Hirvionnettomuuksien kehitys Vuonna 2013 sekä hirvi- että peuraonnettomuuksien määrä kasvoi. Hirvionnettomuuksissa kuoli kolme ihmistä vuonna 2013. Vuonna 2012 hirvionnettomuuksissa kuolleita ei ollut. Hirvionnettomuuksien määrä korreloi voimakkaasti hirvikannan kanssa.
Hirvionnettomuudet 1993-2013 (maantiet) Hirvionnettomuuksien määrä on puolittunut vuoden 2001 huippuluvuista, johtuen etupäässä eläinkannan pienentämisestä viime vuosina. 3500 3000 3048 Onnettomuudet 2500 2000 1500 1000 500 0 1517 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13
Hirvionnettomuuksissa kuolleet 1993-2013 (maantiet) 14 12 11 11 10 11 10 12 10 9 Kuolleet 8 6 6 6 5 5 4 5 4 3 2 3 3 3 3 2 0 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 0 0
Hirvionnettomuuksien määrä korreloi hirvikannan määrän kanssa
Hirvionnettomuudet alueellisesti Hirvionnettomuuksia tapahtuu koko maassa runsaasti varsinkin vilkkailla kaksikaistaisilla pääteillä Vuonna 2013 hirvien kanssa kolaroitiin eniten Pohjois- Savon ja Uudenmaan ELY-keskuksen alueella.
Hirvionnettomuudet alueellisesti Onnettomuuksien määrän suhdetta liikenteen määrään kuvataan onnettomuusasteella. Hirvionnettomuuksien aste oli koko maassa viime vuonna 4,1 onnettomuutta 100 miljoonaa ajettua tiekilometriä kohti, mikä on 14% suurempi kuin vuonna 2012. Hirvionnettomuuksien aste oli alemmalla tieverkolla hieman suurempi kuin pääteillä. ELYkeskusalueittain tarkasteltuna onnettomuusaste oli korkein Pohjois- Savossa (6,7) ja matalin Uudellamaalla (2,3).
Hirvionnettomuustiheys maanteillä kunnittain keskiarvo vuosista 2012 ja 2013
Tieosuudet, joilla on suurin hirvionnettomuustiheys (2009-2013 keskiarvo)
Nopeus ja pimeys riskitekijöitä Hirvionnettomuuksien suhteen vaarallisinta aikaa olivat kuukaudet syyskuusta joulukuuhun ja eniten hirvien kanssa kolaroitiin syyskuussa. Peuraonnettomuuksia tapahtui eniten vuoden viimeisinä kuukausina, erityisesti marraskuussa, jolloin tapahtui 22% koko vuoden peuraonnettomuuksista Hirvieläinonnettomuuksista lähes kaksi kolmasosaa ajettiin hämärässä tai pimeässä.
Nopeus ja pimeys riskitekijöitä Yhdeksän kymmenestä henkilövahinkoon johtaneesta hirvieläinonnettomuudesta ajettiin vähintään 80 km/h rajoituksilla. (46% ajettiin 80 km/h -rajoituksen alueella ja 42 % 100 km/h - rajoituksen alueella). Myös alle 60 km/h rajoituksen alueella hirvieläinkolareista aiheutui henkilövahinkoja. Tilastosta ei kuitenkaan ilmene, onko ko. rajoituksia noudatettu onnettomuustilanteissa. Eniten onnettomuuksia (59 % hirvionnettomuuksista ja 57 % peuraonnettomuuksista) ajettiin 80 km/h -nopeusrajoituksen vallitessa. Tämä selittyy toisaalta ko. rajoituksen yleisyydellä alemmalla tieverkolla (yleisrajoitus) ja toisaalta pääteiden 80 km/h - talvinopeusrajoituksilla.
Hirvionnettomuuksien ehkäisy Koska liikenteen määrää ei voida rajoittaa, tehokas tapa vähentää onnettomuuksia on vähentää hirvikantaa Riski kuolla ja loukkaantua hirvikolarissa kasvaa erittäin jyrkästi ajonopeuden noustessa. Kuljettajan keino välttää onnettomuus on ajonopeuden laskeminen erityisesti riskiaikoina Ajonopeuden lasku antaa lisäaikaa reagoida äkilliseen tilanteeseen ja lieventää vammoja törmäyksen sattuessa
Hirvieläinonnettomuuksien kustannukset Vuoden 2013 hirvieläinonnettomuuksien laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat 53 miljoonaa euroa, mikä on kolme miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2012. Hirvionnettomuuksien osuus kustannuksista oli 31 miljoonaa ja peuraonnettomuuksien 22 miljoonaa euroa. Onnettomuuksien kustannukset on arvioitu liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2010 vahvistamien liikenneonnettomuuksien keskimääräisten yksikkökustannusten perusteella.
Kesällä riski törmäykselle kasvaa Riski törmätä hirveen kesäpäivänä on noin puolet syyspäivän riskistä. Syysiltana riski on korkeimmillaan noin 15-kertainen, mutta kesäöinä peräti 30-kertainen verrattuna syyspäivän riskitasoon. Iltahämärän korkea kolaririskiä voivat selittää mm.: Näkyvyys tieympäristöön on ilmeisesti kaikkein heikoin hämärällä. Hirvien suurin aktiviteetti ajoittuu auringonlaskuun. Hirvet siirtyvät yöruokailualueille. Hirvet uskaltautuvat teiden yli rohkeammin hämärän suojissa. Valon, vuorokausirytmin ja vuorokaudenajan mahdolliset vaikutukset kuljettajan vireyteen (Badia 1991, Monk 1997, Hätönen 2000) Lähde: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001
Hirvi- ja peurakolareidenajoittuminen suhteessa auringonlaskuun koko maassa 1989-1997 Hirvi- ja peurakolareita sattuu kaikkina vuodenaikoina eniten kun auringonlaskusta on kulunut yksi tunti. Lähteet: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001, Deer-vehicle crashes: extensive peak at one hour after sunset (Haikonen 2001)