ELEKTROLYYTTINEN PINNOITUS

Tietokortti kemiallisesta altistumisesta metalli- ja autoalojen työtehtävissä ELEKTROLYYTTINEN PINNOITUS Tiivistelmä Esineiden pinnoitus metalleilla kuten nikkelillä, kromilla tai sinkillä voidaan tehdä joko sähkökemiallisesti, kemiallisilla liuoksilla tai kastamalla sulaan metalliin (esim. kuumasinkitys). Tämä tietokortti kuvaa sähkökemiallisia eli elektrolyyttisiä pinnoitusmenetelmiä. Tavallisimmat sähköpinnoituksessa käytetyt menetelmät ovat sinkitys, nikkelöinti, kromaus, kuparointi, eri metalleista koostuva seospinnoitus ja komposiittipinnoitukset. Metalliesineitä voidaan pinnoittaa sähköisesti myös muilla metalleilla kuten hopealla tai kullalla. Tässä kortissa ei kuvata kadmiointia, koska valtineuvoston päätöksessä (1415/1992) on kielletty ja rajoitettu kadmiumin ja sen yhdisteiden käyttöä. Kadmioinnin käyttökielto ei koske kuitenkaan esim. ilmailu-, kaivos-, meri- ja ydinvoimatekniikan aloja sekä muutamia muita aloja, joissa edellytetään korkeaa turvallisuutta. Elektrolyyttisellä pinnoituksella voidaan metalliesineet päällystää ohuella, jopa vain muutaman mikrometrin paksuisella metallikerroksella, joka parantaa esineen korroosio-ominaisuuksia tai muuttaa pinnan ulkonäköä. Pinnoituksessa käytetyt metalliyhdisteitä ja happoja kulkeutuu työilmaan kylpyliuoksista nousevan sumun ja höyryn mukana. Kylvyistä vapautuvien happojen pitoisuus voi olla korkea, jos ilmanvaihto on puutteellinen. Sumun ja höyryn muodostusta voi vähentää kattamalla altaat. Altistuminen metalliyhdisteille pinnoituksen aikana on yleensä vähäistä, mutta voi olla merkittävää huonoissa olosuhteissa. Pääasialliset vaarat liittyvät huolto- ja häiriötilanteisiin, jotka voivat olla esim. allasvuoto, kemikaalien käsittelyssä tapahtuva virhe, ihoroiskeet ja muu kosketus. Kemikaalien reagoidessa keskenään voi vahinkotilanteissa vapautua myrkyllisiä kaasuja. Työtehtävän kuvaus Sähköpinnoituksessa on useita työvaiheita: useita esikäsittelytoimenpiteitä, pinnoitukset ja jälkikäsittelyt. Esikäsittely-menetelmiä ovat mm. rasvanpoisto, peittaus, aktivointi ja passivointi. Elektrolyyttisessä eli sähkökemiallisessa pinnoituksessa pinnoitettava esine upotetaan metallisuolapitoiseen vesiliuokseen, ja metallipinnoitetta saostetaan esineen päälle sähkövirran avulla. Pinnoituksia voi olla useita kerroksia joko samalla metalilla tai eri metalleilla haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Elektrolyyttisessä pinnoituksessa liuos sisältää metallisuolojen lisäksi happoja, emäksiä, kompleksinmuodostajia, kostutusaineita sekä erilaisia kiiltolisiä. Pinnoitettava esine on katodina ja anodi on 1/10

joko saostettavaa metallia tai liukenematonta ainetta. Liukenemattomat anodit voivat olla grafiittia, platinaa, lyijyä tai ruostumatonta terästä. Alumiinikappaleet voidaan pinnoittaa korroosiota vastaan oksidikerroksella esim. anodisoimalla eli eloksoimalla. Alumiini on happoliuoksessa anodina, jonka pinta hapetetaan alumiinioksideiksi. Työtehtävässä käytettävät valmisteet ja niiden kemiallisia aineosia Elektrolyyttisiä pintakäsittelymenetelmiä on lukuisia ja niissä voidaan käyttää monia kemikaaleja ja niiden seoksia. Ohessa on lueteltu esimerkkejä kylpyliuoksista. Sinkitys Sinkkikylvyt voivat sisältää Sinkkioksidia, natriumhydroksidia ja