KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE. Latvian lähentymiskehityksen arviointi 2013

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 5.6.2013 COM(2013) 341 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Latvian lähentymiskehityksen arviointi 2013 (Laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan mukaisesti Latvian pyynnöstä) {SWD(2013) 196 final} FI FI

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Latvian lähentymiskehityksen arviointi 2013 (Laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan mukaisesti Latvian pyynnöstä) 1. TARKOITUS Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT-sopimus, 140 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio ja EKP antavat vähintään joka toinen vuosi tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus 1, neuvostolle kertomuksia jäsenvaltioiden edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien jäsenvaltioiden velvollisuuksien täyttämisessä. Komission ja EKP:n viimeisimmät kaikkia sellaisia jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus, koskevat lähentymiskertomukset hyväksyttiin toukokuussa 2012. Tämä kertomus on laadittu vastauksena Latvian 5. maaliskuuta 2013 esittämään pyyntöön. Yksityiskohtaisempi arvio Latvian lähentymiskehityksestä on tämän kertomuksen teknisenä liitteenä (SWD(2013) 196). Komission ja EKP:n kertomuksia ohjaa SEUT-sopimuksen 140 artiklan 1 kohta. Kyseisen artiklan mukaan kertomuksissa on tarkasteltava, onko jäsenvaltion lainsäädäntö, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa SEUT-sopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön kanssa, jäljempänä EKPJ:n ja EKP:n perussääntö. Kertomuksissa on myös tarkasteltava, onko jäsenvaltio saavuttanut kestävän lähentymisen korkean tason arvioituna lähentymiskriteereiden (hintavakaus, julkinen talous, valuuttakurssivakaus ja pitkät korot) täyttymisen perusteella ja ottamalla huomioon muut SEUT-sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan viimeisessä alakohdassa mainitut tekijät. Näitä neljää lähentymiskriteeriä käsitellään tarkemmin perussopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa (Pöytäkirja N:o 13 lähentymisperusteista). Talous- ja finanssikriisi on yleisesti paljastanut puutteita talous- ja rahaliiton (EMU) nykyisessä talouspolitiikan ohjausjärjestelmässä ja osoittanut, että sen voimassa olevia välineitä on käytettävä tehokkaammin. Tätä tarkastelua laadittaessa EMUn hallintoa ollaan uudistamassa. Uudistaminen on ollut käynnissä viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana, ja tarkoituksena on varmistaa EMUn kestävä toiminta. Lähentymiskehityksen arviointi mukautetaan näin ollen laajempaan talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa koskevaan lähestymistapaan, jossa tarkastellaan integroidusti ja ennakoivasti talouspoliittisia haasteita, jotka koskevat julkisen talouden kestävyyden, kilpailukyvyn, finanssimarkkinoiden vakauden ja talouskasvun varmistamista. Ohjauksen uudistukseen, jolla tehostetaan jäsenvaltioiden lähentymiskehityksen arviointia ja sen kestävyyttä, kuuluvat mm. liiallista alijäämää koskevan menettelyn vahvistaminen vuonna 2011 toteutetulla vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksella sekä uudet välineet makrotalouden epätasapainon valvonnassa. Tässä kertomuksessa 1 Niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä täyttäneet tarvittavia edellytyksiä euron käyttöön ottamiseksi, kutsutaan jäsenvaltioiksi, joita koskee poikkeus. Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta neuvottelivat erivapausjärjestelyt ennen kuin Maastrichtin sopimus hyväksyttiin eivätkä osallistu EMUn kolmanteen vaiheeseen. FI 2 FI

