1 LOHI LAATOKALTA LATVAVESILLE Loppuraportti
2 TIIVISTELMÄ Toimenpiteet: Lohen ja taimenen emokalapyynti ja siirrot voimaloiden yläpuolisille kunnostetuille koskialueille, joissa kutu ja poikastuotanto on mahdollista. Taimenkannan palautus Lohiojaan. Kalataloudellisten kunnostusten suunnittelu ja toteuttaminen Hiitolanjoen vesistöalueella (Ali-Juvankoski, Rapukoski, Silamusjoki, Sarajoki ja Lohioja). Kalataloudelliset tutkimukset Suomessa ja Venäjällä. Esiselvitys kalatien mahdollisuudesta Torsanjoen Kurunkoskeen. Venäläisten kontaktien luominen ja ylläpito. Kangaskosken alueen yleissuunnitelma. Tuloksia: Ylisiirrettyjä nousukaloja saatiin yhteensä 22 kpl. Näistä lohia 4 ja järvitaimenia 18. Taimenista suurin osa oli kookkaita naaraita, joten järvitaimenen osalta ylisiirto onnistui hyvin. Lohiojaan siirrettiin 80 eri ikäistä taimenta vesistöalueen joista, joissa on alkuperäinen taimenkanta. Kunnostuksien ansiosta lohikaloille soveltuvien lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden määrä kasvoi merkittävästi. Kunnostussunnitelmat Sarajokeen ja Lohiojaan. Sähkökalastuksilla saatiin tärkeää tietoa lohikalojen poikastiheyksistä Suomessa ja Venäjällä ja löydettiin uusi taimenpuro vesistöalueen Suomen puoleisilta osilta. Kalatien esiselvitys Torsanjoen Kurunkoskeen. Kangaskosken alueen yleissuunnitelma. Venäläisten kontaktien luominen ja ylläpito. Rahoitus: Julkisen rahoituksen lisäksi (Kaakkois-Suomi Venäjä Naapuruusohjelma & MMM) hanketta rahoitti Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö, Rautjärven kunta, Rautjärven kalastusalue ja Rautjärven Torsansalon osakaskunta. Muita kumppaneita olivat Änkilän osakaskunta, Koitsanlahden osakaskunta, Hiitolan kunta, Ympäristökeskus sekä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
3 1. Hankkeen nimi, toteuttaja ja EU-rakennerahasto Hanke: LOHI Laatokalta latvavesille 1.10.2006-31.12.2007 Hankkeen toteuttaja: Hiitolanjoki-yhdistys ry Yhteyshenkilö: Matti Vaittinen Puhelin: 050 3497099 EU-rakennerahasto: Kaakkois-Suomi Venäjä naapuruusohjelma 2. Hankkeen eteneminen Lohi Laatokalta latvavesille hanke on eteni pääosin alkuperäisen hankesuunnitelman mukaisesti. Suunnitelmaan lisättiin kalataloudellisten selvitysten suorittaminen myös Suomen puolella. Suomen puolella suoritettiin sähkökoekalastuksia ja sukelluksia. Näillä toimilla saatiin tietoa lohikalojen levinneisyydestä ja poikastiheyksistä. Hankeen käytännön toimien kannalta talkooväki oli ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Emokalapyyntien ja koskikunnostusten toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman motivoituneita ja päteviä talkoomiehiä. Myös kaikki hankkeen kumppanit auttoivat omalta osaltaan hankkeen läpi viemistä.
4 Kuva 1. Talkoomiehiä tauolla. Koskikunnostuksen lomassa rannalle muurattiin nuotiopaikka. 3. Tehtävät ja tulokset 3.1. Emokalapyynti ja kalojen siirrot Laatokasta nousevien järvilohien ja taimenten emopyynnit aloitettiin toukokuussa ja niitä jatkettiin noin kuukauden ajan. Pyynti täytyi keskeyttää kovimpien helteiden ajaksi, koska lämpimässä vedessä kalat rasittuvat helposti ja voivat kuolla pyynnin ja ylisiirron rasituksiin. Pyynnit käynnistettiin uudelleen syyskuussa ja ne päätettiin marraskuun alussa, kun kalat aloittivat kutunsa. Järvilohia ja taimenia pyydettiin Kangaskoskelta ja saaliiksi saadut kalat siirrettiin voimaloiden yläpuolisille lisääntymis- ja poikastuotantoalueille. Istutuspaikaksi valittiin Uudensillankoski ja Silamusjoki. Istutuspaikoilta kaloilla oli vapaa pääsy Hiitolanjokea ylävirtaan aina Juankoskelle saakka sekä Torsanjärven reitille Kurunkosken padon alapuolelle saakka (hankkeessa laadittiin esiselvitys kalatien mahdollisuudesta Kurunkosken patoon). Emokalapyynnissä käytettiin vapavälineitä, haaveja, lippoa ja verkkoja. Kangaskosken vanhasta koskiuomasta saatiin ohijuoksutusten jälkeen nousukaloja pelkän haavin ja lipon avulla.
