TAIVALKOSKEN KUNTA RKTL TAIVALKOSKEN RIISTAN- JA KALANTUTKIMUSLAITOS KAINUUN LOHIMESTARI OY KOIVUKOSKEN LAITOS

IIJOEN KESKIOSAN TARKKAILU 2012 16WWE1791 29.5.2013 TAIVALKOSKEN KUNTA RKTL TAIVALKOSKEN RIISTAN- JA KALANTUTKIMUSLAITOS KAINUUN LOHIMESTARI OY KOIVUKOSKEN LAITOS Iijoen keskiosan tarkkailu v. 2012 Yhteenveto v. 2007 2012 vesistötarkkailun tuloksista

1 Iijoen keskiosan tarkkailu v. 2012 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS... 2 3 SÄÄ- JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET... 4 3.1 Sääolosuhteet... 4 3.2 Virtaamat... 4 4 PÄÄSTÖTARKKAILU... 5 4.1 Jätevedenpuhdistamot... 5 4.1.1 Taivalkosken kunta... 5 4.1.2 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Taivalkosken toimipaikka... 11 4.2 Kalankasvatuslaitokset... 14 5 VESISTÖTARKKAILU... 16 5.1 Vesistötarkkailun toteutus... 16 5.2 Vedenlaatu Taivalkosken alueella... 16 5.3 Vedenlaadun kehitys... 19 6 PIILEVÄTUTKIMUS... 22 6.1 Indeksitulokset... 22 6.2 Ekologiset jakaumat... 25 7 KALATALOUSTARKKAILU... 26 7.1 Sähkökoekalastukset... 26 7.1.1 Aineisto ja menetelmät... 26 7.1.2 Tulokset... 27 7.2 Kalastustiedustelu... 28 7.2.1 Aineisto ja menetelmät... 28 7.2.2 Kalastus Koivukosken laitoksen alapuolisella Iijoella... 28 7.2.3 Kalastusta haittaavat tekijät... 29 8 TARKKAILUN KEHITTÄMINEN... 30 9 YHTEENVETO... 30 10 VIITTEET... 32 Copyright Pöyry Finland Oy

2 Liitteet Liite 1 Kuormittajien sekä vesistö- ja kalataloustarkkailun havaintopaikkojen sijainti Liite 2.1 Taivalkosken kunnan jätevedenpuhdistamon lieteanalyysi v. 2012 Liite 2.2 Taivalkosken kunnan jätevedenpuhdistamon kuormitustarkkailutulokset v. 2012 Liite 3 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Taivalkosken toimipaikan jätevedenpuhdistamon kuormitustarkkailutulokset v. 2012 Liite 4 Kainuun Lohimestari Oy:n Koivukosken kalankasvatuslaitoksen kuormitus v. 2012 Liite 5 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Taivalkosken toimipaikan kuormitus v. 2012 Liite 6 Iijoen keskiosan vesistötarkkailutulokset v. 2012 Liite 7 Iijoen keskiosan piilevätutkimuksen näytteenottopaikat Liite 8 Iijoen keskiosan piilevätutkimustulokset v. 2012 Liite 9 Sähkökoekalastuskohteet Liite 10 Sähkökoekalastustulokset Liite 11 Sähkökoekalastuskohteiden valokuvat Liite 12 Kalastustiedustelukaavake Liite 13 Kalastustiedustelun perustulostus Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Virpi Ervasti, Ins. (AMK) Eero Taskila, FM kalabiologi Pirkko Virta, FM Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi Copyright Pöyry Finland Oy

1 1 JOHDANTO Iijoen vesistöalueen velvoitetarkkailujen hoitaminen jakaantui vuoden 2006 alusta pienempiin osiin. Iijoen alaosan jätevedenpuhdistamoille ja kalankasvatuslaitoksille on laadittu oma ohjelma vuosille 2012 2017 (Pöyry Finland Oy 2011). Lisäksi Iijoella on voimassa Iijoen ja Siuruanjoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille 2006 2015 (Vapo Oy Energia ja Turveruukki Oy 2006). Iijoen keskiosalla Taivalkosken jätevedenpuhdistamon, RKTL:n Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen sekä Kainuun Lohimestari Oy:n Koivukosken laitoksen tarkkailu toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (14.2.2007, Dnro: PPO-2007-Y-30-119) ja Kainuun TE-keskuksen (16.2.2007, Dnro: 22/5723-2007) hyväksymän, vuosille 2007 2012 laaditun Iijoen keskiosan päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelman mukaisesti (Pöyry Environment Oy 2007). Tässä raportissa on esitetty em. toimijoiden käyttö- ja kuormitustarkkailutiedot vuodelta 2012. Vuonna 2011 vesistötarkkailua ei tehty ohjelman mukaan lainkaan, vaan kuormittajien vesistövaikutuksia oli tarkoitus tutkia piileväanalyysin avulla. Näytteenotto kuitenkin epäonnistui osittain, ja korvaavat näytteet otettiin syksyllä 2012. Sähkökoekalastukset tehtiin Iijoessa ohjelman mukaisesti elokuussa 2011 ja kalastustiedustelu vuonna 2013 vuoden 2012 tiedoista. Sähkökoekalastuksen tulokset vuodelta 2011 raportoidaan tässä raportissa, koska vuonna 2011 ei tehty lainkaan erillistä vesistötarkkailuraporttia piilevätutkimuksen epäonnistuttua. Tässä raportissa esitetään myös yhteenveto vuosien 2007 2012 vesistötarkkailun tuloksista. Taulukoissa (taulukko 1 ja taulukko 2) on esitetty tiedot Iijoen keskiosan kuormittajien lupapäätöksistä ja -määräyksistä. Toimijoiden sijainti on esitetty liitteessä 1. Taulukko 1 Iijoen keskiosan taajamakuormittaja ja erillislaitos sekä niiden lupamääräykset. Kuormittaja Luvan nro ja antopäivä Lupamääräykset Purkuvesistö Taivalkosken kunta Dnro PPO-2002-Y-495-121, 31.7.2003BOD 7ATU <70 mg/l, Kok.P <1,0 mg/l Iijoki Ehdot 1.1.2006 lähtien: BOD 7ATU <20 mg/l, teho >90 % Kok.P <0,5 mg/l, teho > 90 % VHO 5.11.2004, nro 04/0353/3 1/2 vuosikeskiarvona, VNp 365/1994 Dnro PPO-2005-Y-423-121, 24.1.200731.12.2008 asti vn.asetus 888/2006 em. ehdot 1.1.2009 alkaen uusi lupahakemus v. 2013 RKTL:n Taivalkosken PSY Nro 107/03/1, BOD 7ATU <17,5 mg/l, teho >90 % Ohtaoja toimipaikka 21.11.2003 Kok.P <1,0 mg/l, teho >90 % 1/2 vuosikeskiarvona PSAVI/147/04.08/2011, BHK 7ATU < 30 mg/l O2 tai teho > 90 % 11.9.2012 COD Cr < 125 mg/l O2 tai teho > 75 % kok.p < 1 mg/l tai teho > 90 %, kiintoaine < 35 mg/l tai teho > 90 % kok.n > 30 % Tulokset tulee saavuttaa vuosikeskiarvona Copyright Pöyry Finland Oy

