Tekosyiden kehittämisen erinomainen taito.

SELVÄ N:ro 5 SUOMALAINEN AA - LEHTI HEINÄKUU 2015 Tekosyiden kehittämisen erinomainen taito. AA:n jäsenten enemmistö on kärsinyt ankarasti tekopyhyydestä juoma-aikanaan. Useimmille meistä tekopyhyys sepitytti juomisen tekosyyt ja aikaansai kaikenlaista mieletöntä ja vahingollista käyttäytymistä. Olemme kehittyneet tekosyiden sepittämisen todellisiksi taitureiksi. AA elämäntapana 279 19

AA - Alcoholics Anonymous on miesten ja naisten toveriseura, jossa he jakavat keskenään kokemuksensa, voimansa ja toivonsa voidakseen ratkaista yhteisen ongelmansa sekä auttaakseen toisia tervehtymään alkoholismista. Ainoa jäseneksi pääsyn vaatimus on halu lopettaa juominen. AA:ssa ei ole mitään velvoitteita eikä jäsenmaksuja; toimimme omavaraisina omien vapaaehtoisten avustusten pohjalta. AA ei ole sidoksissa mihinkään aatteelliseen, uskonnolliseen tai poliittiseen suuntaukseen, järjestöön tai laitokseen. Se ei myöskään halua ottaa kantaa mihinkään kiistakysymykseen eikä asettua enempää puolustamaan kuin vastustamaankaan mitään. Ainoa päämäärämme on pysyä raittiina ja auttaa toisia alkokoholisteja saavuttamaan raittius. Copyright AA Grapevine SELVÄ -lehden tarkoitus SELVÄ -lehti on AA:n jäsenille tarkoitettu lehti. Se voi sisältää kirjoituksia, artikkeleita, mielipiteitä, kokemuksia sekä tiedotuksia AA:laisista tapahtumista Suomessa. Sen on tarkoitus olla ajankohtainen ja hyödyllinen tiedotuskanava AA -toveriseuran jäsenille. Siinä julkaistut kirjoitukset ovat kirjoittajien omia, eivätkä ne edusta mitään muuta AA:laista näkemystä. Kirjoitukset ovat hyvän AA:laisen hengen ja perinteiden mukaisia, eikä niiden ole tarkoitus loukata ketään. Lehti pyrkii olemaan vastuullinen ja avuksi alkoholisteille sekä jakamaan kokemusta, voimaa ja toivoa. Se yrittää välittää AA:laista sanomaa alkoholisteille ja toteuttaa AA -periaatteita kaikissa toimissa! Vuonna 2015 ilmestyy SELVÄ yhteensä kahdeksan kertaa: tammi-, helmi-, huhti-, touko-, heinä-, elo-, loka- ja marraskuussa. Aineistopäivä on aina edeltävän kuun 25. päivä. Ilmoittelussa olisi hyvä huomioida kuukaudet, jolloin Selvä ei ilmesty. HUOM! Ilmoittelu seuraaviin osoitteisiin: SELVÄ -lehteen (paperi- ja nettiversio) sekatoimittaja@gmail.com kolmio@kolmio. org AA:n jäsenille tapahtumakalenteriin (www.aasuomi.fi) tau.ves@me.com 2

SELVÄHÄN SE Helsingistä kuuluu kummia. Palvelukeskus kolmion tilat on sanottu irti. Syynä kuuluu olevan tilojen vähäinen käyttö. Länsi-Pasila tuntuu hesalaisittain olevan vähän syrjässä vai lieneekö käytön vähäisyyteen joitakin muita syitä. Selvä jatkaa kaikesta huolimatta ilmestymistään Postitus vain tapahtuu jossakin muualla. Kolmion sähköpostiosoite ja tilinumero pysynevät entisinä. Selvän toimittajahan voi asua missä tahansa. Nettihän toimii kaikkialla. Uutta toimittajaa etsitäänkin kuumeisesti ja vähän vihiä on syntynytkin mm. Oulun suunnalta. Tällä erää ei toimituksen varastoissa ole edes jutuntynkää, joten kynät kouraan ja kokemuksia kertomaan! Kaikenlaiset AA-han ja alkoholistien toipumisees liittyvät tarinat ovat tervetulleita. Muuten joudutaan olemaan kokonaan uusintojen varassa. Selvän päätarkoitus on sama kuin kaiken muunkin AAtoiminnan eli sanomansaatto. Tätä tarkoitusta kyllä palvelevat hyvin myös uusinnat hyvistä kirjoituksista ja lainatuista AAteksteitä. Ennen syyskuun alkua pitää myös Selvän toimituskunnan ja muiden halukkaitten kokoontua keskustelemaan vakavasti Lehden tulevaisuudesta. Tällainen kokoontuminen voidaan varmasti vielä järjestää Kolmion tiloissa elokuun aikana. Seuraavassa selvässä ilmoitetaan ko. kokoontumisen aika ja paikka. Nyt taisi eväs loppua pitää kai sitten kertoa jokin pikkutarina oman raittiuden alkuajoilta. Tuoreena alkoholistina jouduin kävelemään kotiryhmään mennessäni tutun ravintolan ja parin kaljabaarin ohi. Usein pelkäsin, että jos vahingossa vaikka kävelen sisään siihen ravintolaan. Ongelma ratkesi kun tajusin, että jos kävelen vahingossa sisään pitää minun asian huomattuani kävellä tietoisesti ulos. Ryhmäni kokoontui keskellä kylää olevassa rakennuksessa ja joskus vaarallisessa paikassa oli joitakin tuttuja entisiltä ajoilta. Silloin joutui pettämään itseään ja tekemään asiaa läheiselle R-kioskille muka lehteä ostamaan. Turhia lehtiä kerääntyi aika monta ennenkuin itsepetos tällaisissa asioissa loppui. Häpeä joka oli ollut seuranani vuosikausia sai minut häpeämään auttajaanikin. Onneksi asiat ovat muuttuneet ja voin olla AA-lainen ilman pelkoja. Sekatoimittaja 3

