Matkalla: SPLIT Opas odottavalle Status ja ryhti Poechenellekelder Mulle kaikki, heti, NYT!

NRO 5 OIKOSULKU Matkalla: SPLIT Opas odottavalle Status ja ryhti Poechenellekelder Mulle kaikki, heti, NYT! RAVIRATA Taivaallista ruokaa Oikosulku vuosi 2005

TÄSSÄ NUMEROSSA SPLIT! SuperRisto ja kahdeksat sukkahousut 07 Fuksipicnic Fuksipileet Fuksiaiset 23 Pilvessä ei mikään maistu miltään 12 3 Toimitukselta 4 Puhiksen palsta 5 Vieraskynä 6 Lempipaikka 7 Matkalla: Kroatia 10 KE-korner 11 Koutsi 12 Ravirata 14 Gradun kanssa 15 Urheiluruutu 16 Testiyksikkö 18 Opas odottavalle 20 Status ja ryhti 21 Varjoexcu 22 Oikosmenot 23 Ehkä ensi numerossa 24 Menomono 2 oikosulku

TOIMITUKSELTA OIKOSULKU Oikos ry:n jäsenlehti. Toimitus pidättää oikeuden muokata kirjoituksia ja kuvia. Toimittajien sähköpostiosoitteet muodostetaan seuraavasti: etunimi.sukunimi@helsinki.fi Varjostaja Sarjakuvassa nainen makaa sohvalla masentuneena. Toinen toteaa, että eikö olisi aika vaihtaa välillä maisemaa. Seuraavassa kuvassa masentunut nainen on vaihtanut asentoa sohvan toiseen päätyyn. Tänä syksynä Oikos vaihtoi maisemaa Kroatiaan ja minä sohvan päätyä. Jäin katkerana kotiin. En voinut lähteä mukaan, koska olen syksyn töissä eikä tuolla viikolla sopinut lomailla. Jouduin nöyrtymään työelämän edessä. Tiedän, että ulkomaan excun väliinjättäminen on paha virhe. On niin monia asioita, joita en olisi tullut tehneeksi ilman Oikosmatkoja ajanut skootterilla vasemmanpuoleisessa liikenteessä, kylpenyt vesiputouksessa, juonut olutta professorien kanssa Skotlannissa, perehtynyt viskin valmistukseen ja todennut, että kaikki tiet vievät Tescoon. Parasta antia joka kerta on kuitenkin ollut seura, jonka kanssa on ollut pettämättömän hauskaa. Niin taisi olla oikoslaisilla tänäkin vuonna. Vuoden viides Oikosulku on omistettu matkailulle. Splitin-excun lisäksi löytyy opas odottavalle sekä taivaallista lentokoneruokaa. Kotimaan matkailuosastolla pysytään pääkaupunkiseudulla bussinumero 506:n kyydissä sekä urheillaan muuttamalla. Kun en itse päässyt mukaan, lähdin varjostamaan Dysälästä Rysälään ja takaisin. Minilomallakaan ei kannata pitää liikaa tahtia yllä, töissä ehtii kyllä. Usko pois. Kati Nuutinen Chief editor and PR leader Picaset Oy /Helsinki Painosmäärä: 75 Julkaisun koko: 210 x 210 mm Kansikuvat: Elina Piskonen, Kati Nuutinen ja Sini Salovaara TOIMITUSKUNTA Sini Salovaara Managing editor and head of pagination Katri Sääksjärvi Acting chief sub editor and columnist Jenni Lehtisalo Managing socialite and event correspondent Päivi Peltomäki Deputy chief sub editor and nutrition specialist Elisa Niemi Senior consumer economics editor oikosulku 3

PUHIKSEN PALSTA Sinun palstasi ensi vuonna? Oikoksen vaalikokous 30.11. Oikos - the right choice Teksti: K aisa Laalahti Kuva: Sini Salovaara Itse lähdin aikoinaan Oikoksen hallitukseen hieman vahingossa. Osallistuin rivijäsenenä kokoukseen ja ennen kuin huomasinkaan, ehdolla kulttuurivastaavaksi. Tässä pestissä pääsin jyvälle ainejärjestötoimintaan, jonka jälkeen nälkä on vain kasvanut. Kolmen hallitusvuoden varrelta on kertynyt paljon hyödyllisiä taitoja, uusia ystäviä ja ihania muistoja. Syksy kääntyy hyvää vauhtia pimeäksi ja kosteaksi vuodenajaksi. Talvi Helsingissä ei perinteisesti ole ollut ainakaan ennen joulua kovin talvinen. Marraskuussa vihmoo vettä ja on pimeää niin aamulla kotoa lähtiessä kuin jo iltapäivällä palatessa. Tätä mustanharmaata vuodenaikaa tuskin kukaan odottaa innoissaan ja osaa, itseni mukaan lukien sen lähestyminen ahdistaa jo ennakkoon. Oikoksen kalenterissa syksy on kuitenkin vauhdikkainta ja odotetuinta aikaa. Joka marraskuiset Vuosijuhlat tuovat valoa pimeyteen ja piristävät syysmasennuksen synkistämää mieltä. Saa taas pukeutua parhaisiinsa ja nauttia hyvästä ruoasta ja ohjelmasta vielä paremmassa seurassa. Pöytäjuhlissa tutustuminen entuudestaan tuntemattomiin ihmisiin sujuu luontevasti ruoan ja juoman äärellä keskustellessa. Kerran koettuaan vuosijuhlista tulee suorastaan must juttu, jota ei vaan voi jättää väliin seuraavina syksyinä. Toinen mielenkiintoa ja jännitystä herättävä joka syksyinen tapahtuma on marraskuun lopussa lähestyvä vaalikokous. Hallituspaikat avautuvat pian kaikkien uusien ja vanhojen oikoslaisten haettavaksi. Ehdokkaiden nimiä alkaa ilmestyä ilmoitustaululle kunkin eri virkanimikkeiden alle, joista vaalikokous tekee lopulliset valintansa. Uutta hallitusta ja toimihenkilöitä päästään sitten juhlimaan porukalla pikkujoulutunnelmissa. Vanha hallitus voi huokaista tyytyväisenä ja antaa tulevien polvien jatkaa Oikos-toiminnan moottoreina. Oikos oli minulle se oikea valinta, jota en ole päivääkään katunut. Toivottavasti se on tulevaisuudessa sitä myös sinulle. 4 oikosulku

