Gramexpress E s i t t ä v i e n ta i t e i l i j o i d e n j a ä ä n i t t e i d e n t u o t ta j i e n t e k i j ä n o i k e u s y h d i s t y s G r a m e x 3/12 Reetta Ristimäki perusti oman oopperan Risto Ryti muutoksen tuulissa Jenni Vartiainen on vuoden radiotähti Pave Maijanen ja kaikki nämä vuodet 1
hän Montako levyä omistat? Noin 300 kappaletta. Mikä on yleisin tapasi kuunnella musiikkia? Auton radiosta tai ipadista lenkkeillessä. Liittyykö johonkin biisiin tai yhtyeeseen vahvoja muistoja? Hyvin moneen biisiin liittyy muistoja. Muistan erityisesti niitä biisejä, jotka pyörivät auton cd-soittimella pitkillä vaalikiertueilla. Esimerkiksi jostain ihme syystä ainoa levy, mikä löytyi autosta viime EU-vaalikiertueella, oli kokoelmalevy ruotsalaista slaageria. Millaisesta musiikista pidät? Jazzista pidän paljon. Mutta kuuntelen kyllä lähes kaikenlaista musiikkia. Jazzdiggare Laulatko tai soitatko jotain instrumenttia? Soitin aikoinaan pianoa, mutta en ollut kovin lahjakas, joten lopetin parin vuoden jälkeen. Mitä kansallinen ja omaleimainen musiikkikulttuuri sinulle merkitsee? Musiikkikulttuuri on tärkeätä ja sen edistämien on kansallinen asia. Onko musiikkikulttuurilla erityistä merkitystä vähemmistökielen näkökulmasta? Ruotsinkielisellä musiikilla on aina ollut tärkeä merkitys suomalaisessa musiikkikulttuurissa. Vähemmistöjen ehdoton elinehto on aina sidottu kulttuurin kukoistamiseen. Millaisia haasteita näet tällä hetkellä kotimaisella luovalla alalla? Suurimmat haasteet liittyvät varmasti alan kannattavuuteen ja siihen, että alan toimijat voivat saada työstään korvauksen, joka mahdollistaa musiikkiin panostamisen. Haastattelu LAURI KAIRA Kuva puolustusministeriö Puolustusministerin lempimusiikkia on jazz, mutta vaalikiertueella auton cd-soittimesta löytyi vain ruotsalaista slaageria. Mitä tekijänoikeudet merkitsevät sinulle? Olin edellisen hallituksen aikana kulttuuriministeriössä, ja siellä olin paljon tekemisissä tekijänoikeuksien kanssa. Tekijänoikeuksiin liittyvät asiat osoittautuivat yllättävän haasteellisiksi, ja haasteet ovat vielä osittain ratkomatta ja itsellänikin tuoreessa muistissa. carl haglund Syntyi 29.3.1979 Espoossa Perhe puoliso Michaela, lapset Edward ja Esther Ura Ollut mm. Svensk Ungdom rf:n liittosihteeri, ilmaisjakelulehti Papperin perustaja, päätoimitaja ja toimitusjohtaja, RKP:n ministeriryhmän erityisavustaja, valtiosihteeri ja europarlamentaarikko. Nyt puolustusministeri ja Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja. Harrastukset Kuntoilu, ruoanlaitto, veneily. 2
pääkirjoitus Lauri Kaira Päätoimittaja Ratkaisuja uusien asiakkaiden tarpeisiin? Gramexin toimistossa opittiin keväällä, että tallennuslisenssimme eivät vastanneet kaikkien asiakkaiden tarpeita. Palautetta tuli lähinnä liikunnanohjaajilta ja tiskijukilta. Kävi ilmi, että kummassakin ryhmässä on täyspäiväisten ammatinharjoittajien lisäksi paljon niitä, jotka käyvät keikalla harvemmin, joko opiskelujen tai muun työn ohessa. Nämä kokivat 12 kuukauden tallennussopimuksen keikkatuloihinsa nähden kalliiksi. Tämä on tietysti ymmärrettävää. Musiikin hinnan pitää olla kohtuullinen. Jos työkeikkoja on harvemmin, täyspäiväiselle suunniteltu sopimus ei vastaa tarpeita. Gramexissa todettiin, että uusien asiakkaiden tarpeisiin pitää vastata, ja alettiin kehittää lisenssejä. DJ-porukan kanssa keskustelut etenevät hyvässä hengessä, ja uusi lisenssi/lisenssit ovat tekeillä. Liikunnanohjaajille uusi sopimusmalli on saatu jo valmiiksi. Tarjolla on kaksi periaatteellista vaihtoehtoa. Asian voi hoitaa joko kuntosali tai liikunnanohjaaja itse. Kuntosali tai jumppaa järjestävä kansalaisopisto voi ostaa 118 eurolla vuosilisenssin, joka kattaa 200 biisikopioon asti salin kaikkien liikunnanohjaajien myös freelancerien tallennukset. Tallennettuja biisejä ei tarvitse mitenkään raportoida. Salin pitäjien tulee ainoastaan huolehtia siitä, että ohjaajien heidän tiloissaan käyttämä kopiomäärä ei ylitä sopimuksen kattoa. Joku pärjää yhdellä 200 biisin sopimuksella, toinen voi tarvita niitä kaksi. Liikunnanohjaaja voi myös itse ostaa edellä mainitun 200 biisin tallennusluvan, tai hän voi tehdä biisikohtaisen tallennussopimuksen, jos se on hänelle edullisempi. Gramexin myymä tallennusoikeus ammattikäyttöön maksaa 1,34 euroa biisiltä. Jos ohjaaja tallentaa läppärilleen parikymmentä biisiä, hän selviää tallennusluvasta vajaan 27 euron kertamaksulla. Vuosimaksua ei näistä biiseistä tule. Edellä kuvattujen lisenssien rinnalla on myös muita vaihtoehtoja. Vanha 12 kuukauden sopimus on edullisin sellaiselle, joka tarvitsee satoja biisejä ja haluaa vaihtaa repertuaaria vuosittain. Gramexin tehtävänä on toimia palvelevana linkkinä musiikin käyttäjien ja musiikkialan välillä. Tänä päivänä se ei ole helppoa. Internet ja digitaalisuus muuttavat musiikin tarjontatekniikkaa, kentälle tulee uudenlaisia musiikinkäyttäjiä, ja asiakaskuntamme sekä kasvaa että sirpaloituu. Perusasia on kuitenkin se, että musiikin hinnan pitää olla kohtuullinen suhteessa sen käyttöön. Tekijänoikeusjärjestön pitää pystyä kehittämään sopimusmallejaan asiakkaiden tarpeiden mukaan. Gramexissa odotetaan nyt mielenkiinnolla, miten kenttä ottaa uudet ideat vastaan. Kuva: saara vuorjoki 22 16 21 28 Gramexpress Pieni Roobertinkatu 16 A, 00120 Helsinki, puh. (09) 6803 400, www.gramex.fi Päätoimittaja Lauri Kaira Toimitussihteeri Anu Karlson Ulkoasu ja taitto Helena Kajander Osoitteenmuutokset gramex@gramex.fi Ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 23. vuosikerta Julkaisija Gramex ry ISSN 0787-6564 Painos 48 000 kpl Kirjapaino Forssa Print 2012 Kannessa Pave Maijanen. Kannen kuva: Matti Matikainen sisältö 3/12 2 Hän / Carl Haglund 3 Pääkirjoitus / Lauri Kaira 4 Alkusoitto 7 Puheenjohtajalta / Ilmo Laevuo 8 Pave Maijanen ja kaikki nämä vuodet 14 Välisoitto 15 Asiakasinfo 16 Risto Ryti muutoksen tuulissa 21 Soolo / Samu Haber 22 Reetta Ristimäki teki haaveestaan totta 26 Musiikin edistäminen yhdistyy 27 Kansan kopiointi tutkittiin 28 Jenni on viime vuoden radiotähti 29 Pykäläviidakko / Jaana Pihkala 30 Yksi tuhannesta / Thaurorod 30 ESEKekstra 3
alkusoitto Toimittaneet Riikka Hiltunen, Lauri Kaira ja Anu Karlson. Värttinässä laulavat Susan Aho, Mari Kaasinen ja Johanna Virtanen. WOMEX-palkinto Värttinälle Maailmanmusiikin tärkein messutapahtuma WOMEX on myöntänyt Suomen tunnetuimmalle kansanmusiikkiyhtyeelle WOMEX 12 Artist Award -palkinnon. Ensi keväänä 30 vuotta täyttävä Värttinä on ensimmäinen pohjoismainen artisti, jolle palkinto myönnetään. Muun muassa huikeista lavaesiintymisistään kiitelty yhtye vastaanottaa palkinnon 21. lokakuuta Kreikan Thessalonikissa messujen yhteydessä järjestettävässä palkintoseremoniassa. Suomi on tapahtumassa muutenkin näkyvästi esillä. Nordic Clubilla esiintyvien Tsuumi Sound Systemin ja nykyään Norjassa asuvan Niko Valkeapään lisäksi suomalaista luovuutta esitellään valkokankaalla: Kreikassa nähdään Soundbreaker, Kimmo Koskelan ohjaama palkittu dokumentti Kimmo Pohjosesta. Biisitykki-Brunila Billboardilla Suomalainen biisivienti on saavuttanut jälleen merkkipaalun: USA:n listaykköseksi on noussut r&b-artisti Trey Songzin albumi Chapter V, jonka säveltäjänimien joukosta löytyy Teemu Brunila. Crash-yhtyeensä lopettamisen jälkeen lauluntekemiseen ja tuottamiseen keskittynyt Brunila on ollut mukana kirjoittamassa Never Again -nimistä kappaletta. Helsingin Sanomat ehti jo uutisoida Brunilan olevan ensimmäinen suomalainen, joka on koskettanut USA:n listan ykköspaikkaa, mutta korjasi sen pari päivää myöhemmin viime vuoden lokakuussa listaykkösenä oli hip-hop-artisti J. Colen debyytti, jolle on sämplätty Eero Koivistoisen Bellskappaletta vuodelta 1973. 4
