Kulttuuriperintöä Mäntsälän metsistä

TTS:n julkaisuja 412 LAHDENSAARI-NÄTT ELSTOB MATILA: KULTTUURIPERINTÖÄ MÄNTSÄLÄN METSISTÄ TJ412_kansi.indd 1 TJ412 ISBN 978-951-788-422-8 ISSN 1799-2443 Kulttuuriperintöä Mäntsälän metsistä The Cultural Heritage within the Forests of Mäntsälä EUROPEAN UNION EUROPEAN REGIONAL DEVELOPMENT FUND INVESTING IN YOUR FUTURE Liisa Lahdensaari-Nätt, TTS Tea Elstob, TTS Airi Matila, Tapio (toim) Liisa Lahdensaari-Nätt 18.11.2011 12:57:46

Kulttuuriperintöä Mäntsälän metsistä The Cultural Heritage within the Forests of Mäntsälä Liisa Lahdensaari-Nätt, TTS Tea Elstob, TTS Airi Matila, Tapio (toim) Liisa Lahdensaari-Nätt TTS:n julkaisuja 412 1SBN 978-951-788-422-8 1SSN 1799-2443 FRAM OY NURMIJÄRVI 2011 TTS:n julkaisuja 412 (2011) 1

TTS PL 5 (Kiljavantie 6) 05201 RAJAMÄKI Tekijät / Authors Liisa Lahdensaari-Nätt ja Tea Elstob, TTS, Airi Matila, Tapio Julkaisusarja ja numero TTS:n julkaisuja 411 Julkaisuaika (kk ja vuosi) 10/2011 Tutkimuksen nimi / Name of research Forest heritage developer in joint cultural area -project / Yhteisen kulttuurialueen metsäperinnön kehittäjä -hanke Julkaisun nimi / Title Kulttuuriperintöä Mäntsälän metsistä / The Cultural Heritage within the Forests of Mäntsälä Tiivistelmä Toistaiseksi Suomen yksityismetsissä olevia metsäkulttuurikohteita ei ole juuri kartoitettu. Sen sijaan Viro on kartoittanut Interreg-hankerahoituksen avulla jo koko maan. Myös Latvia on aloittanut kartoituksen. Vuonna 2008 TTS, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja Viron RMK eli Viron Metsähallitus aloittivat hankkeen, jossa kehitettiin menetelmä Suomen yksityismetsien kulttuuriperintökohteiden kartoittamiseen. Projektin aikana TTS kokeili Mäntsälässä paikallisten toimijoiden kanssa kohteiden kartoitusta yksityismetsissä. Menetelmästä käytettiin nimeä Mäntsälän metodi. Mäntsälän yksityismetsistä kerättiin tietoa metsäkulttuurikohteista vuosina 2010-2011. Yksityisten maanomistajien ilmoittamina kirjattiin yli 220 kohdetta noin 33 000 hehtaarin alueelta. Neljä TTS:n työntekijää kävi paikan päällä kartoittamassa kohteita. Yleisimpiä metsäkulttuurikohteita olivat rakennuksen perustukset tai rakennuspaikka, huomattava yksittäinen puu sekä hiilimiilut. Kohdetiedot tallennettiin tietokantaan. Keväällä 2011 metsänomistajille lähetettiin tulosteet tietokannasta sekä kuvat ja kartat, joissa kyseisen metsänomistajan kohteet olivat näkyvissä. Jos yksityisten mailla olevia kulttuuriperintökohteita kartoitetaan jatkossa, olisi se hyvä tehdä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tulisi sopia siitä, mikä organisaatio kerää ja säilyttää tietoja ja miten tietoja käytetään. Edellytyksenä on oltava yhteistyö eri organisaatioiden kanssa, jotta tiedonsiirto sujuu kustannustehokkaasti. Abstract So far, cultural objects in Finnish private forests are not thoroughly mapped. However, Estonia has mapped their objects over the entire country by using Interreg project funding. Latvia has also started mapping their objects. As a result of this situation, TTS, Forestry Development Centre Tapio and RMK Riigimetsa Majandamise Keskus in Estonia started an Interreg IV A project to ensure that such objects would be saved and documented. The project developed a method for Finnish private forests for the identification and structure of cultural heritage sites. This method is called the Mäntsälä method. Information was collected during the years 2010-2011 and the area covered 33 000 hectares. Sites were surveyed by four TTS mappers. The mapping information was based on forest owners volunteering location and information on these sites. Altogether 223 objects were found. The most common objects were the foundations of a building or place, substantial trees, as well as charcoal pits. In the spring of 2011, forest owners who participated in this project were sent printouts of pictures and maps from the database of their own forest sites. If cultural heritage objects in private forests are mapped in future, it would be useful to have a co-operation with different stakeholders. It should be agreed which organization collects and stores this information and how information is used. A prerequisite must be cooperation with various organizations in order to ensure cost effective data transfer. Avainsanat / Keywords metsäkulttuurikohde, yksityismetsien kulttuurikohde, kartoitus / forest heritage object, cultural heritage object in private forests, mapping ISBN 978-951-788-422-8 Yksikkö / Unit TTS PL 5 05201 RAJAMÄKI ISSN 1799-2443 Kieli / Language Sivuja / Pages Suomi 39 Myynti / Sales TTS (Työtehoseura ry) PL 5, 05201 RAJAMÄKI puh (09) 2904 1200 www.tts.fi, www.ttskauppa.fi Hinta / Price 15 2 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

SISÄLTÖ ALKUSANAT...4 TIIVISTELMÄ...5 SUMMARY...7 RESUMÉ...9 1 JOHDANTO...11 1.1 Mitä on metsäkulttuuri?... 11 1.1.1 Kiinteät muinaisjäännökset ovat lain suojaamia... 12 1.1.2 Metsistä löytyy monenlaisia kulttuuriperintökohteita... 12 2 MENETELMÄ JA AINEISTO...17 2.1 Forest heritage developer -hanke... 17 2.1.1 Hankkeen tavoite ja toteutus... 17 2.1.2 Virossa asukkaat koulutettiin kartoitustyöhon... 19 2.1.3 Mäntsälän kunta... 19 2.1.4 Metsäkulttuurikohteiden kartoitusmenetelmä eli Mäntsälän metodi. 20 2.1.5 Tietokanta... 22 3 TULOKSET...24 3.1 Pilottikartoituksen kohdetyypit ja määrät... 24 3.1.1 Kysely yksityismetsien kulttuurikohteiden tärkeydestä... 26 4 PÄÄTELMIÄ...28 4.1 Kulttuuriperinnön kartoituksen hyödyt... 28 4.1.1 Kohteiden julkisuus ja niiden hyödyntämismahdollisuudet... 30 4.1.2 Pilottihankkeen opetukset... 31 LÄHTEET...34 LIITE 1. KIRJE METSÄNOMISTAJILLE...35 LIITE 2. METSIEN KULTTUURIPERINTÖESITE...36 LIITE 3. ILMOITUS METSÄSSÄ SIJAITSEVASTA KULTTUURIPERINTÖKOHTEESTA...38 TTS:n julkaisuja 412 (2011) 3

