Rakennusalan terveys ja turvallisuus 2000- luvulla Rakennusalan riskiprofiili Eero Priha Susanna Repo Minna Savinainen Jorma Lappalainen Panu Oksa Työterveyslaitos Tampere 9.9.2009
SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...3 2 RAKENNUSALAN TYÖTAPATURMAT...6 2.1 Työtapaturmat ja niiden yleisimmät syyt...6 2.2 Kuolemaan johtaneet työtapaturmat... 10 3 ALTISTUMINEN TYÖYMPÄRISTÖN HAITTATEKIJÖILLE... 12 4 AMMATTITAUDIT JA AMMATTITAUTIEPÄILYT... 14 5 AMMATTI JA ELINIKÄ... 19 6 SAIRAUSPOISSAOLOT... 20 7 TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEET... 22 8 JOHTOPÄÄTÖKSET... 23 9 LÄHTEET... 27 LIITE 1 Työpaikkatapaturmat tietyissä rakennusalan ammateissa 2
1 JOHDANTO Tässä raportissa keskitytään käsittelemään seuraavia toimialoja, jotka ovat: maa- ja vesirakentaminen (vuoden 2002 toimialaluokitus, TOL 451), talonrakennus (TOL 452), rakennusasennus ja viimeistely (TOL 453) sekä rakennuskoneiden vuokraus käyttäjineen (TOL 455). Tässä yhteydessä ei käsitellä rakennustuoteteollisuutta eikä sellaista rakennustyötä, jota tehdään jossain määrin myös muiden toimialojen piirissä (esim. maatalous, ympäristöhallinto). Rakennusalan työtä on luonnehdittu dynaamiseksi, liikkuvaksi ja osin vaaralliseksi. Tämä luonnehdinta saa tukea tilastoista, sillä rakennusalalla sattuu edelleen runsaasti työtapaturmia toimialoittain vertailtuna. Työtapaturmariskin lisäksi rakennustyössä altistutaan melulle, erilaisille pölyille, lämpötilan ja sääolosuhteiden vaihtelulle sekä tietyissä työtehtävissä haitallisille kemiallisille yhdisteille. Rakennusalalle tyypillisiä ovat myös huonoon ergonomiaan liittyvät ongelmat, jotka aiheuttavat runsaasti ammattitauteja ja heikentävät työkykyä. Rakennusala poikkeaa muista toimialoista työn liikkuvan luonteen takia. Työtä tehdään usein myös urakkaluonteisesti ja kausittain. Työkohteiden vaihtuvuus ja useiden urakoitsijoiden toiminta samalla työmaalla aiheuttaa haasteita työturvallisuuden takaamiselle. Rakennusalalla työskentelevien mukaan tyytymättömyyttä aiheuttavat tekijät liittyvät työterveyshuollon järjestämiseen, työmatkoihin ja työsuhteen jatkuvuuteen. Työn pakkotahtisuus tai kiire haittaa kolmasosaa rakennusalalla työskentelevistä (Rytkönen ym. 2005). Työ- ja terveyskyselyn mukaan rakennusalan positiivisia ominaispiirteitä olivat erityisesti vapautunut ja mukava ilmapiiri sekä työn vaihtelevuus (Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Lisäksi positiivisena puolena on usein työn konkreettisuus, se että ihminen näkee konkreettisesti työnsä jäljen ja työllä on selkeä alku ja loppu. Työn negatiivisena puolena kyselyn vastaajat mainitsivat työn ruumiillisen raskauden ja epäjärjestyksen (Perkiö-Mäkelä ym. 2006, Oksa 2007, Työministeriö 2009). Huomionarvoista on, että työntekijät eivät pitäneet kyselyssä tapaturmavaaraa erityisen suurena. Rakentaminen on tunnetusti suhdannealtista toimintaa. Vaikka rakennusalan työllisyystilanne on ollut hyvä viime vuosina, on se tällä hetkellä (alkuvuosi 2009) nopeasti huononemassa ja alan työttömyys voimakkaassa nousussa (Oikarinen 2008). 3
Valtioneuvoston asetuksessa (205/2009) rakennustyön turvallisuudesta on määritelty erityiset turvallisuus- ja terveysvaaroja sisältävät rakennustyöt (taulukko 1). Tällaiset työt sisältävät kohonneen riskin työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle, joten laissa on määritelty näiden töiden turvallisuussuunnittelu. Taulukko 1. Turvallisuus- ja terveysvaaroja sisältävät työt rakennusalalla (valtioneuvoston päätös (205/2009). 1. Maansortuman alle hautautumisen, maahan vajoamisen tai korkealta putoamisen vaara 2. Altistuminen terveydelle haitallisille kemiallisille tai biologisille aineille 3. Ionisoiva säteily 4. Suurjännitejohtojen läheisyydessä tehtävät työt 5. Hukkumisvaara 6. Työt kuiluissa, maanalaisissa rakennuskohteissa ja tunneleissa 7. Työt, joissa käytetään sukellusvälineitä 8. Painekammiossa tehtävät työt 9. Räjähdysaineet 10. Työt, joihin liittyy raskaiden esivalmisteisten osien kokoamista tai purkamista 11. Rakenteiden, rakenneosien tai materiaalien purkutyö 12. Työt tie- ja katualueella Pohjois-Amerikassa tehdyn tutkimuksen mukaan, pitkät työpäivät ja epäsäännöllinen työ lisäävät työtapaturman riskiä rakennustyöntekijöillä. Rakennustyömailla rakennusprojektien aikapaine ja ajoittain työvoiman huono saatavuus voivat johtaa epätarkoituksenmukaisiin työaikajärjestelyihin (Dong 2005). Rakennusalalla käytetään nykyisin yhä enemmän alihankkijoita ja ulkomaalaista työvoimaa, mikä saattaa lisätä tapaturma- ja ammattitautiriskiä työpaikalla (Rytkönen ym. 2005). Uudessa valtioneuvoston asetuksessa rakennustyön turvallisuudesta (205/2009), joka annetaan työturvallisuuslain (738/2002) nojalla, tarkennetaan eri toimijoiden vastuita, pätevyyksiä ja korostetaan ennakoivaa suunnittelua. Asetus astui voimaan 1. kesäkuuta 2009. Asetus yhdistää tärkeimmät sisällöt rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston päätöksestä (629/1994), elementtirakentamisen työturvallisuudesta annetusta valtioneuvoston asetuksesta (578/2003) sekä 4
työtelineiden ja putoamisen estävien suojarakenteiden käytöstä rakennustyössä annetusta sosiaali- ja terveysministeriön päätöksestä (156/1998), kumoten em. säädökset muutoksineen. Uuden asetuksen antaminen vähentää yritysten hallinnollista taakkaa poistamalla päällekkäistä sääntelyä ja nyt rakentamista koskevat keskeiset säädökset löytyvät yhdestä säädöksestä. Rakennusalan työvoima on liikkunut tällä vuosituhannella 145 000 184 000 välillä, alalla olevien naisten osuus on noin 6 7 % (taulukko 2). Ulkomaalaisen työvoiman osuus suomalaisilla rakennustyömailla on myös osittain epäselvää. Rakennusteollisuus ry:n talonrakennustoimialan piirissä suoritetun selvityksen mukaan koko maassa ulkomaalaisten osuus oli 10 % Talonrakennusteollisuus ry:n jäsenyritysten työvoimasta. Selvitys kattoi Uudellamaalla yli 600 rakennustyömaata ja 9 300 rakennusalan työntekijää, joista ulkomaalaisten osuus oli 1 770. Ulkomaalainen työvoima oli pääasiassa aliurakointi- ja työvoiman vuokrausyritysten palveluksessa (Mäkinen & Niskanen 2008). Taulukko 2. Rakentamisen toimialalla oleva työvoima sukupuolet yhteensä ja sukupuolittain 1 000 työntekijää v. 2000 2008 (Tilastokeskus 2009). VUOSI VUOSIKESKIARVO 1 000 HENKILÖÄ Yhteensä Miehet Naiset 2000 149 139 10 2001 145 136 9 2002 148 137 11 2003 151 140 11 2004 148 138 11 2005 158 147 11 2006 162 152 10 2007 174 162 11 2008 184 171 13 5
