Tyohallinnon julkaisu RECEI\/FD V Nro25OA 1.0 Lour Office INFORM Toimittanut Helinä Melkas KANSAINVALISEN TYOJARJESTON ILO:N YLEISSOPIMUKSET Osa I (v. 1919-1951) SUOMEN ILO-NEUVOTTELUKUNTA TYOMINISTERIO Helsinki 2000 ISBN 951-735-533-5 ISSN 0787-9393 II I II I II I III I I II 46323
Esipuhe Kansainvalinen tyojarjesto ILO on 80-vuotisen historiansa aikana Iaatinut mittavan määrän työelamäa koskevia kansainvalisia normeja. Suomen näkökulmasta juuri kolmikantaiseen valmiste- Iuun perustuva saäntelytoiminta on ollut järjeston suurin anti. ILO on toiminut patevana oppaana tyoelämämme kehittämisessa. Tyoolojemme saantelyn kehitystason nousu on mandollistanut sen, että Suomi on Jo pitkaan voinut olla myos selkeästi antava osapuoli kansainvalisen tyoelamaä koskevan normiston kehitystyossa. Suomi on ratifioinut ILO:n yleissopimuksia jäsenvaltioiden yleista keskitasoa selvästi enemmän, mutta myos ratifioimattomilla yleissopimuksiha on oma asemansa IainvalmistelutyOssa. Tähän hakuteokseen on ensimmäistä kertaa koottu kaikkien tähän mennessä hyvaksyttyjen ILO:n yleissopimusten suomenkieliset tekstit. Teos antaa kattavan kuvan järjeston toiminnasta tyoeläman normien kehittäjänä ja on hyodyksi kaikille niiiie, jotka ovat tekemisissä tyooikeuden kanssa. Julkaisu kiinnostanee myos muuta yleisoa, siiiä muun muassa kansainvälisen kaupan yhteydessa on viime aikoina kiinnitetty huomiota useisiin yleissopimuksiin, kuten pakko- ja Iapsityota, tyosyrjinnan kieltoa seka jarjestaytymisvapautta koskeviin yleissopimuksiin. ILO:n vanhat ja uudet sopimukset ovat 2000-luvulla edelleen mitä ajankohtaisimpia. Kiihtyvällã vauhdllla kansainvalistyvässä toimintaymparistossa niiden merkitys tyoelaman turvan suuntaviittoina jopa lisaäntyy. Teoksen julkaisevat tyoministerio, joka on Suomessa ILO-asioiden kansallinen vastuuministerio; ja Suomen ILO-neuvottelukunta, tyoministeriota avustava kolmikantainen asiantuntijaelin. Teoksen on toimittanut VTL Helinä Melkas. Toivon, että julkaisu omalta osaltaan edistää Kansainvälisen tyojarjeston arvokkaiden paämäarien ja toiminnan tunnettavuutta Suomessa. TyOministeri Tarja Filatov
4 Johdanto Tämän hakuteoksen tarkoitus on antaa tietoa Kansainvälisen tyojarjeston ILO:n yleissopimuksista selkeassa muodossa kaikille nillie, jotka haluavat tutustua kansainvalisten tyoelamaa koskevien maaraysten tavoitteisiin ja sisaltoun. Teoksen julkaisemisen taustalla on Suomen ILOneuvottelukunnan havainto, että käytännossä tyooikeuden kanssa tekemisissa olevat tarvitsevat näitä sopimusteksteja usein. ILO:n yleissopimusten merkitys nayttaa myos Iisaantyvan siksi, että Euroopan unionin direktiivit yha useammin perustuvat näihin sopimuksiin. Kansainvälisessä kaupankaynnissakin on alettu kiinnittää huomiota siihen, noudattaako kauppakumppani ILO:n keskeisimpiä sopimuksia. Erityista merkitysta tässä suhteessa on tuoreefla tyaelaman perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevalla julistuksella. Kaikki tämä lisännee yleisonkin mielenkiintoa sopimuksià kohtaan. Teos vol olia hyodyksi myos kansainvälisten sopimusten historiasta kiinnostuneelle. Teoksen sisältö Yleissopimusten tekstit ovat teoksessa taydellisina lukuun ottamatta johdantoja ja Ioppumaarayksia. Johdannot saattavat sopimuksesta riippuen sisältää yleisia kannanottoja sopimuksen aiheesta sekä viittauksia esimerkiksi aiempiin sopimuksiin tai muihin kansainvälisiin asiakirjoihin. Lukija loytaa johdannot halutessaan hallituksen esityksista, joiden numerot on annettu kunkin sopimuksen osalta loppumaaraysten jalkeen taydellisten tekstien hankkimisen helpottamiseksi. Lukijan onkin syyta ottaa huomioon, että kasillä oleva teos ei ole varsinainen virallisasiakirja, vaan oikeudellisesti merkityksellisia ovat alkuperaiset asiakirjat. Loppumaaraykset ovat tavallisesti kaikissa sopimuksissa samat tai Iahes samat, minka vuoksi niita ei ole toistettu jokaisen sopimuksen kohdalla. Tavanmukaiset Ioppumaaraykset Ioytyvat Iiitteestä I. Liitteessa II ovat ne tavanmukaiset maaraykset, jotka koskevat sopimusten soveltamista emämaahan kuulumattomiin alueisiin. Kaikki KansainvaHsen tyokonferenssin 1.1.2000 mennessä hyvaksymät 182 yleissopimusta ovat mukana teoksessa - myos ne, jotka eivät ole tulleet voimaan. Kaksiosaisen teoksen I osasta loytyvat yleissopimukset nro 1 (1919) - 100 (1951) ja II osasta yleissopimukset nro 101 (1952) - 182 (1999). Tiedot mm. voimaantulosta pn anneftu kunkin sopimuksen kohdalla alaviitteissä. Kaksi sopimusta (nro 80 ja 116) koskevat ainoastaan aiempien sopimusten loppumaaraysten ja johdantojen muuttamista. Sopimus nro 80 sisältaä yksinomaan muodollisia muutoksia sopimuksiin nro I - 67 ja sopimus nra 116 vastaavantyyppisia muutoksia sopimuksiin nro I - 98. Tämãn teoksen sopimusteksteja ei paasaantoisesti ole muutettu sopimusten nro 80 ja 116 maaraysten mukaisiksi, koska tekstit on koottu alkuperaisista suomennoksista, jotka loytyvat kokonaisuudessaan hallituksen esityksista. Yleissopimuksen nro 80 mukaisesti vanhimpiin sopimuksiin on kuitenkin Iisatty alakohtien numerointi, joka niistã alun penn puuttui. Alkuperaiset hallituksen esitykset, joiden liitteinä ovat kaikkien sopimusten englannin- ja ranskankieliset alku penaistekstit sekä suomen- ja ruotsin kieliset kaannökset, ovat tarvittaessa saatavissa tyoministeriosta. Hallituksen esitykset vuodesta 1994 eteenpain toytyvat myos internet-osoitteesta http://www.edita.fi/esitys/. Lisäksi Suomen ratifloimien sopimusten alkuperaistekstit ja suomenkieliset käännokset on julkaistu Suomen säädoskokoelman sopimussarjassa ja vastaavasti ruotsin kieliset kaannukset sopimussarjan ruotsinkielisessä painoksessa. Tässa teoksessa on annettu kunkin sopimuksen kohdalla tiedot siitä, missä Suomen säadoskokoelman sopimussanjan numerossa sopimustekstit tai ratifiointiin liittyvat asiakirjat on julkaistu. Englannin- ja ranskankieliset seka espanjankieliset tekstit loytyvat myos ILO:n internet-sivuilta (http://www.ilo.org/) ILOLEX-tietokannasta. Kyseinen tietokanta on hyodyksi silloinkin, kun lukija haluaa ajantasaisia tietoja vaikkapa jonkin sopimuksen ratifiointitilanteesta tal
