Eräkerhon tavoitteena on kannustaa nuoria liikkumaan luonnossa nauttien sen tarjoamista monipuolisista luonnon antimista ja harrastusmahdollisuuksista. Eräkerho
Eräkerho Eräkerhossa liikutaan luonnossa ja opitaan uusia asioita muun muassa metsän eläimistä, riistanhoidosta ja metsästyksestä. Tavoitteena on kannustaa nuoria liikkumaan luonnossa ja nauttimaan sen tarjoamista monipuolisista luonnon antimista ja harrastusmahdollisuuksista. Kerho on tarkoitettu yläkouluikäisille nuorille. Kerho kokoontuu 6 kertaa ja jokainen kerta kestää noin 2 tuntia. Ohjaajalla tulee olla riittävä osaaminen aihepiiristä tai joka kerhokerralle voi tulla kyseiseen aiheeseen perehtynyt asiantuntija. Jokaiselle kerhokerralle on tehty esimerkkiohjelma. Ohjelmassa on määritelty tavoitteet, tarvittavat välineet ja materiaalit sekä kerhokertaan sopivia TOP-tehtäviä. Kerhokerta alkaa aloituksella, jossa perehdytään aiheeseen keskustellen tai leikin avulla. Teemassa käydään lävitse varsinainen ohjelma. Jokainen kerhokerta päättyy lopetukseen, jossa kerrotaan mitä seuraavalle kerralle pitää ottaa mukaan. Ohjaaja laatii kerholle turvallisuussuunnitelman etukäteen 4H-yhdistyksen kanssa. Turvallisuussuunnitelmassa pohditaan toiminnan riskejä, niiden ennaltaehkäisyä sekä hätätilanteessa tarvittavia toimenpiteitä. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla laaditaan kerhon säännöt. Lisätietoja 4H-yhdistyksestäsi tai Suomen 4H-liitosta (). Tervetuloa mukaan! Tämä opas on tuotettu Metsämiesten Säätiön tuella.
ERÄ 1. kerhokerta Tavoite Tavoitteena on tutustua retkeilyn perusteisiin ja perehtyä jokamiehenoikeuksiin. Tarvittavat välineet ja materiaalit: pareittain esineitä tutustumisleikkiin kirves puukko tulitikut trangia eli retkikeitin (vähintään 1 kpl) mehua mukeja ensiaputarvikkeet (erityisesti sidostarpeita). Teemaan sopivia TOP-tehtäviä: Metsä ja luonto, Eränkävijä, B-taso Retkikeitin Metsä ja luonto, Eränkävijä, B-taso Ensiapu Aloitus Tutustuminen: Jaa jokaiselle kerholaiselle pieni esine (esim. käpy, koivun lehti tai kivi) niin, että aina kahdella kerholaisella on sama esine. Kerholaiset saavat kurkata omaa esinettään, mutta pitävät sen muilta piilossa. Tämän jälkeen kerholaiset käyvät kyselemässä muilta heidän esineidensä ominaisuuksia (esim. onko se kova?, onko se terävä? jne.). Kun kerholaiset uskovat löytäneensä parinsa (arvelevat molemmilla olevan saman esineen kuitenkaan näyttämättä sitä), parit asettuvat vierekkäin seisomaan. Kun kaikilla on parit, otetaan omat esineet näytille. Mikäli parien muodostus meni kuvailujen perusteella pieleen, vaihdetaan parit nyt oikeiksi. Tämän jälkeen parit haastattelevat toisiaan (nimi, ikä, missä asuu, mitä harrastaa jne.). Kun haastattelut on molemmin päin tehty, parit esittelevät oman parinsa muulle kerhoporukalle. Turvallisuussuunnitelma ja kerhon säännöt: Tutustumisen jälkeen käydään läpi kerhon ohjelma ja turvallisuussuunnitelma. Sen jälkeen kerholaiset miettivät yhteiset säännöt kerholle. Kerholaisille painotetaan, että monet kerhon tehtävistä vaativat keskittymistä ja rauhoittumista. Teema Jokamiehen oikeudet: Luonnossa liikkujan on hyvä tietää jokamiehenoikeudet ja velvollisuudet. Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen kansalaisen oikeuksia liikkua luonnossa riippumatta siitä, kuka maan omistaa. Jokamiehen oikeuksien ansiosta kaikkiin luonnossa tehtäviin toimiin ei tarvita maanomistajan lupaa, eikä niistä tarvitse maksaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että luonnossa liikkujilla on myös vastuu siitä, mitä teemme toisen maalla ja miltä luonto näyttää käyntimme jälkeen. Jokamiehenoikeudet lyhyesti: Saat liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua - voit esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia onkia ja pilkkiä veneillä, uida ja peseytyä vesistössä kulkea jäällä Et saa aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia häiritä poroja ja riistaeläimiä kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla roskata ympäristöä ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia. Kerrataan kerholaisten kanssa jokamiehenoikeuksia kysymysten avulla.