VIERASKYNÄ K i r j o i t t a j a o n u l ko m a i l l a v i i m e v u o d e t t y ö s ke n n e l l y t m a i s e m a - ark k itehti, joka on päättänyt vaiht a a s ä ä n n ö l l i s e t t u l o t o p i n t o t u ke e n j a p u i s t o s u u n n i t e l m a t l a s ka r e i h i n Toinen k ierros Teksti: Ulla S eppänen Kuva: Sini Salovaara Tiedelinja on hieno asia. Se yhdistää minut Viikkiin ja Otaniemeen, kahteen opinahjoon johon nyt kuulun. Sujuvasti määränpäitteni väliä suhaava bussiyhteys vakuuttaa minulle päivittäin, että tekemäni ratkaisut ovat oikeita. Muuten kahdeksan vuoden opiskelu ja jo tehty tutkinto saattaisivat tuntua riittävältä ja sitä voisi helposti sortua kyseenalaistamaan valintojensa mielekkyyttä. Mutta kun liikkuminen on tehty näin vaivattomaksi, siihen on oltava syy. opiskelu vaan ei olekaan enää ihan sellaista kun miksi sen muistin Seuraavat pari vuotta olen taas perusopiskelija. Päätin pistää elämäni uusiksi, vaihdoin uran maisema-arkkitehtina kuluttajaekonomian opintoihin. Harva ymmärtää miksi ja varsinkin laskareissa istuessani, pohdin itsekin valintani mielekkyyttä. Ei ole helppoa palata työelämästä opiskelijaksi. Olen silti luvannut itselleni etten pohdi liiaksi tulevaisuutta, vaan keskityn nyt opiskelemaan. Opiskelu vaan ei olekaan enää ihan sellaista kun miksi sen muistin. Ensimmäisellä viikolla istuin luennoilla hämmentyneenä. Tilojen ja tekniikan hienous teki minuun vaikutuksen. Jos joku luulee, että tulevaisuuden arkkitehteja koulutetaan yhtä huippumoderneissa tiloissa, kuin mitä he sitten myöhemmässä elämässään piirustuspöydältään ulos suoltavat, niin tervetuloa tutustumaan Otaniemeen! Minulla on teille yksi sana, infokeskus. Sehän on ihan mieletön. Salien akustiikka on kohdallaan, värimaailma hillitty, luennoitsijoilla on mikrofonit, laserpointterit, pelit ja vehkeet ja tekniikka toimii ja ennen kaikkea sitä käytetään. Ja sitten joku luennoitsija vielä menee kertomaan, että muualla on jo käytössä dokumenttikamerat eikä piirtoheitinkalvojakaan enää tarvita. Olen äimistynyt ja tunnen itseni vanhaksi. Sitten, kertoisiko joku minulle miten yliopistoluennoilla pitää käyttäytyä?! Minä kun olin tottunut siihen, että luennoille mennään ajoissa tai ei ollenkaan, penkkirivit täytetään keskeltä reunoille päin ja luennoilla istutaan hievahtamatta siihen asti kunnes luennoitsija lopettaa, vaikka luento kestäisikin puolituntia tai tunnin ilmoitettua pidempään. Mutta näin ei tunnuta tekevän Viikissä. Luennoille saapuessani jokaisen rivin päässä istuu opiskelijoita, jotka tukkivat kulun rivin keskelle, joka on aina tyhjä. Epäilen että tähän on jokin käytännön syy, jota en itse ole vielä havainnut. Tunnen jääväni jostakin paitsi samalla tavoin, kun siitä mihin opiskelijoilla on kiire sillä sekunnilla kun kello lyö varttia vaille. oikosulku 5

Toisaalta luentoilmoittautumisten ja tenttimateriaalin lataamisen moninaisista sokkeloista olisin jäänyt mieluusti ulkopuolelle. WebOodin funktion minä vielä jotenkin käsitän, mutta sitten on WebCT ja luentomateriaalia saa hakea vielä erinäisiltä kotisivuilta ja printattuina mapeista, joiden löytäminen on ihan oma hommansa. Tiedonhaku näyttää muutenkin tiedemaailmassa olevan aika iso juttu. Olen aina ihmetellyt kuka niitä kaikkia hakupalvelimia tarvitsee, joita kirjastonsivuilta löytyy pilvin pimein. Käytyäni tiedonhaku verkossa perehdytyksen ymmärrän, tai ainakin minulla on eväät ymmärtää. Vaikka paljon on muuttunut, yksi asia on pysynyt entisellään: opiskelijoiden ajankäyttö. Luennoilla käydään jos jaksetaan kahvitauolta lähteä, harjoitustehtävät tehdään viimetingassa, jos ollenkaan ja palautuspäiviä venytetään mikäli mahdollista. Yhteenkään tenttiin en ole vielä lukenut, joten vielä tietoni niihin valmistautumisesta perustuu huhupuheisiin, mutta luulenpa että viimeisen yön tankkaamiseen siinäkin päädytään. Sitä lupaa itselleen, että kun toisen mahdollisuuden saa tekee asiat ajallaan, mutta nopeasti sitä ajautuu vanhoille urilleen, nukkuu pitkään, katsoo päivällä televisiota ja tapaa iltaisin työssäkäyviä kavereita. Sitä se on se iki ihana akateeminen vapaus, olkoonkin että se tuntuu kukkarossa, on se kyllä kivaa kun saa tehdä hommia silloin kun huvittaa, omalla aikataululla ja omaksi hyödyksi. Laura tyk k ää lueskella lehtiä infossa Lempipaik k a Teksti: K atri Sääksjär vi Kuva: Laura Antila Laura Antila aloitti ravitsemustieteen opinnot vuonna 2000. Nyt opinnot ovat loppusuoralla, sillä Laura on gradua vaille valmis. Laura tekee graduaan ravitsemustieteen osaston laboratoriossa ja hänen aiheensa liittyy paksusuolen syöpään. Sivuaineena Lauralla on biokemia. Sen hän valitsi lähinnä graduaiheensa takia, sillä labrassa työskentely vaatii tietoa ja taitoa. Biokemia on ollut Lauran mielestä hyvin mielenkiintoista. Ennen gradun teon aloittamista Laura oli puoli vuotta vaihdossa Ranskassa. Opiskeluvuosiin on vaihdon lisäksi mahtunut paljon muutakin. Pari vuotta sitten Laura oli Oikoksen hallituksessa liikuntavastaavana. Kaupungilla liikkuu huhu, jonka mukaan Lauralta sujuu nykyisin tenniksen lisäksi rugby. Vaikka hallitusvastuu on jo Lauran harteilta siirtynyt muille, on hän edelleen silloin tällöin mukana Oikoksen tapahtumissa. Laura on gradunsa takia Viikissä lähes joka päivä, joten lempipaikkojakin on useita. Pienen pohtimisen jälkeen Laura kuitenkin nimesi lempipaikakseen Infotalon kahvilan. Jos gradua tehdessä jää luppoaikaa, on se rattoisinta viettää kahvilassa lehtiä lueskellen ja kahvia nautiskellen. 6 oikosulku