Taulukko 2 Iijoen keskiosan tarkkailun piiriin kuuluvat kalankasvatuslaitokset ja niiden lupapäätökset. 2 Kuormittaja Luvan nro ja antopäivä Purkuvesistö RKTL:n Taivalkosken PSVEO 35/70/II, 12.5.1970 (veden joht.) Ohtaoja toimipaikka PSVEO 9/83/III, 15.3.1983 (veden joht.) PSY 107/03/1, 21.11.2003 (jätev. joht.) PSAVI/147/04.08/2011, 11.9.2012 Kainuun Lohimestari Oy PSVEO 15/97/1, 11.3.1997 Iijoki Koivukosken laitos PSY 106/04/1, 16.12.2004 VHO 07/0046/2, 29.1.2007 KHO 1928 ja 1929/1/07, 18.8.2008 2 VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS Iijoki on yksi Pohjanmaan suurimmista joista ja kuudenneksi suurin jokivesistö koko Suomessa. Joki saa alkunsa Kuusamosta läheltä Venäjän rajaa ja laskee Perämereen 40 km Oulun pohjoispuolella. Iijoen ylä- ja keskijuoksu on suojeltu koskiensuojelulain nojalla. Tämän tarkkailun piiriin kuuluva alue sijoittuu Taivalkosken kuntaan Iijoen keski- (61.2) ja yläosan (61.3) vesistöalueille, tarkemmin Jokijärven (61.31) ja Iijoen Jurmun (61.23) osa-alueille. Valuma-alueen suuruus tarkkailualueen alaosalla Väätäjänsuvannossa on 4119,53 km 2, järvisyys 10,3 % ja keskivirtaama (1991 2010) 52,3 m 3 /s. Suurimmat alueelle laskevat sivujoet ovat Kostonjoki ja Korpijoki. Iijoen ylä- ja keskiosalla sijaitsevat vesistöalueen suurimmat järvet, joita ovat mm. Iijärvi, Irnijärvi, Kostonjärvi, Tyräjärvi, Jongunjärvi ja Puhosjärvi. Iijoen alaosalla koko vesistöalueen kokonaispintaala on 14 190,68 km 2, järvisyys 5,67 % ja keskivirtaama 171 m 3 /s. Iijoen vesistöalueella maa- ja metsätalous ovat fosforin osalta suurimmat ravinnekuormittajat luonnonhuuhtouman jälkeen (Kuva 1). Typen osalta laskeuma vesiin on maa- ja metsätaloutta suurempi kuormittaja. Sen jälkeen tulevat haja-asutus, kalankasvatus, yhdyskunnat ja turvetuotanto. Veden humuspitoisuus ja ravinteisuus kasvavat Iijoen alaosaa kohden. Joen keskijuoksu on fosforipitoisuuden perusteella lievästi rehevöitynyt. Kok.P Kok.N 41 % 8 % 1 % 3 % 2 % 1 % 2 % 1 % 11 % 5 % Yhdyskunnat Haja-asutus Teollisuus ja kaivostoiminta Turvetuotanto Kalankasvatus Maatalous Metsätalous 6 % 17 % 24 % 65 % 13 % Hulevedet Laskeuma vesiin Luonnonhuuhtouma Kuva 1 Ravinnekuormituksen jakautuminen Iijoen vesistöalueella v. 2001 2006 (Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelma 2009). Copyright Pöyry Finland Oy

Iijoen keski- ja yläosa ovat pintavesityypiltään suuria turvemaiden jokia (St) ja Iijoen alaosa Kipinän länsipuolelta Vesalasta alkaen on erittäin suuri turvemaiden joki (ESt). Keski- ja yläosan ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä (Kuva 2). Iijoen alaosa on voimalaitosrakentamisen ja voimakkaan säännöstelyn takia luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesistöksi. Vesialueen ekologinen tila on tyydyttävä ja kemiallinen tila hyvä (ympäristöhallinnon OIVA-tietokanta 2.5.2013). Iijoen keskiosan sivu-uomista Livojoki ja Kostonjoki ovat pintavesityypiltään suuria kangasmaiden jokia (Sk), Iinattijoki on keskisuuri kangasmaiden joki (Kk) ja Kivarinjoki keskisuuri turvemaiden joki (Kt). Livojoen ekologinen tila on erinomainen ja Iinattijoen hyvä. Kostonjoen ja Kivarinjoen ekologista tilaa ei ole määritelty, mutta asiantuntija-arvion mukaan Kostonjoen tila on hyvä ja Kivarinjoen tyydyttävä. Kaikkien sivuuomien kemiallinen tila on hyvä. RKTL:n Taivalkosken kalalaitos sijaitsee Ohtaojan varrella, ja Ohtaoja on pintavesityypiltään pieni kangasmaiden joki (Pk). Ojan ekologista tai kemiallista tilaa ei ole määritelty (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 2.5.2013). 3 Kuva 2 Iijoen keskiosan ekologinen tila (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 2.5.2013). Copyright Pöyry Finland Oy

4 3 SÄÄ- JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 3.1 Sääolosuhteet Vuonna 2012 Taivalkoskella satoi yhteensä 706 mm, mikä on 10 % enemmän kuin vertailujakson (1971 2000) keskimääräinen vuosisadanta (694 mm). Suureen vuosisadantaan vaikuttaa kesäkuun sateisuus. Kesäkuussa satoi noin 60 % enemmän kuin vertailujaksolla keskimäärin, ja kesäkuun sadanta oli 14 % koko vuoden sadannasta. Elo- ja joulukuu olivat puolestaan keskimääräistä kuivempia (Kuva 3). Kuva 3 Kuukauden keskilämpötila ( C) sekä kuukausisadanta (mm) Taivalkosken kirkonkylällä vuonna 2012 sekä vuosien 1971 2000 keskiarvot (Ilmatieteen laitoksen sääpalvelu). Vuoden 2012 keskilämpötila oli sama kuin pitkän ajanjakson (1971 2000) keskimääräinen lämpötila. Helmikuu oli 2,8 C ja joulukuu 5,7 C keskimääräistä kylmempi. Marraskuu oli puolestaan keskimääräistä lauhempi. Muutoin lämpötilat olivat lähellä pitkänajan keskimääräisiä. 3.2 Virtaamat Vuoden 2012 päivittäiset virtaamat Iijoen Väätäjänsuvannolla (Taivalkoski) ja kuukausivirtaamat vertailujaksolla 1991 2000 on esitetty kuvassa (Kuva 4). Vuoden 2012 virtaama-arvot ovat peräisin ympäristöhallinnon Hertta-tietopalvelusta ja jakson m 3 /s 250 200 150 100 50 Virtaama, Väätäjänsuvanto 2012 1991 2010 näytteenotto 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 4 Iijoen Väätäjäsuvannon virtaamat v. 2012 ja kuukausikeskiarvot jaksolla 1991 2010. Copyright Pöyry Finland Oy

1991 2000 virtaamat hydrologisesta vuosikirjasta (Korhonen & Haavanlammi 2012). Päivittäiset virtaamat olivat tammi-, huhti- ja joulukuussa n. 10 20 % keskimääräistä alhaisempia. Vuoden tulvapiikki ajoittui toukokuulle, korkeimmillaan virtaama oli noin 240 m 3 /s. Touko-marraskuussa virtaamat olivat 20 60 % keskimääräistä korkeampia. Vuoden keskivirtaama oli 68 m 3 /s, mikä on yli 20 % pitkän ajan keskiarvoa suurempi. 4 PÄÄSTÖTARKKAILU 4.1 Jätevedenpuhdistamot 4.1.1 Taivalkosken kunta Vesihuolto, viemäröinti ja jätevesien käsittely Taivalkosken kunnassa oli vuoden 2012 lopussa asukkaita 4 316. Järjestetyn vesihuollon (vesijohto) liittymisaste Taivalkoskella on n. 80 % ja järjestetyn jätevesihuollon liittymisaste on n. 50 % (Taivalkosken taajama). Viemäröinnin piiriin kuuluu keskustaajamassa noin 2 200 asukasta. Talouksien lisäksi viemäröinnin piirissä on 3 huoltoasemaa, 4 koulua ja terveyskeskus. Viemärin pituus on noin 42 km. Jätevesipumppaamoita on 10 kpl. Vuonna 1984 valmistuneessa puhdistamossa jätevedet on puhdistettu kemiallisella saostuksella ja lammikoinnilla. Vuosina 2007 2008 puhdistamoa on laajennettu ja saneerattu ja laitokselle rakennettiin biologinen vaihe ja uusi jälkisaostusosa. Puhdistamo on mitoitettu seuraavasti: 5 BOD 7 -kuormitus Kok.P-kuormitus Kok.N-kuormitus Kiintoainekuormitus 230 kg/d 8 kg/d 48 kg/d 330 kg/d Q kesk 630 m 3 /d Q max 1900 m 3 /d q mit 45 m 3 /h q msx 90 m 3 /h Välppäys Hiekanerotus - porrasvälppä, säleväli 3 mm - allastilavuus 13,5 m 3 Etuselkeytysallas Bioroottorit, 2 kpl - pinta-ala 36 m 2 - pinta-ala yht. 16 000 m 2 - pintakuorma 1,25 m/h Kemikalointi Jälkiselkeytys - pikasekoittimen tilavuus 0,35 m 3 - pinta-ala 61,6 m 2 - flokkausaltaat, 2 kpl 15,4 m 3 - pintakuorma 0,73 m/h - liuoskemikaalialla 35 m 3 -jauhekemikaalisiilo 40 m 3 Copyright Pöyry Finland Oy

