Itä-Suomen koulun oma lehti 2/2011
Pääkirjoitus Iskarin lukija! Iskari-lehden kokoaminen on tuonut silmieni kielen oppiminen on kuitenkin helpompaa eteen elävän ja monipuolisen koulun. ISK:ssä tapahtuu, toimitaan ja eletään täysillä. Syksy uudessa työpaikassa Imatralla on itselleni eräänlainen paluu menneeseen. Oman peruskoulu-urani taivalsin Imatralla ja nyt olen palannut samaan kaupunkiin opettamaan. käytännön kontaktien kautta. Tähän koulumme tarjoaa oppimisympäristönä ja leirikouluineen mainion mahdollisuuden. Hyviä lukuhetkiä Iskarin parissa! Sirkka Rutanen Imatran yksikkö Omilta kouluajoiltan i ovat parhaiten muis- sirkka.rutanen@itasuomenkoulu.fi tissa koulun ja musiikkiluokkien tarjoamat kohokohdat: esiintymismatkat ja luokkaret- päätoimittaja ket. ISK tarjoaa opiskelijoilleen vuosittain monia vastaavia kohokohtia. Se näkyy myös tämän lehden sivuilla. Matkoilla on taas käyty niin Moskovassa, Hiitolassa, Helsingissä kuin lähempänä Ruokkeen lomakylässäkin. Matkat ja leirikoulut ovat varmasti parantaneet opiskelijoiden ja opettajien yhteisöllisyyttä. Matkat tulevat olemaan myös niitä ainutlaatuisia tulevaisuuden muistoja. Imatra ja Etelä-Karjala ovat myös muuttuneet omista kouluajoistani. Kaksikielisyys ja venäjän kieli ovat nykyään alueella arkipäivää. Siksi koulumme tarjoamalla kielenopetuksella on erityisen suuri arvonsa myös paikallisesti. Kielenoppijoina me ihmiset olemme erilaisia. Toiset kykenevät opiskelemaan kielen itsenäisesti kirjoista ja kieliopeista, kuten J.R.R. Tolkien suomen kielen. Valtaosalle ISKARI-lehden toimitus Päätoimittaja ja Imatran lehtivastaava Sirkka Rutanen Joensuun lehtivastaava Saku Punkari Lappeenrannan lehtivastaava Tuuli Utunen Kannen kuvat: Karina Niemi ja Irina Poljanskaja sivu 2
Johtavan rehtorin tervehdys Hyvä Itä-Suomen koulun väki! Itä-Suomen koulussa oppii ja kasvaa tänä mahdollisimman hyvät valmiudet - tiedot ja syksynä yhteensä 700 oppilasta esiopetuksesta lukioon. Henkilökuntaa meillä on yli 60. Nopeasti kasvanut oppilasmäärä on vaatinut ja mahdollistanut uusien tekijöiden palkkaamisen kouluumme. Uusina opettajina ja avustajina aloittivat työnsä tämän lukuvuoden alusta yhteensä 1 4 opetus- ja kasvatusalan ammattilaista. Uusi henkilökunta uusine virkistävine ideoineen ja ajatuksineen on rikastuttanut meidän kaikkien toimintaa. Uudet ihmiset ovat tuoneet mukanaan uutta raikasta ilmettä koulumme arkeen, joka on näkynyt ja tulee toivottavasti jatkossakin näkymään positiivisesti ennen kaikkea oppilaiden, mutta myös kollegoiden keskuudessa. taidot - jatko-opintoihin hakeutumiseen. Uudistuneiden opetussuunnitelmien myötä olemme myös kehittäneet erilaisia opetuksellisia ja kasvatuksellisia tukimuotoja erilaisia oppijoita varten. Tätä työtä on johtanut koulussamme toimiva erityisopettaja. Syksy kääntyy piakkoin talveksi ja on aika rauhoittua kiireisestä arjesta joulun viettoon. Kiitän oppilaita ja henkilökuntaa hyvin tehdystä työstä tänä syksynä. Syksyn iloa ja riemua on luettavissa tästä lehdestä. Toivotan Teille kaikille oikein Mukavaa ja Rauhaisaa Joulun aikaa! Kuluneena syksynä eräänä keskeisenä Petri Kyyrä koulumme painopisteenä on ollut erityisesti Johtava rehtori opetussuunnitelmallinen kehittämistyö sekä venäjänkielisen opetuksen lisääminen ja kehittäminen perusopetuksen alemmilla vuosiluokilla. Tämän toteuttamiseksi meillä on usein ollut oppitunneilla mukana sekä äidinkieleltään suomalainen että venäläinen opettaja, joiden kesken opetusta on jaettu ennalta suunnitellulla tavalla. Oppimistulokset ja lasten kokemukset, joita tämän toiminnan aloittamisen ja kehittämisen myötä on saavutettu, ovat olleet rohkaisevia. Olemme asettaneet tulevaisuuden tavoitteeksi sen, että alaluokkien opetuksesta jatkossa 50 % annetaan venäjän kielellä. Ylemmillä vuosiluokilla venäjänkielisen Opiskelun opetuksen osuus pienenee ja suomenkielisen opetuksen osuus vastaavasti kasvaa. Tämän järjestelyn avulla pyritään siihen, että peruskoulun päättövaiheessa hyvän venäjän kielen taidon omaavat koulumme oppilaat saisivat myös muissa oppiaineissa iloa ISK:ssä! sivu 3
