LIITTEET Perusmuistio YM , KOM (2008) 401, SEK (2008) 2118, SEK (2008) 2119

Ympäristöministeriö E-KIRJE YM2008-00328 YSO Nikula Taina 16.10.2008 EI JULKINEN Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmän tarkistamiseksi U/E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2008/1245 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmän tarkistamiseksi. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki LIITTEET Perusmuistio YM2008-00314, KOM (2008) 401, SEK (2008) 2118, SEK (2008) 2119

2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ympäristö, ympäristömerkintä, ympäristöpolitiikka YM EUE, LVM, MMM, OPM, PLM, STM, TEM, UM, VM, VNEUS Lomakepohja: Eduskuntakirjelmä

Ympäristöministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö, Suomen Standardoimisliitto PERUSMUISTIO YM2008-00314 YSO Nikula Taina 15.10.2008 EI JULKINEN Asia Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmän tarkistamiseksi Kokous Liitteet KOM (2008) 401, SEK (2008) 2118, SEK (2008) 2119 Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2008/1245 U-tunnus / E-tunnus: Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Asiakirjat: Komissio julkaisi asetusehdotuksen 16.7.2008 osana ns. kestävyyspakettia. Ehdotuksen käsittely neuvoston ympäristötyöryhmässä alkanee marraskuussa. KOM (2008) 401 SEK (2008) 2118 SEK (2008) 2119 EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artikla 175. Asetukseen sovelletaan artiklan 251 mukaista yhteispäätösmenettelyä. Ympäristöministeriö, Taina Nikula, p. 020 610 7308 Suomen Standardisoimisliitto, Leena Nyqvist-Kuusola, p. 1499 3391 Suomen kanta/ohje: Suomi kannattaa asetuksen tarkistamista, mutta eräin varauksin. Myönteistä on, että EU:n ympäristömerkkiä on tarkoitus yksinkertaistaa ja kriteerien hyväksymisprosessia jouduttaa, jotta valmistajien olisi helpompi hakea ympäristömerkkiä. Kannatettava tavoite on, että EU:n

ympäristömerkin, ekologisen tuotesuunnittelun ja energiamerkin kriteerien valmistelua synkronoidaan ja tulevaisuudessa mahdollisesti hyväksyttäisiin samassa yhteydessä. 2(9) Asetusehdotuksessa on ongelmallisia muutosehdotuksia, jotka toteutuessaan saattaisivat heikentää merkittävästi EU ympäristömerkinnän luotettavuutta, uskottavuutta ja taloudellista perustaa. Ongelmallisimpia kohtia ovat ympäristömerkin hakemuksen ennakkotarkastusmenettelyn heikentäminen ja muuttaminen rekisteröinniksi, vuosimaksujen poistaminen sekä yhteisön ympäristömerkin suhde kansallisiin ympäristömerkkeihin. Näiltä osin ehdotusta tulee edelleen kehittää. Soveltamisala Asetusehdotuksessa soveltamisalaa on tarkoitus laajentaa jalostettuihin elintarvikkeisiin sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Ympäristömerkinnän periaatteisiin kuuluu ympäristönäkökulman huomioon ottaminen tuotteen koko elinkaaren aikana. Tällä hetkellä esimerkiksi elintarvikkeiden osalta EU:n luomuasetuksen mukainen luomumerkki on ainoa keino vähentää ja todentaa elintarvikkeen tuotantoprosessin ympäristövaikutuksia. Asetusehdotus ei kuitenkaan lähde siitä, että ympäristömerkityltä elintarvikkeelta edellytettäisiin luomuasetuksen mukaista tuotantoprosessia tai muunlaista todentamista tuotantoprosessin ympäristövaikutuksista. Näin ollen asetusehdotuksen käsittelyn yhteydessä tulee nostaa keskusteluun myös elintarvikkeiden sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kasvatus- ja tuotantoprosessi sekä miten todennetaan se, että ympäristönäkökulma on otettu huomioon näiden tuotteiden tuotannossa. Ennakkotarkastuksen muuttaminen rekisteröinniksi Asetusehdotus sisältää ristiriitaista tekstiä koskien hakemuksen ennakkotarkastusmenettelyn muuttamista rekisteröintimenettelyksi. Asetusehdotuksen esipuheessa korostetaan, että yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän yksinkertaistamiseksi ja ympäristömerkin käyttöön liittyvän hallinnollisen taakan keventämiseksi arviointi- ja todentamismenettelyt olisi korvattava rekisteröintijärjestelmällä. Kuitenkin itse asetustekstissä artiklan 9 kohdassa 4 todetaan, että toimivaltaisen elimen on tarkistettava 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat kahden kuukauden kuluessa rekisteröintihakemuksen vastaanottamisesta. Ennakkotarkastusmenettelyn säilyttäminen on tärkeää merkinnän uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta. Euroopan ympäristömerkintä on ISO 14 024 mukainen elinkaariperustainen tyyppi 1:n merkintäjärjestelmä, joka on kolmannen osapuolen varmentama. ISO standardin täyttäminen edellyttää, että merkinnästä vastaava toimielin tarkistaa sekä ennalta että jälkikäteen, että merkintää hakeva tuote täyttää merkinnän kriteerit. Hakemuksen tarkastamisen muuttaminen rekisteröinniksi ja jälkivalvonnaksi saattaa uhata merkinnän uskottavuutta ja luotettavuutta. Rekisteröintimaksu ja vuosimaksun poistaminen Komission ehdotuksen mukaan toimivaltainen elin, jolle rekisteröintihakemus esitetään, voi periä rekisteröinnin käsittelystä enintään 200 euron maksun. Asetusehdotuksen mukaan ympäristömerkin käytöstä perittävä vuosimaksu poistetaan. Vuosimaksun poisto lisää jäsenmaiden rahoitustarvetta. Yrityksillä perittävällä vuosimaksulla toimielin rahoittaa ympäristömerkinnän markkinointia ja edistämistoimia. Voimassa olevan asetuksen mukaan ympäristömerkin myöntämistä koskevan hakemuksen käsittelystä on suoritettava hakemusmaksu. Lisäksi merkin hakijan on suoritettava vuosimaksu ympäristömerkin käytöstä. Hakemusmaksu on 1000 euroa ja vuosimaksua peritään 0,15 %