6 Lietteen sakeutus Lietteen ruuvikuivain 200 kg KA/h -tilavuus 190 m 3 Sakokaivolietteen käsittely - porrasvälppä, säleväli 6 mm - varastoallas 65 m 3 Käyttötarkkailu Taivalkosken kunnan jätevedenpuhdistamon puhdistamonhoitaja vastaa käyttötarkkailusta ja pitää hoitopäiväkirjaa puhdistamon hoitoon liittyvistä asioista. Tietoja Taivalkosken viemäriverkostosta, vuotovesikertoimet, jätevedenpuhdistamon käyttöaste sekä viikkovirtaamat on esitetty kuvassa (Kuva 5). Käyttötarkkailun tulokset on esitetty taulukossa (Taulukko 3). Taivalkosken jätevedenpuhdistamolla käsitelty jätevesimäärä vuonna 2012 oli 205 142 m 3 /a eli keskimäärin 560 m³/d. Käsitelty vesimäärä oli noin 14 600 m 3 suurempi kuin vuonna 2011. Vesimäärien suurin kuukausikeskiarvo oli toukokuussa 983 m 3 ja pienin tammikuussa 443 m 3. Puhdistamo on mitoitettu vesimäärälle 630 m 3 (Q kesk ), joten keskimääräinen käsitelty jätevesimäärä oli 88 % mitoitusvirtaamasta. Ohituksia ei vuonna 2012 jouduttu suorittamaan lainkaan. Vuonna 2012 laitoksella vastaanotettiin sakokaivolietettä 1 6 06 m³/a. Lietteen kunnostukseen käytettiin 145 kg polymeeriä. Saostuskemikaalia PAC käytettiin yhteensä 64 435 kg eli 314 g/m 3. Sähkönkulutus oli 132 492 kwh/a eli 0,65 kwh/m³. Lietettä poistettiin laitokselta 588 m³/a. Lietteestä tehdyn lieteanalyysin (liite 2.1) mukaan lietteen kuiva-ainepitoisuus oli 18,71 %, joten kuiva-aineeksi laskettuna lietemäärä oli 91 t. Jätevesikuutiota kohden laskettuna lietettä poistettiin puhdistamolta 444 g. Taivalkosken kunnan jätevedenpuhdistamon puhdistamolietteen raskasmetallipitoisuudet alittivat VNp 282/1994:n maanviljelyksessä käytettävälle lietteelle sekä lieteseoksen raaka-aineeksi kelpaavalle lietteelle asetetut raja-arvot. Lieteanalyysien raja-arvoina on käytetty VNp 282/1994 kumotussa asetuksessa annettuja lukuarvoja. Asetukseen viitataan edelleen MMMa 24/11:n liitteen 1 kohdassa 3A5. Kuvassa 6 on esitetty Taivalkosken jätevedenpuhdistamon jätevesivirtaamat vuosina 2003 2012. Jätevesimäärissä ei ole tapahtunut huomattavaa muutosta viimeisen kymmenen vuoden aikana, tosin kolmen viime vuoden jätevesimäärät ovat pienempiä kuin aiempina vuosina. Copyright Pöyry Finland Oy

7 Kuva 5 Tietoja Taivalkosken kunnan jätevedenpuhdistamon viemäriverkostosta, käyttöasteesta, vuotovesikertoimista sekä viikkovirtaamat v. 2012. Copyright Pöyry Finland Oy

8 Taulukko 3 Taivalkosken kunnan jätevedenpuhdistamon hoitopäiväkirjan yhdistelmätaulukko v. 2012. Kuukausi Jätevesimäärät Kemikaalit Sakokaivo Poistettu Q Ohitus* MQ HQ NQ PAC liete liete m 3 /kk m 3 /kk m 3 /d m 3 /d m 3 /d kg/kk g/m 3 m 3 /kk m 3 /kk Tammikuu 13 731 443 4 701 342 40 Helmikuu 13 412 462 4 801 358 50 Maaliskuu 14 358 463 5 137 358 71 Huhtikuu 17 656 589 5 415 307 82 Toukokuu 30 467 983 5 879 193 120 Kesäkuu 16 319 544 5 379 330 170 Heinäkuu 18 849 608 5 434 288 133 Elokuu 17 415 562 5 288 304 167 Syyskuu 14 568 486 5 007 344 167 Lokakuu 16 964 547 6 051 357 311 Marraskuu 16 249 542 6 031 371 180 Joulukuu 15 154 489 5 313 351 114 Yht. 2012 205 142 560 64 435 314 1 606 588 2011 190 531 522 59 001 310 1 279 593 2010 185 667 509 56 002 309 1 610 564 2009 178 364 489 57 575 340 1 469 573 2008 215 890 400 591 56 816 263 1 009 570 2007 214 573 588 77 043 359 1 392 410 2006 222 621 610 78 950 355 1 480 462 2005 217 174 595 76 762 356 1 355 538 2004 202 449 400 555 67 099 348 1 171 616 2003 223 956 6 754 614 70 747 316 1 494 673 2002 196 020 627 537 67 122 342 971 624 * ohitukset lammikoiden kautta m 3 /a 250000 ohitus käsitelty 200000 150000 100000 50000 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kuva 6 Taivalkosken jätevedenpuhdistamon jätevesimäärien kehitys vuosina 2003 2012. Copyright Pöyry Finland Oy

Puhdistamon teho ja kuormitus Vuonna 2012 Taivalkosken jätevedenpuhdistamon tehoa tarkkailtiin ohjelmasta poiketen kahdeksan kertaa ottamalla laitokselle tulevasta ja lähtevästä vedestä kokoomanäytteet 1 vrk ajalta. Yksityiskohtaiset tutkimustulokset on esitetty liitteessä 2.2. Elo- ja lokakuun näytteenotot liittyivät puhdistamon jälkeisten lammikoiden tehostamissuunnitelmaan. Taulukossa (Taulukko 4) on esitetty puhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina 2003 2012. BOD 7 :n ja fosforin kuormitusten kehitystä v. 2003 2012 on havainnollistettu kuvassa (Kuva 7). Taulukko 4 Taivalkosken jätevedenpuhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina 2003 2012. Tarkk. vuosi Tuleva BOD 7 Käsitelty Teho Tuleva Kok.P Käsitelty Teho kg/d avl kg/d avl % kg/d avl kg/d avl % 2003 364 5 200 21 300 94 6,5 1 625 0,28 70 96 2004 128 1 829 18 257 86 6,0 1 500 0,13 33 98 2005 156 2 229 18 257 88 6,9 1 725 0,09 23 99 2006 131 1 871 24 343 82 6,2 1 550 0,11 28 98 2007 144 2 057 14 200 90 6,6 1 650 0,06 15 99 2008 114 1 629 3,3 47 97 5,9 1 468 0,06 15 99 2009 166 2 371 3,2 46 98 5,9 1 475 0,08 20 99 2010 100 1 429 3,4 49 97 4,1 1 025 0,13 33 97 2011 101 1 443 7,1 101 93 3,9 975 0,08 20 98 2012 169 2 414 3,9 56 98 5,7 1 425 0,08 20 99 Tarkk. vuosi Tuleva Kok.N Käsitelty Teho Tuleva Kiintoaine Käsitelty Teho kg/d avl kg/d avl % kg/d avl kg/d avl % 2003 41 2 733 28 1 867 33 669 6 371 12 114 98 2004 36 2 400 26 1 733 27 115 1 095 8,8 84 92 2005 43 2 867 29 1 933 32 184 1 752 7,4 70 96 2006 38 2 533 32 2 133 17 122 1 162 7,6 72 94 2007 40 2 667 27 1 800 31 156 1 486 3,7 35 98 2008 37 2 453 23 1 513 38 205 1 952 1,3 12 99 2009 36 2 400 20 1 333 44 238 2 267 2,7 26 99 2010 27 1 800 20 1 333 26 127 1 210 3,4 32 97 2011 25 1 667 15 1 007 39 113 1 076 12 110 90 2012 35 2 333 18 1 200 49 233 2 219 7,3 70 97 AVL:n laskentaperusteet (g/as d): BOD 7 70, kok.p 4, kok.n 15, kiintoaine 105. 9 Vuonna 2012 laitokselle tuleva kuormitus kasvoi tutkituilta osin. Puhdistamo on mitoitettu BOD 7 -kuormalle 230 kg/d, fosforikuormalle 8 kg/d, typpikuormalle 48 kg/d ja kiintoainekuormalle 330 kg/d, joten laitokselle tuleva keskimääräinen kuormitus alitti mitoitusarvot. Vesistöön kohdistuva kuormitus kasvoi edellisvuodesta typen osalta. BOD 7 - ja kiintoainekuormitus pienentyi ja fosforikuormitus oli edellisvuoden tasoa (Kuva 7). Puhdistamon teho oli orgaanisen aineen, fosforin ja kiintoaineen osalta hyvä ja aiempaa parempi myös typen osalta. Vuodesta 2008 lähtien BOD 7 -vesistökuormitus on pienentynyt selvästi ja puhdistusteho parantunut, mikä johtuu biologisen prosessin käyttöönotosta. Fosforin puhdistusteho on ollut 2000-luvulla aina hyvä. Copyright Pöyry Finland Oy

