Yle Pohjanmaa: Pirstoutunut Suomi 7.1.2014 Risikko jakaa arvokyselyn näkemyksen: Sosiaalituet voivat passivoida herkästi Hallitus päätti syksyn rakenneuudistuspaketin yhteydessä käynnistää osallistavan sosiaaliturvan ohjelman. Työryhmä pohtii kevään aikana, mitä pitäisi tehdä, jotteivät ihmiset passivoituisi. Sosiaali ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) yhtyy suomalaisen enemmistön näkemykseen siitä, että nykymuotoiset sosiaalituet passivoivat ihmisiä. Tulos kävi ilmi Ylen Pirstoutunut Suomi kyselyssä. Risikko sanoo, että ihminen saattaa passivoitua herkästi, vaikkei niin kaikille käykään. Jos ihmiselle sattuu paljon elämässä muutoksia ja tulee epäonnistumisia ja työttömyyttä, ehkä sairauttakin siihen, niin on vaarana, että jos kasautuu epäonnistumiset ja vastoinkäymiset, niin kyllä siinä vaara sitten on siihen, että passivoituu, hän sanoo. Hallitus päätti syksyllä rakenneuudistuspaketin yhteydessä käynnistää osallistavan sosiaaliturvan ohjelman. Työryhmän on tarkoitus pohtia kevään aikana, mitä pitäisi tehdä, jotteivät ihmiset passivoituisi. Risikon mukaan tarkoitus on puuttua ainakin siihen, että ihmisiä osallistettaisiin ja aktivoitaisiin nykyistä aiemmin ja nykyistä enemmän. Hänen mielestään asia on monella tasolla tärkeä. Se kostautuu sitten monesti tällainen passivoituminen syrjäytymisenä. Ja se on inhimillinen tragedia, mutta se on myöskin kustannuksia tuottava, hän sanoo. Keskustan Saarikko: Asiasta pitää keskustella Oppositiopuolue keskusta pitää siirtymistä osallistavampaan sosiaaliturvaan suurena periaatteellisena muutoksena, josta pitäisi käydä laajaa keskustelua. Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko kaipaa konkretiaa tulevan uudistuksen sisällöstä ja tietoa siitä, onko koko hallitus edes yksimielinen siitä. Hän sanoo, että toistaiseksi kirjaus on ympäripyöreä ja vailla sisältöä. Mitä se tarkoittaisi esimerkiksi suhteessa palkkatyöhön? Mitä se tarkoittaisi suhteessa niihin ihmisiin, joilla ei vaikkapa terveydentilansa vuoksi ole mahdollista tehdä työtä? Saarikko kysyy. Myös keskusta haluaa eroon tilanteista, joissa työnteko ei ole kannattavaa. Ymmärrämme ihmisten huolen tästä. On kuitenkin muistettava, että keskuudessamme on paljon sellaisia ihmisiä, joille työnteko ei syystä tai toisesta ole mahdollista, Saarikko sanoo. Talous 8.1.2014 Maksuhäiriöt lisääntyvät pian hätyytellään lamavuosien lukuja Tilastojen mukaan suomalaisten maksumoraali on höltymässä. Maksuhäiriömerkintöjen määrä kasvoi viime vuonna tasaisesti, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, joulun kulutusjuhla tulee sekin näkymään piikkinä tilastoissa kevään aikana. Suomen asiakastiedon viime vuoden lopun tilastojen mukaan maksuhäiriömerkintä oli noin kahdeksalla prosentilla aikuisväestöstä eli yhteensä 360 000 henkilöllä. Suomen asiakastiedosta kerrotaan, että tuoreimmat laskelmat ovat juuri tekeillä, mutta viimeistään myöhemmin keväällä joulunaikainen eläminen yli varojen näkyy vuosittain tilastoissa.
