TV- JA RADIOARKISTOJEN AINEISTOJEN KÄYTTÖLUVAT

1 (40) Tekijänoikeusselvitykset 2002 TV- JA RADIOARKISTOJEN AINEISTOJEN KÄYTTÖLUVAT OTL, AA Jyrki Siivola/ Asianajotalo ANPR maaliskuu 2002

1 (32) 1 Tehtävänanto Selvityksen tarkoituksena on ollut selvittää radio- ja televisioarkistojen materiaalin käyttöön liittyviä ongelmia sekä tutkia vaihtoehtoisia ratkaisutapoja. Tehtävänannon mukaisesti tässä raportissa on selvitetty oikeudenhaltijoiden edustajien ja käyttäjien kannanottoja käsillä olevaan ongelmaan. Tämän lisäksi on tarkasteltu eri ratkaisuvaihtoehtojen eri lainsäädännöllisiä toteuttamisvaihtoehtoja. 2 Radion ja television arkistojen käyttölupaesityksen aiemmat vaiheet Yleisradio Oy on perustettu 1926 ja sen arkistoihin on kertynyt valtava määrä erilaisia radio- ja televisio-ohjelmia ja näihin liittyvää aineistoa. Vanhan aineiston oikeudenhaltijoiden ja sopimussuhteiden selvittäminen on osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi. Myös MTV3 Oy:llä on ollut vastaavia ongelmia. Pohjoismaiden ministerineuvosto aloitti keväällä 1996 radio- ja televisioyritysten arkistoissa olevan ohjelma-aineiston käyttöoikeuksia koskevan selvitystyön. Sen tuloksista julkaistiin kesäkuussa 1997 erillinen raportti. Raportin perusteella pohjoismaiset radioja televisioyhtiöt, elokuvainstituutit ja ohjelmien oikeuksien haltijoita edustavat järjestöt antoivat lausuntonsa. Radio- ja televisioyhtiöt esittivät pakkolisenssijärjestelmää kansallisiin tekijänoikeuslakeihin. Arkistoissa olevaa aineistoa saisi tällöin käyttää kysymättä lupaa, mutta yhtiöt maksaisivat kohtuullisen korvauksen käytöstä. Oikeuksien haltijoita edustavat järjestöt vastustivat voimakkaasti pakkolisenssisäännöksiä. Euroopan yhteisöjen komissio antoi vuonna 1997 ehdotuksensa direktiiviksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa. Direktiiviehdotuksen käsittelyn aikana käsiteltiin myös kysymystä siitä, että direktiiviin otettaisiin erityiset säännökset radio- ja televisioyhtiöiden arkistoissa olevan aineiston käyttöoikeuksien järjestämisestä.

2 (32) Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annettiin 22.5.2001. Direktiiviin ei ole sisällytetty säännöksiä radio- ja televisioyhtiöiden arkistomateriaalin käyttöluvista. Pohjoismaiset radio- ja televisioyhtiöt esittivät syksyllä 2001 arkistojen käyttöön liittyvien tekijänoikeudellisten ongelmien ratkaisemista sopimuslisenssijärjestelyllä. Pohjoismaiden neuvostossa otetun kannan mukaan arkistojen käyttölupa voidaan järjestää sopimuslisenssillä, jos radio- ja televisioarkistojen käyttö edellyttää lainsäädännöllistä tukea. Sopimuslisenssikäytäntö ottaa Pohjoismaiden neuvoston näkemyksen mukaan huomioon tasapuolisesti osapuolten edut. Pohjoismaiden neuvosto siirsi asian käsittelyn jäsenmaiden asiaa käsitteleville ministeriöille. 3 Osapuolten kannanotot mahdolliseen muutokseen 3.1 Tekijänoikeusjärjestöjen kannanotot 3.1.1 GRAMEX ry GRAMEX ry edustaa esittäviä taiteilijoita ja ääniteiden tuottajia. GRAMEX ry pystyy myöntämään lisenssin televisio- tai radioyhtiön valmistamiin ohjelmiin. Televisio- tai radioyhtiö ei tarvitse tällöin etsiä itse oikeudenhaltijaa, vaan työn suorittaa GRAMEX ry. Tunnus- ja mainosmusiikin oikeudet joudutaan hankkimaan suoraan oikeudenhaltijalta. Nykyinen lisensiointijärjestelmä on toimiva eikä siinä ole havaittu ongelmia. GRAMEX ry pystyy myöntämään luvan vanhan materiaalin käyttämiseen, jos tähän on tarvetta, GRAMEX ry:n mandaatissa olevien käyttötapojen osalta. GRAMEX ry:llä on kattavat tiedot oikeudenhaltijoista ja se pystyy selvittämään myös kuolinpesille kuuluvat oikeudet. GRAMEX ry pystyy myöntämään oikeuden digitaalisessa televisiossa tapahtuvaan käyttöön mutta ei tietoverkkokäyttöön. GRAMEX ry:n kannan mukaan lainsäädännön nykytilanne on riittävä ja se palvelee käyttäjiä hyvin. Esimerkiksi sopimuslisenssisäännökselle ei ole tarvetta.

3 (32) 3.1.2 KOPIOSTO ry Kopiosto ry:n jäsenjärjestöt ovat tehneet runsaasti sopimuksia, jotka koskevat radio- ja televisio-ohjelmien käyttöä niin lähetystoiminnassa kuin jälkikäteen eri yhteyksissä. Sopimukset ovat pääosin työehtosopimuksia. Nykyisestä lainsäädännöstä ei ole aiheutunut mitään haittaa tai estettä aineistojen käytölle. Erilaisista käyttömuodoista on joko jo sovittu alkuperäisellä sopimuksella tai uusista käyttömuodoista on neuvoteltu ja sovittu erikseen. Arkistomateriaalin käyttöoikeuksista tulee sopia individuaalisesti ja jo olemassa olevat sopimukset kattavat useimmat käyttömuodot. Kopiosto ry:n jäsenjärjestöt ovat tarvittaessa valmiit neuvottelemaan uusista käyttömuodoista. Mikäli lainsäädännöllisesti halutaan jotenkin turvata tätä yksilöllistä sopimustoimintaa, kunkin sopijaosapuolen sopimuksia voitaisiin varmistaa alakohtaisella sopimuslisenssisäännöksellä. Tämä laajentaisi kullakin alalla solmittujen sopimusten vaikutukset mahdollisiin henkilöihin, joita ei tavoiteta. Useimmilla sopimusalueilla henkilöt ovat hyvin tavoitettavissa ja mahdollinen lain säännös olisi luonteeltaan vain sopimustoiminnan turvarakenne. 3.1.3 Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry edustaa äänite- ja musiikkivideoalaa. ÄKT:n kannan mukaan arkistojen mahdollinen käyttölupa on rajoitettava radio- ja televisioyhtiöiden omaan tuotantoon. Lupa olisi rajattava myös pelkästään radio- tai televisiotoimintaan, koska laajempi muissa medioissa tapahtuva käyttö vaikuttaisi vallitsevaan kilpailutilanteeseen. Tilaajapalvelutoiminta on oma liiketoimintansa ja kilpailutilanne vääristyy, jos radio- tai televisioyhtiöille myönnetään erillisjärjestelyjä.