otetaan huomioon erityisesti Latvian vuonna 2013 tarkistetun lähentymisohjelman 2 arviointi sekä makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn mukaisesti tehtävä varoitusmekanismia koskeva kertomus 3. Lähentymiskriteerit Arvioitaessa, onko kansallinen lainsäädäntö, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa SEUT-sopimuksen 130 ja 131 artiklan kanssa, on tarkasteltava, onko seuraavia määräyksiä noudatettu: keskuspankkirahoituksen käyttöä koskeva kielto (123 artikla) ja erityisoikeuksia koskeva kielto (124 artikla), johdonmukaisuus EKPJ:n tavoitteiden (127 artiklan 1 kohta) ja tehtävien (127 artiklan 2 kohta) kanssa sekä muut näkökohdat, jotka koskevat kansallisen keskuspankin liittymistä EKPJ:ään euron käyttöönottohetkellä. Hintavakauskriteeri määritellään SEUT-sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa seuraavasti: hintatason korkeatasoisen vakauden toteutuminen; tämä on ilmeistä, jos rahanarvon alenemisaste on lähellä korkeintaan kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavaa astetta. Lähentymiskriteerejä koskevan pöytäkirjan 1 artiklan mukaan hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alenemisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen. Rahanarvon aleneminen lasketaan kuluttajahintaindeksin avulla yhtäläisin perustein ottaen huomioon kansallisten määritelmien erot. 4 Hintatason kestävän vakauden vaatimus merkitsee, että tyydyttävän inflaatiokehityksen on oltava ensisijaisesti tulosta siitä, että tuotantopanoskustannukset ja muut tekijät, jotka vaikuttavat hintakehitykseen rakenteellisesti, kehittyvät suotuisasti sen sijaan, että inflaatiokehitys heijastaisi tilapäisten tekijöiden vaikutusta. Lähentymiskehityksen arviointiin sisältyy sen vuoksi inflaationäkymiin vaikuttavien tekijöiden arviointi, ja sitä täydennetään viitteellä komission yksiköiden viimeisimpään inflaatioennusteeseen 5. Tähän liittyen arvioidaan myös sitä, saavuttaako maa todennäköisesti viitearvon tulevina kuukausina. 2 3 4 5 Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/economic_governance/sgp/convergence/programmes/2013_en.ht m Komissio julkaisi ensimmäisen varoitusmekanismia koskevan kertomuksensa helmikuussa 2012 ja toisen kertomuksen (vuoden 2013 jakson puitteissa) marraskuussa 2012. Näiden kahden kertomuksen päätelmien perusteella Latviaan ei sovellettu makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn yhteydessä tehtävää perusteellista tarkastelua. Hintavakautta arvioitaessa inflaatiota mitataan yhdenmukaistetuilla kuluttajahintaindekseillä (YKHI), jotka on määritelty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2494/95. Kaikki inflaatiota ja muita muuttujia koskevat ennusteet ovat komission yksiköiden kevään 2013 talousennusteesta. Komission yksiköiden ennusteet perustuvat yhteisiin oletuksiin ulkoisista muuttujista sekä oletukseen, että talouspolitiikka säilyy ennallaan. Samalla otetaan huomioon ne toimenpiteet, joista tiedetään riittävästi. Viitearvosta tehtyyn ennusteeseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä, kun otetaan huomioon, että sen laskenta perustuu niiden kolmen jäsenvaltion inflaatioennusteisiin, joiden ennakoidaan olevan hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneita ennustejaksolla. Tämä lisää virhemarginaalia. FI 3 FI

