124 TIEDE- JA KORKEAKOULUPOLITIIKKA Puoluetoimikunnan tiede- ja korkeakoulupolitiikkaa koskeva esitys toimitetaan erillisenä. 249
125 LIIKUNTAPOLITIIKAN LINJAT Teollistuva ja kaupungistuva yhteiskuntakehitys lisää ihmisten liikunnan tarvetta ja siten liikuntapalvelusten kysyntä kasvaa. Jokaisella kansalaisella tulee olla riittävät ja tasapuoliset mahdollisuudet liikunnan harjoittamiseen ikään, sukupuoleen, varallisuuteen tai asuinpaikkaan katsomatta. Vain yhteiskunnalla, valtiolla ja kunnilla, on tarvittavat taloudelliset edellytykset turvata liikuntapalvelusten riittävä ja tasapuolinen tarjonta. Sen vuoksi yhteiskunnalle tulee antaa käytännössä mahdollisuus vastata liikuntapolitiikan suunnittelusta ja suhtautumisesta muuhun yhteiskuntapolitiikkaan sekä edellytysten luomisesta liikunnan harjoittamiselle. Tällä tavoin taataan myös päätösten demokraattisuus. Kaikilla kansalaispiireillä on oltava mahdollisuus olla mukana liikunta-asioista päättämässä yhteiskunnassa vallitsevien voimasuhteitten mukaisesti. Vapaaehtoisilla järjestöillä tulee jatkuvasti olemaan tärkeä merkitys maamme liikuntatoiminnan edistämisessä. Liikunnallisten tavoitteiden lisäksi tyovaenurheilun järjestötoiminnan tehtävänä on nuorison kasvattaminen työväenliikkeen hengessä aktiivisiksi 251
ja kelvollisiksi jäseniksi yhteiskuntaan. Sosialidemokraattinen Puolue pitää suotavana, että työväen urheiluliikkeen piirissä kiinnitetään huomiota myös muiden työväenliikkeen toimintamuotojen merkitykseen. I KUNTOLIIKUNTA Kansalaisten fyysisen kunnon ja mielenterveyden kannalta ei ole ratkaisevaa, kuinka paljon maassamme on kilpaurheilijoita tai millaisiin saavutuksiin huippu-urheilijamme pystyvät. Tärkeämpää on saada mahdollisimman monet ihmiset säännöllisesti harjoittamaan liikuntaa ja sen avulla huolehtimaan kunnostaan. Liikunnallisesti aktiivisella elämäntavalla on mahdollisuus ennalta ehkäistä liikunnan puutteesta aiheutuvia fyysisiä rappeutumisilmiöitä. Mielenterveydellisten ongelmien ennalta ehkäisemisessä ja hoitamisessa liikunnalla voi olla tärkeä merkitys. Ihmisen suorituskyvyn ja työtehon kohentamisessa liikunta on merkittävä osatekijä. Liikunnan virkistysarvo on suuri. Siinä mielessä siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon antaa liikuntatoiminnalle uusia mahdollisuuksia ja velvoitteita. Sosialidemokraattinen Puolue pitää kuntoliikuntaa ja sen edellytysten parantamista liikuntapolitiikan tärkeimpänä kohteena. Kuntoliikuntatoiminnan on ulotuttuva kaikkiin ikä- ja kansalaisryhmiin, joille on kehitettävä sopivat kuntoliikunnan muodot tieteellisten tutkimustulosten ja käytännön kokemusten pohjalta. II KILPAURHEILU Lapsissa ja nuorissa vaikuttava liikunnan tarve ohjaa heitä urheiluun, jonka luonteeseen kilpailu kuuluu olennaisena osana. Kilpaurheilu onkin se liikuntatoiminnan muoto, joka nuoria ihmisiä eniten vetää puoleensa. Urheilu vaikuttaa myönteisesti erityisesti kasvuisässä olevan henkilön kehitykseen. Kilpaurheilua toteuttavat urheiluliitot, urheiluseurat, niiden vapaaehtoisella pohjalla toiimivat ohjaajat ja urheilutoimitsijat, jotka kaikki tekevät ansiokasta nuorisotyötä. Seurojen ja liittojen toimintaan osallistuu suurempi joukko kansalaisia kuin ehkä mihinkään muuhun harrastukseen maassamme. Tämä tosiasia on otettava huomioon yhteiskunnan suhtautumisessa kilpaurheiluun. III HUIPPU-URHEILU Huippu-urheilusta on kehittynyt merkittävä kansallisen ja kansainvälisen kanssakäymisen muoto. Suurissa urheilujuhlissa tapaavat eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavat urheilijat toisiaan. 252
Monet nuoret valitsevat esikuvansa huippu-urheilijoista, joten nämä voivat osaltaan lisätä nuorten liikunnanharrastusta. Huippu-urheilijat voivat olla merkittäviä maansa tunnetuksitekijöinä. Sekä kilpa- että huippu-urheilulla on myös huomattava viihdearvo. Huippu-urheilun harrastamisen laajennuttua lähes kaikkiin maihin ovat Suomen kaltaisen pienen kansakunnan mahdollisuudet menestyä pienentyneet. Sen takia on yhteiskunnan tuki huippu-urheilun alalla keskitettävä vain niihin lajeihin, joissa voidaan saavuttaa kansainvälistä menestystä. Urheilijan asema Varallisuutta vailla olevan huippu-urheilijan mahdollisuudet opiskeluun ja työansioon ovat huonommat kuin muilla ihmisillä, mitkä seikat yhdessä vanhentuneiden amatöörisääntöjen kanssa johtavat helposti sala-ammattilaisuuteen. Tämä on sekä urheilijan itsensä että yhteiskunnan kannalta epäterve ilmiö. Tosin tämä koskee maassamme vain harvoja lajeja ja pientä joukkoa urheilijoita. Vanhat amatöörimääräykset on uudistettava. Kilpailemisesta ja valmentautumisesta aiheutuneet työansioiden menetykset on pyrittävä riittävässä määrin korvaamaan. Stipendin avulla yhteiskunnalla on mahdollisuus auttaa huippuurheilijaa ammatin hankkimisessa, jotta tämä urheilu-uransa lopetettuaan voisi kykyjensä mukaisesti sijoittua työelämään. Kansainvälinen urheiluliike Olympiakisat ovat kansainvälisen urheilutoiminnan keskeisin tapahtuma. Kisojen perusperiaatteisiin tulee kuulua kaiken rodullisen, kansallisen ja poliittisen diskriminoinnin tuomitseminen. Näiden periaatteiden loukkaamattomuutta on myös Suomen aktiivisesti valvottava. Kansainvälisen urheiluliikkeen korkeimpana elimenä toimivan Kansainvälisen Olympiakomitean jäseniä ei valita demokraattisin menetelmin, vaan komitea täydentää itse itseään. Sen vuoksi on olympiakisoja koskevat kysymykset siirrettävä Kansallisten olympiakomiteoiden liiton ja kansainvälisten erikoisliittojen yhteistyössä ratkaistaviksi. KOK:ssa toimivien suomalaisten tulee ottaa huomioon myös Suomen kansallisen olympiakomitean mielipiteet. Suomen tulee ylläpitää urheilusuhteita tasapuolisesti eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavien maiden kanssa. Työväen urheiluliikkeen tulee myös huolehtia perinteellisistä suhteistaan eri maiden työväen urheilujärjestöihin. IV LIIKUNTAKASVATUS Fyysinen kasvatus on tärkeä osatekijä nuoren ihmisen tasapainoisen kehityksen kannalta. Olipa yksilön lopullinen tehtävä yhteiskunnassa mikä tahansa, hän tarvitsee kasvuiässä tasa- 253
