VANAJANSELÄN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA v. 2013 2017 Hyväksytty kalastusalueen kokouksessa 27.11.2012 Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskus v. 2012
Sisällys Perustieto-osa A... 5 1. Johdanto... 5 2. Yleiskuvaus... 5 3. Vesien omistus... 6 4. Kalataloudelliset velvoitetarkkailut... 6 5. Istutukset... 7 6. Vedenlaatu... 7 6.1. Vanajanselkä... 7 6.2 Kärjenniemenselkä... 8 6.3 Rauttunselkä-Makkaranselkä... 8 7. Kalasto ja kalastus... 9 7.1 Vanajanselkä... 9 7.1.1Ahven... 9 7.1.2Kuha... 9 7.1.3 Hauki... 9 7.1.4 Siika... 9 7.1.5 Kuore... 10 7.1.6 Särkikalat... 10 7.1.7 Muikku... 10 7.1.8 Saaliit ja kalastus... 11 7.1.9 Kalastus ja kalastusrajoitukset... 11 7.2 Kärjenniemenselkä... 11 7.2.1Ahven... 11 7.2.2 Kuha... 11 7.2.3Hauki... 12 7.2.4 Kuore... 12 7.2.5Särkikalat... 12 7.2.6 Siika... 12 7.2.7 Muikku... 12 7.2.8 Saaliit ja kalastus... 12 7.2.9 Kalastusrajoitukset... 13 7.3 Rauttunselkä-Makkaranselkä... 13 7.3.1Ahven... 13 2
7.3.2 Kuha... 13 7.3.3 Hauki... 13 7.3.4 Siika... 13 7.3.5 Särkikalat... 14 7.3.6 Muikku... 14 7.3.7 Kuore... 14 7.3.8 Saaliit ja kalastus... 14 7.3.9 Kalastusrajoitukset... 14 8. Ammattikalastus... 15 9. Kalastusmatkailu... 15 10. Kalastusluvat... 15 11. Valvonta... 15 12. Muu toiminta... 15 12.1 Vanajavesikeskus... 16 Suunnitelmaosa B... 17 Tavoitteet... 17 13. Kalastuksen säätely... 17 13.1 Yleistä kalastuksen säätelystä... 17 13.2 Solmuvälirajoitukset... 17 13.3 Alamittapäätökset... 18 13.4 Pyyntialueiden rauhoitukset... 18 14. Hoitotoimenpiteiden seuranta... 19 14.1 Kuhan istutustauko... 19 14.2 Velvoitetarkkailut... 20 14.3 Muut selvitykset ja toimenpiteet... 20 15. Hoitokalastus... 21 16. Ravustus ja täplärapukantojen tila... 21 17. Ammattikalastus... 22 18. Kalastuksen valvonta... 23 19. Istutussuositukset (yleiset)... 23 19.1 Siika... 23 19.2 Kuha... 23 19.3 Järvitaimen... 24 19.4 Hauki... 24 19.5 Ankerias... 24 19.6 Kirjolohi... 24 19.7 Karppi... 24 19.8 Täplärapu... 24 20 Muut suositukset... 25 20.1Tiedottaminen... 25 3
20.1.1 Kyltit satamiin... 25 20.1.2 Kalatapahtumat... 25 20.1.3 Yhteisluvan esite... 25 20.1.4 Kartat... 25 20.2 Nuorisotoiminta... 26 21. Yhteenveto toteutettavista seurannoista sekä suositelluista toimenpiteistä (taulukko 5).... 26 22. Viitteet... 27 23. Liitteet... 27 4
Perustieto-osa A 1. Johdanto Suunnitelman tarkoituksena on antaa Vanajanselän kalastusalueelle vuosittaiset suositus- / toimenpideehdotukset sekä antaa tietoa tämän hetkisestä tilanteesta niin vedenlaadun kuin kalastonkin suhteen. Suunnitelmaan on pyritty keräämään yhteen hoitotoimenpiteitä alueella tehtävistä seurannoista ja niiden hyödyntämisestä. Keskeisimpänä tavoitteena suunnitelmakaudella on selvittää istutusten vaikutuksia kalakantoihin mm. suosittelemalla istutustaukoja kuhalle, jolloin saataisiin selville istutusten vaikutukset kuhasaaliisiin. Kuhan luontaista lisääntymistä pyritään myös vahvistamaan antamalla suosituksia solmuvälirajoituksista sekä alamitasta. Vanajanselän kalastusalueelta on varsin runsaasti saatavilla seurantatuloksia lähinnä velvoitetarkkailuista. Tietoa suunnitelman toteuttamiseksi on lisäksi kerätty puhelinhaastatteluiden avulla sekä haastattelemalla eri asiantuntijatahoja. Suunnitelmaa varten perustettiin työryhmä, jonka asiantuntemusta on runsaasti käytetty tässä suunnitelmassa. Suunnitelman tekemiseen on saatu kalatalouden edistämismäärärahoja Hämeen ELY-keskuksesta. Suunnitelmassa esitetyt vedenlaatutiedot on saatu OIVA-ympäristö- ja paikkatietojärjestelmästä. 2. Yleiskuvaus Vanajanselän kalastusalue on pinta-alaltaan n. 15 600 ha. Tärkeimmät kalastusalueeseen kuuluvat vesialueet ovat Lusinselkä, Vanajanselkä, Kärjenniemenselkä, Rauttunselkä ja Makkaraselkä. Vesialueet sijaitsevat Hattulan ja Lempäälän kunnissa sekä Hämeenlinnan, Valkeakosken ja Akaan kaupungeissa (kuva 1). Suunnitelmassa käsitelty alue on säännösteltyä vesistöä. Säännöstely on aloitettu vuonna 1962 (lähde www.ymparisto.fi) ja tapahtuu Lempäälässä sijaitsevan Herralanvirran säännöstelypadon avulla. Lisäksi vettä on mahdollista juoksuttaa Lempäälän kanavan kautta. Säännöstelyn tarkoituksena on lähinnä tulvavahinkojen vähentäminen. Sen avulla vedenkorkeuden vaihtelut ovat pienentyneet säännöstelyä edeltäneestä tilasta. 5
Kuva 1. Vanajanselän kalastusalueen kartta 3. Vesien omistus Vanajanselän kalastusalueen vesialueet jakautuvat järjestäytyneisiin ja järjestäytymättömiin osakaskuntiin sekä yksityisvesiin. Järjestäytyneitä osakaskuntia on 60, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 12722 ha, ja yksityisiä vesialueita 47 (pinta-ala on noin 1000 ha). Järjestäytymättömiä osakaskuntia on 16, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1145 ha. 4. Kalataloudelliset velvoitetarkkailut Vanajanselän kalastusalueella on käynnissä kalatalouden osalta laajat velvoitetarkkailut, jotka kuuluvat Valkeakosken ja Vesilahden välillä sijaitsevien jätevesikuormittajien ympäristölupiin. Ne toteutetaan viiden eri kuormittajan yhteistarkkailuna. Kalataloustarkkailu käsittää Vanajaveden reitin alaosan, mihin kuuluvat myös tässä suunnitelmassa käsiteltävät Vanajanselkä, Kärjenniemenselkä sekä Rauttu-Makkaranselkä. Tarkkailut pitävät sisällään taulukossa 1 esitetyt toimenpiteet. Samassa taulukossa on esitetty myös vuodet, jolloin eri menetelmät toteutetaan. Yhteistarkkailun lisäksi UPM-Kymmene Oyj:n Tervasaarten tehtaiden kalatalousmaksun käyttösuunnitelma v. 2010-2014 pitää sisällään seuraavat toimenpiteet: vuonna 2014 toteutettavan koeravustuksen, kuhaistutusten tuloksellisuuden selvittämisen (2014) sekä muiden istutusten tuloksellisuuden selvittämisen vuonna 2014. 6
