YK:n Polaarivuosi Opettajan taustamateriaali diasarjaan Ilmastonmuutos arktisella alueella Mistä ilmastonmuutos johtuu? Mitä vaikutuksia ilmaston lämpenemisellä on maailmanlaajuisesti? Miten ilmastonmuutoksen aiheuttama napajäätiköiden sulaminen vaikuttaa arktisella alueella asuviin ihmisiin, heidän elinkeinoonsa ja kulttuuriinsa? Entä mitä globaaleja vaikutuksia arktisen alueen ilmastonmuutoksella on? Millä tavalla ilmastonmuutos vaikuttaa minun elämääni? Mitä luonto ja puhdas ympäristö merkitsevät minulle? ILMASTONMUUTOS ARKTISELLA ALUEELLA Ilmastonmuutos on vakavin ihmiskuntaa koskaan kohdannut ympäristöuhka. Ilmastonmuutos vaikuttaa erityisen voimakkaasti arktisilla alueilla ja sitä kautta vaikutus koko maailman ilmastoon on merkittävä. Ikirouta on alkanut sulaa ja kelluvien jäälauttojen pinta-ala pienenee. Vuosina 2007-2008 vietetään kansainvälistä polaarivuotta, joka on tiedeyhteisön projekti napa-alueita käsittelevän tiedon lisäämiseksi.
KASVIHUONEILMIÖ Ilmakehän kasvihuoneilmiö ei ole ongelma vaan nykyisen kaltaisen elämän elinehto. Ongelma on ihmisen aiheuttamat muutokset ilmakehän koostumuksessa ja kasvihuoneilmiön voimistuminen. Kasvihuoneilmiötä voi kuvata seuraavasti: Kasvihuoneen sisällä valo lämmittää kappaleita joihin se osuu, ja valon tuoma energia poistuu kappaleista lämpönä. Lämpösäteily ei pysty läpäisemään lasia, vaan se heijastuu takaisin ja lämpötila nousee. www.dodo.org/projektit/ilmari_ilmastonmuutostiedotushanke_1.html ILMASTONMUUTOS Ihmisen toiminta on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noin 30 prosenttia viime vuosimiljoonat vallinneen vaihteluvälin yläpuolelle. Myös ilmakehän metaani- ja typpidioksidipitoisuudet ovat nousseet. Tämä voimistaa kasvihuoneilmiötä ja nostaa (viiveellä) Maan keskimääräistä lämpötilaa. wikipedia Fossiiliset polttoaineet Tärkeimmät teknologiset toimenpiteet ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat päästöttömien energianlähteiden kehittäminen, energiatehokkuuden lisääminen ja energiansäästötekniikan parantaminen. Mitä vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille on? Puuenergia, biokaasu, peltoenergia, tuulivoima, vesivoima, aurinko, lämpöpumput. Uusiutuvat energiamuodot ovat hyvin suuret: globaalisti ne ylittävät ihmiskunnan energian käytön 10 000-kertaisesti. Metsäpalot Metsäpalot vapauttavat ilmakehään valtavat määrät hiiltä. Samalla ne nopeuttavat entisestään ennätyksellisen nopeaa tahtia, jolla eliölajit häviävät sukupuuttoon. Erityisen merkittäviä eliölajien lajisukupuuton kannalta ovat trooppiset metsät, jotka sisältävät eniten eliölajeja pinta-alaa kohden. Metsät toimivat myös tehokkaina hiilinieluina, joten kadotessaan niiden osuus hiilen puhdistajina katoaa myös. Teollisuuden prosessit Teollisuus käyttää yli puolet maassamme tuotetusta energiasta, joten se on sitä kautta merkittävä päästölähde. Teollisuuden prosesseista vapautuu kuitenkin myös suoraan monia kasvihuonekaasuja, jotka muodostavat 3 4 % maamme päästöistä. Typpihapon valmistus synnyttää dityppioksidia noin miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaavan määrän vuodessa. Sementtiteollisuuden vuotuiset