Imatran yksikkö Kotikaupunkini taiteen silmin Syyskuun ensimmäinen viikko pyörähti Imatran yksikössä käyntiin taiteen parissa. Viikon mittaan opiskelijat maalasivat ja piirsivät kotikaupungin maisemia ja tunnelmia, etsivät savesta Vuoksen henkeä, tallensivat kouluympäristön näkymiä valokuviksi ja kuulivat katsauksen Imatran arkkitehtuurista. Tukea taideviikon järjestämiseen oli saatu Etelä-Karjalan kulttuurirahastolta. Arkkitehtuurilla alkuun Maanantaina Imatran taidemuseon johtaja Eero Laajo luennoi 7.-9. luokkalaisille Imatran arkkitehtuurista. Luennolla käsiteltiin eri tapoja muotoilla rakennuksia ja huonekaluja; kävimme myös hieman läpi arkkitehtuurin historiaa. Kuvat olivat hienoja ja saimme istua sohvilla luokan takaosassa. Sara kahdeksannelta luokalta olikin sitä mieltä, että luennoitsija oli mukava ja kuvia oli kiva katsoa. Toisaalta luentomainen esitystyyli oli hieman tylsä. Vesivoimaa ja hiiltä - Hiilityötä tehdessä ei saa hahmotella mitään monimutkaista piirrosta kaikkine yksityiskohtineen. Tuo meille kerrottiin, kun istuimme tiistaina vesivoimala Fortumin takana puiden varjossa suojassa auringolta. Kosken koulun entinen kuvaamataidon opettaja Eija kertoi meille hiilellä piirtämisestä. Meille lykättiin alustat, paperi ja hiili käteen ja sanottiin, että etsikää hyvä paikka ja piirtäkää siitä kuva. Minä ja kaverini lähdimme hieman kauemmas voimalasta. Lopputulos oli ihan hyvä. Piirrokseni oli yksinkertainen ja näytti nopeasti piirretyltä, vaikka olin käyttänyt siihen suunnilleen yhtä paljon aikaa kuin kaverini kahteen piirrokseen. Minusta oli helppoa ja hauskaa piirtää hiilityö. Vaikka hiilestä tarttui väriä käteen eikä se meinannut lähteä pesemälläkään pois, työtä oli kiva tehdä. Kartanoromantiikkaa vesivärein Keskiviikkona pyöräilimme Neitsytniemen kartanolle. Tehtävänä oli akvarelliväreillä maalausta kartanon pihamaalla. Aluksi meille kerrottiin Neitsytniemen kartanon menneisyydestä. Aiheena maalauksessa oli kartano itse, sen pihamaa ja muu ympäristö. Sai myös tehdä kartanon ja kuvitella minkälaisia ihmisiä siellä asui entisaikaan. Jos työ valmistui suhteellisen aikaisin, sai vapaata aikaa. Kun kaikki työt saatiin valmiiksi, oli ruuan aika. Erica Liukan ja Tilda Huhtasen mielestä mukavinta päivässä oli mäen kiipeily ja syöminen, Niko Toiviaisen mielestä kalliolla hyppiminen. Kartanossa tarjottu ruoka oli sivu 4
Imatran yksikkö kaikkien mielestä hyvää. Valokuvausta vanhan ajan tyyliin Vuoksen henki savessa? Perjantaina tutustuimme vanhan ajan valokuvaukseen: Päivämme alkoi koulua vastapäätä olevassa rakennuksessa, jossa meitä oli vastassa valokuvaaja Kari Nieminen. Pääsimme valitsemaan itsellemme mieluisimman kuvausvälineen hänen tekemistään neulanreikäkameroista. Pimiössä Nieminen opasti, miten valokuvia kehitetään. Sen jälkeen saimme tarkoin varjeltua valokuvauspaperia, jota ei saanut näyttää valossa. Lopulta saimme luvan lähteä ulos kuvaamaan neulanreikäkameroilla. Kun kuvat oli otettu, kävimme teettämässä niistä negatiiveja pimiössä. Otettuamme vielä lisää kuvia lähdimme takaisin pimiöön ja teimme negatiivikuvista positiivikuvia. Torstaina oli savityöpäivä, jolloin menimme kesäteatterille. Siellä saimme ison savimöykyn, josta piti muotoilla Vuoksen henki. Pieni haastattelu taideviikon torstaista: 1. Oliko sinusta Taideviikon torstaina kivaa, vai ei? 2. Mikä sinulta onnistui? 3. Mikä ei onnistunut? 4. Mitä sieltä puuttui? 5. Mikä oli hauskinta? 6. Jos tämmöisiä päiviä järjestettäisiin enemmän, lähtisitkö mukaan? Kuudesluokkalainen Katri Tanttu vastaa: 1. Kivaa. 2. Outoa, mutta multa onnistui kaikki. 3. Multa epäonnistui vain, ja ainoastaan kulho. 4. Sieltä puuttui lämmin vesi. 5. Hauskinta oli Vuoksen hengen vääntäminen. 6. Joo, lähtisin oikein mielelläni. Annika Mäntynen (8.lk.) Sonja Fredriksson (7.lk.) Anna Kettunen (5.lk.) Anja ja Jenna (6.lk.) Emma Soikkeli ja Karina Niemi (9.lk.) sivu 5