MATKALLA SPLIT K roatia Teksti: Elisa N iemi Kuvat: Elina Pisk onen Maanantaina syyskuun 5. päivänä kasa oikoslaisia aloitti seitsemän päivän matkan Kroatian Splittiin. Matkassa oli odotuksen tuntua, varsinkin kun matkapäivään kuuluu välilasku tylsällä Budapestin lentokentällä. Oikoslaisille matkan ajankohta sopi mainiosti: kurssit eivät olleet vielä alkaneet ja Splitissä oli pahin turistikausi ohi. Mukavaa oli, että pystyi vielä viikon jatkamaa kesää eikä Splitissä ollut enää liian kuuma auringossa. Saapuminen lopulta Splittiin vei kuitenkin mielen hetkeksi matalaksi, koska taivas oli tumma, ja nuhjuinen Splitin kaupunki oli sadekuurojen vallassa. Rohkeasti lähdimme kuitenkin illalla tutustumaan kaupunkiin syömään jotain muuta kuin koko päivän saatuja sämpylöitä. Viikon aikana teimme monenlaisia aktiviteetteja ja olimme tyytyväisiä yhdeksän hengen ryhmäämme, joka mahdollisti helposti yhdessä tekemisen. Tiistaina rentouduimme rannalla ja odottelimme Timon saapumista mukaamme. Keskiviikkona aloitimme aamun tunnin kävelyllä paikalliseen oluttehtaaseen, jonka toimitusjohtajalla ja kehityspäälliköllä oli ihmettelemistä ryhmämme kokoonpanossa (lue: seitsemän naista ja kaksi miestä). Vierailusta lähdimme kuitenkin viisampina ja neljän tölkin keissit kantamuksina. Päädyimme 45 minuutin hikisellä bussikyydillä Trogirin kauniiseen kylään ja vietimme siellä loppupäivän ihastellen kulttuuria, ihmisiä, ruokaa ja juomaa. Vessakulttuuri on Kroatiassa kehittyneempää kuin muissa perinteisissä etelän kohteissa. Toki yksi reikä lattiassa vessa löydettiin bussiasemalta, jonne elämyksiä halunneet oikoslaiset kävivät helpottumassa. Kylän kujilla tuli tutuksi myös Timon aloitimme aamun tunnin kävelyllä paikalliseen oluttehtaaseen maailman nopein shortseihin vaihto. Torstaina lähdimme saarimatkalla, joka oli kokemuksen arvoinen. Pienellä keltaisella Twingolla ja kolhitulla sinisellä Daewood Leganzalla kiersimme saarta oman mielemme mukaisesti pysähtyen välillä syömään, uimaan tai tupakalle. Jännitystä oli takaisin kaupunkiin ajaessa, kun poliisi pysäytti ja yritti antaa sakkoja (n. 50 euroa) valoitta ajamisesta. Perjantaina tutustuimme Splitin paikalliseen taloustieteen laitokseen, jossa mukavat opiskelijapojat kertoivat opiskelijaelämästään ja esittelivät meille rakennusta tietokone varusteltuine luokkahuoneineen. Hauskaa oli kaikilla - varsinkin, kun dekaani erehtyi luulemaan meitä ruotsalaisiksi! oikosulku 7

MATK ALLA Muuten saimme päivän aikana aimo annoksen lisää tietoa Kroatiasta ja esimerkiksi kroatialaisten suhtautumista EU:n jäsenyyteen. Illalla lähdimme baariin juhlimaan Kaisan syntymäpäiviä ja nukkumaan pääsimme vasta kun kello oli jo viisi eikä baarissa vieläkään ollut tullut pilkkua Lauantaina kävimme ostoksilla Splitin vanhassa kaupungissa. Yleisin liike katukuvassa tuntui olevan hääpukuliike, mutta turistit tulevat hakemaan Splitistä myös kenkiä, laukkuja sekä koruja. Moni meistä ei kello oli jo viisi eikä baarissa vieläkään ollut tullut pilkkua varsinaisesti ostanut matkamuistoiksi kuin pyyhkeitä, kenkiä ja laukkuja, mutta ruokaa senkin edestä. Kannattaa tutustua perunaklimppeihin tai oliivitahnaan tai grappaa muistuttavaan Travadica juomaan. Viimeisenä iltana vietimme romanttisen illallisen serenadeineen ihastuttavalla vanhan kaupungin kujaravintolassa ja rohkeimmat uskaltautuivat nauttimaan risottoa simpukoilla tai muilla merenherkuilla. Samalla kiitimme Ristoa onnistuneesta matkanjohtamisesta lahjoittamalla hänelle lahjaksi SuperRisto-paidan, joka kuvaa hyvin Riston kestämistä tämän hameporukan kanssa. Matkan oivallukset, opetukset ja jatkotutkimusehdotukset 1. Päätettiin järjestää seuraavan vuoden sisään graduloma ja Itäblokin bileet. 2. Kun nainen puhuu konditionaalissa mentäisiinkö, se tarkoittaa, että lähdetään VÄLITTÖMÄSTI. 3. Tonnikalaspagetti voi näyttää jauhelihakastikkeelta. 4. Nakkikioskin ateria on älyttömän halpaa ja maistuvaa! 8 oikosulku

Kyllä Kroatiaan! vessat parempia kuin Kreikassa tai Turkissa halpa hostelli 11e/yö ja huoneen taso yllättävän hyvä paikallisten englannin taito hyvää hintataso sopiva opiskelijalle ostettavaa: laukkuja, kenkiä, rihkamaa ja pyyhkeitä yliopiston ruoka parempaa kuin Unicafessa hyvää ruokaa ja merenantimet todella halpoja Suomen hintoihin verrattuna matkan aikana bongattiin ainoastaan kaksi muuta suomalaista! Ei Kroatiaan! näköjään kortin peluu bikineissä rantabaarissa on kiellettyä kaupat menivät lauantaina kiinni puolelta päivin, jonka jälkeen tuliaisia voi ostaa vasta seuraavana maanantaina. kuudesta lomapäivästä satoi kolmena päivänä kausi oli ohitse ja osa liikkeistä oli jo sulkenut tältä vuodelta ovensa viikonloppuna oli ajoittain ruuhkaa - varsinkin italialaisten turistien vuoksi paikallisten englannin taito ajoittain huonoa: tilaa tiskillä GT ja saat eteesi Kent-tupakkarasian Kolme suosituinta olutta Kroatiassa Ozujsko, 5.2% lager Ulkonäkö houkutteleva, vaalean keltainen. Kuohunta sopivaa ja oluen ensituntuma on pehmeän voimakas. Maun loppu on terävämpi jopa kaljamainen ja viipyy pitkään kielen takaosassa. Arvosana 7. Ozujsko 5.2% Special Ulkonäkö tummahko. Olut muuten kuohuisa ja muistuttaa suomalaisia oluita viljavuudellaan. Rennon maukas slaavilainen olut ja jälkimaku pitkä. Sopisi hyvin perjantain aloitteluolueksi. Arvosana 6. Karloacko 5.4% Svijetlo lager Oluen väri tumman kullanruskea. Maku laimeaa Lapinkultaa muistuttava, loppu maku terävä, jossa jokseenkin muovisen teollinen sivumaku. Arvosana 6. oikosulku 9