5 Kuva 2. Saaliiksi saadut emokalat siirrettiin sumppuun odottamaan siirtoa latvavesille. Kuvassa Laatokan lohi (naaras). Kuva 3. Emokalat vaputettiin Uudensillankoskeen.
6 Laatokasta nousevien lohikalojen lisäksi pyydettiin Silamusjoen, Torsanjoen ja Lohijoen taimenia siirrettäviksi Lohiojaan, jonka taimenkanta on mitä todennäköisimmin kadonnut. Siirroilla pyritään muodostamaan uusi taimenkanta Lohiojaan. Pitkällä ja monimuotoisella Lohiojalla on potentiaalia tuottaa huomattavia määriä taimenia myös vesistön alapuolisiin osiin, aina Laatokkaan saakka. Siirrettävät emokalat pyydettiin vapavälinein. Emopyynneissä tarvittavia välineitä teetettiin Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston kalatalouden koulutuslinjalla (hankinnat kilpailutettiin) ja lainattiin riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta sekä Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselta. Muita vähäisempiä tarvikehankintoja tehtiin tarpeen vaatiessa. Käytännön työt hoiti projektipäällikkö yhteistyössä talkooväen kanssa. Tuloksia: Kangaskoskelta pyydettiin yhteensä 22 Laatokasta noussutta lohikalaa. Näistä neljä oli järvilohia ja loput 18 taimenia. Taimenista suurin osa oli kookkaita naaraita, joten järvitaimenen osalta ylisiirto onnistui hyvin. Järvilohien määrään jäi toivomisen varaa, mutta kauden aikana saatiin runsaasti tietoa ja taitoa, joita voidaan hyödyntää tulevina vuosina. Järvilohia kuitenkin nousi melko runsaasti Kangaskoskelle, mutta parhaan nousun aikana veden lämpötila nousi niin korkeaksi, että pyynti oli pakko keskeyttää. Lohikalat eivät kestä pyynnin ja siirron aiheuttamia rasituksia lämpimässä ja vähähappisessa vedessä. Vapaaajankalastajat pystyivät tietenkin jatkamaan kalastustaan ja saivatkin runsaasti lohia. Syksyyn mennessä suurin osa lohista oli siis pyydetty pois ja uusia parvia ei enää Suomen puolelle noussut. Lohiojaan siirrettiin yhteensä 80 eri ikäluokkaa edustavaa taimenta. Kalojen koko vaihteli välillä 20 45 senttiä. Suuri osa kaloista oli jo kutukypsiä, sillä Silamus- ja Torsan- ja Lohijoen taimenet tulevat sukukypsiksi huomattavasti Laatokan lohikaloja aikaisemmin. Naarastaimenetkin voivat olla kutukypsiä reilusti alle 40 sentin pituisina.
7 Kuva 4. Pöntöllinen taimenia matkalla Lohiojaan. Suurella todennäköisyydellä Lohiojaan muodostuu jälleen taimenkanta, joka tuottaa merkittävän määrän taimenia vesistöalueelle. Tulevina vuosina kantaa voidaan vahvistaa uusilla siirtoistutuksilla, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. Kannan kehittymistä tullaan seuraamaan koekalastuksin. 3.2. Kalataloudelliset selvitykset ja kontaktien luominen Venäjän puoleisella jokiosuudella Hiitolanjoen tulevaisuutta ajatellen oli tärkeää luoda hyvät suhteet Venäjälle maiden välistä yhteistyötä varten. Pääosa Hiitolanjoesta virtaa Venäjän puolella, mutta latvavesien tärkeät lisääntymisalueet ovat Suomen puolella, joten yhteistyötä tarvitaan. Venäjän puolella suoritettiin sähkökoekalastuksia sekä suomalaisten, että venäläisten toimesta (kts kappale 3.9.). Näiden koekalastusten tulosten perusteella voidaan arvioida lohikalojen poikastiheyksiä Hiitolanjoessa. Karjalan tasavallan kalantutkimuslaitoksen tutkija Igor Shurov laati sähkökalastuksista sekä muista tutkimuksista (mm loistutkimus) LLLhankkeelle tutkimusraportin.