5 viittauksia muihin sopimuksiin, joiden aihepiiri on sama kuin hantä kiinnostavari sopimuksen aihepiiri. Tahän hakuteokseen ei ole voitu ottaa mukaari ILO:n suositusten teksteja. Suositukset Ovat joko yleissopimuksiin Iiittyvia tal itsenaisiä. Luettelo hyväksytyista suosituksista on tamän teoksen Iiitteenä (lute IV), ja tekstit ovat tarvittaessa saatavissa tyoministeriostä. Suositusten englannin-, ranskan- ja espanjankieliset tekstit Ioytyvat sopimustekstien tavoin ILOLEX-tietokannasta. Yleissopimukset ovat teoksessa numerojärjestyksessa. Aiheplirin mu kainen jarjestely on vastaavissa ILO:n omissa sopimusjulkaisuissa havaittu hankalaksi kayttaa ja päivittaä. Muutamaan sopimukseen Iiittyy erillinen poytakirja, joka on teoksessa sijoitettu paasopimuksen jälkeen. POytakirjat sisaltãvät osittaisia ja vapaaehtoisia rnuutoksia tai lisayksia paasopimuksiin. Teoksen H osan lopussa ovat ILO:n perussaäntoon Iuittyvan Philadelphian julistuksen seka vuoden 1998 Kansainvãlisessä tyokonferenssissa hyvaksytyn tyoelaman perusperiaatteita ja - oikeuksia koskevan julistuksen tekstit. Lisäksi 11 osan lopusta loytyvat yhteenvetona taydelliset luettelot Kansainvalisen tyojarjeston vuoden 1919 jalkeen hyvaksymista yleissopimuksista ja suosituksista (liitteet Ill ja IV). Luettelot sekä muut teoksen tiedot vastaavat tilannetta tammikuussa 2000. Tavanmukaiset Ioppumääräykset Mikäli yleissopimus sisältää tavanmukaiset loppumaaraykset, sopimustekstissa viitataan liitteeseen I, jossa kyseiset maaraykset on annettu. Sopimusten nro I - 25 osalta kunkin loppumaarayksen sisälto on lyhyesti selostettu sopimustekstissa. Mikali myohemman sopimuksen loppumaarays tai loppumaaraykset poikkeavat tavanmukaisesta, maarayksen sisalto tai tapa, jolla se poikkeaa tavanomaisesta, loytyy myos sopimustekstista. Tavanmukaisesta poikkeavat sopimustekstit koskevat joko voimaantulon ehtoja tal aikoja, jolloin sopimus on irtisanottavissa. Kansainvälisen tyokonferenssin kymmenen ensimniäisen istunnon hyvaksymien sopimusten Loppumäärayksissa oh melkoisia eroja. Yhdennessatoista istunnossa vuonna 1928 hyvaksyttiin nykyisia vastaavat Ioppumaaraykset, jotka koskivat ratiflointeja, voimaantuloa, irtisanomista, ratifioinneista ilmoittamista, uudistamistarpeen tutkintaa ja todistusvoimaisia tekstejä. Sopimuksen muuttamisen vaikutusta koskeva seitsemäs Ioppumäaräys otettiun ensi kertaa mukaan vuonna 1929. Mainittakoon, etta noin kymmenen prosenttia kaikista 80 vuoden aikana hyvaksytyistä sopimuksista on muuttanut aiempia normeja. Kandeksas, Yhdistyneille kansakunnille tiedottamusta koskeva loppumaarays sisahhytettiin sopimusteksteihin vuonna 1946. Soveltaminen emämaahan kuulumattomiin ajueisiin Yleissopimusten soveltamista emamaahan kuulumattomiin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista on vastuussa jasenvahtio, ohjaa ILO:n perussaannon 35 artikha. Taman Iisäksi jotkut yleissopimukset sisähtävät erilhisen maarayksen, joka käsittelee sopimuksen soveltamista emämaahan kuulumattomiin alueisiin. Liitteestä II loytyvat talhaisen maarayksen tavalhisimmat viisi versiota. Mikähi yleissopimus sisältää kyseisen maarayksen, sopimustekstissa on asianmukainen viittaus hiitteeseen II. Sopimusten nro 29, 82, 83 ja III kyseinen maarays ei vastaa yhtakaan viidesta tavallisimmasta versiosta, joten niiden osalta aihetta käsittelevä artikia on jatetty sellaisenaan sopimustekstiin. Yleissopimusten ja suositusten soveltamisen vahvonta Kansainvähisten tyonormien soveltamisen valvontaa käsittelevät maaraykset ovat osa ILO:n perussaantoa. Kattava selvitys valvontakaytannuista Ioytyy tyoministerion julkaisusta Kasikirja Kansainvalisen tyojarjeston (IL 0) sopimusten ja suositusten kasittelymenettelysta (ILO-asiakirjoja 3/97). Julkaisua vol titata tyoministeriosta. Käsikirja on suunniteltu ensi sijassa avuksi nilihe hallintoviranomaisille, jotka vastaavat kansainvälisiin tyonormeihin hlittyvien velvoitteiden noudattamisesta.
6 Ajankohtaista normitoiminnassa ILO:n hallintoneuvosto on jo usean vuoden ajan pyrkinyt tehostetusti uudistamaan normeja, edistamään ydinsopimusten noudattamista ja valvomaan nilden toimeenpanoa. Hallintoneuvoston tyoryhma aloitti marrasku ussa 1995 yleissopimusten yksityiskohtaisen tarkastelun selvittääkseen, mitkä sopimukset ovat keskeisimmät, mitkä taas vanhentuneita tai menettäneet merkityksensa ja mitkä pitaisi uudistaa jarjestori tavanmukaisin menettelyin. Tarkastelu kattaa vain ennen vuotta 1985 hyvaksytyt sopimukset. Lisätietoja prosessista seka yksittaisia sopimuksia koskevista paatoksista loytyy ILO:n internet-sivujen kautta. 88. kansainvälisessä tyokonferenssissa kesäkuussa 2000 tullaan käsittelemään vilden vanhan, ei-voimaantulleen sopimuksen peruuttamista. Kyseessa ovat sopimukset nro 31, 46, 51, 61 ja 66. Hallintoneuvosto on jo todennut näiden sopimusten menettäneen merkityksensa. Peruuttaminen lopettaisi sopimusten laillisen olemassaolon ja edistäisi täten ILO:n normiston ajanmukaistamista. 85. tyokonferenssi hyvaksyi vuonna 1997 perussaannon muutoksen, jolla mandollistetaan voimaantulleiden, mutta vanhentuneiden yleissopirnusten kumoaminen ja ei-voimaantulleiden peruuttaminen. ILO:n perussaannon 19 artiklaan lisättiin uusi alakohta 9, jonka mukaisesti työkonferenssi voi hahintoneuvoston esityksesta kumota hyväksytyn sopimuksen, mikäli kay ilmeiseksi, etta kyseinen sopimus on menettanyt merkityksensa tai se ei enaä ole tarkoituksenmukainen järjeston tavoitteiden kannalta. Tallainen muutos on tarkeä askel pyrkimyksissa kehittää normistoa. PerussäännOn muutos ei ole vielä saanut riittävää määrää ratifiointeja tullakseen voimaan. TyOkonferenssilla on kuitenkin menettelytapasaantojen perusteella jo oikeus peruuttaa ei-voimaantulleita sopimuksia. Lopuksi Aiemmin yleissopimusten ja suositusten teksteja on julkaistu suomeksi valikoidusti, viimeksi vuonna 1993. Tämä kasilla oleva teos on kuitenkin ensimmäinen, johon kaikkien tähän mennessä hyvaksyttyjen sopimusten tekstit on koottu näin kattavasti. Sähköiset tietokannat eivät ainakaan vielä nayta kaikissa suhteissa korvaavan tãllaista hakuteosta, mutta yleissopimusten tekstit tullaan mandollisesti siirtämään tulevaisuudessa CD-ROMille tai tyoministerion internet-sivuille (http://www.moifi). Allekirjoittanut kiittää teoksen lukuisia taustavaikuttajia tyoministeriossä sekä Suomen ILOneuvottelukuntaa kaikesta saamastaan tuesta ja avusta. Tyrvään Sammaljoella tammikuussa 2000 Helinä Melkas