KE-KORNER Pa l s t a l l a kä s i t e l l ä ä n a j a n ko h t a i s i a kuluttaja- ekonomiaa liitt y viä aiheita Mulle k aik k i, heti, nyt! Teksti ja kuva: Sini Salovaara Ensin tuli pesukone. Sitten tuli leivänpaahdin, digiboksi ja voileeverhot, sohvaryhmä, auto ja asunto. Tuli lapsia ja niille kännykät. Lopulta tuli kirje kotiin ja vähän ajan päästä toinen, viimein itku ja kulutusluottovetoinen maailman loppu. Kulutuskäyttäytyminen Suomessa on muuttunut. On pankki- ja luottokortteja, lainoja ja kauppojen omia luottotilejä. Ostaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa, eikä näin petollista. Ennen kotiaan perustavat haalivat sukulaisilta vanhoja kirjahyllyjä ja pesukoneita. Ostaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa, eikä näin petollista. 70-luvulla syntyneet sen sijaan haluavat kaikki huonekalut ja kodinelektroniikka uutena heti mukaan. Ajattelu, että säästetään ensin ja sitten ostetaan, on jo osalle nuorista vieras. Kulutusluotot tarjoavat mahdollisuuden hankkia naisten lehtien täydellisen kodin vaikka tänään. Kulutusluottoa seuraa yleensä toinen, asuntolainaa autolaina. Takuu-Säätiössä työskentelevän kuluttajaekonomian opiskelija Elina Piskosen mukaan kulutusluottoja ottaneiden kotitalouksien tilanne pysyy yleensä jotenkuten hallinnassa niin kauan, kun isoja muutoksia kotitalouden tuloihin ei tule. Äärirajoillaan oleva talous heilahtaa helposti nurin, jos esimerkiksi pariskunnasta jompikumpi jää työttömäksi tai kotiin hoitamaan lapsia, Piskonen toteaa. Toivotonta tilannetta yritetään yleensä korjata aluksi omin avuin esimerkiksi lainaamalla sukulaisilta, ystäviltä tai naapureilta tai ottamalla toinen kulutusluotto. Korkeakorkoinen kulutusluotto tuo vain hetkellisen helpotuksen, yleensä se kuitenkin vain pahentaa tilannetta, Piskonen huokaa. Parempana selviämiskeinona Piskonen pitää yhteyden ottamista velkojiin ja maksusuunnitelmien tekemistä heidän kanssaan. Jos ei pysty maksamaan laskua, on aina parempi ottaa yhteyttä suoraan velkojaan ja kertoa tilanne, kuin jäädä odottamaan seuraavaa maksumuistutusta. Velkaongelmien kanssa painiva voi myös ottaa yhteyttä joko jokaisen kunnan tarjoamaan kunnalliseen talous- ja velkaneuvontaan tai soittaa esimerkiksi Takuu-Säätiön ylläpitämään Velkalinjaan. Siinä vaiheessa, kun ihminen ottaa yhteyttä Takuu-Säätiöön, hätä on yleensä jo suuri. Piskosen mukaan rankinta onkin ihmisten epätoivon kohtaaminen. Kulutusluottojen aiheuttama taloudellinen umpikuja saattaa aiheuttaa niin syyllisyyttä, stressiä, unettomia öitä, mielenterveysongelmia kuin sosiaalisia ongelmiakin. Itsemurha-ajatukset- 10 oikosulk u

kaan eivät ole kovin harvinaisia. Elina Piskosen muistuttaa, että kulutusluottokierteeseen joutujia mahtuu jokaiseen ikäryhmään, parikymppisistä nuorista mummoihin ja vaareihin. Velkaantuminen ei ole opiskelijamaailmassakaan vieras asia. Usein rahat on loppu ennen seuraavaa opintotukea ja uusien silmälasien hankinta kirpaisee kovaa. Pikalainat vanhemmilta, sisaruksilta ja kavereilta ovat nopea tapa rahoittaa hetken kriisiä, mutta kulutusluototkaan tuskin ovat outoja tuttavuuksia opiskelijoillekaan. Harva opiskelija rahoittaa elämistään matalakorkoisella opintolainalla, joka saattaisi useille olla se Järkevämpi Vaihtoehto. Velkatutkija Elina Piskonen työskentelee ja tekee graduaan kulutusluotolla ylivelkaantumisesta Takuu-Säätiölle. Se on valtakunnallinen sosiaalialan järjestö, joka auttaa taloudellisessa kriisissä olevia kotitalouksia velka- ja maksuvaikeuksien ratkaisemisessa. KOUTSI Sohvaryhmä kiikarissa? Tarvitsetko kipeästi lennot New Yorkiin tai sen hemmetin hyvännäköisen vaaleanpunaisen nahkatakin? Ei hätää. Koutsi kertoo, miten rahoitat yllättävät/pakottavat mielihalusi. Googlaamalla hakusanaa kulutusluotto osumia kertyy napakat 580. Suuri osa niistä on luotontarjoajia. Saat pikalainaa tekstiviestillä tai laittamalla autosi vakuudeksi. Vähän ekstraa elämääsi tipahtaa tilille jopa 15 000 euroa ilman vakuuksia ja takaajia. Hetilainaa saat helposti ja nopeasti. Luoton myöntäjät lupailevat mutkattomuutta, juostavia ehtoja ja jopa 12 vuoden maksuaikaa. Kyllä on hienoa. Jos tilanteesta muodostuu tukala ja laskun maksu viivästyy, on hyvä tietää miten viivästys- ja perintäkulut syntyvät: Kuluja kertyy tässä järjestyksessä: viivästyskorko, viivästys- tai muistutusmaksut velkojalle, perintätoimiston perintäkulut, tuomioistuimen käsittelymaksut, velkojan oikeudenkäyntikulut ja lopuksi vielä ulosottomaksut. Ei silti hätää. Laskunmaksua helpottamaan voi aina ottaa toisen kulutusluoton. Velk atutk ija Elina Piskonen antaa k ulutusneuvontaa ystävälleen Takuu-Säätiön velkalinja, puh. 0800 9 8009 oikosulk u 11

RAVIRATA Palstalla ravitsemustieteen opiske - l i j a t t e s t a a va t o m a a s i s ä i s t ä a s i a n - t u n t i j u u t t a a n Taivaallista ruok aa Teksti: Päivi Peltomäk i Kuva: Pete Valve Kun päätät lähteä matkalle mietit kenties ensin sopivaa matkakohdetta, sitten etsit sopivan hintaista yhtiötä, joka sinut kuljettaa unelmiesi lomalle tai vain lomalle. Jotkut saattavat yhtiötä varatessaan ajatella turvallisuutta mutta harva tulee ajatelleeksi palvelutasoa saatika sitten ruokaa. Ajatukselle lentokoneruoasta kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus, yhtiöt kun eivät ole aivan yhdenvertaisia asiassa. Taannoin 14 lentoa viiden viikon aikana lentäneenä lentokoneet, -kentät ja lentokoneruoka tulivat liiankin tutuiksi. Eräät päivät elin pelkällä lenokone ja kenttäruoalla, joten turhankin paljon tarmoa tuli tuhlatuksi eri yhtiöiden vertailuun. Reissun aikana tuli lennettyä kotoisella Finnairilla, Australialaisella Quantasilla, Etelä-Amerikkalaisella Lanilla Makua ei vain ollut. Piste. (LanChile ja LanPeru) sekä American Airlanesilla. Kaikki nämä yhtiöt kuuluvat Oneworldiin, joten tietyt kriteerit ovat samoja ja palvelullakin kai täytyy olla joku taso. Voisi kuvitella että Finnair, siniset siivet, illaksi kotiin ja kaikkea muuta, vetäisisi maton muiden pyörien alta, mutta näin ei voi parhaalla kotiinpäinvetotaidollakaan väittää. Ruoka tarjoiltiin ilmeettömästi, lähestulkoon hissukseen eikä vaihtoehtoja ollut. Itse ruoka oli herkullisen näköistä, salaatti rapeaa ja raikasta, ruokailuvälineet tukevat ja kalja kylmää. Mutta mutta, ruoka ei maistunut yhtään miltään. Ei siis miltään. Edes sen kaunis ulkonäkö ja oletettavasti hyvät raaka-aineet eivät kyenneet huijaamaan kokenutta konkaria. Makua ei vain ollut. Piste. Kaiken kukkuraksi jäkiruoaksi tarjottiin vain suklaata ja tee oli kitkerää ja haaleaa. Plussaa Finnair tosin saa kosteuspyyhkeestään ja lautasliinankiinnityspyykkipojasta. Jos ei Finnair vakuuttanut, niin ei sitä tehnyt myöskään Lan. Palvelu oli ailahtelevaa, toisin kuin Finnairilla tasaisen vaalean sinistä. Joillakin lennoilla oikein nautti lentämisestä ja emojen paapottavana olemisesta, toisilla taas sai palvelua oikein pyytää. Ruoan kanssa oli sama. Toisinaan maukasta ja runsasta, toisinaan vain sandwichiä ja muffinsia. Plussaa ruokavaihtoehdoista, juoman tarjoamisesta yhdessä ruoan kanssa sekä hedelmäkiposta aamiaisella. Ehdoton rimanalittaja oli AA, tutkimustietoa on hatarasti tosin vain yhden lennon verran. Aamulla seitsämältä lähteneellä, noin viiden tunnin lennolla tarjottiin vain maksullista aamiaista. Kinkkucroissantin sai edulliseen neljän ja snack-boxin kahden ja puolen euron hintaan. Juomaa sentään 12 oikosulk u