Erä 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Saatko kerätä metsässä maahan kaatuneesta puusta käpyjä, vaikka et tiedä kuka metsän omistaa? Saat. Saatko onkia ilman kalastuslupaa? Saat. Saatko poimia kangasvuokkoja, jos maanomistaja antaa sinulle siihen luvan? Et saa. Kangasvuokko on rauhoitettu kasvi. Olet retkellä ja haluat tehdä nuotion. Saatko katkoa puista oksia nuotiota varten? Et saa. Olet poimimassa suolla lakkoja. Maanomistaja saapuu paikalle ja väittää, että marjat kuuluvat hänelle, koska hän omistaa maan. Saatko kuitenkin poimia marjoja? Saat. Saatko ajaa talvella moottorikelkalla maastossa ilman maanomistajan lupaa, koska lumen sulaessa jäljetkin häviävät? Et saa. Maastossa moottoriajoneuvolla ajamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Saatko jättää eväspaperisi luontoon, sillä tiedät niiden maatuvan? Et saa. On kuuma kesäpäivä ja haluaisit mennä uimaan. Sinulla ei ole maanomistajan lupaa mennä uimaan läheiseen metsälampeen. Saatko kuitenkin mennä? Saat. Saatko viedä nigerialaisen ystäväsi metsäretkelle, vaikkei hän ole EU:n alueelta? Saat. Jokamiehenoikeudet koskevat kaikkia Suomessa olevia kansalaisuudesta riippumatta. Saatko keittää retkikeittimellä kavereillesi kahvit metsäpalovaroituksen aikaan? Saat. Metsäpalovaroituksen aikana ei saa tehdä avotulta, mutta retkikeitintä voi käyttää. Retkikeitin: Raikas ulkoilma kasvattaa ruokahalua ja joskus on mukava syödä muutakin kuin eväsleipiä. Retkikeitintä käytetään silloin, kun halutaan valmistaa retkellä esimerkiksi lämmintä ruokaa tai kuumaa mehua. Retkikeitintä voidaan käyttää myös silloin, kun on metsäpalovaroitus eikä avotulta saa tehdä. Tutustukaa retkikeittimeen ja sen kokoamiseen. Harjoitelkaa retkikeittimen kasaamista ja laittakaa vähintään yhteen tulet mehunkeittoa varten. Mehu voi lämmetä sen aikaa kun kerholaiset tekevät laavua. Laavu: Retkeilijä ei aina tarvitse telttaa yöpymiseen, vaan omatekoisesta laavusta saa hyvän suojan tuulta ja sadetta vastaan. Laavun tekemiseen ei välttämättä tarvita naruja tai pressuja, vaan laavun pystyy rakentamaan pelkistä luonnon rakennusmateriaaleista. Kasaamalla kahden puun väliin kiinnitettyä poikkipuuta vasten oksia, risuja ja havuja ristikkäin, saadaan rakennettua tiivis katos. Tehkää kerholaisten kanssa laavu hyödyntäen luonnon omia rakennusmateriaaleja. Huom. muistakaa jokamiehenoikeudet ja/tai kysykää lupa maanomistajalta mahdollista oksien katkomista tai puun kaatamista varten. Ensiapu: Ensiaputaidot ovat tärkeitä erätaitoja. Luonnossa liikkuessa voi itselle tai kaverille sattua haavereita, jolloin ensiavun perustaidot on hyvä osata. Retkeilijän yleisimmät ensiapua vaativat toimet ovat pienten haavojen ja nyrjähtäneiden raajojen sitominen. Jokaisella retkeilijällä onkin hyvä olla aina mukana sidostarpeita ja kännykkä, mikäli suuremman haaverin sattuessa tarvitsee hälyttää lisäapua. Harjoitelkaa pareittain painesidoksen tekemistä esimerkiksi ranteeseen. 1. Otetaan kova ote vuotavasta kohdasta. 2. Potilas laitetaan varovasti maahan makaamaan vuotava raaja kohoasennossa. 3. Kääritään muutama kierros sideharsoa haavan päälle. 4. Laitetaan haavan päälle paine (toinen sideharsorulla, litteä kivi tms.) ja sidotaan loppu sideharso. 5. Soitetaan apua. Lopetus: Kerholaiset voivat mennä istumaan itse rakennettuun laavuun ja nauttia retkikeittimellä kuumennetut mehut.
