun kehittämistä tuetaan myös osana kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaa (Kaste). Käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi ja palvelujen laa- 2
Ministerin vastaus KK 1021/2012 vp Hanna Mäntylä /ps dun varmistamiseksi annetaan tällä hallituskaudella lastensuojelun laatusuositus. Myös perhehoidon valtakunnallinen toimintaohjelma ja perhehoitolainsäädännön kokonaisuudistus tulevat yhdenmukaistamaan käytäntöjä ja varmistamaan laatua. Lastensuojelun kentällä ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemaa vuosittaista lastensuojelutilastoa lukuun ottamatta ole säännöllistä seurantatutkimusta, joten kattavaa tutkimustietoa poikien ja tyttöjen lastensuojeluasiakkuuksien ja -käytäntöjen eroista ei ole. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu ja hänen yksilölliset tarpeensa. Huostaanottoon ja sijaishuoltoon turvaudutaan vain, jos kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä. Lisäksi huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet (lastensuojelulaki 34 ) eivät ole olleet mahdollisia, sopivia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Hyvinvointierot ja syrjäytyminen ovat ilmiöitä, jotka usein juontavat juurensa varhaisempiin elämänvaiheisiin. Lapsuuden ja nuoruuden elinolot, kasvuympäristöt ja perhetekijät vaikuttavat monin tavoin yksilön kasvuun ja kehitykseen. Helsingissä 15 päivänä tammikuuta 2013 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1021/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna Mäntylä /saf: På vilket sätt övervakas förhållandena på platser för vård utom hemmet, på vilket sätt har man för avsikt att förbättra situationen för pojkarnas del så att de på platserna för vård utom hemmet får den hjälp och det stöd som de behöver och vilka är de faktorer som har lett till det att fler pojkar än flickor placeras i vård utom hemmet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Syftet med vård utom hemmet är att trygga barnets harmoniska utveckling och välfärd i enlighet med barnets individuella behov och önskemål. Inom barnskyddets vardag har den socialarbetare som ansvarar för barnets angelägenheter en central roll. Enligt 79 i barnskyddslagen (417/2007) ska placerarkommunen övervaka att barnet under den tid placeringen varar får de tjänster och stödåtgärder som det behöver och som placeringskommunen i enlighet med 16 2 och 3 mom. i lagen ska ordna. Verksamheten på platsen för vård utom hemmet övervakas dessutom av placeringskommunen och av regionförvaltningsverket. Kommunernas verksamhet övervakas av regionförvaltningsverken och det rikstäckande Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården (Valvira). Kvalitetsövervakningen i fråga om service som produceras av verksamhetsenheter inom det privata barnskyddet sköts enligt lagen om privat socialservice (922/2011). Den verksamhet som privata serviceproducenter bedriver övervakas av både kommunerna och regionförvaltningsverken och för säkerställande av att verksamheten är tillbörlig ska varje producent av privat socialservice också utarbeta en plan för egenkontroll som omfattar serviceproducentens alla former av socialservice. För verksamhet dygnet runt krävs tillstånd av regionförvaltningsverket. Om en serviceproducent har verksamhet inom flera regionförvaltningsverks verksamhetsområden ska tillstånd sökas hos Valvira. Tillsynen effektiviseras med hjälp av ett rikstäckande tillsynsprogram. Avsikten är att aktivt förbättra kvaliteten på barnskyddet för såväl flickor som pojkar för att man så bra som möjligt ska kunna tillmötesgå de individuella behov som varje barn har. Vid utvecklingen av vård utom hemmet har man under den senaste tiden betonat att man på ett bättre sätt bör beakta de egna erfarenheter och åsikter som barn och ungdomar som har placerats i vård utom hemmet har. En utredningsgrupp vars uppgift är att utreda funktionsdugligheten hos tjänster avsedda för barn och familjer överlämnar sitt förslag till behövliga utvecklingsåtgärder den 31 mars 2013. I sin mellanrapport som lämnades den 5 december 2012 ansåg utredningsgruppen erfarenheter av barnskyddet som de biologiska föräldrarna till barn, fosterfamiljer och barn som vårdas utom hemmet berättat vara av särskild vikt. Tjänster ska utvecklas som en helhet och personalens tillräcklighet ses över; barnskyddet kan inte utvärderas separat från övriga tjänster. Utredningsgruppen föreslår också ett långsiktigt och övergripande reformprogram där utgångspunkten är barnfamiljernas och barnens behov av stöd. 4
Ministerns svar KK 1021/2012 vp Hanna Mäntylä /ps Förutom att tillsätta arbetsgruppen har man också ökat resurserna för barnskyddet både inom social- och hälsovårdsministeriet och på Institutet för hälsa och välfärd. Att utveckla barnskyddet stöds också som ett led i det nationella utvecklingsprogrammet inom social- och hälsovården (Kaste). I syfte att förenhetliga praxis och säkerställa servicens kvalitet kommer man under den här regeringsperioden att utarbeta en kvalitetsrekommendation för barnsskyddet. Det nationella åtgärdsprogrammet för familjevård och totalrevideringen av familjevårdslagstiftningen kommer också att förenhetliga praxis och säkra kvaliteten. På barnskyddsfältet görs ingen regelbunden uppföljningsundersökning utöver de årliga statistiska uppgifter över barnskyddet vilka publiceras av Institutet för hälsa och välfärd. Det finns således inga övergripande forskningsbaserade data om skillnaderna mellan pojkars och flickors klientrelationer och praxis inom barnskyddet. Vid bedömningen av behovet av barnskydd och vid genomförandet av barnskydd ska barnets bästa och barnets individuella behov beaktas i första hand. Man får omhänderta ett barn och ordna barnets vård utom hemmet endast om förhållandena i hemmet eller barnets eget beteende hotar att allvarligt äventyra barnets hälsa eller utveckling. Åtgärder för att ordna omhändertagandet och vården utom hemmet får vidtas endast om de stödåtgärder inom öppenvården som avses i 34 i barnskyddslagen inte är lämpliga eller möjliga för en omsorg i enlighet med barnets bästa eller om de har visat sig vara otillräckliga. Välfärdsskillnader och marginalisering är företeelser som ofta har sitt ursprung i de första levnadsfaserna. Levnadsförhållandena, uppväxtmiljöerna och familjefaktorerna under barndomen och ungdomen inverkar på ett flertal sätt på individens uppväxt och utveckling. Helsingfors den 15 januari 2013 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5