hiilidioksidipäästöt ovat Suomessa lähes 300 000 tonnia. Raudantuotannosta pääsee ilmakehään pieniä määriä metaania. Sähkö- ja elektroniikkateollisuus on halogenoitujen hiilivetyjen lähde, joskin niiden määrät ovat Suomessa varsin vähäisiä: rikkiheksafluoridia syntyy neljä tonnia, HFC:itä 61 tonnia ja PFC:itä vain 40 kiloa. Elektroniikkateollisuus tuottaa yli 90 % maamme rikkiheksafluoridin päästöistä. HFC-yhdisteiden arvellaan yleistyvän CFC:iden poistuessa käytöstä. Kaatopaikat Yli puolet Suomen metaanipäästöistä tulee kaatopaikoilta ja jäteveden puhdistuksesta. Maatuvan jätteen tuottamia metaanipäästöjä voidaan vähentää: - vähentämällä jätteen määrää - kierrättämällä, kompostoimalla tai mädättämällä maatuvat jätteet - keräämällä kaatopaikkojen tuottamaa metaanikaasua Maatalous Maatalous tuottaa noin 10 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Metaani on peräisin karjan ruoansulatuksesta ja lannasta. Dityppioksidia vapautuu typpilannoitteiden käytöstä. Maatalouden päästöjä voidaan vähentää: - lisäämällä luomutuotantoa - vähentämällä lannoitteiden käyttöä - parantamalla karjan rehua - käyttämällä lannan tuottama metaani polttoaineena - kuluttamalla vähemmän lihaa KASVIHUONEKAASUT Vesihöyry on myös kasvihuonekaasu ja vaikutukseltaan merkittävin, mutta ihmiskunta ei vaikuta sen pitoisuuksiin kuin epäsuorasti, joten se jätetään yleensä laskuista pois. CO2 Hiilidioksidi on tärkein ihmistoiminnasta syntyvä kasvihuonekaasu. Se vaikuttaa ilmakehässä 50 200 vuotta; tänään päästetty hiilidioksidi lämmittää ilmastoa siis vielä yli sadan vuoden kuluttua. Hiilinielut, kuten valtameret, metsät ja kaikki eliöt (myös sinä ja minä) sitovat suuria määriä hiilidioksidia itseensä. 10 kilometrin matkalla yksityisautoilu tuottaa lähes kymmenkertaisen määrän päästöjä linja-autoon verrattuna. Fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili, maakaasu) ja kotimaisten polttoaineiden, kuten turpeen, puun ja hakkeen polttaminen nostaa pitoisuutta. Suurin aiheuttaja Suomessa on energiantuotanto: teollisuus, kotitalouksien sähkönkulutus ja lämmitys, sekä liikenne. CH4 Metaani Viipyy ilmakehässä noin 10 vuotta. Arvioitu aiheuttavan 15-17% maapallon lämpenemisestä 2000-luvulla. Metaania syntyy luonnossa eloperäisen aineksen mädäntyessä hapettomissa oloissa esimerkiksi soissa, riisipelloilla, kaatopaikoilla
ja eläinten ruoansulatuskanavissa. Kerätään talteen polttoaineeksi maakaasuna. Metaania on ilmakehässä vähemmän kuin hiilidioksidia, mutta se on huomattavasti hiilidioksidia tehokkaampi kasvihuonekaasu. Maailmanlaajuisista 535 miljoonan tonnin vuotuisista päästöistä ihmisen aiheuttamia on 70 % eli 375 miljoonaa tonnia. Suomen päästöt jakaantuvat seuraavasti: Kaatopaikat ja jäteveden puhdistus 54 % Karjatalous (märehtiminen ja lanta) 38 % Energiantuotanto 7 % N2O Dityppioksidi Viipyy ilmakehässä 150-170 vuotta. Dityppioksidin määrä ilmakehässä on nyt 20% korkeampi kuin teollisen vallankumouksen alkaessa. Toimii kasvihuoneilmiötä aiheuttavana ilmansaasteena 296 kertaa niin tehokkaasti kuin hiilidioksidi. Tärkeimpiä lähteitä ovat maanviljelys (typpilannoitteet, kotieläinten lanta), teollisuus ja energian tuotanto. Dityppioksidista vapautuu 1/3 ilmakehään fossiilisten polttoaineiden (kivihiilen, öljyn ja maakaasun) palamisesta, 2/3 biomassan poltosta ja typpilannoitteista. Runsas nitraattilannoitteiden käyttö on lisännyt pitoisuutta ilmakehässä. Päästöjen lähteet Suomessa: Typpilannoitus 47 % Energiantuotanto 37 % Typpihapon valmistus 16% Muita kasvihuonekaasuja ovat mm. halogenoidut hiilivedyt (mm. CFC:t, HCFC:t, HFC:t ja PFC:t), jotka ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja. Niitä käytetään mm. ilmastointi- ja kylmälaitteissa ja vaahtomuoveissa. Kasvihuonekaasujen vaikutus ilmakehässä vaihtelee metaanin runsaasta kymmenestä vuodesta joidenkin teollisten kaasujen kymmeniin tuhansiin vuosiin. www.ilmasto.org www.dodo.org/projektit/ilmari_ilmastonmuutostiedotushanke_1.html
