PÖYTÄKIRJANOTE OULUN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI Asia <2013-00174> Kantelut agnostikkoilloista Päättäjä Oulun hiippakunnan tuomiokapituli Päätöspäivä 14.08.2013 Pykälä 6 1 Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus Todettiin kokous lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. - - - 6 <2013-00174> Kantelut agnostikkoilloista Esittelijä: Hiippakuntadekaani Niilo Pesonen Asian käsittelijät tuomiokapitulissa Tuomiokapituli on käsitellyt agnostikkoiltoja koskevia kanteluita ensimmäisen kerran 11.6.2013 (7 ) pidetyssä istunnossa. Tällöin se totesi piispa Samuel Salmen ja tuomiorovasti Matti Pikkaraisen olevan esteellisiä osallistumaan asian käsittelyyn. Kirkkolain 19 luvun 4 mukaan tuomiokapitulin on oltava täysilukuinen käsitellessään kysymystä papin pysymisestä kirkon tunnustuksessa. Pappisasessori Pekka Rehumäen poissaolon sekä piispa Samuel Salmen ja tuomiorovasti Matti Pikkaraisen esteellisyyden vuoksi tuomiokapituli kutsui asian käsittelyyn kolme pappisvarajäsentä; notaari Outi Äärelän, lääninrovasti Juhani Lavangon ja kirkkoherra Jaakko Kaltakarin. Taustaa Oulun seurakuntayhtymän tiloissa Vanhassa Pappilassa on huhti- ja toukokuussa 2013 järjestetty yhteensä neljä agnostikkoiltaa. Alustajina ja järjestäjinä illoissa ovat toimineet pastorit Päivi Jussila, Árpád Kovács, Stiven Naatus ja Mikko Salmi. Tuomiokapituliin on saapunut kolme kantelua, koskien em. iltojen sisältöä (kantelut pöytäkirjan liitteenä).
Juha Tervaskanto on 12.4.2013 jättänyt tuomiokapituliin kantelun koskien 11.4. pidettyä Jumalaa ei ole agnostikkoiltaa. Kantelun mukaan järjestäjinä olleet papit mm. sanoutuivat irti Jumalan olemassaolosta ja pilkkasivat Jumalaa. Kaisa Niemen 22.4.2013 lähettämän kantelun mukaan järjestäjinä toimineet papit eivät ole pysyneet kirkon tunnustuksessa ja ovat toimineet vastoin pappislupausta. Virve Martikaisen ja Sole Martikaisen 6.5.2013 lähettämän kantelun mukaan agnostikkoilloissa pappien toiminta ja opetus/puheet olivat kirkkolain vastaisia, eivätkä papit pysyneet kirkkolain mukaisessa kirkon tunnustuksessa. Keskeinen sovellettava lainsäädäntö Kirkkolain 5 luvun 3 2 ja 3 momentin mukaan Papille, joka ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli voi antaa kirjallisen varoituksen tai pidättää hänet pappisvirasta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos pappi ei ole pappisvirasta pidättämisen kuluessa pyytänyt eroa pappisvirasta tai osoittanut tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli määrää hänet menettämään pappisvirkansa. Papille, joka toimii vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy papille sopimattomalla tavalla, tuomiokapituli voi asian laadun mukaan antaa kirjallisen varoituksen tai pidättää hänet pappisvirasta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos papin sopimaton käyttäytyminen, laiminlyönnit pappisvirassa tai käyttäytyminen muutoin osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa. Kirkkojärjestyksen 5 luvun 6 :n mukaan pappislupaus kuuluu seuraavasti: Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon. Kirkon viranhaltijoilla on lähtökohtaisesti sama perustuslain 12 :n takaama sanan- ja mielipiteenvapaus kuin muillakin kansalaisilla. Kirkon viranhaltijoilta voidaan perustuslain 76 :n perusteella vaatia pitäytymistä kirkon tunnustuksessa. Tapaukseen sovelletaan osittain 1.6.2013 voimaan tullutta lainsäädäntöä. Siirtymäsääntöjen mukaan kurinpitoasia, joka on ennen voimaantuloa pantu vireille, käsitellään loppuun noudattaen aiemmin voimassa olleita säännöksiä. Kesäkuun 1. päivä kumotun KL 23 luvun kurinpitosäännösten mukaan kurinpitoasia tulee vireille, kun tutkinta on tutkinta-asiamiehen johdosta valmistunut ja kurinpitorangaistusta koskeva vaatimus ja asiassa kertynyt aineisto on annettu vastaajana olevalle viranhaltijalle tiedoksi.