painoa fyysisen, henkisen ja esteettisen kasvatuksen kesken. Tämä tasapaino on tultava ilmi oppilaitosten opetussuunnitelmissa ja eri aineiden välisessä tuntijaossa. Koska tehokas liikuntakasvatus parantaa oppimistuloksia myös muissa aineissa, olisi tuntisuunnitelmissa varattava riittävä osuus fyysiseen aktiviteettiin. Kaikki oppilaitokset lastentarhoista yliopistoihin saakka on saatava tehokkaan liikuntakasvatustyön alueeksi. Liikunnan tulee vaikutta edullisesti oppilaiden kehitykseen jo kouluaikana, mutta samalla on kuitenkin tärkeää, että oppilaisiin luodaan elävä liikunnanharrastus, joka säilyy koulun päätyttyäkin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on luotava sellaiset menetelmät, joiden avulla oppilaiden oma-aloitteisuutta ja yksilöllisyyttä voidaan kehittää. Vanhoista sotilaalliseen järjestelmään kuuluvista menetelmistä on päästävä eroon. Kilpailuhengen liiallinen korostaminen ei kuulu koulun liikuntakasvatukseen. Kilpaurheilusta kiinnostuneille ja siinä menestyville oppilaille voidaan järjestää liikuntamahdollisuuksia lisää valinnaisten ja vapaaehtoisten tuntien sekä kerhotyön muodossa. Liikuntakasvatuksen erityistavoitteiden tulee olla sopusoinnussa koulun yleisten kasvatustavoitteiden kanssa. Jotta liikuntakasvatusta voitaisiin tehokkaasti uudistaa, on opetus jo hyvin varhaisessa vaiheessa annettava alan erikoisopettajien hoidettavaksi. V OPETTAJA-, OHJAAJA- JA VALMENTAJA- KOULUTUS Liikunnan opettajakoulutus keskitetään yliopistoihin. Opettajakoulutuksessa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota liikuntakasvatuksen päämäärä- ja tavoitekysymyksiin. Opettajakoulutuksen lisäksi tulee yliopistoissa sekä urheiluopistoissa huolehtia kuntoliikunnan ohjaajakoulutuksesta sekä kilpaja huippu-urheilun vaimentajakoulutuksesta. On oltava mahdollisuus erikoistumiseen. Urheiluopistojen kurssin muuttuessa kaksivuotiseksi toisena lukuvuotena voidaan yleislinjan lisäksi erikoistua eri alojen valmennuksen ja kuntoliikunnan ohjauksen linjoille. Korkeampi valmentajakoulutus ja kuntoliikunnan johtajakoulutus tapahtuu yliopistoissa. VI LIIKUNNAN TUTKIMUS Ainakin niihin yliopistoihin, joissa tapahtuu liikunnanopettajain valmistusta, on perustettava liikuntatieteellisiä tutkimuslaitoksia. Tutkimuksen on kohdistuttava liikunnan kaikille alueille ja tutkijoilla tulee olla käytettävissään tarpeelliset nykyaikaiset laitteet. Tutkimustulokset on pyrittävä saamaan julkisuuteen sellaisessa muodossa, että niistä hyötyvät kaikki liikunnan parissa toimivat henkilöt. 254
VII URHEILUPAIKKOJEN RAKENTAMINEN Yhteiskunnan on jatkettava urheilulaitosten rakentamista pitäen tavoitteena sitä, että laitokset ovat pääasiallisesti yhteiskunnan omistuksessa ja kaikkien käytettävissä kohtuullisin kustannuksin. Oppilaitosten liikuntatilojen on oltava myös ulkopuolisten käytettävissä. Urheilupaikkojen rakentamisessa on pyrittävä siihen, että rakennetaan sellaisia laitoksia, joiden käyttäjämäärä on mahdollisimman suuri. Rakentamisessa on myös otettava huomioon, että urheilulaitokset ovat ensisijaisesti liikunnan harrastajia varten ja vasta toissijaisesti katsojia varten. Kuntoliikunnan, kilpa- ja huippu-urheilun sekä liikuntakasvatuksen tarpeet on valtakunnallisessa ja alueellisessa pitkän tähtäyksen suunnittelussa otettava oikeassa suhteessa huomioon. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota kuntoliikunnan ja ulkoilun tarvitsemien maa-alueiden varaamiseen. VIII YHTEISKUNNAN TUKI LIIKUNTATOIMINNALLE Liikuntatoiminnan rahoitus kuuluu pääasiallisesti yhteiskunnalle, valtiolle ja kunnille, joiden tulee tukea liikuntatyötä tekeviä vapaaehtoisia järjestöjä sekä liikuntaa palvelevaa tutkimusta ja laitosten rakentamista tässä ohjelmassa hahmoteltujen periaatteiden pohjalta. Valtion taloudellisen tuen suuruutta ei pidä sitoa veikkausvoittovarojen määrään, vaan eduskunnan on vuosittain valtion tulo- ja menoarvioissa osoitettava määräraha liikuntatoiminnan tukemiseen yleisistä varoista. Veikkaustoiminnalla kerätyt varat luovutetaan siten valtiolle ilman asetuksella ennakolta tapahtuvaa urheilun, tieteen, taiteen ja nuorisotyön prosentuaalisen osuuden määräämistä. IX URHEILUN ORGANISAATIO Maamme liikuntatoimintaa ei ole keskitetysti organisoitu. Siksi olisi valtion toimesta kartoitettava liikuntatoimintamme kokonaistila. Ennen kaikkea on selvitettävä yhteiskunnan ja järjestöjen tehtävät ja työnjako liikuntakysymyksissä. Urheiluhallinto Korkein päätöksentekovalta liikuntaa koskevissa asioissa tulee kuulua yhteiskunnalle, koska se vastaa liikuntatoiminnan rahoituksesta. Samalla myös julkisten varojen käytön valvonta tehostuu. Liikunta-asioita hoitavina eliminä toimivat valtion urheiluneuvosto sekä läänien ja kuntien lautakunnat. Valtion urheiluneuvoston asemaa maan korkeimpana liikunta-asioista päättävänä elimenä 255
on vahvistettava. On myös harkittava keskusviraston perustamista, jolle liikuntaan liittyvien asioiden suunnittelu ja johto keskitettäisiin. Läänien urheilulautakuntien jäsenten valinnan tulee perustua läänin alueella vallitseviin yhteiskunnallisiin voimasuhteisiin. Liikuntapalvelusten lisääntyneen kysynnän vuoksi kaikkiin kuntiin on saatava lautakunnat, joille liikunta-asioiden hoito kunnallisissa puitteissa keskitetään. Päätoimisten työntekijäin tarve kunnissa tulee tulevaisuudessa olemaan entistä suurempi. Järjestöt Kuntoliikunnan alalla on tavoitteena pidettävä yhden yhteisen ja nykyisistä keskusjärjestöistä riippumattoman liiton muodostamista. Eri kansalaispiireillä tulee tässä keskusjärjestössä olla mahdollisuus osallistua päätöksentekoon yhteiskunnallisten voimasuhteinen mukaisesti. Kansainvälisen urheiluliikkeen rakenteesta johtuen eri urheilunaloja edustavilla erikoisliitoilla on yksinoikeus viralliseen kansainväliseen kilpailutoimintaan. Sen vuoksi ainoa mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon virallisessa kansainvälisten liittojen alaisessa urheilutoiminnassa on olla jäsenenä kansallisissa erikoisliitoissa. Siksi laajan, demokraattisen päätöksenteon toteuttamiseksi kaikkien kilpa- ja huippu-urheilua harrastavien urheiluseurojen tulee kuulua täysivaltaisina jäseninä kansallisiin erikoisliittoihin. Niiden on puolestaan oltava itsenäisiä ja toimittava nykyisiin keskusjärjestöihin kuulumattomina. Keskusjärjestöt toimivat jäsenseurojensa aatteellisina yhdyssiteinä hoitaen niitä liikuntatehtäviä, kuten naisten liikuntatoimintaa, valistus-, nuoriso- ja järjestötyötä, erilaista koulutusja kilpailutoimintaa, jotka eivät suoranaisesti kuulu erikois- Ilittojen toimialueeseen. Kun eri keskusjärjestöihin kuuluvat urheiluseurat ovat jäseninä kansallisissa erikoisliitoissa, työväen urheiluliikkeessä avautuvat edellytykset voimien kokoamiselle. Tavoitteeksi on tällöin otettava työläisurheilun eheyttäminen ja yhteisen organisaation luominen. Pitkällä tähtäyksellä on urheilun alalla pyrittävä valtakunnallisen keskusorganisaation luomiseen. Kaikessa urheilun järjestötoiminnassa on pyrittävä laajaan demokratian toteuttamiseen mm. suhteellisten vaalien avulla. 256