ilmaiseksi eikä siinä pihistelty. Palvelukaan ei päätä huimannut, sillä lentoemot kihisivät enemmän keskenään kuin palvelivat matkustajia. Näistä kohtalaisista ja hieman huonommista suorituksista päästäänkiin testin voittajaan, Quantasiin, joka palvelun tasollaan ja tasaisuudellaan voitti kilvan ylivoimaisesti. Jokaisella aterialla sai valita kahdesta vaihtoehdosta,ruoat olivat herkullisen näköisiä ja makuisia sekä reilunkokoisia ja lyhyilläkin lennoilla oli kunnon tarjoilu - ja aina myös jälkiruokaa. Myös palvelu oli miellyttävää ja asiantuntevaa. Kaiken kaikkiaan tuli olo, että matkustajasta huolehditaan aina, oli tilanne mikä tahansa, eivätkä iänikuiset säästöt ja kiire eivät näkyneet Quantasin lennoilla mitenkään: vieläkin jaettiin nyssykkä, joka sisälsi sukat, silmälaput, korvatulpat ja avainlenkin, ja myöhästymisistä tiedotettiin saman tien, jos tilanne muuttui. Et ehkä vielä uskalla jättää lentoyhtiön valintaa pelkän ruoan varaan, mutta kehoitan sinua tarkkailemaan saamiasi aterioita. Arvioimalla ja pisteyttämälläruoka-annokset saat mukavaa puuhaa lennoille, joilla muuten on tapana kestää liian kauan, kun tekeminen loppuu kesken. oikosulk u 13

GRADUN K ANSSA K i r j o i t t a j a p ä ä t t i a l u n p e r i n l a i t t a a g ra d u n ka s a a n p u o l e n v u o d e n t i u - kassa aikataulussa. S arjassa seura - t a a n t u n n e l m i a p r o s e s s i n a i ka n a. Lok akuu 05 Teksti: K atri Sääksjär vi Kuva: Sini Salovaara Viimeksi tätä juttua kirjoittaessani lupasin itselleni, että ahkeroisin myös kesällä gradun kimpussa. Täytyy tunnustaa, että se lupaus tuli kyllä rikottua. Kesän jälkeen gradun ääreen palaillessani olin hieman hämmästynyt siitä, etten ollut kyennyt kesän aikana saamaan enempää aikaiseksi. Miten tämä kesä näin nopeasti meni? Aluksi minua harmitti kovasti, etten ollut pysynyt aikataulussani. Mutta ehkä loppujen lopuksi olikin vain hyvä, että pidin hieman lomaa gradun teosta. Ja tiesinhän jo etukäteen, että kesätöideni ohella tuskin jaksan mitään ihmeitä tehdä gradun eteen. Takana on hyvä kesä. Kesätöissä oli mukavaa, ja terasseilla ja festareillakin tuli käytyä. Nyt syksyllä sain taas aloittaa gradun teon vaikka kuinka tekisin töitä, niin edelleen tunnun olevan samassa pisteessä uusin voimin, joten turha siis harmitella tai katua mitään. Tosin gradun teko ei ole vielä ihan täyteen vauhtiin päässyt, sillä jatkoin kesätyöpaikassani osa-aikaisia hommia vielä parin kuukauden ajan. Nyt graduni loppuvaihetta lähestyessäni olen törmännyt ongelmaan nimeltä loputon gradu. Minusta tuntuu, että jo pidemmän aikaa olen voinut sanoa gradutyöni olevan mukavasti yli puolenvälin. Mutta vaikka kuinka tekisin töitä, niin edelleen tunnun olevan samassa pisteessä, suunnilleen siinä puolivälissä. Aina kun luulen, että loppu alkaisi jo häämöttää, niin eteen tulee taas uusia asioita, joita en aikaisemmin ollut osannut edes ottaa huomioon. Kuvittelisin, että ongelma on tuttu muillekin graduntekijöille. No, en aio vielä murehtia loputtoman gradun ongelmaa. Luulisin ongelman olevan paljon ajankohtaisempi sitten kun gradu on siinä vaiheessa, että se on oikeastaan jo valmis, mutta vielä kaipaa vielä vähän hiomista ja vielä vähän ja jos vaikka kirjoittaisin tuon kappaleen kokonaan uudestaan Minulla on vielä paljon tehtävää, ennen kuin graduni on tuossa pisteessä. Jos nyt sattuisi käymään niin, että kirjoitan tätä gradupäiväkirjaa vielä vuodenkin päästä, niin tulkaa joku ihmeessä muistuttamaan minua, että johonkin se raja on vedettävä. 14 oikosulk u