Asianomaisten vastineet ja kuuleminen Pastorit Päivi Jussila, Árpád Kovács, Stiven Naatus ja Mikko Salmi ovat antaneet 15.5.2013 päivätyn yhteisen vastineen em. kanteluihin. Vastineen mukaan keskusteluilloissa pyrittiin aitoon tasa-arvoiseen ja suvaitsevaan vuoropuheluun. He katsovat, että heidän tehtävänään oli käynnistää keskustelu ja jakaa tasapuolisesti halukkaille puheenvuoroja. Yhteenvetoa ei iltojen päätteeksi esitetty, koska keskustelun ajateltiin jatkuvan. Vastineen mukaan, allekirjoittaneet suhtautuvat kirkon tunnustukseen ja pappisvalaan vakavasti, eivätkä tilaisuuksissa julistaneet, levittäneet, edistäneet tai suosineet kirkon tunnustusta vastaan sotivia oppeja (vastine pöytäkirjan liitteenä). Luvan agnostikkoiltojen pitämiseen Vanhassa Pappilassa oli antanut, pastori Stiven Naatuksen esittelemän ajatuksen pohjalta, tuomiorovasti Matti Pikkarainen. Tuomiorovasti Pikkaraiselta saadun selvityksen mukaan, pastori Stiven Naatuksen ajatus oli, että jokainen esitelmä on lähtökohdaltaan analyyttinen, jossa pohditaan kunkin väitteen loogisia seuraamuksia. Tarkoitus oli lisäksi selkeästi kertoa, miten kirkkomme kussakin asiassa ajattelee ja opettaa (selvitys pöytäkirjan liitteenä). Pastori Stiven Naatus on antanut selvityksen yllämainittuun tuomiokapitulissa järjestetyn kuulemisen yhteydessä. Tuomiokapituli päätti 11.6.2013 pidetyssä istunnossaan kutsua pastorit Jussila, Kovács, Naatus ja Salmi kuultavaksi tuomiokapitulin istuntoon lisäselvityksen saamiseksi agnostikkoiltoja koskevien kanteluiden johdosta. Iltojen kulkuun tuomiokapituli on tutustunut Virtuaalikirkon kautta, jossa kaikki illat ovat nähtävissä. Tuomiokapituli kuuli kaikkia agnostikkoiltojen järjestelyihin osallistuneita pappeja istunnossaan 18.6.2013. Kaikkien kutsuttujen kanssa keskusteltiin järjestetyn tilaisuuden luonteesta. Pastori Päivi Jussilan kanssa keskusteltiin edellä mainitun lisäksi hänen positiostaan työnantajaansa kohtaan, hänen näkemyksistään iankaikkisesta elämästä ja perisynnistä sekä hänen agnostikkoilloissa esille nostamastaan tarpeesta puhua Jumalasta uudella tavalla. Pastori Árpád Kovácsin kanssa tuomiokapituli kävi keskustelun agnostikkoiltojen järjestelystä, papin esiintymisestä ko. tilaisuudessa ja sisällöllisistä kysymyksistä. Viimeksi mainituista keskusteltiin erityisesti pastori Kovácsin illassa esittämästä näkemyksestä, että hän ei usko persoonalliseen Jumalaan. Pastori Stiven Naatuksen kanssa tuomiokapituli kävi keskustelun agnostikkoiltojen tavoitteista ja järjestelyistä. Pastori Mikko Salmen kanssa tuomiokapituli keskusteli sakramenteista ja ennen kaikkea kasteesta ja sen merkityksestä. Asian arviointi ja johtopäätökset Tuomiokapituli toteaa ensinnäkin, että perusajatus keskusteluiltojen järjestämisestä on hyvä.
