RATSASTUSTERAPIA - mitä se on? Ratsastusterapia on kokonaisvaltaista kuntoutusta, jossa kuntoutuja, hevonen ja ratsastusterapeutti yhdessä tekevät töitä yksilöllisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Se vaatii terapeutilta herkkyyttä ja ammattitaitoa havainnoida ja ohjata sekä ihmistä, että hevosta heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan ja auttaa kuntoutujaa etenemään kohti asetettuja tavoitteita. Ratsastusterapian ensisijainen vaatimus on turvallisuus, jonka edellytyksenä on luottamuksellinen ja toimiva vuorovaikutus kuntoutujan, hevosen ja terapeutin välillä. Hevosen ja terapeutin tuleekin olla tehtäväänsä koulutetut. Ratsastusterapeutin nimikettä saakin käyttää ja terapiaa toteuttaa vain ratsastusterapeutin koulutuksen suorittanut henkilö.
Ratsastusterapia ei ole vammaisratsastusta, joka on harrastustoimintaa. Ratsastusterapia koulutus on täydennyskoulutusta ja sitä järjestetään Ypäjän Hevosopistossa yhteistyössä Suomen ratsastusterapeutit ry:n kanssa. Suomessa ratsastusterapeuttien koulutus on alkanut 1998. Mikä ratsastusterapiassa vaikuttaa? Hevonen on yhteistyöhaluinen, herkkä eläin, jolla monia terapian toteutukseen soveltuvia ominaisuuksia.
Hevonen tuottaa kävellessään noin 100 moniulotteista, symmetristä ja rytmistä liikeimpulssia. Selässä istujaan siis kohdentuu ihmisen kävelymallia simuloiva harjoitusvaikute, jota terapeutti voi vielä tehostaa ohjaamalla joko käsillään tai kehotuksillaan. Kun tähän vielä lisätään hevosenlämpö, joka on 1,5 astetta ihmisen ruumiinlämpöä korkeampi, saadaan aikaan vaikutus, jota on mahdoton jäljitellä mekaanisesti. Hevosen liike vaikuttaa ihmiseen tasapaino- ja liikeaistijärjestelmien kautta sekä antaa stimulaatiota vahvasti myös tuntoaistijärjestelmiin. Lisäksi myös muut aistijärjestelmät saavat paljon viestitietoa. Nämä aistimukset auttavat ihmistä parantamaan tietoisuutta omasta kehosta sekä sen suhteesta ympäristöön ja tilaan ja näin liikkeiden suunnittelu ja ohjaus paranevat. Hevonen on laumaeläimenä hyvin kontaktiin pyrkivä, yhteistyöhaluinen ja sosiaalinen olento. Toiminta hevosen kanssa on palkitsevaa ja motivoivaa. Se tarjoaa paljon onnistumisen kokemuksia, mutta hevonen hyväksyy myös epäonnistumisen ja rohkaisee yrittämään uudelleen.
Ratsastusterapian keinot Ratsastusterapian tavoitteet asetetaan aina yksilöllisesti ja terapia suunnitellaan niiden mukaisesti. Ratsastusterapeutin pohjakoulutuksesta riippuen terapiassa painottuvat mm. motoriset, pedagogiset ja psykologiset tavoitteet. Terapian toteutus ei aina tarkoita sitä, että kuntoutuja istuu hevosen selässä. Terapia voi sisältää myös hevosen hoitoon ja käsittelyyn liittyviä tehtäviä, joilla saadaan aikaan toiminnallisia harjoituksia, jossa kuntoutuja on mukana hyvin kokonaisvaltaisesti kehollaan, tunteillaan ja ajatuksillaan. Hevonen ja talliympäristö tarjoavat lähes rajattomat mahdollisuudet harjoitella erilaisia päivittäisiin toimintoihin liitettäviä asioita. Ratsastusterapian tavoitteena on usein kävelyn harjoituttaminen mutta siinä huomioidaan aina myös vuorovaikutukselliset tavoitteet ja pyrkimys itseohjautuvuuteen sekä opittujen taitojen ja kokemusten siirtämistä jokapäiväiseen elämään.