3(9) ympäristömerkin saaneen tuotteen liikevaihdosta. Vuosimaksu on ollut vähintään 500 euroa ja enintään 25 000 euroa. Ehdotuksen suhde kansallisiin merkintäjärjestelmiin Asetusehdotus määrittelee uudella tavalla yhteisön ympäristömerkin suhteen muihin jäsenvaltioissa käytössä oleviin ympäristömerkkeihin. Jos tietylle tuoteryhmälle on julkaistu yhteisön ympäristömerkin myöntämisperusteet, muut kansallisesti tunnustetut ympäristömerkkijärjestelmät, jotka eivät kata kyseistä tuoteryhmää perusteiden julkaisuajankohtana, voivat laajentaa kriteerejä kyseiseen tuoteryhmään ainoastaan siinä tapauksessa, että näissä muissa järjestelmissä laaditut myöntämisperusteet ovat vähintään yhtä tiukat kuin yhteisön ympäristömerkin myöntämisperusteet. Euroopan ympäristömerkin yhdenmukaistaminen ja harmonisointi muiden maailmanlaajuisten ja kansallisten merkkien kanssa on kannatettavaa. On kuitenkin kyseenalaista, voidaanko jäsenvaltioita velvoittaa rajoittamaan tai jopa estämään muiden itsenäisten merkintäjärjestelmien toiminta. Hyvin toimivien merkintäjärjestelmien toiminnan vaikeuttaminen ei edistä yhteisön ympäristöpoliittisia tavoitteita Yhteisön alueella toimivat merkintäjärjestelmät eivät ole toisiaan korvaavia. Jotta ympäristömerkki voisi vaikuttaa tehokkaasti, on se suunniteltava vähentämään juuri sellaista ympäristökuormitusta, joka on tarpeen sen pääasiallisella soveltamisalueella vallitsevissa olosuhteissa. Esimerkiksi Pohjoismainen Joutsenmerkki on räätälöity pohjoismaisten olojen mukaan. Monet merkinnän kannalta keskeiset tekijät, kuten ympäristön tila, ympäristöön kohdistuva kuormitus ja ympäristön sietokyky, samoin tuotantotoiminnan laatu ja ympäristöpolitiikan tasokin vaihtelevat yhteisön eri alueilla erittäin suuresti. Näin ollen ympäristömerkinnän kannalta merkittävien tuotteiden valinta ja niiden merkintävaatimusten asettaminen määräytyy yhteisön eri alueilla eri lailla. Eri merkintäjärjestelmissä sovellettavien merkintävaatimusten tiukkuutta on arvioitava sen omalla toiminta-alueella ja suhteessa sekä ympäristöön että markkinoihin. Ympäristönäkökohtien kannalta tiukat merkintävaatimukset eivät vähennä tuotteesta aiheutuvaa ympäristökuormitusta, jollei yksikään yritys hae tai edes voi hakea merkin käyttöoikeutta niiden pohjalta. Kovin lievät vaatimukset vuorostaan voivat lisätä merkin käyttöä, kuitenkin ilman vastaavaa hyötyä ympäristölle. Merkintävaatimusten tiukkuuden vertailua eri järjestelmissä vaikeuttaa sekin, että vaatimukset koskevat monia keskenään yhteismitattomia ympäristökuormitustekijöitä. Eri kuormitustekijöiden arvottaminen ei näin ollen voi olla täysin yksiselitteistä. Valtioneuvosto ei ole vielä muodostanut kantaa ehdotukseen. Pääasiallinen sisältö: Euroopan komissio antoi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän tarkistamiseksi 16.7.2008. Ehdotuksella on tarkoitus korvata tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17. heinäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000. Asetusehdotus annettiin osana laajempaa kestävyyspakettia. Komissio antoi heinäkuussa tiedonannon kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan

4(9) toimintaohjelmasta sekä tiedonannon ympäristöystävällisten julkisten hankintojen edistämisestä. Näissä tiedonannoissa linjataan keinoja lisätä Euroopan energia- ja resurssitehokkuutta, irtikytkeä kielteiset ympäristövaikutukset talouden kasvusta sekä hyödyntää ympäristöhaasteet elinkeinopolitiikassa. Komission tavoitteena on synkronoida ohjauskeinoja siten, että ekologisen tuotesuunnittelun kriteerit muodostavat perustason, tietyille tuotteille valmistellaan suorituskykytavoitteita ja parhaimpana vaihtoehtona on ottaa käyttöön markkinoiden parhaiden tuotteiden merkitsemiseksi EU:n ympäristömerkki. Komission keskeisenä tavoitteena on kehittää olemassa olevia ohjauskeinoja sekä synkronoida paremmin yhteensopiviksi sellaisia välineitä, joilla tuotteiden kielteisiä vaikutuksia ympäristöön pyritään lieventämään. Vaikutusten arviointi Vaikutusten arvioinnissa kuvataan, kuinka monikriteerinen, kolmannen osapuolen varmentava ja elinkaariajatteluun perustuva ympäristömerkki voi olla olennainen osa tällaista kestävän kulutuksen ja tuotannon välinevalikoimaa. Ympäristömerkkijärjestelmän merkitystä on korostettu myös aiemmissa asiakirjoissa, kuten yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevassa komission tiedonannossa ja kuudennessa ympäristöalan toimintaohjelmassa. Komissio esittää asetukseen muutoksia, joiden avulla pyritään yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan kriteereiden laadintaan sekä tekemään merkin käyttöönotto houkuttelevammaksi yrityksille. Asetusehdotuksen yleisenä tavoitteena on tukea tuotteiden kestävää tuotantoa ja kulutusta sekä palveluiden kestävää tarjontaa ja käyttöä. Tavoitteen saavuttamiseksi tuotteiden ja palvelujen hyvälle ympäristönsuojelulliselle tasolle määritellään vertailuarvot, jotka laaditaan yhteistyössä eri intressiryhmien kanssa ja joissa lähtökohtana on markkinoiden parhaiden suoriutujien tuotteiden ympäristölaatu. Ympäristömerkin avulla nämä tuotteet ja palvelut tuodaan kuluttajien tietoon. Ympäristömerkki edistää sellaisten tuotteiden ja palvelujen käyttöä, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäisemmät kuin muiden saman ryhmän tuotteiden tai palvelujen. Näitä vertailuarvoja käytetään myös muiden ympäristöpolitiikan välineiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa silloin kun yhtenäismarkkinoilla tarvitaan yhdenmukaisia tuotteita koskevia sääntöjä. Tällaisia muita käyttötarkoituksia ovat muun muassa julkisten hankintaviranomaisten käyttöön laadittavat ympäristökriteerit sekä tuotteiden ekologisesta suunnittelusta annetun puitedirektiivin mukaiset energiaa käyttäville laitteille hyväksyttävät täytäntöönpanosäännökset. Ympäristömerkinnän vaikutusten arviointi osoittaa, että nykyisellä järjestelmällä ei saavuteta sille asetettuja tavoitteita, koska se tunnetaan huonosti ja se on otettu heikosti käyttöön teollisuudessa. Ympäristömerkkijärjestelmän tarkistuksella on seuraavat tavoitteet: Parannetaan EU:n ympäristömerkin tunnettuutta ja arvostusta EU:n jäsenvaltioissa ja ympäri maailmaa. Tässä onnistumisen mittapuuna keskipitkällä aikavälillä on se, että kuluttajat ja yritykset kaikkialla EU:ssa tunnistavat ympäristömerkin. Myöntämisperusteet määritellään tuotteille ja palveluille, joissa ympäristömerkistä saadaan paras hyöty, erityisesti tuoteryhmille, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia ja joiden ympäristönsuojelullista tasoa voidaan siis olennaisesti parantaa. Tuoteryhmien määrää lisätään 25:stä 40 50:een vuoteen 2015 mennessä. Kauppojen hyllyille saadaan huomattavasti enemmän ympäristömerkittyjä tuotteita, joista kuluttajat voivat valita. Tavoitteena on 10 prosentin markkinaosuus merkin soveltamisalaan kuuluvissa tuoteryhmissä.

