OSA III. Suunnitelma

Liite nro: 2 Oulun läänin alueellinen jätesuunnitelma luonnos 4.9.2007 OSA III Suunnitelma Sisällysluettelo 19. JÄTESUUNNITELMAN TAUSTATAVOITTEET 2 20. KEHITTÄMISEN PAINOPISTEALUEET 2 20.1 Biohajoavan jätteen ohjaaminen pois kaatopaikoilta 3 20.2 Jätteiden energiahyötykäyttö 4 20.3 Lietteiden jätehuolto mukaan lukien haja-asutuksen lietteet 4 20.4 Energiantuotannon ja kaivosteollisuuden jätteet 5 20.4.1 Tuhka 5 20.4.2 Sivukivi ja rikastushiekka 5 20.5 Haja-asutuksen jätehuollon palvelutaso ja kustannustehokkuus 6 20.6 Roskaantumisen torjunta 6 20.7 Jätemaksujen kannustavuus 7 20.8 Alueellinen yhteistyö keräilyssä, hyödyntämisessä ja käsittelyssä (esim. rakennusjätteet) 7 21. KEHITTÄMISTOIMET 8 21.1 Yleisiä kehittämistoimia 8 21.2 Biohajoavan jätteen ohjaaminen pois kaatopaikoilta 9 21.3 Jätteiden energiahyötykäyttö 10 21.4 Lietteiden jätehuolto mukaan lukien haja-asutuksen lietteet 10 21.5 Energiantuotannon ja kaivosteollisuuden jätteet 12 21.5.1 Tuhka 12 21.5.2 Sivukivi ja rikastushiekka 12 21.6 Haja-asutuksen jätehuollon palvelutaso ja kustannustehokkuus 13 21.7 Roskaantumisen torjunta 14 21.8 Jätemaksujen kannustavuus 16 21.9 Alueellinen yhteistyö keräilyssä, hyödyntämisessä ja käsittelyssä (esim. rakennusjätteet) 16 Lähdeluettelo: 19

19. JÄTESUUNNITELMAN TAUSTATAVOITTEET Oulun läänin jätesuunnitelmalla on neljä taustatavoitetta: Jätteen määrän vähentäminen (sisältäen jätteen synnyn ehkäisy) Jätteen hyötykäyttöasteen nostaminen Jätehuollon ympäristö- ja terveyshaittojen vähentäminen Jätehuollon organisoinnin eko- ja kustannustehokkuus. Taustatavoitteet antavat suuntaa sisäänrakennettuina eri painopistealueilla. Taustatavoitteiden sisältöä ja muodostumista on käsitelty tarkemmin ympäristöselostuksessa (osa II). 20. KEHITTÄMISEN PAINOPISTEALUEET Jätesuunnitelmalla on kahdeksan painopistealuetta. Niiden muodostaminen toteutusvaihtoehtoineen on kuvattu yksityiskohtaisemmin ympäristöselostuksessa (osa II). Taulukko 15. Jätesuunnitelman painopistealueet toteutusvaihtoehtoineen. Painopistealue 1 Biohajoavan jätteen ohjaaminen pois kaatopaikoilta A) Syntypaikkalajittelun tehostaminen B) Laitoslajittelun tehostaminen C) Biohajoavan jätteen energiahyötykäyttö polttamalla 2 Jätteiden energiakäyttö A) Jätteiden materiaalihyödyntäminen ja kaatopaikkasijoitus (ei polttoa) B) Jätteiden rinnakkaispoltto C) Jätteiden poltto (ns. massapoltto) 3 Lietteiden jätehuolto, mukaan lukien haja-asutuksen lietteet A) Käsittelyn kehittäminen lannoitevalmistekäyttöä suosivaksi B) Käsittelyn kehittäminen polttoa suosivaksi 4 Energiantuotannon ja kaivosteollisuuden jätteet (tuhka, sivukivi, rikastushiekka) A) Tuhkan lannoitevalmistekäyttö B) Tuhkan maanrakennuskäyttö C) Tuhkan kaatopaikkasijoitus 5 Haja-asutuksen jätehuollon palvelutaso ja kustannustehokkuus 6 Roskaantumisen torjunta 7 Jätemaksujen kannustavuus 8 Alueellinen yhteistyö keräilyssä, hyödyntämisessä ja käsittelyssä (esim. rakennusjätteet) Neljän ensimmäisen painopistealueen osalta on tehty ympäristöarvioinnissa vertailut eri toteutusvaihtoehtojen kesken (liitteet 21-24). Neljän jälkimmäisen painopisteen osalta ei ole tehty erillisiä vaihtoehtovertailuja, vaan painopisteille on suoraan esitetty jätesuunnitelman tavoitteiden ja ympäristöarvioinnin tarkasteltavien vaikutusten mukaisia kehittämistoimia. 2

3

20.1 Biohajoavan jätteen ohjaaminen pois kaatopaikoilta Biohajoavalla jätteellä tarkoitetaan jätettä, joka voi hajota luonnollisesti mikrobien toimesta. Tällaista jätettä ovat erilliskerättävä biojäte, puutarha-, paperi- ja kartonkijäte. Erilliskerättävää biojätettä ovat kotitalouksissa, kauppaliikkeissä ja muun muassa ravintoloissa muodostuva elintarvike- ja ruokajäte. Biohajoavan yhdyskuntajätteen sijoittamista kaatopaikoille säännellään kaatopaikoista annetulla valtioneuvoston päätöksellä (861/1997), jonka mukaan kaatopaikoille ei saa sijoittaa sellaista yhdyskuntajätettä, jonka biohajoavasta jätteestä suurinta osaa ei ole kerätty talteen erilleen muusta jätteestä hyödynnettäväksi. Säädöksen mukainen vaatimus on riittävä kaatopaikkadirektiivin vuotta 2006 koskevan vähentämistavoitteen saavuttamiseksi. Kainuussa biohajoavasta jätteestä saatiin talteen 61 % ja Pohjois-Pohjanmaalla 33 % vuonna 2006. Vuosia 2009 ja 2016 koskevan direktiivin tavoitteiden toteutuminen edellyttää nykyisten säännösten kiristämistä. Kaatopaikkadirektiivi edellyttää kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrän vähentämistä 75 prosenttiin vuoden 1994 biohajoavan jätteen määrästä vuoteen 2006 mennessä ja 35 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Jätehuollon kasvihuonekaasupäästöt aiheutuvat pääosin kaatopaikoille loppusijoitettujen biohajoavien jätteiden aiheuttamista metaanipäästöistä, joita muodostuu jätteiden hajotessa hapettomassa tilassa. Metaania voi myös syntyä huonosti toimivassa kompostoinnissa. Oulun läänissä kaatopaikoilta kerätään biokaasua talteen Oulun Ruskon (v. 1997 alkaen), Kajaanin Majasaarenkankaan (v. 2002 alkaen) ja Ylivieskan (rakenteilla v. 2007) kaatopaikoilta. Erilliskerättävän biojätteen keräyksen taso vaihtelee eri puolilla Oulun lääniä. Kainuussa biojätteen erilliskeräys toimii kaikissa kunnissa, mutta Pohjois-Pohjanmaalla on edelleen kuntia, joissa biojätteen erilliskeräystä ei ole järjestetty. Kuntien jätehuoltomääräyksissä suositaan yleensä haja-asutusalueilla biojätteen pääasiallisena käsittelytapana kompostointia kiinteistöillä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 (ns. sivutuoteasetus) koskee muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssääntöjä. Asetuksessa säädetään sivutuotteiden jätehuollon hoitamisesta. Sivutuoteasetuksen luokan 3 mukaisia sivutuotteita ovat kotitalouksien, ravintoloiden ja keskuskeittiöiden ruokajäte sekä kaupan vanhentuneet elintarvikkeet. Sivutuoteasetus asettaa mm. myymälöiden jätehuollolle erityisvaatimuksia. Myymälöiden biojäte rinnastetaan eläinten ja ihmisten terveydelle aiheuttamien riskien osalta teollisuudessa syntyviin biojätteisiin, eikä sitä voida enää siirtymäajan jälkeen kuljettaa ja käsitellä kuten kotitalousjätettä. Tulevaisuudessa myymälöissä joudutaan erottelemaan eläinperäinen biojäte muusta biojätteestä erilliseen kuljetukseen ja käsittelyyn. (Ympäristöministeriö 2005) Biohajoavista jätteistä oman erityisjakeen muodostavat ihmisten ja eläinten terveydenhoidossa syntyvät jätteet, kuten ruumiinosat tai elimet. Näiden jätteiden osalta ns. jätteiden polttoasetus (Vna 362/2003) on vaikuttanut siihen, että jätteiden poltosta on siirrytty jätteiden kuljettamiseen kauemmaksi käsittelyyn tai paikoitellen kaatopaikkasijoitukseen. Aikaisemmin nämä jätteet poltettiin esimerkiksi Kainuun keskussairaalan lämpökattilassa ja Oulussa Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksessa (EELA). Nykyisin jätteet kuljetetaan muualle käsittelyyn. 4