10 Kuva 7 Puhdistamolta vesistöön lähtenyt BOD 7 ja fosforikuormitus vuosina 2003 2012. Taulukossa 5 on esitetty BOD 7 :n ja fosforin pitoisuuksien puolivuosi- ja vuosikeskiarvopitoisuudet lähtevässä jätevedessä vuonna 2012 sekä luparajat. Taivalkosken jätevedenpuhdistamolle lähtevässä vedessä BOD 7 -arvo oli ensimmäisellä puolivuotisjaksolla 7,7 mg/l (teho 98 %), toisella 6,7 mg/l (teho 98 %) ja vuosikeskiarvona 7,0 mg/l (teho 98 %). Puhdistamolle asetetut lupaehdot täyttyivät molemmilla puolivuotisjaksoilla (BOD 7 < 20 mg/l, teho > 90 %) (Taulukko 5). Puhdistusteho oli samaa tasoa sekä puhdistamon että lammikon jälkeen. Taulukko 5 BOD 7 :n ja fosforin pitoisuuksien puolivuosi- ja vuosikeskiarvopitoisuudet lähtevässä jätevedessä vuonna 2012 sekä luparajat. BOD 7 Kok.P Jakso mg/l teho % mg/l teho % 1/2 7,7 98 0,24 98 2/2 6,7 98 0,14 99 vuoden tulos 7,0 98 0,14 99 Lupaehto 20 90 0,5 90 Copyright Pöyry Finland Oy

Lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus oli ensimmäisellä puolivuotisjaksolla 0,24 mg/l (teho 98 %), toisella 0,14 mg/l (teho 99 %) ja vuosikeskiarvona 0,14 (teho 99 %). Puhdistamolle asetetut lupaehdot täyttyivät kaikilta osin molemmilla puolivuotisjaksoilla (Kok.P < 0,5 mg/l, teho > 90 % ). Puhdistusteho oli samaa tasoa sekä puhdistamon että lammikon jälkeen. Puhdistamolta johdettavan jäteveden pitoisuuksien ja puhdistamon käsittelytehon on lisäksi täytettävä valtioneuvoston päätöksessä 888/2006 mainitut vähimmäisvaatimukset biologiselle hapenkulutukselle (BOD 7 ), kokonaisfosforipitoisuudelle, kemialliselle hapenkulutuksella (COD Cr ) ja kiintoainepitoisuudelle (BOD 7 < 30 mg/l > tai teho 70 %, kok.p < 2 mg/l > tai teho 80 %, COD Cr < 125 mg/l tai teho > 75 %, kiintoaine < 35 mg/l tai teho > 90 %) yksittäisten näytteenottokertojen osalta. Puhdistamo täytti vaatimukset biologisen hapenkulutuksen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Kiintoaineen puhdistusteho jäi asetuksessa vaadittua heikommaksi yhden kerran heinäkuussa, mutta asetus sallii kaksi raja-arvon ylittävää näytettä vuodessa, kun näytteitä otetaan 8-16 kappaletta. Asetuksen mukaan pitoisuuden ja puhdistustehon vaatimukset voivat olla vaihtoehtoiset, ja heinäkuussa kiintoaineen pitoisuustaso saavutettiin. Lammikkokäsittely heikensi puhdistustehoa. Kiintoaineen poistoteho olisi täyttänyt valtioneuvoston päätöksen vähimmäisvaatimuksen ilman lammikkokäsittelyä ko. havaintokerralla. Marraskuussa 2011 lammikoiden tilanteen takia diplomityönä käynnistetty tutkimushanke Oulun yliopiston kanssa saatiin päätökseen marraskuussa 2012. Diplomityön aiheena oli selvittää Taivalkosken jätevedenpuhdistamon lähistöllä sijaitsevan luonnontilaisen suon soveltuvuutta jätevesien käsittelyyn käytettäväksi pintavalutuskentäksi. Lisäksi työssä kartoitettiin puhdistamon alueella sijaitsevan kolmiosaisen lammikkopuhdistamon vaihtoehtoisia uusiokäyttömahdollisuuksia. Tulosten perusteella todettiin, että Taivalkoskella sijaitseva kosteikkoalue soveltuu pintavalutuskentäksi. Lisäksi lammille luotiin viisi erilaista jatkotoimenpidevaihtoehtoa. Suosituimmaksi vaihtoehdoksi nousi vaihtoehto, jossa ensimmäinen lammikko kunnostetaan esiselkeytysaltaaksi, toinen lammikko kasvipeitteiseksi vapaan vedenpinnan kosteikoksi ja kolmas lammikko pintavalutuskentän tapaiseksi kasvillisuuskentäksi (Arola 2012). Lammikoiden saneeraukselle haetaan lupaa jätevedenpuhdistamon lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä vuonna 2013. Uusi pintavalutuskenttä on tarkoitus ottaa käyttöön ennen lammikoiden saneerausta. 4.1.2 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Taivalkosken toimipaikka Vesihuolto, viemäröinti ja jätevesien käsittely RKTL:n Riistan- ja kalantutkimuslaitos sijaitsee Ohtaojalla Taivalkosken kunnassa. Vuoden 2012 lopussa puhdistamon piirissä asui neljä vakituista asukasta, ja työpäivinä puhdistamon piirissä oli enimmillään n. 20 henkilöä. Viemäriverkoston kokonaispituus on noin 1 km. Kalanviljelyaltaista tulevat vedet johdetaan Ohtaojaan pyörreselkeyttimen kautta. Pyörreselkeyttimeen kertynyt liete tiivistetään lietteentiivistämössä. Asumajätevedet käsitellään vuonna 1978 valmistuneessa biologis-kemiallisessa puhdistamossa. Puhdistamoa saneerattiin vuonna 1990. Saneerauksen yhteydessä puhdistamolle asennettiin siiviläerotin ja laitokselle rakennettiin 18 m 3 suuruinen tasausallas. Puhdistamo on mitoitettu 80 hengen asukasmäärälle seuraavasti: Q kesk = 17 m 3 /d Q max = 28 m 3 /d q mit = 2,4 m 3 /h Copyright Pöyry Finland Oy 11

12 q max = 4,0 m 3 /h Käyttötarkkailu Sivutoiminen puhdistamonhoitaja vastaa laitoksen käyttötarkkailusta ja pitää hoitopäiväkirjaa puhdistamon hoitoon liittyvistä asioista. Puhdistamolla käsiteltiin jätevettä vuoden 2012 aikana noin 3 300 m 3 eli keskimäärin 9,0 m 3 /d. Jätevesimäärä on jouduttu hieman arvioimaan huhti-, touko-, heinä- ja elokuun osalta. Toukokuun virtaamana on käytetty vuoden 2011 vastaavan ajan virtaamaa. Heinäkuun virtaama on interpoloitu kesä- ja elokuun virtaamista. Huhti- ja elokuun osalta virtaamamittaustietoja oli vain puolelta kuulta, joten on oletettu, että loppukuunkin virtaama on ollut sama. Saostuskemikaalia (PIX-105) syötettiin noin 100 g/m 3. Ylijäämälietteet on ajettu kaatopaikalle. Puhdistamon teho ja kuormitus Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Taivalkosken toimipaikan asumajätevedenpuhdistamon tehoa tarkkailtiin vuonna 2012 kaksi kertaa ottamalla laitokselle tulevasta ja laitokselta lähtevästä vedestä kokoomanäytteet. Yksityiskohtaiset tutkimustulokset ovat liitteenä 3. Puhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina 2003 2012 on esitetty taulukossa (Taulukko 6). BOD 7 :n ja fosforin kuormitusten kehitystä v. 2003 2012 on havainnollistettu kuvassa (Kuva 8). Taulukko 6 Riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksen Taivalkosken toimipaikan jätevedenpuhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina 2003 2012. Tarkk. vuosi Tuleva BOD 7 Käsitelty Teho Tuleva Kok.P Käsitelty Teho kg/d avl kg/d avl % kg/d avl kg/d avl % 2003 0,3 4 0,04 1 87 0,02 5 0,010 3 55 2004 1,2 17 0,17 2 86 0,04 10 0,050 13 88 2005 1,3 19 0,06 1 96 0,03 8 0,008 2 78 2006 0,2 3 0,03 0 83 0,02 5 0,001 0 95 2007 0,1 1 0,04 1 54 0,04 10 0,004 1 73 2008 0,3 4 0,06 1 78 0,01 3 0,002 1 84 2009 0,4 6 0,03 0 92 0,03 8 0,004 1 87 2010 0,1 1 0,02 0,3 79 0,01 2 0,001 0,2 90 2011 0,1 1 0,02 0,3 79 0,01 2 0,001 0,3 83 2012 2,0 29 0,04 0,6 98 0,32 80 0,001 0,3 100 Tarkk. vuosi Tuleva Kok.N Käsitelty Teho Tuleva Kiintoaine Käsitelty Teho kg/d avl kg/d avl % kg/d avl kg/d avl % 2003 0,13 9 0,14 9-0,4 4 0,20 2 55 2004 0,18 12 0,07 5 61 1,2 11 0,30 3 76 2005 0,15 10 0,15 10 3 1,3 12 0,60 6 52 2006 0,15 10 0,11 7 25 1,0 10 0,04 0 96 2007 0,12 8 0,14 9-0,2 2 0,20 2 12 2008 0,11 7 0,10 7 12 1,0 9 0,15 1 85 2009 0,13 9 0,07 5 41 1,9 18 0,11 1 94 2010 0,05 3 0,05 3 3,3 0,2 2 0,05 0,5 71 2011 0,04 3 0,04 3 3,7 0,2 2 0,05 0,5 76 2012 0,37 25 0,03 2 91 18 171 0,07 0,7 100 AVL:n laskentaperusteet (g/as d): BOD 7 70, kok.p 4, kok.n 15, kiintoaine 105. Copyright Pöyry Finland Oy