Inflaation viitearvo oli 2,7 prosenttia huhtikuussa 2013. Se laskettiin kolmen parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion eli Ruotsin, Latvian ja Irlannin inflaation perusteella 6. On perusteltua lukea parhaiten suoriutuneista maista pois ne, joiden inflaatioasteita ei voitaisi pitää tarkoituksenmukaisena vertailuarvona muiden jäsenvaltioiden osalta. Tällaiset selvästi poikkeavat maat yksilöitiin vuosien 2004 ja 2010 lähentymiskertomuksissa 7. Niiden inflaatioasteet poikkesivat laajalla marginaalilla euroalueen keskimääräisestä inflaatioasteesta. Nykyisessä taloustilanteessa on perusteltua lukea Kreikka pois parhaiten suoriutuneista maista, sillä sen inflaatioaste ja profiili poikkeavat laajalla marginaalilla euroalueen keskimääräisestä inflaatioasteesta johtuen lähinnä Kreikan talouden vakavista mukautustarpeista ja poikkeuksellisesta tilanteesta, ja siksi maan sisällyttäminen vaikuttaisi kohtuuttomalla tavalla viitearvoon ja sitä kautta arviointiperusteen oikeudenmukaisuuteen 8. Irlanti ottaa Kreikan paikan parhaiten suoriutuneiden maiden joukossa. Julkisen talouden lähentymiskriteeri määritellään SEUT-sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa seuraavasti: kestävä julkistalouden tilanne; tämä on ilmeistä, jos valtion julkisyhteisöjen talousarvioiden osalta on tilanne, jossa ei ole 126 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua liiallista alijäämää. Lähentymisperusteita koskevan pöytäkirjan 2 artiklassa todetaan lisäksi, että tämä kriteeri merkitsee, ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske mainitun sopimuksen 126 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa. Osana EMUn talouspolitiikan ohjausjärjestelmän yleistä vahvistamista julkiseen talouteen liittyvää sekundäärilainsäädäntöä tehostettiin vuonna 2011. Siihen sisältyivät myös vakaus- ja kasvusopimuksen uudet muutossäädökset 9. SEUT-sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa määritetään valuuttakurssikriteeri seuraavasti: Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssimekanismissa määrättyjen tavanomaisten vaihteluvälien noudattaminen ainakin kahden vuoden ajan siten, ettei valuutan ulkoista arvoa suhteessa euroon ole alennettu. Lähentymiskriteereitä koskevan pöytäkirjan 3 artiklassa määrätään seuraavaa: [ ] Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste merkitsee, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Jäsenvaltio ei ole erityisesti 6 7 8 9 Tämän kertomuksen valmistelussa käytetyt tiedot on kerätty 16. toukokuuta 2013 mennessä. Liettua ja Irlanti. Huhtikuussa 2013 Kreikan 12 kuukauden keskimääräinen inflaatioaste oli 0,4 prosenttia euroalueen vastaavan luvun ollessa 2,2 prosenttia, ja näiden kahden eron ennustetaan kasvavan edelleen tulevina kuukausina. Direktiivi kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimuksista, kaksi uutta asetusta makrotalouden valvonnasta ja kolme asetusta vakaus- ja kasvusopimuksen muuttamisesta tuli voimaan 13. joulukuuta 2011 (makrotalouden valvontaa koskevasta kahdesta uudesta asetuksesta toinen ja vakaus- ja kasvusopimuksen kolmesta muutosasetuksesta yksi sisältävät euroalueen jäsenvaltioita koskevia uusia valvontamekanismeja). Liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä käyttöön otetun velkakriteerin lisäksi muutoksilla otettiin käyttöön useita vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyviä merkittäviä uudistuksia, erityisesti menotavoite, joka täydentää arviointia edistymisestä kohti maakohtaista julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta. FI 4 FI