Sisällysluettelo Esipuhe 3 Johdanto 4 Yleissopimus nro 1: Työajan rajoittaminen teollisuusyrityksissa kandeksaksi tunniksi päivassaja 7 neljaksikymmeneksikalideksaksi tunniksi viikossa (1919) Yleissopimus nro 2: Työttomyys (1919) 10 YLeissopimus nro 3: Naisten pitäminen tyossa ermen lapsen synnyttämistäja sen jiikeen (1919) 12 Yeissopimus nro 4: Naisten kayttaminen yotyossa (1919) 14 Yleissopimus nro 5: Aim ikäraja lapsille teo11isuustyosst (1919) 16 Yleissopimus nro 6: Lasten ja nuorten henkilöiden yotyö teollisuusammateissa (1919) 18 Yleissopimus nro 7: AIm ikäraja aluksella tyoskenteleville lapsille (1920) 20 Yleissopimus nro 8: Korvaus aluksen haaksirikon aiheuttamasta tyottomyydesta (1920) 22 Yleissopimus nro 9: Merimiesten tyonvalitys (1920) 24 Yleissopimus nro 10: Lasten kayttaminen maataloustoissa (1921) 27 Yleissopimus nro 11: Maataloustyontekijain yhdistymis- ja kokoontumisvapaus (1921) 28 Yleissopimus nro 12: Korvauksen suorittaminen maataloustyossa sattuneiden tapaturmien 29 johdosta (1921) Yleissopimus uro 13: Lyijyvalkoisen kayttäminen maalaustoissä (1921) 30 Yleissopimus nro 14: Viikkolevon sovelluttaminen teollisuusyrityksissa (1921) 33 Yleissopimus nro 15: Aim ikäraja liimmittajina tai hiilenkantajina kaytettaville nuorille 36 henkilöille (1921) Yleissopimus nro 16: Meripalveiuksessa olevien lasten ja nuorten henkiloiden pakollinen 38 liiäkärintarkastus (1921) Yleissopimus uro 17: Tyossa sattuneiden tapaturmain korvaaminen (1925) 40 Yleissopimus nro 18: Ammattitautien johdosta annettavat korvaukset (1925) 43 Yleissopimus nro 19: Tasa-arvoisuuden noudattaminen oman maan ja vieraan maan 45 tyontekijoiden suhteen, mitä tulee työssä sattuneiden tapaturmien johdosta annettavaan korvaukseen (1925) Yleissopimus nro 20: Yotyö leipomoissa (1925) 47 Yleissopimus nro 21: Siirtoiaistarkastuksen yksinkertaistuttaminen laivoilla (1926) 49 Yleissopimus nro 22: Merimiesten työsopimus (1926) 51 Yleissopimus uro 23: Merimiesten kotiinlithettiiminen (1926) 55 Yleissopimus nro 24: Teollisuus-, kauppa- ja kotitaloustyontekijain sairausvakuutus (1927) 57 Yleissopimus nro 25: Maataloustyontekijain sairausvakuutus (1927) 60 Yleissopimus nro 26: Minimipalkkojen maaraamismenettelyn aikaansaaminen (1928) 61 Yleissopimus nro 27: Aluksilla kuijetettavien raskaiden kollien painon merkitseminen (1929) 63
Yleissopimus nro 28: Alusten lastauksessa tai purkamisessa tyoskentelevien tyontekijain 64 suojeleminen tapaturmilta (1929) Yleissopimus uro 29: Pakollinen tyo (1930) 71 Yleissopimus nro 30: Liikkeiden ja toimistojen työajan siannoste1y (1930) 79 Yleissopimus nro 31: Tyoaika hiilikaivoksessa (1931) 82 Yleissopimus nro 32: Alusten lastauksessa tai purkamisessa tyoskentelevien tyontekijain 87 suojeleminen tapaturmilta (muutettu v. 1932) Yleissopimus nro 33: Lasten aim ikii päasyä varten muihin kuin teollisiin toihin (1932) 95 Yleissopimus nro 34: Maksulliset tyonvalitystoimistot (1933) 98 Yleissopimus nro 35: Teollisten ja kaupailisten yritysten, vapaiden ammattien sek 100 kotityontekijain ja palvelusväen pakollinen vanhuusvakuutus (1933) Yleissopimus nro 36: Maatalousyritysten tyontekijain pakollinen vanhuusvakuutus (1933) 106 Yleissopimus nro 37: Teollisten ja kaupallisten yritysten, vapaiden ammattien sekä 107 kotityöntekijäin ja paivelusvaen pakollinen tyokyvyttomyysvakuutus (1933) Yleissopimus nro 38: Maatalousyritysten työntekijäin pakollinen tyokyvyttom'svakuutus (1933) 113 Yteissopimus uro 39: Teollisten ja kaupallisten yritysten, vapaiden ammattien seka 114 kotityontekijthn ja palvelusvaen pakollinen jäikeenjäneiden vakuutus (1933) Yleissopimus uro 40: Maatalousyritysten tyontekijain pakollinen jä1keenjäneiden vakuutus 121 (1933) Yleissopimus nro 41: Naisten yotyö (muutettu v. 1934) 123 Yteissopimus nro 42: Korvaus ammattitaudeista (muutettu v. 1934) 125 Yleissopimus nro 43: Tyoaika automaattisissa ikkunaiasitehtaissa (1934) 127 Yleissopimus nro 44: Korvauksen tai avustuksen takaaminen henkiloille, jotka ilman omaa 129 syytaan ovat joutuneet tyottomiksi (1934) Yleissopimus uro 45: Naisten pitäminen maanpinnanalaisissa töissii kaikenlaatuisissa 133 kaivoksissa (1935) Yleissopimus nro 46: Tyoajan rajoittaminen hiilikaivoksissa (muutettu v. 1935) 134 Yleissopimus mo 47: Tyoajan lyhentaminen neljitänkymmeneen tuntiin viikossa (1935) 139 Yleissopimus nro 48: Kansainvälisen järjestelmitn perustaminen oikeuksien saiiyttamiseksi 140 tyokyvyttömyys-, vanhuus- ja kuoiemantapausvakuutuksessa (1935) Yleissopimus nro 49: Työajan lyhentaminen pullolasitehtaissa (1935) 146 Yleissopimus mo 50: Tyontekijain pestaamista tarkoittavien eräiden erikoisjärjesteimien 148 sännoste1eminen (1936) Yleissopimus nro 51: Tyoajan lyhentaminen yieisissa töiss (1936) 154 Yleissopimus nro 52: Vuosiloma (1936) 157 Yleissopimus nro 53: Kauppa-alusten piiallyston ammattipatevyyden minimivaatimus (1936) 160 Yleissopimus nro 54: Merimiesten vuosiloma (1936) 162 Yleissopimus nro 55: Laivanisännän vastuu siina tapauksessa, että merimies sairastuu, joutuu 165 tapaturman uhriksi tai kuolee (1936) Yleissopimus nro 56: Merimiesten sairausvakuutus (1936) 169