ALKUSANAT Tämä julkaisu on tehty osana metsäkulttuuriaiheista Interreg-hanketta nimeltään Forest heritage developer in joint cultural area. Hankkeessa mukana oli metsäalan organisaatioita Virosta ja Suomesta. Sen aikana testattiin Suomessa ensimmäistä kertaa, millä tavoin yksityismetsistä löytyviä aiempien sukupolvien jälkiä eli metsäkulttuurikohteita voitaisiin kartoittaa. Kyseessä oli muinaismuistolain ulkopuolelle jäävien kulttuuriperintökohteiden kartoitus. Mäntsälän kunnassa tehdyn kartoituksen yhteydessä tavattiin monia mielenkiintoisia henkilöitä ja kuultiin tarinoita menneistä tapahtumista ja kunnan aiemmista asukkaista. Joitakin tarinoita liitettiin mukaan myös tähän julkaisuun. Tarinat raottavat aikaikkunaa menneisyyteen ja auttavat ymmärtämään aiempien sukupolvien elämää. Kansallisen metsäohjelman 2015 yksi tavoitteista on, että valtion metsissä olevat kulttuuriperintökohteet on inventoitu ja yksityismetsissä tiedonkeruu on käynnissä. Toimenpiteeksi on kirjattu metsien kulttuuriperintöä koskevan ohjelman laadinta. Ohjelma sisältää metsien kulttuurihistorian ylläpidon, perinteisen metsäkulttuurin ja nykykulttuurin yhteensovittamisen sekä koko suomalaisen metsäkulttuurin tason nostamisen yhteiskunnassa (MMM, YM, OPM, Metsähallitus, Museovirasto). Metsäohjelman visio tähtää vuoteen 2020. Tässä yhteistyöhankkeessa on Mäntsälässä edistetty tätä Kansallisessa metsäohjelmassa mainittua yksityismetsien kulttuuriperintökohteiden tiedonkeruuta sekä kohteiden säilymistä metsätoimenpiteiden yhteydessä. Hankkeen koordinaattorina toimi Cultural Heritage Specialist Vaike Pommer RMK:sta Virosta. Hankkeessa RMK kartoitti vielä loppuja maansa kohteita, joiden kartoitus oli aloitettu jo aiempien Interreg-hankkeiden aikana. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio laati metsäkulttuurin oppaita ja tiivisti metsä- ja kulttuurialan verkostojen yhteistyötä. Tapio tuotti materiaaleja ja tiedotteita suomeksi ja ruotsiksi. Työstä vastasivat metsäneuvonnan asiantuntija Airi Matila ja viestintäasiantuntija Maria Lindén. Tapio tiedotti yhteishankkeesta internetsivuillaan www.metsavastaa.net ja www.skogsreflexen.net sekä osallistui opintomatkoihin Viroon ja järjesti myös virolaisten vierailuja Suomessa. Metsänhoitoyhdistys Uusimaan yhteyshenkilöitä olivat Niina Nupponen, Mia Jacksen ja Timo Leirimaa. Museovirastosta yhteyshenkilöinä toimivat Päivi Maaranen ja Helena Taskinen. Mäntsälä Seurasta hanketta avustivat puheenjohtaja Jyrki Sahari sekä sihteeri Auli Pitkänen. Mäntsälä Seura osallistui ekskursioihin ja heidän kautta saatiin myös joitakin kohteita. Erikoissuunnittelija Jouni Taivainen Metsähallituksesta esitteli useiden maastoseminaarien yhteydessä kartoitettuja kohteita valtion mailla. TTS:ssä hankkeessa oli mukana Pertti Hourunranta, Leila Waren-Backström, Harri Rytkönen, Keijo Vesilahti, Arto Mutikainen, Tea Elstob ja Liisa Lahdensaari-Nätt. TTS osallistui opintomatkoihin Virossa ja järjesti virolaisten vierailuja Suomeen. Julkaisussa Metsätalouden Kehittämiskeskus Tapio on vastannut laatikoihin sijoitetuista teksteistä sekä Kiinteät muinaisjäännökset ovat lain suojaamia kohteita -osiosta. Muusta sisällöstä ja toimittamisesta on vastannut TTS. Kiitämme lämpimästi sekä kartoitukseen että hankkeeseen osallistuneita tahoja ja julkaisun käsikirjoitusta kommentoineita henkilöitä. Rajamäellä lokakuussa 2011 Toimialajohtaja Vesa Tanttu, TTS, Teknologia ja luonnonvarat 4 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

TIIVISTELMÄ Metsät kätkevät sisäänsä jälkiä aiempien sukupolvien elintavoista. Jos asuinpaikka hylätään, jää se luonnon armoille ja pikkuhiljaa metsä valtaa entisen pihapiirin. Voi käydä niin, että lähiseudun asukkailla ja naapureilla ei enää ole lainkaan perimätietoa entisen pihapiirin asukkaista. Vanhimmat kulttuuriperintökohteet ovat lain suojaamia kiinteitä jäännöksiä, joista huolehtii Museovirasto. Suuri osa metsien kulttuuriperinnöstä jää kuitenkin lain ulkopuolelle. Nämä lain ulkopuolelle jäävät, nimenomaan yksityismetsissä sijaitsevat kohteet, olivat tämän hankkeen kohteena. Toistaiseksi Suomen yksityismetsissä olevia metsäkulttuurikohteita ei ole juuri kartoitettu. Sen sijaan Viro on kartoittanut Interreg-hankerahoituksen avulla jo koko maan. Myös Latvia on aloittanut kartoituksen. Niinpä TTS - Työtehoseura, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja Viron RMK (Riigimetsa Majandamise Keskus eli paikallinen Metsähallitus) hakivat Interreg IV A -rahoitusta, jotta tällaiset kohteet saataisiin taltioitua ja dokumentoitua. Vuoden 2008 lopulla aloitettiin hanke, jossa kehitettiin menetelmä Suomen yksityismetsien kulttuuriperintökohteiden kartoittamiseen. Hankkeessa pyrittiin lisäämään tietoisuutta metsiemme kulttuurikohteista. Projektissa TTS kokeili ensimmäistä kertaa paikallisten toimijoiden kanssa kartoitus- ja käsittelymenetelmiä yksityismetsissä Mäntsälässä, joka valikoitui kohdealueeksi. Mäntsälässä kerättiin tietoa metsäkulttuurikohteista vuosina 2010 2011. Alue kattoi 33 000 hehtaaria. Kohteita kartoittivat TTS:n neljä työntekijää. Kartoitustapa perustui metsänomistajien vapaaehtoisuuteen. Alle viisi prosenttia mäntsäläläisistä metsänomistajista vastasi TTS:n kyselyyn, jossa tiedusteltiin heidän maillaan olevia metsäkulttuurikohteita. Todennäköinen syy alhaiseen vastausprosenttiin oli kartoituksen aiheuttama epäily toiminnan rajoituksista tai pakkotoimista metsänomistajaa kohtaan. Ainoastaan metsänomistajan ilmoittamat kohteet kartoitettiin. Metsänomistaja tai hänen edustaja (isä, naapuri tai sukulainen) oli myös itse esittelemässä kohteita, koska niitä olisi muuten ollut erittäin vaikea löytää. Yhteensä 223 kohdetta saatiin kartoitettua. Yleisimpiä metsäkulttuurikohteita olivat rakennuksen perustukset tai rakennuspaikka, huomattava yksittäinen puu sekä hiilimiilut. Kohdetiedot tallennettiin Access-tietokantaan. Keväällä 2011 metsänomistajille lähetettiin tulosteet tietokannasta sekä kuvat ja kartat, joissa kyseisen metsänomistajan kohteet olivat näkyvissä. Kartoitukseen liittyen kirjoitettiin artikkeleita Mäntsälän paikallislehtiin, Tapion Metsavastaa-sivustolle sekä TTS:n Teho-lehteen. Hankkeen aikana kasvatettiin metsäammattilaisten, metsänomistajien, kulttuurialan ja muiden metsässä toimivien ammattilaisten osaamista aineellisen ja aineettoman metsäkulttuurin säilyttämiseksi ja vaalimiseksi. Myös metsänomistajien ja paikallisten asukkaiden kiinnostusta oman elinympäristön metsäkulttuuriin lisättiin maastoseminaarien avulla. Useita virolaisia kartoittajaryhmiä kävi tutustumassa kartoitukseen Suomessa ja myös suomalaisia kartoittajia kävi Virossa tutustumaan heidän toimintaansa. Jos yksityisten mailla olevia kulttuuriperintökohteita kartoitetaan jatkossa, olisi se hyvä tehdä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Metsäomistajaa tulisi kannustaa varmistamaan, että hänen maillaan olevia tunnistettuja kohteita ei tuhota. Puunkorjuun ja metsänhoitotöiden toteuttajia tulisi myös kannustaa siihen, että tunnetut kohteet TTS:n julkaisuja 412 (2011) 5