126 KANNANOTTOJA YLEISRADIOTOIMINTAA KOSKEVISTA KYSYMYKSISTÄ Yleisradiotoiminnasta on muodostunut entistä tärkeämpi yhteiskunnallinen tekijä. Sen vaikutus kansalaisten elämäntapaan ja ajankäyttöön on suuri. Erityisen keskeiseksi on tullut kysymys sisällön tasapuolisuudesta ja sananvapauden toteuttamisesta sähköisissä tiedotus^ välineissä televisiossa ja radiossa. Lehdistön ja kirjankustannustoiminnan alalla vallitsee nimittäin porvarillinen vaikutusvalta. Lehdistöstä on yli neljä viidesosaa porvarillista ajatussuuntaa kannattavaa, eikä sen piirissä näin ollen voi ilmetä tasapuolisesti yhteiskunnan poliittinen jakautuma. SDP pitää tärkeänä, että yleisradiotoiminnassa otetaan huomioon tasapuolisuus. Työväenliikkeen katsantokannat eivät ole saaneet osakseen riittävää huomiota, siksi niitä olisi esiteltävä ohjelmissa huomattavasti enemmän. SDP katsoo, kuten voimassa olevassa Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstössä todetaan, että yleisradiotoiminnan tarkoituksena on tarjota kansalaisille tietoja ja henkistä aineistoa omakohtaisen kannanoton muodostamiseksi. 17 257
Mikään inhimillinen ala ei saa olla vierasta Yleisradion ohjelmatoiminnalle. SDP pitää tärkeänä, että ohjelmistossa käsitellään myös yhteiskunnassa ilmeneviä epäkohtia. Televisio ja radio kuuluvat oleellisesti muuttuvaan yhteiskuntaan. Yhteiskuntamuutos vaatii tiedonmäärän lisääntymistä ja uusia asenteita, joita varten tarvitaan aktiivista ohjelmatoimintaa. SDP edellyttää, että yleisradiotoimintaa ei käytetä kaupallisten tai muiden hyötyä tavoittelevien tarkoitusten edistämiseen. Kaupallinen mainonta ei koskaan ole puolueetonta eikä tasapuolista. Televisiomainonta voidaan pitää suvaittavana vain niin kauan, kuin se on ehdottoman välttämätöntä Yleisradion taloudellisen aseman vahvistamiseksi teknisen rakennuskauden aikana. Siirtymävaiheen ajaksi olisi mainostoiminta otettava Yleisradion haltuun. Vain julkista yksinoikeutta käyttävällä yleisradiotoiminnalla on mahdollisuus vapaaseen ja riippumattomaan tiedonvälitykseen. Sen vuoksi sille on taattava riittävät taloudelliset edellytykset laajan ja tasapuolisen ohjelmatoiminnan harjoittamiseen. Sananvapaus yleisradiotoiminnassa Perustuslaissa kansalaisille taattu sananvapaus koskee myös ajatusten esittämistä radion ja television välityksellä. Yleisradiotoiminnan yleinen merkitys yhteiskunnalle on niin suuri, että tehtävän voi täyttää vain julkisen yksinoikeuden omaava Yleisradio, joka on riippumaton yksityisestä kaupallisesta tai muusta eduntavoittelusta, jonka toiminta rahoitetaan julkisin varoin ja jonka hallintoelimet julkinen valta asettaa. Julkinen yksinoikeus takaa suurimman sananvapauden tarjoamalla kaikille kansalaisryhmille tasaveroisen mahdollisuuden saada mielipiteitään ja kannanottojaan esitetyiksi. Näin tehdään myös kansalaisten valintamahdollisuus monipuoliseksi ja laajaksi. Sananvapauden kannalta on tärkeää, ettei kulloinkin vallassa oleva hallitus voi kaventaa sananvapautta vaikuttamalla yleisradio-ohjelmien sisältöön. Yleisradion tulee olla julkinen, mutta ei hallituksen määräysvallan alainen. Paras ratkaisu tämän vuoksi on, että Yleisradion ylimmän hallintoelimen valitsee eduskunta. Suhteellinen vaalitapa takaa, ettei jokin mielipidesuunta pääse vallitsevaksi Yleisradiossa. Yleisradiotoiminnan asema julkishallinnossa Yleisradiotoiminta tulee järjestää siten, että sen riippumattomuus ja sen kautta tasapuolisuus poliittisesta vallasta on mahdollisimman suuri. Tällä hetkellä vallitseva järjestelmä on epätyydyttävä. Voimassa oleva lainsäädäntö on vanhentunut, ja sosialidemokraattisella taholla kiirehditään nykyajan olosuhteita sekä yleisradiotoiminnan yhteiskunnallista merkitystä vastaavan yleisradiolainsäädännön valmistumista. 258
Nykyisin harjoittaa yleisradiotoimintaa maassamme osakeyhtiömuotoinen Oy Yleisradio Ab, jossa valtiolla on osake-enemmistö. Valtion osakeomistus on kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön hallussa, joka myös käyttää osakkeenomistajan puhevaltaa yhtiökokouksessa. Valtioneuvosto puolestaan päättää Oy Yleisradio Ab:lle annettavasta toimiluvasta ja sen sisällöstä sekä määrää perittävien kuuntelu- ja katselulupien hinnasta. Eduskunnan valitsema Oy Yleisradio Ab:n hallintoneuvosto puolestaan tekee yhtiöjärjestyksen mukaan päätöksiä useista yleisradiotoimintaa koskevista asioista ja mm. hyväksyy yhtiön tulo- ja menoarvion. Oikeuskanslerin esittämän käsityksen mukaan hallintoneuvoston jäsenet ovat toimistaan virkavastuussa. Nykyinen järjestelmä on epäjohdonmukainen ja päätöksen tekoa hajoittava. Sen vuoksi SDP pitää välttämättömänä yleisradiotoimintaa harjoittavan yrityksen aseman tarkkaa määrittämistä julkishallinnossa. SDP katsoo, ettei osakeyhtiö ole paras muoto yleisradiotoimintaa harjoittavalle yritykselle. Osakeyhtiö on periaatteessa kilpailuasemassa olevan yksityisen yrityksen organisaatio. Maamme julkishallinto on ollut puutteellinen, koska siinä ei ole tähän asti kehitetty yleisradiotoimintaa harjoittavalle julkiselle yritykselle sopivaa järjestysmuotoa. Yleisradiotoiminnan erikoisluonne sekä sananvapauden toteuttaminen korostavat yleisradiotoimintaa harjoittavan yrityksen riippumattomuutta poliittisesta vallasta. Kuitenkin yleisradiotoimintaa tulee harjoittaa julkisella yksinoikeudella. Sen vuoksi SDP esittää, että yleisradiotoimintaa meidän maassamme harjoittaisi eduskunnan määräajaksi valitsema Radio- ja televisioneuvosto, joka olisi riippumaton kulloinkin olevasta hallituksesta ja sen alaisista virastoista ja jolla olisi julkinen yksinoikeus harjoittaa yleisradiotoimintaa Suomessa. Radio- ja televisioneuvostossa pitäisi ilmetä kulloinkin vallitseva yhteiskunnallinen voimasuhde, mutta sen jäsenistön tulisi samalla edustaa paitsi poliittisia puolueita myös muita yhteiskunnallisia järjestöjä. LÄHIAJAN KÄYTÄNNÖN TOIMENPITEET Yleisradion talous Yleisradion talousarvioon sisältyvät ohjelmatoiminnan kustannukset pitäisi tasapainottaa ohjelmien katselija- ja kuuntelijamäärien mukaan. Tämän vuoksi olisi voitava kajota ohjelmamuotoihin, jotka yhteiskunnan kehittyessä ja television aseman vakiinnuttua ovat menettäneet merkityksensä. Yleisradion rakennustoimintaa ja teknisiä investointeja lisättäessä olisi toimittava niin,ettei pysyviä ratkaisuja tehtäisi kym- 259