Paras tuntuma tilanteeseen on perintätoimistoissa. Vaasassa pääkonttoriaan pitävä OK perintä on Suomen kolmanneksi suurin perintäalan yritys. Toimitusjohtaja Juhani Ollila ei näe merkintöjen kasvukäyrässä vielä kääntymisen merkkejä. Jos trendi jatkuu, niin pian saavutetaan 1990 luvun lamanjälkeiset ennätyslukemat maksuhäiriömerkinnöissä, arvioi Ollila. Vaikka henkilömääräkin tilastossa kasvaa, osin kyse on myös siitä, että kun kierre alkaa, ongelmatkin kasaantuvat. Yhä enemmän maksuhäiriöt kerääntyvät ongelmaryhmälle. Ne, joilla on maksuhäiriöitä niitä voi olla toistakymmentä, kertoo vaasalaisen OK Perinnän toimitusjohtaja Juhani Ollila. Luotolla toimiva maksumaailma tarjoaa houkutuksia Kasvua maksuhäiriömerkinnöissä selittää osaltaan maaliskuussa muuttunut perintälaki, joka rajoittaa ns. vapaaehtoista perintää. Esimerkiksi maksumuistutuksia voidaan nyt lähettää entistä vähemmän ja tapaukset päätyvät nopeammin viranomaiskäsittelyyn ja sitä myöten maksuhäiriörekisteriin. Osaltaan muutosta selittää myös yhteiskunnan muuttuminen. Käteiskaupassa ei syntynyt maksuhäiriöitä. Yhteiskunnastamme on tullut yhä enemmän luottoyhteiskunta. Enemmän myydään luotolla, luottolaskulla on verkkokauppoja ynnä muuta. Kaikki nämä vaikuttavat. Ehkä myös maksumoraali on heikentynyt, vaikka se edelleen hyvällä tasolla onkin. Maksut tärkeysjärjestykseen Kadulta yllätetyt kansalaiset vakuuttavat laskujen hoituvan, mutta moni tunnistaa asennemuutoksen. Ehkä se on nuorempien ongelma. Meitä vanhempia on kasvatettu niin, että kaikki pitää hoitaa ajallaan. Ensin tärkeät ja sitten mitä jää huvituksiin, toteaa vaasalainen Lisbeth Flämming. Samoilla linjoilla on Tuomo Perkiö. Maan taloudellinen tilanne ajaa monet tiukoille, ja silloin pitää tehdä valintoja. Suomi on mennyt alaspäin ja rahat on monella tiukassa. Moraali ei ole semmoinen kuin ennen. Nuorena kun asuttiin vuokralla, niin aina maksettiin vuokra ensin, sitten oltiin vaikka syömättä, Perkiö sanoo. Kolumni: Kilpajuoksuun eläkeiän kanssa Tokihan muistatte, millaisen neronleimauksen taannoinen pääministeri Matti Vanhanen sai Rukan lumilla kevättalvella 2009? Vanhanen esitti yleisen eläkeiän nostamista 65 ikävuoteen. Rapsakka keskustelu alkoi saman tien, ja esitys tyrmättiin kaikilta mahdollisilta tahoilta. Hallitus kesti huutoa viikon päivät ja veti esityksen pois. Viime viikolla Elinkeinoelämän keskusliiton työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen palautti Vanhasen puheet ihmisten mieliin, ja arveli, että mikäli olisi toimittu ajoissa, 65 vuotta riittäisi vallan hyvin (Yle Uutiset 3/1). Nyt on tilanne Laatusen mukaan toinen, ja Suomen pitäisi seurata Euroopan maita, joista isossa osassa eläkkeelle siirtymisen alaikäraja on jo 67 vuotta. Yrittäjille ei Vanhasen ajatus viitisen vuotta sitten kelvannut. Työmarkkinajärjestöillä on edessään melkoinen savotta, mikäli eläkeuudistus aiotaan puristaa kasaan. Kyse on paljon isommasta asiasta kuin pelkästä eläkeiästä, mutta epäilen juuri sen nousevan kannoksi kaskeen. Vaatimukset eläkeiän nostosta herättävät ihmetystä, ihan aiheesta. Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Anna Maija Lehto kertoi Pro Uutisissa (25.11), että päättäjien vuonna 2009 asettama tavoite on jo ylitetty, ja vieläpä reippaasti. Porkkana on riittänyt, eikä keppiä ole tarvittu.