Yleissopimus nro 57: Aluksessa noudatettava tyoaikaja aluksen miehitys (1936) 172 Yleissopimus nro 58: Merityohon kaytettavien lasten minimi-iin vahvistaminen (muutettu v. 179 1936) Yleissopimus nro 59: Lasten minimi-ikä päasyä varten teollisuustyöhön (muutettu v. 1937) 180 Yleissopimus nro 60: Lasten minimi-ikä paasya varten muuhun kuin teollisuustyohon (muutettu 182 v. 1937) Yleissopimus nro 61: Tyoajan lyhentaminen tekstiiliteollisuudessa (1937) 185 Yleissopimus nro 62: Turvallisuusmaäraykset rakennusteollisüudessa (1937) 190 Yleissopimus nro 63: Tyopalkka- ja tyoaikatilasto trkeimmissi kaivos- ja tehdasteollisuuksissa, 195 rakennusteollisuus mukaan luettuna, sek maataloudessa (1938) Yleissopimus nro 64: Alkuasukastyontekijäin kirjallisten tyosopimusten säannosteleminen (1939) 201 Yleissopimus nro 65: Rangaistusseuraamukset tyosopimusten rikkomisesta 208 (alkuasukastyontekijat) (1939) Yleissopimus nro 66: Muuttavien työntekijain tyohonottaminen, tyonvalitys ja tyoehdot (1939) 209 Yleissopimus nro 67: Työ- ja lepoaikojen säiinnosteleminen maantiekuljetuksessa (1939) 212 Yleissophnus nro 68: Laivavaen ruoanpito aluksessa (1946) 218 Yeissopimus nro 69: Laivakokkien patevyystodistus (1946) 221 Yleissopimus nro 70: Merenkulkijain sosiaalinen turvallisuus (1946) 223 Yleissopimus nro 71: Merenkulkijain eläkkeet (1946) 227 Yleissopimus nro 72: Merenkulkijain palkallinen loma (1946) 229 Yleissopimus nro 73: Merenkulkijain Iaäkärintarkastus (1946) 233 Yleissopimus uro 74: Matruusien pätevyystodistus (1946) 236 Yleissopimus uro 75: Laivaväen asurniot aluksessa (1946) 238 Yleissopimus nro 76: Palkat, tyoaika aluksessaja miehitys (1946) 249 Yleissopimus nro 77: LäLkärintarkastus, millil todetaan lasten ja nuorten henkilöiden 258 soveltuvaisuus teollisuustydhon (1946) Yeissopimus nro 78: Läikärintarkastus, jolla todetaan lasten ja nuorten henkiloiden 262 soveltuvaisuus tyohon ei-teollisilla aloilla (1946) Yleissopimus nro 79: Lasten ja nuorten henkilöiden yötyon rajoittaminen ei-teollisissa töissä 265 (1946) Yteissopimus nro 80: Loppuartikloiden muuttaminen (1946) 268 Yleissopimus nro 81: Ammattientarkastus teollisuudessaja kaupassa (1947) 271 Yleissopimukseen uro 81 liittyvä pöytäkirja: Ammattientarkastus (1995) 277 Yleissopimus nro 82: Sosiaalipolitiikka emmaahan kuulumattomilla alueilla (1947) 280 Yleissopimus nro 83: Kansainvälisten työnonnien soveltaminen emiimaahan kuulumattomilla 288 alueilla (1947) Yleissopimus uro 84: Yhdistyinisvapaus ja työriitojen sovittelu emämaahan kuulumattomilla 291 alueilla (1947) Yleissopimus nro 85: Ammattientarkastus emämaahan kuulumattomilla alueilla (1947) 293
Yleissopimus mo 86: Alkuasukastyontekijoiden tyosopimusten pituuden enimmäismära (1947) 295 Yleissopimus nro 87: Ammatillinen jarjestaytymisvapaus ja ammatillisen järjestaytymisoikeuden 297 suojelu (1948) Yeissopimus nro 88: Tyonvalityksen jarjestely (1948) 299 Yleissopimus nro 89: Teollisuudessa tyoskentelevien naisten yotyo (muutettu v. 1948) 303 YLeissopimukseen nro 89 (muutettu v. 1948) liittyvii pöytäkirja: Naisten yötyö (1990) 305 Yleissopimus nro 90: Lasten ja nuorten henkilöiden yotyo teollisuudessa (muutettu v. 1948) 307 Yleissopimus nro 91: Merenkulkijain palkallinen loma (muutettu v. 1949) 310 Yleissopimus nro 92: Laivavaen asunnot aluksessa (muutettu v. 1949) 314 Yleissopimus nro 93: Palkat, tyoaika aluksessa ja miehitys (muutettu v. 1949) 325 Yleissopimus nro 94: Tyolausekkeet välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on 334 sopimuspuolena (1949) Yleissopimus nro 95: Palkansuojelu (1949) 337 Yleissopimus nro 96: Maksulliset tyonvalitystoimistot (muutettu v. 1949) 341 Yleissopimus nro 97: Muuttavat tyontekijat (muutettu v. 1949) 345 Yleissopimus mo 98: Järjestaytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden 355 soveltaminen (1949) Yleissopimus nro 99: Maatalouden minimipalkkojen miuiräämismenetelmä (1951) 357 Yleissopimus mo 100: Samanarvoisesta tyosta miehilleja naisille maksettava saina palkka 359 (1951) Yleissopimus nro 101: Maatalouden palkalliset lomat (1952) 361 Yleissopimus nro 102: Sosiaaliturvan vähimmäistaso (1952) 364 Yleissopimus nro 103: Aitiyssuojelu (muutettu v. 1952) 384 Yleissopimus mo 104: Niiden rangaistusseuraamusten kumoaminen, joita on kaytetty 388 alkuasukastyontekijoiden rikkoessa tyosopimuksen (1955) Yleissopimus nro 105: Pakkotyon poistaminen (1957) 389 Yleissopimus nro 106: Viikkolepo kauppaliikkeissa ja toimistoissa (1957) 390 Yleissopimus nro 107: Itsenäisissä maissa alkuasukkaina ja muiden heimoasteella tai vastaavissa 394 oloissa elävien väestoryhmien suojeluja sulauttaminen (1957) Yleissopimus nro 108: Merenkulkijain kansalliset henkilollisyystodistukset (1958) 401 Yleissopimus nro 109: Palkat, tyoaika aluksessa ja miehitys (muutettu v. 1958) 403 Yleissopimus nro 110: Plantaasitydntekijain tyoolot (1958) 413 Yleissopimukseen nro 110 (1958) liittyvä pöytäkirja: Plantaasityontekijain tyoolot (1982) 431 Yleissopimus nro 111: Tyomarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessa tapahtuva syrjinta 433 (1958) Yleissopimus iwo 112: Kalastajien aim tyohonpaasyika (1959) 435 Yleissopimus mo 113: Kalastajien läakarintarkastus (1959) 436 Yleissopimus nro 114: Kalastajien tyosopimukset (1959) 438 Yleissopimus nro 115: Tyontekijäin suojaaminen ionisoivalta sateilyltä (1960) 441
Yleissopimus nro 116: Loppuartikiojen muuttaminen (1961) 444 Yleissopimus nro 117: Sosiaalipolitiikan perustavoitteetja vaatimukset (1962) 446 YJeissopimus uro 118: Samanlaisen sosiaaliturvan myontäminen ulkomaalaisille kuin maan 451 omille kansalaisille (1962) Yleissopimus nro 119: Koneiden varustaminen suojalaitteilla (1963) 456 Yleissopimus nro 120: Kauppa- ja toimistotyon terveysolot (1964) 461 Yleissopimus nro 121: Tyovammatapauksissa myonnettavat edut (1964) 464 Yleissopimus nro 122: Ty011isyyspolitiikka (1964) 475 Yleissopimus nro 123: Maanpinnanalaisiin toihin kaivoksiin paasemiseksi vaadittu 476 vähimmäisikä (1965) Yleissopimus nro 124: Lääkärintarkastus, jolla todetaan nuorten henkilöiden soveltuvuus 478 maanpinnanalaisiin tdihin kaivoksissa (1965) Yleissopimus nro 125: Kalastajien patevyyskirjat (1966) 480 Yleissopimus nro 126: Laivaväen asunnot kalastusaluksessa (1966) 484 Yleissopimus nro 127: Tyontekijan kannettavaksi tarkoitetun taakan enimmäispaino (1967) 494 Yleissopimus mo 128: Tyokyvyttomyys-, vanhuus- jaja1keenjäneiden etuudet (1967) 496 Yleissopimus nro 129: Maatalouden ammattientarkastus (1969) 511 Yleissopimus nro 130: Lääkintthuolto ja päivaraha (1969) 518 Yfeissopimus nro 131: Vahinunäispalkkojen määrääminen erityisesti kehitysmaat huomioon 50 ottaen (1970) Yleissopimus nro 132: Palkalliset vuosilomat (muutettu v. 1970). 