ILMASTONMUUTOKSEN ARVIOIDAAN - POHDITTAVAKSI Sulattavan jäätiköitä ja aiheuttavan vesipulaa: Jäätiköiden sulaessa menetetään valtavat makean veden varat: jäätiköistä alkunsa saavista joista saa vetensä kolmasosa maailman väestöstä. Millä tavalla tämä vaikuttaisi globaalisti? Mitkä vaikutukset sillä voisi olla Suomessa? Nostavan merenpintaa hukuttaen saarivaltioita ja alavia rannikkoseutuja: Metrin nousu merenpinnassa voisi häätää kodeistaan satoja miljoonia ihmisiä. Veden alle jäisi 1/6 Bangladeshin maa-alueesta ja osa valtioista saattaa hävitä kokonaan. Esimerkiksi Tuvalu sijaitsee keskimäärin vain 2 metrin korkeudella merenpinnasta. Jo 40 cm:n nousu merenpinnassa altistaisi tulville 75 200 miljoonaa ihmistä ympäri maailman. Luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Esim. koralliriutat pystyvät kasvamaan vain matalassa ja tietyn lämpöisessä vedessä. Jos merenpinta kohoaa liian nopeasti tai vesi lämpenee liikaa, menehtyvät korallit. Veden lämpeneminen 1 2 C:lla tappaa korallieliöt ja 3 4 C:n lämpeneminen tuhoaa koko riutan. Lisätietoja: www.dodo.org/uutiset/koralliriutoille_elinaikaa.html Mitä muita maita tai suurkaupunkeja sijaitsee alavilla mailla? Miten siellä asuville ihmisille käy? Miten käy koralliriutasta eläneille eliöille, jos koko riutan ekosysteemi tuhoutuu? Lisäävän ja voimistavan äärimmäisiä sääilmiöitä kuten tulvia, kuivuuskausia ja pyörremyrskyjä: Yksittäisiä sääilmiöitä on vaikea liittää ilmastonmuutokseen, mutta ääri-ilmiöiden lisääntyminen näyttää melko selvältä. Ilmastonmuutos lisää sadantaa, mistä seuraa tulvia, eroosiota, lumimyrskyjä ja maanvyörymiä. Myös erilaiset myrskyt, kuten hurrikaanit voivat lisääntyä. Laajentavan trooppisten tautien kuten malarian levinneisyyttä: Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän sellaisten tartuntatautien levinneisyyttä, jotka menestyvät lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa. 2 3 asteen ilmaston lämpenemisen arvioidaan altistavan malarialle noin 3 5 % maailman väestöstä eli satoja miljoonia ihmisiä. Malariakauden arvellaan myös pidentyvän taudista kärsivillä alueilla. Malarian ja ilmastonmuutoksen yhteyteen liittyy kuitenkin epävarmuuksia, sillä alueelliseen ilmaston lämpenemiseen perustuvissa malleissa on puutteita ja saadut tulokset ovat ainakin osin ristiriitaisia. Heikentävän satoja monilla alueilla ja lisäävän nälkää: Ilmastonmuutos pienentää satoja ja ruuantuotantoa erityisesti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Saharan eteläpuolinen Afrikka on haavoittuvin, mutta ravinnontuotanto heikkenee myös väkirikkailla alueilla Etelä- ja Kaakkois- Aasiassa, Kiinassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Vähäinen ilmastonmuutos voi johtaa satojen kasvuun joillakin alueilla. Sadot voivat nousta myös Pohjois- Euroopassa, koska kasvukausi pidentyy ja yhä pohjoisemmassa voidaan viljellä. Toisaalta leudot ja lumettomat talvet lisäävät ravinteiden huuhtoutumisen ja peltojen eroosion riskiä.