Tapausesimerkki: Kuntoutuja sairastaa MS-tautia, joka on aiheuttanut vaikeutta tasapainon hallintaan, vartalon symmetriaan, lihaskestävyyteen ja nivelliikkuvuuksiin sekä tuntopuutoksia. Hänen on vaikeaa edetä sujuvasti suoraan eteenpäin ja hän horjahtelee herkästi kääntyessään tai alustan epätasaisuuksissa. Hän ei tunne jalkapohjiaan vasten alustaa eikä lantiossa ole riittävää lihashallintaa sujuvaan kävelyyn. Vartalon asento on muuttunut niin, että vasen kylki painuu kasaan ja oikea venyttyy. Vasemman puolen lonkkanivel ei liiku riittävästi ulkokiertoon ja reiden lähentäjälihakset kiristävät. Hänen tavoitteekseen ratsastusterapiassa asetettiin vartalon aktiivisen hallinnan ja symmetrian lisääntyminen lihastoimintaa ja kehotietoisuutta parantamalla. Hevosen selässä istuessaan häneen välittyi symmetrisesti liikeimpulsseja, jolloin myös heikompi vasen puoli kehosta sai liikestimulaatiota samalla tavalla kuin oikea puoli. Hyvin nopeasti se näkyi videolla ja kuntoutujan aluksi vino ratsastusistunta korjaantui symmetriseksi. Kuntoutuja ei itsenäisesti pysty enää tuottamaan vasemmalle tehokasta liikettä. Hänellä myös vasemman lonkan kiristävät lihakset rentoutuivat hevosen rytmisen liikkeen ja lämmön vaikutuksesta ja ulkokierto lonkassa parani. Ratsastuksen aikana hänen tuntonsa istuinluiden ja alaraajojen alueella aktivoitui niin, että
ratsastuksen jälkeen hän tunsi jalkapohjansa alustaa vasten. Ratsastuksen jälkeen videolla oli nähtävissä kävelyn sujuvuuden parantuminen kun lantion liike avautui ja rintarankaan löytyi kävelyssä tarvittavaa vastakiertoa. Kävelyn rytmi parani. Horjahtelu lieveni ja kuntoutuja pystyi tasapainoreaktioilla korjaamaan asentoaan paremmin. Hän pystyi myös pinta- ja syvätunnon kautta aistimaan paremmin kehonsa ja liikkeensä. Ratsastusterapialla oli myös suuri merkitys itsetunnon kannalta. Kuntoutuja ilmasi jaksavansa paremmin kestää MS-taudin aiheuttamaa fatiikki- oiretta, koska oli saanut kokemuksen onnistumisesta ja osaamisesta ratsastusterapiassa hevosen kanssa. Terapia lisäsi hänen voimaantumisen tunnettaan. Ratsastusterapian soveltuvuus Ratsastusterapia soveltuu monille kuntoutujille, joilla on muutoksia liikunta- ja toimintakyvyssään. Tyypillisimpiä vammaryhmiä ovat MS, AVH, CP, kehitysvammat, autismi ja ADHD. Terapian soveltuvuus arvioidaan aina yksilöllisesti. Terapiaa toteutetaan usein hoitosarjoina, joiden pituus vaihtelee kuntoutujan tavoitteiden ja kykyjen mukaan. Sarjat voivat olla esimerkiksi 15-40
kertaa/ vuosi ja yksittäisen terapiatunnin kesto vaihtelee 45-90 minuutin välillä, jälleen kuntoutujan kykyjen ja parhaan mahdollisen harjoitusvaikutuksen aikaansaamisen mukaan. Ratsastusterapia voi olla ainoa terapiamuoto tai se tukee muita terapiamuotoja. Silloin eri terapeuttien välinen yhteistyö on tärkeää yhteisten tavoitteiden löytymiseksi. Lisätietoja: Sirpa Lehtinen Bohm Ratsastus- ja fysioterapeutti p. 040-7642946 sirpa@terapollet.fi www.terapollet.fi
Kirjallisuutta ja yhteystietoja Gäng Marianne (Hg): Heilpedägogisches Reiten und Voltigieren. Ernst Reinhardt, GmbH & Co KG, Verlag, München, 2001. Strauss Ingrid: Hippotherapy, (1995) English edition published by Ontario Therapeutic Riding Association, Hippokrates Verlag, Stuttgart, 1991. Sandström Marita: Ratsastusterapian vaikutukset. Suomen Kuntoutusliitto ry, Helsinki, 2000. Suomen ratsastusterapeutit ry, www.suomenratsastusterapeutit.net Ypäjän Hevosopisto, www.hevosopisto.fi www.frdi.net www.dkthr.de