musavisa Helsingissä indiefestivaalikesä Vaihtoehtomusiikin ystäville riitti kesällä ohjelmaa Helsingissä. Kallion Hämeentien ravintolakeskittymän sisä- ja ulkotiloissa ensimmäistä kertaa järjestetyn Kuudes Aisti -festivaalin liput myytiin loppuun ja paikalle löysi kolmen päivän aikana yhteensä noin 10 000 kävijää. Helsingin Makasiineilla vuonna 2004 aloittanut marginaalimusiikkiin keskittyvä Flow-festivaali on puolestaan kasvanut jo samoihin mittoihin kuin maamme suurimmat rock-festivaalit. Viime elokuussa Flow keräsi Helsingin Suvilahteen oman ennätysyleisönsä, noin 63 000 kävijää. Kymmenes Flow-festivaali järjestetään Suvilahdessa 9. 11. elokuuta 2013. Seuraavan Kuudes Aisti -festivaalin tapahtuma-aika ja paikka eivät ole vielä tiedossa. Kuudes aisti on uusi kaupunkifestivaali. Kuva: Jussi Hellsten 1. Mikä seuraavista yhtyeistä ei ole levyttänyt kappaletta Whiskey in the Jar? a) Metallica b) Pulp c) Thin Lizzy d) ZZ Top 2. Mikä äänite oli 1990-luvun eniten myyty elokuvan soundtracklevy USA:n ja Ison-Britannian myyntitilastojen mukaan? a) The Bodyguard b) Forrest Gump c) Titanic d) The Lion King 3. Minkä bändin liveäänite on nimeltään At Fillmore East? a) The Band b) Grateful Dead c) The Allman Brothers Band d) Lynyrd Skynyrd 4. Samuli Putron uuden albumin nimi on a) Tavalliset hautajaiset b) Erikoiset häät c) Tavalliset ristiäiset d) Katkera kuu 5. Minkä bändin kokoelmalevyjä ovat Gems, Pandora s Box ja Big Ones? a) Aerosmith b) Led Zeppelin c) Bon Jovi d) Chicago Intialaisia vieraita Etnosoissa Savoy-teatterin lavalla. 25-vuotiaat maailmanmusiikin lähettiläät Syksyllä 25-vuotisjuhliaan viettävät Helsingissä Savoy-teatteri sekä Etnosoi!-festivaali, joiden molempien rooli Suomen maailmanmusiikkikentällä on vertaansa vailla. Maailman musiikin keskuksen tuottama etnofestivaalipioneeri on tuonut maahan monia artisteja, joita ei ole aiemmin Suomessa tai Euroopassa nähty. Viime vuosina Etnosoi! on laajentanut toimintaansa myös Tampereelle sekä Helsingin ympäryskuntiin. Vähemmälle ei jää vierailuteatterina toimiva Savoy-teatteri, joka tarjoaa lavan vuosittain noin 200 esiintyjäryhmälle painottuen erityisesti omissa tuotannoissaan maailmanmusiikkiin. Juhlijoiden historiat kietoutuvat toisiinsa: vuosien varrella kymmeniä Etnosoi!-konsertteja on kuultu Savoy-teatterissa, ja ensi marraskuussa Etnosoi!n artisteista Savoy-teatterin lavalla esiintyvät Kayhan Kalhor & Erdal Erzincan (Iran/Turkki) sekä Dhoad Gypsies of Rajasthan (Intia). Minkä James Bond -tunnarin he levyttivät? KUVA: SAVOY-TEATTERI 6. Kenen ensimmäinen albumijulkaisu oli nimeltään Piano, rumpu ja kukka? a) Jukka Poika b) 22-Pistepirkko c) PMMP d) Tavaramarkkinat 7. Queen levytti aikoinaan biisin Radio Ga Ga. Kuka on levyttänyt biisin Radio? a) Volbeat b) Bruce Springsteen c) The Corrs d) R.E.M. 8. Mikä yhtye on levyttänyt Mikko Alatalon Rokkilaulaja -biisin? a) Kontra b) Juliet Jonesin Sydän c) Egotrippi d) Kelpo Pojat 9. Minkä James Bond -elokuvan tunnarin myös suomalainen Poets of The Fall on levyttänyt? a) Goldfinger b) You Know My Name c) Licence to Kill d) Tomorrow Never Dies Laatineet Tuomas Talonpoika ja kari niemelä. oikeat vastaukset sivulla 29. Kuva: mikko harma 5
alkusoitto Toimittaneet Riikka Hiltunen, Lauri Kaira ja Anu Karlson. HIM täyttää vuosia. HIMiltä juhlavuoden kokoelma 20-vuotias HIM julkaisee lokakuussa ensimmäisen koko uransa kattavan kokoelman XX Two Decades of Love Metal, joka sisältää myös yhden uuden kappaleen Strange World. HIM on Suomen kaikkien aikojen kaupallisesti menestynein yhtye. Kuva: joonas Brandt Gramex Musiikkimessuilla Tekijänoikeusjärjestö Gramex osallistuu Helsingin Musiikkimessuille lokakuussa. Tapahtuma on Helsingin Messukeskuksessa torstaista sunnuntaihin 25. 28.10. Gramexilla on yhteinen osasto Muusikkojen liiton ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen kanssa. Samaan aikaan Messukeskuksessa on myös Kirjamessut, eli yhdellä kertaa voi tutustua monenlaiseen hengenravintoon. 6
88,6 MHz nrgm.fi Kirjan arvoinen Veikko Lavi Veikko Lavin (1912 1996) syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi on julkaistu kansantaiteilijan nuoruusvuosia käsittelevä kirja Kun suksi ei luista: Veikko Lavin nuoruusvuodet 1912 1949. Lavitutkija Matti Halmetahon kirjoittama opus on ensimmäinen osa kansantaiteilijan elämäkertaa. Taiteilijavuosista kertova toinen osa ilmestyy syksyllä 2013. Nuorgamia syksyllä myös radiossa Lyhyessä ajassa merkittäväksi musiikkimediaksi kasvanut Nuorgam-verkkosivusto laajentaa toimintaansa radion puolelle. Nuorgamin toimittamaa ohjelmaa kuullaan syksyn ajan viikoittain Radio Helsingin taajuudella 88,6 MHz sekä maanlaajuisesti internetin kautta: www.nrgm.fi. Disco Ensemblen yllätyskumppani Fanit lienevät hieraisseet korviaan, kun ovat kuulleet Disco Ensemblen uudesta yhteistyökumppanista. Punk-/post-hardcore-yhtyeen 21. syyskuuta ilmestyneen uuden Warriorslevyn on tuottanut Jukka Immonen, joka tunnetaan paremmin työskentelystään poppareiden, kuten Jenni Vartiainen ja Anna Abreu kanssa. Disco Ensemble popahtaa? kuva: topias hirvonen puheenjohtajalta Ilmo Laevuo Gramexin hallituksen puheenjohtaja Uhkia vai mahdollisuuksia? Tuoreena puheenjohtajana minulla on ilo tervehtiä kaikkia Gramexpressin lukijoita. Edellinen puheenjohtaja ehti olla toimessaan 32 vuotta. Tuona aikana Gramex on merkittävästi kasvanut, kehittynyt ja monipuolistunut oikeudenhaltijoidensa tekijänoikeusorganisaationa. Samaan aikaan tekijänoikeuksien käyttömuotojen ja -tarpeiden kasvava kehitys on ollut valtavaa. Tekijänoikeudellisen aineiston levitys on helpottunut dramaattisesti. Sisällön tuottaminen, mihin muutama vuosikymmen sitten tarvittiin järeitä investointeja, voi olla nykyään joka kodin harrastuksena. Tämä on Sisällön tuottaminen voi nykyään olla joka kodin harrastuksena. vaikuttanut kuluttajien ajattelutapaan, ja uusia liiketoiminnallisia palvelumalleja ja tekniikoita on kehittynyt. Tekijänoikeudellista materiaalia synnyttävien ja levittävien toimintojen sirpaloituessa ja monipuolistuessa on kehittynyt suuria palveluteollisuuden toimijoita, joiden primääri tavoite on kerätä aineistoa oikeuksien haltijoilta yksiin käsiin, jotta