8 Kuva 5. Sähkökalastusta Syrjäkoskella. Osion koordinoinnin hoiti projektipäällikkö. Apuna toimi Markku Kaukoranta rajavesikomissiosta. Apuna toimivat myös riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, Kaakkois-Suomen te- ja ympäristökeskuksen virkamiehet. Tuloksia: Hankkeen aikana on luotu ja pidetty yllä tärkeitä yhteistyösiteitä venäläisiin kumppaneihin, kuten Karjalan tasavallan kalantutkimuslaitokseen ja Hiitolan kuntaan. Lisäksi tutustuimme Hiitolan alueen muihin asukkaisiin, muun muassa ainoaan majoitusyrittäjään, jonka palveluja tullaan käyttämään myös jatkossa. Karjalan tasavallan kalantutkimuslaitos laati hankkeelle raportin kalataloudellisista selvityksistä. 3.3. Esiselvitys kalatiestä Torsanjoen Kurunkoskeen Torsanjoen Kurunkoskessa sijaitsevan sahan pato muodostaa nousuesteen kaloille. Kurunkosken yläpuolisilla alueilla sijaitsee Torsanjärveen laskevat Sarajoki ja Saarenjoki, joissa on runsaasti lohikalojen poikastuotantoon soveltuvaa koskialaa, joten patoon on syytä rakentaa kalatie.
9 Selvityksestä tulee aiottua laajempi, koska Jyväskylän yliopiston kalabiologian opiskelija laatii selvityksen kandityönään. Osioon oli varattu alunperin yksi kuukausi projektipäällikön työaikaa, joka kuluu opiskelijan työn ohjaamiseen sekä tarvittaviin kenttätöihin. Kandityöstä ei aiheudu ylimääräisiä kuluja hankkeelle. Kuva 6. Torsanjoen virtaamia mitattiin kalatieselvitystä varten. Tuloksia: Selvitys kalatien mahdollisuudesta Torsanjoen Kurunkoskeen. Selvitys tulee toimimaan pohjana Kurunkoskeen tulevaisuudessa rakennettavan kalatien suunnitteluun ja toteuttamiseen.
10 Kuva 7. Kurunkosken pato. 3.4. Kalataloudellisen kunnostuksen suunnittelu ja toteuttaminen Lohiojalla Lohiojaan laadittiin kunnostustarveselvitys. Tärkein toimenpide Lohiojalla on kutualueiden lisääminen (soraistus) ja taimenten siirtoistutus, eli uuden kannan muodostaminen. Poikasalueita Lohiojassa on erittäin paljon, mutta yhtenäiset soraikot ovat melko harvassa.
11 Kuva 8. Lohioja alkutalvella. Tuloksia: Kunnostustarveselvytys, sekä sen pohjalta suoritetut talkookunnostukset. Syksyn aikana ehdittiin muodostaa pari yhtenäistä kutusoraikkoa Lohiojaan. Kunnostustoimia tulee jatkaa tulevina vuosina. 3.5. Sarajoen ja muiden alueen jokien kunnostusmahdollisuuksien selvittäminen ja kunnostusten toteuttaminen Sarajoen lisäksi selvitettiin kunnostusmahdollisuuksia myös muilla alueen joilla, kuten Saarenjoella. Lisäksi vesistöalueen kunnostettuja koskia viimeisteltiin talkoovoimin. Tuloksia: Sarajoelle laadittiin kalataloudellinen kunnostussuunnitelma. Käytännön toimiin ei hankkeen aikana päästy. Saarenjoen soveltuvuutta lohikaloille pystyttäisiin parantamaan koskikunnostuksin, mutta hankkeen toimesta ei kunnostuksia voida tehdä, koska yksi ranta-alueiden omistajista ei antanut suostumustaan.