eivät tuhoudu. Kohteita on mahdollista kartoittaa hankerahoituksella, niin kuin Virossa on tehty. Suomi on tosin paljon isompi maa, joten tämä toimintatapa vaatisi monta pitkäaikaista projektia peräjälkeen. Lisäksi projektirahoitus ei juuri koskaan ole sataprosenttista, joten se vaatii myös organisaation omaa rahallista panostusta. Tulisi sopia siitä, mikä organisaatio kerää ja säilyttää tietoja ja miten tietoa käytetään. Edellytyksenä on oltava yhteistyö eri organisaatioiden kanssa, jotta tiedonsiirto sujuu kustannustehokkaasti. 6 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

SUMMARY Forests conceal evidence and traces of past generations ways of life. If the site is abandoned, it remains at the mercy of nature, and little by little the forest takes over the former courtyard and reclaims the physical site. It may happen that the residents of the neighborhood and the neighbors no longer have any knowledge and information recarding the previous tenants and their activities. The oldest cultural heritage relics are protected by the law of National Board of Antiquities. However, much of the forest heritage sites remain outside the protection of law. These forest heritage objects, specifically in private forests, are the subject of this publication. So far, cultural objects in Finnish private forests are not thoroughly mapped. However, Estonia has mapped their objects over the entire country by using Interreg project funding. Latvia has also started mapping their objects. As a result of this situation, TTS, Forestry Development Centre Tapio and RMK Riigimetsa Majandamise Keskus in Estonia applied for the Interreg IV A funds to ensure that such objects would be saved and documented. This project started in late 2008 and developed a method for Finnish private forests for the identification of cultural heritage sites. The project aimed to raise awareness of the cultural attractions of our forests. During this project, TTS tested the mapping method with local operators in private forests in the Mäntsälä in southern Finland. Mäntsälä was chosen as target municipality. Information was collected in Mäntsälä in the years 2010-2011. The area covered 33 000 hectares. Sites were surveyed by four TTS mappers. The mapping information was based on forest owners volunteering location and information on these sites. Less than five per cent of forest owners in Mäntsälä answered the TTSs questionnaire. The feasible reason for this low answering percentage was the suspicion towards mapping and that it might cause restrictions towards the forest owners actions in his/her own forest. Mappers went only to those sites, which were informed by forest owners. Forest owners or their representatives (father, neighbour or relative) also presented the items on the spot, otherwise it would had been very difficult to find them. Altogether 223 objects were found. The most common sites were the foundations of a building or place, substantial trees, as well as charcoal pits. Property and site details were stored in an Access database application. In the spring of 2011, forest owners who participated in this project were sent printouts of pictures and maps from the database of their own forest sites. Local newspapers, www.metsavastaa.net site as well as TTS s own TEHO-journal published articles related to the mapping. During the project, the know-how of forest professionals, forest owners and other professionals was raised concerning the knowledge of tangible and intangible forest culture. Field seminars increased forest owners and local residents interest in their cultural objects. Several Estonian objects mapper groups visited Finland and also Finnish mappers went to observe their activities in Estonia. If cultural heritage objects in private forests are mapped in future, it would be useful to have a co-operation with different stakeholders. The forest owner should be encouraged to ensure that these identified objects on their land are not destroyed. If cultural heritage sites are known, the implementer of harvesting and silvicultural op- TTS:n julkaisuja 412 (2011) 7

erations in private forests should be encouraged not to damage or erase these sites and exercise a sense of responsibility through preservation and protection of these objects for future generations. It is possible to map objects using project funding, as Estonia has made. However, Finland is a much bigger country, so this approach would require many long-term projects after another. In addition, project funding almost never covers hundred percent of the costs, so it also calls for the organization s own financial resources. It should be agreed which organization collects and stores this information and how information is used. A prerequisite must be cooperation with various organizations in order to ensure cost effective data transfer. 8 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

RESUMÉ Skogarna gömmer spår av tidigare generationers livsstil. Om ett boställe lämnas öde blir det utlämnat åt naturen och småningom övertar skogen den gamla gårdsplanen. Näromgivningens invånare och grannarna kan förlora kunskapen om de sägner och traditioner som gäller den tidigare gårdens invånare. De äldsta kulturobjekten är fasta fornlämningar som är fredade enligt lag. Dem har Museiverket hand om. Största delen av skogarnas kulturlämningar är inte fredade enligt lag. Dessa objekt som alltså inte är fredade och finns i de privata skogarna var objekt för det här projektet. Tillsvidare har vi inte kartlagt kulturobjekt i privatskogarna i Finland. I Estland har man däremot redan kartlagt hela landet i olika projekt finansierade med Interregmedel. Också i Lettland har kartläggningsarbetet inletts. Därför ansökte Arbetseffektivitetsföreningen TTS ry, Skogsbrukets utvecklingscentral Tapio och estniska RMK (Riigimetsa Majandamise Keskus, eller den lokala Forststyrelsen) om Interreg IV A-finansiering för att samla in information och dokumentera dessa objekt. I slutet av år 2008 inleddes ett projekt för att utveckla en metod för att kartlägga kulturobjekten i Finlands privatägda skogar. Projektet jobbade också för att öka kännedomen om kulturobjekten i våra skogar. I projektet prövade TTS för första gången tillsammans med lokala aktörer kartläggnings- och behandlingsmetoder i privata skogar i Mäntsälä. Information om skogskulturobjekt samlades in i Mäntsälä åren 2010 2011. Området som kartlades omfattade 33 000 hektar. Fyra anställda vid TTS kartlade objekt. Metoden för kartläggningen grundade sig på frivillighet från skogsägarnas sida. Mindre än fem procent av skogsägarna i Mäntsälä svarade på enkäten som TTS skickade ut. I enkäten frågade man om det finns skogskulturobjekt på skogsägarens marker. Sannolikt var orsaken till den låga svarsprocenten att skogsägarna misstänkte att objekten kan medföra begränsningar i verksamheten eller tvångsförfaranden mot skogsägaren. Endast sådana objekt som uppgavs av skogsägaren kartlades. Skogsägaren eller hans/hennes representant (förälder, granne eller släkting) presenterade också själv objekten. I annat fall skulle det ha varit mycket svårt att hitta dem. Sammanlagt 223 objekt kartlades. De vanligaste skogskulturobjekten var byggnaders grunder eller byggnadsplatser, ansenliga enskilda träd samt kolmilor. Uppgifterna om objekten fördes in i en Access databas. Våren 2011 fick skogsägarna sig tillskickade utskrifter ur databasen tillsammans med bilder och kartor med uppgifter om de egna objekten. I samband med kartläggningsarbetet skrevs artiklar till lokaltidningarna i Mäntsälä, på Tapios webbplats skogsreflexen och i TTS tidning Teho. Under projektets gång förkovrades skogsfackmännens, skogsägarnas samt kulturbranschens och skogsbranschens aktörers och olika sakkunniggruppers kunskap om vård och bevarande av den materiella och immateriella skogskulturen. Också skogsägarnas och de lokala invånarnas intresse för skogskulturfrågor ökade tack vare fältseminarier. Flere grupper med kartläggare från Estland bekantade sig med kartläggningen i Finland. De finländska kartläggarna besökte också Estland och bekantade sig med verksamheten där. Om kulturobjekt på privat mark i framtiden kartläggs skulle det vara bra att göra det i samarbete med olika aktörer. Skogsägarna bör uppmuntras till att försäkra sig om att identifierade objekt på deras mark inte förstörs. De som utför drivning och skogs- TTS:n julkaisuja 412 (2011) 9