5(9) Myöntämisperusteita koskevat asiakirjat laaditaan niin, että julkisten hankintaviranomaisten on helppo käyttää niitä. EU:n ympäristömerkki yhdenmukaistetaan muiden maailmanlaajuisten ja kansallisten merkkien kanssa. Ympäristömerkin olisi oltava sellainen, ettei sen hakeminen (ja saaminen) aiheuta yrityksille liiallisia kustannuksia ja työtä, vaikka vaatimustaso pidetään edelleen tiukkana vaatimustaso takaa merkin uskottavuuden kuluttajien ja ympäristöjärjestöjen silmissä. Ehdotus on muotoiltu siten, että erilaisten tuotepolitiikan välineiden välistä synergiaa voidaan parantaa ja siten yhdenmukaistaa kehystä, jossa kriteerejä määritellään. Tämä vähentää yritysten hallinnollista taakkaa. Samalla komissio ehdottaa seuraavia muutoksia nykyiseen ympäristömerkintäasetukseen nähden. Soveltamisala Asetuksen soveltamisalaa (artikla 2) laajennetaan poistamalla aikaisimmin ollut rajoitus elintarkkeista ja lääketiellisistä laitteista. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa määriteltyjen elintarvikkeiden osalta sitä sovelletaan ainoastaan jalostettuihin elintarvikkeisiin sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Myöntämisperusteiden laadinta ja hyväksyminen Ympäristömerkinnän hallinnointi säilyy lähes ennallaan. Komissio vastaa järjestelmän hallinnoinnista ja merkinnästä vastaava sihteeristö säilyy komissiossa (artikla 7). Jäsenvaltiot nimeävät toimivaltaisen elimen (artikla 4). Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunta (EUEB) säilyttää edelleen asemansa ja kokoonpanonsa (artikla 5). Siihen kuuluvat toimielinten lisäksi valmistajat ja muut sidosryhmät. Varsinaisista kriteereistä äänestetään jäsenmaiden edustajista koostuvassa sääntelykomiteassa (artikla 8). Ympäristömerkinnälle ei jatkossa laadita työsuunnitelmaa, koska nykyisen asetuksen mukainen artikla 5 on poistettu, vaan tavoitteena on, että EU:n ympäristömerkin, ekologisen tuotesuunnittelun ja energiamerkin kriteerien valmistelua synkronoidaan ja jopa hyväksytään samassa yhteydessä. Komissio ei enää anna mandaattia EUEB:lle, vaan komissiolla on valta itsellään päättää mille tuoteryhmille aletaan laatia kriteereitä ja kenelle laadintavastuu annetaan. Komissio myös päättää millainen kriteeri esitetään sääntelykomitean äänestykseen. Ympäristömerkin laadintamenettelyä nopeutetaan, koska kriteereiden kehittäminen on joustavaa ja se voidaan tehdä monella tapaa, kunhan noudatetaan kaikkia laadinnan periaatteita, jotka on esitetty liitteessä 1. Vastuullisena vetäjänä voi olla (artiklan 7) mukaan: komissio, komission alainen tutkimuslaitos tai toimielin yksinään komissio ja toimielin yhdessä toimielin / jäsenvaltio konsultin kanssa muut tutkimuslaitokset ja instituutiot muut yhteistyö ja intressitahot; teollisuus- ja kansalaisjärjestöt Ennen äänestystä komissio varmistaa, että laadinnassa on noudatettu asetettuja sääntöjä ja periaatteita. Hyväksytyt kriteerit julkaistaan edelleen komission päätöksenä virallisessa lehdessä. Lyhennetyssä menettelyssä yhteisön ympäristömerkkijärjestelmässä voidaan hyödyntää helpommin toisten jo tekemää työtä. Tällaista työtä tehdään muun muassa jäsenvaltioiden kansallisissa merkintäjärjestelmissä sekä maailmanlaajuisessa ympäristömerkintöjen verkostossa (Global Ecolabelling Network GEN). Suhde jäsenmaiden ympäristömerkintäjärjestelmiin

6(9) Tarkistetun asetuksen ehdotuksen 11 artikla määrittää yhteisön ympäristömerkin suhteen jäsenvaltioiden muihin ympäristömerkkijärjestelmiin. Sen mukaan jos tietylle tuoteryhmälle on jo julkaistu yhteisön ympäristömerkin myöntämisperusteet, muut kansallisesti tunnustetut ympäristömerkkijärjestelmät, jotka eivät kata kyseistä tuoteryhmää perusteiden julkaisuajankohtana, voidaan laajentaa kyseiseen tuoteryhmään ainoastaan siinä tapauksessa, että näissä muissa järjestelmissä laaditut myöntämisperusteet ovat vähintään yhtä tiukat kuin yhteisön ympäristömerkin myöntämisperusteet. Myöntämisperusteille asiakirjamallit ja käsikirjat Liitteen 1 A osan kohdissa 4 ja 5 todetaan, että laaditaan malli myöntämisperusteisiin liittyville asiakirjoille, jotta ne olisivat helppokäyttöisempiä. Hakijoille laaditaan käsikirja hakemusoppaaksi. Myöntämisperusteita laadittaessa otetaan huomioon ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat ohjeet. Julkisille hankkijoille laaditaan käsikirjat, jotta hankintaviranomaisten on helpompi käyttää EU:n laajuisesti yhdenmukaistettuja myöntämisperusteita. Hakemusmenettely ja maksut Komission ehdotuksessa esitetään yksinkertaistettua hakemusmenettelyä (artikla 9), jossa ei selkeästi enää edellytetä ennakkotarkastusta ja todentavien asiakirjojen hyväksyntää ennen ympäristömerkin käyttöoikeuden myöntämistä. Luvanhaltijan ja toimielimen kesken ei enää tehdä sopimusta, jolla hakija sitoutuu ympäristömerkin sääntöjen noudattamiseen. Tilalle esitetään rekisteröintiä ja toimielimien markkinavalvontaa ja käytön valvontaa jälkikäteen. Rekisteröintimaksuksi esitetään 200 euroa. Ympäristömerkin käytöstä ei enää esitetä perittäväksi vuosimaksuja. Vertaisarviointi Asetusehdotuksen 9 ja 10 artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi toimivaltaisten elinten on käytävä läpi vertaisarviointi (artikla 13). Vertaisarvioinnissa käytetään luotettavia ja avoimia arviointiperusteita ja -sääntöjä. Komissio valvoo toimivaltaisten elinten vertaisarvioinnin sääntöjen noudattamista ja asianmukaista toimintaa. Toimivaltaisten elinten on toimitettava vertaisarvioinnista raportti komissiolle, joka välittää sen tiedoksi EUEB:lle ja asettaa sen julkisesti saataville. Euroopan ympäristömerkki logolle (liite 2) ehdotetaan uutta selkeämpää muotoilua. Kansallinen käsittely: EU-asioiden ympäristöjaosto(laajennettu), 2.10.2008 Ympäristöministeriön johdolla on kokoontunut epävirallinen työryhmä, jossa ovat mukana ministeriöiden lisäksi Suomen Standardisoimisliiton, sidosryhmien sekä yritysten edustajia. Eduskuntakäsittely: Eduskuntaa informoidaan alkuvaiheessa E-kirjeellä. Myöhemmin asiaa täydennetään U- kirjelmällä, mikäli asetuksen muutos edellyttää lainsäädännöllisiä muutoksia. Käsittely Euroopan parlamentissa: Ei tiedossa.

Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: 7(9) Asetus EU:n ympäristömerkinnästä on saatettu Suomessa voimaan lailla N:o 958/1997, jolla SFS-Sertifiointi Oy säädettiin Suomen toimielimeksi. Joulukuun 4. päivänä 1998 annetulla lailla N:o 890/1998 muutettiin lain 2 :n 1 momentti siten, että toimielimeksi Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Lisäksi laissa säädetään neuvoston asetuksen täytäntöönpanoon liittyvistä asioista kuten tarkastuksesta ja valvonnasta, maksuista, salassapitovelvollisuuden rikkomisesta ja muutoksenhausta. Ympäristöministeriön asetus N:o 1362/2001 määrittelee Euroopan yhteisön ympäristömerkkiä koskevista maksullisista suoritteista. EU:n ympäristömerkintäjärjestelmää koskeva asetuksen muutos ei välttämättä edellytä lainsäädännöllisiä muutoksia. Taloudelliset vaikutukset: Toimivaltaiset elimet saavat nykyisin maksuista suoria tuloja noin 1 miljoona euroa vuodessa (EU-27). Nämä suorat tulot menetetään, jos maksut poistetaan. Komission mukaan järjestelmästä jäsenvaltioille aiheutuva hallinnollinen taakka pysyy ennallaan, koska uuden ehdotuksen mukaisen markkinavalvonnan toteuttamisesta aiheutuva työtaakka vastaa työmäärää, joka nykyisessä järjestelmässä aiheutuu arviointien ja todentamisten hallinnoinnista ja tekemisestä. Yksinkertaisempien myöntämisperusteiden pitäisi kuitenkin vähentää tarvittavaa hallintoa. Suomen toimielimenä toimivan Suomen Standardisoimisliiton (SFS) kustannusarvio vuodelle 2008 on 130 000 euroa, josta on ympäristöministeriön määräraha-avustusta 74 000 euroa ja lupatuloja 56 000 euroa. Tällä hetkellä toimielimen tehtäviä hoidetaan yhden asiantuntijan voimin ja häntä avustaa sihteeri ja markkinointitiimi. Käytetyt kokonaishenkilöresurssit ovat 1,25 henkilötyövuotta. SFS sopeuttaa henkilöstöresurssinsa myönnettävään määrärahaan ja lupatuloihin nähden. Asetusehdotuksen mukaan vuosimaksut poistettaisiin kokonaan, jolloin lupatulot vähenisivät ainakin 50 000 euroa. Toisaalta mahdollinen yritysten kasvava kiinnostus kasvattaisi henkilöresurssien tarvetta. Aikaisemmin yritykset vastasivat tuotteiden testaus ja todentamiskustannuksista, mutta nyt jälkikäteen tehtävä markkinavalvonnan kustannukset jäisivät toimielinten ja jäsenmaiden kustannettaviksi. Tämä muutos kasvattaisi kansallisen tuen tarvetta. Hallintokustannusten kokonaismäärää, viranomaisille järjestelmän hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina, on mahdotonta arvioida, koska kyseessä on vapaaehtoinen väline, jonka kustannukset riippuvat suurelta osin siitä, kuinka laajasti se otetaan käyttöön teollisuuden piirissä. Lisäksi markkinavalvonnan kustannuksia on vaikea arvioida etukäteen. Ehdotuksen kokonaistaloudelliset vaikutukset ovat siis riippuvaisia siitä, kuinka laajasti yritykset ovat kiinnostuneita hankkimaan tuotteilleen ympäristömerkin käyttöoikeuksia. Vaikutustenarvioinnissa on esitetty, että yritysten hallinnollinen taakka kevenee. Hallinnolliset säästöt voisivat olla noin puoli henkilötyöpäivää vuodessa yritystä kohden, minkä lisäksi yritysten ei tarvitse maksaa vuosimaksua. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät:

- 8(9)

9(9) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Lomakepohja: Perusmuistio, EU-ohje

FI FI FI

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 16.7.2008 KOM(2008) 401 lopullinen 2008/0152 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS yhteisen ympäristömerkkijärjestelmästä (komission esittämä) {SEK(2008) 2118} {SEK(2008) 2119} FI FI

PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN SISÄLTÖ 1.1 Tarkoitus Tämän asetuksen yleisenä tavoitteena on tukea tuotteiden kestävää tuotantoa ja kulutusta sekä palveluiden kestävää tarjontaa ja käyttöä. Tavoitteen saavuttamiseksi tuotteiden ja palvelujen hyvälle ympäristönsuojelulliselle tasolle määritellään vertailuarvot, jotka perustuvat markkinoiden parhaisiin suoriutujiin. Ympäristömerkin avulla nämä tuotteet ja palvelut tuodaan kuluttajien tietoon. Ympäristömerkki edistää sellaisten tuotteiden ja palvelujen käyttöä, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäisemmät kuin muiden saman ryhmän tuotteiden tai palvelujen. Näitä vertailuarvoja käytetään myös muiden ympäristöpolitiikan välineiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa, kun yhtenäismarkkinoilla tarvitaan yhdenmukaisia sääntöjä. Tällaisia muita käyttötarkoituksia ovat muun muassa julkisten hankintaviranomaisten käyttöön laadittavat ympäristökriteerit sekä tuotteiden mahdollisista tulevista vähimmäisvaatimuksista annettavat suositukset. 1.2 Yleinen tausta EU:n ympäristömerkkijärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1992. Ympäristömerkkiasetuksen 1 20 artiklan mukaan komission on tarkasteltava järjestelmää sen soveltamisesta saadun kokemuksen pohjalta ja ehdotettava tarvittaessa asianmukaisia muutoksia asetukseen. Euroopan ympäristökeskuksen ja muiden tahojen julkaisemissa raporteissa korostetaan, että ympäristön tila huolestuttaa ihmisiä entistä enemmän. Tässä suhteessa ilmaston lämpeneminen on nykyisin hallitseva kysymys, mutta huolenaiheita on myös monia muita, kuten biologinen monimuotoisuus, ilman ja vesien saastuminen ja otsonikato. Yksityiskohtaisempi kuvaus poliittisesta taustasta ja perustelut sääntelytavan valinnalle annetaan vaikutusten arvioinnissa. 1.3 Voimassa olevat yhteisön säännökset Ehdotuksella on tarkoitus korvata tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17. heinäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000. 1.4 Johdonmukaisuus suhteessa muuhun politiikkaan ja muihin sääntöihin Tämä ympäristömerkkijärjestelmää koskeva ehdotus liittyy läheisesti kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevaan Euroopan komission laajempaan toimintakehykseen. Tuotanto- ja kulutusmallien kielteisiä vaikutuksia ympäristöön, terveyteen ja luonnonvaroihin on vähennettävä. Yhtenä komission keskeisenä tavoitteena on luoda yleinen kehys sellaisten 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä (http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/pdf/regulation/001980_en.pdf). FI 2 FI