Taulukko 1. Vanajaveden reitin alaosan kalataloudellisen yhteistarkkailun sisältö sekä toimenpidevuodet 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 kalastustiedustelu x x x x saaliskirjanpito x x x x x x x x saalisnäytteet kuha x x x x saalisnäytteet siika x x x x saalisnäytteet sulkava x x x koeverkkokalastus x x x makutestit x x x 5. Istutukset Vanjanselän kalastusalueen merkittävin istutuskala on ollut siika. Pääasiassa istutukset on tehty planktonsiialla. Niitä on istutettu niin vesialueiden omistajien toimesta kuin mittavina velvoiteistutuksina (kalatalousmaksu) (liite1.) Toiseksi eniten on vuosien varrella istutettu kuhaa. 1990-luvulla kuhaistutusten määrä oli varsin pieni, mutta 2000-luvulla istutukset ovat lisääntyneet huomattavasti. Suurimmillaan ne olivat vuonna 2006, jolloin istutustiheys oli yli 7 kpl/ha. Keskimäärin 2000-luvulla kuhaa on istutettu n. 3 kpl/ha. Sitä on istutettu velvoiteistutuksina sekä vesialueiden omistajien toimesta. 6. Vedenlaatu Suunnitelma-alueella on käynnissä laaja, koko alueen käsittävä yhteistarkkailu, jossa seurataan kuormitusten vaikutusta Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reittien vedenlaatuun. Reitin tilaa on seurattu jo 1960-luvulta lähtien ja nykyinen tarkkailuohjelma on hyväksytty vuonna 2012. Yhteistarkkailuun kuuluu tällä hetkellä 12 eri kuormittajaa. Alla olevat vedenlaatu- ja kuormitustiedot perustuvat suurelta osin yhteistarkkailuiden tuloksiin, joita on viime vuosina toteuttanut Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Tarkkailun sisältö ja vuodet näkyvät taulukossa 2. Taulukko 2. Vanajaveden-Pyhäjärven reittien vedenlaadun yhteistarkkailun sisältö sekä toimenpidevuodet 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Veden laadun seuranta X X X X X X X X Kasviplanktonseuranta X X X Kasvillisuusseuranta X Pohjaeläinseuranta X X X Sedimentin haitta-ainetarkkailu X X X 6.1. Vanajanselkä Vanajanselän vedenlaatua on tarkkailtu vuosittain jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien, josta tilanne on vedenlaadun suhteen parantunut todella huomattavasti. Fosforipitoisuudet ovat laskeneet, vaikkakin eri vuosien välillä on edelleen suuria vaihteluita (Paakkinen 2011). Syynä tilanteen parantumiseen on niin fosfori- kuin orgaanisen aineen kuormituksen huomattava vähentyminen 1970-luvun tilanteesta. Vähennystä nykypäivään on tapahtunut 95 % (Paakkinen & Valkama 2012). Suurimmat tekijät ovat olleet teollisuuden päästöjen vähentyminen sekä asutuksen jätevesien käsittely. Tällä hetkellä Vanajanselkä voidaan fosforin perusteella luokitella lievästi reheväksi lukuun ottamatta Kuhanselkää, joka luokitellaan reheväksi (Paakkinen 2011). Rehevyystaso on reitin yläpuolisia vesistöjä selvästi pienempi. Eri vuosien ja vuodenaikojen välinen vaihtelu fosforipitoisuuksissa on kuitenkin suurta. Esimerkiksi heinäkuussa 2010 vaihtelu eri havaintopaikoilla oli 18-73 ug/l. Talvella fosforipitoisuus laskee ajoittain jopa alle 20 ug/l, mutta sekä talvisin että kesäisin seurannassa on ylitetty rehevien arvojen lukuja (yli 30 ug/l) (Paakkinen 2011). 7
Kesän edetessä fosforipitoisuudet kohoavat. Esim. vuonna 2010 Kuhanselällä kesäkuun tilanteeseen verrattuna heinäkuussa fosforipitoisuus oli kaksinkertainen, peräti 73 ug/l. Myös keskimääräisen klorofylli-a:n perusteella Vanajanselän alue on rehevien vesien luokassa. Typpikuormituksessa ei fosforin ja kiintoaineksen tapaan ole tapahtunut laskua tarkkailujakson aikana (Paakkinen 2011). Fosforin tapaan myös kokonaistypen määrä vaihtelee runsaasti lähinnä valumatilanteesta riippuen. Kuivina kausina typpipitoisuudet laskevat huomattavasti ja päinvastoin. Suurimmillaan ne ovat talvisin ja pienimmillään loppukesästä. Vanajanselällä esiintyy alusvedessä yleisesti hapettomuutta kerrostuneisuuden aikana (Paakkinen 2012). Hapen vähyys alusvedessä näkyy niin talvi- kuin kesäkerrostuneisuuden aikana sisäisenä kiertona (ravinteita vapautuu sedimentistä). Happitilanne vaihtelee vuosittain paljon mm. jäätymisen ajankohdasta ja valumien runsaudesta riippuen. Mitä aikaisemmin järvi jäätyy ja mitä lämpimämpää alusvesi silloin on, sitä enemmän on odotettavissa ongelmia hapen kanssa. Hapenkulutus on runsasta alusveden jäädessä lämpimäksi ja siihen lisättynä myöhäinen jäidenlähtö, jolloin alusvesi ei saa happitäydennystä kuin vasta myöhään kevättäyskierron aikana. Tällöin happi kuluu alusvedestä loppuun. Tilanne on hyvin samankaltainen kesällä kesäkerrostuneisuuden aikaan, jolloin hapekas vesi ei pääse sekoittumaan alusveteen ja happi kuuluu loppuun ja samalla ravinteita vapautuu sedimentistä. Tilanne helpottuu vasta syystäyskierron sekoittaessa vesimassan. 6.2 Kärjenniemenselkä Kärjenniemenselän fosforipitoisuudet ovat parantuneet 1970-luvun tilanteesta huomattavasti. Pudotusta on ollut noin puolet. Syynä parantuneeseen tilanteeseen on jäteliemen polton aloittaminen vuonna 1975 vesistöön laskemisen sijaan (Paakkinen 2011). Tällä hetkellä kesäaikaisten fosforinpitoisuuksien perusteella Kärjenniemenselkä on lievästi rehevä. Talviaikaisissa näytteissä pitoisuudet laskevat jopa karujen vesien tasolle. Esimerkiksi Vanajanselkään verrattuna fosforin määrä vaihtelee paljon vähemmän Kärjenniemenselällä. Typen osalta ei juuri ole tapahtunut muutoksi 1970-luvun tilanteeseen verrattuna. Kärjenniemenselän päällysveden happitilanne on selvästi parantunut 1980-luvun alun jälkeen ja samoin tilanne on kohentunut syvänteissä. Silti hapettomuutta esiintyy alusvedessä säännöllisesti. Talviaikaan tilanne on ollut 2000-luvun loppupuolella varsin hyvä, eikä happi ole täysin kulunut loppuun. Tilannetta helpottaa Kärjenniemenselän veden nopea vaihtuvuus (Paakkinen 2011). Kesällä tilanne on ollut hapen suhteen heikompi. Varsinkin Kärjenniemenselän syvännealueella happi kuluu kesäkerrostuneisuuden aikana helposti loppuun, mikä näkyy myös ravinteiden vapautumisena sedimentistä (Paakkinen 2011). Tilanteeseen vaikuttaa vuosittain lämpötilakerrostuneisuuden muodostumisen ajankohta ja pituus. Pitkät hellejaksot lämmittävät vesimassan ja voimistavat lämpötilakerrostuneisuutta. Voimakas kerrostuneisuus estää alusveden hapettumisen. Tilanne korjaantuu vasta syystäyskierron aikana. Kärjenniemenselällä tilanteeseen vaikuttavat myös yläpuoliselta reitiltä (Mallasvesi) tulevat vähäravinteiset virtaamat. Niiden kasvaessa happitilanne yleensä paranee ja heikentyessä tilanne menee huonompaan suuntaan. Kärjenniemenselkä on läpivirtausallas ja selillä vedet viipyvät vain n. 14 vrk (Paakkinen 2011). 6.3 Rauttunselkä-Makkaranselkä Rauttunselän fosforipitoisuus on pienentynyt jonkin verran 1990-luvun alun tilanteesta (Paakkinen 2011). Selät voidaan luokitella fosforipitoisuuden perusteella lievästi reheviksi. Rauttunselällä esiintyy alusvedessä säännöllisesti kerrostuneisuuksien aikana happivajausta. Tämä näkyy alusvedessä mm. kohonneina fosforipitoisuuksina (ns. sisäinen kuormitus). Tällöin sedimentistä vapautuu ravinteita alusveden tultua hapettomaksi. Selille ei aina muodostu kesäaikaan selkeää kerrostumista tai kerrostuneisuuden aika on normaalia lyhyempi, mikä helpottaa happitilannetta ja estää sisäisen kierron kautta vapautuvien ravinteiden rehevöittävää vaikutusta. 8
