TEOLLISUUDEN VOIMA OYJ:N YHTIÖLEHTI 1 2011 Toiveena vakaus ja ennustettavuus s.4 Sähkö on huoltovarmuuden ytimessä s.8 OL3:n reaktorilaitoksen pääkomponentit asennettu s.18 1
PÄÄKIRJOITUS: ANNELI NIKULA Teollisuustuotanto on elpymässä - tarvitaan varmuutta toimintaympäristöön Vuoden alkupuolella ilmestyy perinteisesti monia katsauksia, joissa analysoidaan edellistä vuotta ja arvioidaan tulevaa kehitystä. Katsausten perusteella talouden ilmapuntari on kääntynyt positiivisen myötätuulen puolelle. Uskoa tulevaisuuteen toi myös Energiateollisuuden (ET) Sähkövuosi 2010 -katsauksessa esitetty näkemys, jonka mukaan Suomen talous on sähkön kulutuksen kasvun myötä kääntynyt syvästä taantumasta uuteen nousuun. Liikaan positiivisuuteen ei kuitenkaan voi vielä tuudittautua, sillä tiedossa on, että lamasta toipuminen vie vuosia, ja joidenkin arvioiden mukaan valtion velkaantumisesta selviäminen jopa vuosikymmeniä. Positiivisena mittarina on sähkön käytön kasvaminen viime vuonna lähes kahdeksan prosenttia, kun vastaavasti kahtena edellisenä vuonna sähkön käyttö oli vähentynyt. Teollisuuden sähkön käyttö kasvoi viime vuonna yli 10 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. ET:n mukaan suuret kasvuprosentit johtuvat osittain vuoden 2009 alhaisesta lähtötasosta ja viime vuoden kylmistä säistä. Teollisuuden sähkön käyttö oli edelleen yli kymmenen prosenttia alle 2000-luvun ennätysvuosien. Tulevat vuodet näyttävät, kuinka nopeasti talous kasvaa, ja samalla saavutetaan sekä ohitetaan nuo sähkön kulutuksen huippuvuodet. Tämä kevät tuo paljon mielenkiintoisia asioita. Olkiluodon laitosyksiköiden suuret projektit jatkuvat, ja muun muassa Olkiluoto 2:lla on vuorossa laaja vuosihuolto monine muutostöineen. Suurimpia töitä ovat matalapaineturbiinien ja generaattorin uusinta sekä päähöyryjärjestelmän sisempien eristysventtiilien vaihto ja lisäksi lukuisia muita muutostöitä. Kahden laitosyksikön vuosihuoltojen kesto on noin 31 vuorokautta. Henkilötyötunteja arvioidaan kertyvän yhteensä noin 275 000 ja niistä noin 90 prosenttia on suomalaisten tekemää työtä. Toivotamme vanhat ja uudet tekijät tervetulleiksi Olkiluodon vuosihuoltotöihin. Ennen vuosihuoltojen käynnistymistä on mielenkiintoista seurata eduskuntavaaleja ja hallitusohjelman laatimista. Puolueet ovat jo laatineet ja julkistaneet omia energia- ja ilmasto-ohjelmiaan. Monissa niistä on aivan oikein otettu huomioon se, että kilpailukykyinen sähkön hinta mahdollistaa investointeja Suomeen, luo pohjaa vakaalle talouskasvulle, myönteiselle työllisyyskehitykselle ja peruspalvelujen kehittämiselle. Toisaalta joissakin ohjelmissa ensi vaalikaudelle kaavaillut uudet energiaveron korotukset ja viime aikoina keskusteluun noussut uraanivero veisivät pohjan pois edellä mainituilta hyviltä tavoitteilta. Metsä-, metalli- ja kemianteollisuus ovatkin jo ilmaisseet huolensa sähkön hinnan kehityksestä ja energiaverojen kasvusta kilpailijamaihin verrattuna. ET on laatinut selvityksen eri maiden energiaverotuksesta ja sen mukaan Suomen teollisuusyritysten sähköverot ovat tänä vuonna viidenneksi korkeimmat selvitetyn 30 maan joukossa. Veronkorotusten jälkeen Suomi nousi myös palvelusektorilla neljänneksi tiukimmin verottavaksi maaksi ja samalla Suomen sähkövero kotitalouksille nousi vertailussa viidenneksi korkeimmaksi. Näissä vertailuissa tulisi pyrkiä alemmille sijaluvuille. ET:n selvityksen mukaan sähköntuotannon polttoaineita ei veroteta EU-maissa, koska EU:n energiaverodirektiivi kieltää sen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ympäristösyistä määrätä näille tuotteille veroja ja muutama EU-maa hyödyntää tätä mahdollisuutta tiettyjen polttoaineiden kohdalla. Ydinpolttoainetta ei selvityksen mukaan veroteta yhdessäkään Euroopan maista ja toivoa sopii, että Suomi ei tule uraaniverojen myötä tekemään tähän poikkeusta. Kädessäsi on uuden ilmeen saanut Ytimekäs, joka myös kertoo siitä muutosvaiheesta, jossa TVO on suurten projektien myötä. Toivotan mielenkiintoisia lukuhetkiä uudistuneen lehden parissa. - YTIMEKÄS 2 Teollisuuden Voima Oyj:n yhtiölehti 1/2011 Seuraava numero ilmestyy kesäkuussa 2011. Päätoimittaja: Anna Lehtiranta Toimittajat: Juhani Ikonen Johanna Aho Eija Tommola Toimitussihteeri: Eija Tommola Lehti on painettu MultiArt silk-paperille, jolla on ympäristöseloste. Paperin valmistaa Stora Enso. Julkaisija: Teollisuuden Voima Oyj Olkiluoto 27160 EURAJOKI Puh. (02) 83 811 Faksi (02) 8381 5209 Ulkoasu: Mainostoimisto RED Kansikuva: Risto Vauras Paino: Eura Print Oy
TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Teollisuustuotanto on elpymässä tarvitaan varmuutta toiminta - ympäristöön Anneli Nikula 4 Toiveena vakaus ja ennustettavuus Hallitusohjelmaa sorvataan jo Leena Manner 8 Sähkö on huoltovarmuuden ytimessä Juhani Ikonen 12 Suomen suurin varavoimalaitos Forssaan Juhani Ikonen 14 Sähkö siirtyy luotettavasti kantaverkossa Juhani Ikonen Kuva: Hannu Huovila 15 Olkiluodossa suurten projektien vuodet Eija Tommola 18 OL3:n reaktorilaitoksen pääkiertopiirin pääkomponentit asennettu Hanna Kajander 4 8 toiveena vakaus ja ennustettavuus Huhtikuun 17. päätetään jälleen myös tulevan energia - politiikan suunnasta seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Mitä mahtaa olla odotettavissa? Sähkö on huoltovarmuuden ytimessä Sähkön kotimaisen tuotantokapasiteetin riittävyys on noussut Suomen huoltovarmuuden turvaamisen kriittiseksi kysymykseksi. 22 Tekniikkanurkka: Höyryn kuivaus kiehutusvesilaitoksella Timo Talonpoika 24 Veteen piirrettyjä viivoja? Voimamies 25 Olkiluotolaisia palkittiin kunnia- ja ansiomerkein Eija Tommola 26 Kulttuuri käsissä, historia saappaissa Elina Mäkitalo 18 OL3:n reaktorilaitoksen pääkomponentit asennettu Työtahti reaktorirakennuksessa on ollut viimeisten kuukausien aikana kiihkeä. Putki putkelta pääkiertopiiri on täydentynyt ja viimein tammi-helmikuun vaihteessa viimeinen höyrystinkin nostettiin bunkkeriinsa. 3
Toiveena vakaus ja ennustettavuus Hallitusohjelmaa sorvataan jo 4