kuluttajat pääsisivät helposti ja tehokkaasti käyttämään näitä sisältöjä. Tekijänoikeuksia liiketoimintansa merkittävänä painopisteenä pitävien toimijoiden määrä on moninkertaistunut. Tämä kehitys saatetaan kokea vaikeuttavana olosuhteena ja tekijänoikeuksien joutumisena eri intressien puristukseen. On totta, että toimintaympäristön moninaistuminen luo tekijänoikeuksien haltijoille ja tekijänoikeusjärjestöille uudenlaisia haasteita. Hyödyntävien tahojen paine tekijänoikeusalaa kohtaan kasvaa, ja monia asioita käsitellään ja päätetään mielikuvien ja kaupallisten intressien paineessa. Samalla kuitenkin tekijänoikeudellisten sisältöjen kysyntä on historiallisen korkealla ja kasvaa kasvamistaan. Tämä luo niiden oikeudenhaltijoille suuria mahdollisuuksia lailliseen ja tuottavaan sisällön levittämiseen. Sisällöille on tarjolla ennen kokemattoman suuruinen markkina-alue ja -volyymi. Tilanteen kääntäminen oikeudenhaltijoiden hyödyksi uhkakuvien sijasta vaatii luovaa ja pelkäämätöntä ajattelua. Uusien toimintatapojen ja yhteistyömallien löytäminen moneen suuntaan on avainasemassa tiellä kasvuun ja menestykseen. Mahdollisuudet ovat edessämme. Kuva: saara vuorjoki 7
Kyllä minä olin aina vähän semmoinen eturivin sälli. 8
Pave Teksti anu karlson Kuvat matti matikainen Maijanen ja kaikki nämä vuodet Kesällä Pave Maijasta, laulajaa ja lauluntekijää, muistettiin Iskelmä-Finlandiaksi nimetyllä palkinnolla. Kun sellaisen saa yli kuusikymppinen muusikko, se voidaan tulkita elämäntyöpalkinnoksi. Mutta Paveko iskelmälaulaja? Kuvat: EMI Finland 9
10 Jos kuuntelet mitä soitat, se toimii.
Iskelmä-Finlandiassa pelin henkeen kuuluu, että ehdokkaita asetettaessa jokaiselta kysytään suostumusta. Pave Maijanen ei pidä lokeroimisesta, ja jos hän olisi kieltäytynyt, hän olisi sillä lokeroinut itsensä. Ei se mitenkään noloa ollut, hän vakuuttaa. Ja siinähän sitten vielä kävi hyvin. Pave Maijanen syntyi samana päivänä, jona Urho Kekkonen täytti 50 vuotta. Lappeenrannassa oli varuskunta, jossa isä Maijanen palveli vääpelinä. Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni varuskunnassa, jossa oli soittokunta. Oli iltahartauksia ja vartionvaihtoja, virsiä ja marsseja, ja aina oli soittokunta mukana. Todella kaunis saundi. Musiikkivaikuttajia olivat myös radio ja isän huuliharppu. Pikku Pekkakin (se on Paven oikea nimi) sai oman soittimen, oikean kääntöharpun, kun oli osoittanut riittävää harrastuneisuutta. Tulivat ensimmäiset keikat varuskunnan juhlatilaisuuksissa. Pikku narsisti Kun funtsaan elämäni ensimmäistä esiintymistä eskadroonan joulujuhlassa jos siinä olisi tapahtunut jokin kommellus, minun urani olisi luultavasti ollut siinä. Sen sijaan olin ilmeisen haltioissani suosionosoituksista. Narsisti oli syntynyt. Pekka lauloi myös lastentarhassa ja varuskunnan poikakuorossa. Kyllä minä olin aina vähän semmoinen eturivin sälli. Mutta 1960-luku, suurten ikäluokkien teini-iän vuosikymmen, sytytti liekin. Ensin tuli rautalankamusiikki, sellainen jossa oli oikeaa rähinää. Sähkösoittimet sähköistivät. Autotalleissa ja kellareissa viritettiin rautalankaa laudankappaleisiin, tehtiin säilykepurkin avaajista virittimiä, saatiin aikaan räminää ja rutinaa. Beatlesista tuli Pave Maijaselle johtotähti. Kaveriporukassa jollakin oli jo oikea sähkökitara ja jollakin oli sähköbasso, ja vahvistin oli suuri ihme. Pojat saivat laitteita lainaksi paikallisesta musiikkikaupasta ja alkoivat pauhata nuorisotalolla. Syttyi liekki, joka palaa edelleen. 1960- luvun mittaan oli useita bändejä joissa olin mukana. Käytiin jo rockin SM-kisoissa ja voitettiinkin yhdet kisat. Keväällä 1969 Pave pääsi ylioppilaaksi. Kesällä, kun hän oli kaljatehtaalla töissä, tuli Pedro Hietaselta puhelu, että Kristianille ollaan kokoamassa uutta bändiä syksyksi tuletko bändiin? Pang! Se oli siinä. Itseoppinut Opetusta Pave ei ollut missään vaiheessa saanut, sillä sellaista ei kevyen musiikin soittajille ollut siihen aikaan olemassa. Työ opetti. Se tuli kantapään kautta, vahvistaa Pave. Soittaminenhan on kuuntelemista: jos kuuntelet mitä soitat, se toimii. Monet tuntemani jousisoittajat ovat harmitelleet sitä, että klassisessa koulutuksessa kiinnitetään vähän tai ei lainkaan huomiota korvakuulolta soittamiseen ja improvisaatioon. Suomen alkuaikojen rock-kulttuuri perustui matkimiselle. Niin Paven omissakin bändeissä: Kristianin jälkeen tulivat Smokings, Pepe and Paradise, Rock n Roll Band ja progeen kallistuva Royals. Omaa uraansa Pave luonnehtii perässähiihdoksi siihen asti, kunnes alkoi tehdä omia biisejä. Se tapahtui 1979 80, ja bändin nimi oli Pave s Mistakes. Ensin hän Royalsin innoit- Melkein jumppamaikka Porvarillisen ammatin hankkimista Pave Maijanen on harkinnut tasan yhden kerran. Ylioppilaaksi päästyäni kävin pyrkimässä Jumpalle, koska olin innokas sporttaaja. Olin joukkueurheilufriikki ja pelasin ennen kaikkea jääkiekkoa. Pave tunnustaa jopa jääkiekkouran käyneen mielessä, sillä hän pelasi Suomi-sarjaa edustusjoukkueessa jo b-juniori-ikäisenä. Minulla oli selvästi lahjoja, olin vain vähän liian pieni. Kun törmäsin Leuka Monoseen, hyvä että selvisin hengissä. Ei puuttunut paljoa, että Pave olisi päässyt opiskelemaan Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle. Kun monesta sadasta pyrkijästä valittiin 25, hänen sijalukunsa oli 30:n paikkeilla. Minusta olisi tullut pirunmoinen jumppamaikka, Pave huudahtaa. Pedagogiset kyvyt ovat olemassa, mutta kohtalo vei eri polulle. Kohtalon sormi valitsi reikälevystä oikean numeron! Ilmapiirin luoja Paven sosiaaliset kyvyt eivät ole menneet hukkaan, sillä hän on tehnyt huomattavan uran myös tuottajana. Wigwam oli tekemässä uutta levyään Nuclear Night Club, ja Love Tuottamisessa ensimmäinen asia on sosiaalisen ilmapiirin ylläpitäminen. tamana kirjoitti englanniksi, mutta kun tuohon aikaan esillä olivat Pelle Miljoona, Eppu Normaali ja liuta muita suomalaisia punkyhtyeitä, Pave vaikuttui niiden suomenkielisten tekstien elämän mausta. Siten Pave Maijanen, joka muuten tunnetaan verkkaisista, mietiskelevistä laulelmistaan, aloitti villisti rokkaavalla kannanotolla Pidä huolta. Se lienee edelleen hänen tunnetuin biisinsä, eikä ainoastaan tv-mainokseen päätymisensä ansiosta. Recordsilta soitettiin Pavelle, että lähtisikö hän tuottamaan sitä. Ja kun minä olen varuskunnasta kotoisin ja faija oli vääpeli, minuun on tarttunut aivan ilmeisesti sosiaalisia kykyjä, tulla toimeen ja ehkä vähän liidata omalla tavallani joukkoa, miettii Pave. Tunnen että onnistuin tosi hyvin siinä Wigu-jutussa. Siellä oli aikamoisia persoonia, joiden väliset kemiat eivät aina olleet erityisen ruusuisia. >>> 11