7. Kalasto ja kalastus 7.1 Vanajanselkä Vanajanselällä runsain laji vuosien 2010 ja 2011 koekalastusten perusteella on ahven (Kivinen 2008 ja Ala- Opas & Westermark 2012). Toisena muiden selkien tapaan tulee särki. Kuhaa on saatu koekalastuksissa saaliksi kohtalaisesti. Esim. vuoden 2008 koekalastuksessa kuhan osuus kokonaismassasta oli reilu 10 %. Myös muikkua on saatu vuosien 2010 ja 2011 kalastuksissa. 7.1.1 Ahven Kalastustiedustelun perusteella ahventen osuus kalansaaliista Vanajanselällä oli 15 % luokkaa (Kivinen 2010). Ahvenkanta on vuoden 2011 koekalastuksen perusteella vahva ja koeverkkokalastuksen saaliista lukumääräisesti ahventa oli lähes puolet (Ala-Opas & Westermark 2012). Jonkin verran ahventa saatiin saaliiksi myös ulapan koetroolauksessa, mutta määrät olivat varsin pieniä. Sen sijaan ulappa-alueiden ulkopuolella ahvenkannat ovat vahvoja. Tosin koetroolaus antoi vain sen hetkisen kuvan ulapan kalakannasta. Ehkä runsaan kuorekannan ravintokilpailun takia ahventa ei juurikaan esiintynyt selillä. Mikäli kuorekanta heikentyy, voivat ahvenet isommissa määrin levittäytyä myös selille, samoin kuin särjet. Vuonna 2012 on ollut viitteitä kuorekannan mahdollisesta taantumisesta. Tätä tukee se havainto, että kuhien syönnöksessä vuonna 2012 on ollut runsaasti ahvenia, eikä juurikaan kuoreita. 7.1.2 Kuha Kuha on Vanajanselän tärkein saaliskala. Kalastustiedustelun perusteella melkein 30 % saaliista koostui kuhasta. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliiden perusteella kuhakanta on erinomainen ja saaliit ovat 2000- luvulla parantuneet kolminkertaiseksi 1990-lukuun verrattuna (Kivinen 2012). Koeverkkokalastuksien perusteella ainakin vuonna 2010 on syntynyt vahva vuosiluokka, mikä näkyi kesänvanhojen poikasten varsin runsaana osuutena saaliissa verrattuna esim. vuoden 2011 tilanteeseen (Ala-Opas & Westermark 2012). Kasvuselvitysten mukaan kuha saavuttaa Vanajanselällä lakisääteisen alamitan (37 cm) keskimäärin 4-vuotiaana ja seuraavana vuotena 45 cm:n pituuden (Kivinen 2012). Kasvunopeutta voidaankin pitää hyvänä verrattuna muihin samantyyppisiin vesistöihin. Esim. Lahden / Hollolan Vesijärvessä kasvunopeus on samansuuntaista. Vanajanselkään on istutettu kuhaa vuosien varrella, mutta istutusten tuloksellisuusesta ja kannattavuudesta ei ole täyttä varmuutta. Joka tapauksessa kuha lisääntyy luontaisesti hyvin, mikä on pitänyt yllä runsasta kuhakantaa. Tosin istutusten vaikutuksesta kuhakannan parantumiseen ja heikkojen vuosiluokkien korjaamiseen ei ole varmaa tietoa, koska varsinaisia istutustaukoja ei Vanajanselällä ole ollut, vaan istutuksia on 1990-luvun alusta lähtien tehty vuosittain. Määrät sen sijaan ovat vaihdelleet varsin paljon. 7.1.3 Hauki Vanajanselällä haukikannat ovat pysyneet kirjanpitokalastuksen perusteella varsin tasaisina 1990-2000 - luvuilla. Saaliit ovat kuitenkin olleet sen verran heikot, että yksikkösaaliiden perusteella haukikanta on kohtalaisen heikko (Kivinen 2012). Muihin selkiin verrattuna yksikkösaaliit ovat olleet pienempiä ja Kokemäenjoen vesistön yleiseen tilanteeseen nähden heikompia. Vanajanselällä vuonna 2010 tehdyn kalastustiedustelun perusteella haukisaalis käsitti 13 % kokonaiskalasaaliista. Haukikannan vahvistamiseksi on Vanajanselälle myös tehty istutuksia, jotka ovat painottuneet 1990-luvulle. Tosin myös viime vuosina haukia on istutettu pieniä määriä, lähinnä vastakuoriutuneina. 7.1.4 Siika Siikaa Vanajanselkään on istutettu 2000-luvulla kalalajeista eniten. Koko kalastusalueella tiheydet ovat 2000-luvulla olleet melkein 9 kpl/ha. Istutukset on pääasiassa tehty planktonsiialla. Oletettavaa on, ettei siika lisäänny luontaisesti Vanajanselällä, vaan saaliiksi saadut siiat ovat peräisin istutuksista. Viime vuosina siikamuotoja ei ole tutkittu ainakaan kasvuselvitysten yhteydessä, joten niiden on oletettu olevan istutettuja. Vanajanselän kokonaissaaliin perusteella siikasaalis on ollut viime vuosina vain alle 2 % (Kivinen 2012). Siikasaaliita ja istutusten tuloksellisuutta osittain varmasti laskee kalastuksen keskittyminen kuhan pyyntiin. Toinen merkittävä tekijä on sulkavakanta, joka ei houkuttele kalastamaan, koska sulkavaa tulee sivusaaliina huomattavia määriä. Tutkimusten perusteella siian kasvu on nopeutunut 2000-luvulla. Siika 9
kasvaa kohtalaisen hyvin ainakin 4-vuotiaaksi, jolloin se on vuoden 2010 selvityksen perusteella keskimäärin 35 cm:n pituinen (Kivinen 2012). Sen jälkeen kasvu hidastuu, mutta ei kuitenkaan pysähdy. Verrattuna esim. Päijänteeseen kasvu on huomattavasti nopeampaa. Siellä 4-vuotias planktonsiika on keskimäärin ollut vain n. 25 cm:n pituinen. Vanajanselän yli 4-vuotiaiden siikojen kasvutietoihin tulee suhtautua varauksella, koska ne perustuvat ainoastaan muutaman kalan tietoihin (Kivinen 2012). Tulokset voivat selittyä yksilöiden välisillä kasvueroilla. Siikanäytteet oli kerätty ainoastaan 45 mm:n verkoilla, jolloin ne eivät enää pyydä tehokkaasti vanhempia ikäluokkia. 7.1.5 Kuore Kuore on koetroolausten ja kaikuluotaustutkimusten perusteella ylivoimaisesti ulapan runsain laji. Kappalemääräisesti sitä oli 99 % saaliista ja paino-osuudenkin perusteella yli 80 % (Malinen 2011). Kuorekannat saattavat vaihdella varsin paljon riippuen vuosiluokkien runsaudesta ja petokalojen saalistuksesta Vanajan kohdalla kuhakannasta. Viitteitä nopeista muutoksista on saatu ainakin vuoden 2012 aikana. Kalastajien kertomusten perusteella kuore oli vähentynyt huomattavasti kuhien ravinnossa aikaisempiin vuosiin verrattuna. Elokuussa 2012 tilanne oli taas muuttunut siltä osin, että koetroolauksissa saaliiksi saatiin kohtalaisen paljon kesänvanhaa kuoretta, mutta vanhempia ikäluokkia ei juurikaan. Kuhanpoikaset olivat myös käyttäneet kuoretta runsaasti ravinnoksi (suullinen tiedonanto Tommi Malinen, Helsingin yliopisto). Kuorekannoille onkin tyypillistä suuri kuolleisuus ja nopeat kannan vaihtelut. Kuoreita haittaavat korkeat lämpötilat sekä Vanajanselän alusveden heikko happitilanne. Viileään veteen sopeutuneet kuoreet eivät pysty hakeutumaan viileämpään alusveteen alhaisen happipitoisuuden takia. Kuorekannat elpyvät nopeasti suotuisina vuosina hyvinkin pienestä kutukannasta. Kuoreella on Vanajanselällä suuri merkitys kuhan ravintokalana ja toisaalta myös runsaana esiintyvän sulkasääsken laiduntajana. Ilman kuoreen vaikutusta sulkasääskeen järven tilanne voisi olla paljon heikompi. Runsaat sulkasääskikannat verottavat tehokkaasti eläinplanktonia ja sitä kautta vaikuttavat kasviplanktonin lisääntymiseen eläinplanktonin vähentyneen laidunnuksen takia (Malinen 2011). Kuore on siis Vanjanselällä todella hyödyllinen ja tärkeä laji etenkin runsaan kuhakannan ylläpitäjänä. Lisäksi on oletettavaa, että kuorekannan taantuessa myös kuhan kasvuvauhti hidastuu. 