KOLMANNEN ASKELEEN RUKOUS Michael S. kirjoitti Grapevinelehden huhtikuun numerossa 1998: AA saattaa viedä minut tai olla viemättä minua taivaaseen, mutta se varmasti sai minut ulos helvetistä. AA:n sanoma on aivan ainutlaatuista, tulokset ovat vain seurauksia päätarkoituksesta, sanoman viemisestä kärsivälle alkoholistille. AA:n suositusten mukaisesti jätän uskonnon papeille ja lääketieteen lääkäreille. Ohjelmamme on hengellinen, vaikka omatkin jäsenet yrittävät joskus sitä lääketieteeksi tai uskonnoksi soveltaa. Helppo on sotkeutua sanoihin, jotka muistuttavat toisiaan: onko henkinen sama kuin hengellinen, kosmetologi sama kuin kosmologi tai dosentti sama kuin desantti? Kun lesken ropoa mittaa tieteellisesti, saa nollan tulokseksi. Fyysisesti lantti painaa niin vähän, ettei kuormaa synny, ja ostokyky sillä on niin olematon, ettei mitään saisi. Fyysisesti ja henkisesti oli täysin yhden-tekevää, missä kukkarossa ropo lojui. Jos taas ei ymmärrä kertomuksen hengellistä puolta, on turha selittää. Amerikan psykiatrien seuran puheenjohtaja Kirby Collier sanoi Bill W:lle keväällä 1949: Katsokaas herra W..., teillä AA:laisilla on satatuhatta toipumista ja meillä psykiatrian ammatissa vain muutamia. He taputtivat tuloksille paljon enemmän kuin AA:n sanomalle. (Anna sanan kiertää s. 294.) Suomenkin viranomaiset kiinnostuivat Amerikan AA:n huikeista tuloksista, eivät sen sanomasta. Siksi Suomessa yritettiin ensiksi puhdetöitä (Silta elämään, s. 19), sitten tietokilpailuja. Kummassakin menestyttiin rukoilematta. Ebby T. esitti (ennen AA:n syntymistä) vuonna 1934 Bill W:lle ajatuksen: Miksi sinä et omaksu Jumalasta omaa käsitystäsi? AA:n jäsenenä minun ei tarvitse omaksua kenenkään toisen käsitystä Jumalasta eikä kenenkään toisen tarvitse omaksua minun käsitystäni Jumalasta, mutta kokemuksemme mukaan kuka tahansa voi lausua Ison kirjan kolmannen askeleen rukouksen (viidennessä luvussa): Jumala, minä annan itseni Sinulle, jotta sinä tekisit minulla ja minulle niin kuin tahdot. Päästä minut itseni kahleista, että voin toteuttaa Sinun tahtosi paremmin. Ota 4

pois minun vaikeuteni, että niiden voittaminen todistaisi niille, joita tahdon auttaa, Sinun voimastasi, Sinun rakkaudestasi ja Sinun viitoittamastasi elämäntiestä. Anna että aina teen tahtosi mukaan! Ainoa tehtäväni on auttaa AA:n sanoman viemistä alkoholistille, joka vielä kärsii. AA:n sanoma on tärkein, mutta tuloksiakaan ei pidä arkailla. Eivät alkoholistit raitistumalla lopu, raitistumatta kylläkin. Anonyymi alkoholisti LAINATTUA Todellisimmillaan AA-lainen on henkilö, joka tuntee kuulleensa kutsun: Jätä kaikki, mitä sinulla on, ja seuraa minua. Hän on henkilö, joka myöntää itsensä yläpuolella olevan voiman ja haluaa luovuttaa tahtonsa ja elämänsä tuon voiman ohjattavaksi, tuntematta itse olevansa jotakin ällistyttävän suurta. Joskus minua hymyilyttää kun näen joukkoomme tulevan henkilöitä varustettuina alkoholisteille ominaisilla ennakkoluuloilla. He joutuvat huojentuneina toteamaan kuvittelemansa aiheettomaksi. Kun pidämme kokouksiamme eri yhteisöjen huoneistoissa, niin joissakin tapauksissa ei voida välttää, että huoneisto on omiaan lisäämään ennakkoluuloja. AA ei ole kuitenkaan sidottu seiniin, eikä sen jäsenyysvaatimuksiin voida lisätä myötämielisyyttä eri eri huoneistojen haltijoihin. Jokainen uusi tulokas joutuu toteamaan, että kokouksissa puhutaan paljon sellaista, jota hän ei voi hyväksyä, mutta myös sen ettei erilainen ajattelutapa estä lämpimän toveruuden syntymistä. Kaikki tämä on meille vanhemmille täysin selvää, mutta uusi jäsen joutuu ihmettelemään sitä, vapaamielisyyttä mikä seurassamme vallitsee. Todellakin ainoa jäsenyysvaatimus on halu lopettaa juominen. Keskustelua perinteistä s. 20-21 5

Itsetyytyväisyys - sisäinen viholliseni Olen ollut raitiina AA:ssa yksitoista vuotta. Raittiuteni ei ole ollut sellaista, miksi sen kuvittelin oltuani AA:ssa vain muutaman kuukauden. Millaiseksi sen kuvittelin? Vanhimmat jäsenet olivat olleet raittiina viidestä kuuteen vuoteen tullessani arkana ensimmäisiin kokouksiini. Opin tuntemaan heidät kunnioitusta herättävinä, turvallisina ihmisinä. Epävarmassa elämäntilanteessani ajattelin, kuinka turvallista elämä on näillä pitkän raittiuden saavuttaneilla. Alkoholismin kauhut ovat kaukana takana päin. Minäkin halusin turvallisuutta. Kun vuosikymmen oli vierähtänyt tajusin, että minäkin olen joidenkin silmissä kauan raittiina ollut henkilö. Ystäväni, joka toimi ison AA-tilaisuuden vetäjänä pyysi minua etsimään puhujia tuohon kokoukseen. Haluan, että kaikki puhujat ovat olleet raittiina vain kuusikahdeksantoista kuukautta". Minä ihmettelin tuota pyyntöä. Kokouksen jälkeen ihmettelyni oli vielä suurempi, koska näillä puhujilla oli tuoretta, painavaa kerrottavaa. Kaikki he muistivat juovan alkoholistin ahdistuksen. He olivat todella kiitollisia nykyisestä raittiudestaan. Kokouksen teemana oli vapaus - 6 vapautuminen alkoholismista. Raitistuminen todella merkitsi heille muutosta - vapautta. Muutamien viime vuosien aikana olen tiedostanut, miten useat pitkään raittiina olleet katoavat AA-kokouksista ja monet heistä päätyvät uudelleen juomaan. Missä oli heidän turvallisuustasonsa ja missä on omani? Äskettäin eräs innokas sanomansaattaja, raittiina juuri vuoden verran, tuli kotiovelleni mukanaan retkahtanut. Molemmat olivat epätoivoisia, sillä retkahtanutta ei haluttu ottaa sisään mihinkään hoitolaitokseen, koska raittiuden katkaissut oli käyttäytynyt törkeällä tavalla. Hän oli minuakin kohtaan loukkaava. Tulin vihaiseksi ja ärtyneeksi. Sain kuitenkin parilla puhelinsoitolla järjestettyä hänelle katkopaikan. Sisäisesti haluttomasti tarjouduin tulemaan heidän kanssaan katkolle. He kohteliaasti kieltäytyivät tarjouksestani. Heidän lähdettyä olin todella nolo, vaikka olin auttanut heitä Kahdennentoista Askeleen työssä. Minulla ei ollut AA-laista sisäistä auttamisen halua - toimin vain velvollisuudesta. Olin tehnyt rutiinitehtävän ja AA-ystäväni tiesi, että näin oli asia.