saanut samana aikana omasta aloitteestaan alentaa valuutan kahdenvälistä keskusarvoa suhteessa euroon. 10 Valuuttakurssivakauden arvioinnissa on tässä kertomuksessa käytetty kahden vuoden ajanjaksoa, joka alkoi 17. toukokuuta 2011 ja päättyi 16. toukokuuta 2013. Valuuttakurssivakauskriteeriä arvioidessaan komissio ottaa huomioon lisäindikaattoreita kuten valuuttavarannon kehityksen ja lyhyet korot, sekä poliittisten toimenpiteiden, kuten valuuttamarkkinainterventioiden, merkityksen valuuttakurssin vakauden säilyttämisessä. Arvioinnissa otetaan tarvittaessa huomioon viralliset ulkoiset rahoitusjärjestelyt, muun muassa niiden suuruusluokka, avustusvirtojen määrä ja profiili sekä mahdolliset poliittiset ehdot. SEUT-sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa ehdoksi asetetaan jäsenvaltion, jota koskee poikkeus, saavuttaman lähentymisen ja jäsenvaltion valuuttakurssimekanismiin osallistumisen pysyvyys, sellaisena kuin se ilmenee pitkän aikavälin korkokantojen tasossa. Lähentymiskriteereitä koskevan pöytäkirjan 4 artiklassa määrätään lisäksi seuraavaa: [ ] korkokantojen lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena merkitsee, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso on enintään kaksi prosenttia verrattuna enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavaan tasoon. Korkokantojen taso lasketaan jäsenvaltioiden pitkän aikavälin obligaatioiden ja vastaavien arvopapereiden perusteella ottaen huomioon kansallisten määrittelyjen erot. Korkojen viitearvo oli 5,5 prosenttia huhtikuussa 2013. Viitearvo perustuu Ruotsin, Latvian ja Irlannin pitkiin korkoihin 11. Vuoden 2012 lähentymiskertomuksessa ei otettu mukaan Irlannin, joka on yksi kolmesta parhaiten suoriutuneesta jäsenvaltiosta hintavakauden suhteen, pitkää korkoa laskettaessa viitearvoa pitkien korkojen kriteerille, koska maan joukkolainamarkkinoilla oli vakavia vääristymiä. Irlannin pitkä korko on sittemmin kuitenkin lähentynyt merkittävästi muiden euroalueen jäsenvaltioiden pitkiä korkoja ja pääsy Irlannin joukkolainamarkkinoille on parantunut huomattavasti, minkä perusteella vaikuttaa siltä, että Irlannin pitkästä korosta on jälleen tullut käyttökelpoinen vertailuarvo. SEUT-sopimuksen 140 artiklan 1 kohdassa edellytetään myös muiden taloudelliseen yhdentymiseen ja lähentymiseen liittyvien seikkojen tarkastelua. Näihin lisätekijöihin kuuluvat rahoitus- ja tuotemarkkinoiden yhdentyminen, vaihtotaseen kehittyminen sekä yksikkötyökustannusten ja muiden hintaindeksien kehittyminen. Viimeksi mainitut sisältyvät hintavakauden arviointiin. Lisätekijät ovat tärkeitä indikaattoreita siitä, että jäsenvaltion yhdentyminen euroalueeseen etenee vaikeuksitta, ja ne antavat paremman kuvan lähentymisen kestävyydestä. 