Pave Maijasella on vahva näkemys onnistuneen tuottamisen lähtökohdista. Häntä eivät kiinnosta nappulat ja namikat, eivät edes saundit, sillä äänittäjä on niitä varten. Tuottamisessa ensimmäinen asia on sosiaalisen ilmapiirin luominen ja ylläpitäminen. Jos sitä ei ole, niin voit olla ihan mikä tähti tahansa, eikä tule mitään. Fiiliksen pitää olla kondiksessa. Positiivista ylpeyttä äänessään Pave luettelee tuotantoja, joiden menestymiseen hänellä on oma osuutensa: Dingo ihan sama tarina kuin Wigwamilla. Ei kovin helppoa sakkia keskenään, ja kaksi ensimmäistä levyä ihan loisteliasta toimintaa. Hurriganes olen tuntenut Remun 70-luvun alusta lähtien, ei mitään ongelmaa. Ja aika monia muita. Juuri siksi että olen pyrkinyt pitämään ilmapiiriä yllä, uskon että kaikki ne produktiot, joissa olen ollut mukana, ovat olleet miellyttäviä. Minuun on luotettu ja minusta on myös pidetty. Mestarit Areenalla Vuosituhannen vaihteessa koko kevyttä musiikkia rakastavaa Suomea kohautti projekti nimeltä Mestarit Areenalla. Kirka, Hector, Pepe Willberg ja Pave lauloivat yksin ja yhdessä täysille saleille ympäri Suomea. Se oli alusta loppuun komea juttu. Ajattelin, että sen jälkeenhän on latu auki lähteä bändin kanssa heilumaan, Pave muistelee. Mutta kävikin aivan päinvastoin. Pave Maijanen orkestereineen ei vetänyt väkeä, vaan kohtasi tyhjiä saleja. Vuoden kuluttua Pave totesi, että tämä on elinkeinon harjoittamista, ja jossakin vaiheessa siitä on alettava ansaita. Hän tuumi, että pystyisi ehkä rakentamaan oman soolo-ohjelmiston, vaikkapa vain tunnin ensi alkuun. Kuin tilauksesta hän sai soiton tutulta kaverilta, joka kyseli, kiinnostaisiko häntä tehdä soolokeikkaa. Aluksi oli kova paikka mennä yksin ihmisten eteen. Mutta pian Pave mieltyi uuteen konseptiin. Kutsun sitä takapihan stand-upiksi. Tajusin, että ihmisten eteen ei voi mennä ja alkaa vain soittaa ja laulaa, vaan ihmisten kanssa pitää rupatella. Ja kyllähän minusta juttua lähtee, kun moodi on oikea. Keikkoja tuli, ja ohjelmisto laajeni nopeasti yhdestä tunnista kolmeen. Sain tämän jutun uudelleen raiteilleen. Minulla ei ole ollut moneen vuoteen hädän päivää, enkä puhu nyt taloudesta, vaan ylipäätään musiikin esittämisestä ja koko jutun toteuttamisesta. Se jotenkin kulkee hienosti, tykkään tästä hommasta. Pave iloitsee siitä, että hänellä soolokeikkojen lisäksi on silloin tällöin tilaisuuksia esiintyä bändien kanssa myös isojen bändien, jopa sinfoniaorkesterien. Tänä vuonna on ollut Riku Niemen orkesterin kanssa pari huikeaa keikkaa. On ollut pienempien bändien kanssa joitakin juttuja, jotka ovat olleet hauskoja täällä lomassa. Koen jotenkin kiehtovana ajatuksena, että voisin pikkuhiljaa alkaa hidastaa tahtia. Säveltäjä ja sovittaja Pave Maijanen on työskennellyt niinkin klassisen kokoonpanon kuin jousikvartetin kanssa. Se alkoi Unto Kupiaisen runoista. Pave sävelsi ja sovitti niitä pyynnöstä kvartetille, joka sittemmin otti nimekseen Polaris, Kupiaisen viimeisen kokoelman mukaan. Meillä on ollut keikkoja 20 vuoden aikana tasaisen harvakseen, ehkä kaksi vuodessa, mutta ne ovat olleet aina riemukkaita. Polariksen ohjelmistossa on myös Paven omia biisejä, jopa rokkia ja bluesia. Pave kehittyi pikku hiljaa sovittamisen käsityössä. Ruokahalu kasvaa syödessä, ja muutama kappale, muiden muassa Elämän nälkä, on saanut peräti sinfoniaorkesteriasun. Mutta tämä jousikvartettijuttu on ollut sellainen sivuprojekti, josta kukaan ei tiedä mitään. Aina kun esiinnymme, ihmiset kysyvät että miksei näitä ole missään; miksei näitä ole jollain levyllä. Kaivattu G-päivä Pave liittyi Gramexin asiakkaaksi 1970-luvun alussa. Hän tunnustaa Gramex-korvausten olevan omassa taloudessaan merkittävä tu- lonlähde. Gramexin ääniterekisterissä on hänen nimellään noin 2 200 eri kappaletta. Kollegojen kesken puhutaan G-päivästä. Se oli ennen lokakuussa, mutta nyt varhennetun tilitysaikataulun mukaisesti jo kesäkuussa. G-päivää aina odotellaan. Ehkä se ei vielä tuota minulle ihan samassa määrin kuin vanhoille körmyille, mutta minun mittakaavassani ja minun varallisuudessani se tuntuu. Pave on tänä vuonna pysähtynyt tuumimaan sitäkin, että hän on nyt 43 vuotta toiminut muusikon ammatissa. Tilastollisesti se ylittää reippaasti suomalaisen keskimääräisen työuran. Koen jotenkin kiehtovana ajatuksena, että voisin pikkuhiljaa alkaa hidastaa tahtia. Jos se tapahtuisi niin, että tämän homman laatu ehkä vielä kohenisi jollain lailla Minua ei hirveästi kiinnosta enää lähteä pyörimään kapakan nurkkaan jurristen asiakkaiden viihdyttäjäksi. Lätkäfriikki Syksy merkitsee Pavelle, paitsi keikkakauden käynnistymistä, myös sangen mieluisan vapaa-ajan harrastuksen lähtömerkkiä. Pave on lätkäfriikki ja pelaa veteraanien joukkueessa nimeltä Pietarinkadun Oilers. Lätkä putoaa jäähän, ja hampaat irvessä mennään. Se on suurenmoista. Yli kuusikymppisenä on pirun hyvä, että on joku juttu, joka on aika rankkaa. Jääkiekko kysyy kovaa kuntoa, mutta ennen kaikkea kovaa luustoa. Riskit ovat melkoiset. Pave tunnustaa käyneensä kymmenen viime vuoden aikana läpi kolme olkapääleikkausta, kaikki lätkänpeluusta aiheutuneita. Milloin on solisluu kappaleena, milloin kiertäjäkalvosin revennyt, Pave naurahtaa. Rentoa harrastejääkiekkoa! 12
Pave Maijanen levyllä (valikoima) Albumeja Tanssivat kengät (1983) Maijanen (1984) Palava sydän (1985) Maailman tuulet (1987) Kuutamokeikka (1990) No Joking (1991) Sirkus saapuu tivoliin (1994) Kohti uutta maailmaa (1998) Mestarit Areenalla (+ Kirka, Hector, Pepe); live (1999) Mustaa valkoisella (2000) Kaikessa rauhassa (2010) Kokoelmia Lähtisitkö 28 suosituinta (1999) Kokoelma 2003 Kaikki nämä vuodet 1969 2010 13
välisoitto Toimittaneet Riikka Hiltunen, Lauri Kaira ja Anu Karlson. 14 Wagneria monitasoisesti Helsingin Juhlaviikkojen 2012 ehdottomiin tähtihetkiin lukeutui Wagnerin oopperan Tristan ja Isolde puolinäyttämöllinen esitys Musiikkitalossa. Siihen liittyi olennaisena osana videotaiteilija Bill Violan visuaalinen näkemys, joka levittäytyi koko saliin. Kokonaistaideteos Wagnerin hengessä mutta nykyajan tekniikan keinoin toteutettuna oli syntynyt kapellimestari Esa-Pekka Salosen, ohjaaja Peter Sellarsin sekä Violan yhteistyönä. Solisteina lauloivat Violeta Urmana, Ben Heppner, Matti Salminen, Jukka Rasilainen ja Michelle DeYoung. Esitys nähtiin ja kuultiin loppuunmyydyssä Musiikkitalossa kaksi kertaa, ja sen televisiointi tullaan näkemään ensi loppiaisena Ylen Teema-kanavalla. Kuva: kira perov Opetusministeriöltä tekijänoikeuspolitiikkaa Opetusministeriössä on laadittu keskustelumuistio tekijänoikeuspolitiikasta. Asiakirja oli elokuussa lausuntokierroksella. Asiakirjassa kuvaillaan kiinnostavalla tavalla tekijänoikeutta, tekijänoikeuden eri toimijoita ja siihen liittyviä haasteita. Asiakirjaan voi tutustua osoitteessa: www.minedu.fi > Tekijänoikeus. Kuva: osma harvilahti Timo Lassy huomioitiin DownBeatissa Saksofonisti Timo Lassy on noteerattu arvostetun jazzlehti DownBeatin vuosi-äänestyksessä. Kriitikot nostivat Lassyn Rising Stars -kategoriassa kiinnostavimpien baritonisaksofonistien joukkoon. Lassyn syyskuussa ilmestyneen kolmannen albumin In With Lassy julkaisi italialainen Schema Records. EU valmistelee direktiiviä kollektiivihallinnosta EU-komissiossa valmistellaan direktiiviä, joka säätelisi nykyistä tarkemmin tekijänoikeusjärjestöjen toimintaa. Komissio kertoo päämääränä olevan mm. parantaa yhteisvalvontajärjestöjen avoimuutta, jotta oikeudenhaltijat voivat valvoa niitä tehokkaammin, sekä helpottaa musiikkiteosten tekijänoikeuksien lisensointia usean maan alueella toimiviin verkkopalveluihin. Direktiiviluonnoksen tavoitteita on pidetty pitkälti kannatettavina, mutta sitä on arvosteltu liiasta yksityiskohtaisuudesta sekä byrokratian ja lisäkustannusten aiheuttamisesta.