vårdsarbeten bör också uppmuntras till att kända object inte blir förstörda. Objekten kan kartläggas med projektmedel så som man har gjort i Estland. Finland är ändå till arealen ett mycket större land, så ett sådant förfarande skulle kräva många långvariga efterföljande projekt. Projektfinansiering står oftast inte heller för hundra procent av finasieringen, så en egen finansiell satsning skulle också behövas i den förverkligande organisationen. En överenskommelse borde göras om vilken organisation som samlar och uppbevarar informationen och hur informationen används. En förutsättning bör vara ett samarbete med olika organisationer så att dataöverföringen fungerar kostnadseffektivt. 10 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

1 JOHDANTO 1.1 Mitä on metsäkulttuuri? Sanalle kulttuuri on useita määritelmiä ja usein sanasta tuleekin mieleen korkeakulttuuri eli eliittikulttuuri, tieteiden ja eri taiteiden vaaliminen. Sanan alkuperä tulee latinan verbistä colera, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä. Kulttuurilla tarkoitetaankin tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta. Yhden määritelmän mukaan metsäkulttuuri on kaikkea metsään liittyvää toimintaa. Tämän päivän työmenetelmät muuttuvat ajan kuluessa historiaksi. Metsä on monille työpaikka, joillekin se on viljava aarreaitta, kun taas toisille se tarjoaa ainutkertaisen hiljentymisen tyyssijan - metsästä on moneksi. Metsien rooli suomalaisille on ollut jo vuosituhansia moninainen. Ihmiset ovat hyödyntäneet metsää lämmitykseen, rakentamiseen, tarvekaluiksi ja myös ruuaksi. He eivät ole ainoastaan rakentaneet asumuksia, vaan ovat myös käyttäneet luonnon omia rakennelmia eli puita, kiviä ja maakuoppia omiin tarkoituksiinsa. Suurten pihapuiden alla on pidetty perhejuhlia ja leikitty. Isoja kiviä ovat hyödyntäneet sekä ihmiset että eläimet lämmittelyyn ja leikkimiseen. Aikojen saatossa kiviset tarvekalut muuttuivat moottorisahoiksi ja omavaraistaloudesta on siirrytty rahatalouteen. Puita kaadetaan nykyään hakkuukoneessa istuen ja sillä voidaan istuttaa jo puun taimetkin. Kestävä metsätalous ottaa huomioon kestävän kehityksen eri ulottuvuudet - taloudelliset, ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset seikat. Kivijalka Saksan mallin mukaan Sääksjärveläisen tilan omistaja toimi Osuuskassan hoitajana ja oli myös taannut tilallisten lainoja. Tilalliset eivät kuitenkaan pystyneet hoitamaan lainojaan Osuuskassalle ja tilan omistaja joutui lainojen maksumieheksi. Hän joutui siten luopumaan tilastaan, mutta aloitti uuden päärakennuksen teon pienen matkan päähän vanhasta päärakennuksesta. Uuden talon kivijalka oli kaksiosainen, joten osien väliin jäi ilmatila katkaisemaan kylmäsiltaa. Malli oli peräisin Saksasta. Talo ei jostain syystä kuitenkaan koskaan noussut kivijalkaa korkeammalle. Kivijalka on rakennettu todennäköisesti vuonna 1926. Kuva: Tea Elstob TTS:n julkaisuja 412 (2011) 11

1.1.1 Kiinteät muinaisjäännökset ovat lain suojaamia Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä on lähes 27 000 luetteloitua kohdetta, joista 60 prosenttia sijaitsee metsässä. Ne ovat lähinnä esihistorialliselta ajalta ja yleisimpiä kohteita ovat asuinpaikat, hautapaikat ja kivirakenteet. Uusia muinaisjäännöksiä löytyy koko ajan arkeologisissa inventoinneissa, metsätöissä ja maankäyttöhankkeiden yhteydessä. Merkittävät kulttuuriperintökohteet suojellaan muinaismuistolain (295/1963) perusteella ja tällöin niitä kutsutaan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Muinaismuistolain mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kiellettyä. Kuva 1. Mäntsälän Hirvihaarassa vanhan torpan pihalla ollut kivimuuri on jo jäänyt kasvillisuuden jalkoihin. Kuva: Tea Elstob. 1.1.2 Metsistä löytyy monenlaisia kulttuuriperintökohteita Nykyisin talouskäytössä olevista yksityismetsistä löytyy monenlaista kulttuuriperintöä, sillä aikojen kuluessa alueen käyttötapa on usein voinut muuttua. Suuri osa metsien kulttuuriperinnöstä jää muinaismuistolain ulkopuolelle. Näiden kohteiden tunnistaminen ja säilyttäminen on tärkeää. Vain näin säilyy tieto siitä, miten metsiämme on hyödynnetty elinkeinoissa, muinaisuskoissa, taistelupaikkoina, asuinympäristöinä ja kulkuväylinä. Hylättyjen talojen, torppien ja muiden rakennusten jäänteitä on metsissä paljon. Kaskitalouden ja peltojen raivaamisen jäänteinä on metsissä runsaasti kiviröykkiöitä. Muita kulttuuriperintökohteita ovat esimerkiksi historiallisen aikakauden kaivot ja kellarit, kiviaidat, vanhat kulku-urat, teiden ja rajojen jäännökset, sillat, savenottopaikat, uittolaitteet, louhokset sekä muistomerkit ja kaiverrukset. Yksittäiselle metsänomistajalle merkityksellisiä kulttuurikohteita metsässä voivat olla esimerkiksi torpan jäänteet, lapsuuden aikaiset leikkipaikat ja kiipeilypuut, ensimmäinen itse istutettu metsikkö tai metsä, josta isoisä hankki rakennuspuut rinta- 12 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

mamiestaloon. Kylän kannalta kiinnostavia kulttuuriperintökohteita ovat esimerkiksi kylään rakennetun maantien takia käytöstä poistuneet talvitiet tai polut. Muita metsistä löytyviä merkkejä aiempien sukupolvien toiminnasta ovat esimerkiksi puroissa olevat jäljet puiden uitosta tai kalastuksesta ja luonnonniityillä olleiden heinälatojen jäänteet. Kaikki ne silminnähtävät jäänteet, joihin voidaan liittää tieto tai kertomus jostain ihmisestä, tapahtumasta tai työtavasta ovat kulttuuriperintöä. Kiviaita Ohkolassa Tarinan mukaan eräs ylioppilas rakensi Ohkolaan tien viereen 70 metriä pitkän kiviaidan. Aita valmistui yhden kesän aikana ja kivet siirrettiin läheiseltä pellolta sekä ympäristöstä. Ylioppilas muutti Ohkolaan joko Sammatista tai Karjalohjalta riittaannuttuaan naapurinsa kanssa. Edellisellä asuinpaikkakunnallaan hän omisti suurehkon tilan, jossa hän viljeli maita. Eräänä päivänä hän kuitenkin hermostui, koska naapurin lampaat olivat jälleen karanneet hänen ruismaahansa ja hän ampui lampaat peltoon. Tästä taas naapuri ymmärrettävästi hermostui ja sanoi hänelle lähdet täältä, joko vapaaehtoisesti tai puuarkussa. Ylioppilas ei jäänyt uhmaamaan kohtaloaan, vaan muutti Mäntsälän Ohkolaan, johon rakensi kyseisen kiviaidan. Perimätiedon mukaan hän oli erikoinen mies ja teki myös hienoja puutöitä. Kuva: Tea Elstob TTS:n julkaisuja 412 (2011) 13