TEksti: Leena Manner Huhtikuun 17. päätetään jälleen myös tulevan energiapolitiikan suunnasta seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Mitä mahtaa olla odotettavissa? Meidän pitää etsiä keinoja lisätä energiatehokkuutta niin teollisuuden prosesseissa, liikenteessä, asumisessa kuin ihan jokapäiväisessä elämässä muuten, painottaa TEMin energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälä. Kuva: Risto Vauras Kuva: TEM Päättyvällä eduskunnan nelivuotiskaudella tehtiin joukko isoja ja kauaskantoisia energiapoliittisia linjauksia sekä päätöksiä. Hallitus ja eduskunta käsittelivät Suomen ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon, missä asetettiin tavoitteita hiilineutraaliin Suomeen siirtymiseksi. Keväällä 2009 valtioneuvosto päätti toimista, joilla Suomi toteuttaa EU:n kuuluisaa 20/20/20-velvoitetta päättäessään energiatehokkuutta lisäävistä toimista, uusiutuvan energian tukipaketista sekä ydinvoiman lisärakentamisesta. Energiateollisuuden toimitusjohtaja Juha Naukkarinen esittelee etujärjestönsä hallitusohjelmatavoitteita Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälälle. Käyntiin päästään kehumalla tähänastisia saavutuksia. Suomessa on energiapolitiikkaa hoidettu kohtuullisen hyvin. Meillä on hyvä, monipuolinen tuotantorakenne, josta on syytä jatkossakin pitää kiinni. Toivottavasti tämä jatkuu, Härmälä ja Naukkarinen esittävät yhteisen toiveen. Pidot jo pidetty? Voisi kuvitella, että energiapoliittinen pajatso tuli jo tyhjennetyksi. Ei tullut, työtä riittää, vakuuttavat Härmälä ja Naukkarinen yhteen ääneen. Etujärjestöjohtaja Naukkarinen nappaa kopin: Energia-ala toivoo yli kaiken poliitikoilta pitkäjänteisyyttä ja kykyä nähdä kauas. Energia-ala tarvitsee vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön, sillä investoinnit tehdään vuosikymmeniksi. Energiapaketin toteuttamisessa riittää vielä työtä ja siihen tulisikin nyt keskittyä. 5
6 Nyt eduskunta päätti aivan oikein lisäydinvoiman tarpeesta, mutta lisäpäätöksiä tarvitaan. Loviisan ydinvoimala lähestyy käyttöikänsä loppua ja sille on ryhdyttävä suunnittelemaan jatkoa. Loviisan korvausinvestoinnille on olemassa selvä tarve ja toivottavasti se saadaan kirjatuksi mukaan myös tulevaan hallitusohjelmaan. Suuret linjaukset sekä uusiutuvan tukipaketista että energiatehokkuudesta on tehty. Uusiutuvan osalta keskeinen lainsäädäntö on periaatteessa valmis eli on EU: n komissiossa notifioitavana. Energiatehokkuuden osalta emme ole vielä yhtä pitkällä eikä polku edessämme ole myöskään yhtä selvä kuin uusiutuvilla. Meidän pitää etsiä keinoja lisätä energiatehokkuutta niin teollisuuden prosesseissa, liikenteessä, asumisessa kuin ihan jokapäiväisessä elämässä muuten. Tämä työ on vielä kesken, ja siihen me nyt paneudumme, Härmälä vastaa. Teollisuus on jo aivan omista lähtökohdistaan tehnyt paljon energiatehokkuuden lisäämiseksi ja alalla on paljon merkittävää osaamista. Merkittävilläkin prosessimuutoksilla saavutetaan usein parhaimmillaan muutaman prosentin energiansäästö. EU:n tavoitteena on tehostaa energiankäyttöä kaikkiaan viidenneksellä, joten on selvää, että meidän on saatava kaikki talkoisiin mukaan, Härmälä jatkaa. Energia-ala toivoo yli kaiken poliitikoilta pitkäjänteisyyttä ja kykyä nähdä kauas, sanoo Energiateollisuuden toimitusjohtaja Juha Naukkarinen. Homelite-miesten metsäbioenergiaa EU:ssa ei aina ymmärretä suomalaisen uusiutuvan bioenergian mittasuhteita, Härmälä ja Naukkarinen toteavat. Pohjoismaissa on muuhun Eurooppaan verrattuna poikkeukselliset mahdollisuudet käyttää metsäbioenergiaa ja tätä ei aina ymmärretä EU:ssa. Mahdollisuuksien suuruutta ei ole nähty eikä myöskään ole ymmärretty sitä, että metsäbioenergia on lopulta kustannustehokkaimpia tapoja lisätä uusiutuvaa energiaa. Sen tuotanto on myös esimerkiksi tuulivoimaan verrattuna hyvinkin ennustettavaa. Välillä tuntuu siltä, että metsäenergiamme rinnastetaan puistometsissä puuhasteluun. Mies ja homelite -asenne on selvästi olemassa. Metsäenergia ymmärretään jo määritelmän mukaisesti pieneksi, vaikka se on meillä maailman suurinta. Alholmens Kraft tuottaa turbiinissaan 240 MW sähköä, 100 MW prosessihöyryä ja 60 MW kaukolämpöä. Laitoksella poltetaan 360 kuutiota biopolttoainetta tunnissa, Härmälä hymähtää. Security of Supply eli toimitusvarmuus on alati tärkeämmäksi muodostuva käsite eurooppalaisessa energiapolitiikassa. Toimitusvarmuus näyttää olevan vaikkapa energian hintaa tärkeämpi tekijä. Energian hinnasta puhumista jotenkin ujostellaan. Energiaomavaraisuus ja sähkön hinta käsi kädessä Härmälää selvästi ihmetyttää energian hinnan jääminen keskustelussa lapsipuolen asemaan. Teollinen maailma tekee suuria investointeja nykyistä kalliimpiin energiamuotoihin samalla kun kilpailukyvystä puhutaan ja sitä tavoitellaan. Muut argumentit ovat selvästi hintaa tärkeämpiä nykyisessä energiapoliittisessa keskustelussa. Minusta energian hinnasta pitäisi puhua enemmän ja avoimemmin. Meillä Suomessa suhtautuminen energiaan on astetta muuta Eurooppaa pragmaattisempaa. Meille on energian hinnan ohella tärkeää sen häiriötön saatavuus. Ilmasto-olosuhteet, etäisyydet sekä energiaintensiivinen teollisuutemme ovat positiivisessa mielessä pakottaneet meidät suomalaiset pohtimaan energia-asioita ehkä muita enemmän, Naukkarinen toteaa. Energiateollisuus totesi omassa visiotyössään, että nykyistä selvästi suuremmalla energiaomavaraisuudella, energian edullisuudella ja kauppataseella on vahva ja selvästi positiivinen korrelaatio. Eli, jos meillä ei ole kapasiteettia tuottaa tarvitsemaamme sähköä Suomessa, joudumme tuomaan energiaa ulkomailta ja kuluttamaan sen ostoon merkittävän määrän euroja, jotka voisivat pyöriä omassa kansantaloudessamme. Hallitusneuvottelijoiden pitäisi pitää mielessä, että olemme edelleen erittäin riippuvaisia energian tuonnista, tuomme 70 prosenttia käyttämästämme energiasta. Lisäydinvoimapäätökset vähentävät tuontia, mutta näidenkin päätösten jälkeen joudumme tuomaan vielä 60 prosenttia energiasta. Energian tuonti rasittaa kauppatasettamme merkittävästi. Kotimainen energiantuotanto mannaa kansantaloudelle Voisimme vahvistaa kansantalouttamme tuottamalla energiaa kotimaassa. Tuonnin vaatimat eurot voitaisiin käyttää taloudellisen toiminnan kasvattamiseen kotimaassa, luoda työpaikkoja ja hyvinvointia suomalaisille. Hallitusneuvotteluissa toivoisinkin etsittävän keinoja parantaa omavaraisuutta ja energiaturvallisuutta. Tämä merkitsee väistämättä yhteiskunnan sähköistymisen