Imatran yksikkö Kahdeksas luokka oopperan pyörteissä Imatran ISK:n kahdeksas luokka teki marraskuun 2. 3. päivä kulttuurimatkan Helsinkiin. Pääkohteena oli Suomen Kansallisooppera ja Boris Godunov -ooppera. Oopperassa oltiin, koska luokanvalvojamme Irina Poljanskaja oli ilmoittanut meidät Kulttuurirahaston kilpailuun, jonka me voitimme hyvin perusteluin. Boris Godunov tutuksi harjoituksin Oopperan ideana oli Boris Godunovin valtakausi, ja siitä opimme paljon ennen oopperaa. Teimme harjoituksia ja kuuntelimme oopperaa levyltä, piirsimme ja esitimme hahmoja. Me myös pukeuduimme hahmojen kaltaisiksi ja opettelimme eri kävelytapoja. Sen takia oopperassa oli helpompi ymmärtää, kuka oli kuka - vaikka olihan siellä tekstitkin ylhäällä. Tietysti valmistauduttiin myös puhumalla, kuinka oopperaan pukeudutaan ja kuinka siellä käyttäydytään. - Harjoitukset olivat ihan kivoja, mutten ymmärtänyt mitä me hyödyimme niistä, kertoivat Sara, Juho ja Alex. - Kyllä ne hieman auttoivat ymmärtämään mitä siinä tapahtui, kommentoi Emmi. Kaunis talo, pitkä esitys Vierailu Helsingissä ja oopperassa oli enimmäkseen miellyttävää, mutta ooppera ei oikein kaikkia miellyttänyt. Yli kolmen tunnin ooppera oli haastava meille aloittelijoille. Oopperatalo oli kuitenkin tilava ja kaunis. Oopperassa soi myös tilanteen mukaan vahva ja mahtipontinen tai arka ja hiljainen musiikki. Se oli elämyksenä mahtava. Lavastukset olivat isoja, mutta yksinkertaisia, tekivät vaikutuksen. Puvuista oli myös helppo selvittää, kuka oli kuka, mutta lauletusta venäjästä selvän saaminen oli hieman hankalampaa. - Parasta vierailussa oli kavereiden kans- sivu 6
Imatran yksikkö sa olo ja pahinta ooppera, toteaa Niina. - Oopperatalo oli iso ja siisti, paikalla oli paljon ihmisiä, jatkoi Ida. - Väsyttävää musiikka, mutta toisaalta tarina oli kiehtova. Pukeutumisesta oopperaan puhuttiin tietysti paljon etukäteen ja sitä mietittiin, etenkin tyttöjen keskuudessa - kuten aina. Ja kauniita pukuja oli! - Kyllä mietin mitä laitan päälle, ja paljon! Kommentoi Oona K. Teksti: Annika Mäntynen 8. lk. Опера Борис Годунов Второго и третьего ноября мы со всем своим восьмым классом ездили на два дня в Хельсинки. В среду вечером мы ходили смотреть оперу. Опера Борис Годунов была тяжёлая, я мало понимала сюжет. Опера длилась почти 4 часа, прекрасные костюмы, но мне не очень понравилась. Здание Национальной оперы нас всех впечатлило - большое и красивое! Это была хорошая и интересная поездка. Emmi Honkalammi (8. lk.) Kuvat: Heikki Tuuli (Kansallisooppera), Sirkka Rutanen sivu 7
Imatran yksikkö Imatralla tapahtunutta Matkapalvelu Kaleria lahjoitti eskareille syksyn alussa heijastinliivit. Nenäpäivän pufetin tuotto oli 1 76,90 e! Kansanmusiikkiyhtye Spektr konsertoi 1 8.11. Joroisten yläkoulun valinnaisen venäjän lukijat (9.lk) vierailivat koulullamme 1 5.11. Eskarit ja kummit (7. lk.) liikuntatuokiolla. sivu 8
Uutisia ISK:n ylioppilaat vuonna 2011 Joensuun yksiköstä valmistui keväällä 2011 8 uutta ylioppilasta.onnea saavutuksestanne ja turvallista matkaa elämänne poluilla, Kristina, Aleksandr, Irina, Snezhana, Jaana, Miira, Iiris ja Linda! Joensuun ylioppilaat Imatran yksiköstä Lappeenrannan yksiköstä Egorova Svetlana, Hirvonen Sofia, Rantasalo Karoliina ja Sajinov Alexandre. Lilia, Korhonen Dmitri, Sabzalieva Sabina, Smirnova Svetlana, Tammi Anniina, Tapdygov Viktor ja Vaaljoki Anni. ovat vuoden 2011 aikana valmistuneet ylioppilaiksi Imatra Egorov Evgenii, ylioppilaiksi ovat valmistuneet Alimova Valtakunnallinen kultainen ansiomerkki Joensuuhun Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry. myönsi Joensuun yksikön biologian ja maantieteen opettaja Saku Punkarille kultaisen ansiomerkin. Se myönnettiin tunnustuksena liiton ja sen edustamien aineiden hyväksi tehdystä työstä. Saku