välineiden integroidulle täytäntöönpanolle, joilla näitä kielteisiä vaikutuksia pyritään lieventämään. Vaikutusten arvioinnissa kuvataan, kuinka monikriteerinen, kolmannen osapuolen akkreditoima ja elinkaariajatteluun 2 perustuva ympäristömerkki voi olla olennainen osa tällaista kestävän kulutuksen ja tuotannon välinevalikoimaa. Ympäristömerkkijärjestelmän merkitystä on korostettu myös aiemmissa asiakirjoissa, kuten yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevassa komission tiedonannossa 3 ja kuudennessa ympäristöalan toimintaohjelmassa 4. 2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 2.1 Kuulemiset Yhteisön ympäristömerkkiä koskeva uudelleentarkastelu ja vaikutusten arviointi alkoi helmikuussa 2002, jolloin käynnistettiin laaja-alainen arviointitutkimus ympäristömerkistä 5. Uudelleentarkastelun lisäksi on järjestetty useita intressitahojen kuulemisia, jotka huipentuivat internetissä järjestettyyn julkiseen kuulemiseen vuoden 2007 alussa. Kuulemisten tuloksia on käytetty vaikutusten arvioinnissa, ja niitä kuvataan lyhyesti jäljempänä. 2.2 Vaikutusten arviointi Ympäristömerkkijärjestelmän mahdolliset hyödyt: Sen sijaan että kussakin jäsenvaltiossa käytettäisiin omia mittapuita tuotteiden ympäristömyötäisyyden vertailuun, yhtenäismarkkinoilla on loogista laatia asiasta yhdet yhteiset suuntaviivat. EU:n laajuinen järjestelmä mahdollistaa sen, että yritysten on helpompi markkinoida ympäristöystävällisiä tuotteita kaikkialla EU:ssa. Sen avulla kuluttajat voivat myös ostaa vihreitä tuotteita missä tahansa ja luottaa siihen, että niillä on samat ympäristöominaisuudet. EU:n ympäristömerkki on ainoa koko sisämarkkinoita koskeva virallinen järjestelmä nykyiset kansalliset tai alueelliset ympäristömerkkijärjestelmät kattavat niistä vain osan. Jos halutaan, että kuluttajat sekä yksityiset ja julkiset hankintaelimet ottavat ympäristökriteerit huomioon valitessaan tuotteita ja palveluja markkinoilta, on tärkeää, että heillä on käytössään helppotajuiset ja uskottavat arviointiperusteet, joiden avulla he voivat erottaa todella vihreät tuotteet kilpailevista tuotteista. Ympäristömerkit voivat olla merkittävä osa toimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään edistämään ekologisesti kestävämpien tuotteiden kehittämistä ja myyntiä, sillä ne luovat markkinoille selkeän vertailukohdan. Lisäksi 2 3 4 5 Elinkaariajattelu on prosessi, jossa otetaan mahdollisimman tarkasti huomioon kaikki kulutetut luonnonvarat ja kaikki tuotteen (tavaran tai palvelun) elinkaareen liittyvät ympäristö- ja terveysvaikutukset, muun muassa raaka-aineiden hankinta, tuotanto, käyttö, kuljetus, kierrätys sekä jätteiden käsittely ja hävittäminen. Prosessin avulla voidaan välttää taakkojen siirto eli vaikutusten tai luonnonvarojen kulutuksen siirto elinkaaren vaiheiden, maantieteellisten alueiden ja ympäristö- ja terveysvaikutusten ongelma-alueiden (ilmastonmuutos, savusumu, happosade, luonnonvarojen ehtyminen jne.) välillä. Elinkaariarviointi (Life Cycle Assessment, LCA) on standardoitu kvantitatiivinen menetelmä, jonka avulla voidaan koota ja arvioida tuotejärjestelmän panoksia ja tuotoksia ja mahdollisia ympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren aikana (ISO 14040 ff). Integrated Product Policy (IPP), KOM(2003) 302 lopullinen. Päätös N:o 1600/2002/EY. http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/revision_en.htm FI 3 FI

ympäristömerkin myöntämisperusteita voidaan hyödyntää esimerkiksi tarjouspyynnöissä ympäristöä säästävien julkisten hankintojen tukemiseksi. Nykyisen järjestelmän onnistuminen: Ympäristömerkkiä koskeva arviointi- ja kuulemisprosessi osoitti, että järjestelmä on ollut onnistunut mikrotasolla, sillä se auttaa osallistuvia organisaatioita parantamaan ympäristönsuojelunsa tasoa. Kuulemisessa kävi myös ilmi, että järjestelmän alkuperäiset tavoitteet ovat edelleen EU-politiikan näkökulmasta päteviä ja tavoittelemisen arvoisia. Järjestelmän myötä kuluttajien käytössä on luotettava ympäristömerkki, ja se tarjoaa yrityksille mahdollisuuden käyttää yhtä merkkiä kaikessa Euroopan tai maailmanlaajuisessa markkinoinnissaan. EU:n ympäristömerkki tarjoaa hyödyllisen vertailukohdan ympäristönsuojelun tason mittaamiseen myös muilla tavoin: EVER-tutkimus 6 osoittaa, että EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteita käytetään myös sellaisissa yrityksissä, jotka eivät osallistu järjestelmään; yli puolet tällaisista haastatelluista yrityksistä totesi, että ne käyttävät ympäristömerkkiä oman ympäristönsuojelun tasonsa vertailukohtana jopa silloin, kun ne eivät itse hae merkkiä. Energiaa käyttävien tuotteiden ekologisesta suunnittelusta annetun direktiivin 7 mukaan tuotteen, jolle on myönnetty ympäristömerkki, katsotaan automaattisesti olevan sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen vaatimusten mukainen. EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteita on käytetty myös muissa ympäristömerkkijärjestelmissä, kuten Itävallan ympäristömerkissä ja pohjoismaiden Joutsenmerkissä. Molemmissa näistä järjestelmissä on seurattu sanatarkasti EU:n myöntämisperusteita eräissä tuoteryhmissä. Ympäristömerkin käyttöoikeuden saaneiden yritysten lukumäärä on viime aikoina kasvanut, mutta järjestelmässä määriteltyjä tuoteryhmiä on edelleen ainoastaan 26 ja ympäristömerkittyjä tuotteita valmistavia yrityksiä vain noin 500. Ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden kokonaismyynti on yli 1 miljardi euroa vuodessa, mikä on hyvin pieni osuus potentiaalisista EU-markkinoista. Ehdotettu lähestymistapa: Vaikutusten arviointi osoittaa, että nykyisellä järjestelmällä ei saavuteta sille asetettuja tavoitteita, koska se tunnetaan huonosti ja on otettu heikosti käyttöön teollisuudessa. Tämä johtuu järjestelmään liittyvien menettelyjen ja hallinnon byrokraattisuudesta. Järjestelmän muuttamiseksi ja yksinkertaistamiseksi ehdotetaan seuraavaa toimenpidekokonaisuutta: asetus muotoillaan siten, että se sopii paremmin yhteen muiden kestävään tuotantoon ja kulutukseen liittyvien toimien kanssa; 6 7 http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/revision_en.htm Ks. http://ec.europa.eu/enterprise/eco_design/dir2005-32.htm FI 4 FI