Onkohan yleistä pitkään raittiina olleille, että etäisyys juovan alkoholistin kurimuksista on niin kaukana, ettei niihin pysty samaistumaan? Kokemukseni mukaan vieraantuminen ei tapahdu hetkessä. Se hiipii salakavalasti. Oma turvallisuus on tärkeämpää kuin jonkun muun. Kuinka turvattuna olen yhdentoista raittiin vuoteni kanssa tänään? Minun on pakko myöntää itselleni, että olen vaaravyöhykkeessä, jos en halua auttaa muita. Tulokkaan ja minun raittiuteni saa voimansa samasta hengellisten periaatteiden lähteestä - toipumisohjelmastamme. Jos jättäydyn pois voimakentästä, olen vaarassa pudota. Minun on hyväksyttävä tosiasiana se, että AA:n turvataso toimii vain, kun minä toimin ohjelman ehdottamalla tavalla. JM /AAGrapevine Ote kuudennesta luvusta Alkoholisti on kuin pyörremyrsky, joka riehuu muiden ihmisten elämässä. Ihmiset pettyvät. Läheiset suhteet katkeavat. Kiintymys kuolee. Itsekkäät tapamme, jotka eivät ota muita huomioon, ovat saattaneet kotimme sekasortoon. Se joka sanoo, että riittää, kun ei juo, ei käytä järkeään. Hän on kuin mies, joka nousee kellarista hirmumyrskyn jälkeen, näkee kotinsa raunioina ja sanoo vaimolleen kaikki on hyvin ei hätää. Hyvä, että myrsky laantui. Meitä odottaa pitkä jälleenrakentamisen aika. Työ on meidän vastuullamme. Ketään ei auta katuvainen mutina, että olemme pahoillamme. Meidän on koottava perhe keskusteluun, jossa erittelemme kiertelemättä mennyttä niinkuin me sen nyt näemme. On varottava arvostelemasta muita. Perheen muut jäsenet ovat saattaneet käyttäytyä vaikka kuinka rumasti, mutta on syytä epäillä, että me olemme itse ainakin osittain olleet sihen syypäinä. Teemme kotona suursiivouksen ja pyydämme joka aamu mietiskellessämme, että Luojamme opastaisi meitä kohti kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta. Nimettömät Alkoholistit s. 96 7

TUTKI TUTKIMASTA PÄÄSTYÄSI Meitä viisaammat ihmiset ovat aina kehoittaneet meitä tekemään säälimätöntä ja rehellistä itsetutkistelua, jotta siten välttäisimme elämämme ajautumasta täysin vikaraiteille. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän tulisi jatkuvasti elää syyllisyyden ja häpeän sairaissa itsesyytöksissä, vaan pääsisimme niistä eroon paljastaessamme menneisyyden kummitukset Jumalalle ja jollekin toiselle ihmiselle. Silloin usein koemme elävämme armon alla, eikä enää tarvitse elää syyllisyyden ja rangaistuksen alaisena. Se taas on alku itsemme hyväksymiselle. Tämä on hyvin tärkeää sille, että näin tunnemme olevamme vain ihmisiä, joille kuuluukin tehdä useinkin virheitä. Silloin samalla liityn kaikkien muiden ihmisten kanssa yhteen ja samaan porukkaan pois siitä tuskaisesta erillisyyden ja ylpeyden tunteesta, joka on vaivannut minuakin koko elämäni ajan. Mikä sitten on se hyöty tällsisesta rehellisestä minän todellisesta tuntemisesta ja näkemisestä. Totuus lienee se, että olemme kaikki virheellisiä ja vajavaisia ihmisiä. Olemme täällä yrittämässä olla ihmisiä, joiden kanssa on mukava elää ja samalla itsekin nauttia olostamme jota ei vaivaa liialliset itsesyytökset eikä katumus. Elämä on kuitenkin kasvamista varten, hyväksynkö sen sitten tai en. Elämä ei kysy minulta neuvoa siihen mikä on sen tarkoitus. Siksi on minulle itsellekin parasta, että hyväksyn sen, että ilman tervettä ja rehellistä itsensä tutkistelua en tule ikinä pääsemään jyvälle, enkä edes alkuun, siitä mitkä ovat esteenä oman elämäni onnellisuudelle. Olen onnellinen siitä, että uudessa elämässäni AA:ssa on ollut alusta asti hyviä hengellisiä isiä ja äitejä, jotka elämän kokemuksillaan ja neuvoillaan ovat opettaneet minua kulkemaan omaa taivaltani siten, että olen jatkuvasti saanut erehtyä ja löytää uudestaan sen polun joka minun on vaellettava. En ole koskaan sitä suoraan löytänyt, vaan aina on sen löytyminen ollut erehdyksien ja tuskan takana. AA:n ohjelmaa olenkin useimmiten oppinut käyttämään hyväkseni vasta omien kokemuksieni kautta. AA:n vanhemmat ovat kuitenkin olleet heti paikalla kun olen heitä tarvinnut. Eräs tukihenkilöni viisas sanonta on vasta viime aikoina kirkastunut mieleeni. Muistan 8

sen miten alkuun en sitä pitkään aikaan ymmärtanyt lainkaan. Pidin sitä kyllä hyvin viisaan tuntuisena, mutta sen todellisesta sisällöstä en kuitenkaan päässyt pitkään aikaan osalliseksi. Eräs vanhemmista jäsenistä nimittäin sanoi kerran: Aina kun löydät oikein mojovan virheellisyyden omasta itsestäsi, olisi syytä pitää sitä päivää suurena juhlapäivänä. Ja se tarkoittaa, että silloin taas tiedän sen virheellisyyden poistamisessa tarvitsevani Jumalan apua ja tiedän olevani kasvamassa hieman paremmaksi ihmiseksi. Näin taas elämäni saa ihan uuden käänteen ja tulen olemaan vähän onnellisempi kuin aikaisemmin. Lisäksi saan taas uudestaan liittyä muiden ihmisten joukkoon. Siinä sitten voin taas todeta, että kaikki ihmiset ovat vajavaisia ja virheellisiä. Ja ihan täydellistä ja hyvää ihmistä ei olekaan missään. Itse sovin juuri omien virheitteni ja erehdysteni takia ihan hyvin siihen samaan porukkaan. Minulle on taas annettu tilaisuus tutustua itseeni paremmin, ja nähdä virheellisyyteni, jota en sellaisena välttämätta ole edes aikaisemmin tiennyt olevankaan. Sellainen kuuluisa lause on mielessäni, kuin: Totuus on tekevä teidät vapaaksi. Vaikka se totuus, siitä minkälainen todella olen, voi joskus tehdä vähän kipeääkin, sen kautta voin kuitenkin saada vapauden, mitä olen aina halunnutkin. Nyt voin taas jatkaa elämääni vähän kevyempänä tästä eteen päin ja olen kokenut mitä on elää armon alla. Tietenkään minulle ei koskaan koko prosessi tapahdu heti eikä nopeasti. Joskus menee aikoja jolloin en yksinkertaisesti pysty näkemään itseäni terveellä tavalla. Silloin en voi muuta kuin odottaa että ehkä tulevaisuudessa kirkastuu minulle paremmin kompurointini ja kykenemättömyyteni parempaan elämään. Aina kuitenkin lopputuloksena on jo ennestään tuttu asia, että toipumiseni aikataulu ei ole omassa hallussani. Kuitenkin totuus lienee se, että parempaan suuntaan tapahtunut kulku ei ole minun erinomaisuttani vaan Jumalan rakkauden järjestämää näkemystä ja kokemusta luonteestani. Kale W. Eräänä iltana pelko koputti ovelle. Sanoin, että Usko, menehän sinä avaamaan tällä kerralla. Usko avasi oven, tuli takaisin ja sanoi, että eihän siellä mitään ollut. Päivä kerrallaan kirja huhtikuun 17. 9