Santtu Rouvali Tampereelle Tampere Filharmonia saa nuoren ylikapellimestarin Radion sinfoniaorkesterin johtoon siirtyvän Hannu Linnun seuraajaksi. Tehtävään on valittu Santtu-Matias Rouvali, 26. Rouvali on jo ehtinyt tulla tutuksi suomalaiselle ja vähän kansainvälisellekin musiikkiyleisölle; hänet on nähty muun muassa Radion sinfoniaorkesterin edessä sekä sairastuneen kollegan nopeana korvaajana että varta vasten kiinnitettynä. Hän aloittaa kolmivuotisen kautensa Tampereella elokuussa 2013. SoMe-vinkkejä muusikoille Kansanmusiikki-instituutti on julkaissut oppaan, josta marginaalimusiikin tekijä voi etsiä neuvoja markkinointiin sosiaalisessa mediassa (Sirpa Lahti & Jimmy Träskelin: Verkkomarkkinoinnin opas marginaalimusiikin äänenkantajalle). Julkaisijasta ei kannata hämääntyä opit ovat sovellettavissa myös muihin musiikkigenreihin. Oppaan julkaisun yhteydessä on luotu myös verkkomarkkinointiblogi (www.verkkomarkkinoinninopas.tumblr. com), jonne Kansanmusiikki-instituutti tuottaa syksyn aikana kirjan artikkeleita syventävää materiaalia, kuten havainnollistavia videoita. Uusi WIPOsopimus Näyttelijöiden, tanssijoiden ja muusikoiden tekijänoikeudellisesta suojasta allekirjoitettiin kesäkuussa Pekingissä uusi sopimus, joka kattaa esitykset elokuvassa ja televisiossa. Sopimus tehtiin Kiinan isännöimässä Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) diplomaattikonferenssissa. Sopimus täydentää vuonna 1996 tehtyjä WIPOn ns. internet-sopimuksia, joilla tekijöiden, musiikin esittäjien ja tuottajien oikeudet saatettiin vastaamaan teknisen kehityksen vaatimuksia, erityisesti käyttöä tietoverkoissa. Ennen tätä sopimusta esittävien taiteilijoiden esitykset elokuvassa ja televisiossa olivat kansainvälisen suojan ulkopuolella. Sopimus on tärkeä erityisesti niissä maissa, joissa esittävien taiteilijoiden suojassa on puutteita. Sen sijaan Euroopan unionin tai Suomen lainsäädäntöön sopimuksesta ei suoraan aiheudu merkittäviä muutoksia. Uusi lakimies Gramexiin Gramexissa aloitti 1. elokuuta uusi lakimies Juhani Ala-Hannula. Juhani on 31-vuotias helsinkiläistynyt kuusistolainen. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa vakuutusalalla, viimeksi Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolassa asiantuntijana. Kuva: Sari Lindström Kuva: kaapo kamu Av-opettajille tekijänoikeusoppia Luovan työn tekijät ja yrittäjät LYHTY järjesti 21.9. AV- ja mediaopetuksen tekijänoikeusfoorumin Suomen Elokuvasäätiön auditoriossa Helsingissä. Lähes kuusikymmentä opettajaa sai foorumissa tietoa muun muassa siitä, mitä lupia tarvitaan oppilaiden omien av-tuotantojen tekoon ja mitä erilaisten av-aineistojen käyttöön opetuksessa. Mukana oli asiantuntijoita Tuotoksesta, Kopiostosta, Gramexista ja Teostosta. Opettajille suunnattu seminaari oli osa valtakunnallista Tekijänoikeuspäivähanketta. Viime vuonna vastaava foorumi järjestettiin musiikkialan opettajille. asiakas info Ääniteilmoitukset vuodelta 2012 Kaikista uusista julkaistuista tallenteista, myös radiopromoista ja singleistä, tulee toimittaa ääniteilmoitus Gramexille kuukauden kuluessa julkaisusta. Loppuvuonna 2012 julkaistujen tallenteiden ääniteilmoitusten pitää olla Gramexissa tammikuun 2013 loppuun mennessä. Mikäli vielä on ilmoittamatta aikaisemmin julkaistuja tallenteita, myös näiden ilmoitusten tulee olla silloin Gramexissa. Ääniteilmoituslomakkeita voi täyttää ja tulostaa kotisivultamme www.gramex.fi. Gramex mukana Musiikkimessuilla 25. 28.10.2012 Gramex on mukana Helsingissä järjestettävillä Musiikkimessuilla yhdessä Suomen Muusikkojen Liiton sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen kanssa. Tervetuloa tapaamaan meitä! 15
Muutoksen Teksti lauri kaira Kuvat jouni romppanen tuulet 16
Isojen avomeripursien kipparina usein nähty asianajaja Risto Ryti toimi Gramexin puheenjohtajana aikana, jolloin muutoksen tuulet keinuttivat musiikkialaa. 17
Keväällä Risto Ryti purjehti kahden ystävänsä kanssa Atlantin yli Karibialta Ranskaan. Risto Ryti tuli Gramexin hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1980, noin kolmetoista vuotta Gramexin perustamisen jälkeen. Hänen puheenjohtajakaudellaan Gramexin tontti laajeni paljon ja internet toi suuria muutoksia koko musiikkialalle. Alussa Gramex keräsi korvauksia vain Yleisradiolta ja vähäisessä määrin MTV:ltä, Ryti muistelee. Meillä oli käytännössä yksi maksava asiakas, ja alkuaikojen yhteistyö oli mutkatonta ja positiivista. Sovittiin asiat kerralla selviksi, ja vuosittain tehtiin lähinnä indeksitarkistukset. Rakkauteen alkoi kuitenkin tulla ryppyjä, kun kaupalliset radiot perustettiin. Ylessä reagoitiin yllättävällä tavalla. He halusivat muuttaa ne perusteet, joiden pohjalta Yleisradion Gramex-korvaukset määriteltiin. Minuuttihinta romahti Ymmärrän tietysti, että kaupallisten radioiden tuoma uusi kilpailutilanne oli Ylelle suuri muutos. Mutta ei siitä kuitenkaan pitäisi seurata se, että musiikin minuuttihinta Suomessa romahdutettiin, Ryti sanoo. Musiikki on radion tärkein tuotannontekijä, ja sen hinnan tulisi perustua normaaleihin liiketaloudellisiin periaatteisiin. Radiosoittojen monikymmenkertaisen lisääntymisen pitäisi tietysti näkyä myös korvausten kokonaiskertymän merkittävänä kasvuna. Rytin mielestä julkinen organisaatio ei voi vaatia tuotetta halvemmalla sillä perusteella, että sille syntyy yksityisiä kilpailijoita. Se, että kaupunkiin perustetaan McDonalds, ei tarkoita, että kunnan ruokalan keittiön pitäisi saada perunat aiempaa halvemmalla. Sitä mukaa kuin radioiden määrä ja radiosoiton määrä kasvoi, keskimääräiset minuuttihinnat alenivat. 18