2 RAKENNUSALAN TYÖTAPATURMAT 2.1 Työtapaturmat ja niiden yleisimmät syyt Työtapaturmalla tarkoitetaan vamman tai sairauden aiheuttamaa äkillistä, ennalta arvaamatonta, ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapahtumaa, joka on sattunut työntekijälle työssä, työpaikalla tai työmatkalla. Työtapaturmat jaetaan työpaikkatapaturmiin ja työmatkatapaturmiin (Tapaturmavakuutuslaki 608/1948). Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2007 rakennusalalla työskenteli noin 174 000 henkeä ja vastaava luku vuonna 2006 oli 162 000 (Työvoimatutkimus, Tilastokeskus). Koko työvoima alalla oli yhteensä noin 183 000 ja työttömiä oli noin 5 % vuoden 2007 lopulla, mutta viime aikoina (2009) työttömien määrä on noussut voimakkaasti heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Rakentamisen työsuhteista oli määräaikaisia 13,4 % vuonna 2007. Vuonna 2006 rakennusalalla sattui yhteensä 17 965 työpaikkatapaturmaan, joista 9 091 johti vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen ja yhdeksän kuolemaan. Rakennusalalla talonrakentamisen ammattiryhmässä sattuu eniten työtapaturmia. Talonrakennustyössä työtapaturman riski on lähes nelinkertainen verrattaessa sitä kuntasektoriin ja tukku- ja vähittäiskauppaan. Teollisuuteenkin verrattuna tapaturmataajuus on rakentamisessa noin kaksinkertainen (taulukko 3). Taulukko 3. Eri toimialojen työpaikkatapaturmataajuudet v. 2000 2006 (miljoonaa työtuntia kohden) (TVL 2008). TOIMIALA 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Teollisuus 43,8 43,4 41,2 40,6 38,9 42,7 43 Rakentaminen 78 82,1 81,2 73,5 73 84,4 86 Tukku- ja vähittäiskauppa 24,7 24,6 25,6 24,9 24,6 27,8 28,9 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Kiinteistö, vuokraus- ja tutkimuspalvelut 39,6 38,2 39,7 39,3 40,7 43,5 41,9 21,9 21,3 21,8 22,3 23,2 26 28,8 Kuntasektori 16,7 16,5 17,2 16,9 16,5 20,5 20,7 Muut toimialat 18,3 18,5 18,3 18,3 18,2 21,4 22,6 6
Vertailtaessa eri toimialoja keskenään havaitaan, että korkein tapaturmataajuus on rakentamisen toimialalla (kuva 1). Rakennusalalla 2000-luvulla tapaturmataajuus väheni vuosina 2003 ja 2004 aiempiin vuosiin nähden. Vuonna 2005 työtapaturma aiheutti kaikilla aloilla keskimäärin 22,4 päivän työkyvyttömyyden, kun rakennusalalla vastaava luku oli 25,4 päivää. Vuonna 2006 rakentamisen toimialan tapaturmataajuus oli 86,0 (työtapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti) ja teollisuuden toimialoilla 43,0. Tosin on huomioitava, että teollisuuden sisällä esiintyy suuria vaihteluita eri teollisuudenalojen välillä. Työpaikkatapaturmia sattuu metallituotteiden sekä puutavaran ja -tuotteiden valmistuksessa huomattavasti teollisuuden keskiarvoa enemmän (vuonna 2006 luvut 92,0 ja 71,9 vastaavasti). Rakennusalan työtapaturmataajuus on näin ollen kaksinkertainen teollisuuden keskiarvoon verrattuna ja selvästi yli kaksinkertainen muihin kaikkiin toimialoihin nähden (TVL 2008). Vuoden 2005 aikaisempia vuosia suurempiin työpaikkatapaturmien lukumäärään vaikuttaa vuoden 2005 täyskustannusuudistus (täky-uudistus), joka näkyy tilastoissa alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttavien työpaikkatapaturmien ilmoittamisen lisääntymisenä, joten vuodet 2005 2006 eivät ole vertailukelpoisia aikaisempien vuosien kanssa. TVL:n tilastojulkaisun (2008) mukaan täky-uudistuksen vaikutus työtapaturmien määrään olisi noin 10 % luokkaa. Rakennusalan tapaturmataajuuden kehityksestä on TVL:n ennakkotietoa vuosilta 2007 ja 2008. Molempina vuosina tapaturmataajuus on laskenut, esim. vuonna 2008 reilut 7 % edelliseen vuoteen verrattuna, ollen siten 2008 vuonna 78. (TVL:n tiedote 23.4.2009). Lopulliset tilastot eivät kuitenkaan näiltä vuosilta ole vielä ole valmiina. Oheiseen kuvaan 1 on jo kuitenkin lisätty ennakkotiedot. Tapaturmia/miljoonaa työtuntia kohti 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Teollisuus Vuosi Rakentaminen Tukku- ja vähittäiskauppa Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Kiinteistö, vuokraus- ja tutkimuspalvelut Kuntasektori Muut toimialat Kuva 1. Palkansaajien työtapaturmataajuudet (miljoonaa työtuntia kohti) päätoimialoilla vuosina 2000 2006 (Lähde: TVL 2008, tilastojulkaisu, ei sisällä maatalousyrittäjiä). 7
Rakennusalalla sattuneiden työtapaturmien tyypit vaihtelevat hieman ammatin ja työtehtävän mukaan (liite 1). Koko rakennusalaa tarkasteltaessa tyypillisiä työtapaturmia poikkeaman mukaan ovat erilaiset putoamiset, kaatumiset ja terävään esineeseen astumiset (kuva 2). Poikkeamalla tarkoitetaan tässä yhteydessä juuri ennen tapaturmaa sattunutta poikkeavaa tapahtumaa. Kaatumisia sattuu esimerkiksi talvella liukkailla rakennustyömailla ja työmatkoilla tai työmaalla kompastutaan lattialla lojuviin työvälineisiin ja materiaaleihin. Työkoneesta tai työtasolta hypättäessä voi nilkka tai jalka vahingoittua. Putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukustuminen 15871 Terävään esineeseen astuminen, kolhiminen, ym. 12385 Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen 10197 Laitteen, työkoneen tai eläimen halinnan menettäminen 8407 Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen ym. 7969 Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen ym. 6388 Muut 4268 0 5000 10000 15000 20000 Kuva 2. Rakennusalan työtapaturmat poikkeaman mukaan jaoteltuna yht. 2003 2006 (TVL, Tapaturmapakki, 2008). Erilaiset materiaalit, kuten metallikappaleet, putket ja levyt, naulat, ruuvit ja työkalut voivat aiheuttaa viiltohaavoja erityisesti käsiin. Syvä viiltohaava kädessä voi altistaa vakavalle tulehdukselle, mikäli haava ulottuu jänteeseen asti. Viillonestohanskoja voidaan käyttää tarvittaessa. Tyypillinen työtapaturma rakennusalalla on henkilön äkillinen tai vääränlainen kuormittuminen, joka voi olla esimerkiksi selkävamma nostettaessa painavaa taakkaa. Hyvä lihaskunto, työn riittävä tauotus sekä nostoapuvälineet pienentävät selkätapaturman riskiä (Turvapakki, 2005). 8
Esimerkkejä rakennusalan työtapaturmista: Rakennustelineellä tasoitetyötä tehdessään astui vähän harhaan ja putosi noin kahden metrin korkeudelta maahan. Ranne murtui ja sai myös haavan kyynärpäähänsä. Mattoveitsen terä juuttui, aukaistessa veistä terä irtosi ja leikkasi sormeen haavan. Rälläkästä lensi metallirikka silmään. Seinälaattoja irrottamassa työkalun kanssa kun joku sirpale lensi silmään. (Lähde: Vakuutuksen perusteella korvattujen työtapaturmien vahinkokuvaukset, TVL Tapaturmapakki 2008). Eri kehon osat ovat alttiimpia tapaturmille kuin toiset. Noin kolmannes rakennusalan kaikista työpaikkatapaturmista kohdistuu sormiin ja silmiin (taulukko 4). Rakennustyössä piikkaus, poraus, kulmahiomakoneen käyttö sekä erilaiset paineilmatyökalut altistavat silmävammoille. Lisäksi kemiallisen aineen roiskuminen tai pölyn sinkoaminen silmään voi aiheuttaa silmävamman (Turvapakki 2005). Silmiensuojain tulee siis valita työtehtävän mukaan ja vieressä työskentelevän henkilön työturvallisuus tulee myös ottaa huomioon. Taulukko 4. Yleisimmät rakennusalan työpaikkatapaturmat vahingoittuneen kehon osan mukaan jaoteltuna vuosina 2003 2006 (TVL, Tapaturmapakki). KEHON OSA LUKUMÄÄRÄ OSUUS Sormet 12 027 18,4 % Silmät 9 557 14,6 % Jalat, mukaan lukien polvet 7 135 10,9 % Selkä, selkäranka ja nikamat 6 989 10,7 % Käsi 4 538 6,9 % Nilkka 4 257 6,5 % Olkapää ja olkanivel 2 829 4,3 % Tilastoja tarkasteltaessa on huomioitava, että työtapaturmatilastoihin kirjautuvat vain vakuutuksen perusteella korvatut työtapaturmat. Ilmoittamatta jätetyt työtapaturmat eivät näy virallisissa tilastoissa. Vuoden 2006 Työ ja terveys Suomessa -kyselyn mukaan rakenta- 9