Kuva 2. Sälinkäällä näkyy vielä Porvoosta Hämeenlinnaan vienyt ratsupolku. Kuva: Keijo Vesilahti Katso ja osallistu Metsällisen kulttuurin tallentaminen koskee varhaisia muinaisjäännöksiä, lähimenneisyyden metsätyön esineistöä ja tämä päivän elämää metsässä ja metsän tuotteiden jalostamista. Aika ulottuu nykyiseen metsänhoitokulttuuriin avohakkuineen, istutuksineen, metsäautoteineen, metsäkiistoineen ja tulevaisuuden haaveineen. Kulttuuri on yhtäällä erilaisia konsertteja, elokuvatapahtumia, teatteriesityksiä, tapahtumia ja tuotteita, jotka on tehty yleisölle. Paikallisella tasolla kulttuuriohjelman järjestäjinä ovat vapaat harrastelijapiirit, koulut ja työväenopistot, Marttayhdistykset, kansanopistot ja lukuisat muut tahot. Metsään liittyvät tapahtumat voivat olla perinnekulttuuripainotteisia. Aihepiiri voi koostua tukkilaisnäytöksistä, käsityönäytöksistä, kaskeamisdemonstraatioista, päreiden kiskonnasta, vihdan tekemisestä ja tervanpoltosta. Metsän kulttuuri voi olla kivikauden metsästystapojen demonstrointia, tämän päivän metsänhoidon esittelyä tai tulevaisuuden kulttuurimaisemaa visioivia esityksiä. Metsää peilaava tapahtuma voi sijoittua maaseudulla metsään tai taajamassa kauppakeskukseen. Tervahaudanpoltto tai kaskeaminen ei sellaisenaan mahdu sisätiloihin, puukolla veistely tai tukinkuorinta kylläkin. Tarkoitus määrittelee paikan ja sisällön. 14 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

Kolmen kylän rajapyykki Kolmen kylän rajapyykki löytyi kartoituksessa. Tämän kiviröykkiön kasaamisajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa, mutta yhteen kivistä näyttäisi olevan hakattu numero yksi. Pyykki on Ohkolan, Hirvihaaran ja Nummisten kylien välissä. Kuva: Tea Elstob Metsäkulttuuri on osa kestävää kehitystä Kulttuurinen näkökulma kokoaa ja ymmärtää metsän ja ihmisen suhdetta. Kulttuurin kautta on mahdollista pohtia metsätekemisen sisältöjä ja päämääriä. Voidaan kysyä, millaisissa oloissa syntyvät uudet ideat, millainen metsällinen tietotaito innostaa uusia metsäntekijöitä ja millaista metsämaailmaa kohden on hyvä suuntautua. Kulttuurinen näkökulma suhtautuu avoimesti erilaisiin vaihtoehtoihin ja kritiikkiin. Kulttuurinen kestävyys on ymmärrystä metsän ja ihmisen suhteesta ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Metsäkulttuurin osa-alueita ovat metsä työpaikkana, metsäntuotteet raaka-aineena ja niiden jalostaminen metsätuotteiksi sekä metsiin liittyvät henkiset arvot. Metsäkulttuurin kestävyyden seuraaminen ja mittaaminen voi siten kohdistua metsätyöhön, metsäteollisuuteen, metsätalouden tuotteisiin, metsävarantoihin, puiden kasvatukseen, kansallispuistoihin, paperin valmistukseen, polttopuun keruuseen, virkistykseen ja matkailuun. Ennen vanhemmat opastivat tuntemaan kasvit, eläimet, marjapaikat, kaskialueet, tervametsiköt ja saaliseläinten piilot. Omavaraistaloudessa piti tuntea puulajien ominaisuudet ja valmistustavat haravanpiikeistä isoihin laitteisiin. Tänään kirjat, elokuvat, radio-ohjelmat, tapahtumat, näyttelyt ja muut mediat opastavat metsän tuntemukseen. Kouluissa ja oppilaitoksissa opitaan metsään ja metsän jalosteisiin liittyviä menneisyyden, nykyajan ja tulevaisuuden perspektiivejä. Puutöissä opitaan puuosaamista, historiassa metsäteollisuuden kehityksestä ja biologiassa luonnonsuojelualueiden muotoutumisesta. Metsässä oppimisen sijaan on tullut tieteeseen pohjautuva, tietoa korostava ja koko maailman kehitykseen sidoksissa oleva kouluttautuminen. TTS:n julkaisuja 412 (2011) 15

Kuva 3. Osaisitko epäillä tätä kasaa rakennuksen jäänteiksi? Kohde löytyi Mäntsälän Levannosta. Kuva: Keijo Vesilahti Kiinteät muinaisjäännökset ja metsätyöt Ennen metsissä tehtävien töiden aloittamista tarkistetaan Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä, onko työmaa-alueella kiinteitä muinaisjäännöksiä. Rekisterin tiedot on saatavilla useiden metsäalan toimijoiden paikkatietojärjestelmissä. Kohde- ja sijaintitiedot löytyvät myös internetistä osoitteesta http://kulttuuriymparisto.nba.fi. Jos työmaa-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä on muinaisjäännösrekisterin kohde, otetaan ennen töiden käynnistämistä yhteys Museovirastoon tai maakuntamuseoon muinaisjäännöksen rajauksen selvittämiseksi. Museoviraston ja maakuntamuseoiden yhteystiedot löytyvät internetistä osoitteesta www.nba.fi/fi/maakuntamuseot. Kiinteät muinaisjäännökset kierretään metsäkoneilla puunkorjuussa ja metsänuudistamisessa. Puutavara varastoidaan kiinteän muinaisjäännöksen ulkopuolelle. Hakkuussa muinaisjäännösalueen puustosta tehdään mahdollisuuksien mukaan tekopökkelöitä, jotka toimivat muinaisjäännöksen merkkeinä vuosikymmenten ajan. Jos töiden yhteydessä havaitaan irtolöytöjä kuten palanutta luuta, kivisiä työkaluja, saviastian paloja tai koruja, asiasta ilmoitetaan työstä vastaavalle henkilölle. Hän ottaa yhteyden Museovirastoon tai maakuntamuseoon sekä maanomistajaan. Laajoille muinaisjäännösalueille suunnitellaan ratkaisut erikseen. Korvauskäytäntöjä kehitetään parhaillaan. 16 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