sekä kaukolämmön käytön lisäämistä, Naukkarinen painottaa. Suomen vahvuus energiapolitiikassa on ollut monipuolinen tuotantorakenne ja polttoainejakauma. Uskon, että tästä on syytä pitää kiinni jatkossakin. Pyrkimys vähähiiliseen tulevaisuuteen tarkoittaa Euroopan laajuisesti lisääntyvää sähköistymistä sekä maakaasun käyttöä. Maakaasulla on meilläkin oma, selvä tarpeensa, Härmälä jatkaa. Liikenne on hyvä esimerkki monipuolisuuden tarpeesta. Raskas liikenne voi toimia jatkossa biopolttoaineista tuotetulla dieselillä muun autoliikenteen sähköistyessä. Tarvitsemme molempia, sekä biodieseliä että sähköautoja vähentääksemme liikenteen päästöjä ja kasvattaaksemme energiatehokkuutta, Naukkarinen jatkaa. Malttia energiaverotukseen Naukkarinen lähettää hallitusohjelmaa sorvaaville painavia terveisiä energiaverotuksesta. Suomi on lyhyessä ajassa noussut energiaverotuksen kärkikastiin. Veronkorotukset kirpaisevat elinkeinoelämän ohella kotitalouksia, joiden asumiskustannukset nousevat lämmön ja sähkön kallistumisen myötä. Pitkäjänteinen toimintaympäristö edellyttää myös energiaverotukselta malttia: alalle tyypilliset pitkäkestoiset investoinnit eivät kovin hyvin siedä tempoilevia, ristikkäisiä ja päällekkäisiä elementtejä. On hyvä myös muistaa, että verotus koituu lopulta aina kuluttajien maksettavaksi. Energiaverotusta kiristämällä heikennetään kansalaisten ostovoimaa, Naukkarinen muistuttaa. Energiamarkkinoille on luotu EU:ssa käytössä oleva päästökauppamekanismi. Päällekkäiset ja järjestelmän kanssa ristikkäiset ohjauskeinot tuhoavat päästökauppajärjestelmää. Nyt pitäisi panna niitä kuuluisia jäitä hattuun ja antaa järjestelmälle mahdollisuudet. Härmälä ilmoittaa ennemmin vastustavansa kuin kannattavansa energiaveroja. Erityisen kriittisesti hän suhtautuu fiskaalisiin energiaveroihin. Energiaverotus valtion kassan kartuttamiseksi on ymmärrettävää kirstunhaltijan kannalta, mutta energian kuluttajille se ei tee hyvää. Fiskaalisiin energiaveroihin pitää suhtautua varauksella, sillä perinteisesti TEMissä on haluttu ennemminkin tasata olosuhdehaittojen vaikutuksia. Fiskaalisilla veroilla teollisuudelle ja kuluttajille kerrotaan, että niiden on oltava niin hyviä, että ne kestävät kilpailun takamatkastakin yleisen globaalin hyvän nimissä. Tämä ajatusmaailma on ainakin minulle vieras. Ohjaava energiaverotus on hieman toinen asia. Teoreettisesti ajatellen ohjaavalle verotukselle on energia- ja veropoliittiset perusteet olemassa. Keppiä ja porkkanoita käyttämällä ohjataan toimialaa toimimaan halutulla tavalla. Ongelmana on se, että lopulta verotus valuu kuluttajien maksettavaksi. - Kadehdittu suomalainen energiapolitiikka Esa Härmälä on katsellut suomalaista energiapolitiikkaa eurooppalaisesta perspektiivistä, Euroopan lannoiteteollisuusyhdistyksen toimitusjohtajan paikalta viimeksi. Härmälän mielestä suomalaista energiapolitiikkaa jopa kadehditaan muissa EU-jäsenmaissa. Suomessa on käytössä harvinaisen laaja ja hyvin toimiva energiantuotannon tuotantotapavalikoima. Meillä on käytössämme paljon vaihtoehtoja emmekä ole riippuvaisia mistään yhdestä tekijästä. Tämä antaa meille poikkeuksellisen paljon liikkumatilaa. Toinen kateuden kohde on meidän suomalaisten kyky tehdä vaikeitakin päätöksiä ja toteuttaa ne. Meillä on paljon energiapoliittisia päätöksiä, joista muualla vielä uneksitaan. Muualla energia-asiat koetaan vaikeiksi ja ne tahtovat jumiutua valmisteluun ja päätöksentekoon. Härmälän mielestä selittäviä tekijöitä on muutamia, tärkeimpänä ehkä maan sopiva koko. Olemme riittävän pieni, meillä on helppoa löytää yhteinen näkemys. Toisaalta olemme riittävän suuri tekemään joitain ratkaisuja. Ja kun energia on meille monia muita maita tärkeämpi tekijä, meillä ei ole varaa leikkiä sen kanssa. 7
Teksti: Juhani Ikonen Sähkö on huoltovarmuuden ytimessä Sähkön kotimaisen tuotantokapasiteetin riittävyys on noussut Suomen huoltovarmuuden turvaamisen kriittiseksi kysymykseksi. 8 Huoltovarmuus tarkoittaa kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien sekä yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi myös vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Kansallinen huoltovarmuuden turvaaminen on valtion ja elinkeinoelämän yhteistyötä, jota Huoltovarmuuskeskus koordinoi. Lyhyesti sanottuna huoltovarmuus on kriittisen tuotannon ja kriittisten järjestelmien toiminnan varmistamista kaikissa olosuhteissa, kiteyttää Huoltovarmuuskeskuksen Energiahuolto-osaston johtaja Risto Leukkunen. Huoltovarmuuskeskuksen Energiahuolto-osaston tehtävänä on osaltaan huolehtia energian saatavuudesta poikkeuksellisissa olosuhteissa suunnittelemalla ja koordinoimalla tarvittavia toimintaedellytyksiä. Osaston toimialueella on kaksi poolia, Voimatalouspooli ja Öljypooli. Energiahuoltotoimiala koostuu öljy- ja maakaasu-
Kuva: Juhani Ikonen Huoltovarmuuden turvaaminen on valtion ja elinkeinoelämän yhteistyötä, jota Huoltovarmuuskeskus koordinoi, toteavat johtaja Risto Leukkunen (vas.) ja valmiusasiamies Matti Jauhiainen. sekä voimahuoltoalan valmiussuunnittelusta ja energiahyödykkeiden varmuusvarastoinnista. Valmiussuunnittelussa tehtäväkenttä kattaa sähkön ja kaukolämmön tuotannon, siirron ja jakelun sekä polttoainehuollon. Kriiseistä normaalioloihin Huoltovarmuustoiminta oli aikaisemmin paljolti materiaalista varautumista ison kriisin varalta. Huoltovarmuuskeskuksen edeltäjän nimikin oli Puolustustaloudellinen suunnittelukeskus. Viimeisen vuosikymmenen aikana toiminnan painopiste on siirtynyt kriiseistä ja poikkeusoloista enemmän normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin. Huoltovarmuus on tullut paljon lähemmäksi normaaliaikaista elinkeinoelämän toimintaa. Kantava tavoite nykyään onkin huoltovarmuusjärjestelyjen integroiminen elinkeinoelämän ja yritystoiminnan jatkuvuuden hallintaan, valmiusasiamies Matti Jauhiainen kuvaa kehitystä. Toiminnassa on mukana huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä, joiden toiminnalla varmistetaan, että väestön toimeentulo ja talouden toimintaedellytykset on turvattu kaikissa olosuhteissa. Huoltovarmuustoiminta perustuu siihen, että näissä yrityksissä samat henkilöt, jotka hoitavat tehtäviä normaaliaikana, vastaavat niistä myös vakavissa häiriötilanteissa ja kriiseissäkin, Jauhiainen tarkentaa. Sähkön merkitys yhteiskunnassa kasvaa Kun yhteiskunta hyödyntää yhä enemmän informaatioteknologiaa, on se samalla yhä enemmän riippuvainen keskeytymättömästä sähkön saannista. Verkottuminen ja keskeisten toimintojen lisääntynyt riippuvuus teknologisista järjestelmistä edellyttävät sähköjärjestelmän häiriöttömyyttä ja luonnollisesti myös tuotannon pysymistä jatkuvasti kysyntää vastaavalla tasolla. Sähköjärjestelmä on yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin perusta. Energiahuollon kannalta tämän hetken polttavin kysymys on sähkön kotimaisen tuotantokapasiteetin riittävyys ja yhteiskuntamme riippuvuus 9