4 (32) GRAMEX ry:n tiedostojen perusteella tiedetään teosten oikeudenhaltijat. Individuaalinen sopiminen toimii tällä perusteella hyvin. Musiikkivideoiden esitysoikeuksista Internetissä määrää aina tuotantoyhtiö individuaalisella sopimuksella. ÄKT:ssä on jouduttu selvittämään vanhojen teosten oikeudenhaltijoita suoja-ajan pidennyttyä muutamia vuosia sitten. Työ oli suuri mutta ei mahdoton. Nykyjärjestelmässä ei ole esiintynyt ongelmia. Ratkaistaessa käyttöoikeuksia on huomioitava se, että sovellettavan järjestelmän on oltava neutraali kaikille toimijoille. Individuaalinen sopiminen on paras ratkaisu. Pakkolisenssi ei ole missään tapauksessa käyttökelpoinen. 3.1.4 Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto TEOSTO ry TEOSTO ry hallinnoi musiikin tekijöiden ja kustantajien oikeuksia. TEOSTO ry edustaa käytännössä kaikkia oikeudenhaltijoita ja pystyy myöntämään oikeuksia sävellysteosten käyttämiseen televisio- ja radiotoiminnassa. Radio- ja televisiotoimintaa koskeva sopimuslisenssi ei koske kuitenkaan kaapelitelevisiota. Koska sävellysteosten osalta TEOSTO ry:n oikeudet kattavat käytännössä kaikki sävellysteokset, ongelmia ei ole esiintynyt. TEOSTO ry:n myöntämät luvat koskevat sekä lähettämisoikeuksia että niin sanotun efemäärisen tallentamisen ylittävää tallentamista. Jos radio- ja televisioyhtiöille myönnetään helpotuksia, helpotusten on kohdeltava kaikkia tasapuolisesti. Käytettävät ratkaisut voivat kuitenkin vaihdella teoslajeittain. TEOSTO ry pitää individuaalista sopimista ensisijaisena ratkaisuna, mutta sopimuslisenssi on hyväksyttävissä. Pakkolisenssiratkaisu ei ole hyväksyttävä ratkaisutapa. Sävellysteosten osalta lainsäädännöllinen tilanne olisi pyrittävä pitämään nykyisellään järjestelmän toimiessa. Uudet mediat eivät aiheuta ongelmia, koska TEOSTO ry hallinnoi myös niihin liittyviä oikeuksia.

5 (32) 3.1.5 TUOTOS ry Audiovisuaalisen alan tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry on elokuvatuottajien ja liikkuvaa kuvaa sisältävien tallenteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys. Tuotos ry:n kannan mukaan arkistojen mahdollinen käyttölupa on rajoitettava radio- ja televisioyhtiöiden omaan tuotantoon. Ulkopuolinen tuotanto on rajattava käyttöluvan ulkopuolelle. Lisäksi käyttöluvan on rajoituttava radio- tai televisiotoimintaan, koska muussa mediassa kuten Internetissä tapahtuva käyttö vääristäisi kilpailua. Elokuvien oikeudenhaltijat on selvitetty aina aiemminkin kunkin elokuvan osalta yksittäistapauksissa. Elokuva-alalla yksittäisen elokuvan oikeudenhaltijoita on lukuisia. Selvitystyö ei ole ollut kuitenkaan ylivoimainen. Individuaalinen sopiminen kussakin yksittäistapauksessa on toiminut moitteettomasti tähän asti. Jos oikeudenhaltijaa ei tiedetä tai tavoiteta, jonkinlainen rahasto, josta korvaus olisi myöhemmin nostettavissa, on hyväksyttävissä. Tällä hetkellä elokuvatuottajat sopivat individuaalisesti melkein kaikista oikeuksista. Eräistä käyttömuodoista sovitaan kuitenkin kollektiivisesti. Jos sopimuslisenssi tulisi käyttöön, se voisi vaikuttaa jo olemassa oleviin sopimuksiin. Tästä tulisi ongelmia. Vanhan tuotannon oikeudenhaltijoita ei aina tunneta tai tiedetä. Elokuvayhtiöt määräävät tällä hetkellä individuaalisopimuksilla elokuvien oikeuksista. Tuotos ry määrää pienimuotoisesta käytöstä. Sopimusten osalta on ongelmia siinä, kuinka laajasti aikoinaan oikeuksia on siirtynyt. Tilaajapalvelutoiminnat, jossa asiakas tilaa Internetin tai digitaalisen television kautta muun kuin televisioyhtiön itsensä tuottaman elokuvateoksen, häiriintyy, jos tällaiseen toimintaan myönnetään televisioyhtiöille yleinen oikeus. Järjestelmän on oltava neutraali eri toimijoiden kannalta. Individuaalinen sopiminen oikeuksista toimii parhaimmalla mahdollisella tavalla ja se on neutraali eri osapuolten kesken.

6 (32) Jos lainsäädäntöä muutetaan, on tärkeää, ettei olemassa olevia sopimuksia mitätöidä lainsäädännöllä. Pakkolisenssi ei ole missään tapauksessa hyväksyttävä. 3.2 Käyttäjien kannanotot 3.2.1 MTV3 Oy MTV3 Oy on julkisen palvelun televisioyhtiö, jonka arkistossa on arviolta omatuotantoisia viihdeohjelmia 6 000 kappaletta, teatteriohjelmia 600 kappaletta, dokumenttiohjelmia 300 kappaletta ja luontodokumentteja 200 kappaletta. Tämän lisäksi arkistossa on uutisia vuodesta 1981 alkaen. Vakituisen työntekijäkunnan kanssa on tehty erilliset tekijänoikeussopimukset, jotka kattavat myös uudet viestimet. Työehtosopimuksissa ei heidän osaltaan ole tekijänoikeudellisia määräyksiä. Freelancereiden osalta työehtosopimuksiin sisältyy tekijänoikeusmääräyksiä, jotka tosin keskeisesti liittyvät lähinnä uusintoihin ja niistä suoritettaviin korvauksiin. Uusiin viestimiin liittyvät oikeudet ovat heidän osaltaan auki. Digitaalisen television sopimuksellinen peruslähtökohta on se, että simultaanilähetykset ovat mahdollisia ilman eri sopimuksia ja korvauksia. Muusta digi-tv käytöstä (esim. Subtv) ei ole sovittu. Muuhun MTV3 Oy:n esittämään aineistoon oikeudet ovat tuottajilla. Nämä arkistoivat materiaalinsa kuka milläkin tavalla. Vanhasta materiaalista ei ole mitään sopimuksia. Vanhan materiaalin oikeuksien selvittäminen on lähes mahdotonta. Esiintyviä taiteilijoita, näyttelijöitä ja muusikoita on niin valtava määrä, ettei kukaan pysty selvittämään, kenellä kaikilla oikeuksia on. Esimerkiksi MTV3 Oy:n 40-vuotisjuhlaohjelmaa ei voitu tehdä, koska vanhan materiaalin oikeuksia ei saatu selvitetyksi. Alalle olisikin saatava

7 (32) sellainen lisenssijärjestely, jossa yksi taho voisi myöntää kohtuuhinnalla televisioyhtiöille näiden tarvitsemat oikeudet. Arkistoissa on materiaalia, jolla on kulttuurihistoriallista arvoa. Lisäksi osalla aineistosta on dokumenttiarvoa. 3.2.2 Ruutunelonen Oy Ruutunelonen Oy:n televisiotoiminta on alkanut muutamia vuosia sitten, joten yhtiölle ei ole ehtinyt kerääntyä suuria arkistoja. Yhtiö tuottaa lähettämästään ohjelmistosta itse vain uutisohjelmat. Muu tuotanto tilataan ulkopuolisilta tuottajilta. Yhtiön itse tuottamaan materiaaliin yhtiöllä on kaikki oikeudet. Yhtiö hankkii muuhun ohjelmistoonsa vain esitysoikeudet määräajaksi tai määräkerroiksi. Hankittavat oikeudet pyritään saamaan mahdollisimman laajasti. Ruutunelonen Oy yhtyy MTV3 Oy:n ja Yleisradio Oy:n kantaan siinä, että arkistoissa olevan materiaalin oikeudenhaltijoiden selvittäminen voi olla ylivoimasta. Sopimuslisenssijärjestelmä voi kuitenkin nostaa oikeuksien hintaa verrattuna individuaaliseen sopimiseen. 3.2.3 SBS Radiot SBS Radiot käsittää Kiss FM valtakunnallisen radioaseman, Radio Cityn (Helsinki), Radio957:n (Tampere), Radio Satan (Turku), Radio Megan (Oulu), Radio Jyväskylän ja SBS-iskelmäradioketjun. SBS Radiolla ei ole kertynyt arkistoja vanhasta materiaalista, koska radion toiminta-ajatus ei perustu arkistomateriaalin käyttöön, vaan radio toimii reaaliajassa. Yhtiöillä ei ole ollut ongelmia tämän vuoksi vanhan arkistomateriaalin käytössä. Ohjelmistosta merkittävän osan muodostaakin musiikki, jonka sopimusoikeudellisen hallinnan nykyinen järjestelmä jo mahdollistaa. SBS Radiot korostaa mahdollisten muutosten kilpailullista ja välineellistä neutraalisuutta.