Oulun läänissä on muutamia jätehuoltoyrittäjiä, jotka hoitavat biojätteen erilliskeräystä omakotitaloista siten, että omakotitalon sekajäteastian sisälle asennetaan erillinen biojätelaatikko (20 litraa), joka tyhjennetään samanaikaisesti sekajätteen kanssa monilokeroiseen keräysautoon. Biojätteitä kerätään omakotitaloista paikoitellen myös tavanomaisista keräysastioista (60 tai 140 l) sekä jäteosuuskuntien syväkeräysastioista. Sova ympäristöarvioinnissa verrattiin eri vaihtoehtoja saada kaatopaikalle menevästä jätteestä biohajoava jäte erilleen (liite 21). Arvioinnissa parhaimmaksi vaihtoehdoksi nousi syntypaikkalajittelun tehostaminen. 20.2 Jätteiden energiahyötykäyttö Yhdyskunta- ja teollisuusjätteistä energiana voidaan hyödyntää muovi-, puu- ja pahvijätettä. Lisäksi kuivattuja lietteitä voidaan hyödyntää polttamalla. Oulun läänissä toimii kaksi jätteiden rinnakkaispolttolaitosta: Kajaanissa Kainuun Voima Oy ja Haapavedellä Vapo Oy:n voimalaitos. Kainuun Voima on polttanut lajitellusta yhdyskuntajätteestä valmistettua REF-polttoainetta vuodesta 1994 alkaen. Vapo Oy:n on alkanut polttaa Haapaveden kaupungissa muodostuvaa termisesti kuivattua puhdistamolietettä vuonna 2004. Ennen jätteiden polton vaatimusten kiristymistä jätteitä on poltettu useissa muissakin lämpölaitoksissa (luku 3.3.3). Oulussa on suunnitelmia arinapolttotekniikkaan perustuvalle jätteiden poltolle (luku 4.3). Jätteiden energiakäytön ympäristöarvioinnin vaihtoehtovertailussa osoittautui, että jätteitä pääpolttoaineenaan käyttävä polttolaitos ei menesty vertailussa materiaalihyödyntämiseen tai rinnakkaispolttoon perustuville vaihtoehdoille (liite 22). Jätteiden poltto on perusteltua lähinnä sille jätemäärälle, jonka muodostumista ei voida estää, ja joka ei ole kohtuudella aineena hyödynnettävissä. Jätteiden rinnakkaispoltto on tällöin se energiahyödyntämisen muoto, joka mahdollistaa samanaikaisesti muiden jätepoliittisten tavoitteiden, kuten kierrätyksen toteuttamisen. 20.3 Lietteiden jätehuolto mukaan lukien haja-asutuksen lietteet Lietteiden osalta vallitseva käsittelymenetelmä Oulun läänissä on aumakompostointi. Oulun läänissä toimii 26 lietteiden aumakompostointikenttää. Kehittyneempää tekniikkaa edustavia laitoksia on Haapavedellä terminen kuivauslaitos, Raahessa rakeistuslaitos ja Kempeleessä sisätiloissa tapahtuva aloitusvaiheen kompostointi. Oulun Veden Taskilan puhdistamolla on lisäksi meneillään lietteiden kemicond-käsittelyn käyttöönotto. Himangalla toimivaan tunnelikompostointilaitokseen toimitetaan lietteitä Pohjois-Pohjanmaalta Ylivieskasta, Kalajoelta ja Nivalasta. Lietemäärää voidaan vähentää tehostamalla lietteen kuivausta. Lietehuollon muun kehittämisen tavoitteena on lietteiden hyödyntämisasteen kasvattaminen. Lietteiden polttoa rajoittavat polttolaitokselle asetettavat jätteenpolton vaatimukset. Lietteiden käsittelyn kehittäminen lannoitevalmistekäyttöön on mahdollista kompostoinnin tai mädätyksen jälkeen. Lietteen mädättämisessä voidaan tuottaa biokaasua. Tällöin liete mädätetään yleensä ennen kuivausta. Tuotettua biokaasua voidaan käyttää sähkön ja lämmön tuottamiseen sekä ajoneuvojen polttoaineena. Lietteiden mädättäminen vähentää lietteen 5

määrää ja sen ympäristö- ja terveyshaittoja ja on siten tämän jätesuunnitelman taustatavoitteiden mukainen. Lietteiden käsittelyn kehittäminen lannoitevalmistekäyttöön (ml. viherrakentaminen) suuntautuen osoittautui ympäristöarvioinnissa polttoa paremmaksi vaihtoehdoksi (liite 23). Lietteiden poltto on kuitenkin perusteltua alueilla, jossa lietteiden määrä on poikkeuksellisen suuri, kuten Haapavedellä, ja kuivattua lietettä voidaan polttaa luvanvaraisessa polttolaitoksessa (luku 3.3.3). 20.4 Energiantuotannon ja kaivosteollisuuden jätteet Teollisuuden jätteistä tarkasteltavina ovat kaivosteollisuudessa muodostuvat sivukivi ja rikastushiekka ja energiantuotannossa muodostuva tuhka. Teollisuusjätteiden laajan kirjon vuoksi tarkasteltavia jätejakeita on rajattu jätesuunnitelman laadintatyön hallitsemiseksi. Tässä jätesuunnitelmassa esitettyjä tavoitteita (jätteiden määrän vähentäminen, hyötykäyttöasteen nostaminen jne.) voidaan kuitenkin soveltaa kaikkien teollisuusjätteiden jätehuollon kehittämisessä. 20.4.1 Tuhka Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006) astui voimaan vuonna 2006. Sen mukaan tietyissä maarakentamiskohteissa voidaan käyttää aiempaa joustavammin kivihiilen, turpeen ja puuperäisen aineksen poltosta syntyvää lentoja pohjatuhkaa. Edellytyksenä on muun muassa, että jäte täyttää haitallisten aineiden pitoisuutta ja liukoisuutta koskevat vaatimukset ja jäte on teknisiltä ominaisuuksiltaan käyttökelpoista. Näiden jätteiden maarakentamiskäytön ympäristölupa on em. asetuksessa korvattu ilmoitusmenettelyssä. Tämä lainmuutos ei ole toistaiseksi Oulun läänissä lisännyt tuhkien käyttöä maanrakennusmateriaalina, koska saatavilla on maanrakentamiseen ominaisuuksiltaan paremmin soveltuvia materiaaleja, kuten luonnon maa-aineksia ja Raahen Rautaruukin kuonaa. Kainuun metsäkeskuksen Tulipasilli hankkeessa on tarkasteltu tuhkien metsälannoituskäyttöä. Puu- ja turvetuhkat soveltuvat metsälannoitukseen (Moilanen & Issakainen 2000). Jätesuunnitelman ympäristöarvioinnissa ei löydetty selviä eroja verrattaessa tuhkien lannoitekäyttöä ja maanrakennuskäyttöä (liite 24). Molemmat käyttömuodot ovat oikein toteutettuina tämän jätesuunnitelman tavoitteiden mukaisia ja ensisijaisia tuhkan kaatopaikkasijoitukseen nähden. 20.4.2 Sivukivi ja rikastushiekka Kaivosalueelle pysyvästi läjitettävä sivukivi ja rikastushiekka ovat jätettä. Ominaisuuksiltaan normaaleihin rakennuskiviaineksiin rinnastettavaa sivukiveä, joka lyhytaikaisen varastoinnin jälkeen toimitetaan rakennusmateriaalina hyödynnettäväksi, ei pidetä jätteenä. Rikastushiekan sisältämien metallien hyödyntämistä on yritysten toimesta selvitetty, mutta niille ei ole kaikilta osin löydetty kustannustehokkaita menetelmiä. Jätteiden kaatopaikkasijoituksen kustannukset kasvavat. Esimerkiksi Talvivaara Projekti Oy:n nikkelikaivoksen ympäristölupa edellyttää sivukiven läjitysalueilta tiiviitä pohjarakenteita 6