Lehto viittaa Eläketurvakeskuksen viime kesäkuussa julkaisemaan selvitykseen, jonka mukaan vuonna 2012 eläkkeelle siirryttiin keskimäärin 60,9 vuoden ikäisenä. Nousua edellisvuodesta oli 0,4 vuotta. Vanhuuseläkkeelle siirrytään keskimäärin 63,5 vuotiaana, työkyvyttömyyseläkkeelle 51,9 vuotiaana. Ongelma ei ole yläpäässä vaan nuorimmissa ikäluokissa. Kelan tietojen mukaan jokaisena vuoden päivänä eläkkeelle joutuu jäämään viidestä kuuteen alle 30 vuotiasta. He eivät ole ehtineet vielä edes aloittaa työuraansa, kun se on jo lopetettava. Jokainen työelämässä oleva tietää, miten eläkeiän nosto parhaiten saadaan toteutumaan. Ei sitä kategorisilla tavoiteluvuilla tehdä, tarvitaan muutoksia työelämän sisältöihin. On parannettava jaksamista. Hyvä johtaminen, työn joustavuus tekijänsä mukaan sekä ikääntyvien työntekijöiden arvostus ovat juhlapuheiden terminologiaa. Kauniiden sanojen siirron työpaikkojen arkeen ei luulisi olevan kovin vaikeaa. Asennemuutosta se monta kertaa kuitenkin vaatii. Mikäli yrityksissä hiljaisesti hyväksytään viisauden asuminen alle nelikymppisissä, ovat puheet ikääntyvien arvostuksesta naurettavaa sanahelinää. Ne ovat teot, jotka puhuvat. Arvoseminaareilla ja erilaisilla julistuksilla ei tilannetta paranneta. Pikemminkin päinvastoin. Laatusen puheet eläkeiän nostosta jopa 67 vuoteen huvittavat monia. Yt neuvotteluissa eläkeputkiin siivotut tietävät, että 60 vuottakin on monella alalla jo saavutus. Silloin ei ole kyse työntekijän omasta halusta lopettaa työt. Nykylaki antaisi mahdollisuuden jatkaa jopa 68 vuotiaaksi, mutta eipä se taida hoitoalaa lukuun ottamatta olla juuri missään muualla mahdollista. Elinkeinoelämä pitää huolen siitä, että työntekijän markkina arvo on loppuun saakka rutistettu jo hyvissä ajoin ennen kuin lain takaraja tulee vastaan. MARJA TYYNISMAA Kirjoittaja on politiikan toimittaja. Pohjalainen: Pääkirjoitus: Passivoivat sosiaalituet pitää uudistaa Ei ollut kovinkaan vaikea arvata, mitä mieltä suurin osa suomalaisista on siitä, onko nykyisellä sosiaalitukien verkolla kansalaisia passivoivia vaikutuksia. Ylen mielipidekyselyn mukaan 56 prosenttia vastanneista on taipuvaisia ajattelemaan niin, että nykymuotoiset sosiaalituet ovat omiaan lisäämään ihmisten passiivisuutta. Se ei tietenkään voi olla sosiaaliturvan tarkoitus. Jonkin verran tai vahvasti eri mieltä asiasta on vain joka neljäs vastaaja, ja noin joka kuudes ei ota kantaa puoleen eikä toiseen. Kielteisin seuraus passiivisuuteen houkuttavasta sosiaaliturvasta on se, että moni nuori jättäytyy jopa vapaaehtoisesti elämään yhteiskunnan tukien varassa. Johtopäätös on, että tukia saa liian heppoisin perustein, niiden taso on nostettu liian korkeaksi tai sitten on kyse molemmista piirteistä. Tukien varassa elämiseen pitäisi saada tolkku, koska se on haitallista yksilölle ja yhteiskunnalle. Jo melko lyhytkin aika tukien varassa on väylä, jolta on vaikea kääntyä takaisin. Se tasoittaa nopeasti tietä syrjäytymiseen, mikä on inhimillinen murhenäytelmä. Se tulee myös yhteiskunnalle ajan oloon erittäin kalliiksi, kun ihminen kuluttaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluja mutta ei osallistu työllään niiden rahoitukseen. Kyselytuloksen taustalla on suuri ja ajankohtainen kysymys siitä, kuinka paljon yksilön on hyvä ottaa vastuuta elämästään ja kohtaloaan omiin käsiinsä.