Keskustelua ja yhteistä pohdintaa kristillisestä uskosta tarvitaan ja se on tervetullutta. Nyt järjestettyihin agnostikkoiltoihin kuului tuomiokapitulin käsityksen mukaan tällaista tervetullutta rakentavaa keskustelua ja pohdiskelua. Rakentavalle keskustelulle, jossa tavoitteena on tasavertaisuus, on tilaa kirkossa ja seurakunnissa. Seurakunnan edustajien suhtautumisen eri tavalla ajattelevaan on aina oltava kunnioittava ja dialogiin pyrkivä. Tämä tarkoittaa keskustelukumppanin kunnioittamista ja kuuntelemista sekä rehellisyyttä esitettyjen kysymysten edessä. Edelleen myönteistä oli se, että illoista tarjottiin mahdollisuus antaa palautetta papeille ja jäädä juttelemaan heidän kanssaan. Rehelliseen dialogiin kuuluu myös uskollisuus omalle identiteetille ja sille taholle, jota edustaa. Jälkimmäinen koskee erityisesti kirkon työntekijää ja pappia, joka pappislupauksessaan ja pappisvihkimyksessään lupaa muun muassa vahvistaa seurakuntalaisia kirkon uskossa, hoitaa pappisvirkaa oikein ja uskollisesti Jumalan sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti, jakaa sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaisesti ja edistää kaikkea, mikä rakentaa seurakuntaa. Rajanveto sen suhteen, missä määrin pappi voi esittää epäilyksiään kirkon näkemyksistä, ei ole helppoa ja se riippuu sekä tilanteesta että esitettävästä asiasta. Pääsääntöisesti papeilta (myös kirkon muulta henkilöstöltä) voidaan viranhoidon ulkopuolellakin edellyttää sellaista käytöstä, että viranhaltija ei julkisesti toimi kirkon uskoa ja oppia vastaan. Tuomiokapitulin näkemyksen mukaan järjestetyt agnostikkoillat olivat seurakunnan tiloissa järjestettyjä julkisia tilaisuuksia ja pappien on katsottava toimineen ko. tilaisuudessa nimenomaan pappeina. Toisaalta on huomioitava, että kyseiset tilanteet eivät olleet jumalanpalvelus tai muita hartaus- tai opetustilanteita. Tilaisuuksien luonne keskustelevana ja pohtivana tuotiin myös ilmi etukäteen. Yleisesti kirkon opetuksen kannalta reuna-alueen kysymyksistä on ollut mahdollisuus esittää erilaisia mielipiteitä. Sen sijaan uskon ytimeen kuuluvissa kysymyksissä voidaan odottaa kirkon työntekijältä ja erityisesti papilta selkeämpää pitäytymistä kirkon näkemyksiin. Tämä ei tosin tarkoita sitä, ettei uskon sisältöä pyrittäisi sanoittamaan uudelleen kuitenkaan muuttamatta sen alkuperäistä sisältöä. On myös todettava, että pappi saa joutua ja elämänsä aikana epäilemättä joutuu tilanteisiin, joissa hän pohtii ja epäilee edustamansa tahon eli kirkon opetusta. Näin käy ymmärrettävästi esimerkiksi inhimillisen vastoinkäymisen tai muun elämänseikan johdosta. Papin ammattitaitoon kuitenkin kuuluu se, että hän ei kaada epäilyjään julkisesti seurakuntansa kannettavaksi, vaan ymmärtää sielunhoidon, hengellisen ohjauksen ja työnohjauksen roolin työssäjaksamisessaan tällaisissa tilanteissa. Itse asiassa läpikäydyt koettelemukset voivat olla voimanlähde papinkin elämässä ja työssä. Agnostikkoiltojen tarkoitus oli pohdiskelu ja tasa-arvoinen keskustelu kaikkien osallistujien kesken. Tällöin on ymmärrettävää, että papit pohdiskelivat asioita ja esittivät kysymyksiä. Lähtökohtaisesti on toki ajateltava, että pappi tällöinkin pysyy kirkon tunnustuksessa ja vähintään on valmis kertomaan edustamansa tahon eli kirkon näkemyksen asiasta. Edelleen rajanveto sen suhteen, milloin kyse on pohdiskelusta ja kysymysten esittämisestä on riippuvaista myös siitä, miten asia esitetään. Jos pappi esittää asiansa voimakkaasti tai kärjistetysti siten, että kuulija ymmärtää sen selkeäksi kannanotoksi tai julistukseksi, ei kyse ole enää pohdiskelusta. Jos tällaiset näkemykset ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä kirkko