8 (32) 3.2.4 Yleisradio Oy Yleisradio Oy:n (YLE) arkistoissa on aineistoa aina yhtiön toiminnan käynnistymisestä lähtien, mutta suuremmassa määrin vasta ajalta, jolloin ohjelmien nauhoittaminen yleistyi. Aineisto muodostuu pääasiassa radio- ja televisio-ohjelmista sekä elokuvista. Aineisto jakautuu YLEn omaan tuotantoon, ulkopuolisten tuottamaan aineistoon, johon YLE on hankkinut joko rajatun määrän esitysoikeuksia ja rajoittamattomat oikeudet. Omaan tuotantoonsa YLE hankkii oikeudet työsopimuksilla, joihin sovelletaan kyseisen alan tekijöitä edustavan järjestön kanssa sovittua kollektiivisopimusta. Jokaisessa yksittäisessä työsopimuksessa viitataan kyseisen alan kollektiivisopimukseen. YLE on hankkinut tekijöiltä omiin tuotantoihinsa tv- ja radioesitysoikeudet jo toiminnan käynnistymisestä lähtien. Muista oikeuksista on solmittu sopimuksia myöhemmässä vaiheessa. Tietoverkkojakelu ei kuitenkaan ole useimpien oikeudenhaltijoiden osalta kollektiivisopimusten piirissä. YLEn tuottamien ohjelmien esittäminen tietoverkoissa on nykyisellään mahdollista vain silloin, kun ohjelman tekemiseen on osallistunut pelkästään Radio- ja tv-toimittajien liiton kollektiivisopimuksen piiriin kuuluvia tekijöitä. Verkkojakeluoikeudet ovat edelleen muiden kollektiivisopimusten ulkopuolella, minkä vuoksi useimpien YLEn tuottamien ohjelmien esittäminen tietoverkoissa ei ole mahdollista kollektiivisopimusten nojalla. Verkkojakeluoikeuksia koskeva kollektiivinen sopiminen edellyttää yhdenmukaisen sopimuksen solmimista yli kymmenen järjestön kanssa. Neuvotteluprosessi on hidas. Yksilöllinen oikeuksista sopiminen ei myöskään ole useimmissa tilanteissa mahdollista, koska tekijöitä edustavat järjestöt edellyttävät, ettei niiden edustamien tekijöiden kanssa solmita yksilöllisiä sopimuksia kollektiivisopimusten ulkopuolella olevista oikeuksista. Toisaalta, vaikka yksilöllinen sopiminen joissain tapauksissa olisikin mahdollista, etenkin tv-ohjelmissa on niin runsaasti tekijöitä, että kaikkien tavoittaminen ja yksilöllisten neuvottelujen käyminen useiden kymmenien, joskus jopa yli sadan oikeudenhaltijan kanssa yhden ohjelman tietoverkkoesitysoikeuksien hankkimiseksi ei olisi ainakaan laa-

9 (32) jemmassa määrin mahdollista. Yksilöllinen sopiminen voi myös kariutua yhden ainoan oikeudenhaltijan kieltäytymiseen taikka tavoittamatta jäämiseen. Etenkin tv-toiminnan alkuajoilta peräisin oleva YLEn arkistomateriaali on historiallisesti ainutlaatuista. Muilla kotimaisilla tv-yhtiöillä ei ole yhtä kattavia arkistoja kuin YLEllä. YLEllä ei yleensä ole tietoverkko-oikeuksia YLEn ulkopuolella tuotettuun vanhaan arkistomateriaaliin. Näihin ohjelmiin on useimmiten hankittu ainoastaan tvesitysoikeudet. Monissa tapauksissa ohjelman tuottaneet yhtiöt ovat saattaneet lopettaa toimintansa tai alkuperäisten oikeudenhaltijoiden sijaan on tullut suuri joukko perillisiä. Tällaisessa tilanteessa oikeuksien hankkiminen vanhaan arkisto-ohjelmaan on äärimmäisen aikaa vievää. Jos yksikin oikeudenhaltija kieltäytyy sopimasta uusita oikeuksista tai jää tavoittamatta, ohjelman esittäminen kariutuu. Sopimuslisenssi olisi toimiva ratkaisu oikeuksien hankkimiseksi varsinkin tilanteissa, joissa ennen uusien jakeluteiden syntyä tuotettu ohjelma haluttaisiin jakaa uuden jakelutien kautta. Se mahdollistaisi ohjelman esittämisen ilman yksilöllistä sopimista sellaisellakin jakelutiellä, josta ei ohjelmaa tehtäessä ole voitu sopia. Esitysoikeuksista ei tällöin jouduttaisi sopimaan useiden kymmenien oikeudenhaltijoiden kanssa, vaan oikeudet voitaisiin hankkia yhdestä pisteestä. Sopimuslisenssi hyödyttäisi myös oikeudenhaltijoita, jotka sopimuslisenssijärjestelmän kautta saisivat korvauksen esityksistä. Mikäli ohjelman esittäminen ei olisi mahdollista esimerkiksi siksi, että oikeuksista ei pystytä sopimaan, oikeudenhaltijat jäisivät kokonaan ilman lisäkorvausta. YLEn arkistossa olevalla materiaalilla on kulttuurihistoriallista arvoa. Aineisto kuvaa kansallista lähihistoriaa ja on osa yhteistä muistia. Tällaisen aineiston saattaminen yleisön saataviin kaikkien yleisön käytettävissä olevien jakeluteiden välityksellä kuuluu myös olennaisena osana julkisen palvelun tehtäviin. Liikenne- ja viestintäministeriön asettama televisiotoiminnan toimintaedellytysten parantamista tutkinut työryhmä on myös selvityksessään (LVM julkaisuja 29/2001, s. 49) todennut seuraavaa: "Yhtiön

10 (32) (YLEn) tulee ulottaa julkisen palvelun toiminta myös uusiin jakeluteihin." Dokumenttiarvoltaan merkittävän materiaalin saattaminen yleisön saataviin myös uusien jakeluteiden välityksellä on kansallisen kulttuurin kannalta tärkeä tehtävä. Sopimuslisenssijärjestelmä takaisi sen, että varmalla ja nopealla tavalla voitaisiin hankkia tarvittavat oikeudet arkistomateriaalin esittämiseen myös uusien jakeluteiden välityksellä. 3.3 Muut kannanotot 3.3.1 Radio- ja televisiotoimittajien Liitto ry Järjestön mielestä arkistokäytöstä sopiminen kollektiivisin sopimuksin samalla, kun sovitaan muista tekijäinoikeudellisista ehdoista, on ollut toimiva ja hyvänä pidetty menettely. Tällaista kollektiivisiin sopimuksiin perustuvaa käytäntöä tulee jatkaa. Arkistokäytöstä sopiminen ei ole ollut ongelmallinen asia, siihen on poikkeuksetta sovellettu sopimuksien yleisiä ehtoja. Tekijänoikeuslaissa ei tulisi säätää asiasta, vaan jättää asia vallinneen sopimuskäytännön varaan. Liiton jäsenet ovat kollektiivisten sopimusten piirissä. Tietyissä tapauksissa oikeuksien selvittäminen voi olla vaikeaa, kun tekijä ei ole ollut kollektiivisen sopimisen piirissä ja oikeuksia joudutaan mahdollisesti selvittämään tekijän perikunnalta. Sananvapauden kannalta ei saisi syntyä tilannetta, jossa jokin kolmas taho voisi harkita sääntelyn tarpeellisuutta. Sääntely tulisi kuitenkin rajoittaa tiukasti yksittäisiin tilanteisiin, joissa sopiminen on ollut ongelmallista. 3.3.2 Suomen Audiovisuaalisen Alan Tuottajat ry SATU SATU ry:n mukaan elokuva- ja televisio-ohjelmien tuottajayhtiöt eivät ole aikoinaan tehneet tarpeeksi selviä sopimuksia. Suuri osa vanhoista elokuvayhtiöistä on myynyt koko tuotantonsa esitysoikeudet Yleisradiolle. Yleisradion arkistoissa olevaa materiaalia ei voida täysimääräisesti hyödyntää, koska Yleisradio ei tiedä, mitä oikeuksia Yleisradio