muovieristeineen. Sivukiven läjityksen kustannusten nousu uusien ympäristövaatimusten vuoksi voi johtaa siihen, että hyödyntäminen tulisi kannattavaksi edellyttäen ettei jäteaineessa ole hyödyntämistä rajoittavia haitallisia aineita. Sivukiven tai rikastushiekan hyödyntämisellä voidaan vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen, kuten luonnonsoran, kulutusta. Tiehallinnon ympäristöohjelmassa 'Kohti ekotehokasta liikennejärjestelmää Ympäristöohjelma 2010' tuodaan esille tavoite lisätä uusiomateriaalien, kuten sivukiven ja tuhkan, käyttöä teiden rakenteissa. Sivukiven hyötykäytön osalta ei tehty erillistä ympäristöarviointia jätelajien erityispiirteen vuoksi. Yleensä ottaen sivukiven synnyn ehkäisy ja hyödyntäminen on sekä tämän jätesuunnitelman että kaivosteollisuuden omien tavoitteiden mukaista. Mitä pienemmäksi sivukiven osuus jää, sitä kannattavampaa kaivostoiminta on. 20.5 Haja-asutuksen jätehuollon palvelutaso ja kustannustehokkuus Yhdyskuntajätehuollon järjestäminen kuuluu kunnille. Kuntien on perittävä jätemaksua, jonka on katettava jätteen käsittelyn, kuten kaatopaikkojen perustamisen, käytön ja jälkihoidon kulut. Jätteenkuljetuksen, ongelmajäte- ja hyötyjätehuollon ja muiden jätehuoltotehtävien, kuten neuvonnan, kustannukset tulisi kattaa jätemaksulla. Jätemaksujen tulisi siten olla täyskatteisia. Ennen 2000-lukua kaatopaikkamaksut olivat alhaisia. Jätehuollon kustannuksia katettiin myös kunnallisverovaroin. Toimivan jätehuollon ulottaminen haja-asutusalueelle asianmukaisine hyötyjätepisteineen ja säännöllisine tyhjennysväleineen asettaa keräykselle enemmän haasteita kuin toimittaessa tiiviillä taajama-alueilla. Jätehuoltopalveluiden tulee toimia myös haja-asutusalueella eri ympäristöissä asuvien ihmisten tasapuolisen kohtelun ja roskaantumisilmiön torjumisen vuoksi. Jätteen keräyksen ja kuljetuksen tarkoituksena on siirtää jäte joko kiinteistökohtaisista tai aluekeräyspisteistä käsittelylaitoksille. Omatoimisessa jätteiden käsittelyssä, esimerkiksi puutarha- ja biojätteen pihakompostoinnissa, jäte voidaan käsitellä asiamukaisesti ilman keräyksen ja kuljetuksen kustannus- ja ympäristörasitetta. Kerättäessä jätettä kaukana käsittelypaikasta, voidaan käyttää siirtokuormausasemia alentamaan kokonaiskustannuksia (Suomen kuntaliitto 2006). Joidenkin jätteiden kertymät Oulun läänissä ovat paikoitellen niin pieniä, ettei niiden tehokas keräys ja käsittely ole taloudellisesti kannattavaa. Pienet jätemäärät ja pitkät kuljetusmatkat nostavat jätemääräkohtaista hintaa. Tällaisia jätteitä ovat muovi- ja tekstiilijäte sekä keräyslasi, -paperi ja -pahvi. Ns. kolmas sektori tai sosiaaliset yritykset ovat osaltaan mukana jätehuollon järjestämisessä. Tällöin toiminnan ei tarvitse välttämättä olla taloudellisesti kannattavaa, toiminnan pontimen ollessa esimerkiksi kyläyhdistysten toiminnan pönkittäminen ns. Vihannin mallin mukaisesti. Siellä kunta on antanut kyläyhdistyksille pientä korvausta vastaan ekopisteiden hoitamiseen liittyviä tehtäviä. Kolmannen sektorin toimintaan voi liittyä myös vaikeasti työllistettävien toimintakyvyn kohentaminen. 20.6 Roskaantumisen torjunta Ympäristön roskaaminen on jätelain 21 :n vastaista. Roskaantumisen torjunnassa 7

ensisijaisia ovat ihmisten asenteet. Roskaantumista ehkäisee myös oikeudenmukaisesti toimiva jätehuoltojärjestelmä, kohtuulliset ja kannustavat jätemaksut ja toimiva viranomaisvalvonta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on jätelain mukainen mahdollisuus puuttua roskaantumiseen ja määrätä alueen puhdistamisesta. Ympäristönsuojeluviranomainen voi tarvittaessa ilmoittaa roskaantumisesta poliisille, jolla on oikeus rangaista roskaajaa. Roskaantumista esiintyy jonkin verran jätteiden käsittelylaitosten ympäristössä. Esimerkiksi kaatopaikkojen jätetäyttö tai biojätteiden kompostointikenttien avonaiset aumat houkuttelevat haittaeläimiä ja lintuja ravinnon hakuun. Nämä voivat levittää jätteitä ympäristöön. Jätteitä voi levitä myös kuljetuksen tai kuorman purkamisen aikana. Uudelleen käytettävien ja korjauskelpoisten tuotteiden palauttaminen uudelleen käyttöön vähentää jätteen määrää ja roskaamisongelman ilmentymistä. Tätä varten on materiaalille oltava toimivia kierrätysjärjestelmiä, kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Vuoden 2007 aikana Pohjois-Pohjanmaalla on ollut käynnissä Puhdas Metsä kampanja, jonka tarkoituksena on ollut innostaa Pohjois-Pohjanmaan ihmisiä toimimaan aktiivisesti puhtaan metsän ja viihtyisyyden puolesta. Kampanjaan on sisältynyt ympäristökilpailu, johon on voinut osallistua keräämällä metsistä pois roskaa ja levittämällä tietoa puhtaan metsän puolesta. Kampanjan on ideoinut Pohjois-Pohjanmaan ympäristötietoisuustoimikunta. 20.7 Jätemaksujen kannustavuus Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti jätteen tuottaja vastaa jätehuollon kustannuksista niiden yhdyskuntajätteiden osalta, jotka eivät kuulu tuottajavastuun piiriin. Jätemaksujen kannustavuuden tulisi tukea tavoitetta vähentää jätteiden määrä ja lisätä hyötykäyttöön ohjautuvien jätteiden osuutta. Jätemaksujen kannustavuutta on kritisoitu esimerkiksi Kainuussa siksi, että aluekeräysjärjestelmään kuuluva kiinteistö maksaa samansuuruisen jätemaksun riippumatta siitä, kuinka hyvin hyötyjätteet kerätään erilleen tai kuinka vähän jätettä tuotetaan. Kiinteistöt, taloyhtiöt ja omakotitalot voivat kuntien jätehuoltomääräysten vaihtelurajoissa muodostaa eri jätelajeille sopivat tyhjennysvälit. Näin on mahdollista pyrkiä vähentämään jätteiden määrää ja saada siten jätehuoltokustannuksia alentumaan pidentämällä tyhjennysväliä. Omakotitaloissa asuvat, joilla on kiinteistökohtainen keräyssopimus, voivat toimittaa hyötyjätteensä tehokkaasti ekopisteisiin ja tällä tavoin vähentää kiinteistöltä kerättävien jätelajien määrää ja harventaa jäteastioiden tyhjennystiheyttä. Omatoiminen jätteiden käsittely, kuten kompostointi, alentaa kompostorin takaisinmaksuajan jälkeen kiinteistön jätehuoltokustannuksia. Jätteen tuottajan kannattaa myös kilpailuttaa käyttämänsä jätehuoltopalvelut. Jätemaksujen kannustavuuteen vaikutetaan valtakunnallisesti perimällä kaatopaikoille sijoitettavasta jätteestä jäteveroa 30 euroa/tonni. 20.8 Alueellinen yhteistyö keräilyssä, hyödyntämisessä ja käsittelyssä (esim. rakennusjätteet) 8