2. LAINSÄÄDÄNNÖN YHTEENSOPIVUUS Vuoden 2012 lähentymiskertomuksessa lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, ettei Latvian lainsäädäntö etenkään Latvijas Bankaa (Latvian keskuspankkia) 10 11 Valuuttakurssikriteerin täyttymistä arvioidessaan komissio tarkastelee, onko valuuttakurssi pysytellyt lähellä ERM II:n keskuskurssia. Samalla voidaan ottaa huomioon valuutan vahvistumiseen johtaneet syyt Ateenassa 5. huhtikuuta 2003 pidetyssä Ecofin-neuvoston epävirallisessa kokouksessa esitetyn yhteisen lausuman Common Statement on Acceding Countries and ERM2 mukaisesti. Huhtikuun 2013 viitearvo on laskettu Ruotsin (1,6 %). Latvian (3,8 %) ja Irlannin (5,1 %) keskimääräisten pitkien korkojen keskiarvona. FI 5 FI

koskeva laki ollut täysin sopusoinnussa SEUT-sopimuksen 131 artiklan kanssa. Yhteensopivuusongelmat koskivat erityisesti keskuspankin riippumattomuutta, keskuspankkirahoituksen käyttöä koskevaa kieltoa ja keskuspankin liittymistä EKPJ:ään euroa käyttöön otettaessa SEUT-sopimuksen 127 artiklan 2 kohdan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 3 artiklassa määrättyjen EKPJ:n tehtävien osalta. Vuoden 2012 lähentymiskertomuksen arvioinnin jälkeen Latvian hallitus laati yhteistyössä Latvian keskuspankin kanssa muutoksia keskuspankkia koskevaan lakiin, ja Latvian parlamentti hyväksyi nämä muutokset 10. tammikuuta 2013. Muutettu Latvian keskuspankkilaki on täysin sopusoinnussa SEUT-sopimuksen 130 ja 131 artiklan lanssa. 3. HINTAVAKAUS Latvian kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio oli yli viitearvon vuonna 2012 viimeksi laaditussa lähentymiskehityksen arvioinnissa. Latvian keskimääräinen inflaatiovauhti oli huhtikuuhun 2013 päättyvän 12 kuukauden jakson aikana 1,3 prosenttia eli selvästi 2,7 prosentin viitearvon alapuolella. Sen ennakoidaan pysyvän viitearvon alapuolella tulevina kuukausina. Vuotuinen YKHI-inflaatio nousi enimmillään 15,3 prosenttiin vuonna 2008. Sen jälkeen toteutetut huomattavat nimellispalkkojen mukautukset ja tuontihintojen korjaukset aiheuttivat sen, että kuluttajahintainflaatio kääntyi negatiiviseksi vuosina 2009 ja 2010. Kun suhdanteet muuttuivat ja hyödykkeiden hinnat maailmanmarkkinoilla nousivat, keskimääräinen inflaatio nousi -1,2 prosentista vuonna 2010 4,2 prosenttiin vuonna 2011. Inflaatiota kasvattivat myös välillisten verojen korotukset. Kun näiden tilapäisten tekijöiden vaikutukset vähitellen hiipuivat, inflaatio tasaantui 2,3 prosenttiin vuonna 2012 ja vuoden 2013 huhtikuuhun mennessä vuotuinen inflaatio laski -0,4 prosenttiin. Komission kevään 2013 talousennusteen mukaan vuotuisen YKHI-inflaation ennakoidaan olevan keskimäärin 1,4 prosenttia vuonna 2013, mikä johtuu muun muassa energian hintojen laskusta ja yleisen arvonlisäkannan alentamisesta 1 prosenttiyksiköllä heinäkuusta 2012 lukien. Sen ennakoidaan vauhdittuvan keskimäärin 2,1 prosenttiin vuonna 2014 kotimaisen kysynnän kohenemisen ja sähkömarkkinoiden vapautumisen myötä. Latvian hintataso (noin 71 prosenttia euroalueen keskiarvosta vuonna 2011) viittaa siihen, että hintatason lähentyminen on pitkällä aikavälillä mahdollista. Kestävä lähentyminen merkitsee, että viitearvon noudattaminen heijastaa pikemminkin peruslaatuisia kuin väliaikaisia tekijöitä. Latvian tapauksessa arvonlisäveron alentaminen heinäkuussa 2012 on myötävaikuttanut siihen, että kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio on ollut alhainen. Perustekijöiden tarkastelu ja se seikka, että viitearvo on saavutettu huomattavalla