Kyselyn tulos antaa viitteitä, että siihen suuntaan pitäisi mennä paljon nykyistä enemmän kaikkien, jotka kynnelle kykenevät. Toinen vaihtoehto on, että kansalaiset voivat yhä enemmän ulkoistaa vastuun elämästään yhteiskunnalle. Tuloksen voi myös ymmärtää niin, että eläminen tukien varassa ei vastaa enemmistön käsitystä hyvästä elämästä. Tulosta ei nimittäin sanele esimerkiksi se, millaiset tulot vastaajalla on. Melkein kaikissa tuloluokissa vierastetaan passiivista elämää tukien varassa. Kysymyksen aihepiiriä liippaa läheltä myös toinen Ylen asennekyselyn tulos. Sen mukaan noin puolet suomalaisista ajattelee, että valtio holhoaa kansalaisia liikaa. Passivoivalle sosiaaliturvalle on usein esitetty vaihtoehdoksi kansalaispalkan tai perustulon nimellä kulkevia ratkaisuja. On kuitenkin pakko todeta, että passivoivat ja holhoavat elementit olisivat niissäkin tiukasti läsnä. Mitä muutakaan voi ajatella järjestelmästä, jossa työnteko ja sosiaaliturvan tiukka syyperuste eivät ole pohjana. Ajat ovat nyt niin vaikeat, että sosiaaliturvan kuplakohdat on pakko ottaa esille. Hyvinvointiyhteiskunta on yksinkertaisesti paisunut liian anteliaaksi. Jo tämän vuoden alkupuolella on odotettavissa, jotka tähtäävät niin sanottuun osallistavaan sosiaaliturvaan. Se tarkoittaa, että tukienkin eteen pitää ponnistella, joko työssä, koulutuksessa tai muilla tavoin. Kauppatase kääntyi vihdoin ylijäämäiseksi STT HELSINKI Suomen kauppatase kääntyi marraskuussa ylijäämäiseksi, mutta sekä vienti että tuonti supistuivat vuoden takaisesta, kertoo Tulli. Tullin ennakkotilaston mukaan Suomen tavaraviennin arvo oli marraskuussa vajaat 4,7 miljardia euroa eli viisi prosenttia pienempi kuin vuotta aiemmin. Vienti EU maihin kasvoi hieman, mutta vienti EU:n ulkopuolelle väheni 15 prosenttia. Myös vienti Venäjälle laski selvästi. Tuonnin arvo kutistui vuoden takaisesta neljä prosenttia alle 4,6 miljardiin euroon. Vaikka marraskuun kauppatase oli 130 miljoonaa euroa ylijäämäinen, koko alkuvuoden eli tammi marraskuun tase jäi yhä 1,7 miljardia euroa alijäämän puolelle. Toissa vuonna alijäämää oli samassa ajassa kertynyt yli 1,8 miljardia euroa. Ekonomistit: Suitsi Suomi velkaantumistasi Etlan Vesa Vihriälä: Uusien sopeuttamistoimien mittaluokka satoja miljoonia STT HELSINKI Suomen julkisen talouden velkaantumisvauhti on yhä huolestuttavammalla uralla, arvioivat STT:n haastattelemat ekonomistit. Suomen taloudessa on ollut jo hentoisia merkkejä paremmasta, mutta vaimealta näyttävä talouskasvu nakertaa julkisen talouden näkymiä Ekonomistien mukaan etusijalla tilanteen korjaamisessa on hallituksen onnistuminen rakennepaketin toimeenpanossa. Synkistyneet näkymät ovat kuitenkin nostamassa myös lisäsäästöt ja veronkorotukset pöydälle hallituksen maaliskuun kehysriihessä. Toisin kuin vielä vuosi sitten näytti, nyt tarvitaan rakennepaketin lisäksi myös