URHEILURUUTU Kympin tytön laatik kojumppa Teksti: Jenni Lehtisalo Kuva: K ati Nuutinen Koska yliopistoliikunnan nettivarauspalvelu on taas takkuillut ja salilla on kuitenkin tungosta, kannattaa suosia paljon puhuttua hyötyliikuntaa. Ideahan on kaikille tuttu ja yksinkertainen: yhdistä huvi ja hyöty, lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Koulumatkojen kävely tai kaverin luokse pyöräily on kuitenkin jo hieman vanhanaikaista, joten mieli tekisi kokeilla jotain uutta...tässä se tulee: muuttaminen. Puolen vuoden aikana kolme muuttoa kokeneena voin vakuuttaa, että se toimii mitä tehokkaimpana treenauksena! Ajoitus on tärkeää. Muutto alkaa noin kahta viikoa ennen muuttopäivää. Ensin aloitellaan varovasti: hankitaan laatikoita, kannetaan niitä tyhjänä vanhaan kotiin. Pikkuhiljaa siirrytään pakkamiseen, joka kestää vaiheittain aina h-hetkeen asti. Peruskuntoa on hyvä pitää yllä siirtelemällä laatikoita paikasta toiseen asunnon sisällä. Muutto myös jatkuu muutamia viikkoja jälkikäteen. Lopuksi aloitustoimenpiteet toistetaan päinvastaisessa järjetyksessä, jotta palautuminen tavalliseen elämään ei ole liian raju. Ihanteellinen ajoitus olisi siis muutto noin 5 viikon välein, jolloin huippukunnon saavuttamista tukeva lepojakso ehditään pitää muuttokausien välissä. Alkuun kannattaa muuttaa soluhuoneita tai yksiöitä, mutta harjoituksen myötä on mahdollista edetä aina omakotitaloihin asti. Yksinkertaisimmillaan muutto sisältää nostamista ja kantamista. Toivottavaa on kuitenkin muuttaa kerrostalossa, jolloin mukaan saadaan myös kiipeämistä. Ihanteellisia ovat hissittömät talot tai taloyhtiöt, joissa hissin käyttö tavarankuljetukseen on kielletty. Muuttaminen ei ole myöskään pelkkää raakaa voimaa: auton pakkaaminen auttaa kehittämään loogista ajattelua ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Lisähaasteita tuovat hetket, jolloin sinun tarvitsee kaivaa avain taskusta vaikka kannat molemmin käsin painavaa laatikkoa. Tunnollinen hyötyliikkuja ei tietenkään saa unohtaa venyttelyä. Tässä suhteessa ihanteellisia ovat vanhat talot, joissa on korkeat huoneet. Esimerkiksi lamppujen kiinnittäminen kattoon TAI verhojen ripustaminen muutuu haastavaksi heti, kun korkeimmallakin keittiöjakkaralla seistessäsi huomaat muutaman tuuman ilmaa sormenpäidesi ja katon välissä. Siitä alkaa harjoitus: jospa pystyisin kurkottamaan vielä vähän ylemmäs..ja vielä vähän.. astangajoogaaa muituttavaksi kestävyysurheiluksi tämä muuttuu, jos lopulta yletyt vaikkapa tavoittelemasi sokeripalaan. Pystytkö pitämän asentosi niin kauan, että johdot on kiinnitetty? Ja lopulta: vakuutan, että muuttaminen myös toimii! Uusimman session aikana syön reilun pellillisen marjapiirakkaa, kolmisen litraa jäätelöä, kilon verran erilaisia karkkeja, puolitoista kiloa suklaata, muutaman pizzan ja nauttineeni lisäksi erilaisia muita pikku välipaloja tarpen mukaan. Paino ei ole noussut kiloakaan! oikosulk u 15

TESTIYKSIKKÖ Pa l s t a l l a o i ko s l a i s e t t e s t a a va t u u s i a t u o t t e i t a j a ilmiöitä. K irjoittaja omaa riippuvuussuhteen belgialaiseen suk laaseen, lisäksi hän onnistui ostam a a n 6 t u n n i n B r y s s e l i n v i e ra i l u n a i ka n a 2, 5 kg s u k l a a t a va i n i t s e l l e e n. Vinkki: Älä koskaan osta valmiiksi pakattuja, jos voit valita itse. Se on puoli nautintoa Suk laan sy vin olemus Teksti ja kuvat: K ati Nuutinen Olen aina pitänyt suklaasta, mutta syvempi suhteemme alkoi viisi vuotta sitten. Se ei alkanut Belgiasta, maailman parhaasta suklaamaasta, kuten monet minut tuntevat luulevat. Vähitellen pahentunut riippuvuus suhteeni alkoi Australiasta. Kun Kitkat chunky oli parasta mitä kaupassa tarjottiin, meinasi tulla itku ja ymmärsin, etten tule toimeen ilman suklaata. Fazerin sinistä kuule usein kehuttavan maailman parhaaksi suklaaksi. Niin voi luulla, jos ei tiedä paremmasta. Päädyttyäni Belgiaan au pairiksi ymmärsin enemmän. Löysin maailman, jossa ei ole vain erilaisia suklaalevyjä, vaan sanatonta makeutta pieninä konvehteina. Tässä siis täysin subjektiivinen näkemykseni belgialaisten suklaiden parhaimmistosta. Côte d Or Pala taivasta, joka valkoisin hansikkain sinulle pakataan. Suklaalevyjen kruunamaton kuningatar. Tekee kaikenlaisia levyjä: tummaa suklaata, maitosuklaata, valkoista suklaata, täytesuklaata. Suklaan laatu erinomainen levysuklaaksi ja kaakaon osuus huomattavan suuri erityisesti tummien suklaiden ystävälle. Saatavuus Suomesta: Omia suosikkeja erityisesti orange noir, kaikki pähkinäversiot sekä jotain mitä en muilla ole nähnyt: tummaa suklaata ja manteleita. Heikkoa Kamppiin avatussa Kaakaopuusuklaakaupassa on tarjolla joitakin makuja korkeaan hintaan. Ja jos tiedät muita paikkoja, kerro heti. Kannattaa bongailla kansainvälisiltä lentokentiltä ja Keski-Euroopasta. Kun löydät, osta useampi levy. Guyllian Suurin osa tietää Guyllianit, kun puhutaan belgialaisesta suklaasta, ne merihevoset ja simpukat. Makea ja täyteläinen pähkinäsisus. Niitä joulun parempia rasioita pandojen joukossa. Saatavuus Suomesta: Hyvä. Lähes kaikkien isompien tavaratalojen ja markettien valikoimissa. Ainakin kopioita, jotka usein varsin hyviä nekin. Neuhaus The suklaavalmistaja Belgiassa, ainakin flaaminkielisten mielestä. Suklaan laadun sanotaan olevan paras. Mene ja tiedä, kyllä se Godivakin pirun hyvää on. Erityisesti käsintehdyt konvehdit ovat se juttu, johon belgialainen suklaakulttuuri kulminoituu. Pala taivasta, joka valkoisin hansikkain sinulle pakataan. 16 oikosulk u

Saatavuus Suomessa: Kohtalainen. Stockmann myy valmiiksi pakattuina ja Unioninkadulla on myös oma myymälä, josta voit valita henkilökohtaisesti suosikkisi pakettiin. Samaa palvelua tarjoaa Cafe Ekberg. Godiva Ranskankielisen Belgian Neuhaus. Saatavuus Suomessa: Ei ole tullut vastaan. Brysselin virkamiesvierailulla kannattaa siis santsata. Leonidas Käsintehtyjä konvehteja myös. Suklaan/kaakaon laatu millin heikompi kuin Godivalla ja Neuhausella, mutta vetää sanattomaksi edelleen. Hinta-laatu on näillä kohdallaan, sillä ovat hieman huokeampia kuin edellä mainitut. Saatavuus Suomessa: Parantui Kampin keskuksen avauduttua. Sillä pieni Kaakaopuu-suklaaliike toimii Leonidasin maahantuojana. Aina ei tarvitse ostaa paljon, sillä kaksikin konvehtia piristää kummasti päivää ja paketti on söpö. Erikoisuutena Leonidas-irtojäätelöä, on meinaan suklaan makua.. Suosittelen myös Tampereella käydessä Pientä suklaapuotia tuovat maahan jonku pienen belgialaisen perheyrityksen suklaita. Lahjaksi voi viedä muutaman rakkaudella valitun konvehdin, muutenkin kuin ystävänpäivänä oikosulk u 17