11 (32) omistaa. Osaan materiaalia Yleisradiolla on vain esitysoikeudet ja muut oikeudet ovat laajasti tekijöillä tai kolmansilla. On myös mahdollista, että oikeudenhaltijat ovat kuolleet tai näitä ei tunneta tai oikeuksia omistavat juridiset henkilöt on lakkautettu konkurssimenettelyssä tai konkurssi on rauennut varojen puutteeseen. Alalla on törmätty ongelmaan, kuinka voidaan toteuttaa vanhan aineiston käyttö, kun Yleisradion materiaalin käyttöoikeudet eivät ole selvät. Ratkaisuvaihtoehtona voisi olla esimerkiksi yhden järjestön tai viranomaisen myöntämä lisenssi, jolla myönnettäisiin käyttöoikeus esimerkiksi 20 vuotta vanhempaan materiaaliin. Tällaisen järjestelmän on oltava kilpailullisesti neutraali eri osapuolille. Järjestelmän on oltava myös neutraali eri jakelukanaville. 3.3.3 Suomen Muusikkojen Liitto ry Suomen Muusikkojen Liitto ry:n mukaan Yleisradiolla ja MTV:llä lienee hallussaan paljon sellaista aineistoa, joka tosiasiallisesti olisi lain mukaan ollut hävitettävä. Eri tahot ovat kuitenkin suostuneet sopimaan mainittujen yhtiöiden kanssa arkistoitujen ohjelmien säilyttämisestä. Arkistoissa oleva materiaali on tällä tavoin saatettu laillisesti oikealle pohjalle. Näin on myös materiaalin käyttö tullut mahdolliseksi. Vanhimmat radio- ja tv-yhtiöt ovat tähän asti tulkinneet lainsäädäntöä joustavasti omaksi edukseen ja käyttäneet vanhoja ohjelmia ja niiden osia uudelleen tarpeensa mukaisesti. Läheskään aina tällaisesta käytöstä ei ole tehty asianmukaisia sopimuksia, eikä käytöstä läheskään aina myöskään ole suoritettu esimerkiksi kollektiivisopimusten edellyttämiä korvauksia. Ei ole harvinaista, että radio- ja televisioyhtiöt jättävät oikeudenhaltijoita koskevat selvitykset tekemättä ja sovitut korvaukset maksamatta, koska katsovat sen olevan työlästä. Käytäntö osoittaa, että vanhojenkin tallenteiden osalta on mahdollista selvittää oikeudenhaltijoita koskevat kysymykset. Näin on menetelty esimerkiksi tekijänoikeusjärjestöissä vanhojen äänilevyjen osalta.

12 (32) Mikäli arkistossa oleva materiaali tulee käytettäväksi muutoin tai muualla kuin yhtiöiden omassa toiminnassa, saatetaan solmia käyttöä koskevia erillissopimuksia. Tällaisia sopimuksia on tehty yhtiöiden ja tekijöitä ja taiteilijoita edustavien järjestöjen kesken. Sopimisvalmiuden puutteen takia aineistoa ei tietääksemme ole jäänyt hyödyntämättä. Arkistossa olevan aineiston käyttöä koskevista kysymyksistä on välttämätöntä sopia niiden tahojen kesken, jotka ovat alunperin sopineet aineiston tekemisestä. Jos aineisto on tehty kollektiivisopimusten pohjalla, on käyttöehdoista, esimerkiksi uusintapalkkioista, lähtökohtaisesti jo sovittu ja sopimusta on tietysti noudatettava. Sopimisen tulisi tästä syystä tapahtua kollektiivisesti, mutta poikkeustapauksessa, jos esimerkiksi ohjelma on tehty ennen kuin työehtosopimuksia oli olemassa, myös henkilökohtainen sopiminen voi tulla kyseeseen. Suomen Muusikkojen Liitto ry:llä on ollut esimerkiksi YLE:n kanssa ohjelmatyötä koskevia työehtosopimuksia viiden vuosikymmenen ajan. Jos kaavailtu käyttö menee kollektiivisopimuksien pohjalta syntyneitä oikeudenluovutuksia ulommas, on käyttöön tarvittavat oikeudet hankittava sopijajärjestöiltä. Arkistoissa olevan materiaalin säilyttämisen ja käytön kannalta on oleellista, että tekijöiden mukaan luettuna esittävät taiteilijat ns. tekijätiedot ovat asianmukaisesti olemassa ja liitettynä ohjelmiin. Tosiasiallisesti radio- ja tv-yhtiöt eivät tältä osin noudata tekijänoikeuslakia, vaan laiminlyövät tietojen rekisteröinnin ja ilmoittamisen aineiston käytön yhteydessä. Lain edellyttämästä menettelystä poikkeaminen ei voi johtaa siihen, että suojatun aineiston tekijöiden ja esittäjien oikeudet sen seurauksena vesittyisivät tai vesitettäisiin. Lainsäädäntöteitse ei myös tietenkään pidä edistää senkaltaista toimintakulttuuria, jossa oikeudenhaltijatietojen katoamista tai kadottamista tai tietojen ilmoittamisen laiminlyömistä käytön yhteydessä edes välillisesti edistettäisiin. Kaiken kaikkiaan on muistettava, että radio- ja tv-yhtiöt säilyttävät ja myöhemmin käyttävät suojattua aineistoa sen vuoksi, että aineisto on sekä arvokasta että käyttökelpoista. Yhtiöille aineistolla on merkittävä taloudellinen arvo, mutta arvo on huomattava myös oikeudenhaltijoiden kannalta katsottuna. Kollektiivisopimusjärjestelmää ja siitä johtuvia sitovia oikeusvaikutuksia esimerkiksi uusintapalkkio- ym. määräysten osalta ei missään tapauksessa voida sivuuttaa pohdittaessa radio- ja TV-arkistojen käyttöön liittyviä kysymyksiä.

13 (32) 3.3.4 Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry Käyttöehdot on yksiselitteisesti sovittu alan eri taiteilijasopimuksissa kollektiivisesti näytelmäkirjailijat-sopimuksessa tai muulla vastaavalla sopimusjärjestelyllä. Myös uudesta teknologiasta on jo sovittu. Sitä mukaa kun teknologia kehittyy, on mahdollista järjestää asia sopimuksin kuten ennenkin. Järjestö ei hyväksy sitä, että lainsäädännöllisesti puututtaisiin käyttöön, jota nimitetään arkistokäytöksi. Käsikirjoittajan kannalta ns. arkisto on sitä kirjallista tuotantoa, johon käsikirjoittajalla on pysyvä oikeus niin kuin mihinkä tahansa teokseen. Sen uusintakäytöstä sovitaan sopimuksilla eikä poikkeusjärjestelyillä. 3.3.5 Suomen Näyttelijäliitto ry Näyttelijäliiton ja muiden taiteilijajärjestöjen sekä yleisradioyhtiöiden välillä on voimassa olevat työehtosopimukset, joissa yhtiöiden arkistossa tai varastossa olevien ohjelmien käyttöehdoista on yksiselitteisesti sovittu. Sopimukset kattavat radio- ja tvlähetystoiminnan, tallennelevityksen sekä uuden median digi-tv:n. Sitä mukaa kun uusia käyttömuotoja tarvitaan, käyttöehdoista sovitaan työmarkkinoilla vakiintuneeseen tapaan työehtosopimusosapuolten kesken. Sopimusten puute ei ole ollut esteenä arkistojen käytölle. Sopimusten mukaan taiteilijat saavat sovitun palkkion työstä ja ohjelmien erilaisista käyttötavoista. Ohjelma-arkistojen käytöstä tulee sopia työehtosopimuksin sekä perinteisten että uuden teknologian käyttötapojen osalta. Emme hyväksy sitä, että lainsäädännöllä puututtaisiin neuvotteluoikeuteen ja sopimusvapauteen.

