HELSINGIN YLIOPISTOMUSEO KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA 2013
Kannen kuva: Taikalyhty- eli Laterna magica -kuva. Timo Huvilinna.
HELSINGIN YLIOPISTOMUSEO KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA 2013
Sisällysluettelo 1. Johdanto 5 Lait, ohjeet ja asetukset 5 Huipulle ja yhteiskuntaan 6 Helsingin yliopistomuseon tavoitteet 6 2. Kokoelmat 7 Kokoelmien historia 7 Kokoelmien nykytilanne 14 Kokoelmien kartuttaminen 21 3. Kokoelmien hallinta 25 Lainaus 28 Kokoelmien käyttö 29 4. Kokoelmatilat 30 5. Kokoelmien saavutettavuus 33
1. Johdanto Lait, ohjeet ja asetukset Museolain (729/1992) mukaan Museotoiminnan tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään. Museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, harjoittamalla siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa. Yliopistolaissa (558/2009) sanotaan: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edis- tää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. EU:n komission suosituksessa (Recommendation Rec(2005)13 of the Committee of Ministers to member states on the governance and management of university heritage) jäsenmaiden hallitukset ja yliopistot velvoitetaan huolehtimaan yliopistojen tieteellisten ja opetuskokoelmien sekä muun kulttuuriperinnön säilymisestä. Kansainvälisen museoneuvoston ICOM:n eettisissä säännöissä todetaan: Museot ylläpitävät kokoelmiaan yhteiskunnan ja sen kehityksen hyväksi. Säännöissä otetaan kantaa kokoelmien ammatilliseen ylläpitoon, saavutettavuuteen ja toiminnan lainmukaisuuteen. Eettiset säännöt ovat museotyön perusta. 5
Huipulle ja yhteiskuntaan Helsingin yliopiston strategiset tavoitteet ovat: Helsingin yliopisto kuuluu vuoteen 2020 mennessä maailman viidenkymmenen parhaan yliopiston joukkoon, kantaa vastuunsa yhteiskunnallisena vaikuttajana, on innostava ja hyvinvoiva yhteisö ja rakentaa taloutensa kestävälle pohjalle. Yliopisto haluaa olla Suomen monipuolisin tieteen, sivistyksen ja henkisen uudistumisen instituutio, tulevaisuuden rakentaja ja edelläkävijä. Yliopistolaisten toimintaa ohjaavat keskeiset arvot ovat kriittisyys, luovuus sekä pyrkimys tietoon ja totuuteen. Ohjelmassa esitellään museon hoidossa olevat kokoelmat ja niiden syntyhistoria sekä kokoelmien kartuttamisen, ylläpidon ja saavutettavuuden periaatteet. Tavoitteena on ylläpitää aineistoa laadukkaasti niin, että se säilyisi myös tuleville sukupolville. Samalla on kuitenkin tärkeää, että kokoelmat ovat mahdollisimman hyvin jo tämän päivän tutkijoiden ja kaikkien muidenkin käytössä, jotta pyrkimys tietoon ja laajaalaiseen sivistämiseen täyttyisi. Kokoelmapoliittisen ohjelman sisältöä arvioidaan vuosittain ja se päivitetään tarvittaessa. Päivittämisestä vastaa kokoelmapäällikkö. 6 Helsingin yliopistomuseon tavoitteet Helsingin yliopistomuseo vaalii Helsingin yliopiston kulttuuriperintöä ja ylläpitää sen kokoelmia, välittää näyttelytoiminnalla tietoa yliopiston historiasta, tieteestä ja opetuksesta, rakentaa yliopistoyhteisön identiteettiä ja vahvistaa osaltaan yliopiston näkyvyyttä ja tunnettuutta ympäröivässä yhteiskunnassa. Helsingin yliopistomuseon kokoelmapoliittisessa ohjelmassa määritellään kokoelmatoiminnan puitteet ja toiminta-ajatus. Museon kokoelmat ovat museotyön perusta, jonka varaan museon muu toiminta rakentuu.
2. Kokoelmat 7 Kokoelmien historia Helsingin yliopistomuseo perustettiin 2003 yhdistämällä yliopiston historiaa esittelevä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityönopettajan koulutuslinjan kokoelmat. Helsingin yliopiston museo perustettiin 1978, jolloin museoamanuenssi käynnisti museaalisen esineistön dokumentoinnin ja kokoamisen hallintorakennuksen 3. kellarikerroksen varmuusvarastoon. Yliopiston historiallista esineistöä oli kartoitettu jo projektiluontoisesti 1974, jolloin kaikkia laitoksia kehotettiin rehtorin allekirjoittamalla kirjeellä ilmoittamaan historiallisesti arvokkaasta aineistosta, jota tarkastamaan ja luetteloimaan palkattiin taidehistorian opiskelija. Vuoden 1974 kartoituksessa saatiin dokumentoitua 659 esineen tiedot. Ne olivat pääasiassa vanhoja museaalisia huonekaluja ja tutkimuslaitteita. Vuonna 1978 käynnistyneen museoaineiston kokoamisen tuloksena museon tiloihin siirtyivät mm. Turun akatemian perustamisasiakirja ja rehtorin hopeiset valtikat yliopiston perustamisvuodelta 1640 sekä arvokkain osa laajasta Fysiikan kabinetista.
Rehtorin hopeavaltikat valmisti kultaseppä Mikael Beck 1640. Kuva Museokuva.
Helsingin yliopiston museon valokuvakokoelmat saivat alkunsa taidehistorian laitokselta, yliopiston vanhasta tiedotustoimistosta ja tekniseltä osastolta siirretyistä kuvista. Myöhemmin kokoelmiin liitettiin laitoksilta, yksityishenkilöiltä ja yliopiston 350-vuotishistoriakirjan kirjoittamisen yhteydessä koottua kuvamateriaalia sekä osakunnilta lahjoituksina tulleita kuvakokoelmia. Helsingin yliopiston museon vastuualueeseen kuului myös huolehtia Galleria Academicasta eli yliopiston muotokuvakokoelmasta ja muusta taiteesta. Muotokuvakokoelman vanhimmat teokset tuhoutuivat Turun palossa 1827. Turun akatemian aikaisia muotokuvia yliopiston kokoelmassa on säilynyt 16 kpl. Autonomian ajalta muotokuvia on säilynyt kaikkiaan 130 kpl ja 1900-luvulta muotokuvia kokoelmassa on 658 kpl. tiin töitä niin piirustuslaitoksen opettajilta kuin oppilailtakin. Piirustuksenopettaja, taiteilija Eero Järnefelt hankki piirustussalille 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä runsaasti erilaisia taideteoksia, myös joiltakin ulkomaalaisilta taiteilijoilta. Merkittävä lisä yliopiston taidekokoelmaan tuli 1950-luvulla, jolloin yliopiston vierashuoneita varten hankittiin somistamaan noin viisikymmentä taideteosta. Sittemmin taidekokoelma on karttunut satunnaisesti joidenkin ostojen ja lahjoitusten myötä kuten Ernst ja Ines Nevanlinnan kunniakodin 17 taideteoksen kokoelma, joka lahjoitettiin vuonna 1963. Viimeisimmät yliopiston yksittäiset taideteoshankinnat tehtiin 2010 Kaisu Koivistolta ja 2012 Santeri Tuorilta. 9 Suurin osa yliopiston yli kaksisataa työtä käsittävästä ns. muusta taidekokoelmasta on hankittu piirustuslaitokselle opetuksen tueksi. 1800-luvun alkupuolella hankittiin lähinnä kipsiveistoksia, litografioita ja mallikuvia. Vuonna 1842 yliopisto osti kymmenen Alexander Lauréuksen öljyvärimaalausta, ja 1860-luvulla hankittiin taidehistoriallisesti merkittävä maisemamaalaus Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä) romanttisen koulukunnan edustajalta, piirustussalin entiseltä oppilaalta Werner Holmbergiltä. Teos on deponoitu Ateneumiin. 1800-luvun loppupuolella hankit- Rakennuspiirustuskokoelma koottiin Helsingin yliopiston museoon 1980-luvulla ottamalla talteen yliopiston kiinteistöjen historiallisia rakennuspiirustuksia sekä ympäri yliopistoa eri laitoksilta että ottamalla vastaan teknisen osaston rakennuspiirustusarkiston historiallinen osa. Niistä laadittiin manuaalinen kortisto, jota täydennettiin myöhemmin. Kokoelmassa oli vuonna 2003 noin 1300 piirustusta yliopiston kiinteistöistä 1800- ja 1900-luvuilta. Rakennuspiirustuskokoelma karttui pääasiassa siirtoina yliopiston laitoksilta ja tekniseltä osastolta, jonkin verran myös lahjoituksina.