Toiminta on taikasana Yksi asia, joka usein pompahtaa mieleeni ajatellessani Alcoholic Anonymous:n Isoa Kirjaa, on toteamus, että jakamalla ohjelmamme muille saamme pitää sen myös itsellämme. Tässä kuussa vietän kuudetta AA-syntymäpäivääni ja sen vuoksi olen päättänyt lukea päivittäin Isoa Kirjaa vahvistaakseni raittiuttani. Löydän sieltä aarteita. Pidän tavasta, millä AA:n perustajajäsenet veivät sanoman kolmannelle jäsenelle todeten: "Osa ohjelmaamme on, että viemme sanoman jollekin, joka tarvitsee ja haluaa sitä." Tämä selvitti minulle usein AA:ssa kuullun väärinkäsityksen: "AA on niitä varten, jotka sitä haluavat, ei niille, jotka sitä tarvitsevat." Tri Bob toteaakin: "Käytän paljon aikaani siirtääkseni sen mitä olen AA:ssa oppinut alkoholisteille, jotka tarvitsevat ja haluavat sitä." Kahdennentoista Askeleen työ kiinnostaa minua ja siksi olen usein lukenut Isosta Kirjasta luvun: Muiden kanssa työskentely. Sanomansaattajista on pulaa. Onneksemme perustajajäsenet olivat sitkeitä viestin viejiä. Luvussa "Uusia näköaloja" kerrotaan, että epäonnistumisista huolimatta alkuaikojen jäsenet jatkoivat sanomansaattoa, koska tiesivät sen 10 vahvistavan heidän omaa raittiuttaan. Haluan jatkuvasti työstää ohjelmaamme jakamalla sitä, mitä olen ilmaiseksi saanut. Haluan olla ajoissa kokouksissa ja lähteä sieltä viimeisten joukossa. Haluan olla ystävällinen ja jakaa kokemuksia kasvokkain uudempien kanssa ennen ja jälkeen palaverin. Ison Kirjan lupaukset ovat alkaneet tapahtua elämässäni, kun pyrin noudattamaan Kirjan ohjetta:" Noudata päivittäin hengellisiä periaatteita." Tutkimalla Isoa Kirjaa päivittäin opin pysymään sadan ensimmäisen AA:ssa raitistuneen viitoittamalla polulla. Kun olen alavireinen, niin ajattelen Bill W:n stooria, missä hän totesi ollessaan täynnä itsesääliä ja katkeruutta:" Kun muut toimenpiteet eivät auttaneet, niin työskentely toisen alkoholistin kanssa saattoi pelastaa päiväni." Kun osallistun sairaalassa tai vankilassa pidettävään sanomansaattoon, kerron rehellisesti tarinani ja etten omin voimin pystynyt ratkaisemaan alkoholiongelmaani. "Elämän ilo on AA:n toipumisohjelman ydin ja toiminta on taikasana. Elämä saa uuden sisällön: Nähdä ihmisten toipuvan ja nähdä heidän puolestaan aut-

tavan muita, nähdä yksinäisyyden katoavan, nähdä toveriseuramme kasvavan." Kun katkolta AA-palaveriin tulleet toteavat, ettei palaverista ollut apua, niin eräs AA-lainen lääkäri neuvoi minua kysymään näiltä: " Oletko osallistunut 30 peräkkäiseen AA-kokoukseen, oletko kokouksen jälkeen jäänyt keräämään kahvikuppeja ja järjestämään tuoleja?" Tämä kysymys saa kellot soimaan. Jälkikäteen yksi mies tuli luokseni ja sanoi, että kysymykseni sai hänet toimimaan ja pysymään raittiina. Otin AA:n kolme ensimmäistä Askelta ja sitten pysähdyin, kunnes viimein ymmärsin, että pysyäkseni raittiina minun on tehtävä Neljäs Askel ja sitten edettävä Ison Kirjan ohjeiden mukaan. Yksi parhaista neuvoista, joita sain AA-taipaleeni alkuvaiheessa, oli yhden pitkään hyvää raittiutta saavuttaneen jäsenen vinkki: " AA on yksinkertainen ohjelma. Seuraavat neljä asiaa on hyvä hyvä tehdä. 1. Pistä korkki kiinni. 2. Osallistu useisiin AA-kokouksiin. 3 Pyydä apua aamulla. 4. Kiitä illalla." Haluaisin lisätä listaan vielä yhden asian: "Ryhdy ohjelmamme ehdottamaan toimintaan, niin pian kuin mahdollista." H.R/AAGrapevine AA - PERINNE Niille, jotka ovat tulleet nimettömien Alkoholistien piiriin, AA on merkinnyt eroa kurjuuden ja raittiuden välillä, ja usein eroa elämän ja kuoleman välillä. AA voi tietenkin merkitä tätä kaikkea lukemattomille alkoholisteille, joita se ei ole vielä tavoittanut. Sen tähden ei millään ihmisen yhteenliittymällä ole ollut niin suurta tarvetta pysyä tehokkaana ja yhtenäisenä. Me alkoholistit käsitämme, että meidän on tehtävä työtä yhdessä ja pysyttävä yhdessä, tai muuten suurin osa meistä kuolee yksin Nimettömien alkoholistien kaksitoista perinnettä ovat meidän AA-laisten käsityksen mukaan paras, kokemukseen perustuva vastaus kysymyksiin: Kuinka AA voi parhaiten toimia? Kuinka AA parhaiten pysyy eheänä ja säilyy? Nimettömät Alkoholistit s. 547 11