on toiminut useita vuosia aktiivisesti liiton eri tehtävissä valtakunnallisella ja paikallisella tasolla sekä tuonut esille biologian ja maantieteen merkitystä edustaessaan liittoa SciFest -neuvottelukunnassa ja -strategiaryhmässä. SciFest on vuosittain Joensuussa järjestettävä kansainvälinen festivaali, joka kokoaa yhteen tuhansia koululaisia, lukiolaisia ja opettajia kokemaan elämyksiä ja oppimaan uusia asioita tieteestä, ympäristöstä ja teknologiasta. Saku on myös korostanut biologian ja maantieteen opetuksen sekä ympäristökasvatuksen merkitystä kouluyhteisössään, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti toimiessaan yhteistyössä eri järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. Saku oli muuten liiton historian nuorin kultaisen ansiomerkin saaja. sivu 9
Leirikoulut Ru okkeen lomakylä mitä ihanin paikka! Bussi odotti pihalla ja tavarat pakattiin sinne. Kaikkia jännitti ainakin vähän. Bussissa istuttiin puolitoista tuntia. Sen ajan useimmat vietti höpöttämällä tai lukemalla. Kun oli enää muutama minuutti ennen kuin pääsisimme perille, useimman vatsaa alkoi kihelmöidä enemmän. Bussi pysähtyi. Pääsimme mitä ihanimpaan paikkaan. Luksusmökkejä ja rasteja Kaikki ISK:in viidesluokkalaiset kerääntyivät kuuntelemaan mökkijakoja. Muutama porukka sai luksusmökin. Luksusmökeissä oli oma sauna, suihku, iso olohuone, makuuhuoneita ja iso terassi. Muut mökit olivat 4-6 hengen mökkejä. Heti kun kaikki olivat saaneet avaimet, niin oli aika asettua mökkiin. Piti levittää aluslakanat, tyynyliinat ja peitto. Useimmilla se oli valmis jo 1 0 minuutissa. Mökkeihin asettumisen jälkeen jaettiin väriryhmät. Esimerkiksi jos oli punaisessa väriryhmässä, mentiin vaikka venäläisiin leikkeihin. Muita leikkejä oli Golf-leiritanssi, venäjän opiskelua, painatusrasti ja vipinää kinttuihin rasti. Toisen rastin jälkeen oli ruokailu. Ruoka oli aivan mahtavaa! Ruoan jälkeen oli vapaa-aikaa. Vapaa-ajalla useimmat söi karkkia tai kyläili toisilla. Uintia ja ihanaa musiikkia Vapaa-ajan jälkeen alkoi taas uudet rastit. Vapaa ajalla sai käydä uimassa. Vaikka vesi oli kylmää useimmat uivat silti. Iltapala oli uinnin jälkeen kello 1 9.30. Sen jälkeen kaikki oli laittautumassa illan diskoon. Kello 20 alkoi disko. Diskossa soitettiin ihania kappaleita. Disko loppui kello 22 hiljaisuus alkoi. Koko porukka koolla sivu 1 0
Leirikoulut Leirielämää: työskentelyä rasteilla, uintia ja illan kohokohta, disko. Useimmat valvoivat vielä sen jälkeenkin. Opettajat kävivät kiertelemässä mökkejä ja katsomassa nukkuuko kaikki. Kaikki oli nukkumassa kello yhden jälkeen. Kaikki odotti innolla seuraavaa päivää. Toinen päivä: lisärasteja ja kotiinpaluu Toisena päivänä herätys oli kello 7.20. Ensimmäisenä oli aamupala. Ruuan jälkeen meillä oli lisää rasteja. Joillakin oli golf ja tanssi, osalla leiripaitojen teko, toisilla taas venäläisiä leikkejä, harjoitus-temppurata ja venäjän harjoituksia. Ruokkeen lomakylän eräs miestyöntekijä jakoi jokaiselle kolme Ruokkeen lomakylän postikorttia. Sitten oli jätettävä kaunis Ruokkeen lomakylä. Lähdimme ajamaan koululle päin kello 1 4.30. Ajomatkalla oli pölötystä, nukkumista, kyselyä ym. Koululla olimme neljän aikaan. Otimme omat kassimme bussista, hyvästelimme Lappeenrannan väen ja lähdimme heti kotiin. Alli Aho & Helena Maijanen Imatran Itä-Suomen koulu, 5.lk Aamupäivällä meillä oli päivällinen, sitten rastit jatkuivat. Rastien jälkeen meillä oli lounas. Lounaan jälkeen pakkasimme ja siivosimme mökit. Siivouksen ja kassien pakkauksen jälkeen oli välipala. Välipalan jälkeen haimme kassit ja tanssimme leiritanssin viimeisen kerran. Sitten aloimme siirtyä bussille päin. sivu 11