lähitulevaisuuteen vaikuttavia toimia, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä. Vihriälän mukaan on selvää, ettei velkasuhdetta, eli velan suhdetta BKT:hen, saada taitettua kuluvalla vaalikaudella. Keskeisemmäksi kysymykseksi onkin nousemassa se, että myös hallituksen tavoite rakenteellisesta alijäämästä on jäämässä saavuttamatta, Vihriälä arvioi. Rakenteellinen jäämä kuvaa sitä, miten tulot ja menot ovat tasapainossa, kun siitä putsataan pois suhdannevaihtelujen vaikutukset.
Vihriälä muistuttaa, että jos rakenteellisen alijäämän aukko haluttaisiin saada kurottua umpeen, tarvittaisiin yhteensä miljardin euron lisäleikkaukset ja verojen korotukset kevään kehysriihessä. Hänen mukaansa tähän lukuun ei pidä hirttäytyä, mutta uusien sopeuttamistoimien mittaluokka on joka tapauksessa satoja miljoonia euroja. Toimien pitäisi kohdistua menoihin, sillä jos haluamme talouskasvua, meillä ei ole varaa nostaa veroastetta. Valtiovarainministeriön tuoreen ennusteen mukaan Suomen bruttokansantuote jää ensi vuonna yli 12 miljardia euroa pienemmäksi kuin ministeriö vielä viime keväänä ennusti. Tämä painaa myös julkisen talouden tunnuslukuja alaspäin. Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holmin mukaan on tärkeää, että hallitus tekee sopeuttamistoimia valitun linjan mukaisesti, eli valtiontalouden tilanteen heikentyessä sopeutustoimia tehdään lisää. Velkaantumisen taittaminen suhteessa BKT:hen vaatisi parin miljardin euron sopeutumistoimia kehysriihessä. Niin isoja sopeutumistoimia hallitus ei tee, eikä ole syytäkään, koska talouden tilanne on niin hauras, Holm sanoo. Palkansaajien tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Seija Ilmakunnas muistuttaa, että julkisen talouden näkymiä lähitulevaisuudessa painavat myös tarkoituksella tehdyt poliittiset ratkaisut. Yhteisöveron alennus leikkaa valtion verotuloja ja yksityisen kulutuksen kasvua painavat työmarkkinaratkaisun matalat palkankorotukset. Yksityisen kulutuksen kehitys vaikuttaa merkittävästi valtion verotulojen kertymiseen. Näiden ratkaisujen hedelmät korjataan tulevina vuosina. Olisi väärin reagoida näiden toimien aiheuttamaan julkisen talouden heikentymisen lisäkiristyksillä, sillä niillä toimilla tehtäisiin hallaa talouskasvulle, Ilmakunnas sanoo. Holm, Vihriälä ja Ilmakunnas kuuluvat ekonomistityöryhmään, jonka näkemyksiä on tarkoitus hyödyntää hallituksen valmistautuessa maaliskuun kehysriiheen. Työryhmällä on tiivis tahti, sillä sen on määrä kokoontua ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja valmista pitäisi tulla helmikuun alkuun mennessä. Keskipohjanmaa: Centria tarvitsee Ylivieskan campusta Opetusministeriön antoi äskettäin päätöksen ammattikorkeakoulujen vakinaistamisista. Centrian hallitus oli ehdottanut opetusministeriölle niin sanotun kahden campuksen mallia eli vakinaiset toimipaikat olisivat sekä Kokkolassa