natriumsyanidia. Ne ovat voimakkaasti emäksisiä, ph:n ollessa lähellä 14 (alkalinen syanidisinkitys). Sinkkioksidia, natrium- tai kaliumhydroksida (syanidivapaa alkalinen sinkitys) Sinkkikloridia, kalium ja natriumkloridia, boorihappoa ja kostuttavia aineita Sinkkianodi rikkihappoliuoksessa Nikkelöinti Nikkelöintiliuokset voivat sisältää Nikkelisulfaattia, nikkelikloridia ja boorihappoa. Lisäksi liuoksissa voi olla mm. pintajännitystä alentavia ja kiiltoa lisääviä yhdisteitä. Kylvyn lämpötila voi olla huoneenlämpoisestä 80 C:een ja ph 2-4,5. Nikkelisulfamaattia Nikkelisulfaattia rikkihappoliuoksessa Nikkelikloridia suolahappoliuoksessa Nikkelikomposiittikylvyissä on nikkelisuolojen ja happojen lisäksi kovia hiukkasia kuten piikarbidia, alumiinioksidia ja timantteja tai pehmeitä hiukkasia kuten teflonia, grafiittia ja molybdeenisulfidia. Nikkeli-strike sisältää nikkelikloridia ja suolahappoa. Kromaus Kromausliuokset voivat sisältää kromi(vi)- tai kromi(iii)-yhdisteitä Kiiltokromaus: Kromi(VI)kylvyt perustuvat kromihappoon ja katalyyttiin, joka voi sisältää sulfaattia tai fluoridia Kromi(III)kylvyissä käytetään esim. kromi(iii)sulfaattia tai kromi(iii)kloridia yhdessä lisäaineiden kanssa. Kovakromaus Kromihappoa ja katalyyttiä, joka voi olla sulfaatti-ioneja tai sulfaattien ja fluoridien seos. Kylpyjen lämpötila voi olla huoneenlämpöisestä 55 C:een. Kuparointi Kuparointikylpy voi olla hapan, jolloin se sisältää rikkihappoa, kuparisulfaattia ja esim. lyijyfluoroboraattia tai alkalinen, sisältäen kalium- ja kuparisyanidia sekä lisäaineita. Tinaus Tinasulfaatti, rikkihappo ja lisäaineita, tina voi olla myös anodina rikkihappoliuoksessa. 2/10

Hopeointi Valtaosa hopeointi liuoksista sisältää kalium-hopeasyanidia. Syanidia on yritetty korvata tiosulfaatilla. Myös hopea-palladiumseosta on käytetty pinnoitukseen. Kultaus Kultaus tehdään alkalisessa kylvyssä, jossa on kalium-kultasyanidia. Muita metalleja kuten kuparia ja hopeaa voidaan lisätä liuokseen antamaan kullalle eri sävyjä. Muita orgaanisia tai epäorgaanisia lisäaineita käytetään haluttaessa tiettyjä pintaominaisuuksia. Elektrolyyttiin voidaan lisätä jäämiä mm. arseenia, lyijyä ja vismuttia esim. pinnoitettaessa elektronisia laitteita. Happamia kultauskylpyjä käytetään haluttaessa kovia ja kulutusta kestäviä pintoja. Kylpyliuokset sisältävät tällöin kullan lisäksi kaliumtetrasyanuraattia. Seosmetalleina käytetään esim. kobolttia, nikkeliä, rautaa ja indiumia. Alumiinin anodisointi Alumiinin hapetus tehdään happoliuoksessa, jossa voi olla rikkihappoa (esim. 15%), boorihappoa ja oksaalihappoa. Työhygieenisissä selvityksissä todetut merkittävimmät kemialliset altisteet Altiste (CAS nro) Sinkkikloridi (7646-85-7), huurut Sinkkioksidi (1314-13-2), huurut Natriumhydroksidi (1310-73-2) Nikkeli, yhdisteet Nikkelisulfaatti (7786-81-4) Nikkelikloridi (7718-54-9) Nikkelimetalli (7440-02-0) Kromi ja sen (ll,lll ) yhdisteet Kromitrioksidi (1333-82-0) R- lausekkeet HTP 2007 Mitattuja (8 h) mg/m 3 altistumistasoja 1) (mg/m 3 ) 1 R:35 2 (HTP 15min ) R:22-34- 50/53 50/53 2 < 1 R:20/22-40- 0,1 43 (syöpävaara) R:22-40- 0,1 42/43-50/53 (syöpävaara) 0,1 (syöpävaara) R:40-43 1 (syöpävaara) 0,5 R:21-25-26-37/38-41- 43-46-49 0,05 (syöpävaara) 0,006-0,08 keskiarvotaso 0,001 Altistumisen tekninen