Lausuntopyyntö STM 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Helsingin yliopisto 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Ossi Tuomi 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa Matkapuhelin Sähköposti Ossi Tuomi Kehitysjohtaja 050 4150285 ossi.tuomi@helsinki.fi 4. Lausuntopyynnön käsittelypäivämäärä toimielimessä 24.02.2014 5. Toimielimen nimi Toimielimen nimi - Lääketieteellinen tdk/dekaani Risto Renkonen 6. Onko vastaaja
7. Kunta numero tilastokeskuksen luokituksessa 8. 5 :ssä säädetään palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Säännöksen mukaan palvelut on toteutettava mahdollisuuksien mukaan lähellä asukkaita, mutta palveluja voidaan niiden saatavuuden tai laadun turvaamisen niin edellyttäessä keskittää. Onko linjaus tarkoituksenmukainen? Avoimet vastaukset: Kyllä 9. 6 :ssä säädetään palvelujen kielestä. Turvaako lakiehdotus kielellisten oikeuksien toteutumisen riittävän hyvin? 10. Muita huomioita 1 luvun säännöksistä
11. 7 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueista sekä perustason alueista. Järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä säädetään tarkemmin 11 :ssä. Pääsäännön mukaisesti sosiaali- ja terveysalue vastaa kaikkien palvelujen järjestämisestä. Perustason alueella on kuitenkin rajoitettu palvelujen järjestämisoikeus. Tulisiko kaikkien sosiaalija terveyspalvelujen kuulua vain sosiaali- ja terveysalueen järjestämisvastuulle? 12. 8 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueiden sekä perustason alueiden muodostumisen yleisistä edellytyksistä. Ovatko laissa määritellyt sosiaali- ja terveysalueiden yleiset edellytykset riittävän selkeitä? 13. Ovatko laissa määritellyt perustason alueiden yleiset edellytykset riittävän selkeät?
14. 11 :ssä säädetään järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä. Valitkaa seuraavista vastausvaihtoehdoista yksi, joka vastaa parhaiten näkemystänne. Avoimet vastaukset: Perustason alueen järjestämisvastuulla tulisi olla vähemmän palveluja 15. 16 :ssä säädetään erityisvastuualueiden tehtävistä. Tuleeko erityisvastuualueella olla kaikki säännöksessä luetellut tehtävät? Avoimet vastaukset: Kyllä 16. Mikäli vastasitte edelliseen kysymykseen Ei, valitkaa seuraavista erityisvastuualueille säädetyistä tehtävistä ne, joita erityisvastuualueilla ei mielestänne tulisi olla. 17. Muita huomioita 2 luvun säännöksistä
18. 17 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen hallinnosta. Pääsääntöisesti alueiden hallinto järjestetään vastuukuntamallilla, joka poikkeaa nykyisin käytössä olevasta vastuukuntamallista. Onko järjestämislain mukainen vastuukuntamalli selkeä? 19. 18 :ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon oikeudellisesta ja taloudellisesta vastuusta. Onko sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen oikeudellinen vastuutaho säännösten perusteella selkeä?
20. 19 :ssä säädetään edellytyksistä, joiden toteutuessa sosiaali- ja terveysalueeseen kuuluvat kunnat voivat päättää alueen hallinnoimisesta kuntayhtymämallilla. Yksi edellytyksistä on, että kuntayhtymää kannattaa vähintään puolet alueen kunnista, joiden asukasluku on vähintään 2/3 alueen yhteenlasketusta asukasluvusta. Ovatko nämä suhdeluvut oikeita? 21. Pitäisikö sote-alueeseen kuuluvilla kunnilla olla esitettyä vapaampi mahdollisuus sopia, hallinnoidaanko aluetta vastuukuntamallilla vai kuntayhtymämallilla? Avoimet vastaukset: Kyllä 22. 21 :ssä säädetään vastuukuntamallin yhteistoimintasopimuksesta. Edustajainkokous hyväksyy yhteistoimintasopimuksen. Kuinka yhteistoimintasopimuksesta tulisi päättää?
23. 22 :ssä säädetään vastuukunnan yhteisestä toimielimestä. Kaikista kunnista ei välttämättä ole edustajaa toimielimessä. Onko tarkoituksenmukaista, että lain mukaan kaikilla kunnilla ei tarvitse olla edustajaa toimielimessä? 24. 23 :ssä säädetään vastuukuntamallin toimielimen tehtävistä. Ovatko ne hyväksyttäviä? 25. Onko hyväksyttävää, että vastuukuntamallissa toimielimen tilinpäätös tulee hyväksyä edustajainkokouksessa?
