1907. V. M. Esit. N:o 28. Lakivaliokunnan mietintö N:o 5 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta Suomen Eduskunnalle kulku kaupasta. Tämän armollisen esityksen on Eduskunta valmistelevaa käsittelyä varten lähettänyt Lakivaliokuntaan. Suomenmaan Valtiosäädyt 1906 1906 vuosien ylimääräisillä valtiopäivillä olivat erinäisin muutoksin hyväksyneet niille silloin armollisena esityksenä annetun asetusehdotuksen 31 päivänä maaliskuuta 1879 elinkeinoista julaistun asetuksen kulkukauppaa koskevan, 10 :n muuttamisesta; mutta kun Valtiosäätyjen päätös ei sittemmin saavuttanut armollista vahvistusta, on Keisarillinen Majesteetti Eduskunnalle antanut asiasta uuden esityksen, jonka mukaan kulkukauppaa koskevat säännökset tulisivat erotettaviksi yleisestä elinkeinolaista. Kulkukauppaoikeus, joka viitatun lainpaikan ja Kauppakaaren 6 luv. l :n mukaan on yleensä kielletty mutta muutamiin määrättyihin tavaralajeihin nähden sallittu Suomen kansalaisille, on armollisessa esityksessä ehdotettu suotavaksi ulkomaalaisillekin sekä ulotettavaksi kaikkiin yleisessä kaupassa luvallisiin ta- Lakivaliokunnan mietintö N:o 5.
2 1907. V. M. Esit. N:o 28. varoihin. Kulkukaupan luonteesta johtuu kuitenkin, että erikoisia säännöksiä on tarpeen sanotusta elinkeinosta aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi sekä kulkukaupan silmälläpitämiseksi muutenkin. 1. Armollisen esityksen l :n mukaan on kulkukauppalupaa haettaessa hakemukseen liitettävä Suomessa asuvan ja lääkärintointa harjoittavan lääkärin" antama terveystodistus. Kun lääkärintointa voi Suomessa harjoittaa ainoastaan siihen oikeutettu henkilö, katsoo Valiokunta sellaista lausetapaa, jota Valtiosäädyt 1905 06 vuosien valtiopäivillä tässä kohden käyttivät ja joka ei asiallisesti eroa armollisessa esityksessä olevasta, täsmällisemmäksi ja on siis :ää senmukaisesti muodostellut. 2. Kulkukauppaa harjoittavat monasti sellaiset vähävaraiset henkilöt, jotka ruumiinvian- tai vamman vuoksi eivät kykene varsinaiseen ruumiilliseen työhön ja joitten siis muuten täytyisi turvautua vaivaishoitoon. Kun heidän harjoittamansa kauppa ei voi olla kovinkaan tuottava, joten 26:kin markan vuosimaksu saattaa olla heidän vaikea suorittaa, on Valiokunta katsonut voitavan myöntää kuvernöörille oikeuden, milloin sellainen henkilö asianmukaisesti todistaa varattomuutensa, va-' pauttaa hänet mainittua vuosimaksua suorittamasta. Säännöksen tarkoituksesta johtuu, ettei sitä ole syytä ulottaa muihin kuin Suomen kansalaisiin. 3. Kulkukaupan aiheuttamista haitallisuuksista on erittäinkin valitettu sitä, että kulkukauppiaat useinkin levittävät tarttuvia tauteja. Kun ainoastaan kerta vuodessa tapahtuva lääkärintarkastus ei näytä antavan riittäviä takeita tartuntavaaraa vastaan, on Valiokunta pitänyt tarpeellisena ehdottaa, että kulkukauppiaan olisi terveystodistuksensa uusittava aina kuuden kuukauden kuluttua. Pääasiallisesti terveydellisiä näkökohtia silmälläpitäen on myöskin ehdotettu, että terveyslautakunnan jäsen tai, missä sellaista lautakuntaa ei ole, kunnallislautakunnan jäsen on oikeutettu vaatimaan Lakivaliokunnan mietintö N:o 5.
1907. - T. M. - Esit. N:o 28. 3 kulkukaupan harjoittajalta tämän passitusta ja terveystodistusta nähtäväkseen. Kun sellaisen kulkukauppiaan, jolla ei ole asuntoa 5. ja kotipaikkaa Suomessa, 2 :n mukaan on suoritettava kunnallisvero sille kunnalle, jonka hän kulkukauppalupaa hakiessaan on ilmoittanut päämajailupaikakseen, on välttämätöntä, että se kunta saa tästä ilmoituksesta tiedon. Tähän nähden on Valiokunta katsonut olevan syytä lausua sen toivomuksen, että kulkukaupan silmälläpitämisestä 5 :n mukaan annettavissa hallinnollisissa määräyksissä kuvernöörit velvoitettaisiin kunnille asiasta lähettämään tarpeenmukainen ilmoitus. Kun ajurin-, palkkasoutajan-, lastaajan-, hiojan- ja 6, muun sellaisen ammatin harjoittaminen ei käsitä kulkukauppaa, on Valiokunnan mielestä oikeinta niistä säätää yleisessä elinkeinolaissa. Asiata koskeva säännös on senvuoksi 6 :stä poistettu. Lakiehdotusta tarkastaessaan on Valiokunta vihdoin kiinnittänyt huomiota siihen seikkaan, että lakiehdotuksen alkulauseessa on, samoin kuin oli laita Valtiosäädyille 1905 1906 vuosien valtiopäivillä annetun lakiehdotuksen, ehdotettu kumottavaksi muun muassa heinäkuun 2 päivänä 1900 syntyperäisten venäläisten kaupankäynnistä annettu armollinen asetus. Kun sanottu asetus ei ole syntynyt siinä järjestyksessä, kuin perustuslaki pätevän lain säätämisestä tällä alalla määrää, katsoo Lakivaliokunta, ettei Eduskunnan ole otettava osaa sen peruuttamiseen. Valiokunta on sen vuoksi muodostanut lakiehdotuksen alkulauseen toisin kuuluvaksi. Edelläesitetyn nojalla saa Valiokunta kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta, lausuen että 2 päivänä heinäkuuta 1900 syntyperäisten venäläisten kaupankäynnistä annetulla asetuksella, pe- LciliiiaiicLuitiian mietintö N:o 5.