7.1.6 Särkikalat Särki on koeverkkokalastusten perusteella Vanajanselällä ranta-alueiden valtalaji yhdessä ahvenen kanssa (Ala-Opas & Westermark 2012). Tilanne siis poikkeaa huomattavasti ulappa-alueiden kalakannan rakenteesta. Ulappa-alueilla kuore on ylivoimaisesti hallitsevin laji. Muista särkikaloista ongelmallinen on sulkava, jota kirjanpitokalastuksen ja kalastustiedustelun perusteella saadaan saaliiksi runsaasti. Esim. vuoden 2010 kalastustiedustelun perusteella melkein 18 % kokonaissaaliista oli sulkavaa. Koeverkkokalastuksessa sulkavan määrä ei kuitenkaan ollut kokonaisbiomassaltaan kuin 7,6 % ja yksilömäärissä mitattuna vain alle prosentti (Ala-Opas & Westermark 2012). Vanajanselän sulkava on koekalastusten perusteella myös suurikokoista, keskimäärin yli 20 cm:n pituista. Ulapalla sen sijaan ei tavattu sulkavaa koetroolauksessa, mutta koetroolaus kuvaakin vain sen hetkistä tilannetta. Sulkavaa varmasti esiintyy myös ulappa-alueilla tiettyinä aikoina, vaikka koetroolauksessa ei niitä saatu saaliiksi. Joka tapauksessa vahva sulkavakanta aiheuttaa hankaluuksia kalastukselle, eikä esimerkiksi siian kalastus ole tiettyinä aikoina houkuttelevaa. Sulkavakanta näyttää kirjanpitokalastuksen perusteella pienentyneen 2000-luvulla 1990-luvun huippuvuosista. Tosin vuosittaista vaihtelua esiintyy varsin runsaasti. 7.1.7 Muikku Vanajanselän muikkukanta näyttää sinnittelevän hengissä ja jonkin verran sitä myös pyydetään kirjanpitokalastuksen perusteella (Kivinen 2012). Yksikkösaaliit tosin ovat olleet varsin pieniä. Myös vuonna 2011 tehdyssä koetroolauksessa saatiin saaliiksi jonkin verran isokokoisia muikkuja (Malinen 2011), mikä viittaa siihen, ettei kanta ole kovin vahva. Myöskään kesänvanhoja poikasia ei tavattu koetroolauksessa, joten vuonna 2011 ei ainakaan syntynyt kovin vahvaa vuosiluokkaa. Muikkukanta kyllä voi suotuisina vuosina lisääntyä nopeasti hyvinkin pienestä kutukannasta, joten tulevina vuosina muikun määrä voi kasvaa. Tosin on äärimmäisen vaikea ennustaa muikun kannan vaihteluita, eikä niitä runsaasti tutkituilla järvilläkään pystytä ennustamaan kovin tarkasti. 10
7.1.8 Saaliit ja kalastus Vanajanselältä nostettu kokonaissaalis oli vuonna 2010 lähes 100 000 kg (Kivinen 2012). Tiedot perustuvat velvoitetarkkailuna toteutettavaan kalastustiedusteluun. Kokonaissaaliiden määrä on 2000-luvulla vähentynyt hiukan, mutta viimeisimmän tiedustelun mukaan kääntynyt jälleen nousuun (Kivinen 2007, Kivinen 2011 ja Kivinen 2012). Verrattuna 1980-luvun tilanteeseen ollaan saalismäärissä tultu selkeästi alaspäin. Silloin saaliit olivat jopa yli 250 000 kiloa. Saalista on pienentänyt sekä kalastajamäärien että särkikalojen vähentyminen. Vuoden 2010 tiedustelun perusteella eniten saaliiksi saatiin kuhaa. Se käsitti lähes 30 % koko saaliista. Seuraavina tulivat sulkava (18 %), ahven (15 %) ja hauki (13 %). 2000-luvulla kuhasaaliin osuus on noussut tasaisesti (Kivinen 2007, Kivinen 2011). Vuonna 2010 suoritetun kalastustiedustelun perusteella Vanajanselällä kalasti n. 760 ruokakuntaa (1140 hlöä) (Kivinen 2012). Luku ei ole ihan täsmällinen, koska siinä ei ole mukana ne kalastajat, jotka ovat kalastaneet pelkästään yleiskalastusoikeuksilla (onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtainen viehekalastuslupa). Vanajanselällä on kalastajamääriä selvitetty jo vuodesta 1985 lähtien, jolloin ne olivat myös korkeimmillaan. 2000-luvulla Kivisen mukaan (2010) määrät ovat vähentyneet aina vuoteen 2010 asti, jolloin kalastajamäärät nousivat uudelleen 2000-luvun alun tasolle. Kalastajamäärien nousua selittänee osaksi ravustuksen lisääntyminen, mitä ei ole tiedustelun tuloksissa eritelty kalastuksesta. Kalastajista on 2000-lvulla noin puolet kalastanut osakaskuntien ja puolet Tyrvännön kalastusyhdistyksen luvilla. Suurin osa kalastuksesta on verkkopyyntiä. Esim. vuonna 2010 verkkokalastuksen osuus pyyntiponnistuksesta oli 56 % ja vuonna 2005 n. 70 %. Todellisuudessa verkkokalastuksen osuus ei ole vähentynyt noin merkittävästi, koska tuloksissa on mukana myös suosiotaan lisännyt ravustus. Ravustuksen määrä käsitti vuonna 2010 jo melkein 30 % pyyntiponnistuksesta, kun se vuonna 2005 oli 15 %. Vapapyynnin määrässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia 2000-luvulla. Se on pyörinyt 10-15 % tienoilla. 7.1.9 Kalastus ja kalastusrajoitukset Kalastusalue on kieltänyt 26-44 mm:sten verkkojen käytön Vanajanselällä. Tämän lisäksi osakaskunnat ovat tehneet tiukennuksia rajoituksiin tietyillä alueilla kieltämällä solmuväliltään 26-49 mm:sten verkkojen käytön. 7.2 Kärjenniemenselkä 7.2.1 Ahven Ahven oli vuoden 2008 koekalastuksen perusteella kappalemääräisesti runsain kalalaji. Myös kalastustiedusteluiden perusteella ahventa on saatu paljon saaliiksi. Ahvenen kokonaissaalis tosin on vähentynyt suhteessa muihin kaloihin verkkokalastuksen lisäännyttyä Kärjenniemenselällä. Ahvenen keskikoko on kasvanut parin viime vuoden aikana. Verkkokalastuksen lisääntyminen on kasvattanut kokonaissaalista varsin huomattavasti esim. vuoden 2005 tasoon verrattuna (Kivinen 2007, 2011 ja 2012). 7.2.2 Kuha Kärjenniemenselän kuhakanta ei yksikkösaaliiden perusteella ole niin voimakas kuin esim. Vanajanselällä (Kivinen 2012). Kärjenniemenselällä kirjanpitokalastajia on ollut vähän ja joinakin vuosina tulokset ovat perustuneet vain yhden kalastajan tietoihin. Tämän takia kuhakannan kehittymistä ei voida arvioida täysin luotettavasti kirjanpidon avulla. Joka tapauksessa sen mukaan kuhakanta on parantunut hiljalleen 2000- luvulla, mutta mistään merkittävästä noususta ei ole kysymys. Sama voidaan huomata myös kalastustiedusteluiden tulosten perusteella. Kuhakanta on hiljalleen voimistunut, ainakin, jos tilannetta tarkastellaan kokonaissaaliiden perusteella. Tosin tuloksiin voi vaikuttaa myös 2000-luvulla lisääntynyt verkkokalastus. Aikaisemmin suuri osa kalastuksesta tapahtui vapavälineillä (Kivinen 2007, Kivinen 2011 ja Kivinen 2012). Kärjenniemenselälle istutetaan osakaskuntien toimesta pieniä määriä kuhaa. Kärjenniemenselän kuhan kasvua ei ole tutkittu. Oletettavasti se kasvaa kuitenkin suunnilleen samaa vauhtia kuin lähialueen kuhakannat, jolloin se saavuttaa keskimäärin 4-vuotiaana 37 cm:n pituuden. 11