26. 31 40 :ssä säädetään erityisvastuualueiden hallinnosta. Onko esitetty erityisvastuualueen hallinnon järjestäminen mielestänne tarkoituksenmukainen? 27. 34 :ssä säädetään erityisvastuualueen hallituksen kokoonpanosta. Onko hallituksen kokoonpano tarkoituksenmukainen? 28. 39 :ssä säädetään erityisvastuualueen päätösvallasta. Onko hyväksyttävää, että erityisvastuualueilla on suoraa päätösvaltaa sote- ja perustason alueiden päätösvaltaan kuuluvissa asioissa? Avoimet vastaukset: Kyllä
29. Muita huomioita 3 luvun säännöksistä - Ks. yhteenvedon kohta 47. 30. Huomioita 4 luvun säännöksistä 31. 47 :ssä säädetään perustason alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko perustason alueen rahoitusperiaate selkeä? 32. 48 :ssä säädetään sote-alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Sote-alueen rahoitus koostuu sekä alueen kuntien että sote-alueeseen mahdollisesti kuuluvien perustason alueiden maksuosuuksista. Onko sote-alueen rahoitus selkeä?
33. 49 :ssä säädetään erityisvastuualueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko ervan rahoitus selkeä? 34. 50 :ssä säädetään alijäämän kattamisvelvollisuudesta perustason alueella, sote-alueella ja erityisvastuualueella. Onko säännös hyväksyttävä? 35. Muita huomioita luvun 5 säännöksistä 36. Huomioita 6 luvun säännöksistä
37. 70 :ssä säädetään henkilön hoidon järjestämisestä hänen muuttaessa uuteen kotikuntaan. Nykyään kotikunnan muuttuessa perhehoidon, laitoshoidon ja asumispalvelujen rahoitusvastuu säilyy entisellä kotikunnalla. Ehdotuksen mukaan järjestämisvastuun siirtyessä myös rahoitusvastuu siirtyy uudelle kotikunnalle. Onko esityksen mukainen rahoitusvastuun siirtyminen kotikunnan muuttuessa hyväksyttävää? 38. 73 :ssä säädetään asiakas- ja potilastietojen rekisterinpidosta. Pidättekö hyväksyttävänä, että rekisterinpito määrätään sosiaali- ja terveysalueen vastuukunnan tehtäväksi myös perustason asiakas- ja potilastietojen osalta? 39. Muita huomioita 7 luvun säännöksistä
40. Voimaanpanolain 3 ja 4 :ssä säädetään sote-alueen ja perustason alueen muodostamisesta. Onko väestökriteerien sitominen vuoden 2013 loppuun hyväksyttävää? 41. Onko alueista päättämisen aikataulu sopiva? 42. 5 :ssä säädetään Uudenmaan sosiaali- ja terveysalueesta. Onko säännös mielestänne hyväksyttävä?
43. 13 :ssä säädetään perustason alueen oikeudesta järjestää erikoissairaanhoidon palveluja. Onko säännöksen mukainen lupamenettely tarkoituksenmukainen? Avoimet vastaukset: Kyllä 44. 14 :ssä säädetään henkilöstön asemasta. Ehdotukseen ei sisälly henkilöstön osalta määräaikaista siirtymäsuojaa. Onko henkilöstön asemasta säädetty asianmukaisesti? 45. 15 :ssä on säädetty omaisuusjärjestelyistä. Onko linjaus hyväksyttävä?