Oulun läänissä alueellista yhteistyötä tehdään monissa eri muodoissa. Oulun Jätehuollon, Vestia Oy:n ja Eko-Kympin lisäksi läänissä on itsenäisesti jätehuoltonsa toteuttavia kuntia (luku 3.1). Osa kunnista tekee yhteistyötä naapurikuntien kanssa. Yhteistyön kehittämistarve ilmenee kuntien, niiden muodostamien kuntayhtymien tai jätelaitosten osalta laadituissa jätestrategioissa. Kuntien ja tuottajayhteisöjen välinen yhteistyö tarkoittaa läänin rajoja ylittäviä yhteistyömuotoja. Keräyspaperi ja kartonki, autonrenkaat ja SER-jäte kulkeutuvat käsittelyyn ja hyödyntämiseen läänin ulkopuolelle. Jätehuollon järjestäjien taholta on ilmaistu huoli tuottajavastuun toiminnan puutteista Oulun läänin harvaanasutulla alueella. Esille on myös tuotu huoli siitä, että taloudellisesti epäkiinnostavien jätteiden keräys jää vaillinaiseksi, ja jää lopulta kuitenkin kuntien hoidettavaksi. Uudelleenkäytettävälle tai materiaalina hyödynnettävälle rakennus- ja purkujätteille ei ole olemassa laajalti yleisiä kierrätysasemia, vaikkakin esimerkiksi Eko-Kympin lajitteluasemilta on oma-aloitteisesti mahdollista noutaa jätteitä asiallisesti hyödynnettäväksi. Uudelleen käytettävä tuote ei ole jätettä. Uudelleen käyttö on jätteiden synnyn ehkäisyä parhaimmillaan. Oulun läänin suurimmissa kunnissa on ympäristöluvan omaavia maankaatopaikkoja. Ylijäämämaista on myös luvanvaraisesti rakennettu meluvalleja. Ylijäämämaiden läjittämiseen on käytössä lisäksi paikkoja, joilla ei ole ympäristölupia. 21. KEHITTÄMISTOIMET Jätesuunnitelman eri painopistealueille on laadittu kehittämistoimia. Kunkin kehittämistoimen jälkeen on lueteltu aakkosjärjestyksessä vastuutahot, joiden toimialaan asian edistäminen kuuluu. Kehittämistoimet ovat sellaisia, joita on mahdollisuus edistää tai vauhdittaa alueellisella tasolla. Esimerkiksi verotukseen tai lainsäädännön muuttamiseen ei ole juurikaan esitetty toimenpiteitä, koska kyseessä on valtakunnallista päätöksentekoa edellyttävä ohjauskeino. Useat kehittämistoimet ovat peräisin ympäristöarvioinnin kuulemisissa kertyneissä lausunnoista. 21.1 Yleisiä kehittämistoimia Yhteistyö jätehuollon kehittämishankkeissa Jätehuollon kehittämishankkeissa on tehtävä runsaasti yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Jätehuollon kehittämistä tulee pyrkiä saamaan mukaan esimerkiksi aluekeskus- tai osaamiskeskusohjelmiin sekä erilaisiin muihin yhteiskunnallisiin kehittämishankkeisiin. Jätehuollon kehittämishankkeiden on liikuttava sekä laajoissa yhteiskunnallisissa teemoissa että käytännön jätehuoltokysymyksissä. (jätelaitokset, kunnat, maakuntaliitto, oppilaitokset, ympäristökeskus, yritykset) Kehittämisresurssien turvaaminen Oulun läänin edunvalvonnassa tulee olla aktiivinen jätehuollon kehittämis- ja tutkimusresursseista päätettäessä valtakunnallisella tasolla. Esimerkiksi perusteilla olevan materiaalien säästöä ja jätteen synnyn ehkäisyä tehostamaan suunniteltu 9

materiaalitehokkuuden palvelukeskus tulisi saada ulottamaan toimintojaan läänin alueelle, esimerkiksi toimipisteiden muodossa. Jätehuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa on kehitettävä ja pidettävä yllä. Oulun läänin hallintoelimien, maakuntaliittojen, ympäristökeskuksien, tutkimuslaitosten ja yliopiston ja muiden toimijoiden on oltava aktiivisia rahoituksen hankinnassa. (maakuntaliitto, TE-keskus, tutkimuslaitokset, yliopisto, ympäristökeskus) Rahoitus- ja tukimuotojen käyttö Kestävää kulutusta ja jätehuoltoa voidaan edistää kehittämis-, kokeilu- ja tutkimushankkeilla. Erilaisista tuki- ja rahoitusmuodoista, kuten EU-rahoituksista ja kansallisista tuista on tiedotettava toimijoita. Hankkeiden kehittämisessä on pyrittävä riittävään yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Yrityksille on tarjottava ajantasaista tietoa investointi- ja energiatuista. Tietyistä erityisistä tukimuodoista, kuten Suomen keräyslasiyhdistyksen hyötykäyttötuesta, on tiedotettava kuntia ja jätelaitoksia. (kunnat, maakuntaliitto, TE-keskus, ympäristökeskus) Muutosvastarinnan hallinta Jätehuollon kehityksen kannalta ongelmaksi on muotoutunut yleinen muutosvastarinta uusia jätteiden käsittelypaikkoja kohtaan. Vaikka jätteiden määrää on tavoite vähentää, on muodostuneet jätteet kuitenkin käsiteltävä hyväksytysti. Muutosvastarinta ilmenee yleisenä vastustuksena mm. siten, että uusien jätteenkäsittelylaitosten ympäristöluvista valitetaan herkästi. Muutosvastarintaa voidaan vähentää avoimella tiedottamisella, vuorovaikutteisella suunnittelulla ja välttämällä ylimitoitettuja laitossuunnitelmia. (kaavoitusviranomaiset, lupaviranomaiset, ympäristölupien hakijat) Jätteiden määrän vähentäminen Tuotannossa ja kulutuksessa vältetään tarpeetonta tuhlausta. Materiaaleja käytetään säästeliäästi. Tuotteet pakataan siten, että pakkausjätteiden määrä jää mahdollisimman vähäiseksi, ja että muodostuvat jätteet ovat mahdollisimman laajalti kierrätettäviä. (kauppa, teollisuus) Jätteiden synnyn ehkäisyn ja hyötykäyttöasteen määrälliset tavoitteet Yhdyskuntajätteiden kokonaismäärää on tarkoitus vähentää 1 % vuodessa asukaslukuun suhteutettuna. Oulun läänissä tavoitellaan yhdyskuntajätteen hyödyntämisasteeksi 70 %. (jätelaitokset, kaupat, kunnat, oppilaitokset, teollisuus) 21.2 Biohajoavan jätteen ohjaaminen pois kaatopaikoilta Biojätteiden erilliskeräyksen laajentaminen Oulun läänissä on kiinnitettävä erityistä huomiota biohajoavan jätteen ohjaamiseen muuhun käsittelyyn kuin kaatopaikkojen loppusijoitukseen. Biohajoavien jätteiden keräysmäärät ovat kasvaneet jatkuvasti. Läänin alueella on edelleen kuntia, joissa ei ole biojätteiden erilliskeräystä, vaan biojätteiden hyödyntäminen on ollut kiinteistökohtaisen kompostoinnin varassa. Biojätteen erilliskeräys kotitalouksista ja niihin rinnastettavaa jätettä tuottavilta muilta kiinteistöiltä tulee laajentaa koko läänin alueelle. Kuntien jätehuoltomääräysten tulee tukea biojätteen erilliskeräyksen laajentamista. (jätelaitokset, kunnat) Biojätteiden keräyksen ja kuljetuksen kehittäminen 10