13 BOD 7 kg/d 0,18 0,16 0,14 lähtevä 0,12 0,1 0,08 0,06 0,04 0,02 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kok.P kg/d 0,012 lähtevä 0,01 0,008 0,006 0,004 0,002 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kuva 8 Puhdistamolle tullut ja vesistöön lähtenyt BOD 7- ja fosforikuormitus vuosina 2003 2012. Puhdistamolle tuleva kuormitus on kasvanut edellisvuodesta. Vesistöön kohdistuva kuormitus on kasvanut orgaanisen aineen ja kiintoaineen osalta. Fosforikuormitus oli edellisvuoden tasoa ja typpikuormitus hieman edellisvuotta pienempää. Puhdistustehot olivat hyvät. Lokakuun havaintokerralla tulevan jäteveden ja palautuslietteen osalta tulokset ja näytteiden ulkonäkö olivat poikkeuksellisia. Tuleva jätevesi näytti ilmastusaltaan näytteeltä ja palautuslietteen näyte oli melko kirkasta. Tuleva vesi oli erittäin väkevää, mutta puhdistustulokset olivat hyviä. Jätevedenpuhdistamo täytti pitoisuusvaatimukset sekä orgaanisen aineen että fosforin osalta. Tulevan veden laimeudesta johtuen asetettuja tehoarvoja ei saavutettu orgaanisen aineen ja fosforin osalta ensimmäisellä puolivuotisjaksolla. Tulokset tulisi saavuttaa puolivuosikeskiarvoina, mikä edellyttäisi ainakin neljää näytettä vuodessa, jotta keskiarvot voisi laskea. Näytteitä otetaan lupapäätöksessä esitetyn tarkkailuohjelman mukaan kaksi. Vuositasolla luparajat saavutettiin, ja uuden lupapäätöksen (11.9.2012, Taulukko 1) mukaan luparajat tulee saavuttaa vuosikeskiarvoina. Valtioneuvosten päätöksen 888/2006 vaatimukset täyttyivät vuositasolla BOD 7 :n, fosforin, COD cr :n ja kiintoaineen osalta (BOD 7 <30 mg/l tai teho > 70 %, kok.p < 3,0 mg/l tai teho > 80 %, COD Cr < 125 mg/l tai teho > 75 %, kiintoaine < 35 mg/l tai teho > 90 %). Copyright Pöyry Finland Oy

4.2 Kalankasvatuslaitokset Tuotanto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Taivalkosken toimipaikalla kasvatettiin kalaa vuonna 2012 yhteensä 15 935 kg (lisäkasvu) ja käytettiin rehua yhteensä 32 165 kg (Taulukko 7). Kainuun Lohimestari Oy:n Koivukosken laitoksella kasvatettiin kalaa yhteensä 72 900 kg (lisäkasvu) ja käytettiin rehua yhteensä 81 600 kg. Käytetty rehumäärä oli molemmilla laitoksilla luparajaa pienempi. Rehukerroin oli RKTL:n Taivalkosken toimipaikalla 2,02 ja Kainuun Lohimestari Oy:n Koivukosken laitoksella 1,12. RKTL:n laitoksella kasvatetaan emokaloja ja haudotaan mätiä, mikä selittää korkeaa rehukerrointa. Lisäkasvussa ei ole mukana mädin mukana poistuvaa lisäkasvua. Taulukko 7 Kainuun Lohimestari Oy:n Koivukosken laitoksen ja Riistan ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Taivalkosken toimipaikan tuotantotiedot, rehukerroin ja luparajat v. 2002 2012. Kokonaismäärä kg Lisäkasvu Kuivarehu Rehukerroin Kuivarehu luparaja RKTL, Taivalkosken toimipaikka 2012 15 935 32 165 2,02 50 000 2011 14 999 36 213 2,41 2010 10 357 35 000 2,87 2009 11 221 31 385 2,80 2008 15 187 38 180 2,51 2007 11 082 34 120 3,08 2006 11 893 34 930 2,94 2005 14 237 39 575 2,78 2004 15 202 39 005 2,57 2003 10 614 34 565 3,26 2002 17 862 45 077 2,52 Kainuun Lohimestari Oy, Koivukosken laitos 2012 72 900 81 600 1,12 85 000 2011 69 200 83 305 1,20 2010 51 900 61 000 1,18 2009 61 000 72 000 1,18 2008 66 391 76 350 1,15 2007 33 346 52 000 1,56 2006 ei kasvatusta 2005 ei kasvatusta 2004 ei kasvatusta 2003 ei kasvatusta 2002 66 650 79 500 1,19 14 Kuormitus Kalankasvatuksen vesistökuormitusta voidaan arvioida laitokselta tarkkailuohjelman mukaisesti otettujen vesinäytteiden perusteella. Kuormitukset lasketaan laitoksella käytetyn vesimäärän sekä tulevan ja lähtevän veden pitoisuuksien erotuksen perusteella. Tarkkailutulokset on esitetty liitteissä 4 5. Laskennallisesti kuormitusta voidaan arvioida laitoksella käytetyn rehumäärän, -laadun ja kalan lisäkasvun perusteella. Kalan fosforipitoisuutena laskennassa on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 % ja rehun ravinnepitoisuuksina laitosten ilmoittamia tietoja. Kasvatuskaudella (kesä-syyskuussa) rehusta on arvioitu käytetyn 90 % paitsi RKTL:n Copyright Pöyry Finland Oy

15 Taulukko 8 Taivalkosken laitoksella 80 %. Lietteen poistoa laskelmissa ei ole otettu huomioon, mistä johtuen ainetaseen perusteella arvioidut kuormitukset ovat yleensä suurempia kuin mitatut kuormitukset. RKTL:n ja Koivukosken laitoksilta poistettiin v. 2012 lietettä yhteensä 84 m³. Laitosten kuormitus on esitetty taulukossa (Taulukko 8). Tuotantotietojen perusteella laitosten fosforikuormitus oli kesäaikana yhteensä 4,0 kg/d ja typpikuormitus 32,2 kg/d. Tuotantotietojen perusteella arvioitu kuormitus oli Koivukosken laitoksella suurempi kuin mitattu kuormitus. RKTL:n Taivalkosken toimipaikalla tilanne oli päinvastainen, sillä RKTL:lta lähtevässä vedessä mitattiin 14.6. ja 20.9.2012 tavanomaista korkeampia pitoisuuksia (ks. liite 5). Kesäkuussa kokoomanäytettä ei saatu näytteenottimen väärien asetusten takia, ja näyte otettiin lähtevän veden kertanäytteenä. Lokakuussa kokoomanäytettä kertyi vuorokaudessa vain noin 5 dl, koska näytteenotin oli viallinen. Ilman syyskuun poikkeavan korkeaa kuormitustulosta (kok.p 9,25 kg/d) laskettuna kesäkauden kuormituksen keskiarvo oli fosforin osalta 1,17 kg/d. Vuositasolla kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus oli yhteensä 619 kg ja typpikuormitus 4 884 kg. Molempien laitosten kuormitus oli annettuja luparajoja pienempi sekä vuorokausi- että vuositasolla. Kainuun Lohimestari Oy:n Koivukosken laitoksen ja RKTL:n Taivalkosken toimipaikan kuormitus v. 2002 2012 (n = näytteiden lukumäärä). Kesäaika Vuosikuormitus Luparajat kg/d kg/d kg/a kg/a kg/d kg/a kg/a n Fosfori Typpi Fosfori Typpi Fosfori Fosfori Typpi RKTL, Taivalkosken toimipaikka mitattu 6 2,5 12,0 arvioitu 1,6 10,9 255 1 765 400 2 800 2011 arvioitu 1,9 12,9 298 2 068 2010 arvioitu 1,6 10,9 250 1 735 2009 arvioitu 2,9 28,7 455 4 456 2008 arvioitu 1,6 10,5 264 1 700 2007 arvioitu 1,9 12,5 306 1 983 2006 arvioitu 1,9 12,8 302 2 034 2005 arvioitu 2,1 13,8 327 2 209 2004 arvioitu 2,1 16,7 290 2 312 2003* arvioitu 0,6 14,6 111 2 300 2002* arvioitu 1,5 16,7 275 2 664 Kainuun Lohimestari Oy mitattu 7 2,1 19,6 Koivukosken laitos arvioitu 2,4 21,4 364 3 119 4 500 2011 arvioitu 2,4 20,7 353 3 020 2010 arvioitu 2,1 16,1 306 2 340 2009 arvioitu 1,9 17,2 280 2 520 2008 arvioitu 0,7 7,2 129 1 174 2007 arvioitu 0,2 15,6 294 2 211 2006 ei kasvatusta 2005 ei kasvatusta 2004 ei kasvatusta 2003 ei kasvatusta 2002* arvioitu 2,8 26,0 506 3 732 * Fosforikuormitus Lapin Vesitutkimus Oy:n raporteista, laskentamenetelmässä saattaa olla jonkin verran eroa. Copyright Pöyry Finland Oy