10 Huoltovarmuuskeskus (HVK) on työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan laitos, jonka tehtävänä on maan huoltovarmuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvä suunnittelu ja operatiivinen toiminta. Huoltovarmuuskeskuksen toimintaa johtaa sen hallitus. Hallitus päättää huoltovarmuuskeskuksen varoista ja ohjaa huoltovarmuussektoreita ja pooleja. Poolit ovat viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyötä varten perustettuja pysyvän komitean tapaan toimivia elimiä, jotka on koottu kuuteen sektoriin: Elintarvikehuolto-, Energiahuolto-, Tietoyhteiskunta-, Rahoitus-, Kuljetuslogistiikka- sekä Terveydenhuoltosektori. Huoltovarmuuskeskuksen hoidossa on valtion talousarvion ulkopuolinen huoltovarmuusrahasto, josta rahoitetaan varmuusvarastointi ja eräät teknisen infrastruktuurin turvaamiseksi toteutetut varajärjestelyt. Huoltovarmuuskeskus huolehtii myös varmuusvarastoista, joilla turvataan energiahuoltoa, elintarviketaloutta, terveydenhuoltoa sekä maanpuolustusta palvelevaa tuotantoa. Yhteiskunta on yhä enemmän riippuvainen keskeytymättömästä sähkön saannista. sähkön tuonnista. Pidän hyvin tärkeänä, että meidän oma tuotantotehomme riittää tulevina vuosinakin myös huippukulutuksen aikana. Kotimaisen tehon riittävyys on nähdäkseni tällä hetkellä energiahuollon kaikkein kriittisin tekijä. Huoltovarmuuden kannalta on hyvin positiivinen asia, että Eduskunnan vuonna 2009 hyväksymään ilmasto- ja energiastrategiaan on kirjattu, että maamme oman tuotantokapasiteetin pitää riittää kattamaan huipun aikainen sähkön kulutus kaikissa kysyntätilanteissa. Olkiluoto 3:n valmistuminen parantaa tilannetta selvästi, ja eduskunnan myönteinen periaatepäätös kahden uuden ydinvoimalayksikön rakentamisesta mahdollistaa kotimaisen tuotantokapasiteetin huomattavan lisäämisen, Leukkunen sanoo. Yksi vahvuutemme on yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto, jossa Suomi on perinteisesti ollut maailman johtavia maita. Kasvanut häiriöherkkyys Huoltovarmuuden pelikenttä ja haasteet ovat vuosien mittaan muuttuneet. Matti Jauhiainen toteaa huoltovarmuuden rakentuneen aikaisemmin enemmän kansalliseen varautumiseen ja varmuusvarastoihin. Nyt merkittävä osa varautumisesta perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja toisaalta markkinoiden toimimiseen. Sähkön osalta voimahuollon toimintaympäristönä ovat nykyisin yhteispohjoismaiset markkinat. Risto Leukkunen huomauttaa, että nykyinen yhteiskunta on monella tapaa haavoittuvampi kuin aikaisemmin. Talouden rakenteellinen kehitys ja keskinäisten riippuvuuksien lisääntyminen tuovat yhteiskunnan toimintoihin uudenlaista häiriöherkkyyttä. Tämä ei toki koske vain Suomea, vaan kaikki kansallisten rajojen yli verkottuneet yhteiskunnat ovat tässä suhteessa entistä alttiimpia nopeasti leviäville häiriöille. Samalla verkottuminen tarjoaa entistä enemmän mahdollisuuksia myös laittomalle häiriötoiminnalle. Sähkö- ja tietojärjestelmät ovat nykyisin tiukasti sidoksissa toisiinsa, ja tietojärjestelmiin kohdistuvat uhat ovat kasvaneet jo merkittäväksi tekijäksi monissa maissa, Leukkunen sanoo. Jauhiainen kertoo, että Suomessakin on aloittanut toimintansa, HVK:n myötävaikutuksella, CERT.Fi-keskus. CERT.Fi on kansallinen tietoturvaviranomainen, jonka tehtävänä on tietoturvaloukkausten ennaltaehkäisy, havainnointi, ratkaisu sekä tietoturvauhkista tiedottaminen. Jauhiainen toteaa huoltovarmuuden toimintaympäristössä tapahtuneen myös sellaisen muutoksen, että ympäristöasiat ovat alkaneet entistä vahvemmin ohjata energiantuotantoa. Tämä näkyy selvästi kielteisessä suhtautumisessa turpeen käyttöön. Turve on kuitenkin Suomessa merkittävä kansallinen voimavara onhan se Keski- ja Itä-Suomen suurien kaupunkien tärkein polttoaine. Puolessa Suomen maakunnista turve on tärkein kaukolämmön tuotannon polttoaine. Kansallisesti turpeella on todel-
Kuva: Pohjolan Voima Oy Suomessa on monipuolinen energiantuotanto. Kuvassa Isohaaran vesivoimalaitos. la suuri merkitys huoltovarmuuden kannalta, ja sen käytön kategorinen kieltäminen merkitsisi suuria hankaluuksia, Jauhiainen huomauttaa. Kriittiset järjestelmät turvattava Risto Leukkunen pitää Suomen energiahuollon tilannetta kokonaisuudessaan hyvänä. Meillä on pitkä perinne, että asiat suunnitellaan ja tehdään huolella. Energiantuotantomme on monipuolista ja eri puolilla maata tapahtuvaa. Yksi vahvuutemme on yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto, jossa Suomi on perinteisesti ollut maailman johtavia maita. Yhdistetty tuotanto on omiaan hajauttamaan tuotantolaitokset pienemmiksi yksiköiksi maan eri puolille, ja tämä on huoltovarmuuden kannalta oivallinen asia. Sähkönjakelun runkona meillä on vahvasti silmukoitu kantaverkko, joka on toiminut varsin luotettavasti. Toimintaympäristössä tapahtuu kuitenkin koko ajan muutoksia. Informaatioteknologian ja tietojärjestelmien monimutkaistuminen ja sofistikoituminen johtaa siihen, että järjestelmäosaamisen ja tietynlaisen kokonaisnäkemyksen hallinnan merkitys kasvaa koko ajan. Erityisen tärkeäksi huoltovarmuuden kannalta on noussut yhteiskunnan kriittisten tietojärjestelmien toiminnan turvaaminen kaikissa oloissa, Leukkunen korostaa. - 11
Teksti: Juhani Ikonen Suomen suurin vara - voimalaitos Forssaan Kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj rakentaa Forssaan uuden, 300 megawatin varavoimalaitoksen. Elokuussa 2012 valmistuva laitos tulee osaksi valtakunnan nopeaa häiriöreserviä. Voimalaitos saadaan täydelle teholle alle 15 minuutissa. Forssan voimalaitoksen peruskivi muurattiin tammikuun lopulla. Forssan varavoimalaitos lyhyesti Teho 2 x 150 MW Koneistona kaksi kaasuturbiinia sekä näihin kytketyt generaattorit ja muuntajat Apujärjestelmien kriittiset komponentit kahdennettu käyttövarmuuden maksimoimiseksi Käynnistys tarvittaessa alle 15 minuutissa Kustannusarvio noin 124 miljoonaa euroa Valmis elokuussa 2012 Kuva: Jakke Nikkarinen 12 Projektipäällikkö Juha Pikkupeura sulkee Forssan varavoimalaitoksen peruskirjan kuparilieriöön laitoksen peruskiven muuraustilaisuudessa.