7.2.3Hauki Hauki on Kärjenniemenselän yleisin saalislaji kalastustiedusteluiden perusteella. Saalisosuus on vaihdellut 2000-luvulla 17-32 % välillä (Kivinen 2007, 2011 ja 2012). Hauen yksikkösaaliit ovat pysyneet varsin tasaisina 2000-luvulla, joskin on ollut jonkin verran heilahteluita. Ongelmana Kärjenniemenselän yksikkösaaliiden luotettavuudessa on kirjanpitokalastajien vähäinen määrä. Joka tapauksessa kirjanpitokalastuksen perusteella Kärjenniemenselän haukikanta on suunnitelma-alueen vahvin. Kärjenniemenselällä järjestetään vuosittain suurehko uistelukilpailu, jonka tuotosta osa käytetään haukiistutuksiin. 7.2.4 Kuore Kärjenniemenselän kuorekantaa ei ole selvitetty luotaamalla tai koetroolaamalla niin kuin on tehty Vanajanselällä. Myöskään kirjanpitokalastuksessa kuoreita ei näy saaliissa, koska pyynti on tapahtunut ainoastaan harvoilla verkoilla. Vuoden 2005 koekalastuksessa ei kuoreita myöskään saatu saaliiksi (Kivinen 2007). Heikko kuorekanta voi osaltaan selittää kuhan heikompaa menestystä Kärjenniemenselällä verrattuna esim. Vanajanselkään. Koeverkkokalastus ei tosin anna kuorekannasta kovinkaan tarkkaa tietoa. Tämä oli havaittavissa esim. Vanajanselällä tehdyissä koeverkkokalastuksissa, joissa kuoretta esiintyi saaliissa hyvin vähän, kun taas ulapalla tehtyjen koetroolausten perusteella lähes koko ulapan kalakanta koostui kuoreesta. 7.2.5 Särkikalat Särki oli vuoden 2008 koekalastusten perusteella massaltaan yleisin kalalaji. Kappalemääräisesti puolestaan ahven oli runsain. Verrattuna 1990-luvun alun tilanteeseen särkikalojen osuus on vähentynyt merkittävästi. Kalastustiedustelun perusteella särkikalojen osuus vuonden 2010 saaliista oli yli 30 % ja tästä sulkavan osuus melkein 14 %. Sulkavan kokonaissaaliit ovat nousseet esim. vuoden 2005 tiedustelun jälkeen voimakkaasti. Syynä tähän on ollut verkkokalastuksen voimakas lisääntyminen (Kivinen 2007, 2011 ja 2012). Yksikkösaaliiden perusteella puolestaan sulkavakanta on pienentynyt 2000-luvun alun tilanteesta. Tähänkin tulokseen tulee suhtautua varauksella, koska kirjanpitokalastajia on ollut käytettävissä vähäinen määrä. Koeverkkokalastuksessa sulkavan määrä on ollut varsin vähäinen verrattuna mitä sitä saadaan saaliiksi kalastustiedusteluiden perusteella. Koeverkkokalastuksissa särkikaloista sulkavaa enemmän onkin saatu saaliiksi lahnaa, pasuria ja salakkaa. Lahnakanta on yksikkösaaliiden perusteella vahvin Kärjenniemenselällä muihin alueisiin verrattuna. Saaliit ovat kuitenkin olleet varsin pieniä, mikä osaltaan varmasti johtuu myös pyynnin keskittymisestä muihin kalalajeihin. 7.2.6 Siika Siikaa Kärjenniemenselältä saadaan saaliiksi jonkin verran niin kirjanpitokalastuksen kuin kalastustiedusteluiden perusteella. Kokonaissaaliit ovat lisääntyneet 2000-luvulla osittain varmasti lisääntyneen verkkokalastuksen ansiosta (Kivinen 2007, 2011 ja 2012). Kirjanpitokalastuksen perusteella siikakanta on vähän vahvistunut 2000-luvulla, mutta mistään merkittävästä noususta ei ole kyse. Harhaa voi vielä luoda kirjanpitokalastajien vähäinen määrä. Joka tapauksessa siikakanta näyttää olevan kohtalaisen heikko Kärjenniemenselällä. Siian kalastusta haittaa myös sulkavakanta niin kuin muillakin alueilla. Lisäksi siian pyyntiä vaikeuttaa syvänteiden pienuus ja osaltaan vesibussiliikenne syvänteiden päällä. Siikojen kasvusta ei Kärjenniemenselällä ole muiden selkien tapaan tutkittua tietoa (Kivinen 2012). 7.2.7 Muikku Kärjenniemenselän muikkukannasta ei ole kovin tarkkaa tietoa. Kirjanpitokalastajat eivät ole pyytäneet muikkua eikä kalastustiedusteluista ole eritelty muikkusaaliista (Kivinen 2007, 2011 ja 2012). Koeverkkokalastuksen perusteella muikkua kuitenkin esiintyy Kärjeniemenselällä (Kivinen 2008). Samoin tiedustelun perusteella muikkuverkkoja käytetään jonkin verran ja myös saadaan saalista. 7.2.8 Saaliit ja kalastus Kärjenniemenselän kokonaissaaliista ei ole tietoa yhtä pitkältä ajalta kuin suunnitelma-alueen muilta seliltä. Tietoja on alettu kerätä vasta vuonna 1996. Vuosien varrella kalastaneiden määrä on vaihdellut runsaasti (30-170 kalastajan välillä), mikä näkyy myös kokonaissaaliiden heilahteluina (Kivinen 2012). 12
Kalastajamääristä puuttuvat pelkästään yleiskalastusoikeuksilla kalastaneet henkilöt. Kokonaissaaliit ovat viime vuosina vakiintuneet 10 000 kg tienoille (Kivinen 2012) lukuun ottamatta vuotta 2005, jolloin saalis oli vain n. 1400 kg. Runsaimmat lajit vuosien 2005, 2009 ja 2010 tiedusteluiden perusteella ovat olleet ahven ja hauki. Myös sulkavaa ja kuhaa on saatu saaliiksi varsin paljon. Kalasaaliissa on tapahtunut 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna muutos. Lähinnä se on johtunut kalastuksen muuttumisesta. Ennen suuri osa saaliista pyydettiin vapavälineillä, kun taas vuoden 2004 jälkeen verkkokalastus on lisääntynyt voimakkaasti. Tämä näkyy etenkin särkikalojen voimakkaana nousuna saaliissa. Kalastuksessa on muutenkin tapahtunut muutoksia. Aikaisemmin alueella kalastettiin lähinnä kalakerhon luvilla, mutta osakaskuntien alettua myydä myös lupia on verkkokalastus lisääntynyt huomattavasti. 7.2.9 Kalastusrajoitukset Kalastusalue on kieltänyt 26-44 mm:sten verkkojen käytön Kärjenniemenselällä. 7.3 Rauttunselkä-Makkaranselkä 7.3.1 Ahven Koekalastuksen perusteella ahven oli vuonna 2005 kappalemäärissä arvioiden runsain laji. Sen sijaan painossa mitaten särki oli ahvenia yleisempi. Kappalemäärin ahvenia oli 34 % saaliista. Kalastustiedusteluiden avulla kerättyjen saalistietojen perusteella ahvenen osuus (kg) kokonaissaaliista on 2000-luvulla vaihdellut 7-13 % välillä. Puhelintiedustelun mukaan ahvenen keskikoko on kasvanut parin viime vuoden aikana. 7.3.2 Kuha Kuhakanta on voimistunut 1990-luvulta lähtien yksikkösaaliiden perusteella voimakkaasti (Kivinen 2012). Osasyynä tähän on varmasti alueen vedenlaadun parantuminen jätevesien puhdistamisen tuloksena. Tällä hetkellä kuhakantaa voidaan pitää erinomaisena. Kannan vahvistumisen huomaa myös alueen kokonaissaaliiden nousuna. Kuhan osuus vuosien 2005, 2009 ja 2010 tiedusteluiden perusteella on 12-16 % luokkaa kokonaissaaliista. Kuha kasvaa kasvututkimusten perusteella myös Rauttun- ja Makkaranselän alueella yhtä nopeasti kuin Vanajanselällä. Kuha saavuttaa myös täällä lakisääteisen alamitan (37 cm) nelivuotiaana (Kivinen 2012). Sen jälkeen kasvu näyttää hidastuvan, mutta pysyvän kuitenkin yhtä nopeana kuin Vanajanselällä (Kivinen 2011). Viidennen ikävuoden jälkeisiin kasvutietoihin tulee suhtautua varauksella, koska aineistossa on ollut vain muutama yli 5-vuotias kuha. Aineiston vähäinen määrä vanhemmista yksilöistä aiheuttaa harhaa yksilöiden välisissä kasvueroissa. Puhelintiedustelun mukaan kuhakanta on heikentynyt tarkasteltaessa ajanjaksoa 2008-2012. Alueen osakaskunnat istuttavat pieniä määriä kuhaa vuosittain. 7.3.3 Hauki Rauttun- ja Makkaranselän haukikanta verrattuna Vanajanselkään yksikkösaaliiden perusteella on hiukan parempi, mutta Kärjenniemenselkään verrattuna puolestaan heikompi (Kivinen 2012). Haukikanta on ollut yksikkösaaliiden perusteella 2000-luvulla nousussa. Kalastustiedusteluiden perusteella haukien osuus kokonaissaaliista on vaihdellut 10 17 % välillä (Kivinen 2007, 2011, 2012). Alueella järjestetään vuosittain suurehko uistelukilpailu, jonka tuotosta osa käytetään hauki-istutuksiin. Istutuksia tehdään joka kolmas vuosi, jolloin pystytään arvioimaan istutusten tuloksellisuutta. 7.3.4 Siika Yksikkösaaliiden perusteella siikakanta on heikentynyt 2000-luvun alun tilanteesta. Siikaa saadaan Rauttunja Makkaranselältä saaliiksi jonkin verran vuosien 2009 ja 2010 kalastustiedusteluiden perusteella (Kivinen 2011 ja 2012). Kokonaissaaliit ovat vaihdelleet 200-280 kg välillä. Suhteutettuna istutusmääriin saalit ovat olleet varsin heikkoja (Kivinen 2012). Siikoja on koekalastettu syvännepyyntinä 2000-luvun vaihteessa, jolloin saaliit olivat hyviä voimakkaan kerrostuneisuuden aikana. Siikasaaliita varmasti osaltaan heikentää 13