532 Yleissopimus nro 133: Laivaväen asunnot aluksessa (ttiydentavat maaraykset) (1970) 536 Yleissopimus nro 134: Merenkulkijain tyotapaturmien torjunta (1970) 543 Yleissopimus mo 135: Tyontekijain edustajien suojelu yrityksessa ja heidän toimintansa 546 helpottaminen (1971) Yleissopimus nro 136: Suojelu bentseenimyrkytysvaaroilta (1971) 548 Yleissopimus uro 137: Satamissa kaytettyjen uusien lastinkasittelymenetelmien sosiaaliset 551 vaikutukset (1973) Yleissopimus nro 138: Tyohon päasemiseksi vaadittava vähimmäisikä (1973) 553 Yleissopimus nro 139: Tyonteon yhteydessä syopäa synnyttavist aineista ja tekijöista 558 aiheutuvien vaarojen torjunta ja valvonta (1974) Yleissopimus nro 140: Taloudellisesti tuettu opintovapaa (1974) 560 Yleissopimus nro 141: Maaseudun tyontekijajärjestotja niiden osuus taloudellisessaja 562 sosiaalisessa kehityksesst (1975) Yleissopimus nro 142: Ammatinvalinnanohjauksen ja ammattikoulutuksen osuus kehitettäessä 564 inhimillisiä voimavaroja (1975) Yleissopimus uro 143: Siirtolaisuuteen liittyvat vaarinkäytokset sekä ulkomaalaisten 566 tyontekijoiden yhtäthisten mandollisuuksien ja yhffihuisen kohtelun edistäminen (1975) YLeissopimus nro 144: Kolmikantaneuvottelut, joiden tarkoituksena on edistää tyott koskevien 570 kansainvalisten normien noudattamista (1976)
Yleissopimus nro 145: Merenkulkijain jatkuva tyi11istaminen (1976) 572 Yleissopimus mo 146: Merenkulkijain palkallinen vuosiloma (1976) 574 Yleissopimus nro 147: Kauppa-aluksissa noudatettava vähimmäistaso (1976) 578 Yleissopimukseen nro 147(1976) liittyvä pöytäkirja: Kauppa-aluksissa noudatettava 582 vähimmäistaso (1996) Yleissopimus nro 148: Työntekijoiden suojaaminen tyoymparistossa esiintyvien ilman 584 epapuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta (1977) Yleissopimus nro 149: Sairaanhoitohenkilöston tyo sekä tyo- ja elinolot (1977) 589 Yleissopimus nro 150: Tyoasiainhallinnon rooli, tehtävätja organisaatio (1978) 591 Yteissopimus nro 151: Julkisen sektorin jarjestaytymisoikeuden suojelu ja palvelussuhteen 594 ehtojen maaraamismenettely (1978) Yleissopimus nro 152: Tyoturvallisuusja terveys satamatyössä (1979) 597 Yleissopimus nro 153: Tyo- ja lepoajat maantiekuljetuksissa (1979) 608 Yleissopimus nro 154: Kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistäminen (1981) 612 Yleissopimus nro 155: Tyoturvallisuusja terveys sekä tyoymparisto (1981) 614 Yleissopimus nro 156: Perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien mies- ja naistyontekijoiden 619 samanlaiset mandollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu (1981) Yleissopimus nro 157: Sosiaaliturvaoikeuksien sailyttamista koskevan kansainv1isen 622 järjestelmän perustaminen (1982) Yleissopimus nro 158: Tyonantajan toimesta tapahtuva palvelussuhteen päättaminen (1982) 630 Yleissopimus uro 159: Ammatillinen kuntoutus ja tyollistitminen (vajaakuntoiset henkilot) 635 (1983) Yleissopimus nro 160: Tyotilastot (1985) 637 Yleissopimus nro 161: Tyoterveyshuolto (1985) 641 Yleissopimus iwo 162: Turvallisuus asbestin käytössa (1986) 645 Yleissopimus nro 163: Merenkulkijoiden viihtyvyys ja hyvinvointi merellä ja satamissa (1987) 651 Yleissopimus nro 164: Merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoito (1987) 653 Yleissopimus nro 165: Merenkulkijoiden sosiaaliturva (muutettu v. 1987) 659 Yleissopimus iwo 166: Merenkulkijoiden kotimatkaoikeus (muutettu v. 1987) 667 Yleissopimus nro 167: Turvallisuus ja terveys rakentamisessa (1988) 671 Yleissopimus nro 168: Tyollisyyden edistäminen ja tyottomyysturva (1988) 680 Yieissopimus nro 169: ltsenäisten maiden alkuperais- ja heimokansat (1989) 689 Yleissopimus nro 170: Tyoturvallisuus kemikaaleja käytettaessa (1990) 698 Yleissopimus nro 171: YOtyö (1990) 704 Yleissopimus nro 172: Hotellien, ravintoloiden ja vastaavien yritysten työolot (1991) 707 Yleissopimus uro 173: Tyontekijoiden saatavien turvaaminen tyonantajan 710 maksukyvyttomyystapauksessa (1992) Yleissopimus nro 174: Suuronnettomuuksien torjunta teollisuudessa (1993) 714 Yleissopimus nro 175: Osa-aikatyo (1994) 720
Yleissopimus nro 176: Terveysja turvallisuus kaivoksissa (1995) 723 Yleissophnus uro 177: Kotityö (1996) 729 Yleissopimus nro 178: Merenkulkijoiden tyo- ja elinolosuhteiden tarkastukset (1996) 731 Yleissopimus nro 179: Merenkulkijoiden työnvälitys (1996) 735 Yleissopimus nro 180: Merenkulkijoiden tyoaikaja alusten miehitys (1996) 738 Yleissopimus nro 181: Yksityiset tyiinvalitystoimistot (1997) 743 Yleissopimus nro 182: Lapsityon pahimpien muotojen kieltäminen ja valittömät toimet niiden 747 poistamiseksi (1999) Julkilausuma, joka koskee Kansainvilisen työjärjestön päämääriiä ja tehtäviä 749 (Philadelphian julistus, 1944) Kansainvälisen työjärjestön julistus työelämän perusperiaatteista ja oikeuksista (1998) 751 Lute I: Tavanmukaiset loppumääraykset 755 Lute II: Yleissopimusten soveltaminen emämaahan kuulumattomilla alueilla 757 Lute ifi: Luettelo Kansainvällsen työjärjestön yleissopimuksista (31.1.2000) 760 Lute 1V: Luettelo Kansainvälisen työjlirjestön suosituksista(31.1.2000) 769
7 Yleissopimus nro I Työajan rajoittaminen teollisuusyrityksissä kandeksaksi tunniksi paivassä ja neljaksikymmeneksikandeksaksi tunniksi viikossa (1919)1 I artikia 1. Tähän sopimukseen nähden Iuetaan "teollisuusyritykshn" kuuluviksi erittainkin: Kaivokset, kivilouhimot ja muut tyot kivennäisten eristämiseksi maasta. Teollisuudet, joissa esineitä valmistetaan, muunnetaan, puhdistetaan, korjataan, koristellaan, viimeistellään, valmistellaan myytaviksi, puretaan tai hävitetään tai joissa raaka-aineita muovataan tosiin muotoihin, tähan luettuna laivanrakennus sekä sahkon ynna kaiken muun kayttovoiman synnyttaminen, muuntaminen ja siirtäminen. Rakennuksen, rautatien, raitiotien, sataman, telakan, aallonmurtajan, kanavan, sisavesiliikennettä varten olevan laitteen, tien, tunnelin, sillan, maasillan, Iikajohdon, viemärin, kaivon, sähkolennätin-, puhelin-, sähkö-, kaasu- ja vesilaitoksen ynna muiden samantapaisten laitteiden rakentaminen, uusiminen, kunnossapito, korjaus, muuntaminen ja hajottaminen ynnä valmistus- ja perustustyo jotakin sellaista tyota tai laitetta varten. Matkustajain tai tavaran kuijetus maanteitse, rautateitse, meritse tai sisävesitse tähän luettuna tavaran kasittely satamissa, laitureilla, telakoissa sekä varastohuoneissa, lukuun ottamatta käsin tapahtuvaa tavaranku Ijetusta. 