Suomeen tarvitaan lisää nopeaa häiriöreservitehoa Olkiluoto 3:n valmistumisen vuoksi. Reserviä tarvitaan silloin, kun sähköntuotanto vähenee äkillisesti esimerkiksi suurten sähköntuotantolaitosten häiriötilanteissa. Nopeaa häiriöreserviä on oltava käytettävissä määrä, joka vastaa maan suurimman sähköntuotantoyksikön tehoa. Forssan uuden kaasuturbiinilaitoksen valmistuttua Fingridillä on käytössään 1 300 MW:n edestä häiriöreserviä. Sitä täydentää järjestelmäsuoja, jonka muodostavat häiriötilanteessa poiskytkettävät teollisuuskuormat, yhteensä 300 MW. Näin päästään määrään, joka vastaa Olkiluoto 3:n 1 600 MW:n sähkötehoa. Käyttö- ja häiriöreservejä Sähköverkossa kulutuksen ja tuotannon on oltava joka hetki tasapainossa. Tehotasapainon säilyttämiseksi käytetään erilaisia reservejä. Taajuusohjattu käyttöreservi pitää verkon taajuuden automaattisesti normaalirajojen sisällä. Reservinä käytetään osaa käynnissä olevien voimalaitosten sekä Viron ja Venäjän tasavirtayhteyksien tehosta. Taajuusohjattu häiriöreservi toimii periaatteessa samalla tavoin verkon häiriötilanteissa. Häiriöreserviksi käytetään käynnissä olevia voimalaitoksia sekä automaattisesti irtikytkeytyviä teollisuuskuormia. Nopeana häiriöreservinä ovat Fingridin omat ja vuokratut, Fingridin voimajärjestelmäkeskuksesta kauko-ohjauksella käynnistettävät kaasuturbiinivoimalat. Lisäksi nopeaan häiriöreserviin kuuluu käsiohjauksella irtikytkettävää teollisuuskuormaa. Nopea reservi saadaan tarvittaessa käyttöön 15 minuutissa. Varavoimaloita käytetään ainoastaan niin kauan kuin on teknisesti välttämätöntä, yleensä vain muutamia tunteja. Häiriötilanteessa tuotantovajaus korvautuu sähkömarkkinoiden ohjauksella melko nopeasti muulla sähköntuotannolla ja toisaalta kulutuksen vähenemisellä, kertoo Fingridin varavoimaprojektien päällikkö Juha Pikkupeura. Suurprojekti Fingridillä on tätä nykyä 21 omaa varavoimalaitosyksikköä kymmenellä Forssan varavoimalaitos idästä päin havainnekuvana. paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Näiden laitosten teho on yhteensä 615 MW. Forssaan rakennettavan laitoksen teho, 300 MW, tulee olemaan yksinään lähes puolet tästä. Kyseessä onkin yksi kantaverkkoyhtiön historian suurimmista projekteista, jonka rakentamiskustannukset ovat yli 110 miljoonaa euroa. Samalla se on tärkeä osa Fingridin 1,7 miljardin euron investointiohjelmaa, jonka tarkoitus on varmistaa uusien suurvoimalaitosten ja uusiutuvan energiantuotannon luotettava siirto sähkönkäyttäjille. Yhteiskuntamme on entistä enemmän riippuvainen luotettavasta sähkön saannista. Varavoimalaitoksia tarvitaan varmistamaan kansalaisten ja yritysten sähkön saanti myös merkittävissä häiriötilanteissa, Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen sanoi peruskiven muuraustilaisuudessa. Fingrid tutki esivalintavaiheessa eteläisestä Suomesta yli 30 vaihtoehtoista sijoituspaikkaa uudelle varavoimalaitokselle. Ympäristövaikutusten arviointi tehtiin viidelle vaihtoehdolle, joista laitospaikaksi valikoitui lopulta Forssa. Forssan vahvuutena on keskeinen sijainti sähkön kulutuksen kannalta, hyvät yhteydet kantaverkkoon ja myös kaupungin myönteinen suhtautuminen hankkeeseen. Automatisoituja voimalaitoksia Forssan varavoimalaitokseen tulee kaksi yksikköä, joiden kummankin pääkoneistona on italialaisen Ansaldon 150 MW:n kaasuturbiini ja siihen yhdistetty generaattori. Yksiköt rakennetaan toisistaan riippumattomiksi, joten niillä on erilliset päämuuntajat, apujärjestelmät ja liitynnät Forssan muuntoaseman 110 kv:n kytkinlaitokseen. Lisäksi yksiköiden tärkeät apulaitteet on kahdennettu. Nopeaan häiriöreserviin kuuluvat voimalaitokset ovat miehittämättömiä ja täysin automatisoituja. Ne käynnistetään kauko-ohjauksella Fingridin voimajärjestelmäkeskuksesta Helsingistä. Laitosten käynnistysaika on alle 15 minuuttia, ja niiden käytettävyys ja käynnistyvyys on yli 90 prosenttia. Niitä voidaan käyttää täydellä teholla vähintään 36 tuntia ilman polttoainetäydennystä. Polttoaineena on kevyt polttoöljy. Varavoimalaitosta ei käytetä kaupallisessa sähköntuotannossa, vaan ainoastaan häiriötilanteissa. Yksinkertainen tekniikka varmistaa laitoksen nopean käynnistymisen ja korkean käynnistyvyyden. Kaasuturbiineilla tuotettava sähkö on huiman kallista, mikä johtuu niiden käyttämästä polttoaineesta. Forssan 300 MW:n laitos kuluttaa täydellä teholla käydessään suunnilleen polttoainerekallisen kevyttä polttoöljyä tunnissa. Varavoimalaitoksen käyttö muodostuu noin kerran kuukaudessa tehtävistä koekäytöistä ja luonnollisesti todelliseen tarpeeseen sähköjärjestelmän häiriötilanteissa. Käytännössä Fingridin varavoimalaitoksia on käytetty kymmenisen tuntia vuosittain, joka muodostuu pääasiassa koekäytöistä. - Kuva: KVA-Arkkitehdit Oy 13
Teksti: Juhani Ikonen Sähkö siirtyy luotettavasti kantaverkossa Kuva: Juhani Eskelinen 14 Suomen kantaverkon käyttö varmuus on ollut hyvä. Viime aikojen poikkeuksellisen vaikeista sääoloistakin kanta verkko on selvinnyt paljon jakeluverkkoja helpommalla. Tulevina vuosina kantaverkkoa sekä uusitaan että vahvistetaan uutta sähkön tuotantokapasiteettia varten. Kantaverkko kestää vaikeat sääolot jakeluverkkoja paremmin, koska suurimmat ongelmat aiheutuvat yleensä puiden kaatumisesta tai taipumisesta johtojen päälle. Kantaverkon johtoaukea on niin leveä, etteivät puut periaatteessa yllä kaatuessaan johtoihin. Oikein äärimmäiset sääolot uhkaavat kyllä kantaverkkoakin. Tästä saatiin esimerkki viime kesänä, jolloin myrsky paiskasi Imatran lähellä toistakymmentä puuta kantaverkon johtojen päälle. Myös voimakas jään kertyminen pylväs- ja johdinrakenteisiin saattaa muodostaa uhan kantaverkonkin toiminnalle, kertoo kantaverkkoyhtiö Fingridin käyttötoiminnan johtaja Reima Päivinen. Verkkoa uusitaan ja vahvistetaan Yhteiskunnan riippuvuus keskeytyksettömästä sähkön saannista on kasvanut jatkuvasti, ja sähköjärjestelmä on yhä suuremmassa määrin valtakunnan kriittistä infrastruktuuria. - Suomen kantaverkko on hyvässä kunnossa, mutta lähimmän 10 vuoden aikana me joudumme investoimaan paljon sekä vanhojen johtojen että vanhojen sähköasemien uusimiseen, sillä osa verkosta on jo 40 50 vuotta vanhaa. Myös uudet energiaratkaisut edellyttävät kantaverkon vahvistamista. Investointiohjelmamme on suunniteltu niin, että kaksi uutta ydinvoimalaitosyksikköä ja noin 2 500 megawattia uutta tuulivoimakapasiteettia voidaan liittää kantaverkkoon