keskeisistä tunnustukseen kuuluvista asioista opettaa, herättää se kysymyksen papin halusta sitoutua tunnustukseen ja pappislupaukseen. Kuulemisissa keskityttiin pappien illoissa esittämiin lausumiin, jotka herättivät valmistelijoiden huomion puhuttaessa erityisesti kirkon uskosta. Nämä kohdat ovat myös kohtia, joiden kohdalla papin voi katsoa edellä kerrotun tavoin esiintyneen erityisen varmana ja jopa julistuksellisesti oman kantansa esittäjänä. Pastori Päivi Jussila alusti agnostikkoillan, jonka aiheena oli Jumalaa ei ole. Tuomiokapitulin havaintojen mukaan Jussilan esiintyminen tilaisuudessa on osallistujia kunnioittavaa. Yksi kantelijoista kiinnittää huomiota tilanteeseen, jossa hänen puheenvuoronsa katkaistaan ja hänet vaiennetaan. Tällöin puheenjohtajana toimii nimenomaan Jussila. Tuomiokapitulin näkemyksen mukaan Jussila toimii tilanteen huomioon ottaen oikein. Hän on juuri edellä huomauttanut aikataulusta ja tarpeesta lyhyisiin puheenvuoroihin. Pastori Päivi Jussilan kanssa tuomiokapituli keskusteli muun muassa jumalakuvaan liittyvistä teologisista kysymyksistä. Keskustelussa tuli selväksi, että hän on vahvasti sitoutunut kirkkoon. Kuulemisessa Jussila on ilmaissut halunsa pysyä kirkon tunnustuksessa. Pastori Árpád Kovácsia tuomiokapituli on kuullut erityisesti hänen esittämistään näkemyksistä, joiden mukaan hän ei usko persoonalliseen Jumalaan. Tuomiokapituli toteaa, että kristinuskon keskeisiin oppeihin kuuluu usko persoonalliseen Jumalaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala olisi ihmisen näköinen tai hänellä olisi ihmisen ominaisuuksia. Luonnollista toki on, että ihminen sisällyttää mielikuvaansa Jumalasta myös ihmisen piirteitä, vaikka samalla ymmärtää Jumalan olevan jotain muuta. Tuomiokapituli toteaa, että kristillisen uskon käsitys persoonallisesta Jumalasta kuitenkin sulkee pois ajatuksen jumaluudesta, joka olisi persoonaton voima tai vain maailman jonkinlainen alkuperusta. Se, että Jumala on persoonallinen tarkoittaa sitä, että hän asettuu vuorovaikutukseen ihmisen kanssa. Hän on kiinnostunut ihmisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala on myös ilmoittanut itsensä, että Jumala on suhteessa ihmiseen, että hän kuulee ihmistä ja häntä voi kuulla. Inkarnaatio eli Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesuksessa on selkein osoitus siitä, että Jumala ei ole vain jokin abstrakti periaate, vaan hän on persoona. Olennaista on ero salatun ja tuntemattoman Jumalan suhteen. Jumala on kyllä salattu, mutta ei tuntematon. Kysyttäessä Kovácsilta, mitä hän tarkoittaa persoonallisella Jumalalla, hän ei kieltänyt edellä mainittua Jumalan kohtaamiseen mahdollisuutta. Edelleen hän korosti Jumalan tuntemista Jeesuksen kautta. Tätä kautta hän näki myös sen, että Jumala on persoona. Edelleen hän kysyttäessä sanoi uskovansa kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Kovácsin lausuma, että hän ei usko persoonalliseen Jumalaan on sellaisenaan ristiriidassa kirkon opetuksen kanssa. Tuomiokapituli on käydyn keskustelun myötä tullut vakuuttuneeksi siitä, ettei Kovács ole halunnut opettaa kirkon uskon vastaisesti. Jos papin voimakas, ristiriitoja herättävä ilmaus julkisessa tilanteessa kuitenkin jää selittämättä, se väistämättä herättää hämmennystä kuulijoissa. Tuomiokapituli tarkensi myös Kovácsin lausumaa, jonka mukaan Vanhan testamentin jumalakuva on huvittava, humoristinen, neuroottinen, ylipatriarkaalinen ja seksistinen. Keskustelussa tuomiokapitulin kanssa Kovács myönsi, että hänen esittämänsä kuva Vanhan