2 MENETELMÄ JA AINEISTO 2.1 Forest heritage developer -hanke 2.1.1 Hankkeen tavoite ja toteutus Suomessa on kartoitettu vain murto-osa menneiden sukupolvien elämästä kertovasta kulttuuriperinnöstä. Siksi TTS, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja Viron RMK (Riigimetsa Majandamise Keskus eli paikallinen Metsähallitus) hakivat Interreg IV A -rahoitusta tällaisten kohteiden taltiointiin ja dokumentointiin. Kartoitusalue tuli löytyä Etelä-Suomesta Interregin hankealueelta ja kyselyjen jälkeen alueeksi valikoitui Mäntsälä. Tietoa kulttuuriperintökohteista kerättiin Mäntsälässä vuosina 2010 2011. Tällöin 33 000 hehtaarin alueelta löytyi yli 220 kohdetta lähinnä maanomistajien ilmoittamina. Yleisimpiä olivat rakennuksen perustukset tai rakennuspaikka, huomattava yksittäinen puu sekä hiilimiilut. Tiedonkeruu aloitettiin tutustumalla arkistoihin ja alueen metsäomistajille lähetetyllä kyselyllä. Metsänhoitoyhdistys Uusimaa antoi yhteensä 1 158 yksityismetsänomistajan osoitetiedot, joille kirje lähetettiin. Näistä metsänomistajista kohteita ilmoitti viisikymmentä eli vastausprosentti oli 4,3 %. Kirjeeseen vastanneisiin metsänomistajiin oltiin yhteydessä puhelimitse. Samalla sovittiin sulan maan aikana tehtävät kartoitukset heidän luonaan vuonna 2010. Innostuneet metsänomistajat tai heidän edustajansa tulivat mukaan metsiin näyttämään kohteet, joita kartoittajien olisi itse ollut vaikea löytää. Kohteissa kulttuuriperintökohteen sijaintitieto tallennettiin GPS-paikantimella. Samalla tallennettiin tietoa kohteiden koosta ja kohde valokuvattiin. Lappila Nikinoja Levanto Sulkava Saari Kaukalampi Sälinkää Hautjärvi Soukkio Anttila Hirvihaara MÄNTSÄLÄ Sääksjärvi Ohkola Kellokoski Numminen Haarajoki Kuva 4. Mäntsälän kunnan kartta. TTS:n julkaisuja 412 (2011) 17

Maastokäynnin jälkeen keväällä 2011 metsänomistajalle lähetettiin dokumentti, jossa oli kohteen kartta, karttakoordinaatit, sanallinen selitys kohteesta, valokuva sekä mahdollisesti tietoa kohteen liittymisestä kylän historiaan. Kartoitustyön lisäksi kasvatettiin metsäammattilaisten, metsänomistajien, kulttuurialan ja muiden metsässä toimivien ammattilaisten osaamista aineellisen ja aineettoman metsäkulttuurin säilyttämiseksi ja vaalimiseksi. Myös metsänomistajien ja paikallisten asukkaiden kiinnostusta oman elinympäristön metsäkulttuuriin lisättiin seminaarien, maastoseminaarien sekä lehtiartikkeleiden avulla. Metsänomistajien ensiajatuksia kartoituksesta Onhan tuolla mettässä noita kuoppia No en mä nyt tiedä, kiinnostaako nää kuopat ketään Joku on kiinnostunut metsissäni olevista kivijalkojen jäänteistä! Metsässä olevat mystiset kuopat ja rakennusten jäänteet ovat osa historiaa ja voivat kiinnostaa jotakuta. Pihapiiristäni löytyi metsäkulttuurikohteita, olen siis osa kulttuurihistoriallista jatkumoa. Tällaisia ajatuksia saattoi risteillä metsänomistajan mielessä, kun hän sai TTS:ltä kirjeen ja kyselylomakkeen, jossa tiedusteltiin mahdollisia kartoitettavia metsäkulttuurikohteita vuonna 2009. Verinen pukki ja taikausko Sääksjärvellä oltiin 1700-luvun lopulla talon rakennusaikeissa ja hyvä paikkakin oli jo katsottu valmiiksi. Talonrakennuspaikalle ilmestyi yhtäkkiä kalliolta verinen pukki. Taikauskoiset talonrakentajat olivat sitä mieltä, että pukin näkeminen tarkoitti sitä, että sille paikalle ei kannattanutkaan rakentaa taloa. Niinpä pelkästään taikauskon takia talo pihapiireineen nousikin vähän matkan päähän vähemmän suotuisalle paikalle, joka on alava, kostea ja kylmä. Nykyään alkuperäiselle paikalle on jo uskallettu rakentaa talo. Kuva talosta, joka rakennettiin taikauskon takia eri paikkaan kuin alun perin ajateltiin. Kuva: Tea Elstob 18 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

2.1.2 Virossa asukkaat koulutettiin kartoitustyöhon Virossa vastaavanlainen kartoitus toteutettiin kouluttamalla paikallisia asukkaita kartoitustyöhön. Koulutukseen sisältyi muun muassa vanhoihin ja uusiin karttoihin tutustumista. Kartoittajilla teetettiin koulutuksen jälkeen harjoitustyö, jonka perusteella parhaat valittiin toimimaan tietyllä alueella. Lisää koulutusta annettiin vielä harjoitustyön jälkeen. Kartoittajia oli kaikilta yhteiskunnan sektoreilta ja he olivat kiinnostuneita asiasta. Kokonaisia perheitä oli mukana kartoittamassa kohteita. Virossa kuka tahansa voi ilmoittaa löytämiään kulttuuriperintökohteita rekisteriin RMK:n internetsivujen kautta. Virossa koko maan metsäkulttuurikohteita on kartoitettu jo vuosien ajan ja ne ovat vapaasti kaikkien nähtävillä osoitteessa http://geoportaal.maaamet.ee/eng/. 2.1.3 Mäntsälän kunta Mäntsälä sijaitsee Uudellamaalla, 60 kilometrin päässä Helsingistä. Ensimmäisten vakituisten asukkaiden arvellaan saapuneen Mäntsälään keskiajalla, jolloin asutus alkoi levitä näille hämäläisten käyttämille erämaille Mustijokea pitkin. Mäntsälän perustamisvuotena pidetään yleisesti vuotta 1585, jolloin pitäjään rakennettiin ensimmäinen kirkko. Nykyinen kirkko on pitäjän kolmas tai neljäs ja se on valmistunut vuonna 1866. Mäntsälän ensimmäinen kunnantalo (pitäjäntupa) rakennettiin Kirkonmäelle vuonna 1854, ja rakennus on edelleen olemassa. Nykyään kunnassa asuu hieman yli 20 000 henkilöä 596 neliökilometrin alueella. Pääkaupunkiseudun läheisyys, Lahden moottoritie ja Lahden oikorata ovat ratkaisevasti vaikuttaneet nykyiseen väestöpohjan kasvuun. Mäntsälä tunnetaan muun muassa Mäntsälän kapinasta, laulusta Mäntsälä mielessäin sekä kunnan alueella sijaitsevista kartanoista. Torpan asukkaan kesäkengät 1900-luvun alkupuolella kesäaikaan hirvihaaralaisen torpan naispuolinen asukas tapasi kuulopuheiden mukaan tervata jalkapohjansa, jotta kengät eivät turhaan kuluisi. Lisäksi tauteja hän lääkitsi mustan ruudin ja pirtun sekoituksella. Torpan jäänteitä Hirvihaarassa. Kuva: Tea Elstob TTS:n julkaisuja 412 (2011) 19