10 Helsingin yliopiston museon esineet ja valokuvat luetteloitiin diaarikirjaan (esineet vuodesta 1974 ja valokuvat vuodesta 1978 lähtien) ja pahvisille luettelointikorteille. Esineisiin merkittiin luettelonumerot maalilla, valokuvavedoksiin lyijykynällä ja negatiiveihin ja dioihin arkistotussilla. Kokoelmatietojen digitointi alkoi 1988, jolloin aloitettiin muotokuvakokoelman luettelotietojen vieminen DBase -tietokantaan. Muotokuvista otettujen valokuvien liittäminen tietokantaan ei ollut vielä mahdollista. Muotokuvatiedot ja rakennuspiirustusarkiston kortisto siirrettiin Access -tietokantaan 1990-luvun lopulla. Modernimpi tietokantaohjelma Finsca, jossa oli kenttä myös valokuvalle, otettiin käyttöön 1992. Tietokantaan vietiin ensin valokuvat ja sen jälkeen esineet vuodesta 1997 lähtien. Museon käsikirjaston kirjoista oli pitkään vain manuaalinen kortisto, joka siirrettiin Accesstietokantaan 2000-luvun puolessa välissä. Helsingin yliopistomuseon aikana museon kaikkia kokoelmia (siis myös esimerkiksi lääketieteen historian ja käsityötieteen) on luetteloitu Sipi-tietokantaan 2008 2009 ja Akseli-tietokantaan vuodesta 2010 lähtien. Yliopistohistoriallinen näyttely avattiin yliopiston hallintorakennuksen kellarissa 1983, ja se oli avoinna yliopiston vieraille ja muille kiinnostuneille, lähinnä ryhmille, sopimuksesta. Välillä kokeiltiin museon pitämistä auki säännöllisesti kerran viikossa, mutta tieto tästä ei saavuttanut yleisöä. Yleisiksi aukiolopäiviksi vakiintuivat 1990-luvulla yliopiston vuosipäivä, kansainvälinen museopäivä ja yliopiston avajaispäivä. Kun uusi Helsingin yliopistomuseo perustettiin 2003, Helsingin yliopiston museon kokoelmissa oli 4280 esinettä, 16 353 valokuvaa, 10 hm arkistoaineistoa, 20 hm av-aineistoa, n. 1300 rakennuspiirustusta ja n. 2 000 kirjaa. Vuonna 1937 perustettu Lääketieteen historian museo toimi alkuaikoinaan kahdessa tilavassa huoneessa Helsingin yliopiston päärakennuksen ylimmässä kerroksessa. Museon kokoelmat tuhoutuivat helmikuun pommituksissa 1944. Vuonna 1955 Suomen Lääkäriliitto teki aloitteen museon perustamiseksi uudelleen Helsingin yliopiston yhteyteen. Esineistön keruu mm. vanhoista läänin- ja yleisistä sairaaloista alkoi vuonna 1958. Esineet sijoitettiin väliaikaisesti anatomian laitoksen kellariin odottamaan uusien museotilojen löytämistä. Museon tilakysymys pysyi pitkään ratkaisematta. Asian edistämiseksi perustettiin vuonna 1961 Amici Historiae Medicinae (myöhemmin Suomen Lääketieteen Historian Seura). Näyttelytilat löytyivät lopulta Helsingin Kirurgisen sairaalan yhteydestä, entisestä eristysosastorakennuksesta. Museoesineistö muutti rakennukseen vuonna 1968, ja suurelle
rimmaksi osaksi peräisin Suomen Kunnaneläinlääkäriliiton 50-vuotisjuhliensa kunniaksi 1973 perustamasta museosta. Kokoelmista oli vastuussa Suomen Eläinlääkäriliitto, joka luovutti museon 100-vuotisjuhlallisuuksiensa yhteydessä 1992 Eläinlääketieteelliselle korkeakoululle. Tästä tuli puolestaan 1995 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, jolta museo siirtyi Helsingin yliopistomuseon osaksi 2003. Eläinlääketieteen historian museo piti diaaria kokoelmiinsa tulleesta aineistosta 1974 lähtien. Sitä ei kuitenkaan kyetty pitämään ajan tasalla, vaan osa saapumiseristä jäi merkitsemättä. Esineet oli luetteloitu suppeasti, ensin kirjoituskoneella, mutta myöhemmin Word-ohjelmalla. Osa esineistä oli luetteloimattomia. Luetteloituja esineitä oli 3140 päänumeroa, alanumeroineen yhteensä noin 4000 esinettä. Esinetiedot olivat puutteellisia. Osa näyttelyssä olleista esineistä oli valokuvattu, mutta kuvia ei ollut liitetty esineluetteloihin. Kokoelman valokuvat olivat suurimmaksi osaksi luetteloimattomia, joskin osittain aiheen mukaisesti järjestettyjä. Osa kehystetyistä ja pahveille liimatuista kuvista sekä albumeiden kuvista oli kuitenkin kortistoitu, yhteensä 294 korttia. Museoon hankituista kirjoista oli pidetty luetteloa vuodesta 1981 lähtien ja lisäksi ainakin osasta kirjoja oli kortit. Hammaslääketieteen museo perustettiin 1979 hammaslääketieteen laitoksen muuttaessa Fabianinkadulta Ruskeasuolyleisölle Helsingin yliopiston Lääketieteen historian laitos ja museo avattiin kaksi vuotta myöhemmin. Säilytystiloja oli paitsi museon yhteydessä myös Viikissä, Jääkärinkadulla ja myöhemmin Lehtisaaressa. Lääketieteen historian museo muutti 1990 Hämeentielle Arabian yritystaloon ja edelleen Yliopistomuseon osaksi Arppeanumiin 2003. Vuonna 1970 Lääketieteen historian museo ja Suomen Radiologiyhdistys ryhtyivät toimenpiteisiin röntgenmuseon aikaansaamiseksi Suomeen. Yhteistyön tuloksena kerättiin laaja esinekokoelma, ja 1977 perustettiin Lääketieteen historian museon alainen Röntgen- ja säteilyturvallisuusosasto. Suunnitteilla olleen röntgenmuseon perustaminen ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Lääketieteen historian museo piti esineistään suppeata kortistoa 1960-luvulla. Vuonna 1970 alettiin osa lahjoituksista kirjata diaariin ja kortiston ylläpito lakkasi. Osaan esineistä kiinnitettiin niiden provenienssista kertovat laput. Vuonna 1978 luetteloitiin 336 röntgenkokoelmaan kuuluvaa esinettä ja vuonna 1984 vielä 71 lisää. Osa röntgenesineistä on sittemmin poistettu museon kokoelmista. Valokuvakokoelma järjestettiin aiheen mukaisesti, mutta kuvista ei ollut luetteloa. Kirjoista pidettiin kortistoa 1990-luvulle saakka, jolloin kortistointi jouduttiin resurssipulan vuoksi lopettamaan. Eläinlääketieteen historian museon kokoelmat ovat suu- 11