meniksi vuosiksi eteenpäin. Teknisen kehityksen nopeus mitätöi tällaiset investoinnit liian nopeasti. Alueellinen yleisradiotoiminta SDP pitää tärkeänä, että yleisradiotoimintaa kehitetään alueellisesti maan eri puolilla. Yleisradiotoiminnan keskittäminen pääkaupunkiin ei ole yleisen edun kannalta paras mahdollinen ratkaisu, vaan tulevassa kehityksessä painopiste on sijoitettava alueelliseen toimintaan. Siinä on kuitenkin enemmän kuin tähän asti otettava huomioon muuttoliikkeen vaikutus sekä teollisuusalueiden lisääntynyt tarve saada omaleimaista ohjelmaa. Television rinnakkaisverkko Kun nyt ykkösverkko on lähes valmistunut, tulee rinnakkaisverkon laajentamisen vuoro. Nykyinen tilanne ohjelmiston valinnassa on herättänyt oikeutettua tyytymättömyyttä. SDP pitää tärkeänä TV-2:n ohjelmatoiminnan sijoittamista Helsingin ulkopuolelle. Pääkaupunkikeskeisyys on usein ollut haittana yleisradiotoiminnan kehittymiselle, ja siksi on pidettävä tärkeänä, että Tampereelle rakennettavalle toimintakeskukselle luodaan riittävät edellytykset itsenäiseen toimintaan. Uutis- ja ajankohtaistoiminta Uutis- ja ajankohtaistoiminta on nykyaikaisen yleisradiotoiminnan perusta. Sen vuoksi SDP pitää tärkeänä, että uutis- ja ajankohtaistoiminnan kehittämiselle varataan riittävästi taloudellisia mahdollisuuksia. Paitsi lisääntyvää kansainvälisten uutisten nopeaa välittämistä myös kotimaisten uutisten osuutta on lisättävä. Sen vuoksi myös alueellisessa ohjelmatoiminnassa pääpaino olisi pantava uutis- ja ajankohtaistoimintaan. Opetusohjelmat Koulutusyhteiskunnan tarpeiden tyydyttämiseksi ja koulutusdemokratian laajentamiseksi on tärkeätä, että radiota ja televisiota kasvavassa määrässä käytetään sekä yleisen aikuiskasvatuksen että ammatillisen jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutuksen välineenä. Teknisen toiminnan suunta Radion ja television alalla tapahtuu jatkuvasti teknistä kehitystä, ja Suomen on syytä käyttää hyväkseen kehityksen tuloksia. Stereokuuntelun ja väritelevision laajentumista hidastaa meidän maassamme ennen muuta vastaanottimien hinnan kalleus. Sen vuoksi olisi päästävä hintojen alentamiseen ja muutenkin kiinnitettävä huomiota radio- ja televisiokaupan epäkohtiin. SDP valittaa sitä, että laajat tekniset hankinnat, joita on tehty varsinkin television laajentumisen yhteydessä, eivät ole suurestikaan hyödyttäneet kotimaista teollisuutta. Siksi on tärkeää tule- 260
via teknisiä suunnitelmia tehtäessä ja toteutettaessa kiinnittää huomiota niihin mahdollisuuksinn, joilla tuetaan kotimaista radioja televisioteollisuutta. Yritysdemokratia Yleisradiossa olisi kaikille työntekijöille turvattava osallistuminen päätöksentekoon. Siksi SDP pitää tärkeänä, että Yleisradiossa aletaan toteuttaa yritysdemokratian edellytyksiä luovia uudistuksia ja varsinaisia yritysdemokratian uudistuksia. 261
I 4
143 VEROPOLITIIKAN SUUNTAVIIVAT Yhteiskunnan palvelumuotojen monipuolistuessa kasvavat niistä aiheutuvat kustannukset. Tältä tosiasialta emme voi välttyä. Vastuunsa tuntevan puolueen on rinnan yhteiskunnan kehittämisen kanssa huolehdittava siitä, että uudistustyöhön vaadittavat varat ovat uudisrakentajain käytettävissä. Varat on koottava verovelvollisilta kunnille ja valtiolle veroina sekä veron luonteisina maksuina. Verojen merkitys tulonsiirtona on erittäin suuri. Siksi puolueita kiinnostaa tämän pääomavirran ohjaaminen tarkoituksenmukaisesti. Koska Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen pyrkivä, niin se katsoo, että verojen maksaminen on jokaisen kansalaisen velvollisuus voimassaolevien lakien mukaan ja että verotuoton jakaminen kansalaisten hyväksi tulee tapahtua yhteiskunnan palveluja lisäämällä. 263
I VEROTUKSEN TEHTÄVÄT Talouspoliittisesti verotuksella on kolme tehtävää, jotka lyhyesti mainittakoon: 1) julkisten menojen kattaminen (fiskaalinen), 2) kansalaisten hallussa olevan ostovoiman tasapainottaminen käytettävissä olevalla tuotantokapasiteetilla tuotettavissa olevien tavaroiden ja palvelujen arvoon (suhdannepoliittinen), ja 3) investointipäätösten kohdistaminen haluttuihin tarkoituksiin (kasvupoliittinen). Verotuksella koottavin varoin rahoitetaan valtaosa yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Verojen merkitys kasvaa yhä edelleen vuosi vuodelta, kun suureneva osuus kansantulosta kulkeutuu veroina yhteiskunnan palveluja käyttäville ja tarvitseville kansalaispiireille. I! VEROUUDISTUSTEN PÄÄMÄÄRÄ Suomen verolainsäädäntö on vaikeaselkoinen ja koostuu kymmenistä eri laeista, joihin aikojen kuluessa on tehty lukemattomia muutoksia. Sosialidemokraattien tavoitteena ja päämääränä on jo vuosikymmeniä ollut, että saataisiin aikaan aineellisten verosäännösten kokonaisuudistus, jolloin saman verolain säännökset koskisivat kaikkia kansalaisia. Vasta vuonna 1966 ryhdyttiin määrätietoisesti verolakien uudistustyöhön, jolloin jo alkuvaiheessa todettiin, että yhteiskunta on niin monipuolinen ja eri tulonsaajaryhmien tulorakenne sekä tulojen muodostumistapa niin erilaisia, ettei kokonaisuudistukseen voida päästä. Tämän vuoksi välittömän verotuksen osalta ryhdyttiin osauudistuksiin, jotta verolakien uudistustyö saatiin alkuun. Maatilatalouden tuloverolaki, Laki elinkeinotulojen verottamisesta sekä omaisuusverotuksen uudistamista koskevat säännökset ovat jo valmistuneet tässä uudistustyössä. Veropolitiikan tavoitteena tulee olla, että kaikki veronmaksajapiirit suorittavat veroa samanlaisten perusteiden mukaan. Verotuksen perusteena tulee olla kaikille työstä, ammatista tai elinkeinosta verovuonna saatu todellinen tulo. Toteamme, että verolainsäädännön uudistamisen yleiseksi päämääräksi tulee asettaa vaatimus siitä, että verotuksen tuotto on yhteisen edun mukainen ja riittävä kattamaan kansalaisille jaettavat yhteiskunnan palvelut. Lainsäädännöllä olisi pyrittävä ehkäisemään verovapaiden tuloryhmien muodostumista: kaikkien tulojen tulee olla periaatteessa välittömän verotuksen kohteena veronalaisia. 264