OIKOSOPAS O p a s o d o t t a va l l e o n j o ka i s e n i t s e ä ä n k u n n i o i t t a va n m a t ka i s i j a n p e r u s t e o s siitä, kuinka selvitä 10+ tuntia lento - ke n t ä l l ä. Opas odottavalle Teksti ja kuva: Päivi Peltomäk i Jos sinulle sattuu niin ikävästi, että matkustaessasi ulkomaille joudut viettämään tuntikausia lentokentällä, seuraavista neuvoista voi olla sinulle hyötyä: 1. Varmista matkakumppanin mukanaolo ja laatu. Matkakumppanilla en välttämättä tarkoita toista henkilöä, vaikka sekin käy, vaan pehmolelu, kirja, korvalaput, peli tms. kelpaa myös hyvin kunhan varmistat kumppanisi pitkäaikaisen käyttökelpoisuuden. Et halua pelata samaa peliä kymmentä tuntia yhtä mittaa. 2. Huolehdi hyvän kyttäyspaikan saamisesta äläkä luovu siitä mistään hinnasta. Hyvä paikka sijaitsee keskellä ihmisvilinää (ellet halua nukkua) ja toimintaa, lähellä ruokapaikkoja, kauppoja ja tietysti vessoja. 3. Älä ryntää ruoan kimppuun heti ensimmäisenä. Käytä aikaa erilaisten vaihtoehtojen tutkimiseen ja mieti mitä todella haluat syödä. Vaihtoehdot saattavat olla keskenään hyvinkin erilaisia tai samanlaisia joten suin päin syömiseen syöksyminen ei ole kannattavaa. Lisäksi saat aikaasi kulumaan ruoka-aikaa odotellessa ja kun tuo aika viimein koittaa, olet taas pari tuntia lähempänä lähtöä. 4. Jos mahdollista, tutki ympäristöäsi. Kiertele kaupoissa ja tutki tarkoin niiden tarjoamat mahdollisuudet, ostopakkoa ei ole. Kaupoista voit saada inspiraatioita ylimääräisen ajan hyödyntämiseen. Voit myös opiskella eri lentokonemerkkien ja yhtiöiden tunnusmerkkejä. Myös laskevien tai nousevien koneiden sekä lähtö- ja saapumistaulujen seuraaminen on erityisen kiehtovaa. 5. Jos haluat nukkua, pidä huoli hyvän makuupaikan löytymisestä. Hyvä paikka on esimerkiksi penkkirivi, jossa penkkien välillä ei ole käsinojia. Penkeissä tulee olla pehmusteet ja pienet välit selkänojan ja istuinosan välissä. Paikkaa ei kannata etsiä ilmastoinnin alta. Paras vaihtoehto tietysti on erityisesti lepäämiseen ja nukkumiseen tarkoitetut lepotuolit. Hyvän unen saamiseksi repustasi tulee löytä korvatulpat, silmälaput ja joku tyynyksi kelpaava. Ja kun olet löytänyt hyvän paikan, älä vain avaa silmiäsi kun kuulet ihmisääniä voit joutua luopumaan jaloillesi tarkoitetusta penkistä. 6. Jos kuitenkin aikasi käy pitkäksi ajattele niitä raukkoja, jotka jätit Suomeen. Olet kuitenkin matkalla ja he rehkivät tutussa arjessaan haaveillen samanlaisesta reissusta jollaisella sinä olet. Päivi Peltomäki on erikoistunut lentomatkailuun ja lentokentillä odotteluun. Hän nauttii Finnairin työtekijöiden kumppanien luontaiseduista ja matkaa pari kertaa vuodessa maailman ympäri. Tulitko kateelliseksi? Ei ihme. 18 oikosulk u

Päivin Pitk äaik aisesti K äyttökelpoinen matk a- k umppani taistelee lento - kentän tylsy yttä vastaan oikosulk u 19

OIKOSMAINEN S arjassa esitellään oikoslaisia hall i t u k s e n s i s ä l t ä j a u l ko a Status ja r yhti Teksti: Aura Pasila Seitsemän viikkoa yliopiston kirjoissa on jäänyt taakse ja aiotusta tutkinnostakin suoritettu päätähuimaavat kaksi prosenttia. Lisäksi opiskelijan status ja ryhti ovat jo vakiintunut osa identiteettiäni. On siis mitä korkein aika suorittaa lyhyttä yhteenvetoa alkutaipaleesta. Olen lähes joka luennolla tarkkaavaisen kuuntelun sijaan harkinnut vaihtavani pääainetta, tiedekuntaa ja opiskelukaupunkia. Varistelen harmaita hiuksia paksujen tenttikirjojen väliin, eikä seuraavalla lukijalla varmaankaan ole kivaa. Tosin ainakin se päivä, jolloin ennennäkemätön opintopiste kilahti tilille, oli ilahduttava poikkeus. Myös ensimmäisen tentin läpäiseminen lämmitti hetken. Sehän tarkoittaa, että jopa minä voin edetä yliopisto-opinnoissa. Havainto on varmasti mieluisa sekä itseni, yliopiston että Kansaneläkelaitoksen kannalta. Koulun ulkopuolisen elämän rajoja olen venytellyt akateemisen vapauden turvin suhteellisen reippaasti. Esimakua - joskaan ei aivan konkreettisesti tulevista opiskelukavereista ja Oikoksen päättävistä elimistä nautin jo Suomenlinnan piknikillä. Yleensä en kuitenkaan ole ollut ensimmäinen ilmoittautuja Oikoksen tai muidenkaan tahojen järjestämiin tapahtumiin. Enkä taatusti ole myöskään ollut illan viimeinen poistuja. Ilmeisesti hauskimmat jutut tapahtuisivatkin yleensä vähän myöhemmin. Haahuilen sitä paitsi edelleen ilman haalareita ja hihamerkkejä. Eipä tuo kuitenkaan ole toistaiseksi tuntunut haittaavan, fuksiaisissakin asu korvattiin kaikin puolin kätevällä jätesäkillä. Hupaisinta tuona iltana olikin kävellä mainitussa asukokonaisuudessa Stockmannin läpi. Tosin täytyy myöntää, että eräällä rastilla ryhmämme vaatimus jopa minä voin edetä yliopisto-opinnoissa. kuolleen kalan vegaanivaihtoehdosta oli sekin jokseenkin huvittava episodi. Banaani ei tosin suussa kuljetettaessa järin hyvin pysy koossa. Minä en muuten ole vegaani, enkä ollut silloinkaan. Asioiden kritisointi olisi hupia sinänsä. Oikeasti olen istunut myös sangen mielenkiintoisilla luennoilla ja muistan ainakin yhdet erittäin mukavat ja rennot Oikoksen etkot. Viikissä olen alkanut ensimmäistä kertaa monivuotisten opintojeni aikana ymmärtää ala-asteaikaisen opettajani iskulausetta, non scholae sed vitae, ei koulua vaan elämää varten. Oheisen lisäksi olen menneinä viikkoina opetellut hiljalleen juomaan kahvia... 20 oikosulk u