Myymälöiden biojätteen kuljetusta ja käsittelyä on kehitettävä siten, että ns. sivutuoteasetuksen vaatimukset täyttyvät. Jätteiden keräyksessä on suositeltavaa edistää monilokeroisten keräysajoneuvojen käyttöä, jolloin minimoidaan jätteenkuljetusajon määrää. (jätehuoltoyritykset, kaupat, kunnat) Kiinteistökohtaisen kompostoinnin lisääminen Biojätteen omatoimista kompostoimista tulee suositella erityisesti pientalokiinteistöillä. Kiinteistökohtainen kompostointi soveltuu myös työntekijämäärältään pienille yrityksille ja työpaikoille. Kiinteistökohtaista kompostointia tulee korostaa kuntien jätehuoltomääräyksiä uudistettaessa ja annettaessa jäteneuvontaa. (jätelaitokset, kiinteistönomistajat, kunnat) Biokaasun talteenotto kaatopaikoilta Koska jätehuollon kasvihuonekaasupäästöt aiheutuvat pitkälti kaatopaikoille loppusijoitettujen biohajoavien jätteiden aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä, tulisi biokaasun keräysmahdollisuuksia selvittää myös jo suljetuilla kaatopaikoilla. Valtion tukea hankkeille on selvitettävä. Esimerkiksi valtion jätehuoltotyövaroin voidaan osallistua kaasunkeräysrakenteiden kustannuksiin suljetuilla kaatopaikoilla. Biokaasun hyödyntämismahdollisuuksia on selvitettävä toimintaansa jatkavilla kaatopaikoilla, kuten Kajaanin Majasaarenkankaan kaatopaikalla. (jätelaitokset, kunnat, ympäristökeskus) Biojätteiden kompostointikenttien ympäristölupatilanteen tarkistaminen Kainuussa biojätteiden kompostointikenttien ympäristölupatilanne tarkistetaan. Kainuussa kompostoidaan biojätteitä viidellä erillisellä käsittelykentällä, joista osalla biojätteen kompostointi toteutetaan väliaikaisesti lietteen aumakompostoinnin vaatimusten mukaisesti. (Kainuun ympäristökeskus, kunnan ympäristölautakunta, ympäristölupavirasto) Biojätteiden käsittelylaitosten rakentaminen Erilliskerättävän biojätteen käsittelyä kehitetään Oulun läänissä, kuten Kajaanin seudulla ja Koillismaalla. Erilliskerättävän biojätteen käsittelyyn soveltuvia kehittyneempiä menetelmiä ovat esimerkiksi käsittely suljetussa kompostointi- tai biokaasulaitoksessa, tehostetulla aumakompostointikentällä tai etanolia valmistavassa laitoksessa. Biojätteen käsittelylaitoksia rakennetaan myös niihin läänin osiin, joihin biojätteen erilliskeräys myöhemmin laajenee. Biojätteiden käsittelylaitoksissa voidaan käsitellä myös jätevesilietteitä ja muita eloperäisiä jätteitä. (jätelaitokset, kunnat) Kompostituotteiden käytön edistäminen Biojätteistä laitosmaisesti tuotettujen kompostituotteiden hyötykäyttöä lannoitevalmisteena edistetään kokeilemalla uusia käyttömuotoja esimerkiksi viherrakentamisessa, maisemoinnissa ja energiakasvien lannoitteena. Kompostointiprosessia kehitetään siten, että vaadittavat viranomaisvaatimukset on mahdollista täyttää. Jätteen käsittelijöitä tiedotetaan lannoitevalmisteita ja maanparannusaineita koskevan lainsäädännön vaatimuksista. (jätelaitokset, kunnat, TE-keskus, ympäristökeskus) Terveydenhoidossa syntyvien erityisjätteiden käsittelyn kehittäminen 11

Ihmisten tai eläinten terveydenhoidossa syntyvien jätteiden, ruumiinosien tai elimien, käsittelyä tulee kehittää siten, että jätteet voidaan toimittaa eettisesti hyväksyttävään loppukäsittelyyn, kuten polttoon. Näiden jätteiden kaatopaikkasijoittamisesta on luovuttava. (kunnat, sairaanhoitopiirit) 21.3 Jätteiden energiahyötykäyttö Jätteiden energiahyödyntämisen edistäminen Jätehierarkian periaatteiden mukaisesti energiahyödyntämiseen ohjataan sellaisia jätteitä, joiden muodostumista ei voida kohtuullisin kustannuksin ja ekotehokkaasti ehkäistä tai jota ei voida kierrättää. Oulun seudulla on Oulun läänin suurin tällaisen polttokelpoisen jätteen energiahyödyntämispotentiaali. Oulun läänissä selvitetään jätteiden rinnakkaispolton mahdollisuuksia. (energiayhtiöt, jätelaitokset, kunnat) Hallitun rinnakkaispolton jatkuminen Kainuussa Kainuussa kehitetään olemassa olevaa REF-jätteen keräystä, käsittelyä ja polttoa. On huolehdittava, ettei REF-jätteen joukkoon kulkeudu sellaista jätettä, joka voitaisiin uusiokäyttää ja kierrättää, kuten puhdas paperi- tai pahvijäte. (Eko-Kymppi, jätehuoltoyrittäjät, Kainuun Voima Oy) 21.4 Lietteiden jätehuolto mukaan lukien haja-asutuksen lietteet Käsittelylaitosten lisärakentamisen edistäminen Pyritään edistämään uusien jätevedenpuhdistamoiden lietteitä tai haja-asutuksen lietteitä (saostuskaivoliete, umpisäiliöjätevesi) vastaanottavien käsittelylaitosten rakentamista. Käsittelylaitokset voivat olla esimerkiksi puhdistamoiden yhteydessä olevia biokaasu- ja kompostointilaitoksia, rakeistuslaitoksia tai termisiä kuivauslaitoksia. Suljettujen käsittelylaitosten rakentamista edistetään silloin, kun ne ovat tarkoituksenmukaisia esimerkiksi suuren lietemäärän, läheisen asutuksen tai kompostoidun lopputuotteen laadun parantamisen vuoksi. Uusilla käsittelylaitoksilla vähennetään lietteiden käsittelyn hajuhaittoja, joita on muodostunut lietteiden kompostointikentillä. (vesihuoltolaitos, ympäristökeskus) Haja-asutuksen lietteiden käsittelytekniikoiden kehittäminen Kehitetään uusia menetelmiä haja-asutuksen lietteiden tai jätevesien vastaanottoon ja käsittelyyn. Lietteiden kiinteistöllä tapahtuvaa käsittelyä kehitetään esimerkiksi siirrettävillä stabilointilaitteilla. Kemiallisten käymälöiden - mukaan lukien septitankit - lietteiden vastaanottoa ja käsittelyä kehitetään siten, ettei niitä vastaanottavien jäteveden puhdistamoiden toiminta häiriinny. (jätelaitokset, laitevalmistajat, vesihuoltolaitos) Aumakompostointikenttien kehittäminen Aumakompostointia jatketaan niillä alueilla, joilla suljettu laitoskäsittely ei ole kustannuksiltaan kannattavaa. Aumakompostointia kehitetään: sulamis- ja valumavesien talteenottoa ja johtamista jätevedenpuhdistamoille tehostetaan. Tukiainetta käytetään riittävästi (liete-tukiaine suhde 1: 1.5 2.5). Aumojen suojausta ja koneellista ilmastointia 12