torjunta Käytetään mahdollisimman laimeita liuoksia. Kromi(VI)-yhdisteet korvataan kromi(iii)-yhdisteillä, jos teknisesti mahdollista. Yleisilmanvaihto, altaissa reunaimut tai ilmaverho, altaiden pinnalla vaahtoa, muovipalloja tai kannet, allaslinjojen kotelointi. Annostelujen automatisointi ja nostojen koneellistaminen. Syaanivety (74-90-8) Syanidi Hopeasyanidi (506-64-9) Kaliumsyanidi (151-50-8) Hopeametalli (7440-22-4) ja liukenemattomat yhdisteet R:12-26- 50/53 11 (HTP 15min, iho) 5 (iho) 0,1 5 (iho) 0,1 < 0,1-2,2 < 0,01-0,5 Syanidien korvaaminen, yleisilmanvaihto, altaissa reunaimut tai ilmaverho, altaiden pinnalla vaahtoa tai kannet, kotelointi, työn automatisointi. 3/10

Altiste (CAS nro) Kloorivety (7647-01-0) Rikkihappo (7664-93-9) R- lausekkeet R:23-35 (vedetön) R:35 0,2 HTP 2007 Mitattuja (8 h) mg/m 3 altistumistasoja 1) (mg/m 3 ) 7,6 Voi olla korkea, jos (HTP 15min ) ilmanvaihto huono, altaita ei peitetty tai kylvyt lämpimiä. Altistumisen tekninen torjunta Yleisilmanvaihto, altaissa reunaimut tai ilmaverho, altaiden pinnalla vaahtoa, muovipalloja tai kannet, allaslinjojen kotelointi Annostelujen automatisointi ja nostojen koneellistaminen. 1) Kiilunen M. 1994 ja Työterveyslaitoksen palvelumittaukset. Elektrolyyttisessä pinnoituksessa käytetyt metalliyhdisteet ja hapot eivät haihdu mutta niitä kulkeutuu työilmaan kylpyliuoksista nousevan sumun ja höyryn mukana. Sumun ja höyryn muodostusta voi vähentää kattamalla altaat. Altistuminen metalliyhdisteille pinnoituksen aikana on yleensä vähäistä, mutta voi olla merkittävää huonoissa olosuhteissa. Kylvyistä vapautuvien happojen pitoisuus voi olla korkea, jos ilmanvaihto on puutteellinen. Pääasialliset vaarat liittyvät huolto- ja häiriötilanteisiin, jotka voivat olla esim. allasvuoto, kemikaalien käsittelyssä tapahtuva virhe, ihoroiskeet ja muu kosketus. Kemikaalien reagoidessa keskenään voi vahinkotilanteissa vapautua myrkyllisiä kaasuja. Esim. vuototilanteissa happamat ja syanidipitoiset liuokset voivat sekoittua, jolloin vapautuu erittäin myrkyllistä syaanivetyä. Iho voi tahriintua metallisuoloista useassa työvaiheessa: valmistettaessa kylpyjä, lisättäessä yhdisteitä kylpyihin ja kosketeltaessa kylvyssä olleita esineitä sekä roiskeista. Elektrolyyttisessä pinnoituksessa syntyvät jätevedet kerätään, kiinteä jäte erotetaan ja hapot neutraloidaan. Kiinteä jäte voi sisältää raskasmetalleja kuten nikkeliä ja kromaatteja, jotka ovat ongelmajätettä. Jätevesien käsittelyssä suojautuminen pitäisi huomioida. Kromauslaitoksilla, joissa käytettiin kromi(vi)-yhdisteitä sisältäviä kylpyjä, työilman kromihappopitoisuus oli alhainen, alle 10% HTP-arvosta. Työterveyslaitoksen vv. 1994-2003 tekemien ilmamittausten mukaan. Pintakäsittelijöiltä mitattujen virtsan kromipitoisuuksien keskiarvo oli 0,05 µmol/l. Työterveyslaitoksella vv. 1998-2004 tutkituista pintakäsittelijöiden virtsanäytteistä 11 % ylitti toimenpiderajan, 0,10 µmol/l. Altistumattomien (normaaliväestön) viiteraja on 0,01 µmol/l. Kromi(VI)-yhdisteillä pinnoitettujen esineiden pinnalle voi jäädä pieniä määriä kromi(vi)-yhdisteitä. Nikkelöintilaitoksissa nikkeli voi olla ilmassa vesiliukoisina suoloina tai liukenemattomina yhdisteinä. Työilman nikkelipitoisuus on ollut viime vuosina elektrolyyttisissä niklaamoissa HTP-arvoihin