testamentin Jumalasta on yksipuolinen. Edelleen tuomiokapituli toteaa, että konteksti, jossa lausuma esitettiin, oli omiaan aiheuttamaan virhetulkinnan, jonka mukaan kyse olisi ollut kirkon jumalakuvasta. Tämän Kovács kuitenkin kielsi sanoneensa. Kovács korosti, että ei ole halunnut toimia kirkkoa tai uskoa vastaan. Kuulemisessa Kovács on ilmaissut halunsa pysyä kirkon tunnustuksessa. Pastori Mikko Salmea tuomiokapituli on kuullut hänen esittämistään näkemyksistä sakramenteista, erityisesti kasteesta. Kirkossamme on erilaisia korostuksia uskon ja kasteen suhteesta. Luterilaisen kirkkomme opetuksen mukaan kaste on toinen luterilaisen kirkkomme sakramenteista. Kaste on toimitus, jossa kastettava tulee kristityksi ja liitetään Kristuksen ruumiiseen eli maailmanlaajaan kristittyjen yhteisöön. Kasteen pelastava vaikutus ei johdu vedestä, vaan siihen liittyvästä Jumalan Sanasta. Luterilainen kirkkomme näkee, että lapsi on kastettava, koska hänkin tarvitsee pelastusta. Martti Luther korosti, että lähetyskäsky velvoittaa kastamaan kaikkia ihmisiä ja että kaste on Jumalan lahja eikä ihmisen ansioita, joten lapsetkin tulee kastaa. Agnostikkoilloissa nousi esille myös huoli siitä, miten käy lapsen, jota ei ole ehditty kastaa ennen kuolemaa. Martti Luther viittaa asiaan jo vuonna 1542 kirjoittamassaan lyhyessä pamfletissaan (WA 53: 207, 17-20). Vapaasti käännettynä hän sanoo Siksi ei siis tule tuomita sellaisia [kuolleina syntyneitä] pikkuruisia lapsia [kadotukseen], joiden puolesta ja joita koskien uskovat kristityt hartaasti tuovat rukouksessa esiin tällaisia huokauksia ja toiveita. Kirkkomme ajattelun mukaan sakramentit ovat ihmistä varten. Ne ovat armonvälineitä, lahjoja ja pelkkää hyvää ihmiselle. Sakramenteissa painopiste on aina siinä mitä Jumala tekee. Sakramentin toimittamisessa tärkeintä eivät ole pohjimmiltaan sanat tai teot vaan se rakkaus, jolla Jumala rakastaa ihmistä. Ajattelu kastamattomana kuolleen lapsen pelastuksesta lähtee tästä näkökulmasta. Pienen lapsen kuoleman edessä kirkko turvautuu Jumalan suureen rakkauteen ja jättää lapsen Hänen syliinsä. Kasteeseen liittyen tuomiokapituli halusi kysyä Salmelta mitä hän tarkoittaa puhuessaan kasteesta sanoen mm. : uskoo ken haluaa kaste ei voi pelastaa Lisäksi Salmi kritisoi lapsikasteen perusteita. Salmi kertoi puhuneensa vapaasti ja sanavalinnat jossain kohdassa eivät olleet kovin onnistuneita. Salmi kertoi pyrkineensä ajattelemaan ääneen. Hän kertoi halunneensa tuoda keskusteluun keskeneräisiä ja ristiriitaisiakin asioita ja ajatuksia. Asioita, jotka askarruttavat ihmisiä. Keskustelussa tuomiokapitulissa tuli esiin myös näkökulma, jossa todettiin Salmen odottavan tällöin kuulijoilta ja muilta keskustelijoilta paljon. Illoissa Salmi esitti muun muassa ehtoollisliturgiaan liittyen mielipiteitä: en usko näihin juttuihin on hirvittävintä soopaa falskia uskottelua. Salmi selitti kommentin liittyneen tiettyyn keskustelun kohtaan ja halunneensa tällöin kritisoida vanhahtavaa kieltä, jota esimerkiksi ehtoollisliturgiassa käytetään. Salmi pohti, voitaisiinko myös ehtoollisliturgiaa sanoittaa uusin ja omin sanoin. Hän huomautti, että meidän täytyy sanoittaa mistä evankeliumissa ja armossa on kysymys tässä ajassa tämän päivän ihmiselle. Sama voisi koskea myös ehtoollista, joka on hänen mielestään upea salaisuus ja mysteeri. Iltojen perusajatukseen kuului ajatus tasa-arvoisesta ja kaikkia kunnioittavasta esiintymisestä.