Erä 2. kerhokerta Tavoite Tavoitteena on oppia tuntemaan riistalintulajeja ja linnustusta. Tarvittavat välineet ja materiaalit: täytettyjä riistalintuja ja/tai kuvia ja/tai video lautaa (valmiiksi sahattuja oikean mittaisia pätkiä tai pidempiä lautoja) sahoja pora rullamittoja puukkoja nauloja suojapeltiä kiinnitysnarua ensiaputarpeet. pönttöön pikkulinnun taas tarvitsee kerätä tarpeettoman paljon pesämateriaalia. Jokainen kerholainen rakentaa linnunpöntön aikuisen ohjauksessa. Top-tehtävistä saa tarvittaessa ohjeet. Lopetus Kerholaiset saavat omatekoiset linnunpöntöt mukaansa. Heidän tehtävänään on käydä laittamassa pönttö itsenäisesti paikoilleen ja kertoa seuraavalla kerhokerralla, mihin pöntön veivät. Huom. Kerholaisten on hyvä ottaa seuraavalle kerhokerralle juomapullot mukaansa. Teemaan sopivia TOP-tehtäviä: Metsä ja luonto, Riistanhoito, C-taso Telkänpönttö Metsä ja luonto, Riistanhoito, C-taso Linnunpönttö Aloitus Riistalintulajit: Tutustutaan eri riistalintulajeihin täytettyjen eläinten, kuvien tai videon avulla. Lajien ulkomuotoon tutustuttaessa keskustellaan eri lintujen elintavoista ja -ympäristöistä. Lisäksi keskustellaan riistalintujen metsästyksestä ja metsästystavoista sekä -ajasta. Esimerkkejä: fasaani (metsästysaika: 1.9. 28.2.) kanadanhanhi (metsästysaika: 20.8. 31.12.) sorsalinnut (metsästysaika: 30.9. 31.1.) teeri, pyy, metso (metsästysaika: 10.9. 31.10.). Teema Pöntöt: Linnuilla voi olla joskus pulaa sopivista pesäpaikoista. Kolopesijät eivät välttämättä aina löydä sopivia luonnonkoloja, mihin pesänsä tekisivät. Linnunpönttöjä tarvitaankin niin pihoilla kuin metsissä. Eri lintulajit vaativat hieman erikokoiset pöntöt. Pöntön tärkeimmät mitat ovat lentoaukon halkaisija sekä lyhyemmän sisäsivun pituus. Liian isosta suuaukosta pääsevät esimerkiksi pedot sisään, ja liian suureen
ERÄ 3. kerhokerta Tavoite Tavoitteena on kerrata suunnistuksen perusteet, harjoitella suunnistamaan metsässä ja sytyttää nuotio turvallisesti. Tarvittavat välineet ja materiaalit: karttoja pareittain kompasseja pareittain kyniä paperia nuotiopuita tulitikut puukkoja ensiaputarpeet sammutusvettä tikut pullataikina noin metrin mittaisia peukalonvahvuisia keppejä hyvä hiillos. Tikkupullat (lähde: ) 2 ½ dl vettä ½ dl maitojauhetta 30 g hiivaa tai 1 pss kuivahiivaa ¾ dl sokeria ½ tl suolaa 1 tl kardemummaa 100 g voita tai margariinia n. 7dl vehnäjauhoja 1. 2. 3. Sekoita maitojauhe ja hiiva kädenlämpöiseen veteen. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita hiiva jauhoihin ja kuumenna neste lämpimämmäksi (+42 C). Lisää sokeri, suola ja kardemumma. Lisää osa jauhoista ja pehmeä rasva. Lisää loput jauhot. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Anna sen kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Jaa taikina 15 osaan. Pyörittele osat kämmenten välissä sormenvahvuisiksi nauhoiksi. Kierrä taikinanauhat keppien päähän ja paista hitaasti nuotiolla hiilloksen yläpuolella. Teemaan sopivia TOP-tehtäviä: Metsä ja luonto, Eränkävijä, B-taso Kartta ja kompassi Metsä ja luonto, Eränkävijä, B-taso Nuotio Metsä ja luonto, Eränkävijä, B-taso Nuotion sytytys ilman tulitikkuja Aloitus Keskustelkaa, mihin kerholaiset laittoivat edellisellä kerralla tekemänsä linnunpöntöt ja onko jossakin pöntössä jopa asukkaita. Teema Kartat: Kartta ja kompassi pitävät luonnossa liikkujan oikeassa suunnassa, kunhan niitä osaa käyttää oikein. Kartasta näkee millaista maasto on ympärillä, ja kompassi näyttää suunnan haluttuun paikkaan. Karttoja on erilaisia eri tarkoituksia varten. Esimerkkejä: peruskartta (1:20 000) suunnistuskartta (1:10 000) yleiskartta (1:500 000) tiekartta aarrekartta tähtikartta karttapallo. Kartoille on merkitty erilaisin karttamerkein kuvaus maastosta ym. Tutkikaa karttoja ja selvittäkää, mitä merkit tarkoittavat. Apuna voivat olla karttamerkkikuvat selitteineen (esim. Suomen Suunnistusliiton wwwsivuilta). Suunnan ottaminen: Aseta kompassi vaakasuorassa asennossa olevalle kartalle niin, että kompassin reuna menee lähtöpisteestä maaliin ja sen kulkusuuntanuoli osoittaa menosuuntaan. Pidä kompassi paikoillaan ja kierrä sen kehää niin, että sen neularasian viivat kääntyvät kartan pohjoisviivojen suuntaisesti. Ota sen jälkeen kompassi irti kartalta ja käänny niin, että kompassin pohjoisneula kääntyy pohjoishaarukan väliin. Kulkusuuntanuoli kertoo nyt, mihin suuntaan suunnistajan tulee matkata. Kerholaiset harjoittelevat ottamaan suunnan kompassilla ohjeiden mukaisesti ja tekevät muutaman suunnanottoharjoituksen. Katso kartasta mihin pisteeseen haluat suunnan otettavan. Sen jälkeen kerholaiset ottavat suunnan pareittain ja kääntyvät kohti menosuuntaa. Suunnistaminen: Sinulla on kartta, johon on merkitty rasteja. Vie rasteille etukäteen kirjaimia. Kaikkien rastien kirjaimista muodostuu lopulta sana (esim. p-e-r-u-s-k-a-r-t-t-a).