16 5 VESISTÖTARKKAILU 5.1 Vesistötarkkailun toteutus Tarkkailuohjelman mukaiset näytteet otettiin vuonna 2012 konsultin toimesta taulukossa (Taulukko 9) esitetyiltä havaintopaikoilta. Näytteet otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti maaliskuussa (26. 28.3.), heinäkuussa (19.7.) ja elokuussa (25.8.), ja niistä tehtiin ohjelman mukaiset määritykset. Tarkkailusta vastasi Pöyry Finland Oy. Tarkkailupisteiden sijainti ilmenee liitteestä 1 ja tulokset on esitetty liitteessä 6. Maaliskuun näytteenotto ajoittui aikaan ennen kevättulvaa (Kuva 4). Kesäajan näytteenottoajankohtina virtaama Iijoessa oli laskussa pienen virtaamapiikin jäljiltä. Taulukko 9 Vesistötarkkailun havaintopaikat Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit Yk Vesistöalue Kunta Taivalkosken jätevedenpuhdistamo Iijoki T-kosken jätev. yp I196 7276050 3557060 61.311 Taivalkoski Taivalkoski jätev. ap I194 7276564 3555603 61.311 Taivalkoski RKTL, Taivalkoski Ohtaoja alapää O0 7277960 3549070 61.232 Taivalkoski Iijoki Ohtaojan yläp I188 7277180 3549780 61.231 Taivalkoski Kainuun Lohimestari, Koivukosken laitos Koivukosken lohi tul I185 7275950 3546960 61.231 Taivalkoski Iijoki Loukusanjoen yp I184 7275300 3546140 61.231 Taivalkoski Vedenlaadun kehityksen tarkastelussa on hyödynnetty ympäristöhallinnon seurantatuloksia pisteeltä Iijoki 13100 20-tie silta (I178). Kyseiseltä pisteeltä näytteet otetaan yleensä neljä kertaa vuodessa, maalis-, touko-, elo- ja syyskuussa. 5.2 Vedenlaatu Taivalkosken alueella Taivalkosken alueella veden laatua tarkkailtiin Taivalkosken jätevedenpuhdistamon yläpuolella (I196) ja alapuolella (I194), RKTL:n kalankasvatuslaitoksen alapuolella Ohtaojan alaosalla (Oo) ja Iijoessa Ohtaojan yläpuolella (I188) sekä Kainuun Lohimestarin Koivukosken laitoksen ylä- (I185) ja alapuolella (I184). Havaintopaikan I188 yläpuolelle laskee Kostonjoki, ja havaintopaikkojen I188 ja I185 välille laskee Ohtaoja. Havaintopaikkojen sijainti on esitetty liitteessä 1 ja seurantatulokset on esitetty liitteessä 6. Vuonna 2012 sekä Iijoen että Ohtaojan veden ph-taso oli lievästi hapan tai lähes neutraali (ph 6,7 7,1). Happipitoisuudet olivat pääosin hyvää tasoa sekä talvella että kesällä. Veden väriarvot olivat maaliskuussa 20 50 mg Pt/l ja kesällä 70 90 mg Pt/l. Maaliskuussa vesi oli lähes kirkasta Iijoessa Taivalkosken jätevedenpuhdistamon yläpuolella (I96), muilla näytteenottopaikoilla vesi oli lievästi ruskeaa. Kesällä vesi oli jokaisella näytteenottopaikalla tummempaa kuin talvella. Sähkönjohtavuusarvot olivat luonnonvesille tyypillistä, matalaa tasoa, ja arvot olivat talvella hiukan korkeampia kuin kesällä. Kiintoainetta esiintyi kaikilla näytteenottopaikoilla vain vähän. Kiintoainepitoisuuksissa tai sähkönjohtavuusarvoissa ei ollut havaittavissa merkittävää nousua jätevedenpuhdistamon ja kalalaitosten alapuolisilla näytteenottopaikoilla yläpuolisiin näytteenottopaikkoihin verrattuna. Taivalkosken jätevedenpuhdistamon kohdalla kokonaisfosforipitoisuudet olivat kesällä melko matalia, 13 18 µg/l ja Forsbergin ja Rydingin (1980) luokkarajojen perusteella Iijoki oli fosforin suhteen lähinnä karu vesistö. Maaliskuussa ja heinäkuussa fosforia esiintyi puhdistamon yläpuolella enemmän kuin sen alapuolella (Kuva 9). Copyright Pöyry Finland Oy

17 µg/l Kok.P 30 25 20 15 10 5 0 µg/l 700 600 500 400 300 200 100 0 I196 I94 I188 O0 I85 I84 III_2012 VII_2012 VIII_2012 Kok.N I196 I94 I188 O0 I85 I84 III_2012 VII_2012 VIII_2012 Kuva 9 Pintaveden kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet Iijoen keskiosalla v. 2012. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat melko matalia, ja eniten fosfaattifosforia (10 µg/l) esiintyi puhdistamon yläpuolella heinäkuussa. Maaliskuussa jätevedenpuhdistamon yläpuolella kokonaistyppeä oli vedessä 290 µg/l, kun taas puhdistamon alapuolelta mitattiin typpeä 640 µg/l. Heinäkuussa kokonaistyppipitoisuus oli puhdistamon yläpuolella suurempi kuin sen alapuolella ja elokuussa pitoisuuksissa ei ollut havaittavissa eroja näytteenottopaikkojen välillä. Kesäajan kokonaistyppipitoisuudet viittasivat lähinnä vähäravinteisuuteen. Epäorgaanista typpeä Taivalkosken jätevedenpuhdistamon alueella esiintyi suhteellisen vähän. Maaliskuussa ja elokuussa ammoniumtyppeä mitattiin puhdistamon alapuolelta jonkin verran enemmän kuin puhdistamon yläpuolelta. Nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat maaliskuussa ja heinäkuussa suurempia puhdistamon yläpuolella kuin sen alapuolella, elokuussa pitoisuuksissa ei ollut eroa näytteenottopaikkojen välillä. Laimentumissuhteen perusteella Taivalkosken taajaman jätevesien vaikutus veden laatuun oli fosforin osalta alle 0,1 mg/l ja typen osalta noin 6 7 mg/l (Taulukko 10). Laskelma on pääosin yhteneväinen tarkkailutulosten kanssa, sillä selkeitä vedenlaatueroja näytteenottopaikkojen vedenlaadussa ei ollut havaittavissa lukuun ottamatta maaliskuussa mitattuja kokonaistyppipitoisuuksia. Copyright Pöyry Finland Oy