VARJOEXCULLA Ku n o i ko s l a i s e l t a e vä t ä ä n m a h d o l l i s u u s e xc u u n, h ä n l ä h t e e va r j o e xc u l l e. D y s ä l ä ä n. J a R y s ä l ä ä n. K o s ka e xc u i l u o n k i i n n i a s e n t e e s t a j a s e u ra s t a. Po e c h e n e l l e k e l d e r Teksti ja kuvat: Sini Salovaara ja K ati Nuutinen Toivuttuaan Splitin menetyksestä kaksi ravilaista lähti varjoexculle. Tarjolla oli Budabestia, Barcelonaa ja Berliiniä, voittajaksi selviytyi Düsseldorf eli Dysälä. Ei nähtävyyksiensä, vaan juuri niiden puuttumisen takia. Oleellista tällä matkalla oli nauraa, syödä, juoda ja levätä. Oluen juonnin lisäksi jokaiseen excuun kuuluu bussimatkailu. Me menimme Dysälästä Rysälään ja takaisin. Onneksemme Brysselin paras anti on suklaa, olut ja ranskalaiset, niihin riittää 6h-vierailulla aikaa ja ne kannattaa valita oikein. Osta suklaat ja etsi Mannekenpisin vierestä Poechenellekelder, olet tullut perille. Fritit tosin piti hakea EU-kortteleista asti, kun keskustan paras frittikoju oli remontissa. Ja muista, että Bryssel ei ole Pariisi. oikosulk u 21

OIKOSMENO Fuksipiknik 25.8. Oikos järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa fuksipiknikin. Tarkoituksena oli vapaamuotoisesti tutustua tuleviin oikoslaisiin. Mukaan Suomenlinnaan oli uskaltautunut kymmenisen fuksia. Koko päivän paistanut aurinko meni tietysti illasta pilveen ja saimme aavistuksen sadetta niskaan, uusia oikoslaisia se ei haitannut. Loppuillasta vielä pelattiin kyykkää- ensi vuonna opettelemme säännöt jo etukäteen. Fuksipileet 1.9. Fuksipileiden etkoille oli tunkua ja tunnelmaa sekä oikosmaisesti ruokaa ja juomaa. Etkoilla oli hyvää ruokaa ja pääsi tutustumaan omiin opiskelukavereihin myös luentojen ulkopuolella, ravitsemustieteen fuksi Emmi-Veera Ylätupa kertoo. Fazer-excu 8.9. Oikoksen suklaasuut suuntasivat Fazerin tehtaalle Vantaalle. Video sekä kahden oppaan vetämä kierros tutustutti meidät Cloetta-Fazerin historiaan ja nykytoimintaan. Keskittymiskykymme varasti kuitenkin taivaallinen tuoksu ja suklaanhimo. Suklaata saimmekin syödä mahan täydeltä ja kotiin tehtaalta lähti kaksikymmentä turvonneen pahoinvoivaa ahmattia. Sininen sulaa tunnetusti sutjakasti ja illalla kotona maistuivat taas Fazerin tuliaiset. Fuksiaiset 14.9. Fuksiaiset ovat koko tiedekunnan juhla. Oikoksen rasti oli perinteinen lähellä Vanhaa, mikä aiheutti loppuillasta ruuhkaa rastille. Fuksiaisissa satoi kaatamalla vettä ja myrskytuuli puhalsi, mutta ei se sen väliä. Uudet haalarit oli kiva pukea päälle. Rasti, jossa piti juosta silakka suussa jäi väkisinkin mieleen, kun haalarit haisivat kalalle vielä seuraavanakin päivänä. Ryhmämme kuluttajaekonomipojat yrittivät kovasti lahjoa rastinpitäjiä, mutta voittoa ryhmällemme ei kuitenkaan herunut. Hauskaa oli silti!, muistelee Emmi-Veera. Melontaa 21.9. Kaikista seinille maalaamistani piruista huolimatta aurinko paistoi Töölön rantaan, kun Oikoksen urheiluhenkinen poppoo saapui melomaan. Aloitimme kuivaharjoittelulla, ottamalla melan kauniiseen käteen. Perusteellisen opastuksen jälkeen pääsimme vesille - eikä kukaan molskahtanut veteen! Matkalla Rajasaaresta Seurasaareen saimme itse kukin loiskutettua vettä paatteihimme. Tunnin mittainen melalla räpiköiminen kulutti voimia ja jatkoimmekin iltaa saunomisen merkeissä. Kilpailuhenkeä ei hukattu, vaaan saunan jälkeen jatkettiin Timpurin ja Aliaksen kera. Kotiin jäi hyvä olo ja halu päästä uudelleen melomaan. Ehkä seuraavalla kerralla mela heiluu oikein päin. Tämä mölk k y edustaa k yyk k ää 22 oikosulk u

Ulla on uusi naama Merellä voi meloa Työelämäilta 3.10. Cotesin ja Oikoksen yhteinen työelämä veti Mannerheim-salin täyteen uusia ja vanhoja oikoslaisia. Ilmoittautuneita osallistujia oli yli neljäkymmentä. Puhujina oli mm. Katja Leminen Maa- ja kotitalousnaisten keskuksesta, Kaisu Meronen EuroRSCG:stä, Mari Koistinen Sähkö- ja teleurakoitsijaliitosta ja Mari Skyttä- Koskinen SOK:lta. Cotesin toimihenkilöt myös esittelivät lyhyesti omaa työuraansa. Lopulta kuitenkin saatiin ruokaa, viiniä ja irtokarkkeja. Toisaalta illan aikana esiintyneet ravitsemustieteilijät taisivat kaikki olla viestintään suuntautuneita, mukana olisi voinut olla myös esim. elintarvike- tai lääketeollisuudessa työskenteleviä., kritisoi aiheesta Emmi-Veera muuten hyvää iltaa. EHKÄ ENSI NUMEROSSA Tehdäänkö työelämästä liian iso numero? Otetaan selvää RTY - pelkkä kirjainyhdistelmä? Kekonomi MTK:lla? Ulla metsästää unelmia AntiCV Vuosijuhlien kuumimmat juorut Hedelmätön jo valmistuessaan? Valmistuuko Katrin gradu? Sittenkin ravitsemustieteilijä? Tekstit: K irsi Näk k i, J onna Lampinen, K ati Nuutinen, Sini Salovaara Kuvat: Elina Pisk onen, Sini Salovaara, K ati Nuutinen oikosulk u 23

26.10. (Oikos) Lattari-ilta C-grundilla k lo 17-19 02.11. (MMYL) Teemabileet Baarik ärpäsessä 10.11. (Oikos) Arabella - ooppera k lo 19 1 8.1 1. (O i ko s) Vu o s i j u h l at 30.11. (Oikos) Vaalikokous ja pik kujoulut 07.12. (MMYL) Pik kujoulut v ko 5 0 (O i ko s) J o u l u ko n s e r t t i MENOMONO