Erä Rasteille lähdetään suunnistamaan pareittain. Pareille jaetaan kynät ja paperit. Pari käy katsomassa kartaltasi aina yhden rastipisteen kerrallaan, merkitsee rastipisteen omalle kartalleen ja suunnittelee reitin kartan avulla. Suorin reitti ei aina välttämättä ole paras. Jyrkänteelle ei voi kulkea, ja upottava suo hidastaa vauhtia. Pari ottaa kompassilla suunnan ja lähtee suunnistamaan rastille selvittääkseen rastikirjainta. Kun rastikirjain on selvitetty, pari palaa takaisin alkupisteeseen katsomaan seuraavan rastin. Lähetä pareja aina eri rasteille, jotta parit eivät voi seurata toisiaan. Kun pari on kiertänyt kaikki rastit, se miettii, mikä sana muodostuu kaikista rastikirjaimista. Nuotio: Nuotion teko on yksi tärkeimmistä keinoista luonnossa selviytymisessä. Nuotion lämmössä valmistetaan ruokaa, kuivatellaan vaatteita ja lämmitellään. Retkeilijän on hyvä osata tehdä nuotio luonnosta saatavista materiaaleista, jottei hänen tarvitse kantaa kuivia halkoja repussaan. Nuotio tarvitsee palaakseen riittävästi polttoainetta ja happea. Kuivilla sytykkeillä ja riittävän pieniksi pilkotuilla kuivilla polttopuilla saadaan tuli syttymään vaivattomimmin. Nuotion tekemisessä on erityisen tärkeää valita nuotiolle sopiva paikka siten, ettei tuli pääse leviämään ympäristöön. Erityisen tärkeää on muistaa se, että nuotion sytyttämistä varten tarvitsee olla maanomistajan lupa eikä nuotiota saa tehdä metsäpalovaroituksen aikaan. Nuotion läheisyyteen tulee aina varata sammutusvettä. Kerholaiset tekevät pienryhmissä erimuotoiset nuotiot riittävän etäälle toisistaan (neliö-, mikki hiiri-, pagodi- ja viuhkamallit Top-tehtävässä Nuotio). Ennen sytyttämistä käydään katsomassa toisten ryhmien nuotiot. Tämän jälkeen ryhmät saavat luvallasi sytyttää nuotionsa. Vertaillaan ryhmien kesken, kenen nuotio syttyi parhaiten ja arvioidaan, mistä se johtui. Lopetus: Tikkupullanpaistoa nuotioilla. Huom. Seuraavalla kerralla kerholaiset voivat ottaa mukaan omat marja/sienikorinsa ja ruokailuvälineensä (muki, haarukka, syvä astia).
