5.3. 25.5.2012 Visby, Gotlanti Rakennusrestaurointialan työssäoppiminen, Irja Uosukainen
Matkustus Matka päämäärään (ja takaisin) meni seuraavasti: Junalla Tampereelta Turun satamaan Laivalla Turusta Tukholmaan Viking Linen satamasta bussilla Tukholman City Terminaaliin City Terminaalista yhteysbussilla Nynäshamnin satamaan Destination Gotland laivalla Nynäshamnista Visbyyhyn. Aikaa kului noin yksi vuorokausi. Visbyssä on myös lentokenttä, mutta itse matkustin mieluummin laivalla. Visbyn satamaa. Meno- tai paluumatkaa voi käyttää hyödyksi, jos tahtoo tutustua Tukholmaan.
Visby, Gotlanti, Ruotsi Asukasluku Ruotsissa 9,4 milj., Gotlannissa 57 000, Visbyssä 22 000. Visby on vanha hansakaupunki ja muurien sisäinen Innerstaden on UNESCO:n maailmanperintökohde. Ajan saatossa Gotlanti on kuulunut Ruotsin lisäksi Tanskalle ja hetken aikaa myös Venäjälle. Itämeren helmeksi kutsuttu Gotlanti on kalkkikivisaari. Siellä on paljon vanhoja rakennuksia, keskiaikaisia kivikirkkoja, kaunista luontoa, merenrantaa, taiteilijoita, lampaita, lehmiä ja hevosia sekä erilaisia aitoja. Saari on hyvin tasainen maastoltaan, siellä on meriilmasto ja paljon poutapäiviä. Kevät saapuu sinne aikaisemmin kuin Suomeen, mutta tuuli viilentää ilmaa. Syksyn puolestaan pitäisi olla lämpimämpi pidempään. Visbyn Innerstaden. Punatiiliset rakennukset, meri ja rauniot hallitsevat näkymiä. Kuvan etualalla rakennus, jossa sain asua työssäoppimiseni ajan.
Almedalenin puisto. Ilmojen lämmitessä suosittu vapaaajan viettopaikka etenkin nuorison kesken. Keskiajalla satama sijaitsi kyseisen puiston kohdalla, nykyään satama sijaitsee hieman etelämpänä. Kehämuuri. Kenties parhaiten Euroopassa säilynyt kehämuuri. Pituutta 3,6 kilometriä.
Työpaikka Yritys nimeltä Byggnadshyttan på Gotland. Perustettu 1986. Koostuu vajaasta 30 työntekijästä; muurareita, kirvesmiehiä, konservaattoreita, tavarankuljettajia, työnjohtajia.. Pääkohteena saaren keskiaikaisten kivikirkkojen restaurointi ja konservointi, mutta asiakkaina on myös yksityisiä ihmisiä. Tekee paljon yhteistyötä mm. museon ja paikallisen korkeakoulun kanssa. Gotlannin lisäksi ovat työskennelleet myös mantereen puolella. Yritys valmistaa omaa kalkkia ja kalkkimaalia. Suurimman osan ajasta työskentelin Hejnumin kirkossa, jossa olin mukana korjaamassa tornin kattoa. Lisäksi sain mm. rapata, rakentaa tornin sisälle meneviä tikkaita, tasanteita ja kaiteita, auttaa konservoijia kivitöissä kirkon sisällä sekä olla mukana korkeakoulun kurssilla veistämässä spiraa. Kerran sain myös auttaa Gotlannin museon työntekijöitä, kun tornin kivistä etsittiin riimukirjoituksia. Työturvallisuus huomioitiin yrityksessä hyvin. Jokapäiväisiin varusteisiin (normaalien työvaatteiden lisäksi) kuului huomiotakki/ -liivi, kypärä ja turvakengät. Telineiden turvallisuuteen kiinnitettiin paljon huomiota. Työilmapiiri oli rento, mutta asiallinen. Yrittäjyydestä en oppinut oikeastaan mitään. Luulen sen johtuvan yrityksen suuresta koosta; opin olemaan työntekijä, en yrittäjä. Muille aloille voisin sanoa, että näin (Gotlannissa) ainakin koruntekijöitä (metalli, kivi, lasi), (lampaan)nahkatöiden tekijöitä, saviruukkujen valmistajia, puuseppiä, lasinpuhaltamon, verhoomon ja metallipajan. Tosin en tiedä niiden kokoa, toimitapoja ja kiinnostusta harjoittelijoita kohtaan. Netin kautta voi löytää enemmän tietoa, etsi ruotsin kielellä!