Mäntsälä oli pitkään pieni maalaiskylä, mutta sotien jälkeen alkoi voimakas uudisrakentaminen, kun kolmelletuhannelle siirtokarjalaiselle rakennettiin uudet kodit. Maaalueita lunastettiin isoista kartanoista maanhankintalain turvin. Näistä karjalaisista juurista on nykypolville muistona vuonna 1985 perustettu Kirvun pitäjämuseo Mäntsälän kirkonmäellä. Karjalaisten tulon myötä Mäntsälän väkiluku lähti voimakkaaseen kasvuun. Mäntsälässä on nykyisin seitsemäntoista kylää. Useiden rakennustöiden vuoksi mäntsäläläiset ovat joutuneet sopeutumaan useisiin maan pakkolunastuksiin, maankäytön muutoksiin sekä lisääntyneisiin ihmismääriin. Lahden moottoritie valmistui vuonna 1999 ja Lahden oikoradan rautatieseisake vuonna 2006. Vuonna 2010 alkoi maakaasulinjan rakennustyömaa. Myös Natura 2000 -alueita, jotka tukevat luonnon monimuotoisuutta, on lunastettu yksityisiltä metsänomistajilta. Lisäksi alueelle on suunniteltu uutta lentokenttää, mikä ei tällä hetkellä liene toteutumassa. 2.1.4 Metsäkulttuurikohteiden kartoitusmenetelmä eli Mäntsälän metodi Kartoitusmenetelmän suunnittelussa hyödynnettiin mukana olleiden kumppaneiden eli Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja virolaisen RMK:n aiempia kokemuksia ja esimerkkejä. Lähtökohtana kartoitusten toteuttamiselle oli metsänomistajien vapaaehtoisuus ja heidän toiveiden kuuleminen ja kunnioittaminen. Ilmoitettuja kulttuurikohteita ei arvotettu iän, merkittävyyden tai muun seikan suhteen, vaan mukaan kartoitukseen otettiin miltei kaikki kohteet, joita maanomistajat tai heidän edustajansa ilmoittivat. Mäntsälän historiaa kartoitettiin erilaisista kirjallisuuslähteistä. Kirjallisuudessa esiin tulleet kohteet olivat jo yleisesti tiedossa ja joitakin yhtymäkohtia löytyi ilmoitettujen kohteiden kanssa. Metsänomistajakysely 1158 kirjettä Vastauskirjeet ja yhteydenotot paikallisilta toimijoilta Puhelinkierros metsänomistajille ja muille paikallisille toimijoille Vihjeet Maastotyöt metsänomistajan tai edustajan haastattelu ja kohteiden paikkatiedot Tietokanta Raportit metsänomistajille Kirjallisuus Kartat Kohdetietojen yhteensovittaminen muiden järjestelmien kanssa (Silvadata Oy, Mhy) tulosten lajittelu ja analysointi Kuva 5. Mäntsälän yksityismetsien kulttuurikohteiden kartoitusmetodi. Kuva: Tea Elstob 20 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

Kuva 6. Tämä laitumen vieressä oleva kivi on toiminut lampaiden lämmittelykivenä vielä sotien jälkeen Sälinkäällä. Kuva: Keijo Vesilahti Metsänhoitoyhdistys Uusimaa antoi yksityismetsänomistajien osoitetiedot. Nämä 1158 metsänomistajaa saivat kirjeen, jossa tiedusteltiin heidän maillaan olevista kulttuurikohteista. Kirjeessä oli palautuslomake, johon kulttuurikohteet sai merkitä. Viisikymmentä metsänomistajaa palautti lomakkeen täytettynä. Vastaajat haastateltiin ja heidän kohteensa käytiin kartoittamassa maastokaudella 2010. Myös muilta toimijoilta kuten Mäntsälä Seuran jäseniltä, yksityisiltä henkilöiltä ja Metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöiltä saatiin vihjeitä metsäkulttuurikohteista. Lomakkeen palauttaneilta metsänomistajilta kysyttiin puhelimitse kohteiden perustiedot. Kohteiden ilmoittajat tai heidän edustajansa olivat innokkaita esittelemään kohteita. Kohdekäynneillä saatiin lisää arvokasta tietoa ja uusia kohteitakin. Maastokaudella 2011 käytiin kartoittamassa jäljelle jääneitä ja myöhemmin ilmoitettuja kohteita. Talvella 2010 2011 kohteiden tiedot tallennettiin Access-tietokantaan. Keväällä 2011 metsänomistajille lähetettiin raportit heidän kohteistaan. Raportit sisälsivät tulosteet tietokannasta sekä kuvat ja kartat. Kohdetietojen yhteensovittamisessa metsänhoitoyhdistyksen sähköiseen palvelimeen yhteistyökumppanina oli metsänhoitoyhdistysten tietojärjestelmien kehittämiseen erikoistunut ohjelmistotalo Silvadata Oy. Heidän toimestaan tehtiin myös kartta, johon metsäkulttuurikohteet on merkitty. Kartoitukseen liittyen kirjoitettiin paikallislehtiin, Tapion www.metsavastaa.net-sivustolle sekä TTS:n Teho-lehteen artikkeleita. TTS:n julkaisuja 412 (2011) 21

Kuva 7. Tässä ladossa on säilytetty aikoinaan lehmien rahkasammalkuiviketta. Talvella rahkasammal haettiin hevosilla ladosta navettaan. Paikkaa on käytetty vielä ennen sotia. Kuva: Keijo Vesilahti 2.1.5 Tietokanta Metsäkulttuurikohteista kerätyt tiedot tallennettiin Access-pohjaiseen tietokantaan, jossa oli viisi välilehteä: 1) kohteen perustiedot 2) sijainti ja koko 3) maanomistaja 4) taustatiedot 5) liitteet Kohteista kirjattiin ylös kohteen perustiedot: kohteen nimi, kohdetyyppi, julkisuus (omistajan toive: kohde on joko julkinen tai salainen), kohteen lyhyt sanallinen kuvaus, kohteen kunto, kylä sekä inventointipäivä. Lisätiedot-osioon merkittiin esimerkiksi käytetyt tietolähteet ja kartat. Kohteiden sijainti ja koko -välilehdelle merkittiin pienimmissä kohteissa pistekoordinaatit ja säde metreinä tai suuremmissa kohteissa (yli 10 m) alueen nurkkakoordinaatit enintään viidellä pisteellä. Kartoittajat käyttivät ETRS89 maantieteellisiä koordinaatteja (WGS84), mutta myöhemmin ne muutettiin ETRS-TM35FIN tasokoordinaateiksi, koska tasokoordinaatit sopivat paremmin paikkatietojärjestelmiin. Kohteiden omistajista kirjattiin nimi ja yhteystiedot sekä tilan kiinteistötiedot. Lisätietoihin merkittiin muun muassa tilan omistajuuteen liittyviä tietoja, kuten kuinka kauan tila ollut suvun hallussa, onko se peritty vai ostettu. Yhteydenottopäivä ja omistajan tai hänen edustajansa osallistuminen maastokäynnille merkittiin myös tietokantaan. Kohteiden taustatieto-sivulle kirjattiin kohteeseen liittyvät tarinat. Liitteet- välilehdelle lisättiin kuva, kartta ja muut dokumenttitiedot. Tietokannasta voi valita erilaisia näkymiä käyttötarkoituksen mukaan: kohdeluettelo, kohteet lajiteltuna eri tyyppeihin, yhteystiedot sekä kohteet-näkymä, josta voi tulostaa raportit metsänomistajille. 22 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

Kotipolttoisen viinan säilytys Hirvihaarassa asusti 1900-luvun alkupuolella muuan mies, joka valmisti kotipolttoista viinaa. Metsässä olevaa lähdettä hän käytti sekä hillopurkkiensa että viinapullojensa säilytykseen. Lähteessä ne säilyivätkin hyvin viileässä ja hapettomassa tilassa. Pullot ja hillopurkit olivat naruilla kiinni lähteen pohjassa. Yläpäästään narut olivat kiinni tolpissa lähteen reunoilla ja tolpat oli juntattu tiiviisti maahan lähteen viereen. Lähiympäristö kuulemma tiesi hyvinkin naapurin laittomista viinan valmistus- ja myyntipuuhista. Häntä ei siitä kuitenkaan kukaan ilmiantanut poliisille ennen kuin joskus 1960-luvulla, jolloin hän sitten joutuikin vankilaan. Tässä lähteessä säilytettiin sekä hilloja että kotipolttoista viinaa. Kuva: Tea Elstob TTS:n julkaisuja 412 (2011) 23