misen toimialalla työskentelevistä 21 % ilmoitti, että oli joutunut edeltävän 12 kuukauden aikana tapaturmaan työssä tai työmatkalla (N=400 rakennusalan työntekijää, Perkiö-Mäkelä ym., 2006), mikä tarkoittaisi noin 34 020 työtapaturmaa suhteutettuna koko rakennusalan työvoimaan (162 000 henkilöä) vuonna 2006. Ulkomaalaiset työntekijät ovat usein suomalaisen vakuutusturvan ulkopuolella, joten heille Suomessa sattuneiden työtapaturmien lukumäärä on osin epäselvä. Ulkomaalaiset työntekijät saattavat kuulua työtapaturmien riskiryhmään jo kieliongelmien ja kulttuurierojen takia. Eräässä laajassa saksalaissa seurantatutkimuksessa ulkomaalaisten rakennustyöntekijöiden riski kuolla putoavien esineiden alle oli yli nelinkertainen verrattuna saksalaissyntyiseen työvoimaan (Arndt ym. 2004). 2.2 Kuolemaan johtaneet työtapaturmat Rakennusala on tunnetusti toimiala, jossa tapaturmataajuus ja tapaturmasuhde ovat suuri. Tämä sama koskee myös kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia, joista rakennusalan osuus on ollut viime vuosina 14 32 % kaikista kuolemaan johtaneista työtapaturmista vuosittain, vaikka työvoiman osuus rakennusalalla on alle 10 % (taulukko 5). Taulukko 5. Kaikkien palkansaajien kuolemaan johtaneet työpaikkatapaturmat sekä rakennusalan työpaikka- ja työmatkatapaturmat (lkm) ja suhteellinen osuus kaikista työpaikkatapaturmista (%) (TVL 2008, Tilastojulkaisu). VUOSI KAIKKIEN PALKANSAAJIEN TYÖPAIKKATAPA- TURMAT (LKM) RAKENNUSALAN TYÖPAIKKATAPA- TURMAT (TOL 451 454) RAKENNUSALAN OSUUS KAIKISTA TYÖPAIKKATAPA- TURMISTA % RAKENNUSALAN TYÖMATKATAPA- TURMAT (LKM) 2000 43 9 21 9 2001 44 11 25 5 2002 35 5 14 3 2003 41 13 32 2 2004 43 10 23 1 2005 51 12 24 4 2006 47 9 19 2 2007 46 9 20 2008 11 10
Suurin osa kuolemaan johtaneista työpaikkatapaturmista liittyi putoamiseen tai putoavan esineen alle jäämiseen sekä puristumiseen (TVL, TOT-tietojärjestelmä 2008). Kuolemaan johtaneista työpaikkatapaturmista lähes kolmasosa johtui putoamisesta. Jo muutaman metrin korkeudelta putoaminen voi johtaa vakaviin vammoihin (Jääskeläinen & Lehtinen 2007). Taulukossa 6 on esitetty kuolemantapaukset tietyissä ammattiryhmissä tällä vuosituhannella. Sukupuolten välinen ero kuolemaan johtaneissa työpaikkatapaturmissa on selvä kaikilla toimialoilla, vain noin 10 % niistä sattuu naisille (esim. 4/47 vuonna 2006). Rakennusalalla lähes kaikki kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat sattuneet miehille 2000-luvulla. Myös ulkomaisten työntekijöiden osuus ei ole erityisen korostunut. Ulkomaisille työntekijöille on sattunut kolme kuolemaan johtanut työpaikkatapaturma vuosina 2000 2008 (2 virolaista, yksi englantilainen työntekijä) rakennusalalla. Tosin tapaturmat ovat sattuneet viime vuosina (2006 2008). Taulukko 6. Kuolemaan johtaneet työpaikkatapaturmat tietyissä rakennusalan ammateissa vuosina 2000 2007 (TVL, Tapaturmapakki 2009). AMMATTILUOKKA 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Yht talonrakennustyöt erittelemättä (620) * 3 8 1 3 5 1 3 4 28 kirvesmiehet (621) 0 0 1 0 2 4 0 1 8 raudoitus- ja betonityöt (623) talonrakennustyöntekijät (624) ** 0 1 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 1 1 0 4 1 7 eristäjät (626) 1 0 0 0 0 0 0 0 1 maarakennustyöntekijät (631) 0 0 0 3 2 2 0 0 7 nosturinkuljettajat (641) 0 0 1 0 0 0 1 0 2 työkoneenkuljettajat (642) 1 2 1 7 0 2 1 1 15 putkityöntekijät (755) 0 1 2 0 0 0 0 0 3 sähkö- ja puhelinasentajat (761) 1 1 0 0 3 2 0 0 7 maalarit (rakennus) (781) 1 1 1 0 0 1 0 1 5 * sisältää mm. ammatit työpäällikkö, työnjohtaja, rakennussiivooja ** sisältää mm. ammatit rakennusvalvoja, rakennustarkastaja, timanttiporaaja, timanttisahaaja, asbestipurkaja 11
Putoamisilta voidaan suojautua mm. minimoimalla tikastyöskentely, käyttämällä suojakaiteita ja huolehtimalla telineiden tarkastuksista ja asianmukaisesta asentamisesta. Myös henkilönostimien käytössä on noudatettava erityistä huolellisuutta. LVI-aukkojen, hissikuilujen ja porrastasanteiden aukot tulee merkitä ja suojata huolellisesti esimerkiksi kaiteilla tai tukevilla kansilla. Nojatikkailla työskentely on kiellettyä suuren tapaturmariskin takia, ja niitä saakin käyttää vain tilapäisesti siirtymisen apuvälineinä. Tietyissä tehtävissä voidaan käyttää turvavaljaita, jos putoamisriskiä ei voi muuten hallita (Turvapakki 2005). Rakennustyötä tekevä on vastuussa usein ei vain omasta turvallisuudestaan vaan myös työkaverinsa työturvallisuudesta. Esimerkiksi nostureiden käyttöön liittyvistä, kuolemaan johtavista tapaturmista 90 % sattuu muille kuin nosturinkuljettajille itselleen. Näin ollen nosturinkuljettajan lisäksi myös muiden nostamiseen osallistuvien sekä nosturin ympärillä työskentelevien rakennustyöntekijöiden tulisi huomioida turvallisuustekijät (Beavers ym. 2006). Samoin sähkötapaturmista rakennustyömailla valtaosa sattuu useimmiten muille kuin sähkömiehille. 3 ALTISTUMINEN TYÖYMPÄRISTÖN HAITTATEKIJÖILLE Rakennusalalla altistutaan usein pölyille, melulle, tärinälle ja erilaisille kemikaaleille. Tyypillisiä altisteita rakennusalalla ovat seuraavat pölyt ja kemikaalit: mineraalipölyt, kuten asbesti-, kvartsi-, sementti-, betoni- ja kipsilevypölyt orgaaniset pölyt, puu- ja puulevypölyt hitsaus- ja juotoshuurut erilaiset kemikaalit, maalit, liimat, liuotinaineet ja puhdistusaineet puunsuoja-aineet (mm. kuparipohjaiset aineet, kreosootti, boraatit) eristemateriaalien pölyt (mineraalivilla, polyuretaani, styrox, selluvilla jne.). ASA-rekisteriin kerätään tietoja syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuneista työntekijöistä ja heidän työpaikoistaan. Rakennusalalla syöpää aiheuttavista aineista altistutaan useimmiten asbestille, nikkelille ja sen epäorgaanisille yhdisteille sekä kromi-(vi)-yhdisteille (taulukko 7). Kaikille asbestille altistuneista noin kolmannes ja nikkelille sekä kromi (VI) yhdisteille altistuneista noin 4 % työskentelee rakennusalalla (ASA 2006). Ammateittain tarkasteltuna erityisesti putkimiehet, eristäjät ja kirvesmiehet altistuvat asbestille, samoin purku- ja saneeraustyössä altistuvat yleisiä rakennustöitä tekevät työntekijät (Tossavainen 2005). 12