12 Höyryhengityslaite, luultavasti 1800-luvun loppupuolelta. Kuva Timo Huvilinna.
le. Vapaaehtoisvoimin toimineen museon näyttely avattiin 1982. Lähinnä Hammasklinikalta peräisin olevaa esineistöä täydentämään saatiin 1986 Oy Dentaldepot Ab:n lahjoittama museokokoelma, jota oli kartutettu paitsi hammastarvikeliike Oy Dentaldepot Ab:n välineillä myös lahjoituksin. Hammaslääketieteen museo sai vuosien varrella runsaasti lahjoituksia yksityisiltä hammaslääkäreiltä. Hammaslääketieteen museon esineistöä säilytettiin paitsi Ruskeasuolla, myös Lehtisaaren väestösuojassa. Vuonna 2003 osa näyttelyesineistä siirrettiin Arppeanumiin, mutta osa kokoelmista on edelleen Ruskeasuolla, jossa on myös näyttelyosasto. Hammaslääketieteen kokoelman esinetiedot olivat lähinnä kokoelmaa vapaaehtoisina hoitavien hammashoitajien muistissa. Lahjoitusten sisällöt oli pyritty yleensä kirjaamaan ylös, mutta esineiden identifioiminen ei useinkaan ole näiden tietojen avulla mahdollista. Yliopiston hammasklinikalta museon kokoelmiin saaduista esineistä ei ole minkäänlaisia tietoja. Käsityötieteen koulutuslinjan kokoelmiin tallennettiin Helsingin käsityöopettajaopiston ajoilta lähtien käsityönopettajan koulutuksen yhteydessä tehtyjä harjoitustöitä eri vuosikymmeniltä, alaan liittyviä työvälineitä ja tarvikkeita sekä lahjoituksena vuosien varrella tulleita vaatteita, asusteita ja sisustustekstiilejä. Vanhimmat tekstiilit ovat 1800-luvun alusta. Käsityönopettajakoulutus siirtyi Helsingin yliopis- toon, filosofisen tiedekunnan kasvatustieteelliseen osastoon 1975. Kun käsityötieteen laitos muutti Helsinginkadulta Siltavuorenpenkereelle 2002, kokoelmat siirrettiin Helsingin yliopiston museon (vuodesta 2003 Helsingin yliopistomuseon) hoidettaviksi. Käsityötieteen kokoelman esineistö oli luetteloitu manuaalisesti pääkirjoihin ja esinekortteihin 1960-luvulla ja digitaalisesti Extend Image -ohjelmalla 2000-luvun alussa. Luettelossa oli 5811 esinettä (1046 päänumeroa). Kokoelmassa oli jonkin verran kirjoja ja arkistoaineistoa, mutta ei juurikaan valokuvia joitakin opetuksessa käytettyjä diasarjoja lukuun ottamatta. Luetteloimatonta aineistoa tuli siirron mukana n. 5 hm. Maatalousmuseo siirtyi Helsingin yliopistomuseon alaisuuteen vuoden 2012 alusta lähtien. Museon rakennus on valmistunut 1938 ja näyttely avattu yleisölle 1946. Näyttelyn keskeisen sisällön muodostaa kansallisesti ja yliopistohistoriallisesti arvokas esikoneellisen ajan maatalousvälineiden kokoelma, jonka esittelyyn rakennus on suunniteltu. Näyttelyä ei ole uusittu avaamisen jälkeen. Maatalousmuseon tulevaisuus on toistaiseksi auki ja näyttely on suljettu. Museon kokoelmassa on noin 4000 maatalouteen liittyvää esinettä, joista erityisesti esiteollisen ajan museotyökalujen kokoelma on ainutlaatuinen. Kokoelma on luetteloitu pahvikorteille, joiden tietoja ei ole digitoitu. 13
Kokoelmien nykytilanne Kokoelmatilasto 2012 Vuonna 2012 Akseli-tietokan- Konvertoi- Luetteloi- Kaikki yh- Julkisessa portaa- Akseli-tietokan- nassa v. 2012 matta mattomat teensä lissa 2012 (Arjen taan viety lopussa historia) Esineet 1895 (sisältää lääk. Inv.) 7 391 7 400 27 000 44 700 1 487 ( 17 % kaikista tietokannassa olevista) 14 Taide 122 1 284 - - 1 284 44 (3,2 %) Valokuvat 953 24 874 200 32 000 54 874 3 501 (14 % ) Kirjat 45 2 583 100 276 hm 365 hm 2 494 (96 %) Arkistot - 7 hm 50 hm 60 hm 113 hm - Yhteensä 3 015 36 220
Yliopistomuseon kokoelmat käsittävät yhteensä noin 129 000 kokoelmaobjektia, joista pari prosenttia on esillä näyttelyissä. Kokoelmat muodostuvat esineistä, valokuvista, kirjoista, arkistoaineistosta, audiovisuaalisesta aineistosta, taideteoksista, tekstiileistä ja rakennuspiirustuksista. Omia kokonaisuuksiaan ovat muotokuvakokoelma Galleria Academica, taidekokoelma, yliopisto- ja tieteenhistoriallinen kokoelma, rakennuspiirustuskokoelma, antiikin kokoelma, lääketieteen historian kokoelma, eläinlääketieteen historian kokoelma, hammaslääketieteen historian kokoelma, käsityötieteen kokoelma, observatorion kokoelma ja maatalousmuseon kokoelma. Yliopiston taidekokoelmaan kuuluu laaja Galleria Academica -muotokuvakokoelma sekä muuta taidetta ja veistoksia. Yliopistomuseo huolehtii teosten kunnostamisesta, luetteloinnista ja lainauksista, ja niiden sijoittelusta tarpeen mukaan. Suurin osa taideteoksista eli noin 90 % on esillä yliopiston kiinteistöissä ympäri kaupunkia. Muotokuvakokoelma karttuu pääosin lahjoituksina. Pieni osa muotokuvista ja taideteoksista on ollut yliopiston itsensä aktiivisesti hankkimia. Yliopiston tiloissa on myös Valtion taideteostoimikunnan niihin sijoittamia valtion omistamia taideteoksia, joiden hoidosta taideteostoimikunta vastaa. toon), yliopiston vierashuoneiden kokoelma (hankittu vierashuoneiden koristukseksi pääosin 1950-luvulla ja sijoitettu vain osittain nykyiseen vierastilakiinteistöön ns. Hesperian tornien yleisiin tiloihin) sekä Ernst ja Ines Nevanlinnan kokoelma, joka on sijoitettu Nevanlinnan kunniakodin Museohuoneeseen. Lisäksi muita taideteoksia, pääosin lahjoituksina saatua, on jonkin verran laitosten ja eri oppiaineiden tilojen seinillä. Myös yliopiston 350-vuotisjuhlan yhteydessä muodostuneessa lahjakokoelmassa on taideteoksia, jotka on pääosin sijoitettu työtilojen seinille. Muotokuvakokoelma Galleria Academica karttuu 5-10 teoksen vuosivauhtia tiedekuntien sisällä järjestettyjen keräysten seurauksena. Kaikki uudet lahjoitukset ja hankinnat dokumentoidaan ja liitetään tietokantaan, mikäli hankintataho niistä ilmoittaa museolle. Taidekokoelmia pyritään säännöllisesti inventoimaan kampuksilla. Vuonna 2013 tietokannassa on yhteensä 1015 muotokuvaa, muussa taidekokoelmassa 273 teosta. Teosten määrä tietokannassa ei kuitenkaan anna totuudenmukaista kuvaa kokonaislukumäärästä, sillä taidekokoelman inventointi on kesken. 15 Taidekokoelman suurimmat yhtenäiset kokoelmat ovat piirustussalin kokoelma (sijoitettuna pääosin museon varas-