18 Taulukko 10 Kuormituksen laskennallinen vaikutus Iijoen pitoisuustasoon laimennussuhteen perusteella sekä koko vuoden että heinä-elokuun keskimääräisessä virtaamatilanteessa. Pitoisuuslisäys I-XII VII-VIII F MQ I XII MQ VII VIII Kok.P Kok.N Kok.P Kok.N km 2 m 3 /s m 3 /s µg/l µg/l µg/l µg/l Taivalkosken jätevedenpuhdistamo 1825 30,2 35,6 0,03 7 0,03 6 RKTL riistan ja kalantutkimuslaitos, Ohtaoja 3855 63,8 75,3 0,13 0,9 0,11 0,7 Kainuun Lohimestari Oy, Koivukosken laitos 3860 63,8 75,4 0,18 1,5 0,38 3,3 Maaliskuussa Taivalkoskella ei havaittu lainkaan lämpökestoisia koliformisia bakteereja. Heinäkuussa ja elokuussa bakteeritiheydet olivat hyvin matalia, 2 7 pmy/100 ml. RKTL:n kalankasvatuslaitoksen alapuolella Ohtaojassa fosforipitoisuudet ovat selvästi suurempia kuin ylä- ja alapuolisessa Iijoessa jokaisella näytteenottokerralla (Kuva 9). Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat Iijoessa laitoksen yläpuolella jokaisella näytteenottokerralla alle määritysrajan (2 µg/l), mutta laitoksen alapuolella Ohtaojassa fosfaattifosforia oli vedessä 10 12 µg/l. Kokonaistypen pitoisuuksissa oli havaittavissa vain pieniä eroja näytteenottopaikkojen välillä. Nitriitti-nitraattityppeä esiintyi jonkin verran keväällä, mutta heinä-elokuussa pitoisuudet olivat joko alle määritysrajan tai melko lähellä sitä. Ammoniumtyppeä näytteissä esiintyi jonkin verran kaikilla näytteenottokerroilla. Maaliskuussa ammoniumpitoisuus oli Iijoessa puhdistamon yläpuolella suurempi kuin Ohtaojan suulla. Heinäkuussa tilanne oli päinvastainen, ja elokuussa pitoisuuksissa ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja näytteenottopaikkojen välillä. Kesäajan kokonaisfosforipitoisuudet viittasivat RKTL:n kalalaitoksen yläpuolella Iijoessa melko vähäravinteisiin olosuhteisiin, kun taas Ohtaojassa pitoisuudet olivat lähes runsasravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Kokonaistyppipitoisuudet olivat kummallakin näytteenottopaikoilla karuille vesille tyypillistä tasoa. Kuormituksen vaikutus Iijoen pääuomassa Ohtaojan kohdalla oli laimennussuhteen perusteella pieni, fosforin osalta noin 0,1 µg/l ja typen osalta noin 1 µg/l (Taulukko 10). Ohtaojassa kuormituksen vaikutus fosforipitoisuuksiin on selvempi heikommista laimentumisolosuhteista johtuen. Koliformisia bakteereita ei tavattu maaliskuussa lainkaan RKTL:n kalalaitoksen näytteenottopaikoilla. Heinäkuussa bakteeritiheys oli laitoksen yläpuolella Iijoessa 14 pmy/100 ml ja laitoksen alapuolella Ohtaojassa 32 pmy/100 ml. Elokuussa bakteeritiheys oli Iijoessa 10 pmy/100 ml ja Ohtaojassa 9 pmy/100 ml. Koivukosken laitoksen alapuolisella näytteenottopaikalla (I84) Iijoen kokonaisfosforipitoisuus oli maaliskuussa jonkin verran suurempi kuin laitoksen yläpuolella (I85) (Kuva 9). Heinä- ja elokuussa erot näytteenottopaikkojen välillä olivat pieniä. Fosfaattifosforia esiintyi näytteenottopaikoilla erittäin vähän kaikilla näytteenottokerroilla. Kalalaitokselta ei tule juurikaan kuormitusta talviaikaan, koska kaloja ei ruokita. Kokonaistypen pitoisuus oli maaliskuussa Koivukosken laitoksen alapuolella hieman suurempi kuin laitoksen yläpuolella. Heinä- ja elokuussa pitoisuudet olivat laitoksen yläpuolella sen sijaan suurempia kuin laitoksen alapuolella. Nitriitti-nitraattityppeä esiintyi jonkin verran maaliskuussa kummallakin näytteenottopaikalla, mutta heinäelokuussa pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Ammoniumtyppeä esiintyi melko pieniä Copyright Pöyry Finland Oy

määriä kaikilla näytteenottokerroilla. Maaliskuussa pitoisuus oli laitoksen yläpuolella hieman suurempi kuin laitoksen alapuolella, mutta heinä-elokuussa ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja. Heinä-elokuussa kokonaisfosforin pitoisuudet olivat kummallakin näytteenottopaikalla lähes keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Kokonaistypen pitoisuudet viittasivat vähäravinteisuuteen. Laimentumissuhteen perusteella Koivukosken laitoksen aiheuttama kokonaisfosforin pitoisuuslisä oli alle 1 µg/l ja typen pitoisuuslisä noin 1 3 µg/l (Taulukko 10). Laskelman tulos oli pääosin yhteneväinen tarkkailutulosten kanssa. Lämpökestoisia koliformisia bakteereja ei maaliskuussa havaittu lainkaan Koivukosken alueella. Heinä- ja elokuussa bakteereja havaittiin vain pieninä tiheyksinä, ja tiheydet olivat hieman suurempia laitoksen yläpuolella kuin sen alapuolella kummallakin näytteenottokerralla. 5.3 Vedenlaadun kehitys Veden ravinnepitoisuuksien ja väriarvojen kehitystä vuosina 1990 2012 on tarkasteltu Iijoessa tarkkailualueen yläosalla Taivalkosken jätevedenpuhdistamon yläpuolella (I196) ja alaosalla Iijoen 20-tien sillalla (I178). Alapuoliselta havaintopaikalta ei ole käytettävissä tarkkailutuloksia vuosilta 2009 2010 ja yläpuoliselta havaintopaikalta vuosilta 2008 ja 2011. Epäorgaanisten ravinteiden osalta mukana ovat vain kesän tulokset. Kehityskuvissa esitetyt trendiviivat ovat suuntaa antavia, eikä niille ole esitetty selitysasteita. Iijoen kokonaisfosforipitoisuuksissa on ollut melko suurta ajallista vaihtelua (Kuva 10). Tarkkailualueen alaosalla (I78) ei pitoisuuksissa esiintynyt vuosina 2004 2008 yhtä suurta vaihtelua kuin 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa, joten keskimääräinen fosforipitoisuus kääntyi lievään laskuun. Vuosina 2011 12 tulosten hajonta on kuitenkin ollut jälleen suurempaa kuin edellisvuosina, joten selvää kehityssuunta ei ole havaittavissa. Tarkkailualueen yläosalla (I96) kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet lievästi nousussa. Veden kokonaistyppipitoisuuksissa ei ole havaittavissa merkittävää kehitystä. Väriarvojen vaihtelu on Iijoen alaosalla ollut voimakasta (20 120 mg Pt/l) ja arvot vaikuttaisivat olevan nousussa. Yläosalla vaihteluväli on ollut pienempi ja väriarvojen trendi melko tasainen (Kuva 10). Vuosien 2007 2012 maaliskuun ja heinä-elokuun keskimääräinen vedenlaatu on esitetty taulukossa (Taulukko 11). Vuosina 2008 ja 2011 ohjelmassa ei ollut vedenlaadun fysikaalis-kemiallista tarkkailua, vaan vedenlaatua tutkittiin piileväseurannan avulla. Vuonna 2011 piilevänäytteenotto kuitenkin epäonnistui, ja tutkimus siirrettiin vuodelle 2012. Iijoen pääuoman vedenlaatu on ollut vuosina 2007 2012 varsin hyvä. Maaliskuussa vesi oli lievästi hapanta, hieman ruskehtavaa ja kiintoainetta oli vedessä vain vähän. Kokonaisfosforin määrä oli melko alhainen. Taivalkosken jätevedenpuhdistamon kohdalla typpipitoisuus kasvoi maaliskuussa ja kasvua tapahtui edelleen alavirtaa kohden. Keskimäärin korkein typpi- ja fosforipitoisuus on ollut Iijoessa Kostonjoen alapuolella (I188). Epäorgaanista typpeä esiintyi kaikilla näytteenottopaikoilla jonkin verran. Ohtaojassa kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet suurempia kuin Iijoen pääuomassa, mutta kokonaistyppeä on esiintynyt keskimäärin vähemmän kuin Iijoessa. Nitriittinitraattityppeä Ohtaojassa on ollut kuitenkin enemmän kuin Iijoessa. Veden hygieeninen laatu oli erinomainen kaikilla näytteenottopaikoilla. 19 Copyright Pöyry Finland Oy

20 I78 I96 µg/l 35 30 25 20 15 10 5 0 51 Fosfori µg/l 35 30 25 20 15 10 5 0 Fosfori Kok.P PO-4 Kok.P PO4-P µg/l 600 Typpi µg/l 600 Typpi 500 500 400 400 300 300 200 200 100 100 0 0 Kok.N Eo.N Kok.N Eo.N mg Pt/l 120 Väri mg Pt/l 120 Väri 100 100 80 80 60 60 40 40 20 20 0 0 Kuva 10 Veden ravinnepitoisuuksien ja väriluvun kehitys Iijoen 20-tien sillalla (I178) ja Taivalkosken jätevedenpuhdistamon (I196) yläpuolella 1990 2012. Copyright Pöyry Finland Oy