46. Millaista muutostukea toivoisitte valtioneuvoston kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen tarjoavan? 47. Muut kommentit hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä - Helsingin yliopiston lausunto SoTe uudistuksesta Taustaa: Hyvin toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat kansalaisten perusoikeus. Viime vuosikymmeninä sairauksien hoidon merkitys ihmisten elinikään ja toimintakykyyn on ollut kasvava. Sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen on terveyspolitiikan keskeisin tavoite ja kustannustehokkain hoitomuoto. Näiden ohella tarvitaan myös yhä vaikuttavampia hoitoja, joita tuotetaan sairaaloissa. Sairaanhoitopiirien toiminta yli kahden vuosikymmenen aikana on merkinnyt aikaisemman hajanaisen ja tehottomasti järjestetyn sairaalalaitoksen merkittävää kehittymistä, jonka tuoreet kansainväliset arviot ovat vahvistaneet. On syytä toimia harkitsevasti tehtäessä muutoksia hyvin toimivaan järjestelmään. Sairaaloita tarvitaan ja niiden toiminnan tehokkaaseen järjestämiseen tarvitaan laajoja väestöpohjia. Perusterveydenhuollon lääkäri- ja hammaslääkäripalveluiden heikentyminen on tapahtunut 2000-luvulla, mutta se ei johdu erikoissairaanhoidosta, sairaaloista tai sairaanhoitopiireistä. 1990-luvulla erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto kehittyivät myönteisesti yhteistyössä. Perusterveydenhuollon ongelmat ovat pitkälti seurausta pienten väestöpohjien ja hajanaisuuden mukanaan tuomista johtamisongelmista, lääkäreiden perusterveydenhuollon työn järjestämiseen liittyvistä haasteista ja samanaikaisesta työterveyshuollon ja yksityisen terveydenhuollon vetovoiman kasvamisesta. Nämä ongelmat on mitä pikimmin ratkaistava. Kannatamme erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ja niihin läheisesti kytkeytyvien sosiaalipalveluiden yhteistä järjestämistä laajalla väestöpohjalla. Siitä on jo olemassa hyviä esimerkkejä ja myönteisiä kokemuksia. Samalla kuitenkin korostamme, että vaativa erikoissairaanhoito kuten myös vaativimmat sosiaalipalvelut tarvitsevat selvästi suuremman väestöpohjan kuin nyt esitetty 50 000 asukasta. Optimaalinen minimiväestö olisi 200 000 asukasta, vaikkakaan Suomessa tätä rajaa ei kaikilla alueilla voida harvan asutuksen johdosta saavuttaa. Kommentteja: Haluamme kiinnittää huomion erityisesti seuraaviin järjestämislakiluonnoksen kohtiin lain jatkovalmistelussa: 1. Sote-alueen toteuttaminen lähes yksinomaan vastuukuntamallilla johtaa useisiin ongelmiin varsinkin metropolialueella, jonka takia siihen ei pidä siirtyä ainakaan HUS alueella. 2. Kuntayhtymämalli erikoissairaanhoidossa ja muussa terveydenhuollossa on osoittanut toimivuutensa. Julkisuudessa toistuvasti esitetty väite kustannusten karkaamisesta ei perustu tosiasioihin. Erikoissairaanhoidon osuus kuntien menoista on tällä hetkellä yhden (1 %) prosenttiyksikön suurempi kuin 20 vuotta sitten. Tälle samalle jaksolle ajoittuu mm. hoitotakuulainsäädäntö ja vaativan erikoissairaanhoidon erittäin tuloksellinen teknologinen kehitys (uudet lääkkeet, hoitomuodot, diagnostiikka jne.). Nimenomaisesti erikoissairaanhoidon järjestämisen laajapohjaisuus on mahdollistanut toiminnan keskittämiset ja rationalisoinnit. 3. Yliopistolliset sairaalat ja varsinkin HUS tuottavat palvelujaan sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Niissä turvataan myös tulevaisuuden sairaanhoito kouluttamalla lääkäri- ja hoitohenkilökuntaa sekä tekemällä lääketieteellistä tutkimusta. Ne ovat olennainen osa maamme viiden lääketieteellisen tiedekunnan infrastruktuuria. Yliopistosairaaloiden tulee toimia kuntayhtymämuotoisina ja niiden hallinnossa tulee myös yliopistoilla olla edustus. Muutosehdotuksia ja lisäyksiä: Lääketieteellisten tiedekuntien dekaanit ja johtajat ovat yhdessä laatineet samansisältöisen lausunnon yliopistojensa rehtoreiden käytettäväksi pohjana STM:n lausuntopyynnössä. Nyt valmisteltava sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on tärkeä ja välttämätön, mutta se nostaa esille koulutuksen ja tutkimuksen kannalta keskeisiä huolia, mikäli nyt esillä oleva lakiehdotus tulee voimaan tällaisena. Yliopistosairaalat ja niiden rooli on lakiesityksessä määritelty