16 Werner Holmberg, 1860: Maantie Hämeessä. Kuva Timo Huvilinna.
Yliopistomuseossa on laaja ja arvokas rakennuspiirustuskokoelma, jossa on alkuperäispiirustukset useimmista yliopiston käytössä olevista ja nimenomaan yliopistoa varten rakennetuista vanhoista kiinteistöistä. Vanhimmat piirustukset ovat C.L. Engelin yliopiston Päärakennuksesta, Observatoriosta, Yliopiston kirjastosta (nykyään Kansalliskirjasto) ja ns. Vanhasta klinikasta (Unioninkatu 33) tekemät suunnitelmat. Rakennuspiirustuskokoelma karttuu pääasiassa yliopiston Tilakeskuksesta siirretyillä piirustuksilla. Kokoelmassa on 3 170 luetteloitua piirustusta. Luetteloimattomia rakennuspiirustuksia on noin 200 300 kpl. Rakennuspiirustusten luettelointi ei ole edistynyt lainkaan viimeisen 10 vuoden aikana. Yliopisto- ja tieteenhistorialliseen kokoelmaan kuuluu yliopistohistoriaan liittyvää aineistoa, kuten tutkimuslaitteita, juhlaperinteeseen ja hallinnon historiaan liittyvää esineistöä, huonekaluja, valokuvia ja kirjoja. Havainto-opetuksessa tai tutkimuksessa käytettyjä laitteita ja välineitä on siirretty museon kokoelmiin mm. fysiikan, kemian, fysiologian, geologian ja tähtitieteen oppiaineista. Kokoelman pohjana ovat entisen Helsingin yliopiston museon kokoelmat, jotka karttuvat jatkuvasti sekä siirtoina yliopiston sisältä että lahjoituksina yliopiston ulkopuolelta. Esineet ovat suurimmaksi osaksi hyväkuntoisia. Kokoelmassa painottuvat luonnontieteet, sillä esimerkiksi humanististen tieteiden ja teologian opetus ja tutkimus on hyvin kirjallista ja siten niihin liittyvä aineisto sijaitsee arkistoissa ja kirjastoissa. Yliopisto- ja tieteenhistoriallisessa kokoelmassa merkittävimmät alakokoelmat ovat Fysiikan kabinetti, Antiikin kokoelma ja Observatorio-kokoelma. Fysiikan kabinetin vanhin ja arvokkain osa siirrettiin museon kokoelmiin fysiikan laitokselta 1979 82, ja loput kokoelmasta laitoksen Kumpulaan muuton yhteydessä 2001. Fysiikan kabinetissa on esineitä lähes 1000 kpl, joista vain noin puolet on luetteloitu. Antiikin esineiden kokoelma on syntynyt useiden yksityisten lahjoitusten tuloksena. Kokoelma sisältää mm. erilaisia astioita, koruja ja lamppuja. Esineitä on kaikkiaan hiukan yli 300 kpl. Osa kokoelmasta on pysyvästi esillä Metsätalossa klassisen filologian oppiaineen tiloissa. Observatorio-kokoelma siirtyi museon hallintaan 2010. Se käsittää noin 330 tähtitieteen tutkimus- ja havaintolaitetta, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. Yliopistohistoriallinen esinekokoelma on melko hyvin luetteloitu, ja luettelotietoja ollaan siirtämässä käytössä olevaan Akseli-tietokantaan. Uusien kokoelmaan vastaanotettujen esineiden luettelointi tietokantaan pyritään tekemään noin vuodessa vastaanottamisesta. Fysiikan kabinetin luettelointi on jäänyt 2000-luvun alussa kesken, ja noin puolet kokoelmasta on luetteloimatta. 17
18 Yliopistohistoriallisessa kirjastossa on sekä Helsingin yliopiston että muiden koti- ja ulkomaisten yliopistojen historiaan liittyvää, tieteen- ja oppihistoriallista, taiteeseen ja arkkitehtuuriin liittyvää ja museologista kirjallisuutta. Kirjasto on karttunut pääosin lahjoituksin eli sattumanvaraisesti, joten se ei ole kattava valikoimaltaan. Siksi se toimii vain museon henkilökunnan käsikirjastona, eikä sitä tarjota asiakkaille käyttöön. Yliopistohistoriallinen kirjasto on luetteloitu ja tiedot on siirretty Akseli-tietokantaan. Yliopistohistoriallinen valokuvakokoelma sisältää henkilö- ja kiinteistökuvia sekä opetukseen, tutkimukseen, ylioppilaselämään ja juhlaperinteeseen liittyviä kuvia. Kokoelma on karttunut lahjoituksin, ostoin ja yliopiston sisäisin siirroin. Merkittävimmät ostot ovat olleet Yrjö Lintusen Alma Mater -kirjaa varten 1950-luvun alussa kuvaamat valokuvat, joista osa on lasinegatiiveille kuvattu ja Veikko Somerpuron 1990 2000-lukujen taitteessa Yliopisto- ja Yliopistolainenlehtiä varten ottamat kuvat. Merkittäviä lahjoituksia kokoelmiin ovat olleet Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan ja Eteläsuomalaisen Osakunnan valokuvakokoelmat, joissa vanhimmat kuvat ovat 1900-luvun alusta. Museo dokumentoi esineistöä, taidetta, yliopiston kiinteistöjä ja yliopistoon liittyviä tapahtumia sekä käyttämällä yliopiston kuvalaitoksen tai ulkopuolisten valokuvaajien palveluita että kuvaamalla itse. Valokuvakokoelma on melko kattavasti luetteloitu, mutta vii- me vuosina on alkanut syntyä viivettä luettelointiin. Yliopistomuseo on luetteloinut kokoelmiinsa myös edelleen käytössä olevia huonekaluja. Historiallisten kiinteistöjen alkuperäiseen sisustukseen kuuluvien huonekalujen on tarkoitus jatkossakin pysyä alkuperäisissä sijoituspaikoissaan. Museo on mukana päätettäessä tällaisten arvohuonekalujen kunnostuksesta tai niiden uudelleen sijoituksesta. Jos sopivaa paikkaa niille ei löydy, ne siirretään museon kokoelmatiloihin. Maatalousmuseo liitettiin osaksi Helsingin yliopistomuseota 2012. Rehtorin asettama Maatalousmuseon tulevaisuutta pohtinut työryhmä luovutti raporttinsa 9.10.2011. Työryhmä katsoi, että toiminnan jatkaminen entiseen tapaan ei ollut mahdollista. Asian jatkoselvittely siirtyi tulevaisuuteen ja museo on toistaiseksi suljettu yleisöltä. Työryhmän työskentelyn taustamateriaaliksi määräaikainen projektityöntekijä inventoi museon näyttelyssä olevan esineistön valokuvaamalla. Asiantuntija-apua antoi museon eläkkeelle jäänyt museonhoitaja, jota haastateltiin ja litteroidut haastattelumateriaalit tallennettiin Yliopistomuseon kokoelmiin. Myös inventointivalokuvat (noin 700 kpl) on tallennettu Yliopistomuseon Akseli-tietokantaan. Maatalousmuseon kokoelmaa ei ole liitetty Yliopistomuseon kokoelmiin, sillä tulevaisuudessa pyritään selvittämään mahdollisuudet siirtää kokoelma tai sen osia jollekin muulle museolle.