Atlantin valtamerellä 14-metrisen katamaraanipurren vauhti ylitti välillä 30 solmua. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Gramexilla on nykyisin erittäin hyvä yhteistyösuhde radioiden kanssa. Yleä autoimme ratkaisevasti Areena-verkkopalvelun rakentamisessa. Keräsimme oikeuksia pitkin maailmaa, jotta pystyimme lisensoimaan tuon palvelun. Mikään maailman Gramex-järjestö ei olisi pystynyt sellaisia lisenssejä antamaan; se oli pioneerityötä. Yhden asian liikkeet saivat massoja taakseen samastamalla sananvapauden ja ilmaistuotteet. Kaupallinen radiotoiminta Kun kaupalliset radiot perustettiin, sekä Ylen että myös Gramexin maailma muuttui. Kun siihen asti maksavia asiakkaita oli ollut käytännössä yksi, kohta niitä oli yli 60. Kaupallisten radioiden perustaminen oli lobbauksen mestarinäyte. Ryti muistelee erittäin hyvällä radioiden liiton ensimmäisiä vetäjiä. Teimme uusien radioiden kanssa hyvää yhteistyötä. Mediaympäristön muuttuessa myös näkemyserot korvauksiin liittyvistä kysymyksistä kuitenkin kasvoivat, ja kun yhteistä säveltä ei löytynyt, päädyttiin jättämään asiat ulkopuolisten eli välimiesoikeuden ratkaistaviksi. Peiliin katsomisen paikka 1990-luvulla Gramexin tontti kasvoi taas merkittävästi. Eduskunta päätti, että Gramex-korvauksia alettaisiin kerätä radio- ja tv-asemien lisäksi myös taustamusiikin käyttäjiltä, kuten ravintoloilta ja kaupoilta. Tämä koski noin kymmentä tuhatta yritystä, jotka olivat siihen asti maksaneet vain Teosto-korvauksia. Nyt niiden piti lain mukaan maksaa myös Gramexille. Tämän ilouutisen välittäminen jäi yksin Gramexin tehtäväksi. Ei varmasti ollut helppo tehtävä meidän alue-edustajillemme selittää tätä asiaa yrittäjälle, Ryti pohtii. Teosto tunnettiin, mutta >>> 19
Radiosoittojen moninkertaistumisen pitäisi näkyä korvaustulossa. Gramexista ei ollut kuultukaan. Monille käyttäjille ilmoitus velvollisuudesta maksaa musiikin käyttämisestä myös taiteilijoille ja tuottajille oli epämiellyttävä viesti. Meillä on tässä peiliin katsomista. Jos vastaava muutos tulisi tänään, sen viestintään lähdettäisiin ihan eri resursseilla. Näin jälkiviisaasti voi myös pohtia, miten yhteiskunta ja yrittäjäjärjestöt olisivat voineet auttaa asiassa. Kysehän oli tuhansia yrityksiä koskevasta uudesta lakisääteisestä velvoitteesta. Internetin puhuri Kaikkein suurin musiikkialaa koskeva muutos on tietysti internet. Se teki mahdolliseksi levittää musiikkia helposti, niin luvallisesti kuin luvattomasti. Jos Gramexilla on peiliin katsomista siinä, miten resursoimme toimintaamme 1990-luvulla, niin kansainvälisellä äänilevyteollisuudella on sitä siinä, miten se suhtautui Napsteriin, Ryti sanoo. Napsterin hyödyntämä uusi teknologia nähtiin uhkana, ei mahdollisuutena. Tämä oli megaluokan virhearviointi, jota korjataan vielä pitkään. Suomessa toki yritettiin. Meillä perustettiin Emma-niminen musiikin verkkokauppa, joka saattoi olla maailman ensimmäinen. Mutta joko tarjontansa, hintojensa tai tekniikkansa takia se ei kiinnostanut kuluttajia, ja siitä luovuttiin. Jälkinapsterilaisena aikana syntyi Effin kaltaisia yhden asian liikkeitä, jotka saivat taitavasti massoja taakseen samastamalla muun muassa sananvapauden ja ilmaistuotteet. Atlantin yli 18 päivässä Risto Ryti jäi eläkkeelle myös asianajotoimistostaan. Häntä nähdään nyt siis entistä enemmän isojen pursien ruorissa. Tämän jutun kuvitus on keväältä, jolloin Ryti ylitti kahden ystävänsä kanssa Atlantin 46-jalkaisella (runsaat 14 metriä pitkällä ja kahdeksan metriä leveällä) katamaraanilla. Reissuun lähdettiin Karibialta, mistä seilattiin Azorien kautta Lorrientiin Ranskaan. Matkalla oli vaihtelevaa tuulta ja keliä; parhaimmillaan vene kulki yli 30 solmua. Matkan pituus oli noin 3 500 merimailia eli vajaat 6 500 kilometriä. Siihen kului 18 purjehdusvuorokautta. Vähemmistöltä omaisuus? Koska kulttuurin tekeminen vaatii sekä lahjakkuutta, kouluttautumista että taloudellista panostusta, kulttuurituotteiden vieminen nettiin ei voi muuttaa niitä automaattisesti maksuttomiksi, Ryti sanoo. Kyse on kulttuurintekijöiden omaisuudesta, ja he ovat kaikissa yhteiskunnissa vähemmistönä. Saahan sillä tietty kannatusta, että vaatii enemmistölle lupaa riistää vähemmistön omaisuutta. Samaa tekniikkaa on käytetty menestyksellisesti kautta historian. Kun joku vaatii pienen vähemmistön työn ja yritystoiminnan tuloksia siirrettäväksi enemmistön vapaaseen käyttöön, kysymys on taloustieteellisestä näkökulmasta yhden sortin fasismista eli ei-marxilaisesta sosialismista. Ehkäpä kannattaisi hetki pohtia, mitä kulttuuri ei vain meidän kansakunnallemme vaan globaalisti merkitsee ja mitä seuraisi, jos kulttuurin, tiedonvälityksen ja muunkin tekijänoikeudellisesti suojatun talouden perusteet romutettaisiin. 20
Muu maa mustikka Ulkomailla keikkailu on monelle etenkin aloittavalle suomalaiselle artistille kiihottava ajatus. Edes Euroopassa kiertäminen kuulostaa hienolta ja täydelliseltä. Ulkomaille kurottaessa tuntuu että suuressa maailmassa kaikki olisi auvoisempaa. Suomessa suurin miinus etenkin populaarimusiikin esittämisessä on esiintymisajat. Olen itse esiintynyt orkesterini kanssa 23 Euroopan maassa, eikä missään muualla kuin Suomessa keikka yleensä ala 21:n jälkeen, eli nuoremmillakin faneilla on mahdollisuus osallistua illanviettoon. Suomessa normaali aloitusajankohta on valitettavan myöhään, usein jopa puolenyön jälkeen. Ja harvoin keikat ovat sallittuja kaikenikäisille. Soittoajat olkoot suomikeikkailun suurin miinus, mutta epäkohtia on muuallakin. Itä-Euroopassa, etenkään Venäjällä, ei mihinkään voi luottaa. Pahimmillaan paikallinen agentti maksaa dollareilla keikkapalkkion kiertuemanagerille lavan takana, ja sitten vasta bändi nousee lavalle, kun rahat on laskettu. Meiltä on peruuntunut tänä vuonna pelkästään Venäjältä kaksi keikkaa, EU:n ulkopuolella tulee kuskilla olla aina valmiina korruptiolahjoja. koska paikallinen järjestäjä ei koskaan maksanut lupaamaansa keikkapalkkiota eikä myöskään lentoja Venäjälle. Rahoja olisi mahdotonta periä jälkikäteen. Tiettyjen maiden keikat merkataankin aina kalenteriin Mikäli rahat tulevat -otsikolla. Kun ajamme EU:n ulkopuolisiin maihin keikkabussilla, tulee kuskilla olla aina valmiina korruptiolahjoja. Normaali paketti esimerkiksi Sveitsiin tultaessa on kymmenisen bändin t-paitaa ja kasa nimikirjoituksilla varustettuja cd-levyjä, joilla tullimies voi sitten tehdä mitä haluaa. Esimerkiksi ebayssä. Brysselin suosittu livemusiikkialue on niin vaarallinen, että keikkabussista ei saa mennä bäkkärille kuin vartijoiden kanssa. Fanien kanssa on todella pelottavaa ottaa yöpimeällä yhteiskuvia, kun joukossa vilisee puukkomiehiä ja huumekauppiaita. Saksa on hieno keikkamaa, mutta sieltäkin löytyy miinuspuoli. Kun keikkabussilla pysähtyy yöllä huoltoasemalle, sieltä ei saa vastaansa kuin rasvaisia höyrywursteja. Ehkä suurin miinus ulkomailla keikkailussa ovat kuitenkin kesäiset aamuherätykset. Kesällä 2012, kun meillä ei ollut yhtään vapaata viikonloppua, joka ikinen perjantai- tai lauantaiaamu herätyskello soi viideltä. Uninen ajomatka Helsinki-Vantaalle on jo kovin tuttua puuhaa. Ensi kesänä meillä on toivottavasti taas Suomessakin festarikeikkoja. On mukavaa ajella bäkkäriltä suoraan takaisin mökille ilman tietulleja ja rajanylityksiä ja mutustella Möttösen lihapiirakkaa tietäen, että keikkapalkkio tulee tilille varmasti. Ehdota solistia! Kenen ajatuksia sinä haluaisit lukea tältä sivulta? Lähetä ehdotuksesi osoitteeseen soolo@gramex.fi. 21soolo samu haber on helsinkiläisen Sunrise Avenue -yhtyeen keulakuva, joka pitää bändinsä kanssa matkustelusta, mutta kaipaa kovasti myös kotimaan keikkalavoille. kuva: marion berkowitz 21 Tällä palstalla musiikkia lähellä olevat henkilöt visioivat, urputtavat, pohtivat ja räyhäävät.