21 Taulukko 11 Taivalkosken alueen keskimääräinen vedenlaatu maaliskuussa ja heinä-elokuussa vuosina 2007 2012. Vuosina 2008 ja 2011 vesinäytteitä ei otettu. Happi ph Sähkön- Väri Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2+ NH 4 -N Kiinto- Lämpökest. Näkö- n joht. NO 3 -N aine kolif.bakt. syv. Tunnus mg/l kyll.% ms/m mg Pt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l pmy/100 ml m maaliskuu I196 12,1 84 6,7 3,5 36 16 325 80 19 0,5 0 1,4 4 I194 12,6 87 6,7 3,6 43 15 438 81 37 1,3 0 0,8 4 I188 11,8 82 6,8 3,7 40 17 695* 83 77 0,5 0 1,2 4 O0 13,2 92 7,0 3,7 43 23 300 128 41 1,4 1 0,5 4 I185 12,4 86 6,8 3,7 47 14 537 78 45 0,5 0 1,2 3 I184 12,6 87 6,8 3,6 38 15 535 82 44 0,8 1 1,1 4 heinä-elokuu I196 8,2 86 7,1 3,1 52 14 3 329 <5 19 1,0 8 0,9 8 I194 8,6 90 7,2 3,0 53 15 <2 330 <5 32 1,3 4 0,5 8 I188 8,1 85 7,0 2,9 58 17 <2 343 <5 20 1,4 11 0,6 8 O0 9,3 91 7,0 2,6 70 27 11 335 15 41 1,4 29 0,5 8 I185 8,5 88 7,1 2,9 59 14 2 313 <5 25 1,3 9 0,7 8 I184 8,5 89 7,1 2,9 60 14 2 300 <5 13 1,2 12 0,6 8 * maaliskuussa 2007 kokonaistypen pitoisuus oli poikkeavan korkea, 1000 µg/l. Ilman tätä havaintoa näytteenottopaikan mittaustulosten keskiarvo on 593 µg/l. Heinä-elokuussa vesi on ollut kaikilla näytteenottopaikoilla tummempaa ja kiintoainepitoisuudet ovat olleet samaa tasoa tai suurempia kuin maaliskuussa. Veden ph-taso oli myös hieman korkeampi kuin talvella. Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella Iijoen pääuoma oli lähinnä karu, fosforin osalta paikoin lievästi rehevän rajan tuntumassa. Ohtaojassa fosforipitoisuus viittasi rehevyyteen, mutta kokonaistypen määrä oli vähäravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Fosfaattifosforia ja nitriitti-nitraattia esiintyi Ohtaojaa lukuun ottamatta vain vähän. Ammoniumtyppeä esiintyi eniten Ohtaojassa, mutta myös Iijoen näytteenottopaikoilla ammoniumtyppeä esiintyi noin 15 30 µg/l. Koliformisia bakteereja esiintyi eniten Ohtaojassa, mutta kaikilla näytteenottopaikoilla veden hygieeninen laatu oli melko hyvä. Iijoen pääuoma on pintavesityypiltään suuri turvemaiden joki (St) ja Ohtaoja pieni kangasmaiden joki (Pk). Taulukossa (Taulukko 12) on esitetty Taivalkosken alueen näytteenottopaikkojen keskimääräiset ravinnepitoisuudet vuosina 2007, 2009 10 ja 2012. Keskiarvolaskennassa on Aroviidan ym. (2012) ohjeistuksen mukaisesti käytetty sekä kevättalven että kesän pitoisuuksia. Keskimääräisiä ravinnepitoisuuksien perusteella jokaiselle näytteenottopaikalle on määritetty ekologinen tilaluokka pintavesityyppikohtaisten raja-arvojen avulla (ks. Aroviita ym. 2012). Taulukko 12 Vuosien 2007 2012 keskimääräiset ravinnepitoisuudet ja niiden ilmentämä ekologinen tilaluokka. E = erinomainen, HY = hyvä, n = näytteenottojen lukumäärä Pinta- Kok.P Kok.N n vesityyppi µg/l µg/l I184 St 15 E 378 E 12 I185 St 14 E 374 E 11 I188 St 17 E 460* HY 12 O0 Pk 26 HY 323 E 12 I196 St 14 E 328 E 12 I194 St 15 E 366 E 12 * 22.3.2007 pitoisuus 1000 µg/l. Ilman tätä havaintoa keskiarvo 410 µg/l (= E) Copyright Pöyry Finland Oy

Taivalkosken näytteenottopaikkojen ekologinen tila oli pääosin erinomainen (Taulukko 12). Ohtaojalla (O0) kokonaisfosforin keskiarvo viittasi hyvään ekologiseen tilaan (erinomaisen ja hyvän tilaluokan raja-arvo on 15 µg/l). Lisäksi maaliskuussa 2007 Iijoesta Ohtaojan yläpuolelta (I188) mitattiin poikkeavan korkea typpipitoisuus (1000 µg/l), joka laskee tilaluokan hyvälle tasolle. Ilman tätä yksittäistä havaintoa näytteenottopaikan keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on 410 µg/l ja ekologinen tila siten erinomainen (hyvän ja erinomaisen tilaluokan raja-arvo on 450 µg/l). 6 PIILEVÄTUTKIMUS Piilevät ovat mikroskooppisia, yksisoluisia leviä, joita esiintyy runsaasti kaikissa vesistöissä. Piilevät ottavat tarvitsemansa ravinteet suoraan ympäröivästä vedestä, ja tästä syystä ne ovat herkkiä vedenlaadussa tapahtuville muutoksille. Tietyn paikan piileväyhteisön rakenne kuvastaa hyvin vesistön olosuhteita, ja piilevät soveltuvat tästä syystä erinomaisesti virtavesien laadun seurantaan (Dixit ym. 1992, Eloranta ym. 2007). Piileväanalyysin tulosten tarkastelussa käytetään IPS- ja GDI -indeksejä, jotka kuvaavat yleistä vedenlaatua ja vesistöön kohdistuvan orgaanisen kuormituksen määrää. Lisäksi analyysissä käytetään TDI-indeksiä, jonka avulla voidaan tarkastella vesistön rehevyyttä. TDI-indeksin käyttö edellyttää lisäksi PT-prosenttiarvon (orgaanista likaantumista sietävien piileväsolujen suhteellinen osuus koko solumäärästä) tarkastelua. Indeksien lisäksi tulosten tulkinnassa käytetään Omnidia-ohjelmiston näytteen piilevälajiston perusteella laskemia ekologisia jakaumia (perustana van Damin ym. 1994 ilmoittamat ekologiset luokittelut), joista tärkeimpiä ovat levien jakautuminen eri ph-luokkiin sekä trofiataso- ja saprobialuokittelut. Trofiatasoluokittelu kuvaa levän suosimaa ravinteisuusluokkaa, kun taas saprobialuokittelu ilmentää levien orgaanisen kuormituksen sietokykyä (Eloranta ym. 2007). Piilevänäytteet oli ohjelman mukaan tarkoitus ottaa jo syksyllä 2011, mutta tällöin näytteenotto osittain epäonnistui tulvatilanteesta johtuen. Tästä syystä tutkimus siirrettiin seuraavalle vuodelle. Syksyllä 2012 näytteet otti Nab Labs Oy:n sertifioitu näytteenottaja 28.8.2012 vesinäytteenoton yhteydessä. Näytteenotto, näytteiden käsittely ja laskenta toteutettiin standardien SFS-EN ja SFS-EN 14407 mukaisesti. Näytteitä otettiin jokaisen kohteen vaikutusalueelta kolme kappaletta: yksi noin 50 metriä laitokselta ylävirtaan ja kaksi näytettä laitoksen alapuolelta noin 50 100 metrin ja 200 300 metrin päästä. Taivalkosken jätevedenpuhdistamon alueelta näytteet otettiin noin 60 cm syvyydeltä kasvipinnoilta (50 m laitokselta ylävirtaan ja 100 m laitokselta alavirtaan) sekä kivipinnoilta noin 35 cm syvyydeltä (300 m laitokselta alavirtaan). RKTL:n kalalaitokselta Ohtaojalta ja Koivukosken kalalaitokselta Iijoesta näytteet otettiin kivipinnoilta noin 40 50 cm syvyydeltä. Piilevätutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna 2008 lähes samoilta näytteenottopaikoilta. Paikat valokuvattiin vuonna 2008 ja kuvat on esitetty liitteessä 7. Piilevänäytteiden laskentatulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 8. 6.1 Indeksitulokset IPS-indeksitulosten perusteella kaikki Taivalkosken jätevedenpuhdistamon vaikutusalueella ja Koivukosken kalalaitoksen vaikutusalueella sijaitsevat näytteenottopaikat olivat erinomaisessa ekologisessa tilassa elokuussa 2012 (Kuva 11). Ohtaojassa RKTL:n kalalaitoksen yläpuolella ja 200 m laitoksen alapuolella sijaitsevien näytteenottopaikkojen ekologinen tila oli myös erinomainen, mutta noin 50 m laitoksen alapuolella sijaitsevalla näytteenottopaikalla indeksitulos viittasi hyvään ekologiseen tilaan. Copyright Pöyry Finland Oy 22