liikkumavaralla, kuitenkin tukevat myönteistä arvioita hintavakauskriteerin saavuttamisesta. Keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset riippuvat etenkin siitä, onko palkkojen kasvu linjassa tuottavuuden kasvun kanssa, mikä puolestaan edellyttää työmarkkinoiden joustavuuden säilymistä. Tulevaisuuden kannalta on olennaista, ettei kotimainen kysyntä lähde uudestaan luottoihin perustuvaan kasvuun ja ettei siihen liittyvä varallisuushintojen (erityisesti asuntojen hintojen) nousu vaaranna lähentymisen kestävyyttä. Näiden näkymien toteutumisen todennäköisyyttä vähentävät Latvian poliittiset vastaukset vuosien 2008 2009 kriisiin, ja aiemmin roimaan luottoekspansioon johtaneiden tekijöiden (luottojen patoutunut kysyntä, FI 6 FI

nopeutunut rahoitusmarkkinoiden syventämis- ja yhdentämiskehitys, riskinhajoituksen nopea tiivistäminen) ei uskota enää esiintyvän lähitulevaisuudessa. Liiketoimintaympäristön parantuminen, edistyminen uusien investointien saamisessa, työmarkkinoilla vielä esiintyvien pullonkaulojen vähentäminen ja tuotemarkkinoiden kilpailukykyinen hinnanmuodostus ovat keskeisiä tekijöitä hintavakauden säilyttämisessä keskipitkällä aikavälillä. Hintakehitys edellyttää myös varovaista finanssipolitiikkaa niin että esimerkiksi palkanmääritys julkisella sektorilla on varovaista, jotta kotimainen kysyntä pysyy linjassa perustekijöiden kanssa ja inflaatio-odotukset on helpompi vakiinnuttaa. Latvia täyttää hintavakauskriteerin. 4. JULKINEN TALOUS Latviaa koskee liiallisen alijäämän olemassaolosta tehty neuvoston päätös (7. heinäkuuta 2009 tehty neuvoston päätös). Neuvosto suositti Latvialle liiallisen alijäämän korjaamista viimeistään vuonna 2012. Latvian julkisen talouden alijäämä kasvoi 8,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010, mutta se supistui 1,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012 etenkin huomattavien vakautuspyrkimysten ansiosta. Komission yksiköiden kevään 2013 talousennusteen mukaan alijäämä suhteessa BKT:hen on 1,2 prosenttia vuonna 2013 ja 0,9 prosenttia vuonna 2014, mikäli politiikka säilyy ennallaan. Julkisen talouden bruttovelka supistui 40,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012, ja sen ennustetaan supistuvan edelleen 40,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 2014 loppuun mennessä. Latvia allekirjoitti maaliskuussa 2012 talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen, ja maan parlamentti hyväksyi sopimuksen ratifiointia koskevan lain toukokuussa 2012. Tämä tarkoittaa lisäsitoumusta vakauteen pyrkivän ja kestävän finanssipolitiikan harjoittamiseen. Lisäksi parlamentti hyväksyi tammikuussa 2013 budjettikuria koskevan lain lopullisessa käsittelyssä. Laissa vahvistetaan julkisen talouden tavoitteellisuuden periaate koko suhdanteen ajan rakenteellisen alijäämän viitearvon ollessa 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja siinä säädetään puitteista sääntöihin perustuvalle finanssipolitiikalle etenkin rajoittamalla menojen myötäsyklistä kasvua. Lakiin sisältyy myös säännöksiä, jotka koskevat riippumattoman finanssipoliittisen neuvoston perustamista valvomaan finanssipoliittisten sääntöjen noudattamista 1 FI 7 FI