kehitetään tarvittaessa. (jätelaitokset, kunnat, vesihuoltolaitokset) Kotieläintilojen biokaasu- tai kompostointilaitosten toiminnan edistäminen Suositaan varsinkin haja-asutuksen jätevesilietteiden käsittelyä kotieläintilojen kompostointi- tai biokaasulaitoksissa, joissa voidaan tuottaa lannoitteeksi soveltuvaa lopputuotetta ja lisäksi biokaasutuksessa biokaasua polttoaineeksi. Maatilojen käsittelylaitokset voivat toimia paikallisina eloperäisten jätteiden vastaanottolaitoksina niillä alueilla, joilla on pitkä etäisyys kunnalliseen jätteen vastaanottoon. Kotieläintilojen biokaasu- tai kompostointilaitokset tuovat käsittelymaksun muodossa lisätuloa maataloustuottajille. (kunnat, Pro Agria, TE-keskus, ympäristökeskus) Tiedottaminen kotieläintilojen käsittelylaitosten tukimuodoista Selvitetään aktiivisesti mitä investointi- ja kehittämistukia voidaan suunnata maatilojen biokaasu- tai kompostointilaitosten rakentamiseen. Laitosmainen jätteiden käsittely edellyttää ympäristöluvan laitoksen haltijalta. Tiedotetaan laitosten vaatimista viranomaishyväksynnistä (ympäristölupa, Eviran laitoshyväksyntä). (TE-keskus, ympäristökeskus) Lietteen kuivauksen tehostaminen Tehostetaan lietteen kuivausta siten, että kuiva-ainepitoisuus nousee yleisesti yli 20 %:iin. Tällöin liete on helpompi jatkokäsitellä ja kuljettaa, ja siitä vapautuu vähemmän valumavesiä esimerkiksi aumakompostoinnissa. (vesihuoltolaitokset) Neuvonnan lisääminen Tutkimuksen, neuvonnan ja kehittämisprojektien kautta viemäröimättömien alueiden kiinteistöjä ohjataan huolehtimaan jätevesilietteiden huollosta asiallisesti. Tuotantoeläintiloja kannustetaan lietteen stabilointimenetelmien käyttöönottoon ja siirtymään levityksessä menetelmiin, joiden ravinnevalumat vesistöön ovat nykyistä vähäisempiä. (jätelaitokset, ProAgria, TE-keskus, ympäristökeskus) 13

21.5 Energiantuotannon ja kaivosteollisuuden jätteet 21.5.1 Tuhka Tuhkien hyödynnettävyyden lisääminen Tuhkien hyödynnettävyyttä tulisi parantaa mm. kehittämällä tuhkien käsittelyä ja poltto- ja savukaasunpuhdistusprosesseja. Tutkimus- ja kokeilutoimintaa on lisättävä. (energiantuotantolaitokset, TE-keskus, tutkimuslaitokset, ympäristökeskus) Tuhkan metsälannoituksen lisääminen Edistetään turve- ja puutuhkien käyttöä metsälannoituksessa. Tiedotetaan metsänomistajille ja metsänhoidosta vastaaville tuhkan metsälannoituksen KEMERA tuesta, jota on mahdollista saada levitettäessä tuhkaa terveyslannoituskohteille. Lisätään yhteistyötä metsälannoituskäytön lisäämiseksi Eviran, metsäkeskuksen, ympäristökeskuksen, metsäntutkimuslaitoksen ja energiayhtiöiden kesken (energiantuotantolaitokset, Evira, metsäkeskus, metsäntutkimuslaitos, ympäristökeskus) Tuhkan hyötykäytön lisääminen maanrakentamisessa Tuhkan hyötykäyttömahdollisuuksia on edistettävä maanrakentamisessa, kuten viemäriverkostojen rakentamis- ja saneeraustöissä sekä pilaantuneen maaperän puhdistuksessa, esimerkiksi maamassojen kapseloinnissa tai peittämisessä. Tiedotetaan tuhkan maanrakennuskäytön lupa- ja ilmoitusmenettelystä. (energiantuotantolaitokset, kunnat, kunnan ympäristölautakunta, tutkimuslaitokset, yritykset, ympäristökeskus) Tuhkan käytön lisääminen kaivoslouhosten täyttämisessä Tuhkan käyttöä edistetään ja lisätään toimivien ja toimintansa lopettaneiden kaivosten louhosten ja kaivoskuilujen täyttämisessä. (energiantuotantolaitokset, ympäristökeskus, yritykset) 21.5.2 Sivukivi ja rikastushiekka Sivukiven synnyn ehkäisy Sivukiven muodostumisen ehkäisyä edistetään tutkimus- ja kokeilutoiminnan kautta. Tällöin pyritään löytämään uusia kaivu-, louhinta- ja sahaustekniikoita. Esimerkiksi vuolukivijätteen muodostumista voidaan vähentää sahaustekniikkaa kehittämällä. (kaivosyritykset, tutkimuslaitokset) Maanrakennuskäytön ja muun hyötykäytön edistäminen Sivukiven toimittamista maanrakentamisessa hyödynnettäväksi tulee edistää asiaan perehtyvillä tutkimuksilla ja hankkeilla. Kaikki sivukivi ei sovellu maanrakentamiseen, ja joissakin kaivoksissa varaudutaan kaivosten myöhempään täyttämiseen kaivuvaiheen sivukivillä. Myös muuta hyötykäyttöä, esimerkiksi käyttöä koriste- tai laattakivenä, tulee edistää. (kaivosyritykset, tutkimuslaitokset) Rikastushiekkojen hyötykäytön edistäminen 14

Rikastushiekan hyötykäyttöä esimerkiksi rakennusaineena tai teollisuudessa raaka- ja seosaineena tulee edistää. Rikastushiekkaa voidaan hyödyntää myös kaivoksen sulkemisen yhteydessä kaivosalueen maisemoinneissa. (kaivosyritykset, tutkimuslaitokset) Kompostituotteiden käyttö läjitysalueiden maisemoinnissa Edistetään eloperäisistä jätteistä tuotetun kompostituotteiden käyttöä sivukivien läjitysalueiden maisemoinnissa, esimerkiksi peitekerroksen osana. (jätelaitokset, kaivosteollisuus, vesihuoltolaitokset, ympäristökeskus) Jäteluokittelun ajantasaistaminen Teollisuuden ympäristölupien käsittelyssä kiinnitetään huomiota suurten kaatopaikalle joutuvien jätevirtojen kierrättämiseen. Lupia uusittaessa yhtenäistetään tulkintoja teollisuuden sivuvirtojen luokittelemisessa sivutuotteiksi tai jätteiksi ottaen huomioon lainsäädännön muutokset. (lupaviranomaiset) 21.6 Haja-asutuksen jätehuollon palvelutaso ja kustannustehokkuus Palvelutason tasapuolisuus Jätehuollon palvelutaso haja-asutusalueilla on pidettävä toimintakykyisenä ja sitä on tarvittaessa kehitettävä vastaavalla tavalla kuin taajamissa. Toimiva ja eri väestöryhmiä tasapuolisesti kohteleva järjestelmä ehkäisee jätehuoltoon liittyvien ristiriitojen muodostumista ja roskaantumisen yleistymistä. (jätelaitokset, kunnat) Hyötyjätteiden keräyspisteverkoston laajentaminen Hyötyjätteiden keräyspisteverkosto (ekopisteet) on pidettävä riittävän tiheänä. Hyötyjätteiden keräyspisteitä, aluekeräys- tai ekopisteitä tulee perustaa niihin kuntiin tai kuntien asuma-alueille, joissa niitä on niukasti. Kainuussa aluekeräyspisteisiin harkitaan lisättäväksi sekajätteen, keräyspaperin ja keräyslasin lisäksi metallin ja kartongin keräys. (jätelaitokset, kunnat, tuottajayhteisöt) Aluekeräyspisteverkon tason turvaaminen Kainuussa Kainuussa on käytössä haja-asutusalueella kiinteistökohtaisen keräyksen rinnalla aluekeräysverkosto, johon kuuluu 140 aluekeräyspistettä. Niitä käyttävät ne kiinteistönhaltijat, joilla ei ole omaa sopimusta jätteenkerääjän kanssa. Aluekeräyspisteverkosto on pidettävä riittävän tiheänä. Mikäli kuntalaiset joutuvat ajamaan pitkiä matkoja viedäkseen jätteitä aluekeräyspisteisiin, jätehuollon ekotehokkuus alenee. On ekotehokkaampaa, että tämän jätehuoltoajon tekee jäteauto, joka yhdellä ajomatkalla kerää useamman kuntalaisten tuottamat jätteet. Keräyspisteverkoston supistumisesta koituva kustannussäästö saattaa kuntalaisten ajokulujen lisäännyttyä koitua ympäristölle epäedulliseksi. (Eko-Kymppi) Yhteisten keräysastioiden yleistäminen Kiinteistöt voivat sopia yhteisen keräysastian, ns. kimppa-astian käytöstä, jos se on jätteiden muodostumisen ja kulkuyhteyksien puolesta järkevältä. Tämä tarkoittaa, että naapurukset käyttävät samaa keräysvälinettä, jolloin kiinteistökohtaisen 15