Joensuun yksikkö SciFest-vieraita Taiwanista Taiwanilaiset vieraat saapuivat koulullemme 11. huhtikuuta, Scifest-tapahtuman takia, jossa he pitivät minirobotti-työpajaa. Nuorin oppilas oli 8-vuotias ja vanhin 22-vuotias. Englannin kielen taito oppilailla oli hyvin vaihteleva ja nuoremmat oppilaat osasivat puhua paremmin englantia kuin vanhemmat oppilaat. Taiwanilaisilla oppilailla oli keltaiset hupparit, joissa oli Taiwanin lippu. Osassa takeissa oli vasemmassa hihassa printtiä, käsittääksemme merkkinä paremmasta englannin taidosta. Kulttuurien kohtaamista ja talvielämyksiä Saapumispäivänä taiwanilaisille esiteltiin koulua ja meille annettiin huostaanotettava. Aloitimme minirobottikäsien rakentamisen ja muutama pari sai ne valmiiksi. Koulupäivän päätyttyä kaikki lähtivät koteihinsa kuka milläkin tavalla. Kulttuurierot olivat huomattavia, mm. juuston leikkaamista ihmeteltiin ja näkkileipää luultiin keksiksi. Tiistaina ne, jotka eivät saaneet aikaisempana päivänä robottikäsiä valmiiksi, jatkoivat niiden rakentamista. Tukioppilaat järjestivät oppilaille talvileikkejä. Ohjelmassa oli mm. hiihtoa ja mäenlaskua, josta tulikin lopulta lumisotaa. Kahdentoista aikoihin lähdimme Areenalle valmistelemaan Scifest-pajaa. Meikkikokeiluja Areenalla saimme odotella johtavaa opettajaa, Sakua, noin tunnin ajan. Odotellessa katselimme, millaisia pajoja tänä vuonna olisi SciFestissa. Lopulta istuuduimme led-pajan eteen ja vedimme meikit esiin. Piia alkoi meikata itseään otettuaan piilolinssit pois ja hetken päästä Peter ja Richard tulivatkin kysymään, voiko hän meikata Peterin. Peter meikattiin ja hänelle tehtiin irokeesi. Sakun tultua aloimme rakentaa pajaa. Taiwanilaisten opettajan saavuttua Kenille, eli ryhmän vanhimmalle, annettiin opettajan rooli ja hänelle ohjeistettiin, mitä hänen pitäisi tehdä seuraavana päivänä pajalla. sivu 1 2
Pajan suuri suosio Juhlaillallinen Keskiviikkona työpäivä alkoi kello 9 Areenalla. Richard opetti aamulla, miten tehtiin värähtelevä minirobotti ja sen jälkeen osa oppilaista meni hakemaan ihmisiä rakentamaan robotteja. Rakennustarvikkeet meinasivat loppua jo kahden tunnin jälkeen, joten kello 11 pidimme kaksi tuntia kestävän tauon ja sinä aikana Eric ja Mabel kirjoittivat ihmisten nimiä mandariinikiinaksi. Ken, Peter ja Richard korjailivat minirobottikäsiä, koska ne kuljetuksessa olivat menneet hieman rikki. Saatuaan ne ehjiksi, he esittelivät ihmisille miten ne toimivat, ja keksivät siihen pienimuotoisen pelin. Monet ihmiset tulivat pyytämään, voisivatko he tehdä robotit, mutta jouduimme valitettavasti kieltäytymään. Tauon jälkeen porukkaa oli yhtä paljon kuin ennen taukoa, vaikka robotteja ei rakennettukaan 20 enempää. Taiwanilaiset oppilaat halusivat järjestää juhlaillallisen majoittajaperheille, mutta koska heidän mielestä Joensuussa ei ollut tarpeeksi hyvää kiinalaista ravintolaa, he päättivät tehdä ruoan itse. Tarjolla oli nuudeleita, kanaa, paistettuja kasviksia ja muuta hyvin tavalliselta kuulostavaa ruokaa. Vaikka luulisi, että se olisi ollut samanmakuista, kuin suomalaisten tekemä, se ei ollut. Ruoan sai syödä puikoilla, jos halusi tai sitten ihan normaalisti haarukalla. Illalla he majoittautuivat takaisin Green Star -hotellille. Ikuisia muistoja Perjantaina pari majoittajaa meni hotellille sanomaan viimeisen kerran hyvästit vieraille, ja he viettivät siellä noin vajaan kaksi tuntia. Taiwanilaiset tulivat iloisiksi, kun tulimme käymään siellä, ja katsoimme heidän kanspajan päätös saan animea. Lähdimme sieltä vähän ennen yhtätoista ja heidän junansa Joensuusta Torstaina oli viimeinen päivä ja aloimme aakohti Helsinkiä lähti 1 2.1 5. musta tekemään robotteja, mutta tarvikkeet Muistoksi heistä jäi majoittajaperheille roloppuivat kesken. Ericistä oli kirjoitettu lehtibottikädet, kuvat, erilaiset tuliaiset ja kaksi juttu Karjalaiseen ja se oli näytillä koko päitaiwanin lipulla varustettua, keltaista huppavän ajan. Taiwanilaiset kirjoittivat edelleen nimiä kiinaksi ja moni scifestiläinen halusi ot- ria, jotka Ken ja Peter antoivat ikuisiksi muistoiksi heistä Elisalle ja Piialle. taa kuvan taiwanilaisten kanssa. Pajan loppuessa neljältä, tunnelma oli Teksti ja kuvat: Elisa Mäkisalo (lukio 1.vsk) ja haikea ja kyyneleitä oli hankala pidätellä. Piia Turtiainen (9.lk) Taiwanilaisten ystäväkirjat täyttyivät nopeasti. Robottikäsi valmistuu. sivu 1 3