Taulukko 7. Syöpävaarallisille aineille altistuneeksi ilmoitetut työntekijät rakennusalalla 2006 (ASA 2006). ALTISTE ILMOITETTUJA TYÖNTEKIJÖITÄ TYYPILLINEN/TODENNÄKÖINEN ALTISTAVA TYÖ Asbesti 513 asbestisaneeraus, korjausrakentaminen Nikkeli ja sen epäorgaaniset yhd. 303 hitsaus (ruostumaton teräs) Kromi(VI)yhdisteet 293 hitsaus (ruostumaton teräs), sementti Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) Arseeni ja sen epäorgaaniset yhd. 251 vanhojen kivihiilitervarakenteiden purku 78 CCA-suolakyllästetyn puun käsittely ja kyllästämöalueiden kunnostus Tammen ja pyökin pöly 76 parketti ym. asennus Kadmium ja sen yhdisteet 59 kovajuotos työ Polyklooratut bifenyylit (PCB) 26 vanhojen polysulfidisaumojen saneeraus Etyylikarbamaatti / uretaani 11 saumausmassa Kloroformi 9 voidaan käyttää maalinpoistossa Keraamiset kuidut 5 eristemateriaalit 2378-TCDD (dioksiinit) 5 saha-alueiden kunnostus Huomattava osa altistumisista (erityisesti asbesti, lyijy, PAH-yhdisteet ja PCB) liittyy vanhoihin rakennusmateriaaleihin ja korjausrakentamiseen. Useat haitalliset aineet ovat poistuneet kiellettyinä käytöstä, mutta edelleenkin mm. kvartsipöly on ongelma. EU:n toimesta on pyritty alentamaan kvartsipölyaltistumista ja silikoosiriskiä rakennusalalla. Alan teollisuus on sitoutunut torjumaan silikoosi- ja keuhkosyöpäriskiä mm. tutkimalla työpaikkailman kvartsipölypitoisuuksia, kouluttamalla henkilökuntaa ja edistämällä hyviä käytäntöjä. Eri maat raportoivat EU:lle sopimuksen toteutumisesta vuosittain. Asbestin ja PCB:n käyttö kiellettiin 1990-luvun alussa ja lyijyvalkoisen käyttö sisämaaleissa jo vuonna 1929. Kuitenkin lyijyä voi edelleen esiintyä vanhoissa ikkunanpuitteissa ja puurakennusten ulkomaaleissa (Priha ym. 2003) ja tämän vuoksi lyijyaltistumisen mahdollisuus on huomioitava esim. vanhoja ikkunoita kunnostettaessa. 13
EU:n uusi kemikaalilaki (REACH asetus 1907/2006) ja uusi tuotteiden luokitus- ja merkintäjärjestelmä (CLP asetus 1272/2008) tulevat vähitellen muuttamaan tilannetta työpaikoilla ja vähentämään terveydelle haitallisia altistumisia sekä antamaan paremmat riskinhallintakeinot aineiden jatkokäyttäjille. 4 AMMATTITAUDIT JA AMMATTITAUTIEPÄILYT Ammattitauti on jokin diagnosoitu sairaus (ei pelkkä oire), joka on aiheutunut työssä esiintyvästä biologisesta, kemiallisesta tai fysikaalisesta altisteesta. Ammattitauti on sekä lääketieteellinen että juridinen käsite; mikäli sairaus todetaan ammattitaudiksi, perustuvat korvauskäytännöt ammattitautilakiin. Ammattitautidiagnoosi edellyttää, että työssä ilmenevän altisteen tiedetään voivan aiheuttaa kyseisen sairauden, ja että kyseinen sairaus johtuu tästä altisteesta. Työntekijän tulee olla altistunut kyseiselle altisteelle ennen sairastumistaan (Seuri & Uitti 2004). Työperäinen sairaus on laajempi käsite kuin ammattitauti. Siinä työssä ilmenevä tekijä myötävaikuttaa sairauden syntymiseen, mutta myös muilla tekijöillä, kuten elintavoilla on merkitystä työperäisen sairauden puhkeamisessa. Ammattitauteja ilmaantuu keskimäärin kaikilla aloilla 28 tapausta 10 000 työssäkäyvää kohti. Ammatin mukaisesti tarkasteltuna ammattitautivaara eli tapausmäärä 10 000 työllistä kohden on suurin elintarviketeollisuustyössä 161/10 000, metalli-, valimo ja konepajatyössä 89/10 000 ja rakennustyössä 85/10 000 (Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2005). Rakennusalalla tärkeimmät ammattitauteja ja ammattitautiepäilyjä aiheuttavat tautiryhmät ovat asbestisairaudet, melu ja rasitussairaudet (taulukko 8). Vuonna 2006 rakennusalan asbestisairaudet muodostivat noin 38 % kaikista asbestisairauksista ja 14 % melusairauksista, 14 % rasitussairauksista, 6,7 % ammatti-ihotaudeista, 5,7 % muista sairauksista ja 3,6 % hengitystieallergioista esiintyi rakennusalalla. 14
Taulukko 8. Ammattitaudit ja -epäilyt vuosina 2000 2006 rakennusalalla. (Ammattitaudit 2000, 2001 ja 2002 sekä Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2005 ja 2006). TAUTIRYHMÄ 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Asbestisairaudet 232 234 257.... 305 281 Melu 122 116 160.... 235 237 Rasitussairaudet 201 231 165.... 180 178 Ihotaudit 55 63 56.... 71 85 Muut 24 35 46.... 53 54 Hengitystieallergiat 10 18 12.... 20 27 Yhteensä 644 697 696.... 864 862 = vuosien 2003 ja 2004 tietoja ei saatavilla Taulukon 8 tiedot perustuvat Työterveyslaitoksen ylläpitämään työperäisten sairauksien rekisteriin (TPSR). Vuoden 2002 työtapaturmavakuutuslain muutoksen johdosta vakuutusyhtiöt toimittavat ammattitauteja ja ammattitautiepäilyjä koskevat tiedot suoraan Tapaturmavakuutuslaitosten liittoon, kun aiemmin tiedot toimitettiin suoraan TPSR:iin. Tämän muutosvaiheen ajalta vuosien 2003 ja 2004 tietoja ei ole saatavilla. Vuosien 2000 2002 tiedot ovat vertailukelpoisia keskenään ja vuosien 2005 ja 2006 tiedot keskenään. Sen sijaan vuodesta 2005 alkaen tiedot eivät ole vertailukelpoisia aikaisempien vuosien kanssa em. muutoksen takia. Vaikka asbestin käyttö on lopetettu Suomessa jo pääosin 1980-luvulla, altistutaan sille vielä korjausrakentamisen yhteydessä. Asbesti voi kertyä keuhkoihin ja aiheuttaa muutoksia keuhkopussiin tai keuhkokudokseen. Se aiheuttaa keuhkokudoksen paksuuntumaa eli asbestoosia, keuhkopussin muutoksia, kuten pleuraplakkeja, keuhkopussin sisemmän lehden sidekudoslisää ja keuhkopussintulehdusta. Asbestin aiheuttamia pahanlaatuisia muutoksia ovat keuhkosyöpä, kurkunpäänsyöpä sekä mesoteliooma (Sauni & Oksa 2006). Tupakointi moninkertaistaa riskin sairastua asbestin aiheuttamaan keuhkosyöpään. Vuonna 2005 asbesti aiheutti 305 ammattitautia/ammattitautiepäilyä rakennusalalla, mikä tarkoittaa, että 38 % kaikista asbestin aiheuttamista sairauksista ilmeni rakennusalalla (Ammattitaudit ja epäilyt 2005). 15
Asbestipitoisia tuotteita ovat mm. tietyt asbestipitoiset rakennuslevyt, viemäri- ja vesiputket, ilmavaihtokanavat, palonkestävät asbestitekstiilit, putkitiivisteet ja sähköeristeet. Asbestin käyttö oli huipussaan 1970-luvun alkupuolella, jolloin sitä käytettiin paljon rakennusalalla, telakoilla, voimalaitoksissa, autojen ja muiden ajoneuvojen asennus-, korjaus- ja huoltotöissä sekä asbestiteollisuudessa. Vuonna 1988 asbestityöstä tuli luvanvaraista ja asbestin valmistus lopetettiin Suomessa. Vaikka asbestin käyttö on lopetettu, niin osa työntekijöistä altistuu sille edelleen korjaus- ja huoltotöissä. Ammateittain tarkasteltuna erityisesti putkimiehet, eristäjät ja kirvesmiehet altistuvat asbestille, samoin purku- ja saneeraustyössä altistuvat yleisiä rakennustöitä tekevät työntekijät (Tossavainen 2005). Asbestisairauksien puhkeamisessa on yleensä pitkä viive, 10 40 vuotta, joten asbestisairauksia ilmenee eniten vanhemmissa ikäluokissa (Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2005). Melu aiheuttavat