keräyskustannukset pienenevät ja jäteauton ajomatkaa lyhenee. Yhteisten keräysastioiden käyttöön tulee ohjata. Jätehuolto-osuuskuntien perustamista edistetään asuma-alueille. (jätelaitokset, kunnat) Kolmannen sektorin toiminnan edistäminen Jätteiden käsittelyyn ja hyödyntämiseen otetaan mukaan ns. kolmas sektori ja sosiaaliset yritykset erityisesti sellaisten jätteiden kohdalla, joiden kertymät ovat niin pieniä, ettei niiden käsittely ole taloudellisesti järkevää. Esimerkiksi kyläyhdistyksien, työttömien yhdistyksien jne. mukaan tuloa jätehuollon toteuttamiseen tulee edistää. Kylätoimikunnat ja asukasyhdistykset voivat korvausta vastaan hoitaa ja valvoa keräyspisteitä ja järjestää keräystempauksia. Samalla edistetään yhteistä paikallista vastuuta jätehuollosta ja ympäristön siisteydestä. (kunnat, Suomen kierrätyskeskusten yhdistys ry, TE-keskus, yhdistykset, ympäristökeskus, yritykset) Maatalousmuovien keräyksen tehostaminen Maataloudessa muodostuvien muovijätteiden, kuten pyöröpaalien kiristekalvojen ja suursäkkien, keräystä on tehostettava erilaisilla keräysjärjestelmillä. Muovien uusio- ja energiahyötykäyttöä on pyrittävä edistämään. Muovien avopoltto, joka on ollut yleistä maaseutuvaltaisilla alueilla, on lopetettava. Edistetään maatalousmuovien saattamista osaksi tuottajavastuujärjestelmää. (jätelaitokset, kuntien ympäristölautakunnat, Pro Agria, teollisuusyritykset, tuottajayhteisöt) Biopolttoaineiden käyttöönoton edistäminen Biokaasun ja muiden jätteestä valmistettavien liikennepolttoaineiden käyttöä pyritään edistämään. Tuetaan biokaasun käyttöön ja mädätteen tuotteistamiseen liittyvää kehittämisja kokeilutoimintaa. Biokaasun jakeluasemia tulee perustaa eri puolelle Oulun lääniä. (TE-keskus, tutkimuslaitokset, ympäristökeskus, yritykset) Uusien ratkaisumallien kokeileminen Totutuista ratkaisumalleista poikkeavia toimintamalleja on kehitettävä ja paikallista innovatiivisuutta tuettava, jotta jätehuoltokustannukset saadaan pysymään kohtuullisina harvaanasutuilla alueilla Oulun lääniä. Yrittäjiä ja asukkaita on kannustettava kehittämään innovatiivisia paikallisia ratkaisuja. Uusien hankkeiden ympäristölupien, ilmoitusten ja rahoitushakemusten käsittelyn eri viranomaisissa on oltava joustavaa ja kohtuullisessa ajassa etenevää. (kunnan ympäristölautakunta, kunnat, TE-keskus, ympäristökeskus) 21.7 Roskaantumisen torjunta Jätteen synnyn ehkäisy Uudelleenkäytettävien, korjauskelpoisten tai päivitettävien tuotteiden palauttamista uudelleen käyttöön tulee edistää tukemalla kirpputorien ja kierrätyskeskusten toiminnan edellytyksiä. Jäteneuvonnassa painotetaan jätteen synnyn ehkäisyä. Mitä enemmän jätteitä muodostuu sitä todennäköisempää on, että jossain jätehuoltoketjun vaiheessa jätettä kulkeutuu epäasiallisiin paikkoihin. (jätelaitokset, kunnat, työvoimaviranomaiset, yhdistykset, ympäristökeskus) 16

Ympäristökasvatus ja neuvonta Roskaantumisen torjunnassa panostetaan neuvontaan ja ympäristökasvatukseen. Tiedostusta roskaantumisen aiheuttamista haitoista on lisättävä. Roskaaminen on kielletty jätelaissa ja on yleisen edun vastaista. Lisäksi ympäristön roskaantuminen vähentää yleistä viihtyvyyttä ja aiheuttaa ympäristö- ja terveyshaittoja. Ennaltaehkäisevää työtä tulee tehdä päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Työllisyyskoulutuksessa ja oppisopimuskoulutuksissa annetaan ympäristökasvatusta ja korostetaan jätteiden synnyn ehkäisyä ja kierrätystä. Kansalaisjärjestöjen kampanjoita ja tempauksia tuetaan mahdollisuuksien mukaan julkisista varoista. (jätelaitokset, kunnat, TE-keskus, ympäristökeskus) Järjestettyyn jätteenkeräykseen liittyminen Kuntien on huolehdittava, että kaikki asutut kiinteistöt, vapaa-ajan asunnot, yritys- ym. kiinteistöt liittyvät järjestettyyn jätteenkeräykseen. Yleisiä keräyspisteitä käyttävät vapaamatkustajat on saatava osallistumaan jätehuollon järjestämisen kustannuksiin. (jätelaitokset, kunnan ympäristölautakunta, kunnat) Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja jäteneuvojien resurssien turvaaminen Keskeinen roskaantumista valvova viranomainen on kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kuntien on huolehdittava, että kunnallisella ympäristönsuojelulla ja jätelaitosten jäteneuvojilla on käytössään riittävät resurssit tehtävien hoitamiseen. Alueellisen ympäristökeskuksen on vaikutettava siihen, että kuntien viranomaisresurssit olisivat riittävät, ja että valtion ympäristönsuojeluviranomaisten resurssien riittävyys on turvattu. (jätelaitos, kunnan ympäristölautakunta, kunnat, ympäristökeskus) Viranomaisyhteistyön kehittäminen Roskaantumista valvovan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja poliisin yhteistyötä on kehitettävä. Jätesuunnitelman laadinnan yhteydessä tehdyn roskaantumista koskevan internet-kyselyn vastaajista useimmat kannattivat pysäköintivirhemaksun tapaista sakkorangaistusta roskaajalle. Yhteistyötä on kehitettävä edelleen myös ympäristönsuojeluja terveydensuojeluviranomaisten sekä alueellisten pelastuslaitosten (kemikaalivalvonta, onnettomuudet) kesken. Asuinympäristöjen suunnittelun yhteydessä roskaantumisen ehkäiseminen ja muut jätehuollon infrastruktuurivaatimukset on huomioitava kaavoituksessa, kunnallisteknisessä suunnittelussa ja rakennusvalvonnassa. (kunnan ympäristölautakunta, pelastusviranomaiset, poliisi, rakennusvalvonta- ja kaavoitusviranomaiset, terveydensuojeluviranomaiset, ympäristökeskus) Laittomien kaatopaikkojen selvittäminen Kunnat selvittävät alueillaan sijaitsevat laittomat kaatopaikat, jätteiden läjityspaikat ja muut roskaantuneet alueet. Selvitystyön jälkeen alueet hoidetaan kuntoon. Roskaajia tai maanomistajia velvoitetaan alueiden siistimiseen. Joissakin tapauksissa alueiden siistiminen voi jäädä myös kunnan tehtäväksi ja kustannettavaksi. (kunnan ympäristölautakunta, kunnat) Jätteiden käsittelylaitosten hoitaminen Jätteiden käsittelylaitosten on huolehdittava, ettei jätteitä leviä ympäristöön. Biojätteiden kompostointikenttien aumat on peitettävä välittömästi jätelastin purkamisen jälkeen, mikäli kompostointi tapahtuu ulkona. Tällä estetään hajuhaittoja ja haittaeläimiä liikuttelemasta jätteitä käsittelyalueen ulkopuolelle. Kaatopaikkojen jätetäyttöalueet suojataan tarvittaessa 17

lintuestein. (jätehuoltoyritykset, jätelaitokset, kunnat) Ekopisteiden ja aluekeräyspisteiden siisteydestä huolehtiminen Ekopisteiden ja aluekeräyspisteiden ympäristön siisteyttä parannetaan, esimerkiksi kansalaisille suunnattua neuvontaa lisäämällä, keräyspisteiden tyhjennysväliä tihentämällä ja lisäämällä keräyspisteiden määrää alueilla, jossa käyttäjiä on paljon. Keräyspisteiden valvontaa lisätään, ja todetuista rikkomuksista ilmoitetaan poliisille. (jätelaitokset, kunnat) 18