Hejnumin kirkko. Työmaalla oli töissä mm. kaksi konservaattoria konservoimassa sisällä olevia maalauksia, kaksi kirvesmiestä rakentamassa tornin kattoa ja pari-kolme muuraria kunnostamassa sisä- ja ulkoseiniä. Oikella olevassa kuvassa valmis, tervattu katto.
Korkeakoulun kurssilla yksi työkohde oli spiran valmistus. Spira on kirkon tornin huippupaalu. Takaalalla valmis kappale, etualalla oleva on vielä työn alla. Kalkkikivien polttouuni. Yhteen polttokertaan kuluu katoksen alla oleva puumäärä. Päivän mittainen piikkausretki Buttlen kirkossa. Pää täynnä suojavarusteita!
Kieli ja kulttuuri Matkan aikana en kokenut mitään suurta kulttuurishokkia; pääpiirteissään sanoisin kulttuurin olevan lähellä suomalaista, mutta ainahan erojakin löytyy. Eroja löytyi monesti pienistä arkipäivän asioista. Elo Gotlannissa tuntui rauhalliselta ja maanläheiseltä. Kuulin kerran sanottavan, että Gotlanti elää kymmenen vuotta muuta Ruotsia jäljessä. Englannin kielellä pärjää Ruotsissa mielestäni pitkälle, mutta enemmän matkasta saa irti, kun ymmärtää/puhuu ruotsia. Gotlannissa on oma murteensa, jota paikalliset saattavat käyttää hyvinkin paljon. Työpaikallani osa osasi hyvin englantia, mutta muutamat eivät juuri ollenkaan. Yllätykseksi siellä oli töissä myös yksi suomesta kotoisin oleva henkilö. Gotlanti on talvikaudella melko hiljainen, mutta kesällä sinne matkustaa paljon turisteja. Tämä vaikuttaa paljon aukioloaikoihin; monet paikat saattavat olla auki vain kesä-, heinä- ja elokuussa. Gotlantilaisia ruokia ovat mm. lammas, saffranspankaka eli sahramipannukakku, salmbär eli sinivatukka, kajpkeitto ja gotlandsdricka. Kahta viimeistä en valitettavasti päässyt maistamaan.. Eräs eroavaisuus kulttuurissa oli kehuminen. Minua ei ole ikinä kehuttu niin paljon kuin tuolla kehuttiin. Kenties osa aiheesta, mutta osa varmasti oli myös kulttuurillisista syistä; siellä myös hyvät asiat sanottiin ääneen. Rahana toimii Ruotsin kruunu. Hintataso oli lähellä suomalaista. Visbyssä ravintoloiden ja asuntojen hinnat saattoivat olla hyvinkin korkeat. Opiskelija-alennuksia sain muun muassa laivamatkaan, mutta joihinkin paikkoihin alennus annettiin vain Gotlannissa opiskeleville. Ilmojen lämmitessä siellä täällä alkoi olemaan loppiksia, eli (piha-) kirpputoreja. Joskus tuntui, että tärkeintä ei ollut tavaroiden myyminen, vaan toisten kanssa seurustelu. Tarjolla saattoi olla myös ruokaa ja musiikkia.