2. Tyon jarjestelya varteri men- ja sisävesiliikenteessä pidetaan erityinen konferenssi, jonka tulee paattaa sellaista Iiikennettä koskevista maarayksista. 3. Kussakin maassa maäraa asianomainen viranomainen rajan, joka erottaa teollisuuden kau pasta ja maanviljelyksesta. 2 artikla Julkisessa tai yksityisessa teollisessa yrityksessa tai sen yhteydessa olevassa tyossa tyoskentelevien henkiloiden tyoaika älköon nousko yli kandeksan tunnin paivassa ja neljankymmenenkandeksan tunnin viikossa Iukuun ottamatta ynityksia, joissa ainoastaari samaan perheeseen kuuluvat henkilot tyoskentelevat seka ottaen huomloon seuraavat poikkeukset: Tamän sopimuksen maarayksia älkoon sovellettako henkiloihin, jotka ovat liikkeen valvojina tai johtajina, eikä luottamustoimissa oleviin henkiloihin. Milloin laki, tapa tal tyonantajain ja tyontekijain järjestojen valinen sopimus, tai milloin sehaisia jãrjestojä ei ole olemassa, tyonantajien ja tyantekijain edustajien välinen sopimus määräa tyoajan yhtena tai useampana paivana viikossa kandeksaa tuntia vahemmäksi, voidaan tyotuntimaaraa jãljellaolevina yukon paivina asianomaisen julkisen viranomaisen luvalla tal askenmainittujen järjestojen tai edustajien valisen sopimuksen nojalla korottaa yli kandeksan tunnin. Kandeksan tunnin paivittaista tyoaikaa ei kuitenkaan missaãn tapauksessa saa täman pykalan säannosten nojalla ylittaä muuta kuin yhdella tunnhlla. VuorotOissa sallittakoon henkilön tyoskennellä enemman kuin kandeksan tuntia vuorokaudessa ja neljakymmentakandeksan tuntia vilkossa ellei tyotuntien keskimãärä kolmen yukon aikana tal sitä lyhyempanä jaksona nouse yli kandeksan tunnin vuorokaudessa ja neljankymmenenkandeksan tunnin viikossa. 1 Voimaantulopaiva: 13.6.1921
8 3 artikla TyOaikaa voidaan pidentaa yli toisessa artikiassa maaratyn ajan, milloin tapaturma on sattunut tal on uhkaamassa, tal milloin on tarpeen tehda kiireehistä työtä koneistossa tai kalustossa, tal "force majeure" tapauksissa, mutta ainoastaan siinä määrin kuin on valttämatontä, jotta yrityksen säann011inen tyo estetaan huomattavasti hairiytymasta. 4 art/k/a Toisessa artikiassa maarattya pisinta tyoaikaa pidennettakoon myoskin sellaisissa toissä, joiden Iaatu vaatii yhtajaksoista toimintaa tyovuoroja kayttaen, ehdoha että tyotuntien Iukumäära ei keskimaärin nouse yli viidenkymmenenkuuden tunnin vilkossa. Tältainen tyoajan saannostely aikoon missään tapauksessa vaikuttako Iepopaiviin, joita kansahinen laki mandollisesti on saätänyt sellaisen tyon tekijöille vflkoittaisen Iepopaivan asemesta. 5 artikla Poikkeuksellisissa tapauksissa, joihin toisessa artikiassa olevia maarayksia ei tunnustettavasti voida sovelluttaa, mutta ainoastaan sellaisissa tapauksissa, annettakoon tyonantajien ja tyontekijoiden järjestöjen välisille sopimuksille, jotka koskevat paivittaisen tyoajan rajoittamista pitemman ajanjakson aikana, IaHlinen voima, jos hallitus, jonka hyvaksyttavaksi ne ovat alistettavat, nun maaraa. Keskimäarainen vilkoittainen tyotuntimaara alkoon missaan tapauksessa nousko yli 48 tunnin jokaista viikkoa kotiti, jonka kuluessa tällainen sopimus on voimassa. 6 art/k/a 1. Julkinen viranomainen määrää teollisuusyrityksuin nähden: Sellaiset pysyvaiset poikkeukset, jotka sallitaan valmistelu- ja viimeistelytyossa, jota ei milläan muotoa voida tehdä Iiikkeen saännohisena tyoaikana, tai sellaislin maarattyihin tyontekijaryhmuin nähden, joiden tyo on olennaisesti vain aika ajoin tehtävää. Seflaiset satunnaiset poikkeukset, joita sallitaan erittäin kiireellisissä toissa. 2. Tällaisia maarayksia annettakoon vasta sen jälkeen kun on kuultu asianomaisia tyonantajien ja tyontekoiden jarjestojä, jos niitä on olemassa. Ylituntien suurin määrä on tälloin määrättäva erikseen kussakin tapauksessa, ja maksun ylityosta tulee ofla vähintään 25 % korkeampi kuin vakinainen palkka. 7 art/k/a 1. Kunkin hallituksen on annettava kansainväliselle tyotoimistolle: Luettelo toistä, jotka katsotaan ehdottomasti keskeytymattomiksi sillä tavoin kuin neljannessa artikiassa mainitaan. Taydelliset tiedot viidenriessä artikiassa olevien maaraysten mukaan tehdyista sopimuksista. C) Täydelliset tiedot kuudennen artikian mukaan annetuista säännoksista sekä nilden soveltamisesta. 2. Kansainvalisen tyotoimiston on annettava näistä tiedoista vuotuinen selonteko kansainvälisen tyojarjestan yleiselle konferenssille. 8 art/k/a 1. Täman sopimuksen maaraysten taytantoonpanon helpottamiseksi on vaadittava, että jokainen tyonantaja:
9 julkipanee ilmoitukset nakyvhle paikoille tyomaalle tai muulle sopivalle paikalle tai ilmoittaa muulla hallituksen hyvaksymalla tavalla ajan, milloin tyo aloitetaan ja Iopetetaan, sekä missä tehdään vuorotyota, mifloin kukin tyovuoro alkaa tai Ioppuu. Nama tyoajat on jarjestettävä siten, etta tyotuntien Iukumaara el nouse yli sen rajan, mikä tässä sopimuksessa on saadetty, ja siten ilmoitettuja tyoaikoja älkoon muutettako muuten kuin ettã muutos tehdään ja siitä ilmoitetaan seflaisella tavalla kuin hallitus on hyvaksynyt; ilmoittaa samaan tapaan kaikki sellaiset tyoajan vaiiiia pidettavat lepohetket, joita ei lueta tyoaikaan kuuluviksi; pitaa Iuetteloa, jonka muodon kunkin valtion laki tai asetukset Iahemmin maäraavät, kaikista ylityotunneista, joita tehdaän tämän sopimuksen 3:nnen ja 6:nnen artikian nojalla. 2. HenkilOn tyossa pitamista a) kohdassa maaratyn tyoajan yli tahi b) kohdassa maärattyina valiaikoina on katsottava rikokseksi lakia vastaan. 9-13 artiklat: Koskevat ainoastaan Japania, Brittiläista Intiaa, Kiinaa, Persiaa, Siamia, Kreikkaa ja Romaniaa. 14 artikla Sodan tai muun hätätilan sattuessa, joka uhkaa maan turvallisuutta, olkoon hallituksefla olkeus mâärätä, ella tämän sopimuksen säännokset eivät ole toistaiseksi voimassa. *** 15 artikla: Ratifioinnit: tavanmukainen Ioppumaarays (katso lute I). 16 artikla: Soveltaminen emamaahan kuulumattomiin alueisiin (katso lute II). 17-18 artiklat: Voimaantulo välittomästi kanden jasenvaltion ratifiointien rekisteröimisen jälkeen. Muiden jasenvaltiolden osalta voimaantulo silloin kun niiden ratiflointi on rekisteroity. 19 artikla: Ratifiolvien jasenvaltioiden on saatettava yleissopimuksen maaraykset voimaan viimeistäan heinäkuun I paivanä 1921. 20 artikla: Irtisanominen: kuten tavanmukaisen irtisanomista koskevan loppumaarayksen I kohta (katso lute I). 21 artikla: Uudistamistarpeen tutkinta: tavanmukainen Ioppumaärays (katso lute I). 22 artikla: Todistusvoimaiset tekstit: tavanmukainen loppumaarays (katso lute I). Suomi ei ole ratifioinut yleissopimusta. Hallituksen esitys: 44/1921