Hävittävän lajeja sukupuuttoon: Kun ilmasto lämpenee nopeasti, ekosysteemeissä tapahtuu muutoksia, joihin eliölajit eivät ehdi sopeutua. Jo kahden asteen lämpeneminen voi hävittää jopa neljäsosan maalla elävistä kasvi- ja eläinlajeista vuoteen 2050 mennessä. Lisäävän ympäristöpakolaisten määrää: Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin maailman eri osiin. Hyvin kuumilla alueilla, kuten tropiikissa, vähäinenkin lämpeneminen lisää vesipulaa ja vaikeuttaa ruuantuotantoa. Myös useiden tartuntatautien, kuten malarian, arvellaan leviävän. Useat saarivaltiot ja lähellä merenpintaa sijaitsevat rannikkovaltiot, kuten Bangladesh ja Alankomaat, joutuvat vaikeuksiin, kun merenpinta nousee. Arktisen alueen luonto ja alkuperäiskansat kokevat suuria muutoksia, sillä alueen lämpötila nousee kaksi kertaa niin nopeasti kuin muun maailman. Alueista Etelä- Aasian, Euroopan ja Afrikan uskotaan kärsivän ilmastonmuutoksesta erityisen pahasti. www.ilmasto.org www.dodo.org/projektit/ilmari_ilmastonmuutostiedotushanke_1.html www.wwf.fi/tiedotteet/jaatikoiden_sulaminen.html PALAUTEKYTKENTÄ on eräänlainen lumipalloefekti Valkea lumipeite heijastaa auringonvaloa takaisin avaruuteen voimakkaasti kun jää sulaa, alta paljastuu tummaa maata ja merta, joka imee lämmön itseensä. Lämpenevä merivesi sitoo hiilidioksidia huomattavasti huonommin itseensä kuin kylmä. Jään sulaessa alta vapautuu metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Jään sulaminen voi heikentää Eurooppaa lämmittävää Golf-virtaa. Golf-virta on osa Atlantin kiertoliikettä, joka tuo lämmintä ja suolaista vettä pohjoiseen ja vie kylmää vettä etelään. Ilman sitä mm. Suomen keskilämpötila olisi noin kymmenen astetta matalampi muuhun maailmaan verrattuna. Golf-virta heikentyy, koska jäätiköiden sulaminen ja sateet tuovat enemmän makeaa vettä Pohjois-Atlantille. Tutkijat ovat havainneet jäätiköiden alla sijaitsevien merialueiden suolapitoisuuden laskeneen 40 vuoden aikana tasaisesti ja selvästi. Nykyiset ilmastomallit eivät pysty ennustamaan, millaiset muutokset pysäyttäisivät Golf-virran kokonaan. www.ilmasto.org www.dodo.org/projektit/ilmari_ilmastonmuutostiedotushanke_1.html
ARKTINEN ALUE On arvioitu, että ilmasto lämpenee arktisilla alueilla jopa 5-7 astetta. Monet kasvija eläinlajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, ja vaikutukset yhteiskuntiin ja ihmisten elämään ovat merkittävät. Napa-alueet ovat tärkeitä koko maapallon ilmaston kannalta. Napajäätiköt ja alueilla sijaitseva merijää heijastavat auringon säteitä takaisin avaruuteen ja viilentävät siten maapallon ilmastoa. Muutokset ilmastossa aiheuttavat muutoksia napa-alueilla, mikä puolestaan vaikuttaa myös maapallon muiden osien ilmastoon. Jäätiköiden ja lumipeitteiden vähentyessä paljastuu niiden alta tummempia maa- ja merialueita, jotka sitovat auringon lämpöä itseensä ja nostavat edelleen planeetan lämpötilaa. Arktisella alueella ilmasto lämpenee nopeammin kuin muualla maailmassa. Kohonnut lämpötila on jo sulattanut jäätiköitä ja merijäitä, ja lumipeitteen kesto talvisin on lyhentynyt. Ennustettuja vaikutuksia tulevaisuudessa ovat talven lyheneminen ja sateiden lisääntyminen. Lumi- ja jääpeitteen vähenemisen arvioidaan jatkuvan. ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUKSIA ARKTISELLA ALUEELLA Harvinaiset ja pohjoisessa elävät lajit ovat suurimmassa vaarassa. Tällaisia ovat esimerkiksi tunturisopuli ja jääleinikki. Myös naali on pulassa: se ei voi laajentaa reviiriään pohjoisemmaksi, sillä vastassa on jäämeri. Lisätietoa www.wwf.fi/www/uploads/pdf/ilmastoselvitys2002.pdf ja www.dodo.org/projektit/ilmari_ilmastonmuutostiedotushanke_1.html Arktisten jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa kaikkialla maailmassa. Lisäksi merenpintaa nostaa jokien virtaaman kasvu. Jokien vesimäärä lisääntyy, kun vuoristoissa sijaitseva jää sulaa. Tällä tavoin makeaa vettä virtaa aikaisempaa enemmän valtameriin. Makean ja suolaisen veden sekoittuessa seurauksena voi olla merivirtojen hidastuminen ja muuttuminen. Merivirrat kuljettavat esimerkiksi lämpöä tropiikista napa-alueille. Merivirtojen muutoksilla voi olla paikallisia ja maailmanlaajuisia vaikutuksia ilmastoon. Ultraviolettisäteilyn voimistuminen vaikuttaa ihmisiin, kasveihin ja eläimiin. Ultraviolettisäteilyn kasvu aiheuttaa ihmisille syöpää. Se voi myös haitata kasvien yhteyttämistä ja kalojen ja sammakkoeläinten varhaiskehitystä. Jotkut arktiset ekosysteemit ovat todennäköisesti vaarassa sillä ultraviolettisäteily on voimakkainta keväisin, jolloin lajit ovat haavoittuvimmillaan. Lisäksi lämpeneminen vähentää lumen ja jään sulaminen eliölajeille tarjoamaa suojaa. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=26140&lan=fi
ILMASTONMUUTOS JA ARKTISEN ALUEEN KASVIT Ilmastonmuutos vaikuttaa eläimiin muuttamalla niiden elinympäristöjä, ravintokasveja ja/tai eläimiä ja luontaisia vihollisia. Kasvilajien muutokset vaikuttavat oleellisesti myös eläinlajien selviämiseen, koska usein ekosysteemien kasvi- ja eläinlajit ovat toisistaan riippuvaisia. Ilmastonmuutoksen seurauksena arktiset kasvillisuusvyöhykkeet todennäköisesti siirtyvät pohjoiseen. Merkittävä osa nykyisestä tundran alueesta muuttunee metsiksi ja tundrakasvillisuus siirtynee napa-alueiden erämaihin. Metsien kasvilajit muuttuvat voimakkaasti ja eräillä alueilla tietyt metsätyypit ja niiden lajit saattavat tuhoutua kokonaan. Kasvillisuuden lisääntyminen todennäköisesti lisää hiilen sitoutumista. Maaalueiden lämmönheijastuskyvyn heikkeneminen kuitenkin todennäköisesti kumoaa vaikutuksen, joten lämpeneminen lisääntyy. Ilmaston lämmetessä hyönteisparvet lisääntyvät, kun lämpimät talvet eivät enää rajoita hyönteisten lisääntymistä. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=26140&lan=fi www.ilmasto.org ILMASTONMUUTOS JA ARKTISEN ALUEEN ELÄIMET Merijään vetäytyminen vähentää rajusti jääkarhujen, jäällä elävien hylkeiden ja eräiden vesilintujen elintilaa, ja jotkut lajit uhkaavat kuolla sukupuuttoon. Jäälauttojen väheneminen vaikuttaa meriekosysteemiin myös jäälauttojen alapinnalla elävän levän kautta. Levä ruokkii kala- ja lintulajeja ja vaikuttaa valaisiin ja hylkeisiin. Joidenkin vaelluslajien elinolot vaikeutuvat ilmaston lämmetessä, sillä ne tarvitsevat arktista aluetta pesintään ja ravinnonhakuun. Karhut, porot ja muut maaeläimet joutuvat todennäköisesti yhä suuremmalle rasitukselle, kun ilmastonmuutos vaikuttaa niiden ravinnon saatavuuteen ja lisääntymisalueisiin sekä ikivanhoihin muuttoreitteihin. Jokien lämpeneminen saattaa aiheuttaa kylmien vesien kalojen, kuten lohien, elinalueen supistumista. Eliölajien esiintymisalueiden odotetaan laajenevan pohjoiseen niin maalla kuin merellä, jolloin arktiselle alueelle saapuu uusia lajeja ja toisaalta eräiden nykyisten lajien elintila kaventuu. Ikiroudan sulaminen vaikuttaa ekosysteemeihin esimerkiksi maanpinnan vajoamisen kautta. Ikiroudan sulaessa myös järvet saattavat kuivua, uusia