päivästä tammikuuta 2014. Budjettikuria koskevan lain perusteellinen täytäntöönpano on olennaisen tärkeää, jotta voidaan torjua riskit, jotka liittyvät finanssipolitiikan keventämispaineeseen onnistuneen sopeutusohjelman jälkeen. Tämän kehityksen ja komission yksiköiden kevään 2013 talousennusteen perusteella komissio katsoo, että liiallinen alijäämä on korjattu, sillä julkisen talouden alijäämä on saatu supistettua uskottavalla ja kestävällä tavalla alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen vuonna 2012, joka oli neuvoston suosittelema määräaika. Sen vuoksi komissio on suosittanut neuvostolle liiallisen alijäämän olemassaolosta Latviassa tehdyn päätöksen kumoamista (SEC(2013) XYZ). Jos neuvosto päättää kumota liiallista alijäämää koskevan päätöksen Latvian osalta, Latvia täyttää julkisen talouden kriteerin. 5. VALUUTTAKURSSIVAKAUS Latvian lati on ollut mukana ERM II:ssa 2. päivästä toukokuuta 2005 eli tätä kertomusta hyväksyttäessä yli kahdeksan vuotta. Liittyessään ERM II:een Latvia sitoutui yksipuolisesti pitämään latin valuuttakurssin ±1 prosentin vaihtelualueella suhteessa keskuskurssiin. Tätä arviointia edeltäneinä kahtena vuonna latin valuuttakurssi poikkesi keskuskurssistaan enintään ±1 prosenttia eikä siihen kohdistunut paineita. Latia vaihdettiin enimmäkseen yksipuolisen vaihteluvälin vahvemmalla puolella, kun Latvian valtionkassa vaihtoi huomattavan määrän hallussaan olevaa valuuttaa markkinoilla. Lati heikkeni ja lähestyi vaihteluvälin keskipistettä vuoden 2012 lopulla ja vuoden 2013 alkupuolella johtuen euroon käyttöönottoon liittyvistä markkinoilla vallitsevista odotuksista ja siitä, että Latvian valtionkassa vähensi ulkomaan valuuttojen tarjontaa. Lisäindikaattorit, kuten valuuttavarantojen ja lyhyiden korkojen kehittyminen, eivät viittaa siihen, että valuuttakurssiin kohdistuisi paineita. EU:n ja IMF:n rahoitustukiohjelmasta nostettiin viimeiset erät vuoden 2010 elo- ja lokakuussa. Vuoden 2011 kesäkuussa Latvia palasi onnistuneesti kansainvälisille joukkolainamarkkinoille dollarimääräisellä liikkeeseenlaskulla ja toteutti sen jälkeen useita liiketoimia, mikä osoitti sen päässeen hyvin markkinoille. Latvia täyttää valuuttakurssikriteerin. 6. PITKÄT KOROT Keskimääräinen pitkä korko oli Latviassa huhtikuuhun 2013 päättyvän vuoden jakson aikana 3,8 prosenttia eli 5,5 prosentin viitearvoa matalampi. Keskimääräinen pitkä korko Latviassa oli viitearvon tasolla (5,8 %) vuoden 2012 FI 8 FI

lähentymisarvioinnin aikaan ja laski vähitellen sen jälkeen. Erot euroalueen pitkiin viitelainoihin kaventuivat huomattavasti vuonna 2010, sillä luottamus valuuttakurssikiinnitykseen palautui, julkisen talouden vakauttaminen toi tuloksia ja rahoitustukiohjelman varojen vaihdosta syntyi runsaasti latin likviditeettiä. Erojen kaventuminen keskeytyi vuonna 2011, mutta jatkui vuonna 2012 samalla kun markkinoiden luottamus Latviaan koheni edelleen. Latvian valtionkassa palasi kotimaan 10 vuoden joukkolainamarkkinoille toteuttamalla useita pienehköjä liikkeeseenlaskuja vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla. Vuonna 2012 Latvian valtionkassa käynnisti sarjan uusia 10 vuoden viitelainoja, mutta laski liikkeeseen ainoastaan suhteellisen pienen määrän hyödyntäen suotuisaa likviditettiasemaansa, joka osittain johtui sen onnistuneista dollarimääräisistä liikkeeseenlaskuista. Latvia täyttää pitkien korkojen lähentymiskriteerin. 