Joensuun yksikkö Joensuussa tapahtunutta Venäjä-tietokilpailun voittajat 9.luokan Sanni, Iina ja Emma sekä Kizhin-museon johtaja Elvi Averjanova ja Petroskoin kaupunginjohtaja Nikolai Levin. Häivähdys Venäjää или Дни русской культуры в Йоэнсуу 27.-29.1 0. В конце октября в Йоэнсуу проходили Дни русской культуры, в которых принимали участие как финские, так и российские партнеры. Финская сторона была представлена Университетом Восточной Финляндии, культурно-историческим центром Кареликум, публичной библиотекой Йоэнсуу и школой Восточной Финляндии. Гостями школы были замечательные творческие коллективы и творческие личности из Карелии: Центр «Маленькая страна», который организовал выставки и мастер-классы по народным игрушкам из льна и глины, а также викторину для девятиклассников «Знаете ли вы Россию». Награждать победителей конкурса в Класс «Русского мира» пришел мэр г.петрозаводска Николай Левин, который вручил трем победителям берестяные кузовки, полные сладостей. Приятным сюрпризом для нас стал репортаж на государственном российском телеканале Россия о Днях русской культуры в Йоэнсуу, в заключении которого корреспондент точно подметил, что возможно русского в эти дни в нашем городе стало немножко больше. http://www.vesti.ru/videos?vid=374886&cid= 460 Хочется поблагодарить коллег за активное участие и заинтересованность. Пусть таких дней в школе и в городе будет действительно больше! Наталья Степанова sivu 1 4
Joensuun yksikkö Reilun kaupan viikko ja ÄOM Reilun kaupan viikkoa vietettiin Joensuussa viikolla 43. Itä-Suomen koulun Joensuun yksikön Globaalin kuluttajan ajokortti -valinnaisryhmä juhlisti viikkoa järjestämällä oppilaille ja opettajille Reilun kahvitauon. Kahvitaukoa vietettiin ulkovälitunnilla koulun pihalla ja tarjolla oli Reilun kaupan kahvin lisäksi myös Reilun kaupan teetä ja limpparia. Kahvitauolle osallistui melkein koko koulu ja se saavutti suuren suosion. Joensuun yksikön opettajainhuoneessa on käytetty Reilun kaupan kahvia ja teetä jo useampi vuosi. Nyt Globaalin kuluttajan ajokortti -valinnaiskurssilaiset haastavat myös muut yksiköt käyttämään Reilun kaupan tuotteita! Pilvi Kovanen ja Riikka Paksuniemi (9.lk) ÄOM Joensuussa heräteltiin oppilaita ja opettajia pohtimaan kulutustottumuksiaan. Valtakunnallisena Älä osta mitään -päivänä (25.11.) Globaalin kuluttajan ajokortti -valinnaiskurssi tempaisi sijoittamalla kantaaottavan banderollin koulun pihalle. Banderollissa luki: Älä osta mitään tänään! Edellisenä syksynä eskarit ja ekaluokkalaiset istuttivat lahjoituksena saatuja tulppaaneja piristämään koulumme pihaa. Keväällä tulppaanit puhkesivat täyteen väriloistoonsa. sivu 1 5
Joensuun yksikkö Taitajia finaaliin keväällä 201 2 Me, Iina, Emma ja Aatu, menimme Taitaja9-kisaan rennolla mielellä pitämään hauskaa! Emme olleet aivan varmoja, mikä kilpailun idea edes oli, mutta lähdimme kuitenkin mukaan leikkimielellä. Kisassa oli erittäin hauskaa ja vaikka lähdimme vain pitämään hauskaa, teimme silti parhaamme ja yllättäin olimmekin päivän päätteeksi jatkossa Pohjois-Karjalan aluekisoissa seuraavana päivänä. Kilpailutehtäviä ensimmäisenä päivänä oli viisi erilaista. Mielestämme mukavin tehtävä oli paarien rakennus luonto- ja retkitavaroista mahdollisimman nopeasti. Ärsyttävin tehtävä oli meidän mielestämme rinkan pakkaaminen oikeilla tavaroilla yhden yön varalle, sillä tehtävänanto oli aika epäselvä. Loppuaikamme oli Joensuun toiseksi paras, joten paluu taistelemaan paikasta Jyväskylään Suomen Taitaja9-tittelistä seuraavana päivänä oli varma. Aluekisoissa oli 1 0 parasta joukkuetta eri puolilta Pohjois-Karjalaa, joten kisasta tulisi tiukka. Olimme edelleen hyvin rennolla mielellä mukana kisaamassa, eikä meitä siksi jännittänyt jatkoonpääsy