III VEROT JA VERONLUONTOISET MAKSUT Verot jaetaan välittömiin ja välillisiin veroihin. Välittömät verot ovat valtiontaloudessa merkitykseltään vähenemässä, mutta sensijaan niiden aiheuttama rasitus kunnallisverotuksessa on ylivoimainen monissa kunnissa. Valtion tulo- ja omaisuusvero sekä merimiesvero ovat välittömiä veroja, joiden ryhmään luetaan valtion tuloissa myös perintö- ja lahjavero. Välittömien verojen osuus valtion tuloista on arvioitu vuoden 1969 tulo- ja menoarvioissa 23,27%. Välillisiä veroja ja veronluonteisia maksuja kootaan valtiolle nykyisin nimikkeillä: liikevaihtovero, vakuutusvero, tuontitulli, tuontimaksut, tupakkavalmistevero, makeisvalmistevero, keskioluen ja vahvan oluen valmistevero, alkoholijuomavero, virvoitusjuomavero, eräiden elintarviketuotteiden valmistevero, nestemäisten polttoaineiden valmistevero, leimavero, elokuvavero, auto- ja moottoripyörävero, moottoriajoneuvovero, matkustajavero, työnantajan sosiaaliturvamaksu, Oy Alkoholiliike Ab:n ylijäämä sekä apteekkimaksut. Välillisten verojen osuus valtion tuloista on vuoden 1969 tulo- ja menoarviossa arvioitu 61,34 valtion kaikista tuloista. Välittömien ja välillisten verojen ja veronluonteisten maksujen osuus valtion tuloista on arvioitu siis 84,61 % vuoden 1969 tuloja menoarviossa. Kuntien toiminnan rahoituksessa on kunnallisveroilla ratkaiseva osuus. Kuntien tuloista ovat välittömät kunnallisverot olleet vuoden 1966 tilinpäätösten mukaan 55,7%. Valtion ja kuntien keräämien verojen ja veronluonteisten maksujen lisäksi kannetaan varoja myös kansaneläkkeitä, sairausvakuutuskorvauksia, kirkollisveroa, manttaalikuntaa ja metsänhoitomaksua varten. Vanhin veronluonteinen maksu on ns. köyhäinsadannes, jota kannetaan kunnalle 1/8% pesän varojen yhteenlasketusta määrästä. IV VÄLILLISET VEROT Todettakoon, että välillisten verojen merkitys on lisääntynyt monissa teollisuusmaissa. 1960-luvulla on siirrytty useissa maissa ns. uudistettuun liikevaihtoverojärjestelmään, mm. Ruotsissa vuoden 1969 alusta lukien. Tätä uutta, lisäarvonveroksi kutsuttua liikevaihtoveron muotoa valmistellaan myös Suomessa. Lisäarvonverojärjestelmän pääperiaatteen mukaisesti verotus kohdistuu tuotteiden myyntiin, omaan käyttöön ottamiseen, palvelusten suorittamiseen sekä tuontiin. Vero lasketaan koko liikevaihdolle ja verosta vähennetään tavaran hintaan jo aikaisemmin sisältynyt vero. 265
Lisäarvonverotusta ovat puoltamassa lähinnä tuotannolliseen toimintaan kohdistuvan verorasituksen samaistamisen pyrkimys kilpailijamaihin verrattuna. Kansainvälisen kaupan vapauttaminen asettaa sekä Suomen vientiteollisuuden että tuonnin kanssa kilpailevan kotimarkkinatuotannon yhä kireämpään kilpailuasemaan. Tällöin näiden tuotantoalojen verorasituksella on huomattava merkitys kustannustekijänä. Lisäarvonverotukseksi mahdollisesti laajennettu liikevaihtovero tulisi kohdistumaan liian raskaana pienituloisten, tulottomien, eläkeläisten sekä suuriperheisten kulutukseen. Tämän rasituksen lieventämiseksi on samanaikaisesti mahdollisesti uudistettavan liikevaihtoverojärjestelmän kanssa toteutettava sosiaalipoliittinen tulonsiirto mainittujen väestöryhmien hyväksi. Myös tulopolitiikan hoito tulee sopeuttaa välillisten verojen lisääntymisestä aiheutuvien haittavaikutusten vähentämiseen. Myös muuta, välillisiä veroja koskevaa lainsäädäntöä muutettaessa on erityisesti valvottava, että niiden aiheuttama perintä ei kohdistu sellaisiin väestöryhmiin, joiden veronmaksukyky on heikko. V VÄLITTÖMÄT VEROT Valtiolle välillisinä veroina kertyvää kasvavaa tuottoa olisi käytettävä niin, että kunnallista verorasitusta voitaisiin keventää ottamalla nykyistä enemmän valtion kustannettavaksi menoja esim. sairaala- ja opetustoimen aloilla. Pidämme erityisen tärkeänä kunnallisverorasituksen keventämistä, koska se yleensä kohdistuu kohtuuttomana pienituloisiin ja maksukyvyltään heikkoihin kansalaisiin. Kunnallisvero, samalla perusteella määräytyville kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksuineen kohoaa monissa kunnissa jo yli 20%:n kuntalaisten tuloista, joten katsomme nykyisen tilanteen kestämättömäksi. Kunnallisverotuksessakin tulee pyrkiä siihen, että välttämättömään kulutukseen tarvittava tulo olisi kokonaan verovapaata. Manttaaliveron kantaminen tulee viipymättä lakkauttaa ja asiaa koskeva hallituksen lakiesitys saattaa eduskunnan käsiteltäväksi. Siirryttäessä välillisten verojen laajempaan perintään tulee valtion tuloverotuksessa verotettavan tulon alarajaa nykyisestään korottaa säilyttäen kuitenkin progressiivinen veroasteikko. VI LÄHIAJAN VEROPOLIITTINEN TAVOITE OHJELMA Lähdettäessä suunnittelemaan lähiajan veropoliittista ohjelmaa on pääpaino asetettava luonnollisten henkilöiden verotuksen uudistamiselle, sillä viime vuosina on verolainsäädännön 266
uudistuksiin pyritty ensisijaisesti yrittäjä- ja yhtiötoiminnan edistämiseen investointeja suosivin ja sitä kautta työllisyyttä edistävin säännöksin. 1. Palkkaverotus Palkannauttijoiden verotusta on yksinkertaistettava sekä ennakkoperintäjärjestelmää kehitettävä sellaiseksi, että vihdoinkin voidaan siirtyä verokirjan perusteella tapahtuvaan verotukseen. Tämän uudistuksen yhteydessä on löydettävä oikeudenmukainen ratkaisu aviopuolisoiden verottamiseen ja nykyiseen veroluokkajärjestelmään. Ennen kuin verokirjan perusteella tapahtuvaan lopulliseen verotukseen päästään, on kunnallisverotuksessa perus-, lapsi- ja leskeysvähennusten markkamääriä kiireellisesti nostamalla pyrittävä keventämään pienituloisten kunnallisverorasitusta. Lähitavoitteena tulee olla, että verovelvollisen vuositulon jäädessä alle samassa kunnassa maksettavan täyden kansaneläkkeen tukiosineen siitä ei peritä kunnallisveroa. Lasten hoidosta vanhempien työssäoloaikana maksetut kohtuulliset menot on hyväksyttävä tulonhankkimisesta johtuviksi vähennyskelpoisiksi menoiksi. 2. Asuntoedun verotus Perheen kokoon nähden kohtuullisen oman asunnon, joko asunto-osakkeen tai omakotitalon, pitämisestä tuloverotuksen kohteena tulisi luopua. Samassa yhteydessä tulisi tutkia mahdollisuuksia erityisen vuokrakuluvähennyksen myöntämiseen silloin, kun vuokralainen joutuu maksamaan tuloihinsa nähden suhteettoman suurta vuokraa. 3. Säätiöiden verovapauden rajoittaminen Säätiöitä koskeva verolainsäädäntö aiheuttaa verotuksen kiertämistä ja keinottelua. Viipymättä tulee ryhtyä toimenpiteisiin säätiötä koskevien verosäännösten uudistamiseksi niin, että väärinkäytökset voidaan ehkäistä ja säätiöiden veronalaiset tulot ja omaisuus saattaa asianmukaisesti verotettaviksi. 4. Verohuojennusten vähentäminen Maahamme on vuosien kuluessa muodostunut moninainen verohuojennuslakien säännöstö. Verohuojennuslait ovat johtaneet suurien verovapaiden omaisuuksien ja tulojen muodostumiseen sekä toisaalta verojen kiertämiseen ja laajamittaiseen keinotteluun. Määräaikaisten erillisten verohuojennuslakien uusimista tulisi välttää ja saattaa kaikki tulot ja omaisuudet niitä koskevien varsinaisten verolakien mukaan verotettaviksi. 5. Maan arvonnusun verottaminen Arvonnousuverotoimikunta on antanut Valtioneuvostolle mietintönsä, jota tarkastaneen toimikunnan työn tulos on myös luovu- 267