usein ammattitautiepäilyn rakennusalalla. Tärkeimpiä melunlähteitä rakennustyössä ovat iskevät työkoneet, kuten piikkauslaitteet, räjähteiden käyttö, paineilmalaitteet, kuten naulaimet ja taltat sekä moottorikäyttöiset työkoneet (Facts 50, 2004). Valtioneuvoston asetuksessa melusta (85/2006) on määritelty tarkat raja-arvot sallitulle melualtistukselle päivätasolla, viikkotasolla sekä impulssimelun suurin sallittu määrä. Meluvammojen lisääntymiselle ei ole löydettävissä yhtä selkeää syytä. Yhtenä selittävänä tekijänä voi olla tilastoinnissa tapahtuneet muutokset Tyypillisiä rasitussairauksia rakennusalalla ovat jännetupen tulehdus tai olkaluun sivunastan tulehdus. Rasitussairauksista ammattitautilain (1343/1988) nojalla korvataan jännetupen tulehdus, olkaluun sivunastan tulehdus sekä rannekanava oireyhtymä, jotka ovat aiheutuneet työstä johtuvasta yksipuolisesta rasituksesta tai toistoliikkeistä. Ammattitautidiagnoosi edellyttää, että työhön sisältyy toistuvia ja työntekijälle outoja liikkeitä, ja että työ edellyttää voimankäyttöä (Käypä hoito 2007). Rakennusalalla ammattitautiepäilyjä aiheuttavat eniten asbesti, melu ja toistotyö (taulukko 9). Lisäksi joukko erilaisia kemiallisia ja orgaanisia aineita aiheuttavat ammattitautiepäilyjä mm. allergisten reaktioiden muodossa. Esimerkiksi maalareista noin viidennes käyttää edelleen päivittäin liuotinohenteisia maaleja työssään. Hermostoperäiset liuotinaineiden aiheuttamat ammattitaudit ovat kuitenkin vähentyneet 1980-luvulla, kun liuotinohenteisista maaleista on siirrytty vesiohenteisien maalien käyttöön. Epoksiyhdisteet sekä muovikemikaalit voivat aiheuttavaa ihottumia. Tasoite- ja hiontatyössä syntyvä tasoitepitoinen pöly ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Lisäksi muovikemikaalit, maalit ja liimat voivat aiheuttaa allergista kosketusihottumaa (Riala ym. 2002). 16
Taulukko 9. Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt rakennusalalla aiheuttajan mukaan vuonna 2006 (Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2006). AIHEUTTAJA TAPAUSTEN MÄÄRÄ Asbesti 281 Melu 237 Toistotyö 173 Muut kemialliset tekijät 52 Muualla luetteloimattomat orgaaniset materiaalit 11 Maalit 9 Tarkemmin määrittelemättömät orgaaniset liuotinaineseokset 8 Hartsit, muovit ja niiden johdannaiset 8 Synteettiset hartsit ja muovit 7 Tärinä 6 Epoksit 6 Piioksidit (kvartsi) 6 Puulajit 6 Likainen työ 5 Tuntemattomat tekijät 5 Kromiryhmän metallit ja niiden seokset 4 Homesienet 4 Koboltti, nikkeli ja niiden yhdisteet 3 Sumut, huurut, pölyt, käryt, (seokset) 3 Epäfysiologinen puristus tai venytys 3 Muut 25 YHTEENSÄ 862 17
Eri ammattien ja eri tautiryhmien välillä esiintyy eroja ammattitautiepäilysten määrissä. Rakennustyöntekijöillä esiintyy eniten meluvammoja ja rasitussairauksia, kun taas putkiasentajilla on eniten asbestisairauksia (taulukko 10). Tosin nämä ammattiryhmät ovat suuria, jolloin tapauksien lukumääräkin on luonnollisesti suurempi kuin pienissä ammattiryhmissä. Taulukko 10. Rakennusalan ammateissa toimivien ammattitautiepäilytapaukset tautiryhmittäin 2006 (Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2006). MELU- RASITUS- HENGITYSTIE- IHO- ASBESTI- VAMMAT SAIRAUDET ALLERGIAT TAUDIT SAIRAUDET MUUT YHT. Rakennusalan pienyritysten 1 4 1 1 2 2 11 johtajat Talonrakennusalan asiantuntijat 1 - - 2 4 1 8 Putkiasentajat 30 20 1 9 99 4 163 Kirvesmiehet 37 25 4 14 47 8 135 Rakennustyöntekijät 83 71 5 23 91 12 285 Muut rakennustyön tekijät, korjaajat 8 4 1-7 - 20 ym. Rakennusmaalarit 8 17 7 6 18 12 68 Eristäjät 5 3-1 21 1 31 Muurarit ja laatoittajat 6 6 2 5 10-29 Lattianpäällystystyöntekijät 3 6 1 13 2 4 29 Muut rakennustyöntekijät ja 8 4 1-7 - 20 korjaajat Maanrakennusym. koneiden 26 2 1 2 6 1 38 kuljettajat Maa- ja vesirakennusalan avustavat 20 7 1 3 3 4 38 työntekijät Rakennusalan avustajat työntekijät 12 13-5 13 2 45 Yhteensä 248 182 25 84 330 51 920 18
5 AMMATTI JA ELINIKÄ Työperäisen altistumisen ohella myös elintapatekijät vaikuttavat ihmisen terveyteen ja elinikään. Yleisesti väestön elinikä on Suomessa kasvanut ja terveydentila on monien indikaattorien mukaan kohentunut. Sosiaaliryhmä ja ammatti vaikuttavat kuitenkin selvästi elinikään ja viime vuosina elinikäerot ovat jopa kasvaneet (Palosuo ym. 2007). Ylempien toimihenkilöiden elinijänodote on miehillä noin 6 vuotta pidempi kuin työntekijöiden ja naisilla ero on noin 3,5 vuotta pidempi. Suomessa on selvitetty ammatin, sairastavuuden ja eliniän välistä yhteyttä Kuntoutustutkimussäätiön toimesta (Pensola ym. 2004). Tutkimus tarkasteli kuolleisuutta vuosina 1996 2004. Pensolan ym. (2004) tutkimuksessa tietyt rakennusalan ammatit nousevat esiin korkean kuolleisuuden (lyhyen eliniän) ammatteina. Lyhyen eliniän miesten ammatteina (eliniän odote) ovat olleet mm. asfalttityöntekijä (71,5 vuotta), eristäjä (74,3 vuotta) ja rakennusapumies (74,0 vuotta). Useimmat rakennusalan ammatit edustavat keskitasoa eliniän suhteen. Sen sijaan pitkän eliniän ammatteihin sisältyy mm. rakennusinsinööri, jonka elinajan odote oli 77,5 vuotta (Pensola ym. 2004). Naisten kohdalla rakennusalan ammatteja ei ollut korkean tai matalan kuolleisuuden ammateissa, mihin voi olla osasyynä se, että heitä työskentelee melko vähän alalla. Tarkasteltaessa eri tautiryhmiä ammateittain voidaan havaita, että asfalttityöntekijöiden kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin oli toiseksi korkein. Sen sijaan eristäjät, muurarit ja maalarit olivat miesten kohdalla suurimpien riskiryhmien joukossa alkoholista johtuvan kuolleisuuden osalta. Miesten syöpäkuolleisuus oli toiseksi korkein betoniraudoittajilla (2,9- kertainen keskiarvoon verrattuna) (Pensola ym. 2004). Rakennusalalla työskentelevät miehet tupakoivat myös yleisemmin kuin suomalaismiehet keskimäärin. Kun suomalaismiehistä vuonna 2006 tupakoi noin 26 % (Helakorpi ym. 2007), niin rakennus-, maatalous-, metsä- ja satama-alan (LEL) -miehistä tämä osuus oli 36 % vuonna 2004. Tupakointi poikkesi myös LEL-alojen välillä. Satama-alalla tupakointi on yleisintä, lähes 40 % satamatyöntekijöistä tupakoi, rakennus- ja maatalousalan työntekijöistä noin 35 % tupakoi ja metsäalalla tupakointi on vähäisintä (31 %) (Rytkönen ym. 2005). 19