tai kilpaileminen yhtään. Ärsyttävintä koko päivässä oli se, että kilpailisimme viimeisenä, joten edessä oli viiden tunnin odotusaika neljän seinän sisällä. Onneksi Emma sai luvan käydä viereisessä kaupassa ostamassa meille herkkuja, joten aika ei tuntunut niin pitkältä. Kisajärjestäjät toivat paikalle pelejä, ruokaa ja vähän herkkuja, joten odotusaika meni senkin ansiosta jotakuinkin nopeasti. Kun lopulta koitti meidän vuoromme kilpailla, saimme yhtäaikaa rataa suorittamaan edellisen päivän voittajan, Pielisjoen koulun, joten vastus olisi erittäin haastava. Ensimmäisenä tehtävänä oli rakentaa annetuista materiaaleista ohjeiden mukainen linnunpönttö. Se sujui meiltä tiimityöllä aika nopeasti, mutta Pielisjoen koulu pääsi silti meitä nopeammin seuraavalle pisteelle, joka oli auton renkaan vaihto. Se oli aika helppo tehtävä meille, joten seuraavalla pisteellä olimme jo tasoissa. Simulaattoritehtävä osoittautui erittäin hankalaksi, eikä kumpikaan joukkue saanut sitä suoritettua loppuun asti. Viimeinen tehtävä oli pöydän kattaminen etiketin mukaan. Tehtävä oli helppo, ja selvisimme siitä nopeasti, tosin minuutin sakolla lasien ollessa väärillä paikoilla. Kun lopputulokset julkistettiin yllätyimme erittäin positiivisesti, sillä emme olleet osanneet odottaa toista sijaa, sillä toiset joukkueet tuntuivat ottaneen kilpailun meitä paljon vakavammin. Toisesta sijasta palkintona saimme jokainen 50e ja paikan Jyväskylään kilpailemaan ensi vuoden huhtikuussa. Kilpailu itsessään oli erittäin hauska ja me pärjäsimme siinä rennon meiningin, sujuvan yhteistyön ja maalaisjärjen avulla yllättävän hyvin! Tästä on hyvä jatkaa kohti Jyväskylää ja pääpalkinto-skoottereita! :D Iina Tykkyläinen, Emma Westerman, Aatu Kettunen (9.lk) sivu 1 6
Hiitolan kalliokiipeilyleirikoulu 6.-1 0.5.2011 Oli varhainen perjantaiaamu Joensuun rautatieasemalla. Kahdeksan nuorta (Iida, Kristiina, Jesse, Iisakki, Janika, Aliisa, Akseli ja Oona) ja yksi hiukan varttuneempi mieshenkilö (Saku Punkari ) astuivat aamujunaan, joka suuntasi kohti Imatraa. Siellä joukkoon liittyi vielä kuusi heppua (Imatra: Vilma, Neea, Juho ja Eppu sekä Lappeenrannasta Viljami ja Kasperi ) sekä toinen kypsään ikään ehtinyt herrasmies (Antti Mattila). Linja-autolla he suuntasivat kohti Svetogorskin tullia. Linja-automatka sujui ongelmitta, pysähdyimme pari kertaa. Yli myrskytuhojen Kävelymatka oli hyvin raskas, mutta silti hupaisa. Meidän täytyi mennä kaatuneiden puiden yli ja ali. Matkaa oli noin 7 kilometriä. Perille saavuttuamme pystytimme telttamme ja rupesimme nukkumaan. Leirikoulut Kiipeilyä ja leirielämää Aamulla heräsimme yhdeksältä, jonka jälkeen lähdimme kiipeilypaikalle, jonne oli matkaa 2,5 km. Siellä kiipeilimme ja söimme lounaan. Kun saavuimme leiriin, meitä odotti mukava yllätys. Muut päivät sujuivat samaan malliin, kävimme kiipeilemässä neljässä eri paikassa. Iltaisin paistoimme lettuja, kuuntelimme jääkiekkoa radiosta ja istuimme notskilla. Yhtenä iltapäivänä pojat kävivät järvessä uimassa. Kotimatka sujui hyvin, tullin ongelmia lukuun ottamatta, josta selvisimme Aliisan kielitaidon ansiosta. Teksti: joensuulaiset Iida Vaarala, Janika Määttänen, Jesse Soininen, Kristiina JokiKorpela 8B, Aliisa Purmonen, Oona Keinänen, Akseli Kettunen 7B Kuva: Antti Mattila, Imatra sivu 1 7
Leirikoulut Moskovan opintomatka 26. 30.9.2011 OOTTAKKEE MINNUU! Jaksaa vieläkin naurattaac Koko joukko Yhdeksännen luokan opintomatkaa Moskovaan oli odotettu jo pitkään. Ennen matkaa ennakkoodotukset olivat monenlaiset. Loppujen lopuksi matka oli unohtumaton ja onnistunut, lukuun ottamatta paria pientä kommellusta. Lähdön hetki Maanantai-iltana saavuimme koululle kuuden maissa, jolloin Joensuun ja Imatran yksikön oppilaat ja aikuiset olivat tulleet koulullemme. Koulun aula oli täynnä porukkaa ja matkalaukkuja. Silloin vasta tajusi kunnolla, että tässä ollaan lähdössä jonnekin. Lähdimme bussilla Vainikkalaan. Menimme