riittämättömästi. - Yliopistollinen keskussairaala tulee määritellä dokumenteissa esimerkiksi näin: Lääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä toimiva keskussairaala, jossa annetaan korkeimman tason erikoissairaanhoitoa, osallistutaan keskeisellä panoksella lääkäreiden- ja hammaslääkäreiden perus- ja erikoiskoulutukseen sekä suoritetaan lääketieteellistä tutkimustyötä potilaiden parhaaksi. Uudessa laissa, samoin kuin nyt voimassa olevassa erikoissairaanhoitolaissa, määritellään yliopiston ja erityisesti lääketieteellisen tiedekunnan pysyvä jäsenyys eri tason hallintoelimissä. Ainakin tämä tarkoittaa edustusta yliopistosairaalan erityisvastuualueen yhtymäkokouksessa ( 32) ja erityisvastuualueen hallituksessa ( 34). Samalla tulisi määritellä miten suurta äänivaltaa yliopiston edustajat käyttävät em. elimissä. On myös tärkeää sitä, yliopistojen edustus säilyy siten, että edustus ei rajoitu vain niiden asiakokonaisuuksien käsittelyyn, jotka liityvät yliopistojen toimialaan. - Yliopistoille, jotka ovat kuin siamilaset kaksoset yliopistollisen keskussairaalan kanssa, tulee taata edustus
sairaalan hallituksessa. Nyt voimassa olevassa erikoissairaanhoitolaissa määritellään selvästi se, että yliopiston professorit ja muut opettajat voivat toimia, suostumuksensa mukaan, yliopistosairaalan sivuvirassa (1.12.1989/1062, 28 29). Tämä tärkeä yhteistyö tulee määritellä säädöstasoisesti myös uusissa laeissa ja asetuksissa. Tämä rakenne on välttämätön kaikkien yllä kuvattujen korkeimman tason hoito-, opetus- ja tutkimustoimintojen takaamiseksi. Vastuukuntamallinen järjestely kaventaa koulutus- ja tutkimusmahdollisuuksia ja siksi ainakin erva-alueilla kuntayhtymämalli on parempi. Kuntayhtymämalli jakaa sotepalveluiden vastuun- kantamisen ja vaikutusmahdollisuudet kaikille kunnille yhtäläisesti. Yliopistotasoisen tutkimuksen jatkuminen ja resurssoiminen on edelleen tärkeää. Pykälät 55 ja 56 kuvaavat tilanteen, joka muistuttaa nykyistä käytäntöä. Yliopistolliset keskussairaalat ovat Suomen tärkein kliinisten tutkimuksien toteuttamispaikka. Yhdessä yliopistolliset sairaalat ja lääketieteelliset tiedekunnat (koulutusyksiköt) muodostavat aktiivisia hoito-, tutkimus- ja opetuskeskuksia, esim. Akateeminen Lääketiedekeskus Helsinki (Academic Medical Centre Helsinki, AMCH), joka on tällä hetkellä alansa 10 parhaan lääketieteellisen yksikön joukossa Euroopassa ja 50 parhaan joukossa maailmassa. Pykälän 53 mukaisesti yliopistoille korvataan erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärin koulutuksen kustannuksia. Korvaus nousee esille myös ns. siirtotyöryhmän loppuraportissa, joka luovutetaan ministerille keväällä 2014. Siirtotyöryhmä on laskenut yliopiston kuluja em. koulutuksesta ja esittää, että korvaustaso olisi 10 000 euroa koulutettavan tutkintoa kohden. Pykälässä 53 mainitaan edelleen tutkintoperusteinen korvaus, pitäisi olla koulutusperusteinen korvaus. Jatkossa erikoistuminen ei ole enää tutkinto, mutta silti yliopistoille jää iso kulu koulutuksen järjestämisestä, suunnittelusta, laadun, sisällön ja laajuuden kontrolloinnista sekä arvioinnista. Voimassa olevat säädökset määräävät, että lähes kaikilla erikoistumisaloilla yli puolet koulutuksesta tulee tapahtua yliopistosairaalan ulkopuolella. Nyt lausuntokierroksella oleva lakiesitys ei mallinna erikoistumisen järjestelyjä erva-alueen (yliopisto)sairaaloissa ja sote- alueiden yksiköissä. On välttämätöntä jatkaa ja jopa laajentaa hajautettua koulutusta, jotta varmistetaan mahdollisuus hakeutua erikoistumiskoulutukseen maan eri osista ja voidaan kouluttaa entistä suurempi määrä erikoislääkäreitä ja erikoishammaslääkäreitä. Siten haluamme korostaa 60 merkitystä koulutuksen järjestämisessä palvelujärjestelmässä. Pykälässä 60 kuvataan hyvin tiedekuntien oikeus siihen, että palvelujärjestelmässä on koulutukseen sopivat tilat ja opetusresurssit Säädöksissä on tarpeen ottaa myös huomioon näkökohta, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto voidaan kunnan (tai sote-uudistuksen yhteydessä sitä mahdollisesti korvaavan tahon) suostumuksella järjestää myös muulla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymällä tavalla. Helsingissä helmikuun 24 päivänä 2014