6 SAIRAUSPOISSAOLOT Eteran LEL-aloja (rakennus-, maatalous-, metsä-, satama-ala) koskevan tutkimuksen mukaan vuonna 2004 kaksi kolmesta LEL-alalla työskentelevästä miehestä ilmoitti ainakin yhden lääkärin toteaman sairauden. Eniten sairauksia ilmoittivat rakennusalan työntekijät (68 %), seuraavaksi eniten satama-alan (65 %) sitten metsäalan (64 %) ja vähiten sairauksia oli maatalousalan työntekijöillä (58 %). Tapaturma (35 %) ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet (30 %) olivat ilmoitetuista sairauksista yleisimpiä kaikilla LEL-aloilla. Tapaturmavammoja esiintyi rakennus- ja satama-alan työntekijöistä 40 %:lla ja metsäalan työntekijöistä noin 30 %:lla. Maatalousalan työntekijöistä joka neljännellä oli jokin tapaturmavamma. Tuki- ja liikuntaelinsairauksia esiintyi eniten satama-alalla (38 %). Rakennusalan työntekijöillä hieman yli 30 %:lla, metsäalan työntekijöistä hieman alle 30 %:lla ja vain joka viidennellä maatalousalan työntekijällä oli jokin tuki- ja liikuntaelinsairaus. Iän karttuessa myös sairastavuus lisääntyi selvästi (Rytkönen ym. 2005). Sairauksia ilmoittaneista suurin osa selviytyy työstään ja vajaa viidennes joutui joskus ja joka kymmenes usein keventämään työtahtiaan. Vain 3 % ilmoitti, että selviytyy vain osaaikatyöstä tai oli kokonaan kykenemätön työhön. Sairaudet aiheuttavat jonkin asteista haittaa noin 55 %:lle rakennus- ja satama-alan työntekijöistä, joka toiselle metsäalan ja noin 40 %:lle maatalousalan työntekijöistä. Terveydentilan vuoksi työstä poissaolopäiviä oli ollut runsaalla puolella LEL-alojen miehistä kyselyä edeltävien 12 kuukauden aikana. Suurin osa näistä poissaoloista (60 %) oli kestänyt alle 10 päivää, viidennes oli kestänyt 10 24 päivää ja tätä pidempiä poissaoloja oli noin 15 prosentilla (Rytkönen ym. 2005). Etera on tehnyt vastaavanlaisen tutkimuksen myös vuosina 1998 ja 2001 ja kaikissa näissä kyselyissä on havaittu, että naisten terveys LEL-aloilla oli hieman parempi kuin miesten. Seurannan aikana miesten terveys on jonkin verran heikentynyt, kun taas naisten tilanne on mennyt positiivisempaan suuntaan. Vuonna 2004 lähes 70 % naisista piti terveyttään hyvänä, vastaava osuus miehistä oli noin 60 %. Erot eivät minään seurantavuonna olleet tilastollisesti merkitseviä (Rytkönen ym. 2005). Sairastavuuden suhteen kehitys on kuitenkin mennyt toiseen suuntaan. Kun vuonna 1998 naisista selvästi useammalla verrattuna miehiin oli lääkärin toteamia sairauksia, vuonna 2001 ero oli kaventunut, mutta edelleen vuonna 2004 naisten sairastavuus oli hieman korkeampi kuin miehillä (68 % vs. 66 %). Sama tilanne on havaittavissa myös sairauspoissaoloissa eli seurannan alussa miehet ja naiset erosivat selvästi toisistaan (naisista lähes 60 % ja miehet 20
50 % oli ollut työstä poissa terveyteen liittyvien seikkojen vuoksi). Ero oli hieman kaventunut vuonna 2001, mutta naisilla oli edelleen enemmän sairauspoissaoloja. Seurannan lopussa miehet olivat menneet naisten ohi eli miehistä 54 % ja naisista 52 % oli ollut terveydentilan vuoksi poissa töistä (Rytkönen ym. 2005). Talonrakennustyössä (ammattiryhmä 62) sairauspäivärahapäivät ovat vaihdelleet 7,9 10,2 / työllinen vuosina 2000 2007 (Työolot Suomessa 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006 ja 2007) (taulukko 11). Luvut ovat olleet teollisuuden keskitasoa ja pienempiä kuin metsä-, ompelu-, massa- ja paperityössä. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuus on noin kolmannes kaikista sairauspäivärahapäivien määrästä (Rytkönen ym. 2005). Taulukko 11. Talonrakennustyön ym. (62) sairauspäivärahojen määrä (korvatut) kolmen suurimman sairausryhmän perusteella v. 2000 2007 (Työolot Suomessa - tietojärjestelmä). VUOSI TALONRAKENNUSTYÖ YM. (62) Työllisten lkm Tuki- ja liikuntaelinsairaudet lkm lkm/ työllinen Mielenterveyden häiriöt lkm lkm/ työllinen Vammat, myrkytyksen jne. lkm lkm/ työllinen Kaikki yhteensä lkm lkm/ työllinen 2000 53 500 147 439 2,8 39 731 0,7 92 982 1,7 424 894 7,9 2001 52 900 156 835 3,0 70 710 1,3 93 811 1,8 475 779 9,0 2002 51 600 155 942 3,0 64 797 1,3 95 953 1,9 484 858 9,4 2003 54 800 179 203 3,3 98 201 1,8 86 745 1,6 544 929 9,9 2004 56 900 216 458 3,8 71 430 1,3 97 443 1,7 582 700 10,2 2005 60 300 196 365 3,3 69 810 1,2 99 424 1,6 523 245 8,7 2006 57 600 251 748 4,4 74 243 1,3 100 925 1,8 582 141 10,1 2007 63 300 230 255 3,6 81 214 1,3 104 162 1,6 578 799 9,1 Kelan sairausvakuutustilastoissa löytyy vuosittain tietoja sekä yhdessä että eroteltuna sukupuolen mukaan seuraavista rakennusalan ammateista talonrakennustyö ym. (ammattiluokka 62), maa- ja vesirakennustyö (63), sähkötyö (76), puutyö (77) ja maalaustyö (78). On huomioitava, että Kelan tilastoista löytyvät vain korvatut sairauspoissaolopäivät eli sieltä ei näy lyhyitä, alle kolmen päivän sairauspoissaoloja. Vertailun tekeminen eri ammattialojen ja saman ammattialankin sisällä on hankalaa, koska tilastoista ei löydy sairauspoissaolotietoja suhteutettuna työllisten määrään. Sen sijaan laskemalla keskimää- 21
räisten korvattujen sairauslomien pituuksia voidaan havaita eroja eri ammattiryhmien ja sukupuolten välillä. Talonrakennuspuolella etenkin miesten sairauspoissaolot ovat keskimäärin pidempiä kuin muilla ammattiryhmillä, poikkeuksena v. 2005. Naisten korvatut sairauslomat ovat keskimäärin lyhyempiä kuin miesten, poikkeuksena puuala (vuonna 2005) ja sähkötyö (vuosina 2005 ja 2007) (taulukko 12). Taulukko 12. Sairauslomakorvauksia saaneiden keskimääräinen sairausloman pituus (pvä) rakennusalalla ammatin mukaan ja sukupuolittain 2004 2007. (KELA:n sairausvakuutustilastot 2004, 2005, 2006 ja 2007). AMMATTI KESKIMÄÄRÄINEN SAIRAUSLOMAN PITUUS (pvä)* 2004 2005 2006 2007 Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Talonrakennustyö ym. Maa- ja vesirakennustyö 37,4 76,0 57,5 63,1 34,2 69,6 25,5 67,6 23,3 46,5 35,5 82,9 6,7 57,2 8,7 42,3 Sähkötyö 35,6 49,4 45,5 39,1 48,4 49,9 50,2 36,7 Puutyö 58,6 49,2 25,3 47,7 48,5 40,5 48,9 45,6 Maalaustyö 28,9 58,4 25,3 65,1 32,8 57,3 69,5 55,6 * Laskettu päivärahapäivien määrä jaettuna alkaneiden sairauspäivärahakausien lukumäärällä 7 TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEET Rakennusalan työkyvyttömyyseläkkeistä ei ole saatavissa varmaa tietoa v. 2002 jälkeen, jolloin tapahtui työeläkevakuutusuudistus. Suurimmat työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syyt ovat olleet tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveyden häiriöt. Nuorten työntekijöiden ryhmässä (<39 vuotta) mielenterveyden häiriöt oli yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen, kun taas vanhimmassa ikäryhmässä (60 64) se oli tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (taulukko 13). 22