10 Yleissopimus nro 2 Työttömyys (1919)' I artikia Jokaisen jasenvaltion, joka ratifioi tamän sopimuksen, tulee ilmoittaa kansainväliselle tyotoimistolle nun lyhyin valiajoin kuin mandollista ja vahintäan joka kolmas kuukausi kaikki saatavissa olevat tilastohiset tai muut tiedot tyottomyydesta sekä toimenpiteet, joihin on ryhdytty tal aiotaan ryhtya tyottomyyden vastustamiseksi. Mikäli mandollista, on mainitut tiedot koottava siksi ajoissa, että sellainen ilmoitus voidaan tehdä kolmen kuukauden kuluessa sen ajanjakson jalkeen, johon se kohdistuu. 2 artikla Jokaisen jäsenvaltion, joka ratifiol tamän sopimuksen, on jarjestettävä julkisia maksuttomia tyonvälitystoimistoja, jotka ovat keskusviranomaisen valvonnan alla. Komiteoja, joihin kuuluu sekä tyonantajain etta tyontekijain edustajia, on asetettava antamaan neuvoja kaikessa, mikä koskee näiden toimistojen toimintaa. Missä on olemassa sekä julkisia että yksityisiä maksuttomia työnvalitystoimistoja, on ryhdyttava toimenpiteisiin niiden yhteistoiminnan järjestämiseksi yhdenmukaisesti koko maassa. Kansainvalisen tyotoimiston on jarjestettava en maiden tyonvalityslaitosten välinen yhteistyo asianomaisten valtioitten kanssa tehdyn sopimuksen mukaan. 3 artikla Kansainvälisen tyojarjeston jäsenvaltioitten, jotka ratifioivat täman sopimuksen ja jotka ovat järjestaneet tyottomyysvakuutuksen, on keskinäisilla sopimuksilla saatettava voimaan sellainen jãrjestely, että jäsenvaltion työntekijät, jotka ovat tyossa toisen jasenvaltion alueella, pääsevat osallisiksi samoista tyottomyysvakuutuseduista kuin jälkimmäisen jäsenvaltion omat tyontekijat. *** 4 artikia: Ratifioinnit: tavanmukainen Ioppumaarays (katso lute I). 5 artikia: Soveltaminen emamaahan kuulumattomiin alueisiin (katso lute II). 6-7 artiklat: Voimaantulo välittomästi kolmen jäsenvaltion ratifiointien rekisteroimisen jalkeen. Muiden jäsenvaltioiden osalta voimaantulo silloin kun niiden ratiflointi on rekisteroity. 8 artikla: Ratifioivien jasenvaltioiden on saatettava yleissopimuksen maaraykset voimaan viimeistään heinakuun I paivana 1921. 9 artikla: Irtisanominen: kuten tavanmukaisen irtisanomista koskevan loppumaarayksen I kohta (katso lute I). 10 artikla: Uudistamistarpeen tutkinta: tavanmukainen Ioppumäaräys (katso lute I). 1 Voimaantulopaiva: 14.7.192 1
11 artikla: Todistusvoimaiset tekstit: tavanmukainen Ioppumäarãys (katso lute I). 11 Suomi on ratifloinut yleissopimuksen vuonna 1921. Hallituksen esitykset: 58/1920 ja 44/1921 Saadoskokoelma: 176/1921 Sopimussarja: 2/1921
12 Yleissopimus nro 3 Naisten pitäminen työssä ennen Lapsen synnyttämistä ja sen jälkeen (1919)' I artikia 1. Tahän sopimukseen nähden Iuetaan "teoi1isuusyrityksiin kuuluviksi erittainkin: Kaivokset, kivilouhimot ja muut tyot kivennäisten eristämiseksi maasta. Teollisuudet, joissa esineitä valmistetaan, muunnetaan, puhdistetaan, korjataan, koristellaan, viimeistellaän, valmistellaan myytaviksi, puretaan tai hävitetään tal joissa raaka-aineita muovataan toislin muotoihin, tahan luettuna laivanrakennus sekä sähkön ynna kaiken muun kayttovoiman synnyttaminen, muuntaminen ja siirtäminen. Rakennuksen, rautatien, raitiotien, sataman, telakan, aallonmurtajan, kanavan, sisävesiliikennettä varten olevan laitteen, tien, tunnelin, sloan, maasillan, Iikajohdon, viemärin, kaivon, sähkolennätin-, puhelin-, sähko-, kaasu- ja vesilaitoksen ynna muiden samantapaisten laitteiden rakentaminen, uusiminen, kunnossapito, korjaus, muuntaminen ja hajottaminen ynnä valmistus- ja perustustyo jotakin sellaista tyota tal laitetta varten. Matkustajain tai tavaran kuijetus maanteitse, rautateitse, meritse tai sisävesitse, tähän luettuna tavaran käsittely satamissa, laitureilla, telakoissa seka varastohuoneissa, Iukuun otta matta käsin tapahtuvaa tavaran kuijetusta. 2. Tähän sopimukseen nanden luetaan kaupalliseksi yritykseksi kaikki ne paikat, joissa esineita myydaän tai joissa harjoitetaan kauppaa. 3. Kussakin maassa määrää asianomainen viranomainen rajan, joka erottaa teollisuuden ja kaupan maanviljelyksestä. 2 artikla Tässä sopimuksessa ymmarretaan "naisella" jokaista naispuolista henkilöä, katsomatta ikäan tal kansallisuuteen sekä onko henkilo naimisissa vai naimaton, ja "lapsella" jokaista lasta, olipa han syntynyt avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella. 3 artikla Jokaisessa yleisessä tai yksityisessä teolhsuus- tal kauppayrityksessa tal slihen kuuluvassa tyossä, paitsi yrityksissa, joissa ainoastaan samaan perheeseen kuuluvat henkilot tyuskentelevät, nainen alkoon tehko tyota kuuden ensimmaisen yukon aikana synnytyksen jalkeen; olkoon olkeutettu jättamäan tyonsa näyttämälla Iaakarintodistuksen, joka osoittaa, etta synnytys Iuultavasti tulee tapahtumaan kuuden yukon kuluessa; C) olkoon oikeutettu ollessaan poissa tyosta a) ja b) kohdissa mainituista syista saamaan avustuksen, joka on riittävä seka hanen itsensä ella lapsen taydelliseen ja terveyden vaatimuksia vastaavaan yllapitoon. Täma avustus on suoritettava joko yleisistä varoista tai vakuutusjärjestelmää kayttaen, ja sen suuruuden mäarää tarkemmin asianomainen viranomainen kussakin maassa, minkä ohessa nainen on olkeutettu saamaan vapaasti Iäakärin tai katilun hoitoa. Lääkarin tal kätilon erehdys aikaan nähden, jolloin synnytyksen piti tapahtua, alkoon estäko naista saamasta puheenaolevaa avustusta siitä paivasta lukien, jolloin todistus on päivatty slihen paivaan asti, jolloin synnytys tapahtuu; d) olkoon olkeutettu, itse imettaessään Iastaan, saamaan puoli tuntia lomaa kandesti paivassa tyon aikana tata tarkoitusta varten. I Voimaantulopaiva: 13.6.1921. Yleissopimus muutettiin vuonna 1952 yleissopimuksella nro 103.