Vähän AA:n historiasta AA sai alkunsa, kun Bill W., oltuaan raittiina vain muutaman kuukauden, sai voimakkaan halun juoda ja tuolloin hänen mieleensä nousi ajatus: tarvitsen toisen alkoholistin, jolle voin puhua. Sinä tarvitset toista alkoholistia juuri yhtä paljon kuin hänkin tarvitsee sinua! Hän löysi tohtori Bobin, joka epätoivoisesti ja tuloksettomasti oli yrittänyt lopettaa juomisensa; heidän yhteisestä tarpeestaan syntyi AA. Sanaa kummi (sponsor) ei käytetty silloin, kahtatoista askelta ei ollut vielä tuolloin kirjoitettu, mutta Bill vei sanoman tri Bobille, joka vuorostaan varmisti oman raittiutensa auttamalla lukemattomia muita. Molemmat perustajäsenet huomasivat, että kokemuksen, voiman ja toivon jakaminen rikastutti heidän omaa raitista elämäänsä. Ensimmäinen AA-ryhmä Akroniin kesällä 1935 ja toinen New Yorkiin myöhemmin syksyllä samana vuonna. Näissä oli vuoden 1939 keväällä Ison Kirjan ilmestyessä yhteensä n. 100 jäsentä. Ryhmä numero kolme syntyi Clevelandiin vuoden 1939 heinäkuussa. Tri Bob ja Bill tapasivat Akronissa marraskuussa 1937 ja arvioivat saavutettuja tuloksia. He totesivat raitistuneita olevan 40 ja tajusivat ensimmäisen kerran menestyksen varmuuden New Yorkin AA:laiset erosivat Oxford-ryhmistä 1937 ja Keskilännen kesällä 1939 AA oli täysin omillaan Kirja Alcoholics Anonymous (Iso Kirja) ilmestyi huhtikuussa 1939; AA yhteisönä, sai nimensä. 40-luvun puolessavälissä oli AA-toimintaa USAn ja Kanadan lisäksi Mexicossa, Brasiliassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Euroopan ensimmäinen AA-kokous pidettiin Englannissa 31.3.1947. Toiminta alkoi Norjassa v. 1947 ja Suomessa v.1948. Vuonna 1950 ryhmiä oli n. 3500 34 eri maassa. Jäseniä oli yhteensä n. 96 000 Norjassa 14 ryhmää ja Suomessa 11 (4 rekisteröityä) 9 paikkakunnalla ja edelleen 1956 62 ryhmää 30 paikkakunnalla. AA:n toinen perustajajäsen Bill W. vieraili vaimonsa Loisin kanssa Euroopan kiertomatkansa yhteydessä keväällä 1950 mm. Göteborgissa, Boråsissa ja Tukholmassa. Maailmanlaajuinen yhteisö AA on kasvanut itsenäisten ryhmien syntymisen myötä, ensin USA:ssa ja sitten ympäri maailmaa. Nykyisin AA toimii jo noin 200 maassa. Ryhmiä on yli 100. 000 ja niissä jäseniä yli kaksimiljoonaa. Anonyymi 12

AA-toiminnan alkuvaiheita Suomessa Pysyvän AA-toiminnan katsotaan Suomessa alkaneen 14.3.1948 eli ajankohdasta, jonka jälkeen on säännöllisesti pidetty viikoittaisia kokouksia. Tuolloin huoltoviraston palveluksessa ollut aviopari, äiti ja isä Ölander kutsuivat kotiinsa muutamia Helsingin huoltoviraston kirjoihin joutunutta alkoholistia. Avioparista, äiti toimi huoltotarkastajana alkoholistiosastolla ja isä mm. hoitajana Agricolan kirkon alakerrassa sijainneessa pommisuojassa toimineessa asuntolassa. Äiti joutui työssään näkemään alkoholistien perhe-elämää ja myös sen, että jotkut alkoholistit tuntuivat todella haluavan muutosta elämäntapaansa, mutta eivät tienneet, miten se olisi mahdollista. Isän tehtäviin kuului asuntolan hoitotehtävän lisäksi huollettavien saattamiset alkoholistihuoltoloihin. Koska isä oli alkoholisti, joka uskonnollisen kokemuksen avulla oli vapautunut juomisen pakkomielteestä jo muutamaa vuotta aikaisemmin, arveli aviopari voivansa olla avuksi myös toisille. Äiti kertoo Kotikerhon synnystä 14.3.1948 seuraavasti: Jouduin toimessani kokonaan, päivittäin tekemisiin alkoholistien ja heidän perheittensä kanssa, jonka tähden paljon mietin, kuinka voisin heitä auttaa. Eräänä yönä sain Herralta kehotuksen kutsua joitakin heistä kotiini yhdessä mieheni kanssa tuttavallisesti keskustellaaksemme heidän ongelmastaan. Aamulla herätessäni arvelin, että tuo oli kai vain omia ajatuksiani, joten asia sai jäädä sikseen. Jonkin ajan kuluttua sain kuitenkin uudelleen saman kehotuksen. Tällöin kerroin asiasta miehelleni. Hän oli heti suostuvainen, mutta vieläkään en ryhtynyt toimeen. Vasta kun Jumala puhui minulle kolmannen kerran, en enää uskaltanut olla tottelematta. Seuraavassa olen lyhyesti koettanut kertoa, mikä oli seuraus kuuliaisuudestani. Kertomukseni on kirjoitettu öisin töistä väsyneenä, mahdollisimman kiireesti, ei toisten luettavaksi, vain vanhuudessa muisteltavaksi ja tarina on täynnä kirjoitusvirheitä. Näin Äiti kirjoittaa: Kevättalvella vuonna 1948 sai allekirjoittanut sittemmin sihteerin arvon saanut ja Esivallaksi nimetty merkillisen halun, kuin sisäisen käskyn kutsua kotiini muutamia miekkosia, joita herra Alkoholi oli kaartiinsa viekkaasti värvännyt. Tarkoituksena oli vain nelikulmaisen pöydän ympärillä pohtia tilannetta kahvikuppien 13

ääressä. Niin, mitään edeltä varattua ohjelmaa ei ollut. Kaikki oli jätetty vain Korkeamman johtoon, hänen jolta käskykin tilaisuuden järjestämiseen oli tullut. Eräänä varhaiskeväänpäivänä, lähemmin sanoen14.3.1948, saapuivatkin vieraat. Ei olut montaa kutsuttu, eikä edes ne kaikki tulleet. Koolla meitä oli kaikkiaan 5 miestä. Muurintekijä, lentäjä, Fyrer, Sipi ja isä sekä minä kahvin kaatajana. Vähitellen he saapuivat. Toiset noin vain tullakseen, mutta Fyrer mieli mustana. Hän oli näes kaiken päivää hampaita kiristellyt ja milteipä itkua lykännyt kun tuli Esivallalle luvatuksi tulla. Pilalle meni koko pyhäinen päivä mies poloiselta. Mutta Fyrer on aina Fyrer! Mikä on luvattu, se on luvattu. Ja tultava oli vaikka mieli mustana. Meni siinä ilta merkillisesti, rupatellessa. Kertoilivat miehet kokemuksistaan kovan Herran palveluksessa. Kovin oli samat kokemukset. Kaikilla sama suuttumus pahaa valtiasta kohtaan ja yhteinen päätös oli Kapina oli tehtävä, yhteisin voimin uuteen rintamaan. Äkkiä oli aika vierähtänyt niin, että oli hajotettava tämä ensimmäinen istunto ja lähetettävä pojat kotiin, sillä Isän oli vielä työhön ehdittävä. Siitä se sitten jatkui Olemme saaneet kerhoiltamme ohjelmistoon vakinaiseksi numeroksi jonkin kysymyksen, josta jokainen lausuu ajatuksensa. Ensimmäinen tällainen kysymys oli meillä Mikä on velvollisuuteni kotiani ja puolisoani kohtaan? Sanoisinpa että ytimenä keskustelussa oli tehty havainto kuinka suuri merkitys on nopilla pienillä sanoilla anteeksi ja kiitos varsinkin kotona. Erään kerholaisen kodissa oli vaimon anteeksi aivan ihmeitä aikaansaanut, kun se oli kohteen mieleen jäänyt uurtamaan kuin sadepisara kallion pintaan. 10.3.1949 Mutteri, joka syksyllä jäi pois joukostamme, joutui hallitsija Alkoholin liiallisen kuorman painamaksi ja turvautui antabuksen apuun. Selvittyään viinan kanssa veljeilyn sotkuisesta vyyhdistä ehkä osittain myös emännän painostuksesta, alkoi kaivata takaisin kerhokotiin ja esitti anomuksensa, että saisi palata takaisin. Kerho kokoontui ja mietti. Sitten napsahti vasara ja päätettiin ottaa vastaan palaava poika aivan muitta mutkitta ja ilman uusia ehtoja. Emäntä tuntui luulevan, että Kotikerho oli joku hokkus pokkus seura, joka vain parin sanan voimalla muutti ahkerimmankin 14