Erä 4. kerhokerta Tavoite Tavoitteena on kerrata tutut sienet ja marjat sekä opetella muutamia uusia lajeja. Lisäksi tavoitteena on opetella valmistamaan nuotiolla retkiruokaa. Tarvittavat välineet ja materiaalit: Sienikirja, sieniveitsi, marjakirja, marjapoimuri, kori, foliota, syviä astioita, leikkuuveitsiä, (leikkuulautoja), haarukoita, pannu, siivilä, mukeja, ensiapuvälineet, (Kalevala), sokeria, kasviksia (esim. kesäkurpitsa, porkkana, sipuli), perunoita (esim. Rosamunda), mustikoita, maitoa, makkaraa, voita tai margariinia ja vettä. Teemaan sopivia TOP-tehtäviä: Metsä ja luonto, Metsän antimet, A-taso Maha makeaksi mustikalla Metsä ja luonto, Eränkävijä, B-taso Herkkuja nuotiolla Metsä ja luonto, Tontuista tukkijätkiin, C-taso Mäet kylvi männiköiksi Metsä ja luonto, Tontuista tukkijätkiin, C-taso Elämää metsäkämpällä Metsä ja luonto, Tontuista tukkijätkiin, C-taso Ryhmätehtävä: Metsä raikaa Aloitus Kerholaiset lähtevät kanssasi metsään ja tutustuvat johdollasi syötäviin marjoihin ja maistelevat niitä. Esittele kerholaisille myös myrkyllisiä marjoja. Tutustukaan perusruokasienten ominaisuuksiin (rouskut, tatit, vahverot, haperot). Kerholaiset tutkivat ja tunnustelevat sieniä sekä tarkastelevat niiden eroavaisuuksia ja tuntomerkkejä. Pohtikaa, mitä muuta luonnosta voidaan käyttää ihmisen ravinnoksi. (yrtit, villivihannekset) Keskustelkaa marjastuksesta ja sienestyksestä sekä marja- ja sieniruuista. Pohjaa keskustelulle: Pelkällä luonnonmuonalla voi hädän tullen selvitä pitkiäkin aikoja, mutta tavallisinta on käyttää luonnonantimia normaaliruuan lisänä. Onnekas tai taitava kulkija löytää retkireittinsä varrelta vaikkapa marjat jälkiruokaan, sienet kastikkeeseen tai yrtit ruuan mausteeksi. Tärkein sääntö keräilyssä on, että saa kerätä vain sellaisia kasveja, sieniä ja marjoja, jotka varmasti tunnistaa! Yrtit ja villivihannekset: Luonnonyrttien pääasiallinen keruuaika on alkukesä. Nuorten kasvien maku ja ravintosisältö ovat silloin parhaimmillaan, vanhemmiten ne muuttuvat usein puumaisiksi, kuituisiksi ja kitkeriksi. Kasveja voi käyttää monella tapaa. Yksi yleisimmistä tavoista on kerääminen teeaineksiksi. Jotkin kasvit sopivat mausteiksi, toisista voi valmistaa salaatteja. Leivonnassa voi käyttää yrttejä makua antamaan ja jauhojen jatkeeksi. Tuttuja ruokakasveja korvaamaan voi käyttää luonnonkasveja. Esimerkkejä: ahomansikka, koiranputki, koivu, leskenlehti, maitohorsma, niittysuolaheinä, osmankäämi, poimulehti, ruusut, siankärsämö, vadelma, puna-apila, valkoapila, voikukka ja nokkonen. Marjat ja sienet: Marja-aikaan hyvälle paikalle sattuva retkeilijä kerää nopeasti ainekset kiisseliin, marjajälkiruokaan ja puuron tai räiskäleiden päälle. Marjasadon kuljettamista varten voi varata esim. tyhjän pussin tai kannellisen lautasen repun taskuun. Yleisesti poimittujen luonnonmarjojen eli ahomansikan, karpalon, katajan (mausteeksi), lakan, mesimarjan, mustaherukan, mustikan, pihlajan, puolukan, sianpuolukan ja vadelman lisäksi löytyy useita muitakin käyttökelpoisia marjoja. Soilla viihtyvä juolukka, tuntureille mattoja muodostava variksenmarja, Lapin suurimarjainen riekonmarja ja rannikon tyrni ovat myös tutustumisen arvoisia. Sienet ovat helppoa retkiruokaa. Osan lajeista (esim. keltavahverot eli kanttarellit, suppilovahverot, tatit, orakkaat ja lampaankäävät) voi laittaa suoraan pannulle paistumaan. Sienikastike kruunaa monenlaiset retkiruuat. Kasveihin voi kerääntyä mm. liikenteestä ja teollisuudesta peräisin olevia haitallisia aineita. Seuraavilta paikoilta ei tule kerätä kasveja, marjoja tai sieniä: 50-200 m lähempää maantietä kaupunkien ja taajamien keskustoista saastuttavien teollisuuslaitosten läheisyydestä keinolannoitetuilta tai torjunta-ainein käsitellyiltä alueilta. Nokkosta, jauhosavikkaa, suolaheiniä ja hierakoita ei saa kerätä runsastyppisiltä kasvupaikoilta (esim. navetan lähiympäristö).