kosteikkoja ja tulvajärviä syntyä toisiin paikkoihin ja puita kaatua. Suoalueiden arvioidaan kuivuvan, ja kosteikkoihin erikoistunut eliöstö menettää asuinalueensa. Suot sitovat hiiltä muodostaessaan turvetta. Samalla ne siis estävät hiiltä palaamasta ilmakehään hiilidioksidina. Soiden kuivuessa hiilensitomiskyky heikkenee. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=26140&lan=fi www.ilmasto.org ILMASTONMUUTOS JA IHMINEN JÄÄ SULAA Monet rannikoilla sijaitsevat yhteisöt ja teollisuuslaitokset joutuvat yhä useammin alttiiksi myrskyjen vaikutuksille. Eroosio rannikoilla kiihtyy. Merenpinnan nousu ja merijään vetäytyminen altistavat rannikot suuremmille aalloille. Rannikoiden kosteikkoalueilla odotetaan esiintyvän aiempaa enemmän tulvia, mikä vaikuttaa niin asutukseen kuin ekosysteemeihin. Merijään vetäytyminen lisää todennäköisesti laivaliikennettä ja luonnonvarojen saatavuutta. Laivojen liikennekausi pitenee ja arktisen alueen luonnonvarojen saatavuus helpottuu. Merijään vetäytyminen todennäköisesti helpottaa öljyn ja maakaasun porausta merellä, vaikka jäiden liikkumisen kasvu voi haitata toimintoja. Meren luonnonvarojen saatavuuden parantuessa esiin nousevat todennäköisesti hallintaoikeudet ja turvallisuus sekä sosiaaliset, kulttuuriset ja ympäristöön liittyvät kysymykset. Eräillä arktisilla alueilla ikiroudan sulaminen heikentää maaperää ja lisää siten alueen haavoittuvuutta. Roudan sulaminen haittaa liikennettä, rakennuksia ja muuta infrastruktuuria. Maaliikenne ja mantereella sijaitseva teollisuus, mukaan lukien öljyn ja maakaasun poraus sekä metsäteollisuus, tulevat kärsimään siitä että kausi, jolloin jäätynyttä tundraa ja jääteitä voidaan hyödyntää kuljetuksissa, tulee lyhenemään. Roudan sulaessa monien rakennusten, teiden, lentokenttien, putkien ja teollisuuslaitosten perustat todennäköisesti heikkenevät. Tämä vaatii merkittävää uudelleenrakentamista, kunnossapitoa ja investointeja. Alkuperäiskansojen yhteisöjä uhkaavat suuret taloudelliset ja kulttuuriset vaikutukset. Monille alkuperäiskansoille tärkeitä toimeentulon lähteitä arktisella alueella ovat esimerkiksi jääkarhujen, hylkeiden, mursujen ja karibujen metsästys, Fennoskandian alueella erityisesti poronhoito, kalastus ja keräily. Näitä harjoitetaan oman ravinnontarpeen ja paikallisen talouden lisäksi myös kulttuurisen identiteetin vuoksi. Ilmastonmuutos asettaa haasteita jopa kokonaisten kulttuurien olemassaololle. Eliölajien elinalueiden ja saatavuuden muuttuminen aiheuttaa vaikeuksia
ravinnon saannissa. Sään ennustettavuus heikentyy, ja kulkuolosuhteet muuttuvat vaarallisemmiksi kun jää- ja sääolosuhteet muuttuvat. Ilmastonmuutos vaikuttaa perinteisen ravinnon saannin vaikeutumisen ja länsimaisempaan ruokavalioon siirtymisen vuoksi alkuperäiskansojen terveyteen. Myös mahdollisuudet harjoittaa omaa kulttuuria ja perinteisiä ammatteja heikkenevät. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=26140&lan=fi YK JA ILMASTOPOLITIIKKA Ilmastonmuutos on kansainvälinen ilmiö, joten sen hallintakin täytyy tapahtua kansainvälisellä tasolla. Ilmastopolitiikan tavoitteena on rajoittaa tulevaisuudessa tehtäviä päästöjä ja vakiinnuttaa ne tasolle, jolla ne eivät muodosta uhkaa maapallon ilmastolle. Ilmastopolitiikan puitteissa neuvotellaan esimerkiksi siitä, kuinka paljon ja millä aikataululla päästöjä vähennetään, tai mitä teknologioita päästöjen vähentämisessä käytetään. Ilmastonsuojelun puitesopimuksessa sovitaan ilmastopolitiikan periaatteista ja menettelytavoista. Puitesopimusta täydentää Kioton pöytäkirja, joka rajoittaa ennen kaikkea teollisuusmaiden päästöjä. Sopimus tuli voimaan vuonna 2005. Ilmastonmuutosta voidaan hidastaa vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöjä vähennetään esimerkiksi energiantuotannossa siirtymällä käyttämään uusiutuvia energiamuotoja fossiilisten polttoaineiden sijaan. Myös yksinkertaisesti energiaa säästämällä päästöt vähenevät. Liikenteessä päästöjä voi vähentää suosimalla tieliikenteen sijaan raideliikennettä sekä kehittämällä vähäpäästöisiä ja päästöttömiä kulkuvälineitä. Maataloudessa kasvihuonekaasupäästöjä voi torjua lisäämällä luomutuotantoa tai muuten vähentämällä kemiallisten lannoitteiden määrää, parantamalla karjan rehua, käyttämällä lannan tuottama metaani polttoaineena sekä kuluttamalla vähemmän lihaa. Teollisuus käyttää energiaa ja on sitä kautta merkittävä päästölähde. Teollisuuden prosesseissa syntyy kuitenkin myös suoraan kasvihuonekaasuja. Näitä päästöjä voi vähentää esimerkiksi kehittämällä korvaavia menetelmiä kasvihuonekaasuja tuottaville prosesseille. Ilmastonmuutosta voidaan torjua jätteiden määrää vähentämällä sekä kierrättämällä jätteet. Kaatopaikoilta voidaan kerätä talteen jätteen hajotessa syntyvää metaanikaasua. Erilaiset ohjauskeinot kuten verotus ovat tärkeitä ilmatonmuutoksen torjunnassa. Kun fossiilisille polttoaineille asetetaan haittoja vastaava vero, niiden hinta nousee. Toisaalta valtio voi tukea suoraan investointeja uusiutuvaan energiaan.
Liikenteessä tuki joukkoliikenteelle on merkittävä ohjauskeino. Ilman toimivaa joukkoliikennettä auton käyttöä on vaikea vähentää, kun autolla liikkumiselle ei ole vaihtoehtoja. Tukien avulla voidaan kehittää myös sellaisia energiamuotoja, jotka eivät ole vielä kilpailukykyisiä. www.ilmasto.org Hiilinielut YK:n ilmastosopimuksessa hiilinieluiksi kutsutaan niitä prosesseja, joissa ilmakehän hiilidioksidia sitoutuu maaperään, metsiin ja mereen. Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus vähenee, ilmastonmuutos hidastuu. Kioton pöytäkirjalla pyritään vaikuttamaan maalla sijaitseviin hiilinieluihin. Pöytäkirjassa määritellään metsitys ja metsän hävitys toimenpiteiksi, joiden vaikutus hiilivarastoihin on otettava huomioon kasvihuonekaasuja laskettaessa. UUSIUTUVAT ENERGIANLÄHTEET ELI VIHREÄ SÄHKÖ Vihreällä sähköllä tarkoitetaan sellaista sähköä, joka on tuotettu uusiutuvilla luonnonvaroilla eikä sen tuotannosta synny kasvihuonekaasuja, tai se on määritelty kasvihuoneneutraaliksi (carbon neutral), eli käyttö ei lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, koska hiilidioksidi sitoutuu nopeasti uuteen kasvuun tai vapautuisi jokatapauksessa esimerkiksi hakkuutähteiden lahotessa (esim. biomassa). Uusiutuva luonnonvara on mikä tahansa luonnonvara, jota kulutetaan hitaammin kuin se uusiutuu. Uusiutuvista luonnonvaroista voi kuitenkin tulla uusiutumattomia, jos niiden varastoja kulutetaan nopeammin kuin ympäristö pystyy niitä täydentämään. Esimerkiksi fossiiliset polttoaineet kuten hiili, öljy ja maakaasu ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, koska mikään mekanismi ei lyhyellä aikavälillä tuota niitä lisää. Esimerkiksi maaöljy on syntynyt muinaisista eliöistä, jotka ovat suuressa paineessa muuttuneet nestemäisiksi hiilivedyiksi. Ihmisen toiminnan kannalta tämä prosessi on niin hidas, että kun öljyä käytetään, se kuluu vähitellen loppuun. Biokaasu on biohajoavasta jätteestä tai lannasta (biomassasta) saatavaa metaania, jota voidaan käyttää polttoaineena sähkön ja lämmöntuotannossa sekä pienillä muutoksilla myös autojen moottoreissa. Esimerkiksi 100 naudan maatilalla syntyvästä lannasta voitaisiin biokaasureaktorilla tuottaa sähköä, lämpöä, lämmintä käyttövettä ja polttoainetta.