tulevien kymmenen vuoden aikana nykyisen käyttövarmuuden vaarantumatta, Päivinen sanoo. Uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseen liittyy haasteena myös sähköjärjestelmän tehotasapainon ylläpitäminen. Ydinvoimalayksiköiden osalta kysymys on häiriöreservien riittävyydestä. Rakennamme parhaillaan Forssaan uutta varavoimalaitosta, joka osaltaan vastaa lisäreservitarpeeseen Olkiluoto 3:n osalta. Olkiluoto 4:n ja Fennovoiman laitosyksikön liittäminen kantaverkkoon vaatii aikanaan vielä lisää reserviä, johon olemme valmistautumassa. Tuulivoiman osalta haasteena on säätövoiman määrä ja saatavuus. Tuulivoiman lisärakentaminen vaatii pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä ja ennustemenetelmien kehittämistä. Varmaan meillä Fingridinkin voimajärjestelmäkeskuksessa tuuliennusteet ovat tulevina vuosina yksi tärkeä apuväline tehotasapainon hallinnassa, Päivinen arvelee. Lisää siirtoyhteyksiä naapurimaihin Säätövoiman saatavuuskysymys liittyy pohjoismaiden yhteiseen sähköjärjestelmään, jota säädetään yhtenä alueena. Pohjoismaissa tilannetta helpottaa runsas vesivoima, joka on notkeasti käytettävissä säätövoimana. Yhteiset sähkömarkkinat edellyttävät luonnollisesti myös toimivia siirtoyhteyksiä maiden välille. Suomen osalta siirtoyhteydet ovatkin jo vahvat, ja Fenno-Skan 2 merikaapelin valmistuminen tämän vuoden lopulla tuo merkittävän lisän Suomen ja Ruotsin väliseen siirtokapasiteettiin. Myös Suomen ja Viron välille rakennetaan lähivuosina uusi merikaapeliyhteys, Estlink 2, joka kytkee Baltian maat tiiviimmin pohjoismaisiin sähkömarkkinoihin. Kaiken kaikkiaan näkisin, että kantaverkon kannalta meillä on hyvä tilanne. Verkko on hyvässä kunnossa, ja sähkö siirtyy luotettavasti niin kesän myrskyissä kuin talven pakkasissakin. Kun tiedämme, miten tuotantorakenne tulee muuttumaan ja miten eurooppalaiset siirtoyhteydet markkinoiden laajetessa kehittyvät, niin pystymme myös suunnittelemaan kantaverkon kehittämistä sekä käyttötoimintaa pitkäjänteisesti eteenpäin, Päivinen summaa. -
Teksti: Eija Tommola KUVAT: Hannu HUOVILA Olkiluodossa suurten projektien vuodet TVO:n ydinvoimalaitoksella käynnistettiin viime keväänä käyttöhistorian suurimmat vuosihuollot, joiden yhteydessä laitosyksiköitä modernisoidaan. Rakentaminen jatkuu Olkiluoto 3 -yksiköllä ja käytetyn polttoaineen välivaraston laajennustyöt aloitettiin vuoden loppupuolella. Lisäksi Olki luoto 4 -hankkeen suunnittelu- ja valmistelutyöt sekä toteutustapa selvitykset jatkuvat. Vuonna 2010 OL1-laitosyksikön tuotanto oli 7,0 TWh ja sen käyttökerroin 91,8 %. OL2-laitosyksikön vuosituotanto ylsi 7,1 TWh:iin ja sen käyttökerroin oli 95,2 %. Sähköä syntyi noin kuudesosa koko maassa tuotetun sähkön määrästä. Laitosyksiköiden yhteinen käyttökerroin oli 93,5 % ja se on kansainvälisessä vertailussa korkeaa tasoa. Vuoden 2010 loppuun mennessä laitosyksiköt ovat tuottaneet päästötöntä ydinsähköä yhteensä yli 380 miljardia kilowattituntia. Tuotannon ansiosta ilmakehä on säästynyt noin 305 miljoonalta hiilidioksiditonnilta hiilellä tuotettuun sähköön verrattuna. OL2-laitosyksikkö vietti 30-vuotismerkkipäiväänsä 18.2.2010, jolloin oli kulunut 30 vuotta OL2-laitosyksikön tahdistamisesta kantaverkkoon. Vireä 30-vuotias on tuottanut suomalaisille sähköä kasvihuonekaasupäästöttömästi jo lähes 180 miljardia kilowattituntia. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen ykkösyksiköllä tehtiin vuonna 2010 TVO:n historian suurin vuosihuolto. Tehtyjen laitosparannusten ansiosta ykkösyksikön nettosähköteho kasvoi lähes 20 megawattia. Olkiluoto 1: n nimellinen nettosähköteho korotettiinkin heinäkuun alussa 860 megawatista 880 megawattiin. Käytetyn polttoaineen välivarastoa laajennetaan Olkiluotoon on kertynyt vuoden 2010 loppuun mennessä 1 253 tonnia käytettyä polttoainetta, josta 36 tonnia vuonna 2010. Reaktorista poistamisen jälkeen käytettyä polttoainetta varastoidaan ensin muutama vuosi laitos yksiköiden varastoaltaissa, jonka jälkeen se siirretään laitosalueella sijaitsevaan käytetyn polttoaineen välivarastoon. Käyttöön tuleva OL3-laitosyksikkö merkitsee lisääntyvää tarvetta käytetyn polttoaineen varastointiin. Varaston kapasiteetti kaksinkertaistuu nykyisestä, kun laajennusosa valmistuu käyttöön vuonna 2013. Kolmesta uudesta varastoaltaasta yksi allas tulee OL1:n ja OL2:n käytetylle polttoaineelle ja kaksi allasta OL3:n polttoaineelle. Laajennukseen on varauduttu jo ensimmäisessä rakennusvaiheessa. Sähköä myös tuulella ja pienellä määrällä hiiltä Olkiluodossa tuotetaan sähköä myös tuulivoimalaitoksella, jonka tuotanto oli yhteensä 1 111 MWh. Fingrid Oyj:n ja TVO:n yhteishankkeena rakennettu Olkiluodon kaasuturbiinivoimalaitos tuottaa tarvittaessa nopeasti sähköä kantaverkkoon sekä turvaa Olkiluodon laitosyksiköiden ulkopuolisen sähkön saannin kantaverkon laajassa häiriötilanteessa. TVO:n osuus laitoksen sähköntuotannosta oli viime vuonna 432,6 MWh. 15
TVO on mukana 45 prosentin omistusosuudella Fortum Power and Heat Oy:n Meri-Porin hiilivoimalaitoksessa. Yhtiön osuus laitoksen sähköntuotannosta oli 1,6 TWh. Omistusosuutta vastaavaan sähköntuotantoon käytettiin hiiltä 561,5 tuhatta tonnia. Lähde: Energiateollisuus ry Yhtiö investoi ydinsähkön tulevaisuuteen Rakenteilla olevalla Olkiluoto 3 -laitosyksiköllä painopiste siirtyi asennustöihin. Reaktorilaitoksen suurista primääripiirin komponenteista siirrettiin asennuspaikoilleen reaktorin paineastia, paineistin ja neljästä höyrystimestä kolme sekä pääkiertopiirin putket yhtä lukuun ottamatta. Eduskunta vahvisti 1.7.2010 valtioneuvoston tekemän myönteisen periaatepäätöksen uuden Olkiluoto 4 -laitosyksikön rakentamisesta. Vuoden 2010 lopulla käynnistettiin tarjouspyyntöasiakirjojen laatiminen. OL4-hankkeen suunnittelu- ja valmistelutyöt sekä toteutustapojen arviointi jatkuvat. Myös Posiva Oy:n hakemus käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta laajennettuna Olkiluotoon sai myönteisen periaatepäätöksen. Laajennuksella huolehditaan TVO:n OL4-laitosyksikön käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta. 16 Talous vakaalla pohjalla TVO:n liikevaihto oli 355,1 miljoonaa euroa. Liikevaihto ja sähkön tuotantokustannus olivat asetettujen tavoitteiden mukaisia. TVO:n taloudellinen asema on vakaa ja omistajat arvostavat yhtiötä tasaisen omakustannushintaisen sähkön tuottajana. Yhtiön palveluksessa oli vuoden 2010 lopussa 714 henkilöä.