14 (32) 3.3.6 Suomen Säveltäjät ry ja Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n yhteinen kannanotto Musiikintekijöiden ja kustantajien osalta arkistojen käyttöluvissa ei ole ongelmia. Kaikki tarvittavat luvat voi saada TEOSTO ry:stä. Yhdistykset eivät kannata tarpeettomia tekijänoikeutta rajoittavia poikkeussäännöksiä eikä pakkolisenssejä. 3.3.7 Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry Televisioyhtiön itsensä tuottaman materiaalin oikeudet on siirretty televisioyhtiölle työehtosopimuksen mukaisella työsopimuksella. Sopimuksessa annetaan käyttöoikeudet televisioyhtiölle erillistä korvausta vastaan. Sopimuksia tehdessä on otettu kantaa myös niiden takautuvaan vaikutukseen. Järjestön mukaan työehtosopimukset ovat hyvä työkalu oikeuksien siirtämiseen. Järjestön tiedossa ei ole tapauksia, joissa oikeudenhaltijat olisivat jääneet tuntemattomiksi. Suomessa on poikkeuksellisen hyvä sopimusjärjestelmä. Jos arkistojen osalta kuitenkin olisi todistettavasti mahdottomia tilanteita, voisi sopimuslisenssi olla ainoa hyväksyttävä laajennus nykyisiin keinoihin. EU:n tekijänoikeusdirektiiviä säädettäessä oli loppuvaiheeseen saakka mukana esitys televisioarkistojen käyttöoikeuksien sisällyttämisestä direktiiviin. Asia on jätetty kuitenkin direktiivin ulkopuolelle. Useimmissa muissa EUmaissa sopimusjärjestelmät ovat aukollisemmat kuin Suomessa. Ihmetystä herättää, miksi asiaan pitäisi puuttua tiukemmin kuin direktiivi edellyttää. 4 Arkistomateriaali 4.1 Arkistomateriaalin määrittely Radio- ja televisioyhtiöiden arkistomateriaalia ei ole mitenkään määritelty nykyisessä lainsäädännössä. Arkistomateriaaliksi on katsottava kaikki yhtiöiden hallussa oleva aineisto, jota ei kyseisenä hetkenä esitetä.

15 (32) Yksi arkistojen määritelmä voitaisiin sitoa aineiston esitysoikeuksiin. Kun aineistoa ei saa enää tekijänoikeuslain tai tehdyn sopimuksen perusteella ilman uutta sopimusta esittää kyseisessä mediassa, mutta sitä ei tarvitse hävittää, aineisto katsottaisiin arkistoaineistoksi. Jos arkistomateriaalin käyttöön myönnetään helpotuksia, käytettävissä oleva arkistomateriaali joudutaan määrittelemään. Erityisesti tekijöitä edustavat järjestöt ovat korostaneet, että nykyinen sopimusjärjestelmä on toimiva eikä siihen saisi puuttua. Tällä hetkellä sopimusjärjestelmä toimineekin ja sopimuksia tehtäessä on tiedossa aineiston käytettävyys eri medioissa. Kun sopijapuolet sopimusta solmiessaan tiedostavat, että aineistoa voidaan käyttää eri medioissa, voidaan nykyisillä sopimusjärjestelmillä hankkia tarvittavat oikeudet tulevaan arkistomateriaaliin. Tällöin ei liene syytä puuttua osapuolten sopimusvapauteen. Sen sijaan ongelmia esiintyy vanhemman materiaalin kanssa. Tämän vuoksi jonkinlaisen aikarajan asettaminen arkistomateriaalille on perusteltua, jos helpotuksiin sopimusjärjestelyissä päädytään. Aikaraja voi olla kiinteä, eli helpotettua sopimisjärjestelmää sovelletaan ennen tiettyä päivämäärää tuotettuun materiaaliin, tai aikaraja voi olla joustava, jolloin tietyn ajan kuluttua aineiston luomisesta tai ensimmäisestä julkisesta esityksestä kyseisessä mediassa olisi helpotettu sopimisjärjestelmä käytössä. Joustavassa aikarajassa voidaan havaita kuitenkin samat piirteet kuin nykyjärjestelmänkin piirissä: nykyisin arkistoihin liittyvät ongelmat on tiedostettu ja niihin voidaan sopimusjärjestelyin ajoissa puuttua, jolloin tietyn päivämäärän jälkeen syntyneen aineiston käytön suhteen ei ole ongelmia. Jos sen jälkeen, kun molemmat sopijapuolet ovat tiedostaneet arkistomateriaalin käyttöön liittyvät ongelmat, jotka liittyvät sekä esittämiskertoihin että uusien medioiden antamiin mahdollisuuksiin saattaa aineisto yleisön saataviin, myönnetään helpotuksia sopimusjärjestelyihin, voidaan puuttua osapuolten sopimusvapauteen. Tämän vuoksi kiinteä aikaraja mahdollisesti myönnettäville helpotuksille olisi perusteltu.

16 (32) 4.2 Arkistomateriaalin tekijänoikeudellinen asema 4.2.1 Radio Yleistä. Radiotoimintaa harjoittavien yhtiöiden arkistoissa on sävellysteosten sekä erilaisten musiikkitaltiointien lisäksi erilaisia ajankohtais- ja uutisohjelmia, urheiluselostuksia, viihdeohjelmia ja kuunnelmia, opetusohjelma ja muuta äänimateriaalia. Materiaalin tekijänoikeudellinen suoja vaihtelee teoslajeittain, ja yhteen taltioon saattaa kohdistua useiden eri oikeudenhaltijoiden oikeuksia. Musiikki. Sävellysteoksia suojataan tekijänoikeuslain 1 :n mukaisina teoksina. Sanoittajan yksinoikeus määräytyy myös tekijänoikeuslain 1 :n perusteella. Esittävän taiteilijan oikeudet määräytyvät tekijänoikeuslain 45 :n mukaisesti. Äänitetuottajan oikeudet määräytyvät tekijänoikeuslain 46 :n perusteella. Kun esitys on tallennettu luvallisesti, esittävällä taiteilijalla tai äänitetuottajalla ei ole yksinoikeutta tallenteen julkiseen esitykseen vaan ainoastaan tekijänoikeuslain 47 :n mukainen korvausoikeus julkisesta esityksestä. Musiikkia voidaan esittää radiossa sellaisenaan tai toisen teoksen, kuten kuunnelman tai muun radio-ohjelman, osana. Muut teoslajit radiossa. Kuunnelmat, ajankohtais-, opetus- ja viihdeohjelmat sekä muut radiossa esitettävät ohjelmat perustuvat pääsääntöisesti käsikirjoitukseen ja joissain tapauksissa käsikirjoituksen pohjana olevaan kirjalliseen teokseen. Näitä suojataan tekijänoikeuslain 1 :n mukaisina teoksina. Teosten esittäjät (kuuluttajat, lukijat, yms.) ovat tekijänoikeuslain 45 :n tarkoittamia esittäviä taiteilijoita esittäessään tekijänoikeuslain 1 :n mukaista teosta. Radio-ohjelma muodostuu usein eri teosten ja esittävien taiteilijoiden panosten yhteenliittämisestä. Radio-ohjelma itsessään, ollessaan itsenäinen ja omaperäinen kokonaisuus, saattaa olla tekijänoikeuslain 1 :n tarkoittama teos. Radioarkistot sisältävät siten sekä tekijänoikeuslain 1 :n että tekijänoikeuslain 45 ja 46 :n perusteella suojattua materiaalia.

17 (32) 4.2.2 Televisio Televisio-ohjelma. Pääsääntöisesti televisio-ohjelmat on katsottava elokuvateoksiksi. Elokuvateoksina pidetään liikkuvista kuvista muodostuvia tai liikkuvina kuvina ja äänenä ilmeneviä teoksia sekä muilla elokuvaamiseen rinnastettavalla tavalla ilmaistuja teoksia, jotka ylittävät teoskynnyksen 1. Televisio-ohjelmat muodostuvat lukuisista eri teoksista ja lähioikeuksilla suojatuista aineistoista. Ohjelmien sisältämät teoslajit. Televisio-ohjelmat voivat sisältää tekijänoikeuslain 1 :n mukaisten kirjallisten teosten lisäksi dramaturgin panoksen, sävelteoksia ja muita tekijänoikeuslain 1 :ssä lueteltuja teoksia. Televisio-ohjelmassa on voitu käyttää myös äänitallenteita tai elokuvateoksia. Lisäksi televisio-ohjelmaan sisältyy lukuisa määrä esittävien taitelijoiden esityksiä. Televisio-ohjelmaan kohdistuu myös tuottajan panos. Televisio-ohjelmiin liittyy siten 1 :n mukaisiin teoksiin sekä 45 :n, 46 :n ja 46 a :n mukaisiin suojankohteisiin kohdistuvia oikeuksia. 4.3 Sopimusoikeudellinen asema Sopimusoikeudellisesti yhtiöiden arkistoissa oleva materiaali on jaettavissa kolmeen osaan: 1. yhtiöiden oma tuotanto, 2. ulkopuolinen tuotanto, johon yhtiö on hankkinut oikeudet, ja 3. yhtiön ulkopuolinen tuotanto, johon yhtiöllä on esitysoikeudet. Pääsääntöisesti radio- ja televisioyhtiöt ovat hankkineet tuottamaansa materiaaliin oikeudet ulkopuolisen materiaalin osalta individuaalisin sopimuksin ja osin työ- ja työehtosopimuksin. Vanhasta 1970-luvulla tuotetusta ja sitä vanhemmasta materiaalista ei kaikissa tapauksissa ole tehty kirjallista sopimusta, joten sopimuksen ehdot eivät ole tarkasti tiedossa. 1 Katso Haarmann: Tekijänoikeus ja lähioikeudet, s. 62.