Tämä tarkoittaa myös vastakkaisten näkemysten sietämistä, mikä kuuluu papille aina. Salmi esiintyi pääsääntöisesti kunnioittaen ja vastakkaistakin näkemystä edustavaa arvostavasti. Kuulemisessa Salmi on ilmaissut halunsa pysyä kirkon tunnustuksessa. Pastori Stiven Naatus on tuomiorovasti Matti Pikkaraisen antaman vastineen mukaan toiminut iltojen päävastuullisensa järjestäjänä. Naatus on tuomiokapitulin kuulemisessa antanut asiaan selvityksen. Hän totesi, että kaikki papit yhdessä sopivat, ettei minkään illan ohjelmassa tuoda erikseen esille kirkon opetusta ja ajattelua käsiteltävästä aiheesta, mutta kirkon oppi toki on pohjana keskusteluteemoissa. Tällä valinnalla haluttiin turvata iltojen vapaa keskustelu. Tuomiokapituli ei katso iltojen järjestämisen sinänsä olleen huono asia. Pastori Naatuksen vetämä ilta, jonka aiheena oli Jeesus, oli tuomiokapitulin mielestä onnistunut. Tuomiokapitulin ratkaisu Tuomiokapituli katsoo ensinnäkin, että agnostikkoiltojen perusajatus siitä, että pyritään tasa-arvoiseen ja rehelliseen keskusteluun kristillisestä uskosta, on kannatettava. Illat järjestäneiden pappien Päivi Jussilan, Árpád Kovácsin, Stiven Naatuksen ja Mikko Salmen tavoite sanoittaa kristillistä uskoa uudelleen siten, että yhä useampi ihminen ymmärtää sitä, on hyvä. Illoissa kuultiin tuomiokapitulin mielestä myös rakentavia esityksiä ja hyviä keskusteluja. Yleisesti voidaan todeta, että tasa-arvoiseen vuoropuheluun kuuluu kunnioittava ja keskusteluun pyrkivä suhtautuminen toisin ajatteleviin. Samalla on muistettava, että rehelliseen vuoropuheluun kuuluu myös uskollisuus omalle identiteetille ja taholle, jota edustaa. Papin kohdalla tuo taho tarkoittaa ennen kaikkea kirkkoa, jonka palvelukseen hänet on vihitty. Toiseksi pappien esiintymistapa agnostikkoilloissa on osin sisältänyt hämmennystä herättäviä piirteitä, mitä tuomiokapituli pitää valitettavana. Tuomiokapituli katsoo, että illoissa esiintyi lähinnä pastori Mikko Salmen ja pastori Árpád Kovácsin taholta pilkalliseksi tulkittavaa asennetta kristillistä uskoa kohtaan. Kolmanneksi tuomiokapituli on tarkastellut pappien roolia ko. iltojen vetäjinä. Agnostikkoillat eivät pyrkineet olemaan julistuksellinen tai opetuksellinen tilanne. Tilaisuuden vetäjät tekivät selväksi etukäteen, että kyseisissä iloissa he lähinnä pyrkivät esittämään kysymyksiä ja viemään keskustelua eteenpäin. Tuomiokapitulin mielestä on hyvä ja jopa toivottavaa, että papit osallistuvat keskustelutilanteisiin ja esittävät niissä olennaisia kysymyksiä ja pohdintoja. Pappi on kuitenkin lähtökohtaisesti aina pappi ja tilanteesta riippumatta sitoutunut virkaansa ja pappislupaukseensa. Tässä jännitteessä pappi sitoutuu elämään jo pappisvihkimyksessä. Tuomiokapituli lähestyy edellä