Sähkön kokonaistarve kasvoi Teollisuustuotannon kasvu sekä vuoden 2010 kylmät alkukuukaudet kasvattivat sähkön kokonaistarvetta vuonna 2010 lähes seitsemän prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Määrällisesti kasvu on suurin vuosilisäys kautta aikojen. Sähkön hankinnasta aikaisempaa suu rempi osuus katettiin kotimaisella tuotannolla. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto kasvoi lähes 20 prosenttia, vastaavasti ydin- ja tuulisähkön tuotanto pieneni hieman. Sähkön nettotuonti supistui noin 10 prosenttia. Sähkön oman tuotannon lisäys katettiin pitkälti fossiilisilla polttoaineilla. Siksi sähkösidonnaiset hiilidioksidipäästöt kasvoivat noin 40 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. - Pitkästä huoltoseisokista huolimatta alhaiset säteilyannokset Vaikka OL1-laitosyksiköllä oli sen historian laajin vuosihuolto, laitosyksiköiden yhteenlaskettu säteilyannos vuosihuollossa alitti viime vuoden annokset. Vuosihuoltojen aikana kertynyt yhteenlaskettu annos 768 manmsv oli 85,3 (83,5) prosenttia kokonaisvuosiannoksesta. Suurin henkilöannos molemmat vuosihuollot huomioon ottaen oli 9,10 msv. Lainsäädännössä säteilytyöntekijän suurimmaksi sallituksi vuosiannokseksi on määritetty 50 msv. Viime vuonna TVO uudisti myös säteilymittauslaitteistoja. Ennen vuosihuoltoja otettiin käyttöön uudenaikainen kaksivaiheinen henkilömonitorointi kaikissa laitosyksiköiden sekä käytetyn polttoaineen varaston sisäänkulkupisteissä. Voimalaitoksen valvonta-alueelta poistuttaessa kuljetaan kahden henkilömonitorimittauksen kautta. Näin varmistetaan, ettei radioaktiivista kontaminaatiota pääse ulos voimalaitokselta. Pitkästä huoltoseisokista ja merkittävistä modernisointitöistä huolimatta OL1:n huoltoseisokin kokonaisannos pysyi pienenä. OL1: n huoltoseisokin säteilyannos oli 639 manmsv ja jäi noin 42 prosenttia ennakoitua pienemmäksi. Suurimmat työkohtaiset annokset aiheutuivat putkistojen tarkastuksista ja päähöyrylinjojen sisempien eristysventtiilien vaihtotyöstä sekä venttiilien ja pumppujen huoltotöistä. Vuonna 2006 uusittu höyrynkuivain pitää höyrynkosteuden alhaisena. Samalla annosnopeudet ovat alentuneet turbiinilaitoksella vuosihuollon aikana. OL1:llä seisokin aikainen annosnopeuden yleistaso turbiinilaitoksella on alentunut noin kolmasosaan vuoden 2006 säteilytasosta. OL2:n polttoaineenvaihtoseisokin kokonaisannokseksi muodostui 129 manmsv, joka on voimalaitoksen käyttöhistorian pienin laitosyksikön vuosihuoltoannos lukuunottamatta aivan ensimmäisiä huoltoseisokkeja. Annos oli noin 35 prosenttia ennakoitua pienempi. OL2:lla uusi höyrynkuivain on ollut reaktorissa kolmen käyttöjakson ajan. Seisokin aikainen turbiinilaitoksen säteilyn yleistaso on pudonnut lähes kolmasosaan vuoden 2007 tilanteesta, jolloin säteilytaso oli korkeimmillaan. - 17
OL3:n Reaktorilaitoksen pääkiertopiirin pääkomponentit asennettu 18
Teksti: Hanna Kajander Kuvat: Hannu Huovila Työtahti reaktorirakennuksessa on ollut viimeisten kuukausien aikana kiihkeä. Putki putkelta pääkiertopiiri on täydentynyt ja viimein tammihelmikuun vaihteessa viimeinen höyrystinkin nostettiin bunkkeriinsa. Asennustahti ei tämän myötä silti hidastu päin vastoin. Kapearailohitsausta höyrystimen alapuolella. 19
20 OL3:lla on nyt asennusten vilkkain vaihe meneillään, ja näin jatkuu reaktorilaitoksella varmasti yli kesän, arvioi OL3-projektin johtaja Jouni Silvennoinen. Pääkomponentit ovat jo paikallaan, ja putkistoasennukset jatkuvat täydellä vauhdilla, samoin sähkö- ja kaapelityöt. Viime tilastojen mukaan kaapelia on vedetty reaktorilaitoksella noin 450 kilometriä. Se on kutakuinkin sama kuin vetäisi piuhat Helsingistä Tukholmaan. Asennusten etenemisen ohella yksi tärkeä kesän etappi on muun muassa koulutussimulaattorin toimitus Olkiluotoon. Rakentamisen osalta tavoitteena on, että reaktorilaitoksen ulompikin kupoliosa saadaan valmiiksi. Tällä hetkellä raudoitetaan ja muotitetaan 50 metrin korkeudessa, joten matkaa huipulle on enää reilu kymmenen metriä. Painetta putkiin Putkistoasennusten valmistusta varmennetaan asennustarkastuksilla. Tarkastuksia tehdään asennus asennukselta, sauma saumalta. Asennusvalvonnassa on mukana monta osapuolta, mutta lähtökohtaisesti se kuuluu AREVA Siemens-laitostoimittajalle. Tämän lisäksi asennusten virheettömyyttä valvovat luvanhaltija TVO ja Säteilyturvakeskus tai sen hyväksymä tarkastuslaitos. Olemme saaneet hyväksyttyä mekaanisten laitteiden asennusten rakennetarkastuksia sekä putkistojen osarakennetarkastuksia hyvällä prosentilla viime vuonna. Tarkastusten määrä on kasvanut tasaisesti. Tänä vuonna työmäärä lisääntyy entisestään, koska reaktorilaitoksen putkistoasennukset ovat hyvässä vauhdissa ja niiden edistymisen myötä putkistoasennusten rakennetarkastukset tulevat lisääntymään huomattavissa määrin, kertoo ryhmäpäällikkö Jari Ahlbom asennusvalvontatoimistosta. Asennusten viimeisenä työvaiheena tehdään putkistojen painekokeet, joka on tärkeä vaihe osana asennusten rakennetarkastusta ja laitteiden ja putkistojen siirtämistä käyttöönotto-organisaatiolle. Turbiinipuolella näitä painekokeita on jo suoritettu joitakin kymmeniä, reaktorilaitoksella ollaan vasta alussa. Kaiken kaikkiaan näitä testejä tullaan tekemään tuhatkunta, Jouni Silvennoinen täsmentää. Kiikarissa käyttöönottotoimet OL3:n käyttöönottotoimien vauhtiin saattaminen on yksi tämän vuoden tärkeimpiä tavoitteita. Niiden parissa tehdään jo töitä turbiinilaitoksen puolella. Turbiinilaitoksella valmistaudutaan konkreettisesti testaamaan ja ohjaamaan laitteistojen toimintoja tilapäisessä valvomossa, Silvennoinen kertoo. Kun neljäs ja viimeinen 520 tonnin höyrystin nostettiin bunkkeriinsa, olivat reaktorirakennuksen pääkomponentit sitä myötä kaikki paikallaan. Kokonaispaketista ei enää paljoa puutu. Seuraavaksi työmaalle toimitetaan polttoaineenkäsittelylaitteistot. OL3-yksikön käyttöönottotoimet ovat ensisijaisesti laitostoimittaja AREVA Siemensin vastuulla, mutta TVO: laiset ovat vahvasti mukana käyttöönottotoimissa, Silvennoinen huomauttaa. TVO:n toiminnan mukautuminen OL3:n käyttöönottotöihin onkin menossa, ja olemme luomassa laitostoimittajan kanssa yhteisorganisaatiota, joka vastaa muun muassa valvomossa tehtävistä toimenpiteistä ja työlupien myöntämisestä käyttöönottoa varten. -
Tekoja korkean turvallisuuskulttuurin ylläpitämiseksi OL3:n tämänhetkinen työmaavahvuus on reilut 4 000. Rakennusmiesten määrä on radikaalisti vähentynyt ja asentajien määrä vastaavasti noussut, ja viimeisen vuoden aikana OL3:lle onkin tullut noin 2 000 täysin uutta työntekijää. Vaihtuvuuden vuoksi on tärkeää, että turvallisuuskulttuuria ylläpidetään jatkuvasti ja sen taso tarkistetaan säännöllisin väliajoin. OL3:lla käytetään useita eri menetelmiä, ja yksi kattavimmista on laaja turvallisuuskulttuurikysely. Se suoritetaan kaksi kertaa vuodessa, ja otos oli viimeksi yli 500, kertoo toimistopäällikkö Harri Salonen. Kyselyn tulosten perusteella tänä vuonna panostetaan edelleen laatukysymyksiin. Esimerkiksi tulokouluttajia koulutetaan, jotta he voivat entistä selkeämmin tuoda esille turvallisuuskulttuuriin vaikuttavia tekijöitä ja korostaa laadun merkitystä työn jokaisessa vaiheessa. Myös TVO:n turvallisuuskulttuuriasioita koordinoivat henkilöt tulevat viettämään entistä enemmän aikaa työntekijöiden keskuudessa. Tarkoitus on paitsi välittää tietoa myös kerätä kokemuksia ja palautteita. Seuraava kysely on tarkoitus suorittaa taas keväällä. - 21