verrattuna alhainen. Myös pintakäsittelijöillä vv. 1998-2004 mitattujen virtsan nikkelipitoisuuksien keskiarvo oli alhainen (0,12 µmol/l). Liukoisille nikkeliyhdisteile annetun toimenpideraja-arvon, 1,30 µmol/l, ylittäviä pitoisuuksia havaittiin kahdella pintakäsittelijällä. Altistumattomien (normaaliväestön) viiteraja on 0,06 µmol/l. Työilman syanidipitoisuus on ollut alhainen, keskimäärin 0,09 mg/m 3 metallien sähkökemiallisessa kultauksessa Työterveyslaitoksen vv. 1994-2003 tekemissä mittauksissa. Työilman syaanivetyhappopitoisuus on ollut keskimäärin 0,8 mg/m 3 metallien sähkökemiallisessa pinnoituksessa Työterveyslaitoksen vv. 1994-2003 tekemissä mittauksissa. 4/10

Syanideille altistumista voidaan seurata määrittämällä myös seerumin tiosyanaattipitoisuus. Metallin pintakäsittelijöiden seerumin tiosyanaattipitoisuudet ovat olleet pääasiassa altistumattomien viiterajojen alle. Tiosyanaattimäärityksien tuloksiin vaikuttavat kuitenkin suuresti yksilölliset erot sekä ruokavalio. Happoutujen pitoisuuksista työilmassa elektrolyyttisen pinnoituksen aikana on vähän mittaustuloksia. Sinkitysaltaan ympäristössä on mitattu korkeita, jopa nelinkertaisesti HTP 8h -arvon ylittäviä rikkihappopitoisuuksia (työvuorn aikainen keskiarvo 0,29 mg/m 3 ja vaihteluväli 0,07-0,79 mg/m 3 ) yhdessä sinkittämössä. Vahvojen happojen ja emästen käsittelyyn liittyy tapaturma- ja roiskevaara. Vahvoja happoja käsiteltäessä esim. laimennettaessa, ilmaan voi vapautua merkittäviä määriä happohuuruja. Altistuminen voi olla liiallista huoltotoimenpiteiden aikana, jätevesien ja kiinteiden jätteiden käsittelyssä. Alumiinin anodisoinnissa vapautuu ilmaan vetykaasua ja happoutua. Asioita, joihin työpaikalla tulee kiinnittää huomiota Vaaran arviointi ja opastus q Onko työpaikalla ajan tasalla olevat käyttöturvallisuustiedotteet ja kemikaaliluettelo? q Onko työnantaja tehnyt työpaikan riskinarvioinnin ja onko se kirjallisesti saatavilla? q Onko työntekijät perehdytetty työmenetelmiin, työhön liittyviin vaaroihin ja niiden hallintaan? q Onko työpaikalla kirjalliset ohjeet kemikaalien käsittelystä? q Onko myös huoltotöissä työskentelevät perehdytetty työhön liittyviin vaaroihin ja niiden hallintaan. q Onko työpaikalla nimetty henkilö, joka vastaa kemikaaleihin liittyvien vaaratekijöiden selvittämisestä? Vaarojen hallinta q Pintakäsittelyaltaat ja kemikaalien säilytystilat tulee varustaa varoitus ja turvamerkinnöillä. q Onko työtiloissa yleisilmanavaihto, jossa poisto-että korvausilma ovat tasapainossa? q Laimentamiseen ja annosteluun liittyviä riskejä voi vähentää autyomatiosoimalla. q Altaat on varustetteva joko molemminpuolisilla reunaimuilla (kapeat altaat) tai ilmapuhalluksella ja reunapoistolla eli ilmaverholla (leveät altaat). q Altaista ja tavaroista kulkeutuvia epäpuhtauksia voidaan siepata rakentamalla altaiden yäpuolelle poistoilmakupuja, ne ovat tehokkaita kuumille prosesseille. q Altaista karkaavia päästöjä voi vähentää kattamalla ne vaahdolla, muovipalloilla tai kansilla. q Automaattiset linjat kannattaa koteloida. q Nostimen voi koteloida ja varustaa poistolla. q Onko altaiden ympärillä ja kemikaalien säilytystiloissa suoja-altaat rikkoutumisen tai vuodon varalta? q Voidaanko viemäriverkko sulkea onnettomuustilateissa ja ohjautuvatko liuokset vuodon sattuessa jätteiden käsittelyyn. q Onko työpaikan yleisestä järjestyksestä ja siisteydestä huolehdittu? 5/10