viinamaan viljelijän kuivan maan kulkijaksi ja, kun hän huomasi, että ei niin ollutkaan, ilkimystyi niin pahanpäiväisesti moiseen roskajoukkoon, että ei sen enemmin halunnut olla missään tekemisissä, mutta Mutterista sitä vastoin tuli innokas kerhoilija. Niinpä on nyt sitten Mutteri ahkerasti ja innokkaasti ollut mukana vaikka yksin ilman Emäntää, mutta Emäntäkin kuuluu olevantottunut hienompiin seuroihin. Vuosijuhla 14.3.1949 Täytti siis kerhomme ensimmäisen vuotensa. Käytännöllisistä syistä vietettiin vuosijuhla sunnuntaina 20.3. ja sitä ennen saman päivän aamupäivänä vuosikokous Esan ja Karaatin kotona. Juuri ennen tätä oli Kovamies kertonut panneensa alulle toisen kerhon Kotikerhon haaraksi, samoissa merkeissä. Kun ei Esivallalle tästä oltu etukäteen kerrottu ja hänen mielestään ajatus oli tosin hyvä mutta liian aikainen, oli tästä tullut erimielisyyttä ja yhteenottoakin, varsinkin kun jotkut jyrkästi asettuivat Äidin kantaa puolustamaan. Mutta kunnon perheen tapaan sovittiin erimielisyyksistä ja päätettiin koettaa ymmärtää toisiamme. Niinpä sitten vuosikokous menikin oikein sovinnon merkeissä kaikkine tavallisine kokousmenoineen; valittiin uudet jäsenet toimitsijoiksi ja päätettiin toimittaa Kerho rekisteröidyksi. Innostus oli suuri. Kun lopuksi löimme kädenkätehen ja sitten yhtenä piirinä lauloimme Porsaita äidin oomme kaikki, minä ja sinä, sinä ja minä, niin todella tunsimme, että olemme yhtä perhettä ja ponnistamme saman asian puolesta, auttaen ja tukien toinen toistamme. Kesän kuluessa muutoin paitsi tuota paljon puhuttua kerhoiltaa oli tapahtunut toinenkin suuri historiallinen tapaus: Kotikerholaiset olivat saaneet oman kerhohuoneen loppukesällä eli 1.7.1949. Seppälän lihakauppa, Lohjankatu 17 Inarintie 8. Siihen aikaan Kotikerhossa oli 4 ryhmää, joista Kolumbus on kirjoittanut: Jakaantumisen takana piti olla tietynlainen tarve. Tarvitsimme II-ryhmän juhlatoimikuntaa, IV-ryhmän uskovaisia ja III-ryhmän oppositiota. Ehkä vastaavanlaisen jakaantumisen voi löytää kaikista ihmisten yhteisöistä ja ehkä se kaikissa on tapahtunut tarpeen sanelemana. Onhan uskovaisilla oikeaoppiset ja vääräuskoiset, luterilaiset ja kuppikunnat. Yhteiskunnassa esiintyvät poliittiset puolueet jne. Ainakin meidän alkoholistien keskuudessa näyttää olleen tarve saada jokaiselle jo- 15

takin. Olisi vain osa totuutta, jos sanoisimme jonkin aatesuunnan olleen AA:ssa muita paremman tai huonomman, sillä hakeutuminen johonkin tiettyyn ryhmään tapahtui luonnollisesti omien sisäisten tarpeitten sanelemana. Ryhmä ei tehnyt ihmistä, vaan ihmiset muodostivat ryhmän. Meistä kukaan ei ole saanut valita haluaako syntyä suomalaiseksi, mutta AA:han tultuaan on saanut valita oman ryhmänsä. Uskontokunnassakin on vaikea valita, sillä siihenkin synnytään, mutta myöhemmin ovat jotkut tehneet uuden valinnan samoin on tapahtunut AA:ssakin, monet ovat valinneet uuden ryhmän, joka paremmin on vastannut asianomaisen tarpeita. Tuntematon HYVÄ UUTINEN Vanhat lehtimiehet sanovat, että hyvä uutinen ja sen myöhempi peruutus on yhtä kuin kaksi hyvää uutista. Hyvä uutisemme on, että ainakin kerran vuodessa on keksitty lääke alkoholismiin, mutta kovin usein ei ole nähty peruutusta tälle sensaatiouutiselle joten teemme sen nyt kaikkien kohdalla samanaikaisesti. Alkoholismiin ei ole keksitty parannuskeinoa. Ainoa vaihtoehto alkoholistiselle juomiselle on ehdoton raittius. Jotkut voivat seikkailla vuosikausia näennäisesti joutumatta katuojaan, mutta henkinen pakkomielle viinan vältämättömyydestä säilyy niin pitkään kuin säilyy halu juoda. Alkoholi syö kuin rotta aivosoluja kohtuullisestikin juovalta, mutta jo puolet älystään juonut uskoo vieläkin löytävänsä 16 onnellisuutta elämässä vain juomalla loputkin. Mikäpä siinä, vahinko ei ole kovin suuri muille kuin asianomaiselle itselleen. Epäonnistuneistakokeilijoista kuulemme päivittäin. Kaikesta huolimatta on alkoholisteja, jotka eivät juo. Miehiä ja naisia, jotka ovat yrittäneet säännöstellä juomistaan ja epäonnistuttuaan hyväksyneet uudeksitavoitteekseen raittiuden ja sen mukanaan tuoman mielenrauhan, kun taistelu viinan kanssa on päättynyt. AA ei ole poppakonsti. Jokainen joutuu itse tekemääntyötä raittiuden saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi. AA antaa vain työkalut - suunnattomat kokemukset ja yksinkertaisen ohjelman. Nimettömät Alkoholistit Suomessa s. 9.