18 (32) Televisio- ja radioyhtiöt ovat pääsääntöisesti hankkineet täydet esitysoikeudet itse tuottamaansa materiaaliin sopimuksilla. Yhtiö toimii tällaisen materiaalin tuottajana ja yhtiöllä on tekijänoikeuslain mukaiset tuottajalle kuuluvat oikeudet. Vastaavista oikeuksista on sovittu yleensä myös sellaisessa yhtiöiden omassa tuotannossa, jossa on käytetty yhtiön ulkopuolista työvoimaa. Vanhojen sopimusten ehtojen selvittäminen on kuitenkin työlästä ja vanhimman materiaalin osalta ei ole tehty yhtiöiden henkilökunnan kanssa erillisiä sopimuksia eikä aiemmin ollut voimassa edes mitään työehtosopimuksia, joissa tekijänoikeuden siirtymisestä olisi sovittu. Yhtiöt ovat hankkineet tuotantoa myös ulkopuolisilta tuottajilta. Tällainen tuotanto on lähinnä kotimaista televisioyhtiöiden ulkoistamaa tuotantoa (tilaustuotanto). Materiaali on pääsääntöisesti tarkoitettu vain sen tilanneen yhtiön käyttöön. Tuottaja on kuitenkin jokin kolmas taho. Tällaiseen ulkopuolisilta tuotantoyhtiöiltä hankittuun materiaaliin yhtiöt ovat pyrkineet hankkimaan kaikki julkiseen esittämiseen tarvittavat oikeudet. Ulkopuolelta hankitun materiaalin asema on kuitenkin joissakin tapauksissa epäselvä, koska toisena sopijapuolena olleet tuotantoyhtiöt on eräissä tapauksissa asetettu konkurssiin 2. Konkurssin rauettua varojen puutteeseen tai muutoin lakattua tekijänoikeuksien asema ja oikeuksien luovutusten laajuus on epäselvä. Siltä osin kuin sopimuksia on tehty, sopimuksissa ei pitäisi olla lausekkeita, jotka rajoittaisivat yhtiöiden esitysoikeuksia perinteisessä mediassa. Sen sijaan tietoverkkolevitys on rajattu usein sopimuksissa pois televisioyhtiön oikeuksista. Täysin ulkopuoliseen materiaaliin yhtiöt hankkivat vain esitysoikeuksia. Tällaista materiaalia ei ole tehty yksinomaan tilanneen yhtiön käyttöön. Pääsääntöisesti tällainen materiaali muodostuu elokuvista. Oikeudet hankitaan joko määräajaksi tai yleisimmin määrätyiksi esityskerroiksi. Yhtiöillä ei ole mielenkiintoa hankkia erillisjärjestelyin oikeuksia tällaiseen aineistoon. Materiaali muodostuu pitkälti ulkomaisten tuottajien elokuvista. Siltä osin kuin televisioyhtiö on tuottajana televisio-ohjelmassa, tuottajan oikeudet ovat jo valmiiksi televisioyhtiöllä. Tekijänoikeuslain 39 sisältää elokuvaamisen osalta presumptiosäännöksen, jonka mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen elokuvaamisoikeu- 2 Esimerkiksi kaksi merkittävää 1960-luvun kotimaista tuotantoyhtiötä, Suomi-Filmi Oy ja Suomen Filmiteollisuus Oy ovat lakanneet konkurssimenettelyn kautta.

19 (32) den luovutus käsittää oikeuden saattaa teos yleisön saataviin esittämällä elokuva teatterissa, televisiossa tai muulla tavoin. Tämä olettama voidaan kuitenkin kumota helposti. Säännöstä on tulkittu siten, että se kattaa myös uuden median välityksellä tapahtuvan esittämisen, jos kyseinen tekniikka ei ole sopimusta tehdessä ollut tunnettua. Jos sopimuksessa on sovittu vain tietyistä esitysoikeuksista, sopimusta on tulkittava suppeasti eikä se kata uusia hyödyntämismahdollisuuksia. 3 5 Esitetyt ongelmat ja niiden ratkaisuvaihtoehdot Arkistoaineiston, johon kohdistuu lukuisien oikeudenhaltijoiden oikeuksia, käyttäjien mukaan arkistoissa olevan materiaalin oikeuksien selvittäminen on erittäin työlästä ja oikeudenhaltijoiden selvittäminen vie suhteessa saavutettuun hyötyyn valtavan ajan. Oikeudenhaltijoiden tavoittaminen voi olla erittäin työlästä ja oikeudet ovat voineet siirtyä perintösaantona. Tällöin oikeudenhaltijaa ei aina tiedetä. 4 Kaikilta osin arkistoissa olevan materiaalin oikeudenhaltijat eivät ole selvillä, koska tehdyt sopimukset ovat epäselvät tai ne on tehty kauan sitten suullisesti. Eräissä tapauksissa oikeudet ovat voineet olla yhtiöllä, joka on asetettu konkurssiin, ja konkurssi on sittemmin rauennut eikä oikeuksien nykyisestä haltijasta ole mitään tietoa. Periaatteessa ongelmat voidaan ratkaista seuraavin tavoin: 1. individuaalinen sopiminen, 2. sopimuslisenssi, 3. pakkolisenssi, tai 4. yksinoikeuden rajoittaminen 5. 3 Katso Salokannel: Häviävät elokuvantekijät (Helsinki 1990), s. 66 67 ja Haarmann: Tekijänoikeus & lähioikeudet, s. 232 233. 4 Oikeuksien selvittämistä tapauksissa, joissa on lukuisia oikeudenhaltijoita, on pidetty tyypillisenä alueena, johon soveltuu helpotettu menettely oikeuksien hankkimiseksi. Katso esimerkiksi Haarmann: Tekijänoikeus & lähioikeudet, s. 163, jossa todetaan: Esimerkiksi yleisradiotoiminnassa käyttäjiä on vähän mutta oikeudenhaltijoita lukemattomia. Yksilöllisten kopiointilupien hankkiminen ei olisi ainoastaan vaivalloista vaan peräti mahdotonta. 5 Erilaisista periaatteellisista ratkaisuvaihtoehdoista katso KM 1990:31, s. 58 77.

20 (32) Tosiasiallisesti kansainväliset sitoumukset ja kansallinen lainsäädäntö rajoittavat ratkaisumahdollisuuksia. Osapuolten toisistaan eroavat intressit on myös huomioitava. 6 Ongelman ratkaisua rajaavat säännökset 6.1 Nykyiset säännökset 6.1.1 Yksinoikeudet Tekijät. Tekijänoikeuslain 1 :n mukaisen teoksen luoneella on tekijänoikeuslain 2 :n mukainen yksinoikeus teokseen. Yksinoikeus käsittää yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa. Teos saatetaan yleisön saataviin, kun se esitetään julkisesti tai kun sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuorattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen. Materiaalin esittäminen radiossa tai televisiossa on katsottava tekijänoikeuslain tarkoittamaksi julkiseksi esittämiseksi 6. Lain 2 :n yksinoikeussäännösten perusteella määräytyy se, mitä oikeuksia arkistoaineistoon sisältyvien 1 :n mukaisten teosten käyttämistä varten on hankittava. Arkistoissa oleva materiaali on jo tallennettu jollekin alustalle, joten siitä ei enää tarvitse tehdä uutta kopiota, joten hankittavaksi jäävät vain teoksen julkisen esittämisen oikeudet. Julkiseen esittämiseen on teoksen luoneella tai sillä, jolle tämä oikeus on siirtynyt, tekijänoikeuslain 2 :n mukainen yksinoikeus. Jokaiseen esityskertaan on siten saatava oikeudenhaltijan lupa. 6 Eräin osin rajanveto julkisen esittämisen ja julkisen näyttämisen välillä on hyvin hankala. Tämä problematiikka joudutaan rajaamaan tästä selvityksestä pois. Sävelteosten ja kirjallisten teosten esittäminen radiossa tai televisiossa on kiistattomasti näiden teosten julkista esittämistä. Samanlainen johtopäätös voitaneen tehdä myös muiden teoslajien ollessa kyseessä.