q Onko toiminta niin laajamittaista, että kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin tarvitaan lupa Turvatekniikan keskukselta (TUKES luvat)? q Onko VNa 576/2003 räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta otettu huomioon? q Ovatko jätteiden säilytystavat, varastointi ja hävitys asianmukaisia? q Onko ympäristölainsäädäntö otettu huomioon? Suojaimet q Onko ihon ja hengitysteiden suojauksesta huolehdittu kaikkien altistavien työvaiheiden aikana? q Ovatko suojaimet soveltuvia kyseessä oleville altisteille ja suojausteholtaan riittäviä? q Käytetäänkä liuoksia valmistettaessa ja kemikaalien lisäyksissä asianmukaisia suojaimia? q Käytetäänkö huoltotöissä asianmukaisia suojaimia? q Käytetäänkö jätevesien ja jätteiden käsittelyssä asianmukaisia suojaimia? q Onko suojaimen tyyppi oikea (kts. kohta henkilönsuojaimet)? q Ovatko suojaimet kunnossa? q Onko suojainten säilytykselle asianmukaiset tilat? Terveystarkastukset, oireet, ensiapu q Onko työntekijöiden alkuterveystarkastus tehty (ks. kohta "Terveystarkastukset")? q Tiedostetaanko, että yskä ja hengenahdistus voivat olla astman alkuoireita? q Onko lisääntymisikäisiä naistyöntekijöitä (raskaana olevat: työ voi olla fyysisesti liian raskasta, altistumista raskauden aikana lisääntymisvaarallisille tai syöpävaarallisille aineille ei sallita)? q Esiintyykö työntekijöillä työhön liittyviä oireita, kuten ihottumaoireita tai hengitystieoireita? q Onko työpaikan ensiapuvalmiudesta huolehdittu (hapot, emäkset ja syanidit)? q Onko työpaikalla suihku roiskeiden huuhtelemiseksi? q Syanidimyrkytykseen ensiapuun tarvitaan spesifistä vasta-ainetta (amyylinitriitti). Erityistä syanideista q Onko syanideja käsittelevät, laitteita huoltavat ja tiloja siistivät henkilöt perehdytetty oikeisiin työmenetelmiin ja työhön liittyviin vaaroihin? q Onko syanideja käsittelevät henkilöt perehdytetty miten onnettomuustilanteissa tulee toimia? q Onko varmistettu, että happoliuoksia ei pääse sekoittumaan syanidien kanssa? q Onko syanideille erillinen varasto? q Onko syanidien annostelupaikalla kohdepoisto? q Ovatko käytetyt suojaimet kunnossa ja soveltuvatko ne syanivedylle tai syanideille? q Syanidimyrkytykseen ensiapuun tarvitaan spesifistä vasta-ainetta (amyylinitriitti). Kemikaalialtistumisen arviointi Työntekijöiden altistumisen arviointi aloitetaan selvittämällä työtehtävät, työolosuhteet ja käytetyt kemikaalit ja tutustumalla niiden käyttöturvallisuustiedotteisiin. Altistumisen suuruutta voi selvittää mittauttamalla 6/10

työilman epäpuhtauksien pitoisuuksia tai kemikaalien aineenvaihduntatuotteiden pitoisuutta elimistössä biomonitoroinnilla. Altistumisen arvioinnista saa lisätietoa Työterveyslaitokselta. Työpaikan ilmasta voidaan mitata käytettyjen happojen ja emästen pitoisuus, lisäksi altistumista fluorivetyhapolle ja fluorideille voidaan tutkia määrittämällä fluoridin pitoisuus virtsassa. Metalleille kuten kuudenarvoiselle kromille ja nikkelille altistumista voidaan seurata biomonitoroinnilla (ks. ohjeet "Kemiallisen altistumisen biomonitorointi 2005"). Syaanivety imeytyy elimistöön erittäin helposti myös ihon ja limakalvojen kautta. Syanideja voi muodostua