TOISESTA PERINTEESTÄ Ryhmämme tarkoitusperiä varten on olemassa vain yksi perusarvovalta rakastava Jumala sellaisena kuin Hän saattaa ilmaista itsensä ryhmämme omassatunnossa. johtajamme ovat vain uskottuja palvelijoita he eivät hallitse. Me aa-laiset olemme oppineet tämän periaatteen kovalla tavalla ja harvoja esteitä onkaan ollut vaikeampi poistaa kuin niitä, jotka tukkivat tien sen tajuamiselta, että aa:n ryhmäomatunto voi olla ainoa perusarvovalta toimissamme. Luullakseni moni vanhan kaartin aa-lainen ei vieläkään oikein ota uskoakseen tätä ehdotusta, hän on mielestään vanhempi ja kokeneempi kuin vastatulleiden AA-laisten sukupolvi, joka juuri hänen ohjauksellaan ja johdollaan pääsi uuteen elämään. Me vanhat valtiomiehet tulkitsemme usein pitempiaikaisen kokemuksemme jonkinlaiseksi vakiintuneeksi oikeudeksi, jopa rajattomaksi vapaudeksi ohjata AA:ta. Aina kun sairastuimme, väsyimme tai tulimme vanhoiksi pidimme luonnollisestikin oikeutenamme valita itse huolellisesti omat seuraajamme. kuka muu osaisikaan sen tehdä meitä paremmin? Mutta ajan myötä useimmat meistä joutuivat vastakkain joidenkin AA- elämän kovien tosiasioiden kanssa. Saimme mielipahaksemme huomata, että pitivätpä ryhmät meistä tai kunnioittivatpa ne meitä miten paljon tahansa, niin ne eivät yksinkertaisesti tahtoneet meitä palvelu- ja ohjelma-asioidensa ikuisiksi hoitajiksi, johon tehtävään olimme kenenkään pyytämättä ryhtyneet. Ne eivät myöskään antaneet meidän valita omia seuraajiamme tehtäviinsä, ne halusivat itse nimittää omat palvelutoimikuntansa. Kerran toisensa jälkeen ne osoittivat meille, että perusarvovallan oli puhuttava ryhmien välityksellä. Joillekin meis tämä oli karvas pala nieltäväksi. Vielä vaikeampi oli hyväksyä se nyt jo toteen näytetty seikka, että Ryhmäomatunto, kun sille oli kunnolla selvitetty asiaan liittyvät tosiasiat, riitakysymykset ja periaatteet, oli usein viisaampi kuin mikään johtaja, olipa tämä sitten pyytämättä virkaan ryhtynyt tai ei. Tajusimme pikkuhiljaa, että vanhan jäsenen harkintakyky oli usein puutteellinen ja häneen vaikutti liian usein henkilökohtaiset ennakkoluulot ja edut hänen itse omaksumastaan arvovalta-ase- 17

masta johtuen. kaikesta kokemuksestaan ja hyvistä töistään huolimatta hän ei sittenkään ollut erehtymätön. Tarkoittaako tämä sitä, että käyttökelpoisuutemme on päättynyt, koska olemme vanhoja jäseniä? Ei. Annettuamme periksi ryhmäomalletunnolle me vanhat jäsenet yllätymme iloisesti huomatessamme, että ryhmät kääntyvät jälleen meidän puoleemme suurissa vaikeuksissaan saadakseen sellaista ohjausta, jota vain pitempiaikainen kokemuksemme voi antaa. AA tulee täysi-ikäiseksi kirjasta IHASTUMINEN Tumma, hoikka nainen astui kokoushuoneeseen. Hieman ujosti, puolittain sivulle kääntyneenä mutta pehmein askelin. En ollut nähnyt häntä ennen. Hänen puheenvuorostaan en muista juuri mitään - kuuntelin lumoutuneena hänen äänensä sointua ja katselin eloisia kasvoja. Matkalla kotiin ryhmästä ajattelin että on pakko tutustua häneen. Törmäsimme toisiimme aina milloin missäkin ryhmässä mutta hän osoitti minua kohtaan vain tavallista kohteliaisuutta edellyttävää kiinnostusta. Yritin kokouksissa missä hän oli puhua mahdollisimman mielenkiintoisesti herättääkseni hänen uteliaisuuttaan. Lainasin hänelle pari kirjoittamaani juttua. Hän kiitti kohteliaasti ja palautti ne aikanaan. Muitten kanssa hän jutteli iloisesti, ihastumisestani hän ei ollut kiinnostunut. Vähemmästä minun olisi pitänyt ymmärtää luopua. Lopuksi tein emämöhläyksen. Rupesin neuvomaan häntä, äänestäni kuulosti varmaan ylimielinen kaiken kattava kokemus (!?). Silloin sain ansaitusti melko ynseän kohtelun. Luovuin mutta en vuosiin sanonut hänelle edes päivää. Pakkomielteen ollessa päällä ei oikein jaksa muistella entisiä karvaita kokemuksia mutta vähitellen ne tulivat mieleeni.. Olen näet lähtenyt juomaan vastaavassa tilanteessa kun minua kohtaan ei ole osoitettu riittävää huomiota. On ollut niin viiltävä kipu ja kuuma raivo että hoito suljetulla osastolla olisi ollut perusteltu, vaihtoehtolääkkeet on toki löytynyt lähempää eli lähimmästa kaupasta. Tällä kertaa rupesin miettimään hommaa tarkemmin, toi- 18

sen kannalta ja AA:n kannalta. Toisen kannalta asia on nopeasti selvitetty - elämäntilanne ja omat mieltymykset ratkaisevat kenen kanssa haluaa olla lähemmin tekemisessä ja normaali käytös vaatii tämän asian kunnioittamista - ei siihen ole mitään lisättävää. AA:han tullaan koska elämä on juomisen takia käynyt hallitsemattomaksi. AA:han jäädään paitsi jotta raittius säilyisi myös jotta opittaisiin elämään viisaammin. Henkilökohtainen kehittyminen menee kaiken riiustelun edelle. Riiustelu ei ole kuolemanvakava asia mutta raittiuden säilyminen ja uusi elämä on. Ynseästi päätin että en AA:ssa enää edes katso naisia päin - happamia ovat marjat sanoi kettu kun ei päässyt marjoihin käsiksi. Lause "Miesten ja naisten toveriseura" ei oikeastaan toteudu kohdallani. Itsekeskeinen loukkaantuminen estää minut ilmeisesti näkemästä naisessa kärsivän alkoholisitin. Muistaen askeleen kehoitusta olemaan kohtelias ja ystävällinen niitä kohtaan joita minun on vaikeata sietää teen kuitenkin parhaani ja kadun joskus esiintyvää yrmeätä käytöstäni naisia kohtaan... Anonymus Suomi Muistelin sitä kohtaa (Ison Kirjan) luvusta viisi, jossa sanotaan, ettei mikään inhimillinen voima olisi voinut vapauttaa meitä alkoholismista ja Jumala voisi ja haluaisi, jos etsisimme häntä. Tästä tuli minun vastaukseni. Lähetin Jumalan alitajuntani pimeisiin kohtiin. Juuri siellä näytin varastoivan tuskallisia muistoja, noita muistoja lapsuudestani alkoholistisessa kodissa, ja muistoja oman alkoholismini ja huumeiden käyttöni seikkailuista. Pyysin Korkeampaa voimaani viemään parantavan valonsa noihin alitajuntani tuskallisiin alueisiin, jotka näyttivät olevan huolellisesti ja syvälle haudattuja. Corona del Mar, Calif., huhtikuu 1992 Parantava valo, AA Grapevine 19