4 1907. V. M. Esit. N:o 28. rustuslainvastaisessa järjestyksessä syntyneenä, ei ole ollut lainvoimaa, ilmoittaisi hyväksyneensä armollisessa esityksessä olevan lakiehdotulcsen eräin muutoksin, joiden johdosta ehdotettu laki tulisi olemaan näin kuuluva: Laki kulkukaupasta. Kumoten kulkukaupasta voimassa olevat määräykset, 7nikäli ne ovat vastoin tätä lakia, säädetään täten seuraavasti: l Yleisessä kaupassa luvallisten tavarain kaupaksi kuljettamiseen talosta taloon maalla haettakoon lupa kuvernööriltä, ja liitettäköön hakemukseen todistus siitä, että hakija on hyvämaineinen ja että hänellä on oikeus hallita itseään ja omaisuuttansa, sekä Suomessa (poisj.) lääkärintointa harjoittamaan oikeutetun lääkärin antama terveystodistus. Jos kuvernööri harkitsee hakijan nuhteettomaksi, antakoon hänelle avoimen passituksen vuodeksi kerrallaan tällaisen kulkukaupan harjoittamiseen. 2. Ennenkuin passitus hakijalle annetaan, tulee hänen lääninrahastoon suorittaa kuvernöörin määräämä vuosimaksu, vähintäin 25 ja enintään 50 markkaa. Kunnallisvero tällaisen elinkeinon tuloista on kulkukauppiaan suoritettava sille kunnalle, jossa hänellä on asunto ja kotipaikka, mutta jollei hänellä sitä Suo- Lakivaliokumian mietintö N:o 5.
1907. V. M. Esit. N:o 28. 5 messa ole, suorittakoon veron sille kunnalle, jonka hän on ilmoittanut päämajailupaikakseen. Mainitun vuosimaksun suorittamisesta olkoon kuvernöörillä oikeus vapauttaa sellainen Suomen kansalainen, joka on raajarikkoinen ja asianmukaisesti todistaa varattomuutensa. 3 Kulkukaupan harjoittaja on velvollinen mukanaan pitämään ja asianomaisen poliisiviranomaisen tai terveyslautakunnan jäsenen tahi, missä sella-ista lautakuntaa ei ole, kunnallislautakunnan jäsenen vaatimuksesta näyttämään passituksensa ja terveystodistuksensa, joka viimemainittu on aina kuuden kuukauden kuluttua uudistettava. 4. Kulkukauppaoikeuden, joka l :n mukaan on myönnetty, voi kuvernööri peruuttaa, jos kulkukauppias on saattanut itsensä syypääksi lain rikkomiseen. 5 Ne tarkemmat määräykset, jotka kulkukaupan silmälläpitämistä varten ehkä havaitaan tarpeellisiksi, annetaan hallinnollista tietä. 6. Oikeus (poisj.) kokoilla ja ostella lumppuja, jouhia, harjaksia, karvoja, eläinten luita, sarvia ja muita Lakivaliokunnan mietintö N:o 5.
6 1907. V. M. Esit. N:o 28. sellaisia jätteitä kuuluu jokaiselle, kansalaisoikeuteen katsomattta, ilman ilmoitusta tahi erityistä lupaa. 7. Joka harjoittaa kulkukauppaa ilman asianomaista lupaa taikka sellaisen kaupan silmälläpitoa varten erittäin julaistuja määräyksiä noudattamatta, rangaistakoon vähintään kymmenen ja enintään viidensadan markan sakolla. Siltä, joka tavataan tässä mainitusta rikkomuksesta, saa mukana olevan tavaran ottaa todisteeksi ja sakon vakuudeksi takavarikkoon. Helsingissä 24 p:nä lokakuuta 1907. Tämän asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Söderholm sekä jäsenet Cederberg, Gripenberg, Huotari, K. Hämäläinen, L. Ingman, Jalava, Kannisto, Koivisto, Käpy, M. S. Laine, O. F. Laine, Luoma, Mikkola, Myllylä ja Tikkanen sekä varajäsen Rantanen. Helsinki 1907. Helsingin Sentraalikirjapaino.