olevia kysymyksiä seuraavasta näkökulmasta. On olemassa ero epäilyksen ja harhaopin välillä. Epäilykset lienevät tuttuja kaikille kristityille ja ne ovat osa uskon elämää myös papilla. Harhaoppisuuteen kuuluu papin tietoinen, pitkäaikainen ja voimakas kirkon opetuksen vastainen julistus ja toiminta. Nyt käsiteltävät kantelut kohdistuvat pääasiassa juuri kysymykseen, ovatko illoissa vastuunkantajina toimineet papit pysyneet kirkon opissa ja tunnustuksessa. Käsittelyssään tuomiokapituli on kiinnittänyt huomiota agnostikkoilloissa esiintyneisiin opillisiin ylilyönteihin,
joita ovat olleet erityisesti pastori Kovácsin näkemys uskosta persoonalliseen Jumalaan ja pastori Salmen näkemykset sakramenteista. Tuomiokapitulin havainto molemmissa kysymyksissä on, että kyseiset henkilöt ovat esiintyneet varsin voimakkaasti asioita käsiteltäessä. Tämä on johtanut siihen, että näkemykset on koettu jopa pilkkaavina ja harhaoppisina, ei ainoastaan kysyvinä ja pohdiskelevina. Tuomiokapituli on keskustellut asianomaisten kanssa tästä lähtökohdasta käsin ja tullut vakuuttuneeksi siitä, ettei kysymys ole systemaattisesta kristillisen uskon vastaisesta ajattelusta eli harhaopista. Sekä Kovács että Salmi ovat kertoneet pyrkineensä herättämään keskustelua. Molemmat ovat selkeästi ilmaisseet halunsa pitäytyä kirkkomme tunnustuksessa. Tarkasteltaessa kaikkien pappien esiintymistä kokonaisuudessaan voidaan sen todeta olleen valtaosaltaan myönteistä, ihmisiä kunnioittavaa ja keskusteluun pyrkivää. Tämän lisäksi illoissa ilmeni myös valitettavia ylilyöntejä sekä pappien esiintymisessä että suhteessa kirkon uskoon. Näihin asioihin tuomiokapituli kehottaa erityisesti pastori Àrpád Kovácsia ja pastori Mikko Salmea jatkossa kiinnittämään huomiota. Esimiehen kanssa käytävä keskustelu on normaali toimenpide vastaavissa tilanteissa, mistä tuomiokapituli haluaa tässä yhteydessä muistuttaa. Lopuksi tuomiokapituli toteaa, että papin toiminnassa olennaista on pohtia sitä, mikä rakentaa kristillistä seurakuntaa, ei hajota sitä. Pappi on asetettu seurakunnan palvelukseen ja hänen virkansa on sitä varten. Papin ja teologin tehtävä on yhä uudelleen pohtia sitä, miten kristillinen usko sanoitetaan ymmärrettäväksi ja eletään todeksi kussakin tilanteessa muistaen sekä tradition voima että muuttuva maailma. Päätösehdotus: Kantelut eivät aiheuta enempiä toimenpiteitä. Päätös: Päätösehdotus hyväksyttiin. Muutoksenhaku: Oikaisuvaatimusosoitus liitteenä. Toimenpiteet: Pöytäkirjaote ja oikaisuvaatimusosoitus Juha Tervaskanto, Kaisa Niemi, Virve Martikainen ja Sole Martikainen, pastorit Päivi Jussila, Árpád Kovács, Stiven Naatus ja Mikko Salmi Pöytäkirjaote tuomiorovasti Matti Pikkarainen Pappisasessori Juha Rauhala Sihteeri Raili Arhippainen