elimistössä esim. joistakin ruoka-aineista, joten biomonitorointitulos ei aina kuvaa luotettavasti työperäistä altistumista. Myös eräät kasvit kuten pellava sisältävät syanideja. Teknisiä torjuntatoimenpiteitä ja päästöjen selvityksiä varten on tarpeen määrittää ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia. Raskauden aikana virtsan kromi ja nikkelipitoisuus ei saa ylittää altistumattomien viiterajoja. Raskaana olevien työntekijöiden työn vaarat ja altistuminen on arvioitava tapauskohtaisesti. Katso tarkemmat ohjeet kirjasta "Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa", erityisesti osio syöpävaaralliset aineet. Nuoria (alle 18v) työntekijöitä ei saa käyttää töihin, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa (ks. laki 998/1993 nuorista työntekijöistä ja siihen liittyvä asetus 508/1986). Terveyshaittaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon mm. suojainten käyttö. Ennen työn aloittamista on työnantajan tai oppilaitoksen tehtävä ilmoitus työpaikkaa valvovalle työsuojeluviranomaiselle. Merkityksellisimmät kemikaalien aiheuttamat terveyshaitat Kromaatit ja nikkelin vesiliukoiset yhdisteet voivat aiheuttaa astmaa, jonka oireisiin kuuluvat hengenahdistus, yskä ja hengityksen vinkuminen. Hengitystieherkistyminen voi myös ilmetä allergisena nuhana. Kromaatit ja nikkeli aiheuttavat myös ihoherkistymistä. Monet altisteista voivat aiheuttaa ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytystä. Kylpyliuokset sisältävät raskaudelle ja lisääntymiselle vaarallista ja syöpävaarallisia kromi(vi)- ja nikkeliyhdisteitä. Syöpävaarallisille aineille altistuvat tulee ilmoittaa ASA-rekisteriin (ks. kohta "Lisätietoa"). Raskauden aikana ei saa altistua syöpävaarallisille aineille. Syanidisuolat imeytyvät iholle joutuessaan nopeasti ihon läpi ja voivat aiheuttaa akuutin myrkytyksen. Oireina voi olla sekavuutta, uneliaisuutta, päänsärkyä, pahoinvointia, kouristuksia ja ilman hoitoa voi seurata jopa kuolema. Työpaikalla tulee olla syanidimyrkytyksen varalta olla ensiapuohjeet ja -valmius (vasta-aine: amyylinitriitti). Syanidiliuosten joutuessa tekemisiin happojen kanssa voi ilmaan vapautua erittäin myrkyllistä syaanivetyä. Oireet ja seuraukset ovat samat kuin ihon kautta altistuttaessa. Peittauksessa käytettävät hapot ja emäkset ovat voimakkaasti syövyttäviä ja ärsyttäviä aineita, jotka voivat aiheuttaa ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita ja onnettomuustilanteissa syövytysvammoja. Suurille ilmapitoisuuksille altistuminen onnettomuustilanteissa voi johtaa jopa 7/10

keuhkopöhöön. Pitkäaikainen altistuminen vahvoille hapoille kuten rikkihapolle voi aiheuttaa hammaskiilteen vaurioita. Rikkihappo on Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen (IARC) toimesta luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi, joka pitkäaikaisessa altistumisessa kroonista ylähengitystieärsytystä aiheuttaville pitoisuuksille on aiheuttanut lisääntynyttä kurkunpään syövän riskiä. Kemikaalien aiheuttamia työperäisiä sairauksia elektrolyyttisessä pinnoituksessa Elektrolyyttistä pinnoitusta tehneillä on tavattu meluvammoja, allergista kosketusihottumaa ja astmaa sekä syövytysvammoja. Hapot ja emäkset ovat aiheuttaneet työntekijöille silmien ja ihon syöpymävammoja roisketilanteissa