3 TULOKSET 3.1 Pilottikartoituksen kohdetyypit ja määrät Kartoituksessa eniten löytyi autioituneita asuinpaikkoja. Kohdetyyppi Muu kohde sisälsi muun muassa lintutorneja, ampumaratoja, vanhoja leikkipaikkoja, tiilenpolttopaikkoja, kumpareita, piha-alueen kasvierikoisuuksia, myllynkiviä ja desanttihautoja. Seuraavaksi eniten kartoitettiin huomattavia yksittäisiä puita, joilla on ollut tai on edelleen merkitystä asukkaille. Lisäksi löytyi kuoppia, joissa on poltettu hiiltä eli hiilimiiluja. Myös kaivoja ja kellareiden jäänteitä sekä käytöstä poistettuja teitä kartoitettiin. Ilmoitettuja metsäkulttuurikohteita oli keskimäärin viisi metsänomistajaa kohden. Enimmillään kohteita löytyi jopa kaksikymmentäkolme kappaletta metsänomistajaa kohden. Lappila Metsäkulttuurikohde Nikinoja Sulkava Levanto Sälinkää Saari Kaukalampi Soukkio Anttila MÄNTSÄLÄ Hautjärvi Hirvihaara Sääksjärvi Ohkola Numminen Kellokoski Haarajoki Kuva 8. Kaikkiaan Mäntsälästä löytyi 223 kohdetta. Kohteita löytyi aika tasaisesti eri puolilta Mäntsälän kuntaa. SilvaData Oy:n teki tämän kartan MapInfo paikkatietojärjestelmän avulla. Kartassa metsäkulttuurikohteet on merkitty violeteilla hannunvaakunoilla. 24 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

Hautjärvi Hirvihaara Kaukalampi Kellokoski Kirkonkylä Levanto Numminen Ohkola Saari Sälinkää Sääksjärvi yht. 3 34 5 29 28 15 6 3 32 12 56 223 0 50 100 150 200 250 Kuva 9. Eniten kohteita löytyi Ohkolasta, Hirvihaarasta ja Sälinkäältä. Vanha envii a Vesimylly tai myllypato Yhteis- tai hätäaputöissä peruste u kohde Vanha silta tai rumpu Vanha metsätaimimetsä, siemenpuumetsikkö tms. Metsästykseen tai kalastukseen lii yvä rakenne Levähdyspaikka, hevosten juo opaikka tms. Ulkomaisia puulajeja sisältävä metsikkö Sora- tai hiekkakuoppa Heinälato tai sen jäänteet Vanha paikannimi Metsi ynyt pelto, laidun tms. Kaive u lammikko, tekosaari tms. Aita tai sen jäänteet Muistokivi tai -puu Maan e, talvi e tms. kulkuväylä Kaivo, kellari tms. Hiilimiilu, tervahauta tms. kuoppa Huoma ava yksi äinen puu Muu kohde Au oitunut asuinpaikka, metsäkämppä tms. 1 1 2 2 3 4 4 5 6 6 6 6 8 8 10 12 16 21 23 34 45 0 10 20 30 40 50 Kartoitetut kohteet kohdetyypei äin, kpl Kuva 10. Kohteet kohdetyypeittäin. Eniten löytyi autioituneita asuinpaikkoja sekä kohdetyyppiä Muu kohde, johon kuului muun muassa vanhoja leikkipaikkoja, ampumaratoja ja lintutorneja. TTS:n julkaisuja 412 (2011) 25

Muu kohde Hiilimiilu, tervahauta tms. kuoppa Aita tai sen jäänteet Kaivo, kellari tms. Levähdyspaikka, hevosten juo opaikka tms. Huoma ava yksi äinen puu Perustukset, rakennuksen paikka Metsi ynyt pelto, laidun tms. Muistokivi tai puu Kaive u lammikko, tekosaari tms. Maan e, talvi e tms. kulkuväylä 0 1 2 3 4 5 6 7 8 Kuva 11. Hirvihaarasta löytyi tässä kartoituksessa eniten kaivoja ja kellareita sekä hiilimiiluja. Kuva 12. Tämä vanha myllynkivi Kaukalammessa on päässyt uusiokäyttöön. Kuva: Keijo Vesilahti 3.1.1 Kysely yksityismetsien kulttuurikohteiden tärkeydestä Keväällä 2011 TTS teki lisäksi sähköisen kyselyn yksityismetsien metsäkulttuurikohteiden kartoituksen tärkeyteen liittyen. Kysely lähetettiin 62:lle metsä- ja museoalan asiantuntijalle. Kyselyyn saatiin 26 vastausta eli vastausprosentti oli hieman alle 42 prosenttia. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että yksityismetsien metsäkulttuurikohteiden kartoitukselle ja taltioinnille on maanlaajuista tarvetta. Maastossa tehtävien kartoitusten toteuttajaksi ehdotettiin eniten Museovirastoa, sitten Tapiota ja TTS:ää ja myös metsäkeskuksia. Myös Maakuntamuseoita ehdotettiin. Kohteiden kartoituk- 26 TTS:n julkaisuja 412 (2011)

sen voisi maksaa valtio tai se voitaisiin tehdä hankerahoituksella. Ehdotettiin myös, että kestävän metsätalouden rahoituslakiin eli KEMERAan voisi lisätä uuden rahoitusmuodon, jonka avulla kohteita voisi kartoittaa. Kartoitus ja taltiointi voisi myös olla osa metsänomistajan metsäsuunnitelmaa. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että valtion tulisi avustaa rahallisesti kulttuuriperintökohteiden kunnostamisessa kuitenkin siten, että tuki tulisi rajata tärkeimpiin kohteisiin ja asiantuntija-apuun. Kaikkien kohteiden säilyttämistä ei kannata edellyttää, vaan niiden dokumentointi riittää. Tarvitaan myös kannustamista vapaaehtoistyöhön. Kunnilla ja matkailualan yrityksillä voisi myös olla joku rooli asiassa. Vastauksissa mainittiin myös, että kulttuuriperintökohteiden tunnistamisen tulisi olla osa metsäopetusta. Avuliaita venäläisiä sotavankeja Eräs Kellokoskella sijaitseva tila on perustettu 1800-luvulla. Sen ensimmäinen päärakennus on sijainnut noin kilometrin päässä nykyisestä päärakennuksesta, josta se siirrettiin pois juomaveden vähyyden vuoksi 1820-luvulla. Eri aikoina on tilalla ollut vilkasta rakennustoimintaa. 1920-luvulla tilan isäntä rakennutti kesähuvilan, jossa oli alakerrassa keittiö ja olohuone ja yläkerrassa kaksi kamaria. Sodan aikana huvilassa majoitettiin kerralla jopa kaksikymmentäviisi sotavankia. Vangit kulkivat iso V-kirjain selässä, ja he tekivät erilaisia puhdetöitä ja työtehtäviä. Kertomuksien mukaan vangit olivat avuliaita ja välittömiä eikä heitä tarvinnut pelätä. Heiltä oli jopa saanut kyydin itselleen ja polkupyörälle vankien kuljettamilla rattailla. Vangit olivat myös auttaneet maitotonkkien nostossa. Talvella vartija vei vangeille reellä keittoa ja testasi sen syömäkelpoisuuden, ennen kuin tarjosi sitä vangeille. Lisäksi tilaan liittyy tarina, jossa kerrotaan sisarusten sukunimistä. Nimi tarkastettiin rippikoulussa ja vanhemman lapsen sukunimeksi kirjattiin talon nimi. Nuoremman lapsen kohdalla asia tarkistettiinkin kirkonkirjoista ja hänen sukunimeksi tulikin isän sukunimi. Tilannetta ei korjattu myöhemmin, joten sisaruksilla oli eri sukunimet. Tässä Levannolla sijaitsevassa leikkimökissä yöpyi sotavankeja. Kuva: Tea Elstob TTS:n julkaisuja 412 (2011) 27