junaan, söimme ja seikkailimme toisten hyteissä kunnes oli aika käydä nukkumaan. Punainen tori ja VDNH Tiistaiaamuna heräsimme seitsemän paikkeilla ja söimme eväitä, kunnes juna saapui Moskovaan. Opintomatkamme alkoi kiertoajelulla, jossa meitä opastivat venäläiset opiskelijat. Sää oli onneksi aurinkoinen ja melko lämmin. Kävimme mm. Punaisella torilla ja näimme sillan, jossa oli puita joihin hääparit olivat ripustaneet kauniita lukkoja, joiden avain oli heitetty jokeen. Jatkuva kävely alkoi uuvuttaa kaikkia ja lopulta pääsimme bussiin, kun siirryimme VDNH:lle. Jakauduimme pieniin ryhmiin ja teimme tehtäviä liittyen siellä sijaitseviin nähtävyyksiin. Omatoimiruokailimme myös ensimmäisen kerran VDNH:n lähiympäristössä. Loppuillan tutustuimme hotelliympäristöön ja majoituimme. Hiljaisuus oli klo 22, mutta iskiläiset hiljentyivät hieman myöhemmin. Lenin ja Arbat Aamulla lähdimme kohti keskustaa katselemaan Leninin mausoleumia. ISK- porukka näki vahdinvaihdon ikuisen tulen luona, tosin portin takaa. Mausoleumiin ei saanut ottaa laukkuja ja kameroita mukaan, joten portille jäi pari opettajaa vahtimaan oppilaiden tavaroita. Käynnin piti olla ilmeetön ja rauhallinen. Yhtään ei saanut hymyillä tai nauraa. Joka nurkassa oli vartija vahtimassa kuollutta Leniniä. Ruumis kuitenkin huolletaan joka päivä, joten Lenin näytti muovinukelta. Sen jälkeen lähdimme porukalla Kremlin alueelle, jossa jokaisen parin oli tehtävä annetut tehtävät.kremlin jälkeen söimme Kupets-ravinto- sivu 1 8
Leirikoulut lassa Kiina-kaupungissa eli Moskovan keskikaupungin alueella. Myöhemmin suuntasimme Arbatille, joka on Moskovan kuuluisin kävelykatu. Siellä oli paljon taiteilijoita, jotka maalasivat tai piirsivät ihmisten muotokuvia. Siellä saimme seurata esimerkiksi taikureiden toimintaa. Oppilailla oli vapaa-aikaa, jolloin kävimme kaupoilla ja kahviloissa. Näkemiin Moskova Torstai oli viimeinen päivä Moskovassa. Lähdimme klo 11 aikoihin kouluvierailulle, jonka yhteydessä kävimme Varpusvuorilla, josta oli upeat näköalat yli Moskovan. Toinen bussi meni yliopistolle, meidän bussimme meni toiselle koululle, jossa meillä oli esittelyt englanniksi sekä venäjäksi. Koulu oli roimasti erilainen kuin Suomessa on totuttu, heillä oli mm. koulun omat lemmikkieläimet. Vierailun jälkeen oli shoppailuaikaa riittämin. Lopulta suuntasimme kohti Moskovan rautatieasemaa odottamaan junaa takaisin Suomeen. Yllätysreissu Pietariin Junan saavuttua menimme odottamaan pääsyä hytteihin. Odottelimme melko kauan, kunnes kuulimme, ettei meillä ole lippuja tähän junaan. Porukka vähän hätääntyi. Opettajat kuitenkin rauhoittelivat ja saivat ostettua yöjunaliput Pietariin, josta matka jatkuisi bussilla Lappeenran- taan. Tätä seurasi noin neljän tunnin odotus asemalla. Lopulta osasimme jo vähän nauraakin tilanteelle. Yöllä tuli nukuttua puolta vähemmän kuin normaalisti, sillä juna ei ollut mitä laadukkain. Aamulla siirryimme Pietarissa busseihin ja syömään koulun kustannuksella. Ruokailtuamme lähdimme kohti tullia. Rajan lähellä pysähdyimme eräälle huoltoasemalle odottamaan joensuulaisten bussia. Oli kauheaa hyvästellä uudet kaverit. Oli kuitenkin helpottavaa ja mukavaa päästä kotiin, tosin 1 0 tuntia myöhässä. Unohtumattomat muistot Matka oli kaikin puolin odotuksien mukainen ja unohtumaton, tutustuimme aivan mahtaviin ihmisiin ja opimme jotain uuttakin venäläisestä kulttuurista. Oli myös uutta ja hauskaa, ehkä hieman jännittävääkin nähdä, kuinka suuri kaupunki Moskova on. Venäjän kielen taito tuli myös väkisin esille ostoksilla ollessa tai muuten vain, jos tarvitsi neuvoa. Sitä jopa uskalsi puhua. Niin ja, Moskovan opintomatkasta sitten lyhykäisyydessään sen verran, että kannattaa oikeasti lähteä! Teksti: lappeenrantalainen Jasmi Martikainen 9C, imatralainen Arto Riaikinen 9A Kooste ja kuvat: joensuulaiset Oona Immonen, Aatu Kettunen, Veikko Sevrjukov 9B Rakkauden lukkoja ja Lenin-mausoleumi. sivu 1 9