merkin soveltamisalaa laajennetaan; otetaan käyttöön toimia, joilla edistetään yhdenmukaistamista muiden ympäristömerkkijärjestelmien kanssa; otetaan mukaan uusia tuoteryhmiä ja nopeutetaan myöntämisperusteiden laadintaa; laaditaan malli myöntämisperusteisiin liittyville asiakirjoille, jotta ne olisivat helppokäyttöisempiä; myöntämisperusteita laadittaessa otetaan huomioon ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat ohjeet; poistetaan vuosimaksut ja yksinkertaistetaan arviointimenettelyjä; otetaan käyttöön toimivaltaisten elinten vertaisarviointi; tehostetaan markkinointia; ehdotetaan tuotteiden ympäristönsuojelullista tasoa koskevia pakollisia vaatimuksia; yksinkertaistetaan myöntämisperusteisiin liittyviä asiakirjoja keskittymällä tuotteiden tärkeimpiin ympäristövaikutuksiin säilyttäen kuitenkin vaatimustaso korkeana. Odotetut tulokset / tavoitteet: Ympäristömerkkijärjestelmän tarkistuksella on seuraavat tavoitteet: Parannetaan EU:n ympäristömerkin tunnettuutta, ymmärtämistä ja kunnioitusta EU:n jäsenvaltioissa ja ympäri maailmaa. Tässä onnistumisen mittapuuna keskipitkällä aikavälillä on se, että kuluttajat ja yritykset kaikkialla EU:ssa tunnistavat ympäristömerkin. Myöntämisperusteet määritellään tuotteille ja palveluille, joissa ympäristömerkistä saadaan paras hyöty, erityisesti tuoteryhmille, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia ja joiden ympäristönsuojelullista tasoa voidaan siis olennaisesti parantaa. (Tuoteryhmien määrää lisätään 25:stä 40 50:een vuoteen 2015 mennessä.) Kauppojen hyllyille saadaan huomattavasti enemmän ympäristömerkittyjä tuotteita, joista kuluttajat voivat valita. (Tavoitteena on 10 prosentin markkinaosuus merkin soveltamisalaan kuuluvissa tuoteryhmissä.) Myöntämisperusteita koskevat asiakirjat laaditaan niin, että julkisten hankintaviranomaisten on helppo käyttää niitä. EU:n ympäristömerkki yhdenmukaistetaan muiden maailmanlaajuisten ja kansallisten merkkien kanssa. Ympäristömerkin olisi oltava sellainen, ettei sen saaminen aiheuta yrityksille liiallisia kustannuksia ja työtä, vaikka vaatimustaso pidetään edelleen korkeana. Korkea vaatimustaso takaa merkin uskottavuuden kuluttajien ja ympäristöjärjestöjen silmissä. FI 5 FI

3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT 3.1 Oikeusperusta Säädöksen perustana ovat EY:n perustamissopimuksen 175 artiklassa esitetyt ympäristöpoliittiset näkökohdat. Mainittu artikla oli jo tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 1980/2000 oikeusperustana. 3.2 Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet Tässä ympäristömerkkiasetusta koskevassa ehdotuksessa vahvistetaan kehys, jonka mukaisesti tuotteiden hyvälle ympäristönsuojelulliselle tasolle voidaan määritellä EU:n tasolla vertailutasot teknisten kriteerien pohjalta. Ehdotus luo puitteet, joissa halukkaat yritykset voivat jäsenvaltioiden valvonnassa osoittaa täyttävänsä nämä kriteerit. 3.3 Sääntelytavan valinta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus on ilmeinen valinta, koska järjestelmän toiminnalle kaikkialla yhteisössä tarvitaan selkeät ja yhteiset säännöt. Yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmä on aina aikaisemminkin perustunut asetuksiin (N:o 880/1992 ja N:o 1980/2000). Järjestelmän toimintaedellytykset eivät ole muuttuneet tavalla, joka oikeuttaisi sääntelytavan muuttamisen. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ks. liitteenä oleva rahoitusselvitys. 5. LISÄTIEDOT 5.1 Yksinkertaistaminen Ehdotus vastaa komission yksinkertaistamisohjelmassa tehtyä asiaa koskevaa sitoumusta, ks. KOM(2008) 33. Hallintokustannusten kokonaismäärää, viranomaisille järjestelmän hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina, on mahdotonta arvioida, koska kyseessä on vapaaehtoinen väline, jonka kustannukset riippuvat suurelta osin siitä, kuinka laajasti se otetaan käyttöön teollisuuden piirissä ja kuinka paljon menoja aiheutuu markkinavalvonnasta eli sen valvonnasta, noudattavatko merkkiä käyttävät yritykset merkin myöntämisperusteita. Voidaan myös tarkastella valikoitujen mikrovaihtoehtojen vaikutusta yksittäisten menettelyjen hallintokustannuksiin. On syytä korostaa, että komission soveltaman hallintomenojen tiukan määritelmän mukaan ympäristömerkkiasetus ei aiheuta lainkaan hallintokustannuksia yrityksille, koska järjestelmä on vapaaehtoinen ja yritykset voivat vapaasti päättää osallistumisestaan. Asetus muotoillaan siten, että se sopii paremmin yhteen muiden kestävään tuotantoon ja kulutukseen liittyvien toimien kanssa: Tämä tarkoittaa, että erilaisten tuotepolitiikan välineiden välistä synergiaa voidaan parantaa ja siten yhdenmukaistaa kehystä, jossa kriteerejä määritellään. Tämä vähentää yritysten hallinnollista taakkaa. FI 6 FI

Otetaan käyttöön toimia, joilla edistetään yhdenmukaistamista muiden ympäristömerkkijärjestelmien kanssa: Yhdenmukaistaminen vähentää niiden yritysten hallinnollista taakkaa, jotka haluavat hakea useampaa kuin yhtä ympäristömerkkiä. Testikustannuksia voidaan vähentää jopa 100 prosenttia, jos yrityksellä on jo yksi merkki eikä lisätestausta tai -varmennuksia vaadita. Tämä taloudellisen taakan keventäminen saattaa olla erityisen kiinnostavaa pienten ja keskisuurten yritysten kannalta. Otetaan mukaan uusia tuoteryhmiä ja nopeutetaan myöntämisperusteiden laadintaa: Myöntämisperusteiden laatimismenettelyn yksinkertaistaminen alentaisi kaikkien osapuolten kustannuksia (vähemmän kokouksia), mutta tuoteryhmien lisääminen aiheuttaa luonnollisesti kustannuksia. Vaihtoehtoon, jossa järjestelmää muutetaan, liittyy olennaisesti se piirre, että yhteisön ympäristömerkkijärjestelmässä voidaan hyödyntää helpommin toisten jo tekemää työtä. Tällaista työtä tehdään muun muassa jäsenvaltioiden kansallisissa merkintäjärjestelmissä sekä maailmanlaajuisessa ympäristömerkintöjen verkostossa (Global Ecolabelling Network, GEN). Lisäksi voidaan hyödyntää työtä, jota tehdään muiden komission aloitteiden, kuten energiaa käyttäviä tuotteita koskevan direktiivin tai uuden kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevan toimintasuunnitelman puitteissa. Kun vältetään ympäristömerkin myöntämisperusteiden laatiminen erillään muusta työstä, säästetään aikaa ja rahaa. Laaditaan malli myöntämisperusteisiin liittyville asiakirjoille, jotta ne olisivat helppokäyttöisempiä: Myöntämisperusteisiin liittyvien asiakirjojen muuttaminen vakiomuotoisiksi ja helppokäyttöisemmiksi vähentää niiden yritysten ja hankintaelinten hallinnollista taakkaa, jotka käyttävät myöntämisperusteita teknisissä eritelmissä. Myöntämisperusteita laadittaessa otetaan huomioon ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat ohjeet: Kuten edellisessä kohdassa jo todettiin, hankintaviranomaisten on helpompi käyttää EU:n laajuisesti yhdenmukaistettuja myöntämisperusteita. Samoin yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset, jos sopimusten teknisissä eritelmissä käytetään samoja perusteita kaikkialla Euroopassa. Jäsenvaltiot säästävät myös rahaa, koska samoja perusteita voidaan käyttää ympäristömerkinnöissä ja julkisissa hankinnoissa. Vuosimaksujen poistaminen: Toimivaltaiset elimet saavat nykyisin maksuista suoria tuloja noin 1 miljoona euroa vuodessa (EU-27). Nämä suorat tulot menetetään, jos maksut poistetaan. Sitä vastoin yritysten hallinnollinen taakka kevenee. Hallinnolliset säästöt voisivat olla noin puoli henkilötyöpäivää vuodessa yritystä kohden, minkä lisäksi yritysten ei tarvitse maksaa vuosimaksua. Järjestelmästä jäsenvaltioille aiheutuva hallinnollinen taakka pysyy ennallaan, koska uuden ehdotuksen mukaisen markkinavalvonnan toteuttamisesta aiheutuva työtaakka vastaa arviointien ja todentamisten hallinnoinnista ja tekemisestä nykyisessä järjestelmässä aiheutuva taakkaa. Yksinkertaisempien myöntämisperusteiden pitäisi kuitenkin vähentää tarvittavaa hallintoa. 5.2 Lainsäädännön kumoaminen Voimassa oleva ympäristömerkkiasetus (EY) N:o 1980/2000 kumotaan. 5.3 Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke Ehdotukseen sisältyy uudelleentarkastelulauseke. FI 7 FI