tettu sille 21. 9. 1967. Toimikunnan enemmistö esittää, että arvonnousua, joka saadaan myytäessä maata tai asunto- ja kiinteistöosakkeita. verotettaisiin vain kunnallisverotuksessa ja että siten saaduista tuloista muodostettaisiin erityinen kunnan kiinteistörahasto. Rahaston varoja käytettäisiin kiinteän omaisuuden hankintaan, asemakaavan ja rakennuskaavan toteuttamisee jne. Mietintöön sisältyvä esitys tulee kiireellisesti saattaa lainsäädäntöasteelle. 6. Metsäverotuksen uudistaminen Hyväksyessään syksyllä 1967 maatilatalouden tuloverolain Eduskunta lausui: "Eduskunta katsoo, että myös metsäverotuksessa olisi päästävä todellisiin tuloihin perustuvaan verotukseen." Huomioonottaen asian laajakantoisuuden ja metsäverojärjestelmän muutoksesta sekä verottajalle että verovelvollisille koituvat seuraukset, olisi metsäverokysymys koko laajuudessaan kiireellisesti valtion toimesta selvitettävä. 7. Lisäarvon verotus Siirtymistä liikevaihtoverotuksessa lisäarvonverotukseen tulee perusteellisesti valmistella. Ennenkuin järjestelmään siirrytään, tulee varmistua siitä, että kulutukseen kohdistuva verotuksen lisärasitus ei alenna pienituloisten, eläkeläisten, suuriperheisten eikä tulottomien toimeentulomahdollisuuksia. 8. Rajoitetusti verovelvollisten verottaminen Suomessa tilapäisesti työssä olleen tai lyhytaikaisessa työsuhteessa täällä olleen henkilön verotus maassamme saaduista tuloista tapahtuu nykyään samalla tavoin kuin täällä pysyvästi asuvien verotus. Tästä on seurauksena, että veron periminen tällaiselta, mahdollisesti maasta jo poistuneelta henkilöltä, on vaikeata. Myös muita epäkohtia on näiden ns. rajoitetusti verovelvollisten verottamisessa. Asian korjaamiseksi on annettu komitean mietintö 3. 6. 1969, johon perustuva esitys tulee kiireellisesti saattaa lainsäädäntöasteelle. 9. Verohallinnon uudistaminen Verohallinnon organisaatiomuutos ja verohallituksen perustaminen ovat pitkään esillä olleita uudistusvaatimuksia. Uudistuksen yhteydessä on keskitetyn verotuksen toimittamiselle ja sen oikeellisuuden valvonnalle luotava riittävät mahdollisuudet. Tätä edellyttää jo kansalaisten oikeusturvasta huolehtiminen. Verotuksen oikeellisuuden lisääntyminen on omiaan parantamaan myös veroviranomaisten ja verovelvollisten suhteita parempaan suuntaan. Hallinnon uudistamisen yhteydessä on erityisesti pidettävä huolta verotarkastuksen ja ennakonpidätysten valvonnan kehittämisestä ja tehostamisesta. Nykyistä verotarkastustoimintaa ei 268
voida pitää riittävänä. Jokaisen veronmaksajaryhmän tulee voida luottaa siihen, että kaikki ryhmät suorittavat veronsa säädettyjen lakien mukaan. 10. Yleistä Veronuudistusten ohjelmaa laadittaessa on voitu verolainsäädännön laajuuden vuoksi kosketella vain muutamia tärkeitä kysymyksiä. Esille on haluttu tuoda verotuksen merkitys yhteiskunnalle ja veronmaksajille sekä puolueemme pyrkimys verorasituksen oikeudenmukaiseen jakamiseen kansalaisten kesken. Sos.-dem. Puolue ja sen jäsenistö katsovat, että yhteiskunnan palvelutason kohottamiseksi ja monipuolistamiseksi on määrätietoisesti valtion toimenpitein huolehdittava siitä, että varat uudistustoimintaan ovat käytettävissä. On huolehdittava siitä, että näitä varoja ei kerätä verotuksella niiltä kansalaisilta, joiden mahdollisuudet maksuista selviytymiseen ovat heikot. Sille väestöryhmälle, joka verotuksen kautta osallistuu yhteisiin menoihin, tulee taata verotuksen oikeudenmukaisuus ja laillisuus. Verojen kiertäminen, kavaltaminen ja verotettavien tulojen salaaminen ovat yhteiskuntaan kohdistuvia rikoksia, joiden ennaltaehkäisemiseen sekä toisaalta rangaistavuuteen tähtäävää lainsäädäntöä on kiireellisesti kehitettävä. Puolueen edustajien hallituksessa ja eduskunnassa tulee tarkoin seurata verolainsäädännön kehittämistä puolueen omaksumien periaatteiden mukaisesti ja toimia niiden toteuttamiseksi. 269
1 i
192 MUUTOKSET PUOLUEEN SÄÄNTÖIHIN Puoluetoimikunta ehdottaa puolueen sääntöjä muutettavaksi seuraavasti: 1 :n 11 momentti: Puolue on näiden sääntöjen mukaan järjestynyt rekisteröidyksi puolueeksi, jonka nimenä on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue r.p., laissa tarkoitettuna kotipaikkana Helsingin kaupunki ja toiminta-alueena koko maa. 13 :n 2 momentti: Jokainen piirijärjestöön kuuluva kunnallisjärjestö, jonka alaisten puolueosastojen henkilöjäsenluku on yhteensä vähintään 200, muodostaa vaalissa itsenäisen vaaliyhtymän ja on sillä oikeus saada puoluekokoukseen yksi edustaja jokaista täyttä 200 lukua kohden. 271
21 :n d- ja e-kohdat: d) valita puolueneuvoston puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa sekä piirijärjestön kokousten esittämistä ehdokkaista puolueneuvoston jäsenet ja näiden henkilökohtaiset varajäsenet, e) valita puoluetoimikunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, puoluesihteeri ja muut jäsenet niin kuin jäljempänä näissä säännöissä on määrätty. 22 :n 3 ja 4 momentit: 3 momentti: Jos puolueosaston, puoluesosaston jäsenen, kunnallisjärjestön, piirijärjestön tai eduskuntaryhmän esitys koskee puolueen periaateohjelman muuttamista tai sitovaa tulkitsemista, se tulee toimittaa puoluetoimikunnalle vähintään viisi kuukautta ennen sen kalenterikuukauden alkua, jona puoluekokous pidetään. Muutoin esitykset on toimitettava puoluetoimikunnalle vähintään neljä kuukautta ennen sen kalenterikuukauden alkua, jona puoluekokous pidetään. Määräaikana saapuneista esityksistä on puoluetoimikunnan annettava lausuntonsa. 4 momentti: Puoluekokousesitykset ja niihin liittyvät lausunnot painatetaan ja toimitetaan puoluejärjestölle esitysvihkona viimeistään kaksi kuukautta ennen sen kalenterikuukauden alkua, jona puoluekokous pidetään. 24 :n 1, 2 ja 3 momentit: 1 momentti: Puolueneuvostoon kuuluu puoluekokouksen erikseen valitseman puheenjohtajan ia kahden varapuheenjohtajan lisäksi puoluekokouksen piirijärjestöjen kokousten esittämistä ehdokkaista valitsemat jäsenet, yksi kultakin piirin puolueosastojen yhteenlasketun jäsenmäärän alkavalta 1 500 luvulta. Valittujen jäsenten henkilökohtaiset varajäsenet valitaan samassa kokouksessa piirijärjestöjen esittämistä ehdokkaista. 2 momentti: ehdotetaan poistettavaksi. 3 momentti: Puolueneuvoston jäsenen, joka on estynyt saapumasta kokoukseen, on ilmoitettava aioissa esteestään henkilökohtaiselle varajäsenelleen ja puolueneuvoston puheenjohtajalle. 28 :n b-kohta: b) nimetä puolueen ehdokas tasavallan presidentiksi, jollei puoluekokous ole nimeämistä suorittanut, ja määritellä puolueen kanta hallituksen muodostamiseen liittyviin kysymyksiin, elleivät puoluetoimikunta ja puolueen eduskuntaryhmä ole päässeet niistä yksimielisyyteen näiden sääntöjen 37 :ssä määrätyllä tavalla. 29 :n 1, 2, 3 ja 4 momentit: 1 momentti: Puolueen täytäntöönpanevana elimenä ja lainmukaisena hallituksena on varsinaisen puoluekokouksen valit- 272