Erä Kasvien keruussa noudatetaan kestävän käytön periaatetta. Kasveja ei revitä juurineen tai rönsyineen. Jos kasvusto on pienehkö, ei yhdestä yksilöstä saa ottaa kaikkia lehtiä. Jos suuntaa retkensä vuosittain samalle alueelle, on keräyspaikkoja kuitenkin hyvä vaihdella. Teema Sienestys ja marjastus: Esittele kerholaisille sieniveitsen ja marjapoimuri käyttö. Tämän jälkeen kerholaiset saavat lähteä omatoimisesti etsimään lähialueelta marjoja ja sieniä omiin koreihinsa. Pysyttele lähistöllä, mikäli joku tarvitsee apua tunnistuksen kanssa. Kerholaiset voivat halutessaan poimia koriinsa myös tuntemattomia sieniä, jotka tunnistetaan lopuksi yhdessä ryhmän kanssa. Retkiruoka: Valmistele yhdessä kerholaisten kanssa retkiruoka. Jokaiselle jaetaan vastuutehtävä ruuan valmistuksessa, ja kaikki auttavat muita tarvittaessa. Nuotio voidaan sytyttää jo sienestyksen ja marjastuksen aikana, jotta ruuan valmistukseen tarvittava hyvä hiillos ehtii syntyä. Retkiruokamenu sisältää tuhkaperunoita ja makkara-kasvisnyyttejä: Pestyt perunat kääritään foliopaloihin (1 2 perunaa ruokailijaa kohden) ja haudataan hyvään hiillokseen. Perunoiden kypsyminen kestää 0,5 1 tuntia. Kypsiin perunoihin tehdään viillot veitsellä ja viiltoihin laitetaan voita. Perunat ovat valmiita nautittaviksi. Makkarat ja kasvikset pilkotaan paloiksi. Palaset asetellaan foliopaloille (useampi kerros foliota) ja hyvinsuljetut folionyytit haudataan hiillokseen (1 nyytti ruokailijaa kohden). Makkara-kasvisnyytit ovat kypsiä 0,5 1 tunnin kuluttua. Ruokajuomana maistuu tee: Kiehautetaan vesi nuotiolla pannussa. Ripotellaan pannuun kerättyjä ja puhdistettuja kuusenneulasia sekä rikottuja mustikan- ja koivunlehtiä. Annetaan teen hautua n. 10 minuuttia ennen tarjoilua. Kaadetaan tee siivilän läpi mukeihin ja nautitaan lämpöisestä juomasta. Jälkiruoaksi maistellaan mustikkamaitoa: Laitetaan mustikat syviin astioihin (jokaiselle kerholaiselle oma) ja ripotellaan päälle sokeria. Lisätään maito. Mustikkamaito on valmis nautittavaksi. Luovuutta ja lystiä luonnossa: Ruoan valmistumista odotellessaan, kerholaiset voivat jatkaa sienestystä/marjastusta. Vaihtoehtoisesti he voivat perehtyä johdollasi vanhanajan metsäkämpän vapaa-ajan huvitukseen, kissanhännänvetoon (Top -tehtävä Elämää metsäkämpällä) tai/ja eläytyä entisajan suomalaisiksi taiteilijoiksi, joille luonto oli inspiraation lähteenä (Toptehtävä Metsä raikaa). Ruokaa odotellessa on myös hyvä rauhoittua. Voit lukea ääneen katkelmia Kalevalasta (metsien synty, suuri tammi tai Kantelettaren laulu metsästyksestä). Voitte tehdä myös niin, että kukin kerholaisista lukee aina pienen pätkän. Lopetus: Nauttikaa kypsästä retkiruuasta ja käykää läpi kerholaisten sieni- ja marjasaaliit. Tunnistakaa yhdessä poimitut sienet. Kerholaiset saavat oman sieni/marjasaaliinsa mukaan kotiin.
Erä 5. kerhokerta Tavoite Tavoitteena on tutustua metsästykseen ja riistanhoitoon sekä riistalajeihin. Lisäksi tavoitteena on tutustua eri metsästysaseisiin ja niiden huoltoon sekä oppia ampumaan turvallisesti. Tarvittavat välineet ja materiaalit: täytettyjä eläimiä ja/tai kuvia riistaeläimistä metsästysaseita maalitaulut aseen huoltovälineet. Teemaan sopivia TOP-tehtäviä: Metsä ja luonto, Riistanhoito, C-taso Paljon teemaan sopivia tehtäviä itsenäisesti tehtäviksi Aloitus Kerholaiset saavat kertoa, mitä he tekivät edellisen kerhokerran sieni/marjasaaliistaan. Ihminen pystyy käyttämään ravinnokseen luonnon monipuolisia antimia: sienet, marjat, yrtit ja riista. Tällä kerhokerralla syvennytään riistanhoitoon ja metsästykseen. Teema Riistalajit ja niiden metsästys: Tutustukaa eri riistalajeihin kuvien ja/tai täytettyjen eläinten avulla. Keskustelkaa niiden elintavoista ja -alueista. Vertaillaan eri riistaeläinten metsästystapoja ja -aikoja: Esimerkkejä: karhu, susi ja hirvi (vaativat kaatoluvan) metsäjänis, rusakko (metsästysaika 1.9. 