esim. peittaustyössä. Hammaskiillevaurioita on myös kuvattu samoin kuin kroonista keuhkoputkentulehdusta ja astman kaltaisia hengitystieoireita. Suositeltavat keinot altistumisen vähentämiseksi Altaat on varustettava reunaimuin tai puhallus-imuperiaatteella toimivilla poistoilla. Nesteiden haihtumista ja sumun muodostumista altaista voi vähentää peittämällä altaat kansilla, muovipalloilla tai esim. vaahdolla. Altaat tulee olla peitettynä, kun pinnoitusta ei tehdä. Ilmastointilaitteiden toiminat tulisi tarkistaa säännöllisillä tarkastuksilla. Koska suurimmat vaaratekijät liittyvät onnettomuus- tai vahinkotilanteisiin, työntekijät tulee perehdyttää turvallisiin työtapoihin ja oikeisiin toimintatapoihin onnettomuustilanteissa. Onnettomuustilanteissa toimimista ja ensiavun antamista tulee harjoitella säännöllisesti. Liuoksien valmistamisen ja kemikaalien lisäysten aikana on käytettävä haponkestäviä, suojavaatetusta, saappatia, käsineitä ja kasvot suojaavaa hengityksen suojainta. Jätteiden käsittelyssä on käytettävä asianmukaisia suojavaatteita, käsineitä ja hengityksensuojaimia Syanidipitoisten aineiden käsittelyssä oltava erittäin varovainen. Ensiapuohjeet ja vasta-aine (amyylinitriitti) tulee sijaita työpisteen välittömässä läheisyydessä. Henkilönsuojaimet Käytä kemikaaleille soveltuvaa suojavaatetusta: Soveltuvia suojakäsinemateriaaleja ovat: syaanivety: 4H (PE/EVAL) kaliumsyanidille, kromi(vi)yhdisteille: luonnonkumi, neopreeni, nitriilikumi, PE, PVC natriumhydroksidille: butyylikumi, luonnonkumi, neopreeni, nitriilikumi, PE, PVC, Teflon, Viton, 4H (PE/EVAL). nikkeliyhdisteille: luonnonkumi, PVC Onnettomuus- ja poikkeustilanteissa hengityksensuojaimena tulee käyttää syaanivedylle suodatinta B2, suolahapolle ja rikkihapolle suodattimia E2-P3. Epäorgaanisille syanideille ja natriumhydroksidille suodatinta P3. 8/10

Syaanivety imeytyy elimistöön erittäin helposti ihon ja limakalvojen kautta. Jos työpaikan ilmaan on päässyt syaanivetyä tulee käyttää hengityssuojaimia, jotka suojaavat myös silmät. Tilassa, jossa syaanivetyaltistus on mahdollista, ei koskaan tulisi työskennellä yksin. Onnettomuustilanteissa tulee myös pelastajan käyttää hengityksensuojainta ja koko kehon suojaavaa suojavaateusta. Henkilönsuojaimet on huollettava säännöllisesti ja niiden suodattimet sekä suojakäsineet on vaihdettava uusiin riittävän usein. Likaantumisen välttämiseksi suojaimet tulee säilyttää erillään niille varatuissa tiloissa. Lisätietoa kullekin tuotteelle soveltuvista suojainmateriaaleista löytyy käyttöturvallisuustiedotteista. Käytetyt kemikaalit tulisi poistaa altaista pumpuilla kuljetuskontteihin. Imuautotyhjennystä ei suositella, koska imuauton poistoilma sisältää terveydelle ja laitteistolle vahingollisia aineita. Jos imuautoa käytetään, poistoilma pitäisi johtaa ulkotiloihin. Muut työympäristön vaaratekijät Melu, raskaat nostot ja hankalat työasennot. Toistotyö. Terveystarkastukset Työterveyshuoltojen suorittamien terveystarkastusten tulee perustua arvioon altistumisen suuruudesta ja terveydellisestä merkityksestä. Jos altistuminen terveysvaaraa aiheuttaville aineille katsotaan merkittäväksi, tulee terveystarkastuksia tehdä niistä annettujen ohjeiden mukaisesti. Katso kirja Terveystarkastukset työterveyshuollossa (Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos), josta tämän työtehtävän kohdalla ovat merkityksellisiä erityisesti osiot: Kromi, Nikkeli ja Syaaniyhdisteet. Valtionneuvoston asetuksessa 1485/2001 on liitteenä esimerkkiluettelo aineista, joita käsiteltäessä terveystarkastuksia olisi harkittava. Huomioi, että hengitystieoireita, ihosairauksia tai keskushermosto-oireita voi kartoittaa työpaikalla oirekyselyin. Katso tarkemmat ohjeet Terveystarkastukset työterveyshuollossa -kirjasta. Huomioitavaa Yllä oleva kuvaus työtehtävistä ja lista valmisteissa esiintyvistä altisteista on suuntaa antava. Työtehtävissä ja valmisteissa on saattanut tapahtua muutoksia, mitkä voivat vaikuttaa työntekijän altistukseen. Selvitä työpaikalla käytettävät valmisteet/kemikaalit ja niiden käyttöturvallisuustiedotteet. Lisätietoa Työpaikalla käytettävien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet. OVA-ohjeet: kaliumsyanidi ja syaanivety, kromitrioksidi, natriumhydroksidi, rikkihappo, suolahappo. Kemikaalikortit: hopea, kaliumsyanidi, kromitrioksidi, natriumhydroksidi, nikkeli, nikkelisulfaatti, sinkkikloridi, sinkkioksidi, syaanivety, rikkihappo, suolahappo. http://www.ttl.fi/henkilonsuojaimet 9/10

Luokitus ja merkinnät: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisten aineiden luettelosta (509/2005). HTP-arvot 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2007:4. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2007. (painossa) Kemikaalialtistumisen biomonitorointi, Näytteenotto-ohje 2007-2008, Työterveyslaitos, 2007. Taskinen ym.; Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa, Työterveyslaitos, 2006. Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri (ASArekisteri), Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004. Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2005. Vainio ym.: Kemikaalit ja työ, Selvitys työympäristön kemikaaliriskeistä. Työterveyslaitos, 2005. Kiilunen M.: Occupational Exposure to Chromium and Nickel in Finland and its Estimation by Biological Monitoring. Academic dissertation. Kuopion yliopiston julkaisuja C. Luonnostieteet ja ympäristötieteet 17. Kuopio 1994. Kiilunen M, Utela J, Aitio A, Kanerva L, Norppa H, Rantanen T ja Tossavainen A.: Työperäinen altistuminen liukoiselle nikkelille. Loppuraportti Työsuojelurahastolle 11.2.1994. Työterveyslaitos Helsinki, Outokumpu Työterveyspalvelut Pori, Outokumpu Harjavalta Metals Oy Harjavalta. 79 s. Kemiallinen ja sähkökemiallinen pintakäsittely osat I, II ja III. Suomen Galvanoteknisen Yhdistyksen julkaisuja nrot 5, 6 ja 7. Suomen Galvanotekninen Yhdistys ry. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2003, 1999 ja -2001. Tunturi P, Tunturi P, Metallien pinnoitteet ja pintakäsittelyt, Metalliteollisuuden keskusliitto. MET- Julkaisuja 3, 1999. Tunturi PJ: Metallipinta. Suomen Galvanoteknisen Yhdistyksen julkaisuja nro 4. Suomen Galvanotekninen Yhdistys ry. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä1994. Komusaari H, Suosalmi T: Kromaus. Suomen Galvanotekninen Yhdistys ry. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2003. Palaute Tästä kortista voit lähettää palautetta tekijöille sähköpostilla osoitteeseen kamat@ttl.fi Tämä tietokortti on tehty Työsuojelurahaston tuella. Kortti tehty: 22.5.2006 Päivitetty: 31.5.2007 10/10