Taulukko 13. Alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden syyt rakennusalalla v. 2001. DIAGNOOSI OSUUS % SUURIN IKÄRYHMÄ v. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet 31 55 59 Mielenterveyden häiriöt 25 50 54 Verenkiertoelinsairaudet 12 55 59 Vammat ja myrkytykset 9,8 50 54 Hermoston ja aistien sairaudet 9,5 50 54 Kasvaimet 4,4 55 59 LEL-vakuutetuilla vuonna 2002 alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden, täysien ja osaeläkkeiden sekä yksilöllisten varhaiseläkkeiden yleisimmät syyt olivat mielenterveyden häiriöt (31 %) sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (28 %) (Oksa 2007). LEL-alojen työkyvyttömyysriski oli lähes kaksinkertainen verrattuna TEL-aloihin. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen yleisimmät syyt olivat ikä, huonoksi koettu työkyky, eläkeajatukset, sairauspoissaolot ja epävarmuus työn jatkumisesta (Rytkönen ym. 2005). 8 JOHTOPÄÄTÖKSET Rakennusalan työ sisältää edelleen useita perinteisiä turvallisuus ja terveysriskejä, vaikka työturvallisuus on parantunut vuosikymmenien saatossa. Viime vuosina positiivinen kehitys on jopa pysähtynyt. Verrattaessa rakennusalaa (TOL 451 454) teollisuuteen ja palkansaajien keskiarvoon havaitaan, että erityisesti työpaikkatapaturmien osalta tilanne on huono. Tapaturmataajuus ja -suhde ovat talonrakennustyössä noin 2,0 2,5-kertainen verrattaessa sitä teollisuuden keskiarvoon, työkuolemien osalta ero vieläkin suurempi jopa nelinkertainen (kuva 3). Tavallisimpia poikkeamia rakennusalalla ovat erilaiset putoamiset ja kaatumiset sekä terävään esineeseen astuminen. Useimmiten työtapaturmissa vahingoittuu sormet ja silmät. 23
Rakennusalan profiili - 2006 Vertailu teollisuuteen 90 80 70 ilmaantuvuus 60 50 40 30 rakentaminen teollisuus kaikki 20 10 0 ammattitaudit työtapaturmat työkuolemat Kuva 3. Rakennusalan vertailu muihin toimialoihin ammattitautien ilmaantuvuuden (/10000 työntekijää), tapaturmasuhteen (/1000 työntekijää) ja kuolemaan johtaneiden työtapaturmien (/100000 työllistä) osalta (Lähde: Työolot Suomessa, 2006). Kuolemaan johtaneista työpaikkatapaturmista 14 32 % on tapahtunut rakennusalalla, vaikka alan työvoiman osuus työllisistä on noin 7 % (Tilastokeskus, 2007). Useimmat kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat johtuneet putoamisesta tai jäämisestä puristuksiin kaatuvan/putoavan esineen alle/väliin. Tapaturmat ovat sattuneet pääasiassa miehille ja suomalaisille työntekijöille. Ulkomaalaisten työntekijöiden osuus ei näy erityisen korostuneena tilastoissa, tiettävästi kolme ulkomaista työntekijää on kuollut vuosina 2000 2008 rakennustyömailla (TVL, TOT-tietojärjestelmä). Ulkomaalaisten kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat kuitenkin keskittyneet viime vuosille, mikä voi olla merkki huonontuvasta tilanteesta. Työturvallisuuslaki (738/2002) ja valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (VNa 205/2009) asettavat reunaehdot rakennustyön turvallisuudelle ja terveellisyydelle ja selventävät mm. eri toimijoiden vastuita rakennustyömailla painottaen ennakoivaa suunnittelua. Nostolaitteiden käyttöönottotarkastuksen osalta lakia on muutettu vuonna 2008 (VNa 404/2008). Työturvallisuuden kehittäminen vaatii asiantuntemusta, tietoa, taitoa ja halua. Erityisesti ylimmän johdon sitoutuminen työturvallisuuden kehittämiseen on tärkeää, jotta työn tekemisen arkisessa aherruksessa olisi resursseja, rahaa ja aikaa työturvallisuuden huomioimiseen. 24
Työturvallisuus tulisi huomioida jo työn suunnitteluvaiheessa ja budjettia laatiessa. Yrityksen turvallisuuskulttuurilla on myös suuri merkitys; nähdäänkö työturvallisuudesta huolehtiminen tärkeänä itsestä ja työyhteisöstä huolehtimisena vai onko yrityksessä vallalla turvallisuusriskejä ottava työtapa. Erityisen haasteellista on rakennushankkeiden johtaminen, kun samalla työmaalla usein työskentelee lukuisia aliurakoitsijoita. Eri rakennusalan yritysten välillä on suuria eroja tapaturmataajuudessa. Suomessa on toteutettu isoja ja vaativia rakennushankkeita, joissa tapaturmataajuus on alle 5 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. Erot yritysten välillä ovat paljon suuremmat kuin eri toimialojen keskiarvotaajuuksien erot. Usein isot rakennusyritykset vaativat omien turvallisuusmääräystensä noudattamista omilta aliurakoitsijoiltaan. Hyvä turvallisuuskulttuuri saattaa siis tätä kautta levitä isoista rakennusyrityksistä pienempiin. Lisäksi joissakin isoissa rakennusyrityksissä on palkattu erityisiä turvallisuusasiantuntijoita, jotka vastaavat työn tekemisen turvallisuudesta. Työturvallisuustiedon levittäminen rakennusalalla on suuri haaste. Työtä ei tehdä näyttöpäätteen edessä, vaan muuttuvissa olosuhteissa, jolloin tiedonkulku työmaalla on haastavaa. Työmaalla saattaa työskennellä samanaikaisesti useita eri toimijoita, alihankkijoita ja pääurakoitsija, mikä lisää tiedottamisen haastavuutta. Yhteisillä työpaikoilla kuolleista noin 80 % oli aliurakoitsijoiden tai vastaavien työntekijöitä (Lappalainen ym. 2007). Yksinomaan pääasiallista määräysvaltaa käyttävän tilaajan tai pääurakoitsijan hyvällä turvallisuusjohtamisella ei pystytä poistamaan kaikkia yhteisen työpaikan kuolemantapauksia ja onnettomuuksia. Omalla työnantajalla on aina keskeinen ja tärkeä vastuu omista työntekijöistään. Osa rakennusalan työntekijöistä on edelleen työterveyshuollon ulkopuolella, vuonna 2004 noin neljännes rakennusalan työntekijöistä oli työterveyshuollon ulkopuolella (Rytkönen ym. 2005). Etenkin pienten yritysten ja yksityisyrittäjien työterveyshuollossa ja työturvallisuudessa saattaa olla puutteita. Mikäli työntekijät hakeutuvat terveysongelmiensa hoitamisessa terveyskeskuksen päivystysvastaanotolle, saattaa olla, että työn merkityksen arviointi terveysongelmien syntymisessä jää taka-alalle, ja näin tietyt työperäiset sairaudet jäävät havaitsematta. Jatkossa tulisikin selvittää, ketkä jäävät työterveyshuollon ulkopuolelle, ja onko työterveyshuollon ulkopuolelle jääminen yhteydessä huonompaan terveystilaan. Lisäselvityksen kohteena voisi olla myös se, miten työterveyshuollon kattavuutta saadaan lisättyä ja miten sairauksia voitaisiin paremmin ennaltaehkäistä sekä seurata alan työterveyden kehittymistä. Vuoden 2007 alusta rakennusalalle on tullut jokaiselle työntekijälle 25
henkilökohtainen työterveyskortti (VNa 1176/2006), jonka tavoitteena on edesauttaa rakennusalan työterveyshuollon toteutumista RAKETTI - rekisterin päättymisen jälkeen. Rakennusalalla altistutaan useille erilaisille terveysriskeille. Näiden riskien havaitseminen ja niiden merkityksen arviointi vaatii usein erikoisasiantuntemusta. Esimerkiksi erilaisia kemiallisia yhdisteitä, joille rakennustyön ammateissa altistutaan, on useita satoja. Korjausrakentamiseen liittyy myös tunnusomaisena piirteenä altistuminen vanhoille, nykyisin kielletyille altisteille (asbesti, kivihiilitervapiki, PCB, lyijy jne.). Myös altistuminen homeille ja mikrobeille voi aiheuttaa ammattitauteja rakenteiden purkamisen ja käsittelyn yhteydessä. Jos aineita ei tunnisteta rakennuksista, aiheuttaa tämä turhaa altistumista ja ympäristön saastumista. Tämä vaatii työterveyshuollolta erityisosaamista, joka kertyy kokemuksen ja jatkuvan tiedonhankinnan kautta. Hyvä yhteistyö työterveyshuollon, työpaikan työsuojeluorganisaation välillä