21 (32) Radio- ja televisio-ohjelmiin sisältyvien teosten saattaminen yleisön saataviin tietoverkkojen välityksellä sisältyy tekijän yksinoikeuksiin. Tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan säännökset sisältävät tästä nimenomaisen selventävän säännöksen. Esittävät taiteilijat. Esittävien taiteilijoiden oikeudet ovat monimutkaisemmat. Tekijänoikeuslain 45 :n mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen esitystä ei esittävän taiteilijan suostumuksetta saa tallentaa laitteelle, jonka avulla esitys voidaan toisintaa, eikä saattaa yleisön saataviin radion tai television välityksellä taikka suoraan siirtämällä. Suojan edellytyksenä on, että taiteilija esittää tekijänoikeuslain 1 :ssä tarkoitettua teosta. 7 Tallennettua esitystä ei saa taiteilijan suostumuksetta kopioida eikä levittää yleisön keskuuteen ennen kuin 50 vuotta on kulunut esitysvuodesta. Yksinoikeus tallennetun esityksen levittämiseen yleisön keskuuteen kattaa samat levitystavat kuin tekijänoikeuslain 2 :n säännökset teoksen levittämisestä 8. Yksinoikeutta tallennetun esityksen julkiseen esittämiseen ei esittävillä taiteilijoilla ole. Ääni- ja kuvatallennetuottajat. Tekijänoikeuslain 46 :n mukaan äänilevyä tai muuta laitetta, jolle on tallennettu ääntä, ei tuottajan suostumuksetta saa kopioida eikä levittää yleisön keskuuteen ennen kuin 50 vuotta on kulunut tallentamisvuodesta. Tekijänoikeuslain 46 a :n mukaan filmiä tai muuta laitetta, jolle on tallennettu liikkuvaa kuvaa, ei tuottajan suostumuksetta saa kopioida tai levittää yleisön keskuuteen ennen kuin 50 vuotta on kulunut tallentamisvuodesta. Julkinen esittäminen, mukaan lukien radio- ja televisiolähettäminen. Tekijänoikeuslain 47 :n säännöksen mukaan, kun äänilevyä tai muuta laitetta, jolle on tallennettu ääntä, käytetään välittömästi tai välillisesti televisio- tai radiolähetyksessä tai muussa julkisessa esityksessä, on tuottajalle sekä esittävälle taiteilijalle, jonka esitys on tallennettu laitteelle, suoritettava korvaus. Jos taiteilijoita on ollut useita, he voivat toteuttaa oikeutensa vain yhdessä ja vaatimukset on esitettävä samanaikaisesti. Tekijänoikeuslain 47 :n 7 Katso esimerkiksi Haarmann: Tekijänoikeus ja lähioikeudet, s. 188. Esimerkiksi sähkeuutisten lukijan esittämä teos ei ylitä teoskynnystä. Valtaosa taiteellisista esityksistä on teoksen esityksiä tekijänoikeuskomitean mukaan. KM 1987:7, s. 30. 8 HE 287/1994 vp., s. 78.

22 (32) korvausoikeus ei koske kuitenkaan filmiä tai muuta laitetta, jolle on tallennettu liikkuvaa kuvaa. Esittävillä taiteilijoilla, äänitetuottajilla ja elokuvatuottajilla ei ole yksinoikeutta suojankohteidensa julkiseen esittämiseen 9. Elokuvatuottajalle yksinoikeusasema tosin syntyy tekijöiltä siirtyneiden julkista esittämistä koskevien yksinoikeuksien kautta. Esittävillä taiteilijoilla on yksinoikeus määrätä esityksensä tallentamisesta ja tallenteiden kopioimisesta, eli radio- tai televisioyhtiö ei saa luvatta valmistaa kappaletta, mutta julkista esittämistä yksinoikeus ei rajoita. Äänitallenteen julkisesta esittämisestä on maksettava äänitetuottajalle ja esittävälle taiteilijalle korvaus, mutta elokuvateokseen liitetyn tallenteen voi esittää julkisesti korvauksetta esittävän taitelijan oikeuden sitä rajoittamatta. Arkistoissa olevan filmimateriaalin osalta esittävien taiteilijoiden oikeudet eivät siten rajoita näiden esittämistä perinteisessä lähetystoiminnassa. Esittävien taiteilijoiden oikeuksia ei siten tarvitse näiltä osin selvittää, ellei lähettäjäyhtiön sopimusvelvoitteista muuta johdu. Arkistossa olevat elokuvat sisältävät myös tekijänoikeuslain 1 :ssä tarkoitettuja teoksia. Tekijänoikeudenhaltijalla on yksinoikeus teoksen julkiseen esittämiseen. Radio- ja televisioyhtiöt joutuvat siten hankkimaan oikeudenhaltijan suostumuksen teoksen julkiseen esittämiseen kultakin esittämiskerralta. Tietoverkossa välittäminen. Esittävien taiteilijoiden ja tuottajien oikeudet rajoittavat arkistoaineistojen käyttöä uusissa medioissa. Aineiston saattaminen tietoverkossa yleisön saataviin edellyttää kappaleen valmistamista 10. Tämä edellyttää oikeudenhaltijoiden suostumusta. 9 Katso Haarmann: Tekijänoikeus & lähioikeudet (Helsinki 1999), s. 191-192. 10 Katso Haarmann: Tekijänoikeus ja lähioikeudet, s. 93. Haarmann pitää selvänä sitä, että teoksen syöttäminen Internetiin merkitsee kappaleen valmistamista. Tällä perusteella kaikkien teosten saattaminen avoimeen tietoverkkoon on katsottava kappaleen valmistamiseksi.

23 (32) Euroopan yhteisöjen neuvoston ja parlamentin direktiivin 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamiseksi 3 artiklan 2 kohdan perusteella esittäjillä on esitystensä tallenteiden, äänitetuottajilla äänitteidensä ja elokuvien ensimmäisten tallenteiden tuottajilla on yksinoikeus sallia tai kieltää langallinen tai langaton yleisön saataviin saattaminen siten, että yleisöön kuuluvalla henkilöllä on mahdollisuus saada suojattu aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana. Tähän uuteen yksinoikeuteen voidaan säätää rajoituksia vain direktiivin sallimissa tapauksissa. Täten tilauspohjaiseen arkistomateriaalin välittämiseen tietoverkossa tarvitaan oikeudenhaltijan suostumus. Vaikka esittävien taiteilijoiden oikeudet eivät rajoitakaan elokuvien julkista esittämistä, heillä on yksinoikeus esityksen tallenteen kopioimiseen. Arkistoissa oleva materiaali on eräissä tapauksissa vanhoilla tallenteilla, jotka eivät täytä enää nykyajan vaatimuksia ja jotka eivät ole enää yhteensopivia nykyisen tekniikan kanssa. Tällöin tallenteesta joudutaan valmistamaan nykystandardien mukainen kopio. Tähän on saatava suostumus kaikilta oikeudenhaltijoilta, myös esittäviltä taiteilijoilta. Radio- ja televisioarkistoissa olevaan materiaaliin kohdistuu siten useita yksinoikeuksia, jotka rajoittavat arkistomateriaalin uudelleenkäyttöä. Vaikka esittävien taiteilijoiden yksinoikeus ei rajoita tallennetun aineiston esittämistä televisiossa sen ollessa osana liikkuvaa kuvaa, on aineiston tekijänoikeudenhaltijat selvitettävä. Näitä saattaa olla huomattava määrä, eivätkä tekijänoikeusjärjestöt edusta kaikkia oikeudenhaltijoita. 6.1.2 Sopimuslisenssisäännökset nykylaissa Tekijänoikeuslain 25 f :ssä ovat säännökset alkuperäisiä radio- ja televisiolähetyksiä koskevasta sopimuslisenssistä. Säännösten mukaan lähettäjäyritys saa, milloin yrityksellä lukuisia tietyn alan suomalaisia tekijöitä edustavan järjestön kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla on oikeus lähettää teoksia, myös lähettää sellaisen tekijän saman alan teoksen, jonka tekijää järjestö ei edusta. Sopimuslisenssisäännös ei kuitenkaan koske näytelmäteosta eikä elokuvateosta. Oikeudenhaltijalla on aina kuitenkin erillinen kielto-