Lääketieteen historian esinekokoelmat muodostuvat eri puolilla Suomea toimineiden sairaaloiden hoitovälineistä, huonekaluista ja astioista sekä yksityisten lahjoittajien luovuttamista lääketieteeseen, sairaanhoitoon ja hammaslääketieteeseen liittyvistä hoito- ja tutkimusvälineistä. Selkeästi erottuvia aineistoryhmiä ovat mm. laaja sairaanhoitajapukujen ja -merkkien kokoelma, röntgenlaitteiden kokoelma, mitalikokoelma sekä terveydenhuoltoalalla työskentelevien exlibriskokoelma. Kokoelmien muodostumisessa on erityisesti 1970-luvulta lähtien yksityisten lahjoittajien merkitys ollut suuri. Lääketieteen esinekokoelma on ollut pääosin luetteloimatta, mutta 2012 käynnistyneen kolmivuotisen inventointiprojektin ansiosta kokoelmaa on saatu järjestettyä, pakattua museaalisesti ja siirrettyä tietoa siitä tietokantaan. Lääketieteen historian valokuvakokoelma sisältää kuvia Suomen eri sairaaloista, lääkäreiden ja sairaanhoitajien henkilökuvia, 1900-luvun sotiin liittyviä kuvia sekä kuvia sairaanhoitajien kursseista, työelämästä sekä sairaanhoitajien ja lääkäreiden kongresseista. Valokuvakokoelmaan kuuluu myös yli 80 valokuva-albumia. Lääketieteen historian kirjastoon kuuluu sairaaloiden, hoitolaitosten sekä lääketieteellisten yhdistysten ja yritysten historiikkeja, biografioita ja lääketieteen historiaa käsitteleviä teoksia. Lisäksi kirjastossa on vanhoja lääketieteellisiä julkaisuja ja oppikirjoja, terveyskasvatuskirjallisuutta sekä Lääketieteen opiskelijoita anatomian kurssilla 1915. kausijulkaisuja. Kirjaston kokoelmat ovat karttuneet pääosin yksityisin lahjoituksin. Lääketieteen historian kirjastoa käyttävät jonkin verran myös tutkijat, mutta pääasiassa se toimii museon henkilökunnan käsikirjastona. Lääketieteen historian arkistossa on muun muassa lääkäreiden sekä sairaan- ja terveydenhoitajien arkistoja, sairaaloiden arkistoaineistoja, lehtileikkeitä sekä julkaisemattomia opinnäytetöitä. Arkistossa on runsaasti lääketieteen historian museon toimintaan liittyvää aineistoa. Eläinlääketieteen historian esinekokoelmat ovat karttuneet pääasiassa yksityisinä lahjoituksina. Suurin osa kokoelmista muodostuu eläinlääkäreiden työssään käyttämistä välineistä. Lisäksi kokoelmiin kuuluu jonkin verran lääkkeitä, elintar- 19
20 vike- ja ympäristöhygieniaan liittyviä laboratoriovälineitä ja instrumentteja sekä valistustyössä käytettyjä opetustauluja, pienoismalleja ja palkintoja. Kokoelman esinekortistojen digitointi on aloitettu, niin että Mopsi-tietokantaan on vuoden 2012 loppuun mennessä syötetty 74 ja Akseli-tietokantaan 236 esineen tiedot, ja osa esineistä on tässä yhteydessä valokuvattu. Eläinlääketieteen historian valokuvakokoelmat, jotka ovat pääasiassa kertyneet yksityisinä lahjoituksina, koostuvat muun muassa eläinlääkäreiden henkilökuvista, ulkomailla opiskeluun liittyvistä kuvista sekä Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun liittyvistä kuvista. Niiden luettelointi tai digitointi ei ole edennyt lainkaan. Eläinlääketieteen historian kirjastokokoelmiin kuuluu noin 14 hyllymetriä kirjallisuutta, muun muassa vanhoja eläinlääketieteellisiä kirjoja sekä oppikirjoja. Eläinlääketieteen arkisto koostuu muun muassa eläinlääkäreiden henkilöarkistoista, yhdistysten arkistoaineistoista ja elintarvikehygieniaan sekä Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun liittyvistä aineistoista. edustettuina. Yliopiston hammasklinikalta talteen otettu esineistö koostuu muun muassa opetusvälineistä, opiskelijoiden tekemistä harjoitustöistä ja ortopantomografin kehittelyn yhteydessä syntyneistä prototyypeistä. Hammaslääketieteen valokuvakokoelma koostuu lähinnä Fabianinkadulla toimineen hammasklinikan tiloissa otetuista kuvista ja DentalDepot Oy:öön liittyvistä valokuvista. Valokuvista ei ole olemassa luetteloa. Käsityötieteen kokoelmassa on käsityönopettajaksi opiskelleiden tekemiä harjoitustöitä pääasiassa 1900-luvulta, alaan liittyviä työvälineitä ja tarvikkeita sekä lahjoituksena vuosien varrella tulleita vaatteita, asusteita ja sisustustekstiilejä. Suurimmaksi osaksi tekstiilit liittyvät joko käsityönopettajien koulutukseen tai käsityötieteen tutkimukseen. Yhteys käsityötieteen oppiaineeseen ja kokoelmat hyvin tunteviin asiantuntijoihin on vielä tiivis, ja kokoelmia käytetään jonkin verran opetuksessa ja tutkimuksessa. Kokoelmassa on myös muutamia hyllymetrejä lahjoitusten mukana tulleita kirjoja, runsaasti opetukseen liittyvää arkistotyyppistä aineistoa sekä käsityönopettajaksi opiskelleiden opinnäytetöitä 1931 1959. Hammaslääketieteen historian esinekokoelma on muodostunut suureksi osaksi yksityisten lahjoitusten kautta. Hammaslääkäreiden käyttämät työvälineet ja unitit ovat hyvin Käsityötieteen kokoelmaan otetaan uusia lahjoituksia vastaan valikoiden, sillä niiden luettelointi tietokantaan on nykyisillä resursseilla ollut huomattavan vaikeaa.
Kokoelmien kartuttaminen kuvia myös ostetaan, mutta esineitä hyvin harvoin. Yliopistomuseon kokoelmia kartutetaan aineistolla, jolla on yhteys yliopistohistoriaan, yleiseen tieteen historiaan, yliopistossa tehtävään tutkimukseen, täällä annettavaan opetukseen, täällä toimineisiin henkilöihin tai yliopiston kiinteistöihin. Yliopistohistoriallisena tietokeskuksena se voi tallentaa myös muihin korkeakouluihin ja yliopistoihin liittyvää aineistoa. Kokoelmiin sopimaton aineisto ohjataan muihin kokoelmiin tai museoihin. Lääketieteen, eläinlääketieteen, hammaslääketieteen ja käsityötieteen kokoelmia voidaan kartuttaa myös kokoelmia muuten täydentävällä materiaalilla. Päätöksen aineiston vastaanottamisesta tekee museonjohtaja neuvoteltuaan kokoelmapäällikön ja kokoelmasta vastaavan museoamanuenssin kanssa. Yliopistomuseon kokoelmat karttuvat useimmiten lahjoituksin ja siirroin yliopiston laitoksilta. Kampuksilla on paljon sellaista museaalista materiaalia, jota ei toistaiseksi ole voitu inventoida museon toimesta. Laitosten muuttojen yhteydessä museo pyrkii huolehtimaan siitä, että arvokas aineisto pysyy tallessa laitoksen hallussa tai että tarvittaessa se pelastetaan museon kokoelmiin. Museo voi lainata yliopiston laitoksilta tai yksityishenkilöiltä kuvamateriaalia kopioitavaksi kokoelmiinsa. Tällöin kuvien käyttöoikeuksista sovitaan lainaavan tahon kanssa mieluiten kirjallisesti. Kirjoja ja valo- Lahjoituksen vastaanotto dokumentoidaan aina lahjoituskirjalla tai muulla vastaavalla sopimuksella. Yliopiston piiristä tulleen materiaalin omistaja on aina Helsingin yliopisto, joten siitä ei ole tarpeen laatia luovutussopimusta. Yliopistomuseo ei ota vastaan deponointeja kuin poikkeustapauksessa, ja silloin laaditaan selkeä sopimus deponoidun aineiston ylläpidosta ja siitä, kuinka esimerkiksi tarvittava konservointi kustannetaan. Yliopistomuseo ei juuri voi vaikuttaa yliopiston taidekokoelman kartuntaan. Nopeimmin laajeneva kokoelma, Galleria Academica, karttuu 5-10 teoksen vuosivauhtia tiedekuntien sisällä järjestettyjen keräysten seurauksena. Muuta taidetta yliopisto hankkii harvoin. Museon rooli näissä hankinnoissa on konsultoiva. Museo tallentaa sekä yliopistohistorialliseen että lääketieteen historian kirjastoon toimialaansa liittyvää kirjallisuutta. Kirjastoa kartutetaan pääosin lahjoituksin, jonkin verran myös ostamalla. Audiovisuaalista aineistoa ei pyritä kartuttamaan aktiivisesti, sillä museolla ei ole aineiston säilyttämisen kannalta parhaita mahdollisia olosuhteita eikä se pysty pitämään yllä sellaista laitekantaa, jota äänite- ja nauhoitearkiston asiallinen 21