2008/0152 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS yhteisön ympäristömerkkijärjestelmästä (ETA:n kannalta merkityksellisen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 8, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 9, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 10, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 11, sekä katsovat seuraavaa: (1) Tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1980/2000 12 tavoitteena oli luoda vapaaehtoinen yhteisön järjestelmä ympäristömerkin myöntämistä varten. Järjestelmän tarkoituksena oli edistää sellaisten tuotteiden myyntiä, joilla on koko elinkaarensa aikana vähemmän haitallisia vaikutuksia ympäristöön, ja antaa kuluttajille täsmällistä, luotettavaa ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa tuotteiden ympäristövaikutuksista. (2) Asetuksen (EY) N:o 1980/2000 soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että yhteisön ympäristömerkkijärjestelmää on tarpeen muuttaa sen vaikutuksen lisäämiseksi ja toiminnan tehostamiseksi. (3) Jotta voitaisiin välttää liian useiden ympäristömerkintäjärjestelmien syntyminen ja edistää korkeampaa ympäristönsuojelun tasoa kaikilla aloilla, joissa ympäristövaikutukset ovat kuluttajien valintoihin vaikuttava tekijä, yhteisön ympäristömerkin käyttömahdollisuuksia olisi laajennettava. On kuitenkin tärkeää varmistaa selkeä ero tämän asetuksen ja luonnonmukaisesta tuotannosta ja 8 9 10 11 12 EUVL C [ ], [ ], s. [ ]. EUVL C [ ], [ ], s. [ ]. EUVL C [ ], [ ], s. [ ]. EUVL C [ ], [ ], s. [ ]. EYVL L 237, 21.9.2000, s. 1. FI 8 FI

luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 13 välillä. (4) Yhteisön ympäristömerkkijärjestelmä on osa kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevaa komission politiikkaa, jolla pyritään vähentämään kulutuksen ja tuotannon kielteisiä vaikutuksia ympäristöön, terveyteen ja luonnonvaroihin. Järjestelmän tarkoituksena on edistää ympäristömerkin käytön avulla sellaisten tuotteiden myyntiä, joiden ympäristönsuojelullinen taso on korkea. Tätä varten on asianmukaista vaatia, että perusteet, jotka tuotteiden on täytettävä, jotta niissä voidaan käyttää ympäristömerkkiä, perustuvat parhaaseen ympäristönsuojelulliseen tasoon, joka tuotteilla on saavutettu yhteisön markkinoilla. Perusteiden tulisi olla helposti ymmärrettäviä ja helppokäyttöisiä ja niissä olisi siksi käsiteltävä ainoastaan tuotteiden tärkeimpiä ympäristövaikutuksia. (5) Minkä tahansa asiasta kiinnostuneen tahon olisi voitava johtaa ympäristömerkin myöntämisperusteiden laadintaa tai tarkistamista sillä edellytyksellä, että noudatetaan yhteisiä menettelysääntöjä ja komissio koordinoi prosessia. Yhteisön toiminnan yleisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi on myös asianmukaista vaatia, että ympäristömerkin myöntämisperusteita laadittaessa otetaan huomioon yhteisön viimeisimmät strategiset tavoitteet ympäristön alalla, kuten ympäristöalan toimintaohjelmat, kestävän kehityksen strategiat ja ilmastonmuutosohjelmat. (6) Yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän yksinkertaistamiseksi ja ympäristömerkin käyttöön liittyvän hallinnollisen taakan keventämiseksi arviointi- ja todentamismenettelyt olisi korvattava rekisteröintijärjestelmällä. (7) Ympäristömerkin käytöstä aiheutuvia kustannuksia olisi alennettava, jotta ympäristömerkin käyttöä voitaisiin lisätä ja jotta vältettäisiin sellaisten toimijoiden rankaiseminen, joiden tuotteet täyttävät ympäristömerkin myöntämisperusteet. (8) Koska ympäristömerkin käyttöä koskevia menettelyjä yksinkertaistetaan, on asianmukaista säätää vaatimuksista, joiden mukaisesti ympäristömerkkiä voidaan käyttää, ja näiden vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi on asianmukaista edellyttää, että toimivaltaiset elimet suorittavat todentamisia ja kieltävät ympäristömerkin käytön, jos käyttöä koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu. On myös asianmukaista vaatia jäsenvaltioita vahvistamaan säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia, ja varmistamaan niiden täytäntöönpano. (9) Yhteisön ympäristömerkin tunnettuutta olisi parannettava tiedotustoimilla, jotta kuluttajat olisivat tietoisia merkin tarkoituksesta ja he voisivat tehdä harkittuja valintoja. (10) Yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän ja kansallisten ympäristömerkkijärjestelmien yhdenmukaisuutta olisi parannettava, jotta voitaisiin helpottaa ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden markkinointia kansallisella ja yhteisön tasolla ja välttää sekaannusten syntyminen kuluttajien keskuudessa. 13 EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1. FI 9 FI

(11) Toimivaltaisten elinten olisi osallistuttava vertaisarviointijärjestelmään, jotta voidaan varmistaa rekisteröintijärjestelmän sekä markkinavalvonnan ja ympäristömerkin käytön valvonnan yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä. (12) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 14 mukaisesti. (13) Komissiolle olisi erityisesti annettava valtuudet hyväksyä perusteet, jotka tuotteiden on täytettävä, jotta niissä voidaan käyttää ympäristömerkkiä, sekä valtuudet tarkistaa tämän asetuksen liitteitä. Koska kyseiset toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia muun muassa lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. (14) Selvyyden ja oikeusvarmuuden vuoksi asetus (EY) N:o 1980/2000 olisi korvattava tällä asetuksella. (15) Olisi säädettävä asianmukaisista siirtymäsäännöksistä, jotta voidaan varmistaa sujuva siirtyminen asetuksen (EY) N:o 1980/2000 ja tämän asetuksen välillä, OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän perustamista ja soveltamista koskevat säännöt. 2 artikla Soveltamisala Tätä asetusta sovelletaan tavaroihin ja palveluihin, joita toimitetaan yhteisön markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta, jäljempänä tuote. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 15 2 artiklassa määriteltyjen elintarvikkeiden osalta sitä sovelletaan ainoastaan jalostettuihin elintarvikkeisiin sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. 14 15 EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1. FI 10 FI