Visbyn erikoisuuksiin kuului pääsiäismarssi Österportilta Almedalenille. Kuukauden hiljaiselon jälkeen ihmettelin, mistä nuo kaikki ihmiset tupsahtivat! Gotlannissa pääsiäisen ja juhannuksen sijaan kokkoa poltettiin vappuna. Olin työkavereiden ja niiden perheen kanssa Bläsessä (Bläse Kalkbruksmuseum). Juhlaan kuuli puhe, kokon sytyttäminen ja pientä ruokailua. Ennen juhlan alkua pidimme suomalaisen piknikin siman ja tippaleipien kera. Sima oli menestys ja sen reseptiä jaettiin muutamalle eteenpäin. :)
Vapaa-aika Viikonloppuisin kiertelin ympäri Gotlantia: Bussilla. Niitä kulkee, mutta ei niin usein eikä sinne minne minä halusin. Vuokra-autoilla. Visbyssä on pari-kolme vuokra-autofirmaa. Melko edullista; noin 27 euroa + bensat, vapailla kilometreillä, vuorokaudeksi. Pääsee sinne minne itse haluaa, silloin kun itse haluaa. Pyörällä. Sain työkaverilta lainaan, mutta niitä myös vuokrataan kun kesä lähestyy. Mainio tapa kierrellä lähiympäristäöä. Jos tykkää oikein kovasti pyöräillä, voi kiertää koko saaren ympäri merkattua reittiä pitkin. Nähtävyyksiin kuuluu paljon luontokohteita ja vanhoja rakennuksia (myös omista mielenkiinnoista johtuen). Joskus kivihaudat voi sijaita keskellä eläinten laitumia ja museoitu talo on asuttu. Vietin aikaa työkavereiden ja kämppisten kanssa. Otin muutaman kerran osaa paikallisen imrovisaatioteatterin kurssille. Tapahtumia kannattaa katsoa vaikka lehdistä ja ilmoitustauluilta. Aika monesti oli kaikkea pientä tapahtumaa tarjolla. Suomeen pidin yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla. Itselläni ei ollut tietokonetta, joten kävin kirjastossa netissä. Siellä taisi olla myös ilmainen nettiyhteys heille, joilla oli oma kone. Puhelimeen hommasin pre paid-liittymän eli kontantkortin.
Jungfrun. Gotlannin korkein rauk, eli vuosituhansia vanha kalkkikivimuodostelma. Garda kyrka. Päiväretki työkavereiden kanssa. Kirkossa on keskiaikaisia maalauksia (kuten monessa muussakin kirkossa) ja erikoisuutena alkuperäinen katto, joka on säilytetty uuden katon alapuolelle.
Summa summarum Työssäoppiminen ulkomailla on mainio tapa tutustua ulkomaihin syvemmin kuin pelkkänä turistina. Näe vaivaa hyvän työpaikan löytämiseen. Koordinaattorit ovat erinomainen apu, mutta itsekin saatat löytää paikkoja, joista heillä ei ole vielä mitään tietoa. Muista, että voit itse olla yhteydessä työpaikkaa jo ennen matkaa. Yritä opetella kieltä ennen matkaa ja sen aikana. Aluksi kaikki voi kuullostaa siansaksalta, mutta pikkuhiljaa sitä oppii edes vähän. Ahaa!- elämykset kielenymmärryksessä ruokkivat hirmuisesti mieltä! Elämä ei välttämättä ole koko ajan onnen hekumaa; ikävä painaa, kieli takkuaa, ruoka on pahaa ja säätkin on ihan huonoja. Älä silti lannistu, nuo tuntemukset kuuluvat olennaisena elämään. Keksi puuhaa, ole joustava ja muista, että jopa kolme kuukautta on lyhyt aika. Ota yhteyttä rohkeasti paikallisiin. Heidän kauttaa voit saada paljon tietoa nopeasti. Tosin muista kotipaikkasokeus; joskus paikalliset eivät tunne/muista kotiseutujaan, koska se on liian lähellä. Älä vaivu kukaan ei ymmärrä minua/ kukaan ei huomaa minua -koomaan. Paikalliset saattavat puhua keskenään enenmmän kuin sinun kanssasi, mutta se on heidän arkipäivää ja ehkä heitäkin ujostuttaa olla sinun seurassasi. Ole itsekin aktiivinen. Ota aina mukaan pyyhe, ihan pienikin riittää. Helpottaa kummasti elämää, jos et mene perheeseen asumaan. Oli matka onnistunut tai ei, voit kokea uusia asioita myös Suomesta matkan aikana tai kun palaat takaisin; kieli voi kuullostaa hetken aikaa erilaiselta, ympäristö on voinut muuttua tai ehkä arvostat nyt enemmän joitain, mitä ennen pidit niin päivänselvänä asiana.
Rantamaisema Visbystä.