7. MUUT TEKIJÄT Arvioinnissa on tarkasteltu myös muita tekijöitä, kuten maksutaseen kehittymistä sekä työ-, tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä. Ulkoinen tasapaino kääntyi vuosina 2008 2009 kasvuvuosien suurista alijäämistä noin 11 prosentin ylijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Ylijäämä supistui noin 1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Kaupan alijäämä pieneni huomattavasti vuodesta 2008, mutta heikkeni jonkin verran elpymisen myötä vuodesta 2010. Vuosina 2009 2010 tapahtunut reaalisen efektiivisen valuuttakurssin huomattava korjaantuminen on kuitenkin yleisesti ottaen säilynyt ja Latvia on edelleen onnistunut kasvattamaan vientimarkkinaosuuksiaan. Tulotase kääntyi ylijäämäiseksi vuonna 2009, mikä heijastaa ulkomaisomistuksessa olevien pankkien tekemiä valtavia luottotappiovarauksia, ja palautui alijäämään vuonna 2011, kun useimmat pankit saivat toimintansa taas kannattavaksi. Suorien ulkomaisten investointien tase kohentui vähitellen vuodesta 2009 mutta heikentyi kuitenkin jonkin verran vuonna 2012. Latvialle vuoden 2008 lopussa myönnetty EU:n ja IMF:n maksutasetukiohjelma saatiin onnistuneesti päätökseen tammikuussa 2012. Latvian luotonotto oli yhteensä noin 4,5 miljardia euroa ohjelmassa saatavilla olleista kaikkiaan 7,5 miljardista eurosta. Koska Latviassa luotetaan maan politiikkaan ja uudelleen saavutettuun markkinoillepääsyyn, maa ei ole pyytänyt seurantaohjelmaa. Latvia maksoi takaisin ohjelmaan liittyvät velkansa IMF:lle joulukuuhun 2012 mennessä. Takaisinmaksut Euroopan komissiolle erääntyvät vuosina 2014 2025. Latvian talous on yhdentynyt hyvin EU:n talouteen kaupan ja suorien ulkomaisten investointien kautta. Työmarkkinoiden liikkuvuus EU:n markkinoilla on korkealla tasolla ja työmarkkinat ovat huomattavan joustavat, vaikka rakenteellista työttömyyttä on paljon. Liiketoimintaympäristöön liittyvien tiettyjen indikaattorien perusteella Latvian kehitys vastaa suunnilleen euroalueen jäsenvaltioiden keskitasoa. Rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen EU:n rahoitusjärjestelmään on merkittävää. Tähän on lähinnä syynä se, että pankkijärjestelmä on huomattavassa määrin ulkomaisessa omistuksessa. Rahoitusvalvontaa on lisätty merkittävästi kansainvälisen rahoitustukiohjelman yhteydessä. Yhteistyötä kotivaltion valvontaviranomaisten kanssa on edelleen lisätty. Latvialla on pitkät perinteet ja useita kilpailuetuja ulkomaisten pankkiasiakkaiden, lähinnä KIE-maiden yritysten palvelemisessa. Ulkomaisen pankkitoiminnan valvonta aiheuttaa lisähaasteita johtuen muun muassa siitä, että liiketoimia tehdään valtioiden rajojen yli. Kansallinen valvontaviranomainen on toteuttanut useita toimenpiteitä FI 9 FI

tähän liiketoimintaan liittyvien erityisriskien vähentämiseksi. Pankeilla, joilla on ulkomainen liiketoimintamalli, on oltava suuri rahoitusomaisuus, ja niihin sovelletaan pääomaa koskevia lisävaatimuksia. Jatkossakin keskeisiä toimia ovat rahoitusvakauteen liittyvien riskien tiivis seuranta, valmius ottaa tarvittaessa käyttöön lisäsääntelyä sekä rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen määrätietoinen täytäntöönpano. *** Ottaen huomioon tekemänsä arvion lainsäädännön yhteensopivuudesta ja lähentymiskriteerien täyttymisestä sekä muut tekijät ja olettaen, että neuvosto noudattaa komission suositusta liiallista alijäämää koskevan menettelyn kumoamisesta, komissio katsoo, että Latvia täyttää euron käyttöönoton edellytykset. FI 10 FI