pyynnin vähäisyys. Runsastunut sulkavakanta ei houkuttele siianpyyntiin ja sitä kautta istutusten tuotto on myös osittain jäänyt heikoksi. Siian kasvutietoja Rauttun- ja Makkaranselältä ei ole, mutta kasvu on parantunut ainakin muilla selillä 2000-luvulla (Kivinen 2011). Siian pyyntiä on yritetty lisätä pitämällä kalatalousmaksuvaroilla Sääksmäen sillalla tapahtumia, joissa on opastettu siian kalastuksen saloihin. Vedenlaadun parantumisen myötä siikojen elinmahdollisuudet ovat parantuneet. 7.3.5 Särkikalat Vuoden 2005 koekalastuksen perusteella särkikalat muodostivat n. 60 % kokonaissaalista, kun sitä mitattiin paino-osuuden perusteella (Kivinen 2007). Myös kappalemääräisesti särkikalat olivat suurin ryhmä n. 47 % osuudella. Särkikalojen osuus on kuitenkin 1990-luvun alusta alkaen laskenut varsin selvästi. Esim. vuonna 1990 särkikalojen osuus kokonaissaaliista oli 88 %, kun se vuonna 2005 oli jo alle 60 % (Kivinen 2007). Vaikka särkikalojen osuus onkin vähentynyt 1990-luvulta lähtien, ongelmalliseksi tilanteen tekee sulkavakannan voimakas lisääntyminen 1990-luvun tilanteesta kirjanpitokalastuksen perusteella (Kivinen 2011). Yksikkösaaliit ovat myös pysyneet korkeana koko 2000-luvun. Sulkavakannan vahvistuminen heikentää verkkokalastusta runsastuneen sivusaaliin takia. Erityistä haittaa tästä on siianpyyntiin. Sulkavakanta Rauttun- ja Makkaranselän alueella onkin selvästi suurempi verrattuna Vanajan- ja Kärjenniemenselkään. 7.3.6 Muikku Muikkua ei vuoden 2005 koeverkkokalastuksissa saatu saaliiksi Rauttunselältä (Kivinen 2007). Muikkuverkkoja on vuoden 2010 tiedustelun mukaan käytetty Rauttun- ja Makkaranselän alueella, mutta saalismääriä ei ole mainittu. Ilmeisesti niitä saadaan saaliiksi jonkin verran, koska pyyntiä on harjoitettu. Puhelintiedustelun mukaan muikkuja ei juurikaan kalasteta, koska kanta on niin pieni. 7.3.7 Kuore Kuorekannan tämän hetkisestä tilasta ei ole tarkkaa tietoa. Koeverkkokalastuksissa sitä saadaan saaliiksi jonkin verran (Kivinen 2007). Koeverkko ei tosin anna oikeaa kuvaa kuorekannasta. Vanajanselän tapaista selvitystä ulapan kalakannoista ei ole tehty kummallakaan selällä. Myöskään kalastustiedusteluissa ei ole eritelty mahdollista kuoreen osuutta. Puhelintiedustelun mukaan kuorre hakkuut on kadonnut järvimaisemasta kahden viimeisen vuoden aikana. 7.3.8 Saaliit ja kalastus Rauttunselän-Makkaranselän kokonaissaalis on noussut selvästi 1990-luvulta. Kokonaissaaliit saavuttivat huippunsa 2000-luvun alussa, jonka tasosta ollaan tultu jonkin verran alaspäin. Huippuvuotena 2000 kokonaissaalis hipoi 90 000 kg. Vuonna 2010 saalis oli 38 000 kg. Osaksi saaliin kasvua selittää 1990-luvun tilanteeseen verrattuna kalastajamäärien kasvu, johon on suuresti vaikuttanut vedenlaadun parantuminen 1990-luvun alusta alkaen. 2000-luvulla keskimäärin on kalastanut 270 ruokakuntaa ja vuonna 2010 luku oli n. 250 (Kivinen 2012). Kokonaissaaliista sulkava oli vuonna 2010 runsain laji yli 30 % osuudella ja kuha toiseksi yleisin. Sulkava on muutenkin ollut selvästi yleisin saalis 2000-luvulla. Vuonna 2010 yli puolet kalastuksesta on toteutettu verkoilla. Osuus on tiedusteluiden mukaan pienentynyt 2000-luvulla. Pienentymistä selittää ravustus, joka on ollut mukana tuloksissa mitattaessa eri pyydysten käyttöä. Ravustus onkin lisännyt suosiotaan 2000-luvulla varsin paljon. Tosiasiassa verkkojen käyttö on pyyntivuorokausina mitattuna lisääntynyt 2000-luvulla. Esim. vuonna 2010 verkkojen osuus oli lähes 90 % pyyntiponnistuksesta, kun ravustus on otettu tuloksista pois (Kivinen 2012). Yksi syy verkkokalastuksen lisääntymiseen on kuhakannan vahvistuminen. Verkoilla myös saadaan saaliista valtaosa, yli 80 %. Vapavälineillä vastaava luku oli puolestaan 13 %. 7.3.9 Kalastusrajoitukset Makkaran- ja Rauttunselällä on kielletty solmuväliltään 26-49 mm olevat verkot. 14
8. Ammattikalastus Vanjanselän kalastusalueella toimii tällä hetkellä 6 ammattikalastajaa sekä varsin suuri määrä sivutoimisia. Ammattikalastuksen sijainninohjausraportin (Hämeen ELY-keskus 2011)perusteella erityisesti Vanajanselkä soveltuu hyvin ammattikalastukseen, jota Vanajanselällä onkin harjoitettu varsin pitkään. Pääasiallinen ammattikalastajien tavoittelema saalis on kuha. 9. Kalastusmatkailu Kalastusalueella on myynnissä mökkilupa, joka oikeuttaa mökkien vuokraajia kalastamaan vapakalastusvälineillä. Lakimuutoksen jälkeen myös viranomaisilla on oikeus myöntää kalastusoppaille lupa järjestää enintään kuudelle asiakkaalle kalastusmatkailutilaisuuksia. Lupa oikeuttaa harjoittamaan kalastusta onkimalla, pilkkimällä sekä vieheellä (kalastuslain 8 :n mukaisia pyyntejä). Lupa voidaan myöntää koko ELY-keskuksen toimialueelle tai vain osalle. Lupaan liittyen ELY-keskusten tulee pyytää kalastusalueilta lausunto alueellisten kalastusrajoitusten ja saaliskiintiöiden asettamisesta. 10. Kalastusluvat Vanjanselän kalastusalueelle myydään vapakalastuslupaa, joka käsittää seuraavat vesialueet: Annilan, Heinun, Huittulan, Kärjenniemen, Lahisten, Monaalan, Mälkiäisten, Rantoon, Rapolan, Retulan, Ritvalan, Rätön, Satsaman, Suotaalan, Tarttilan, Tyrisevän, Uskelan ja Voipaalan ja Koivuportaan osakaskuntien sekä Haritun tilan vesialueet. Yhteisluvan pinta-ala on 9270 ha. Lupahinta on ollut 15 /lupa ja sillä on saanut kalastaa kahdella uistimella. Ostamalla useampia lupia on voinut kalastaa aina kahdella lisäuistimella / lupa. Kalastusalueelle on voinut myös ostaa kilpailulupia samaiselle alueelle. Ryhmä- / kilpailulupa hengeltä päivässä (avovesi) on ollut 1 euro / vähintään 20 euroa ja talvella vastaava lupa on maksanut 50 snt / henkilö, mutta vähintään 20 euroa / kilpailu. Vanajanselällä osakaskuntien luvanmyynnin lisäksi Tyrvännön kalastusyhdistys on vastannut 22 osakaskunnan luvanmyynnistä pois lukien ravustus. Muuten järjestäytyneille alueille lupia ovat myyneet osakas- / kalastuskunnat. 