28.2.) kettu (saa metsästää koko metsästysvuoden, paitsi ei naarasta, jolla pentue 1.5. 31.7.) kanadanmajava (metsästysaika 20.8. 30.4.). Metsästysaseet: Esittele kerholaisille erilaisia metsästysaseita ja kerro niiden ominaisuuksista sekä käyttötarkoituksista. Metsästäjätutkinto: Kaikkien, jotka aikovat metsästää, on maksettava riistanhoitomaksu. Jotta riistanhoitomaksun voi maksaa, on suoritettava metsästäjätutkinto. Tutkintoa ei kuitenkaan tarvitse suorittaa tai riistanhoitomaksua maksaa, jos toimii ainoastaan koiranohjaa- jana, ajomiehenä tai vain muuten avustaa metsästyksessä. Metsästäjätutkintoon ei ole alaikärajaa. Metsästäjätutkintoon kuuluu kirjallinen koe, jota varten järjestetään vapaaehtoinen 12 tunnin mittainen koulutus. Metsästäjätutkintoa järjestävät riistanhoitoyhdistykset. Metsästäjän tulee suorittaa ampumakoe, mikäli hän aikoo metsästää rihlatulla luotiaseella kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa tai karhua. Metsästys harrastuksena: Keskustele kerholaisten kanssa metsästyksestä harrastuksena ja riistanhoidon tärkeydestä. Kysymyksiä keskustelun tueksi: Mitä tarkoittaa kestävä metsästys ja miten siihen pyritään? (Ei metsästetä yli kannan kestävyyden. Metsästysajat, kaatoluvat). Miksi hirvikantaa tulee rajoittaa metsästyksellä? (Liikenne, taimituhot.) Miksi hirvieläimille rakennetaan ruokintapaikkoja? (Halutaan turvata näiden eläinten riittävä ravinnonsaanti talvella. Etenkin peurat käyttävät ruokintapaikkoja halukkaasti.) Mikä on nuolukivi? (Korkean kannon päähän asetetusta nuolukivestä hirvi- ja jäniseläimet saavat tarpeellisia kivennäisaineita, fosforia ja kuparia. Nuolukivien suunnitelmallinen sijoittelu voi houkutella hirvet pois taimikoista ja teiltä.) Miksi sorsalintuja ruokitaan? (Päätavoitteena on poikuetuotannon parantaminen ja sorsien pysäyttäminen halutulle alueelle.) Miksi hirvitorneja pystytetään? (Torneista on parempi näkyvyys, joten metsästyksestä tulee turvallisempaa ja hirvet näkyvät paremmin. Hirvet eivät myöskään haista tornissa olevaa metsästäjää niin hyvin kuin maanpinnalla olevaa.) Miksi minkki on haittaeläin? (Minkki ei kuulu luontaisesti Suomen eläinkantaan ja vähentää näin esimerkiksi vesikkokantoja. Kaikkiruokaisena minkki vähentää muiden eläinten ravintoa ja linnunpesiä tyhjentäessään pienentää jopa lajikantoja.)
Erä Ammunta: Näytä kerholaisille turvallinen esimerkkisuoritus aseenkäsittelystä (esimerkiksi ilmakivääri) ja opasta, miten aseen kanssa käyttäydytään. Erityisesti tulee painottaa, ettei kukaan saa osoittaa aseenpiipulla muualle kuin tauluihin päin. Kerholaiset saavat tutustua aseeseen ja koettaa ampuma-asentoa. Näytä esimerkki, miten aseella ammutaan. Kerholaiset saavat ampua vuorotellen kohti taulua tai esim. tölkkiä. Aseita voi olla enemmän kuin yksi, mutta silloin ohjaajiakin tulee olla enemmän! Harjoittelukierrosten jälkeen voidaan ottaa kerholaisten kesken kisa, kuka ampuu parhaiten (saa eniten pisteitä tai kaataa eniten tölkkejä). Mahdollisuuksien mukaan kerholaisille voidaan esitellä erilaisia aseita, ja he voivat ampua niillä. Esimerkiksi jousiammunta voisi olla kokeilemisenarvoista. Aseiden huolto: Ampumisen jälkeen tulee aina muistaa huoltaa ase ja pitää näin se puhtaana. Näytä kerholaisille, miten ase huolletaan. Tämän jälkeen kerholaiset saavat itse huoltaa esimerkiksi pareittain asetta. Lopetus Asettakaa aseet sovittuun paikkaan ja tarkistakaa niiden kunto.