22 A.F. Granstedtin piirustus yliopiston päärakennuksen juhlasalin sohvista 1832.
hoito edellyttäisi. Yhä yleistyvä digitaalinen aineisto vaatii tulevaisuudessa varmuuskopiointia, mutta muuten sitä on museossa helpompi säilyttää kuin vanhaa nauhamateriaalia. Parhaillaan on selvitettävänä Akseli-tietokantaan liitettävä ominaisuus, jonka avulla voidaan tallentaa myös digitaaliset audiovisuaaliset aineistot. - Lääketieteelliseen, hammaslääketieteelliseen ja eläinlääketieteelliseen korkeakoulutukseen, opetukseen ja tutkimukseen liittyvän aineiston tallentamiseen. Tällä hetkellä kokoelmat painottuvat historiallisista syistä enemmän ammatin harjoittamiseen. Yliopistomuseo on mukana Kulttuurihistoriallisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyössä (TAKO), jossa museon vastuulla on yliopisto- ja tieteen historian tallentaminen. Lahjoituskirja-lomake erillisessä liiteosassa. - Lääketieteen valokuvakokoelmassa hoitotapahtumiin liittyvien kuvien kartuttamiseen. Yliopistomuseo ei tallenna - Luonnontieteellisen keskusmuseon tallennusvastuuseen kuuluvia aineistoja. 23 Tulevaisuudessa tulee kiinnittää huomiota - Nykypäivän ja lähihistorian tallentamiseen sekä esineistönä, valokuvina että dokumentoiden valokuvaamalla ja haastattelemalla yliopistolaisia. Esinekokoelmassa 1940 50-lukua uudempaa aineistoa ja valokuvakokoelmassa 1950-lukua uudempaa aineistoa on liian vähän. - Museossa huonommin edustettujen tutkimusalueiden, kuten humanististen tieteiden ja teologian historian tallentamiseen. - Maatalousesineistöä. Maatalousmuseon kokoelmaan tarjottavat esineet ohjataan pääsääntöisesti Maatalousmuseo Sarkaan. - Museon kokoelmissa ennestään hyvin edustettuja aineistoja. Tällaisia voidaan kuitenkin poikkeustapauksessa ottaa vastaan käyttökokoelmaan näyttelyissä ja työpajoissa käytettäväksi. - Huonokuntoista aineistoa, paitsi jos sen arvo tieteen tai kulttuurihistorian kannalta on erityisen suuri.
- Aineistoa, jonka provenienssi- ja kontekstitiedot ovat hyvin puutteelliset ja todennäköisesti niitä ei pystytä koskaan selvittämään. - Aineistoa, jonka omistus on epäselvä. Mikäli tällaista aineistoa, kuten kampuksilla esillä olevaa taidetta, kuitenkin liitetään kokoelmaan, on pyrittävä selvittämään sen omistussuhde. 24 - Hallinnollista arkistoaineistoa. Museo voi ottaa vastaan kokoelmia täydentäviä arkistoja, mutta pääsääntöisenti arkistoaineisto ohjataan esimerkiksi Yliopiston keskusarkistoon. - Vanhaa lääketieteellistä kirjallisuutta ja oppikirjoja. Ne ohjataan Meilahden kampuskirjastoon Terkkoon ja Kansalliskirjastoon. Yliopistomuseo voi ottaa vastaan lääketieteen historiateoksia.
3. Kokoelmien hallinta Dokumentointi Museokokoelmaan liitettävän aineiston dokumentoinnissa noudatetaan yleisesti hyväksyttyjä museoalan periaatteita. ICOM:n ohjeiden mukaan dokumentaatioon pitää sisältyä esineen täysi identifiointi ja kuvaus sekä tiedot esineen alkuperästä, kunnosta, käsittelystä ja nykyisestä olinpaikasta. Tämä tieto on säilytettävä turvallisesti ja sen täytyy olla löydettävissä hakujärjestelmällä, jonka avulla museon henkilökunta ja muut asianmukaisesti valtuutetut henkilöt pääsevät tietoihin käsiksi. mahdolliset lahjoitukseen liittyvät asiakirjat tallennetaan pysyvästi museon arkistoon. Aineisto liitetään mahdollisimman pian kokoelmiin luomalla sille tietokantaan uusi diaari. Näin aineisto saa oman diaarinumeronsa, jonka alanumeroiksi eri aineistotyyppejä olevat yksittäiset arkistokappaleet sitten luetteloidaan. Tällä hetkellä museon henkilöresurssit ovat liian pienet, jotta pystyttäisiin luetteloimaan kaikkea vastaanotettua materiaalia. Kesäisin harjoittelijat ehtivät jonkin verran paikata tilannetta, ja vakituinen henkilökunta pyrkii luetteloimaan esimerkiksi näyttelyihin tai lainattavaksi menevän aineiston. Luettelointia on tehty myös projektiluontoisesti. 25 Museoon tulevista lahjoituksista tehdään lahjoituskirja, jossa lahjoitettava aineisto on yksilöity. Lahjoituskirja ja muut
Vuodesta 2010 lähtien kaikki aineisto on luetteloitu avoimeen lähdekoodiin perustuvaan Akseli-tietokantaan, jota käyttää usean museon ja arkiston muodostama konsortio. Käyttöoikeuksiltaan vapaa aineisto ohjataan Akselin kautta verkkoon Arjen historia -portaaliin. Konversio useista vanhoista tietokannoista on kesken, ja siksi myös vanhoja tietokantoja käytetään kokoelmatietojen selaamiseen tarvittaessa. Ylläpito Luetteloidut esineet pakataan museaalisesti ja sijoitetaan niille sopivaan varastoon. Sijainti varastossa merkitään tietokantaan. Luetteloidut valokuvat, arkistot, osa rakennuspiirustuskokoelmasta ja kirjat on sijoitettu henkilökunnan toimistotiloihin, joissa on varattu niitä käyttäville tutkijoille tilat. Valokuvia säilytetään metallisissa arkistolaatikostoissa, arkistokoteloissa silkkipaperikuorissa ja pahvilaatikoissa kirjekuorissa aiheenmukaisesti järjestettynä. Osa valokuvista on liimattu arkistopahveille, jotta niitä olisi helpompi selailla. Kaikki säilytysmateriaalit eivät täytä museaalisen arkistoinnin vaatimuksia. Uudet kokoelmaan liitettävät valokuvavedokset sijoitetaan museaalisiin pahvilaatikoihin aiheen mukaisesti. Muotokuvat ja taideteokset sijaitsevat useimmiten muissa yliopiston kiinteistöissä kaikilla kampuksilla, ja niitä invenkäsityönopettaja-opiskelijan harjoitustyönä tekemiä luonnosteluja iltapuvuiksi 1930-luvulta.