Reetta Ristimäki teki haaveestaan totta Oopperalaulaja Reetta Ristimäki elää täysillä lapsuudenunelmaansa. Nyt on aika keskittyä taiteelliseen työhön. Teksti ja kuvat eeva mehto 22
Ens alkuun oman oopperan johtajaksi. Kun Reetta Ristimäki polkee pyörällään Helsingin keskustassa hameenhelmat liehuen, ei ihan heti uskoisi, että ohi vilahti oopperalaulaja ja musiikkiteatterin perustaja. Mutta kun Reetta väläyttää operettihymynsä, joka paljastaa hänen laajan hammaskalustonsa, edessä on ilmiselvä tähti. Jo syntymälahjana saatu nimi Reetta Ristimäki on osuva tälle persoonalle. Reetta Ristimäki on juuri saanut valmiiksi elämänhaaveensa, joka on rakentunut pikku hiljaa, sitä mukaa kuin mahdollisuuksia on avautunut. Hän ja oopperalaulaja Jorma Hynnisen edesmennyt poika Marko Salo perustivat musiikkiteatteri Kapsäkin 12 vuotta sitten. Tänä vuonna Kapsäkillä on ollut Helsingissä oma näyttämö jo kolme vuotta. Nyt kun Kapsäkki on vakiinnuttanut vahvasti paikkansa Suomen kulttuurimaastossa, taiteellisena ja taloudellisena johtajana toiminut Ristimäki uskaltaa jättää hallinnolliset tehtävät. Ristimäki on tehnyt taiteellista työtä teatterin perustamisen ja johtamisen ohella toistakymmentä vuotta ja siirtyy nyt vapaaksi taiteilijaksi. Ristimäki toimii musiikkiteatteriesiintyjänä, käsikirjoittaa, ohjaa ja kuuluu edelleen Kapsäkin taiteelliseen toimikuntaan. Kapsäkillä on tarjolla monipuolinen kirjo musiikki- ja teatteriesityksiä: musikaaleista oopperoihin, jazzista kabareihin, lasten teatterista lasten oopperaan; barokkimusiikkia, ooppera-aarioita, improvisaatiota ja vapaa foorumi opiskelijoillekin. Ristimäen laulu-, esiintymis- ja ohjaustaidot ovat nähtävissä muun muassa huikeassa Kabaree Berliinissä, jonka pääosassa hän vahvasti esittää vanhenevan kabaree-emännän, Greta Kreuzbergin roolin. Lapsijohtaja Reetta Ristimäki on rakentanut haaveensa yhdistäen intuitiivisen taitonsa, rohkeutensa, sitkeytensä ja perusoptimisminsa. Organisointitaitoja Ristimäki uskoo oppineensa rehtori-isältään sekä aikuisopiston johtaja-äidiltään. Reetta kävi syntymässä 48 vuotta sitten Savossa, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa entisessä Nurmossa, nykyisellä Seinäjoella. Opettajaperheen esikoinen oli lahjakas lapsi. Kun jo nelivuotiaana lukemaan oppineelle tytölle koulu kävi pitkäveteiseksi, hän alkoi kirjoittaa näytelmiä, joita sai sitten esittää eri luokille. >>> 23
Nyt on optimistinen olo ja usko tulevaisuuteen hyvä. Vapaa-aikanaan Reetta Ristimäki emännöi omaa siirtolapuutarhapalstaa. Pihapiirin lapset Reetta organisoi jo varhain itse ohjaamiinsa näytelmiin. Koulun joulujuhlissa esitettiin usein Reetan kirjoittamia näytelmiä. Monilahjakas tyttö soitti viulua, harrasti pianon- ja kitaransoittoa, partiota, kuvaamataitoa, laulukirjojen opettelua kannesta kanteen Niin, ja lentopalloa ja pesäpalloa hän pelasi SM-tasolla. Ja mikä tärkeintä, harrastin rytmistä joukkuevoimistelua ja tanssia aina lukion loppuun saakka. Jo lapsena Reetta julisti, että hänestä tulee oopperalaulaja. Tämä idea kylläkin unohtui lähes 20 vuodeksi. Oppia teatterista Unelmiaan toteuttaakseen Reetta muutti heti ylioppilaaksi päästyään suureen maailmaan eli Helsinkiin, kouluttautui opettajaksi isänsä tavoin, mutta näytteli samalla Ylioppilasteatterissa. Aivan loistavaa pohjakoulutusta musiikkiteatterin johtajalle, sanoo Ristimäki. Erikoistuin kuvaamataiteeseen, liikuntaan sekä musiikkiin ja tein jo opinahjossani 24 musiikkiteatteria. Olen myös tyypiltäni johtajaluonne. Minulla on hyvät hermot, kyky hahmottaa kokonaisuuksia sekä tarpeeksi näkemystä siitä, miten asiat kannattaa organisoida. En ole silti sellainen johtaja, jolla olisi tarve olla päsmäröimässä. Monissa tilanteissa vetäydyn myös taustalle ja osaan kysyä neuvoja, sillä olen oppinut työssäni riittävän paljon huomatakseni, että tiedänkin varsin vähän. Ilman vaatimattomuuden häivääkään Ristimäki luettelee avujaan. Mutta ei hän silti mikään diiva ole; hän vain tuntee itsensä, luottaa mahdollisuuksiinsa ja puhuu kokemuksestaan. Ristimäki aloitti laulunopinnot jo kesken luokanopettajan opintojen, kun hän pääsi Sibelius-Akatemian solistiselle osastolle opiskelemaan laulua. Töiden ja opiskelun lomassa hän meni naimisiin ja sai kaksi tytärtä, Essin ja Ellen, ennen kuin erosi. Vaatimuksia ja kannustusta Laulua Ristimäki opiskeli vaativan ja temperamentistaan kuulun professorin Liisa Linko-Malmion johdolla ja myöhemmin lempeämmän mutta yhtä legendaarisen Ritva Auvisen hoivassa, jonka luona hän käy edelleen laulutunneilla. Linko-Malmion virheitä ruotiva opetustyyli karaisi kestämään vastoinkäymisiä ja kritiikkiä, jolta kukaan oopperalaulaja ei voi työssään välttyä. Mutta menestyjä tarvitsee myös kannustusta. Sitä on tarjonnut erityisesti Ritva Auvinen, jolla on ääni korkeasta iästä huolimatta yhä ooppera-aariakunnossa. Auvinen täyttää tänä vuonna 80 vuotta ja laulaa kuin enkeli, Ristimäki hehkuttaa. Kapsäkin teatterissa kuullaan marraskuussa hänen 80-vuotisjuhlakonserttinsa. Ristimäki pitääkin täysin tuulesta temmattuna ja sovinistisena näkemyksenä väitettä, että miehen ääni säilyisi pidempään ja parempana kuin naisen. Hyvä ääni vaatii uutteraa harjoitusta, ruumiin ja mielen hoitoa sekä stressivapaata elämää. Laulajan on oltava sekä fyysisesti että henkisesti kunnossa. Maukasta tarjontaa Reetta Ristimäen 12 vuoden urakka on lisännyt Kapsäkin vakituisen jäsenmäärän seitse-