ERÄ 6. kerhokerta Tavoite Tavoitteena on oppia onkimaan eri syöttejä käyttäen. Tarvittavat välineet ja materiaalit: onkivapoja (lasikuitu tai puu) siimaa kohoja halkaistuja painoja koukkuja pihdit lapio tai talikko matopurkkeja maissinjyviä puukkoja ämpäri kaloille muovipusseja palautelaput kerholaisille (ja ohjaajille) kyniä TOP-tehtäväniput. Teemaan sopivia TOP-tehtäviä: Metsä ja luonto, Onkijan kujeet, A-taso Tee oma onki Metsä ja luonto, Onkijan kujeet, A-taso Madot purkkiin Metsä ja luonto, Onkijan kujeet, A-taso Parhaimmat onkipaikat Metsä ja luonto, Kalastajan kepposet, B-taso Tunnetko jigin Metsä ja luonto, Kalastajan kepposet, B-taso Kuinka käsitellä kalaa oikein? Aloitus Onkiminen on leppoisa, mutta silti haastava harrastus. Onkiminen sopii kaiken ikäisille, eikä se rasita liikaa kukkaroa. Itse pyydystetty kala myös maistuu paljon paremmalta kuin kaupasta tai torilta ostettu. Onkiminen kuuluu jokamiehen oikeuksiin. Ongella voi pyytää kaikenlaisia kaloja, kuten esimerkiksi ahvenia, särkiä, lahnoja ja jopa taimenia. Kerholaiset saavat kertoa omista kalastuskokemuksistaan. Teema Ongen teko: Jokainen kerholainen rakentaa itselleen ongen avustuksellasi. Ohjeet tarvittaessa Toptehtävästä Onkijan kujeet, Tee oma onki. Madot purkkiin: Jotta kala kävisi koukkuun, tarvitaan houkuttimeksi syötti. Koukkuun voi kokeilla mo- nenlaisia syöttejä. Yleisin on mato, mutta käytettyjä syöttejä ovat myös esim. leipä, maissinjyvä ja toukat. Kastemadot asuvat puutarhassa kasvimaan reunamilla tai lehtikompostissa. Ne viihtyvät aikaisin aamulla kasteisella nurmikolla ja rankkasateen jälkeen niitä näkyy jopa asfaltilla. Onkilieroja löytyy edellisten paikkojen lisäksi maassa olevien kivien ja puiden alta. Peltolierot viihtyvät peltojen pientareilla ja perunamailla. Kaivakaa riittävä määrä matoja onkijoille. Kalastus ja lajitunnistus: Eri kalalajit viihtyvät erilaisissa paikoissa. Särjet, salakat ja ahvenet viihtyvät matalassa rantavedessä. Ahven viihtyy myös matalikoilla ja kareilla. Haukien lempipaikka on syvemmällä rantapenkan tai karikon tuntumassa. Hyvä onkipaikka on sellainen, joka poikkeaa jollain tavalla vallitsevasta ympäristöstä. Kalat viihtyvät esim. kaislikon ja ulpukkakasvuston reunoilla, veteen kaatuneen puun kohdalla ja puron suulla. Niemen kärjet, salmet ja kapeikot, karikot ja rantakivet kuuluvat myös kalojen lempipaikkoihin. Niitä tapaa lähes aina myös laiturien ja siltojen alta nauttimassa varjoista ja viileydestä. Onkimatkalla tulee muistaa liikkua hiljaa, etteivät kalat pelästy. Turha kiire kannattaa jättää kotiin ja vain olla sekä nauttia luonnon rauhasta. Jokainen kerholainen hakeutuu sopivaan onkimispaikkaan näköpiirissäsi ja alkaa kokeilla kalaonneaan. Kokeilkaa erilaisia syöttejä (mato, maissinjyvä). Kummalla tulee paremmin kalaa? Neuvo ja opasta, miten syötti laitetaan koukkuun ja miten kala otetaan koukusta pois. Kerholaisten kesken voidaan järjestää pieni kisa, kuka saa eniten kaloja, ja kenen kala on pullein. Kenestä tulee kerhon kalakunkku tai kuningatar? Kalojen tunnistus: Tunnistakaa kaloja yhdessä, sitä mukaa kun saatte niitä saaliiksi. Tarkastelkaa eri kalalajien tuntomerkkejä ja eroavaisuuksia. Voit myös esitellä kerholaisille muunlaisia kalastusvälineitä ja -tarvikkeita sekä kertoa niiden nimet (pilkkivapa, vapa, lusikkauistin, vaappu, peruke jne.).
Erä Lopetus Ahkeran kalastuksen jälkeen on palautteen aika. Jaa kerholaisille (ja ohjaajille) palautelaput koko kerhosta. Täyttäkää palautelaput huolellisesti, jotta tätä pakettia voidaan kehittää ja parantaa. Kerholaisille jaetaan muistoksi eräkerhosta TOP tehtäväristikoita monistettuina nippuina: Metsä ja luonto, Onkijan kujeet, A-taso Ankerias vai nahkiainen Metsä ja luonto, Metsän antimet, A-taso Juolukka vai puolukka Metsä ja luonto, Metsän antimet, A-taso Tatti vai hapero Metsä ja luonto, Metsän antimet, A-taso Ketunleipä vai nokkonen LOPUKSI Lisää kiinnostavia aineistoja löytyy paikallisesta 4H-yhdistyksestä. 4H-TOP-tehtäväpankista (/TOP) voi myös kerholaisten kiinnostuksen mukaan valita sopivia tehtäviä ja rakentaa kerho-ohjelman itse!
4H-harrastuksessa lapsi ja nuori kasvaa kohti vastuullista ja yritteliästä aikuisuutta. Harrastajan kehitysvaiheet huomioon ottavassa toiminnassa opitaan itse tekemällä. Turvallisessa 4H-kerhossa omaksutaan käytännön taitoja ja tietoja koulutetun aikuisen tai nuoren ohjaajan tuella. 4H-koulutukset ja kurssit syventävät nuoren osaamista. 4H-toiminnassa saadaan valmiuksia yrittäjyyteen ja työelämään. 4H-harrastus kehittää ihmistä kokonaisuutena. Tätä kuvaa neljän H:n perustana olevat sanat head, hands, heart ja health, suomeksi harkinta, harjaannus, hyvyys ja hyvinvointi.