toidaan mahdollisimman usein, sillä erityisesti muotokuvien sijoituspaikkoja muutetaan usein kampuksilla ilman että museoon ollaan asiasta yhteydessä. Inventointien yhteydessä tehdään aina teosten kuntokartoitus. yliopiston kiinteistöä tyhjennettäessä museon kokoelmatiloihin voi tulla kokoelmaobjekteja, joiden vastaanottoa ei ole kiireen vuoksi ehditty riittävästi harkita. Kokoelmista voidaan tarvittaessa poistaa aineistoa perustelluista syistä. Museon tavoitteena on ennaltaehkäisevä konservointi eli aineistojen käsittely, kuljetus, säilytys ja esillepano asianmukaisesti. Museoammatillinen henkilökunta valvoo kokoelmien kuntoa, jotta havaitaan, milloin esine tai taideteos tarvitsee konservointia. Konservointipalvelut ostetaan ulkopuolisilta ammatillisesti päteviltä palveluntuottajilta. Pienten resurssien takia on tehtävä priorisointia. Konservointi kohdistuu yleensä näyttelyyn menevään aineistoon tai taideteoksiin, joihin on tullut uusia vaurioita. Käytössä olevien museaalisten huonekalujen kunnostamiseen museolla ei ole taloudellisia resursseja. Tällä hetkellä niitä kunnostetaan, jos käyttäjällä on mahdollisuus maksaa kunnostus. Museaalisen aineiston konservoinnin tavoitteena on esineen tai teoksen kunnon stabiloiminen, ja kaikki konservointitoimenpiteet on dokumentoitava. Poiston perusteet: - Huonokuntoisuus. Kokoelmaobjekti on erittäin huonokuntoinen eikä sen kunnostamiseen ole riittäviä syitä. - Kontekstitietojen puuttuminen. Kokoelmaobjektista ei tiedetä, mikä se on, mistä se on tullut ja mikä on sen ajoitus, jolloin sen käyttö näyttelyssä tai tutkimukseen kohteena on mahdotonta. - Kokoelmaobjekti uhkaa terveyttä tai turvallisuutta (sisältää esim. jotain vaarallista kemikaalia). - Samanlaisia objekteja on jo kokoelmissa. 27 Poistot Yliopistomuseon kokoelmat ovat muodostuneet useista sellaisista alakokoelmista, joita ovat kartuttaneet ei-museoammatilliset henkilöt. Siksi kokoelmissa on aineistoa, jonka ylläpito ei ole järkevää. Myös nopeasti esimerkiksi jotain - Kokoelmaobjekti ei ole museon kokoelmapolitiikan mukainen. - Objekti on materiaalia, jonka ylläpitoon museolla ei ole mahdollisuuksia.
Poistoehdotuksen tekee kokoelmapäällikkö tai kokoelmasta vastaava museoamanuenssi. Poiston hyväksyy museonjohtaja. Poistettua aineistoa tarjotaan muille museoille tai arkistoille. Jos nämä eivät sitä halua, se hävitetään. Hyväkuntoista, mutta muuten poistettavaksi arvioitua aineistoa (esimerkiksi suuri määrä kaksoiskappaleita) voidaan myös siirtää käyttökokoelmaan. säilytetään, eikä uutta objektia numeroida tulevaisuudessa samalla numerolla. Jos objektia ei ole liitetty kokoelmaan, siitä otetaan valokuva ja perustiedot poistopöytäkirjaa varten. Poistopöytäkirja-lomake on erillisessä liiteosassa. 28 Museoaineistoa ei myydä. Poikkeustapauksessa museaalinen huonekalu voidaan myydä yliopiston järjestämässä huutokaupassa, mikäli kyseessä on huonekalu, joka on ollut käytössä yliopiston tiloissa ja jota ei käytöstä poistamisen jälkeen haluta liittää varsinaiseen museon kokoelmatiloissa säilytettävään kokoelmaan. Tällaisia huonekaluja ovat sellaiset, jotka eivät ole jonkin yliopiston kiinteistön alkuperäistä tai muuten sinne kiinteästi kuuluvaa kalustusta ja sellaiset, joita on jo useita kappaleita ennestään museon kokoelmissa. Valinta on aina tapauskohtaista ja sen tekevät taiteesta ja huonekaluista vastaava museoamanuenssi, kokoelmapäällikkö ja museonjohtaja yhdessä. Tässäkin tapauksessa huonekalua tarjotaan ennen myyntiä muille museoille. Museon henkilökunnalla, heidän perheenjäsenillään ja muilla heitä lähellä olevilla henkilöillä ei ole oikeutta ostaa museon hoidossa olevasta kokoelmasta poistettua esinettä. Jokainen poisto dokumentoidaan. Poistetun objektin tiedot Lainaus Museokokoelmiin kuuluvaa aineistoa lainataan muille museoille sekä poikkeustapauksissa myös muille organisaatioille ja projekteille. Aineistoa ei lainata fyysisesti käytettäväksi esimerkiksi elokuvan rekvisiitaksi paitsi jos se on museon omasta käyttökokoelmasta ja riittävän hyväkuntoista. Lainaaja tekee kirjallisen lainapyynnön Yliopistomuseon museonjohtajalle tai kokoelmapäällikölle. Lainaajalle ilmoitetaan lainauksen ehdot, vakuutusarvot ja laina-aika. Lainasta laaditaan lainaustodistus, johon pyydetään aineistoa luovutettaessa lainaajan allekirjoitus. Mikäli lainaajalla on oma laina-asiakirjansa, riittää myös siitä saatu kopiokappale allekirjoituksineen lainaustodistukseksi. Kun laina palautetaan, merkitään lainausasiakirjaan päivämäärä ja vastaanottajan allekirjoitus. Lainausasiakirjat tallennetaan pysyvästi museon arkistoon. Osana kokoelmahallintajärjestelmä Akselin
jatkuvaa kehitystyötä selvitetään mahdollisuutta liittää ohjelmaan lainatietokanta. Museonjohtaja määrittää museosta ja yliopiston kokoelmista lainattavien esineitten ja taideteosten vakuutusarvot. Lainanottaja vastaa vakuutuksista ja lainauksista aiheutuvista kuluista. Lainaussopimuslomake on erillisessä liiteosassa. Kokoelmien käyttö Ammatillinen vastuu kokoelmista tulee luovuttaa vain henkilöille, joilla on tarvittavat tiedot ja taidot ja joiden työtä ohjataan asianmukaisesti. Yliopistomuseossa kokoelmia saavat käsitellä kokoelmapäällikkö, museoamanuenssit ja kokoelmaprojektissa työskentelevä projektisuunnittelija sekä heidän ohjauksessaan harjoittelijat ja muut työntekijät. 29 Kokoelmia käsiteltäessä käytetään aina puuvillahansikkaita tai muita vastaavia hansikkaita. Kokoelmaobjektit voivat olla hyvin herkkiä ihossa aina olevalle rasvalle, jota ei välttämättä heti huomaa. Rasva jää esineeseen ja alkaa ajan kuluessa esimerkiksi tekstiileissä muuttua näkyviksi tahroiksi, joita on hyvin vaikea konservaattorinkaan poistaa. Kokoelmia käsitellessä ei saa rasvata käsiä tai syödä eväitä. Ruokaa ja juomaa Kuva 7. Fysiikan kabinetin kokoelmaan kuuluva J.J. Nervanderin galvanometri, 1833. Kuva Timo Huvilinna.