11. Valvonta Kalastusalueella on ollut vuodesta 2008 lähtien hanke kalastuksenvalvonnan kehittämiseksi. Hankkeessa on toteutettu tehostettua kalastuksenvalvontaa valvontaiskujen muodossa. Valvontapalveluita on ostettu Hämeen kalatalouskeskuksesta, joka on toteuttanut valvontaiskut. Iskujen yhteydessä myös poliisi on ollut tiiviisti mukana valvonnassa. Myös paikallisia osakaskuntien valvojia on koulutettu valvonnan aikana käytännön toimissa. Osakaskunnista on lisäksi kerätty valtuutukset kalastusalueelle, jotta se on voinut valvoa myös osakaskuntien päätöksiä. Uuden lain myötä valtuutuksia ei enää tarvita, vaan kalastusalueen nimeämillä valvojilla on oikeus valvonnan suorittamiseen ilman, että osakaskunnista tarvitsee erikseen kerätä valtuutuksia. Kalastusalue on myös järjestänyt vuonna 2009 valvojakoulutuksen, jonka yhteydessä koulutettiin kalastusalueella olevien osakaskuntien valvojia. Uusien säännösten myötä osakaskuntien ja kalastusalueen valvojien on pitänyt suorittaa kalastuksenvalvojien koe ja saada viranomaisten hyväksyntä (ELY-keskus), ennen kuin ovat voineet 1.9.2012 jälkeen suorittaa valvontaa. Kalastusalueella on ollut 10 nimettyä valvojaa ennen lakimuutoksen mukanaan tuomia muutoksia. 12. Muu toiminta Kalastusalue on järjestänyt erilaisia nuorisotapahtumia vuosittain koko 2000-luvun. Toiminnan tavoitteena on ollut saada innostettua nuoria kalastuksen pariin sekä viime vuosina yhä enemmän myös nuorisohankkeen avulla on lisätty tietoutta ravustuksesta sekä rapukulttuurista. 15
12.1 Vanajavesikeskus Vanajavesikeskus on perustettu vuonna 2010. Sen tavoitteena on järvien ja jokien saaminen kuntoon ja koko Hämeen seudun vetovoimaisuuden vahvistaminen. Vanajavesikeskus hoitaa vesiä ja kulttuurimaisemaa, virkistää elinkeinoelämää sekä sopeuttaa seutua ilmastonmuutoksiin. Tavoitteena on vaikuttaa koko Vanajan reitin tilaan, toteuttaa erilaisia hankkeita ja ennen kaikkea tavoitteena on parantaa Vanajaveden reitin vedenlaatua (www.vanajavesi.fi). Vanajavesikeskuksen valmistelema Viestejä Vanajavedeltä -hanke sai Euroopan maaseuturahaston rahoituksen vuosille 2011-2013. Hankkeessa innostetaan ja kannustetaan tehokkaan ja monimuotoisen viestinnän avulla alueen toimijoita tarkkailemaan ja hoitamaan vesiään. Hankkeessa on järjestetty mm. kiertävä vesiaiheinen näyttely sekä erilaisia talkoita ja tapahtumia. Hankkeen aikana toteutetaan myös erilaisia kunnostustoimenpiteitä (www.vanajavesi.fi). 16
Suunnitelmaosa B Tavoitteet Istutusten tuloksellisuuden selvittäminen kuhan luontaisen lisääntymisen turvaaminen istutustauot tiedottaminen joustavat istutukset selkeät lupajärjestelmät 13. Kalastuksen säätely 13.1 Yleistä kalastuksen säätelystä Erilaisilla säätelykeinoilla pyritään turvaamaan kalojen luontaista lisääntymistä sekä esim. parantamaan istutusten tuottoa. Nämä tavoitteet on otettava huomioon käyttö- ja hoitosuunnitelmaa tehtäessä ja annettava selkeät suositukset erilaisista säätelykeinoista. Säätelykeinoja ovat esim. solmuvälirajoitukset, alamittapäätökset, pyydysyksiköinti sekä rauhoitusalueet että ajalliset rauhoitukset. Alla olevissa kappaleissa on kerrottu lyhyesti eri säätelykeinoista ja lain kohdista, mihin kalastusalueen päätökset perustuvat. Päätösten hallintomenettelystä voi pyytää neuvoa esim. Hämeen kalatalouskeskuksesta. 13.2 Solmuvälirajoitukset Vesialueiden omistajien lisäksi kalastusalueella on mahdollisuus määräajaksi kieltää tietynlaisen pyydyksen käyttö esim. solmuvälirajoituksin, mikäli kalakantojen hoito sitä vaatii (Kalastusalue voi, milloin tietyllä vesialueella vallitsevat erityiset olosuhteet tai tärkeät kalakannan hoitoon liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät, määräajaksi kieltää tietynlaisen pyydyksen tai kalastustavan käyttämisen sanotulla alueella (KL 37 ).) Vanajanselän kalastusalueen on perusteltua tehdä päätöksiä, koska eri selillä on useita vesialueiden omistajia. Muuten ei solmuvälirajoituksia saada ulottumaan kaikille alueille. Solmuvälirajoituksia käytetään mm. seuraaviin tarkoituksiin: istutusten tuloksellisuuden parantaminen, kaloille mahdollisuus saavuttaa sukukypsyys, uhanalaisten kantojen suojelu ja kalojen kasvupotentiaalin hyödyntäminen (Salminen & Böhling 2002). Vanajanselän kalastusalueella solmuvälirajoitusten tarkoituksena on varmistaa kuhan luontaista lisääntymistä sekä parantaa kuhasaaliita kalan koon kasvaessa. Vanajanselän kohdalla solmuvälirajoitukset tekee hankalaksi siiankalastus. Siian kasvu on selvitysten mukaan vanhemmilla ikäluokilla varsin hidasta, mikä vaikeuttaa niiden pyyntiä esim. 50 mm:n verkoilla. Siian kasvu ei kuitenkaan kokonaan pysähdy, mutta niiden kasvaminen pyyntikokoon vie kohtalaisen paljon aikaa. Tosin siian vanhempien yksilöiden kasvusta ei ole täysin tarkkoja tuloksia, koska kasvuselvityksissä vanhempien ikäluokkien näytekaloja ei ole ollut kovinkaan paljoa mukana. Osassa kalastusaluetta tiukempia solmuvälirajoituksia on jo nyt käytössä (26-49 mm kielletty) ja niillä alueilla myös siikaa saadaan saaliiksi jonkin verran. Solmuvälirajoitusten tekeminen on aina kompromissi eri kalalajien kalastuksen suhteen. Jokaisen järven kohdalla täytyykin ratkaista, minkä kalalajin ehdoilla järjestetään kalastus. Suunnitelma-alueella luonnollinen valinta on kuha, jonka merkitys niin järven tilan ja kalastuksen kannalta on erittäin tärkeä. Lisäksi, jos rajoitusten avulla pystytään parantamaan luontaista lisääntymistä, resursseja säästyy myös kuhaistutusten tarpeen pienennettyä. Kieltämällä solmuväliltään 26-49 mm:n verkkojen käyttö on mahdollista päästä edellä mainittuun tavoitteeseen. Rajoitus mahdollistaa muikun kalastuksen. Tiukempien rajoitusten jälkeen on selvää, että saaliissa tapahtuu hetkellinen notkahdus, ennen kuin kuhat ja siiat ovat kasvaneet pyyntikokoon. Sen jälkeen saaliiden pitäisi parantua kalojen koon kasvaessa. Rajoituksia tehtäessä voidaan asettaa siirtymäkausia, jolloin kiellettäväksi tulevat pyydykset ehditään käyttää loppuun. Lisäksi siirtymäaikana 17