3 artikla Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan 1. tuoteryhmällä sellaisten tavaroiden tai palvelujen joukkoa, joita käytetään samaan tarkoitukseen ja jotka ovat käytön kannalta ja kuluttajien käsityksen mukaan samanlaisia; 2. kuluttajalla luonnollista tai oikeushenkilöä, joka ostaa tai vastaanottaa markkinoilla olevan tuotteen joko käyttöä tai kulutusta tai valmistusta tai jakelua varten; 3. ympäristövaikutuksella ympäristömuutoksia, jotka aiheutuvat kokonaan tai osittain tuotteesta sen elinkaaren aikana; 4. ympäristönsuojelullisella tasolla valmistajan saavuttamia tuloksia niiden tuotteen ominaispiirteiden hallinnassa, jotka aiheuttavat ympäristövaikutuksia. 4 artikla Toimivaltaiset elimet 1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi elin, joka vastaa tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien suorittamisesta, jäljempänä toimivaltainen elin tai toimivaltaiset elimet, ja varmistettava, että se on toimintavalmis. Jos nimetään useampi kuin yksi toimivaltainen elin, jäsenvaltion on määritettävä niiden keskinäinen toimivalta ja niihin sovellettavat yhteensovittamisvaatimukset. 2. Toimivaltaisten elinten kokoonpanon on taattava niiden riippumattomuus ja puolueettomuus ja niiden työjärjestyksen on taattava niiden toiminnan avoimuus ja kaikkien sidosryhmien osallistuminen. 5 artikla Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunta 1. Komissio perustaa Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunnan (EUEB) ja nimeää sen jäsenet. Lautakunta koostuu 4 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten elinten edustajista sekä muiden sidosryhmien edustajista. EUEB osallistuu ympäristömerkin myöntämisperusteiden laatimiseen ja tarkistamiseen sekä yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän täytäntöönpanon arviointiin. Lisäksi se antaa komissiolle neuvoja ja apua näillä aloilla ja antaa erityisesti suosituksia ympäristönsuojelullista tasoa koskevista vähimmäisvaatimuksista. 2. Komissio varmistaa, että EUEB huolehtii toiminnassaan siitä, että kunkin tuoteryhmän osalta kaikki kyseisen tuoteryhmän parissa toimivat sidosryhmät, kuten toimivaltaiset elimet, valmistajat, vähittäismyyjät, maahantuojat sekä ympäristö- ja kuluttajajärjestöt, osallistuvat asian käsittelyyn tasapuolisesti. FI 11 FI

6 artikla Ympäristömerkin myöntämisperusteita koskevat yleiset vaatimukset 1. Ympäristömerkin myöntämisperusteiden on perustuttava tuotteiden ympäristönsuojelulliseen tasoon ja niissä on otettava huomioon yhteisön viimeisimmät strategiset tavoitteet ympäristöalalla. 2. Tuotteiden ympäristönsuojelullinen taso määritetään yhteisön markkinoilla parhaiten suoriutuvien tuotteiden perusteella. Tässä otetaan huomioon merkittävimmät tuotteen elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset, erityisesti vaikutus ilmastonmuutokseen, vaikutus luontoon ja biologiseen monimuotoisuuteen, energian ja luonnonvarojen kulutus, jätteen syntyminen, päästöt kaikkiin ympäristön osiin, fysikaalisten vaikutusten ja käytön aiheuttama pilaantuminen sekä vaarallisten aineiden päästöt. 3. Ympäristömerkin myöntämisperusteissa määritellään ympäristövaatimukset, jotka tuotteen on täytettävä, jotta siinä voidaan käyttää ympäristömerkkiä. 4. Ympäristövaatimuksia määriteltäessä otetaan huomioon ympäristöhyötyjen ja -kuormituksen välinen nettoympäristötase, mukaan luettuina terveys- ja turvallisuusnäkökohdat, tarkasteltavien tuotteiden elinkaaren eri vaiheissa. 5. Perusteisiin on sisällyttävä vaatimuksia, joilla pyritään varmistamaan, että ympäristömerkillä varustetut tuotteet toimivat aiotun käyttötarkoituksensa mukaisesti. 6. Ympäristömerkin myöntämisperusteissa on otettava huomioon muita ympäristömerkkejä varten vahvistetut perusteet, jos sellaisia on olemassa kyseiselle tuoteryhmälle. 7 artikla Ympäristömerkin myöntämisperusteiden laadinta ja tarkistaminen 1. Komissio vahvistaa ympäristömerkin myöntämisperusteet EUEB:tä kuultuaan ja johtaa niiden laatimista tai tarkistamista. Myös jäsenvaltiot, toimivaltaiset elimet ja muut sidosryhmät voivat EUEB:tä kuultuaan aloittaa ympäristömerkin myöntämisperusteiden laadinnan tai tarkistamisen ja johtaa tätä työtä. Osapuolen, joka aloittaa ympäristömerkin myöntämisperusteiden laadinnan tai tarkistamisen ja johtaa sitä, on liitteessä I olevassa A osassa vahvistetun menettelyn mukaisesti laadittava seuraavat asiakirjat: a) alustava raportti b) ehdotus myöntämisperusteiksi c) myöntämisperuste-ehdotusta tukeva tekninen raportti d) loppuraportti FI 12 FI

e) käsikirja ympäristömerkin mahdollisille käyttäjille ja toimivaltaisille elimille f) käsikirja julkisista hankintamenettelyistä vastaaville viranomaisille. 2. Jos jossain muussa ympäristömerkkijärjestelmässä on jo laadittu myöntämisperusteet tuoteryhmälle, jolle ei ole vahvistettu yhteisön ympäristömerkin myöntämisperusteita, mikä tahansa jäsenvaltio, jossa tämä toinen ympäristömerkkijärjestelmä tunnustetaan, voi komissiota ja EUEB:tä kuultuaan ehdottaa kyseisiä myöntämisperusteita hyväksyttäviksi yhteisön ympäristömerkkijärjestelmässä. Tällaisessa tapauksessa voidaan soveltaa liitteessä I olevassa B osassa esitettyä lyhennettyä myöntämisperusteiden laatimismenettelyä sillä edellytyksellä, että ehdotetut myöntämisperusteet on laadittu liitteessä I olevan A osan mukaisesti. 3. Jos muille jalostetuille elintarvikkeille kuin vesiviljelytuotteille laaditaan myöntämisperusteet, nämä myöntämisperusteet saavat koskea ainoastaan jalostusta, kuljetusta tai pakkaamista. 8 artikla Ympäristömerkin myöntämisperusteiden vahvistaminen 1. Komissio hyväksyy EUEB:tä kuultuaan toimenpiteet, joilla vahvistetaan erityiset ympäristömerkin myöntämisperusteet kullekin tuoteryhmälle. Näistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä komissio a) vahvistaa vaatimukset, joiden perusteella arvioidaan, täyttävätkö tietyt tuotteet ympäristömerkin myöntämisperusteet; b) määrittelee tarvittaessa kolme keskeistä ympäristöominaisuutta, jotka mainitaan ympäristömerkissä; c) määrittelee myöntämisperusteiden ja arviointivaatimusten voimassaoloajan. 3. Myöntämisperusteiden ja arviointivaatimusten voimassaoloaika määritellään erikseen kutakin tuoteryhmää varten sitä koskevissa ympäristömerkin myöntämisperusteissa. 9 artikla Rekisteröityminen ympäristömerkin käyttöä varten 1. Voidakseen käyttää ympäristömerkkiä sitä haluavien valmistajien, maahantuojien, palveluntarjoajien, tukkukauppiaiden tai vähittäismyyjien on rekisteröidyttävä FI 13 FI