ei ole laskettu mukaan Maatalousmuseon varastoja, sillä niiden neliömääristä ei ole museolla tietoa. Mitkään Yliopistomuseon tiloista eivät täytä museaalisen näyttely- tai kokoelmatilan vaatimuksia. Näyttelytiloissa ja kokoelmatiloissa ei ole valvottua olosuhdeilmastoa, vaan kosteus ja kuivuus sekä lämpötila vaihtelevat liikaa. Kulkureitit näyttelytiloihin ovat hankalat, ja isojen esineiden siirtäminen on ollut aina riski sekä esineille että henkilökunnalle. Kokoelmatilat ovat kellareissa, joissa kulkee vesi- ja ilmastointiputkia. Vesivahinkoja on sattunut lukuisia ja myös ilei kokoelmatiloihin saa tuoda ollenkaan. Jos on välttämätöntä esimerkiksi juoda vettä, on pidettävä huolta, että ei ole vaaraa veden roiskumisesta tai kaatumisesta lähellä kokoelmaobjekteja. Kokoelmia käyttävät tutkijat tai muut asiakkaat saavat käsitellä ja kuvata kokoelmaobjekteja kokoelmista vastaavan museon henkilökuntaan kuuluvan luvalla ja läsnä ollessa. 30 4. Kokoelmatilat Pieni osa Helsingin yliopiston kokoelmista on esillä pysyvissä näyttelyissä Arppeanumissa ja Helsingin observatoriossa, suurin osa on sijoitettu useisiin eri kokoelmatiloihin. Terveystieteiden keskuskirjastossa Terkossa on museolla säännöllistä pienimuotoista näyttelytoimintaa. Muotokuvakokoelma on suurimmaksi osaksi kampuksilla. Maatalousmuseo sijaitsee Viikissä ja hammaslääketieteen kokoelmaa on esillä Ruskeasuolla. Arppeanumista luovutaan vuoden 2014 lopussa ja uusi päänäyttely avataan Päärakennukseen maaliskuussa 2015. Yliopistomuseon kokoelmatiloja on viidessä paikassa eri puolilla Helsinkiä, yhteensä noin 1400m². Tähän lukuun
mastointiputkista on tullut likaa kokoelmaesineiden päälle. Tiloissa ei ole ergonomisesti oikein suunniteltuja työpisteitä ja tilojen ahtaus hankaloittaa kokoelmaesineiden käsittelyä. Kulkureitit tiloihin ovat hankalia, ja isokokoisia esineitä, kuten korkeita kaappeja, on jouduttu purkamaan. Museon kokoelmatilojen selvittäminen on parhaillaan käynnissä. Uusi olosuhteiltaan melko hyvä kokoelmatila valmistuu keskustakampukselle 2014, mutta se tulee kattamaan vain pienen osan tilatarpeesta. Valokuvat, arkistoaineisto, kirjat ja rakennuspiirustusarkisto ovat pääasiassa museon toimistotiloissa, joissa ei ole valvottua olosuhdeilmastoa, vaan lämpötila ja kosteus vaihtelevat jonkin verran. 31 Muotokuvakokoelma on sijoitettu ympäri yliopistoa eri kampuksilla ja jotkut myös muualle Suomeen, kuten yliopiston tutkimusasemille. Muotokuvakokoelman ylläpito edellyttää yhteistyötä laitosten ja kiinteistöjen henkilökunnan kanssa, niin että tieto teosten oikeasta käsittelystä on helposti heidän ulottuvillaan. Olosuhteet eivät ole kampuksilla taideteoksille ihanteelliset, mutta museo pyrkii valvomaan teosten sijoituspaikkoja ja kuntoa. Tarkemmin kokoelmatiloista ja niiden yksityiskohtaisempi riskiarviointi erillisessä liiteosassa. Esinekokoelmatiloja. Kuva Susanna Hakkarainen.
Observatorion meridiaanisali. Kuva Timo Huvilinna.
5. Kokoelmien saavutettavuus Yliopistomuseo pyrkii edistämään kokoelmiensa saavutettavuutta kehittämällä kokoelmahallintaa. Nykyinen kokoelmahallintaohjelma Akseli mahdollistaa käyttöoikeuksiltaan vapaan aineiston esittelyn netissä Arjen historia -portaalissa. Kokoelmia tuodaan esille museon omissa näyttelyissä ja lainaamalla niitä ammatillisesti hoidettujen museoiden näyttelyihin. Museon nykyinen perusnäyttely Arppeanumissa puretaan vuoden 2014 loppuun mennessä ja uusi päänäyttely avataan yliopiston päärakennuksessa 26.3.2015. Museon toisessa toimipaikassa Observatoriossa oleva pysyvä näyttely avattiin yleisölle 23.10.2012. Sekä Arppeanumissa että Observatoriossa on myös 1-2 vaihtuvaa näyttelyä vuosittain. Lisäksi Yliopistomuseo rakentaa vuosittain johonkin lääketieteen historian teemaan liittyvän näyttelyn Lääkäripäiville, josta se siirtyy Lääketieteen keskuskirjastoon Terkkoon. Observatorion pääkohderyhmä ovat koululaiset. Yliopistomuseon uuden päänäyttelyn kohdeyleisö tulee olemaan yliopistoyhteisö ja erityisesti fuksit. Kampuksille rakennettavien vaihtuvien näyttelyiden kohdeyleisö ovat yliopiston opettajat ja opiskelijat. Näyttelypoliittinen ohjelma on erillisessä liiteosassa. Museo tuo tietoa kokoelmistaan suurelle yleisölle myös sekä ulkoisilla että yliopiston sisäisillä nettisivuilla. Ulkoisille nettisivuille on myös tehty muutama verkkonäyttely. Koska museolla ei ole ollut mahdollisuutta painattaa näyttelyjulkaisuja, on niitä julkaistu verkossa. 33
34 Tutkijat ja muut asiakkaat voivat saada käyttöönsä kokoelmiin kuuluvaa aineistoa museon tiloissa. Henkilökunta on vastuussa siitä, että asiakkaat käsittelevät aineistoja asianmukaisesti. Yliopistomuseon valokuvapalveluiden asiakkaita ovat mm. toimittajat, tutkijat ja opiskelijat. Museo laskuttaa valokuvapalveluista voimassa olevan hinnaston mukaisesti. Muille museoille annetuista esinelainoista ei laskuteta. Yliopistomuseon tekijänoikeuksiltaan vapaita kokoelmatietoja on näkyvillä myös verkossa Akseli-konsortion yhteisessä Arjen historia -portaalissa (www.arjenhistoria.fi). Portaalin kautta yleisö voi ottaa suoraan yhteyttä Yliopistomuseoon: tilata valokuvia, kysyä aineistosta tai antaa lisätietoja siitä. Helsingin yliopistomuseo on Akseli-konsortion mukana liittymässä Kansallisen digitaalisen arkiston KDK:n asiakasliittymään Finnaan. Tämän kansallisen hakuliittymän kautta voi suomalaisia museoiden, arkistojen ja kirjastojen aineistoja tulevaisuudessa tutkia ns. yhden luukun palvelun kautta. Yliopistomuseo harkitsee myös mahdollisuutta liittyä vieläkin laajempaan, kansainväliseen Europeana-verkostoon. tekijänoikeudelliseksi suoja-ajaksi 50 vuotta kuvan julkaisemisesta ja taideteosten suoja-ajaksi 70 vuotta tekijän kuolemasta. Valokuvaajalla on kuvaansa sekä moraalinen oikeus (julkaistaessa kuvaajan nimi mainittava) että taloudellinen oikeus (hän voi veloittaa maksun kuvan käytöstä). Henkilötietolain (523/1999) mukaan arkaluonteisia tietoja ovat esimerkiksi tiedot, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia. Tuollaista tietoa on monissa lääketieteen kokoelmiin kuuluvissa ja asiakirjoissa. Yksityisyyden suojan piiriin kuuluvien asiakirjojen salassapitoaika on 50 vuotta henkilön kuolemasta tai jos tästä ei ole tietoa, 100 vuotta asiakirjan päiväyksestä. Lakien lisäksi myös hyvä tapa rajoittaa esimerkiksi sellaisten valokuvien käyttöä, joissa on kuvattu henkilöiden yksityistä vapaa-ajan viettoa. Osaa materiaalista rajoittavat tekijänoikeussäädökset ja osaa henkilötietolaki. Henkilökunnan on ne aina huomioitava, kun aineistoa digitoidaan tietokantaan tai annetaan tutkijoiden ja muiden asiakkaiden käyttöön. Tekijänoikeuslaissa (404/1961+muutokset) määrätään tavallisten valokuvien