että Ylivieskassa. Tämä ainut järkevä ratkaisu ei kelvannut sellaisenaan opetusministeriölle, vaan se näyttää edellyttävän selvitystä opetuksen keskittämisestä vuonna 2017 Kokkolaan. Kuinka tässä näin kävikään? Kalajokilaaksosta on kirvonnut asialle kärjekkäitä kirjoituksia ja ihmettelyjä. Ylivieskan SDP:n edustajat ovat jopa vaatineet asiassa Centrian rehtorin toimien tutkimista. Kun tunnen rehtorin Pekka Hulkon varsin hyvin, en jaksa uskoa, että hän olisi opetusministeriössä esitellyt asioita toisin, kuin Centrian hallitus niistä päätti. Sen sijaan uskon enemmänkin siihen, että opetusministeriössä on käynyt muita kuiskuttelijoita asialla. Nämä viestinviejät eivät ole varmastikaan puhuneet Ylivieskan campuksen puolesta ehkä päinvastoin. Kun tiedetään, millaista väriä ministeriön virkamiehet tunnustavat, riittää paikallisille puoluetoimijoille työmaata vakuuttaa ministeriön väelle, että campusta tarvitaan kipeästi Oulun eteläisellä alueella pysyvästi. Valitettavasti politiikan teko on usein varsin raadollista; siinä ei toimita kokonaisedun puolesta, vaan jopa toista aluetta vastaan. Niille, jotka Kokkolan seudulla eivät sallisi Ylivieskan campuksen jatkavan enää 2017 jälkeen, on syytä kertoa, miksi Kalajokilaakso suuntautui vuonna 1995 Kokkolaan eikä Ouluun. Molempien suuntien kanssa käytiin sitkeitä neuvotteluja. Oulun suuruus ja se, että kaikki oppilaitoksemme eivät olisi sopineet niihin kuvioihin siinä tilanteessa, kallisti
päätöksemme Kokkolaan. Kalajokilaakson lähtö mukaan oli elintärkeää Keski Pohjanmaan alueellekin. Muuten lupaa ammattikorkeakoululle tuskin olisi tullutkaan. Tämän ymmärsivät silloiset Keski Pohjanmaan alueen viisaat neuvottelijat erittäin hyvin. Uskon vahvasti, että tarvitsette edelleen Kalajokilaaksoa vuoden 2017 jälkeenkin. Perustamisneuvottelujen lomassa silloinen pääministeri Esko Aho totesi: Alueellisesti laaja ratkaisu takaa parhaan tuloksen. Kun päätös sinetöityi 21.3.1995, pääministeri kiitteli meitä neuvottelijoita voitosta maakunnalliselle valtiomiestaidolle. Jos siis Kalajokilaakso pakotetaan harkitsemaan muutaman vuoden päästä suuntautumisvaihtoehtoja uudelleen, olisi tavattoman tärkeää, että te siellä Kokkolan puolessa pidätte tiukasti kiinni Ylivieskan campuksesta. Toisenlaisesta päätöksestä vahinkoa tulee niin sinne kuin tännekin. Miten nyt tästä eteenpäin Kalajokilaaksossa? En näe muuta keinoa, kuin käyntejä vanhalla mallilla jatkuvasti herrojen Helsingissä. Myös koko alueellamme on voimat koottava ja saatava kaikki päättäjät mukaan näihin talkoisiin. Muistettakoon, että ammattikorkeakoulu ei ole Ylivieskan, se on koko Oulun eteläisen ykkösasia, kehityksen ehdoton edellytys. Tapio Hanhineva YLIVIESKA Muualta Suomesta: Turun Sanomat: Pääkirjoitus: Urpilaisella vähän haastajia Pääkirjoitus SDP. Vuonna 2013 ei järjestetty vaaleja, mutta kannatusmittauksissa puolueiden