sema puoluetoimikunta, johon kuuluu puolueen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja puoluesihteeri ja yhdeksän varsinaista jäsentä, joista yksi valitaan ruotsinkielisten puoluejärjestöjen piiristä. Kaikki puoluetoimikunnan jäsenet valitaan tarvittaessa suljetulla lippuäänestyksellä. 2 momentti: ehdotetaan poistettavaksi. 3 momentti: Puoluetoimikunta on päätösvaltainen, kun puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan lisäksi vähintään viisi varsinaista jäsentä on läsnä. 4 momentti: Puolueneuvoston puheenjohtajalla, puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajalla ja valtioneuvoston jäseninä olevilla puolueen edustajilla on puoluetoimikunnan kokouksissa puhe- ja esitysoikeus. 31 : Puoluetoimikunnan tehtävänä on, sen lisäksi, mitä näissä säännöissä on erittäin määrätty, a) huolehtia puoluekokousten ja puolueneuvoston päätösten täytäntöönpanosta ja johtaa puolueen poliittista ja järjestöllistä toimintaa, b) määritellä puolueen kanta kulloinkin esille tuleviin poliittisiin, järjestöllisiin ja taloudellisiin kysymyksiin, mikäli päätöksentekoa ei erikseen ole määrätty jollekin muulle puolue-elimelle, c) johtaa puoluetoimistoa ja vastata juoksevien asioiden hoidosta sitä varten asetetuissa toimi- ja apuelimissä sekä valvoa puolueen varainhoitoa ja kirjanpitoa, d) kantaa ja vastata puolueen puolesta kaikissa sitä koskevissa oikeus- ja hallintoasioissa, e) valita sääntöjen edellyttämät Puolueen nimenkirjoittajat, f) päättää puoluelehden oikeuksien antamisesta ja peruuttamisesta, g) julkaista ja kustantaa puolueen valistus- ja kasvatustyössä tarvittavaa ohjekirjallisuutta, lentolehtisiä, vaalijulisteita, tekstija kuvajulkaisuja, puhe, lausunta- ja musiikkiesitysaineistoa, juhlamainoksia, esittelylehtisiä ynnä muita julkaisuja ja painotuotteita sekä päättää maksullisten vappu- ja puoluemerkkien levittämisestä, h) tukea, avustaa ja ohjata puoluejärjestöjä, erityisesti piirijärjestöjä, kasvatus-, valistus- ja järjestötyön suorittamisessa, i) laatia puoluenouvoston varsinaiselle kokoukselle puolueen toiminta- ja tilikertomukset päättyneeltä kalenterivuodelta sekä esitys puolueen talousarvioksi kuluvaa vuotta varten, j) esittää puolueen tilit, pöytäkirjat ja muut varainhoitoa tai hallintoa koskevat asiakirjat kahden kuukauden kuluessa kunkin kalenterivuoden päättymisestä puoluekokouksen valitsemille tilin- 18 273
tarkastajille ja tarkastuksen tapahduttua puolueneuvostolle sekä, puoluekokousvuotena, puoluekokoukselle, k) vastata siitä, että varsinainen puoluekokous saa käsiteltävikseen Puolueen toiminta- ja tilikertomukset kuluneen puoluekokouskauden kultakin kalenterivuodelta sekä tilintarkastajien niistä antamat lausunnot, I) valvoa puoluejärjestöjen, puoluetoimitsijain ja puoluevirkailijain toimintaa ja huolehtia yhteishengen ja hyvän järjestyksen säilymisestä puolueen toimielimissä. 37 (uusi pykälä): Osallistuminen hallitukseen Puolueen osallistumisesta hallitukseen päättävät puoluetoimikunta ja puolueen eduskuntaryhmä, jotka asettavat hallitusneuvottelijat, nimeävät puolueen ehdokkaan hallituksen muodostajaksi tai muun kuin puolueen edustajan muodostaessa hallituksen nimeävät puolueen edustajat hallitukseen, määrittelevät puolueen kannan hallitusohjelmaan ja hallituksen kokoonpanoon sekä paikkajakoon hallituksessa. Jos puoluetoimikunta ja puolueen eduskuntaryhmä eivät ole voineet näistä kysymyksistä sopia, päättää niistä puolueneuvosto. Valmistelemaan hallitusneuvotteluihin liittyviä kysymyksiä tulee puoluetoimikunnan ja puolueen eduskuntaryhmän asettaa toimikunta, johon kuuluu puheenjohtajana puolueen puheenjohtaja ja kahdeksan muuta jäsentä, joista neljä nimeää puoluetoimikunta ja neljä puolueen eduskuntaryhmä. Huom. Seuraavien pykälien numerojärjestys muuttuu tästä alkaen. 40 (ent. 39 ): Kansanedustajain vaalissa listoille asettamisesta ja vaaliliiton muodostamisesta päätetään piirijärjestön tai sen valtuuttamana piiritoimikunnan kokouksessa vaalikelpoisuudesta annettuja säädöksiä ja puoluetoimikunnan ohjeita noudattaen. Listoille asettelussa on noudatettava puolueäänestyksen tulosta, kuitenkin siten, että puoluetoimikunnalla on oikeus piirikokouksen tai sen suostumuksella piiritoimikunnan aloitteesta, mikäli erityisen painavien syiden katsotaan sitä vaativan, asettaa listoille puolueen kansanedustajaehdokkaiksi muitakin vaalipiirissä puolueäänestyksessä ehdokkaina olleita, ei kuitenkaan enempää kuin 1/5 ehdokkaitten koko määrästä. Tällaisessa tapauksessa on puoluetoimikunnan varattava listoilta poistettavaksi ehdotetuille tilaisuus tulla kuulluksi. Valituksen puolueäänestystä ja listoille asettelua vastaan ratkaisee puoluetoimikunta, jonka on käsiteltävä tätä koskevat asiat erittäin kiireellisinä. 274
41 (ent. 41 ): Ehdokkaiden asettamisesta tasavallan presidentin valitsijamiesten vaaleihin on soveltuvin kohdin voimassa, mitä edellä 39 ja 40 :ssä on sanottu kansanedustajain vaaleista. Ohjeet vaalia varten antaa puoluetoimikunta, sitten kun puoluekokous, tai puoluekokousten väliaikoina, puoluenouvosto on käsitellyt asian. 42 (ent. 41 ): Puolueen ehdokkaat kunnallisvaaleja varten asetetaan kunnittain. Milloin kunnallisjärjestön edustajisto niin päättää, valtuustoehdokkaiksi esitetyistä puolueosastojen jäsenistä on toimitettava puolueäänestys. Äänestys tapahtuu niin kuin edellä puoluekokousedustajien vaalista on määrätty. Kunnissa, joissa ei ole kunnallisjärjestöä, asiasta päätetään 8 :n esittämässä muodossa. Listoille asettelussa on noudatettava puolueäänestyksen tulosta, kuitenkin siten, että piiritoimikunnalla on oikeus, kunnallisjärjestön edustajiston tai sen suostumuksella kunnallistoimikunnan aloitteesta, mikäli erityisten painavien syiden katsotaan sitä vaativan, asettaa listoille puolueen kunnallisvaaliehdokkaiksi muitakin puolueäänestyksessä ehdokkaina olleita, ei kuitenkaan enempää kuin 1/5 ehdokkaiden koko määrästä. Tällaisissa tapauksissa piiritoimikunnan on varattava listoilta poistettaviksi ehdotetuille tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Jollei puolueäänestystä pidetä tarpeellisena, ehdokkaiden asettamisen perusteet määrätään kunnallisjärjestön edustajiston tai puolueosaston kokouksessa tai 8 :n määräämässä paikallistoimikunnan kokouksessa ottaen huomioon eri äänestäjäryhmät, harrastus- ja ammattialat, paikalliset erikoiskysymykset ynnä muut senlaatuiset seikat. Listoille asettaminen ja vaaliliiton muodostaminen tapahtuu kunnallistoimikunnan tai paikallistoimikunnan ohjauksen ja valvonnan alaisena tehtyjä päätöksiä sekä piirijärjestöjen ja puoluetoimikunnan ohjeita noudattaen. Valitukset puolueäänestystä ja listoille asettelua vastaan ratkaisee piiritoimikunta, jonka on käsiteltävä tätä koskevat asiat erittäin kiireellisinä. 46 (ent. 45 ): Niissä kohdin, joista näissä säännöissä ei noudatetaan yhdistys- ja puoluelakia. ole määräystä, 275