mästä kolmeenkymmeneenviiteen, ja vuositasolla palkkalistoilla on jo noin 150 ihmistä. Teatteri tarjoaa tilat esityksen muodosta riippuen 150 230 katsojalle, ja teatterin ravintolassa, Maiju Leistin luotsaamassa Allotriassa, on paikat 80 hengelle. Myös ravintolassa on näyttämö, jolla pyörivät esimerkiksi koominen Spagettiooppera ja Ilta Iiron kanssa eli Iiro Rantala vieraineen pari kertaa kuussa. Anna-Mari Kähärällä on täällä myös oma Kähäräklubinsa musiikki- ja näyttelijävieraineen, musiikkina Kähärän omat sävellykset ja sovitukset. Kapsäkki-klubin emäntinä ja isäntinä toimivat jäsenet vuorotellen. Lavalla nähdään niin nimekkäitä runoilijoita, kirjailijoita kuin näyttelijöitä. Ravintolan ohjelmisto on monipuolista ja vaihtelevaa, monologeista pienimuotoiseen teatteriin. Itse teatteripuolella nähdään suurempia konsertteja, musiikkiteatteria, oopperaesityksiä sekä lastenoopperaa. Ääni vaatii harjoitusta, ruumiin ja mielen hoitoa sekä stressivapaata elämää. Ravintolan ja teatterin yhdistelmä on todella hauska, sillä teatterista voidaan tulla väliajalla ravintolaan, ja ravintola taas voi järjestää teatteripuolelle tarjoiluja tarpeen mukaan. Kapsäkki vierailee Kapsäkki on teatterimuoto, joka matkustaa nimensä mukaan myös paikalle, kuten se joutui aina tekemään ennen omien teatteritilojen saamista. Presidentti Tarja Halonen on istunut Kapsäkin katsomossa kolme kertaa: Finlandia-talolla presidentille esitettiin otteita Parasta ennen -kabareesta, ja Espoossa hän kävi katsomassa Kapsäkin espanjalais-suomalaisena yhteistyönä toteuttaman Kuninkaiden kirjan, joka sai ensi-iltansa vuonna 2009 Cadizissa Espanjassa. Viimeksi hän oli seuraamassa eroottista kamarioopperaa, Välilaskua. Meillä on paljon kivoja produktioita jo olemassa olevien lisäksi tulossa, ja osa niistä on sellaisia, joissa pääsen myös itse näyttämölle laulamaan ja tekemään sitä, missä olen mielestäni omimmillani. Toissa kesänä toteutui yksi suuri haaveeni, eli Mahagonny-ooppera yhteistyönä UMOn ja Avantin kanssa Helsingin juhlaviikoilla. Pidän harjoittelusta ja uusien tuotantojen kehittelytyöstä. Haasteellista on löytää tuoreita työryhmiä, uusia aiheita sekä mielenkiintoisia ja koskettavia muotoja esityksille. On aina innostavaa, kun löytyy sävellys tai teksti, josta lähdetään liikkeelle. Lähtökohtana ovat jäsenet ja heidän ideansa. Notkeat taiteilijat Kun teatterin koneisto ei ole liian raskas, töitä voidaan tehdä monipuolisesti eikä olla sidottuna yhteen tyyppilajiin tai yhdenlaisiin tekijöihin. Kapsäkillä onkin hyvät lähtökohdat nopeisiin lähtöihin ja jatkuvaan uusiutumiseen, sillä Kapsäkin organisaatio on notkea. Tekijät pääsevät ilmentämään ja esiintuomaan omaa parastaan. Kaikki jäsenet saavat heittää ideansa tiskiin, ja sitten yhdessä mietitään mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Mutta se ei tarkoita sitä, että tänne voisi tulla kuin valmiiseen pöytään. Jäsenyys vaatii aktiivisuutta monessa asiassa. Kyllä tädit ovat vähän hämmästyneitä, kun oopperalaulaja Juha Kotilainen seisoo tuulipuku päällä narikassa tai repimässä lippuja. Eikä teatterinjohtajankaan ole ollut mitenkään vaikea kuurata vaikka teatterin vessanpönttöä. Minun vastuullani on ollut hahmottaa ja ymmärtää, minkälaista rahoitusta ja työvoimaa kukin teoskokonaisuus vaatii. Tein myös rekrytoinnin, eli henkilöstöhallinta ja lobbaus olivat aika paljon käsissäni. Kokosin yhteen kunkin kauden ohjelmistopalapelin, joka koostuu omista tuotannoista sekä vierailuista. Saan olla jatkuvasti tekemisissä kirjailijoiden, kuvataiteilijoiden, lavastajien, pukusuunnittelijoiden, valosuunnittelijoiden, soittajien, säveltäjien, laulajien, näyttelijöiden, maskeeraajien sekä tanssijoiden kanssa ja samalla saan kosketuspintaa kaikkiin näi- hin taiteen muotoihin. Mitä muuta voisin työltä enää toivoa. Teatterin saamat lukuisat huomionosoitukset lämmittävät tietysti johtajan mieltä. Vuonna 2009 Musiikkiteatteri Kapsäkki sai Helsingin kaupungin kulttuuriteko -maininnan. Seuraavana vuonna Ristimäki sai Muusikkojen liiton tunnustuspalkinnon ja Kapsäkki Kordelinin säätiön palkinnon musiikkiteatterin edistämisestä. Viime vuoden lokakuussa Kapsäkki palkittiin Suomen parhaana luovien alojen osuuskuntana. Kaikella on hintansa Kun toiminnalle saatiin vihdoin seinät ja raamit ja kun ohjelmiston taiteellinen ja taloudellinen tilanne ovat mallillaan, voi johtaja myös hieman hellittää. Itse teatterinjohtajan virka on koiranvirka, ei siitä kukaan kiittele, huokaa Ristimäki. Oma taiteellinen työskentely on ollut se vastavoima, oma intohimoni, ja siihenkin täytyy nyt satsata pitämällä itsensä kunnossa. Kuluneen kahden vuoden liika paperityönteko kostautui: rintaranka jumitti ja niskaa särki. Nyt oli sitten oman remontin vuoro. Selkä- ja niskakipuihin auttaa pilates ja salsatanssi. Olenkin taas verestänyt nuoruuteni tanssiharrastusta. Ja mukavat ihmiset ympärillä sekä hyvä yhteisö auttavat refluksitautiini, joka on ruoka-aineallergian ja stressin aiheuttama. Onneksi en ole millään muotoa kontrollifriikki ja olen oppinut delegoimaan. Kun minuun on luotettu, osaan myös luottaa muihin. Nyt on aikaa taas keskittyä tehokkaammin teatterin taiteelliseen puoleen. Reetta Ristimäki asuu puolisonsa Nipa Niemisen kanssa Helsingin Ullanlinnassa. Pariskunta matkustaa yhdessä paljon. Kesät vietetään joko interraililla tai omalla kasvipalstalla. Ristimäellä on nimittäin vielä uusi rentoutumisharrastus. Hänellä on siirtolapuutarha mökkeineen lyhyen bussimatkan päässä niin kotoa kuin teatterilta. Ja naapurimökkiä emännöi hyvä ystävä ja työkaveri, Anna-Mari Kähärä. Nyt on optimistinen olo ja usko tulevaisuuteen hyvä. Olen saanut toteuttaa unelmiani. Eivätkä Ristimäen unelmat tähän loppuneet. Tällä hetkellä niihin kuuluu ryhtyä tekemään enemmän ohjaustyötä ja kasvattaa oma ruusutarha. 25