voimasuhteiden muutokset olivat tuntuvia. Keskustalle vuosi oli otollinen. Ylen Taloustutkimuksella teettämän mittauksen mukaan puolueen kannatus oli joulukuussa 24,1 prosenttia. Vuoden aikana hyvää oli tullut liki seitsemän prosenttiyksikköä. Huhtikuussa 2013 keskusta syrjäytti kokoomuksen suurimman puolueen paikalta. Samaisen mittauksen mukaan kokoomuksen kannatus oli joulukuussa 19,1 prosenttia, kolmisen prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuoden alussa. Suosion luisu näyttäisi pysähtyneen. Presidentinvaalihuumassa 2012 kannatus huiteli 24 prosentin paremmalla puolella. Perussuomalaisten suosio sahasi viime vuoden aikana 1719 prosentin tasolla. Joulukuun lukema oli 17,4. Suurista tai keskisuurista puolueista vaikeinta oli Sdp:llä. Vielä tammikuussa Sdp oli Ylen mittauksessa eduskuntavaalikannatuksen tasolla liki 19 prosentissa. Vuosi päättyi 15,9 prosenttiin, huhtikuussa vakiintuneelle tasolle. Vaikka tuoreimpien lukujen perusteella Sdp:n suosion lasku näyttäisi pysähtyneen, vuoden päätöslukema on puolueelle katastrofi. Jo eduskuntavaalitulos oli Sdp:lle historiallisen huono presidentinvaaleista puhumattakaan. Jos Tarja Halosen aikaisia presidentinvaaleja ei oteta lukuun, vaalivoittoja Sdp saa etsiä edelliseltä vuosituhannelta.
Suosion laskua voi selittää perinteisten teollisuusalojen vaikeuksilla, perussuomalaisten tulolla samalle kannatusreviirille, puolueuskollisuuden rakoilulla, puheenjohtaja Jutta Urpilaisen raskaalla ministerisalkulla ja hallituksen ikävillä talouspäätöksillä. Monen puolueaktiivin mielestä Urpilaisen aika kuluu liikaa Brysselissä. Osan mielestä Urpilaisen aika on ohi ja näytöt annettu. Sdp:n piirijohtajille tehdyn kyselyn mukaan osa kenttäväestä toivoo puheenjohtajuudesta aitoa kilpaa 8. 10. toukokuuta Seinäjoella pidettävässä puoluekokouksessa (TS 6.1.). Halukkaiden, pätevien ja sopivien vastaehdokkaiden puute ja Urpilaisen tappiosta toiseen kestävä suosio omiensa keskuudessa jarruttavat puheenjohtajan vaihtamisesta. Toistaiseksi vain ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne on julkisesti pohdiskellut Urpilaisen haastamista. Puolueen kutistuvassa ay siivessä Rinteellä on jonkin verran kannatusta. Haastajalistan kärjessä ovat vuosi toisensa jälkeen eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma ja ulkoministeri Erkki Tuomioja Tuomiojan suosio on mitattu moneen kertaan, ex puheenjohtaja Heinäluomalla taitavat olla mielessä aivan toisenlaiset vaalit. Yksi Urpilaisen ongelmista on, ettei Sdp:n kannattajakunta usko hänen mahdollisuuksiinsa. Sama pätee äänestäjiin yleensä: vain yhdeksän prosenttia suomalaisista pitää häntä parhaana vaihtoehtona seuraavaksi pääministeriksi. Perussuomalaisten Timo Soinikin kiilaa edelle (HS 27.12.). Eurovaalitappio voisi olla Urpilaisellekin liikaa. Hänen onnekseen puoluekokous on pari viikkoa ennen vaaleja.