13 4 artikla MiUoin nainen on poissa tyostaãn täman sopimuksen kolmannen artikian a) ja b) kohtien perusteella tal pysyy pois tyostaan pitemman ajan sairauden takia, jonka Iääkäri on todistanut johtuneen raskauden tilasta tai synnytyksesta ja joka tekee hänet tyohon kykenemattomäksi, älköön tyonantajalla olko laillista oikeutta erottaa häntä sellaisen poissaolon aikana tyosta ennen kuin hänen poissaoloaikansa nousee yli pisimman ajan, jonka kunkin maan asianomainen viranomainen mãarää, eikä myoskaan oikeutta irtisanomiseen sellaisena aikana, että irtisanominen tuilsi voimaan sellaisen poissaolon kestäessä. 5 artikla: Ratifioinnit: tavanmukainen Ioppumaaräys (katso lute I). 6 artikla: Soveltaminen emamaahan kuulumattomiin alueisiin (katso lute II). 7-8 artiklat: Voimaantulo välittomästi kanden jäsenvaltion ratiflointien rekisteroimisen jalkeen. Muiden jäsenvaltioiden osalta voimaantulo silloin kun nhiden ratifiointi on rekisteroity. 9 artikla: Ratifloivien jäsenvaltioiden on saatettava yleissopimuksen maaraykset voimaan viimeistään heinakuun I paivana 1922. 10 artikla: Irtisanominen: kuten tavanmukaisen loppumaaraykseri I kohta (katso lute I). 11 artikla: Uudistamistarpeen tutkinta: tavanmukainen loppumaarays (katso lute I). 12 artikla: Todistusvoimaiset tekstit: tavanmukainen loppumäarays (katso lute I). Suomi ei ole ratifioinut yleissopimusta. Hallituksen esitys: 44/1921
14 Yleissopimus nro 4 Naisten käyttäminen yötyössä (1919)1 I artikia 1. Tähan sopimukseen nähden Iuetaan "teollisuusyrityksiin" kuuluviksi erittäinkin: Kaivokset, kivilouhimot ja muut tyot kivennaisten eristämiseksi maasta. TeolHsuudet, joissa esineitä valmistetaan, muunnetaan, puhdistetaan, korjataan, koristellaan, viimeisteuään, valmistellaan myytaviksi, puretaan tai hävitetään tai joissa raaka-aineita muovataan toislin muotoihin, tähän luettuna laivanrakennus sekä sahkon ynna kaiken muun kayttovoiman synnyttaminen, muuntaminen ja siirtäminen. C) Rakennuksen, rautatien, raitiotien, sataman, telakan, aallonmurtajan, kanavan, sisävesiliikennettä varten olevan laitteen, tien, tunnelin, sillan, maasillan, Iikajohdon, viemarin, kaivon, sahkolennätin-, puhelin-, sähko-, kaasu- ja vesilaitoksen ynna muiden samantapaisten laitteiden rakentaminen, uusiminen, kunnossapito, korjaus, muuntaminen ja hajottaminen ynna valmistus- ja perustustyo jotakin sellaista tyota tai laitetta varten. 2. Kussakin maassa määrää asianomainen viranomainen rajan, joka erottaa teollisuuden kaupasta ja maanviljelyksesta. 2 artikla Tässä sopimuksessa käsitetaän sanalla "yo" ainakin yhdentoista tunnin yhtamittaista ajanjaksoa, johon sisaltyy aika kb 1O:stä illalla kb 5:een aamulba. Niissa maissa, joissa naisten kaytto yotyossa teollisuusammateissa ei ole toistaiseksi valtion taholta saannostelty, voi hallitus määrata, että sanalla "yo" valiaikaisesti ja korkeiritaan kolmen vuoden aikana on ymmarrettava ainoastaan kymmenen tunnin ajanjaksoa, johon sisaltyy aika kb 1O:stä ilbaha kb 5:een aamulba. 3 artikla Naisia, katsomatta heidan ikäansä, älkoon kaytettako tyossa yon aikana missään julkisessa tai yksityisessa teollisuusyrityksessa tai sen yhteydessa olevassa tyossa, paitsi yrityksessa, jossa tyoskentebevat ainoastaan saman perheeseen kuubuvat henkiböt. 4 artikla Kolmatta artiklaa älköön sovellettako: "Force majeure" tapauksissa, jolloin tyossa tapahtuu keskeytys, mitä oh mandoton edeltäkäsin aavistaa ja mikä ei ole Iuonteeltaan uudistuva. Tapauksissa, milboin tyo koskee raaka-aineita tahi valmistuksen alaisia aineita, jotka voivat nopeasti pilaantua, ja yotyo on välttämäton seblaisten raaka-aineitten saibyttamiseksi turmebtumasta. 5 artikla: Koskee ainoastaan bntiaa ja Siamia. 1 Voimaantulopaiva: 13.6.1921. Yleissopimus muutettiin vuonna 1934 yleissopimuksella nro 41, vuonna 1948 yleissopimuksella mo 89 ja vuonna 1990 yleissopimuksella nro 171 (katso myos yleissopimukseen nro 89 liittyvä poytakirja vuodelta 1990).
15 6 artikla Teollisuusyrityksissa, jotka ovat riippuvia vuodenajoista, sekä kaikissa tapauksissa, jolloin poikkeukselliset olosuhteet nun vaativat, rajoitettakoon 3 artikkelissa saadetty yoaika 60 vuorokauden aikana vuodessa 1O:ksi tunniksi. 7 artikla Maissa, joissa ilmasto tekee tyon paivaua erikoisen vahingolliseksi terveydelle, noudatettakoon Iyhempaa yoaikaa kuin mitä edeuisissä artikloissa on saadetty, ehdolla että tämä korvataan paivan aikana annettavalla vastaavalla lepoajalla. *** 8 artikla: Ratifloinnit: tavanmukainen Ioppumaarays (katso lute I). 9 artikla: Soveltaminen emämaahan kuulumattomiin alueisiin (katso lute II). 10-11 artiklat: Voimaantulo vähttömästi kanden jasenvaltion ratiflointien rekisteroimisen jälkeen. Muiden jasenvaltioiden osalta voimaantulo silloin kun niiden ratifiointi on rekisteroity. 12 artikla: Ratifloivien jäsenvaltioiden on saatettava yleissopimuksen maaraykset voimaan viimeistaan heinäkuun 1 paivanä 1922. 13 artikla: Irtisanominen: kuten tavanmukaisen Ioppumäarayksen I kohta (katso lute I). 14 artikla: Uudistamistarpeen tutkinta: tavanmukainen loppumaarays (katso lute I). 15 artikla: Todistusvoimaiset tekstit: tavanmukainen Ioppumaarays (katso lute I). Suomi ei ole ratifloinut yleissopimusta. Hallituksen esitykset: 44/1921 ja 52/1927
16 YleIssopimus nro 5 Aim ikäraja lapsille teollisuustyössä (1919)' I artikia 1. Tähän sopimukseen nähden Iuetaan "teollisuusyrityksiin" kuuluviksi erittäinkin: Kaivokset, kivilouhimot ja muut tyot kivennäisten eristämiseksi maasta. Teollisuudet, joissa esineitä valmistetaan, muunnetaan, puhdistetaan, korjataan, koristehaan, viimeistellaan, valmistellaan myytaviksi, puretaan tai hävitetään tai joissa raaka-aineita muovataan toisiin muotoihin, tähän luettuna laivanrakennus sekä sähkön ynna kaiken muun kayttovoiman synnyttaminen, muuntaminen ja siirtäminen. C) Rakennuksen, rautatien, raitiotien, sataman, telakan, aallonmurtajan, kanavan, sisävesiliikennettä varten olevan laitteen, tien, tunnelin, sillan, maasillan, Iikajohdon, viemärin, kaivon, sähkolennatin-, puhelin-, sähko-, kaasu- ja vesilaitoksen ynna muiden samantapaisten laitteiden rakentaminen, uusiminen, kunnossapito, korjaus, muuntaminen ja hajottaminen ynna valmistus- ja perustustyo jotakin sellaista tyota tai laitetta varten. d) Matkustajain tai tavaran kuijetus maanteitse tai rautateitse tahi sisavesitse, tähän luettuna tavaran kasittely satamissa, laitureilla, telakoissa seka varastohuoneissa, Iukuun ottamatta käsin tapahtuvaa tavarankuijetusta. 2. Kussakin maassa määrää asianomainen viranomainen rajan, joka erottaa teollisuuden kaupasta ja maanviljelyksesta. 2 artikia Neljaatoista vuotta nuorempia lapsia alköon kaytettako tyossa missään yleisessa tai yksityisessa teollisessa yrityksessä tahi sen yhteydessa olevassa tyossa, paitsi milloin ainoastaan samaan perheeseen kuuluvat henkilot tyoskentelevat sellaisessa yrityksessa. 3 artikla Toisen artikian maarayksia alköön sovellettako ammattikouluissa oleviin Iapsiin, edellyttaen että sellainen tyo on julkisen viranomaisen hyvaksyma ja valvoma. 4 artikla Helpottaakseen tämän sopimuksen maaraysten noudattamisen valvontaa vaaditaan, että jokainen teollisuustyonantaja pitaa Iuetteloa kaikista kuuttatoista vuotta nuoremmista henkiloistä, jotka ovat hänen palveluksessaan, sekä niiden syntymapaivastã. 5-6 art/k/at: Koskevat ainoastaan Japania ja Intiaa. 7 artikla: Ratifioinnit: tavanmukainen Ioppumaarays (katso lute I). 8 art/k/a: Soveltaminen emamaahan kuulumattomiin alueisiiri (katso lute II). I Voimaantulopaiva: 13.6.1921. Yleissopimus muutettiin vuonna 1937 yleissopimuksella nro 59 ja vuonna 1973 yleissopimuksella nro 138.