Reaktorista lähtevän höyryn kuivaaminen on tärkeää, koska vesipisarat kantavat mukanaan aktiivisia hiukkasia. Höyrynkuivaimen viimeisimmän uusinnan jälkeen säteilytaso Olkiluodon turbiinihallissa pieneni huomattavasti OL1- ja OL2- laitosyksiköiden prosessi on esitetty yksinkertaistettuna kuvissa 1 ja 5. Reaktoripaineastiassa kuumennetaan vettä, jolloin osa siitä muuttuu höyryksi. Muodostuneesta höyryn ja veden seoksesta (höyryllä alle 15 % massaosuus) erotetaan vesipisarat reaktoripaineastian yläosan vedenerottimessa ja höyrynkuivaimestekniikka nurkka TEKSTI: TIMO TALONPOIKA Höyryn kuivaus kiehutusvesilaitoksella 22 Nykyiset ydinvoimalaitokset perustuvat fissiotekniikkaan. Ydinreaktorissa halkaistaan neutroneilla uraaniytimiä, jolloin vapautuu energiaa ja uusia neutroneja. Uraaniytimien halkeamisen synnyttämällä lämmöllä keitetään vettä. Syntyvä höyry siirretään reaktorista pyörittämään turbiinia, joka puolestaan pyörittää generaattoria. Näin liike-energiasta syntyy sähköä. KUVA 5 Veden erotus höyrystä perustuu yhteen periaatteeseen, jota varioidaan prosessin eri kohdissa eri tavoin. sa. Kuivattu höyry (piste A kuvassa 5), jossa veden osuus on nykyisin noin 0,01 %, johdetaan korkeapaineturbiiniin (piste B). Korkeapaineturbiinin jälkeen (piste D) höyrypitoisuus on noin 85 %. Tämä höyry johdetaan välitulistimiin putkissa, joissa on vedenerottimet putkimutkissa. Välitulistimen sisääntulossa on lisäksi höyrynkuivain, jotta höyry olisi kuivaa (piste E) tulistuksen alkaessa. Välitulistimen jälkeen (piste F) höyry menee matalapaineturbiinin kautta lauhduttimeen (piste G). Myös matalapaineturbiinin siipivyöhykkeiden välissä tapahtuu veden erotusta. Veden erotus höyrystä perustuu yhteen periaatteeseen, jota varioidaan prosessin eri kohdissa eri tavoin: käännetään virtauksen suuntaa, jolloin vesipisarat pyrkivät jatkamaan matkaansa suoraan ja poistetaan nämä pisarat virtauksesta. Reaktoripaineastian yläosassa on höyrynerotin (kuva 2), jossa on höyryn virtaussuunnassa ensiksi putkimaisia elementtejä (kuva 3), joissa höyry saatetaan kiertoliikkeeseen ja vesi erottuu keskipakoisvoimalla. Höyrynerottimen yläosassa on poimutettuja levypakkoja (kuva 4), joissa höyryn virtaus mutkittelee ja vesi törmää levyihin ja valuu pois. Korkeapaineturbiinin ja välitulistimien välisien putkien mutkissa on siivekkeet, jotka poistavat vettä vastaavalla tavalla kuin em. levypakat. Välitulistimen läpi tulistettava höyry kulkee vaipassa alhaalta ylöspäin. Sen pohjassa virtaus taas saatetaan ensiksi kiertoliikkeeseen ja sitten johdetaan levypakkoihin. Turbiinivyöhykkeiden väleissä vesipisaroita erottuu pienehkö määrä keskipakoisvoiman ansiosta. Joissakin uusimmissa turbiineissa on matalapaineturbiinin viimei- 5 sissä siipivyöhykkeissä ontot ja uritetut johtosiivet, jotka poistavat vettä myös siiven pinnalta. OL1:lle vaihdettiin tämäntyyppiset matalapaineturbiinit vuoden 2010 huoltoseisokissa. OL2:lla vastaava uudistus tehdään tulevan kevään huoltoseisokissa. -
3 KUVA 1 Välitulistimet (412) Päähöryputket (311/413) Reaktori (211) Matalapaineesilämmittimet (441) Matalapaineturpiinit (411) Korkeapaineesilämmittimet (445) Korkeapaineturpiini (411) Lauhdutin (431) Lauhdutin Generaattori (421) Merivesipumput (434) Lauhdepumput (441) Syöttövesipumput (445) Lauhteenpuhdistus (332) OL1 ja OL2 virtauskaavio KUVA 2 KUVA 3 2 KUVA 4 4 23
VOIMAMIES Veteen piirrettyjä viivoja? Voimamies on osin huolestuneena, osin hykerrellen seurannut eduskuntavaaleihin valmistuvaa Suomen kansaa ja sen edustajakandidaatteja. Ennalta ajatellen vaaleista näytti tulevan tavanomaiset ja tylsähköt, kun niistä nyt rakennetaankin demokratian riemuvoittoa. Vai rakennetaanko? Voimamies on kokenut jo merkittävän määrän vaalikampanjoita. Tuntuu siltä, että kerta kerralta kampanja-aika lyhenee, retoriikka kaupallistuu ja keskustelu pintapuolistuu. Nyt vaalitaistoa värittää virkistävän tuntuinen debatti. Politiikasta tulee viihdettä, vaalikeskusteluista uudenlaista reality-tv:tä, jossa miljoonan dollarin asemesta palkintona on neljän vuoden hallitusvastuu. Kansalaisten into politiikkaan saattaa hetkeksi herätä hyvä mutta pelkän puhetaidon varaan vaalimenestystä ei pitäisi jättää. Suomi kaipaa linjaa, ratkaisuja, uutta suuntaa. Pelkät sanakuvat eivät siihen valitettavasti kanna. Kamppailussa äänestäjien sieluista puolueilla on kaksi tehtävää: ensinnäkin on pidettävä omat kannattajat omina eli pidettävä viestit heille sopivina niin etteivät kilpailijat saa heitä puolelleen. Ja sitten pitäisi itse houkutella äänestäjiä kilpailijoilta. Tämä kaksipuolisuus saa puolueet lähestymään ulostuloissaan toisiaan ja politiikan sisällön vaikuttamaan tasapaksulta. Erot puolueiden välillä hämärtyvät. Paitsi ehkä nyt ja aiemminkin. Tätä kirjoitettaessa puolueet eivät olleet vielä juurikaan julkaisseet vaaliohjelmiaan. Voimamies ennakoi, että kevään vaaleissa energia-asiat eivät viimevuotisten suurten energiapäätösten jäljiltä nousse päärooliin. Näppituntumalta Voimamies arvioi, että demareille on tärkeää energian hinta ja sen kautta työpaikat, keskustalle tärkeää on erityisesti uusiutuvan biovoiman edistäminen ja sen tuomat mahdollisuudet. Kokoomus haluaa jatkaa vihreää energiauudistustaan pyrkimällä kohti hiilineutraalia sähköntuotantoa. Perussuomalaisille tärkeää on sähköverojen alentaminen ja Suomen irrottaminen päästökauppajärjestelmästä. Vihreät puolestaan ajavat ennen muuta energiatehokkuusohjelmia. Keskiön valloittavat todennäköisesti kuitenkin talous, Suomen EU-politiikka, hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja rakenteet ja verotus. Hyvä niin. Näistä suurista linjauk sista pitääkin keskustella. Ja siinä sivussa vaalit ovat tietysti myös pääministerivaalit. Voimamies kaipaa politiikkaan arvoja eikä arvokkuuskaan pahasta olisi. Arvokeskustelua Suomen suunnasta, aidoista vaihtoehdoista, arvokkaasti ja asiaa kunnioittaen. Siihen maailmaan reality-tv:n tapaiset kauneuskilpailu-vaalitentit eivät istu. Poliittinen keskustelu on jumittunut jauhamaan yksittäisiä aiheita tohjoksi samalla kun maailma ympärillämme on yhä kompleksisempi kokonaisuus. Voimamies on usein miettinyt, onko politiikan kriisi yhtä lailla vai vielä enemmän poliittisen journalismin kriisi. Vauhtiin ja äksöntäytteisiin toimintaohjelmiin tottuneet suomalaiset äänestäjät saattaisivat ehkä kerran neljässä vuodessa haluta arvokasta arvokeskustelua eri vaihtoehdoista Suomen suunnaksi. - 24