12 LLL -hanke osallistui kesäkuun alussa projektipäällikön työpanoksella Hiitolanjoessa sijaitsevien Rapu- ja Ali-Juvankosken kunnostuksiin. Kunnostus oli muutoin ympäristökeskuksen koordinoima. Lisäksi hanke järjesti kyseisillä koskilla kunnostustalkoita, joiden tarkoituksena oli viimeistellä koneellisesti suoritettuja kunnostuksia. Myös Silamusjoella pidettiin syksyllä kunnostustalkoot. Jokeen muodostettiin useita uusia kutusoraikkoja. Kuva 9. Kunnostus meneillään Hiitolanjoen Rapukoskella. 3.6. Kalastuksen järjestäminen Kangaskoskella ja yläpuolisilla vesialueilla Vesistöalueen kalastuksen järjestämisestä päättävät alueen osakaskunnat. Hankkeen puitteissa pohdittiin keinoja, joilla pyritään vesialueen mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen luontaisesti uusiutuvien lohikalakantojen ehdoilla. Osion tuloksena syntyi suunnitelma kalastusjärjestelyistä, jotka mahdollistavat Laatokan lohen ja taimenen kestävien kantojen muodostumisen Hiitolanjoen vesistön Suomen
13 puoleisille osilla, mikäli Hiitolanjoen Suomen puoleisiin voimalakoskiin saadaan kalatie tai muu kalojen vapaan kulun mahdollistava ratkaisu. 3.7. Kangaskosken alueen yleissuunnitelma kalastus- ja virkistyskäytön parantamiseen Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö omistaa Kangaskosken alapuolella 2,5 ha alueen joen etelärannalla. Alueelle tarvittiin yleissuunnitelma palvelujen kehittämistä varten sekä kalastuksen ja retkeilyn ohjaamiseksi. Talvella Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön edustaja ja projektipäällikkö tekivät alueelle maastokäynnin, jossa pohdittiin tarvittavia toimia. Yleissuunnitelma laadittiin syksyn aikana. Osion tuloksena on yleissuunnitelma Kangaskosken alueen käytöstä, jonka pohjalta aluetta kehitetään. 3.8. Tiedottaminen Hankkeen etenemisestä ja toimenpiteistä on tiedotettu useisiin sanomalehtiin, radioon ja televisioon. Lehtijuttuja on ollut lukuisia ja Kaakkois-Suomen uutiset sekä paikallisradio uutisoivat hankkeesta kolmesti. Kaakkois-Suomen uutisten tv-lähetys esitettiin myös valtakunnallisesti (aamu-tv). Lisäksi hanketta ja Hiitolanjoen vesistöaluetta esiteltiin keväällä Turun ammattikorkeakoulun ympäristö- ja kalatalouden opiskelijoille. Vesistöaluetta onkin erittäin tärkeää esitellä alan nykyisille ja tuleville ammattilaisille, koska ainutlaatuisuudestaan huolimatta Hiitolanjoki ja sen latvat ovat valtakunnallisesti melko huonosti tunnettuja.
14 Kuva 10. Opiskelijaryhmä Silamusjoella. 3.9. Matkat Hankesuunnitelman mukaisesti Venäjälle järjestettiin yksi matka. Matka kohdistui Hiitolan kylään, josta käsin käytiin eri koskilla kenttätöissä. Suomen puolella suoritettiin opintomatka Uudellemaalle ja Kotkaan. Matkan tarkoituksena oli tutustua eri kalatieratkaisuihin sekä tutustua Kymijoen kehittämishankkeisiin. Venäjälle suuntautuneen matkan tavoitteena oli sähkökoekalastaa Hiitolanjoen kosket Kalliokoskesta alavirtaan, tavata Hiitolan kunnan johtoa (hankkeen venäläinen partneri) ja tehdä yhteistyötä venäläisten kalatutkijoiden kanssa. Kalliokoskea lukuunottamatta kaikki kosket saatiin sähkökoekalastettua. Kalliokoski kuului ennakkotiedoista poiketen rajavyöhykkeeseen, joten sen sähkökalastuksen tulee hoitamaan venäläiset tutkijat syksyn aikana ja raportoivat tuloksista hankkeelle.
15 Kuva 11. Hiitolan kunnanjohtaja Ludmila Glutenko ja Hiitolanjoki-yhdistys ry:n puheenjohtaja Mikko Europaeus. Matkoille saattiin kerättyä lähes kaikki tulevien hankkeiden ja vesistöalueen kehittämisen kannalta tärkeät tahot: Hiitolanjoki-yhdistys ry, Änkilän osakaskunta, Koitsanlahden osakaskunta, Rautjärven kalastusalue, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kaakkois- Suomen ympäristö ja te-keskus. 3.10. Kalataloudelliset selvitykset Hiitolanjoen vesistöalueen Suomen puoleisilla osilla Tämä osio lisättiin hankesuunnitelmaan jälkikäteen. Muiden töiden lomassa on tarkoitus kerätä tietoa hankealueen kalaston tilasta. Tuloksia: Sarajoen alimmalla koskella suoritettiin sähkökoekalastus. Tarkoituksena oli selvittää, onko te-keskuksen vuosituhannen vaihteessa suorittamat taimenistutukset tuottaneet tulosta. Tämän ja aiempien koekalastusten perusteella istutukset eivät ole tuoneet toivottua tulosta, eli saaliiksi ei saatu taimenia. Tästä johtuen ennen seuraavaa taimenen kotiutusyritystä on tärkeää kunnostaa Sarajoki paremmin taimenelle soveltuvaksi. Kangaskosken alapuolella sijaitsevalla purolla suoritettu sähkökoekalastus antoi hienoja tuloksia. Purosta löydettiin aiemmin tuntematon taimenesiintymä.
16 Kangaskoskella suoritettiin elokuussa pintasukelluksia. Pintasukellus on tehokas keino emokalojen määrän arvioinnissa, mutta myös poikasten esiintyminen alueella voidaan varmistaa kyseisellä menetelmällä. Sukelluksissa nähtiin useita lohen poikasia (ikä 1+). Kuva 12. Laatokan lohen poikanen elementissään Kangaskoskella.