21.8 Jätemaksujen kannustavuus Maksujen porrastaminen Jätemaksujen kannustavuutta maksuja porrastamalla on kehitettävä siten, että yksittäisen kiinteistön jätemaksut alenevat sen myötä mitä vähemmin jätteitä tuotetaan ja mitä monipuolisemmin hyötyjätteet lajitellaan ja toimitetaan keräykseen. Kiinteistökohtaista kompostointia edistetään pientalo- ja haja-asutusalueilla. Biojätteensä kompostoivilla kiinteistöillä jätemaksun tulee olla alhaisempi verrattuna sellaisiin, jotka eivät kompostoi biojätteitä. (jätelaitokset, kunnat) Jätemaksuihin vaikuttaminen Kiinteistönomistajia on tiedotettava mahdollisuudesta vaikuttaa omiin jätemaksuihin. Keinoja jätemaksujen alentamiseen ovat esimerkiksi käyttökelpoisen jätteen ohjaaminen uusiokäyttöön, jäteastian tyhjennysvälin pidentäminen, biojätteiden kompostointi omatoimisesti, hyötyjätteiden toimitus erikseen hyötyjätepisteisiin, naapureiden kanssa yhteisen keräysastian hankkiminen ja jätehuoltopalveluiden kilpailuttaminen. (jätelaitokset, jätehuoltoyritykset, kunnat) Painoperusteisten jätemaksujen käyttöönotto Tilavuusperusteisesta jätemaksukäytännöstä suositellaan siirryttävän ajoneuvojen kuorman mittalaitteiden yleistyessä painoperusteiseen jätemaksuun. Tällöin jäteastioiden tyhjennysmaksut perustuvat astian tilavuuden sijasta sen sisältämään jätemäärään. (jätehuoltoyritykset, jätelaitokset, kunnat) 21.9 Alueellinen yhteistyö keräilyssä, hyödyntämisessä ja käsittelyssä (esim. rakennusjätteet) Kuntien yhteistyö Nykyiset jätehuollon yhteistyömuodot ovat pääosin riittäviä tulevaisuudessa. Tosin itsenäisesti jätehuoltonsa hoitavien kuntien tulee jatkossa selvittää ja harkita tulevia yhteistyökuvioita ja -tarpeita. Kuntien ja jätelaitosten on jätestrategioiden uudistamisen yhteydessä kartoitettava tarpeita uusiin yhteistyömuotoihin. (jätelaitokset, kunnat) Jätehuollon erityis- ja poikkeustilanteisiin varautuminen Jätehuoltojärjestelmässä on varauduttava poikkeuksellisiin tilanteisiin, jolloin yhtäkkisesti voi tulla tarve käsitellä suuria jätemääriä. Kyseeseen voi tulla mittava öljyonnettomuus Perämerellä tai eläintautien puhkeamisen kautta vaadittava suurten eläinjätemäärien käsittelytarve. Näiden jätehuollon erityiskysymysten osalta on yhteistyön ja suunnitelmien oltava yhteneväiset eri viranomaisten kesken. (aluepelastuslaitos, kunnan ympäristölautakunta, kunnat, lääninhallitus, terveydensuojeluviranomaiset, ympäristökeskus) Kuljetusten ekotehokkuus Jätteiden kuljetus kuormittaa ympäristöä ja aiheuttaa luonnonvarojen kulumista sekä ajoneuvojen että teiden kulumisen muodossa. Välttämättömät kuljetukset on hoidettava ekotehokkaasti esimerkiksi siten, että kuormien täyttöaste on mahdollisimman suuri. Biokaasun tai muiden biopolttoaineiden käyttöä liikenteen polttoaineena lisätään. Ajoreitit 19

on suunniteltava mahdollisimman lyhyiksi. Jäteaineiden käyttö liikenneväylien maanrakentamisessa on suositeltavaa, koska silloin luonnon maa- ja kiviainesten käyttötarve vähenee. Tämä lisää liikenteen infrastruktuurin ekotehokkuutta. (jätehuoltoyritykset, kunnat, tiehallinto) Rakennusmateriaalin kierrätysasemien perustaminen Rakennusjätteiden muodostumista vähennetään ohjaamalla tarpeetonta rakennusmateriaalia uudelleen käyttöön. Esimerkiksi kolmas sektori - kyläyhdistykset, asukasyhdistykset voisivat perustaa kierrätysasemia rakennusmateriaalin uudelleen käyttöä ja kierrätystä varten. Valtion ja kuntien hallinnon tulee edesauttaa tällaisten kierrätysasemien perustamista. Aktiivisella tukityöllistämispolitiikalla voidaan tukea kierrätystoimintaa, joka ei markkinalähtöisesti ole kannattavaa. (kansalaisjärjestöt, kunnat, TE keskus, yhdistykset, ympäristökeskus) Tilapäisten kierrätysasemien perustaminen uudisrakennusalueilla Uusille rakenteilla oleville omakotitaloalueille tulisi järjestää yhteisiä rakennusmateriaalien ja -jätteiden keräyspisteitä. Niihin voisi viedä rakennusjätteitä ja hakea käyttökelpoista ylimääräiseksi jäänyttä rakennusmateriaalia omaan käyttöön. Näin jätemäärää voidaan alentaa. Materiaalin tehokkaampi käyttö tuo myös säästöä sekä jätehuollon että rakentamisen kustannuksiin. Tilapäisen kierrätysaseman ylläpidosta voi vastata esimerkiksi asukasyhdistys. (asukasyhdistykset, kunnat) Koulutuksella kierrättävään korjausrakentamiseen ja purkukäytäntöön Oppilaitoksissa ja työvoimakoulutuksessa pyritään lisäämään korjausrakentamisen opetusta sekä käyttökelpoisen rakennusmateriaalin talteenottoa rakennuksia purettaessa. Koulutuksessa korostetaan rakennusmateriaalien valinnassa materiaalien pitkäikäisyyttä, korjattavuutta ja kestävyyden merkitystä. Rakennus- ja purkujätteen lajittelua syntypisteessä voidaan kehittää siten, ettei lajitteluasemille tai hyötykäyttöön kulkeudu sinne sopimatonta jätettä (esim. asbestijäte). (oppilaitokset, TE-keskus, ympäristökeskus) Kuntien rakennusvalvonnan ja korjausneuvonnan tehostaminen Kuntien rakennusvalvonnan tulee asettaa purkuluvissa purkujätteiden hyötykäyttöön ja lajitteluun ohjaavia määräyksiä ja valvoa niitä. Korjausneuvontaa edistetään. Kunnille perustetaan yhteisiä korjausneuvojien toimia, joiden tehtävänä on opastaa kiinteistöjen omistajia esimerkiksi valtion korjaus- ja vesihuoltoavustusten hakemisessa. Jätteiden synnyn ehkäisyä ja uusiokäyttöä tähdennetään kuntien rakennusvalvonnalle ja korjausneuvonnalle. (kunnat, kunnan ympäristölautakunta, ympäristökeskus) Maankaatopaikkojen lupaharkinta Ylijäämämaan läjityspaikkojen ympäristölupien tarve harkitaan niissä kunnissa, joissa ei ole luvanvaraisia maankaatopaikkoja. Läjitysalueiden tai maankaatopaikkojen vastuutahot on määritettävä. (kunnan ympäristölautakunta, kunnat, ympäristökeskus) Toiminnanharjoittajien ympäristövalvonnan tasapuolisuuden kehittäminen Jätteiden tuottajia ja käsittelylaitoksia kohdellaan ympäristövalvonnan viranomaistoiminnassa samanarvoisesti. Viranomaisvalvonnalla on oltava samantasoiset resurssit riippumatta sijaintikunnasta. 20