193 MUUTOKSET PIIRIJÄRJESTÖN SÄÄNTÖIHIN Puoluetoimikunta ehdottaa Sos.-dem. Piirin sääntöihin seuraavia muutoksia: 8 - Piirijärjestön päättävänä elimenä on piirijärjestön kokous. Piirijärjestö kokoontuu varsinaiseen kokoukseen vuosittain kaksi kertaa, kevätkokoukseen viimeistään huhtikuussa, syyskokoukseen viimeistään marraskuussa. Näiden lisäksi voidaan pitää ylimääräisiä piirikokouksia. Piirijärjestön kevätkokous on piirijärjestön vuosikokous. Ylimääräinen piirikokous on pidettävä, kun varsinainen piirikokous on niin päättänyt tai vähintään 1/3 piirijärjestön jäsenjärjestöistä sitä tiettyä erityisesti ilmoitettua asiaa varten piiritoimikunnalta kirjallisesti vaatii taikka kun piiritoimikunta katsoo sen tarpeelliseksi. Kutsut piirikokouksiin laatii piiritoimikunta. Kokouspaikasta ja -ajasta päättää piiritoimikunta. Kutsu varsinaiseen piirikokoukseen on julkaistava piiritoimikunnan hyväksymässä puolueleh- 277
dessä vähintään kymmenen viikkoa ennen kokousta ja ylimääräiseen piirikokoukseen vähintään kaksi viikkoa ennen kokousta. Kokouskutsussa on mainittava esille tulevat asiat. 9 - Piirikokousedustajien toimikausi on kalenterivuosi. Edustajat valitaan puolueosastoittain alkavaa toimikautta edeltävän joulukuun loppuun mennessä. Vaalissa, joka tapahtuu puolueosastojen kokouksissa, valitsevat puolueosastot yhden kokousedustajan jokaista jäsenmääränsä alkavaa vähintään 50- ja enintään 150-lukua kohden sen mukaan, kuin varsinainen syyskokous päättää, sekä saman verran varaedustajia. Kunnallisjärjestön kokous hyväksyy vaalien perusteella omat edustajansa piirikokoukseen. Piirikokousedustajiksi valittujen henkilöiden nimet ja osoitteet on puolueosastojen johtokuntien ilmoitettava kirjallisesti piiritoimikunnalle ennen saman joulukuun 31 päivää. 12. Piirijärjestön kevätkokouksen tehtävänä on 1) valita kokouksen toimihenkilöt ja valiokunnat, 2) käsitellä ja vahvistaa piiritoimikunnan laatima toiminta»- kertomus sekä tilintarkastajien antaman lausunnon perusteella tilikertomus päättyneeltä vuodelta, 3) päättää tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä piiritoimikunnalle ja muille vastuuvelvollisille, 4) käsitellä puolueen ja puolueen eduskuntaryhmän toimintaa, 5) käsitellä piirilehteä tai sitä vastaavaa puoluelehteä koskevat kysymykset, 6) päättää piiritoimikunnan jäsenille suoritettavista matka- ja kokouspäivärahoista sekä tilintarkastajille suoritettavien palkkioiden maksamisperusteista, 7) valita piiritoimikunnan jäsenet seuraavaksi toimikaudeksi, 8) valita kaksi varsinaista ja kaksi varatilintarkastajaa seuraavaa kalenterivuotta varten, 9) päättää muista kokouskutsussa manituista asioista. Piirijärjestön syyskokouksen tehtävänä on 1) valita kokouksen toimihenkilöt ja valiokunnat, 2) vahvistaa laaditut vaalityösuunnitelmat yleisiä vaaleja varten, päättää kansanedustajien ja valitsijamiesten vaalien edellä ehdokkaiden asettamisesta listoille ja vaaliliiton muodostamisesta sekä muista vaaleja koskevista asioista, 278
3) hyväksyä piirijärjestölle talousarvio seuraavaa kalenterivuotta varten ja vahvistaa toimintasuunnitelma, 4) päättää seuraavan kalenterivuoden aikana kannettavan jäsenmaksun suuruudesta sekä mahdollisista ylimääräisistä jäsenmaksuista, 5) määrätä edustajaperuste seuraavaa piirikokousedustajain vaalia varten, 6) päättää muista kokouskutsussa mainituista asioista. 279
194 MUUTOKSET KUNNALLISJÄRJESTÖN SÄÄNTÖIHIN Puoluetoimikunta ehdottaa kunnallisjärjestön sääntöihin seuraavia muutoksia: 6. Kunnallisjärjestöön kuuluvan puolueosaston on suoritettava kunnallisjärjestölle kalenterikuukausittain määräytyvä jäsenmaksu, jonka suuruus vahvistetaan kunnallisjärjestön edustajiston syyskokouksessa kokousta seuraavaa kalenterivuotta varten. Edellä 1 momentissa mainittu jäsenmaksu on tilitettävä kunnallisjärjestölle kahdesti vuodessa viimeistään huhti- ja lokakuun loppuun mennessä. 9 Edustajisto, jonka toimikausi kestää kalenterivuoden, valitaan puolueosastoittain viimeistään alkavaa toimikautta edeltävän joulukuun loppuun mennessä. Vaalissa, joka tapahtuu puolueosastojen kokouksissa, valitsevat puolueosastot yhden kokousedustajan jokaista jäsenmääränsä alkavaa vähintään 10- ja enintään 75-lukua kohden sen mukaan, kuin edustajiston syyskokous päättää, sekä saman verran varaedustajia. 281
Edustajistoon valittujen henkilöiden nimet ja osoitteet on puolueosastojen johtokuntien ilmoitettava kirjallisesti kunnallistoimikunnalle ennen joulukuun 31 päivää. 12. Varsinaisessa edustajiston kokouksessa käsitellään seuraavat asiat: a) kevätkokouksessa 1) käsitellään ja vahvistetaan kunnallistoimikunnan laatima toimintakertomus sekä tilintarkastajien antaman lausunnon perusteella tilikertomus päättyneeltä vuodelta, 2) päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä kunnallistoimikunnalle ja muille vastuuvelvollisille, 3) käsitellään valtuustoryhmän toimintaan liittyvät kysymykset, 4) valitaan kunnallistoimikunnan jäsenet seuraavaksi toimikaudeksi, 5) valitaan kaksi varsinaista ja kaksi varatilintarkastajaa, 6) päätetään muista kokouskutsuissa mainituista asioista. b) syyskokouksessa 1) määrätään edustajaperuste seuraavaa edustajiston jäsenten vaalia varten, 2) käsitellään valtuustoryhmän toimintaan liittyvät kysymykset, 3) päätetään kunnallisjärjestön toimintasuunnitelmasta erityisesti syys- ja talvikautta silmällä pitäen, 4) päätetään seuraavaa kalenterivuotta varten varsinaisen jäsenmaksun suuruudesta sekä mahdollisista ylimääräisistä jäsenmaksuista, 5) hyväksytään kunnallisjärjestölle talousarvio kuluvaa vuotta varten, 6) vahvistetaan laaditut vaaiityösuunnitelmat yleisiä vaaleja varten puolueen sääntöjen sekä puolueen ja piirijärjestön antamien ohjeiden edellyttämällä tavalla, 7) päätetään muista kokouskutsussa mainituista asioista. Ylimääräisessä edustajiston kokouksessa hyväksytään vaalien perusteella valitut piirikokousedustajat. 14. Kunnallisjärjestön täytäntöönpanevana elimenä ja lainmukaisena hallituksena on kunnallistoimikunta, johon kuuluu vähintään seitsemän ja enintään kaksitoista edustajiston kevätkokouksen vuodeksi kerrallaan valitsemaa jäsentä. Kunnallistoimikunta valitsee keskuudestaan ja varapuheenjohtajan. puheenjohtajan Kunnallistoimikunta on päätösvaltainen, kun vähintään puolet jäsenistä on läsnä. 282