kalastajat voivat vähitellen ottaa käyttöön solmuväliltään harvempia verkkoja ja siten pienentää solmuvälin noston yhtäkkistä vaikutusta saaliisiin. Pyyntipaine siirtyy vähitellen isompiin yksilöihin. Päätösten tueksi täytyy olla riittäviä perusteita. Vanajanselän kalastusalueella on kuhan kasvusta ja luontaisesta lisääntymisestä runsaasti olemassa selvityksiä, joita voidaan käyttää perusteltaessa solmuvälirajoituksia. Suositus *Kalastusalue tekee varsinaisessa kokouksessaan vuonna 2013 päätöksen (KL 32 ) 26 49 mm:n verkkojen käytön kieltämisestä 1.1.2014 alkaen tai vaihtoehtoisesti siirtymäajan (2-3 vuotta) jälkeen. 13.3 Alamittapäätökset Alamitan nostolla on yleensä tavoitteena vähintään yhden kutukerran turvaaminen. Kalastusalue voi nostaa tietyn lajin lakisääteistä alamittaa (kalastusalue voi määrätyllä vesialueella määrätä asetuksesta säädetyn mitan tietylle kala-rapulajille tai määrätä, että sanottu mitta on asetuksella säädettyä mittaa suurempi (KL 35 )). Kuhan alamitan nosto olisi suositeltavaa Vanajanselän kalastusalueella. Muiden kalojen kohdalla ei ole tarvetta. Alamitta- ja solmuvälirajoitukset kulkevat käsi kädessä. Pelkästään alamitan nostosta ei saada tavoiteltavaa hyötyä ilman solmuvälirajoituksia; alamittaiset kuhat joutuisivat kuitenkin verkkoihin, eikä niiden vapauttaminen elävänä verkoista useinkaan onnistu. Toisaalta pelkästään solmuvälirajoituksilla ei saavuteta tavoiteltavaa hyötyä, koska silloin ei voida vaikuttaa esim. vapakalastukseen. Alamitta tulisi korottaa vähintään 40 cm:iin. Liian korkeaksi alamittaa ei tule asettaa, vaan se täytyy suhteuttaa tehtävään solmuvälirajoitukseen. Muuten ongelmaksi muodostuu alamittaisten kuhien suuri osuus verkkosaaliissa; vielä kun nykyisin alamittaiset on vapautettava elävänä tai kuolleena. Mikäli solmuvälirajoitukseksi tulee esim. 26-49 mm, alamitaksi säädetään 40 cm. Mikäli rajoitukseksi tulee 26-54 mm, alamittaa voidaan nostaa vähintään 43 cm:iin. Suositus Kalastusalue tekee varsinaisessa kokouksessaan vuonna 2013 päätöksen (KL 35 ) kuhan alamitan nostamiseksi 40 cm:iin 1.1.2014 alkaen tai vaihtoehtoisesti siirtymäajan (2-3 vuotta) jälkeen. Päätös sidotaan solmuvälirajoituksiin. 13.4 Pyyntialueiden rauhoitukset Kalastusalue voi kieltää määräajaksi tietynlaisen pyydyksen käytön erityisestä syystä esim. kuhan kutualueilla tai taimenen vaellusreiteillä (Kalastusalue voi, milloin tietyllä vesialueella vallitsevat erityiset olosuhteet tai tärkeät kalakannan hoitoon liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät, määräajaksi kieltää tietynlaisen pyydyksen tai kalastustavan käyttämisen sanotulla alueella (KL 37 )). Onkimista, pilkkimistä tai läänikohtaisella viehekalastusluvalla koskevaa kalastusta kalastusalue ei voi kieltää. Siitä on tehtävä päätös ELY-keskuksessa. Vanajanselän kalastusalueella on ollut seisovien pyydysten käyttökielto 25.5.-15.6. kuhan lisääntymisen turvaamiseksi. Rauhoitus on suositeltavaa pitää voimassa myös tulevaisuudessa. Lisäksi kalastusalue voisi kartoittaa tärkeimmät kuhan kutualueet ja hakea niille ELY-keskuksesta rauhoitusta, joka koskisi myös yleiskalastusoikeuksilla kalastavia. Nykyisin suosittu kuhan jigikalastus on todella tehokasta kuhan kutuaikaan. Mätiä vartioivien kuhakoiraiden pyynti voi olla parhailla alueilla todella tehokasta ja sillä voi olla heikentävää vaikutusta kuhan lisääntymiseen. Lisäksi rauhoitus koskisi tasapuolisesti kaikkia kalastajaryhmiä. 18
Suositus *Pidetään voimassa vuosittainen seisovien pyydysten käyttökielto 25.5.-15.6. 13.5 Pyydysyksiköinti Pyydysyksiköinti ei sovellu nykyisellään kovinkaan hyvin kalastuksensäätelyn keinoksi. Ongelman muodostaa se, että yksiköitä voidaan vaihtaa pyydysten välillä ja niitä on yleensä käytössä liian suuria määriä. Vaikka yksiköinti ei sovellu säätelykeinoksi, se on kuitenkin nykyinen lainmukainen tapa jakaa kalastusoikeutta. Osakaskuntien sääntöjä uudistettaessa olisi tärkeää, että yksiköinti olisi kaikilla samanlainen. Alla näkyvät pyydysten yksiköintisuositukset Hämeenlinnan kalastusalueella. Satunnaisesti käytettävien pyydysten ja pyyntivälineiden, joilla kalaveden tuoton talteenoton kannalta on vähäinen merkitys, yksiköinnistä voidaan tehdä päätös tarvittaessa osakaskunnan kokouksessa. verkko (3 m x 30 m)... 3 yksikköä katiska... 1 yksikkö pitkäsiima (100 koukkua)... 2 yksikköä rysä, korkeus alle 80 c m... 1 yksikkö rysä, korkeus 80-150 cm... 3 yksikköä 5 koukkua... 1 yksikkö vapakalastusvälineet... 1 yksikkö rapumerta... 1 yksikkö 14. Hoitotoimenpiteiden seuranta 14.1 Kuhan istutustauko Kuha lisääntyy luontaisesti koko suunnitelma-alueella. Tämän lisäksi kuhakantaa on tuettu vuosittain istutuksin. Kuhakanta onkin vahva kirjanpitokalastuksen ja kalastustiedustelun perusteella. Istutusten tuloksellisuutta ei ole selvitetty perusteellisesti. Aikaisemmin on pyritty istutusten tuottoa selvittämään tekemällä joinakin vuosina runsaita istutuksia ja tutkimalla niiden vaikutusta yksikkösaaliiden kasvuun kirjanpitokalastuksessa ja kalastustiedustelussa. Varsinaisia istutustaukoja ei kuitenkaan ole pidetty, mikä tekee istutusten tuloksellisuuden arvioimisen hankalaksi. Tämän suunnitelmakauden keskeisin tavoite onkin kuhaistutusten tuloksellisuuden selvittäminen, jotta tulevaisuudessa voitaisiin antaa tarkat suositukset istutusten tekemiseen. Istutusten tuloksellisuutta olisi tarkoitus selvittää pitämällä kuhan istutustaukoja. Tauot olisi tarpeen tehdä kahtena vuotena peräkkäin, ensimmäisen kerran vuosina 2013 ja 2014. Seuraavan kerran kuhaa istutettaisiin vuonna 2015. Tärkeää olisi, että istutusvuosina määrät olisivat kohtalaiset eikä tehtäisi ylitiheitä istutuksia. Tällöin luodaan lajin sisäinen kilpailutilanne ravinnosta, mikä saattaa vaikuttaa kuhaistutusten tuloksiin. Taulukossa 3 on annettu suositus kuhanistutusmääristä istutustaukojen jälkeen. Niinä vuosina, kun kuhasta pidetään taukoa, voidaan istutuksiin varatut rahat käyttää siikaistutuksiin. Tällöinkin täytyy ottaa huomioon, ettei siikaistutuksia kuitenkaan tehdä liikaa, jolloin aiheutetaan myös lajin sisäistä kilpailua ravinnosta. Tällöin istutusten tuotto tulee jäämään heikoksi. Osa istutuksista vapautuvista varoista voidaan käyttää myös vaikka kirjolohi-istutuksiin. Koko suunnitelmaalueella on laaja velvoitetarkkailu, jota pystytään käyttämään istutustaukojen vaikutusten selvittämiseen. Kolmen vuoden välein kerättävät kuhan saalisnäytteet, kirjanpitokalastus sekä laaja, kolmen vuoden välein tehtävä kalastustiedustelu ovat hyviä työkaluja asian selvittämiseen. Istutustauoista kuluu aikaa vähintään viisi vuotta ennen kuin tuloksia aletaan saada. Istutusten tuloksellisuuden selvittäminen vaatii siis aikaa ja vesialueiden omistajilta sitoutumista. Istutustauot on järkevää yrittää rytmittää myös reitin yläosille ja sovittaa yhteen Hämeenlinnan kalastusalueen kanssa. Näin suljetaan pois muille alueille tehtyjen istutusten 19