PALVELEMINEN PITÄÄ RAITTIINA Itse olen saanut hyvän otteen raittiuteen sekä AA:han palvelemisen ja tekemisen kautta. Jos on yksin omissa oloissaan, niin äkkiä sitä sitten alkaa vain miettiä sekavia ajatuskuvioita mielessään ja ennen kuin sitä huomaakaan, niin ajattelua saattaa olla avittamassa korkattu pullo. Palvelutehtävät, sanomansaatto ja myös se, että saa olla mukana perustamassa uusia ryhmiä ja esimerkiksi olla järjestämässä joitain AA- tapahtumia pitää raittiina. Itse kuulun tällä hetkellä vasta tänä vuonna perustettuun Lounasryhmään, joka on pieni ryhmä Karhulassa, Kotkan kupeessa. Lounasryhmä keskittyy pelkästään päiväpalavereiden kehittämiseen Kotkassa ja huomioi myös bloggaamisen. Siihen sitoutuminen on tuonut itselleni valtavasti energiaa ja virtaa palvella AA:ta paremmin. Yksi iso asia minkä toivoisin näkeväni Kotkassa: olisi joku iso AA-tapahtuma, joka entisestään yhdistäisi AA:ta ja saisi siihen enemmän vetovoimaa ja tekemisen meininkiä. Siihen puolestaan tarvitaan vähän useampia AA:laisia ja etenkin toisten AAryhmien yhteistä toimintaa. Tämän näkemyksen toivoisin entisestään kasvavan koko Suomessa: että yhdessä toimimalla saisimme enemmän aikaan ja mitä monipuolisempi AA on, niin sitä varmemmin se antaa meille kaikille enemmän raittiutta. Aloillaan olo vaarantaa aina raittiuden minun mielestäni ja pahimmillaan se voi vaarantaa myös AA- ryhmän olemassaolon. Kun uutta verta ja virtaa ei tulekaan tekemään niitä palvelutehtäviä joita olisi syytä AA:ssa tehdä, kuten pitämään niitä ovia auki vielä kärsivälle alkoholistille. Minulla on kuitenkin vankka usko AA:n tulevaisuuteen sekä sen yhtenäistymiseen ja siihen, että se tulee Suomessakin vielä kasvamaan ja kehittymään, niin että se antaa avun alkoholiongelmaiselle jos hän itse vain haluaa AA:n, sen 12 askeleen ohjelman ja ryhmissä käymisten avulla pelastautua. jarno 20

PÄÄKAUPUNKISEUDUN ALUETOIMIKUNTA KOKOONTUU Tiistaina, 25. elokuuta 2015, klo 18.00 Kokouspaikka auki ilmoitetaan kolmion sivuilla myöhemmin. AA ja Al-Anon kesäpäivät 2015 24.-26.7.2015 Paloaukean koulu Ylämylly, Liperi Yhdessä olemme enemmän Os: Paloaukean yksikkö, Patteristontie 12 e, 80400 YLÄMYLLY Katso ohjelma tiedotuslehdestä. Lehden voit tilata palvelukeskus Kolmion kotisivulta www.kolmio.org tai puh: 09 712 058. Lehti on luettavissa myös nettiversiona yksinkertaisesti googlaamalla hakusanaksi Selvän nettiversio. Lehti on siellä vapaasti 21

ESBO/ESPOO Esbo AA grupps Ons. 1.7.2015 Marika firar sin 30-årsdag på EsboAA-grupps slutna möte kl. 19.00, Olars kyrka, Olars bäcken 4 Ke. 1.7.2015 Marika viettää 30- vuotispäiviään Esbo AA-grupp in suljetussa kokouksessa klo. 19.00, Olarin kirkko, Olarinluoma 4 TERVETULOA LAHTI Siltaryhmä Pe 28.8.15 viettää Irma 30 v. vuosipäiviään Siltaryhmän suljetussa kokouksessa klo 18.00 Launeen kirkko Tapparakatu 22. ESPOO Tapiolan ryhmä Toukokuussa: Maarit 3 v. Hannu T. 24 v. Kari 8 v. Pekka P. 25 v. Kikka 11v. Raikka 41 v. Kesäkuussa: Pena K. 47 v. Osku K. 44 v. Timo 31 v. Maukka 14 v. Kaija P. 16 v. Anna-Liisa 31 v. JYVÄSKYLÄ Huhtaryhmä 17.7. Toke 29 v. 22.7. Riku 19 v. 26.8. Pipsa 26 v. KOUVOLA Viiala - Mämmälä 8.8. Veikko 8 v. 28.9. Teuvo 33 v. LAHTI Siltaryhmä 4.7. Ursula 16 v. 16.7. Jaana 4 v. 16.8 Irma 30 v. 30.8 Taina 4 v. 22

23

AA vastauspalvelu 040 848 4000 Tukitili Sampo F124 8000 2537 5368 22 Pääkaupunkiseudun palvelukeskus Kolmio Kolmion tilat sanottu irti Toimisto on kiinni heinäkuun ja tyhjennetään elokuun loppuun mennessä. muut tiedot edelleen voimassa. Puhelin 09-712 058 Sähköposti kolmio@kolmio.org Internet www.kolmio.org Selvä lehti selva@kolmio.org ja sekatoimittaja@gmail.com Pankkitili FI55 1011 3500 1400 65 Nordea Turun paikallistoimisto TUPA Osoite: Vähäheikkiläntie 37 20810 TURKU Puhelin 02-250 1125 klo 18-20, tiistaisin myös klo 16-18. Aineisto Tupa-lehteen: tupa.aineisto@suomi24.fi Internet www.aa-tupa.fi Sähköposti tupa.turku@gmail.com Pankkitili FI57 5713 4540 0638 14 Päivystys Vain sovittaessa Anonyymit Alkoholistit Palvelutoimisto Käyntios. Fleminginkatu 30 työtila 44 ( terassitalo) Postiosoite PL 108 00511 HELSINKI Puhelin 09-7231 2110 Internet www.aasuomi.fi Sähköposti toimisto@aasuomi.fi neuvosto@aasuomi.fi Pankkitili FI98 1011 3500 1181 45 Suomen AA toimisto Käyntios. Kielotie 14 C Tikkurila Osoite: PL 201 01301 VANTAA Puhelin 09-8387 040 Internet www.suomenaa.fi Sähköposti aa@suomenaa.fi 24