Biopolttoaineiden päästöistä Poltossa vapautuu esimerkiksi happamoittavia rikin ja typen oksideja sekä erilaisia hiukkasia. Poltto- ja suodatintekniikoilla sekä polttoainevalinnoilla voidaan näiden päästöjen määriin vaikuttaa. Esimerkiksi puussa ei ole juurikaan rikkiä. Suuremmissa laitoksissa päästöjen hallinta on helpompaa, mutta matalalle päästönsä suuntaavaat omakotitaloalueiden puu-uunit voivat aiheuttaa esimerkiksi allergikoille ongelmia. Päästöjä voidaan vähentää, kun kiinnitetään huomiota siihen, että uuni vetää hyvin ja että puuta poltetaan oikealla tavalla. Tuli täytyy saada syttymään kunnollisesti ja puun täytyy olla riittävän kuivaa. Myös uunikatalysaattoreita on saatavilla, mutta ne eivät ole meillä yleistyneet, koska pienpolton normit eivät ole niin tiukat kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Maalämpö maahan, kallioon tai veteen auringosta varastoituvaa lämpöenergiaa, jota voidaan käyttää lämmittämiseen. Lämpöpumppua voidaan verrata pakastinkaappiin, joka ottaa lämmön ruokatavaroista ja siirtää sen kaapin ulkopuolelle. Lämpöpumppu toimii vastaavalla tavalla, mutta se kerää ulos varastoitunutta lämpöä ja siirtää sen sisälle kotiisi. on Maalämmössä pumppu noutaa sitä lämpöä, mitä auringon lämmöstä on varastoitunut maahan kesällä. Lämpö kerätään useamman sadan metrin pituisella muoviputkella, joka kaivetaan maahan tontilla. Kalliolämmössä pumppu noutaa lämpöä syvältä kalliosta, jossa lämpötila pysyy käytännössä lähes vakiona ympäri vuoden. Vesivoima Vesivoima muodostaa Pohjoismaissa keskeisen osan sähköntuotannosta: Norjassa lähes 100 prosenttia, Ruotsissa puolet ja Suomessakin lähes viidenneksen. Vesivoiman keskeisiä ongelmia ovat lajiston monimuotoisuudelle ja elinympäristöille aiheutuvat haitat. Ne syntyvät patoamisesta sekä vedenkorkeuden ja virtauksen sääntelystä. Muita haittoja aiheutuu raskasmetallien vapautumisesta ja metaanin ja muiden kasvihuonekaasujen muodostumisesta sen seurauksena, että biomassaa jää tekoaltaiden alle. Aurinkoenergia Aurinkoenergiaa muunnetaan suoraan sähköksi, ja lämpöä voidaan kerätä lämminvesijärjestelmään. Aurinkosähköä tuotetaan sähköverkkoon Suomessa vielä vähän, mutta muualla Euroopassa sen tuottaminen kasvaa kuitenkin nopeasti. Tehokas hyödyntäminen ja varastointi ei ole pohjoisessa yhtä helppoa kuin etelässä. Kuitenkin osa tarvitsemastamme sähkö- ja lämpöenergiasta siitä voidaan saada. Auringon avulla voidaan esimerkiksi tuottaa vuositasolla puolet lämpimästä käyttövedestä, kesäkautena jopa kaikki. Aurinkosähköjärjestelmien tuotto Suomessa on yleensä hyvä helmikuusta lokakuun loppuun asti, kesän aikana tietysti kaikkein paras.
Tuulivoima Tuulivoimalaitokset vaikuttavat maisemaan, joten ne on sijoitettava huolellisesti. Tuulivoimasta tuotetaan sähköä muuttamalla tuulivoimalan turbiinin siivekkeiden pyörimisliike sähkövirraksi generaattorilla. 10 % Suomen nykyisestä sähkön kulutuksesta, eli noin 8 TWh, voitaisiin tuottaa rakentamalla noin 3500 MW tuulivoimakapasiteettia. Tanskassa sähköstä tuotetaan tuulivoimalla 20 %, Espanjassa 9 % ja Saksassa 7 %. Maailmanlaajuisesti tuulivoimakapasiteetti nelinkertaistui aikavälillä 2000 2006. www.ekoenergia.info/ekoenergia/energiamuodot/ wikipedia
LISÄTIETOA www.ykliitto.fi/osoitemaapallo/arktinenalue www.ilmasto.org www.arcticcentre.org Ilmari-ilmastotiedotushanke Suomen YK-Liitto Töölöntorinkatu 2 B 00260 Helsinki p. 09/231 50 500 www.ykliitto.fi