on tärkeää. Rakennusalan työturvallisuutta voidaan parantaa järjestelmällisellä turvallisuustyöllä ja riskinarvioinnilla. Riskejä tulee kartoittaa työn suunnitteluvaiheessa ja huomioida ne jo urakkatarjouksia pyydettäessä. Olennainen väline rakennustyön turvallisuuden takaamisessa on lainsäädännön vaatima turvallisuusasiakirja. Sen asianmukainen laatiminen ja toteuttaminen käytännössä takaavat periaatteessa työn turvallisen suorittamisen. Todellisuudessa tilanne ei useinkaan ole näin hyvä. Työtapaturmien ja läheltä-piti-tapahtumien dokumentointi ja läpikäyminen auttaa havaitsemaan tietyn työn tai työmaan riskejä. Työturvallisuuteen panostaminen vaatii resursseja, mutta työtapaturmien ja ammattitautien ennaltaehkäisy on inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Rakennusalan turvallisuuskulttuuri ei ole hyvä. Naiset ottavat eri tutkimusten mukaan riskit yleensä miehiä suuremmiksi ja ottavat vähemmän riskejä työssä. Naisten osuuden lisääntyminen rakennusalalla voisi vaikuttaa tapaturmien vähenemiseen muuttuneen asenteen ja käyttäytymisen muodossa. Naisia työskentelee melko paljon nykyisin mm. pilaantuneiden maa-alueiden kunnostussektorilla (erityisesti työmaiden valvontatehtävissä), jolla on rekisteröity vähän tapaturmia ja ammattitauteja. 26
9 LÄHTEET Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2005. Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjatut uudet tapaukset. Työterveyslaitos, Helsinki, 2007. Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2006. Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjatut uudet tapaukset. Toim. Karjalainen ym. 2008. Työterveyslaitos, 2008. Ammattitautilaki 1988/1343. Luettavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1988/19881343 Arndt V, Rothenbacher D, Daniel U, Zschenderlein B, Schuberth S & Brenner H. 2004. Allcause and cause specific mortality in a cohort of 20 000 construction workers; results from a 10 year follow up. Occupational and Environmental Medicine 61, 415-429. ASA 2006. Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuneiksi ilmoitetut Suomessa. Työterveyslaitos, 2008. Beavers J, Moore J, Rinehart R & Schriver W. 2006. Crane-Related Fatalities in the Construction Industry. Journal of Construction Engineering and Management 132, 901-910. Dong X. 2005. Long workhours, work scheduling and work-related injuries among construction workers in the United States. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 31, 329-335. Facts 50. Melun hallinta rakennustoiminnassa. Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto. Helakorpi S, Prättälä R Uutela A. 2007. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2007, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 6 /2008. Helsinki 2008. Juntunen J. 2005. Työterveystutkimus. Työolot, terveys ja työkyky rakennus-, maatalous-, metsä- ja satama-alalla 1998, 2001 ja 2004. (3T-tutkimus) Kysely työntekijöille ja työnantajille. Jääskeläinen & Lehtinen 2007. Putoamistapaturmat edelleen rakennustyömaiden erityisongelma. Rakennusliitto. http://www.rakennusteollisuus.fi/rt/ajankohtaista/putoamistapaturmat+edelleen+rakennusty %C3%B6maiden+erityisongelma/ luettu 1.3.2009. KELAn sairausvakuutustilastot 2004 2007. Luettavissa: http://www.kela.fi Käypä hoito 2007. Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet. Duodecim. Lappalainen J, Mäkelä T, Piispanen P, Rantanen E, Sauni S. 2007. Yhteisten työpaikkojen työturvallisuus. TOT-raporttien analyysi. Tutkimuspaportti. VTT & Työterveyslaitos, Tampere 1/2007. Mäkinen H, Niskanen A. 2008. Rakennusteollisuus ry:n sivut. Luettavissa: http://www.rakennusteollisuus.fi/talonrakennus/aluetoimistot/uusimaa/ulkomainen+ty%c3 %B6voima+Uudellamaalla/ luettu 9.1.2009. Oikarinen J. Rakentamisen toimialakatsaus II/2008. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-09-26_002.html?s=0, luettu 9.1.2009. 27
Oksa P. 2007. Rakentaminen. Kirjassa Kauppinen T ym. (toim.) Työ ja terveys Suomessa, Työterveyslaitos, 2007, ss. 342-346. Palosuo H, Koskinen S, Lahelma E, ym. (toim.) Terveyden eriarvoisuus Suomessa - Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980-2005. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2007. Luettavissa: http://www.teroka.fi/teroka/index.php?option=content&pcontent=1&task=view&id=58&itemi d=88 Pensola T, Ahola H & Notkola V. 2004. Ammatit ja kuolleisuus - Työllisten ja työttömien ammattiryhmittäinen kuolleisuus 1996 2000. Kuntoutussäätiö, Tilastokeskus. Helsinki. Perkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo A-L, Ervasti J, Huuhtanen P, Kandolin I ym. (toim). 2006. Työ ja terveys haastattelututkimus 2006. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki. Tammer-Paino Oy Tampere. Priha E, Järvinen S & Vajasaari K. 2003. Lyijyn esiintyminen rakennuksissa ja niiden ympäristössä. Ympäristö ja terveys -lehti 9/2003, (34 vsk) 39 44. Riala R, Kaukiainen A, Riihimäki H, Taskinen K, Sainio M, Tammilehto L, Estlander T, Jolanki R, Reijula K: Rakennusmaalarien kemikaalialtistuminen ja siitä aiheutuvat terveyshaitat, Helsinki 2002. Työsuojelurahaston raportti hankenumero 99242. Rytkönen H, Hänninen K & Juntunen J. 2005. Työterveystutkimus. Työolot, terveys ja työkyky rakennus-, maatalous-, metsä- ja satama-alalla 1998, 2001 ja 2004. (3T-tutkimus) Kysely työntekijöille ja työnantajille. Luettavissa: http://www.etera.fi/nr/rdonlyres/ff765280-b554-4e8b-9a42-586e4d8f9370/0/3t_2002.pdf Sauni R. & Oksa P. 2006. Millaista seurantaa asbestille altistuneet tarvitsevat? Työterveiset 3/2006. http://www.ttl.fi/internet/suomi/tiedonvalitys/verkkolehdet/tyoterveiset/2006-03/4.htm Luettu 16.12.2008. Seuri M & Uitti J. 2004. Työperäinen sairaus, ammattitauti ja työterveyshuolto. Työterveyslääkäri 22, 420 422. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 156/1998 työtelineiden ja putoamisen estävien suojarakenteiden käytöstä rakennustyössä. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980156?search%5btype%5d=pika&search%5bpika %5D=156%2F1998 Muutettu 18 Tikkaat 1043/2001 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20011043 Tapaturmavakuutuslaki (608/1948) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1948/19480608?search%5btype%5d=pika&search%5bpika %5D=608%2F1948%20tapaturmavakuutuslaki Tossavainen A, Käytöstä poistetut kemikaalit ja niistä vapautuvat yhdisteet, 6.1 Asbesti, Kirjassa: Kemikaali ja työ. Työterveyslaitos, 2005. ss. 266-270. TVL (Tapaturmavakuutuslaitosten liitto), TOT-tietojärjestelmä, 2008. Luettavissa: http://www.tvl.fi/asp/system/empty.asp?p=3441&vid=default&sid=292138172038098&s=1 &C=18852 Turvapakki 2005. Silmä. Työterveyslaitoksen verkkosivut. http://www.ttl.fi/search/msmgo.exe?grab_id=854&page_id=8192&query=silm%c3%a4vam 28