24 (32) oikeus. 11 Pykälän säännöksiä on täydennetty tekijänoikeuslain 26 :n sopimuslisenssiä koskevalla yleissäännöksellä. Edelleenlähettämistä kaapeleitse tai muutoin ei käsitellä tässä yhteydessä. Radioarkistojen osalta nykyinen sopimuslisenssisäännös kattaa lähes kaikki teostyypit, joita radiossa esitetään. Sävellysteosten tekijänoikeuksien hallinnointi on järjestetty kattavasti, ja sopimuslisenssivaikutus ulottuu myös niihin oikeudenhaltijoihin, joita järjestöt eivät edusta. Tekijänoikeuslain 25 f :n 1 momentti rajaa näytelmä- ja elokuvateokset pois sopimuslisenssin piiristä. Alkuperäistä televisio- ja radiolähettämistä koskevasta sopimuslisenssistä ei siten löydy ratkaisua televisioarkistoissa olevien aineistojen uudelleen käyttämiselle. Radio- ja televisioyhtiöiden kiinnostus ohjelmien uudelleen käyttöä koskevien oikeuksien hankkimiseen kohdistuu heidän omaan tuotantoonsa tai yhtiön tilaustuotantoon. Tällöin omatuotantoisen elokuvan oikeudet ovat siirtyneet yhtiöille. Tilaustuotannon oikeuksien siirtyminen on tapahtunut tilaussopimuksella. Sopimukset eivät ole kuitenkaan aukottomia. Suuremman ongelman muodostaa lähettäjäyrityksen halu käyttää arkistomateriaalia uusissa medioissa. Tekijänoikeuslain 25 f :ssä käytetään ilmaisua "lähettää". Koska tekijänoikeuslaki on periaatteessa tekniikkaneutraali, tietoverkossa streamingina tapahtuva radio- tai televisio-ohjelman välittäminen voitaisiin tulkita 25 f :n mukaiseksi lähettämiseksi. Tietoverkossa pyynnöstä tapahtuva aineiston saataviin saattaminen ei kuulu nykyisen sopimuslisenssisäännöstön piiriin. 11 HE 287/1994 vp., s, 74 perusteella voidaan päätellä, että elokuvateoksen on suljettu kokonaan sopimuslisenssin ulkopuolelle. Tekijänoikeuslain 25 f :n sanamuodosta voitaisiin päätellä, että elokuvateos on suljettu sopimuslisenssin ulkopuolelle, jos tekijä on kieltänyt lähettämisen. Sivulause viittaa tekijänoikeuslaissa koko päälauseeseen. Tekijänoikeuslain sanamuoto antaa tältä osin väärän kuvan lain sisällöstä.

25 (32) 6.2 Bernin sopimuksen määräykset Bernin sopimus ei sisällä määräyksiä sopimuslisenssistä. Sopimuslisenssin sallittavuudesta on oikeuskirjallisuudessa esitetty kahdenlaisia tulkintoja. Sopimuslisenssillä tarkoitetaan tekijänoikeuslaissa säädettyä lupaa hyödyntää teosta tai muuta tekijänoikeuslain mukaista suojakohdetta tekemällä sopimus siitä lukuisia suomalaisia tekijöitä edustavan järjestön kanssa. Teosten käytöstä sopiminen kuuluu normaalin sopimusvapauden piiriin silloin, kun oikeudenhaltijat siirtävät oikeutensa oikeudenhaltijoita edustaville tekijänoikeusjärjestöille sopimuksin ja tekijänoikeusjärjestöt tekevät kollektiivisopimuksia tältä pohjalta. Järjestöihin kuulumattomien osalta sopimuslisenssi on pakkolisenssin kaltainen. Sopimuslisenssi on siten katsottava oikeudenrajoitukseksi. 12 Ahtaan tulkinnan mukaan sopimuslisenssi on käytettävissä vain, jos Bernin konventio sallii teoksen hyväksikäytön säätämisen vapaaksi tai pakkolisenssin. Väljemmän tulkinnan mukaan on tarkasteltava tekijän toisintamisoikeudelle sopimuksessa asetettuja rajoituksia. 13 Kirjallisuudessa on myös katsottu, että sopimuslisenssijärjestelmän tarpeen on oltava vahva ja kiistaton. 14 Bernin sopimuksen 9 (2) artiklan mukaan lainsäädännössä voidaan sallia teosten toisintaminen eräissä erikoistapauksissa edellyttäen, ettei toisintaminen ole ristiriidassa teoksen normaalin käytön kanssa eikä kohtuuttomasti loukkaa tekijän laillisia etuja. Sopimuslisenssin konventionmukaisuutta on käsitelty aiemmin suomalaisessa komiteanmietinnössä 1980:12. Valokopiointia koskevaa sopimuslisenssiä on pidetty mahdollisena seuraavin perustein: 1. kopiointiehdot ovat kohtuulliset tekijöiden kannalta; 2. tekijä voi halutessaan kieltää teoksensa kopioinnin; 12 Katso KM 1990:31, s. 61. 13 Haarmann: Tekijänoikeus & lähioikeudet, s. 163 164. 14 Koktvedgaard Levin: Lärobok i immaterialrätt (Stockholm 1997), s. 31.

26 (32) 3. järjestön ulkopuolisella tekijällä on oikeus henkilökohtaiseen korvaukseen silloinkin, kun järjestön edustamat tekijät eivät sellaista saa; ja 4. ainoastaan kysymyksen ollessa kopioiden valmistamisesta opetustoiminnassa käytettäväksi käyttäjä voi saattaa kopioinnin ehdot erimielisyyden sattuessa välimiesten ratkaistavaksi. 15 Sopimuslisenssijärjestely olisi vastaavasti mahdollinen arkistoaineiston käytön osalta, jos 1. ehdot ovat kohtuulliset tekijänoikeusjärjestöjen neuvotellessa käytön ehdot ja korvausten määrät markkinatalouden sääntöjen vallitessa, 2. tekijä voisi kieltää yksittäistapauksessa teoksen käytön, 3. järjestön ulkopuolisella olisi oikeus korvaukseen, vaikka järjestön edustamat oikeudenhaltijat eivät korvausta saisikaan, ja 4. säännökseen ei sisältyisi ulkopuolista pakkoratkaisumenettelyä. Aineiston uudelleen esittäminen radiossa tai televisiossa. Painavana perusteena sopimuslisenssille voitaisiin pitää arkistomateriaalin käyttämisen tosiasiallista estymistä ilman sopimuslisenssijärjestelyjä. Esimerkiksi Yleisradio Oy:lle on asetettu tavoitteeksi saattaa aineisto myös uusien jakeluteiden kautta yleisön saataviin. Aineistossa on kulttuurihistoriallisesti merkittävää materiaalia. Arkistoaineiston käyttö ei ole ristiriidassa aineiston normaalin käytön kanssa eikä se kohtuuttomasti loukkaa oikeudenhaltijan laillisia etuja. Arkistossa oleva aineisto on alunperin tarkoitettu yleisölle esitettäviksi ja eri aineistojen radio- tai televisiokäyttö on monien aineistolajien osalta normaalia. Koska perinteisessä radio- ja televisiotoiminnassa samaa teosta voidaan käyttää vain rajoitetusti, sopimuslisenssijärjestelmä ei loukkaa kohtuuttomasti tekijän laillisia etua varsinkaan, kun tekijä saa kohtuullisen korvauksen. Välittäminen tietoverkossa. Verkkolevittämisessä aineisto saatetaan yleisön saataviin tietoverkon välityksellä siten, että yleisö voi milloin tahansa mistä tahansa hankkia teok-